YMPÄRISTÖTERVEYDENHUOLLON VALVONTASUUNNITELMA v. 2011-2014

HEINOLAN YMPÄRISTÖTOIMI Ympäristöterveydenhuolto YMPÄRISTÖTERVEYDENHUOLLON VALVONTASUUNNITELMA v. 2011-2014 Heinola (Laadittu 11/2010)

JOHDANTO Ympäristöterveydenhuollon lainsäädäntömuutosten myötä valvontaviranomaisen on tullut laatia ympäristöterveydenhuollolle valvontaa ohjaava valvontasuunnitelma vuodesta 2008 lähtien. Kunnassa tai yhteistoiminta-alueella tehtävän suunnitelman tulee kattaa kaikki ympäristöterveydenhuollon valvontasektorit, eli elintarvikelain, tuoteturvallisuuslainsäädännön, tupakkalain, kemikaalilain ja terveydensuojelulain mukaiset valvonnat ja suunnitelman tulee olla yhdenmukainen keskusvirastojen yhteisesti laatiman ympäristöterveydenhuollon valvontaohjelman kanssa. Kunnan (tai yhteistoiminta-alueen) valvontasuunnitelma tehdään nykyään neljävuotiskaudelle, eli tämä suunnitelma laaditaan vuosille 2011-2014. Heinolan ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelma koostuu kuudesta osiosta. Ensimmäisessä osiossa on kuvattu vain valvontasuunnitelmalle määriteltyjä käsitteitä ja sisällön vaatimuksia. Osioissa 1-5 on yksityiskohtaisemmat suunnitelmat elintarvike-, kemikaali-, kuluttajaturvallisuus-, terveydensuojelu- ja tupakkavalvonnan suunnitelmat. Valvontasuunnitelma kokonaisuudessaan tarkastetaan ja päivitetään vuosittain (kalenterivuoden lopulla) vastaamaan harjoitettavaa toimintaa ja muuttuneita olosuhteita (mm. lainsäädäntö- ja henkilöstömuutokset). Laadittu / päivitetty versio hyväksytetään valvontaviranomaisella (Heinolan ympäristö- ja rakennuslautakunnalla). 1. YLEISTÄ Ympäristöterveydenhuollon lainsäädäntöä on vuodesta 2004 lähtien uudistettu. Uudistettujen lakien mukaan ympäristöterveydenhuollon keskusviranomaisten tulee omilla toimialoillaan laatia valtakunnalliset valvontaohjelmat kuntien valvontasuunnitelmien laatimisen ohjaamiseksi. Velvollisuus valvontaohjelmien laatimiseen sisältyy seuraaviin lakeihin: o Elintarvikelaki (23/2006); o Laki kemikaalilain muuttamisesta (287/2006); o Laki kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta (75/2004); o Laki terveydensuojelulain muuttamisesta (285/2006); sekä o Laki toimenpiteistä tupakoinnin vähentämiseksi annetun lain muuttamisesta (28/2006) Säädöksissä todetaan, että keskusviranomaisten omille toimialoilleen laatimat valvontaohjelmat ovat osa ympäristöterveydenhuollon valtakunnallista valvontaohjelmaa. Valvontasuunnitelmia ja -ohjelmia säätelevät myös valtioneuvoston asetus ympäristöterveydenhuollon valtakunnallisista valvontaohjelmista (664/2006) eli valvontaohjelma asetus ja valtioneuvoston asetus kunnan ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelmasta (665/2006) eli valvontasuunnitelma-asetus. Elintarvikevalvontaa ja eläinlääkintähuoltoa säätelee lisäksi EY-valvonta-asetus (882/2004). 1.1 VALVONTASUUNNITELMAN HYVÄKSYMINEN KUNNASSA Kunnan ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelma, joka sisältää eri toimialueiden yksityiskohtaiset suunnitelmat, hyväksytään kunnan ympäristöterveydenhuollosta vastaavassa monijäsenisessä toimielimessä eli Heinolassa ympäristö- ja rakennuslautakunnassa. Hyväksyessään valvontasuunnitelman viranomainen myös kirjaa seurantatavan.

Kunnan tulee toimittaa hyväksymänsä seuraavan vuoden valvontasuunnitelma aluehallintovirastoon kunkin kalenterivuoden loppuun mennessä. 1.2 YMPÄRISTÖTERVEYDENHUOLLON VALTAKUNNALLISEN VALVONTAOHJEL- MAN PAINOPISTEET 2011-2014 Keskusvirastot ovat kirjanneet valtakunnalliseen ympäristöterveydenhuollon valvontaohjelmaan seuraavat yhteiset painopisteet vuosille 2011-2014: - keskitetyn tietojärjestelmän käyttöönotto ja koulutus - kuntien ympäristöterveydenhuollon laadun kehittäminen - yhteistoiminta-alueiden toiminnan käynnistäminen - ympäristöterveydenhuollon valtakunnallisen ja paikallisen näkyvyyden lisääminen Lisäksi kukin keskusvirasto on asettanut omille sektoreilleen valvonnan painopisteitä, joista on kerrottu tämän suunnitelman liitteissä 1-5. 1.3 KUNNAN VALVONTASUUNNITELMAN SISÄLTÖ Valvontaohjelma-asetuksen (664/2006) 3 :n mukaan ympäristöterveydenhuollon yhteisen valvontaohjelman tulee sisältää yhteiset periaatteet: 1. tarkastuksen sisällölle 2. valvontakohdetyypin riskinarvioinnille ja riskiluokitukselle sekä valvontakohdetyyppien tarkastustiheydelle; 3. tarkastukseen keskimääräisesti käytettävälle ajalle 4. näytteenotolle ja valvontaprojektien ohjaukselle 5. valvontasuunnitelman toteutumisen arviointi Toimialakohtaisten valvontaohjelmien vähimmäissisällöstä ja ohjelmien toteutumisen arvioinnista säädetään toimialakohtaisissa säädöksissä (EL 47, KemL 5, KuTuL 14, TsL 4a ja TupL 14 ) ja valvontaohjelma-asetuksen 5 :ssä. Valvontaohjelmista tulee käydä ilmi, kuinka valvontaohjelmien toteutumista arvioidaan. 2. VALVONTA 2.1 TARKASTUKSEN SISÄLTÖ JA TARKASTUKSEEN KESKIMÄÄRIN KÄYTETTÄVÄ AIKA Ympäristöterveydenhuoltoon liittyvän valvonnan toimeenpanossa tarkastustoiminta on oleellinen osa selvitettäessä valvottavan kohteen tai toiminnan vaatimustenmukaisuutta. Tarkastus voi kohdistua tiloihin, toimintatapoihin, olosuhteisiin, asiakirjoihin ja tuotteisiin. Yksittäinen tarkastus voi pitää sisällään koko kohteen tarkastuksen tai vain jonkin osaalueen tarkastuksen. Valvontaohjelma-asetuksen (664/2006) mukaan tarkastukset voivat sisältää näytteiden ottoa ja mittauksia kohteen, kohteessa harjoitettavan toiminnan tai siellä valmistettavien tuotteiden tai tarjottavien palvelujen terveyshaittojen, turvallisuuden ja määräystenmukaisuuden arvioimiseksi. Pelkkää näytteenottokäyntiä ei voida pitää tarkastuksena. Valvontaan liittyvistä tarkastuksista voidaan säätää tarkemmin ympäristöterveydenhuoltoa ohjaavissa säädöksissä ja niitä voidaan selventää toimialakohtaisissa valvontaohjelmissa. Tarkastuksesta tehdään tarkastuskertomus, joka toimitetaan tiedoksi asianosaisille. Käytännössä se laaditaan kahtena kappaleena, joista toinen toimitetaan tarkastajan allekirjoittamana tarkastuskohteeseen. Tarkastuskertomus voidaan tarvittaessa lähet-

tää tiedoksi myös muille viranomaisille. Valvontakohdetyypin tarkastukseen keskimääräisesti käytettävän ajan määrittelyssä tulee ottaa huomioon ainakin tarkastuksen tarkoitus, tarkastuksen valmistelu, tarkastuksen sisältö sekä tarkastuskertomuksen laatiminen. Keskusviranomaiset antavat tarkempia ohjeita eri lakien perusteella tehtävien tarkastusten sisällöstä ja tarkastukseen käytettävästä ajasta. Valvontasuunnitelmaan kirjataan tarkastukset joko valvontakohteiden tai valvontakohdetyyppien mukaan. Valvontasuunnitelmaan kirjatut tarkastukset ovat valvontayksikön säännöllistä tarkastustoimintaa. Kaikkia tarkastuksia ei voi ennalta suunnitella. Tarkastuksia on tarpeen tehdä myös muusta syystä, esimerkiksi kuluttajan tai toisen toiminnanharjoittajan tekemän ilmoituksen perusteella tai erityistilanteisiin liittyen. Tähän ryhmään kuuluvat myös uusien kohteiden ennakkotarkastukset, kun niitä lainsäädännössä edellytetään. Näihinkin tarkastuksiin on varauduttava valvontaa suunniteltaessa. Tarkastuksen sisältö määräytyy sen mukaan, minkä lain perusteella se tehdään. Ympäristöterveydenhuollossa saattaa olla tarkoituksenmukaista tehdä tarkastus samanaikaisesti useamman lain perusteella. Tarkastuksen lakiperusteet on käytävä ilmi sekä valvontasuunnitelmassa (ennalta suunnitellun valvonnan osalta) että tarkastuksen jälkeen laadittavassa tarkastuskertomuksessa. 2.2 VALVONTAKOHDETYYPPIEN RISKINARVIOINTI JA RISKILUOKITUS SEKÄ VAL- VONTAKOHDETYYPPIEN TARKASTUSTIHEYS Kunnan ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelman laatimisen tulee perustua kunnan tekemään valvontakohteiden kartoitukseen, riskinarviointiin sekä valvonnan varmistamiseen eri toimialoilla. Lähtökohdan valvontatarpeelle muodostaa tieto erityyppisten valvontakohteiden lukumääristä ja kohteiden tuntemus. Erityisen haasteen kunnalle asettavat kokonaan uudentyyppiset valvontakohteet ja sellaiset kohteet, joilla ei ole ilmoitus- tai hyväksymismenettelyä. Myös näiden kohteiden valvonta kuuluu kunnalle, vaikka kohteet eivät usein ole ennalta valvontaviranomaisen tiedossa. Riskiin vaikuttavat tekijät valvontakohteissa sekä haitan toteutumisen todennäköisyys ja vaikuttavuus määritellään. Valvontakohteen riskiluokituksen määrittelemiseksi riskinarvioinnissa pyritään järjestelmällisesti tunnistamaan valvontakohteen vaarat (luonne) ja terveyshaitat sekä arvioimaan niiden merkitys (laajuus). Tavoitteena on arvioida jokainen valvontakohde erikseen ottaen huomioon keskusviranomaisten toimialakohtaisissa valtakunnallisissa valvontaohjelmissa antamat yksityiskohtaiset ohjeet koskien riskinarviointia ja riskiluokitusta sekä niissä huomioon otettavia tekijöitä. Yhtä valvontakohdetta joudutaan usein tarkastelemaan useamman eri ympäristöterveydenhuollon lain näkökulmasta. Alustava riskinarviointi voidaan tehdä valvontakohdetyypeittäin, jolloin valvontasuunnitelmaan voidaan kirjata keskimääräinen suunniteltu tarkastustiheys valvontakohdetyypeittäin. Myöhemmin riskinarvioinnissa otetaan huomioon aiempien tarkastusten havainnot. Kohdekohtainen tarkastustiheys riippuu kohteen tosiasiallista riskeistä. Esimerkiksi hyvin toimiva omavalvonta tai vastaava muu kohteessa tehtävä sisäinen valvonta, laadunvalvonta tai käyttötarkkailu sekä hyvä turvallisuuskulttuuri ja turvallisuusjohtaminen ovat omiaan pienentämään riskiä ja tätä kautta suunnitelmallisten tarkastusten tiheyttä. Toisaalta toimijan laiminlyönnit, kohteessa tapahtuneet onnettomuudet tai toistuvasti kuluttajilta tai toisilta elinkeinonharjoittajilta tulleet toimintaa koskevat ilmoitukset voivat olla peruste nostaa tarkastustiheyttä. Riskinarvioinnilla on suuri merkitys ympäristöterveydenhuollon voimavarojen oikean kohdentamisen suunnittelussa. Toimialasta ja valvontakohteen luonteesta riippuen valvonta voi edellyttää erilaisia valvontamenetelmiä, kuten kohteen, tuotteiden, toimintojen ja oma-

valvonnan toimivuuden tarkastukset sekä näytteenotto ja tutkimukset. Tarkastukset voivat olla usein toistuvia vain jonkin toiminnan osa-alueen kattavia tai koko toiminnan käsittäviä laajoja tarkastuksia. Tarkastustiheyssuositus ei näin ollen yksinään kerro toiminnan riskeistä. Toimialakohtaisissa valtakunnallisissa valvontaohjelmissa on yksityiskohtaiset ohjeet erilaisten valvontakohteiden suositelluista tai säädetyistä tarkastustiheyksistä sekä tarkastuksiin tarvittavista ajoista. Valvontasuunnitelmassa on otettava huomioon kaikkien ympäristöterveydenhuollon lakien mukainen valvonta. 2.3 KUNNAN VALVONTASUUNNITELMAN TOTEUTUMISEN ARVIOINTI Kunnan tulee vuosittain arvioida valvontasuunnitelman toteutumista, arvioinnin tekee valvontasuunnitelman hyväksynyt toimielin, eli Heinolassa ympäristö- ja rakennuslautakunta. Arviointia hyödynnetään paikallisen ympäristöterveydenhuollon valvonnan kehittämisessä, valvonnan toimivuuden varmistamisessa ja uusien suunnitelmien laadinnassa. Arvioinnissa tulee kuvata tarkastusten kattavuutta, tarkastusten ja näytteiden määrää valvontakohdetyypeittäin sekä valvonnasta saatujen tulojen kohdentumista. Valvontasuunnitelman toteutumisen arvioinnissa tarkastellaan, kuinka kattavasti suunniteltu toiminta ja siten suunnitellut tarkastukset ovat toteutuneet. Valvonnan kattavuus arvioidaan valvontakohdetyypeittäin. Kattavuutta kuvataan esimerkiksi liittämällä arviointiin selvitys toteutuneiden tarkastusten lukumäärästä valvontakohdetyypeittäin, selvitys näytteenotosta valvontakohdetyypeittäin ja valvontaprojekteihin osallistumisesta. Lisäksi tarkastellaan, onko kaikkien toimialojen valvontaa tehty kattavasti. Arviointikriteereitä ovat myös valtakunnallisten painopisteiden ja omien paikallisten painopistealueiden valvonnan toteutuminen. Lisäksi voidaan esittää tarkastuksilla esiin tulleiden epäkohtien määriä ja laatua sekä kunnan viranomaisten toimenpiteitä näiden epäkohtien korjaamiseksi ja asioiden saattamiseksi lainmukaiselle tasolle. 2.4 RAPORTOINTIOHJE Kunnan tulee lähettää valvontaviranomaisen hyväksymä selvitys ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelman toteutumisesta aluehallintovirastolle vuosittain seuraavan vuoden maaliskuun loppuun mennessä. Lisäksi aluehallintovirastolle toimitetaan ne mahdollisesti erikseen raportoitavat asiat, joita ympäristöterveydenhuollon eri keskusviranomaiset ovat toimialakohtaisissa ohjelmissa pyytäneet kunnilta. Vuoden 2011 alusta käyttöönotettava ympäristöterveydenhuollon keskitetty KUTI tietojärjestelmä helpottaa jatkossa aluehallintovirastoon ja keskusvirastoille tehtävää valvonnan raportointia. 3 VOIMAVAROJEN RIITTÄVYYS JA HENKILÖSTÖN PÄTEVYYS Valvontaviranomaisella tulee olla käytettävissään tarpeellinen määrä pätevää ja valvonnan menestyksellisen hoitamisen kannalta riittävän kokenutta henkilökuntaa. Valvontaviranomaisen pätevyydestä on säädetty mm. elintarvikelain 35 :ssä, terveydensuojelulain 7 :ssä. Tässä suunnitelmassa on useammassa osa-alueessa todettu, että Heinolassa henkilövoimavarat eivät riitä keskusvirastojen edellyttämään työaikamäärään. Laskennallisesti Heinolan ympäristöterveydenhuollossa on käytettävissä noin 610 htpv (ympäristötarkastajat, ympäristöinsinööri, ymp.suojelusihteeri, eläinlääkärit). Keskusvirastojen asettama laskennallinen säännöllisen valvonnan työaikatarve Heinolassa on noin 550 htpv, joka osittain

sisältää vain pelkät säännöllisen valvonnan tarkastusajat (ei tarkastukseen liittyvää muuta työaikaa, esim. valmistelua, jälkitöitä, neuvontaa). Koska edeltävän tarkastusaikatarpeen lisäksi tulee vielä tarkastuksiin käytettävät esivalmistelut, matka-ajat ja jälkityöt nousee tarkastusaikatarve huomattavasti. Lisäksi viranhaltijoita työllistää muut ei säännölliseen valvontaan kuuluvat tehtävät, kuten yksityisten asiakkaiden yhteydenotot / valitukset, viranomaisnäytteenotot, koulutukset, sidosryhmien kanssa tehtävät selvitykset, raportointi ja suunnittelu sekä mm. lainsäädäntöön ja alan kirjallisuuteen, tiedotteisiin yms. tutustuminen. Vaikka keskusvirastojen vaatimaan työaikatavoitteeseen ei nykyisillä henkilöstöresursseilla päästä, ei henkilöstövajetta nähdä ympäristötoimen osalta toistaiseksi merkittävänä puutteena tai työpaineena. Akuutit työt pystytään hoitamaan, ja valvontakohteisiin pystytään pitämään säännöllinen valvontakontakti (esim. elintarvike- ja tupakkavalvonnan kohteisiin vuosittain). Työtehtävien osalta pyritään priorisoimaan tehtäviä siten, että riskialttiimmat kohteet tarkastetaan säännöllisesti, ja vähempi riskisemmät toimikausisuunnitelman mukaisesti harvemmin. Heinola selvittää alueellisen yhteistyön aloittamista vuoden 2013 alusta lähtien ja siinä yhteydessä on tavoitteena saada ympäristöterveydenhuollon tehtäviin 50 % virka lisää. 3.1. HENKILÖSTÖN PÄTEVYYDEN VARMISTAMINEN Heinolan ympäristötoimen henkilöstölle on jaettu tehtäviä eri valvontasektoreilta siten, että henkilöstö on erikoistunut mm. asumisterveyteen, elintarvikevalvontaan, talousvesiin, uimavesiin ja kuluttajaturvallisuuteen. Kukin viranhaltija on hankkinut erikoisosaamista perehtymällä omatoimisesti tehtäväalueeseen sekä osallistumalla ao. valvontatehtäviin liittyviin koulutuksiin. Ympäristöterveydenhuollon talousarvioon on varattu määrärahoja henkilöstön koulutukseen. Ympäristöterveydenhuollon henkilöstölle laaditaan koulutussuunnitelma vuoden 2011 alussa, kunnes tarjolla olevat koulutukset julkaistaan keskusvirastojen, aluehallintoviraston ja muiden tahojen osalta. 4 VALVONTAKIRJANPITO JA LAATUJÄRJESTELMÄT 4.1. VALVONTAKIRJANPITO Heinolan ympäristötoimella on käytettävissään Tervekuu tiedonhallintaohjelma, jossa on ympäristöterveydenhuollon kohderekisteri. Sähköisestä rekisteristä löytyy pääsääntöisesti kaikki kohteen asiapaperit (päätökset, pöytäkirjat, näytetulokset, lausunnot jne.) vuodesta 2002 lähtien. Lisäksi kohteen asiakirjat (paperiversiot) löytyvät ympäristötoimistolta riippukansioista / ao. mapeista. Uusien valvontakohteiden tiedot toimitetaan Tervekuu tietokantaan ja asiapaperit riippukansioon. Tervekuu tietokanta on yhdistetty valtakunnalliseen KUTI-tietokantaan. Uudet valvontakohteet viedään KUTI-tietokantaan Tervekuu rekisteröinnin yhteydessä. 4.2. LAATUJÄRJESTELMÄT YMPÄRISTÖTERVEYDENHUOLLOSSA Elintarvikelain 41 :ssä todetaan, että valvontaviranomaisen tulee laatia toimintaansa sopiva laatujärjestelmä sekä ylläpitää ja soveltaa sitä. Laissa ei ole vaatimusta laatujärjestelmän muodosta tai sen sertifioinnista. Tarve laadukkaaseen työhön korostui entisestään mm. maksullisuuden laajentumisen myötä. Kaikessa valvonnassa ja viranomaistyössä tulee pyrkiä laadukkuuteen ja tehokkuuteen kirjaamalla toimintatavat ja työprosessit. Muut ympäristöterveydenhuollon lait eivät edellytä valvontaviranomaiselta laatujärjestelmää.

Heinolan ympäristötoimella on käytettävissään YTERVA malliin perustuva laatujärjestelmä, joka sisältää elintarvikeosion lisäksi terveydenhuollon sekä tuoteturvallisuusvalvonnan ohjeet. Vuoden 2010 aikana on laatujärjestelmää päivitetty terveydensuojelun ohjeiston osalta vastaamaan Valviran päivitettyä ohjeistoa. Edellä mainittujen ohjeiden lisäksi valvonnan laatutyötä tukevat keskusviranomaisten internet- ja ekstranet -sivuilta löytyvät ohjeet ja malliasiakirjat. 5 VARAUTUMINEN ERITYISTILANTEISIIN Terveydensuojelulaki 8 ja elintarvikelaki 46 velvoittavat kuntia laatimaan suunnitelman, jossa varaudutaan erityistilanteisiin. Heinolan ympäristöterveydenhuollossa on päivitettävänä / laadittavana erityistilannesuunnitelma (valmistunee vuoden 2011 aikana). Lisäksi keskusviranomaiset ovat laatineet ohjeita kunnan ympäristöterveydenhuollon eri toimialojen erityistilanteita varten. Heinolan ympäristöterveydenhuollon talousarviossa on varauduttu selvittämään mahdollisia epidemiatilanteita ja myös laboratorion valmius normaalin työajan ulkopuolella tehtäviin tutkimuksiin selvitetään vuosittain laboratoriotarjouskilpailutuksen yhteydessä. 6. VIESTINTÄ Julkisuuslaki painottaa viranomaisen velvollisuutta tiedottaa toiminnastaan. Kunta tiedottaa valvontatoiminnastaan sekä ohjaa ja neuvoo paikallisia yrityksiä ja muita yhteistyötahoja lainsäädännössä annettujen vaatimusten noudattamisessa sekä elinympäristön terveellisyyden ja turvallisuuden turvaamisessa. Viestinnän osa-alueita ovat asiakaspalvelu, kohderyhmien opastus ja kouluttaminen sekä tiedottaminen eri keinoin ja eri tilanteissa. Viestinnän kohderyhmiä ovat kuntalaiset, elinkeinonharjoittajat, toiset viranomaiset ja muut asiakkaat. Kunnan velvollisuudesta tiedottaa säädetään terveydensuojelulain 6 :ssä ja elintarvikelain 33 :ssä. Heinolan ympäristöterveydenhuolto on osallistunut ja tulee jatkossakin osallistumaan eri tapahtumiin, messuille yms. ja esittelemään toimintaansa. Ympäristötoimen (sis. ympäristöterveydenhuollon) tehtävistä on käyty / käydään luennoimassa mm. eri sidosryhmille (mm. laitoskeittiöiden ravitsemistyöntekijät), koululaisille, vanhuksille jne. Lisäksi kaupungin internet-sivuille on kuvattu ympäristöterveydenhuollon tehtävät. Alueellisesti tehtävistä valvontaprojektien yhteenvedot on toimitettu ja toimitetaan jatkossakin paikallislehdistölle. Erityistilanteiden viestinnästä on olemassa toimintakaaviot talousvesi- ja elintarvikeepidemioiden varalta, mutta työn alla olevan erityistilanteiden varautumissuunnitelmassa kuvataan erityistilanneviestintä kattaen kaikki ympäristöterveydenhuollon tehtäväalueet. 7. VALVONNAN MAKSULLISUUS Ympäristöterveydenhuollon lainsäädäntöön ja mm. EY:n valvonta-asetukseen on lisätty pykälä, jossa todetaan, että viranomaisen ao. lainsäädännön puitteissa tekemistä valvontatarkastuksista ja näytteenotosta tulee periä valvontamaksu. Ympäristöterveydenhuollon valvonnan suunnitelmallisuuden ja maksullisuuden lisäämisen tarkoituksena on ollut tehostaa ympäristöterveydenhuollon lainsäädännön edellyttämää kunnallista valvontaa sekä lisätä valvonnasta perittäviä maksuja kunnan ympäristöterveydenhuollon voimavarojen turvaamiseksi. Tämän vuoksi olisi ympäristöterveydenhuoltoa koskevien lakimuutosten perustelujen mukaan (HE 179/2005) ensiarvoisen tärkeää, että

kunnan ympäristöterveydenhuoltoyksikön valvonnastaan perimät maksut voitaisiin käyttää yksikön toiminnan kehittämiseen, esimerkiksi tarvittavan lisähenkilöstön palkkaamiseen. Valtioneuvoston antamassa asetuksessa (665/2006) kunnan ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelmasta on edellytetty, että arvioitaessa kunnan valvontasuunnitelman toteutumista vuosittain on arvioinnin kohteeksi asetettava myös valvonnasta saatujen tulojen kohdentuminen. Kunta voi periä valvontamaksut, mikäli tarkastus/näytteenotto perustuu valvontaviranomaisen hyväksymään valvontasuunnitelmaan. Muiden toimenpiteiden, kuten kohteen hyväksymisen ja siihen liittyvän tarkastuksen, maksullisuudesta on säädetty erikseen. Maksuja ei kuitenkaan voida periä esimerkiksi ruokamyrkytys- ja talousvesiepidemioiden tai valitustapausten selvittämisestä, vaan näihin tulee varata varoja talousarviossa. Maksullisia ovat myös valvontasuunnitelmaan sisältyvän tarkastuksen perusteella annettujen määräysten valvonta silloin, kun määräysten antaminen perustuu säännösten noudattamatta jättämiseen. Valvontaprojektien tai hankkeiden puitteissa tehdyt tarkastukset ovat maksullisia, jos ne on kirjattu valvontasuunnitelmaan. Maksullisia ovat myös sellaiset tarkastukset, jotka tehdään kohteelle, jota on valvontasuunnitelmassa muutenkin suunniteltu tarkastettavan, vaikka erillistä mainintaa projekteista tai hankkeesta ei valvontasuunnitelmassa olisikaan. Kunnan ympäristöterveydenhuollon valvontamaksujen perimiseen oikeuttavat säännökset on sisällytetty ympäristöterveydenhuollon eri lakeihin: elintarvikelain 71 :ään, kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta annetun lain 20 :ään, terveydensuojelulain 50 :ään, kemikaalilain 60 :ään ja toimenpiteistä tupakoinnin vähentämiseksi annetun lain 25 a :ään. Kuntalain 13 :n mukaan kunnanvaltuusto päättää kunnan palveluista ja muista suoritteista perittävien maksujen yleisistä perusteista. Valtuuston päätösten mukaisesti maksut perustuvat suoritteista aiheutuviin keskimääräisiin kokonaiskustannuksiin ja maksun määräämisen yleisenä perusteena on toimenpiteen vaatima työaika. Maksujen tarkemmista perusteista määrätään Heinolan ympäristö- ja rakennuslautakunnan hyväksymässä taksassa. Heinolan ympäristö- ja rakennuslautakunta on hyväksynyt ympäristötoimen taksan 9.9.2009. Näytteiden tutkimisesta peritään maksu aiheutuneiden kulujen mukaan. Näytteet tutkitaan akkreditoidussa laboratoriossa, joka kilpailutetaan jokaista kalenterivuotta kohden. Näytteistä perittävät maksut määräytyvät laboratorion taksan perusteella. 8. AIKATAULUT Valvontasuunnitelma tulee hyväksyttää ao. valvontaviranomaisella ja toimittaa suunnitelmakautta edeltävän vuoden loppuun mennessä aluehallintovirastoon tiedoksi. Suunnitelman toteutumisesta tulee myös raportoida ja raportti tulee tiedoksi saattaa valvontaviranomaiselle ja aluehallintovirastoon. Raportointi tulee tehdä suunnitelmakauden jälkeisen vuoden maaliskuun loppuun mennessä, lukuun ottamatta elintarvikevalvonnan raportointia, joka tulee toimittaa aluehallintovirastoon tammikuun loppuun mennessä.

LIITTEET 1. Elintarvikevalvontasuunnitelma 2. Tuoteturvallisuusvalvonnan valvontasuunnitelma 3. Tupakkalain mukainen valvontasuunnitelma 4. Terveydensuojelulain mukainen valvontasuunnitelma 5. Kemikaalilain mukainen valvontasuunnitelma

HEINOLAN YMPÄRISTÖTOIMI Ympäristöterveydenhuolto Elintarvikevalvonta ELINTARVIKEVALVONTASUUNNITELMA V. 2011-2014 Heinola (Laadittu 11/2010)

YLEISTÄ Elintarvikevalvonnan tehtävänä on suojata kuluttajaa turvaamalla elintarvikkeiden sopivuus ihmisravinnoksi ja tässä tarkoituksessa valvoa, että lainsäädännössä olevia säädöksiä ja määräyksiä noudatetaan kaikissa käsittely- ja valmistusvaiheissa. Valvonnan keinoja ovat tarkastukset, näytteenotto ja tutkimukset, elinkeinonharjoittajien ohjaus ja neuvonta sekä pakkokeinot. Elinkeinonharjoittajille on lainsäädännössä asetettu velvollisuus omavalvonnan avulla varmistua siitä, että hänen yrityksensä rakenteet, toiminnot ja siellä valmistetut elintarvikkeet ovat määräysten mukaiset. Viranomaisen tehtävänä on valvoa, että kohteen omavalvonta on suunniteltua ja että se toimii lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Heinolassa elintarvikeviranomaisena toimii ympäristö- ja rakennuslautakunta. Suomen kansalliseen lainsäädäntöön tuli 1.3.2006 voimaan uudistunut Elintarvikelaki. Uudistuksen myötä elintarvikkeita koskeva lainsäädäntö tuli yhden lakikokonaisuuden alaisuuteen, entisen elintarvikelain, terveydensuojelulain ( elintarvikeosio ) ja ns. hygienialain sijasta. Uudistuksen myötä viranomaisella on käytössään siis Elintarvikelaki (23/2006) ja sen yhteydessä lukuisia kansallisia asetuksia ja EU -asetuksia. Elintarvikelain 48 :ssä on todettu, että kunnan tulee laatia säännöllistä valvontaa koskeva elintarvikevalvontasuunnitelma siten, että valvonta on yleisten valvontaa koskevien vaatimusten mukaista, ehkäisee terveysvaaroja ja suojaa kuluttajaa taloudellisilta tappioilta. Lisäksi elintarvikevalvontasuunnitelman sisällöstä on säädetty Vn:n asetuksella (665/2006), jossa mm. määritellään, että valvontasuunnitelma tulee vuosittain laatia ja hyväksyttää paikallisviranomaisella sekä toimittaa lääninhallitukselle tiedoksi. Valvontaohjeen tavoitteena on elintarvikevalvonnan kehittäminen riskinarviointiin perustuvaksi sekä valvonnan suunnitelmallisuuden, laadukkuuden, yhdenmukaisuuden ja vaatimuksenmukaisuuden parantaminen. Heinolan elintarvikevalvontasuunnitelman v. 2011-2014 laadinnassa on huomioitu kunnassa olevat elintarvikehuoneistot ja alkutuotantopaikat sekä niiden asettamat lainsäädännölliset näytteenotto- ja valvontatarpeet. 1. VALVONTAKOHTEIDEN KARTOITUS Heinolassa on vuoden 2010 lopulla ollut noin 180 toiminnassa olevaa elintarvikehuoneistoa. Tiedossa olevista kohteista yksikään ei toimi ensisaapumispaikkana ja vain yksi on laitos. Elintarvikehuoneistojen lisäksi Heinolassa on v. 2010 ollut yhteensä noin 90 alkutuotannon toimijaa, joista 15 maidontuotantotilaa. Heinolan elintarvikehuoneistojen tiedot on tallennettu Tervekuu -tietokantaohjelmaan. Kuntakohtaiset tietokantaohjelmat ovat kaikkien Heinolan ympäristöterveydenhuollon viranhaltijoiden käytettävissä ja täydennettävissä. Tietokantaohjelmaan tallennetaan mm. kohteiden tarkastuskertomukset, lähetetyt kirjeet, näytteenottotulokset, omavalvontatiedot ja kohteen YTERVA -pohjainen riskinarviointi ja sen pohjalta tehty kohdekohtainen tarkastustiheysmääritys. Kohteita koskevat asiapaperit, kuten hyväksymispäätökset, piirustukset, lausunnot ja tarkastuspöytäkirjat ovat myös arkistoitu kunkin isäntäkunnan ympäristötoimistoille. Valvontakohdetiedot pyritään pitämään ajan tasalla uusia elintarvikehuoneistoja perustettaessa ja omistajanvaihdosten yhteydessä. Uusien kohteiden perustamista / toimijoiden vaihtumista on pyritty seuraamaan mm. lehti-ilmoitusten, yritysrekisterien ja palveluhakemistojen perusteella sekä tiedottamalla nykyisille toiminnanharjoittajille yrittäjänvaihdok-

siin ja toiminnan lopettamiseen liittyvistä ilmoitusvelvollisuuksista. Myös rakennusvalvontaviranomaisen kautta saadaan tietoa perustettavista elintarvikehuoneistoista. 2. VALVONNAN TYÖNJAKO Kunnan tehtävät elintarvikevalvonnassa on määritelty EVIRA:n elintarvikevalvontaohjelmassa: Kunnan tehtävänä on huolehtia elintarvikelain mukaisesta valvonnasta alueellaan. Tehtävästä huolehtii kunnan määräämä lautakunta tai muu monijäseninen toimielin (kunnan valvontaviranomainen). Kunnan elintarvikevalvontatehtäviä ovat: - kunnan valvontaan kuuluvien elintarvikehuoneistojen hyväksyminen, - alkutuotantopaikkojen, elintarvikehuoneistojen, ensisaapumis- ja muiden elintarvikealan toimijoiden (ml. maahantuojien) valvonta, - kotimaassa tuotettujen elintarvikkeiden ja elintarvikkeen kanssa kosketukseen joutuvien materiaalien ja tarvikkeiden valmistuksen valvonta ja - elintarvikkeiden markkinavalvonta. Kunnalla on valvontatehtäviä myös liittyen puolustusvoimien toimintaan (kunnan alueella olevat sotilaskodit ja kerhot) sekä Valviran ohjaamaan alkoholimyymälöiden ja varastojen valvontaan (verolliset alkoholijuomavarastot sekä viinimyymälöiden ja muiden vastaavien yhteydessä toimivat elintarvikehuoneistot). Kunnan valvottavana ovat tukkumyyjien ns. verolliset alkoholijuomavarastot samoin kuin alkoholijuomien valmistuspaikan tai tilaviinimyymälän yhteydessä toimivat muut elintarvikehuoneistot. Kunnan tehtäviin kuuluvat elintarvikealan toimijoiden ja kuluttajien neuvonta ja tiedottaminen, valtion viranomaisten avustaminen eläimistä saatavien elintarvikkeiden kansallisen vierasainevalvontaohjelman toteuttamisessa sekä elintarvikemääräysten mukaisten ilmoitusten ja raporttien tekeminen lääninhallitukselle ja Eviralle. Maatalouspolitiikkalain mukainen valvonta eli muu elintarvikevalvonta, kuten luomuvalvonta ja naudanlihanmerkitsemisjärjestelmän mukainen valvonta huomioidaan omavalvontasuunnitelmien hyväksymisen yhteydessä. 3. VALVONTAKOHTEIDEN RISKINARVIOINTI Heinolan ympäristöterveydenhuolto on toteuttanut kohdekohtaisen, YTERVA - laatujärjestelmämalliin perustuvan riskinarvioinnin elintarvikehuoneistoille vuoden 2001 aikana. Sen jälkeen elintarvikehuoneistojen perustamisen ja toimijan vaihtumisien yhteydessä on kys. kohteen riskinarviointi tehty TerveKuu asiakaskortille. Riskinarviointia on täydennetty laadinnan jälkeen ja jatkossakin niitä tullaan täydentämään / päivittämään tarkastuksilla tehtyjen havaintojen, näytteenoton yms. perusteella ja saatuja tuloksia hyödynnetään kohteiden tarkastustiheyksiä määritettäessä. 4. VALVONNAN PAINOPISTEET Valvonta kohdistetaan elintarvikehuoneistoille tehdyn YTERVA -riskinarvioinnin mukaisesti ja Elintarvikeviraston tarkastussuosituksia noudattaen. Lisäksi valvonnassa huomioidaan valtakunnalliset ja aluehallinnon määrittelemät elintarvikevalvonnan painopistealueet sekä valvontaprojektit. Yleisellä tasolla kunnallisessa valvontatyössä tullaan noudattamaan Elintarviketurvallisuusviraston (EVIRA:n) tavoitteita, eli elintarvikkeiden määräystenmukaisuutta, korkealaatuista valvontaa sekä elintarvikealan toimijoiden toimintaedellytysten parantamista. Heinolan elintarvikevalvontaa painotetaan valtakunnallisten painopistealueiden lisäksi vuoden 2010 aikana seuraavasti:

- valvontakohderekisterin päivittäminen ja KUTI 1-järjestelmän käyttöönotto - valvonnan riskiperusteisuuden kehittäminen - valvontatarkastusten laadukkuus - elintarvikehuoneistojen omavalvontasuunnitelmien tarkastaminen - seudullisiin valvontaprojekteihin osallistuminen (v. 2011: myymälöiden palvelutiskien kalatuotteet, erityisruokavaliot) - laaditaan erityistilanteiden valmiussuunnitelma - kohteiden omavalvontanäytteidenoton tason nostaminen / yhtenäistäminen Päijät- Hämeen alueen muiden valvontayksiköiden valvomien elintarvikehuoneistojen kanssa Heinola on lokakuussa 2010 päättänyt osallistua Elintarviketurvallisuusviraston ohjaamaan Hymynaama pilottiin, joka toteutetaan pilottikunnissa vuoden 2011 aikana. Hymynaama pilotissa testataan valvontatietojen julkistamista ja valvontatulosten symboloimista hymiö tarroin. Heinolassa pilottiin mukaan otettavia valvontakohteita on arviolta 130 kappaletta. 5. TARKASTUKSET Viranomaisen tarkastusoikeudesta on säädetty elintarvikelain 49 :ssä. Hallintolain (434/2003) 39 mukaan viranomaisen on ilmoitettava tarkastuksesta ennakkoon asianosaiselle, jollei ilmoittaminen vaaranna tarkastuksen tarkoituksen toteutumista. EUvalvonta-asetuksen 882/2004 mukaan tarkastuksessa voidaan tarkastaa mitä tahansa yksityiskohtaa, jotta voidaan varmistua sen lainsäädännön mukaisuudesta. Tarkastukset tulisi tehdä ilman ennakkovaroitusta. Valvontaohjelma-asetuksen (664/2006) mukaan tarkastaminen on säännöllistä ja ennalta suunniteltua. Tarkastus voi kohdistua tiloihin, toimintatapoihin, olosuhteisiin, asiakirjoihin tai tuotteisiin. Tarkastukset voivat sisältää myös näytteiden ottoa ja mittauksia, joiden avulla arvioidaan kohteen, siinä harjoitettavan toiminnan ja tuotteiden turvallisuutta ja määräystenmukaisuutta, pelkkä näytteenotto ei ole tarkastus. 5.1. TARKASTUSTIHEYKSIEN MÄÄRITTÄMINEN Ympäristöterveysvalvonnan tekemän YTERVA -riskinarvioinnin pohjalta Tervekuutietokantaohjelma laskee automaattisesti kullekin kohteelle tarkastustiheyden, jota verrataan Elintarviketurvallisuusviraston laatimiin tarkastussuosituksiin. EVIRA:n suositusten mukaan Heinolassa tulisi tehdä alkutuotannon valvonta mukaan lukien vuosittain noin 330 elintarvikevalvontakohteisiin suunnattua tarkastusta. Sesonkiluonteiset kohteet ja kohteiden riskinarviointi huomioiden viranhaltijoiden omaksi tarkastustavoitteeksi on asetettu n. 290 kpl (maksullisia tarkastuksia). Edellä mainittujen lukujen lisäksi tulevat vielä mm. tilapäistapahtumiin, uusien kohteiden perustamisiin, toimijanvaihtumisiin, asiakasvalituksiin yms. liittyvät tarkastukset. Heinolan elintarvikevalvontakohteiden tarkastustiheyksiä määriteltäessä on huomioitu myös EVIRA:n laatimassa Valtakunnallinen elintarvikevalvontasuunnitelma 2011-2014 - julkaisussa mainitut riskinarviointitekijät ja tarkastustiheyksien suhteuttaminen harjoitettavaan toimintaan. Kohteiden tarkastustiheyksien vähentäminen valtakunnallisiin tarkastustavoitteisiin nähden perustellaan sillä, että kys. kohteessa on toimiva omavalvonta, toimitilat ovat moitteettomassa kunnossa ja toiminta on muutoinkin aiemmilla tarkastuksilla todettu olevan lainsäädännön mukaista. Vaihtoehtoisesti tarkastustiheyden alentamiseen voi vaikuttaa kohteen kausiluonteisuus tai muutoin vähäinen käyttö.

Elintarvikeviraston antamiin tarkastussuosituksiin perustuen Heinolan alueen elintarvikehuoneistojen säännöllisiin tarkastuksiin ja muuhun elintarvikevalvontaan tulisi käyttää vähintään n. 220 henkilötyöpäivää vuodessa. Edellä mainitun luvun lisäksi tulee huomioida mm. alkutuotannon valvontaan, koulutukseen, suunnitteluun, raportointiin, näytteenottoon yms. käytettävä työaika. Käytännössä siis Heinolan alueella tulisi käyttää arviolta 300 henkilötyöpäivää/vuosi elintarvikevalvontaan, mikä vastaa puolentoista viranhaltijan työaikaa. On oletettavaa, että edellä mainittuun tavoitteeseen ei käytettävissä olevilla henkilöresursseilla päästä, koska elintarvikevalvontaa suorittavia viranhaltijoita kuormittaa myös muiden valvontasektorien työtehtävät, mm. terveydensuojelu, kuluttajaturvallisuus ja tupakkalain valvonta. Lisäksi valvonnanmaksullisuuden myötä työaikaa kuluu huomattavasti enemmän ns. paperitöihin konkreettisen valvonnan sijaan. Eläinlääkäreillä on elintarvikevalvonnan ohessa hoidettavanaan mm. eläinlääkintähuollon tehtävät. Huomioitavaa myös on, että valvonta-alueen elintarvikevalvonnan kohteista melkoinen määrä on sesonkikohteita (esim. kesäkahvilat, pienet kala-alan elintarvikelaitokset), jotka eivät vaadi valvontaa talvikausina. Tämä osaltaan antaa vapautta osoittaa työpanosta muihin valvontakohteisiin ja tarvittaessa myös muille valvontasektoreille. Aiempien vuosien työajan seurannan johdosta voidaan olettaa, että elintarvikevalvontaan on Heinolassa käytettävissä noin 230 htpv. Elintarvikevalvonnan henkilövoimavarojen arviointi ja kohdekohtaiset tarkastustiheydet ovat nähtävillä liitteessä 1. Huom! Hymynaama pilottiin osallistuminen tulee hieman muuttamaan liitetaulukossa esitettyjä tarkastusmääräarvioita. Tarkastusmääräarviot tarkentuvat kys. pilotin koulutuksen myötä. 5.2. TARKASTUSTEN SISÄLTÖ Elintarvikehuoneistojen tarkastusten sisältö toteutetaan Elintarvikelainsäädännön sekä Elintarviketurvallisuusviraston ohjeiden mukaisesti. Lisäksi valvontatarkastusten sisällöstä on ohjeistusta ympäristötoimen laatuohjeistossa. Valvontatarkastuksia tehostetaan mm. tuote- ja pintapuhtausnäytteenotolla ja tutkimusprojekteilla. Valvontatarkastuksiin käytettävä työaika vaihtelee kohteen laajuudesta riippuen 1-4 tunnin välillä. Tarkastusaikaan sisältyy tarkastuksen valmistelu, konkreettinen tarkastus kohteessa sekä tarkastuspöytäkirjan laadinta sekä muu asiapapereiden dokumentointi. Taksaan on sisällytetty myös tarkastusmatkojen aiheuttamat kulut (=matkakulut, työaika). Heinolan ympäristötoimen alueella tarkastukset jaetaan: - Säännöllisen valvonnan tarkastuksiin (perustarkastus ja lisätarkastus) - Uusintatarkastuksiin - Projektitarkastuksiin - Muihin tarkastuksiin kuten valituksiin, erityistilanteisiin ja ruokamyrkytysten selvitystarkastuksiin, ennakkotarkastuksiin, ilmoitus- ja lupamenettelyyn liittyviin käyttöönottotarkastuksiin Tarkastuksia tehdään pääsääntöisesti ennalta ilmoittamatta. Osa tarkastuksista sovitaan etukäteen. Esimerkiksi omavalvonnan tason arviointiin sekä omavalvontasuunnitelman päivitystarpeeseen liittyvät tarkastukset vaativat yleensä vähintäänkin omavalvontavastuuhenkilön läsnäoloa, jolloin tarkastus yleensä sovitaan etukäteen. Kohteen tarkastukseen kuuluu: A. Tarkastukseen valmistautuminen ja asiakirjoihin perehtyminen, tarkastetaan o valvontakohdetta koskevat asiapaperit ja mahdolliset lupaehdot

o omavalvontasuunnitelman hyväksymiseen mahdollisesti liittyvät ehdot ja määräykset o mahdolliset valvontakohteelle annetut huomautukset tai määräykset o valvontakohteesta otettujen viranomaisnäytteiden ja tiedoksi saatujen omavalvontanäytteiden tutkimustulokset o mahdolliset edellisen tarkastuksen jälkeen kirjatut valitukset tms. B. Tarkastus, jonka sisältöön vaikuttavat kohde ja siellä harjoitettava toiminta o harjoitettavien toimintojen tarkastus; onko harjoitettava toiminta myönnetyn luvan mukaista o omavalvonnan toteuttamisen tarkastus; hyväksyntä ja päivittämistilanteen arviointi sekä toimintojen laajuudesta ja luonteesta riippuvan omavalvonnan toimivuuden tarkastus; suoritettujen mittausten ym. dokumentoinnin toteutuminen o rakenteellisen hygienian tarkastus, johon kuuluu mm. tilojen, laitteiden ja välineiden kunnon sekä puhtauden arviointi o toimintatapojen hygienian tarkastus; henkilökunnan työskentelyhygienian ja elintarvikkeiden käsittelyyn liittyvien riskien arviointi o henkilökuntaa koskevien vaatimusten toteutuminen, jos käsitellään helposti pilaantuvia pakkaamattomia elintarvikkeita (hygieniaosaamistodistukset, tartuntatautilain mukaiset terveystodistukset) o tuotteiden määräyksenmukaisuuden valvonta; pakkausmerkinnät ja laboratoriotutkimuksista saatava tieto o jäljitettävyyden toteutumisen tarkastus o neuvontaa ja opastusta omavalvonnan toteuttamisesta ja lainsäädännön vaatimuksista Valvontakohteessa suoritettavan tarkastuksen eri osa-alueita voidaan tarkastaa useampaan tarkastuskertaan jaettuna, mutta pääsääntöisesti kaikkia osa-alueita tarkastetaan vuosittain, ellei kyseessä ole harvemmin kuin kerran vuodessa tarkastettava vähäriskinen kohde. C. Dokumentin kirjoittaminen tarkastuksesta Suunnitelmallisen valvonnan tarkastuksista kirjoitetaan aina tarkastuskertomus, vaikka tarkastuksessa ei havaittaisi puutteita. Tarkastuskertomus voi sisältää korjauskehotuksia, jotka voivat johtaa selvityspyyntöihin. Tarkastuskertomus kirjoitetaan joko toimistolla tai valvontakohteessa itsejäljentävälle lomakkeelle. Tarkastuskertomukseen kirjataan tarkastusajankohta, tarkastuksen suorittaja ja läsnäolijat, tarkastetut kohteet, keskeiset havainnot sekä asianomaiselta toimijalta edellytettävät toimet ja niiden perustelut. Säännöllisen valvonnan tarkastus: Niin kuin edellä jo mainittiin, valvontatarkastukseen varattava aika on kohteesta riippuen 1-4 tuntia. Tarkastusaikaan lasketaan mukaan kohteen asiakirjoihin tutustuminen, konkreettinen tarkastus kohteessa sekä tarkastuskertomuksen kirjoittaminen. Tarkastus voi myös olla kokonaan ns. toimistotyötä kuten asiakirjojen, käytännössä lähinnä omavalvontasuunnitelman tarkastamista. Myös tästä tarkastuksesta tehdään tarkastuskertomus (dokumentti). Ympäristötoimen toimialueella tarkastuksesta ilmoitetaan kohteelle etukäteen tarkastuksen tehokkuuden varmistamiseksi ja hallintolain (434/2003) 39 mukaisesti, jollei ilmoittaminen vaaranna tarkastuksen tarkoitusta. Käytännössä kohteelle suunniteltu vuoden ensimmäinen tarkastuskäynti on ennalta ilmoitettu tarkastus. Säännöllisen valvonnan tarkastuksista sekä muista ympäristötoimen maksutaksassa mainituista toimenpiteistä, kuten pakkotoimiin liittyvistä toimenpiteistä peritään kohteelta maksu. Säännöllisen valvonnan tarkastusten sisällön painopiste tulee vuosina 2011-2014 edelleen olemaan omavalvonnassa ja omavalvonnan arvioinnissa siten, että koko oma-

valvonta tulee läpikäytyä kerran vuodessa. Jos kohteen säännöllisen valvonnan tarkastustiheys on suunnitelman tai riskitekijöiden arvioinnin perusteella kerran vuodessa tai harvemmin, on omavalvonnan läpikäynnin sisällyttävä tarkastukseen joka tarkastuskerralla. Omavalvonnan lisäksi tarkastetaan mm. elintarvikehuoneiston rakenteita ja laitteita, työskentelytapoja, elintarvikkeiden pakkausmerkintöjä ja koostumusta. Havaituista puutteista annetaan tarkastuksen yhteydessä toimenpidesuosituksia, huomautuksia, kehotuksia tai määräyksiä. Tarkastuksessa tarkastetaan myös, että edellisessä tarkastuksessa havaitut puutteet on korjattu. Tarkastusten yhteydessä annetaan mahdollisuuksien mukaan neuvontaa ja ohjeita. Uusintatarkastus: Uusintatarkastus on tarkastus, joka tehdään tarkastuksessa havaittujen puutteiden korjaamiseksi, kun asia on kiireellinen eikä voida odottaa seuraavaa säännöllisen valvonnan tarkastusta. Uusintatarkastuksesta peritään taksan mukainen valvontamaksu. Projektitarkastus: Projektitarkastukset liittyvät joko ympäristötoimen omiin tai seudullisiin projekteihin tai ovat valtakunnallisia tai lääninhallituksen koordinoimia projekteja. Projektitarkastus tehdään projektin suunnittelijan ohjeiden mukaan ja laaditaan ohjeiden mukaiset dokumentit ja tarkastuskertomukset. Projektitarkastukset ovat tapauskohtaisesti joko maksullisia (jos ennalta suunniteltu projekti) tai maksuttomia (mikäli ei mainittu valvontasuunnitelmassa). Muut tarkastus: Erityistilanteisiin, ruokamyrkytyksiin ja valituksiin liittyvät tarkastukset sekä tilapäismyynnin (Elintarvikelaki 13 2 mom, 1 kohta) ja muuhun ilmoituksenvaraiseen toimintaan liittyvät tarkastukset ovat maksuttomia. Myös ennakkotarkastukset ja neuvonta/konsultaatiokäynnit ovat maksuttomia. Ennakkotarkastuksia tehdään lähinnä ennen kohteen hyväksyntää ja niiden sisältö on pääasiassa neuvonta ja ohjaus. Huom! Heinola ottaa vuonna 2011 osaa Elintarviketurvallisuusviraston ohjaamaan Hymynaama pilottiin. Pilotissa tehdään tarkastuksia määrällisesti enemmän, mutta ne ovat ajallisesti lyhyempiä. Käytännössä perustarkastus jaetaan kahteen osaan / kahteen tarkastuskertaan ja niiden lisäksi tulee tarpeen mukaan ns. lisätarkastukset. 5.3. VALVONTAKIRJANPITO Heinolan ympäristötoimella diarioidaan kaikki elintarvikevalvonnan ilmoitukset ja hakemukset ja niistä mahdollisesti tehtävät päätökset Dynasty tiedonhallintajärjestelmään. Lisäksi tarkastuskertomukset, näytetulokset, lausunnot, muistiot jne. tallennetaan sähköisesti TerveKuu tiedonhallintaohjelmaan. Elintarvikelain mukaisia kohteita koskevat asiapaperit (hakemukset, päätökset, tarkastuskertomukset, näytetulokset jne) on arkistoitu ympäristötoimistolle. Uusien valvontakohteiden tiedot toimitetaan Tervekuu tietokantaan ja asiapaperit ympäristötoimen riippukansioihin. Tervekuu tietokanta on yhdistetty valtakunnalliseen KUTI-tietokantaan. Uudet valvontakohteet viedään KUTI-tietokantaan Tervekuu rekisteröinnin yhteydessä.

6. OMAVALVONTA 6.1. TOIMIJAT 6.1.1 ELINTARVIKEALAN TOIMIJOIDEN OMAVALVONTASUUNNITELMAN HYVÄK- SYMINEN Elintarvikehuoneiston on oltava valvontaviranomaisen hyväksymä ennen toiminnan aloittamista (elintarvikelaki 13-15 ). Valvontaviranomainen tekee elintarvikehuoneiston hyväksymisestä päätöksen. Valvontaviranomaisen on ratkaistava asia 60 vuorokauden kuluessa asian vireille tulosta, ellei asian laajuus, hakemuksen puutteellisuus tai muu erityinen syy edellytä asian pitempää käsittelyä. Elintarvikehuoneistoista, joista on ennen elintarvikelain voimaantuloa tehty terveydensuojelulain (763/1994) mukainen ilmoitus, ei tarvitse tehdä elintarvikelain tarkoittamaa uudelleenhyväksyntää lukuun ottamatta kalastajien ja kalanviljelijöiden elintarvikehuoneistoja. Näistä sekä hygienialain (1195/1996) nojalla ennen elintarvikelain voimaantuloa hyväksytyistä elintarvikehuoneistoista tulee toimijan tehdä uudelleenhyväksymistä koskeva hakemus 1.3.2009 mennessä. Elintarvikelain 13.2 :n tarkoittamista toiminnoista on tehtävä ilmoitus. Huoneistoa ei näissä tapauksissa hyväksytä eikä uudelleen hyväksytä, vaikka ne olisivat kuuluneet ennen elintarvikelain voimaantuloa hygienialain nojalla hyväksyttyihin kohteisiin (elintarvikelaki 88 ). Elintarvikehuoneistohyväksyntä koskee myös sellaisia toimijoita, joilla ei ole varsinaista huoneistoa elintarvikkeiden käsittelyä varten, mutta jotka toimivat elintarvikeketjun osana. Tällaisia voivat olla esimerkiksi maahantuontiyritykset tai ensisaapumistoimijat (elintarvikevalvonta-asetus 321/2006). Elintarvikehuoneisto hyväksytään kyseessä olevaa toimintaa varten, jos se täyttää lainsäädännön sille asettamat vaatimukset. Pääsääntöisesti vaatimustenmukaisuuden selvittäminen edellyttää tarkastuskäyntiä (yleinen elintarvikehygienia-asetus (EY) 852/2004, artikla 6(3)). Jos kyseessä on eläimistä saatavien elintarvikkeiden valvonta-asetuksen (EY) 854/2004 mukainen laitos, tarkastuskäynti on edellytys huoneistohyväksynnälle. Kaikilla elintarvikealan toimijoilla on oltava omavalvontasuunnitelma ja alkutuotantopaikoilla omavalvonnan kuvaus. Valvontaviranomaisen tehtävänä on hyväksyä omavalvontasuunnitelma. Omavalvontasuunnitelman hyväksymistä ei edellytetä elintarvikelain 13.2 :n tarkoittamilta ilmoitusmenettelyn piiriin kuuluvilta elintarvikealan toimijoilta. Ensisaapumistoimijoiden omavalvontasuunnitelmat tulee kuitenkin aina hyväksyttää. Alkutuotantopaikkojen omavalvonnan kuvaukselta ei edellytetä hyväksyntää. Omavalvontasuunnitelman hyväksymisen yhteydessä valvontaviranomainen määrää elintarviketurvallisuuden varmistamiseksi välttämättömät omavalvontaan kuuluvat tutkimukset (elintarvikelaki 19 21 ). Elintarvikemääräyksissä tutkittavaksi edellytetyt ja omavalvontasuunnitelman hyväksymisen yhteydessä yksilöidyt omavalvontaan kuuluvat näytteet, on tutkittava hyväksytyssä omavalvontalaboratoriossa. Ne voidaan tutkia myös viranomaisnäytteitä tutkimaan hyväksytyssä laboratoriossa tai kansallisessa vertailulaboratoriossa. Lihantarkastukseen liittyviä tutkimuksia voidaan tehdä lihantarkastuslaboratorioissa, viranomaisnäytteitä tutkimaan hyväksytyssä laboratoriossa tai kansallisessa vertailulaboratoriossa.

6.1.2 KONTAKTIMATERIAALIALAN TOIMIJOIDEN OMAVALVONTA Komissio on antanut asetuksen (EY) 2023/2006 elintarvikkeen kanssa kosketukseen joutuvien materiaalien ja tarvikkeiden hyvistä tuotantotavoista. Tämän mukaan valmistajan on toteutettava tehokas dokumentoitu laadunvarmistusjärjestelmä ja varmistettava sen noudattaminen (laadunvalvonta, seuranta, korjaavat toimenpiteet, dokumentointi). Muilta kontaktimateriaalialan toimijoilta edellytetään omavalvontasuunnitelma elintarvikelain mukaisesti. Näiltä laadunvarmistusjärjestelmiltä tai omavalvontasuunnitelmilta ei edellytetä viranomaisen hyväksymistä. Vuonna 2011 Heinolan ympäristöterveydenhuollon alueella aloitetaan kontaktimateriaalialan toimijoiden kartoitus. 6.2 OMAVALVONNAN VALVONTA Ympäristöterveysvalvonnan tehtävänä on kiinnittää huomiota elintarvikehuoneistojen omavalvontaan rutiinitarkastusten yhteydessä laatuohjeistoa noudattaen. Omavalvontasuunnitelma oli v. 2010 loppuun mennessä kaikissa Heinolan valvontakohteista. Omavalvontasuunnitelmien päivitystä ja ohjeistamista jatketaan edellisten vuosien tapaan toimintakauden 2011-2014 aikana. Uusia elintarvikehuoneistoja perustettaessa omavalvontasuunnitelma vaaditaan kohteelta toiminnan käynnistyessä ja suunnitelma hyväksytään kohteen hyväksymispäätöksen yhteydessä. Tarkastuksissa tehtyjen havaintojen lisäksi elintarvikehuoneistojen omavalvonnan varmistamiseksi valvontaviranomainen ottaa näytteitä näytteenottokohdetyyppien riskitason, kohteesta saatujen aiempien kokemusten ja omavalvonnan toimivuuden mukaan sekä käytettävien resurssien mukaan. Näytteitä otetaan sekä tuotteista että elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvilta pinnoilta. Näytteenoton yhteydessä toimijoita mm. opastetaan näytteeksi otettavaan tuotteeseen liittyvistä riskeistä (esim. mikrobikäyttäytymisestä ko. tuotteessa) ja siten lisätään kohteiden elintarviketuntemusta. Mikäli kohteessa on toimiva omavalvontanäytejärjestelmä, ei tällöin em. näytteitä tarvitse valvontaviranomaisen toimesta ottaa. Edellä mainittujen omavalvonnan varmistamiseksi otettujen näytteiden analysoinnin maksaa toimija. Päijät-Hämeen alueen ympäristöterveydenhuollon yksiköt valmistelevat yhtenäistä linjausta elintarvikealan toimijoilta vaadittavista omavalvontanäytteistä. Linjauksen tarkoituksena on yhdenmukaistaa alueen kohteiden omavalvontanäytteenottoa ja yhdenvertaistaa elintarvikealan toimijoiden toimintaedellytyksiä alueella. Linjausta tullaan jatkossa (2011 ) hyödyntämään omavalvonnan valvontanäytteiden ottamisessa ja näytteenottosuunnitelman laadinnassa. Omavalvonnan seuraamisen lisäksi elintarviketyöntekijöiden hygieniaosaamisvelvoitteen toteutumista seurataan rutiinitarkastusten yhteydessä. Edeltävien vuosien tapaan myös elintarviketyötekijöiden terveystodistuksien (tartuntatautilain velvoite pakkaamattomia elintarvikkeita työkseen käsitteleville) voimassaoloa seurataan ja ko. velvoitteesta tiedotetaan kohteissa. Vuoden 2011 valvontaprojekteilla pyritään osaltaan kehittämään kohteiden omavalvontaa ja elintarviketyöntekijöiden osaamista keittiöhygieniasta. 7. NÄYTTEENOTTO- JA TUTKIMUSSUUNNITELMA Vuoden 2011 näytteenottosuunnitelma on laadittu aiempina vuosina saatujen näytetulosten sekä lainsäädännön asettamien näytteenottovaatimusten perusteella. Näytteenottoa pyritään kohdentamaan vuosittain mahdollisimman tasapuolisesti erityyppisten valvontakohteiden kesken, huomioiden mm. toiminnan luonne, lainsäädäntövaatimukset, asiakas-

kunta (esim. erityisryhmät), edeltävien vuosien näytteenottokohteet jne. Kuluvan vuosituhannen aikana on näytteenoton kohdistamisella saatu hyviä vertailutuloksia samasta kohteesta sekä vertailutuloksia vastaavien muiden kohteiden kesken. Tuloksista tehdyistä johtopäätöksistä voidaan todeta, että ainakin näytteeksi otettujen elintarvikkeiden laatu on parantunut vuosi vuodelta ja siten voidaan olettaa, että näytteenotolla on osaltaan ollut myös toiminnan / tarjottavan ruuan laatua parantava vaikutus. Vuoden 2011 näytteenottosuunnitelmassa on huomioitu Päijät-Hämeen kuntien yhteisesti toteuttamat valvontaprojektit, siltä osin kuin ne olivat tiedossa, suunnitelmaa laadittaessa. Seudullisilla valvontaprojekteilla saavutetaan suurempi näyteotanta ja tällöin myös saatuihin tuloksiin perustuvat johtopäätökset ovat realistisempia. Seudullisten valvontaprojektien myötä tehdään elintarvikevalvontaa myös alueellisesti tunnettavammaksi, sillä tutkimustulokset ovat ainakin toistaiseksi saavuttaneet hyvin paikallisen median ja siten myös kuluttajat. EVIRA ei ole toistaiseksi julkaissut vuoden 2011 valvontaprojektejaan, mutta Heinolan ympäristötoimen toimialueella osallistutaan valtakunnallisiin tutkimus- ja valvontaprojekteihin käytettävissä olevien resurssien puitteissa. Vuoden 2011 näytteenottosuunnitelma on vain ns. suunnitelmallista näytteenottoa. Näytteenottosuunnitelmassa esitetyt näytteet voidaan ottaa elintarvikehuoneiston omavalvonnan varmistamiseksi ja näin ollen näytekustannukset voidaan osoittaa kys. toimijalle. Mahdollisten kuluttajavalitusten, terveysvaara- tai ruokamyrkytystapausten näytteenotto suoritetaan tarvittaessa näytteenottosuunnitelman lisäksi. Kustakin valituksesta / terveysvaaratilanteesta tehdään tilannearvio ja mahdolliset näytteet otetaan tapauskohtaisesti tilannearvion, potilastietojen yms. perusteella. Heinolan ympäristötoimen budjettiin on varattu rahaa epidemia- tms. tilanteiden näytteenottoon ja selvittämiseen. Heinolan kaupunki tulee pyytämään v. 2010-2011 vaihteessa tarjoukset näytteenottosuunnitelman mukaisten elintarvikkeiden laboratorioanalyyseistä Viljavuuspalvelu Oy:ltä, Ramboll Analytics Oy:ltä ja Riihimäen seudun terveyskeskuksen ky:n elintarvikelaboratoriolta. Suunnitelmalliseen näytteenottoon, näytetulosten raportointiin ja analysointiin käytetään työaikaa Heinolassa arviolta 5 htpv/vuosi. Näytteenottosuunnitelma vuodelle 2011 on liitteessä 2. 8. VALVONTAMAKSUT Kunnan valvontaviranomaisen tulee periä kunnan hyväksymän taksan mukainen maksu elintarvikealan toimijalta. Maksuja perittäessä tulee ottaa huomioon seuraavaa: - Elintarvikehuoneistojen ja niiden omavalvontasuunnitelmien hyväksyntä Elintarvikehuoneistojen hyväksymisestä peritään kunnan määräämän taksan mukainen maksu, johon sisältyy omavalvontasuunnitelman hyväksyminen. Tarkastuksesta, jonka valvontaviranomainen tekee huoneiston hyväksymiseksi, ei peritä erikseen maksua, vaan tarkastuksesta aiheutuneet kulut sisällytetään hyväksymisestä perittävään maksuun - Valvontasuunnitelman mukaiset tarkastukset Kunnan valvontasuunnitelmaan sisältyvistä tarkastuksista periään taksan mukainen maksu. Tarkastussuunnitelma tehdään kohteiden riskinarvioinnin perusteella - Valvontasuunnitelman mukainen näytteenotto Näytteenotto ja tutkimukset, joista peritään maksu elintarvikealan toimijalta, sisällytetään kunnan valvontasuunnitelmaan. Suunnitelmaa laadittaessa määritellään

omavalvonnan toimivuuden todentamiseksi otettavat viranomaisnäytteet ja niistä tehtävät tutkimukset. Projektien, joissa näytteenotto kohdistetaan ilman riskinarviointia, ovat toimijoille maksuttomia. Kuluttajavalituksen perusteella tai ruokamyrkytysepäilyn selvittämiseksi tehtävät tutkimukset ja muut valvontatoimet tehdään viranomaisen kustannuksella - Elintarvikemääräysten noudattamatta jättämisestä johtuvien toimenpiteiden valvonta Tarkastuksista, näytteenotosta ja tutkimuksista, jotka viranomainen tekee antamiensa hallinnollisten pakkotoimien valvomiseksi, peritään maksu toimijalta Heinolan Ympäristö- ja rakennuslautakunta on hyväksynyt voimassa olevan ympäristötoimen maksutaksan 9.9.2009. 9. VARAUTUMINEN ELINTARVIKKEISTA AIHEUTUVIIN TERVEYSVAARATILANTEI- SIIN Heinolassa on nimetty STM:n ohjeeseen (Nro 1/02/1997) perustuen epidemiaselvitystyöryhmä, johon kuuluu terveystoimen puolelta tartuntatautilääkäri ja tartuntatautihoitaja sekä ympäristötoimen osalta ympäristötarkastajat ja kunnaneläinlääkäri. Epidemiaselvitystyöryhmä on kokoontunut vuosittain muutaman kerran keskustellakseen mm. mahdollisista epidemiatilanteista, muualla Suomessa tapahtuneista epidemioista ja muista työryhmän toimintaan liittyvistä ajankohtaisista asioista. Epidemiaselvitystyöryhmälle on laadittu vuoden 2002 aikana toimintaohjeet talousvesi- ja ruokavälitteisiä epidemiaepäilyjä varten (ohjeet päivitetty v. 2009, päivitettävänä parhaillaan). Heinolan ympäristötoimen erityistilannesuunnitelma laaditaan oppilastyönä vuoden 2011 aikana, joten samalla päivitetään myös epidemiatyöryhmän toimintaohjeet, yhteystiedot jne. Heinolan epidemiaselvitystyöryhmä jatkaa toimintaansa v. 2011 samalla kokoonpanolla ja työryhmän tarkoituksena on kokoontua kaksi kertaa vuoden aikana, mikäli muuta tarvetta kokoontumiselle ei tule (esim. epidemiaepäily). Ympäristöterveydenhuollon talousarviossa on varauduttu mahdollisiin epidemiatilanteisiin ja niiden selvittämisestä aiheutuviin kustannuksiin. 10. TIEDOTTAMINEN Ympäristöterveydenhuollon tiedottamisesta normaali- tai kriisitilanteessa on laadittu vuonna 2009 viestintäohje (talousvesi), joka on osin sovellettavissa myös elintarvikevalvontaan. Lisäksi tarvittaessa tukeudutaan STM:n julkaisussa: Erityistilanteiden opas tai Terveysvaarakansiossa annettuihin tiedottamisohjeisiin. Yleistä viranomaistoiminnasta tiedottamista tehdään tarvittaessa lehdistön, internetin ja esim. sähköpostin välityksellä. Lisäksi osallistutaan ja pidetään luentoja esim. ammattiinstituutin järjestämissä ammatti- ja täydennyskoulutustilaisuuksissa sekä muissa sidosryhmien koulutustilaisuuksissa. Päijät-Hämeen alueen elintarvikevalvontaprojekteista tehdään alueellinen yhteenveto ja se saatetaan kuntalaisille tiedoksi (ainakin toistaiseksi tulosyhteenvedot ovat saavuttaneet erittäin hyvin median kiinnostuksen). 11. HENKILÖSTÖRESURSSIT Heinolan ympäristöterveydenhuollossa on käytännössä kaksi viranhaltijaa, joilla on päävalvontasektorina elintarvikevalvonta. Kunnaneläinlääkäri huolehtii eläinperäisten elin-

tarvikkeiden käsittelystä ennen vähittäismyyntiä, maidontuotantotilojen hygieniavalvonnasta ja luonnonvaraisen riistan lihantarkastuksista sekä lisäksi Heinolan ympäristönsuojelusihteeri (ympäristöterveydenhuollon esimies) hoitaa hallinnollisia tehtäviä ja toimistosihteeri esim. laskutusta ja arkistointia. Em. henkilöstöresurssien toimiessa, saadaan itse laaditut tavoitteet toteutetuksi ja tehtävät pystytään hoitamaan laadukkaasti. Lainsäädäntömuutokset, valvonnan maksullisuus ja hallinnollisten tehtävien (raportit, suunnitelmat) merkittävä lisääntyminen tosin vähentävät konkreettiseen tarkastustoimintaan kohdistuvaa työaikaa. Heinolan ympäristöterveydenhuollon vuoden 2011 talousarvioon ei ole varattu määrärahoja sijaisten tai kesäharjoittelijoiden palkkaamiseen. 11.1. TOIMIVALLAN DELEGOINTI VIRANHALTIJOILLE JA HALLINNOLLISET PAK- KOKEINOT Elintarvikelain 13 mukainen elintarvikehuoneistojen hyväksyminen (yleinen elintarvikehygienia-asetus 852/2004) ja elintarvikelain 21 mukainen omavalvontasuunnitelmien hyväksyminen on delegoitu ympäristötarkastajille. Vanhojen elintarvikehuoneistojen osalta omavalvonnan hyväksymiset tekevät ympäristötarkastajat. Uusien elintarvikehuoneistojen omavalvontasuunnitelmat hyväksytään huoneistohyväksymisen yhteydessä. Vanhat ja uudet laitokset ja niiden omavalvontasuunnitelmat hyväksyvät ympäristötarkastajat. Näistä hyväksymisistä tehdään päätös. Omavalvonnan hyväksymisestä ei vanhojen elintarvikehuoneistojen kohdalla peritä erillistä maksua. Uusien elintarvikehuoneistojen ja niiden omavalvontasuunnitelmien sekä vanhojen ja uusien laitosten ja niiden omavalvontasuunnitelmien hyväksymisestä peritään maksu. Elintarvikelain 55-60 mukaisista pakkokeinojen päättäminen on delegoitu ympäristötarkastajille. Edellä mainitut päätös- ja hyväksymisasiat on delegoitu Heinolan kunnaneläinlääkärille sellaisten kohteiden/toimintojen osalta, jotka liittyvät eläinperäisten elintarvikkeiden valvontaan ja käsittelyyn ennen vähittäismyyntiä sekä alkutuotannon valvontaan eläinperäisten tuotteiden osalta. Päätökset uhkasakon asettamisesta viranhaltijan määräyksen tehosteeksi, tekee lautakunta. Elintarvikealan toimija vastaa niistä kustannuksista, joita toimijalle aiheutuu viranomaisen pakkokeinopäätöksistä. 11.2 VALVONNAN TEHOKKUUDEN VARMISTAMINEN Valvonnan tehokkuuden arvioinnissa käytännön mittari on esille tulleiden ongelmien määrä suhteutettuna valvontakohteisiin ja asukasmäärään. Tämän suhteen ei ole toistaiseksi olemassa yksiselitteistä ja objektiivista mittaristoa ja siksi käytännön mittarina käytetään valvonnan kattavuutta eli valvonnan tehokkuutta mitataan valvontaan käytetyllä resurssipanoksella sekä valvontatyön laadulla. Valvontatyön laadun arvioinnissa huomioidaan ja toteutetaan seuraavia asioita: - Tehtävien priorisoinnin oikeinosuvuus ja valvontakohteiden määrittäminen: Riskinarviointia ja riskinarvioinnin perusteita kehitetään eteenpäin saatujen kokemusten perusteella. Erityisesti verrataan kohderyhmäkohtaisesti asetettua tarkastustiheyttä ja kohdekohtaiseen riskitekijöiden arviointiin perustuvaa tarkastustiheyttä. - Valvonnan suunnitelmallisuus ja valvontatulosten seuranta ja arviointi: suunnitelman toteutumista ja käytännön kokemuksia hyödynnetään uusien suunnitelmien tekemisessä sekä kohteitten riskinarvioinnin että yleisten linjauksien suhteen

12. HENKILÖSTÖN KOULUTUS Heinolan ympäristötoimen talousarvioon on varattu vuodelle 2011 määrärahoja koulutukseen 900. Lisäksi eläinlääkintähuollon koulutusrahoja on varattu 400. Tarvittaessa koulutusmäärärahoja voidaan siirtää/ ottaa lisää ympäristötoimen muilta talousarviotileiltä. Heinolan ympäristötoimen henkilökunnalle tullaan tekemään vuodeksi 2011 suuntaa-antava koulutussuunnitelma. Tavoitteena on, että keskusvirastojen, aluehallintoviraston ja muiden tahojen järjestämiin, ilmaisiin koulutuksiin osallistutaan mikäli koulutussisältö on sovellettavissa ao. viranomaisvalvontaan ja maksullisten koulutusten osalta osallistutaan vain keskusvirastojen teemakoulutuksiin, esim. Elintarvikevalvontapäiville ja Eläinlääkäripäiville. 13. ELINTARVIKEVALVONNAN SUUNNITTELUN JA SEURANNAN HYVÄKSYMINEN Heinolan kaupungin ympäristö- ja rakennuslautakunta toimivaltaisena viranomaisena hyväksyy ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelman osana olevan elintarvikevalvontasuunnitelman. Varsinaista elintarvikevalvontasuunnitelman toteutumisseurantaa tehdään kolmannesvuosittain osavuosikatsausten yhteydessä. Lisäksi laaditaan kunnittain Elintarviketurvallisuusvirastolle elintarvikevalvonnan vuosiraportti, joka annetaan tiedoksi myös ympäristöja rakennuslautakunnalle. LIITTEET 1. Henkilövoimavarojen arviointi 2. Näytteenottosuunnitelma vuodelle 2011

HEINOLA / Työajan käyttö eri valvontakohteille LIITE 1 Toiminnan luonteeseen ja laajuuteen perustuva riskiluokka Kohdemäärä Tarkastusmäärä Tarkastukseen käytettävä aika (htpv) Toteutettavissa olevien tarkastusten määrä Käytettävissä oleva tarkastusaika yhteensä (htpv) HYVÄKSYNTÄÄ EDELLYTTÄVÄ TOIMINTA Liha-alan laitokset Liha-alan laitos yli 10 milj. kg/v Liha-alan laitos 1-10 milj. kg/v Liha-alan laitos alle 1 milj. kg/v Kala-alan laitokset Kala-alan laitos yli 500 000 kg/v Kala-alan laitos 250 000-500 000 kg/v Kala-alan laitos alle 250 000 kg/v Maitoalan laitokset Maitoalan laitos yli 2 000 000 l/v Maitoalan laitos 50 000 2 000 000 l/v Maitoalan laitos alle 50 000 l/v Muu maitoalan laitos Muna-alan laitokset 1 5 1,33 5 1,33 Munapakkaamo yli 100 000 kg/v Munapakkaamo alle 100 000 kg/v Munatuotteiden valmistelaitos Kasvisten pakkaamot ja kasvistuotteiden valmistuspaikat Valmistuspaikka, jossa pilkkomista tai muuta jalostusta Pakkaamo, jossa vähäistä kauppakunnostusta Leipomot Helposti pilaantuvien leipomotuottei- 10 12 6 5 15 den valmistusta Ruoka- ja kahvileivän valmistusta 4 1,07 5 2 4 Kohdemäärä Toiminnan luonteeseen ja laajuuteen perustuva riskiluokka Tarkastusmäärä Tarkastukseen käytettävä aika (htpv) Toteutettavissa olevien tarkastusten määrä Käytettävissä oleva tarkastusaika yhteensä (htpv) Muut valmistuspaikat sekä varastot ja

kuljetustoiminnat Muu elintarvikkeiden valmistuspaikka (esimerkiksi yhdistelmäelintarvikkeiden valmistus) Eläimistä saatavia elintarvikkeita varastoiva laitos Elintarvikevarasto, muu kuin edellä mainittu Elintarvikekuljetus Ammattikeittiöt Keskuskeittiö ja ravintola, joka toimittaa ruokaa myös muualla tarjoiltavaksi Ravintola (valmistus ja tarjoilu ko. paikassa) Laitoskeittiö (koulut, päiväkodit, sairaalat, henkilöstöravintolat, (valmistus ja tarjoilu ko. paikassa) Tarjoilukeittiö (muualla valmistetun ruoan tarjoilua) Tarjoilupaikka (ei ruoanvalmistusta, vähäistä tarjoilua) Myymälät ja myyntipaikat Myymälä, jossa ruoanvalmistusta Helposti pilaantuvia elintarvikkeita myydään myös palvelumyyntinä Helposti pilaantuvat elintarvikkeet myydään teollisesti pakattuina (esim. laatikkomyymälät ja kioskit) Elintarvikehuoneisto, jossa ei fyysisesti käsitellä elintarvikkeita (maahantuonti, nettimyynti, agentuurit) 1 2 1,33 2 1 1 0,7 0,25 1 0,3 10 40 26,7 25 12 33 99 52,8 70 34 23 46 20 46 20 19 19 5,07 25 7 33 23,1 3,08 30 8 2 6 2 2 1 4 8 3,2 8 2 17 11,9 4,76 17 6

Siirrettävä tila/liikkuva 6 4,2 myyn- tilaite 0,56 4 Säännöllinen (hyväksymistä edellyttävä) ulkomyynti ja tarjoilu 8 8 1,07 8 sekä siihen rinnastettava toiminta 3 ILMOITUSTA EDELLYTTÄVÄ TOIMINTA 1 3,2 Alkutuotantopaikka Elintarvikkeen kanssa kosketukseen joutuvia tarvikkeita valmistavat laitokset, markkinoijat ja maahantuojat Elintarvikelain 13.2 :n mukainen ilmoitettava toiminta (kohdat 2-18) Ensisaapumiserät 76 23 8 15 6 2 1,4 1 2 1 20 14 3,73 10 1 Raa at lihatuotteet (tuoteluokat 10 % eristä 1-11) Yhteensä 262 330,3 145,95 287 112,83 *1,5 218,93(htpv) 169,25 (htpv)

LIITE 2