Vieraskasvilajit ja eroosioriskit Kyrönjoella ELOKUU 2017 LAURA MATTILA JA JUHA SIHTO

Vieraskasvilajit ja eroosioriskit Kyrönjoella ELOKUU 2017 LAURA MATTILA JA JUHA SIHTO 1

Sisällysluettelo Johdanto... 3 Kartoitusalueen kuvaus... 3 Vieraslajit... 5 Jättipalsami... 5 Jättiputket... 6 Eroosio... 7 Aineisto ja menetelmät... 10 Kartoitusalue ja -ajankohta... 10 Vieraslajikartoitus... 10 Eroosiopotentiaali... 10 Tulokset... 12 Vieraslajikartoitus... 12 Jättipalsami... 12 Jättiputket... 15 Eroosiopotentiaali... 16 Tulosten tarkastelu... 20 Vieraslajikartoitus... 20 Jättipalsami... 20 Jättiputket... 20 Johtopäätökset ja ehdotukset jatkotoimenpiteiksi... 21 Eroosio... 21 Johtopäätökset ja ehdotukset jatkotoimenpiteiksi... 23 Lähteet... 24 Liite 1... 25 Liite 2... 26 Liite 3... 27 Liite 4... 35 Liite 5... 36 Liite 6... 41 2

Johdanto Tämä selvitys on laadittu Kyrönjoen alueen kuntien aloitteesta jokivarren rantojen eroosioriskien sekä rantojen kasvillisuutta valtaavien vieraslajikasvustojen kartoittamiseksi. Eroosio-ongelmat ovat haitanneet alueen maankäyttöä jo pitkään, ja viime vuosina etenkin jättipalsami- ja jättiputkikasvustojen leviämiseen alueella on kiinnitetty huomiota. Kuntien aloitteen pohjalta Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus haki Kyrönjokirahastolta avustusta Kyrönjokivarren eroosioriski- ja ja vieraslajiselvityksen toteuttamiseen. Hanke toteutettiin yhteistyössä Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen, Seinäjoen kaupungin, ja Ilmajoen sekä Kurikan kuntien kesken kesällä 2017. Hankkeeseen palkattiin kaksi opiskelijaharjoittelijaa ympäristötieteiden ja geologian aloilta. Harjoittelijoiden palkkakustannuksista osa katettiin Helsingin yliopiston ja Turun yliopiston myöntämän harjoittelutuen kautta. Harjoittelijoiden tehtävänä oli Kyrönjoen vartta pitkin melomalla kartoittaa jokivarren eroosioriskejä ja vieraslajiongelman laajuutta. Työ toteutettiin Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksella siten, että harjoittelijoiden työpiste sijaitsi Ilmajoen kunnassa. ELY-keskuksen lisäksi Ilmajoen kunta on osallistunut selvityksen työnohjaukseen. Kartoitusalueen kuvaus Kyrönjoen valuma-alue on 4923 km 2 ja keskivirtaama 43m 2 /s (Koivisto ym. 2016, taulukko 2.1a). Vesistöalue jaetaan useisiin osavaluma-alueisiin. Kyrönjoen pääuomaan laskevat Kauhajoki, Jalasjoki ja Seinäjoki, joihin kaikkiin laskee useita pienempiä uomia. Kyrönjoen pääuoma on pituudeltaan noin 127 km. Koko valuma-alueen maankäyttö on suurimmaksi osaksi metsää, suota (24 %) ja peltoa (25 %) (Koivisto ym. 2016, taulukko 2.1a). Ojituksia on tehty paljon sekä metsä-, suo- että peltomaille. Kartoitusalueella suuri osa jokivarresta on maatalousmaata, joskin kartoitusalueen yläjuoksulla Jalasjoen varrella joen ympäristö on enimmäkseen metsää. Kartoitusalue kulkee Kurikan, Koskenkorvan, Ilmajoen ja Seinäjoen taajama-alueiden läpi (Kuva 1). Kartoitusalue sivuaa Pitkämönluoman luonnonsuojelualuetta (Ympäristöhallinto, Pitkämönluoma). Kyrönjoen rantojen pintamaalajit ovat suurimmaksi osaksi joen kerrostamia hienojakoisia maalajeja, kuten hietaa ja hiesua. Hienojakoisten maalajien ja tasaisen topografian vuoksi Kyrönjoki meanderoi. Paikoitellen jokirannassa on myös täyttömaata. Alueelle tyypillinen pohjamaalaji on savi, jota on paikoin jopa 20 metriä paksuina patjoina. Saven alaosassa on viime jääkauden loppupuolella kerrostunutta glasiaalisavea, jonka yläpuolelle kerrostui Litorinameren aikana sulfidipitoista savea. Hapettuessaan esimerkiksi pohjaveden pinnan laskiessa näistä savista muodostuu rikkihappoa, joka happamoittaa Kyrönjokea, jonka ph onkin viime vuosikymmeninä vaihdellut välillä 5 6. 3

Kuva 1. Kartoitusalue. 4

Vieraslajit Vieraslaji on laji, joka on levittäytynyt uudelle alueelle ihmisen avustamana, joko tahattomasti tai tarkoituksella. Usein vieraslajit eivät selviä tai leviä uudessa elinympäristössään, mutta toisinaan ne menestyvät uusilla alueilla hyvin. Haitallisesta vieraslajista puhutaan, kun laji aiheuttaa uudella elinalueellaan ekologista, taloudellista, terveydellistä tai sosiaalista haittaa (Vieraslajiportaali). Haitallisten vieraslajien hallitsemiseksi on tehty useita kansainvälisiä, kansallisia ja alueellisia sopimuksia ja strategioita. Haitalliset vieraslajit mainitaan muun muassa YK:n biodiversiteettisopimuksessa (YK 1992). Euroopan Unioni pyrkii estämään haitallisten vieraslajien tuomista ja leviämistä alueellaan (EU 1143/2014), ja vuonna 2016 julkaistiin unionin kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien luettelo (EU 1141/2016), jota päivitettiin ensimmäisen kerran vuonna 2017. Suomessa on laadittu kansallinen vieraslajistrategia jo vuonna 2012 (MMM 2012). Laki vieraslajeista sekä vieraslajiasetus tulivat voimaan 2016 (L 1709/2015, A 1725/2015). Lisäksi on laadittu ehdotus haitallisten vieraslajien hallintasuunnitelmaksi (Huusela-Veistola ym. 2017). Myös kaupungeilla ja kunnilla saattaa olla omia virallisia ohjeistuksia ja strategioita vieraslajien hallitsemiseksi. Kartoitusalueen kunnilla, Kurikalla, Ilmajoella ja Seinäjoella, tällaisia ei ole. Kunnat kuitenkin pyrkivät torjumaan haitallisia vieraslajeja omistamillaan alueilla. Jättipalsami Jättipalsami (Impatiens glandulifera) on yksivuotinen, palsamikasvien (Balsaminaceae) heimoon kuuluva ruohovartinen kasvi. Se on luokiteltu Suomen kansallisessa vieraslajistrategiassa haitalliseksi maaympäristön vieraskasviksi jo vuonna 2012 (MMM 2012), ja lisättiin EU:n torjuttavien haitallisten vieraslajien luetteloon vuonna 2017. Jättipalsami on kotoisin Himalajan vuoristoalueelta. Alun perin lajia on tuotu Suomeen puutarhoihin koristekasviksi, mutta se on levinnyt puutarhoista luontoon siementen tehokkaan leviämisen ansiosta sekä puutarhajätteen mukana. Jättipalsami valtaa tehokkaasti alaa muilta kasveilta ja saattaa levitä valtavaksi yhden lajin kasvustoksi. Se lisääntyy vain siemenistä, jotka voivat sinkoutua useiden metrien päähän emokasvista. Pitkän matkan leviämiseen jättipalsami tarvitsee aina ihmisen apua, ja monet kasvustot ovatkin saaneet alkunsa huolimattomasti käsitellyn puutarhajätteen seasta. Myös virtaavat vedet, rankkasateet, tulvat ja eläimet saattavat edesauttaa jättipalsamin siementen kulkeutumista. Yksivuotinen jättipalsami ei sido juurillaan maata yhtä tehokkaasti kuin monivuotiset kasvit, mikä saattaa edistää eroosiota etenkin jokivarsilla. Jättipalsami on helpointa tunnistaa juuri sille tyypillisistä kukista (Kuva 2). Taimena jättipalsamin tunnistaa munuaisen muotoisista sirkkalehdistä, jotka pysyvät kasvin varressa kiinni muutaman viikon ikään asti. Muutoin sen lehdet ovat tiheään sahalaitaisia ja varren ympärillä tyypillisesti vastakkain tai kolmen kiehkuroissa. Lehtien tyvellä on suuret eritenystyt. Lehtien laidat ja varsi ovat usein osittain punertavia. Aikuinen yksilö kasvaa tavallisesti 50 150 senttimetrin korkeuteen (Mossberg & Stenberg 2012). Kyrönjoen varrella kasvaa jättipalsamin lisäksi myös kotoperäistä lehtopalsamia (Impatiens noli-tangere), jonka lehdet ovat hieman erimuotoiset ja harvempaan sahalaitaiset kuin jättipalsamilla. Lehtopalsamin varsi ei ole ontto. Kukinta-aikaan palsamilajit on helppo erottaa toisistaan: jättipalsami on nimensä mukaisesti yleensä kookkaampi, ja sen kukkien väri vaihtelee tumman viininpunaisesta aina valkoiseen asti. Lehtopalsamin kukat taas ovat keltaiset (Mossberg & Stenberg 2012). 5

Kuva 2. Jättipalsamin kukkien väri vaihtelee tumman viininpunaisesta vaaleanpunaiseen ja valkoiseen. Kuva: Laura Mattila. Jättiputket Jättiputket ovat ukonputkien (Heracleum) sukuun kuuluvia sarjakukkaiskasveja (Apiaceae). Suomessa on tavattu kolmea eri jättiputkilajia, joiden erottaminen toisistaan voi olla haastavaa. Tässä raportissa jättiputkista puhuttaessa tarkoitetaan kolmea Heracleum persicum -ryhmään kuuluvaa lajia: persianjättiputkea (H. persicum), kaukasianjättiputkea (H. mantegazzianum) ja armenianjättiputkea (H. sosnowskyi). Kaikki kolme Suomessa tavattavaa jättiputkilajia ovat haitallisia vieraslajeja koko EU:n alueella (EU 2016/1141). Persianjättiputki ja armenianjättiputki sisällytettiin EU:n torjuttavien haitallisten vieraslajien luetteloon sen julkaisuvuonna 2016, ja kaukasianjättiputki lisättiin luetteloon vuonna 2017. Kaikkien kolmen lajin maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty. Jättiputket ovat kotoisin Aasiasta, mistä niitä on tuotu Eurooppaan pääasiassa koristekasveiksi. Ne ovat monokarppisia, eli ne kukkivat kerran elinaikanaan ja kuolevat siementen kypsymisen jälkeen. Lajista ja kasvupaikasta riippuen jättiputket ovat kaksi- tai monivuotisia kasveja, ja voivat kasvaa jopa yli viiden vuoden ikäisiksi ennen kukkimistaan (Pergl ym. 2006). Nuoren taimen lehdet muistuttavat vaahteranlehteä. Seuraavien vuosien lehdet ovat hammaslaitaisia (Kuva 3). Jättiputket on kokonsa vuoksi täysikasvuisina yleensä helppo erottaa muista sarjakukkaiskasveista. Kyrönjoen varrella kasvaa runsaasti karhunputkea ja idänukonputkea, jotka voivat rehevillä kasvupaikoilla kasvaa mittaviksi. Karhunputki ja jättiputket on helppo erottaa toisistaan lehden muodon perusteella. Idänukonputken lehti muistuttaa muodoltaan enemmän jättiputkia, mutta kasvi on rehevilläkin paikoilla täysikasvuista jättiputkea pienikokoisempi ja kukkii jättiputkia aiemmin, jo kesä heinäkuussa (Mossberg & Stenberg 2012). Jättiputket tunnistaa niiden paksun kukintovarren tyvessä olevista tummanpunaisista pisteistä tai läikistä. Kukintovarsi voi olla alaosastaan myös kauttaaltaan sinipunertava. Jättiputken kukinto on laakea ja halkaisijaltaan suurempikokoinen kuin ukonputkella (Mossberg & Stenberg 2012). 6

Kuva 3. Jättiputki. Kuvan yksilö(t) tavattiin kesällä 2017 Ilmajoella, mutta se ei sijainnut kartoitusalueella. Kuva: Laura Mattila. Eroosio Rapautumisella tarkoitetaan kiviaineksen irtoamista kallioperästä. Eroosio voidaan ymmärtää eri tavoin, mutta tässä selvityksessä sillä tarkoitetaan rapautunutta materiaalia kuljettavaa prosessia, jossa painovoiman lisäksi maanpinnalla vaikuttavat voimat, kuten tuuli, jäätiköt ja virtaava vesi, kuluttavat, kuljettavat ja uudelleen kasaavat kiviainesta. Kuten rapautuminenkin, eroosio jaetaan fysikaaliseen eli mekaaniseen ja kemialliseen eroosioon. Kemiallisessa eroosiossa partikkelien kemiallinen koostumus ja faasi muuttuvat esimerkiksi savipartikkelin liuetessa jokiveteen. Mekaanisessa eroosiossa partikkelin faasi ja kemiallinen koostumus eivät muutu, mutta partikkelin irrotessa esimerkiksi joen penkasta raekoko pienenee tai pysyy samana. Jokieroosio voidaan jakaa neljään tyyppiin: hydraulinen vaikutus, abraasio, hankautuminen ja liuottaminen. Hydraulisessa vaikutuksessa joen vesi tunkeutuu maaperän huokosiin, joissa olevan ilman paine kasvaa ja heikentää joen rantatörmää, jolloin kiviainesta voi irrota. Abraasiossa joen kannattelemat kivipartikkelit kuluttavat rantoja. Hankautumisessa joen kannattelemat kivet hankautuvat toisiinsa, mikä aiheuttaa pyöristymistä ja raekoon pienenemistä. Joen rannoilta voi myös liueta kiviainesta jokiveteen. Kartoitusalueella suurin osa eroosiosta on mekaanista ja tapahtuu pääosin jokiveden, mutta myös osin sadeveden vaikutuksesta: Kun veden virtausnopeus kasvaa kyllin suureksi, vesi pystyy kannatella ja kuljettaa kivipartikkeleita. Prosessi pääsee alkuun maaperän huokosten täyttyessä vedestä, jonka jälkeen aines voi irrota virran kuljetettavaksi. Vesi kuljettaa maa-ainesta joko tasaisesti maanpinnalla pintaeroosiona tai uomissa. Maa-aineksen raekoko on tärkeä eroosiovoimakkuuteen vaikuttava tekijä: Erodoitumiseen vaadittava virtausnopeus on alimmillaan 0,2mm raekoossa ja se kasvaa sekä raekoon kasvaessa että pienentyessä (Kuva 4). Virtausnopeuden hidastuessa materiaali alkaa kerrostua yleensä joen mutkien sisäkaarissa, keskellä joenuomaa tai esimerkiksi joen laskiessa järveen tai mereen. Virtaava joki kerrostaa hiesua, hietaa ja hiekkaa, kun taas savi päätyy meriin ja järviin. Joessa suurin virtausnopeus kohdistuu mutkien ulkokaariin: Virta kovertaa ulkokaaria pikkuhiljaa enemmän ja enemmän, jolloin joki mutkistuu entisestään. 7

Kuva 4. Aineksen erodoituminen, kulkeutuminen ja kasautuminen suhteessa raekokoon ja virtausnopeuteen (Sundborg 1967). Eroosion voimakkuuteen vaikuttavat maaperän laadun ja valunnan lisäksi rinteen kaltevuus ja pituus, sadanta, tuuli ja maanpeite. Pitkissä ja kaltevissa rinteissä veden virtausnopeus ehtii nousta hyvinkin suureksi, jolloin enemmän ainesta kulkeutuu alaspäin kohti jokea. Rankkasateilla jopa sadepisarat saattavat aiheuttaa vähäistä eroosiota irrottamalla maa-ainesta. Suurin osa rinteen eroosiosta tapahtuu puroissa, ja osa pintahuuhdontana. Eniten eroosiota tapahtuu Suomessa keväällä sulamisvesien ja syksyn sateiden aikaan. Eolinen eroosio (tuulieroosio) on käytännössä olematonta kartoitusalueella, sillä kasvipeite suojaa maa-ainesta. Kasvipeite suojaa maata myös pintahuuhdonnalta, ja kasvien juuret pitävät maaperää paikallaan hidastaen eroosiota. Ihmisen maankäyttö usein edistää eroosiota, kun kasvillisuus poistetaan ja pintahuuhdonta alkaa vaikuttaa maaperään. Massaliikuntoja tapahtuu, kun painovoiman vaikutus ylittää maa-ainesta ylläpitävän koheesio- ja kitkavoiman. Massaliikunnot voivat olla hitaita tai nopeita: Hitaat massaliikunnot erottaa esimerkiksi niiden mukana taipuneista puista (Kuva 5). Nopeissa, hetkellisissä massaliikunnoissa (eli maanvyöryt tai sortumat) lapionmuotoinen kaistale maaainesta sortuu ja vyöryy alaspäin. 8

Kuva 5. Hitaan massaliikunnon taivuttama puu Jalasjoella. Tässä työssä eroosiopotentiaalilla tarkoitetaan todennäköisyyttä, jolla tietyllä paikalla tai alueella maa-aines vyöryy alaspäin joen kuljetettavaksi joko pienenä maanvyörymänä eli sortumana tai yksittäisinä kivipartikkeleina. Eroosiopotentiaali on edellä mainittujen tekijöiden summa: Maaperälle, rinteen kaltevuudelle ja pituudelle, maanpeitteelle ja joen eri kohdille on määritelty pisteytykset ja painotukset, joiden avulla on laskettu kartoitusalueen eri kohdille suhteellinen eroosiopotentiaali. Käytetty laskutapa ei ole välttämättä suoraan sovellettavissa muualla, ja pyrkimyksenä onkin tunnistaa vaaran paikat juuri tällä kartoitusalueella. 9

Aineisto ja menetelmät Kartoitusalue ja -ajankohta Kartoitus toteutettiin 28.6. 3.8.2017. Kartoitusalue sijaitsee Kurikan, Ilmajoen ja Seinäjoen alueilla Pitkämön tekojärveltä Seinäjoen oikaisu-uomaan asti, ja jatkuu oikaisu-uomaa ja Seinäjokea ylävirtaan päin Seinäjoen Mallaskoskelle asti. Kartoitus toteutettiin etenemällä kanootilla jokea pitkin. Vieraslajikartoitus Jättipalsamin ja jättiputkien esiintymiä Kyrönjoen varrella havainnoitiin joelta päin. Tarvittaessa ja epäselvissä tilanteissa pyrittiin rantautumaan ja varmistamaan lajintunnistus tarkempien tuntomerkkien perusteella. Havaittujen vieraslajiesiintymien sijainti kirjattiin GPS-laitteella. Pienehköt kasvustot merkattiin pisteellä, ja suuremmista, joen vartta pitkän matkaa jatkuvista yhtenäisistä tai lähes yhtenäisistä kasvustoista tallennettiin kasvuston alku- ja loppukohdan sijainti. Kaikista havainnoista kirjattiin projektin aikana laaditulle havaintolomakkeelle (Liite 1) silmämääräiset arviot kasvustojen pinta-alasta sekä siitä, miten kaukana vesirajasta kasvustot sijaitsivat. Kasvuston etäisyys vesirajasta arvioitiin vesirajaa lähimpänä olevista yksilöistä. Kartoitettaessa arvioitiin silmämääräisesti myös kasvuston yksilöiden määrää sekä ympäröivän kasvillisuuden korkeutta. Kartat on koostettu ArcGIS 10.3.1 -ohjelmistolla (Copyright 1995 2015 Esri). Karttapisteiden koordinaatit muunnettiin KKJ3-koordinaatistosta ETRS-TM35FIN-tasokoordinaattijärjestelmään, jonka jälkeen jatkuvien jättipalsamiesiintymien alku- ja loppupisteet yhdistettiin viivoiksi. Histogrammit on koostettu aineistosta RStudio-ohjelmistolla (versio 1.0.153, 2009 2017 RStudio, Inc.), R versio 3.3.2. Eroosiopotentiaali Eroosiopotentiaalia selvitettiin maastossa pienten maanvyörymien eli sortumien kartoituksella. Sortumien sijainnit kirjattiin pistehavaintoina GPS-laitteella. Tutkimuksen valmisteluvaiheessa tehdylle havaintolomakkeelle kirjattiin silmämääräinen arvio sortumien leveydestä ja jyrkkyydestä sekä mahdollisesta kasvipeitteestä. Sortumahavaintoja on käytetty tässä tutkimuksessa lähinnä luonnehdintana kunkin alueen eroosioherkkyydestä. Sortumien osuus kokonaiseroosiosta on alueella pieni (Salo ym. 1985). Tero Pitkämö on ystävällisesti kartoittanut Pitkämön tekojärven sortumat, joista koottu kartta on liitteessä 4. Koko kartoitusalueen eroosiopotentiaalia on arvioitu yhdistelemällä GIS-ohjelmistossa GTK:n maaperäkartan, MML:n laserkeilausaineistojen ja Corine maanpeite 2012-dataa (CLC2012), itse tuotettua joen eri kohtien (joen ulkoja sisäkaaret) eroosioherkkyyttä kuvaavaa rasteria sekä joen törmien korkeutta kuvaavaa rasteria. GTK:n maaperäkartasta tuotettiin rasteri, joka kuvaa pintamaalajien eroosioherkkyyttä: pieni raekoko ja orgaanisen aineksen määrä lisäävät eroosioherkkyyttä. Turve on kuitenkin poikkeus, sillä se sisältää vähän kivennäismaalajeja. Laserkeilauksilla tuotetuista korkeusmalleista tehtiin Arcmapin Slope-työkalulla rinteiden kaltevuuksia kuvaava rasteri, joka uudelleenluokiteltiin kolmeen kaltevuusluokkaan eroosioherkkyyden perusteella: Alle 3 kaltevat, tasaiset tai lähes tasaiset rinteet eivät ole kovin eroosioherkkiä. 3-20 kaltevat rinteet ovat melko herkkiä eroosiolle, ja niissä muodostuu maaperää erodoivia puroja. Yli 20 jyrkät rinteet ovat erittäin eroosioherkkiä. Ne ovat alttiita maanvyöry- 10

mille, ja sadeveden eroosiovaikutus voimistuu. Lisäksi korkeusmallista tuotettiin rinteiden pituutta kuvaava korkeusrasteri, joka jaettiin maanpinnan korkeuden (merenpinnan tasosta) mukaan kolmeen luokkaan: alle 40 m, 40 45 sekä 45 65 metriä. Corine-maanpeite-aineisto luokiteltiin uudelleen kasvillisuuden maaperää sitovien ominaisuuksien perusteella. Syväjuuriset kasvit ja puut sitovat maaperää hyvin. Urbaanit alueet estävät eroosiota tehokkaasti, kun taas pellot ovat herkkiä eroosiolle varsinkin sadonkorjuun jälkeen. Joen virtausdynamiikka joen eri kohdissa luokiteltiin asteikolle 1 3, jossa 1 on todennäköinen kerrostumisalue eli joen sisäkaari, 2 suorat sivut ja 3 joen ulkokaari, johon kohdistuu suurin eroosiovoima. Näistä aineistoista laskettiin Arcmapin Raster Calculator -työkalulla summa. Aineistojen painotuksen tasaamiseksi pienempien (1 3) pistemäärien aineistot kerrottiin kahdella (Taulukko 1). Jotta saatava rasteri olisi riittävän tarkka, CLC-aineiston spatiaalista resoluutiota pienennettiin vastaamaan muiden rasterien tarkkuutta 40:stä 4:än neliömetriin. Taulukko 1. Aineistojen pisteytykset ja painotuskertoimet. Paino- Eroosioherkkyys (1 pienin, 5 suurin) 1 2 3 4 5 tusker- roin GTK:n maaperäaineisto saraturve, hiekkamoreeni, rahkaturve savi, liejusavi hiekka, karkea hieta, täytemaa hieno hieta, hiesu liejuhiesu, lieju, liejuinen hieno hieta Korkeusmalli (rinteen kaltevuus ) 3 3-20 20< 2 CLC Urbaanit alueet Lehti-, havuja sekametsät, kosteikot, avosuot Luonnon laidunmaat, harvapuustoiset alueet, hedelmäpuu- ja marjapensasviljelmät Käytöstä poistunut maatalousmaa Joen kohdat Sisäkaari Muut Ulkokaari 2 Korkeus m (rinteen pituus) 34 40 40 45 45 65 2 Pellot Suurin osa kartoitusalueesta on otollista eroosiolle, joten tämän tutkimuksen tuloksissa matalankin eroosioriskin alueet saattavat olla hyvinkin herkkiä eroosiolle verrattuna muihin alueisiin. Tutkimuksessa on jätetty huomioimatta sadannan ja valunnan määrät, sillä näiden voi olettaa vaikuttavan koko kartoitusalueeseen jokseenkin samalla tavalla. Sadantaa ja valuntaa tulisi käyttää kokonaiseroosiota eli koko alueelta poistuvaa maa-aineksen määrää laskettaessa. 11

Tulokset Vieraslajikartoitus Jättipalsami Jättipalsamia havaittiin kaikkialla kartoitusalueella (Kuva 6). Yhteensä jättipalsamihavaintoja tehtiin 277, joista 224 oli pistemäisiä ja 53 laajempia joen myötäisesti jatkuvia kasvustoja. Kasvustoista 45 % oli alavirtaan katsottaessa joen oikealla ja 55 % joen vasemmalla rannalla. Kasvustoja löytyi vähiten Seinäjoen oikaisu-uoman alueelta sekä Kurikan keskustan ja Koskenkorvan taajaman väliseltä alueelta. Jatkuvia jättipalsamikasvustoja havaittiin eniten Koskenkorvan taajaman ja Ilmajoen Alajoen perinnealueen välillä. Kasvustot jatkuivat kuitenkin runsaina aina Seinäjoen oikaisu-uoman suulle asti (Kuva 6). Tarkemmat osakartat jättipalsamikasvustojen sijainnista löytyvät liitteestä 3. 12

Kuva 6. Pistemäiset ja jatkuvat jättipalsamikasvustot kartoitusalueella. Pistemäisten jättipalsamikasvustojen pinta-alat vaihtelivat välillä 1 300m 2 ja niiden etäisyys vesirajasta välillä 0 20m. Pistemäisten kasvustojen yleisin pinta-ala oli 100m 2 ja pinta-alojen keskiarvo 18m 2. Useimmat kasvustoista olivat suhteellisen pienialaisia (kuva 7). 13

Kuva 7. Suurin osa havaituista pistemäisistä jättipalsamikasvustoista oli suhteellisen pienialaisia. Jatkuvien jättipalsamikasvustojen pinta-ala vaihteli välillä 1 20000m 2 ja etäisyys vesirajasta välillä 0 3 m. Yleisin pinta-ala oli 5m 2 ja pinta-alojen keskiarvo 1189m 2. Suurin osa jatkuvista jättipalsamikasvustoista arvioitiin alle 1000m 2 laajuisiksi (kuva 8). Jatkuvien kasvustojen pituus vaihteli välillä 55 3595m, ja ne jatkuivat joen myötäisesti keskimäärin 396m matkan. Kuva 8. Vain harva jatkuva jättipalsamikasvusto ylitti 1000m 2 laajuuden. Jättipalsamikasvustojen etäisyys vesirajasta vaihteli 0 20 metrin välillä. Selvästi yleisin etäisyys oli 0 metriä vesirajasta (180 havaintoa, 65 % kokonaishavaintojen määrästä). Yli viiden metrin etäisyydellä rannasta sijaitsevia kasvustoja havaittiin vain neljä. 14

Arvioitu yksilömäärä ja ympäröivän kasvillisuuden korkeus jätettiin tuloksista pois. Jättipalsamin siemenistä lähes kaikki itävät keväällä, jolloin yksilömäärä neliömetriä kohden on suuri. Kun yksilöt kasvavat korkeutta, osa taimista kuolee, ja kasvuston yksilötiheys laskee. Jättipalsamin kohdalla yksilömäärää parempi suuruusluokan arvio on siis kasvuston pinta-ala. Ympäröivän kasvillisuuden korkeus jätettiin tuloksista pois, sillä useimpien kasvustojen kohdalla oli vaikea arvioida yksiselitteisesti, onko ympäröivä kasvillisuus puustoa vai pensaikkoa, tai pensaikkoa vai heinikkoa. Jättiputket Yhtään jättiputkiesiintymää ei joen rannoilta löytynyt. 15

Eroosiopotentiaali Jalasjoen osuudella oli selkeästi eniten sortumia, ja ne olivat myös kartoitusalueen suurimmat (pl. Koskenkorvan suuri sortuma). Jalasjoen sortumilla oli myös suurimmat kokoerot, ja siellä oli sortumia jokaisesta kokoluokasta (Kuva 9). Kurikan keskustan alueella havaittiin kaksi 15 metriä leveää sortumaa. Koskenkorvalla havaittiin kaksi sortumaa, jotka olivat leveydeltään 15 ja 45 metriä. Ilmajoen alueella oli melko tasaisin välimatkoin pienehköjä, alle 10 metriä leveitä sortumia. Seinäjoen ja sen oikaisu-uoman alueella havaittiin vain yksi sortuma Seinäjoen Kampusrannassa. Sortumista on tarkemmat osakartat liitteessä 5. Kuva 9. Koko kartoitusalueen sortumat. 16

Kartassa korkean riskin alueina erottuvat varsinkin Jalasjoen uoman ulkokaaret, Koskenkorvan ja Kurikan keskustan välinen alue sekä Koskenkorvalta noin 3 kilometrin alue Ilmajoen keskustan suuntaan (Kuva 10). Tarkemmat osakartat eroosiopotentiaalista on liitteessä 6. Kuva 10. Eroosiopotentiaali kartoitusalueen alusta Jalasjoelta Ilmajoen keskustaan. 17

Kartoitusalueen toisella osiolla riskialueina erottuvat jokijakso Saarakkalanrinnalta Seittuun (Kuva 11). Myös Seinäjoen keskustassa on suuren riskin alueita. Seinäjoen oikaisu-uoma taas on matalan riskin aluetta. Kuva 11. Eroosiopotentiaali Kyrönjoen ja Seinäjoen sekä sen oikaisu-uoman varrella. 18

Huomattava osa kartoitusalueen pikseleiden eroosioarvoista sijoittuu välille 17 20, eli melko suuren riskin alueille (Taulukko 2). Taulukko 2. Eroosiopotentiaalin jakautuminen koko kartoitusalueella 19

Tulosten tarkastelu Vieraslajikartoitus Jättipalsami Jokikartoitus soveltuu hyvin jättipalsamin havaitsemiseen joen rannoilta, joille maateitse pääseminen saattaa joillain kohdin olla hankalaa, hidasta tai lähes mahdotonta. Jättipalsami levittäytyy aivan vesirajaan asti, ja taimien havainnointi rannalta käsin voi olla vaikeaa etenkin jyrkkien penkereiden kohdalla. Joelta käsin tällaiset kasvustot on helppo havaita. Kartoitusajankohta saattoi vaikuttaa tuloksiin. Kesän 2017 kasvukausi oli myöhäisen kevään vuoksi arviolta muutaman viikon tavanomaista myöhäisempi. Kartoitus aloitettiin kartoitusalueen lounaisosasta. Matka Jalasjoelta Kurikan keskustaan kartoitettiin kesän lopulla uudestaan, sillä kesän edetessä kävi selväksi, etteivät kaikki jättipalsamikasvustot olleet vielä itäneet kartoituksen aloitusajankohtana. Kurikan keskustan ja Ilmajoen Koskenkorvan välisellä alueella havaintoja on suhteellisen harvassa muuhun jokivarteen verrattuna, mikä saattaa johtua aikaisesta kartoitusajankohdasta. Alue kartoitettiin kesäkuun lopulla, jolloin jättipalsamit eivät välttämättä olleet itäneet varjoisimmilla kasvupaikoillaan. Seinäjoen oikaisu-uoman rannoilla havaittiin vain vähän jättipalsamia, mikä saattaa johtua siitä, että rantatörmät rajoittivat näkyvyyden vain muutamiin metreihin. Jättipalsamikasvustoja löytyi runsaasti koko kartoitusalueelta. Jättipalsamit ovat vallanneet runsaasti kasvualaa joen varrelta, ja ovat erittäin todennäköisesti levittäytyneet sekä kauemmas Kyrönjoen alajuoksulle että Kyrönjokeen laskevien jokien yläjuoksuille. Jättipalsamin levinneisyys alueella on laaja, ja se valtaa kasvualaa kotoperäisiltä kasveilta. Jättipalsami on levittäytynyt myös Pitkämönluoman luonnonsuojelualuuen kohdalle joen rantaan. Suurten jättipalsamikasvustojen pinta-ala-arviot ovat hyvin suuntaa-antavia, sillä jokiuomasta on vaikea arvioida, miten kauas rannasta kasvustot levittäytyvät. Tulosten mukaan suuri osa kasvustoista on pinta-alaltaan suhteellisen pieniä. Kasvustoja on kuitenkin runsaasti, ja useilla paikoilla ne ovat lähekkäin toisiaan, jolloin ne voivat levittäytyä ja yhdistyä toisiinsa helposti. Useat pienet kasvustot myös osoittavat, että jättipalsami leviää helposti uusille kasvupaikoille Kyrönjoen varrella. Kauimpana joen rannasta havaittu kasvusto sijaitsi silmämääräisen arvion mukaan vain 20 metrin päässä vesirajasta. Tätä kauempana olevia kasvustoja on vaikea havaita. Käytännössä näkyvyyttä rajoittivat suurimmalla osalla matkaa joen rannassa kasvavat puut ja pensaat sekä osalla matkaa korkeat penkereet, jolloin havaittavissa oleva rantakaistale saattoi olla vain muutamia metrejä leveä. Osa kasvustoista saattoi levittäytyä paljon kauemmas joen rannasta tai jatkua korkean rantakasvillisuuden takana, jolloin niitä oli mahdotonta havainnoida joelta päin. Koska etäisyys on arvioitu vesirajaa lähimpänä olevien kasvien perusteella, ja 65 % havaituista kasvustoista sijoittui 0 metrin etäisyydelle rannasta, on tulosten perusteella selvää, että jättipalsami levittäytyy helposti aivan vesirajaan asti ja todennäköisesti levittäytyy uusille alueille juuri vesirajaa pitkin. Jättiputket Jättiputkia ei kartoituksen aikana havaittu yhtään, vaikka jättiputkikasvustoja on aikaisemmin löydetty kartoitusalueen kuntien alueelta (Huusela-Veistola ym. 2017, Kartta 5.5). Koska joelle näkyvän rantavyöhykkeen leveys oli paikoin vain muutamia metrejä, on lähellä jokea sijaitsevia jättiputkikasvustoja saattanut jäädä huomaamatta. Jättiputkien lehdet eivät ennen kasvin kukkimista välttämättä kohottaudu kovin korkealle, jolloin niitä voi olla vaikea havaita korkean pensaikon tai heinikon seasta. Kartoitus aloitettiin kesäkuun puolivälin jälkeen, kun taas jättiputkien kukinta- 20

aika on heinä syyskuussa (Mossberg & Stenberg 2003). Kesällä 2017 jättiputkien kukinta alkoi Ilmajoen keskustassa vasta heinäkuun lopulla. Kartoitusalueella kasvaa runsaasti idänukonputkea (Heracleum sphondylium ssp. sibiricum), joka voi reheväksi kasvaessaan muistuttaa jättiputkea. Etenkin lajien nuoria yksilöitä voi olla vaikea erottaa toisistaan. Kartoituksen aikana kaikki lähemmin tarkastellut jättiputkea muistuttavat yksilöt osoittautuivat idänukonputkiksi. On kuitenkin mahdollista, että pienikokoisia jättiputken taimia on jäänyt kokonaan huomaamatta. Johtopäätökset ja ehdotukset jatkotoimenpiteiksi Jättipalsami on levinnyt koko kartoitusalueelle, ja jatkaa leviämistään jokiuomaa pitkin sekä kauemmas vesirajasta, ellei torjuntatoimenpiteisiin ryhdytä. Ongelma on laaja. Jättipalsamin torjuntatoimet on syytä aloittaa mahdollisimman pian. Koska jättipalsami on yksivuotinen kasvi, on sen torjunnassa tärkeintä estää uusien siementen muodostuminen. Paikallisesti kasvustot on huolellisella kitkemisellä helppo hävittää, sillä jättipalsamin siemenet ovat lyhytikäisiä ja säilyvät maaperässä itämiskelpoisina vain vuoden tai parin ajan. Jättipalsamia voi torjua monin keinoin, ja onkin tarpeen selvittää, miten torjuntatyöt Kyrönjoen varrella pystytään toteuttamaan mahdollisimman tehokkaasti. Erityistä huomiota tulee kiinnittää joen varrella oleviin luonnonsuojelualueisiin ja harvinaisiin luontotyyppeihin, ja estää jättipalsamin leviäminen niille. Jättipalsami menestyy kosteilla ja ravinteikkailla kasvupaikoilla, jollaisia Kyrönjoen varrelta löytyy runsaasti. Erityisesti Jalasjoen varrella levittäytyvät lehdot ja lajirikas lehtokasvillisuus (Ympäristöhallinto, Pitkämönluoma) saattavat kärsiä jättipalsamin levittäytymisestä alueelle. Kyrönjoen varsilla kasvaa paikoitellen runsaasti lehtopalsamia, joka viihtyy samankaltaisilla kasvupaikoilla kuin jättipalsami. On mahdollista, että jättipalsami vahvana kilpailijana rajoittaa etenkin lehtopalsamin kasvupaikkoja ja syrjäyttää sitä paikallisesti. Jättipalsamin torjuminen lienee tehokkainta aloittaa levinneisyysalueen ylävirralta, mutta tämän selvityksen perusteella ei saatu selville, miten kauas Kyrönjoen ja sen jokihaarojen yläjuoksulle jättipalsami on levittäytynyt. Suosittelemme kartoituksien jatkamista muilla jokiosuuksilla, jotta jättipalsamin levinneisyydestä Kyrönjokialueella saadaan kattava kuva. Jättiputkia ei kartoituksen aikana havaittu joen varrella. Kartoitusmenetelmä tai -ajankohta saattoivat vaikuttaa tulokseen. Mikäli vieraslajikartoitus toteutetaan tulevina vuosina muilla Kyrönjoen osuuksilla, suosittelemme maastotöiden ajoittamista myöhemmälle ajankohdalle, aikaisintaan heinäkuun alkuun. Myös jättipalsamin kukinta-aika on myöhään kesällä, heinä syyskuussa (Mossberg & Stenberg 2012), eikä kartoitusajankohdan siirtäminen myöhemmäksi hankaloittaisi lajin havainnoimista. Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa jättiputket ovat laajentaneet levinneisyysaluettaan jokivarsia pitkin (esim. Thiele & Otte 2006, Trottier ym. 2017), joten jättiputkien levinneisyyttä jokivarsilla on syytä tarkkailla Kyrönjoen varrella jatkossakin. Muita kartoituksen aikana havaittuja vieraslajeja olivat komealupiini, karhunköynnös, jättitatar ja ruttojuuri. Näitä lajeja ei havainnoitu systemaattisesti, mutta tulevaisuudessa niiden kartoittamismahdollisuuksia yhdessä jättipalsamin ja jättiputkien kanssa kannattaa madollisesti selvittää. Eroosio Lähes koko kartoitusalueen pintamaalajina on hietaa tai hiesua, joten syyt eroihin eri alueiden eroosiopotentiaalissa löytyvät muualta. Jalasjoen suuret sortumat johtuvat jyrkistä ja korkeista rantatöyräistä. Jalasjoella havaintoja saattaa olla enemmän kuin muualla myös siksi, että vanhatkin sortumat erottuvat siellä kokonsa vuoksi erityisen hyvin (Kuva 12). 21

Kuva 12. Sortuma Jalasjoella. Kurikan keskustan alueella on melko loivia rinteitä, mikä pienentää alueen eroosioriskiä. Kuitenkin Kurikan keskustankin tuntumassa on sortumia, joten kasvillisuudesta on syytä pitää huolta. Ilmajoen keskustan alue ei ole kovin eroosioherkkää loivien, lyhyiden rinteiden ja pääosin kasvillisuuden peittämien rantatörmien vuoksi. Alajoen alue on melko eroosioherkkää alueella harjoitetun maatalouden ja jyrkkien rantatörmien vuoksi. Rantatörmiä peittää kuitenkin puusto melko kattavasti, mikä hidastaa eroosiota. Seinäjoen oikaisu-uoma on hyvin suora ja matalarinteinen, minkä vuoksi siellä ei havaittu sortumia, ja eroosiopotentiaali on pieni (Kuva 13). Seinäjoen rannalla havaittiin yksi suurehko sortuma, ja alue vaikutti pitkine ja jyrkkine rinteineen otolliselta alueelta suurille sortumille. Lisäksi alueella monessa paikassa kasvillisuutta on poistettu, eikä alueella kasva paljoakaan puita, mikä altistaa alueen pintaeroosiolle ja sortumille. 22

Kuva 13. Seinäjoen oikaisu-uoma on suora ja matalarinteinen. Johtopäätökset ja ehdotukset jatkotoimenpiteiksi Koko kartoitusalueella on kohtuullisen suuri eroosioriski. Tulvia ehkäisevät toimenpiteet, kuten patoaminen, ovat hidastaneet joen virtausta, mikä pienentää alueen eroosioriskiä. Eroosion hallitsemisessa paras ja helpoin toimenpide on rannan kasvillisuuden ylläpito. Syväjuuriset kasvit ja puut sitovat maata parhaiten, ja monessa paikassa kasvillisuuden poistaminen altistaa maaperän vedelle, mikä saattaa aiheuttaa sortumia hyvinkin nopeasti. Joen rannassa tapahtuvissa toimenpiteissä on noudatettava erityistä varovaisuutta. Esimerkiksi ojittaminen on tehtävä kevään sulamisvesien jälkeen, jotta kasvillisuus ehtii vallata ojan rannat ennen syksyn sateiden aiheuttamaa runsasta pintavaluntaa. Lisäksi läjittämisessä on huolehdittava, ettei materiaali jää liian jyrkkärinteiseksi. Seinäjoen keskustan alueella voisi harkita, josko rannoille istuttaisi maaperää sitovia puita siten, ettei jokivarren virkistysarvo laskisi. Paikoin ranta on niin loiva, ettei eroosioriski ole kovin suuri, mutta monessa jyrkässä kohdassa on niitetty kasvillisuutta kauniin maiseman vuoksi, mikä edesauttaa eroosiota ja voi aiheuttaa sortumia. Lisäselvityksiä eroosiosta voisi tehdä laskemalla alueen potentiaalisen eroosion määrän esimerkiksi RUSLEmenetelmällä (Renard ym. 1991). Lisäksi laserkeilausaineistojen avulla voi laskea muutaman vuoden välillä erodoituneen maa-aineksen tilavuuden. Yksittäisten paikkojen tarkemmassa tutkimisessa vaaditaan vakavuustarkastelua. 23

Lähteet A 1725/2015. Valtioneuvoston asetus kansallisesti merkittävistä haitallisista vieraslajeista. Viitattu 24.8.2017. Saatavilla: http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2015/20151725 Beerling D J & Perrins J M 1993. Impatiens glandulifera Royle (Impatiens Roylei Walp.). Journal of Ecology 81:367 382. Biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus. YK 1992. Viitattu 24.8.2017. Saatavilla (engl.): https://www.cbd.int/convention/text/. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1143/2014 haitallisten vieraslajien tuonnin ja leviämisen ennalta ehkäisemisestä ja hallinnasta. Viitattu 24.8.2017. Saatavilla: http://eur-lex.europa.eu/legal-content/fi/txt/?uri=celex%3a32014r1143. Huusela-Veistola E., Erkamo E., Holmala K., Hyvönen T., Juhanoja S., Kauhala K., Koikkalainen K., Lehtiniemi M., Miettinen A., Pouta E., Ryttäri T., Räikkönen N., Teeriaho J., Tulonen J., Tuhkanen E-M. & Urho L. 2017. Ehdotus haitallisten vieraslajien hallintasuunnitelmaksi. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 43/2017. Kansallinen vieraslajistrategia. Maa- ja metsätalousministeriö 2012. Viitattu 24.8..2017. Saatavilla (PDF): http://vieraslajit.fi/sites/default/files/vieraslajistrategia_web.pdf Koivisto Anna-Maria (toim.), Mäensivu Merja, Raitalampi Erika, Teppo Anssi, Westberg Vincent 2016. Kyrönjoen vesistöalueen vesienhoidon toimenpideohjelma 2016 2021. Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Raportteja 37/2016. Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2016/1141 unionin kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien luettelon hyväksymisestä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1143/2014 nojalla. Viitattu 24.8.2017. Saatavilla: http://eur-lex.europa.eu/legal-content/fi/txt/?uri=celex%3a32016r1141. L 1709/2015. Laki vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta. Viitattu 24.8.2017. Saatavilla: http://finlex.fi/fi/laki/alkup/2015/20151709. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart 2012. Suuri Pohjolan kasvio. Suomentanut Vuokko, Seppo & Väre, Henry. Helsinki: Tammi. Ruotsinkielinen alkuteos 2003. Pergl, J., Perglová, I., Pyšek, P., & Dietz, H. (2006). Population age structure and reproductive behavior of the monocarpic perennial Heracleum mantegazzianum (Apiaceae) in its native and invaded distribution ranges. American Journal of Botany, 93, 1018 1028. Renard, K. G., Foster, G. R., Weesies, G. A., & Porter, J. P. 1991. RUSLE: Revised universal soil loss equation. Journal of soil and Water Conservation, 46(1), 3033. Salo, P., Valta, K., & Mansikkaniemi, H. 1985. Lapväärtinjoen ja Hyypänjoen valuma-alueiden eroosiotutkimus. Vesihallitus. Sundborg, Å. 1967. Some aspects on fluvial sediments and fluvial morphology I. General views and graphic methods. Geografiska Annaler. Series A. Physical Geography, 333 343. Thiele J. & Otte A. 2006. Analysis of habitats and communities invaded by Heracleum mantegazzianum Somm. et Lev. (Giant Hogweed) in Germany. Phytocoenologia 2006, 36(2):281 320. Trottier N., Groeneveld E. & Lavoie C 2017. Giant hogweed at its northern distribution limit in North America: Experiments for a better understanding of its dispersal dynamics along rivers. River Research and Applications 2017 [painossa]. Vieraslajiportaali. Vieraslajeja koskevat määritelmät. Viitattu 24.8.2017. http://www.vieraslajit.fi/fi/node/21. Ympäristöhallinto, Pitkämönluoma. Viitattu 25.8.2017. http://www.ymparisto.fi/fi- FI/Luonto/Suojelualueet/Natura_2000_alueet/Pitkamonluoma(4937). 24

Liite 1 Kasvillisuuskartoituksen maastolomake. 25

Liite 2 Eroosioriskikartoituksen maastolomake. 26

Liite 3 Jättipalsamiesiintymät kartoitusalueella. Osakartat. 27

Liite 4 Pitkämön sortumat 35

Liite 5 36

Liite 6 Eroosiopotentiaali kartoitusalueella. Osakartat. 41