Sensaatiokuvia! s.12 Unbalanced Scorecard s.16 PROLEKO? Tuotantotalouden Kilta Prodekon aikakauslehti V/02
Proleko? V/02 3 Pääkirjoitus Juho Juopperi Harvassa organisaatiossa toimijoiden vaihtuvuus on yhtä voimakasta kuin killassa. Hallitus valitaan vuodeksi kerrallaan, ja useimmiten puheenjohtaja on ainoa henkilö jolla on aiempaa hallituskokemusta. Tämä johtaa siihen, että vuoden ensimmäinen puolisko menee uudelta hallitukselta tehtävien ja keskinäisen toiminnan opettelemiseen. Jälkimmäisellä vuosipuoliskolla ollaan usein niin puhki, ettei energiaa uuden kehittämiseen enää riitä. Voimakas vaihtuvuus näkyy parhaiten ehkä vaalikokouksissa. Tietyt ikuisuusongelmat vaivaavat killan toimintaa vuodesta toiseen, ja vaalipuheissaan uudet toimijat lupaavat kerta toisensa jälkeen mm. seuraavaa: liian täyttä tapahtumakalenteria järkeistetään luopumalla vähiten väkeä vetävistä tapahtumista ja/tai koordinoimalla tapahtumia siten, ettei samalle viikolle osu useita tapahtumia kulttuuritapahtumien määrää lisätään killan www-sivut pistetään vihdoin kuntoon järjestetään tapahtumia myös niille, jotka eivät ole kiinnostuneet alkoholista. En haluaisi olla kyyninen, mutta siitä huolimatta joudun toivottamaan rutkasti onnea uusille toimijoille em. haasteiden kampittamisessa. Myös omalta osaltani vuosi osoittautui jälleen liian lyhyeksi ajaksi - monet kehitysideat jäivät toteuttamatta. Toimijoiden nopean vaihtumisen on väitetty aiheuttavan myös tiettyä näköalattomuutta ja päämäärättömyyttä killan toiminnassa. Tätä on pyritty ratkaisemaan mm. seniorikillan ja strategiamietintöjen avulla. Kaikessa tutalaisessa kehityshalussammekin on kuitenkin tehtävä ero killan ja yrityksen välillä. Yrityksen tehtävä on tuottaa voittoa - tämä vaatii tehokkuutta, johdonmukaista toimintaa ja pitkäjänteistä suunnittelua. Killan tehtävä on tuottaa iloa, ystävyyttä, elämyksiä (näin sanon, vaikka se naiivilta kuulostaakin)! Tämä ei vaadi tehokkuutta, ei johdonmukaista toimintaa eikä pitkäjänteistä suunnittelua. Mitä tämä vaatii on, että pistetään ryhmä ihmisiä, oli se sitten hallitus, lehden toimitus, sikajuhla- tai excuporukka samaan liemeen, ja annetaan tyyppien hoitaa loput. Jos se johtaa siihen, että ns. fabut saavat vaalikokouksessa naureskella ikuisuusongelmille, niin olkoon niin. Täytyyhän heillekin (tai, paremminkin, meillekin) ilomme suoda. Tehottomasta, mutta hauskasta, kuluneesta vuodesta kiitokset toimittajatiimille: Kaille, Petrille, ja ennen kaikkea ison päivätyön taittamisen kanssa tehneelle Helenalle. Kiitos myöskin kaikille satunnaisille materiaalin toimittajille sekä vakiopalstojen kirjoittajille. Erityismaininnat singulariteetille käsittämättömästä kyvystä pysyä kerta toisensa jälkeen materiaali-dl:n puitteissa ja Liisalle valokuvamateriaalista. Onnea uudelle päätoimittajalle, Amille, ensi vuoden haasteisiin. Ota rohkeasti oma tyylisi, vaikkei se pidemmästä perspektiivistä olisikaan johdonmukainen. Vain viemällä loppuun edellisten toimijoiden päähänpistoja (tai, vielä kauhistuttavammin, vain toteuttamalla killan strategiaa) ei omaa kädenjälkeään saa näkymään. Jokaisella toimijavuodella on oikeus, suorastaan velvollisuus, satsata siihen mikä hauskalta tuntuu. Rauhallista joulua, hyvää uutta vuotta ja kiitos kuluneesta vuodesta
4 Proleko? V/02 Tuoreilla ajatuksilla maailmankartalle. www.nokia.fi/urapolku Nokia 2001. Nokia ja Nokia Connecting People ovat Nokia Oyj:n rekisteröimiä tavaramerkkejä. Kaikki oikeudet pidätetään.
Proleko? V/02 5 sisältö Pääkirjoitus 3 Juho Juopperi Edarikuulumisia 6 Anni Kauranen, Jarno Lahonen, Mikko Rönkkö Seremoniamestarin sauva ja muita kertomuksia 7 Maija Kaukonen ja Liisa Ikonen Kiristääkö vanne päätäsi? 10 Olli Lehtonen Sensaatiomainen kuvakooste 12 CapMan - Prodeko Networkin nuorikko 14 Juho Juopperi Unbalanced Scorecard 16 Teppo Rinta-Filppula Elämänjanoa kaukomailla 20 Singulariteetti Valmistuneet 22 Prodeko vs. Laszlo 24 Julkaisija Päätoimittaja Toimittajat Taitto Tuotantotalouden Kilta Prodeko ry Juho Juopperi Kai Kuikkaniemi Petri Kortelainen Helena Lakervi Helena Lakervi Kansikuva Sitruunoita ja sekopäitä :) Seuraavan Proleko?n DL ensi vuonna! Materiaali osoitteella anne-mari.laiho@hut.fi
6 Proleko? V/02 Edarikuulumisia Arvon ylioppilaskunnan ja killan jäsenet, Muutama edustajiston kokous on ehtinyt tulla pidetyksi sitten edellisen Proleko?-kirjoituksen. Lokakuun puolella olleessa kokouksessa eniten keskustelua herätti TKY:n uuden yhdistysohjesäännön soveltaminen käytäntöön. Edustajisto on uutta sääntöä soveltaessaan keskustellut aiheesta paljon, koska päätökset joita nyt tehdään muodostavat osaltaan sitä linjaa jota myöhemminkin noudatetaan. Edustajisto päättää viime kädessä, mitkä yhdistykset TKY ottaa siipiensä suojaan ja mille yhdistyksille voidaan antaa niin sanotusti lupa käyttää nimitystä teekkariyhdistys ja oikeus TKY:n tajoamiin palveluihin, kuten tiloihin jne. 16.11. järjestettiin myös TKY:n 130-vuotis juhlat Diplomissa. Paikalla oli noin 900 juhlijaa. Tässä juhlallisessa tilaisuudessa myönnettiin edustajiston päätöksellä vuorineuvos Björn Nalle Westerlundille ikiteekkarin ketju ja arvonimi. Ikiteekkarin arvonimeä voidaan pitää TKY:n korkeimpana kunnianosoituksena ja se on TKY:n historian aikana myönnetty Westerlundia ennen vain kerran, professori Bernhard Wuolteelle. Lisätietoa aiheesta TKY:n kotisivuilta. 27.11. olleessa ns. Vaalikokouksessa edustajisto valitsi vuodelle 2003 edustajiston puheenjohtajaksi kemisti DI:n Jani Turkun ja hallituksen muodostajaksi koneteekkari Antti Myllyksen. Hallituksen muodostaja pyysi viikon kokoustaukoa muodostaakseen hallituksen. Hallituksen muodostajasta on lähihistorian aikana poikkeuksetta tullut myös hallituksen puheenjohtaja. Onnittelut valituille! Toisena tärkeänä asiana tässä kokouksessa oli TKY:n budjetin hyväksyminen seuraavalle vuodelle. Budjetti ei sisältänyt suuria muutoksia edellisvuoteen verrattuna. Kokousten ulkopuolisena asiana on syytä mainita Suomen Ylioppilaiden Liiton, SYL:n liittokokous, johon Prodekon edustajista Jarno Alhonen osallistui. SYL:n hallituksen puheenjohtajaksi oli kolme ehdokasta TTKY:n hallituksen pj Heikki Ruski, TYY:n halliutksen puheenjohtaja Lasse Miettinen sekä Tommi Laitio HYY:n hallituksen puheenjohtaja. Laitio valittiin puheenjohtajaksi. Iloisena uutisena TKY:n kannalta voidaan pitää sitä, että TKY:n entinen korkeakoulupoliittinen sihteeri Oskari Nokso-Koivisto valittiin SYL:n hallitukseen. Onnea myös Oskarille! Tässä lyhykäisyydessään edustajiston kuulumiset. Tämän vuoden puolella on vielä jäljellä vaalikokouksen loppupuolisko sekä viimeinen vuoden 2002 kokous. Niistä myöhemmin. Kuten aina, jos jokin asia askarruttaa, niin olkaapa yhteydessä. Lisäksi tietoa löytyy www.tky.hut.fi/ pääsivun alta löytyvästä uunituoreista sekä edustajiston sivujen alta pääsivu -> esittely -> edustajisto Hauskaa syksyn jatkoa toivovat edustajanne, Jarno Alhonen, Anni Kauranen ja Mikko Rönkkö (Veli-Pekka Pulkkisen ollessa ulkomailla)
Proleko? V/02 7 Seremoniamestarin sauva ja muita kertomuksia eli tarina Diskonttauksesta 2002 Maija Kaukonen ja Liisa Ikonen Eivätpä Maija ja Lissu tienneet mihin ryhtyivät, kun heidät isännäksi ja sisäkumiksi viime vuodenvaihteessa valittiin. Prodekon kolmannetkymmenennetkuudennet vuosijuhlat odottivat järjestäjiänsä, eikä auttanut muu kuin ryhtyä hommiin. Tosin - kuten aina - alussa on aikaa liikaa ja lopussa se meinaa loppua kesken. Juhlapaikan etsintä aloitettiin jo alkuvuodesta. Tarjouspyyntöjä lähetettiin ravintoloihin, ja paria käytiin paikanpäällä haistelemassa. Ravintola Sipuli valittiin melko pian pääjuhlapaikaksi, ja innostus oli järjestäjillämme valtaisa. Vieläkin tosin epäilemme, että Sipulilla oli eurojen rantautumisen kynnyksellä päässyt lipsahtamaan pieni painovirhe tarjoukseen, sen verran muita edullisempi se oli. Sponsorien hankinta tuotti valtavasti päänvaivaa. Onneksi tukijoukot saivat hankittua tarvittavan määrän rahaa, vaikka välillä vähän pelottikin vuosijuhlien talouden puolesta. Kevät ja kesä menivät, saapui syksy ja karu todellisuus: vuosijuhlien järjestäminen on osaaikainen työ. Piti miettiä kuljetukset, kutsut, illalliskortit, bändit, puhujat ja ilmoittautumiset. Myös jatko- ja sillispaikat olivat hakusessa. Ja piti kai juhliin jotenkin pukeutuakin. Molemmat saimme kuitenkin mekkomme ajoissa juhlakuntoon: käytimme siis viimevuotisia. Unicafen rantautuminen Otaniemeen vei mahdollisuuden Smökki-sillikseen: Prodekollahan tämä olikin jo melkein perinne, olimmehan edellisvuonna juhlineet sunnuntaipäivää Servin Maijan mäellä. Hylättyämme Frederikin esiintymisen (hinta kevyet 4000, suosittelemme toteutettavaksi seuraavalla nousukaudella) päätimme pysyä Otaniemessä: Rantsu oli varattu ja se olisi tilana tarpeeksi toimiva. Suurimmaksi kompastuskiveksi muodostui jatkopaikka, joka antoi odottaa itseään vielä viime hetkille. Ensimmäisellä käyntikerralla jatko- paikka ei näyttänyt aivan sellaiselta kuin olisimme halunneet, ja epäilimme moneen kertaan sen sopivuutta. Epätoivo iski kerta toisensa jälkeen. Ehdimme jo etsiskelemään kortillisia järjestysmiehiä ja mietimme luovia ratkaisuja yöruokailuun. Hyvällä koristelulla teki ihmeitä, ja kokokin osoittautui loistavaksi. Myös viime hetken roudailut vähenivät ratkaisevasti, kun ruoka ja juomat järjestyivät jatkopaikan omistajan kautta. Viimeisellä viikolla ennen juhlia touhua riitti. Maija plaseerasi unissaankin, ja Lissu kirjasi vielä viime päivien muutokset ruokavalioihin. ( jos vielä ehtii niin ottaisin sittenkin sen kasvisvaihtoehdon ) Juhlia edeltävänä päivänä haettiin jatkopaikkojen valoja ja sillisruokia. Liisa lähti rohkeasti mukaan hakemaan valoja, mutta koska kartanlukijan mielestä Malminkartano on selvästi Kehä III:n ulkopuolella, tuli reissulla mutkia matkaan. Ote pakettiautossa käydystä keskustelusta: X: Joo, nyt mä tiedän, missä me ollaan, jatka vaan suoraan. L: Toi tien nimi kuulostaa tutulta, mutta se ei kyllä ole täälläpäin. X: Toi on sen verran yleinen tien nimi, että kyllä niitä voi olla useampia. 5 km myöhemmin X: Kyllä mä nyt alan uskoa, että ollaan väärässä suunnassa, mehän ollaan ihan jossain maalla. L: Näytä sitä karttaa. X: Enkä, nyt mä tiedän mihin pitää mennä,
8 Proleko? V/02 käännytään takaisin. L: Eikös meidän pitäis X: Ei kun nyt mä tiedän Valojen noudon jälkeen Kehä I:n varrelta etsittiin sopivaa seremoniamestarin sauvaa ainakin tunti. Myös tällöin etsintä sujui melko samaan malliin kuin edellinenkin ( mä olen varma että ne katkotut puut oli jossain täällä ) Viimein koitti lauantai 19. lokakuuta - päivä, jota oltiin odotettu ja pelätty Itse juhla-aamu meni sekä Maijalta että Lissulta kampaajalla. Viimeisintä versiota plaseerauksesta tehtiin vielä alkuiltapäivästä, lisäksi assarinhuoneessa väännettiin hinnastoja, ohjeita ja ties mitä. Puhelin soi vähintään viisi kertaa tunnissa. Milloin oli jatkopaikan ovi lukossa, milloin taas seremoniamestarin sauva lakkauksen jäljiltä tahmea. Kolmen maissa, luonnollisesti alkuperäisestä aikataulusta myöhässä, pääsimme valmistautumaan juhlaan pukeutumalla ja syömällä pohjalle mikroateriat (ravintolaruoat kun ovat tunnetusti enemmän tyyliteltyjä kuin täyttäviä). Ote puhelinkeskustelusta kesken valmistautumisen: M: No mitä? X: Nyt on pieni ongelma. Lakka ei ole kuivunut. M:??!?!! X: Onko siellä mitään, millä voi koputtaa lattiaa? M: Siis missä? X: No siellä juhlapaikassa. M: Liisa, ota tää puhelu. Mä en kestä enää Lissun Vectran oli tarkoitus jäädä Otaniemeen parkkiin, mutta matkan nopeuttamiseksi se otettiin käyttöön. Alkuperäinen suunnitelma eli pakettiauto kuskeineen nimittäin odotti Jämeräntaipaleella erästä miestä ja sauvaa Olimme juhlapaikalla noin tuntia ennen vieraitten tuloa. Vielä tuolloin aikataulu ja muut paperit olivat hukassa, mutta onneksi fuksit hoitivat tehtävänsä varsin mallikkaasti. Koska kukaan ei halunnut kuivata edellisenä iltana valmistunutta seremoniamestarin sauvaa hiustenkuivaajalla puoli tuntia ennen kokkareitten alkua, täytyi mestarin keksiä itselleen uusi sauva. Onneksi varasauvaksi oli tarttunut jokin epämääräinen sauvanoloinen esine. Seremoniamestari olisi halunnut lähteä juuri ohjelman aloitushetkellä käymään vielä Otaniemessä, mutta kimeä EI pysäytti kuitenkin herran aikeet ja ohjelma saatiin alkuun. Kokkareilla kiltamme sai lahjoja aina sammakkomyssystä Leila-nukkeen. Arvoisa puheenjohtajamme testasi lahjaksi saatua kick boardia juhlayleisön edessä helmat hulmuten. Kengurupallon kokeilu sentään siirrettiin jatkoille. Pääjuhlan alkaessa saimme hiukan hengähtää. Juhlat etenivät mukavasti, ja vieraatkin tuntuivat viihtyvän. Tanssilattialla oli vähintäänkin tiivis tunnelma, kun Wanhoja tansseja aloiteltiin. Edellinen Proleko? oli luettu tunnollisesti, sillä jatkojen kakkosbussiin oli tunkua. Jatkoilla meno oli jo täydessä vauhdissa, kun viimeinen bussilastillinen juhlakansaa saapui paikalle. Jo niin perinteinen Tulikaste otti yleisönsä (suosittelemme avoimesti bändiä stagelle myös tulevissa bileissä). Iänikuinen siivous oli kerrankin ulkoistettu jatkopaikan omistajalle, ja pääsimme aamukuudelta ottamaan muutaman tunnin nokoset. Herätys oli sunnuntaina jo kymmenen maissa, sillä sillis alkoi kahdeltatoista. Silliksellä tunsimme olevamme jo voiton puolella. Paikalle saapui vielä yli kolmasosa itse juhlavieraista, joten Rantsu täyttyi hyvää vauhtia. Sillisruokiin piti hakea täydennystä jo puolen tunnin jälkeen eikä yksi kerta riittänyt. Kun juhlat viimein saatiin pakettiin, oli olo väsynyt mutta onnellinen. Kiitos kaikille juhlien järjestelyissä auttaneille, loistavaa työtä tehneille fukseille sekä Siwalle, joka on auki myös sunnuntaisin! Kirjoittajat olivat Prodekon 36. vuosijuhlien pääjärjestäjät: SiSäKuMi Liisa ja Maija Isäntä 2002
FUJITSU INVIA Fujitsu Invia on modernien tietojärjestelmien pohjoismainen palvelutuottaja ja operaattori. Yhtiö kehittää ja toteuttaa kilpailuetua tuottavia järjestelmäkokonaisuuksia. Nämä tarjotaan yhä useammin korkean jalostusarvon tietotekniikkapalveluna ja kokonaisvaltaisena sovellusvuokrauksena. Tällöin ne sisältävät liiketoiminnan prosesseja tukevat sovellukset sekä tarvittavan tietoteknisen infrastruktuurin. Fujitsu Invian liikevaihto tilikaudella 2001/2002 oli 290 miljoonaa euroa. Yhtiön palveluksessa on 2 300 henkilöä. FUJITSU INVIA OY PL 100, 00012 INVIA puh. (09) 5671 fi.invia.fujitsu.com
10 Proleko? V/02 Kiristääkö vanne päätäsi? Olli Lehtonen Hei, teemme kurssin Johdatus tutkimuksen tekemiseen puitteissa tutkimusta opiskelijoiden henkisestä hyvinvoinnista... www-lomakkeen täyttäminen vie vain pari minuuttia aikaasi, kiitos! Prodekolaiset saivat taas tänä syksynä olla mukana, kun toisen ja kolmannen vuosikurssin opiskelijat suorittivat kurssia Introduction to Research Methods. Sähköpostilistat olivat ahkerassa käytössä, kun tutkimusryhmät ahdistelivat perusjoukkojaan vastausten toivossa. Tutkimusryhmämme Kumpulainen, Lauerma, Lehtonen ja Saloranta teki oman minitutkimuksensa opiskelijoiden henkisestä hyvinvoinnista. Tutkimusongelmaa mietittyämme ryhmämme päätyi aiheeseen Opiskelustressin oireet, tekijät ja hallinta TKK:n tuotantotalouden opiskelijoiden arvioimana, koska aihe on ajankohtainen. Opinnot stressaavat Kyselyyn saimme 118 vastausta, vastaajista miehiä oli 90 ja naisia 26. Kaksi vastaajaa ei pystynyt määrittelemään sukupuoltaan antamiemme vaihtoehtojen perusteella, joten sukupuolta olisi kannattanut kysyä avoimella kentällä. Eniten vastauksia saimme ännänen vuosikurssin opiskelijoilta. Suhteellisesti aktiivisimpia olivat kolmannen vuosikurssin opiskelijat ja passiivisimpia ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat. Tutkimukseen osallistuneista 20 prosenttia kertoi kärsivänsä stressistä usein tai jatkuvasti. Paljon tai todella paljon stressistä kertoi kärsivänsä 12 prosenttia vastanneista. Näiden tilastojen valossa tutalaisten stressitilanne ei vaikuta huolestuttavalta, tutkimusryhmämme tulkitsi lukujen kertovan vain normaalista opintoihin ja töihin liittyvästä stressistä. Ehdottomasti suurin stressin lähde tutalaisille on opiskelu. Tätä voi selittää se, että tutalalla opinnot suoritetaan keskimäärin nopeiten TKK:lla. Kilpailu tai taloudelliset tekijät koettiin paljon Kuva 1 - Stressin elinkaari
Proleko? V/02 11 pienemmiksi stressin aiheuttajiksi. Vain 14 prosentille kyselyyn vastanneista raha oli huolenaihe - lopuilla sitä joko on tarpeeksi tai tulevaisuudennäkymät ovat hyvät. Stressin elinkaari Tutkimustulosten perusteella ryhmämme rakensi teorian stressin elinkaaresta. Tutalaisilla stressin koettu taso on pienimmillään ensimmäisen ja ännännen vuosikurssin opiskelijoilla, kolmannen vuosikurssin opiskelijoilla se on korkeimmillaan ja toisen ja neljännen vuosikurssin opiskelijoilla se sijoittuu välimaastoon. Tätä ilmiötä kutsumme stressin elinkaareksi ja siitä on piirretty kuvaaja, kuva 1. Elinkaari-ilmiö on helppo selittää: Fuksivuonna stressiä aiheuttaa lähinnä se, ehtiikö käymään jokaisella exculla, sitsillä, suunnistuksessa ja saunaillassa. Lukiosta on myös opittu, että koulu on helppoa ja matikasta saa aina kympin. Tupsufuksivuonna jaksetaan vielä käydä tapahtumissa, mutta tarkoituksena olisi saada vähän opiskeltuakin samalla. Kolmannen vuoden alussa orek kertoo, ettei valmistujaisia kannata suunnitella vielä pitkään aikaan. Silloin se iskee, tehdään kauhealla vauhdilla pää- ja sivuainekursseja, semmaa ja erkkaa ja ties mitä. Kolmannen vuoden jälkeen opinnot alkavat hellittämään työelämään siirtymisen myötä ja lopulta jäljellä on enää diplomityön tekeminen. Poralaiset elämäntavat Suosituimmat stressin lievittämiskeinot tutalaisilla ovat urheilu ja muut harrastukset. Sosiaaliseen kanssakäymiseen perustuvat lievittämiskeinot ovat seuraavaksi käytetyimpiä, kolmantena on alkoholi. Tupakkaa käytettiin hyvin vähän, huumeita ei juuri lainkaan. Näiden tulosten perusteella voi todeta, että poralaiset elämäntavat ovat todella iskostuneet tutalaisiin. Henun johdolla tapahtunut pyyteetön työ raittiusaatteen ja liikunnan puolesta on todella tuottanut tuloksia, onneksi olkoon! Tutkimusryhmä Kumpulainen, Lauerma, Lehtonen ja Saloranta kiittää kaikkia tutkimukseen osallistuneita ja lupaa vastata ensi syksynä jokaiseen www-kyselyyn. Kiitos myös Risto Larinkarille hienosta työstä tutkimussuunnitelman kanssa! Pikaesittelyssä vuoden 2003 uudet toimijat Hallitus: Puheenjohtaja Juhani Kankaanpää Ulkoministeri Eeva Lappalainen Rahastonhoitaja Lotta Haakana Opintovastaava Mailiina Turanlahti SiSäKuMi Tuija Heinonen Mediakeisari Anu Vilen Yrityssuhdevastaava Jussi Ikävalko Isäntä Meri Halonen Excursiomestari Tommi Kemppainen Uusmediakeisari Antti Vassinen Fuksikapteeni Matias Kokko Toimihenkilöt: Proleko?n päätoimittaja: Anne-Mari Laiho Proleko?n toimittajat: Mikko Rönkkö, Sakke Turunen, Marja Ollila, Anni Kauranen, Juho Juopperi, Mikko Valtonen Proleko?n toimittajat Juomanlaskijat: Maria Routti, Eveliina Koski, Petteri Kauppinen Ranzuroopet: Heikki Henttu, Lauri Leino, Antti Pärnänen Opintotyöryhmä: Anni Kauranen, Merja Nurminen, Antti Suorsa, Riikka Jahkonen Abi-infotoimikunta: Taija Rajala, Maria Routti, Anni Kauranen, Pasi Kuusela Lukkarit: Juuso Seppälä, Olli Lehtonen, Liisa Ikonen, Merja Nurminen Yrittäjyyskoordinaattori: Risto Pietilä Jäsenrekisterivastaava: Mikko Lauerma Talonmies: Teppo Rinta-Filppula Www-toimikunta: Mikko Laine, Heikki Henttu, Antti Suorsa Tenttikokoelmavastaava: Mikko Laine
12 Proleko? V/02 Vuoden 2002 suurin yllättäjä, hevibändi Hallitus on eroamassa!
Proleko? V/02 13 Vuosijuhlien loisteesta Kiitos kaikille valokuvia näpsineille ja niitä toimitukseen toimittaneille!
14 Proleko? V/02 CapMan - Prodeko Networkin nuorikko Juho Juopperi Prodeko Network sai keväällä uuden jäsenen pääomasijoitusyhtiö CapMan:n liityttyä joukkoon mukaan. Paitsi tuorein jäsen Networkissa, CapMan on myös Networkin nuorin yritys. CapMan perustettiin vuonna 1989, jolloin liiketoiminta-ajatuksena oli auttaa pörssilistautumista suunnittelevia yrityksiä. Noista ajoista toiminta on laajentunut siten, että nyt päätoimialoja on kolme: perinteiset buy-outit sekä trendikkäämmät ICT/technology ja life science. Myöskin maantieteellisesti toiminta on laajentunut - tällä hetkellä CapManilla on konttorit Helsingissä, Tukholmassa ja Kööpenhaminassa. Outo eläin Vuonna 2001 pörssilistautuneen CapManin toimintalogiikan ja hallintorakenteen ymmärtäminen ei ole helppoa. Sanna Argillander, partneri ja fuksi 1984, toteaa että varsinkin piensijoittajilta menee aikaa ymmärtää millainen eläin CapMan on. Myös toimittajalta meni tähän hieman aikaa, mutta seuraavassa rohkea yritys selittää nämä lyhyesti ja ymmärrettävästi. Vuonna 2001 pörssilistautunut CapMan OYJ:n pääliiketoiminta on pääomarahastojen hallinnointi, ja yhtiön tuotot muodostuvat saatavista hallinnointipalkkioista (tasaista tuottoa), rahastojen voitonjako-osuustuotoista (tuotto riippuu sijoitusten onnistumisesta), sekä osuudesta osakkuusyhtiöiden tuloksesta (Access Capital Partners; funds-of-funds yhtiö, eli sijoittaa CapManin kaltaisten pääomasijoitusyhtiöiden rahastoihin Euroopassa; 47,5 prosenttisesti CapMan:n omistama). Varsinainen toiminta tapahtuu rahastoissa. Nämä keräävät rahaa suurilta institutionaalisilta sijoittajilta, sijoittavat ne yrityksiin, osallistuvat kohdeyrityksen johtamiseen sekä lopulta irtautuvat yrityksestä. Rahastoja ei ole suunniteltu ikuisiksi, vaan niiden elinkaari on yleensä kymmenisen vuotta. Kukin rahasto perustetaan, kerää ja sijoittaa rahaa, ja lopuksi palauttaa rahat sijoittajilleen irtautumalla kohdeyrityksestä. Tutalaisten temmellyskenttä Toimitusjohtaja Ari Tolppanen mukaan lukien CapMan:lle on löytänyt tiensä ainakin seitsemän tutalaista, kuten Sanna Argillander sekä Jan Mattlin, sijoitusanalyytikko, fuksi 1995 saavat nopean laskennan tulokseksi. Sekä Sanna että Jan ajautuivat pankkimaailman osin sattumalta; Sanna ensin OKO:oon ja Jan Citibankille. Vaikka laskentatoimea ei tutalla paljon opetetakaan, sopivat Sannan mukaan tuotantotalous ja pääomasijoittaminen hyvin yhteen: Harvinaisen hyvä match. Harva koulutus antaa sellaista laaja-alaisuutta mitä tässä toiminnassa tarvitaan: kvantitatiivista analysointikykyä, vuorovaikutustaitoja, juridiikkaa, hallitustoimintaa. Analyysistä irtautumiseen Työnkuva pääomasijoitusyrityksessä vaihteleekin sijoituskohteen elinkaarivaiheen mukaan. Ennen sijoitussopimusta yritys analysoidaan läpikotaisin, niin puhtaasti kvantitatiivisten mittareiden kautta (esim. tase, rahoitusrakenne) kuin myös esim. haastattelemalla johtoryhmää ja arvioimalla sen kyvykkyydet. Mikäli molemminpuolista kiinnostusta löytyy, edetään sopimuksen tekemiseen. Kyseessä on intensiivinen vaihe, jossa on tunteita pelissä. Kyseessä on yrityksen omistajajärjestelyn muutos. Monelle yrittäjälle, jonka elämäntyön tulos yritys on, on kyseessä elämän suurin yksittäinen päätös., Sanna kertoo. Vaihe huipentuu sopimuksen juhlavaan allekirjoitukseen. Jos huipentuu. Joskus lähes valmis sopimus kaatuu dramaattisesti loppumetreillä; kenties yrittäjä ei olekaan valmis luopumaan yrityksestään, tai kenties sijoittajille ilmenee jotain uutta tietoa kohdeyrityksestä. Diiliin ei saa rakastua, kuuluukin eräs alan viisauksista. Mikäli CapMan tekee sijoituksen, ei projekti
Proleko? V/02 15 suinkaan ole lopussa, vaan CapMan osallistuu aktiivisesti yrityksen hallitustyöskentelyyn. Tavoitteena ei kuitenkaan ole omistaa yritystä tästä ikuisuuteen, vaan irtautumistavoite on yleensä 3-4 vuoden kuluttua sijoituksesta. Tällä välillä on kuitenkin ehtinyt tapahtua paljon, sillä historiallisesti kohdeyrityksen arvo on keskimäärin 5,6-kertaistunut CapManin sijoituksen aikana. Sijoituskohteena hevosenkenkänaulat Venture capital ja sijoittaminen, ainakin myyntipuheiden mukaan, huikean kasvupotentiaalin omistaviin yrityksiin on ollut paljon julkisuudessa. Vaikkei CapManin hallinnoimat rahastot puhtaita VC-rahastoja olekaan, toki niistäkin löytyy uuden teknologian yrityksiä, kuten esimerkiksi viimeaikoina paljon julkisuutta saanut Hantro Products. CapManin sijoitusportfolio on kuitenkin kokonaisuudessaan huomattavan laaja sisältäen niin roskaruokaa (Kotipizza Oy), kuulolaitteita (Entific Medical Systems AB), pukuja (Turo Tailor Oy), kuin hevosenkenkänaulojakin (Finnhepo Oy). Esiin tulevat tilanteet vaihtelevatkin sijoituskohteen mukaan, kuten Jan kertoo. Finnhepo Oy:ssä oli varastopalo. Vakuutusyhtiöt totesivat etteivät rautanaulat kärsi tulipalossa, eikä varasto näin ollen ole tuhoutunut. Todellisuudessa hevosenkenkänaulat ovat kuitenkin erikoiskäsittelynsä vuoksi herkkiä kapineita, jotka kärsivät jopa käsin koskettelusta. Lopulta vakuutusyhtiökin tämän uskoi, tosin vasta erikoisasiantuntijan lausunnon jälkeen. Pääomasijoittaminen onkin varsin erilaista kuin investointipankkitoiminta. Täällä ollaan kädet savessa, mennään syvemmälle bisnekseen, toteaa Jan. Suurin ero konsulttitoimintaan lienee se tunteiden määrä, mikä yrityksestään luopuvalla yrittäjällä on pelissä, toteaa Sanna. Myös henkilöstöpolitiikka on CapManilla erilaista kuin konsulttiyrityksistä. Sannan mukaan Meille tullaan sisään eri tasoille, ja harvemmin lähdetään pois. Ei up-or-out mentaliteettia. Pääomasijoittajan päivä voi olla tiukka - kun projekti on päällä, se todellakin on päällä ja vie aikaa. Välillä on toki rauhallistakin, ja onhan työ palkitsevaakin Ensimmäisen vuoden oppimiskäyrä on todella jyrkkä, Jan toteaa. FAKTOJA CapManista: Nousujohteinen kehitys: Perustettu 1989 Listautuminen 2001 Prodeko Network 2002 70 henkilöä 1,6 mrd hallinnoitua pääomaa 126 sijoitusta ja 48 exit:ä Sanna Argillander ja Jan Mattlin temmeltävät CapManilla
16 Proleko? V/02 Unbalanced Scorecard - horjahtelevan mittariston käyttäminen puolipitkän arviointiin Teppo Rinta-Filppula Johdanto Puolipitkiä järjestetään killassamme nykyisin kaksi kertaa vuodessa. Valitettavan harvalla rivikiltalaisella on kuitenkaan mahdollisuus osallistua niihin, joten matkojen objektiivinen arviointi perustuu nykyisellään kuulopuheisiin ja excumestarin pätkiviin muistikuviin. Ehdotan tässä artikkelissa Unbalanced Scorecardin (Horjahteleva mittaristo) soveltamista puolipitkien objektiiviseen ja täysin satunnaiseen arviointiin. Mallin soveltumista havainnollistetaan arvioimalla Ruotsin puolipitkää syksyllä 2002. Teoreettinen osio: Horjahteleva mittaristo Perinteisesti puolipitkän tuloksena on pidetty huonoja vitsejä (nk. paska läppä ), seteleiden vaihtumista taksikuitteihin lompakossa ja oravaa pienempien eläinten pesiä suussa. Joissain kehittyneimmissä malleissa on otettu huomioon myös oppimiskokemukset ( en enää ikinä kuoleta taskussani olevaa pankkikorttia/kännykkää uudestaan ) tai ulkopuolisten tahojen osuus ( onnistuttiin juomaan kaikki viina Wärtsilän saunatiloista ). Horjahteleva mittaristo (kuva 1) varmistaa täysin satunnaisen arvioimisen ottamalla huomioon edellä mainittujen lisäksi puolipitkän prosessin (kuinka paljon thunderia pitää juoda, jotta lopputuloksiin päästään). Erityisen tärkeää on huomata, kuinka tärkeä osuus prosessilla on mallissa. Standardoitu prosessi mahdollistaa vertailun puolipitkien välillä ja prosessin kehittymistä voidaan verrata aikaansaatuihin tuloksiin. Jos todetaan, että enemmän viinaa juomalla paskan läpän ja suussa olevien karvapallojen määrä aamulla kasvaa, on mahdollista kehittää prosessia haluttuun suuntaan eli tulosten maksimoimiseksi. Toisaalta liian suuri viinan määrä saattaa aiheuttaa taksikuittien vähenemisen (esim. sammuminen ennen jatkoja tai ilmainen kyyti putkaan). Prosessia kehittämällä on siis mahdollista päästä optimaalisiin lopputuloksiin ja esimerkiksi moninkertaistaa oppimiskokemukset. Tämän takia on luontevaa myös seurata prosessia omalla mittaristollaan. Empiirinen osio: Case-evaluaatio Ruotsin puolipitkästä Oppimiskokemukset: mikä vitun köping? Oppimiskokemuksissa päästiin tällä reissulla aivan uuteen sfääriin, kun excumestari opasti bussin väärään kaupunkiin exculle! Eihän sitä voi aina muistaa, onko excufirma Norrköpingissä vai Nyköpingissä. Oppimista kuitenkin tapahtui,
Proleko? V/02 17 koska paluulaiva ennakoidusti rantautui Turkuun, eikä esimerkiksi Tampereelle. Ruokakustannuksia on myös mahdollista karsia reilusti syömällä toisten tähteitä. Sattuneista syistä kaikkien ruokahalu ei ollut paras mahdollinen laivan ravintolassa, joten ylimääräisiä kylmiä ranskiksia, väljähtynyttä olutta ja hampurilaisen puolikkaita syömällä eräskin takapenkin pariskunta sai vatsansa täyteen kustannustehokkaasti. Aikaisemminhan nämä ruoantähteet on heitetty sioille. Prosessi: Thunder-pönttö tyhjeni oohengellä saatiin juotua kaikki Thunder (osa piti tosin pullottaa laivassa juotavaksi), kotiin päästiin kevyin kantamuksin. Väsymyksestä piti huolen pikkutunneille jatkunut ja bussimatkat kestänyt siantapon pelaaminen. Kimblen tappoakin koetettiin, tosin huonoin seurauksin: pelituloksena ratkaisematon. Takapenkin nuoremmat tieteenharjoittajat jättivät jopa viimeisen yön kokonaan väliin keskittyen kortinpelaamiseen ja huonoon läppään laivan diskon mentyä kiinni ja muiden juhlijoiden nukahdettua. Suhteet ulkopuolisiin tahoihin: kynttilälounas exculla Excut olivat varsinkin aikaisempiin ulkomaiden TULOKSET - huonoa läppää - seteli/taksikuitti transformaatio - aamuiset oravanpesät suussa ULKOISET TAHOT - excursiot, majoituspaikat - paikallinen klubiskene - paikalliset opiskelijat Prosessin onnistumisesta kertoo se, että lähes kaikki ostivat menomatkalla tax freestä laatikollisen halvinta olutta. Kun tämän lisäksi talk- TAVOITE- TILA VALMISTUSPROSESSI - nautitun thunderin määrä ja laatu - valvominen OPPIMISKOKEMUKSET - excubussin opastaminen oikeaan kaupunkiin - ruoantähteiden uusiokäyttö - kännykän/pankkikortin kuolettaminen Kuva 1 - Horjahteleva mittaristo
18 Proleko? V/02 excuihin verrattuna erinomaiset sekä kvantitatiivisesti että kvalitatiivisesti mitattuna. Lexelillä oppaina oli pari Timoa, jotka selvittivät sähkörasioiden tekemisen niksit selvällä ruotsinsuomella. Draka Kabelilla vaikutuksen teki etenkin kuparilangan venyttäminen ja yhteenpuristaminen puhtaalla mekaanisella voimalla. SSAB:lla nähtiin kuumaa terästä (1200 asteinen levy), jota kohti ei voinut pitää paljasta ihoa yli sekuntia, vaikka matkaa olikin parikymmentä metriä. Erityinen kunniamaininta pitää myöntää SSAB:lle, joka kohteli meitä rikkaita suomalaisia asiaankuuluvasti: lounas nautittiin tarjoilijan pöytiin tuomana johtajien ruokalassa. Kyllähän kynttilät lounaspöydässä on vähintä, mitä hyvältä exculta voi odottaa! Bain oli strategisesti varannut myös suomalaista olutta pöytään, koska eihän kukaan vapaaehtoisesti ruotsalaisia litkuja juo. Firmojen lisäksi exculla tutustuttiin paikalliseen klubiskeneen: mm. Tukholmassa ulkomainen livebändi kaukaa Suomesta (22-pistepirkko) vakuutti paikallisessa Dipolissa. Linköpingin torstaiklubin 40 kruunun sisäänpääsy, 20 kruunun narikka ja kalliit viinat vakuuttivat myös paikan korkeasta tasosta. Tulokset: Fenno-vegaani-laktooni Huonon läpän suhteen päästiin vähintäänkin kohtuulliseen tulokseen: yksikään toisena iltana ylöskirjatuista jutuista ei naurata enää. Entä sitten jos thunder-pöntön päällä istuvan tytön jalkojen välistä löytyy hyvää tavaraa tai kaverit asuivat Balilla bajamajoissa. Keskusteltiin myös siitä, mitä kieltä oluttölkissä ollut beer on. Tuomio on yksiselitteinen: läppä oli paskaa. Taksikuitteja ilmestyi vähän, mutta ne olivat sitäkin suurempia: tästä piti huolen taktisesti kauas keskustasta sijoitetut retkeilymajat. Paras lasku taisi olla 370 kruunua Linköpingissä, tosin Tukholmassa limusiinitaksilla (en stor taxi) päästiin melkein samoille lukemille. Muista saavutetuista tuloksista voidaan mainita sairaslista: kaksi taistelijaa joutuivat lepäilemään kuumeen kourissa, mitä voidaan pitää hyvänä saavutuksena. Kun tämän lisäksi viimeisenä päivänä ruoka ei maistunut excupaikassa (esim. Massen lautaselta hävisi vain
Proleko? V/02 19 puolikas silakka), voidaan sairastapausten määrää pitää vähintäänkin kohtuullisena. Oraalioravanpesiä aamusella havaittiin myös runsaasti. Kontakteja paikallisiin syntyi myös: jo menomatkalla laivassa bongattiin Jukka, 60-v eläkeläinen Turust, joka tarjosi porukalle litran kossulekan armeijakokemuksien kera. Ruotsalaisia tutalaisia oli paikalla vain vähän meitä häiritsemässä, joten matka saa täydet pisteet siinäkin mielessä. Tosin paikalle tulleet olivat sitäkin enemmän pelimiehiä, blandasivat mm. lahjaksi saamansa kossupullon thunderilla. Johtopäätökset Tässä analyysissa on aukottomasti todistettu, että horjahteleva mittaristo soveltuu puolipitkien arvioimiseen ja että Ruotsin puolipitkä edustaa puolipitkien aatelistoa. Menetelmän toimivuuden varmistamiseksi on kuitenkin suoritettava lukuisia toistokokeita, joiden tekemiseen haastankin kaikki lukijat. Kirjoittaja on 5. vuosikurssin opiskelija, joka on osallistunut yhdeksälle puolipitkälle ja yhdelle pitkälle excursiolle. Näiden lisäksi hän on hankkinut asiantuntemusta excursioista toimimalla Prodekon excursiomestarina ja mittavalla tutkimustyöllä iltaexcursioiden parissa vuosien varrelta.
20 Proleko? V/02 Elämänjanoa kaukomailla Singulariteetti Proleko?n kolumnisti Nuoruus on aina ollut unelmoinnin ja etsimisen aikaa. Nuoruuden suloisuuden ohella romantiikan runoilijat kertoivat kaihosta karata kaukaisiin maihin ja unohdettuihin paikkoihin: karavaanien keitaille, viidakon vesiputoukselle, vuoriston raunioille. 1800-luvulla tästä teki romanttista juuri se, että suurimman osan oli vielä mahdoton päästä näihin paikkoihin. Niistä saattoi vain haaveilla, ja siksi unelma voimistui melkein käsinkosketeltavaksi. Tämä tilanne ei nykyään pidä enää täysin paikkaansa: Elämme yhä nuoruudessa oman etsikkoaikamme ja janoamme uusia kokemuksia. Sen sijaan meillä on ensimmäistä kertaa historiassa aidosti mahdollista nähdä maailmaa. On ihmeellistä miettiä, että vaikka jo myöhäiskeskiajalla maamme papisto haki oppia Saksan ja Pariisin yliopistoista, varsinainen ulkomaille opiskelemaan lähteminen alkoi yleistyä vasta vanhempiemme nuoruudessa. Tosin vielä silloinkin suunnattiin joko Saksaan, Englantiin tai Yhdysvaltoihin, ja vähänkin harvinaisempaa kohdetta - kuten vaikka Espanjaa - pidettiin poikkeavana tai jopa yltiöpäisenä, ellei sattunut opiskelemaan juuri kyseisen maan kieltä tai historiaa. Nykyään tämäkin on tietysti muuttunut: Kasvanut varallisuus ja teknologian tuomat matkustus- ja kommunikaatiokeinot ovat saattaneet meidät tilanteeseen, jossa käytännöllisesti katsoen mitkään ulkoiset tekijät eivät enää rajoita matkustamistamme. Kaukomaa on tullut yhä lähemmäksi. Jos tämän lisäksi omaa vielä laajan ja jo tässä vaiheessa hyvin toimeentulevan kaveripiirin, kuulee pakostakin kertomuksia kaikista maan ääristä. Tuttavat opiskelevat Meksikossa, Thaimaassa tai Australiassa. Niihin paikkoihin, missä ei ole yliopistoja tai missä ei viitsitä viipyä pidempään, ainakin matkustetaan: Nepalissa kiipeillään, Siperian rataa ajetaan ja Mombasan rannalla yritetään uida. Teekkarien harjoittelupaikat ovat keskittyneet keskimäärin teollistuneempiin maihin, mutta harjoittelunkin puolesta muutama on jo ehtinyt käydä myös Intiassa ja Norsunluurannikolla. Maailman viimeisetkin rauhan tyyssijat on tarjottu jokamiehen matkakohteiksi, ja eksoottisinkin kohde taantunut arkipäiväiseksi. Oikeaa kaukomaata ei enää tunnu edes olevan.
Proleko? V/02 21 Maailma on muuttunut, mutta myös meidän on ollut pakko muuttua maailman mukana. Ulkomaille meitä on alkanut ajaa sisäisen, piilevän kaipuumme ohella myös ulkoinen paine. Suomi, tai ainakin Nokia, on muuttunut koko ajan yhä monikulttuurisemmaksi. Työelämästä kantautuvat huhut kertovat, että kansainvälistä kokemusta arvostetaan yritysmaailmassa. TKK:lla tämä on näkynyt pyrkimyksissä suorastaan ajaa opiskelijoita ulkomaille joko opiskelemaan tai harjoittelemaan. Kun tämä vielä yhdistetään nuoruuden levottomuuteen ja irtonaisuuteen, alkaa jokainen tuntea suoranaista pakkoa lähteä ulkomaille, tai ainakin huonoa omaatuntua siitä, jos ei lähde. Parhaan esimerkin ympäristön meille viljelemästä ajattalutavasta tarjoaa varmasti Kilroy Travels, joka hyödyntäen epävarmuuttamme kehottaa meitä lähtemään, ennen kuin se on liian myöhäistä. Elämä päättyy perheen tai työelämään siirtymiseen. Sitä ennen on pakko päästä harrastamaan seksiä sellaisen henkilön kanssa, jonka kanssa ei puhu yhtään yhteistä kieltä, sekä ostaa päivittäisen ateriansa katukeittiöstä kuudellatoista paikallisella rähmelöllä, joiden vaihtokurssia ei tiedä. Ja sitten vain toivoa, että vatsa on ehtinyt rauhoittua siihen mennessä kun tulee ensi kerran nälkä. Rahaa reissuun lähtemiseen ei oikeastaan olisi ja aikaa vielä vähemmän, mutta sen sijaan nuoruus olisi tässä ja nyt. Vaikka suurimman osan ulkomaan retkissä on vielä järkeä, tuntuu jotenkin siltä, että opiskelijan maailmalle suuntaamisessa on taustalla yhä harvemmin tietoinen itsensä ammatillinen kehittäminen, kuten kielitaidon parantaminen tai paikallisen erityisosaamisen hankkiminen. Ulkomaille ei myöskään mennä rentoutumaan tai ottamaan aurinkoa kuten ennen muinoin. Nykyään matkoilta haetaan yhä useammin kokemuksia, joita meille kerrotaan olevan pakko saada. Pahimmillaan näiden eteen tehdään monia turhia tai vahingollisia uhrauksia: Lähdetään muualle opiskellaan jotain, mitä paikalliset eivät oikein osaa opettaa tai päädytään työpaikkaan, jossa vain istuskellaan ja siirrellään papereita. Tavallisen matkustelun rahoittamiseksi ollaan vuoden ympäri töissä, johon aika etsitään muilta elämänalueilta. Itse uskon, että ihmiselle on yleisesti hyväksi laajentaa maailmankatsomustaan ja hankkia erilaisia kokemuksia. Toisaalta uskon myös, että sitä ei ole pakko tehdä meille ympäristön sanelemien sääntöjen mukaisesti: Kaikkia tauteja ei tarvitse sairastaa, kartalta etsiä aina oudointa nurkkaa tai matkalla hakeutua maolaississien kidnappaamaksi. Tähän, kuten mielestäni varsin moniin muihinkin elämänalueisiin, pätee lisäksi suhteellisuus: Uuden kokemuksen arvo ei ole suoraan sanottavissa, vaan sitä voidaan ja on syytä arvioida suhteessa aikaisempiin kokemuksiin. Tämä tarkoittaa sitä, että yksin kotimaassa asuneelle vierailu läheisessäkin maassa voi olla suuri elämys. Oman kaukomaansa voi löytää myös lähempää. En sitä paitsi ole niinkään varma, että elämänjanomme laantuu edes kiululla juomalla. Saattaa hyvinkin olla, että kuolema korjaa meidät yhä janoisina. Itsensä etsiminen on jokaiselle toivottavaa, mutta tuskin pisinkään matka pystyy tarjoamaan meille sellaisia vastauksia, joihin etsintämme olisi syytä päättyä. Siksi kenenkään ei myöskään pitäisi tuntea itseään pakotetuksi karkaamaan kaukaisiin maihin vastoin omaa kutsumustaan. Koko maailmaa ei tarvitse nähdä, tai ei ainakaan vielä tänään.
22 Proleko? V/02 Tuotantotalouden osastolta valmistuneet diplomi-insinöörit... Joukostamme poistuivat 9.10.2002 Mikael Appel Analysis and Development of Supply Chain for Small-Sized System Products (TU-22 / Tanskanen) Jonatan Hongisto Project Selection and Decision Making for Successful Project Portfolio Management (TU-22 / Artto) Juha Korri Ville Mattila Esa Rauhala Sensemaking and Internationalization Patterns of Technology-Based New Firms (TU-91 / Autio) Lentoteknisen huoltojärjestelmän simulointi (Mat-22 / Hämäläinen) Pricing Methods for New Product Concepts in the Digital Environment: Case Digital Talking Books in Mobile Networks (TU-22 / Eloranta) 30.10.2002 Terhi Tykkä Patrik Backman E-bisnes yrityksen liiketoimintaprosessin kehittämisessä (TU-117 / Järvinen) Strategic Management of Information Technology (TU-22 / Lillrank) 27.11.2002 Jarno Paukku Kalle Räike Innovaatiotoiminta matkapuhelinalan kasvuyrityksessä (TU-91 / Laamanen) Managing Business Benefits in Information Technology Projects (TU-22 / Eloranta)
Proleko? V/02 23...lisensaatit... 10.9.2002 Merja Ranta-aho Understanding Networked Computer Services: The Role of the User Interface in Formation of Adequate User s Models of Networked Services (TU-53 / Vartiainen) 23.10.2002 Aino Rajaneva 27.11.2002 OTK Inkeri Ruuska Suomalainen kehityskeskustelu johtamisvälineenä (TU-53 / Teikari) Critical Project Competences (TU-53 / Vartiainen)...ja tohtorit 9.10.2002 Pia Arenius Creation of Firm-Level Social Capital, its Exploitation, and the Process of Early Internationalisation (TU-91 / Autio) 27.11.2002 TkL Tapani Taskinen Measuring change management in manufacturing processes -A measurement method for simulation-game-based process (T-124 (TU-22) / Smeds)
Joulurauha koittaa myös shakkitaistoon. Proleko?n toimitus toivottaa rauhallista joulua lukijoilleen Kaikkien 15.1.2003 mennessä oikean vastauksen palauttaneiden kesken arvotaan yllätyspalkinto. Palautukset Anne-Mari Laihon riippariin (Tu N).