1 MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖ 16.11.2015 Ruokaosasto Lainsäädäntöneuvos Katriina Pessa Eduskunta Maa- ja metsätalousvaliokunta HALLITUKSEN ESITYS EDUSKUNNALLE LAIKSI POROTALOUDEN JA LUONTAISELINKEINOJEN RAKENNETUISTA ANNETUN LAIN MUUTTAMISESTA JA ERÄIKSI SIIHEN LIITTYVIKSI LAEIKSI (HE 81/2015 vp) Eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunta on kuullut asiantuntijoita porotalouden ja luontaiselinkeinojen rakennetuista annetun lain ja kolttalain muuttamista koskevasta hallituksen estiyksestä (HE 81/2015 vp). Valiokunta on pyytänyt maa- ja metsätalousministeriöltä vastinetta annetuista asiantuntijalausunnoista ja esityksistä. Ministeriö esittää kunnioittaen seuraavaa: Maaseutuvirasto ja Metsähallitus Ministeriö toteaa, ettei Maaseutuvirastolla eikä Metsähallituksella ole ollut huomautettavaa ehdotetuista muutoksista. Metsähallitus on kuitenkin esittänyt, että kolttalakiin lisättäisiin koltta-alueen kartta lain 2 :n 2 momenttiin sisältyvän sanallisen koltta-alueen määrittelyn lisäksi. Ministeriö ei sinänsä vastusta alueen selventämistä myös kartan avulla, mutta katsoo, että tämän voisi toteuttaa samoin kuin on esitetty luontaiselinkeinoalueen määrittelystä kartan avulla 1. lakiehdotuksen 4 :n 3 momentissa. Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Maa- ja metsätalousministeriö on ottanut esityksessä varsin paljon huomioon niistä ehdotuksista, joita Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (Lapin ELY-keskus) teki ministeriön pyydettyä lausuntoja esitysehdotuksesta. Valiokunnalle antamassaan lausunnossa. ELY-keskus on edelleen painottanut erityislakien eli porotalouden ja luontaiselinkeinojen rakennetukia koskevien lakien ja kolttalain merkitystä maan pohjoisimpien osin toimeentulon edistämisessä. Käsillä olevassa hallituksen asemassa ei ole esitetty näitä lakeja kumottaviksi eikä ministeriö kiistä niiden merkitystä, kun lakeihin sisältyviä tukijärjestelmiä on luotu ja kehitetty. Maa- ja metsätalousministeriö kuitenkin katsoo, että tärkeämpää kuin tietyn lain säilyttäminen on niihin sisältyvien tukijärjestelmien säilyminen ja mukauttaminen muuttuneisiin olosuhteisiin. Lainsäädännöllisesti tämä voidaan toteuttaa yksinkertaisemminkin menettelyin kuin nykyinen säädösrakenne, jossa vain vähän toisistaan eroavat rakennetuet on sisällytetty kolmeen eri lakiin. Maa- ja metsätalousministeriö korostaa, että myös rakennetukijärjestelmän tulee muodostaa kokonaisuus, jossa otetaan huomioon Juha Sipilan hallitusohjelmaan kuuluvat tavoitteet säädösten sujuvoittamisesta ja hallinnollisen taakan keventämisestä. Vaikka tässä vaiheessa maatalouden rakennetuista annettu laki, porotalouden ja luontaiselinkeinojen rakennetuista annettu laki ja kolttalaki säilyvätkin erillisinä lakeina, niiden sisältöä on kuitenkin pyritty selkeyttämään ja tukijärjestelmiä yksinkertaistamaan siten, että pääsääntöisesti kunkin toimenpiteen ja tukikohteen tuki myönnettäisiin yhden lain nojalla. Tämä yksinkertaistaisi myös tietojärjestelmien luomista. Ministeriön tarkoituksena on myös jatkaa toimenpiteitä lainsäädännön selkeyttämiseksi ja yksinkertaistamiseksi ottaen huomioon, että jo nyt elinkeinot, joita kyseisen kolmen lain nojalla tuetaan, ovat pääosin samoja ja ehdotettujen muutosten jälkeen vielä yhdenmukaisempia. Porotiloja perustettaessa ja porotilalakia säädettäessä elinkeinon katsottiin poikenneen perinteisestä maataloudesta siinä määrin, että sitä varten tarvittiin oma lainsäädäntö. Ministeriö kuitenkin katsoo, ettei porotalouskaan lihantuotantona enää ole niin poikkeavaa elinkeinotoimintaa, ettei sen rakennetukijärjestelmiä olisi mahdollista edelleen lähentää perinteisen maatalouden rakennetukijärjestelmien kanssa.
2 ELY-keskus on esityksestä poiketen katsonut, että asuntorahoitusta peruskorjaukseen sekä vesihuolto- ja sähköistämistukea tulisi myöntää myös 65 täyttäneille tuetun asuntokannan kunnossa pysymiseksi. Maa- ja metsätalousministeriö on kuitenkin lähtenyt siitä, että asuntorakentamiseen ja siihen liittyviin toimenpiteisiin kuten vesihuoltoon ja sähköistykseen tuki myönnetään pääasiassa lainamuotoisena tukena. Lainat voidaan myöntää hyvin pitkillä maksuajoilla, voimassa olevan lain mukaan 30 vuodeksi ja esityksen mukaisesti muutettunakin 25 vuodeksi. Jos lainamuotoista tukea myönnetään yli 65-vuotiaalle henkilölle, tarkoittaa se lainanmaksun jatkumista huomattavan pitkään vanhuusiässä, jolloin tulot yleensä vähenevät. Ministeriön tavoitteena ikärajan osalta on, että peruskorjauksetkin tehtäisiin sellaisessa vaiheessa, jossa tuen saajat vielä hyvin kykenevät suoriutumaan lainaan liittyvistä velvoitteistaan. Lapin ELY-keskus on myös pitänyt tilan edellyttämistä nuoren elinkeinonharjoittajan aloitustuen saamiseksi ongelmallisena ja katsonut, ettei sitä pitäisi vaatia. Maa- ja metsätalousministeriö toteaa, että porotalouden ja luontaiselinkeinojen rakennetuista annetun lain nojalla myönnettävä nuoren elinkeinonharjoittajan aloitustuki sisältyy Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 kumoamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1305/2013, jäljempänä EU:n maaseutuasetus) 19 artiklan 1 kohdan 1 i alakohdassa tarkoitettuun nuorille viljelijöille suunnattuun yrityksen perustamistukeen (nuoren viljelijän aloitustuki). Kyseisen asetuksen 3 artiklan 1 kohdan n alakohdan mukaan nuorella viljelijällä tarkoitetaan henkilöä, joka on enintään 40-vuotias hakemuksen jättämisajankohtana, jolla on riittävä ammattitaito ja pätevyys ja joka ryhtyy ensimmäistä kertaa tilanpidosta vastaavaksi maatalousyrittäjäksi. Lisäksi EU:n maaseutuasetuksen 19 artiklan 4 kohdan mukaan tuen edellytyksenä on liiketoimintasuunnitelman esittäminen ja suunnitelman toteuttamisen aloittaminen yhdeksän kuukauden kuluessa tuen myöntämispäätöksen päivämäärästä. Liiketoimintasuunnitelmassa on myös määrättävä, että nuori viljelijä noudattaa asetuksen (EU) N:o 1307/2013 9 artiklaa aktiiviviljelijöiden osalta 18 kuukauden kuluessa toiminnan aloittamispäivästä. Aloitustuki on sisällytetty myös porotalouden osalta Manner-Suomen maaseutuohjelmaan ja se on tarkoitus myöntää EU:n maaseuturahastosta osaksi rahoitettuna. Ottaen huomioon, että nuorelta viljelijältä (myös porotalouden harjoittajalta) edellytetään nimenomaan tilanpidon aloittamista, maa- ja metsätalousministeriö katsoo, ettei aloitustuen myöntämisen edellytyksenä olevasta tilavaatimuksesta voida luopua myöskään myönnettäessä aloitustukea porotalouden ja luontaiselinkeinojen rakennetuista annetun lain nojalla. Kuten esityksessäkin on todettu, ministeriö sen sijaan pyrkii sopeuttamaan valtioneuvoston asetuksessa poro- tai luontaiselinkeinotilalle asetettavat vaatimukset sellaisiksi, että ne ottavat huomioon erilaiset olosuhteet poronhoitoalueen eri osissa ja erityisesti alueen kaikkein pohjoisimmissa osissa, missä edes metsää kasvavien alueiden löytäminen on vaikeaa. Seuraavan ohjelmakauden osalta maa- ja metsätalousministeriö pyrkii vaikuttamaan siihen, että aloitustuen edellytykset soveltuisivat nykyisiä paremmin myös porotalouteen siinä tapauksessa, että aloitustuki edelleen sisältyy EU:n maaseuturahastosta rahoitettaviin toimiin. Hyväksytyn porotalouden ja luontaiselinkeinojen rakennetuista annetun lain 52 :ssä säädetään Lapin ELYkeskuksen velvoitteesta neuvotella saamelaiskäräjien kanssa varojen ohjaamisesta saamelaisalueella. Pykälään on ehdotettu tehtäväksi ainoastaan teknisluontoinen täsmennys. Lapin ELY-keskukselle on ollut jonkin verran epäselvää, mistä asioista neuvottelut olisi käytävä. Sen lisäksi, mitä pykälän 2 momentissa säädetään, kyseisen säännöksen yksityiskohtaisissa perusteluissa (HE 247/2010 vp s. 67-68) todetaan: Neuvottelut koskisivat elinkeinotoiminnan tasapainoista ohjaamista saamelaisten kotiseutualueella siten, että siinä otettaisiin huomioon myös saamelaiset perinteiset elinkeinot. Neuvotteluissa olisi käsiteltävä niitä periaatteita, joita elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus säädösten antaman harkintavallan rajoissa tukia myöntäessään noudattaa. Neuvotteluissa olisi erityisesti käsiteltävä varojen alueellista ohjaamista yleensä sekä erityisesti niiden ohjaamista porotalouteen ja luontaiselinkeinoihin, asuntorakentamiseen ja elinkeinojen tukemiseen sekä paliskuntien ja elinkeinojen harjoittajien hankkeisiin saamelaisalueella. Tarkoituksena on, että neuvotteluissa otetaan huomioon myös porotalouden kulloisetkin rakenteelliset ongelmat ja ne painotukset tukitoiminnassa, jotka parhaiten ottavat huomioon elinkeinojen edistämisen koko poronhoitoalueella. Maa- ja metsätalousministeriön tavoitteena on ollut, että neuvotteluissa otetaan huomioon toisaalta koko poronhoitoalueen poronhoidon etu ja toisaalta saamelaisten erityinen kulttuurinen asema poronhoidossaan.
3 Neuvotteluissa olisi siten löydettävä tasapaino varojen ohjaamisen periaatteissa siten, että kumpikin näistä tavoitteesta toteutuu. Ministeriön mielestä kysymys on nimenomaan siitä, miten Lapin ELY-keskus jakaa maatilatalouden kehittämisrahaston käyttösuunnitelmassa porotalouden ja luontaiselinkeinojen rakennetuista annetun lain ja kolttalain mukaisiin tarkoituksiin osoitetut varat eri tukikohteisiin ja eri alueille, ei niinkään siitä, että esimerkiksi saamelaisalueen sisällä hakijakohtaisesti ryhdyttäisiin suosimaan yksittäisiä hakijoita etnisen alkuperän perusteella. Se, miten kolttien asemaa parannetaan, otetaan huomioon jo säädöksissä, erityisesti valtioneuvoston asetuksella säädettävissä tukitasoissa. Ministeriö myös toteaa, että kolttalain 56 :ään sisältyy valtion viranomaisille kuulemisvelvoite muun muassa kolttien elinkeinoja ja elinolosuhteita koskevissa laajakantoisissa tai periaatteellisissa asioissa. ELY-keskuksen on siten asian merkityksellisyydestä riippuen pyydettävä varojen ohjaamisesta lausunto kolttien kyläkokoukselta tai kolttaneuvostoilta, mutta estettä ei ole sillekään, että lausuntopyynnön lisäksi koltille samoin kuin Paliskuntain yhdistykselle varataan tilaisuus osallistua saamelaiskäräjien kanssa käytävään neuvotteluun. Lausuntopyyntö ennen mahdolliseen neuvotteluun osallistumista on välttämätön, jotta koltat ehtivät käsitellä asian omissa päätöksentekoelimissään. Maa- ja metsätalousministeriö tulee ohjaamaan sekä Mavia että Lapin ELY-keskusta siinä, mihin varojen kohdentamisessa erityisesti on kiinnitettävä huomiota ja mistä neuvotteluissa voidaan sopia. Lapin ELY-keskus on myös esittänyt, että pakottavista syistä EU-osarahoitteisissa tuissa takaisinperinnästä voitaisiin luopua. Maa- ja metsätalousministeriö huomauttaa, että EU:n rahoittamiin ohjelmiin sisältyvien tukien takaisinperinnästä säädetään yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 352/78, (EY) N:o 165/94, (EY) N:o 2799/98, (EY) N:o 814/2000, (EY) N:o 1290/2005 ja (EY) N:o 485/2008 kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 asetuksessa, jonka 63 artiklan 1 kohdan mukaan, jos todetaan, ettei tuensaaja täytä alakohtaisessa maatalouslainsäädännössä säädettyjä tukikelpoisuusperusteita, tuen tai palkkion myöntämisen edellytyksiin liittyviä sitoumuksia tai muita velvoitteita, tukea ei makseta tai tuki peruutetaan kokonaan tai osittain, ja tapauksen mukaan asetuksen (EU) N:o 1307/2013 21 artiklassa tarkoitettuja vastaavia tukioikeuksia ei myönnetä tai ne peruutetaan. Artiklan 2 kohdassa säädetään hallinnollisista seuraamuksista ja 3 kohdassa tuen takaisinperimisestä tuensaajalta korkoineen. Takaisinperinnästä voidaan 54 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaan luopua vain, jos takaisinperinnästä aiheutuneet tai ennakoitavat kustannukset ovat yhteensä suuremmat kuin takaisin perittävä määrä, minkä katsotaan täyttyvän, jos tuensaajalta takaisin perittävä määrä on tukijärjestelmässä myönnetyn yksittäisen tuen tai tukitoimen osalta ja ilman korkoja alle 100 euroa, tai jos tuensaajalta takaisin perittävä määrä on tukijärjestelmässä myönnetyn yksittäisen tuen tai tukitoimen osalta ja ilman korkoja 100 150 euroa ja asianomainen jäsenvaltio soveltaa takaisin perittävää määrää vastaavaa tai korkeampaa kynnystä kansallisen lainsäädäntönsä nojalla kansallisten velkojen maksamatta jättämisen tapauksessa. Lisäksi takaisinperiminen voidaan jättää suorittamatta, jos se osoittautuu mahdottomaksi velallisen tai sääntöjenvastaisuudesta oikeudellisesti vastuussa olevien henkilöiden maksukyvyttömyyden vuoksi, joka on todettu ja tunnustettu asianomaisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Sen sijaan asetuksen 64 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua hallinnollista seuraamusta eli tukikelpoisen määrän vähentämistä, hallinnollisen sanktiomaksun perimistä, hyväksynnän, tunnustamisen tai luvan peruuttamista tai tukijärjestelmän ulkopuolelle sulkemista ei suoriteta, jos noudattamatta jättäminen on johtunut ylivoimaisesta esteestä, ilmeisestä virheestä tai toimivaltaisen viranomaisen virheestä tai jos henkilö on syytön noudattamatta jättämiseen, noudattamatta jättäminen on vähäistä tai muissa tapauksissa, joissa seuraamuksen määrääminen ei ole komission määrittelemin tavoin asianmukaista. Maatalouden tukien toimeenpanosta annetun lain, maa- ja puutarhatalouden kansallisista tuista annetun lain ja Euroopan unionin suorista tuista maataloudelle annetun lain 3 :n muuttamista koskevan hallituksen esityksen (HE 41/2015 vp) käsittelyn yhteydessä valiokunnalle on toimitettu kattava selvitys EU:n varoista myönnettyjen tukien takaisinperinnästä ja mahdollisuudesta jättää enintään 100 euron suuruinen takaisinperintä toteuttamatta. Tuki, joka kansallisista varoista myönnettyyn valtionlainaan liittyy, on korkoon liittyvää tukea eli etuus, jolla valtion pienentää tuen saajalta perittävää korkoa ja joka ensisijaisesti on perittävä takaisin, jos tuen
4 takaisinperintää koskevat edellytykset täyttyvät. Erityisesti tilanteissa, jossa valtionlaina ja siihen liittyvä tuki on myönnetty virheellisten tietojen tai muun vilpillisen menettelyn perusteella, pelkkä lainan irtisanominen tarkoittaa, että tuen saaja saisi pitää hyötynään sen korkoedun, joka korkoon on liittynyt lainan noston ja lainan irtisanomisen väliseltä ajalta, mitä ei voida pitää asianmukaisena. Maa- ja metsätalousministeriö selvittää, miksi valtionlainoihin liittyvää tukea ei ole peritty takaisin tilanteissa, joissa sen takaisinperintä olisi ollut lain mukaan pakollista tai harkinnanvaraa jättävissä tilanteissakin asianmukaista. Lapin ELY-keskus katsoo, että poronhoidon erityispiirteet voidaan ottaa paremmin huomioon kansallisesti rahoitettuna tukena kuin EU:n osaksi rahoittamana muun muassa viimeksi mainittuun rahoitukseen liittyvien valvontamenettelyjen vuoksi. ELY-keskuksen mielestä kansallisen tukijärjestelmän hallinnointi on toteutettavissa vähemmällä byrokratialla, kun taas EU:n osarahoitus lisäisi työmäärää ja vaatisi lisäresursseja, minkä vuoksi aloitustukea lukuun ottamatta porotalouden ja luontaiselinkeinojen rakennetuista annetun lain ja kolttalain mukaiset tuet olisi pidettävä kansallisesti rahoitettuina. Maa- ja metsätalousministeriön ei täysin yhdy ELY-keskuksen näkemykseen kansallisen rahoituksen ja EU:n osarahoituksen välisestä erosta hallinnoinnissa. Lukuun ottamatta asuntorahoitusta menettelyt tukien hallinnoinnissa on pyritty säätämään mahdollisimman yhdenmukaisiksi sekä kansallisissa että EU:n osarahoittamissa tuissa ja lakeihin sisältyvissä tukijärjestelmissä siten, ettei rahoituksen muuttaminen myöhemmin aiheuta tarvetta muuttaa säädöksiä. Vaikka toistaiseksi vain aloitustuki onkin otettu osaksi Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaa, ministeriö ei sulje pois mahdollisuutta siirtää myös investointitukia ohjelmasta rahoitettaviksi. Ministeriö on myös ottanut huomioon sen, että suunnitteilla oleva aluehallintouudistus osaltaan siirtää tehtäviä ja resursseja siten, että resurssit tulevat mahdollisimman tehokkaasti käytetyiksi. Toisaalta ne EU:n varat, joita on käytettävissä, voidaan tarvittaessa ohjata myös porotalouden ja luontaiselinkeinojen rakennetuista annetun lain ja kolttalain mukaisiin tarkoituksiin. Kolttalain osalta Lapin ELY-keskus pitää esitystä pääosin kannatettavana, mutta katsoo, että muun yritystoiminnan kuin maatalouden ja kalastuksen tukien tukitasojen erilaistaminen valtioneuvoston asetuksella olisi asianmukaista, ja toteaa asuntorahoitusta peruskorjaukseen myönnetyn myös yli 65- vuotiaille. Lisäksi ELY-keskus on esittänyt valtionlainojen myöntöjen siirtämistä luottolaitoksille ja niiden koron alentamista nykyisestä 3 prosentista siten, että alentaminen koskisi myös jo myönnettyjä lainoja. Maa- ja metsätalousministeriö ei sinänsä sulje pois mahdollisuutta säätää valtioneuvoston asetuksella yritystoiminnan tuissa sovellettaviksi muuta aluetta korkeampia tukitasoja, mutta toteaa, että tämä voi tapahtua vain EU:n valtiontukisääntöjen mukaisena ns. de minimis -tukena, jossa tuen enimmäismäärä kolmen verovuoden aikana on enintään 200 000 euroa. Maa- ja metsätalousministeriö on samaa mieltä Lapin ELY-keskuksen kanssa siinä, että valtionlainojen myöntäminen ELY-keskuksissa kolttalain nojalla työllistää suhteettoman paljon ja että luottolaitoksilla olisi jo ennestään siinä tarvittava asiantuntemus. Siirto luottolaitoksille kuitenkin edellyttäisi merkittäviä tietojärjestelmäinvestointeja luottolaitoksissa ilman, että niillä olisi mahdollisuuksia saada näin pieneltä asiakasryhmältä takaisin sijoittamansa kustannukset valtionlainojen hoitopalkkioina. Ottaen huomioon, että sekä OP-ryhmä että Nordea Pankki Oyj ministeriölle antamissaan lausunnoissa jyrkästi vastustivat lainojen siirtoa luottolaitoksille, ministeriö ei pidä mahdollisena siirtää luottolaitoksille lainojen myöntämistä ELYkeskukselta ja lainojen hoitoa Valtiokonttorilta. Tämä tarkoittaisi julkisen hallintotehtävän siirtoa yksityisille yrityksille vastoin niiden tahtoa. Maa- ja metsätalousministeriö ei myöskään pidä tarkoituksenmukaisena kolttalainojen korkoon puuttumista niin kauan kuin korko säilyy kiinteänä. On totta, että tällä hetkellä korkotaso on varsin matala ja siihen nähden aikaisemmin myönnettyjen maatalouden rakennetuista annetun lain ja porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain mukaisten valtionlainojen lainasaajalta perittävä korko on nyt matalampi (euribor 6kk tai 12 kk lisättynä 2 prosenttiyksiköllä), mutta kysymys on pitkäaikaisista lainoista, joiden korko ehtii vaihtua laina-aikana varsin paljon. Maa- ja metsätalousministeriön mielestä olisi ollut parempi siirtyä myös kolttalain mukaisissa valtionlainoissa vaihtuviin korkoihin samalla, kun lainojen myöntö ja hoito olisi siirretty luottolaitoksille, jolloin menettelyt olisivat olleet yhdenmukaiset sekä porotalouden ja luontaiselinkeinojen rakennetuista annetun lain ja kolttalain mukaisissa lainoissa. Koska luottolaitokset eivät kuitenkaan suostu ottamaan näitä lainoja hoitaakseen, myöskään korkomekanismia ja korkotasoa ei ole tarkoituksenmukaista muuttaa tässä yhteydessä. Siirtyminen vaihtuvakorkoisiin lainoihin tarkoittaisi
5 Maaseutuvirastolle ja Valtiokonttorille hyvin pienen lainansaajaryhmän osalta samoja tietojärjestelmämuutoksia, joita luottolaitokset eivät suostu tekemään. Kiinteää korkoakin on mahdollista kolttalain 41 :n mukaan valtioneuvoston päätöksellä muuttaa yleisessä korkotasossa tapahtuneita muutoksia vastaavasti, mutta vasta kuudennen lainavuoden alusta. Korkoa on mahdollista sekä laskea että nostaa, mutta käytännössä varsinkin lainojen koron nostaminen on osoittautunut hankalaksi. Etenkään aikaisemmin myönnettyjen valtionlainojen korkoja ei ole syytä takautuvasti muuttaa. Tarkoitus on ollut, että koko lainaaikaa tarkasteltaessa lainoihin sisältyy tukielementti, mikä on toteutunut aikaisempaan korkotasoon nähden ja todennäköisesti toteutuu myös tulevina vuosina verrattaessa lainojen korkoa luottolaitosten vastaaviin tarkoituksiin myöntämiin lainoihin. Lapin ELY-keskus on myös esittänyt kolttalain 10 ja 18 :n selkeyttämistä sen suhteen, mihin tukiin sovelletaan porotalouden lakeja ja mihin kolttalakia. Maa- ja metsätalousministeriö toteaa, että esityksen 2. lakiehdotuksen 8 :n mukaan paliskuntien investointiavustuksiin sovelletaan yksinomaan porotalouden ja luontaiselinkeinojen rakennetuista annettua lakia. Myös porotaloutta tai muuta luontaiselinkeinoa harjoittavan koltan investointituki ja aloitustuki myönnettäisiin porotalouden ja luontaiselinkeinojen rakennetuista annetun lain mukaisesti, mikäli koltta täyttää kyseissä laissa säädetyt edellytykset. Jos nämä edellytykset eivät täyty, tukea ei myönnetä. Se, että hakija on koltta, voitaisiin tarvittaessa ottaa huomioon porotalouden ja luontaiselinkeinojen rakennetuista annetun lain nojalla annettavalla valtioneuvoston asetuksella säädettävässä tukitasossa. Sekä avustus, valtionlaina, korkotukilaina että valtiontakaus myönnettäisiin porotalouden ja luontaiselinkeinojen rakennetuista annetun lain nojalla sen mukaisin tukiehdoin. Pienyritystoimintaan avustus myönnettäisiin maaseudun kehittämisen tukemisesta annetun lain mukaisesti. Se, että hakija on koltta ja toiminta täyttää kolttalain 3 :n mukaiset edellytykset, voitaisiin ensiksi mainitun lain mukaista avustusta myönnettäessä ottaa huomioon siten, että kyseisen lain nojalla annettua valtioneuvoston asetusta muutettaisiin tarvittaessa tukitason osalta. Koltta-aluella on mahdollista tarvittaessa käyttää korkeampia tukitasoja, mutta vain vähämerkityksisenä tukena eli kolmen verovuoden aikana enintään 200 000 euroa. Pienyritystoiminnan tuki on tähänkin asti voitu myöntää vain vähämerkityksisenä tukena. Avustuksen lisäksi hakijalle voitaisiin myöntää valtionlainaa tai korkotukilainaa ja valtintakausta. Tällaiseen valtionlainaan, korkotukilainaan ja valtiontakaukseen sovellettaisiin 2. lakiehdotuksen 18 :n 2 ja 5 momentin mukaisesti porotalouden ja luontaiselinkeinojen rakennetuista annettua lakia, vaikka myöntöedellytykset määräytyisivätkin maaseudun kehittämisen tukemisesta annetun lain mukaisesti samoin kuin myönnettävän avustuksen. Maaseudun kehittämisen tukemisesta annetussa laissa ei säädetä laina- tai takausmuotoisesta tuesta, minkä vuoksi niitä koskeviin menettelyihin on sovellettava porotalouden ja luontaiselinkeinojen rakennetuista annettua lakia. Menettelysäännösten osalta on tarkoituksenmukaisinta käyttää porotalouden ja luontaiselinkeinojen rakennetuista annettua lakia, koska siihen sisältyvät tällä hetkellä sekä vaihtuvakorkoisia valtionlainoja, korkotukilainoja ja valtiontakauksia koskevat säännökset. Kalastuksen tukemiseen sovellettaisiin 2. lakiehdotuksen 8 :n 4 momentin mukaan Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevan eurooppalaisen asetuksen kansallisesta täytäntöönpanosta annettua lakia (1093/2014) lukuun ottamatta erityisiä etuuksia, jotka myönnettäisiin tai toteutettaisiin yksinomaan kolttalain nojalla. Myös erityisten etuutena saadun rakennuspaikkaoikeuden perusteella toteutettavaa rakentamista tuettaessa tuki myönnettäisiin yksinomaan kolttalain 10 :n nojalla. Avustus ja lainamuotoinen tuki tarkoitukseen myönnettäisiin ehdotetun 2. lain 10 :n 3 momentin mukaisesti kolttalain nojalla. Valtionlainan korko olisi myös kolttalain mukainen kiinteä korko, mutta menettelyyn avustuksen ja lainan myöntämisessä ja maksamisessa sovellettaisiin 18 :n 3 5 momentin mukaisesti porotalouden ja luontaiselinkeinojen rakennetuista annettua lakia. Myös asuntorahoitus, sekä mahdollinen avustus että lainamuotoinen tuki, myönnettäisiin 2. lakiehdotuksen 10 :n 1 momentin 2 kohdan mukaisesti yksinomaan kolttalain nojalla. Tällöinkin valtionlainan korko olisi kolttalain mukainen kiinteä korko, mutta menettelyyn sovellettaisiin porotalouden ja luontaiselinkeinojen rakennetuista annettua lakia. Näin meneteltäisiin myös silloin, kun avustusta myönnettäisiin 7 :n nojalla paikallisille yhteisöille ja laajahkoihin yhteishankkeisiin. Vaikka kolttalaki mahdollistaisi tällaisissakin tapauksissa lainamuotoisen tuen myöntämisen edellä mainituin menettelyin, on epätodennäköistä, että tällaisissa tilanteissa myönnettäisiin lainamuotoista tukea.
6 Lapin ELY-keskus on lausunnossaan tuonut esiin myös sen, että asuntorahoitusta peruskorjauksiin myönnetään yli 65-vuotiaille. Maa- ja metsätalousministeriö kuitenkin toteaa, että ikärajoja koskeva säädöstaso porotalouden ja luontaiselinkeinojen rakennetuista annetussa laissa ja kolttalaissa on erilainen. Ikärajoista säädetään nykyisin koltta-asetuksen (133/1997) 1 :n 3 momentissa. Ministeriön tavoitteena on, että ikärajat koltta-asetuksessa yhdenmukaistettaisiin porotalouden ja luontaiselinkeinojen rakennetuista annetun lain mukaisten ikärajojen kanssa. Paliskuntain yhdistys Paliskuntain yhdistys on lausunnossaan vastustanut maanhankinnan tuen poistamista investointituen tukikohteista, koska tiloilla harjoitetaan porotalouden ohella muutakin elinkeinotoimintaa, jolloin lisämaan hankinta tukee porotaloutta ja tilan toimintaedellytyksiä. Yhdistyksen mielestä myös rakennetun kiinteistön hankintaan tulisi edelleen voida myöntää tukea, koska muutoin voisi olla kannattavampaa rakentaa uusi asuinrakennus kuin ostaa myynnissä oleva. Maa- ja metsätalousministeriö ei yhdy Paliskuntain yhdistyksen näkemykseen maanhankinnan tuen tarpeellisuudesta. Investointitukena maanhankintaa on tuettu varsin vähän, viiden viime vuoden aikana yhteensä 18 tapausta eli noin 3-4 maanhankintaa vuodessa. Koska metsätaloutta ei ole tarkoitus enää tukea porotalouden ja luontaiselinkeinojen rakennetuista annetun lain nojalla, metsälisäalueiden hankintaakaan ei siten enää tuettaisi. Maatalousmaan hankintaan ei ole mahdollista myöntää tukea muiden maatalouden valtiontukisääntöjen nojalla kuin vähämerkityksisenä tukea eli enintään 15 000 euroa 3 verovuoden aikana. Samoin muussa yritystoiminnassa kiinteistön hankintaan tuki voitaisiin myöntää vain yleisenä vähämerkityksisenä tukena eli enintään 200 000 euroa 3 verovuoden aikana. Lisäksi edellä kuvatun kaltaisilla monitoimitiloilla tulisi varmistaa, ettei esimerkiksi muuhun yritystoimintaan myönnetty vähämerkityksinen tuki tule maatalouden, porotalous mukaan lukien, tai kalatalouden hyödyksi. Vaikka olemassa olevien asuinkiinteistöjen hankinta yleensä onkin suositeltavaa uuden rakentamisen sijaan silloin, kun sopivia asuinkiinteistöjä on tarjolla, ministeriö ei ole vakuuttunut, että kiinteistöjen hankinnan tuella voitaisiin estää elinkeinonharjoittajia hakemasta rahoitustukea asuinrakennuksen rakentamiseen. Myös Paliskuntain yhdistys on kiinnittänyt huomiota asuntorahoituksen rajaamiseen myös peruskorjausten osalta alle 60-vuotiaille. Tältä osin maa- ja metsätalousministeriö viittaa Lapin ELY-keskuksen lausunnosta esittämäänsä. Paliskuntain yhdistys on myös esittänyt, ettei investointitukea evättäisi paliskunnalta, kun se ei täytä poronhoitolaissa tarkoitettuja velvoitteitaan, vaan tilannetta tarkasteltaisiin joustavasti, mitä tulee suurimmassa sallitussa eloporomäärässä pysymiseen. Yhdistys esittää, että vasta toistuva, useita vuosia kestänyt ylitys voisi johtaa avustusten epäämiseen, ja ehdottaa ylitystä tarkasteltavaksi kolmen vuoden keskiarvona. Yhdistys ehdottaa tältä osin noudatettavaksi porotalouden eläinkohtaisen tuen tukiehtoja, jotka sallivat eloporomäärän ylittämisen aina 3 prosenttiin asti. Maa- ja metsätalousministeriö ei pidä tarkoituksenmukaisena myöntää investointiavustusta yliluvussa olevalle paliskunnalle. Eläinkohtaisen tuen edellytyksiä ei ministeriön mielestä sellaisinaan voida ottaa paliskunnan investointiavustuksen perusteeksi, koska eläinkohtaisessa tuessa on kysymys hyvin pitkälle porotalouden harjoittajan ja hänen perheensä toimeentulon turvaamisesta. Tällöin joidenkin vuosien eloporomäärän vähäinen ylittyminen esimerkiksi porojen vasomiseen tai teurastuksiin liittyvien erityisten olosuhteiden vuoksi ei voi olla tuen myöntämisen esteenä. Investointituki sen sijaan on luonteeltaan erilainen, varsinkin kun se myönnetään paliskunnalle. Maa- ja metsätalousministeriö pitää outona sitä, että valtion varoista myönnettäisiin tukea sellaisen paliskunnan investointeihin, jotka ei pidä huolta sille lailla osoitetuista tehtävistä. Paliskuntain yhdistys on lisäksi ehdottanut, että tukea voitaisiin myöntää ennen hakemista aloitettuihin investointeihin myös silloin, kun hakijana on elinkeinon harjoittaja. Esimerkkinä yhdistys on esittänyt maastokulkuneuvon äkillisen rikkoutumisen. Maa- ja metsätalousministeriö kuitenkin katsoo, että
7 aloittaminen ennen hakemuksen jättämistä on syytä rajoittaa mahdollisimman harvoihin tilanteisiin ja lähinnä sellaisiin, missä toimenpiteen aloittaminen on tarpeen muille tapahtuvien vahinkojen estämiseksi tai aitojen korjaamiseksi esimerkiksi kesken erotusten, jos rikkoutuminen on tapahtunut paliskunnasta riippumattomasta syystä kuten muiden maankäyttäjien toiminnan vuoksi. Tällöin aidan korjaaminen mahdollisimman nopeasti vaikuttaa monen porotalouden harjoittajan elinkeinotoimintaan. Maa- ja metsätalousministeriö ei sen sijaan pidä tarpeellisena luopua normaalista hakemusmenettelystä yksityisten elinkeinonharjoittajien investointien osalta, koska etenkin sähköisen hakumenettelyn myötä ja ajoneuvojen tukemisen osalta erityisesti luovuttaessa liiketoimintasuunnitelmasta tuen hakeminen yksinkertaistuu siinä määrin, että hakemuksen jättäminen on kiireellisissäkin tilanteissa mahdollista ennen hankinnan suorittamista. Paliskuntain yhdistys on lopuksi edellyttänyt, että lain nojalla annettavia asetuksia säädettäessä noudatetaan porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain uudistamistyöryhmämuistionmukaisia ehdotuksia. Tältä osin maa- ja metsätalousministeriö toteaa, ettei sillä ole tarkoitus toimia toisin lukuun ottamatta tilanteista, jotka johtuvat EU:n uudistetusta lainsäädännöstä. Saamelaiskäräjät Saamelaiskäräjät on lausunnossaan epäillyt, ettei muutosten valmistelussa ole periaatteellisista syistä otettu huomioon saamelaisten etua eikä Suomen valtion etua ja että lainvalmistelua olisi tehty negatiivisessa asenneilmapiirissä karsimalla tukia ja hyödyntämättä mahdollisuutta käyttää EU:n maaseuturahaston varoja saamelaisten hyödyksi. Maa- ja metsätalousministeriö ihmettelee, mitä tarkoitetaan negatiivisella asenneilmapiirillä, koska valmistelussa tavoitteena on nimenomaan ollut saada porotalouden tukijärjestelmät käyttöön niin laajoina se EU:n lainsäädäntö ja hallinnointijärjestelmät huomioon ottaen on mahdollista. Ministeriö myös toteaa, ettei porotaloutta tai porotalouteen liittyvää yritystoimintaa hyödyntäviä tukijärjestelmiä kaikilta osin ole sisällytetty porotalouden ja luontaiselinkeinojen rakennetuista annettuun lakiin. Jo porotalouden ja luontaiselinkeinojen rakennetuista annettua lakia säädettäessä toteutettiin muutos, jolla yritys- ja hanketuet siirrettiin maaseudun kehittämisen tukemista koskevan lain nojalla myönnettäviksi. Maaseudun kehittämisen tukemisesta annetun lain nojalla Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta on mahdollista EU:n osarahoituksella rahoittaa myös porotalouden alkutuotannossa syntyvien elintarvikkeiden jalostuksen ja poroja muuten hyödyntävän uuden yritystoiminnan aloittamista ja niissä tarvittavia investointeja. Samoin kyseisen lain nojalla voidaan myöntää ohjelmasta tukea ammatilliseen koulutukseen ja pätevyyden hankkimiseen ja elinkeinotoimintaa voidaan tukea kehittämishankkeiden avulla esimerkiksi siten, että yrittäjät voivat yhdessä ja yhteistyössä kehittäjäorganisaatioiden kanssa nyt aiempaa tavoitteellisemmin kehittää toimialansa kannattavuutta. Yhteistyöhankkeessa voi esimerkiksi muodostaa ketjuja tai klustereita, pilotoida tai kehittää mikroyritysten yhteistä markkinointia. Ministeriön näkemyksen mukaan maaseudun kehittämisen tukijärjestelmää on kehitetty nimenomaan siten, että yritys- ja hanketoiminnan tukia on muokattu yritystoimintaa selkeästi edistävään suuntaan. Nämä tuet ovat myös porotalouden harjoittajien käytettävissä esimerkiksi porotaloustuotteiden kehittämisessä, markkinoinnissa ja muun yritystoiminnan kuten matkailuun liittyvän kehittämisessä. Poroteurastamot on nimenomaisesti mainittu ohjelman kohdassa 4.2, mutta muutkin porotalouteen liittyvää toimintaa harjoittavat yritykset voivat hyödyntää ohjelman yritystukia. Lapin ELY-keskus ja poronhoitoalueella toimivat leader-ryhmät ovat alueellisissa ja paikallisissa suunnitelmissaan ottaneet huomioon alueidensa kaikki tärkeät elinkeinot, erityisesti poro- ja luonnontuotteisiin liittyvät sekä matkailun. Nyt jo tietojärjestelmässä on lukuisia porotalouteen liittyviä kuluvan kauden hankehakemuksia, jotka koskevat muun muassa koulutusta, poromatkailun kehittämistä, porotalouden digitalisoitumisen kehittämistä ja poronhoitajien hyvinvoinnin parantamista. Myös yritystukihakemuksia on jo useita vireillä. Ministeriö on siten ottanut huomioon myös porotalouden ja maan pohjoisimmissa osissa harjoitettavan elinkeinotoiminnan edut EU-rahoituksen kohteita valittaessa. Saamelaiskäräjien lausunnossa on myös osittain kysymys väärinkäsityksistä. Porojen hankinnan tukea ei olla poistamassa, mutta valtiontukiperusteena ei voi olla enää maatalouden ryhmäpoikkeusasetus. Koska
8 maatalouden de minimis -asetuksen mukainen enimmäistuki on vain 15 000 euroa kolmessa vuodessa, komission kanssa käydään neuvotteluja suostumuksen saamiseksi kansallisen tuen myöntämiseen markkinajärjestelyasetuksen nojalla muun muassa porojen hankintaan. Maanoston tuki poistuu investointitukena, mutta nuoren viljelijän elinkeinonharjoittajan aloitustuen lainamuotoista tukea voisi edelleen käyttää myös maanhankintaan. Vapaaehtoiselle velkajärjestelylle ei enää ole vastaavaa tarvetta kuin sitä luotaessa, koska yksityishenkilön velkajärjestely ja yrityksen saneeraus ovat myös porotalouden harjoittajien käytettävissä ja niitä on muutettu siten, että järjestelyihin pääsemistä on helpotettu. Kolttalain mukaista tukijärjestelmää koskevan valtiontukipäätöksen mukaan tukijärjestelmä on aikanaan hyväksytty pienyritystoiminnan osalta de minimis -tukena ja sen käyttäminen on edelleen mahdollista, mutta siten, että tuen määrä on enintään 200 000 euroa kolmen verovuoden aikana. Jos tukijärjestelmään halutaan mahdollisuus tuen myöntämiseen suurempina tukimäärinä, käytössä on vain yleinen ryhmäpoikkeusasetus, mutta silloin tuen prosentuaaliset enimmäismäärät ovat matalampia eli enintään 35 prosenttia hyväksyttäivstä kustannuksista. Porotalouden ja luontaiselinkeinojen rakennetuista annetun lain mukaisia korkotukilainoja ei ole myönnetty, koska laki ei ole ollut voimassa, eikä voimassa olevan porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain mukaisia korkotukilainojakaan ole myönnetty, mutta siinä tapauksessa, että näitä lainoja myönnetään, korkotukipäätökset tekee ELY-keskus, mutta lainat myöntää luottolaitos, ei Valtiokonttori. Samoin menetellään myönnettäessä näiden lakien mukaisia valtionlainoja. Ainoastaan kolttalain mukaiset valtionlainat on myöntänyt ja myöntää edelleen Lapin ELY-keskus. Sen sijaan kolttalakiin tässä yhteydessä lisättäisiin mahdollisuus korkotukilainojen myöntämiseen, jotka myönnettäisiin samoin kuin porotalouden ja luontaiselinkeinojen rakennetuista annetun lain mukaiset korkotukilainat. Saamelaiskäräjät on lausunnossaan katsonut ehdotettujen muutosten heikentävän saamelaisten edellytyksiä perinteisten elinkeinojensa harjoittamisessa ja hankaloittavan saamelaisten nuoren pääsyä perinteisten elinkeinojen pariin. Maa- ja metsätalousministeriö ei voi yhtyä saamelaiskäräjien näkemykseen. Porotalouden ja luontaiselinkeinoja varten on edelleen useita tukijärjestelmiä, joiden avulla voidaan tukea sekä porotaloutta että muita luontaiselinkeinoja, sekä saamelaisten että muiden harjoittamina. Lisäksi ministeriö kiinnittää huomiota siihen, että porotalouden ja luontaiselinkeinojen rakennetuista annettuun lakiin on sisällytetty tuolloin uutena tukimuotona poroaitojen korjaustuki, joka aikanaan on luotu nimenomaan tukemaan paimennukseen perustuvaa porotaloutta, jossa käytetään huomattavan paljon poroaitoja vapaan laiduntamisen ohjaamisessa. Lisäksi maa- ja metsätalousministeriö toteaa, että samalla kun säädettiin porotalouden ja luontaiselinkeinojen rakennetuista annettu laki, säädettiin myös laki porotaloutta kohdanneiden vahinkojen korvaamisesta (987/2011). Laki ei ole vielä voimassa, mutta tavoitteena on saattaa myös tämä laki voimaan vuoden 2016 alusta. Lain nojalla annettava valtioneuvoston asetus on ollut valtioneuvoston raha-asiainvaliokunnan käsiteltävänä ja myös tämä tukijärjestelmä on toimitettu alustavasti komission arvioitavaksi markkinajärjestelyasetuksen mukaisen suostumuksen saamiseksi. Saamelaiskäräjät on myös luetellut EU:n maaseutuohjelman tavoitteita ja esittänyt paimennustukea näitä tavoitteita toteuttavana tukijärjestelmänä. Maa- ja metsätalousministeriö kuitenkin huomauttaa, että EU:n maaseutuasetuksen mukaisia tavoitteita toteutetaan kyseisen asetuksen mukaisilla tukitoimilla. Nämä tukitoimet on tarkkaan määritelty kyseisessä asetuksessa samoin kuin niiden myöntämisen edellytykset. Saamelaiskäräjät ilmeisesti katsoo esittämänsä paimennustuen täyttävän asetuksen 28 artiklan mukaisten ympäristö- ja ilmastotukien edellytykset. Ministeriön näkemyksen mukaan näin ei kuitenkaan ole. Ympäristö- ja ilmastotuen myöntämisen edellytyksenä on sitoumuksen antaminen siitä, että sitoumuksen kohteena olevaa maatalousmaata käytettäessä noudatetaan pakolliset vaatimukset ylittävää maatalouskäytäntöä. Ministeriön käsityksen mukaan paimennustuessa sen sijaan korvattaisiin porojen paimentamisesta aiheutuvia työpalkkoja sekä polttoaine- ja muita kustannuksia, jotka johtuvat siitä, että poroja ohjataan laitumien käytössä ja tarvittaessa viedään niille lisäruokaa laitumille. Tällainen ei täytä ympäristö- ja ilmastotuen myöntämisen edellytyksiä eikä siihen voitaisi käyttää EU:n maaseuturahaston varoja. Tuki jäisi siten kokonaan kansallisesti rahoitettavaksi. Porotalouden harjoittajille myönnettävän eläinkohtaisen tuen tarkoituksen on ollut tuoda porotalouden harjoittajille taloudellista turvaa tilanteessa, missä porotalouden yrittäjätulo ei anna riittävää toimeentuloa. Ministeriö ei pidä tarkoituksenmukaisena sekä paimennustuen että eläinkohtaisen tuen maksamista samoille ruokakunnille. Suomen Porosaamelaiset ry
9 Suomen Porosaamelaiset ry korostaa lausunnossaan saamelaisten harjoittaman poronhoidon erityispiirteitä ja saamenkielen asemaa saamelaiseen kulttuuriin kuuluvan poronhoidon harjoittamisessa. Yhdistys myös viittaa maa- ja metsätalousvaliokunnan lausuntoon (MmVL 29/2009 vp), joka annettiin poronhoitajien sijaisapua koskevasta esityksestä, ja perustuslakivaliokunnan lausuntoon PeVL 21/2007 vp), joka koski porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain muutosta. Ensiksi mainitussa lausunnossa on kiinnitetty huomiota saamelaisten harjoittamaan poronhoitoon ja sen aseman vahvistamista on pidetty tarpeellisena muun muassa edellyttämällä sijaisilta saamenkielen taitoa. Jälkimmäisessä taas on todettu, ettei esityksessä ollut käsitelty saamelaisten porotalouden asemaa perustuslain 17 :n 3 momentin kannalta, mutta perustuslakivaliokunta kuitenkin piti kyseisessä yhteydessä menettelyä hyväksyttävänä. Maa- ja metsätalousministeriö mielestä ainakaan hakijan kieli ei voi olla ratkaiseva tekijä porotalouden ja luontaiselinkeinojen rakennetuista annetun lain mukaisten tukien myöntämisen edellytyksiä harkittaessa, vaikka maan pohjoisimmissa kunnissa ja etenkin Käsivarressa porotalouden harjoittajista merkittävä osa onkin alkuperältään saamelaisia ja siten todennäköisesti myös saamenkielen taitoisia. Saamelaiskäräjälaissa tarkoitetulla saamelaisalueellakin on niin sanottuja sekapaliskuntia, joissa vain osa paliskunnan porotalouden harjoittajista on sellaisia saamelaisia, jotka täyttävät saamelaiskäräjälaissa tarkoitetun vaalikelpoisuuden edellytykset. Nekin, jotka eivät niitä täytä, saattavat kuulua alun perin saamelaisiin sukuihin, mutta ovat sulautuneet suomalaiseen yhteiskuntaan siten, että ovat kadottaneet saamenkielen taitonsa. Lisäksi porotalouden harjoittajissa luonnollisesti on kokonaan suomenkielistä alkuperää olevia henkilöitä. Ministeriö myös toteaa, että vaikka poronhoitoalueen eri osissa onkin erilaisia poronhoitotapoja, ne eivät kuitenkaan ero niin jyrkästi kuin saamelaisten etujärjestöt esittävät. Missään poronhoitoalueella poroja ei pidetä ympärivuotta tarhassa. Vapaa laidunnusoikeus koskee koko poronhoitoaluetta ja sitä myös käytetään. Vaikka tarharuokinta poronhoitoalueen eteläosissa onkin yleisempää ja kestää talvella pidempään, myös alueen pohjoisimmissa osissa on paliskuntia, joissa porot otetaan jossakin vaiheessa talvea tarhaan ruokittaviksi. Vaikka yleisin poronhoitotapa alueen pohjoisimmissa osissa onkin paimennukseen perustuva poronhoito, siinäkin on tapahtunut muutoksia sen jälkeen, kun poroille on alettu viedä lisäruokaa laitumille. Tällaista poronhoitoa taas harjoitetaan sekä saamelaisenemmistöisissä että saamelaisvähemmistöisissä paliskunnissa. Ministeriö myös toteaa, että eniten paliskuntien välisiä esteaitoja on valtion tuella rakennettu juuri saamelaisvoittoisissa paimentavissa paliskunnissa. Ministeriö ei siten ole samaa mieltä Suomen Porosaamelaisten kanssa siinä, ettei porotalouden rakennetukijärjestelmässä otettaisi huomioon saamelaisten tapaa hoitaa poroja. Tukijärjestelmä on pyritty pitämään niin joustavana, että sen avulla voidaan tukea porotaloutta koko poronhoitoalueella riippumatta poronhoitotavasta. Saamelaiskäräjät ja saamelaisten yhdistykset korostavat perheen ja suvun asemaa poronhoidossa ja sen työtehtävissä. Ministeriö kuitenkin katsoo, ettei nykyinen lainsäädäntö, poronhoitolakia ja rakennetukilainsäädäntö sinänsä rajoita tällaistakaan poronhoitotöiden järjestämistä, jos paliskunta hyväksyy menettelyn ja viime kädessä vastaa siitä, että poronhoitotyöt tulevat asianmukaisesti tehdyiksi. Ministeriö myös toteaa, että perustuslakivaliokunnan lausunto (PeVL 21/2007 vp) koskee porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain muuttamista ja sen jälkeen on annettu laki porotalouden ja luontaiselinkeinojen rakennetuista, joissa jo säännöksissä on otettu huomioon saamelaisten asema ja saamelaiskäräjien vaikutusmahdollisuudet tukijärjestelmän toimeenpanossa. Lisäksi ministeriö toteaa, että nyt käsillä olevan esityksen yksityiskohtaisten perustelujen kohdassa 4 Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys on nimenomaan arvioitu esitystä perustuslain 17 :n 3 momentin kannalta. Suomen Porosaamelaiset ry on myös viitannut Suomen liittymistä EU:hun koskevan sopimuksen liitteenä olevaan pöytäkirjaan nro 3, jonka 1 artiklan mukaan Suomi ja Ruotsi saavat EY:n perustamissopimuksen määräysten estämättä myöntää perinteisillä saamelaisalueilla saamelaisväestölle yksinoikeuksia poronhoidon harjoittamiseen. Kysymys on tällöin elinkeinonharjoittamisen oikeudesta, joka Ruotsissa on rajoitettu pelkästään saamelaisten oikeudeksi. Tilanne on Suomessa erilainen, missä kaikilla poronhoitoalueella asuvilla ETA-kansalaisilla on oikeus harjoittaa poronhoitoa. Lisäksi Suomen Porosaamelaiset ry on vedonnut EU:n parlamentin päätöslauselmaan arktisten alueiden maataloutta koskevasta uudesta strategiasta (A4-0073/99) vuodelta 1999, jonka 31 kohdassa on korostettu sitä, että saamelaiskulttuuria ja poronhoitoa voidaan kehittää saamelaisten omilla ehdoilla yhteisön tuella, ja 32 kohdassa on ehdotettu erityistukia poronhoitoelinkeinon investointeihin ja panostamista asiantuntemuksen lisäämiseen tuotekehityksessä ja porotuotteiden omavaraisessa jalostuksessa. Ministeriö kuitenkin toteaa, että toistaiseksi EU:n rahoittamissa
10 tukijärjestelmässä ei ole ollut aloitustukia ja investointitukia lukuun ottamatta sellaisia tukia, jotka olisivat soveltuneet porotalouden alkutuotantovaiheeseen. Osarahoitteinen elinkeinon harjoittamisen aloitustuki on ollut mukana koko jäsenyyden ajan ja investointituki ensimmäisellä ohjelmakaudella paliskuntien investointien osalta. Ministeriö ei sinänsä vastusta porotalouden alkutuotannon investointitukien sisällyttämistä maaseutuohjelmaan, mutta tällöin on hyväksyttävä se, että tukien maksamisen edellytyksenä on valvontaotantojen suorittaminen ensin ja, jos valvonta osuu kohdalle, valvonnan suorittaminen ja siitä aiheutuvat toimenpiteet ennen tuen maksamista. Sen sijaan kuten jo saamelaiskäräjien lausunnosta annetussa vastineessa on todettu, maaseutuohjelmasta on mahdollista saada tukea koulutukseen, yrityksen kehittämiseen ja jalostusta koskeviin investointeihin. Suomen Porosaamelaiset ry on lisäksi tuonut esiin, että porotalouden ja luontaiselinkeinojen rakennetuista annettua lakia koskevan hallituksen esityksen (247/2010) perusteluissa on todettu tavoitteena olleen tukiehtoja eräiltä osin muuttamalla parantaa mahdollisuuksia tukea paimennukseen perustuvaa poronhoitoa. Ministeriö toteaa, että tällä on tarkoitettu esityksen perusteena olleen maa- ja metsätalousministeriön työryhmämuistion ehdotuksia aitojen korjaamistuesta sekä aikaisempien tukikohteiden kuten laidun- ja työaitojen tukitasojen korottamista, työmaa-asuntojen tukemista, sekä moottorikelkkojen ja maastonelikoiden tukitason korottamista. Näistä aitojen korjaustuki sisältyy porotalouden ja luontaiselinkeinojen rakennetuista annettuun lakiin eikä sitä ole esitetty muutettavaksi. Samoin työmaaasunnot sisältyvät lain 24 :n mukaisiin investointeihin eikä sitäkään ole esitetty muutettavaksi. Ministeriö ei myöskään pidä tarpeellisena mainita erikseen laissa porojen hankintaa, koska ne sisältyvät tukikelpoisen irtaimiston hankintaan. Tukikelpoisuus taas riippuu siitä, antaako komissio suostumuksen niiden tukemiseen vai onko tuki rajoitettava maatalouden de minimis -tueksi. Tukitasot säädetään valtioneuvoston asetuksella. Tukitasoissa on tarkoitus noudattaa työryhmämuistion ehdotuksia EU:n lainsäädännön ja käytettävissä olevien varojen rajoissa. Laissa on myös jo otettu huomioon mahdollisuus myöntää tukea irtaimistohankintoihin ilman porotaloustilaa sekä alle 40-vuotiaalle porojen hankintaan, vaikka vähimmäiseloporomäärä ei täyty, jos tuen saaja sitoutuu tekemään paliskunnalle poronhoitotöitä. Mitä tulee lausunnossa ehdotettuun velvoitteeseen neuvotella tukivarojen ohjaamisesta myös Suomen Porosaamelaiset ry:n kanssa, ministeriö toteaa, että laissa on velvoite neuvotella saamelaiskäräjien kanssa, joka valvoo saamelaisten etua tukivarojen ohjaamisessa. Lakiin sisältyy myös mahdollisuus pyytää lausunto hakemuksista Paliskuntain yhdistykseltä, jonka tehtäviin puolestaan kuuluu elinkeinon edun valvonta koko poronhoitoalueella. Maa- ja metsätalousministeriö ei pidä tarkoituksenmukaisena säätää laissa neuvotteluvelvoitteesta useampien tahojen kanssa. Sen sijaan ei ole mitään estettä sille, että Lapin ELYkeskus, joka päättää porotalouden ja luontaiselinkeinojen ja kolttalain mukaisiin tarkoituksiin osoitettujen varojen käyttämisestä, neuvottelee tarpeen mukaan muidenkin alueellisten toimijoiden kanssa varojen käytöstä. Kolttien kyläkokous Kolttien kyläkokous on lausunnossaan lähtökohtaisesti vastustanut kaikkia muutoksia kolttia koskevan tukijärjestelmän heikennyksenä pääosin samoin perustein kuin saamelaiskäräjät. Lausuntoon sisältyy osin samanlaisia väärinkäsityksiä kuin saamelaiskäräjien lausuntoonkin. Siltä osin, kuin lausunnossa on puututtu kolttalakiin esitettyihin tukijärjestelmää koskeviin muutoksiin, maa- ja metsätalousministeriön viittaa edellä saamelaiskäräjien lausunnosta esittämäänsä. Kolttien kyläkokous on myös esittänyt, että sille annettaisiin oikeushenkilön asema, suhde saamelaiskäräjiin määriteltäisiin laissa ja kolttien kyläkokousjärjestelmää koskeva sääntely siirrettäisiin oikeusministeriön alaisuuteen. Maa- ja metsätalousministeriö toteaa ensinnäkin, ettei nyt käsillä olevassa esityksessä ole ehdotettu kolttien kyläkokous- ja asiainhoitojärjestelmää muutettavaksi miltään osin, ei heikennettäväksi eikä parannettavaksi. Muutokset kolttalakiin koskevat yksinomaan tukijärjestelmien sopeuttamista EU:n säännöksiin ja sähköisen menettelyn mahdollistamista. Ministeriö ei myöskään näe syytä, miksi juuri nyt olisi puututtava näihin säännöksiin kolttalaissa. Ministeriössä on tosin pohdittu kolttien asianhoitoa ja kyläkokousta koskevien säännösten soveltuvuutta ylipäätään maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan lainsäädäntöön. Samoin
11 kuin kolttien kyläkokous, myös maa- ja metsätalousministeriö on kiinnittänyt huomiota siihen, että saamelaisista ja saamelaisten päätöksentekojärjestelmästä säädetään oikeusministeriön hallinnonalan lainsäädännössä (laki saamelaiskäräjistä), mutta se, kuka on koltta ja millainen kolttien päätöksentekojärjestelmä on, säädetään maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan laissa eli kolttalaissa. Myös maa- ja metsätalousministeriössä on herännyt epäilyjä, onko asiaintila enää nykyisissä olosuhteissa asianmukainen ja sopisiko lainsäädäntö tältä osin paremmin oikeusministeriön hallinnonalalle. Kysymys on kuitenkin myös kolttien asiainhoitoon osoitettavista varoista. Nyt ne maksetaan maatilatalouden kehittämisrahastosta siten, että tarkoituksen vuosittain osoitettava määräraha yhdessä kalanistutusten kanssa on ollut noin 250 000 euroa. Vuonna 2015 asianhoitoon on osoitettu 85 000 euroa, josta katetaan luottamusmiehen ja sihteerin palkat, kokouspalkkiot ja matkakulut. Koltat ovat useita vuosia esittäneet myös kolttakulttuurikeskuksen rakentamisen rahoittamista. Asiasta on olemassa valtioneuvoston periaatepäätös. Vuodelta 2014 olevien hankesuunnitelmien mukaan hankkeen kustannusarvio olisi noin 4 miljoonaa euroa. Tästä ainakin osa tulisi maa- ja metsätalousministeriön rahoitettavaksi. Kolttakulttuurisäätiön tarkoituksena on, että keskuksen ylläpitokulut katettaisiin vuokratuloilla. Selvitystä ei ole siitä, miten ne rahoitetaan siinä tapauksessa, etteivät vuokratulot riitä. Lisäksi on ilmeistä, että keskukseen tulee palkattuja työntekijöitä, joiden palkkakustannusten rahoituksesta ei ole toistaiseksi tietoa, kuten ei siitäkään, mikä mahdollisesti olisi maa- ja metsätalousministeriön osuus kustannuksista ja mistä ne tällöin rahoitetaan, jollei siihen käytetä maatilatalouden kehittämisrahaston varoja. Toistaiseksi maa- ja metsätalousministeriö on suhtautunut varauksella kolttakulttuurikeskuksen rahoittamiseen ja siitä aiheutuviin jatkuviin toimintamenokustannuksiin. Lisäksi koltat ovat esittäneet muitakin toimenpiteitä maa- ja metsätalousministeriön rahoitettaviksi. Alustavassa keskustelussa oikeusministeriön edustaja torjui kuitenkin ajatuksen siirtää kolttien asiainhoito oikeusministeriön hallinnonalan lainsäädäntöön siitä aiheutuvien kustannusten vuoksi. Maa- ja metsätalousministeriö ei kuitenkaan pidä pois suljettuna mahdollisuutta, että tällainen hallinnonalan vaihtoa koskeva muutos myöhemmin toteutettaisiin. Kolttien kyläkokouksen lausunnossa on myös katsottu, että muutoksissa on kysymys siitä, halutaanko osoittaa kolttasaamelaisille hyvää tahtoa, enemmin kuin varoista. Maa- ja metsätalousministeriön lähtökohtana esitystä valmisteltaessa on kuitenkin ollut, kuten esityksessä on todettu, tukijärjestelmien sopeuttaminen EU-säädöksiin ja sähköisen tukimenettelyn mahdollistaminen. Jotta tämä voitaisiin toteuttaa kohtuullisin kustannuksin, on sekä lainsäädännön että itse tukijärjestelmien oltava sellaisia, että niiden digitalisointi on kohtuullisin kustannuksin mahdollista. Maa- ja metsätalousministeriö painottaa sitä, etteivät tukijärjestelmien kustannukset suinkaan muodostu yksinomaan maksetuista tuista, vaan myös tukijärjestelmien hallintokustannuksista, joihin kuuluu myös tietojärjestelmien luominen ja ylläpito. Mitä pienempi tukijärjestelmä on kysymyksessä, sen yksinkertaisempi sen hallinnointijärjestelmä on oltava, jotta sen kustannukset olisivat oikeassa suhteessa itse tukijärjestelmään. Maa- ja metsätalousministeriön mielestä täysin erillisen lainsäädännön ylläpito siten, että tukijärjestelmiin sisältyisivät sekä yritystukia, kalastuksen tuki ja maatalouden tukia koskevat säännökset, jotka kuitenkin eroaisivat muista maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan tukilainsäädännön ehdoista, ei ole tarkoituksenmukaista tilanteessa, jossa hallinnon on kaikin keinon löydettävä kustannustehokkaita tapoja samojen palvelujen tuottamiseen vähemmin resurssein. OP-ryhmä OP-ryhmä puolestaan on puuttunut lausunnossaan lähinnä valtionlainoitukseen ja katsonut, että uudet valtionlainat tulisi kokonaisuudessaan siirtää luottolaitoksilta valtionhallinnon sisällä hoidettaviksi, lähinnä Valtiokonttoriin. OP-ryhmä vetoaa huomattavan suuriin tietojärjestelmäkustannuksiin, joita valtionlainojen hoitopalkkioilla ei saada katetuksi. OP-ryhmä ehdottaa siirtymistä kokonaan korkotukilainoitukseen siinä tapauksessa, että lainoitus jää edelleen luottolaitosten hoidettavaksi. Maa- ja metsätalousministeriö on tietoinen valtionlainojen lainapääoman vähenemisestä ja ongelmallisesta kustannusrakenteesta. Koska maatalouden rakennetuista annetun lain ja sitä aikaisemman lainsäädännön mukaisia valtionlainoja maksetaan takaisin eikä uusia valtionlainoja myönnetä luottolaitosten kautta muuhun
12 kuin porotalouteen, lainojen hoitokustannukset väistämättä kasvavat suhteessa hoitopalkkioihin ja OPryhmän mukaan on jo muuttumassa negatiiviseksi. Ministeriö selvittää parhaillaan mahdollisuuksia siirtyä korkotukilainoitukseen myös porotalouden ja luontaiselinkeinojen rakennetuista annetun lain ja kolttalain mukaisia tuettuja lainoja myönnettäessä. Ministeriö ei pidä mahdollisena näiden lainojen myöntöjen hoitamista hallinnossa. Maa- ja metsätalousministeriö myös epäilee, onko Valtiokonttorillakaan halua luoda yksinomaan porotalouden ja luontaiselinkeinojen rakennetuista annetun lain mukaisia tukia varten lainanhoitojärjestelmää, missä paitsi lainan lyhennysten ja korkojen maksua, seurataan myös koron laskennallisen tuen kulumista. Ministeriö kuitenkin toteaa, ettei korkotukilainoja myönnetä ainakaan vielä vuonna 2016. Muuta Maa- ja metsätalousministeriö pyytää valiokuntaa ottamaan mietinnössään huomioon, että 2. lakiehdotuksen eli kolttalain muuttamista koskevan lakiehdotuksen johtolause on puutteellinen. Lain 15 :stä tulisi 4 momentin lisäksi kumota 2 ja 3 momentti, koska niihin sisältyvistä asioista on ehdotettu säädettäväksi 13 a :n 2 ja 3 momentissa. Lisäksi lakiin on ehdotettu lisättäväksi uusi 55 a, mikä ei näy johtolauseessa.