Länsi-Pohjan sairaanhoitopiiri, henkilöstölehti 4 / 2014 Rakas Joulupukki Aloin kirjoittamaan Sinulle ja kysymään, että olethan varmasti saanut minun kirjeeni. Kirjoitin sen yhdessä äidin kanssa ja siitä on ainakin jo kaksi viikkoa aikaa, kun veimme sen postiin. Niin, nythän on enää kolme viikkoa jouluunkin. Ajattelehan, kuinka nopeasti vuosi on taas vierähtänyt. Tuntuu aivan siltä, kuin olisit vasta ollut luonamme. Muistatkos muuten, mitä toit minulle viime jouluna. Varmaankin muistat, sanoithan vielä että tontut olivat pajassaan tehneet sen räsynuken. Se onkin tosi hieno. Niin ja toithan nukelle vielä hienon nukensängynkin. Nyt toivoin lahjaksi Sinulta nukelle vaatteita. Äitikin on neulonut niitä, mutta olisi kivaa saada vielä lisääkin. Uuden potkurinkin kyllä toivoin, mutta äiti sanoi, että onkohan se liian kallis toive. Mutta jos en sitä saa, niin älä pahoita siitä mieltäsi. Kyllä minä vielä selviän tuolla vanhallakin potkurilla. Pyydän isää vain sitä hieman korjaamaan. Yhtenä iltana kun laitoin nukkumaan, muistin että isän ja äidin toiveita ei kirjoitettu siihen kirjeeseen yhtään. Mutta ehdinhän sen nyt Sinulle vielä näinkin ilmoittaa. Isä olisi varmaankin iloinen, jos saisi lahjaksi sellaisen työkalusarjan. Olen monesti nähnyt, kun isä korjaa jotain, niin isä on joutunut hakemaan naapurista työkaluja lainaksi. Niin, siis sellaisen missä on meisseleitä ja niitä avaimia paljon. Sellaista tarkoitan. Äiti varmaankin ilahtuisi kovasti uudesta essusta. Tiedäthän, mikä laitetaan aina tuohon etupuolelle kun vaikkapa leivotaan. Niin ja uudet pannulaput, tai oikeastaan ne taitaa olla sellaiset isot kintaat. Niitä käytetään vaikkapa silloin kun otetaan uunista pullapeltejä, tai sitten kuumia kattiloita nostellaan hellalta. Minullapas on joulukalenterikin tuossa seinällä, näytän sitä Sinulle sitten kun tulet meille. Voi että onkin mukava kun saadaan taas nähdä Sinua. Kyllä minä ihmettelen kovasti, kuinka jaksat jokaisena jouluna käydä jokaisessa kodissa. Onneksi Sinulla on niitä joulutonttuja paljon apulaisina. Et kyllä millään ehtisi muuten joka paikkaan. Ei minulla sitten muuta, kuin että hyviä vointeja Sinulle sinne korvatunturille. Niin ja tietenkin myös Muorille ja kaikille Joulutontuille. Hei hei Terttu 8v
Sisällysluettelo Hyvällä mielellä kohti tulevaa 2 Taidetta sairaalan kaunistukseksi 3 Ylihoitajien yhteiset neuvottelupäivät 3 Virkaan ja toimeen valittuja 4 Murrepakina 5 Ruokaresepti 5 Kansanedustaja Markus Lohi vierailulla 6 Hannu Roivainen 60 vuotta 6 Birgitta eläkkeelle 7 Pipilän aluesairaalan 8 sairaala-apteekissa tapahtuu SuPer 9 Anitan ikioma sertifikaatti 9 Osastologistiikkaprojekti 2013 10 Lähijohtaja muutosprosessin läpiviejänä 12 Tervehdys Korvatunturilta 13 Osastofarmasian alkutaipaleet 14 Vuoden 2014 Innovaattoei 14 Opinnäytetyö 16 Tornion psykiatrianpoliklinikka 40 vuotta 18 Pääkirjoitus HYVÄLLÄ MIELELLÄ KOHTI TULEVAA Sumuisena marraskuun lopun päivänä on hyvä mieli. Valtuusto hyväksyi hallituksen talousarvioehdotuksen, joka turvaa toiminnan jatkumisen hyvälaatuisena ja mahdollistaa myös kiireellisen hoidon asetuksen voimaanpanon täysimääräisenä. Hyvä mieli on myös siitä, että pitkäaikainen sote -vääntö liikahtaa eteenpäin. Valtioneuvosto vie sote -järjestämislakiesityksen eduskunnalle. Saadaanko päätös asiasta vielä ennen maaliskuun puolta väliä, se on arvoitus. Lakiesitys kuitenkin lupaa Pohjoiselle Sote -alueelle viiden tuotantokuntayhtymän kokonaisuuden. Esitys mahdollistaa sen, minkä eteen teemme työtä Länsi-Pohjan kuntien kanssa Länsi-Pohjan oman tuotantoalueen. Kuntakohtainen rahoitusvastuu on vielä tätä kirjoittaessani avoinna raha ratkaisee palvelujen järjestämisen ja tuottamisen kuitenkin viime kädessä. Tuotantoaluekriteerit täyttyvät alueellamme: ennaltaehkäisevät, hoitavat, korjaavat ja kuntouttavat palvelut ja muut sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut on erinomaisen hyvin mahdollista tuottaa integroituna kokonaisuutena. Palveluvalikoima niin kunnissa kuin erikoissairaanhoidossa on monipuolinen ja hyvällä integraatiolla palveluja on edelleen mahdollista sujuvoittaa. Länsi-Puhuri Päätoimittaja: Riitta Luosujärvi Toimitusneuvosto: Timo Haaraniemi Katja Halttunen Heidi Kenttälehto (kuvaaja) Juha Kursu Tuija Nurkkala Sirpa Ollila (kuvaaja) Juhani Tuisku Matti Väänänen Toimitussihteeri: Tuija Johansson Taitto ja paino: Länsi-Pohjan Kirjapaino Oy Seuraava lehti ilmestyy maaliskuussa. Siihen tuleva materiaali tulee toimittaa 22.2.2015 mennessä osoitteeseen: toimitus.lansipuhuri@lpshp.fi. Palautteen lehdestä (ruusut/risut) voit laittaa samaan osoitteeseen. Otettakoon tavoitteeksi se, että terveyskeskukset toimivat jatkossa yhtä hyvin kuin työterveyshuolto ja hoitoonpääsy myös erikoissairaanhoidossa on ripeintä koko maassa.integroitu palvelujärjestelmä huomioi niin lapsiperheet, yksinelävät, ikäihmiset ja paljon erilaisia palveluja tarvitsevat. Mielenterveyttä edistetään ja kynnys hoitoon pääsyyn pidetään matalana. Lapsiperheitä tuetaan varhaisessa vaiheessa niin, että perheiden ongelmat eivät pääse kasautumaan ylikäymättömäksi. Tehtäviä, jotka voidaan hoitaa tekniikan avulla, hoidetaan tekniikan avulla niin, että henkilöstöä voidaan vapauttaa perheiden, ikäihmisten, kuntoutujien ja muiden palveluja tarvitsevien palvelujen turvaamiseen. Varhaiseen avun antamiseen ja viranomaisten hyvään verkostotyöhön opiskellaan kaikilla tahoilla. Työryhmät ovat aloittaneet työnsä ydinprosessien määrittämiseksi ja esityksiä pitäisi olla koossa jo maaliskuun loppuun mennessä. Onnistumme kireästä aikataulusta huolimatta siksi, että perusselvityksiä on tehty vuosien saatossa ja ennen kaikkea siksi, että tiiviin yhteistyön myötä tunnemme toisemme ja alueen erinomaisen hyvin. Loppuvuodelle on vielä yksi toivomus: sataisipa lunta, tulisi heti paljon valoisampaa. Joka tapauksessa päivä alkaa taas jatkumaan. Kiitän sydämellisesti työntekijöitämme ja luottamushenkilöitä kuluneesta vuodesta, vuosi on ollut onnistunut niin toiminnan kuin talouden näkökulmasta. Yhdessä on onnistuttu ja yhdessä onnistumme tulevinakin vuosina. Joulurauhaa ja hyvää vuotta 2015 toivottaen Riitta Luosujärvi
Taidetta sairaalan kaunistukseksi Mini-imettäjä reliefi on synnytys- ja naistentautiosaston taideteos. Tämän kipsityön on tehnyt iiläinen kuvataiteilija ja kuvanveistäjä Sanna Koivisto vuonna 1982. Sanna Koivisto on syntynyt 1955 ja hän on ollut päätoiminen kuvataiteilija vuodesta 1977, hän on toiminut myös taideaineiden opettajana koko uransa ajan. Sanna Koiviston tuotanto on laajaa ja monipuolista. Hänen tuotantonsa käsittää julkisten töiden lisäksi pronssi- ja keramiikkaveistoksia, piirustuksia, maalauksia ja muotokuvia, mutta myös esimerkiksi ympäristöteoksia, jotka hän on tehnyt yhdessä lasten kanssa. Sanna Koiviston upeita töitä on nähtävillä myös Kemin kaupungilla. Tunnetuin niistä on varmasti vanhassa satamassa oleva Sotalapsipatsas Pieni ikuisuus, pronssi- ja betoniveistos (1996). Matka mahdollisuuksien ovelle, pronssi- ja kiviveistos (1997) sijaitsee Kemin lukion seinustalla Kemin kirkkoa vastapäätä. En malta olla vielä mainitsematta Kemin kulttuurikeskuksessa sijaitsevaa muistoreliefiä runolaulaja Marina Takalosta. Sanna Koiviston töitä on Kemissä ainakin Mini-imettäjä 1982, Sanna Koivisto vielä Luotolassa, Karihaaran ja Hepolan kouluilla. Syksyn aikana tällä seutukunnalla kirjoitettiin ahkerasti nimiä kansalaisadressiin synnytysosaston säilymisen puolesta. Toivottavasti lopputulos on myönteinen ja osasto säilyy, jolloin Mini-imettäjä reliefi saisi olla sinne suunnitellulla paikalla ja ennen kaikkea tämän seutukunnan uudet pikkuimijät saisivat syntyä Länsi-Pohjan keskussairaalassa. Teksti Tuija Nurkkala Kuva Aliisa Kesti Ylihoitajien yhteiset neuvottelupäivät Lapin ja Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirien ylihoitajat ovat ylläpitäneet yhteisiä neuvottelupäiviä jo 2000 - luvun alusta lähtien. Järjestämisvastuu on vaihtunut vuosittain ja tänä vuonna oli meidän sairaanhoitopiirin vuoro emännöidä päiviä. Ensimmäisen päivän aikana ylihoitajat osallistuivat lähiesimiesten koulutuspäivään Lähijohtaja muutosprosessin läpiviejänä. Koulutuspäivän jälkeen oli yhteinen illanvietto Selkäsaarikabinetissa, jossa käytiin keskustelua päivän koulutustilaisuudesta ja vaihdettiin kuulumisia pientä iltapalaa nauttien. Seuraavana päivänä keskusteltiin ja vaihdettiin ajatuksia muun muassa seuraavista asioista: hoitotyön mitoitus, hoitoisuusluokitus ja sen hyödyntäminen, rakenteisen kirjaamisen koulutus, psykiatrinen avohoito, osastofarmasia ja sen hyödyntäminen, hoitotyön kehittäminen ja lean-ajattelu. Päivien päätteeksi pohdittiin, löytyykö meille yhteisiä kehittämiskohteita. Varsinaisia yhteisiä kehittämishankkeita ei löytynyt, mutta yhteistyölle todettiin olevan tarvetta jatkossakin. Todettiin, että on tärkeää hyödyntää toistemme osaamista, kokemuksia sekä hyviä käytäntöjä. Mervi Tikkanen, hallintoylihoitaja Kuvassa vasemmalta lukien Lapin shp:n hallintoylihoitaja Soili Vesterinen, ylihoitajat Johanna Erholtz, Liisa Manner-Raappana ja Tarja Kainulainen-Liiti. Länsi-Pohjan shp:n ylihoitajat Sirkka Tuunainen, Sirkka Alaaho ja Maritta Rissanen sekä Lapin shp:n ylihoitaja Virva Salo. 3
VIRKAAN VALITTUJA Marja-Riitta Väisänen, patologian osastonylilääkäri 1.10.2014 Tero Luokkanen, kenttäjohtaja 1.12.2014 TOIMEEN VALITTUJA Marja-Leena Viinamäki, kuntoutussuunnittelija 15.9.2014 Silja Törmänen, ensihoitaja 1.12.2014 Milla Tammi, ensihoitaja 1.12.2014 Ville Lukkari, ensihoitaja 1.12.2014 Jaakko Salonen, ensihoitaja 1.12.2014 Jouni Mommo, ensihoitaja 1.12.2014 4
Elämän ilta Minun ensimmäinen työpaikka oli Hankkijala olla juoksupoikana. Sillon mie olin kuuentoista ikänen. Palakka oli 150 markkaa kuukauesa. Niin vuosi taisi olla 1968. Siittä palakasta mie maksoin ruan, ko söin sielä ruokalasa ja maksoin osamaksula ostamani mopon. Mopo makso 900 markkaa. Punanen pappatunturi hieno ko mikä, mielestäni. Sillä mie kulin Sinetästä töisä Rovaniemelä. Matkaa oli 21 kilometriä aina suuthansa. Talavela piti pannakki aina palion vaatetta pääle, ettei paleltunu välile. Mutta siihen autto palion, ko laitoin siihen ethen semmoisen tuulensuojan. Ei tuullu naamhan eikä käsile, niin kyllä siinä tarkeni. Kesälähän se matkanteko oliki yhtä juhulaa. Pakettien ja kiriheitten kuljettamista pitkin kaupunkia. Kaikki pankit, posti ja poliisilaitos tuli kyllä tutuksi. Pankhin piti viiä shekkejä, postista hakia ja viiä kiriheitä ja paketteja. Poliisilaitoksela auton rekisteröintipapereita ja kilipiä. Niin, sielä Murrepakina Hankkijala oli sisälähettiki, oliki muuten aika näpsäkkä. Piruvie oli vain harmi ko se hellusti jonku pojan kans. Mie kyllä aina koitin keksiä jotakin, että pääsin oikein lähele. Muka jotakin tähellistä asiaa. Oli se semmosta kiusotteluaki. Mie pinnistelin muistia ja muistan nyt nimenki, Riitta. Oli sielä kyllä nätti keskusneitiki, mutta se oli vanhempi minua, enkä kehannu sillälaila vilikuilla, niiku sillälaila. Hankkijahan oli enempi semmonen maanvilijeliöitten kauppapaikka. Apulantaa, heinänsiementä, kalakkia. Niittokonheita, karhia, lypsykonheita. Autoja, traktoreita. Sähkö - ja putkitarvikheita. Semmosta sielä myythin. Kesälä sai tehä palion ylitöitä varastomiesten kans, ko tyhiennethin junavaunuja varasthon apulannasta ja heinänsiemenistä. Monesti vielä kulietethin niitä pitkin maakuntaa asiakhaile. Olin aina innoishan jäähmän ylitöihin. Yhestä junavaunusta sai aina 25 markkaa, ko sai tyhiäksi. Se oli iso raha sillon. Mie oli säästäväinen siihen aikhan. Juoksupojasta mie sitten sain ylennyksen pääsin varaosamyyjäksi autojen varaosapuolelle. Muistan oikeen hyvin ensimmäisen lauantaipäivän, ko piti olla yksin myymäsä. Mie taisin aamula toivua etteipä olis paliua asiakhaita. Oikiasti mie en muista oliko niitä asiakhaita palion vai vähän, mutta selvisin kuitenkin. Ennen oli melekeen jokaisesa työpaikasa juoksupoika, tai juoksutyttö ja ylhensä kaikki pääsi ylenemhän siittä paremphin töihin. Mutta piti tietenki hoitaa työnsä hyvin. Eipäs ole ennää mishän semmosta mahollisuutta. Harmi. Sieltä sähköpuolen myymälästä ostin ensimmäisen joululahjankin itte tienaamillani rahoila. Ostin kotiin sähkövatkaimen. Meilä ei semmosta ollukhan ennen. Merkki oli Kenvood. Olin ylypiä ko sain antaa semmosen lahajan. Niin, siis sillä olin ylypiä ko olin itte tienannu rahan siihen.se vispilä saattaa olla vieläki tuola komerosa. Eikä siittä ole kauan ko ostin uuen. Kauan se kestiki. Hankkijalta mie menin Pohojolan liikenthele, sieltä Kemhin veitsiluothon ja nyt taitaa ollakki menosa jo viimänen työpaikka, tämä meän sairaala. Hyvä työpaikka on ollukki. Alakaa vielä viimänen vuosiki menhen. Pittääkhän sitä sanua että, alakaa päivä käänntymhän ilthan. Elämäsä. Toimittaja Tuisku Länsi-puhurista Päivi Pyörre vastaa Ollilan Sirpan haasteeseen ja heittää puolestaan toimitukseen suussa sulavien sienimuhennoksella täytettyjen ohukaisten reseptin: taikina: 1dl vehnäjauhoja 3dl kermamaitoa 2 munaa ½ tl suolaa täyte: ½ l paistettuja tatteja, haperoita 1rkl rasvaa ja 1 ½ rkl vehnäjauhoja 2-3dl kermaa ½ tl suolaa ½ tl valkopippuria 2 valkosipulinkynttä puristettuna 1 sipuli 2 rkl silputtua pekonia Anna sekoitetun ohukaistaikinan seistä sillä aikaa, kun teet täytteen. Paista ohuita ohukaisia. Täytä ne sienimuhennoksella ja lado rullalle käärittyinä voideltuun vuokaan. Raasta juustoa päälle ja kuorruta 250 asteisessa uunissa, kunnes juusto on sulanut. Lopuksi heitän haasteen Tyystälän Paulalle keuhkopkl:lle 5
Kansanedustaja Markus Lohi vierailulla Rovaniemeläinen kansanedustaja ja Lapin liiton hallituksen puheenjohtaja Markus Lohi vieraili sairaalassamme syksyllä. Markus Lohi halusi tutustua sairaalaan ja sen toimintaan erityisesti kiireellisen hoidon asetuksen tuottamien haasteiden osalta. Kerroimme laajasti toiminnastamme, hy- västä tuottavuuskehityksestä ja työstä, jota alueella on tehty kuntien kanssa palvelujärjestelmien integroimiseksi. Synnytysten osalta ylilääkäri Eila Knuuti osoitti tilastojen avulla sairaalamme turvallisuuden ja hyvät tulokset synnytysten osalta. Shp: johto, hallintoylihoitaja Mervi Tikkanen, johtajaylilääkäri Juha Kursu ja shp:n johtaja Riitta Luosujärvi sekä ylilääkäri Eila Knuuti, perehdyttivät kansanedustaja Markus Lohen laajasti sairaalan toimintaan. Kansanedustaja Markus Lohi kävi myös synnytysosastolla ylilääkäri Eila Knuutin johdolla. Hallituksen varapuheenjohtaja Hannu Roivainen kukitettiin ja lahjottiin sairaanhoitopiirin perinteisillä kynttilänjaloilla lokakuun hallituksen yhteydessä hänen täytettyään 60 vuotta. 6 Hallituksen puheenjohtaja Ritva Sonntag ja sairaanhoitopiirin johtaja Riitta Luosujärvi ojensivat kukat ja lahjan Hannu Roivaiselle. Kuva: Aliisa Kesti
Birgitta eläkkeelle Länsi-Puhuri 4/2014 työssä yhtenä työryhmän jäsenenä. Seminaarissa puhujina oli joukko Keroputaan hoitomallin alullepanijoita, kehitystyötä tukeneita sekä nyt ja tulevaisuudessa hoitomallin kehittämisestä vastuussa olevia. Oman henkilökunnan ja sairaanhoitopiirin johdon lisäksi päivään osallistui paljon yhteistyökumppaneita ja työtovereita ympäri Suomen. Tervehdyksiä Birgitta sai kotimaisten lisäksi Tanskasta ja olipa Turkistakin asti saapunut tervehdys videoitse, jota ei tosin tilaisuudessa voitu näyttää teknisten ongelmien vuoksi. Omassa juhlapuheessaan Birgitta korosti tasavertaisen yhteisen työn tekemistä eri ammattiryhmien kesken. Hän esitti, että dialogisuuteen perustuvaa hoitomallia kutsuttaisiin jälleen alkuperäisen nimityksen mukaisesti Keroputaan malliksi, koska malli on paljon muutakin kuin avoin dialogi. Lisäksi hän perusteli, että Keroputaan mallin mukaista tapaa työskennellä on kehitetty Länsi-Pohjassa jo yli 30 vuotta, eikä sitä sellaisenaan voi istuttaa suoraan mihinkään toiseen organisaatioon. Birgitta korosti myös, että malli on luotu yhteistyössä koko henkilöstön kanssa. Hänen mielestään myös useiden väitöskirjojen toteutuminen mahdollistui laajan henkilöstön tuen ansiosta, yhteisenä työnä. Päiväjuhlan lisäksi illalla jatkettiin juhlapuheita Pirkanpoikain talolla vapaamuotoisemmissa merkeissä. Ohjelmassa oli hyvän ruoan ja puheiden lisäksi virkistäviä musiikkiesityksiä, tanssia ja lisää jäähyväispuheita Koskaan aiemmin en ole kuullut vastaavia juhlapuheita ja onnitteluja, joita Birgitalle esitettiin. Sanat tulivat suoraan puhujien sydämistä, täysin vailla virallista kaavaa tai ylimääräisiä korulauseita. Kiitos Birgitta! Toimit monille sekä psykiatrisen hoitotyön että ihmisläheisen johtajuuden hyvänä esikuvana. Ei mittää hättää. Kyllä kaikki järjestyy - Birgitta Teksti: Timo Haaraniemi Kuvat: Matti Väänänen Iltajuhlassa kuningatar sai kruunun ja arvoisensa lahjat. Psykiatrian tulosalueen pitkäaikainen johtaja ylilääkäri Birgitta Alakare päästettiin arvonsa mukaisesti eläkkeelle Keroputaan hoitomallin 30 - vuotisjuhlaseminaarissa 3.10.2014. Vaikka seminaari oli järjestetty avoimen dialogin hoitomallin ympärille, oli Birgitta juhlan oikeutettu kuningatar. Birgitta tuli lääkäriksi Keroputaalle vuonna 1982 ja on ollut yhtenä keskeisenä henkilönä luomassa ympäri maailmaa, yhä enemmän huomiota saavaa hoitomallia. Hän on johtamisvastuustaan huolimatta aina ollut mukana asiakas- Keroputaan malliin vaikuttaneita henkilöitä vasemmalta lukien ylilääkärit Jyrki Keränen ja Birgitta Alakare sekä professorit Jukka Aaltonen ja Jaakko Seikkula. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Keroputaan mallin 30 vuotisjuhlaseminaariin ja ylilääkäri Birgitta Alakareen läksiäisiin osallistui työtovereita, yhteistyökumppaneita ja sairaanhoitopiirin johtoa. 7
PIPILÄN ALUESAIR UESAIRAAL AALAN AN SAIRAAL AALA-APTEEKIS A-APTEEKISSA SA TAP APAHTUU AHTUU SAIRAALA-APTEEKKIIN MURTAUDUTAAN! Proviisori Kaino Kuuri roplasi aamuvarhaisella sairaala-apteekin ulko-oven auki. Teknisen osaston päivystäjä oli puoli tuntia sitten ilmoittanut hälytyksestä sairaala-apteekissa. Kuuri oli kertonut päivystäjälle, että hälytyksen aiheuttaja oli todennäköisimmin lintu. Sairaala-apteekkari Pertti Troppi oli edellisenä päivänä tuulettanut työhuoneestaan Placebo Oy:n lääke-edustajan partaveden tuoksua ja avoimesta ikkunasta oli lennähtänyt huoneeseen varpunen. Kuuri oli melko varma, että lintu oli laukaissut hälytyksen apteekin tiloissa. Kuuri pysähtyi hetkeksi hämärässä apteekissa ja höristi korviaan. Jostain kantautui uikutusta, joka päättyi pitkään räkäiseen nyyhkäisyyn. Kuuri käveli käytävää eteenpäin. Vollotus kuului huumeholvin suunnalta. Olikohan joku työntekijöistä jäänyt taas nalkkiin huumeluolaan. Sähkökatkoksen sattuessa huumeluolan ovet saattoivat mennä jumiin. Muutama viikko sitten farmaseutti Hota oli ollut inventoimassa huumausaineita juuri ennen apteekin sulkemisaikaa. Muut työntekijät olivat lähteneet kotiin ja Hota oli jäänyt hetkeksi ylitöihin. Klo 16.03 oli tullut lyhyt sähkökatkos, joka oli lukinnut Hotaraukan kaltereiden taakse yön ajaksi. Hota oli yrittänyt lähettää S.O.S.-hätäviestiä putkia paukuttamalla, mutta seinän toisella puolella olevan patologian laboratorion työntekijä oli suorittanut avausta Metallican tahdissa, eikä ollut kuullut paukutusta. Seuraavana aamuna töihin oli ensimmäisenä saapunut lääketyöntekijä Tase, joka oli vapauttanut nääntyneen ja kuplaotsaisen Hotan vankilastaan. Tapauksesta viisastuneena oli päätetty jatkossa varata huumeluolaan säilykeruokaa ja vettä. Hota oli tehnyt lisäksi apteekkarille esityksen, että keskusvarastolta tilattaisiin huumeluolaan alusastia. Tämä tapaus mielessään proviisori Kuuri hiipi huumeluolaa kohti. Luolan ovi oli lukossa, mutta oven edessä lattialla istui nuori mies hartiat lysyssä. Nuorukaisella oli tumma verkkariasu ja ruskeat naisten sukkahousut päässään. Sukkahousujen etumus oli kastunut miehen kyynelistä ja räästä. Kuuri tunsi yllättävää myötätuntoa miestä kohtaan, vaikka arvasikin tämän olevan luvattomilla teillä. Hintelän oloinen heppu oli ilmeisesti tunkeutunut apteekkiin katossa risteilevien ilmastointiputkien kautta, koska putken suulta irrotettu suojaritilä lojui lattialla. Kuuri istuutui miehen viereen lattialle ja kietoi kätensä tämän ympärille. - Mikä hätänä? Kuuri kysäisi. - Nokun tämä keikka ei oikein mennyt putkeen, mies nikotteli. - Kuule, mennäänkö keittämään aamukahvit, kerro sitten koko juttu. Kuuri auttoi miehen lattialta ja talutti tämän keittiöön. Sairaala-apteekkari Pertti Troppi astui kahvihuoneeseen eväslaatikko kädessään. Murtomies istui pöydän ääressä silmät turvoksissa ja sukkahousut vedettynä otsalle. Miehen vasen käsi oli tuhruisessa kääreessä. Proviisori Kuuri oli juuri kaatamassa miehelle kolmatta kahvikupillista. - Onkos meidän varpunen muuttunut yön aikana menninkäiseksi? Troppi jyrähti ja tuijotti miestä epäluuloisesti. - Tuletkos vähän tuonne toimistoon, Kuuri tarttui apteekkaria käsipuolesta ja lähti taluttamaan tätä käytävälle. - Tuo miekkonen löytyi aamulla huumeluolan edestä itkemästä. Raukka oli yrittänyt murtautua luolaan, mutta oli epähuomiossa jättänyt tiirikkansa toisten housujen taskuun, Kuuri selvitti. - Murtautua! Kai sinä olet jo soittanut poliisille? Tropin posket väpättivät kauhusta. - En tietenkään, poikahan on aivan murheen murtama. Velanperijät olivat jo katkaisseet pikkurillin ja aikoivat poikkaista koko käden, jos Arska ei suostu tälle keikalle, Kuuri puolustautui. - Arska!! Joko te olette sydänystäviä? Minä soitan nyt poliisin ja palokunnan paikalle! Troppi tapaili vapisevin käsin kännykkää työtakkinsa taskusta. - Älä nyt viitsi, se on vasta poikanen. Annetaan armon käydä oikeudesta. Se lupasi, ettei enää koskaan, Kuuri yritti vielä. - Limoviikuna, ficus benjamina. Pidät sitä liian varjoisassa paikassa, tiputtaa silloin lehtiä. Aika isoon ruukkuun olet sen laittanut, viihtyisi paremmin pienemmässä. Murtovaras oli hiipinyt toimiston ovelle ja katseli punareunaisilla silmillään apteekkarin huonekasveja. - Mitä sinä tiedät kukista? Apteekkari Troppi katsoi kummissaan miestä, joka riisui sukkahousut päästään ja heitti ne pöydän alla olevaan sekajäteastiaan. - Ja tuo Impatiens walleriana on hurmaavan värinen. Tiedätkö muuten, että kirjavalehtiset juorut viihtyvät paremmin eteläikkunalla? Murtomies hiveli sormellaan Junnu Juorun lehtiä. Sairaala-apteekkari Pertti Troppi tuijotti mykkänä kasviasiantuntijaa ja tipautti kännykkänsä takaisin taskun pohjalle. SEURAAVASSA NUMEROSSA: Kahdeksanjalkaisten otusten invaasio! Katja Halttunen 8
SuPer Sain verenperintönä liekin ammattiyhdistystoimintaan isältäni. 80-luvun alussa sitten meikäläisestä leivottiin ammattiosaston sihteeri. Enpä osannut silloin aavistaa mitä tuleman pitää? Sain vanhan kirjoituskoneen ja jotain toimistotarvikkeita Kaikkosen Leilalta (edellinen sihteeri) Siitä alkoi 30-vuotinen sihteerin tieni. Ammattiosaston puheenjohtajana toimi tuolloin Matikaisen Taimi. Hän oli myös luottamusmiehenä. Taimi oli jämerä, luotettava ja sovitteleva puheenjohtaja. Asiat hoituivat just eikä melkein. Neuvottelijana hän oli myös ihminen paikallaan. Ammattiosaston kokouksia on pidetty n. kerran kuukaudessa. Alkuaikoina kokoonnuttiin lähinnä pankkien kabineteissa. Joskus tarjottiin jopa leetapullakahvit. 80-luvun alussa oli urallani ensimmäinen hoitajalakko. Silloin sihteerikkö vaihteli kotona vaippoja ja opetteli äidin rooliin. Rooli, josta ei päästä,eikä jouduta eläkkeelle. Olen saanut tehdä ammattiosastossa työtä viiden eri puheenjohtajan Länsi-Puhuri 4/2014 kanssa. Kaikki upeita, energisiä naisia. Kaarina Salminen, vahva ja periksi antamaton oinas-nainen totesi työn olevan elämän eliksiiri. Joskus itkettiin ja välillä naurettiin, ehkä liikaakin? Elsi Lukkari aloitti edunvalvontatyöt v-76 kuunteluoppilaana jossakin kokouksessa, mistä oman kertomansa mukaan ei ymmärtänyt hölkäsen pöläystä. Elsi oli myös SuPerin liittohallituksessa yhden kauden. Ammattiosaston puheenjohtajan nuijaa Elsi heilutti muutaman vuoden. Elsi ja Kaarina totesivat edunvalvontatehtävien olevan työlästä ja opettavaista. Olettamukset hävisivät, koska toimittiin tiedon pohjalla. Työnantajan kanssa käydyissä palavereissa ja kokouksissa ovea ei laitettu lopullisesti kiinni. Aina voitiin palata asioihin. Nykyisin edunvalvonta on tullut näkyvämmäksi ja palaveerataan entistä enemmän. Yhteistyö on parantunut työnantajan ja heitä edustavien ammattijärjestöjen kanssa. Sitten v.-95 helmikuussa Reini ei pystynyt tekemään edes sovintoehdotusta. Alkoi hoitoalan lakko, joka kesti kuukauden. Tehtiin suojelutyötä ja seistiin lakkovahteina. Suojatyötä tekevät hoitajat olivat valkoisessa talossa kovilla. Ammattiosaston toimenkuva on entisellään. Sihteeri on rutinoitunut ja sähkökirjoituskonekin on vaihtunut tietokoneaikaan, missä sihteerillä on ollut opettelemista. Ammattiosaston jäseninä olemme päässeet vaikuttamaan eri yhteistyöinstansseissa esim. yhteistyötoimikunnassa, missä päästään pohtimaan arkipäivän asioita. Päättymätön asia jo 80-luvulta eteenpäin on ollut tunteita kuumentava virka-/toimi muutokset.nykyisen ammattiosaston edunvalvontahenkilöinä jatkavat puheenjohtaja ja luottamusmies Eija Sunnari ja pääluottamusmies ja varapuheenjohtaja Ritva Ikäläinen apunaan istuva hallitus. Nähtäväksi jää miten asioita tulevaisuudessa hoidetaan ja miten Sotepia leivotaan? Kaiken kaikkiaan Länskässä on ollut hyvä työskennellä. Työn sisältö ja luonne on syvästi kiehtova ja palkitseva. Elämme ihokosketuksessa ihmisten ja elämän peruskysymysten kanssa. Ammattiosasto 103 kuulumisia seuraavassa Länsi-Puhurissa uuden hallituksen myötä 2015. Omasta ja ammattiosaston puolesta toivotan kaikille työn iloa ja mukavaa joulun odotusta! sihteeri Terttu Nyroos * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * ANITTAN IKIOMA SERTIFIKAATTI Radiologiaa Uutta ja vanhaa koulutuspäivien toimikunta on Oulussa 18.9.2014 myöntänyt Länsi-Pohjan keskussairaalan radiologian osaston ylilääkäri Anitta Liisanantille kunniakirjan ja stipendin ansiokkaasta työstä radiologian alalla. Ylilääkäri Anitta Liisananttia on ansaitusti muistettu yli 30-vuotisesta ja pitkäjänteisestä radiologian kehittämisestä ja ansiokkaasta radiologian osaston johtamisesta. Työpäivän aikaan kolmeenkin kännykkään vastailevan, radiologityöasemalta ja röntgentutkimuslaitteelta toiselle kiiruhtavan ylilääkärimme ja upeiden berninpaimenkoirien omistajan ilo oli ylimmillään hänen kommentissaan: Nyt minullakin on ihan ikioma sertifikaatti! Sairaanhoitopiiri sekä erityisesti radiologian osasto onnittelee Anittaa! Leena Korolainen, radiologian osastonhoitaja Radiologian ylilääkäri Anitta Liisanantti ja kunniakirja radiologian kehittämisestä ja radiologian osaston johtamisesta. 9
Osastologistiikkaprojekti 2013 - tehokkuutta vuodeosastojen hoitotarviketilauksiin Aika lailla vuosi sitten näihin aikoihin piti melkoista haipakkaa, kun lopettelimme hygieniahoitaja Tuija Nurkkalan kanssa aiemmin syksyllä startannutta vuodeosastoja koskevaa osastologistiikkaprojektia. Projektin aikana rakensimme hoitotarvikkeiden tilaus- ja täydennyspalvelun kaikille sairaalamme vuodeosastoille aina ykköskerroksesta vitoseen. Tämän tilaus- ja täydennyspalvelun (= hyllytyspalvelun) ideana on, että keskusvarasto huolehtii osaston hoitotarvikelogistiikasta aina tilauksesta hyllytykseen asti. Näin ollen hoitohenkilökunnalle jää enemmän aikaa potilastyöhön ja kustannussäästöjäkin syntyy, kun tilaukset ovat kontrolloituja ja virheettömiä. Projektin taustalla oli esimieheni Kirsti Ylimäisen useiden vuosien pitkäjänteinen työ projektin toteutumiseksi. Pilottiosastona toimi jo v. 2011 päivystyspoliklinikka. Hieman projektin työvaiheista Aloitimme projektin kartoittamalla vuodeosastojen varastotilat ja keskustelemalla osastonhoitajien kanssa uusien tarvikehyllyjen hankinnasta joko vanhojen tai puuttuvien tilalle. Lähes kaikille mukana olleille osastoille päätettiin hankkia uudet lankahyllyt toimivamman tarvikelogistiikan tueksi. Jokaisen osaston kohdalla teimme yhdessä hoitohenkilökunnan kanssa päätöksen siitä, mihin uusi varasto osastolla keskitettäisiin. Jotta jälkikäteen saisimme selville projektin vaikutuksen osastojen varastoarvoon, oli osastojen hoitotarvikkeet inventoitava ennen muutosta. Inventoinnin yhteydessä siivosimme pois lukuisia vanhentuneita tuotteita ja palautimme ylimääräiset ja myyntikelpoiset tuotteet takaisin keskusvarastolle. Kaappeja ja komeroita pengottaessa tuli vastaan myös joulukynttelikköjä ja pöytätuulettimia, ja välillä osastojen suurimpana huolenaiheena tuntuikin olevan se, mihin ne jatkossa saataisiin varastoitua? Vakuuttelimme, että uuden varaston myötä tilaa löytyisi kyllä niillekin. Inventoinnin jälkeen määrittelimme yh- 10 dessä osastojen yhteyshenkilöiden kanssa osastolla tarvittavan tuotevalikoiman ja tallensimme tiedot Sonet -ohjelmaan. Vaikka hoitotarvikevalikoima määriteltiin jokaisen osaston kanssa erikseen, niin pyrimme siihen, että perusvalikoima olisi kaikilla osastoilla kutakuinkin sama. Kun kaikki pohjatyöt viivakooditarroineen oli tehty, uudet varastohyllyt saapuneet ja teknisen pojat koonneet ne, pääsimme vihdoin aloittamaan suosikkivaiheeni eli osastovarastojen järjestelyn. Osastojen varastot järjestettiin osasto kerrallaan tuoteryhmäkohtaisesti ja vieläpä niin, että kukin tuoteryhmä on suunnilleen samassa kohtaa jokaisella vuodeosastolla. Tällainen yhdenmukainen järjestys palvelee erityisesti sijaisia ja opiskelijoita, jotka kiertävät eri osastoilla. Viimein, kun järjestelyt olivat valmiit, pidimme osastoilla infon uudesta hyllytyspalvelusta ja sitten olikin jo aika pyöräyttää homma käyntiin ja siirtää hoitotarvikkeiden tilaus- ja täydennysvastuu keskusvarastolle. Hoitohenkilökunnan kokemuksia Nyt, kun vuosi uuden systeemin käynnistämisestä on kulunut, on aika tunnustella käyttäjien kokemuksia hyllytyspalvelusta: Kirurgian vuodeosastolla 3B työskentelevän perushoitaja Maila Tolosen mukaan työaikaa on vapautunut enemmän potilastyöhön uuden systeemin myötä. Maila uskoo, että ajan myötä palvelu tuo myös kustannussäästöjä osastolle, sillä asiantuntemus hoitotarvikehankintoja koskevissa asioissa on kuitenkin keskusvarastolla. Lisäksi Maila mainitsee sen, että tuotevalikoima pysyy paremmin hallinnassa kuin aiemmin ja kokee sen olevan tärkeää juuri kirurgian vuodeosastolla, jossa tuotevalikoimaan kuuluu paljon kalliita haavanhoitotuotteita. 3B:n perushoitaja Maila Tolosen mukaan työaikaa on vapautunut enemmän potilastyöhön uuden systeemin myötä. Maila ei missään nimessä palaisi enää takaisin vanhaan systeemiin, jossa perushoitajat tekivät keskusvarastotilaukset. Ja osastonhoitaja Sinikka Savikuja lisää vielä: Ihanaa kun keskiviikon klo 13 -stressi on jäänyt pois!, viitaten tällä siihen kuinka aikaisemmin tuotti päänvaivaa se, kuka kyseiseen työvuoroon tulee. Piakkoin eläkkeelle jäävä perushoitaja Anitta Martimo osasto 4B:ltä koki uuden hyllytyspalvelun alussa hankalaksi, sillä tuotteita oli vaikeaa löytää uuden järjestyksen vuoksi. Anittan mukaan eniten käytetyimmät tuotteet olivat väärässä paikassa, mutta koska osasto itse on tämän vuoden aikana saanut vaikuttaa systeemin kehittämiseen, on tämäkin ongelma korjaantunut. Nykyisin tuotteet löytyvät jo helposti, kun varastoa on opittu käyttämään. Anitta on erityisen kiitollinen siitä, että osastovarasto on nykyisin aina järjestyksessä (toisin kuin ennen), eikä missään nimessä haluaisi palata vanhaan systeemiin. Vuodeosastojen lisäksi uuden hyllytyspalvelun piiriin liittyi myös synnytyssalit. Kätilö Paula Kinnunen sekä sairaanhoitaja Marianne Pyyny kehuvat uutta hyllytyspalvelua selkeäksi systeemiksi, joka pyörii hyvin, kunhan vain heidän oma henkilökuntansa muistaa täydentää synnytyssalien kaapit oikeaan ai-
Osasto 4B ennen varastomuutosta. Vuoden 2014 alusta osastojen hyllytyspalvelua hoitanut Kai Sipola tekemässä osasto 3B.n tilausta viivakoodikapulalla. Osasto 4B:n varasto muutoksen jälkeen. Perushoitaja Anitta Martimo seisoo samassa kohdassa, missä ennen muutosta oleva kuva on otettu. ja seuraavana päivänä hyllyttämässä tilaamiaan tuotteita. kaan. Mariannen mukaan tuotteiden järjestyksessä oli aluksi opettelemista, mutta asia on helpottunut ajan myötä. Molemmat Paula ja Marianne antavat kiitosta varaston siististä järjestyksestä ja ovat tyytyväisiä siitä, että tuotteet eivät enää vanhene heidän hyllyssä. Lisäksi Paula mainitsee vielä sen, että on mukavaa, kun hoitotarvikeasioissa on nykyisin tietyt tutut tyypit, joiden kanssa asioida. Kun kysyn haluaisivatko he palata vanhaan tilaussysteemiin takaisin, kuuluu yhteen ääneen: EI TOD.!. Yhteenveto Näin jälkikäteen, kun asiaa pohtii ja kuuntelee osastojen antamaa palautetta, niin voimme olla ylpeitä viime syksynä tekemästämme työstä! Siitä on ollut hyvä jatkaa tänä vuonna, kun keskusvaraston remmiin ja hyllyttäjän saappaisiin on hypännyt perushoitaja Kai Sipola. Yhdessä Kain kanssa olemme kehittäneet ja laajentaneet osastologistiikkaa, ja jatkamme sitä jälleen ensi vuonna. Positiivisen palautteen runsas määrä on yllättänyt ainakin allekirjoittaneen, joten on aika antaa jotain takaisin suurkiitokset teille kaikille, jotka olitte mukana v. 2013 osastologistiikkaprojektin eri vaiheissa, sillä jokaisen panostuksella oli merkitystä projektin onnistumiseen: Mukana olleiden osastojen henkilökunta (5A, 5B, 4A, 4B, 3B, 2C+salit+vauvala ja 1B) yhteyshenkilöineen ja osastonhoitajineen, projektin ohjausryhmä, opiskelija Jyri Kyllönen, teknisen osaston pojat, atk-tuki Arvo Mäkinen sekä erityiskiitos projektikaverilleni Tuija Nurkkalalle omasta panoksestaan ja asiantuntemuksesta, sekä esimiehelleni Kirsti Ylimäiselle siitä, että luotti projektin käsiimme! Johanna Kreivi, keskusvarasto Muutos on kuin raket aketti. ti. Se vaa aatii val altais aisan an energian läpäistäkseen ilmakehän. Läpäisyn jälkeen sitä ei pidättele tele mikään. 11
Lähijohtaja muutosprosessin läpiviejänä Lapin ja Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirien hoitotyön esimiehet kokoontuivat perinteiseen yhteiseen koulutuspäivään marraskuussa Kemiin. Koulutuspäivän teemana oli Lähijohtaja muutosprosessin läpiviejänä. Päivän aihe on varsin ajankohtainen, sillä valmistautuminen tulevaan Sote -muutokseen kolkuttelee jo oven takana. Muutos tulee koskettamaan aivan varmasti kaikkia organisaatioita ja työyksiköitä tavalla tai toisella. Muutosta aiheuttaa työyksiköissä myös henkilökunnan ja esimiesten lähivuosien aikana sattuva runsas eläköityminen. Tietty turvallinen lähiesimies ja työkaveri poistuu ansaituille vapaille ja tilalle astuvat uudet henkilöt uusine tapoineen. Luennoitsija laittoi myös koulutukseen osallistujat miettimään ja pohtimaan erilaisia asioita liittyen esimiestyöhön. Lapin ja Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirien esimiehet kuuntelivat mielenkiinnolla luennoitsija Marjo Suhosta. Koulutuspäivän luennoitsijana oli Oulun yliopiston terveystieteiden laitokselta TtT, lehtori Marjo Suhonen. Hän lähestyi asiaa teoreettisesti ja esitteli myös tuoreimpia tutkimustuloksia muutosprosessista ja muutoksen johtamisesta. Perinteisen luennon ohella hän osallisti kuulijat pohtimaan asioita oman työnsä ja työyksikkönsä kannalta. Kuulijat jaksoivat olla koko päivän erittäin aktiivisia. He toivat keskusteluun omia mielipiteitään ja näkemyksiään muutosprosessista ja sen läpiviemisestä. Päivän aikana käsiteltiin muun muassa muutosprosessia, sen vaiheiden tunnistamista, ja miten työyhteisössä rakennetaan muutosta ja ymmärrystä muutoksesta. Tutkimusten mukaan onnistuneen muutoksen johtamisen elementit koostuvat lähijohtajan oman keskeisen aseman ymmärtämisestä, aktiivisesta vuorovaikutuksesta työyhteisön kanssa ja työhyvinvoinnin edistämisestä. Muutosprosessin läpiviemisessä on myös tärkeää, että esimies huolehtii omasta jaksamisestaan ja siten jaksaa ylläpitää positiivista asennetta ja myönteistä ilmapiiriä muutokseen. Myös viestinnällä ja luottamuksella on suuri merkitys muutosprosessin läpiviemisessä. Päivän aikana kuultiin myös yhden esimiehen, ensihoitopäällikkö Markku Alalahden kokemuksia muutoksesta. Kyse oli todella suuresta muutoksesta, jossa alueen ensihoito koottiin yhdeksi yksiköksi koko sairaanhoitopiirin alueella vuoden 2013 alusta. Markku esitteli muutoksen tavoitteet, muutosprosessin läpiviennin ja arviointia, mikä muutoksessa meni hyvin ja missä olisi ollut parantamisen varaa. Muutoksesta, muutosprosessista ja muutoksen johtamisesta on järjestetty paljon koulutusta vuosien varrella, mutta aina siihen ilmenee tarvetta. Ensipalautteet koulutuspäivästä olivat positiiviset ja toivottavasti jokaiselle osallistujalle jäi jotakin reppuun viemisenä oman itsensä ja työyksikkönsä johtamiseen. Mervi Tikkanen, hallintoylihoitaja 12
Ovessa lukee suurin kirjaimin JOULUPUKIN JA MUORIN PAJA. Ethän häiritse. On alkamassa Joulupukin viimeinen Joulu sairaalassamme. Suklaat on hankittuna, kaikki on valmiina. Vai onko? Pukki ja Muori ovat moneen kertaan varmistaneet, että kaikki tarvittava on varmasti mukana. Mitään ei saa jäädä pois. Olemme koko vuoden odottaneet jo malttamattomana, että pääsemme tervehtimään sairaalan henkilökuntaa ja potilaita. Oi, se on niin ihanaa, tietäisittepäs vain, miten ihanaa se onkaan. Kaikki ihmiset on viimeistään siinä vaiheessa lapsenmielisiä ja näyttävät ilonsa vapaasti. On lupa olla lapsenmielinen silloin. Niin, varmaan kilttinäkin pitää olla jo siinä vaiheessa, siitähän ei ole enää pitkäkään aika jouluun. Yleensä kierroksemme alkaa heti aamulla kahdeksan aikoihin poliklinikoilta ja jatkuu siitä hiljalleen jokaiselle osastolle. Pyrimme käymään jokaisessa potilashuoneessa viemässä joulutervehdyksen, iloakin varmaan monelle. Sitä ainakin toivomme. Joulu herkistää. Niin, Joulu herkistää. Muistan yhden vanhuksen. Hän oli yksin huoneessaan, vanha pappa. Toivottelin Hyvää Joulua ja hän sanoi, ettei ole nähnyt joulupukkia ainakaan kymmeneen vuoteen. Pukista tuntui silloin pahalta, istuin siihen viereen ja juteltiin kauan aikaa. Lauloin vielä säkeistön Jouluyö juhlayö. Ihana hetki. Kourallinen suklaata papalle lahjaksi ja toivoteltiin hyviä vointeja toisillemme. Toisen tapauksen muistan kanssa hyvin. Vanha mummo makasi sängyssään ja tytöt sanoivat että hän ei varmaankaan puhu mitään, taitaa nukkuakin? Ei ole puhunut moneen päivään mitään, sanoivat tytöt. Menin kuitenkin mummon viereen, aivan siihen lähelle ja sanoin, hyvää joulua, tässä on joulupukki. Mummo avasi silmänsä ja arvatkaapas vain, oliko mummo ihmeissään. Joulupukki, hän sanoi, mistäs se pukki siihen ilmestyi kyseli vielä. Siinäkin muutama sana vaihdettiin. Niin, mummopas puhui. Tytötkin ihmetteli sitä. Siitä jäi kanssa pukille hyvä mieli. Pukilla onkin mukana, sanoisinkos, että aika vilkas muori. Eihän siinä tarvi pukin paljoakaan jutella, nyökytellä vain ja myötäillä, että kyllä Rakas, niin minäkin. Ihmettelen sitä kyllä usein, että mitenkähän onkin pysynyt niin vetreänä, kun onhan tuolla muorillakin ikää kuitenkin jo lähes yhtä paljon kuin pukillakin. Mutta simpsakka se on edelleen. Oikein simpsakka. Pukinhan pitää toisinaan hätistellä jo rohkeimpia miehiä kauemmas. Taida kipeitä ollakkaan kaikki, vaikka niin muka sängyssä makaavat sairaan näköisenä? Kylläpäs vikkelästi pyrkivät muorin vierelle. Sängyn pohjalta? Toisinaan tuntuu, ettei he pukkia edes huomaa. No se sitten siitä, heh heh. Mutta tiedättehän että nyt alkaa se pukin ja muorin vuoden vilkkain aika. Olkaapas kärsivällisiä, Te kaikki. Kyllä me täältä muorin kanssa köpötellään taas luoksenne. Odottakaapas vain. Niin muuten vielä eräs asia. Pukki on jo kovin vanha ja taitaa nyt olla asia niin, että tämä Joulu on pukin viimeinen, näin täällä käyntien suhteen. Toivon kuitenkin, että kunhan vain maltatte olla kiltteinä, niin voihan se pukki koittaa puhua kauniisti, siellä korvatunturilla. Tiedä vaikka löytyisi tuuraaja. Jouluterveisin Joulupukki&Muori 13
Osastofarmasian alkutaipaleet Länsi-Pohjan keskussairaalassa Länsi- Pohjan keskussairaalassa aloitettiin osastofarmasiapilotti tammikuussa 2014 puolipäiväisenä. Saman vuoden aikana pilotti pystyttiin lisärahoituksen avulla muuttamaan täysipäiväiseksi. Pilottiosastoksi valikoitui monien halukkaiden osastojen joukosta sisätautien osasto 5B. Osastonhoitaja Kirsti Laaksola oli jo ollut useaan otteeseen asiasta yhteydessä sairaala-apteekkiin (silloiseen lääkekeskukseen), koska hänellä oli selkeä ajatus siitä, että hänen osastollaan olisi tarvetta osastofarmaseutille. Mitä osastofarmasia on? Osastofarmasiaa toteutetaan Suomessa monella tavalla riippuen sairaaloiden eri osastojen tarpeista ja resursseista. Sairaalassamme osastofarmaseutin työnkuvaan kuuluu lääkelogistiikan eri osa-alueet (tilaaminen, paikoilleen laittaminen, tarpeettomien ja vanhenevien lääkkeiden palauttaminen sairaalaapteekkiin, lääkkeiden lainaaminen toisilta osastoilta jne), lääkkeiden jakaminen ja potilaskohtaisten annosten käyttökuntoon saattaminen. Lisäksi osastolla työskentelevä farmaseutti perehdyttää ja ohjeistaa henkilökuntaa lääkkeisiin liittyen, auttaa osastoa lääkehoitoon liittyvien ongelmien selvittelyssä sekä toimii tärkeänä yhteydenpitäjänä osaston ja sairaala-apteekin välissä. Tiina osastolla Farmaseuttimme Tiina Hansen on suorittanut vuoden 2012 helmikuussa osastofarmasian erityispätevyyden. Farmaseuttimme Tiina Hansen on suorittanut vuoden 2012 helmikuussa osastofarmasian erityispätevyyden. Erityispätevyys on 30 opintopistettä ja sen suorittamiseen menee noin vuosi työn ohella. Tiinalla on farmaseutin koulutuksen lisäksi sairaan- ja terveydenhoitajan koulutus ja tästä on ollut paljon hyötyä osastotyöskentelyssä. Tiina kuvailee työtään osastolla aivan erilaiseksi kuin mitä se oli sairaala-apteekissa. Lääkkeiden käyttökuntoon saattaminen on osastolla hyvin erilaista kuin meillä apteekissa. Apteekin kaikki lääkkeenvalmistus tapahtuu niille erikseen varatuissa tiloissa, joissa pukeutuminen ja suojautuminen on raskasta verrattuna osastotyöskentelyyn, jossa esim. antibioottien laimentaminen tapahtuu lääkehuoneen pöydällä ja harvoilla osastoilla (kuten 5A) suojakaapissa. Osastotyö on itsenäistä ja monipuolista ja se on tarjonnut paljon uusia ammatillisia haasteita ja mahdollisuuksia oppia uutta. Tiina kokee, että hänet on otettu hyvin vastaan ja yhteistyö osastolla työskentelevien eri ammattiryhmien edustajien kanssa on ollut antoisaa. Mitä hyötyä osastofarmasiasta on? Osastofarmasian hyödyt koostuvat monesta vaikeasti mitattavasta osasta. Suurimmat hyödyt tulevat siitä, että Vuoden 2014 Innovaattori Psykiatrian tulosalueella valitaan vuosittain Innovaattori. Innovaattorin valinta on otettu käyttöön vuonna 2012. Ohjeistuksen mukaan edellisen vuoden innovaattori, kaksi muuta jäsentä Keroputaan sairaalan ja avohoidon yksiköiden työntekijöistä tekevät ehdotuksensa tulleiden esitysten perusteella. Jokaisen työntekijän on mahdollista tehdä esityksensä perusteluineen. Tulosalueen johtaja varmistaa toiminnan jatkuvuuden. Kuva: Matti Väänänen 14
hoitajat ja lääkärit voivat keskittyä omiin tehtäviinsä ja luottaa siihen, että heillä on lähellä asiantuntija-apu lääkehoidon ongelmiin. Lisääntynyt moniammatillisuus parantaa lääkitysturvallisuutta ja potilaiden lääkehoitoihin sitoutumista. Osastonhoitaja Kirsti Laaksola on ollut hyvin innostunut osastofarmasiasta ja hän on aktiivisesti sitä osastolleen halunnut ja vaatinut. Osastofarmaseutin työpanos vapauttaa sairaanhoitajien työaikaa hoitotyöhön eli työntekijät tekevät sitä työtä, johon heillä on koulutus. Osastofarmaseutti on arkipäivisin jakanut lääkkeet, tehnyt tilaukset sekä tehnyt valmiiksi esim. potilaskohtaiset iv-antibioottiannokset. Tällöin esim. aamulla annettavat iv-antibioottihoidot on saatu nopeasti tippumaan ja sairaanhoitajien työaikaa ei ole mennyt lääkeannosten valmistamiseen. Osastofarmaseutti kohtaa usein (kaikissa sairaaloissa ei vain meillä) alkuvaiheessa vastustusta ja epäluuloja jos farmaseutti tekee aina kaiken, niin sairaanhoitajat eivät kohta osaa mitään lääkeasioita. Tämä on turha huoli! Farmaseutin työaika on vain 40 tuntia viikossa (ei 24/7!!!), joten lääkkeiden jakamista ja antibioottien käyttökuntoon saattamista on sairaanhoitajilla iltaisin, viikonloppuisin ja farmaseutin lomien aikana. Osastofarmaseutti ei korvaa hoitohenkilökuntaa eikä tee sitä työttömäksi, mutta hänestä saa osastolle verrattoman avun ja hoitotyöhön koulutuksen saaneet ihmiset pääsevät tekemään koulutustaan vastaavaa työtä. Euromääräisestikin osastofarmaseutti on tuonut Länsi-Puhuri 4/2014 selkeitä säästöjä osastolle. Esimerkiksi lääkekaapin arvo on pienentynyt parantuneen logistiikan ja varastonkierron vuoksi ja lääkehävikki on pienentynyt. Lisäksi kiireellisten taksilla tukusta tuotavien lääkekuljetusten määrä on vähentynyt huomattavasti osastofarmasiapilotin aikana. Sairaala-apteekin kannalta osastofarmaseutti on myös ollut positiivinen asia. Osastofarmaseutilla on osastolla käytössä sama varastonhallintaohjelmisto kuin sairaala-apteekilla eli hän pystyy reaaliaikaisesti seuraamaan apteekin varastotilannetta eli hänellä on heti saatavilla tieto siitä, onko esim. potilaalle määrättyä uutta lääkettä talossa ja jos ei ole, niin miten nopeasti se osastolle saadaan tai voidaanko sitä saada lainattua toiselta osastolta. Tämä on helpottanut myös apteekin työtä, kun Tiina tekee selvitystyön jo valmiiksi ja ilmoittaa, jos jotakin erikoista pitää tilata. Osastofarmasian tulevaisuus sairaalassamme Käydessäni viime viikolla Tiinan luona 5B:llä eräs sairaanhoitaja sanoi minulle, että he eivät enää mistään hinnasta antaisi Tiinaa pois. Se oli varmaan paras kiitos mitä Tiina ja osastofarmasia yleensäkin voi osastolta saada. Sairaanhoitopiirin valtuusto on päättänyt kokouksessaan 25.11.2014, että sairaalaamme perustetaan osastofarmaseutin toimi. Tämä päätös odottaa nyt vielä hallituksen täytäntöön panoa. Apteekin toiminnan ja osastofarmasian kannalta päätös on todella hieno asia. Se viestii Osastotyö on itsenäistä ja monipuolista ja se on tarjonnut paljon uusia ammatillisia haasteita ja mahdollisuuksia oppia uutta kertoo Tiina Hansen. myös talon ulkopuolelle sen, että sairaalamme haluaa olla ajan hermolla. Tekstin on referoinut osastonhoitaja Kirsti Laaksolan ja farmaseutti Tiina Hansenin yhteenvetojen pohjalta proviisori Riikka Vänskä. Vuoden 2014 Innovaattoriksi valittiin mielenterveyshoitaja Pentti Blomster. Mielenterveyshoitaja Pentti Blomsterin valinta oli yksimielinen. Perusteluina työryhmä esitti, että Pentti Blomster on kehittänyt vuosikausia liikunnallisia ja toiminnallisia ryhmiä ja virikkeitä asiakkaiden toimintakyvyn ylläpitämiseksi pitkäjänteisellä toiminnalla sekä mahdollistanut asiakkaiden sosiaalisen toiminnan ja kanssakäymisen, ja mahdollistanut monipuoliset liikunnalliset vaihtoehdot asiakkaiden fyysisen kunnon ylläpitämiseksi kehittämällä osallistumista eri vuodenaikoina erilaisiin ryhmiin mm: yleisurheilu, golf, jalkapallo, uimahalli sekä mahdollistanut asiakkaiden osallistumista erilaisiin liikuntatapahtumiin mm: jääkiekko-ottelut, jalkapallo-ottelut. Onnittelut Pentille! Innovaattori vuodelta 2013 Tuula Juotasniemi 15
Aikuisen päivystysleikkauspotilaan hoitoprosessi Länsi-Pohjan keskussairaalassa Airi Paloste, Yliopettaja, Lapin Ammattikorkeakoulu Sinikka Johansson, Sairaanhoitaja (Ylempi AMK) L-PKS Johanna Sedergren, Sairaanhoitaja (Ylempi AMK) L-PKS Artikkeli pohjautuu Terveyden edistämisen ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyöhön (Johansson & Sedergren 2014). Opinnäytetyön prosessissa ovat myös mukana olleet työelämän mentorina operatiivisen tulosalueen ylihoitaja Maritta Rissanen ja opinnäytetyön toisena ohjaajana yliopettaja Anneli Paldanius. Artikkelissa kuvataan aikuisen päivystysleikkauspotilaan hoitoprosessin kehittämistä Länsi- Pohjan keskussairaalassa sekä Lean-ajattelun soveltamista kehittämistyössä. Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin prosessien kehittämistä on systematisoitu, prosessikarttaa uusittu ja ydinprosessin mallintamistapaa uudistettu. Ydinprosessi on toimintoketju, joka kulkee koko organisaation läpi, määrittää niiden toimintaa ja palvelee asiakasta. Palvelujen laatu syntyy prosessien tuloksena ja prosessien kuvaaminen on keino mallintaa organisaation toimintaa, jotta sitä voidaan ymmärtää, analysoida ja kehittää. Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin prosessityön tavoitteita ovat organisaation toimintatapojen selkiyttäminen ja yhtenäistäminen, yhteistyön parantaminen selkeyttämällä työnjakoa organisaatioiden välillä ja sisällä sekä parantaa kustannustehokkuutta ja palvelun laatua. Päivystysleikkauspotilaan prosessikuvauksessa esitetään prosessin ymmärtämisen kannalta kriittiset toiminnot ja niiden määrittelyt. Kuvauksessa esitetään prosessin oleelliset tekijät: resurssit, henkilöstö, menetelmät, työkalut, tuotos, ympäristökuvaus ja liittymät toisiin prosesseihin. Päivystysleikkauspotilaan hoidossa eri ammattiryhmien sitoutuminen moniammatilliseen ja prosessimaiseen yhteistyöhön korostuu yhdistämällä tietoja, taitoja ja vastuita. Käytännön työssä selkeät toimintatavat auttavat hoitamaan oikean potilaan oikeaan aikaan ja näin turvataan sekä parannetaan päivystysleikkauspotilaan kokonaisvaltaista hoitoa. Sairaalat ovat ympärivuorokauden toimivia työympäristöjä, joissa asiakkaiden ja työntekijöiden vaihtuvuus on suurta, informaatiota on runsaasti ja tiedonkulku muutoksista erityisen haastavaa. Standardointi kohdistetaan toimintoihin ja prosessin vaiheisiin, jotka vaikuttavat turvallisuuteen, laatuun ja odotusaikoihin. Kun toimitaan vakioidusti, voidaan tarpeen vaatiessa muuttaa perustellusti potilaan prosessia. Toimintaprosessit tehostuvat ja resurssien käyttö paranee soveltamalla Lean-ajattelua, mikä on tärkeää työvoimapulasta kärsivällä terveydenhuoltoalalla. Lean-ajattelun perusedellytys on työn ja työvaiheiden standardointi. Turhien työvaiheiden karsiminen vähentää työntekijöiden fyysistä ja psyykkistä kuormittumista, sujuvoittaa ja selkeyttää työtä. Siistit hyvässä järjestyksessä olevat työtilat Leikkaussali 16
parantavat työ- ja potilasturvallisuutta sekä työntekijöiden ja potilaiden viihtyvyyttä. Länsi-Puhuri 4/2014 Lean-ajattelu tähtää parhaan mahdollisen arvon tuottamiseen eliminoimalla kaiken ylimääräisen hukan. Hukkana nähdään mikä tahansa toimenpide tai työvaihe, joka kuluttaa resursseja, mutta ei lisää palvelun arvoa. Palvelutuotannossa tyypillistä hukkaa aiheuttavat esimerkiksi potilaiden pitkittyneet odotusajat, turhat ja tarpeettomat tutkimukset, potilaan tai työntekijän turha liikkuminen, vanhentunut varastotavara tai työntekijöiden vahvuuksien hyödyntämättä jättäminen. Opinnäytetyön kuvaus aikuisen päivystysleikkauspotilaan hoitoprosessista on auttanut opinnäytetyön tekijöitä prosessikuvauksen mallintamisessa. Lopullinen mallinnus toimitetaan tarkistettavaksi prosessityöryhmälle, jossa on edustus kaikista yksiköistä ja jotka osallistuvat keskeisesti kyseessä olevaan hoitoprosessiin. Tämän jälkeen prosessikuvaus toimitetaan prosessin omistajalle eli Länsi-Pohjan keskussairaalalle hyväksyttäväksi ja julkaistavaksi sairaalan intranetissä. Länsi-Pohjan keskussairaala vastaa ja varmistaa prosessin mittaamisesta, arvioinnista, parantamisesta ja siihen tarvittavista resursseista. Opinnäytetyö on saatavilla Lapin Ammattikorkeakoulu Theseus tietokannasta; Julkaisun pysyvä osoite on: http://urn.fi/ URN:NBN:fi:amk-201405208798 Johansson & Sedergren, 2014, 19. Johansson & Sedergren, 2014, 20. 789012789012123456789012345678901234567890121 789012789012123456789012345678901234567890121 789012789012123456789012345678901234567890121 789012789012123456789012345678901234567890121 789012789012123456789012345678901234567890121 789012789012123456789012345678901234567890121 789012789012123456789012345678901234567890121 789012789012123456789012345678901234567890121 789012789012123456789012345678901234567890121 Joulurauha 789012789012123456789012345678901234567890121 789012789012123456789012345678901234567890121 789012789012123456789012345678901234567890121 789012789012123456789012345678901234567890121 789012789012123456789012345678901234567890121 789012789012123456789012345678901234567890121 789012789012123456789012345678901234567890121 789012789012123456789012345678901234567890121 789012789012123456789012345678901234567890121 789012789012123456789012345678901234567890121 789012789012123456789012345678901234567890121 789012789012123456789012345678901234567890121 789012789012123456789012345678901234567890121 On valkolumi maassa, ilma lauha Toivoa jos jokainen sais kerran 789012789012123456789012345678901234567890121 789012789012123456789012345678901234567890121 789012789012123456789012345678901234567890121 789012789012123456789012345678901234567890121 789012789012123456789012345678901234567890121 789012789012123456789012345678901234567890121 789012789012123456789012345678901234567890121 ja julistettu maahan joulurauha me että saatais edes hetken verran 789012789012123456789012345678901234567890121 789012789012123456789012345678901234567890121 789012789012123456789012345678901234567890121 789012789012123456789012345678901234567890121 789012789012123456789012345678901234567890121 789012789012123456789012345678901234567890121 789012789012123456789012345678901234567890121 toivotellaan toisillemme silloin 789012789012123456789012345678901234567890121 rauha aikaan kesken ihmiskunnan 789012789012123456789012345678901234567890121 789012789012123456789012345678901234567890121 789012789012123456789012345678901234567890121 789012789012123456789012345678901234567890121 789012789012123456789012345678901234567890121 789012789012123456789012345678901234567890121 789012789012123456789012345678901234567890121 joulumieltä aamuin sekä illoin. se vaikka maksais euron, taikka 789012789012123456789012345678901234567890121 789012789012123456789012345678901234567890121 789012789012123456789012345678901234567890121 789012789012123456789012345678901234567890121 789012789012123456789012345678901234567890121 789012789012123456789012345678901234567890121 789012789012123456789012345678901234567890121 punnan. 789012789012123456789012345678901234567890121 789012789012123456789012345678901234567890121 789012789012123456789012345678901234567890121 789012789012123456789012345678901234567890121 789012789012123456789012345678901234567890121 789012789012123456789012345678901234567890121 789012789012123456789012345678901234567890121 Miks joulurauha ei vois olla aina 789012789012123456789012345678901234567890121 789012789012123456789012345678901234567890121 789012789012123456789012345678901234567890121 789012789012123456789012345678901234567890121 789012789012123456789012345678901234567890121 789012789012123456789012345678901234567890121 789012789012123456789012345678901234567890121 789012789012123456789012345678901234567890121 789012789012123456789012345678901234567890121 Liisa Anttila nyt onhan se vain joulunajan laina. 789012789012123456789012345678901234567890121 789012789012123456789012345678901234567890121 789012789012123456789012345678901234567890121 789012789012123456789012345678901234567890121 789012789012123456789012345678901234567890121 Ja mieli meillä hyvä, lämmin, hellä 789012789012123456789012345678901234567890121 789012789012123456789012345678901234567890121 789012789012123456789012345678901234567890121 789012789012123456789012345678901234567890121 789012789012123456789012345678901234567890121 789012789012123456789012345678901234567890121 789012789012123456789012345678901234567890121 säilyä vois aina sydämellä. 789012789012123456789012345678901234567890121 789012789012123456789012345678901234567890121 789012789012123456789012345678901234567890121 789012789012123456789012345678901234567890121 789012789012123456789012345678901234567890121 789012789012123456789012345678901234567890121 789012789012123456789012345678901234567890121 789012789012123456789012345678901234567890121 789012789012123456789012345678901234567890121 789012789012123456789012345678901234567890121 789012789012123456789012345678901234567890121 17
Tornion psykiatrian poliklinikka 40 vuotta ja sosiaalityöntekijä Marja-Leena Nurmisen eläkejuhla 21.11.2014 vietimme lämminhenkisen juhlan Aineen taidemuseolla. Juhlimme 40-vuotiasta psykiatrian poliklinikkaa ja saattelimme eläkkeelle sosiaalityöntekijä Marja-Leena Nurmisen. Paikalle oli kokoontunut joukko entisiä ja nykyisiä polin ja Keroputaan työntekijöitä sekä yhteistyökumppaneita. Juhlan juontajana toimi osastonhoitaja Matti Puumala ja ylilääkäri Päivi Köngäs-Saviaro toivotti vieraat tervetulleeksi. Psykiatrian poliklinikka aloitti toimintansa 4.9.1974 entisellä Alatornion kunnantoimistolla. Toimiston nimi oli aluksi Psykiatrinen huoltotoimisto. Nimi muutettiin 70-luvun lopulla Mielenterveystoimistoksi ja 90-luvun lopulla Psykiatrian poliklinikaksi. Marja-Leena Nurminen on työskennellyt psykiatrian poliklinikalla 1974-vuodesta alkaen. Perustajajäsenen ominaisuudessa hän esitti mielenkiintoisen historiankatsauksen 70-luvulta tähän päivään. Ohjelmassa oli musiikkiesityksiä. Mielenterveyshoitaja Tarja Tervahaudan laulua säesti viululla ja flyygelillä kanttori Katja Heroja. Huumoriosuudesta vastasi Cyrys Jebraeil standup -esityksellään. Muistamisten ja tervehdysten yhteydessä poliklinikan oma moniääninen sekakuoro esitti Marrulle sanoitetun laulun Kymmenen virranmaa-sävelin.laulu kuvaa hyvin Marrun tapaa tehdä työtä ja olla läsnä empaattisesti ja sydämellä. Lämmin kiitos kaikille juhlaan osallistumisesta ja muistamisista.haikein mielin isot kiitokset Marrulle vuosien yhteisestä matkasta,työtoveruudesta ja ystävyydestä. Leppoisia eläkepäiviä toivotellen! Teksti: Anna-Liisa Rantakeisu Kuvat: Matti Väänänen Takarivissä vasemmalta oh Matti Puumala, vs. sos.tt Annika Olli, mth Aini Ollikainen, os Monika Tapani, mth Pentti Blomster sekä sh Kirsti Pakisjärvi. Eturivissä vasemmalta psyk. Liisamari Lassila, vast. sh Anna-Liisa Rantakeisu, eläköityvä joht. sos. tt Marja-Leena Nurminen ja aoh Teija Hietasaari. 18
Sossu jämerä polimme syämmessä on hän on huolen taistojen manner niin rohkea,jämy ja horjumaton hän on polimme mainio Marru. Laatu Marrun mieltä niin innostaa siin on neljänkymmenen vuoden työ. Huoltotoimiston ensin hän tänne toi siellä keinussa kiikkuen ootti jos asiakasvirtojen vuolas vuo josko sinnekin löytäisi tiensä. Tämä Marrun mieltä niin innostaa siin on neljänkymmenen vuoden työ. Laatupalaveris kanssa me kärsitty on ja mietitty laadukasta työtä ja vaivuttu vienohon haaveiluun vain katsoen Marrun työtä. Ei intoas työhön voi unhoittaa siin on neljänkymmenen vuoden työ. Olet voiman ja sitkeyden mallimme aina kannat sä ihmisestä huolta sun syämmesi suuri ja avara on ja antavi voimia meille. Ei loistoas tuota voi unhoittaa kun sulta neljäkymmentä vuotta saa * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * Tornion psykiatrian poliklinikan 40-vuotisjuhliin ja sosiaalityöntekijä Marja-Leena Nurmisen eläköitymisjuhliin osallistujia Aineen taidemuseolla.
Joskus loukkaantuneita joudutaan noutamaan hankalista paikoista vaativissa olosuhteissa. Mielenterveystyötä ja Ski Patrol toimintaa Matti Väänänen Ski Patrolin puvussaan. Keroputaan sairaalan mielenterveyshoitaja Matti Väänänen on mukana ensimmäisten koulutettavien Ski Patrollien joukossa Suomessa. Maailmalla heitä toimii lähes kaikissa hiihtokeskuksissa. Pisimmät perinteet toiminnasta pohjoismaissa on Norjassa ja Ruotsissa. Matti oli ensimmäisen kerran rinteessä Ounasvaaralla keväällä 1967. Hän liittyi Rajaslalom -68 seuraan jo sen käynnistymisvuonna. Alkuun Matti oli mukana kilpailutoiminnassa ja 80-luvulla hän siirtyi opetus- ja valmennuspuolelle. Seuran puheenjohtajana Matti toimi vajaat 10 vuotta. Matti antoi ensimmäiset opit lajin pariin muun muassa Palanderin Kallelle 80-luvun lopulla Kokkokankaalla Torniossa. 90-luvun alusta toiminta lajin parissa jatkui PullinkiSki:n toiminnassa mukana järjestäen mm. skibussi- matkoja Merilapista Pullinkiin. Vuonna 2003 Matti siirtyi Iso-Ylläkselle hiihtokoulun opettajaksi. Kymmenen vuotta kului opetustoiminnassa ja viime vuonna hän siirtyi Ski Patrolliksi. Ski Patrolit ovat hiihtokeskusten palvelevia koulutettuja osaajia, joiden tehtävänä on neuvoa rinnekävijöitä, ennaltaehkäistä onnettomuuksia, valvoa ja puuttua viihtyisyyttä sekä turvallisuutta vaarantavaan toimintaan ja tarvittaessa antaa ensiapua. Ski Patrol on vapaaehtoistyötä parhaimmillaan. Ski Patrol toiminta antoi uutta haastetta rakkaaseen lajiin, kertoo Matti. Pitkää ja monipuolista kokemusta lajin parissa on mielekästä hyödyntää Ski Patrol toiminnassa. Koulutukseen pääsyvaatimuksena oli monipuolinen osaaminen lajista ja hiihtokeskus -toiminnasta. Ski Patrol koulutus toteutetaan Lapin Urheiluopiston toimesta. Koulutukseen hakeudutaan hiihtokeskuksien kautta ja keskusten suosituksella. Teksti: Timo Haaraniemi Kuvat: Matti Väänäsen albumista.