HYVÄSTIT TYÖKAVERILLE JA OPETTAJALLE S. 3-6

ESPOSTI LOKAKUU 2012 HYVÄSTIT TYÖKAVERILLE JA OPETTAJALLE S. 3-6 UUTTA JYLLAA ODOTELLESSA S. 8 LEHTEÄ TEKIVÄT AZMA, JOSEFINA, VENLA, TIIA, ROSA JA SUSANNA OPPILASKUNNAN TERPAT S. 13 TUTUSTUMISPÄIVÄ S. 14

Tervetuloa lukuvuoden ensimmäisen Espostin pariin! Syksy on alkanut monissa muutoksen merkeissä. Siirtyminen entisen Omnian tiloihin on saanut osakseen innostusta ja kritiikkiä, ja kaiken kaikkiaan uusi rakennus voi symboloida monelle mahdollisuutta uuteen: nyt voi aloittaa uudessa koulussa, uudelta pulpetilta, uusin tavoittein ja uusin voimin. Muun muassa näitä ajatuksia löydät lehden sivuilta. Suurin muutos on se, ettemme enää työskentele Marketta Luhtajärven kanssa. Meistä jokaista koskettaa joskus elämässämme tällainen lopullinen muutos - toisen menettäminen. Sen myötä on voi muistella toisesta hyvää ja miettiä, millaisen merkin tai muiston itsestään haluaa jättää. Moni kollega ja opiskelija onkin halunnut jakaa muistoja, joita voi lukea tämän numeron parissa. Kun itse olen joutunut elämässäni kipeiden luopumisten ääreen, olen kasvanut ajattelemaan: yritän ja tahdon elää jokaisen päivän niin, että illalla nukkumaan mennessäni minulla ei ole muiden ihmisten kanssa ainakaan kovin pahasti keskeneräisiä tilanteita - olen muistanut kiittää ja pyytää anteeksi. Tässä yhteydessä voin ainakin kiittää kaikkia ihania työkavereitani ja teitä, opiskelijat: on tosi kiva tulla aina välillä piipahtamaan talossa, kun saa niin mukavan vastaanoton! Anteeksikin voisin pyytää samalla: alter egoni Akita on tunkeutunut facebookiin ja saa kiinni kaikki, jotka eivät muista tehdä kielenhuollon kurssin tehtäviä ajoissa. Ärsyttävää! On myös asioita, jotka eivät muutu, kuten syksyn kauneus! Muistakaa, ettei valo katoa minnekäänj Susanna

Puhe Marketan muistotilaisuudessa Espoonlahden lukiossa 12.9.2012 Syksy on vuodenaika, jolloin joudumme jättämään hyvästit vihreälle ruoholle, kukille ja kesän lämmölle. Joudumme joka vuosi näihin aikoihin taas tottumaan viileämpään säähän ja vesisateisiin. Tiedämme, että kasvien kuolema kuuluu luonnon kiertokulkuun. Vanhassa testamentissa myös ihmisen kuolema nähdään osana luonnon kiertokulkua: Psalmien kirjasta löytyvät sanat Me katoamme kuin uni aamun tullen, kuin ruoho, joka hetken kukoistaa, joka vielä aamulla viheriöi, mutta illaksi kuivuu ja kuihtuu pois. Viikonloppuna saapunut suruviesti työtoverimme ja opettajamme Marketan kuolemasta pysäyttää meidät kaikki, emme kukaan osanneet odottaa tällaista uutista. Marketan kuolema työvuosien keskellä ei tunnu kuuluvan elämän kiertokulkuun. Marketta oli persoona, jonka poissaolo kouluelämästämme tuntuu voimakkaasti. Tunsin Marketan myös koulun ulkopuolella ja voin kertoa teille kaikille opiskelijoille, että tämä koulu ja erityisesti te opiskelijat olitte tärkeä osa Marketan elämää. Hän saattoi kovistella teitä rajustikin puuttuvista tehtävistä tai kursseista, mutta opiskelijoiden henkilökohtaisen elämän vaikeudet koskettivat häntä syvästi ja hän nautti kaikenlaisista jutteluhetkistä opiskelijoiden kanssa. Uskonnonopettajana Marketta joutui käymään uskonnon tunneilla läpi myös kuolemaan liittyviä aiheita. Maanpäällisen elämän päättyminen ja sen jälkeinen tila ovat edelleen suuri arvoitus tieteellekin. Uskonnot antavat erilaisia vastauksia näihin kysymyksiin, mutta kovin tarkkoja meitä tyydyttäviä tietoja emme löydä pyhistä kirjoistakaan. Kristillinen toivo sisältää uskon siihen, että elämän rajan takana odottaa parempi elämä ilman sairauksia ja kipuja. Uudessa testamentissa Jeesus lausuu Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin. Olen elänyt tänä vuonna kappaleen matkaa Marketan elämän rinnalla ja siunannut haudan lepoon toukokuussa hänen iäkkään isänsä. Edessäni on parin viikon sisällä raskas viimeinen palvelustehtävä monivuotiselle työtoverilleni, kun siunaan myös hänet haudan lepoon piirtämällä hiekalla ristin hänen arkkunsa päälle ja lausun sanat Maasta sinä olet tullut, maaksi sinun pitää jälleen tulla. Jeesus Kristus, Vapahtajamme, herättää sinut viimeisenä päivänä. Luen meille lohdutuksen sanoja Psalmista 23: Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä...vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä, ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti. Työtoveruudesta ja ystävyydestä kiittäen Meri-Satu Samaneh

Marketta oli erittäin tarkka pienistäkin yksityiskohdista. Arvostin hänessä erityisesti sitä, kuinka tinkimättömän huolellisesti hän jaksoi paneutua asioihin. Harri Korhonen Marketta oli pieni ja pippurinen kantava voima Espoonlahden lukiossa. Jos opiskelija lähestyi kansliaa lippalakki tai pipo päässä, niin Markettaan tuli vauhtia. Moitesanoajen jälkeen hänen suustaan tuli kuitenkin usein nauru ja taputus olalle sekä voimalause "Pipovapaa vyöhyke". Marketta piti työstään ja suhtautui siihen vakavasti. Työtoverina saatoin luottaa siihen, että Marketta muisti hyvin erinäisiä kouluun liittyviä asioita. Milloin numeroiden tulee olla kansliassa? Milloin on liikuntapäivä? Kuka kerää kukkarahoja? Marketta muisti kaiken tämän. Sirpa Piispanen eli PII Marketta todella välitti opiskelijoistaan. Hän ajoi opiskelijoidensa asiaa usein todella vimmalla ja tehokkaasti, ja sai tuloksia aikaan. Myös hänen ammatillinen työhönsä sitoutuminen oli kunnioitettavaa. Mari Hannola-Antikainen

Tuntuu jotenkin niin surulliselta ja kohtuuttomalta, että Marketta joutui lähtemään nyt, kun hänellä olisi ollut aikaa itselleen. Hän hoiti väsymättä molemmat iäkkäät vanhempansa ja kun ei heitä enää ollut, loppui pian hänen oma aikansa. Marketta oli kiinnostunut ihmisistä, erityisesti oppilaista, mutta myös meistä kollegoista ja meidän perheistämme. Hän muisti käsittämättömästi paitsi oppilaiden myös esim. meidän läheistemme nimet vaikkei ollut koskaan edes tavannut heitä. Marketta oli valmis auttamaan vaikeuksissa ja antamaan ihan käytännön neuvoja, jos hänellä oli tietoa asioista niin kuin niin usein oli! Hän myös tunsi hyvin pykälät ja jaksoi olla tarkkana meidän muittenkin puolesta. Jos oppilaat uskoutuivat Marketalle, hän suhtautui heihin ymmärtäväisesti ja oli valmis tukemaan ja auttamaan heitä monin tavoin. Välillä hän kovisteli oppilaita, mutta pohjavire oli lämmin ja usein tilanne päättyi vapauttavasti Marketan iloiseen nauruun. Eihän se nyt niin kamalaa ollut, elämää vaan. Kaarina Malme Marketalla oli käsittämätön muisti: ollessaan talon ainoa opo hän muisti yli 500 opiskelijaa nimeltä ja lisäksi heidän kurssivalintojaan! Muistan, kun hän haki oppilaat vaikka kesken tunnin tai odotti lokeroitten välissä, jotta sai jonkun varmasti vastaanotolleen! Hän oli aina opiskelijan puolella: hän oikeasti välitti ja halusi aidon kontaktin. Marketta oli myös ainoa opettaja, joka ei koskaan valittanut pitkiksi venyneistä kokouksista. Susanna Akkila Tullessani Espoonlahteen Marketta auttoi ja opasti monessa asiassa, ns. opetti talon tavoille. YO-kirjoitusten aikaan hän muistutti monista käytännön järjestelyihin liittyvistä asioista: pienistä yksityiskohdista, joilla on suuri merkitys asioiden sujumiselle. Opiskelijoiden ilot ja murheet olivat lähellä hänen sydäntään. Hän näki tarvittaessa paljonkin vaivaa, jotta opiskelijan asiat tulivat kuntoon. Usein hän myös kertoi nähneensä entisiä oppilaita ja vaihtaneensa kuulumisia heidän kanssaan. Kesäaikaan, kun opettajat olivat jo lomalla, mutta kanslian väki vielä töissä, Marketta ehti käydä tervehtimässä ja kysymässä kuulumisia. Mia Taskinen

Törmäsimme Markettaan aina välillä Leppävaaran Prismassa. Hämmennyin aina, kun hän puhutteli lapsiani nimillä esimerkiksi lihatiskin edessä. Mietin, olinko maininnut lastemme nimet hänelle kerran. Marketta oli tarkka ja hyvämuistinen. Ja lapsethan juttelivat Marketalle mielellään, kun joku oli kerrankin aidosti kiinnostunut heistä. Maikku Tiits Olimme Marketan kanssa molemmat viime lukuvuonna toisen vuoden opiskelijoiden ryhmänohjaajia ja vanhojen tanssit olivat tietysti iso juttu meille kaikille. Marketalla oli mukana iso pussillinen eri värisiä lankoja, neuloja ja hakaneuloja. Hän tiesi monen vuoden kokemuksella, että liian pitkät helmat ja muut olisivat harmillisia juttuja monelle tytölle. Yhdessä sitten lyhennettin mekkoja sen minkä ehdittiin. Marketta välitti opiskelijoiden lisäksi myös meistä kollegoistaan. Kärsin ajoittain migreenistä ja olen lepäillyt monet välitunnit opehuoneen sohvalla. Marketta istui erään välitunnin vieressäni sohvalla ja piti huolen siitä ettei kukaan tullut kysymään mikä minulla on tai miten jaksan jotta sain vain olla ja levätä. Heli Heiskanen

Arvon mekin ansaitsemme Uutisia seuratessa voi huomata, millaisia asioita yhteiskunnassamme pidetään erityisen haitallisina. Valtion omaisuuden väärinkäyttö näyttäisi olevan ylivoimaisessa kärkipäässä. Ne ihmiset, jotka maassamme ottavat vastaan laittomia lahjuksia ja rahallisia avustuksia poliittisilta yhdistyksiltä ja säätiöiltä, tituleerataan helposti lähes maailmanluokan rikollisiksi. Onhan moinen käytös toki epärehellistä ja varmasti väärin, mutta keskitytäänkö nyt oikeisiin asioihin? Suomessa nimittäin tuntuvat ihmisoikeudet ja ihmisen arvo ja turvallisuus olevan enemmän kuin vain hieman hakusessa. Esimerkiksi seksuaalirikoksista tuomitut saavat naurettavan pieniä tuomioita, ja etenkin ulkomaalaisia rikollisia taputellaan päälaelle ethän sinä nyt voinut tietää, mikä on väärin - asenteella. Selkeästi asioistamme päättävien joukossa on siis useampia henkilöitä, joiden mielestä elottoman paperimassan siirtyminen vääriin käsiin on vakavampi rikos kuin elävän, tuntevan, yhteiskuntaa palvelevan sielun ja ruumiin turmeleminen ja elinikäinen haavoittaminen. Suomea ylistetään hyvinvointivaltioksi edelleen monien tahojen osalta, mutta samalla ihmetellään suomalaisten masentuneisuutta, yleistyvää henkistä työkyvyttömyyttä ja syrjäytymistä. Syitä näihin epäkohtiin etsitään jatkuvasti, mutta aina päädytään umpikujaan, syyttämään suomalaisten melankolisuutta ja sisäänpäinkääntyvää luonnetta. Todellisuudessa silmien ummistaminen ihmisten hyväksikäytöltä ja välinpitämättömältä kohtelulta tuntuu olevan useimmille virkamiehille helpompi ratkaisu, kuin asioihin puuttuminen- vaikka tokihan se vaatisi ylimääräisiä resursseja ja valtion rahapussin raottamista. Toisihan Guggenheim- museo tai jokin toinen materiaalinen lisä Suomen esineistöön enemmän yhteistä hyvää kansalaisille kuin eriarvoisuuden ja turhan kärsimyksen lopettaminen. Ja tämäkö on sitten järkevää, oikeudenmukaista rahankäyttöä? Mikä sitten saa meidät yhä uskomaan, että jotakin hyviä muutoksia tulee kuitenkin joskus vielä tapahtumaan? Tällä hetkellä hallitus suunnittelee lakia, että nuorison pariin pyrkivien vapaaehtoistyöntekijöiden taustat voitaisiin tarkistaa. Tämä sen takia, ettei kukaan esim. seksuaalirikollinen pääsisi vahingoittamaan apua tarvitsevia nuoria, jotka haluavat luoda luottamuksellisen siteen tuntemattomaan aikuiseen tukihenkilöön. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan jostakin uutisesta voi aidosti ilahtua. Suomi on ehkä sittenkin uskaltanut ottaa uuden askeleen edistäkseen kansalaisten todellista hyvinvointia ja vahvistaakseen tällä hetkellä hieman horjuvaa turvallisuudentunnetta. Seuraavan kerran rikosten tuomiota mietittäessä kannattaisi ajatella asiaa omalle kohdalleen. Rankaisisitko kovemmalla kädellä henkilöä, joka juuri tyhjensi pankkitilisi vai henkilöä, joka juuri raiskasi tyttäresi? Venla Niemelä

Rakkaat kollegani, Tartuimme Espoonlahden lukion kullattuihin oviin jälleen elokuun puolivälissä, ja astuimme viisautemme kotiin, väliaikaiseen koulurakennukseemme, entisen Omnian rakennukseen. Muuton alkuvaiheista ja e t e n e m i s e s t ä k y s y i m m e, koulumme rehtorilta, Harri Korhoselta, joka niin ikään osallistui muuttolaatikoiden täyttämiseen: Muutto oli aikamoinen operaatio, sen v a l m i s t e l u t a l o i t e t t i i n j o tammikuussa. Yhteensä muuttolaatikoita ja huonekaluja o l i t u h a n s i a, j o p a n o i n kymmenen tuhatta. Hän kertoo myös muuttopalvelu Niemen ja opettajien uurastuksen jatkuneen osittain kesälomienkin ohi. Työläämmäksi asiaksi rehtori kertoo satojen tietokoneiden s i i r t ä m i s e n j a n i i d e n ohjelmistojen päivittämisen. Erityisesti kuvaamataidon opettajan, Outi Immosen, pakkaaminen oli työntäyteistä. Hänen lähes täpötäydestä luokastaan lähti mukaan vain eräitä taideteoksia. Tästä huolimatta tämä kenties koulun iloisin opettaja huokaisee helpotuksesta, ettei varaston pölyistä löytynyt paljon aarteita, joiden poisheittäminen olisi ollut haikeaa. Myös Timo Posti joutui käymään läpi aarteitaan. Koulun ainoa varsinainen kemian opettaja pakkasi lähes koko käytävän s u u r u i s e n m ä ä r ä n muuttolaatikoita. Se tuskin jäi meiltä keneltäkään huomaamatta koulun alkaessa. Mietimme myös, mitä opettajat ja rehtori pitävät uudesta tilasta. Outi kertoo olevansa onnellinen uuden luokkansa isoista ikkunoista ja avaruudesta. Lisäksi niin Outi kuin Postikin o v a t s e l v ä s t i i n n o i s s a a n suuremmista luokkatiloistaan. He molemmat kertovat haikeina luokkatilojensa pienenevän rakenteilla olevassa koulussa. Rehtori taas mainitsee positiivisiksi asioiksi rakennuksen hyväkuntoisuuden, toimivuuden ja tilavuuden. E n t ä m i t ä m i e l t ä m e, hunajahymyiset opiskelijat, olemme? Kielenhuollon kurssin facebook-ryhmä ja tekemämme käytävägallup paljastavat uusien ja vanhojen jyllalaisten ujot mielipiteet uudesta koulutilasta. Ehdottomat plussat saavat koulun puhtaus ja seinien minimalistinen valkoinen väri: olemme tainneet jo unohtaa, miltä näyttävät 70- luvun vihreät seinät ja oranssit opettajanpöydät. Tästä huolimatta miinuksia satelee runsaasti, sillä käy ilmi, että limu-, kahvi- ja limukoneet herättävät koulumme ahkerien opiskelijoiden ikävän vanhaan rakennukseen. Ahtailta tuntuvat tilat, pöytien, sohvien ja penkkien puute sekä tarpeeton s m a r t - t a u l u p o r t a i d e n läheisyydessä aiheuttavat niin i k ä ä n t y y t y m ä t t ö m y y t t ä. Hengaustilojen puute ja käytävien sekä ruokalan ahtaus tuntuvat ärsyttävän useimpia opiskelijoita. Tämän ovat huomanneet myös Outi ja uusi ruotsinopettajamme, Katri Kauppinen. Jälkimmäisen mukaan jyllalaiset ovat tilanteisiin sopeutuvia ihmisiä ja keskenään toimeentulevia, vaikka opiskelumotivaatio laskisikin aina silloin tällöin. Rehtori kertookin jyllan hengen säilyvän muun muassa toimintatapojen ja perinteiden avulla, eikä uusi tila voisi mitenkään horjuttaa sitä. Hän ilmoittaakin olevansa ylpeä Jyllan rehtori. Loppuun rehtori lähettää vielä terveisensä koulun naperoille: Viihtyisä työympäristö ja -ilmapiiri on kaikkien meidän vastuulla, ja jokaisen meidän panosta tarvitaan. Laitetaan roskat roskikseen, pidetään talo ja piha siistinä, käyttäydytään ystävällisesti toisiamme kohtaan, tullaan ajoissa paikalle! Tätä mieltä minäkin olen: eiköhän

olen: eiköhän hyvästit nuuskapalleroille ja niiden kurkkukavereille ole jo jätetty. Juuri kukaan ei siis tunnu kaipaavan vanhaan, nyt jo romutettuun, Espoonlahden lukion rakennukseen. Jäämme ikävöimään ainoastaan rakkaita yläkoulun oppilaita ja opettajia. Ei huolta, rakkaat kollegani. Voitte kuivata kyyneleenne, sillä rehtori lohduttaa meitä: Se asia korjaantuu, kun reilun vuoden kuluttua muutamme takaisin yhteisiin huippuhienoihin tiloihin! Azma Uutta rakennusta odotellessa...

Vaihto-oppilasvuoteni Belgiassa Lähdin vuosi sitten elokuussa vaihtariksi Belgiaan. Asuin muutaman kymmmenen kilometrin päässä maan pääkaupungin Brysselin keskustasta. Perheeseeni kuului neljä siskoa, äiti, ja isä; iso perhe siis. Aina oli vilskettä ja vilinää joka kodin nurkassa. Reissuni oli kaikin puolin rikastava ja monipuolinen kokemus. Aivan heti saavuttuani kohtasin yhden suurimmista haasteista: kielimuurin. Olin jo opiskellut jonkin verran ranskaa, mutta siitä hyötyminen konkreettisessa tilanteessa olikin sitten aivan omaa luokkaansa. Yllätyin kuitenkin, että kyllä sitä kielipäätä sitten riitti niinkin nopeasti. Jossakin vaiheessa alkukevättä huomasin ajattelevani ja näkeväni unia en omalla äidinkielelläni vaan ranskaksi. Ja se jatkuu vielä välillä tänäkin päivänä. Alku aina hankala, lopussa kiitos seisoo. Se on sanonta, johon tarrasin kiinni. Usein sain ihmiset hämilleen sanomisillani. Eräs asia, johon minun oli opittava ja joka johtui myös kulturellisista eroavaisuuksista oli oppia katsomaan asioita monesta näkökulmasta ja tarkkailemaan omaa käyttäytymistäni niin puheen kuin elekielenkin kautta. Esimerkiksi monet pitivät minua hyvin etäisenä mutta kuitenkin sosiaalisena, kuten kylmänä pohjolaisena. Tiedostamattani annoin itsestäni välinpitämättömän ihmisen kuvan. Onneksi belgialaiset kuitenkin ottivat asian puheeksi ja pikku tulimme toisiamme vastaan. En kuitenkaan tuntenut oloani aivan rennoksi Belgiassa sillä jouduin aika tarkkaan aina miettimään, mikä on tilanteeseen sopivaa ja mikä ei. Siinä mielessä nuoretkin ovat aika konservatiivisia. Tunsin itseni aika erilaiseksi mutta käänsin sen usein voitokseni. Kouluun oli aina kiva mennä, siis kavereita näkemään. Opetuksesta en voi sanoa samaa. Se oli aika puuta. Päivän aikana meillä oli vain yksi välitunti, jonka lisäksi oli vielä ruokatunti. Kouluruokaa ei edes tunnettu, eikä koulukirjojakaan ollut. Opettajat, sihteerit ja vanhemmat holhoavat aika paljon nuoria. Mielestäni heihin ei luoteta samalla tavalla kuin suomalaisnuoriin eikä heillä ole samalla tavalla vastuuta kannettavana. Se tuntui tietyn vapauden sekä luottamuksen puutteelta. Varmaankin parasta ja ikimuistoisinta koko vuodessa oli kotikaupunkini. AFS Belgia onnittelee jo usein etukäteen niitä vaihtareita, jotka onnistuvat saamaan isäntäperheen Louvain-la- Neuve -nimisestä kaupungista. Se on nimittäin aivan ainutlaatuinen ja varsinkin nuorten keskuudessa arvostettu kaupunki. Tämä yliopistokaupunki koostui kampuksista, opiskelijaasunnoista, virkistysalueista ja vilkkaasta keskustasta. Kaikki autotiet oli rakennettu maan alle, ja kaikki kadut ovat siis kävelykatuja. Juhayhteydet ovat loistavat, eikä Suomen lippuhinnoista oltu edes kuultu. Reissasin paljon ympäri maata; näin ylänköä, maaseutua, suurkaupunkeja sekä pitkiä hiekkarantoja. Olin viikon mittaisella kielikurssilla Oxfordissa, kävin Amsterdamissa, Pariisissa ja muualla Etelä- ja Pohjois-Ranskassa. Näin ja koin paljon sekä loin tosiystäviä koko elämälleni. Toinen kotini tulee aina olemaan Belgiassa, mutta oli kyllä ihana tulla takaisin Suomeen. Minulla oli vuosi aikaa tehdä suunnitelmia, ja nyt on niiden toteuttamisen aika. Josefina

Koulumme oppilaskunta koostuu ryhmästä erilaisia opiskelijoita, jotka haluavat vaikuttaa koulumme yhteisiin asioihin ja kehittää koulumme ryhmähenkeä. Oppilaskunnan jäsenenä toimikuvaan kuuluu kokouksissa käyminen, vastuun ottaminen erilaisista tehtävistä ja kaikenlaisten tapahtumien ideoiminen. Oppilaskunta pyrkii järjestämään mahdollisimman paljon eri tapahtumia. Tänäkin vuonna vuosi saatiin käyntiin perinteisellä ykkösten tutustumispäivällä Klobbenin uimarannalla. Ohjelmaan sisältyi mm. aamujumppa, tutoreiden hautaus, erilaisia kisailuja ja tietenkin hyvää musiikkia ja yhdessäoloa. Tänä vuonna oppilaskuntalaiset pääsimme laivailemaan Viroon. Laivamatkan aikana pidimme pitkän kokouksen, jossa käsittelimme tulevan vuoden toimintasuunnitelmaa ja asioita joita haluamme kehittää koulussamme. Maihin päästyämme pääsimme nauttimaan afrikkalaisesta ruoasta, ja aikaa jäi sopivasti shoppailuunkin. Takasin tullessamme laivan mahtava buffetti piti vatsamme täysinä. Oppilaskunta tekee myös tiiviisti yhteistyötä tutoreiden kanssa. Viime vuonna suunnittelimmekin ykkösten tutustumispäivää megazonen ja tietenkin myös ruoan ohella. Oppilaskuntaan kuuluminen tarkoittaa vastuunottamista yhteisistä asioista, mutta ei kuitenkaan tarkoita pelkkää työtä! Rosa Oppilaskunta järjestää ekan ja tokan jakson vaihteessa jälleen kirjakirppiksen, eli 4- ja 5.10, tilana oppilaskunnan lasikoppi kakkoskerroksessa. Kirjojoen hinta 10 e/kpl. Toimita myytävät kirjasi sekä lista kirjoista erilliselle paperille laadittuna, nimelläsi varustettuna oppilaskunnan tilaan koeviikolla palautuspäivänä välituntisin. Terkuin oppilaskunta

YKKÖSTEN TUTUSTUMISPÄIVÄ Juttu: Tiia Kokko Kuvat: Rami Perjantaina 24.8. kokoontuivat Espoonlahden lukion kaikki ykköset tutoreiden, oppilaskunnan hallituksen ja ykkösten ryhmyreiden kera Klobbenin rannalle viettämään perinteistä ykkösten tutustumispäivää. Ykkösten saapuessa oli tunnelma jo korkealla, ja sitä edelleen nostatti ensimmäinen ohjelmanumero, kasvomaalaukset ja ykkösten malja. Jokainen sai naamaansa J:n aidon jyllalaisen merkiksi. Tämän yhteydessä ykkösille jaettiin maljat, jotka he saivat juoda vasta juhlallisen valan valettuaan. Muodollisuudet suoritettuamme siirryimme skabailemaan. Ensimmäisenä luokat kisailivat köydenvedossa. Lopulta luokkien välisestä mittelöstä voittajaksi selviytyi 12A. Tähän väliin skabailivat opettajat oppilaskunnanhallitusta ja tutoreita vastaan: Lyhyehkön kisan voittajiksi selviytyivät tutorit ja OPKH. Näin he joutuivat kohtaamaan A:laiset, ja tasaväkisen matsin jälkeen voiton vei A-luokka. Mainetta ja kunniaa siis heille! Tämän jälkeen kisailut jatkuivat luokkien välisellä köyden ylitys -kisalla. Kilpailijoiden tuli vapaavalintaisella tyylillä siirtyä köyden toiselle puolelle tutoreiden pidellessä köyttä korkealla ja vahtiessa menoa silmä tarkkana. Vauhtia ja etenkään vaarallisia tilanteita ei puuttunut, kun yhä useampi ykkönen ylitti oman köytensä ja auttoi muita luokkalaisiaan tekemään samoin. Jälleen rankan taiston voitti 12A! Tässä välissä oli ansaittu ruokatauko, ja kaikki pääsivät tankkaamaan broileria ja kiisseliä. Ruoan jälkeen jatkoimme päivää nopeuskilpailulla: Jokainen luokka muodosti itsestään letkan, jossa sen piti mahdollisimman nopeasti kiertää rannan iso kivi kahdesti. Ajanotto loppui, kun joukkueen viimeinenkin jäsen oli ylittänyt maaliviivan. Kisan voi voittaa vain yksi luokka, ja tällä kertaa voitto lankesi luokalle 12F! Toiseksi viimeisenä ohjelmanumerona oli tehtävä, jota kaikki tutorit olivat enemmän tai vähemmän innolla odottaneet, eli tutoreiden hautaus! Aiempina vuosina hiekkaan on haudattu ykkösten ryhmänohjaajat, mutta tänä vuonna tuon kunnian saivat tutorit. Luokat aloittivat siis hautaamisen ohjeenaan valmistaa hiekasta ja tutoristaan jokin sisustuselementti uuteen, remontoituun kouluumme. Paras suunnitelma otettaisiin huomioon koulun suunnittelussa. Kilpailijat käyttivät ahkerasti eri materiaaleja luomuksissaan, eikä mielikuvitusta säästelty. Lopulliset työntulokset vaihtelivat huikaisevasta vessaviihtyvyyttä lisäävästä vessaikonista spektaakkelimaiseen TV-sohvaryhmä -ratkaisuun. Ankaran pohdinnan jälkeen tuomarit julistivat voittajiksi luokat E ja B, joiden WC- ja meriaiheiset teokset tulevat siis toivon mukaan koristamaan uutta, remontoitua kouluamme! Viimeisenä ohjelmanumerona tutorit vetivät koko porukalle legendaarisen ponileikin, jonka jälkeen rantapäivämme alkoi olla ohitse, ja kaikki pääsivät iloisesti lähtemään omille tahoilleen. Kiitokset siis ykkösillemme, heidän ryhmyreilleen, oppilaskunnan hallitukselle sekä tutoreille! Tästä on hyvä jatkaa!