Mauno Niskanen KALLIOPIIRROSTEN KERTOMAA

Mauno Niskanen KALLIOPIIRROSTEN KERTOMAA

Kalliopiirrosten kertomaa Mauno Niskanen Kuvat: Kirsi Haapamäki Taitto: R. Penttinen Kustantaja: Mediapinta, 2009 ISBN 978-952-235-113-5 Print-On-Demand

Kalliopiirrosten maailma Muutin asumaan Muurameen, Hautalahden pohjukkaan 1970- luvun lopulla. Muuramen harjun kupeeseen tehdyn urheilukentän reunalta löytyi kyltti, joka kertoi kivikautisesta asuinpaikasta. Peruskarttoja tutkiessani huomasin, että Ristiselän eteläreunalla, rappukalliota vastapäätä, oli merkitty kaksi muinaishautaa. Ne ovat noin 15 metriä nykyistä vedenpintaa korkeammalla ja niistä avautuu nykyisinkin mahtavat näköalat Päijänteelle, kaikkiin ilmansuuntiin. Samoihin aikoihin, vuonna 1981 ilmestyi Eero Aution kirja Karjalan kalliopiirrokset Otavan kustantamana. Se sai mielikuvitukseni liikkeelle: Jospa Ristiselän reunoiltakin löytyisi kalliopiirroksia. Jossakin vaiheessa elämä vei minut Pietariin ja siellä Eremitaasiin. Petroglyyfit, Äänisen kalliopiirrokset, löytyivät alimmasta kerroksesta muinaistaiteen osastolta. Siellä oli suuri punertava graniittilaatta, joka oli täynnä uurroksia. Se teki silloin minuun lähtemättömän vaikutuksen. Piirrokset elivät. Keskustelin museon oppaan kanssa piirroksista ja kun hänen silmänsä vältti, sivelin kädellä kuvia. Ne näyttivät nousevan kivestä ylös, mutta kosketus osoitti niiden olevan puolen sentin syvyisiä uurroksia kallion pinnassa. Myöhemmin kalareissujen yhteydessä Pohjois-Norjassa törmäsin Altan kalliopiirroksiin, jotka löydettiin vuonna 1972. Niiden tapa kuvata ihmisiä, eläimiä, työvälineitä ja toimintaa oli hyvin samanlaista kuin Karjalassa Äänisen ja Vienanlahden rannoilla. 5

Kun myöhemmin katselin kaikkialta Pohjois-Norjan vuonojen rannoilta löydettyjä kalliopiirroksia ja luin norjalaisten tutkijoiden tekstejä, en voinut välttyä ajatukselta, että kyseessä on ollut koko jäämeren rannikon käsittävä suhteellisen yhtenäinen kulttuuri. Myös Kuolan niemimaalta on lehtitietojen mukaan löytynyt kalliopiirroksia Nämä kokemukset veivät minut kalliopiirrosten maailmaan. Tieteellisen mielenkiinnon kohteeksi joutuivat ensin Äänisjärven kalliopiirrokset, joista akateemikko K.Grewingk julkaisi artikkelin vuonna 1850. Artikkeli herätti venäläisten, saksalaisten, englantilaisten ja suomalaistenkin mielenkiinnon kalliopiirroksiin. Mielenkiintoa lisäsi erityisesti se, että myös Vienanmeren rannalta Uikujoelta löytyi huomattava kalliopiirrosesiintymä. Kuitenkin vasta 1930 luvulla niitä alettiin tulkita ja tutkia laajemmin. Tuolloin niitä ei osattu yhdistää muualta Skandinavian rannoilta löydettyihin kalliopiirroksiin. Äänisen rannoilta on löydetty noin 900 ja Uikujoelta noin 2000 kuvaa. Kiinnostus kalliopiirrosten tutkimiseen Etelä- ja Keski Norjassa alkoi 1900-luvun alussa. Erityisesti Altan kalliopiirrosten löytyminen vuonna 1972 lisäsi niihin kohdistunutta mielenkiintoa. Altan kuvakenttiä tunnetaan nykyisin noin 60. Ne esiintyvät neljällä eri alueella ja niissä on ainakin 4000 kuvaa. Altan kalliopiirrokset hyväksyttiin UNESCO:n maailmanperintökohteeksi vuonna 1985. Äänisen, Uikujoen ja Altan kalliopiirroskentät ovat nykyisin parhaiten tutkittuja ja kuvattuja. On mahdollista ja todennäköistäkin, että kalliopiirroksia löytyy lisää erityisesti Venäjältä, Kuolasta ja Vienanmeren rannoilta. 6

Suomesta kalliopiirroksia ei ainakaan toistaiseksi ole löytynyt. Kalliomaalauksiahan Suomessa on useillakin paikkakunnilla. Niiden valmistustekniikka poikkeaa kuitenkin täysin kalliopiirrosten uurtamistavasta. On hyvin todennäköistä, että kalliopiirrosten tekijät kuuluivat eri kulttuuriin ja kansaan kuin kalliomaalausten tekijät. Ikivanhoja kuvia Altan kalliopiirroksia tutkinut norjalainen Knut Helskog ajoittaa ne vuosille 4200 500 ennen ajanlaskumme alkua. Myös muut Norjasta löydetyt piirrokset sijoittuvat nuoremmalle kivikaudelle. Helskog luokittaa piirrokset merenpinnan vaihtelun ja piirrosten muotojen mukaan neljään kauteen: 4200 3600 ennen ajanlaskumme alkua, 3600 2700 eaa., 2700 1700 eaa. ja 1700 500 eaa. Karjalan kalliopiirroksista erinomaisen teoksen laatinut Eero Autio viittaa neuvostoliittolaisiin tutkijoihin Savvatejevin, Dejatovan ja Livjan selvityksiin ja sijoittaa Uikujoen piirrokset aikakaudelle 3100 1200 eaa.. Äänisten piirrosten iästä ei Aution mukaan ole varmuutta, mutta ne ovat todennäköisesti Uikujoen piirroksia nuorempia, ehkä kaudelta 1500 eaa. Rautakauden alkaessa noin 500 eaa. ei kalliopiirroksia tutkimusten mukaan enää tehty. Kalliopiirrosten aikakausi Pohjoisen jäämeren rannoilla kesti yli kolmetuhatta vuotta. 7

Mistä kalliopiirrokset kertovat? Kalliopiirrosten kuvaamat asiat ovat hyvin samankaltaisia sekä Karjalassa että Norjan rannikolla. Ne esittävät ihmisiä ja ihmisryhmiä, eläimiä ja teknistä esineistöä. Piirroksista voi hahmottaa hirviä, peuroja, karhuja, lintuja, valaita ja suuria kaloja, veneitä, keihäitä ja jousia sekä esineitä, joiden käyttötarkoitusta voi vain arvailla. Piirroksissa kuvattujen asioiden määrä ja laatu vaihtelevat niiden iän ja sijaintipaikan mukaan. Suuria nisäkkäitä on esiintyy kaikkialla ja kaikkina aikoina. Lintuja, kaloja ja merinisäkkäitä kuvaavat piirrokset vaihtelevat alueittain. Altan alueella valaat, hylkeet, ruijanpallas ja lohi sekä merilinnut ovat eniten piirrettyjä aiheita. Myös Uikujoella on paljon valaita, merilintuja ja hanhia. Äänisen alueella joutsenten suuri lukumäärä kiinnittää huomiota. Teknisestä välineistöstä veneitä on eniten. Mitä lähemmäs nykyaikaa tullaan, sitä enemmän veneitä esiintyy piirroksissa. Erityisen runsaasti niitä on Uikujoella. Myös veneiden koossa tapahtuu ajan kuluessa muutoksia. Varhaisemmissa kuvissa veneet ovat pienehköjä, mutta ajan mittaan niiden koko on kasvanut. Suurimmissa veneissä on yli kolmekymmentäkin ihmistä. Kaikilla alueilla monen veneen keulaan on piirretty hirven pää. Sisällöllisesti mielenkiintoisia ovat ne piirrokset, joihin on kuvattu jokin merkittävä tapahtuma. Erityisesti Uikujoen piirroksissa valaanpyynti usealla veneellä on kiehtova. Samoin usean metsästäjän suorittaman hirvenhiihdon kiveen kuvattua taktiikkaa voi nykyajankin hirvenmetsästäjä pitää erinomaisena. Altan piirroksissa on esitetty elävästi peuran metsäs- 8

Belomorsk, Uikujoki tystä peura-aidan avulla ja ruijanpallaksen onkimista turskan juksaamista vastaavalla tekniikalla. Nykyajan kalastajalle tai metsästäjälle piirrokset antavat vihjeitä pyyntiretkille. Myös ihmiskuvausten laatu muuttuu mitä lähemmäksi nykyaikaa tullaan. Varhemmista tikku-ukoista siirrytään ihmishahmoihin, joilla selkeästi on vartalo, kasvot ja sormet kuvattuina. Ihmisten joukkokohtauksia on kuvattu sekä Altan että Uikujoen piirroksissa. Niissä ihmiset kulkevat peräkkäin tai jonossa. Ne tuovat väkisinkin mieleen jonkinmoisen tanssin tai yhteisöllisen rituaalin. 9

Voiko kalliopiirroksia tulkita? Ihminen hahmottaa ympäröivää maailmaa havaintoihin pohjaavien tulkintojensa avulla. Hän tekee ympäristönsä faktoista eri aistien avulla havaintoja. Niihin pohjaavat tulkinnat heijastavat aina sitä kulttuuria, missä ihminen on elänyt. Tulkintoihin vaikuttaa lisäksi kunkin yksilön oma henkilökohtainen elämänpolku ja kokemukset sekä elämykset. Tämä tekeekin kalliopiirrosten tulkinnan äärimmäisen vaikeaksi. Jotta ymmärtäisimme, mitä kallioihin piirretyillä kuvilla on haluttu sanoa, tulisi meidän olla hyvin perillä siitä kulttuurista, missä kuvan tekijä on elänyt ja kasvanut. Lisäksi meidän pitäisi ymmärtää, mitä piirroksentekijän mielessä on liikkunut ja pystyä kuvittelemaan hänen ajattelutapaansa ja sitä, miten hän on hahmottanut maailmaansa. Niinpä on todennäköistä, että kalliopiirroksia ei koskaan pystytä tulkitsemaan oikein. Tulkintayrityksiä on tehty paljonkin. Neuvostoliittolaisista tutkijoista monet yhdistivät kalliopiirrokset Kalevalan maailmaan. He näkivät niissä Väinämöisen, Lemminkäisen, Hiiden ja Pohjan akan. Virolaiset tutkijat puolestaan vielä 1980-luvulla yhdistivät kuvat vepsäläiseen vesilintukansaan. Kyseisiin tulkintoihin lienee vaikuttanut myös se, ettei tutkijoilla tuolloin ollut riittävästi tietoa muualla Skandinaviassa löydetyistä kalliopiirroksista. Tulkinnan lähtökohtana oli se, että piirrokset oli tehnyt joku suomalais-ugrilainen ihmisryhmä ja ne heijastelivat näiden ihmisten kulttuuria. Se on säilynyt meille kansanrunouden muodossa Kalevalassa ja muissa kansalliseepoksissa. Kuten edellä on kerrottu, kalliopiirroksia on löydetty vyöhykkeeltä, joka ulottuu lännestä, Oslon seudulta Barentsin meren kautta Ääniselle. On siis epätodennäköistä, että 10

Belomorsk, Uikujoki piirrokset olisivat pelkästään suomalais-ugrilaisten kansojen tuottamia ja heijastaisivat pelkästään tuota kulttuuria ja kansanperinnettä. Toisaalta Kalevi Wiikin esittämät ajatukset voisivat tukea edellä mainittua tulkintaa. Niiden mukaan Fennoskandian jääkauden jälkeinen neoliittinen kulttuuri olisi peräisin Iberian ja Ukrainan kulttuurien yhteensulautumisesta ja kieleltään esisuomalaista. Mitä piirroksista voi päätellä? Jotakin kalliopiirroksista voi kuitenkin päätellä. Ne ovat hyvin samankaltaisia koko Fennoskandian alueella ja ajan kuluessa piirrokset ovat muuttuneet samalla tavoin. Esimerkkeinä muutoksista ovat veneen koon kasvu ja ihmiskuvien muuttuminen. On siis todennäköistä, että piirroksia tekevät ihmisryhmät muodostivat suhteellisen yhtenäisen kulttuurin usean tuhannen vuoden ajan. Samoin voi olettaa, että näillä ryhmillä oli runsasta vuorovaikutusta keskenään. 11

Kuvat kertovat ihmisistä, jotka elivät meren rannalla ja saivat elantonsa metsästyksestä ja kalastuksesta. Kuvat on piirretty niin taitavasti, että riistan ja sen elintapojen tuntemus on ollut hyvin tarkkaa. Piirrokset ja löydetyt asumusjäänteet sijaitsevat isohkojen jokien lähettyvillä, paikoilla, joihin kesäiseen aikaan merestä nousi paljon lohta. Lohen perässä tuli, kuten nykyisinkin hylkeitä ja valaita. Lisäksi lähellä aukeni syvä meri, jossa oli runsaasti turskaa ja seitiä sekä pallasta. Kala on ollut keskeinen ravinto tuohon aikaan. Helskogin mukaan löydetyt Altan asumisjäänteet kertovat, ettei alueella ole asuttu pysyvästi. Sen ymmärtää, kun käy piirrosten sijaintipaikalla. Tuuli pääsee puhaltamaan pohjoisesta mereltä suoraan kallioille ja siellä on pakkasella taatusti kylmää. On todennäköistä, että Altan kalliot muodostivat eräänlaisen kesäpaikan. Sinne tultiin kesällä pyytämään kalaa, hylkeitä ja valaita ja talveksi vetäydyttiin sisämaahan Alta- tai Eibyjoen laaksoihin, missä oli suojaisempaa asua ja riistaa runsaasti saatavilla. Äänisellä on puolestaan viitteitä pysyvämmästä asumisesta, mutta todennäköistä on, että sielläkin vaellettiin riistan ja kalan perässä. Miksi kuvia hakattiin kallioon? Siihen on varmuudella mahdoton vastata. Tutkimuksissa esitetyt tulkinnat ovat usein uskonnollispohjaisia. Tulkintoja ja selityksiä piirroksille on haettu saamelaisten tai muiden pohjoisten kansojen mytologiasta. Piirroksia on tulkittu riistanhaltioiden lepyttelemisrituaaleiksi tai anteeksipyynnöiksi karhun hengeltä. Esineitä, joiden käyttötarkoitusta ei tunneta, on pidetty rituaalivälineinä tai auringon ja kuun palvontavälineinä. 12

Voisi myös ajatella niin, että kuvat kertovat todellisten tapahtumien tallentamisesta. Kun saatiin kaadettua iso karhu, siitä piirrettiin kuva kallioon tai kun onnistuttiin pyytämään monta peuraa yhtä aikaa, niin saaliit ja tapahtumat hakattiin kallioon myöhempiä tarinoita varten. Äänisen piirroksissa kuvattu suuri monni oli varmasti harvinaisuus, samoin Altan useita satoja kiloja painava pallas. Ne oli ikuistettava kallioon. Niinhän nykyinenkin metsästäjä tai kalastaja usein tekee. Hän ottaa tukun valokuvia saaliistaan ja kirjoittaa jutun erälehteensä. Todennäköisintä on, että kalliot olivat kesäisiä rituaalipaikkoja, joiden tehtävänä oli vahvistaa heimon tai suvun yhteenkuuluvaisuutta. Eri ryhmillä paikat sijaitsivat eri jokien suistoissa. Kuvat kertoivat ryhmän merkittävistä henkilöistä, tapahtumista ja onnistumisista. Ne olivat eräänlainen suvun tai heimon päiväkirja. Kuvien avulla menneet tapahtumat säilyivät muistissa ja niihin liittyviä kertomuksia ja opetuksia voitiin myöhemmin hyödyntää. Oma tarinani Kun minulla oli kalliopiirroksiin liittyvää aineistoa mielestäni riittävästi, soitin nimeltä tuntemalleni arkeologille ja kyselin hänen tietojaan Päijänteen muinaisasutuksesta ja mahdollisista kalliopiirroksista. Myös Eero Aution kirjan kalliopiirrosten tulkinnoista kyselin tiedemiehen kantoja. Vastaukset olivat mielestäni tylyjä: ei Päijänteen rannoilla ole kalliopiirroksia eikä niitä kukaan pysty tulkitsemaan. Nyt ymmärrän hyvin hänen kantansa, mutta silloin se tuotti minulle suuren pettymyksen. 13

Alta, Jiebmaluokta Tuosta pettymyksen tunteesta syntyi ajatus tulkita itse, mitä kalliopiirrokset kertovat. Jos ei arkeologi, niin sitten psykologi. Minunhan pitäisi tietää miten ihmiset tuntevat, ajattelevat ja toimivat, toisin kuin kivikasoja tonkivan arkeologin. Ajattelen niin, etteivät kivikauden ihmiset järin paljon poikenneet nykyihmisestä. Geenit ovat suunnilleen samoja ja aivojen rakenne sama. Tietysti osa ympäristöstä ja ravinnon hankinta ja tavatkin poikkeavat meidän vastaavista. Ihmisenä oleminen ei kuitenkaan ole ollut oleellisesti erilaista kuin nykyihmisellä. Olen kuvannut ryhmän elämää vieraan, muualta tulleen ihmisen silmin. Tämä vieras on Uikujoen suurin kalliopiirros, yli kaksi metriä pitkä ihmistä kuvaava teos. Sen on täytynyt olla suurimerkityksellinen hahmo tuon ajan ihmisille. Myöhemmin munkit, jotka näkivät piirroksen, nimittivät sitä piesaksi piruksi ja hakkasivat varmuuden vuoksi ortodoksisen ristin sen päälle. Tuo vieras eli samaan aikaan, mutta tuli eri kulttuurista. Myös itse olen tulkitsijana piirroksiin nähden vieras; elän eri aikaa ja erilaisessa kulttuurissa. 14

Päällikön suulla kuvaan niitä tuntoja, joita vastuunkantajalla on ollut kaikkina aikoina; tehtävien vaativuutta, sosiaalisia taitoja, yksinäisyyttä Perämies puolestaan edustaa shamanismia, yhteisön uskonnollista puolta. Hän pitää yhteyttä vainajiin ja piirtää tapahtumia kallioon. Naisen ajatukset ovat niin tuon ajan, kuin nykyajan naisenkin ajatuksia. Vieras sulautuu vähitellen löytämäänsä yhteisöön. Samoin omat ajatukseni ja tuon yhteisön ajatukset elämisestä sulautuvat yhdeksi yhteiseksi kokemukseksi siitä, mitä elämä on. Olen pyrkinyt mahdollisimman yksinkertaiseen kieleen. Lukija voi kuitenkin etsiä rivien välistä yhteyksiä historiaan, antropologiaan tai kansanrunouteen. Minun tulkintani tuon kivikautisen yhteisön elämästä on nyt edessänne. Kirjan kuvat ovat Kirsi Haapamäen käsialaa. Kuvat eivät ole täysin identtisiä alkuperäisten kalliopiirrosten kanssa, mutta muodot on pyritty säilyttämään kuvissa alkuperäisen kaltaisina. Kalliopiirroksia on saatettu värittää, kuten Altan alueen löydetyille piirroksille on tehty. Varmuutta tästä ei tietenkään ole. Kuvien löytöpaikat on mainittu kuvien yhteydessä. Nimilehden kuvassa näkyvät tämänhetkiset kalliopiirroslöydökset. Alta, Jiebmaluokta 15

Lähteet: Autio, Eero: Karjalan kalliopiirrokset, Otava 1981 Helskog, Knut: Helleristningene i Alta, 1988 Huurre, Matti: Kivikauden Suomi, Otava 1998 Savvatejav, Juri: Karelische felsbilder, Leipzig 1984 Mauno Niskasen kuva-arkistot Marko Niskasen kuva-arkistot Muuramessa 10.8.2009 Mauno Niskanen 16

Ennen kallioita Arkeologi Se soittaa ja kysyy minulta, tiedemieheltä mitä ne rauniot Ristiselän kupeessa ovat ja löytyykö kalliopiirustuksia Rappukallioista. Ovatko Otavan miehen tulkinnat oikeita, kun se mietti Äänisen ihmisen ajatuksia. Ja minä, arkeologi, vastasin, ettei niitä kivikasoja kukaan ole ehtinyt avaamaan, tutkimaan, eikä rahaakaan ole ollut. Eikä niistä piirustuksista kukaan tiedä ei niitä kukaan pysty tulkitsemaan ei varsinkaan se Otavan mies. Ei tieteellä niihin ole asiaa, kiveen hakattuihin kuviin. Ei menneitten ihmisten ajatuksia kukaan pysty lukemaan, ei ainakaan tiede. Ei tiede ole sellaista. Pettyneeltä se kuulosti puhelimessa, kun sille sen sanoin. 17

Kertoja Minä soitan sille ja kysyn, mitä se kalliopiirroksista ajattelee arkeologi ja tutkija, ja löytyykö niitä Rappukalliolta ja muinaishaudoilta Päijänteen rannoilta. ja miten ihmiset silloin ajattelivat. Se on tiedemies, tutkija. puhuu kuin typerys: ei niiden ajatuksia voi tutkia piirrokset ovat vain kuvia ei tiede niitä halua tulkita. Minä tiedän, että se on väärässä. Kyllä minä niitä ymmärrän ja Eremitaasin opas. Niiden tarina on niissä kuvissa, väreissä ja maisemassa. niitä pitää ymmärtää. ei tutkia. 18