Valtioneuvoston kirjelmä Eduskunnalle ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen (rahanpesudirektiivi) Perustuslain 96 :n 2 momentin mukaisesti lähetetään Eduskunnalle Euroopan yhteisöjen komission 13 päivänä heinäkuuta 2004 esittämä ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen ja neuvoston direktiivin 91/308/ety kumoamisesta sellaisena kuin se on muutettuna 2001/97/ey annetussa direktiivissä sekä ehdotuksesta laadittu muistio. Helsingissä 14 päivänä lokakuuta 2004 Sisäasiainministeri Kari Rajamäki Poliisiylitarkastaja Reijo Pöyhönen
2 SISÄASIAINMINISTERIÖ MUISTIO 5.10.2004 EHDOTUS EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVIKSI RA- HOITUSJÄRJESTELMÄN KÄYTÖN ESTÄMISESTÄ RAHANPESUTARKOITUK- SIIN SEKÄ TERRORISMIN RAHOITUKSEEN JA NEUVOSTON DIREKTIIVIN 91/308/ETY KUMOAMISESTA SELLAISENA KUIN SE ON MUUTETTUNA 2001/97/EY ANNETUSSA DIREKTIIVISSÄ 1. Ehdotus ja sen tavoite Euroopan komissio antoi 13 päivänä heinäkuuta 2004 ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen ja 10 päivänä kesäkuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/308/ETY (rahanpesudirektiivi) kumoamisesta sellaisena kuin se on muutettuna 2001/97/EY annetussa direktiivissä (muutosdirektiivi). Komission ehdotuksesta ei ole toimitettu virallista esitystä neuvostoon, asiallisesti ehdotuksen sisältö on päätetty. Edellä mainituista seikoista huolimatta puheenjohtajamaa Alankomaat on tehnyt komission ehdotuksesta puheenjohtajamaan asiakirjan, jonka käsittely on aloitettu työryhmässä. Selvyyden vuoksi nykyinen rahanpesudirektiivi muutoksineen on päätetty kumota ja laatia sen tilalle uusi konsolidoitu teksti. Uusi direktiiviehdotus perustuu siis suurelta osin nykyisin jo voimassa säännöstöön, joka on sisällytetty ehdotuksin pääosin muuttumattomana. Sisällöllisesti nykyisiä säännöksiä muuttavien ja täydentävien säännösehdotusten taustalla on se, että vuoden 2001 muutosdirektiivin antamisen jälkeen sekä rahanpesun uhka, terrorismin rahoittaminen että niiden vastustaminen ovat tehostuneet. Muutosdirektiivillä rahanpesudirektiivin soveltamisala laajennettiin koskemaan myös rahoitusalan ulkopuolisia toimintoja ja ammatteja. Rikollisen toiminnan osalta direktiivi ulotettiin kattamaan vakavista rikoksista saadun hyödyn pesu. Tältä osin määritelmässä viitattiin rikoksiin, jotka voivat tuottaa huomattavaa hyötyä tai joista voi seurata ankara vankeusrangaistus. Direktiivissä todetaan, että jäsenvaltioiden on viimeistään 15 päivänä joulukuuta 2004 muutettava määritelmää sen mukauttamiseksi yhteisessä toiminnassa 98/699/YOS olevaan vakavien rikosten määritelmään. Vaikka terrorismin rahoitusta ei mainittu erikseen, jäsenvaltiot katsoivat, että vakavan rikoksen käsitteen olisi katettava kaikki terrorismin rahoittamiseen liittyvät rikokset. Toinen syy uuden direktiiviehdotuksen antamiseen on se, että Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n yhteydessä toimiva rahanpesun vastainen kansainvälinen toimintaryhmä (Financial Action Task Force on Money Laundering, FATF) uudisti 40 suositustaan perusteellisesti kesäkuussa 2003. EU:n jäsenvaltiot ja komissio katsovat, että FATFin uudistettuja suosituksia olisi sovellettava koordinoidusti EU:n tasolla. Tämä edellyttää suosituksiin tehtyjen muutosten ottamista huomioon unionin rahanpesua koskevissa säännöksissä. Uudet suositukset ovat monilla alueilla aiempaa yksityiskohtaisempia. Tämä koskee etenkin asiakkaiden tunnistamista ja henkilöllisyyden todentamista, tilanteita, joissa suurempi rahanpesun riski voi oikeuttaa tehostettujen toimenpiteiden soveltamisen, sekä toisaalta tilanteita, joissa pienempi riski voi oikeuttaa lievempien valvontatoimenpiteiden käytön. Ehdotuksella pyritään saattamaan rahanpesua koskevat säännökset ajan tasalle ja taata, että ne ovat yhdenmukaisia FATFin uusittujen suositusten kanssa; tämä edellyttää nykyisten säännösten soveltamisalan laajentamista erityisesti terrorismin rahoittamiseen,
3 sekä FATFin uusittujen suositusten EU:n tasolla koordinoidun täytäntöönpanon ja neuvoston hyväksymässä yhteisessä toiminnassa 98/699YOS olevan vakavan rikollisuuden määrittelyn huomioon ottamista. 2. Pääasiallinen sisältö Ehdotuksen 1 artiklaan, joka vastaa sisällöltään nykyistä 1 ja 2 artiklaa, on lisätty kohta, jonka mukaan rahanpesuksi katsotaan alkuperältään laillisten varojen antaminen tai kerääminen eri tavoin, kun sen tarkoituksena on tai kun se tapahtuu tietoisena siitä, että varat käytetään kokonaan tai osittain terrorismiin. Ehdotuksen 2 artiklassa esitetään lisättäväksi direktiivin soveltamisalaan jokainen yritys, joka harjoittaa toimintaa tietyllä rahoitusalan segmentillä sekä uusina ammatteina ja toimintoina yrityspalvelujen tuottajat, jotka eivät kuulu luottolaitoksiin direktiivin 2000/12/EY liitteen 1 kohtien 2-12 ja 14 nojalla mainittuihin toimiin tai vakuutusyrityksiin direktiivin 2002/83/EY mukaisesti, ja vakuutusedustajat, kun ne tarjoavat henkivakuutuspalveluja tai muita sijoitusvakuutuksia sekä muut henkilöt, jotka myyvät tavaroita tai tarjoavat palveluja, silloin, kun maksu suoritetaan käteisenä ja rahamäärä on vähintään 15 000 euroa riippumatta siitä, suoritetaanko liiketoimi yhdellä kertaa tai useina erillisinä, ilmeisesti toisiinsa yhteydessä olevina toimina. Artiklaan on lisätty kohta, jonka mukaan jäsenvaltiot voivat päättää, että direktiiviä ei sovelleta rahoituslaitoksiin, joissa toiminnan luonteen johdosta rahapesun riski on pieni. Määritelmät sisältävä artikla 3 käsittää kaikki aikaisemman direktiivin määritelmät, lukuun ottamatta määritelmää toimivaltaisista viranomaisista. Joihinkin määritelmiin on tehty teknisiä mukautuksia, joihinkin tuntuvampia muutoksia ja lisäksi esitetään myös uusia määritelmiä. Ehdotuksen mukaan jokaista yritystä, joka harjoittaa toimintaa tietyillä rahoitusalan segmenteillä, pidetään rahoituslaitoksena. Jäsenvaltioiden ei kuitenkaan tarvitse soveltaa direktiiviä tilanteissa, joissa rahanpesun riski on erittäin pieni. Ehdotuksen mukaan säännöksiin lisättäisiin vakuutusedustajan, terrorismin, todellisen omistajan ja edunsaajan, yrityspalvelujen tuottajan, poliittisesti vaikutusvaltaisen henkilön, liikesuhteen ja pöytälaatikkopankin määritelmät. Merkittävin muutos liittyy rikollisen toiminnan määritelmään. Terrorismi on lisätty siihen erikseen ja asiaa koskevassa kolmannen pilarin säädöksessä määriteltyjen vakavien rikosten pitäisi kuulua sen piiriin. Tämä johtaa koordinoidumpaan lähestymistapaan, vaikka täsmällinen soveltamisala määräytyy kussakin jäsenvaltiossa edelleen kansallisen rikoslainsäädännön mukaan. Uudessa 5 artiklassa todetaan selvästi, että luotto- ja rahoituslaitokset eivät saa ylläpitää nimettömiä tilejä. Direktiivin 6 ja 7 artiklassa käsiteltäisiin yksityiskohtaisesti toimenpiteitä, jotka direktiivin soveltamisalaan kuuluvien laitosten ja henkilöiden on otettava huomioon varmistaakseen, että ne tuntevat asiakkaansa ja ovat selvillä asiakkaiden rahoitus- ja liiketoiminnan luonteesta. Uudet säännökset eivät poikkea merkittävästi aikaisemman direktiivin säännöksistä. Direktiivin 8 artiklan mukaan perusperiaatteena olisi, että asiakas olisi tunnistettava ja asiakkaan henkilöllisyys todennettava ennen liikesuhteen alkua. Liikesuhde voitaisiin kuitenkin aloittaa, vaikka asiakkaan tunnistamisprosessi on vielä kesken. Samalla todettaisiin, että jos asiakkaan tunnistamisprosessia ei lopulta saada toteutettua tyydyttävällä tavalla, liikesuhde olisi lopetettava. Ainoana poikkeuksena tästä säännöstä voisi olla tilanne, jossa kansallisen lainsäädännön nojalla varmistetaan ehdoton oikeus oikeusavun käyttöön. Jo avattuja tilejä ja aloitettuja liikesuhteita olisi myös tutkittava sopivana ajankohtana, jos niihin liittyy rahanpesun riski. Direktiivin 10 artiklassa säädettäisiin yksinkertaistetusta tuntemisvelvollisuudesta, jota voidaan soveltaa silloin, kun rahanpesun riski on selvästi pieni. Koordinoinnin varmistamiseksi 37 ja 38 artiklassa säädettäisiin, että komissio päättää uuden komitean avustuksella täytäntöönpanotoimenpiteistä ja laatii kriteerit, joiden perusteella määritellään tilanteet, joissa rahanpesun riski on pieni. Direktiivin 11 artiklassa säädettäisiin tehostetusta tuntemisvelvollisuudesta niitä ta-
4 pauksia varten, joissa rahanpesun riski on selvästi suurempi ja joita on tarkasteltava erityisen huolellisesti. Tällaisia tapauksia olisi vähintään kolmentyyppisiä: tilanteet, joissa asiakas ei ole fyysisesti läsnä henkilöllisyyden todistamista varten, rajatylittävät kirjeenvaihtajapankkisuhteet ja liikesuhteet poliittisesti vaikutusvaltaisiin henkilöihin. Myös tältä osin komission olisi uuden komitean avustuksella voitava päättää täytäntöönpanotoimenpiteistä ja laatia kriteerejä, joilla määritetään muut tilanteet, joissa tehostettu tuntemisvelvollisuus on tarpeen. Direktiivin 12-16 artiklassa säädettäisiin kolmansien osapuolien suorittamista toimenpiteistä. Asiakkaan tunnistamisprosessin tarpeeton moninkertaistaminen voi aiheuttaa esteitä laillisen liike- tai ammattitoiminnan harjoittamiselle. Tämä koskee esimerkiksi tapausta, jossa pankki tai lakimies ohjaa asiakkaan toisen pankin tai lakimiehen puoleen tai esittelee asiakkaan toiselle pankille tai lakimiehelle. Usein tällaiset asiakkaat olisi voitava tietyin varauksin hyväksyä ilman tunnistamismenettelyn toistamista. Direktiivin 18-22 artiklassa käsiteltäisiin epäilyttävistä liiketoimista ilmoittamista. Direktiivin 18 artikla edellyttäisi, että jäsenvaltiot perustavat rahanpesun selvittelykeskuksen, joka vastaa rahapesua koskevien ilmoitusten vastaanottamisesta ja käsittelystä. Rahanpesun selvittelykeskuksen määritelmä vastaa sisällöltään 17. lokakuuta 2000 tehtyä neuvoston puitepäätöstä 2000/642/YOS. Lakimiesammattien harjoittajia ja muita ammatteja koskeva ilmoitusjärjestely sekä asianmukaiset varaukset on siirretty ehdotukseen muuttamattomina vuoden 2001 direktiivistä. Direktiivin 23 artiklassa vahvistettaisiin, että rahanpesuepäilyistä ilmoittaminen ei merkitse rikos- tai siviilioikeuden mukaisen salassapitovelvollisuuden rikkomista. Viittaus siihen, että ilmoitukset tehdään vilpittömässä mielessä korvataan viittauksella ilmoituksen tekemiseen direktiivissä asetettujen vaatimusten mukaisesti. Ehdotuksen 24 artikla olisi uusi säännös, jonka tavoitteena on tukea ilmoitusvelvollisten työntekijöitä. Työntekijät ovat joutuneet uhkailujen kohteeksi, kun on paljastunut, että he ovat tehneet viranomaisille ilmoituksen, joka on johtanut tutkintaan tai syytteen nostamiseen. Tällä direktiivillä ei voida pyrkiä muuttamaan jäsenvaltioiden tuomioistuin- tai syytteeseenpanomenettelyjä. Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin tehtävä kaikki voitavansa estääkseen työntekijöiden joutumista uhkailujen tai vainon kohteeksi. Direktiivin 25 artiklan mukaan kun epäilyttävästä liiketoimesta tehdään ilmoitus, kyseiselle asiakkaalle ei pitäisi ilmoittaa asiasta. Jäsenvaltiot ovat voineet sallia sen, että oikeudellisina avustajina toimivat lakimiesammattien edustajat kertovat asiakkaalleen ilmoituksesta. Tämä ei kuitenkaan ole FATFin 40 tarkistetun suosituksen mukaista. On kuitenkin täsmennetty, että kun oikeudelliset avustajat, kirjapitäjät, tilintarkastajat, veroneuvojat ja notaarit yrittävät suostutella asiakastaan luopumaan laittomasta toiminnasta, tätä ei pidetä asiakkaan varoittamista koskevan kiellon rikkomisena. Ehdotuksen 27 artiklassa edellytettäisiin, että direktiivin soveltamisalaan kuuluvat luotto- ja rahoituslaitokset soveltavat mahdollisimman pitkälti direktiivissä vahvistettua asiakkaan tunnistamisvelvollisuutta sivukonttoreissaan ja tytäryhtiöissään EU:n ulkopuolella. Ehdotuksen 28 artiklassa säädettäisiin, että EU:n luotto- ja rahoituslaitosten on pystyttävä vastaamaan kattavasti ja nopeasti rahanpesun selvittelykeskusten tai muiden toimivaltaisten viranomaisten pyyntöihin, jotka koskevat tietoja niiden liikesuhteista määrättyjen oikeus- tai luonnollisten henkilöiden kanssa. Ehdotuksen 29 artiklassa edellytettäisiin, että jäsenvaltiot ylläpitävät asianmukaisia tilastoja erityisesti epäilyttävistä liiketoimista tehtyjen ilmoitusten käytöstä ja niiden tuloksista. Direktiivin 32 artiklassa edellytettäisiin, että valuutanvaihtotoimistojen ja yrityspalvelujen tuottajien on kuuluttava toimilupa- tai rekisteröitymisvelvollisuuden piiriin ja että kasinoilla on oltava toimilupa. Viranomaisten on todettava toimiluvan tai rekisteröitymisen yhteydessä toimintaa todellisuudessa tai tulevaisuudessa johtavien henkilöiden soveliaisuus ja luotettavuus. Direktiivin 33 artiklan mukaan jäsenvaltioiden olisi edellytettävä toimivaltaisten vi-
5 ranomaisten valvovan, että kaikki direktiivin soveltamisalaan kuuluvat laitokset ja henkilöt noudattavat sitä. Direktiivin 34-36 artiklassa käsiteltäisiin seuraamuksia. Rahanpesusta ja terrorismin rahoituksesta määrättäviä seuraamuksia koskevia lähestymistapoja on jo saatu lähennettyä rahanpesua koskevassa neuvoston puitepäätöksessä 2001/500/YOS ja terrorismin torjumista koskevassa neuvoston puitepäätöksessä 2002/475/YOS. Ehdotuksen 34 artiklassa edellytettäisiin, että jäsenvaltiot määräävät asianmukaisia seuraamuksia direktiivin nojalla annettujen kansallisten täytäntöönpanotoimenpiteiden rikkomisesta. Ehdotuksen 35 ja 36 artiklassa edellytettäisiin, että jäsenvaltiot säätävät yrityksen vastuusta. Ehdotuksen 37 artiklassa säädettäisiin aloista, joiden osalta komissio voi antaa täytäntöönpanotoimenpiteitä päätöksen 1999/468/EY mukaisessa komiteamenettelyssä, jotta tekninen kehitys voidaan ottaa huomioon ja varmistaa direktiivin yhdenmukainen soveltaminen. Ehdotuksen 38 artiklassa perustettaisiin uusi rahanpesunvastainen komitea, joka korvaa aikaisemman yhteyskomitean. Uusi komitea avustaisi komissiota sen antaessa 37 artiklassa tarkoitettuja täytäntöönpanotoimenpiteitä. Ehdotuksen 39 artiklassa toistettaisiin velvollisuus laatia säännöllisesti täytäntöönpanokertomuksia. Ehdotuksen 40 artiklassa kumottaisiin aikaisempi direktiivi. Uusi direktiivi olisi 40 artiklan mukaan pantava kansallisesti täytäntöön 12 kuukauden kuluessa direktiivin voimaan tulosta. 3. Taloudelliset vaikutukset Ehdotuksen toteuttamisesta aiheutuvien kustannusten arviointi on tässä vaiheessa vaikeaa koska on ilmeistä, että monet ehdotuksen kohdat tulevat muuttumaan käsittelyvaiheen aikana. Ehdotus ei edellytä uusien organisaatioiden perustamista. Ehdotus aiheuttaa viranomaisille ohjeistusja koulutustyötä sekä lisääntyvää kansainvälistä yhteistyötä ja edellyttää rahapesun selvittelykeskuksen kehittävän tilastollisia seurantajärjestelmiä. Rahanpesun estämis- ja selvittämisjärjestelmän ja ilmoitusvelvollisten piirin laajentamisen johdosta sekä nykyiset että uudet ilmoitusvelvolliset tarvitsisivat ohjeistusta ja koulutusta. Ohjeistuksen laatiminen ja koulutuksen antaminen tapahtuisi osaksi yhteistyössä viranomaisten kanssa, mutta yritysten sisäisten ohjeistusten laatiminen ja koulutukseen osallistuminen veisivät joka tapauksessa työaikaa. 4. Vaikutus Suomen lainsäädäntöön Rahanpesu on Suomessa kriminalisoitu rikosalain 32 luvun 6-10 :ssä sekä terrorismin rahoitus rikoslain (39/1889) 34 a luvun 5 :ssä. Alkurikoksena rahanpesua koskevassa rikoksessa voi olla mikä tahansa rikos. Rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä 30. tammikuuta 1998 annetussa laissa (68/1998) sellaisena kuin se on muutettuna 16. toukokuuta 2003 annetussa laissa (365/2003) on ko. lain tavoitteena estää rahanpesua ja terrorismin rahoittamista, edistää niiden paljastamista ja tutkintaa sekä tehostaa rikoksen tuottaman hyödyn jäljittämistä ja takaisinsaantia. Mitä ko. laissa säädetään rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä, sovelletaan myös rikoslain (39/1889) 34 a luvun 5 :ssä tarkoitetun terrorismin rahoittamisen estämiseen ja selvittämiseen. Näin ollen terrorismin rahoituksen sisällyttäminen direktiivin soveltamisalaan ei aiheuta muutostarvetta Suomen lainsäädäntöön. Rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä annetussa laissa säädetään asiakkaan tunnistamisvelvollisuudesta ja epäilyttäviä liiketoimia koskevasta ilmoitusvelvollisuudesta. Ehdotus edellyttäisi lain soveltamisalan laajentamista käsittämään kaikkiin niihin yrityksiin, jotka harjoittavat rahoituslaitostoiminnaksi määriteltyä toimintaa, lukuun ottamatta niitä, jotka kansallisesti katsotaan olevan vähäriskisiä, yrityspalvelujen tuottajiin, henkivakuutusedustajiin ja kaikkiin henkilöihin, joiden harjoittamaan tavaroiden kauppaan tai tarjoamiin palveluihin liittyvät käteismaksut ylittävät yhdellä kertaa tai useina erillisinä, ilmeisesti toisiinsa yhteydessä ole-
6 vina toimina 15000 euron vähimmäismäärän. Rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä annettuun lakiin tulisi sisällyttää säätää vakuutusedustajan, todellisen omistajan ja edunsaajan, yrityspalvelujen tuottajan, poliittisesti vaikutusvaltaisen henkilön, liikesuhteen ja pöytälaatikkopankin määritelmät ja laissa tulisi säätää toiminnasta poliittisesti vaikutusvaltaisten henkilöiden kanssa ja kirjeenvaihtajapankkisuhteista. Rahanpesudirektiivin tarkoittamana kansallisena rahanpesun torjunnasta vastaavana viranomaisena toimii Suomessa keskusrikospoliisissa oleva rahanpesun selvittelykeskus. Selvittelykeskuksen tehtävien osalta ehdotus ei aiheuta muutostarvetta. Kansalliseen lainsäädäntöön tulisi lisätä säännökset soveliaisuus- ja luotettavuuskriteereistä valuutanvaihtotoimistojen sekä yrityspalveluiden tuottajien osalta. Direktiiviehdotuksen 33 artiklan mukaan jäsenvaltioiden olisi edellytettävä toimivaltaisten viranomaisten valvovan, että kaikki direktiivin soveltamisalaan kuuluvat laitokset ja henkilöt noudattavat sitä. Tämä edellyttäisi Suomessa kansallisen lainsäädännön muuttamista, koska valvontaa ei ole kaikilla ehdotetuilla toimialoilla siinä laajuudessa kuin ehdotuksessa tarkoitetaan. Rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä annetussa laissa on säädetty rangaistukset tunnistamis-, huolellisuus- ja ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnistä sekä maksuliikennetoimintaa koskeva ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnistä. Rikoslain 9 luvussa on säädetty yhteisörangaistuksesta. Oikeushenkilön rangaistusvastuu ei kuitenkaan kata rahanpesulain mukaisten velvollisuuksien rikkomuksia. Seuraamuksia koskevilta osin ehdotus aiheuttaa muutostarpeita kansalliseen lainsäädäntöön. Direktiiviehdotuksen 37 ja 38 artiklassa säädetty komiteamenettely ei sinänsä vaikuta kansalliseen lainsäädäntöön, mutta komiteamenettelyn tuloksia jouduttaisiin todennäköisesti panemaan täytäntöön kansallisilla säännöksillä. Sisäasiainministeriö pyysi ehdotuksesta lausuntoa 31 viranomaiselta, järjestöltä ja yritykseltä. Kaikki tahot suhtautuivat sinänsä myönteisesti rahanpesun ja terrorismin rahoituksen vastustamiseen. Useissa lausunnoissa todettiin muutosten tuottavan hankaluuksia normaalille liike-elämälle, jollei kansallisessa lainsäädännössä riittävästi huomioida riskin mukaista lähestymistapaa. 5. Valtioneuvoston kanta Valtioneuvosto suhtautuu ehdotukseen myönteisesti. Valtioneuvosto pitää tärkeänä talousrikollisuuden ja järjestäytyneen rikollisuuden sekä niiden aiheuttamien vahinkojen vähentämistä ja terrorismin rahoittamisen torjumista. Näin ollen on perusteltua, että rahanpesua ja terrorismin rahoittamista torjutaan kansainvälisellä yhteistyöllä, jossa yhtenä osana on Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi. Voimassa olevan direktiivin rahanpesun mukaisen alkurikoksen määritelmän selkeyttäminen ja laajentaminen on tarpeen rahanpesun torjunnan tehokkuuden turvaamiseksi. Suomessa on rahanpesun kriminalisoinnissa omaksuttu mahdollisimman laaja lähestymistapa, alkurikokseksi käy mikä tahansa rikollinen teko. Rahanpesun estämisestä ja selvittämisestä annetun lain soveltamisalaa laajennettiin lailla 63/2003 käsittämään myös terrorismin rahoituksen torjunta. Valtioneuvosto pitää tarpeellisena, että voimassa olevan direktiivin rikollisen toiminnan määritelmää selkiytetään ja direktiivin soveltamisalaa laajennetaan koskemaan myös terrorismin rahoittamista. Valtioneuvosto katsoo, että ehdotuksen 1 artiklan mukainen kriminalisointivelvoite tulisi poistaa ja korvata se nykyisen direktiivin mukaisella rahanpesun kieltämisellä, sillä yhteisöllä ei ole toimivaltaa antaa rikosoikeudellisia säännöksiä. Valtioneuvosto pitää perusteltuna rahanpesudirektiivin soveltamisalan laajentamista yrityspalvelujen tuottajiin ja vakuutusedustajiin. Sen sijaan soveltamisalan laajentamista koskemaan kaikkia henkilöitä, joiden harjoittamaan tavaroiden kauppaan tai tarjoamiin palveluihin liittyvät käteismaksut ylittävät yhdellä kertaa tai useina ilmeisesti toisiinsa yhteydessä olevina toimina 15000 euron vähimmäismäärän, on vaikea pitää perusteltuna. Valtioneuvoston näkemyksen mukaan
7 soveltamisalan määrittämisessä tulisi nykyisten säännösten mukaisesti rajoittua sektoriin, jolla rahanpesuriski on suurin, eli ensisijaisesti kallisarvoisten tavaroiden kauppaan. Valtioneuvosto suhtautuu myönteisesti direktiiviin sisällytettyihin uusiin määritelmiin. Oleellisinta on saada aikaan määritelmät, jotka toimisivat joustavasti kunkin jäsenmaan kansallisen lainsäädännön mukaan. Valtioneuvosto ei kuitenkaan välittömästi näe perusteita sille, että poliittisesti vaikutusvaltaisia henkilöitä koskevat säännökset koskisivat myös kotimaisia, asianomaisessa jäsenvaltiossa pysyvästi asuvia henkilöitä, kuten komissio ehdottaa. Valtioneuvosto pyrkii siihen, että direktiivin noudattamisen valvonnassa jäsenmaille taataan riittävä harkintavalta tarkoituksenmukaisen kansallisen valvonnan järjestämiseksi. Erityisesti soveliaisuus- ja luotettavuuskriteerit tulisi määritellä niin, että ne eivät loukkaa elinkeinovapauden periaatetta. Valtioneuvoston näkemyksen mukaan neuvoston työryhmässä tulisi pyrkiä siihen, että direktiivi kirjoitetaan selkeäksi ja yksiselitteiseksi, niin että tarve siirtää kysymyksiä komission täytäntöönpanotoimin ns. komitologiamenettelyssä ratkaistaviksi minimoitaisiin. Tämä helpottaisi ja yksinkertaistaisi merkittävästi kansallista täytäntöönpanoa koko unionissa. Mikäli komitologiamenettely katsotaan tarpeelliseksi, valtioneuvosto pitää parhaana vaihtoehtona sitä, että siinä keskityttäisiin direktiivin tekniseen täsmentämiseen ja rahanpesutilanteen kehittymisen huomion ottamiseen, eikä varsinaiseen rahapesua koskevien normien antamiseen tai niiden sitovaan tulkitsemiseen. Valtioneuvoston näkemyksen mukaan komitologiamenettelyn käyttö, sellaisena kuin komissio sitä ehdottaa, kattaa tietyiltä osin käsiteltävän asian kannalta olennaisia säännöksiä. Tällöin kyse ei enää olisi täytäntöönpanoa koskevista kysymyksistä, joiden osalta neuvoston on mahdollista siirtää komissiolle täytäntöönpanovaltaa, vaan asioista, joista neuvoston tulisi EU-oikeuden mukaan säätää itse. Valtioneuvoston mielestä erityisen ongelmallisia tässä suhteessa ovat ehdotuksen 37 artiklan 1 kohdan b-d alakohdissa mainittuja riskien arviointia koskevat kohdat. Valtioneuvoston pyrkimyksenä neuvotteluissa on taata se, että kaikki olennaiset säännökset sisällytetään itse direktiiviin. Ehdotuksen käsittely on neuvoston työryhmässä alkuvaiheessa. Jäsenvaltioiden enemmistön kannat eroavat useissa kohdin selvästi komission ehdotuksesta, joten on oletettavissa, että ehdotus muuttuu merkittävästi työryhmäkäsittelyssä. 6. Puheenjohtajamaan ehdotus Puheenjohtajamaan ehdotuksessa 13.09.2004 artiklan 1 kriminalisointivelvoite muutettaisiin vastaamaan voimassa olevan direktiivin sanamuotoa. Ehdotuksen mukaan jäsenmaiden tulee huolehtia rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen kieltämisestä. Artiklasta poistettaisiin terrorismin rahoituksen määritelmä ja terrorismin rahoituksena pidetään Neuvoston puitepäätöksen 2002/475/OSA artiklojen 1-4 mainittujen rikosten rahoittamista. Ehdotuksen 2 artiklan kohtaa f, muutettaisiin siten, että se koskisi vain tavaroiden kauppaa, kun käteismaksut ylittävät yhdellä kertaa tai useina ilmeisesti toisiinsa yhteydessä olevina toimina 15000 euron vähimmäismäärän. Ehdotuksen 3 artiklan todellisen edunsaajan määrittelyyn lisättäisiin laadullisia kriteereitä.