HAMMASLÄÄKETIETEELLINEN ARTIKKELI Päihteiden vaikutus hampaisiin ja niiden kiinnityskudoksiin MARJA PÖLLÄNEN JA MERJA LAINE Huumeiden käyttö ja siihen liittyvät ongelmat ovat yleistyneet suuresti viime vuosina myös Suomessa, joskin tupakka ja alkoholi ovat edelleen käytetyimmät päihteet. Suomessa päihteiden sekakäyttö on tavallista. Huumeita käytetään yhdessä alkoholin ja erityisesti tupakan kanssa. Tiedetään myös, että huumekokeiluja on yleisimmin niillä nuorilla, jotka ovat aloittaneet aikaisin tupakoinnin ja alkoholin käytön. Päihteiden ongelmakäyttäjillä on usein huono suuterveys (1, 2). Sekakäytön vuoksi yksittäisen päihteen vaikutusta suuterveyteen on vaikea arvioida. Hammaslääkärin tulee kuitenkin tunnistaa huumeiden käyttöön yleisesti liittyvät suumuutokset ja informoida potilaitaan päihteiden käyttöön liittyvistä riskeistä. Suuterveyden heikkous on osittain seurausta kotihoidon laiminlyömisestä ja yleisestä välinpitämättömyydestä. Toisaalta huono suuterveys voi johtua runsaasta sokerin nauttimisesta eräiden huumeiden käytön yhteydessä ja tiettyjen huumeiden aiheuttamasta suun kuivumisesta. Syljen eritystä vähentävät etenkin amfetamiini, ekstaasi, kannabis sekä opiaateista morfiini ja heroiini. Monet alkoholijuomat ovat sokeripitoisuutensa lisäksi happamia, mikä voi lisätä eroosiota ja hampaiden kulumista. Eräät huumeet (amfetamiini ja ekstaasi) aiheuttavat bruksismia ja lisäävät hampaiden attritiota ja lohkeamisia. Päihderiippuvuuteen liittyy usein myös lääkeriippuvuus. Pääasiassa keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä käytetään sekä päihtymistarkoitukseen että huumeiden aiheuttamien sivuvaikutusten lieventämiseen. Niiden hyvin yleinen haittavaikutus on syljenerityksen väheneminen. Päihteiden käyttäjät ovat usein syrjäytyneitä ja hakeutuvat hammashoitoon vasta vieroitushoidossa tai vankilassaolon aikana, jolloin huumeeton aika tuo säryt esiin. Monet huumeethan ovat myös voimakkaita kipulääkkeitä. Yleensä hoidontarve on tässä vaiheessa suuri. Huumeet voivat aiheuttaa yleisterveydellisiä ongelmia, jotka on huomioitava hammashoidon yhteydessä, esimerkiksi sydämen ja hengityselinten toimintaan liittyvät komplikaatiot. Suonensisäisiä huumeita käyttävillä on HIV-infektioita ja hepatiitteja. Huumeet voivat laukaista psykoosin tai paniikkihäiriön. Tänä päivänä mielenterveyspalveluiden käyttäjistä yhä useampi on hoidossa huumeiden käytön vuoksi. Tässä katsauksessa käsitellään varsinaisten huumeiden sekä tupakan ja alkoholin (taulukko 1) aiheuttamia ien- ja hammasvaikutuksia. Varsinaiset huumeet Kannabishuumeet (hasis, marihuana) Kannabis on keskushermostoa lamaava huume, jonka vaikutukset suurina annoksina muistuttavat LSD:n ja muiden hallusinogeenien vaikutuksia. Kannabiksella on myös sedatiivisia vaikutuksia. Sitä pääasiassa poltetaan, jolloin syntyy sille tyypillinen imelä haju. Kannabis vilkastuttaa ääreisverenkiertoa, kiihdyttää pulssia ja laskee verensokeria. Se aiheuttaa pupillien laajenemista, silmien verestystä ja kuivumista. Suun kuivuminen on yleistä. Kannabiksen käyttö lisää janon tunnetta ja ruokahalua. Tyypillistä on voimakas makeannälkä. Kipuherkkyys vähenee. Joidenkin tutkimusten mukaan kannabis heikentää elimistön puolustusmekanismeja, mikä ilmenee lisääntyneenä infektioherkkyytenä. Kannabishuumeiden käyttäjillä syljen erityksen väheneminen yhdessä ja erikseen runsaan makean käytön kanssa altistaa hampaiden reikiintymiselle. Kannabis voi aiheuttaa hyperplastisia ienmuutoksia ja alveoliluukatoa (2). Kannabiksen käytön yhteydessä plakki voi värjäytyä siniharmaaksi (3). Marihuanan polttajilla levyepiteelikarsinooman riski on moninkertainen tupakoiviin verrattuna. Syynä saattaa olla marihuanan korkeampi palamislämpötila ja sen sisältämät karsinogeenit. Kannabiksen polttajilla myös palovammojen riski on lisääntynyt, koska kannabiksen palamislämpötila on korkeampi kuin tupakan. Amfetamiini ja sen johdannaiset Amfetamiini on Suomen yleisimmin käytetty piikkihuume. Amfetamiini stimuloi keskushermostoa ja kiihdyttää elimistön toimintoja. Sen vaikutus alkaa lähes välittömästi. Väsymys ja näläntunne katoavat samalla kun vireyden tunne lisääntyy. Amfetamiinin vai- 364 Suomen Hammaslääkärilehti 7/2003
HAMMASLÄÄKETIETEELLINEN ARTIKKELI Taulukko 1. Päihteet Varsinaiset huumausaineet Kannabishuumeet Marihuana Hasis Amfetamiini Amfetamiini Ekstaasi kutuksesta silmäterät laajentuvat. Pulssi kiihtyy ja verenpaine nousee sekä hikoilu lisääntyy. Suuret annokset voivat aiheuttaa rytmihäiriöitä, kouristuksia ja lämpöhalvauksen. Pitkäaikaisen käytön seurauksena voi tulla keskushermoston vaurioita, kuten pakkoliikkeitä. Puremalihakset voivat krampata tai leuoissa on pakkoliikkeitä. Käyttäjä voi olla myös masentunut, aggressiivinen ja käytökseltään arvaamaton ja harhainen. Amfetamiinin käyttäjät valittavat usein suun ja limakalvojen kuivuutta. He käyttävät usein makeanhimonsa tyydyttämiseen paljon virvoitusjuomia, jotka puolestaan saattavat aiheuttaa lisääntynyttä hampaiden kulumista. Bruksaamisen vuoksi hampaiden ja kruunujen lohkeamiset ovat yleisiä. Ekstaasi Ekstaasi muistuttaa rakenteeltaan amfetamiinia. Siitä saa välittömän mielihyväntunteen, kuten amfetamiinista. Ekstaasin käyttö on yleistynyt viime vuosien aikana Suomessa etenkin viihdehuumena. Käyttäjät ovat yleensä työ- tai opiskeluelämässä mukana. Monet eivät miellä itseään väärinkäyttäjäksi, koska ekstaasia ei piikitetä. Ekstaasi aiheuttaa aistiharhoja ja voimakasta riippuvuutta. Pitkäaikaiskäytöstä seuraa masennuksen lisääntymistä, muistin heikkenemistä ja tylsistymistä sekä parkinsonismia muistuttavia motorisia häiriöitä. Ekstaasi aiheuttaa aivojen serotoniinitason laskun, joka aiheuttaa ajan myötä mielialan laskua ja mielialavaihteluja. Mielialalääkkeitä käytetään yleisesti laskuun liittyvän masennuksen hoidossa. Ekstaasin käyttöön liittyy lämmönsäätelyjärjestelmän toimintahäiriöitä, kuten voimakasta lämmönnousua. Hikoilu lisää elimistön kuivumista. Nestehukka yhdessä lämpöhalvauksen kanssa saattaa johtaa jopa kuolemaan. Ekstaasin käyttäjillä ilmenee syljen erityksen vähenemistä ja bruksismia. Suun kuivumista on yli 90 prosentilla ekstaasin käyttäjistä. Ekstaasi aiheuttaa, kuten amfetamiini, lihasten hyperaktiivisuutta ja lihaskramppeja kasvojen alueella. Readfern ym. (4) havaitsivat ekstaasin käyttäjillä hampaiden kulumista dentiinin asti etenkin molaarialueilla. Lähes 90 prosenttia ilmoitti purevansa yhteen tai narskuttavansa hampaitaan huumeenoton jälkeen (5). Hampaiden yhteenpuremista saattoi jatkua pitkään, jopa vuorokauden ajan (4). Samaan aikaan yli 90 prosenttia käytti happamia virvoitusjuomia keskimäärin kolme tölkkiä yhden huumeen käyttökerran aikana (5). Takahampaiden kulumisen on ajateltu siten johtuvan hampaiden yhteenpuremisesta ja samaan aikaan käytetyistä erosiivisista juomista. Syljen erityksen väheneminen yhdessä runsaan sokerin käytön kanssa lisää hampaiden reikiintymisriskiä. futureimagebank.com Opiaatit Oopiumi Morfiini Heroiini Metadoni Kodeiini Kokaiini Kokaiini Crack Hallusinogeenit LSD Khat Liuottimet Alkoholi Tupakkatuotteet Opiaatit Opiaatit ovat Opium-unikosta saatavia aineita ja niiden kemiallisia johdannaisia. Oopiumi, morfiini ja heroiini kuuluvat luonnon opiaatteihin. Ne ovat kipua lievittäviä ja rauhoittavia aineita. Morfiini on oopiumin tärkein vaikuttava aine. Metadoni ja kodeiini ovat synteettisiä opiaatteja. Opiaattiriippuvaisten vieroitus- ja korvaushoitoon on Suomessa käytetty 1990-luvun lopulta lähtien metadonia ja buprenorfiinia (Subutex). Opiaatteihin syntyy erittäin voimakas fyysinen ja psyykkinen riippuvuus nopeasti. Opiaatit lamaannuttavat keskushermostoa. Liikkeet hidastuvat, puhe muuttuu sammaltavaksi, ruokahalu katoaa ja silmäterät supistuvat hyvin pieniksi. Suu ja nielu kuivuvat. Kivut lievittyvät, jolloin ei hakeuduta esimerkiksi hammashoitoon. Heroiini Heroiinimarkkinat ovat hiljentyneet Afganistanin sodan vuoksi. Heroiini aiheuttaa erittäin nopean riippuvuuden. Heroiinia poltetaan ja nuuskataan, mutta pääasiassa sitä käytetään suonensisäisesti. Etenkin poltettava heroiini aiheuttaa suun kuivumista. Polttaminen voi aiheuttaa tummia, nuuskan käytöstä syntyvien värjäytymien kaltaisia muutoksia ikenille (6). Hampaiden reikiintymisen lisäksi hampaiden eroosiomuutokset voivat olla Suomen Hammaslääkärilehti 7/2003 365
HAMMASLÄÄKETIETEELLINEN ARTIKKELI lisääntyneet, koska heroinistit myös oksentavat herkästi. Kiinassa tehdyssä tutkimuksessa huumevieroitushoidossa olevilta heroinisteilta tutkittiin suun terveydentilaa ja todettiin heikompi parodontiumin kunto ja enemmän kariesta kuin vastaavan muun väestön epidemiologisessa tutkimuksessa (7). Kokaiini Kokaiinin vaikutukset ovat hyvin paljon amfetamiinin kaltaiset, mutta lyhytkestoisemmat. Käyttäjä kokee voimakkaan hyvänolon tunteen. Pulssi ja hengitys nopeutuvat ja silmäterät laajenevat samalla kun nälän ja väsymyksen tuntee häviävät. Niiskuttelua saattaa esiintyä. Isoilla annoksilla verenpaine voi nousta ja voi ilmetä lämpöilyä, sydämen rytmihäiriöitä ja kouristuksia. Poltettava kokaiini (crack) heikentää elimistön puolustusmekanismeja, mikä ilmenee lisääntyneenä infektioherkkyytenä. Suuvaikutuksia on havaittu koko purentaelimen alueella (2). Suora kontakti limakalvoon voi aiheuttaa suun haavaumia ja suulaen iskeemisen nekroosin. Ien vuotaa helposti, epiteelipinta hilseilee ja ikenet vetäytyvät. Alveoliluukato voi olla voimakasta. Hampaiden vihlominen ja eroosio voivat myös lisääntyä. Purentaelimen häiriöitä, kuten lisääntynyttä bruksismia, leukaniveloireita ja lihaskipua on myös raportoitu. Hallusinogeenit LSD on voimakkain tunnettu aistiharhoja aiheuttava aine. Sen hallusinogeenisia vaikutuksia ovat mm. visuaaliset harha-aistimukset. Sympaattisia vaikutuksia ovat pupillien laajeneminen, hyperglykemia ja hypertermia. Parasympaattinen vaikutus ilmenee lisääntyneenä syljen ja kyynelten erittymisenä. Verenpaine voi olla alhainen ja sydän lyö harvakseltaan. Käyttö voi johtaa psykoosiin. Hallusinogeenien suuvaikutuksia tunnetaan melko huonosti. Amfetamiinin tapaan LSD saattaa aiheuttaa bruksismia ja trismusta (8). Taulukko 2. Tupakoitsijan riski sairastua parodontiittiin Tutkimuspaikka Ikä Riskisuhde (Odds Ratio) Julkaisu USA 65+ 6.2 27 USA 25+ 6.1 28 USA 25 74 4.75 29 Ruotsi 21 70 2.6/8.4 30 USA 28 73 5.5 31, 32 Pohjois-Irlanti 20 30 14.1 33 Khat Arabian niemimaalla ja Itä-Afrikassa khat-kasvien lehtien pureskeleminen on yleistä, ja sitä on harrastettu vuosisatojen ajan. Vaikutus on amfetamiinin kaltaista, keskushermostoa stimuloivaa. Khatin pitkäaikaiskäytön ja suusyövän välillä näyttäisi olevan yhteys (9). Harvinaista plasmasolugingiviittiä sekä mahdollisesti khatin sisältämän tanniinihapon aiheuttamaa suutulehdusta on raportoitu khatin käyttäjillä. Khatin yhteys parodontaalisairauksiin on edelleen epäselvä. Liuottimet Liuottimet vahingoittavat hermosoluja. Pitkäaikaiseen käyttöön liittyy nenäverenvuotoa, silmien verestystä ja suun ja nenän haavaumia. Suun ympärillä voi olla eryteemaa. Adrenaliinipitoisia puudutusaineita ei suositella käytettäväksi. Liuottimien käyttäjä on altis sydämen rytmihäiriöille, minkä vuoksi häntä ei saa pelästyttää (8). Alkoholi Alkoholi on laillinen päihde, jonka kulutus on nousussa ja käytön aloitusikä on alenemassa. Alkoholi on edelleen suomalaisten ykköspäihde, ja sen käytön aiheuttamat haitat ovat suuremmat kuin muiden päihteiden aiheuttamat. Pitkäaikaisen alkoholin käytön seurauksena voivat aivot, maksa ja ääreishermot vaurioitua. Alkoholi heikentää immuunivastetta ja lisää infektioherkkyyttä (8). Infektioherkkyyteen voi vaikuttaa myös alkoholistien yleinen aliravitsemus. Tapaturmat ovat myös yleisiä alkoholin käyttöön liittyviä terveyshaittoja. Alkoholin vaikutuksia suuhun on tutkittu lähinnä ongelmakäyttäjillä. Huonon suuterveyden taustalla on usein huono terveys, heikko ravitsemus ja suuhygienian laiminlyöminen (10). Alkoholin suorien vaikutusten lisäksi suurkuluttajilla systeemiset vaikutukset voivat heijastua suun pehmytosiin ja sylkeen. Suurkuluttajilla parotisrauhanen usein suurenee ja sen tiehyiden rakenteessa tapahtuu muutoksia, kuten haimassakin. Parotissyljen määrä voi vähentyä ja sen koostumus muuttua. Maksan toiminnan häiriytyessä ikenet ja limakalvot saattavat vuotaa helposti. Huonosti paranevat suun haavaumat ovat myös yleisiä, samoin sieni-infektiot. Väkevä alkoholi vaurioittaa suoraan suun limakalvoja ja kuivattaa niitä. Vitamiinipuutokset voivat puolestaan aiheuttaa kielen kirvelyä ja pinnan siliämistä. Alkoholilla ei ole suoraa vaikutusta hampaisiin vaan, vaikutukset liittyvät juoman happamuuteen ja sokeripitoisuuteen. Alkoholin väärinkäyttäjistä osa pystyy peittämään hyvin juomisensa, eikä esimerkiksi työpaikalla olla tietoisia ongelmista. Peittely-yrityksiin voi kuulua esimerkiksi jatkuva pastillien syönti alkoholin hajun peittämiseksi (11). Juomat, jotka ovat sekä happamia että makeita (esimerkiksi siiderit), voivat lisätä hampaiden reikiintymistä ja eroosiota. Usein väkevien alkoholijuomien kanssa käytetään virvoitusjuomia, jotka ovat erittäin happamia (ph <3) (12). Myös viinit ovat happamia (ph <4) ja niiden runsas nauttiminen saattaa aiheuttaa eroosiota hampaisiin. Lisäksi alkoholi ärsyttää mahaa ja voi aiheuttaa happamia röyhtäisyjä/mahan sisällön nousua suuhun. Pitkäaikaisen alkoholin käytön onkin osoitettu korreloivan hammaseroosioihin (13). Alkoholin vaikutuksista parodontiumiin on vähän tutkimuksia. Äskettäin Tezal ym. (14) totesivat, että viikoittain käytetyn alkoholin määrän ollessa yli 10 annosta ienverenvuoto ja kliininen kiinnityskato lisääntyivät hieman verrattuna henkilöihin, jotka käyttivät vähemmän tai eivät käyttäneet lainkaan alkoholia. Plakin määrässä tai bakteerifloorassa ei todettu eroja, ja tutkijat selittivät tulosta lähinnä käyttäytymistekijöillä. Alkoholi on merkittävä suusyövän riskitekijä. Vaikka alkoholin ei ole osoi- 366 Suomen Hammaslääkärilehti 7/2003
HAMMASLÄÄKETIETEELLINEN ARTIKKELI tettu itsessään aiheuttavan syöpää, on se lisäriski. Laimea alkoholi läpäisee hyvin etenkin keratinisoitumattoman epiteelin ja voi siten toimia haitallisten aineiden kuljettimena limakalvon läpi. Ruuansulatuskanavan ja suun mikrobit tuottavat alkoholista asetaldehydiä, joka on toksinen ja karsinogeeninen yhdiste. Asetaldehydillä tiedetään olevan merkitystä suun ja muun ruuansulatuskanavan syöpien synnyssä. Mitä huonompi suuhygienia, sitä todennäköisempää, että asetaldehydiä on syljessä enemmän, sillä suun bakteerit pystyvät metaboloimaan etanolia asetaldehydiksi (15). Alkoholi voi lisätä joidenkin keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden vaikutusta, toisaalta alkoholin käyttäjä saattaa tarvita suuremman määrän puudutusainetta kivun poistamiseksi. Metronidatsoli yhdessä alkoholin kanssa käytettynä voi saada aikaan antabusreaktion. Maksan toiminnan heikentyminen voi lisätä vuototaipumusta. Tupakkatuotteet Tupakka on monelle ensimmäinen päihde, jota kokeillaan. Se aiheuttaa voimakasta riippuvuutta. Tiedetään, että nuorena aloitettu tupakointi on riski myöhemmälle alkoholin ja huumeiden käytölle. Tupakan tärkein vaikuttava aine on nikotiini. Se on vasoaktiivinen aine, joka stimuloi keskushermostoa. Tupakointi on huomattava parodontaalisairauksien riskitekijä. Tupakoinnin yhteyden ikenien tilaan kuvasi jo v. 1947 Pindborg, joka totesi tupakoitsijoilla selkeästi enemmän akuuttia nekrotisoivaa gingiviittiä kuin tupakoimattomilla (16). 1990-luvulla on julkaistu useita tutkimuksia, joissa on todettu tupakoinnin olevan selkeästi yhteydessä myös aikuisparodontiittiin (taulukko 2). Tupakointi vaikuttaa parodontiitin vaikeusasteeseen, etenemiseen ja hoitovasteeseen. Tiedetään, että tupakoinnin määrällä on suuri vaikutus (> 10 savuketta päivässä) ja että runsaasti ja kauan tupakoineilla parodontiumin tilanne on usein huono. Albander ym. totesivat tutkimuksessaan (17), että yli 30 askivuotta (askivuosi = askia/vrk x poltettujen vuosien määrä) polttaneilla oli kaikilla hampaiden kiinnityskudossairaus. Tupakoitsijan parodontiitille on tyypillistä, että syviä taskuja ja luukatoa sekä furkaatioleesioita on enemmän kuin verrokkiryhmien tupakoimattomilla. Ientulehduksen määrä vaihtelee suuresti, mutta yleisesti ottaen tupakoitsijoilla kliiniset tulehduksen merkit ovat vähäisemmät kuin tupakoimattomilla. Tupakan aineosista nikotiini aiheuttaa mm. vasokonstriktiota, jolloin ienverenvuoto on vähäisempää. Tarkkaa tupakoinnin vaikutusmekanismia hampaiden kiinnityskudoksiin ei kuitenkaan tunneta. Syitä on tutkimuksissa etsitty niin mikrobikoostumuksesta kuin puolustusvasteestakin. Tupakoitsijan syljessä on todettu enemmän laktobasilleja ja hiivoja kuin tupakoimattomilla (18), mutta hampaan pinnalle kiinnittyneen supragingivaalisen plakin määrissä ei ole todettu eroja (19). Tupakointiin ei myöskään näyttäisi liittyvän spesifistä mikrobiflooraa; saman syvyisistä taskuista otetuissa viljelynäytteissä ei subgingivaalisen plakin koostumuksessa ole todettu eroja tupakoivien ja tupakoimattomien välillä (20). Toisaalta nuorilla (21 35 v.) tupakoitsijoilla on kuitenkin löydetty 18 kertaa useammin parodontopatogeeneja supragingivaalisesta plakista kuin verrokkiryhmän tupakoimattomilla (21). Tupakoitsijoilla syljen kalsiumpitoisuus on korkea, supragingivaalisen hammaskiven muodostumistaipumus on lisääntynyt ja se on suorassa suhteessa tupakoinnin määrään (22). Nämä tekijät yhdessä saattavat selittää kiinnityskudossairauden käynnistymistä, ja sen vuoksi tupakkavalistus erityisesti nuorille on erittäin tärkeää. Tupakointi vaikuttaa myös isännän puolustusvasteeseen monin tavoin ikenen alueella. Suun keratinosyytit ottavat vastaan ensimmäisenä tupakan haitallisia aineosia. Nikotiini lisää keratinosyyttien tulehdusvälittäjäaineiden (mm. interleukiini-1 ja prostaglandiini E2) tuottoa plakkiärsytykselle, ja tämä puolestaan saa aikaan sidekudosja luutuhon kiihtymisen. Tupakointi aiheuttaa ikenen verenkierron heikentymistä, ja sitä kautta tulevien puolustustekijöiden määrä vähenee. Tupakointi vaikuttaa myös suoraan puolustussoluihin; valkosolujen kemotaksia, fagosytoosi ja happiradikaalien tuotto hidastuvat. Tupakan sisältämä nikotiini ja tupakan savu huonontavat fibroblastien jakaantumista ja toimintaa, mm. fibronektiininin ja kollageenin tuotto vähentyvät, ja ne aiheuttavat solujen kuolemaa. Vasta-ainetuotanto eräille parodontopatogeeneille (P. intermedialle, F. nucleatumille ja A. actinomycetemcomitansille) on tupakoitsijoilla vähentynyt. Tupakoivilla parodontiittipotilailla myös sidekudosmatriksin hajottamista estävien proteiinien (a-2 makroglobuliini ja a-1 antitrypsiini) määrä on vähentynyt. (23). Sekä tupakoivilla miehillä että naisilla on luu hauraampaa. Pelkän osteoporoosin ei ole todettu aiheuttavan marginaalista luukatoa. Krall ym. tutkivat 690 miestä, joiden parodotaalitilannetta seurattiin 23 vuoden ajan (24). Tupakoinnin todettiin olevan yhteydessä alveoliluukadon lisääntymiseen ja hampaiden menetykseen. Savukkeiden, piipun tai sikarien polttajilla vaikutukset eivät juurikaan eronneet toisistaan. In vitro -tutkimuksista tiedetään, että tupakan aineosat hidastavat luusolujen uusiutumista. Kliinisissä tutkimuksissa on todetfutureimagebank.com Suomen Hammaslääkärilehti 7/2003 367
HAMMASLÄÄKETIETEELLINEN ARTIKKELI futureimagebank.com tu, että tupakointi huonontaa hoitovastetta niin ei-kirurgiselle kuin kirurgisellekin parodontaalihoidolle. Erityisesti syvät taskut (> 5 mm ) paranevat huonosti ei-kirurgisella hoidolla tupakoitsijoilla. Tiedetään, että tupakoitsijoilla nikotiinia kertyy juuren pintaan ja mikäli sitä ei riittävän hyvin poisteta hoidon yhteydessä, voi se heikentää paranemisprosessia. Uudisluun muodostuminen on tupakoitsijoilla huonompaa, ja vaste regeneratiivisille hoitomuodoille on myös huonompi. Tämä on syytä huomioida myös implanttihoitoja suunniteltaessa. Potilastyössä on tärkeää korostaa potilaalle, että tupakoinnin lopettaminen on hyödyllistä parodontiumin terveyttä ajatellen; luukadon eteneminen hidastuu ja hoidollekin saadaan parempi vaste. (23, 25). Tupakointi yhdessä alkoholin kanssa vaikuttaa synergisesti suun epiteelin dysplasioiden syntyyn. Ns. savuttoman tupakan eli nuuskan käyttö on viime vuosina lisääntynyt myyntikiellosta huolimatta. Etenkin nuoret urheilijat käyttävät nuuskaa. Nuuska aiheuttaa hampaiden värjäytymistä, ien- ja limakalvomuutoksia, kuten ienvetäytymiä ja kiinnityskatoa. Nuuskan vaikutuksista suuhun on raportoitu äskettäin laajasti (26). Sylki ja päihdediagnostiikka Osalla päihteistä on vaikutuksia syljen koostumukseen. Sylkeä onkin pyritty käyttämään apuna päihdediagnostiikassa. Tupakoinnilla tai alkoholin käytöllä ei ole vaikutusta syljen perusominaisuuksiin (eritykseen tai koostumukseen) niin merkittävästi, että niitä voisi käyttää diagnostiikassa. Toisaalta päihdettä itsessään tai sen aineenvaihduntatuotetta voi erittyä sylkeen. Tupakoitsijoilla nikotiinia ja kotiinia erittyy sylkeen ja ientaskunesteeseen, jossa sitä on enemmän kuin syljessä. Alkoholia erittyy sylkeen, ja sitä voidaan mitata melko luotettavasti pikatesteillä. Syljestä tehtävät varsinaiset huumetestit ovat osoittautuneet toistaiseksi melko epävarmoiksi. Joidenkin huumeiden jäämät näkyvät syljessä vain hyvin lyhyen ajan. Kaikki huumeet eivät paljastu sylkitestein. Käytännön ongelmia voi tuottaa esimerkiksi syljen vähyys. Jos testejä käytetään esimerkiksi vankilassa huumeettomuuden seurantaan, ongelmana voi olla huumeiden vieroitushoidossa käytettävien lääkkeiden syljen eritystä vähentävä vaikutus. Hammashoito Hammaslääkärillä on tärkeä rooli päihteiden suumuutosten havaitsemisessa. Tupakoinnilla on nykytiedon mukaan selvä yhteys parodontaalisairauksiin. Monet huumeet aiheuttavat verensokerin laskua, jota korjataan usein sokeripitoisilla virvoitusjuomilla. Syljen erityksen väheneminen ja sokeripitoinen dieetti vaikuttavat yhdessä hampaiden reikiintymistä lisäävästi. Alkoholin käyttö voi myös epäsuorasti lisätä hampaiden reikiintymistä ja eroosiota. Alkoholi ei itsessään ole syöpää aiheuttava aine, mutta se potentoi esimerkiksi tupakan karsinogeenisia vaikutuksia. Alkoholisteilla saattaa maksavaurioiden seurauksena olla lisääntynyt vuototaipumus. Huumeiden käytön mahdollisuus on myös muistettava epäselvissä suutulehduksissa ja limakalvomuutoksissa. Monet päihteet aiheuttavat myös limakalvojen ja ikenien värjäytymistä. Kariesleesiot saattavat olla hyvinkin värjäytyneitä. Hoitotilanteessa on otettava huomioon päihteiden käyttäjien lyhytjänteisyys ja epäluuloisuus. Potilaan käytös saattaa olla ennalta arvaamatonta. Monella huumeenkäyttäjällä abstraktisen ajattelun puute, kuten aikakäsitys, voi hankaloittaa hoitoa. He eivät useinkaan ole pitkäjänteisiä eivätkä noudata ohjeita. Kipulääkkeet tai puudutusaineet eivät välttämättä vaikuta tavanomaisina annoksina huume- tai alkoholiongelmaisilla. Yllättävää kyllä monet huumeenkäyttäjät ovat piikkikammoisia, mahdollisesti sen vuoksi, etteivät itse hallitse piikitystilannetta. Hoitotilanteessa on myös muistettava, että ruiskuhuumeiden käyttäjistä noin 80 prosentilla on veriteitse leviäviä virustauteja. Huumeet, joilla on sympatomimeettista vaikutusta, potentoivat adrenaliinin vaikutusta, ja tämä on syytä huomioida puudutusaineen valinnassa. Vaikka huumeiden käyttäjien määrä on kasvamassa, myös kuntoutujien määrä todennäköisesti nousee tulevaisuudessa. Huumeriippuvaisuudesta päässeet ovatkin haaste myös hammashoidolle. Pitkään jatkunut huumeidenkäyttö jättää selvät merkit suuhun. Purentaelimen kuntoutus voi ratkaisevasti edesauttaa sopeutumista uudelleen yhteiskuntaan. Oral symptoms and manifestations of drug abuse Alcohol and tobacco are the most commonly used drugs in Fin land and every day dentists encounter patients having oral symptoms due to the use of these drugs. The abuse of illegal drugs and their effects on oral health has also come to the attention of dentists. This article deals with both legal and illegal drugs and their effects on oral health. Cigarette smoking is a well documented risk factor in oral cancer and periodontal disease. Smoking affects on the severity, progression and treatment response of periodontitis due to several defects in host defense. It is important that the dentist diagnoses and informs the (often asymptomatic) patient about the effects of smoking on oral health, the risk of more serious periodontal tissue destruction and the need for treatment. Alcohol use causes defects in various organs (e.g. liver and brain) which indirectly affects oral health. Defects in liver function cause problems in the synthesis of blood coagulation factors, and gingival bleeding may be spontaneous, extensive and difficult to control. Alcohol increases mucosal penetration and amplifies for example the effects of toxic tobacco extracts. The effect of alcoholic drinks of low ph on dental erosion has been documented and should be kept in mind when examining and diagnosing dental erosion. 368 Suomen Hammaslääkärilehti 7/2003
HAMMASLÄÄKETIETEELLINEN ARTIKKELI The information about the effects of illegal drugs on oral health is still limited and the underlying mechanisms are not well understood. Commonly reported symptoms are a decrease in salivary secretion, a subjective feeling of dry mouth, bruxism, attrition and oral ulcers. In practice dentists should recognize the signs of drug use/abuse on oral health and inform the patient about the harmful effects on oral health. However, illegal drug users often have serious problems with their general health and in their everyday social life, and oral symptoms and problems ar e frequently neglected. The role of dentists in their treatment is an important part of rehabilitation aimed at helping such patients adapt to society. Kirjallisuus 1. Rees TD. Oral effects of drug ab-use. Crit Rev Oral Biol Med 1992; 3: 163 184. 2. Rees TD. Drugs and oral disorders. Periodontology 2000; 18: 21 36. 3. Zimmerman M, Liljeberg P. Missbruk och tandvård. Dental Produktguide 2002; 1: 11 18. 4. Redfearn PJ, Agrawal N, Mair LH. An association between the regular use of 3,4-methylenedioxy-methamphetamine (ecstasy) and excessive wear of the teeth. Addiction 1998; 93: 745 748. 5. Milosevic A, Agrawal N, Redfearn P, Mair L. The occurrence of toothwear in users of Ecstasy (3,4-methylenedioxymethamphetamine). Community Dent Oral Epidemiol 1999; 27: 283 287. 6. Zimmerman M, Borg A-C. Narkotika och tandvård. Dental Produktguide 2002b; 4: 12 17. 7. Du M, Bedi R, Guo L, Champion J, Fan M, Holt R. Oral health status of heroin users in a rehabilitation centre in Hubei province, China. Community Dent Health 2001; 18: 94 98. 8. Meechan JG. Drug abuse and dentistry. Dent Update 1999; 26: 182 187,190. 9. Soufi HE, Kameswaran M, Malatani T. Khat and oral cancer. J Laryngol Otol 1991; 105: 643 635. 10. Ainamo A, Lenander-Lumikari M, Alho HE. Alkoholi ja suun terveys. Duodecim 1998; 114: 1914 1920. 11. Zimmerman M, Borg A-C. Alkohol och tandvård. Dental Produktguide 2002a; 3: 28 37. 12. Shaw L, Smith AJ. Dental erosion the problem and some practical solutions. Br Dent J 1998; 186: 115 119. 13. Hede B. Determinants of oral health in a group of Danish alcoholics. Eur J Oral Sci 1996; 104: 403 408. 14. Tezal M, Grossi SG, Ho AW, Genco RJ. The effect of alcohol consumption on periodontal disease. J Periodontol 2001; 72: 183 189. 15. Homann N, Tillonen J, Rintamäki H, Salaspuro M, Lindqvist C, Meurman JH. Poor dental status increase acetaldehyde production from ethanol in saliva; a possible link to increased oral cancer risk among heavy drinkers. Oral Oncol 2001; 37: 153 158. 16. Pindborg JJ. Tobacco and gingivitis. I. Statistical examination of the significance of tobacco in development of ulceromembranous gingivitis and in the formation of calculus. J Dent Res 1947; 26: 261 264. 17. Albandar JM, Streckfus CF, Adesanya MR, Winn DM. Cigar, pipe and cigarette smoking as risk factors for periodontal disease and tooth loss. J Periodontol 2000; 71: 1874 1881. 18. Sakki T, Knuuttila M. Controlled study of the association of smoking with lactobacilli, mutans streptococci and yeasts in saliva. Eur J Oral Sci 1996; 104: 619 622. 19. Bergström J, Eliasson S, Preber H. Cigarette smoking and periodontal bone loss. J Periodontol 1991; 62: 242 246. 20. Boström L, Bergström J, Dahlén G, Linder LE. Smoking and subgingival microflora in periodontal disease. J Clin Periodontol 2001; 28: 212 219. 21. Shiloah J, Patters MR, Waring MB. The prevalence of pathogenic periodontal microflora in healthy young adult smokers. J Periodontol 2000; 71: 562 567. 22. Sewón L, Karjainen S, Söderling E, Hyyppä T, Luukkala-Wardi E, Mäkelä M. ym. Salivary calcium level in tobacco smokers. J Dent Res 2000; 79: 1301. 23. Kinane DF, Chestnutt IG. Smoking and periodontal disease. Crit Rev Oral Biol Med 2000; 11: 356 365. 24. Krall EA, Garvey AJ, Garcia RI. Alveolar bone loss and tooth loss in male cigar and pipe smokers. J Am Dent Assoc 1999; 130: 57 64. 25. Bergström J, Eliasson S, Dock J. A 10-year prospective study of tobacco smoking and periodontal health. J Periodontol 2000; 71: 1338 1347. 26. Merne M. Nuorten nuuskankäyttö haaste suun terveydenhuollolle. Suom Hammaslääkärilehti 2000; 16: 972 984. 27. Beck JD, Koch GG, Rozier RG, Tudor GE. Prevalence and risk indicators for periodontal attachment loss in population of older communitydwelling Blacks and Whites. J Periodontol 1990; 61: 521 528. 28. Habner J, Kent R. Cigarette smoking in periodontal practice. J Periodontol 1992; 62: 100 106. 29. Grossi SG,Zambon JJ, Ho AW, Koch G, Dunford RG, Mactei EE, ym. Assessment of risk for periodontal disease. I Risk indicators for attachment loss. J Periodontol 1994; 65: 260 267. 30. Bergström J, Preber H. Tobacco use as a risk factor. J Periodontol 1994; 65: 545 550. 31. Stoltenberg JL, Osborn JB, Pihlstöm BL, Herzberg MC, Aeppli DM, Wolff LF ym. Association between cigarette smoking, bacterial pathogens and periodontal status. J Periodontol 1993; 64:1225 1230. 32. Beck JD, Slade GD. Epidemiology of periodontal diseases. Curr Opin Periodontol 1996; 3: 3 9. 33. Linden GK, Mullally BH. Cigarette smoking and periodontal destruction in young adults. J Periodontol 1994; 65: 718 723. Tietoja huumeiden vaikutuksista on saatu myös seuraavista lähteistä: www.kokototuus.com www.paihdelinkki.fi Marja Pöllänen, HLT, erikoistuva hammaslääkäri Merja Laine, dos., EHL Turun yliopisto ja Turun Yliopistollinen Keskussairaala Lemminkäisenkatu 2, 20520 Turku marja.pollanen@utu.fi, puh. (02) 333 8376, 040-723 5818 Hyväksytty julkaistavaksi 30.1.2003 Suomen Hammaslääkärilehti 7/2003 369