Sisarussuhteet perhehoidossa Koko sijaisperhe huomioimalla parempaa perhehoitoa -diasarja Johdanto Diasarjan tarkoituksena on avata kuulijoille, mitä sisarussuhteilla perhehoidossa tarkoitetaan, sekä mitä merkitystä niillä on toisaalta lapsille ja nuorille itselleen ja toisaalta perhehoidon onnistumiselle. Diasarjaa voi käyttää kokonaisuutena tai ottaa siitä soveltuvimmat diat riippuen siitä, kenelle ja missä tilanteessa dioja esitellään. Tämä asiakirja on tarkoitettu avuksi diasarjan esittelyyn. Ohjeasiakirjassa olevia tietoja voi joko käyttää diojen esittelyssä aineistona tai vain lukea läpi oman ajattelun tueksi. Ethän tee muutoksia diojen sisältöön tai ohjeasiakirjaan! Jos havaitset puutteita tai haluat muuten keskustella aiheesta, ota yhteys Emilia Sälekseen emilia.sales@perhehoitoliitto.fi tai 0400448084, otamme mielellämme vastaan kehitysehdotuksia! Diasarja ja ohjeasiakirja on päivitetty 18.3.2019. 2 Dia: Perhehoitoliitto Perhehoitoliittoon tulee vuosittain paljon yhteydenottoja niin sijaisvanhemmilta kuin viranomaisilta ja perhehoidon ammattilaisilta. Kuulijoissasi voi kuitenkin olla henkilöitä, joille Perhehoitoliiton toiminta ei ole tuttua. Jos yleisössä on viranomaisia/ammattilaisia, voi olla hyvä mainita, että Perhehoitoliitolta voi tilata koulutuksia erilaisista aiheista. Perhehoito on lastensuojelun sosiaalityön erityisosaamisalue, josta Perhehoitoliitolla on 35 vuoden kokemus. Perhehoitoliitto kouluttaa myös perhehoitajia. 3 Dia: Meidän sakki ja dia 4 Hankkeen tavoitteet Meidän sakki -hanke on kaikkia sijaisperheiden lapsia, niin sijaisvanhempien biologisia ja adoptoituja kuin sijoitettujakin varten. Meidän sakki on myös niitä perheitä varten, joissa on vain sijoitettuja lapsia. Niin sijoitetuilla lapsilla kuin sijaisperheen biologisilla tai adoptoiduilla lapsilla voi olla myös muualla asuvia sisaruksia. Hanke tunnistaa ja tunnustaa kaikkien sisarussuhteiden merkityksen, mutta keskittyy vahvistamaan sisarussuhteita perheessä, jossa lapset viettävät arkeaan, eli tässä tapauksessa sijaisperheessä. Hankkeen tavoitteet on määritelty hankesuunnitelmassa. 5 Dia: Lapsen oikeuksista Osallisuudella ei pyritä maksimoimaan lasten päätösvaltaa vaan ottamaan lapsi vakavasti yksilönä ja yhteiskunnan jäsenenä (Hakalehto, 2018, 50) Lapsen oikeudet koskevat kaikkia lapsia ja kaikilla aikuisilla on velvollisuus toteuttaa kaikkien lasten oikeuksia. Kaikilla lapsilla on myös oikeus syrjimättömyyteen. Syrjintä on usein eriarvoista kohtelua, joka saattaa ilmetä passiivisuutena ennalta estää ja tunnistaa epäyhdenvertaisuutta sekä puuttua siihen tehokkaasti. (Hakalehto, 2018, 45) Sijaisperheen kanssa toimivien ammattilaisten kohdalla tämä tarkoittaa sitä, etteivät ammattilaiset voi sivuuttaa muita sijaisperheessä eläviä lapsia, vaikka heillä olisi lastensuojelulain mukainen virkavelvollisuus vain suhteessa johonkin tiettyyn lapseen. Monet sijoitettua lasta koskevat päätökset vaikuttavat koko sijaisperheeseen.
Lasten oikeuksien toteuttaminen on aina tasapainoilua myös muitten intressien kanssa. Vastassa voi olla esimerkiksi jonkun toisen perheessä elävän lapsen etu. Mahdolliset ristiriidat lapsen edun ja muiden intressien välillä on ratkaistava tapauskohtaisesti tasapainottamalla osapuolten etuja keskenään ja pyrkimällä sovittamaan ne yhteen. (Hakalehto, 2018, 53) 6 Dia: Kenen tehtävä on toteuttaa lapsen oikeuksia? Voidaan myös kysyä: Kenellä on oikeus toteuttaa lapsen oikeuksia? Sijaisvanhemmalla on omien biologisten tai adoptoitujen lastensa kohdalla periaatteessa paremmat mahdollisuudet toteuttaa heidän oikeuksiaan, sillä huoltajuus antaa oikeuksia toteuttaa lapsen oikeuksia. Sijoitettujen lasten kohdalla huoltajuutta ei ole, ja sijaisvanhempi toteuttaa lapsen oikeuksia arjen huolenpitona ja kasvatuksena toimeksiantosopimussuhteeseen perustuen. Julkisella vallalla on kuitenkin velvollisuus turvata mahdollisuus lapsen oikeuksien toteuttamiseen sekä vanhemmalle että sijaisvanhemmalle. Dia 7 Tässä diassa on näytteitä sijaisvanhempien kokemusteksteistä. Yhteenveto löytyy diassa olevan linkin kautta Perhehoitoliiton nettisivuilta. Kokemusteksteistä nousee esille monenlaisia epävarmuuksia ja epäkohtia, jotka tuottavat eriarvoisuutta sijaisperheessä elävien lasten välille. Mukaan mahtui kuitenkin myös joitakin myönteisiäkin kokemuksia. Dia 8: Perhe on systeeminen kokonaisuus Suomen lastensuojelussa on yleistymässä systeeminen työote. Systeeminen työote tarkoittaa esimerkiksi sitä, että työntekijät lisäävät lasten ja perheiden hyvinvointia yhdessä, dialogissa lasten ja perheiden kanssa, ja ottavat huomioon perheiden verkostot. Työntekijät myös keskustelevat enemmän asiakastapauksista monista eri näkökulmista. Systeemisen ajattelutavan mukaan myös perhe on systeemi, jossa kaikkien jäsenten hyvin- tai pahoinvointi vaikuttaa muihin perheenjäseniin. Myös sijaisperhe on ihan oikea perhe. Ihmissuhteet syntyvät yhteisessä arjessa, ja ovat ainutlaatuisia ja yksilöllisiä. Aikuiset ja yhteiskunta pyrkivät joskus määrittelemään puolestamme sen, mikä on perhe. On tärkeää, että kaikilla sijaisperheen lapsilla on kuitenkin oikeus itse määritellä perheensä. Lapsilla on esimerkiksi oikeus olla toisilleen läheisiä biologisesta siteestä riippumatta, ja myös etäisiä samassa perheessä asumisesta huolimatta. Lapsilla on myös oikeus muuttaa mielipidettään. Jokainen voi pohtia omia sisarussuhteitaan ja ihmissuhteitaan. Ovatko ne pysyneet aina samanlaisina, vai onko niissä vaihtelua esimerkiksi erilaisista elämäntilanteista johtuen? Dia 9: Koko sijaisperheen huomioiminen ja tukeminen ja Dia 10: Miten sisarussuhteet voivat vahvistua? Näiden diojen tarkoituksena on purkaa koko sijaisperheen huomioimiseen ja tukemiseen liittyviä ennakkokäsityksiä. Kuormitetut sosiaalityöntekijät voivat olla huolissaan, miten pystyvät koko sijaisperheen huomioimiseen, kun moni muukin asia saattaa jo jäädä tekemättä. Kysymyksessä on kuitenkin enemmänkin ajattelutapa, ei niinkään ylimääräistä tekemistä, prosesseja tai käyntejä. Kun koko perheen huomioimisen tapa automatisoituu, sosiaalityöntekijä voi ennakoida asioita, joita hän aiemmin ei ole voinut havaita, ja hänen työnsä itse asiassa helpottuu ja samalla sijaisperheiden saama tuki vahvistuu.
Ajattelutavan muutosta voidaan havainnollistaa vaikkapa kaukoputkella ja kiikareilla. Jos sosiaalityöntekijä havainnoi vain oman organisaationsa sijoittamaa lasta ja toimintaansa suhteessa lapsen hyvinvointiin, hänellä on käytössä kaukoputki, jonka kuvan ulkopuolelle jää suurin osa lapsen ihmissuhteista ja arkielämästä. Ottamalla käyttöön kiikarit sosiaalityöntekijä näkee jo paljon laajemman kuvan, johon mahtuu myös lapsen ympäristö erilaisine ihmissuhteineen. Nämä ihmissuhteet huomioimalla sosiaalityöntekijä paitsi hoitaa ennakollisen valvonnan tehtäväänsä, ehkäisee sijoitusten purkautumisia. Jos kaukoputki-kiikariesimerkki ei tunnu omalta, voi hyödyntää teoksen http://www.nuorisotutkimusseura.fi/images/julkaisuja/myonteinen_tunnistaminen.pdf kansikuvaa tai muuta vastaavaa kuvaa. Tällaista kuvaa katsoessaan ihminen yleensä näkee yhden hahmon, mutta kun etsii, saattaa löytää toisenkin tavan katsoa kuvaa (esimerkkikuvassa perhonen/kahdet kasvot). Kun on kerran havainnut molemmat, pystyy näkemään molemmat kuvat aina halutessaan. Näin on myös sijaisperheiden sisarussuhteiden kohdalla. Sijaisvanhempia saattaa mietityttää, miksi Meidän sakki -hanke ei vahvemmin ohjaa ammattilaisia nimenomaan sijaisvanhempien biologisten ja adoptoitujen lasten tukemiseen, vaan puhuu ihmissuhteista. Syy on siinä, että myös biologisten ja adoptoitujen lasten hyvinvointi riippuu ympäröivästä systeemistä ja siihen liittyvistä ihmissuhteista. Jos biologisen tai adoptoidun kohtaamat haasteet johtuvat perhehoitotoiminnasta, on hoidettava myös ongelmien juurisyitä, ei pelkästään oireita. Ja vaikka biologisen lapsen pulmat olisivat sijaisperhetoiminnasta riippumattomia, hänen vointinsa vaikuttaa suoraan muiden perheenjäsenten vointiin. Sijaisperheessä voi myös olla vain sijoitettuja lapsia ja heidän välisensä ihmissuhteet ovat yhtä lailla huomion arvoisia ja erottamaton osa sijaisperheen systeemiä. Hanke on saanut lapsilta ja nuorilta vahvaa viestiä siitä, että ensisijaisesti sekä biologiset ja adoptoidut että sijoitetut lapset ja nuoret toivovat tulevana kohdatuiksi tasa-arvoisesti. He haluavat toisaalta kuulua joukkoon, ja toisaalta määritellä itse ihmissuhteitaan ja niiden läheisyyttä tai etäisyyttä. He haluavat kutsua toisiaan siskoiksi ja veljiksi, ja toisaalta joskus avata perhetilannettaan ihmisille, joihin luottavat. Sisaruksina he voivat olla välillä ylimmät ystävät ja joskus pahimmat vihamiehet ilman, että he kokevat tarvetta ulkopuoliselle interventiolle. Kaikki sijaisperheen jäsenet ansaitsevat kuitenkin tulla tuetuksi myös erikseen silloin, kun he sitä toivovat. Meidän sakki on myös ottanut vahvasti kantaa biologisten lasten tukemiseen ja heidän erityisasemansa tunnustamiseen mm. Uudistuva lastensuojelu -julkaisun artikkelissa (mm. lakimuutosehdotus), kts. dia 19 ja 20 Vaikka sisarussuhteiden tukeminen ei ole välineurheilua, Meidän sakki -hanke kehittää ja kokeilee tähän tarkoitukseen erilaisia menetelmiä. Näistä kerrotaan tarkemmin seuraavissa dioissa. Dia 11: Hankkeen pilotin perhetapaamiset Meidän sakki -hanke kokeili työskentelyä sijaisperheiden kanssa siten, että psykologi ja sosiaalityöntekijä tapasivat kahdeksaa perhettä 5-8 kertaa. Dia 12: Tapaamisten teemat Tapaamisille oli etukäteen määritelty teemat, mutta tapaamisten sisältöjä räätälöitiin perheiden tarpeiden mukaan. Tapaamisiin sisältyi myös lasten oma kerta ja joskus myös vanhempia tavattiin erikseen. Pilottiperheissä oli hyvin erilaisia perheitä. Yhteistä perheille oli se, että perheet olivat motivoituneita tapaamisiin ja antoivat myönteistä palautetta. Yhteiseksi tekijäksi nousi myös se, että perheet, erityisesti lapset, ilmaisivat toivovansa lisää yhteistä aikaa perheen kanssa.
Pilottiperheiden ihmissuhteissa oli haasteita, mutta myös paljon myönteistä. Haasteet liittyivät esimerkiksi sijoitetun lapsen oireiluun, mutta toisaalta myös sijaisvanhempien biologisen lapsen sairaus tai vamma saattoi aiheuttaa pohdintaa. Perheet olivat aika vaikuttuneita siitä, että ammattilaiset tulivat heidän kotiinsa (jolloin perheen ei tarvinnut raahautua minnekään) ja toivat mukanaan tarjoilut (jolloin vanhempien ei tarvinnut miettiä, pitääkö ammattilaisille tarjota jotakin, ja lasten ruokailuaikataulusta ei tarvinnut kantaa huolta). Kotiin ruokien kanssa tuleminen näyttäytyi perheille huolenpitona. Tämä herätti pohdintaa siitä, miten sijaisperheiden kotiin yleensä tullaan? Tullaanko antamaan, vai ottamaan? Perheiden kanssa työskentelyssä käytettiin erilaisia olemassa olevia menetelmiä ja välineitä, joita on listattu diassa. On kuitenkin syytä korostaa kuulijoille, että kysymys ei lopulta ole menetelmistä ja välineistä vaan kohtaamisesta ja vuorovaikutuksesta perheen kanssa. Dia 13: Ei ne menetelmät vaan se vuorovaikutus Vuorovaikutus voi joskus olla mutkikasta ja sitä voi olla etukäteen vaikeaa ennakoida. Vuorovaikutus ei kuitenkaan ole ydinfysiikkaa eikä ole olemassa mitään kaava, minkä mukaan sen tulisi edetä. Diassa on esitetty joitakin esimerkkejä siitä, minkälaista hyvä vuorovaikutus sijaisperhettä kohdatessa ja sijaisperheen arjessa voi olla. Ohje tervehdi kaikkia ja rapsuta koiraa voi kuulostaa hoopolta. Kaikkihan niin tekevät! Tosiasiassa kuitenkin vuorovaikutustilanteissa tapahtuu niin paljon, että aika yksinkertaisetkin asiat voivat jäädä tekemättä. Se on ihan normaalia ja ymmärrettävää. Kuitenkin kun haluamme perheelle osoittaa olevamme kiinnostuneita heistä ja haluavamme hyvää yhteistyötä, pienet yksinkertaiset asiat, kuten kaikkien lasten tervehtiminen ja lemmikin huomioiminen, voi kertoa perheelle sen, mikä on tärkeintä: ammattilainen on tullut paikalle juuri heitä varten. Esimerkiksi sijaisvanhempien verkoston tapaamisessa todettiin, että sisarussuhteita voi vahvistaa perheen arjessa. Vahvistamisen keinot ovat samanlaisia perhemuodosta riippumatta. Diassa joitakin nostoja sijaisvanhempien verkoston ajatuksista. Kuten pilottiperheetkin, sijaisvanhempien verkoston osallistujat nostivat yhdessä tekemisen hyvin tärkeäksi asiaksi. Samalla todettiin, että jokainen lapsi tarvitsee myös yksilöllistä aikaa. Sanoittaminen voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että huomaatko, äsken tein veljen kanssa tätä yhdessä ja nyt teen juuri sinun kanssa tätä muuta yhdessä. Lapset ovat hyvin tarkkoja huomaamaan, kun toinen saa jotakin (kuten huomiota), mutta eivät aina huomaa sitä, mitä itse saavat. Vuorovaikutuksen reflektiolla tarkoitetaan sitä, että ihminen tietoisesti pohtii omaa vuorovaikutuksellista käyttäytymistään ja sen vaikutusta muihin ihmisiin ja vuorovaikutuksen onnistumiseen. Reflektio ei ole itsensä ruoskimista ja mollaamista, vaan kiinnostusta omaa käyttäytymistä ja sen vaikutuksia kohtaan. Taas lapsi luuli että olen vihainen hänelle, vaikka olin vain huolissani. Tämäpä kiinnostavaa! Miten voisin käyttäytyä ja sanoittaa tunteitani lapselle, jotta tulisin paremmin ymmärretyksi? Kokeilenpa seuraavaksi tätä Itsereflektiolla ja erityisesti sen ääneen sanottamisella voidaan antaa lapselle avaimia oman vuorovaikutuksen säätelyyn. Dia 14: Käsitteistä Suomen kielessä sisarus tarkoittaa yleisesti siskoja ja veljiä. Sana sisar ja sisko viittaavat naiseen ja veli mieheen. Siksi sana sijaissisar viittaa myös naiseen. Jos halutaan puhua yleisesti sijaissiskoista ja -veljistä, käytetään sanaa sijaissisarus.
Lapset ja nuoret ovat kertoneet toivovansa, että saisivat itse määritellä, miten kutsuvat sisaruksiaan sijaisperheessä. Lasten ja nuorten toivetta on aina hyvä noudattaa ja muistaa, että heillä on myös oikeus muuttaa mieltään. Ammattilaisten kesken, kirjoittaessa ja tutkimuksissa on kuitenkin joskus tarpeen erotella, puhutaanko sijaisvanhempien biologisista tai adoptoiduista lapsista vai sijoitetuista lapsista. Jotta asia ei olisi liian yksinkertainen: Sijaissisarus -sanaa käytetään yleisesti viittaamaan pelkästään sijaisvanhempien biologisiin ja adoptoituihin lapsiin. Käytännössä sijaissisaruksilla viitataan myös yleisesti kaikkiin sijaisperheissä eläviin lapsiin taustasta riippumatta. On siis tärkeää keskusteluissa selvittää, kenestä vuorovaikutuskumppani itse asiassa puhuu tai mihin tarkastelun kohteena oleva tutkimus itse asiassa viittaa. Dia 15: Selvitys sijaisperheiden sisarussuhteista ja dia 16: Vastaajien taustiedot Innolink Oy selvitti Meidän sakki -hankkeen toimeksiannosta, miten sosiaalityön ammattilaiset tuntevat sijaisperheiden sisarussuhteisiin liittyviä teemoja ja mitä merkitystä sijaisperheiden sisarussuhteilla heidän mielestään on. Kyselyyn vastasi 58 perhehoitoa tuntevaa sosiaalityöntekijää. Diassa 15 on linkki sekä selvitystä koskevaan tiedotteeseen, että videosarjaan, jossa avataan selvityksen tuloksia. Dia 17: Sijaisperheiden sisarussuhteita koskevan tiedon saanti Vastaajilta kysyttiin, saavatko he mielestään riittävästi tietoa sijaisperheiden sisarussuhteista. Kysymys oli osalle vastaajista hankala, sillä he ymmärsivät kysymyksen tarkoittavan, saavatko he riittävästi tietoa sijaisperheiden biologista tai adoptoiduista lapsista. Sijaisperheiden biologisten lasten näkökulmasta onkin tosiaan tehty tutkimuksia ja opinnäytteitä niin Suomessa kuin muuallakin. Suurin osa vastaajista ymmärsi kuitenkin kysymyksen ja moni totesi, ettei tietoa ja tutkimusta ole saatavilla. Osa totesi olevansa sen varassa, mitä sijaisvanhemmat hänelle kertovat, eli kokemustietoa oli jonkin verran saatavilla. Tutkittua tietoa kuitenkin kaivattiin. Dia 18: Tuen toteutuminen tällä hetkellä Vastaajat olivat sitä mieltä, että kaikki sijaisperheiden jäsenet tarvitsevat paljon tukea. Vastaajilta kysyttiin jatkokysymyksenä, miten heidän organisaatiossaan tuen ja palveluiden antaminen eri osapuolille toteutuu. Kuten diasta näkyy, sijaisvanhempien ja sijoitettujen lasten tuen koettiin toteutuvan parhaiten. Vähemmän osattiin tarkastella ja tukea sijaisperheitä kokonaisuutena ja sitä myöten sijaissisarusten tuki toteutui kaikkein heikoimmin. Meidän sakki -hanke kehottaa ystävällisesti vaihtamaan kaukoputkesta kiikareihin Dia 19: Kehittämisehdotukset Teoksessa Uudistuva lastensuojelu kohti asiakkaiden ja ammattilaisten yhteistoimintaa esitellään Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelman kehittämistyötä. Teos sisältää artikkelin Sijaisperheiden sisarussuhteet: lasten tarpeista, oikeuksista ja nakeista, jossa Meidän sakki -hankkeen hankepäällikkö Emilia Säles ja ohjausryhmän jäsen, psykologi Riikka Airo kokoavat sijaisperheiden sisarussuhteista saatavilla olevaa tietoa ja näkökulmia. Artikkelissa esitettiin myös kehittämisehdotuksia, jotka on lueteltu diassa. Kaikki ehdotukset tähtäävät koko sijaisperheen huomioimiseen ja sijaisperheiden sisarussuhteiden vahvempaan tukeen tulevaisuudessa. Dia 20: Ehdotusten toteutuskelpoisuus Innolinkin toteuttamassa sijaisperheiden sisarussuhteisiin liittyvien teemojen tunnettuutta ja merkitystä kartoittavassa kyselyssä vastaajille esiteltiin osa edellisessä diassa mainituista kehittämisehdotuksista ja kysyttiin, miten toteutuskelpoisia ehdotukset vastaajien mielestä ovat.
Kaikki neljä ehdotusta saivat suuren kannatuksen. Ehdotukset arvioitiin myös joko helposti tai pienillä muutoksilla toteutettavissa oleviksi. Toki lakimuutoksen aikaansaaminen ei välttämättä oikeasti ole kovin helppoa (vrt. ehdotus perhehoitolain 15 tuen ja vastuutyöntekijän tapaamisen oikeuden ulottamisesta kaikkiin sijaisperheen lapsiin), mutta vastaukset kertonevat kaikkein eniten vastaajien asenteesta. He ovat havainneet puutteet sijaisperheiden tuessa ja toivovat aidosti voivansa tukea koko sijaisperhettä paremmin. Tästä voimme vetää johtopäätöksen, että vastaajat ovat tietoisia myös sijaisperheiden sisarussuhteiden merkityksestä esimerkiksi sijoitetun lapsen hyvinvoinnissa. Dia 21: Lisätietoa Tähän diaan on koottu materiaaleja, jotka syventävät diasarjassa kerrottuja asioita.