Mikäli hieman ontuen toimivaan tieteellisten kirjastojen yhteisluetteloon on uskomista, Suomen tieteellisissä kirjastoissa on yhteensä noin 20 miljoonaa säilytysyksikköä painettua aineistoa. Näissä kirjastoissa on hyllytilaa yhteensä noin 590 kilometriä. Yliopistokirjastojen kokoelmissa on noin 490 hyllykilometriä painettua aineistoa. Tähän mennessä Varastokirjastoon on siirretty noin viidesosa maamme yliopisto- ja muihin tieteellisiin kirjastoihin alunperin hankitusta aineistosta. Yhteistilastojen mukaan Suomen kirjastojen paperimuotoiset kokoelmat vuodelta 2004 ovat seuraavat ilman Varastokirjaston tietoja: Kokoelmat, säilytysyksikköä Kokoelmia vastaava hyllytila, km Yliopistot 15.546.171 490,0 AMK:t 2.419.384 45,2 Erikoiskirjastot 1.785.311 55,0 Yleiset 36.800.000 Tieteellisten kirjastojen nimekemäärä on noin puolet niteiden määrästä, joten Suomen tieteellisissä kirjastoissa on noin runsaat kahdeksan miljoonaa nimekettä. Varastokirjastossa on nimekkeitä runsas miljoona, joten kyseessä on mahtava resurssi. Aineistoa on vuosien mittaan siirretty seuraavan taulukon mukaisesti eri kirjastotyypeistä (hyllymetreinä) 2002 2003 2004 Yhteensä Yliopistokirjastot 1437 2218 3620 56142 Muut tiet. 930 1155 2448 19727 kirjastot Yleiset kirjastot 585 536 887 12413 Muut 16 49 70 273 Yhteensä 2968 3958 7025 88555 Kaksi kolmasosaa aineistosta on alunperin yliopistokirjastoihin hankittua aineistoa ja yhteensä lähes 90 %:a kaikkiin tieteellisiin kirjastoihin hankittua. Aineisto on pääosin tutkimuksellista aineistoa, mikä näkyy myös kaukopalvelutilastoista. Artikkelitilauksia tulee eniten lääketieteen ja tekniikan julkaisuihin, mikä heijastanee sitä, että näiltä aloilta on suuri osa painetusta aineistosta siirretty Varastokirjastoon Varastokirjaston johtokunta on useasti kokouksissaan keskustellut aineiston vastaanoton kriteereistä. Peruskysymys on, mitä Suomen tieteellisiin kirjastoihin hankittuja aineistoja kannattaa Suomessa säilyttää paperimuodossa. Kun aineiston saatavuus lienee parantumassa ulkomailtakin, milloin tulee vastaan se, että julkaisun säilyttäminen Varastokirjastossa tulee kalliimmaksi, kuin sen hankkiminen ulkomailta ehkäpä vain kerran tarvittavaan käyttöön. Johtokunta on ollut sitä mieltä, että Varastokirjaston kokoelmat ovat käyttöä varten. Kirjastojen kokoelmia hoitavien tulisi paitsi tarkistaa VAARI-tietokannasta, onko lähetettäväksi suunniteltu julkaisu jo Varastokirjastossa jolloin se 1
Miten toimisi aineiston yhteiskäytön valtakunnallinen palvelukeskus?, kysyy ylitarkastaja Irma Reijonen Opetusministeriöstä. Reijonen siirtyi Yliopistokirjastojen neuvoston sihteerin toimesta sijaiseksi Opetusministeriön tiedepolitiikan yksikköön. Irma Reijosen vastuualueeseen kuuluu mm. Varastokirjaston tulosohjaus. Mitä muuta Irma sanoi, selviää seuraavassa Kerrotko aluksi hiukan taustastasi? Kuinka alunperin päädyit kirjastoalalle ja millainen on ollut työhistoriasi tähän mennessä? IR: Ensimmäisen tuntuman kirjastotyöhön sain 70-luvulla ollessani kesäduunissa kotikuntani Rääkkylän kirjastoautossa. Sittemmin olen työskennellyt monenlaisissa kirjastoissa: kiertänyt Turussa sairaaloiden osastoilla ja vanhainkodeissa kirjavaunujen kanssa, palvellut asiakkaita Munkkiniemen lähikirjastossa, hankkinut kirjoja Opiskelijakirjastoon, luetteloinut ja sisällönkuvaillut Slaavilaiseen kirjastoon hankittuja kirjoja ja lehtiä. Toisenlainen tehtävä oli TKAY:ssä testata VTLS:n kyrilliikkatoimintoa ja opastaa kirjastoja sen käyttöön. Kokemusta erikoiskirjastojen toiminnasta sain työskennellessäni Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen kirjastossa. Ennen opetusministeriöön tuloani olin kansalliskirjastossa yliopistokirjastojen suunnittelijana. Siinä tehtävässä toimin yliopistokirjastojen neuvoston ja työvaliokunnan sihteerinä. Toimit uudessa tehtävässäsi Opetusministeriön tiedepolitiikan yksikössä. Millainen on nykyinen toimenkuvasi ja miten näkökulma kirjastoasioihin on muuttunut uuden tehtävän myötä? IR: Ministeriössä hoidan Anne Luoto- Halvarin sijaisena Varastokirjaston, Arkistolaitoksen ja Kotuksen (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen) asioita. Olen mukana tulosohjauksessa eli valmistelen ministeriön puolelta näiden virastojen kanssa tehtäviä tulossopimuksia ja vien virastojen esityksiä ja tarpeita eteenpäin ministeriössä. Tällä hetkellä ajankohtaista on opetusministeriön toiminta- ja taloussuunnitelman laadinta vuosiksi 2007 2010. Tehtäviini kuuluu tieteellisten kirjastojen ja arkistotoimen yleinen kehittäminen. Konkreettisimmillaan tämä tarkoittaa esimerkiksi erilaisten työryhmien sihteerin tehtäviä. Olen esim. Kansalliskirjasto 2005 seurantaryhmän sihteeri. Toinen konkreettinen asia on veikkausvoittovaroista myönnettävät harkinnanvaraiset valtionavustukset. Käsittelen tieteelliseen tietohuoltoon liittyvät kirjastojen ja arkistojen hakemukset ja valmistelen päätökset. 3
Varastokirjaston VAARI-tietokanta sisältää tällä hetkellä monentasoisia tietueita. Oma primääriluettelointi tapahtuu minimitasolla, ja muualta kopioidut tietueet ovat enimmäkseen yleistä kirjastotasoa tai kansallisbibliografiatasoa. Varastokirjaston luetteloijien itse tehdyt, minimitason tietueet eivät sisällä luokitusta, asiasanoitusta ja sarjamerkintöä, mutta vuodesta 2001 lähtien LINDAsta kopioiduissa tietueissa esiintyvät myös nämä tiedot. On siis syytä muistaa, että aiheenmukaisissa hauissa hakutulos ei ole kokoelman suhteen täydellinen. VAARI-tietokanta on ennen kaikkea kaukopalveluille tarkoitettu paikannustietokanta. Asiakkaan täytyy tietää, mitä hän haluaa. Ja hakutuloksena on, että julkaisu joko on tai ei ole Varastokirjastossa. Aineiston luovuttajan hakuihin pätee samat neuvot kuin lainaajan hakuihin. Miten haen julkaisuja VAARI-tietokannasta? VAARI-tietokannan pääsivulta löytyy opastus -kohdasta yksityiskohtaiset ohjeet siitä, miten haut tulee suorittaa ja mitä on milloinkin huomioitava hakua tehdessä. Perushaku nimeke- ja tekijähakuineen on varmasti selvä, mutta on paikallaan kertoa mahdollisista erityistapauksista ja erilaisista luettelointiratkaisuista. ISBN-haku tehdään perushakuna joko väliviivojen kanssa tai ilman väliviivoja. Sarjajulkaisut on Varastokirjastossa luetteloitu kausijulkaisuiksi. Jos sarjan osa sisältyy kausijulkaisukokoelmaan, sitä ei ole luetteloitu monografiana. Tosin monografiasarjan osia on luetteloitu myös monografioina, mutta yleensä etenkin kotimaisten sarjojen osia ei ole luetteloitu yksittäin (esim. yliopistojen, tutkimuslaitosten, kaupunkien, ministeriöiden julkaisut). Näin ollen sarjajulkaisun osan hakeminen kannattaa aina aloittaa kausijulkaisuhakuna (perushaku: lehden/sarjan nimi). Jos sarjan osa ei löydy kausijulkaisujaksoista, sitten kannattaa tarkistaa, olisiko julkaisu luetteloitu mahdollisesti monografiana. Toistuvasti samalla nimellä ilmestyvät julkaisut on VAARIssa luetteloitu kausijulkaisuksi. Tällaisia ovat mm. erilaiset lakikokoelmat ja ohjeistukset, esim. Sosiaalilainsäädäntö... Helpoin haku VAARIsta on perushaku: lehden/sarjan nimi. Edellämainitunlainen yksittäinen jul- 11
Tallinnassa syyskuun lopulla pidetyssä kaukopalvelukonferenssissa (http://www.nlib.ee/ilds/) tuli voimakkaasti esiin kehitys perinteisestä kirjastojen välisestä kaukopalvelusta kohti kokoelmien yhteiskäyttöä. Monen esityksen kohdalla väistämättä huomasi kiroavansa Suomen tilannetta - miksi me otettiin paikat sieltä viimeisistä vaunuista? Juna menee eteenpäin kohti uudenlaista asiakkuutta kaukopalvelussa ja meidän pitää Suomessakin päästä eteenpäin eikä jäädä asemasillalle odottamaan seuraavaa junaa. Mutta onneksi juna on vislannut jo Kuopijoon päin. Ja mänijöitäkin on ollut. Varastokirjaston toiminta- ja taloussuunnitelmassa vuosille 2007-2010 kaukopalvelun osalta toimintaympäristöstä todetaan mm. seuraavaa: Kaukopalvelu on perinteisesti määritelty kirjastojen väliseksi toiminnaksi, jossa asiakas on jättänyt toimeksiannon kirjastoon, ja kaukopalvelu on tilannut halutun aineiston toisesta kirjastosta asiakkaalle. Tämä perinteinen kaukopalvelutoiminta on saanut rinnalleen asiakastoimisia toimintamuotoja. Monet kirjastojärjestelmät tukevat asiakastoimista tilaamista, joka on yhdistetty asiakkaan tekemään aineiston paikantamiseen Parin vuoden ajan Varastokirjasto on yhdessä joidenkin yliopisto- ja ammattikorkeakoulukirjastojen kanssa kehittänyt kokoelmien yhteiskäyttöä UB-moduulin avulla. Vielä ei ehkä voida puhua kokoelmien täysimääräisestä yhteiskäytöstä, koska tähän asti yhteislainaus (UB) on ollut yksisuuntaista eli ns. kokoelmakirjastoja (Holding Library) on ollut vain yksi eli Varastokirjasto ja asiakkaan kotikirjastoja (Home Library) on ollut useampia. Tähänastinen kokemus on hyödyllistä kuitenkin siinä mielessä, että olemme parin vuoden aikana muokanneet ja testanneet erilaisia yhteislainauspolitiikoita ja tietokantamäärityksiä. Tuloksena tästä työstä meillä on nyt toimiva ja tehokas työväline kokoelmien yhteiskäytön edistämiseksi. Puuttuu vain sen laajempi käyttöönotto. Suomalaisessa kirjastoverkostossa on pitkään ollut ongelmana kirja-aineiston hankala saatavuus. Erilaiset rajoitukset ja maksut ovat olleet esteenä asiakkaan näkökulmasta tehokkaalle kaukopalvelutoiminnanalle. Pentti Vattulaisen tekemän Performance of ILL in Nordic Academic libraries (2000, http://inet.dpb.dpu.dk/nvbf/perform.pdf) -selvityksen mukaan kaukolainojen määrä suomalaisissa yliopistokirjastoissa verrattuna paikallislainoihin oli vain 1,8 %, kun se esimerkiksi Ruotsissa oli yli 10% ja Tanskassa lähes 14%. Kokoelmat ovat siis Suomessa joko niin hyvät, ettei kaukolainoja juurikaan tarvita tai kauko- 14