KRISTIINANKAUPUNGIN SIIPYYN MERITUULIVOIMAHANKE KALATALOUDELLINEN LISÄSELVITYS

Vastaanottaja Suomen Merituuli Oy Asiakirjatyyppi Lisätutkimusraportti Päivämäärä Joulukuu 2013 KRISTIINANKAUPUNGIN SIIPYYN MERITUULIVOIMAHANKE KALATALOUDELLINEN LISÄSELVITYS

KRISTIINANKAUPUNGIN SIIPYYN MERITUULIVOIMAHANKE KALATALOUDELLINEN LISÄSELVITYS Päivämäärä 20/12/2013 Laatija Tarkastaja Hanna Peltonen Otso Lintinen Viite 82127026 Ramboll Säterinkatu 6 PL 25 02601 ESPOO P +358 20 755 611 F +358 20 755 6201 www.ramboll.fi

KALATALOUDELLINEN LISÄSELVITYS SISÄLTÖ 1. Johdanto 1 2. Tutkimusmenetelmät 1 2.1 Kalanpoikasten pyydystäminen Gulf Olympia pyydyksellä 1 2.2 Merkintäistutukset 3 2.3 Meritaimenien vaellusreitit 3 2.4 Muut vaelluskalat sekä harjus 4 3. Tutkimustulokset 5 3.1 Kalanpoikasten pyydystäminen Gulf Olympia pyydyksellä 5 3.2 Meritaimenen vaellusreitit 9 3.3 Muut vaelluskalat sekä harjus 13 3.3.1 Merilohi (Salmo salar) 13 3.3.2 Vaellussiika (Coregonus lavaretus) 15 3.3.3 Nahkiainen (Lampetra fluviatilis) 15 3.3.4 Harjus (Thymallus thymallus) 16 4. Tulosten tarkastelu 16 5. Yhteenveto 17 Lähdeluettelo 19

1. JOHDANTO Suomen Merituuli Oy suunnittelee Kristiinankaupungin Siipyyn edustalle noin 10 kilometrin etäisyydelle mantereesta merituulivoimapuistoa. Tässä raportissa vastataan yhteysviranomaisen lausunnossaan (EPOELY/55/07.04/2010) esittämään lisäselvitystarpeeseen koskien merituulivoimapuiston YVA-selostuksen kalatalousosiota. Lisäselvitykset on tehty vuonna 2013. Kalaston maastokartoituksia ja lisääntymisalueita koskevaan lisäselvitystarpeeseen on tässä raportissa vastattu kalanpoikaspyynnein. Tietoa alueen vaelluskaloista on kerätty kirjallisuudesta ja aiheesta aikaisemmin tehdyistä tutkimuksista, haastattelemalla joitain alueen ammattikalastajia sekä pyytämällä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta tietoja Lapväärtinjokeen ja Merikarvianjokeen merkintäistutetuista kaloista. 2. TUTKIMUSMENETELMÄT 2.1 Kalanpoikasten pyydystäminen Gulf Olympia pyydyksellä Kristiinankaupungin edustan merialueella pyydystettiin kalanpoikasia Gulf Olympia -pyydyksellä (Kuvat 1 2) kesällä 2013 kolmena tutkimuskertana (30.5., 16.6., 8.8.) kuvassa 3 (seuraava sivu) esitetyillä 21:llä 500 metrin pituisella linjalla. Tutkimuslinjat sijaitsivat hankealueen läheisillä matalikoilla. Pyydys koostuu parillisesta haavipyydyksestä, joka kiinnitetään veneen keulan sivuille ja tyhjätään jokaisen linjavedon jälkeen purkkiin formaliiniin säilymään poikasten tunnistukseen ja laskemiseen asti. Toinen haavi oli asetettu 0,5 metrin syvyyteen ja toinen 1 metrin syvyyteen. Kuva 2. Gulf Olympia pyydys paarpuurissa Kuva 1. Gulf Olympia pyydys tyyrpuurissa 1

Kuva 3. Poikaspyynnin tutkimuslinjat hankealueen läheisillä matalikoilla 2

2.2 Merkintäistutukset Tietoja Lapväärtinjokeen ja Merikarvianjokeen kuluneen kymmenen vuoden aikana merkintäistutetuista vaelluskaloista pyydettiin Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta (RKTL). Merkintäpalautusten avulla saadaan tietoa kalojen pyyntipaikoista. Tästä voidaan epäsuorasti päätellä kalojen vaellusreittejä useamman vuoden aineiston avulla. Lapväärtinjoki sijaitsee noin 12 km hankealueesta koilliseen ja Merikarvianjoki noin 40 km hankealueesta kaakkoon. 2.3 Meritaimenien vaellusreitit Meritaimenien vaellusreittejä meren ja Lapväärtinjoen välillä selvitettiin pyytämällä tietoja viideltä alueella pitkään kalastaneelta, Pohjanmaan ELY-keskuksen valitsemalta (kalastusmestari Lars Sundqvist, henkilökohtainen tiedonanto 25.4.2013) ammattikalastajalta. Kalastajia pyydettiin merkitsemään heillä tiedossa olevat meritaimenien vaellusreitit sekä pyydystensä paikat kuvan 4 (seuraava sivu) karttaan. 3

Kuva 4. Ammattikalastajille lähetetty kartta, johon heitä pyydettiin merkitsemään heidän tiedossaan olevat meritaimenien vaellusreitit merestä Lapväärtinjokeen sekä omat pyyntipaikkansa. 2.4 Muut vaelluskalat sekä harjus Tietoa Kristiinankaupungin edustalla tavattavista vaelluskaloista vaellussiian, nahkiaisen ja merilohen osalta sekä harjuksesta on kerätty kirjallisuudesta sekä aiheeseen liittyvistä aikaisemmista 4

tutkimuksista. Tietoa on saatu muun muassa RKTL:n verkkosivuilta sekä tutkimuksista, joilla on selvitetty kaapelien magneettikentän vaikutuksia kalojen vaelluskäyttäytymiseen. 3. TUTKIMUSTULOKSET 3.1 Kalanpoikasten pyydystäminen Gulf Olympia pyydyksellä Kalanpoikasia saatiin kolmen tutkimuskerran aikana 21 linjalta yhteensä 98 kpl (Taulukko 1). Suurin osa poikasista saatiin viimeisellä näytteenottokerralla elokuussa. Taulukko 1. Kalanpoikasten määrät (kpl) neljältä tutkimuskerralta vuonna 2013 kpl 30.5.2013 7 16.6.2013 1 8.8.2013 90 Yht. 98 Silakanpoikaset olivat saaliissa yleisimpiä (Taulukko 2). Tokkoja saatiin toiseksi eniten. Suomessa tavataan tällä hetkellä viittä eri tokkojen heimoon kuuluvaa lajia, joista todennäköisesti kolmea tavataan Kristiinankaupungin korkeudelle asti. Eri tokkolajit muistuttavat ulkoisesti hyvin paljon toisiaan etenkin poikasvaiheissa, mistä syystä niiden lajikohtainen tunnistaminen on hankalaa. Taulukko 2. Lajikohtaiset kalanpoikasten määrät (kpl) vuoden 2013 tutkimuksissa kpl Silakka 54 Tokot 39 Kiiski 3 Piikkisimppu 1 Kolmipiikki 1 Yht. 98 5

Silakoiden ja tokkojen lisäksi saaliiksi saatiin vain kolme kiiskeä sekä yksi piikkisimppu ja yksi kolmipiikki. Lajien tunnistuksessa saatiin apua Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkijalta, Lauri Urholta. Kuvassa 5 on esitetty pikku-valokuvin saaliiksi saadut kalalajit. Kuva 5. Ylärivi vasemmalta oikealle: silakoita, tokkoja ja kolmipiikki. Alarivi vasemmalta oikealle: piikkisimppu ja kiiski Pyyntilinja- ja lajikohtaiset kappalemääräiset saaliit eri tutkimuskerroilla on esitetty taulukossa 3. Tokkojen poikasmäärät vaihtelivat eri tutkimuslinjoilla, eikä niissä ollut selkeitä alueellisia eroja (Kuva 6, seuraava sivu). Silakanpoikasten pituudet vaihtelivat välillä 6 20 mm. Pienimmät olivat ruskuaispussipoikasia. Tokon poikasten pituus vaihteli välillä 5 11 mm ja niistäkin pienimmät olivat ruskuaispussipoikasia. Taulukko 3. Kalanpoikasten lajikohtaiset kappalemäärät hankealueella eri tutkimuslinjoilla neljänä tutkimuskertana Si1 Si2 Si3 Si4 Si5 Si6 Si7 Si8 Si9 Si10 Si11 Si12 Si13 Si14 Si15 Si16 Si17 Si19 Si20 Si21 Yht. 30.5.2013 Silakka 2 5 7 16.6.2013 Piikkisimppu 1 1 8.8.2013 Kiiski 1 1 1 3 Kolmipiikki 1 1 Silakka 13 6 8 1 1 1 1 1 3 1 1 2 2 5 1 47 Tokot 4 8 6 2 3 2 2 1 1 1 2 1 3 3 39 Yht. 18 14 15 3 4 3 2 1 1 1 2 1 3 10 1 2 3 2 8 4 98 6

Kuva 6. Silakan ja tokon poikasten kappalemäärät hankealueella (Pyydys: Gulf Olympia) 7

Pohjanmaan ELY-keskukselta saadun Vaasan läänin seutukaavaliiton selvitystä koskevan aineiston (Vaasan läänin seutukaavaliitto 1985, S. Nymann. Henkilökohtainen tiedonanto 13.12.2013) perusteella silakan kutualueet Kristiinankaupungin edustalla sijaitsevat pääasiassa hankealueen itäpuolella (Kuva 7). Kuva 7. Silakan kutualueet Merenkurkun alueella Vaasan läänin seutukaavaliiton selvityksen perusteella (Vaasan läänin seutukaavaliitto 1985. S. Nymann. Henkilökohtainen tiedonanto 13.12.2013) Siipyyn tuulivoimahankkeen alue sijaitsee eteläisimpien merkittyjen kutualueiden länsipuolella. 8

3.2 Meritaimenen vaellusreitit Kuluneen kymmenen vuoden aikana hankealueen pohjoispuolelle laskevaan Lapväärtinjokeen on vuosittain istutettu 999 2 993 kpl 2-vuotiaita Isojoen kantaa olevia meritaimenen poikasia (Taulukko 4). Lapväärtinjoen yläjuoksua kutsutaan Isojoeksi ja Isojoen kanta onkin Lapväärtinjoen omaa kasvatuksissa ja istutuksissa käytettyä meritaimenkantaa (RKTL 2011). Isojoki on yksi harvoista Suomen joista, jossa on jäljellä meritaimenen luonnonkanta. Kaikki Suomen meritaimenkannat ovat äärimmäisen uhanalaisia ja niitä vahvistetaankin istutuksin (RKTL 2013 e). Taulukko 4. Lapväärtinjokeen vuosina 2003-2013 merkintäistutettujen meritaimenien istutuserien tiedot Istutuspäivämäärä Istutusmäärä (kpl) Kanta Ikä Keskipituus (mm) Keskipaino (g) Merkkityyppi Istutuspaikka Istutuksen syy 16.4.2003 1000 ISOJOKI 2-V 247 167 CARLIN ISOJOKI PERUSKOSKI 29.4.2004 1000 ISOJOKI 2-V 235 147 CARLIN LAPVÄÄRTINJOKI DAGSMARK SILTA kalakantojen seuranta 20.4.2005 1000 ISOJOKI 2-V 239 162 CARLIN LAPVÄÄRTINJOKI PERUSKOSKI kalakantojen seuranta 10.5.2006 1000 ISOJOKI 2-V 264 205 CARLIN ISOJOKI PERUSKOSKI kalakantojen seuranta 2.5.2007 1000 ISOJOKI 2-V 241 157 CARLIN ISOJOKI PERUSKOSKI kalakantojen seuranta 14.4.2008 999 ISOJOKI 2-V 256 193 CARLIN ISOJOKI PERUSKOSKI kalakantojen seuranta 9.5.2008 694 ISOJOKI 2-V 232 124 CARLIN LAPPVÄÄRTINJOKI LAXFORS sopimuskasvatus 24.4.2009 999 ISOJOKI 2-V 251 182 CARLIN LAPVÄÄRTINJOKI PERUSKOSKI kalakantojen seuranta 24.4.2009 995 ISOJOKI 2-V 249 179 T-ANKKURIMERKKI LAPVÄÄRTINJOKI PERUSKOSKI kalakantojen seuranta 15.5.2009 999 ISOJOKI 2-V 232 101 CARLIN LAPVÄÄRTINJOKI ISOKOSKI sopimuskasvatus 29.4.2010 999 ISOJOKI 2-V 230 127 CARLIN LAPVÄÄRTTI ISOJOKI STORFORSEN kalakantojen seuranta 26.4.2011 1000 ISOJOKI 2-V 220 116 CARLIN ISOJOKI PERUSKOSKI kalakantojen seuranta 24.4.2012 999 ISOJOKI 2-V 263 205 CARLIN LAPVÄÄRTINJOKI PERUSKOSKI kalakantojen seuranta Suurin osa saaliiksi saatujen merkittyjen meritaimenien merkkipalautuksista tehdään kahden vuoden sisällä istutuksesta (Taulukko 5). Merkkipalautusten osuudet kunkin istutuserän merkintäistutettujen meritaimenien kokonaislukumäärästä vaihtelivat välillä 0 3,1 % ja toisena vuotena välillä 0,1 3,1 %. Kaikki kalastajat eivät palauta saaliiksi saamiensa merkintäistutettujen taimenien merkkejä. Yleisin pyyntiväline, jolla merkintäistutettu kala oli palautustietojen perusteella saatu, oli verkko. Taulukko 5. Lapväärtinjokeen vuosina 2003-2013 merkintäistutettujen meritaimenerien merkkipalautustiedot Palautuksia Palautus % koko istutusmäärästä Istutusvuosi yht. kpl Palautus % 1. merivuonna 2. merivuonna 3. merivuonna 4. merivuonna 5. merivuonna 6. merivuonna 2003 67 6,7 3,1 2,6 1,0 2004 49 4,9 1,4 3,1 0,3 0,1 2005 27 2,7 0,9 0,8 0,7 0,1 0,2 2006 43 4,3 1,7 1,5 0,2 0,2 0,7 2007 22 2,2 0,8 1,0 0,2 0,2 2008 45 4,5 1,5 2,2 0,4 0,2 0,2 2008 1 0,1 0,1 2009 48 4,8 1,8 1,6 1,2 0,1 0,1 2009 17 1,7 0,9 0,7 0,1 2009 4 0,4 0,2 0,2 2010 23 2,3 1,0 0,8 0,5 2011 23 2,3 0,9 1,0 0,4 2012 29 2,9 0,8 2,1 9

Kuvassa 8 on esitetty Lapväärtinjokeen ja vertailun vuoksi Merikarvianjokeen vuosina 2003-2013 merkintäistutettujen taimenien pyyntipaikat. Kuva 8. Saaliiksi saatujen Lapväärtinjokeen ja Merikarvianjokeen vuosina 2003-2013 merkintäistutettujen meritaimenerien pyyntipaikat 10

Kuvassa 9 on esitetty merkintäistutettujen taimenien pyyntipaikat lähempää hankealuetta. Suurin osa sekä Lapväärtinjokeen että Merikarvianjokeen merkintäistutetuista taimenista pyydettiin istutusjoen ja siitä pohjoiseen Vaasan väliseltä alueelta. Muutama yksilö pyydettiin hyvinkin kaukaa istutuspaikasta Pohjanlahden perukoilta ja Itämeren pääaltaasta. Suurin osa pyydettiin rannikkoalueilta ja saaristosta. Hankealueelta ei saatu merkkipalautuksia. Kuva 9. Saaliiksi saatujen Lapväärtinjokeen ja Merikarvianjokeen vuosina 2003-2013 merkintäistutettujen meritaimenerien pyyntipaikat lähempänä istutusjokea. 11

Tietoja meritaimenien vaellusreiteistä Kristiinankaupungin edustalla meren ja Lapväärtinjoen välillä pyydettiin puhelimitse ja kirjeitse viideltä alueen ammattikalastajalta. Tiedot saatiin kolmelta ammattikalastajalta. Saatujen tietojen mukaan taimenien vaellusreitit kulkevat rannikon lähellä niin Lapväärtinjoen pohjois- kuin eteläpuolellakin hankealueen ulkopuolella (Kuva 10). Tiedot koskivat lähinnä kalastajien nykyisiä tai aikaisempia pyyntialueita, joilta he olivat saaneet taimenia saaliksi. Kuva 10. Ammattikalastajien ilmoittamat meritaimenien vaellusreitit Kristiinankaupungin edustan merialueella ja ilmoitettuja pyyntipaikkoja 12

3.3 Muut vaelluskalat sekä harjus 3.3.1 Merilohi (Salmo salar) Kuvassa 11 on esitetty Merikarvianjokeen vuosina 2003-2013 merkintäistutettujen lohien pyyntipaikat. Kuva 11. Saaliiksi saatujen Merikarvianjokeen vuosina 2003-2013 merkintäistutettujen merilohien pyyntipaikat 13

Kuvassa 11 on esitetty merkintäistutettujen lohien pyyntipaikat lähempänä hankealuetta. Lapväärtinjokeen ei ole tehty lohien merkintäistutuksia ainakaan kyseisenä ajanjaksona. Suurin osa lohista pyydettiin korkeintaan 50 km:n etäisyydellä istutusjoesta. Yhtä Itämeren pääaltaalle vaeltanutta lohta lukuun ottamatta kaikki pyydettiin noin 100 km:n sisällä istutusjoesta. Taimenista poiketen suurempi osa lohista pyydettiin istutusjoen eteläpuolelta. Hankealueelta ei saatu merkkipalautuksia. Kuva 11. Saaliiksi saatujen Merikarvianjokeen vuosina 2003-2013 merkintäistutettujen merilohien pyyntipaikat lähempänä istutusjokea 14

Itämeren lohi on tällä hetkellä luokiteltu vaarantuneeksi (RKTL 2012). Suomen ainoat Itämereen laskevat joet, joissa on alkuperäinen ja luonnonvarainen merilohikanta ovat Tornionjoki ja Simojoki Perämerellä. 3.3.2 Vaellussiika (Coregonus lavaretus) Hankealueen lähistöllä ei ole vaellussiikajokia, vaan lähin istutusten varassa oleva vaellussiikajoki, Kokemäenjoki, sijaitsee noin 50 km hankealueesta etelään (RKTL 2012). Perämeren vaellussiika tekee suomalaisista siioista pisimpiä vaelluksia (Lehtonen 2003). Se ulottaa syönnösvaelluksensa kutujoestaan jopa Ahvenanmerelle asti ja palaa sukukypsäksi tultuaan kutujokeensa (Lehtonen 2003, RKTL 2013 b). Siikamuodoistamme vaellussiika luokitellaan uhanalaisuusasteeltaan erittäin uhanalaiseksi (RKTL 2013 b). 3.3.3 Nahkiainen (Lampetra fluviatilis) Lapväärtinjoessa on alkuperäinen silmälläpidettäväksi luokiteltu nahkiaiskanta (RKTL 2012). Nahkiaisen merivaiheen elinympäristöistä ei tiedetä juuri mitään, sillä nahkiaisia ei kalasteta merellä (RKTL 2013, Lehtonen 2003). Nahkiaisia on tavattu rannan läheltä aina 100 metrin syvyyteen (Lehtonen 2003). Ensimmäisenä merikesänä nuoret nahkiaiset liikkuvat varsin laajalti (RKTL 2013) ja harvat havainnot viittaavat siihen, että ne oleilisivat ainakin toisen merikesänsä melko syvällä viileän alusveden alueella vapaassa vedessä (Lehtonen 2003). Myöskään nahkiaisten vaellusten laajuudesta ei ole havaintoja (Lehtonen 2003). Nahkiaiset eivät ole muiden vaelluskalojen tapaan kutujokiuskollisia, vaan lopullisen kutujoen valinnan määräävät ilmeisesti ainakin veden laatu ja vedenkorkeus. Tutkimustietoa siitä, kuinka tuulivoimaloiden vedenalaisten kaapeleiden magneettiset kentät vaikuttavat kalojen vaellusreitteihin on tarjolla rajoitetusti. Magneettikentän ominaisuudet vaihtelevat käytetyn sähkövirran ja kaapelityypin mukaan sekä sen mukaan, onko kaapelit haudattu pohjaan (Öhman ym. 2007). Kaapelien hautaamisen sedimenttiin vähintään 1 m syvyydelle on havaittu pienentävän magneettivuota jonkin verran (Centre for Marine and Coastal Studies 2003). Eteläisellä Itämerellä tehdyssä telemetriakokeessa ankeriaat (Anquilla anquilla) seurasivat maan magneettikenttää ja poikkesivat siltä kaapelin aiheuttaessa poikkeaman magneettikentässä (Westerbergin & Begout-Anras 2000 lähteessä Öhman ym. 2007). Kokeissa sijaintia koskevaa tarkkuutta pidettiin kuitenkin liian pienenä pitävien johtopäätösten tekemiseksi. Toisessa tutkimuksessa eteläisellä Itämerellä ankeriaiden vaellusreitti kulki noin 500 metrin etäisyydellä tuulivoimalasta (Westerberg 1994 lähteessä Öhman ym. 2007). Telemetriset tutkimukset eivät osoittaneet muutosta ankeriaan vaelluskäyttäytymisessä ainakaan kyseisellä etäisyydellä tuulivoimalasta. Samassa tutkimuksessa huomattiin kuitenkin ero ankeriaiden määrissä alueen pyydyksissä, kun tuulivoimala oli päällä tai pois päältä. Tutkimuksessa ei kuitenkaan selvinnyt, johtuiko tämä tuulivoimalan aiheuttamasta melusta vain elektromagneettisuudesta. Westerberg ja Lagenfelt (2008) havaitsivat ankeriaiden uimisnopeuden hidastuneen selkeästi Ruotsin mantereen ja Ahvenanmaan välillä meren pohjassa kulkevan kaapelin läheisyydessä. Kaapelien aiheuttamaa viivästystä vaellukselle pidettiin kuitenkin pienenä (keskimäärin n. 30 min.) 15

3.3.4 Harjus (Thymallus thymallus) Kristiinankaupungin edustan merialueella elää alkuperäinen äärimmäisen uhanalaiseksi luokiteltu meriharjuskanta (RKTL 2012). Harjuksen kutu- ja poikasalueet ovat joessa tai merialueella uloimpien saarten rantavesissä (RKTL 2010). Harjuskannat ovat taantuneet vuosikymmeniä ja nykyisin kantojen tilanne on todella heikko. 2000-luvulla harjuksen lisääntyminenkin on selkeästi heikentynyt, mihin yhdeksi syyksi epäillään rantavyöhykkeen rihmalevien runsastumista kutupohjilla ja poikasalueilla. Merialueen kannat ovat pienentyneet lähes olemattomiin, sillä vain yksittäisiä kaloja saadaan, eikä lisääntymistä ole viime vuosina havaittu. 4. TULOSTEN TARKASTELU Hankealueella tai sen lähistöllä kutevia kalalajeja ovat poikastutkimuksen perusteella ainakin silakka, tokot, kiiski, piikkisimppu ja kolmipiikki. Silakan ja tokkojen kutualueita sijaitsee tulosten mukaan laajalti hankealueen ympäristön matalikoilla. Yksikään ammattikalastaja ei ilmoittanut mahdollisesti tiedossa oleviaan kalojen kutualueita Kristiinankaupungin edustalla. Merkittävimmät kalojen kutualueet sijaitsevat kuitenkin rannikon tuntumassa ja saariston suojassa. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen kalanpoikasten esiintymiskartoitusten ja mallinnusten tulosten valossa hankealueen läheisiä matalikkoja ei voida pitää alueen tärkeimpinä kalojen lisääntymisalueina (Intersik 2009, Helsingin satama 2012). Myös Pohjanmaan ELY-keskukselta saadun Vaasan läänin seutukaavaliiton selvitystä koskevan aineiston (Vaasan läänin seutukaavaliitto 1985, S. Nymann. Henkilökohtainen tiedonanto 13.12.2013) perusteella silakan kutualueet Kristiinankaupungin edustalla sijaitsevat pääasiassa lähempänä rannikkoa hankealueesta itään. Rakaren -matalikko ja muutama pohjoisempi pienempi matalikko on todettu Vaasan läänin seutukaavaliiton selvityksessä silakan kutualueiksi. Kesän 2013 poikastutkimuksen havainnot tukevat selvityksen tuloksia. Poikastiheydet alueella olivat kesällä 2013 kuitenkin melko matalia, mikä viittaa siihen, että lähempänä rannikkoa sijaitsee todennäköisesti merkittävämpiä kutualueita. Merkintäpalautustietojen ja ammattikalastajilta saatujen tietojen perusteella Kristiinankaupungin edustalla kulkee meritaimenien vaellusreittejä, mutta pääosin ne kulkevat rannikolla hankealueen ulkopuolella. Merkintäpalautustiedot ja ammattikalastajien tiedot koskien vaellusreittejä ovat sidoksissa merkintäpalautuksia tehneiden kalastajien kalastuspaikkoihin, joista suurin osa sijaitsee rannikolla. Kauempana ulapalla hankealueella harjoitetaan ammattimaista troolikalastusta, joka ei sovellu vaeltavien lohikalojen pyyntiin. Myös kirjallisuuden perusteella taimen vaeltaa pääasiassa lähellä kotijokea tai istutuspaikkaa rannikon ja avomeren välillä (Kallio-Nyberg 2002, Lehtonen 2013). Isojoen taimenella on luontaisesti laajempi vaellusalue kuin toisella Suomessa istutuksiin käytetyllä taimenkannalla, Ingarskilanjoen taimenella (Kallio-Nyberg ym. 2002). Kristiinankaupungin edustalla on merkintäpalautustietojen perusteella myös Merikarvianjokeen istutettujen lohien vaellusreittejä. Merkintäpalautuksia saatiin lähinnä rannikolta hankealueen ulkopuolelta, mikä saattaa johtua ainakin osin siitä, että merkintäpalautuksia tekevien henkilöiden kalastusalueet sijaitsivat rannan läheisellä alueella. Myös Torniojoen ja Simojoen alkuperäistä kantaa olevia lohia todennäköisesti tavataan Kristiinankaupungin edustalla niiden vaeltaessa kutujokensa ja eteläisellä Itämerellä sijaitsevien syönnösalueidensa välillä. Pohjanlahden lohikanto- 16

jen tärkeimmät syönnösalueet sijaitsevat Itämeren eteläosissa (RKTL 2013 c), kun taas Suomenlahden lohet pysyttelevät syönnösvaelluksellaan pääosin Suomenlahden alueella. Merikarvianjokeen on istutettu sekä Pohjanlahden että Suomenlahden lohikantoja, mutta eteläiselle Itämerelle vaeltanut yksilö kuului Suomenlahden (Nevajoen) kantaan. Vaellussiian syönnösvaellukset meressä saattavat olla pitkiä (RKTL 2013 b), mistä syystä myös Kristiinankaupungin merialueella todennäköisesti tavataan muun muassa Kokemäenjoen vaellussiikoja. Nahkiaisen merivaiheesta on hyvin vähän tietoa, mistä syystä sen vaellusreittejäkään ei tunneta. Mikäli ankeriasta koskevia tutkimuksia voidaan pitää osoituksena kaapelien aiheuttamasta häiriöstä niiden vaelluskäyttäytymiseen, saattaisi tuulivoimalan kaapeleilla olla samanlainen vaikutus Kristiinankaupungin edustan nahkiaisen, vaellussiian ja meritaimenen kutuvaelluksiin. Kaapelit voisivat aiheuttaa poikkeamia ja täten viivästystä kalojen vaelluksissa, vaikka ne eivät estäisikään niitä löytämästä kutujokeensa. On kuitenkin huomioitava, että vaikutukset saattavat vaihdella kaapelityypin, sähkönsiirtotehon, kalalajin sekä ympäristön mukaan. Koska nahkiainen ei ole meritaimenen ja vaellussiian tapaan kutujokiuskollinen, voi se vaelluksen häiriintyessä todennäköisesti valita kutujoekseen jonkin muun joen kuin, mihin se alun perin suuntasi. Koska nahkiaisia ei kalasteta merellä, eikä niiden merivaiheen elinympäristöistä tästä syystä tiedetä juuri mitään, on nahkiaisen vaellusreittien selvittäminen Kristiinankaupungin edustalla lähes mahdotonta. Meritaimenen kohdalla tuulivoimapuiston sähkönsiirtokaapelin ei arvioida haittaavan Lapväärtinjokeen kutuvaelluksellaan matkaavia taimenia, joiden pääasiallinen vaellusreitti sijoittunee lähemmäs rannikkoa. Merikaapeleiden kalatalousvaikutuksia on seurattu Uudenkaupungin edustalla, jossa sijaitsevat Siipyyn merituulivoimapuistoa huomattavasti suuremman sähkönsiirtokapasiteetin ja jännitteen omaavat Fenno-Skan 1 ja 2 merikaapelit Suomen ja Ruotsin välillä. Fenno- Skan 1 -merikaapeliyhteyden kalataloudellisessa tarkkailussa (Niinimäki, ym 1998) ei havaittu sellaisia muutoksia eri kalastusmuotojen saaliissa, joiden olisi voitu selvästi osoittaa johtuneen merikaapelin käytöstä. Fenno-Skan 2 kaapelihankkeen Länsi-Suomen ympäristölupaviraston päätöksessä (Dnro LSY-2007-Y-16) todettiin, että hankkeesta ei ennalta arvioiden aiheudu kenellekään vesilain mukaan korvattavaa vahinkoa, haittaa tai edunmenetystä. Lohen tai meritaimenen vaellusten ei ole raportoitu häiriintyneen Fenno-Skan kaapeleiden käyttöönoton takia, joten on epätodennäköistä, että huomattavasti pienempitehoiset merituulivoimapuiston sähkönsiirtokaapelit aiheuttaisivat merkittävää haittaa Siipyyn alueen kalastolle. 5. YHTEENVETO Vuonna 2013 tehtiin Kristiinankaupungin edustan merialueella Kristiinankaupungin Siipyyn merituulivoimahankkeeseen liittyen kalataloudellisia lisäselvityksiä. Kalataloudellisiin tutkimuksiin sisältyivät lisääntymisalueselvitys ja vaelluskalaselvitys. Lisääntymisalueita selvitettiin hankealueella toteutetun poikaspyynnin (Gulf Olympia pyydys) avulla. Vaelluskalaselvitys tehtiin haastattelemalla alueen ammattikalastajia sekä keräämällä tietoa kirjallisuudesta sekä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) merkintäpalautustiedoista. 17

Hankealueella tai sen lähistöllä kutevia kalalajeja ovat poikastutkimuksen perusteella ainakin silakka, tokot, kiiski, piikkisimppu ja kolmipiikki. Silakan ja tokkojen kutualueita sijaitsee tulosten mukaan laajalti hankealueen ympäristön matalikoilla. Tärkeimmät kutualueet sijaitsevat kuitenkin rannikon tuntumassa ja saariston suojassa, eikä hankealueen läheisimpiä kutualueita voida pitää alueen tärkeimpinä kalojen kutualueina. Merkintäpalautustietojen ja taimenen osalta ammattikalastajilta saatujen tietojen perusteella Kristiinankaupungin edustalla kulkee meritaimenien ja -lohien vaellusreittejä, mutta pääosin ne kulkevat rannikolla hankealueen ulkopuolella. Myös kirjallisuuden perusteella taimen vaeltaa pääasiassa lähellä kotijokea tai istutuspaikkaa rannikon ja avomeren välillä (Kallio-Nyberg 2002, Lehtonen 2013). Hankealueella harjoitetaan lähinnä vaeltavien lohikalojen pyytämiseen soveltumatonta troolikalastusta, mistä syystä tietoa hankealueen mahdollisista vaellusreiteistä on vaikea saada. Lapväärtinjoella noin 12 km hankealueesta koilliseen on oma meritaimenen luonnonkanta. Suomen ainoat Itämereen laskevat joet, joissa on alkuperäinen ja luonnonvarainen merilohikanta ovat Tornionjoki ja Simojoki Perämerellä. Noin 40 km hankealueesta kaakkoon Merikarvianjoessa on istutuksin tuettu lohikanta. Myös vaellussiian vaellusreittejä saattaa kulkea Kristiinankaupungin edustalla, vaikka lähistöllä ei olekaan vaellussiian kutujokia. Lähin istutusten varassa oleva vaellussiikajoki, Kokemäenjoki, sijaitsee noin 50 km hankealueesta etelään (RKTL 2012). Nahkiaisten merivaiheesta on saatavilla vain vähän tietoa. Mikäli ankeriasta koskevia tutkimuksia voidaan pitää osoituksena kaapelien aiheuttamasta häiriöstä niiden vaelluskäyttäytymiseen, saattaisi tuulivoimalan kaapeleilla olla samanlainen vaikutus Kristiinankaupungin edustan nahkiaisen, vaellussiian ja meritaimenen kutuvaelluksiin. Kaapelit voisivat aiheuttaa poikkeamia ja täten viivästystä kalojen vaelluksissa, vaikka se ei estäisikään niitä löytämästä kutujokeensa. On kuitenkin huomioitava, että vaikutukset saattavat vaihdella kaapelityypin, sähkönsiirtotehon, kalalajin sekä ympäristön mukaan. Koska nahkiainen ei ole meritaimenen ja vaellussiian tapaan kutujokiuskollinen, voi se vaelluksen häiriintyessä todennäköisesti valita kutujoekseen jonkin muun joen kuin, mihin se alun perin suuntasi. Koska nahkiaisia ei kalasteta merellä, eikä niiden merivaiheen elinympäristöistä tästä syystä tiedetä juuri mitään, on nahkiaisen vaellusreittien selvittäminen Kristiinankaupungin edustalla lähes mahdotonta. Meritaimenen kohdalla tuulivoimapuiston sähkönsiirtokaapelin ei arvioida haittaavan Lapväärtinjokeen kutuvaelluksellaan matkaavia taimenia, joiden pääasiallinen vaellusreitti sijoittunee lähemmäs rannikkoa. Tuulivoimapuiston sähkönsiirtokaapeleiden aiheuttama haitta alueen kalastolle on todennäköisesti vähäinen, sillä edes huomattavasti tehokkaampien Uudenkaupungin edustalla sijaitsevien Suomen ja Ruotsin välisten Fenno-Skan -merikaapeleiden ei ole havaittu aiheuttaneen merkittäviä vaikutuksia sikäläisen ammattikalastuksen saaliissa. 18

LÄHDELUETTELO Centre for Marine and Coastal Studies (2003) A baseline assessment of electromagnetic fields generated by offshore windfarm cables. Collaborative Offshore Wind Research Into the Environment (COWRIE) Report. Liverpool. s. 71. Helsingin satama 2012. Ruoppausmassojen meriläjitysalue Helsingin edustalla. Ympäristövaikutusten arviointiselostus. Helsingin sataman julkaisu. Sarja B 2012:12 Intersik 2009. http://intersik.se/fi/resultat/merikutuisen-siian-poikastuotantoalueet/ Kallio-Nyberg, I., Saura, A & Ahlfors, P. (2002) Istutettujen taimenkantojen vaelluksissa eroa. Suomen Kalastuslehti 2002Lehtonen (2003) Iso kalakirja. Ahvenesta vimpaan. Niinimäki J. ja Nurmi P., 1998. Ruotsin ja Suomen välisen Fenno-Skan tasasähköyhteyden kalataloudellinen tarkkailu vuosina 1988-1997. Kirjanpitokalastus 1997. Imatran Voima Oy / Suomen Kantaverkko Oy. Kala- ja Vesitutkimus Oy. Helsinki 23.3.1998. RKTL (2010) Harjuksen uhanalaisuus. <<http://www.rktl.fi/kala/tietoa_kalalajeista/suomen_uhanalaiset_kalat/harjuksen_uhanalaisuus.html>> Luettu 26.11.2013 RKTL (2011) Taimenen uhanalaisuus http://www.rktl.fi/kala/tietoa_kalalajeista/suomen_uhanalaiset_kalat/taimenen_uhanalaisuus.ht ml>> Luettu 26.11.2013 RKTL (2012) Atlas. <<http://atlas.rktl.fi/>> Luettu 26.11.2013 RKTL (2013) Nahkiainen (Lampetra fluviatilis), << http://www.rktl.fi/kala/tietoa_kalalajeista/nahkiainen/>> Luettu 17.10.2013 RKTL (2013 b) Siika (Coregonus lavaretus). <<http://www.rktl.fi/kala/tietoa_kalalajeista/siika >> Luettu 26.10.2013. RKTL (2013 c) Lohi (Salmo salar) <<http://www.rktl.fi/kala/tietoa_kalalajeista/lohi_jarvilohi/#esiin>> Luettu 26.11.2013 RKTL (2013 d) Lohen uhanalaisuus << http://www.rktl.fi/kala/tietoa_kalalajeista/suomen_uhanalaiset_kalat/lohen_uhanalaisuus.html> > Luettu 26.11.2013 RKTL (2013 e) Taimen (Salmo trutta) <<http://www.rktl.fi/kala/tietoa_kalalajeista/taimen/>> Luettu 26.11.2013 Westerberg, H. (1994) Fiskeriundersökningar vid havsbaserat vindkraftverk 1990 1993. Raportti. Fiskeriverket, Utredningskontoret, Jönköping. s. 1-44. Westerberg, H. & Begout-Anras, M.L. 2000. Orientation of silver eel (Anguilla anguilla) in a disturbed geomagnetic field. In: Advances in Fish Telemetry. Proceedings of the Thirdy Conference on Fish Telemetry. Moore, A. and Russel, I. (eds). Centre for Environment, Fisheries and Aquaculture Science, Lowestoft, s 149 158. Westerberg, H. & Lagenfelt, I. (2008) Sub-sea power cables and the migration behaviour of the European eel. Fisheries Management and Ecology. 15: 369-375 Öhman, M.C, Sigray, P. & Westerberg, H. (2007) Offshore Windmills and the Effects of Electromagnetic Fields on Fish. Ambio 36:8 19

20