Strategiklubi ry www.strategiklubi.fi PERTTI KETTUNEN PERTIN LUKEMAA KESÄLLÄ 2009 JA STRATEGIKLUBIN MUITA KUULUMISIA Syksy saapuu kauniina kampusalueelle. Villiviiniseinä löytyy Historian laitoksen seinämiltä (Kuva Pirjo Heikkinen) Jäsenkirje 3/2009
1 SISÄLLYS 1 STRATEGIKLUBIN SYKSY 2 HUONOT AJAT JA TALOUSTIETEET 3 VIESTEJÄ MAAILMALTA 5 Vähittäiskauppa näinä aikoina 5 Sampanjan murheet 6 Maahanmuuttajien kulttuurin säilyminen 6 Miksi käydä koulua, kun kotonakin voi oppia 7 Viimeinen Maharani 7 TUTKIMUSKENTILTÄ KUULTUA 8 Laskentatoimen tutkimuksen uusia suuntia 8 Tarinallisuus, tutkimuksellista pohdintaa ja esimerkkejä 11 HARVARD BUSINESS REVIEW HEINÄ-ELOKUU 2009 14 RANSKAN MALLI 18 GRÖNLANTI, POHJOISMAINEN HYVINVOINTIVALTIO 19 STRATEGIKLUBINEUVOSTON YHTEYSTIEDOT 24
2 STRATEGIKLUBIN SYKSY Olemme nauttineet pitkästä kesästä, aina syyskuuhun saakka yltäneestä lämpimästä kesäisestä säästä. Strategiklubissa alkaa uusi toimelias toimintakausi. Vanhaa perusohjelmaa ovat pohdintaillat, yritysvierailut, tutkimusseminaari ja paljon muutakin. Uutta on hahmollaan ja tuodaan jäsenille sitä mukaa kuin suunnitelmat täsmentyvät. Ensimmäinen pohdintailta pidetään 24.9. täällä Jyväskylässä. Silloin puhumme markkinatalouden perusideasta ja siitä miten hyvin tai huonosti olemme sitä toteuttaneet. Siitä on hyvä jatkaa markkinatalouden peruskysymyksiin seuraavina pohdintailtoina, niistä ehkä kiehtovin aihe on valta. Tutkimusseminaari aloittaa 25.9., jolloin Marjo Siltaoja puhuu lähes valmiin väitöskirjansa aihepiiristä yritysten yhteiskuntavastuusta. Päivässä riittänee aikaa myös katsoa eräitä kiintoisia ongelmakohtia maailmassamme, sellaisia joiden juuret ovat kaukana menneessä ja vaikutus yhä vahva tässä päivässä. Edellisen päivän pohdintailta on hyvää pohjustusta tutkimusseminaarille. Innovaatio on sana, jota kuulee käytettävän lähes päivittäin puhuttaessa Suomen tulevaisuudesta. Siitä on tullut tietynlainen mantra, jota hoetaan pohtimatta mitä se on ja miten niitä syntyy. Säväyttävän seminaarin aiheeksi sopiikin sen vuoksi erittäin hyvin tänä syksynä Totuus innovaatioista. Seminaari järjestetään lokamarraskuussa. Pääomasijoittamisilta järjestetään myös loka-marraskuussa. Näiden molempien tapahtumien päivämäärät vahvistuvat tämän lehden ilmestymisen jälkeen. Paljon muutakin sopii syksyyn. Varttuneiden klubilaisten, erityisesti Menestyksen Strategiat kurssin jo 1980-luvulla käyneiden toivon merkitsevän kalenteriinsa päivät 6.-7.11. jolloin järjestetään nostalginen tapaaminen Keurusselällä. Silloin (8.11.) tulee kuluneeksi 25 vuotta ensimmäisen Menestyksen Strategiat muistorikkaasta kurssin alkamisesta. Yritysvierailu on myös syksyn suunnitelmissa ja paljon muuta. Nämä esimerkit kertovat jo millainen vilkas syksy tapahtumineen on odottamassa. Tervetuloa hyvien ystävien virkistävään seuraan! Pertti
3 HUONOT AJAT JA TALOUSTIETEET Ennen vanhaan puhuttiin huonoista ajoista, nyt puhutaan lamasta ja kriisistä. Kieli on terävöittänyt ja dramatisoinut ilmiötä. Olen havainnut pari muutakin uutta ja outoa piirrettä huonoissa ajoissa ja niistä puhumisessa. Elämme maailmassa jota muutaman vuosikymmenen ajan on jo kuvattu globaalin markkinatalouden ja kansainvälisen vapaakaupan ajaksi. Puhe on kuitenkin ollut hieman yliampuvaa, jollei suorastaan valheellista. Täysin vapaata ei kauppa eikä kilpailu ole ollut eikä niiden vapauttaminen ole edennyt siinä määrin kuin on ennustettu. Kaikkialla on samaan aikaan vapaasta kansainvälisestä kaupasta puhuttaessa jokaisessa maassa rakenneltu järjestelmiä, joilla oman maan yrityksiä tuetaan. Erilaiset lainsäädökset, rahoitusjärjestelmät, tukiaiset ja muut keinot ovat olleet laajalti käytössä. Nyt huonoina vuosina tällaiset protektionistiset ilmiöt ovat nopeasti voimistuneet ja tulleet myös julkisemmiksi. Vaikeuksissa olevia yrityksiä on valtiovallan toimin ja varoin pelastettu. Monenlaisia tukijärjestelmiä on rakennettu ja monessa tapauksessa myös ulkomaisten yritysten mahdollisuuksia on pyritty rajaamaan. Valtiot ovat ottaneet ja ottamassa tähtitieteellisiä summia velkaa tukeakseen oman maansa yritystoimintaa. Oma suu on lähempänä kuin kontin suu ja kauniit ajatukset globaalista vapaasta kilpailusta haihtuvat kun suuret ja vahvat maat itse joutuvat ongelmiin. Taloustieteet, niin kansantaloustiede kuin liiketaloustiede ja niiden opetus ovat saaneet kritiikkiä osakseen. Kansantaloustiedettä kritisoitiin Economist lehden heinäkuun loppupuolen numerossa laajassa kahden artikkelin osuudessa. Kritiikin kohteena olivat niin teoreettiset perusolettamukset markkinoiden tehokkuudesta kuin rationaalisesta päätöksenteosta. Pääkriitikko Paul Krugman on sanonut jopa, että kansantaloustieteen teoriat ovat käytännön kannalta parhaimmillaan hyödyttömiä ja pahimmillaan suorastaan haitallisia. Hän ja muut kriitikot suosittelevat ainakin osin John Maynard Keynesin 1930-luvun oppeihin palaamista. Hallitusten pitäisi tasata suhdanteita omilla toimillaan, säädellä taloutta. Tällä hetkellä myös näyttää, että näin tehdään. Valtiot tekevät velkaa ja pyrkivät omilla ohjelmillaan parantamaan työllisyyttä ja lisäämään kysyntää. Eräissä muissa kirjoituksissa on kritisoitu myös kansantaloustieteen opetusta ja vaadittu sen kehittämistä käytännönläheisemmäksi ja matematisoitujen teorioiden rinnalle kehitettäväksi tutkimukseen ja opetukseen behavioristista kansantaloustiedettä.
4 Elokuun alun Economist sisälsi professori Robert Lucasin vastineen edellä referoidulle artikkelille. Sen mukaan kansantaloustiede ja sen teoriat eivät ole tarkoitettukaan yksittäisten katastrofien tai lähitulevaisuuden tapahtumien ennustamiseen sääennustusten tapaan. Kriisin mahdollisuus ja Yhdysvaltojen asuntomarkkinoiden ongelmat tiedettiin oikein hyvin ja niiden riskeistä oli varoitettu, mutta Lehman Brothers yrityksen kaatumisen tapaisen yksittäisen tapahtuman ennustaminen ei ole mahdollista eikä kuulu tavoitteisiinkaan. Sen jälkeen on taloustieteen teorioiden avulla pystytty hyvin taas antamaan tukea tarvittavien korjaavien pitemmän aikavälin toimenpiteiden suunnitteluun ja toteuttamiseen. Näin kritiikkiin on vastattu. Yritystasolla kritiikki on kohdistunut etenkin yritysten johtamiseen. Kova taloudellisen tuloksen parantamiseen keskittynyt yritysten johtaminen ja tuloksesta täysin riippumatta yhä huimempiin korkeuksiin kipuavat johdon palkat ja palkkiot ovat saaneet runsaasti kritiikkiä. Liiketaloustieteen kritiikki on kohdistunut yritysten johtamisoppeihin ja niiden opetukseen. Yhdysvalloissa on kovien mallien ja teorioiden tilalle vaadittu enemmän case-pohjaista ihmiset ja kaikki sidosryhmät huomioivaa opetusta. Ehdotuksissa on liiketaloustieteessäkin nostettu esiin menneiden aikojen malleja 1950 ja 1960-luvuilta. Heinä-elokuun Harvard Business Review lehdessä Jeffrey Pfeffer nosti esiin sidosryhmäjohtamisen ja vahvemman eettisen pohjan johtamisen opetuksessa. Nämä ehdotukset näyttävät sisältävän ainesta, joka täällä Jyväskylässä on jo ainakin koulutuksen rakenteessa mukana, miten hyvin se sisällöllisesti saadaan toteutumaan opetuksessa, se on sitten oma ongelmansa Suomessa on keskusteltu yliopistojen tehtävistä. Menossa olevan uudistuksen myötä on toiveena saada yliopistoista Suomen tulevaisuuden pelastajat. Erityisesti innovaatiot ovat olleet toivelistalla. Ongelmallista vain on se, että innovaation käsitekin on epäselvä ja vielä ongelmallisempaa on miten niiden syntymiseen voisi vaikuttaa tutkimuksella ja opetuksella.
5 VIESTEJÄ MAAILMALTA Vähittäiskauppa näinä aikoina Vähittäiskaupassa on merkkituotteiden myynti viimeisen vuoden aikana kehittynyt eri tavoin merkistä ja merkkiryhmästä riippuen. Elokuun lopun Economist kertoo, mm. että erityisesti puhtauteen liittyvien merkkituotteiden, kuten talouspaperit ja puhdistusaineet, myynti on laskenut selvästi, mutta ruokaan liittyvät merkkituotteet ovat säilyttäneet asemansa paremmin. Merkkituotteet, varsinkin kalliimmat merkkituotteet, ovat kärsineet yleisesti ja kaupan omat ja private label merkit lisänneet osuuttaan myynnistä. Yhdysvalloissa private label -tuotteiden osuus vähittäiskaupassa on jo neljänneksen nurkilla. Niiden myynnin kasvu oli viime vuonna Amerikassa 9% ja Euroopassa 5%. Tutkijat ennakoivat, että nyt laman aikana halvempiin tuotteisiin ja merkkeihin siirtyneet ihmiset eivät helpolla palaa alkuperäisiin merkkeihinsä. Esimerkkinä lehti esittää kuvion erilaisten merkkien osuuden kehityksen Saksassa viimeisten 10 vuoden aikana.
6 Sampanjan murheet Sampanjan myynti oli tämän vuoden tammi-toukokuussa neljänneksen pienempi kuin vuotta aikaisemmin samana aikana. Varastoissa on nyt jo 1.3 miljardia pulloa juomaa. Se vastaa koko maailman neljän vuoden tarvetta. Tilanne on ongelmallinen. Sampanjan valmistajien yhteistyöjärjestö kontrolloi alan tuotantoa hyvin vahvoin ottein. Viime vuonna näkymät olivat vielä hyvät ja järjestö velvoitti valmistajat ostamaan rypäleitä 14 tonnia jokaista viljeltyä hehtaaria kohden. Nyt määrä halutaan laskea 7,5 tonniin hehtaaria kohden. Hintakin on alhaisempi kuin aiemmin, joten viljelijöillä on edessään taloudellisesti ongelmallinen syksy. Tämä syksy on myös sopimusten uudistamisen syksy, jolloin sopimuksia uusitaan usean vuoden mittaisille jaksoille. Niinpä viljelijät eivät tyydy tilanteeseen. He väittävät, että viinitalot päättivät tarkoituksellisesti viime vuonna tahallisesti suurista ostoista ja valmistusmääristä ja valmistivat juomia varastoon. Viljelijöiden mukaan viinitalot näkivät tai ainakin aavistivat, että ajat huononevat, ja halusivat muuttaa viinitalojen ja viljelijöiden välistä voimatasapainoa omaksi edukseen. Viinitalot jyrkästi kiistävät, että heillä oli mitään tällaisia tavoitteita tai että heillä olisi viime vuonna ollut mitään tietoa tulevasta kysynnän laskusta. Eniten viljelijät pelkäävät suurta LVMH taloa, jolla on 18%:n markkinaosuus. Sen pelätään käyttävän tilannetta hyväkseen ja ostavan huonosti meneviä viinitaloja ja lisää viininviljelyalaa. Ei sampanjakaan tuo kaikille aina ja pelkästään onnistumisen riemua ja maljojen kilistelyä. Maahanmuuttajien kulttuurin säilyminen Yhdysvalloissa kulttuurinen peruslinja on vahva yksilöllisyys. Sen vuoksi siellä suhtaudutaan melkoisen nuiveasti kaikkiin tulojen tasauksen ajatuksiin. Rahat ovat jokaisen omat, jokainen on oman onnensa seppä. Ei siihen pidä valtiovallan sekaantua, eikä pyrkiä jakamaan sosiaalisen perustein tuloja uudelleen. Tapahtui se sitten verotuksen, sosiaalipolitiikan tai muilla keinoin. Economist -lehden kesäkuun alkupuolen numerossa raportoitiin Yhdysvalloissa tehdystä tutkimuksesta, jossa tutkittiin tulojen tasauksen kulttuurista pysyvyyttä. Tutkimuksen kohteena oli 6000 maahanmuuttajaa 32 maasta ja heidän näkemyksensä. Maahanmuuttajilla on kotimaassaan jo kasvuvuosinaan omaksumansa arvot ja ajatukset tulojen tasaisuuden ja tasauksen suotavuudesta silloin kun he maahan saapuvat. Tulosten mukaan arvot ja ajatukset säilyvät Yhdysvaltoihin muutettuakin. Kotimaassa omaksutut arvot säilyvät vielä uudessa kotimaassa. Ne ovat hyvin
7 pysyviä, 20 vuotta Yhdysvalloissa eivät niitä juuri muuta ja ne periytyvät vielä seuraavallekin sukupolvelle. Tasaista tulonjakaumaa hyvänä pitävät ja tulojen tasausta valtiovallan toimin kannattavat säilyttävät arvonsa. Uusi ympäristö ja sen erilainen arvomaailma ei niitä pohjiaan myöten muuta. Miksi käydä koulua, kun kotonakin voi oppia. Yhdysvalloissa lasten opettaminen kotona on mahdollisuus, jota täällä ei ole. Kotona perusopetuksen saa nyt moin 1.5-2 miljoonaa lasta ja määrä on kasvussa. Viimeisten kymmenen vuoden aikana määrä on kaksinkertaistunut. Kotiopetuksessa olevien lasten osuus on nyt vain 3% kouluikäisistä, mutta määrä on silti merkittävä. Uuden presidentin aikana odotetaan kotiopetuksen suosion kasvun vauhdittuvan. Presidentillä ei ole juuri valtaa koulujen opetukseen, mutta häntä pidetään monissa konservatiivissa piireissä aivan liian liberaalina. Presidentin yleisten ajatuksellisten linjojen pelätään vaikuttavan koulutuspolitiikkaan. Kotiopetuksessa lasten äiti on tavallisesti opettaja, hän jää pois työelämästä ja omistautuu lastensa opettamiselle. Syyt kotiopetukseen ovat useimmiten uskonnolliset. Kouluissa ei ole uskonnon opetusta. Kaikille ei darvinismi kelpaa biologian opetuksen lähtökohdaksi. Muita kotiopetukseen siirtymisen syitä ovat lähikoulun opetuksen heikko taso, turvattomuus ja huumeongelmat. Kymmenessä osavaltiossa kotiopetukseen jäämisestä ei tarvitse kertoa millekään taholle tai viranomaiselle. Hieman useampi eli 14 osavaltiota edellyttävät, että kotiopetuksen jäämisestä kerrotaan viranomaisille. Loput eli 26 osavaltiota vaativat, että lasten edistymisestä raportoidaan ja sitä seurataan, joko testituloksin tai osaamisen evaluaatioilla. Kotiopetus on eräs tyypillinen joskin pitkälle viety esimerkki amerikkalaisesta yksilönvapaudesta, oikeudesta päättää miten oma ja perheen elämä järjestetään. Suomalaisittain on vaikea uskoa tuollaisen ratkaisun saavan täällä jalansijaa, niin paljon kuin kouluja kritisoimmekin. Viimeinen Maharani Gayatri Devi, Jaipurin Maharari, kuoli 90-vuuotiaana 29.7. 2009. Hän oli Intian viimeinen todellinen prinsessa, Maharani. Englannin siirtomaana ja itsenäistyessäänkin Intia oli yhä 562 pienen ruhtinaskunnan maa. Maharadzat ja Maharanit olivat sen kuninkaallisia. Intian itsenäistyttyä 1947 hallinto keskitettiin. Pienet ruhtinaskunnat hävisivät keskitetyn sosialistisen hallinnon tieltä. Se ei kuitenkaan muuttanut ruhtinaiden asemaa, heillä oli perityt rikkautensa ja vakiintunut asemansa yhteiskunnassa. Economist omisti Deville laajahkon muistokirjoituksen elokuun lopulla. Siinä kerrottiin hänen kauneudestaan, Clark Gablenkin ylistämästä, mutta myös paljosta
8 muusta. Rahaa häneltä ei koskaan puuttunut. Perhe eli kuin kuninkaalliset ikään ja liikkuikin kuninkaallisissa piireissä kuin kotonaan. Kasvuvuosinaan hän eli palatsissa, jossa palvelijoita oli tusinoittain. Hänen oma hoitajansa ja kotiopettajansa oli Englannin kuningatar Maryn suosittelema. Kun perhe lähti kesäpalatsiinsa, tavaroiden kuljettamiseen tarvittiin neljä kuorma-autoa. Mukaan lähti myös 30 hevosta, kuusi hovimestaria, muuta palveluskuntaa. Hän avioitui Jaipurin Maharadzan kanssa 1940. Sulhanen saapui ensi tapaamiselle tulevan puolisonsa kotiin vihreällä avoautolla, Rolls Roycella. Häälahjoihin kuului mm. Bentley ja vuoristomaja. Kesät pariskunta vietti Englannissa, Windsorissa tai Surreyssa, talvet ja keväät Intiassa. Devin elämään kuului palatsielämän juhlien ja matkustelun ohessa hevospoolo, suurriistan metsästys, 27 tiikeriä, pistäytymisiä Delhissä ostoksilla omalla suihkukoneella ja kaikkea muuta hauskaa. Autoista hän piti erityisesti Ferrareista ja Buickeista. Hänellä oli kaiken tämän loistokkaan elämän rinnalla, toinen elämä. Hän piti yhteyttä ruhtinaskuntansa väkeen, palatsinsa henkilökunnasta lähtien. Itsenäistyminen jälkeen hänen elämässään korostui erityisesti entisen oman ruhtinaskunnan väen aseman puolustaminen. Sosialismi uuden Intian rakentamisessa ei häntä kuitenkaan viehättänyt. Vuonna 1960 hän lähti ehdokkaaksi vaaleihin ja tuli valituksi parlamenttiin saatuaan varsinaisen äänivyöryn, 193 000 ääntä. Hän oli Nehrua vastustavan liberaalisen puolueen edustajana. Tälläkin uralla oli ongelmakohtansa. Indira Gandhi heitätti hänen hetkeksi vankilaan valuuttarikkomuksista vuonna 1974. Vankilan kolkossa ympäristössä hän itseään piristääkseen ja tehdäkseen olonsa hieman mukavammaksi kaatoi sellinsä avoviemäriin ranskalaista hajuvettä. Siinä pääsivät kaikki muutkin vankilan asukkaat haistelemaan kuninkaallisia tuoksuja. Tällaisen vanhan kuninkaallisen elämänmuodon ja sen edustajien aika on päättynyt, ainakin läntisissä maissa. Kuninkaita on vielä joitakin, mutta heidänkin elämänsä näyttää jo arkipäiväistyneen. Vaurautta ja huimia omaisuuksia syntyy tietenkin yhä, ainakin yritysmaailmassa se on mahdollista. Rahan käyttökin voi olla huimaa, eivätkä yksityiset lentokoneet ole harvinaisia. Tietyllä tavalla kuitenkin nykymaailman rikkaiden ympäriltä puuttuu jollakin lailla se kulttuurin, perinteiden ja tradition hohto, joka kuninkaallisilla ja maharadzoilla oli. TUTKIMUSKENTILTÄ KUULTUA Laskentatoimen tutkimuksen uusia suuntia European Accounting Review lehden vuoden 2009 ensimmäisessä numerossa oli kaksikin kiintoisaa juttua. James Aho New Yorkin yliopistosta on kirjoittanut kokonaisen kirjan siitä miksi kahdenkertainen kirjanpito syntyi juuri Italian kaupunkivaltioissa keskiajalla. Kirjan nimikin viittaa ja sen sanomaa: Confession and Bookkeeping: The Religious, Moral,
9 and Rhetorical Roots of Modern Accounting. Kirjaa arvioi lehdessä Christopher J. Napier Lontoon yliopistosta Weber katsoi, että kapitalismin juuret ovat protestantismissa, Sombart näkee ne jo keskiajan katolisuudessa. Italian keskiaikaiset kukoistavat kauppakaupungit on helppo nähdä kapitalismin, jollei kukkina niin nuppuina ainakin. Aho tukeutuu Sombartiin hänkin, mutta tuo katolisen uskon keskiaikaisen synti sovitus dikotomian mukaan keskusteluun. Hän kuvaa kuinka hartaita uskovaisia neuvottiin pitämään yksityiskohtaisia luetteloita synneistään. Synneistä ja syntejä vastaavista sovituksista oli oikein käsikirjojakin. Jokaisella synnillä oli olemassa sen sovittava teko. Jokainen harras uskova katolinen voi ja hänen oli syytä laati itselleen syntitase. Mitä syntejä on tehnyt ja mitkä niistä on tunnustettu, sovitettu ja synninpäästö kirkolta saatu. Keskiajan uskonnollisesta ajattelusta on yksikertainen askel ajatteluun, että jokaista debetiä vastaa kredit. Tätä kulttuurista ja ideologista yhteyttä Aho pitää mahdollisena taustana sille, että kahdenkertainen kirjapito syntyi juuri keskiajan Italiassa. Keskiajan kauppiaat ohjeisti Paciolokin pitämään erittäin yksinkohtaista kirjanpitoa, mistä tehtiin kauppa, milloin ja missä, ketkä olivat todistamassa sitä jne. Tavoitteena oli osoittaa kaikille ja Jumalallekin, että kauppaa käytiin rehellisesti. Lisäargumentteina hän mainitsee kirkon ja kauppahuoneiden läheiset suhteet. Paavitkin lainasivat rahaa tarpeisiinsa kauppahuoneilta. Fransiskaani- ja Dominikaanimunkit taas olivat esimerkkinä siitä miten elää maallisessa yhteiskunnassa sotimatta kirkon opetuksia vastaan. Luostarin muurien taakse ei tarvitse vetäytyä. Kristus ja pyhimykset olivat tehneet niin paljon hyviä tekoja, että kirkolle oli kertynyt niitä runsas ylijäämävarasto syntien sovitukseen käytettäväksi. Kirkko voi antaa syntejä anteeksi, vaikka omat sovitustyöt olisivat jääneet vajaaksi. Kirjan arvioija pitää näitä ajatuksia kiintoisina, mutta katsoo, etteivät ne nyt aivan lopullisesti vastaa kysymykseen. Toinen lehden kiintoisista jutuista oli Norman B. Macintoshin artikkeli: Accounting and the Truth of Earnings Reports: Philosophical Considerations. Hän kysyy artikkelissaan onko tilinpäätöksessä laskettu ja julkaistu tilikauden tulos faithful representation yrityksen todellisen taloudellisen vaurauden muutoksesta. Hänen lähtökohtansa on, että kirjanpidon konventiot ja säädökset rakentuvat positivistiselle tieteenfilosofialle ja sen mukaisesti realistiselle ontologialle. Yrityksen vuositulos, on siis olemassa out-there, vaikkei vaikkei siitä puhuttaisi, vaikkei sitä nähtäisi tai sille olisi nimeä annettu tai sitä määritelty. Sen mittaaminen on siis mahdollista, kunhan vain oikeat välineet ja menetelmät löydetään. Siihen pyrkivät kaikki konventiot, lainsäädäntö, laajat satojen ja tuhansien sivujen ohjeistukset. Entäpä, jos näin ei olekaan? Missä mielessä ovat yritysten viime vuosien raporttien huimat voitot ja tämän vuoden ainakin yhtä huimat tappiot tosia. Kysymys on tärkeä. Macintoshin omin sanoin: This is by no means a trivial concern. It could even be said
10 that reports of earnings act as a major social bonding agent in today s fragile global social, economic and financial capitalism. Tuloslaskelmien laatijat eivät kirjoittajan mielestä itse asiassa pyrikään mitenkään neutraaliin laskentaan vaan rahoitusmarkkinoiden odotusten täyttämiseen. These observations suggest that the current state of accounting seems to be in the curious and perhaps embarassing position that on the other hand, standard setters call for earnings reports that faithfully reflect real economic increases in the enterprise s economic wealth; yet on the other hand, CFOs manage and manipulate earnings reports to satisfy the demands of the capital market. Eiväthän tuloslaskelmat valheitakaan voi sisältää lainkuuliaisten ja rehellisten ihmisten kaikkia mahdollisia säädöksiä noudattaen laatimina ja tilintarkastajien vahvistamina. Pohdinnoissaan kirjoittaja tukeutuu H. Frankfurtin kirjojen On Bullshit (2005) ja On Truth (2006) ajatuksiin. Tämä Frankfurt taitaa olla Princetonin miehiä. Frankfurt on myös perinteiseen tapaan realistisen ontologian ja positivismin miehiä, joten häneltä Macintosh saa oikeastaan vain jaon truth, humbug, bullshit, lie ja lisää aihetta kritiikkiinsä. Truth on totuus, se jota kirjanpidossa sanotaan etsittävän. Lie on valhe, valehtelija tietää itsekin valehtelevansa ja tarkoituksella. Välimuotoja ovat humbug eli humpuuki ja bullshit termin suomentaisin hieman sievistelleen pajunköydeksi. Humpuukimaakarit ja pajunköyden syöttäjät eivät ota kantaa totuuteen. He jättävät sen ajattelunsa ja toimintansa ulkopuolelle tai voisi sanoa sulkeisiin. He eivät tietoisesti valehtele. Humpuukimaakari haluaa antaa kuulijoilleen tai lukijoilleen tietynlaisen vaikutelman asioiden tilasta, mutta ei valehtele. Klassisia esimerkkejä ovat autojen myyntimies tai asuntoesittelijä. Pajunköyden syöttäjä taas on sääntöjen ja määräysten noudattaja. Hän tekee lujasti töitä tehdäkseen asiat oikein lakien, sääntöjen, tapojen tai ohjeiden mukaan. Hänkään ei valehtele, mutta totuutta hän ei etsi. Tuloslaskenta on tämän mukaan pajunköyden syöttämistä. Niinpä tilinpäätösten laatijat tahtomattaankin nykyisin esittävät itsenä virheellisesti totuuden kertojina, mutta eivät he valehtele. Juttunsa loppuosassa Macintosh pohtii mitä jos luovuttaisiin kiivaasta totuuden etsimisestä laskentatoimessa. Jos yrityksen vuositulos ymmärrettäisiin toisin, asia muuttuisi. Jospa vuositulos ymmärrettäisiin vain yhteisömme sosiaalisesti konstruoiduksi kielelliseksi ilmaisuksi yritysmaailman todellisuudessa. Se merkitsisi, että ilmaus; True and fair view, olisi unohdettava. Se merkitsisi myös, että on luovuttava ajatuksesta, että totuus on olemassa meidän ja laskemiemme ulkopuolella. Totuutta emme löydä, se on luotava. Truth is therefore not something there, that might be found or discovered but something that must be creted sanoo Macintosh Nietzshea lainaten. Niinhän on aikaa myöten tapahtunutkin. Vuosituloksenkin käsite on tässä aivan viime vuosikymmeninä muuttunut voimakkaasti. Tuloslaskennan ja
11 yleisemminkin laskentatoimen totuudet ovat historiallisen kehityksen tuloksia ja kulttuurisidonnaisia. Ne eivät ole pysyviä. Laskentatoimen käsitteet, sanat ja ilmaukset ovat kuin työkaluja, joita poimitaan käyttöön aina tehtävän mukaan. Ne kuuluvat laskentatoimen väen sosiaaliseen todellisuutteen, eivät luonnontieteellisen todellisuuteen. Tarinallisuus, tutkimuksellista pohdintaa ja esimerkkejä Organization lehden toukokuun 2009 numero on teemanumero. Teemana on Storytelling and Change. Numeron toimittajat ovat Andrew D. Brown, Yiannis Gabriel ja Silvia Gherardi. He ovat kirjoittaneet erittäin hyvän katsauksen teeman nykyiseen tutkimukseen ja numeron sisältämiin muihin kirjoituksiin. Muutokset luovat tarinoita ja tarinat voivat saada muutoksen liikkeelle. Ne voivat myös estää ja jarruttaa muutosta. Tämä on lähtökohtana. Muutoksen ja tarinoiden yhteys on luonut laajan ja kasvavan tutkimuksen joukon. Siinä on metodologisesti hyvin monenlaisia suuntauksia, alan tutkimus on hyvin heterogeenista. Organization -lehden numero tarjoaa hyvän lähtökohdan tähän alaan ja tutkimussuuntaan perehtymiseen. Tutkimuksen metodologinen tausta, aineiston keruun ja analysoinnin menetelmät vaihtelevat laajalti. Tarinallisuus on kirjavaa ja monimuotoista tutkimusta tuottava ongelmien ja organisaatioiden lähestymistapa. Lehden tämä numero voi olla myös inspiroivaa lukemista omalle tutkimukselle. Johdantoa seuraavat seitsemän artikkelia kertovat jokainen yhdestä tutkimuksesta, jossa on tarkasteltu tarinoita ja muutosta. Artikkelit ja niiden ydinsisältö ovat: Beech, MacPhail, Coupland; Anti-dialogic Positioning in Change Stories: Bank Robbers, Saviours and Peons. Tutkittu yritys on rahoitusalalta, kysymys on organisaation ja toimintatavan muutoksesta. Aineisto kerättiin ryhmähaastatteluin eri tasoilta organisaatiota. Ne olivat kertomuksia kokemuksista ja tuntemuksista muutoksesta. Tutkimuksessa kiinnitettiin erityistä huomiota eri organisaatiotasojen kertomusten erilaisuuteen, erimielisyyksiin ja poikkeavuuksiin tarinoissa. Lopuksi pohdittiin hieman miten organisaatiossa voitaisiin lisätä sisäistä dialogia, jotta tarinat eivät jäisi toisistaan erillisiksi ja toisiinsa vaikuttamattomiksi. Driver; From Loss to Lack: Stories of Organizational Change as Encounters with Failed Fantasies of Self, Work and Organization. Tutkimus oli osa muutoksen johtamisen kurssia. Osanottajia pyydettiin jokaista haastattelemaan yhtä henkilöä muutoksesta, joka oli koskenut häntä henkilökohtaisesti ja jonka liikkeellepanija/aiheuttaja oli joku muu. Haastatteluissa keskityttiin erityisesti haastateltavan henkilökohtaisiin tuntemuksiin, tunteisiin ja muutoksen merkitykseen hänelle. Kertyneitä 40 kertomusta analysoitiin
12 psykoanalyysin menetelmin. Tarinat olivat yleiseltä ilmeeltään negatiivisia. Tarinat jaettiin ryhmiin; valitukset, traumatarinat, tragediat, eeppiset hengissäsäilymiskertomukset. Vain viimeisessä on positiivista sävyä, muissa ovat menetykset ja tappiot keskeinen aihe. Analyysinsä tekijä päättää johtopäätökseen: Stories are not just inroads for understanding unconscious fantasies and desires but rather that stories, particularly stories of change, are lived experiences in and through which storytellers construct but also disrupt fantasies of work, self and organization. Sims, Huxham, Beech: On Telling Stories But Hearing Snippets; Sense-taking from Presentations of Practice. Artikkelin idea on tutkia mitä kuulijat muistavat ja oppivat seminaareissa tai muissa tilaisuuksissa pidetyistä esityksistä. Aineistona oli kaksi esitystä, joiden kuulijoita haastateltiin kolme kuukautta myöhemmin ja pyrittiin saamaan tietoa siitä mitä osallistujat vielä muistivat esityksestä ja mikä oli ollut tilaisuuden tavoite ja miten se saavutettiin. Mitä esityksistä sitten muistettiin? Muistettiin esimerkkejä ja kertomuksia. Esiintyjien henkilökohtaisia omia kokemuksia muistettiin parhaiten, siis pieniä palasia kokonaisuudesta. Kuulijat omivat ne itselleen, muuntelivat niitä, lisäsivät ne omiin tarinoihinsa. Asia-aineisto muistettiin huonommin. Kuultujen esitysten keskeinen merkitys oli siinä, että ne stimuloivat kuulijoiden mielikuvitusta ja innostivat. Kirjoittajat summaavat sen näin: The stories being told are thus ambiguous, multiplicous and disguised, while sometimes being admired by the audience for their clarity, singularity and openness, Their very ambiguity was needed to enable the learning which was a process of reimagining and recycling snippets. Pedersen: Moving Away from Chronological Time: Introducing the Shadows of Time and Chronotopes as New Understanding of Narrative Time. Tarinoissa aika ei aina ja välttämättä ole ymmärtämämme tasalaatuinen kellolla mitattava aika. Kirjoittaja määrittelee kaksi uutta aikakäsitystä shafows of time ja chronotope. Foreshadowing on jo nyt kerrottu tulevaisuus, joka vaikuttaa tähän päivää, lähettää signaalinsa meille. Sideshadowing tarkoittaa tarinoita, joita emme kertoneet, vaihtoehtoja, toiminnallisia ja tarinallisia, jotka eivät toteutuneet. Ne ovat Niinkin voisi olla -tyyppisiä tarinoita. Chronotope yhdistää ajan ja paikan, muutoskertomuksissa tapahtumapaikka määrittää toiminnan lisäksi myös aikaa, odotushuone, tie, linna, koti, kaikilla on oma aikaan ja ajankulumiseen liittyvä sävynsä. Artikkelin ydintä on ajan käsitteen erittely, empiirinen osuus on vain havainnollistava elementti. Erittäin kiintoisa uudenlaisen näkymän avaava juttu.
13 Murgia, Poggio: Challenging Hegemonic Masculinities: Mens Stories on Gender Culture in Organizations. Italiassa tuli vuonna 2000 voimaan laki, joka antaa myös isille oikeuden vanhempain lomaa lapsen syntymän jälkeen. Artikkelia varten on haastateltu 8 miestä, jotka käyttivät tätä oikeutta hyväkseen. Italialaisessa organisaatiokulttuurissa vanhempainloman pitäminen ei ole helppoa miehille, sen tarinat osoittavat. Organisaatiokulttuuri voi estää tai jarruttaa voimalla lainsäädännöllisten uudistusten toteutumista. Whittle, Mueller, Mangan; Storytelling and Character : Victims, Villains and Heroes in a Case of Technological Change. Artikkeli perustuu englantilaisessa työnvälitys- ja muita työvoimapalveluja tuottavassa yrityksessä tehtyyn laajaan tutkimukseen. Yrityksessä otettiin uudet tietojärjestelmät käyttöön. Tutkijat keräsivät muutokseen liittyviä kertomuksia, joissa mukana olijat tarkastelivat omaa asemaansa ja kohtaloaan muutoksessa. Suuri muutostarina oli taustalla ja sen pieninä osina yksilölliset tarinat, joissa asianomaisten haastateltujen asema ja rooli muutoksen kokonaisuudessa vaihteli. Tutkijoiden johtopäätös on: Stories, we suggest, are likely to be invoked when an interactional encounter threatens the participants sense of social worth. Stories in which we present ourselves in a positive light for instance as virtuous, honourable, courageous, caring, committed, competent comprise a key component of facesaving strategies designed to maintain our social positioning; processes that are often intensified during periods of organizational change. Peirano-Vejo, Stablein; Constituting Ghange and Stability: Sense-making Stories in a Farming Organization. Argentiinalaisessa maatalouden ammatillisessa kehittämis- ja neuvontajärjestelmässä tapahtunutta organisatorista ja tietoteknisen järjestelmän muutosta tutkittiin neuvontaaineiston, videon yms. ja mukana olevien maatalouden harjoittajien haastattelujen avulla kerättyjen tarinoiden kautta järjestelmän sense-giving vs. sense-making problematiikasta. Tutkijoiden mukaan: Sense-givers probably have more leverage in directing the change via the ways they deal with time, identity issues and knowledge flows because these can provide the story elements from which others can make sense of who they are, or what is happening in their worlds. Some will have more access to sense-giving positions and resources providing the opportunities to develop an hegemonic discourse. The interaction of sense-giving and sense-making may provide one lens for analysing the micro-processes of power dynamics.
14 HARVARD BUSINESS REVIEW HEINÄ-ELOKUU 2009 Lehden koko kesänumero oli omistettu menossa olevan kriisi jälkeisen maailman tarkasteluun. Pohjaksi pohdittiin kriisin olemusta. Sen todettiin oleva paitsi globaali kriisi myös globalisaation kriisi. Protektionismi nostaa päätään, globaalista vapaasta kaupasta vetäydytään siellä täällä ja suunnitelmat kaupan vapauttamisen seuraavista askeleista ovat jäässä. Kriisi vahingoittaa Yhdysvaltoja vähemmän kuin useimpia muita maita, näin lehti väittää. Amerikkalaisten kannalta ongelmallista on se, että maailmalla sen liittolaiset kärsivät lamasta pahemmin kuin sen kilpailijat. Kriisistä kärsivät etenkin voimakkaasti viennin varassa talouttaan rakentavat maa. Näitä ovat monet Aasian nousevat teollisuusmaat, Etelä-Korea, Taivan, Singapore, Japani. Euroopan pahimmaksi ongelmaksi mainitaan pankkien ongelmat. Niillä on paljon enemmän amerikkalaisten pankkien roskapapereita kuin amerikkalaisilla ja lisäksi niillä on paljon sijoituksia Itä-Euroopassa ja Itä-Aasiassa. Yhdysvaltojen tulevaisuuden lehti näkee valoisana. se selviää kriisistä hyvin ja melkoisen nopeasti. Vuonna 2013 lamasta on jäljellä vain ikäviä muistikuvia. Se on ohitettu. Yhdysvallat on säilyttänyt asemansa maailman tukipylväänä ja poliisina, ehkäpä sen asema vahvistuneenakin. Artikkeli päättyy sanoihin: In 1886, in the middle of the Long Deflation that followed the 1873 crash, Germany s Iron Chancellor, Otto von Bismarck, famously remarked, God has a special providence for fools, drunks, and the United States of America. With just a bit of luck, that may turn out to be still true. Kriisin jälkeisen maailman trendeistä kuluttajakäyttäytymisen trendeistä lehteen ovat laatineet arvion Trajectory nimisen englantilaisen kulutustrendejä ennustavan yrityksen edustajat. Olennaisin vahva ja kriisin vahvistama trendi on yksinkertaisuus back-to basics. Käyttäjäystävälliset yksinkertaiset tuotteet ja brandit ovat vahvoilla. Luottamus yrityksiin ja niiden johtoon horjuu, luotettavuuden osoittaminen on yrityksille tärkeää nyt kriisin aikana ja sen jälkeen. Yritysten johdon toimia tarkastellaan epäluuloisin ja kriittisen silmin. Johdon palkkiot ja bonukset olivat esillä jo ennen kriisiä, mutta ne ovat edelleen kuluttajien mielessä. Kuluttajien tuote- ja merkkiuskollisuus heikkenee ja valikoiva säästäväisyys on muodissa. Vihreys kuluttajakäyttäytymisessä säilyy trendinä, mutta se ei vahvistu entistä vauhtia ainakaan vähään aikaan. Eettisten kysymysten painotus ostopäätöksissä vähenee. Samoin heikkenee elämysten, erityisesti kalliiden extreme elämysten asema kuluttajien harkinnoissa. Missä määrin nämä ilmeisesti pääosin englantilaiseen ja amerikkalaiseen aineistoon perustuvat trendiarviot pitävät paikkansa Suomessa on oma kysymyksensä.
15 Yritysten johtaminen kriisin jälkeisessä maailmassa saa lehdessä paljon huomiota. Siitä kirjoittavat niin Jeffrey Pepper kuin Henry Mintzberg ja The Practice of Adaptive Leadership kirjan kirjoittajat Ronald Heifetz, Alexander Grashow ja Marty Linsky, jotka ovat Harvardin miehiä kaikki. Jeffrey Pfeffer on Stanfordin professoreita ja häneltä on tulossa kirja Power: An Organizational Survival Guide. Artikkelissaan hänen keskeinen sanomansa on, että sidosryhmäjohtaminen tulee takaisin. Yksinomaan omistajien etua silmällä pitävän johtamisen aika on ohi. Asiakkaat, työntekijät, toimittajat ja koko yhteiskunta on otettava huomioon. Samanlaisia näkemyksiä esitettiin edellisen kerran 1960-luvulla. Sellaisia esittelin itsekin vakain äänenpainoin mm. kirjassani Yritys ja Yhteiskunta. Sen ajan jälkeen tiukan markkinatalouden ja omistajan tavoitteita korostavat näkemykset ovat lyöneet läpi kaikessa. Omakotitalo, ei ole perheen asuinpaikka, se on sijoitus asuntomarkkinoilla. Terveydenhoito on Suomessakin osin organisoitunut jo pörssiyrityksiksi. Päiväkodit, vanhainkodit, sairaalat ovat yrityksiä. Näköjään lastenvahtitoimintaakin harjoitetaan yrityspohjalta. Uutta tapaa ajatella yrityksen tavoitteita ja vastuita voisi Pfefferin mukaan lähteä ajattelemaan balanced-scorecard ajattelun tapaisten mallien mukaan. Pfefferin omin sanoin: Maximizing shareholder value is scarcely the kind of big, hairy, audacious goal Good to Great author Jim Collins has described as being so useful for getting people on board with your ideas. Customers, for their part, care about the quality of of the goods and services they re getting and how they re being treated not about the ctock price. And suppliers seek partnership based on trust and commitment for the long term, not share appreciation. Heifetz, Grashow ja Linsky ovat kirjoittaneet hyvin tavanomaisen hyvän kriisijohtamisen jutun. He korostavat, että kriisi kyllä menee ohi, mutta maailma on erilainen kriisin jälkeen. Kriisin jälkeisessä maailmassa kriisijohtamisen opit ovat edelleen käyttökelpoisia. Epävarmuus, suuret riskit ja niiden paineet päätöksenteossa säilyvät. Globaali kilpailu kiristyy, energiaongelmat kärjistyvät, poliittisia kriisejä syntyy eri puolilla maailmaa. Ohjeet ja opastus lähtee tässä niin kuin monissa muissakin lehden jutuissa suurien globaalien yritysten näkökulmasta. Tulevassa maailmassa, johon jo nyt on valmistauduttava, tarvitaan sopeuttavaa johtamista (adaptive leadership). Se merkitsee sitä, että kriisejä käytetään hyväksi ja muutetaan toimintatapoja, pelin sääntöjä. Vanhasta siirrytään uuteen, kriisiaikoina muutoksia on helpompi saada toteutetuksi. Nykyisten toimintatapojen, parhaiden käytäntöjen, rinnalla kehitellään uusia toimintatapoja (next best practices) ja otetaan niitä käyttöön. Organisaatiossa työskenteleville tämä aiheuttaa väistämättä ongelmia, organisaatio ei säily ennallaan. Uusien toimintatapojen myötä osia organisaatiosta häviää, rakenteet muuttuvat, ihmiset vaihtuvat. Yrityksen henki, vireys ja toimintakyky on kuitenkin mahdollista säilyttää hyvällä sopeuttavalla johtamisella. Siihen kuuluu, että säilytetään se ydin, joka on yrityksen identiteetille välttämätöntä.
16 Siihen kuuluvat myös kokeilut ja jatkuva keskustelu tilanteesta ja näkymistä. Muutosten moottoreina ja uusien toimintatapojen luojina on useimmiten, ei yrityksen kaikkein ylin johto vaan siitä portaan pari alempana oleva väki. Kriiseissä ja muutoksessa johtaminenkin on kokeilemista ja improvisointia. Normaalin johtamisen ydintä olevat taidot analyyttinen ongelmien ratkominen, nopea ja selkeä päätöksenteko ja selvä suunnan osoittaminen voivat olla enemmän haitaksi kuin hyödyksi. Artikkeli antaa ohjeita muutoksen läpiviemiseksi. Se on hyvin johtajakeskeinen ja siinä uskotaan vahvasti johdon mahdollisuuksiin säädellä organisaation toimintaa vaikeissa ja sekavissa tilanteissa. Hyvän kuvan artikkelin tyylistä antaa seuraava tiivistelmä: You ll have to: Foster adaptation, helping people develop the next practices that will enable the organization to thrive in a new world, even as they continue with the best practices necessary for current success. Embrace disequilibrium, keeping people in a state that creates enough discomfort to induce change but not so much that they fight, flee, or freeze. Generate leadership, giving people at all levels of the organization the opportunity lo lead experiments that will help it adapt to changing times. Minztberg kirjoittaa lehdessä yhteisöllisyydestä, yrityksistä yhteisöinä. Siinä artikkelissa oli siinäkin ohjeita uuden johtajuuden luomiseksi, mutta ainakin minua puhuttelevassa muodossa. Hänen lähtökohtansa on vahva nykyisen johtamisen kritiikki. Hän katsoo, että yritysjohdon viime aikoina harjoittama lyhytnäköinen ja muun unohtava menossa olevan ja lähivuosien tuloksen tavoittelu on korostanut ylimmän johdon asemaa ja tehnyt muusta yrityksen väestä koska tahansa korvattavissa olevaa tavaraa. Kun yrityksen pörssikurssi romahtaa ja vaikka hiemankin alenee, aloitetaan väen vähentäminen. Tämä mieletön ja häikäilemätön toimintatapa on tuhonnut johtamisen idean ja monia merkittäviä yrityksiä. Se on itse asiassa nykyisen globaalin kriisin syiden ydintä. Mintzbergin sanoin: They sat in their offices and annouced the goals they wanted others to attain, instead of getting on the ground and helping improve performance. Executives didn t know what was going on, and employees didn t care what went on. What a momumental failure of management. Mintzbergin ratkaisu on johtamisen ongelmiin yhteisöllisyys. Yksilöllisyys on hieno asia, mutta ei yksin riitä. Ihminen on luonnoltaan sosiaalinen, laumaeläin. Yhteisöllisyys on se liima joka sitoo meidät yhteisiin tavoitteisiin yhteiseksi hyväksi. Yhteisöllisyys tarkoittaa, että kannamme ja pidämme huolta itsestämme, työstämme,
17 työtovereista, lähiympäristöstä ja itse asiassa laajasti tarkasteltuna paikastamme maailmassa. Pienet aloittavat yritykset ovat usein yhteisöjä sanan tässä mielessä. Yrityksen kasvaessa yhteisöllisyys usein laimenee. Ei-kaupallisissa organisaatioissa, yhdistyksissä, avustusjärjestöissä ja harrastusjärjestöissä yhteisöllisyys voi olla helpommin säilytettävissä kuin yrityksissä. Hyvässä tapauksessa aate tai ideologia luo pohjan yhteisöllisyydelle ja sitoutumiselle. Yhteisöllinen johtaja on enemmän kuin sankarijohtaja, hän on itse sitoutunut asiaansa ja omalla sitoutumisellaan sitouttaa muutkin ja rohkaisee aloitteellisuuteen, ottamaan vastuuta ja toimimaan. Perustaa yhteisöllisyyden luomiseksi voi organisaatioissa rakentaa aloittamalla seuraavista asioista: On syytä kaivaa esiin ne yhteisöllisyyden jäänteet, joita organisaatioissa vielä on. Usein niitä on asiaansa ja organisaatioon sitoutuneissa keskitason johtajissa ja päälliköissä. Toinen kohta on etsiä organisaation kulttuurista tekijöitä, joille vahvan organisaation persoonallisuuden rakentamisen voi aloittaa. Kolmas kohta on Mintzbegillä katsoa miten hierarkkisesta käskytyskulttuurista päästäisiin irti. Yhteisön johtaja ei ole huipulla seisova yksinäinen hahmo, hän on joukkojensa keskellä. Yhteisöllisyyden rakentamiseen (suurissa) organisaatioissa Mintzbergillä on viisi ohjetta: 1. Community building in an organization may best beginn with small groups of committed managers. 2. The sense of community takes root as the managers in these groups reflect on the experiences they have shared in the organization. 3. The insights generated by these reflections naturally trigger small initiatives that can grow into big strategies. 4. As these initial teams promote change, they become examples for other groups that spread communityship troughout the organization. 5. An organization knows that communityship is firmly established when its members reach out in socially active, responsible, and mutually benefical ways to the broader community. Healthy organizations take corporate social responsibility seriously and gain significant benefits in return. Mintzbergin kirjoitus etsii sellaista uutta sitouttavaa ja yhteisöllistä tapaa toimia, jossa ne ylilyönnit, joita viime aikoina on yrityksissä nähty, eivät tulisi kysymykseen. Ne eivät tulisi kysymykseen, koska johto näkisi koko yrityksen aivan toisenlaisena kuin perinteinen osakkeenomistajille voittoa keräävä sankarijohtaja sen näkee. Mintzberg on vakuuttunut myös siitä, että näin organisaatiot myös menestyisivät paremmin. Ainakin ne välttäisivät sellaiset itse luodut ongelmat ja sudenkuopat, joihin monet yritykset ovat pudonneet.
18 Tietenkin Mintzbergillä on tarjota apua hänen ajatuksistaan kiinnostuneille. Hänellä on kursseja aiheesta ja hän ollut mukana luomassa CoachingOurselves.com yhteisön. Sen tarjoaman koulutuksen ydintä ovat keskustelut ja uusien ajatusten virittäminen toiminnaksi. Kerran viikossa tai kahdessa käydään ryhmässä 90 minuutin keskustelu. Osanottajat ovat yleensä keskitason johtajia. Ryhmällä ei ole kouluttajaa eikä johtajaa. Siinä käydään vapaata keskustelua omista kokemuksista ja ideoista joita teeman aineisto herättää. Tietenkin ajatus on, että ideoita myös viedään eteenpäin ja että keskustelu voi jatkua. Lähtökohdan keskustelulle antaa CouachinOurselves organisaation aineisto jota on 50 eri teemasta. Keskustelutilaisuuksissa jokainen osanottaja tuo printtaamansa teema-aineiston ja kynän mukanaan. Läppäreitä ei sallita keskustelutilaisuuksissa. Lisätietoja voi katsoa osoitteesta www.coachingourselves.com RANSKAN MALLI Ranska on ollut jo vuosisatoja vahvan keskitetyn hallinnon, kehittämisen, säätelyn ja protektionismin maa. Juuret johtavat aina merkantilismin isään Ludvig XIV talousministeriin Jean-Babtiste Colbertiin. Ranskassa on suuri julkinen sektori, mittavat ja laadukkaat hyvinvointipalvelut, ankara verotus ja hitaahko taloudellinen kasvu. Economist tarkasteli Ranskan tilannetta toukokuussa ja päätteli, että talouskriisi on kohdellut Ranskaa hieman lievemmin kuin monia muita Euroopan maista. Keskeinen syy on se, että Ranska ei ole niin riippuva vientiteollisuudesta kuin monet muut maat. Ranskassa on myös paremmat iskunvaimentimet huonojen aikojen varalta. Tilanne on jo lähtökohdiltaan monelta osin parempi. Ranskalaiset ovat säästäväisiä. Sen kansalaiset eivät ole niin velkaantuneita kuin amerikkalaiset. Sen pankit ovat paremmassa kunnossa eikä niiden pelastusoperaatioihin ole vielä ainakaan jouduttu. Lähes puolet väestöstä on sellaisissa työpaikoissa, joihin lama ei pahasti vaikuta tai heidän elämänsä on muuten turvattu, eläkeläiset yms. Julkisen sektorin töissä on 21% työvoimasta eli 5,2 miljoonaa ranskalaista. Lehden mukaan mm. työttömyysturva sekä mitaltaan että määrältään, lapsilisät ja tehokas ja halpa terveydenhuolto, eli sosiaaliturvajärjestelmän ydin on niin hyvä, että sekin helpottaa sopeutumista huonojen aikojen mukanaan tuomiin ongelmiin. Kallis se on ja siksi verot ja sosiaaliturvamaksut ovat korkeat. Lehti pitää näitä rasitteita eräänä syynä hitaaseen kasvuun ja työpaikkojen syntymiseen. Vakinaista väkeä palkataan niukasti, tilapäisillä ja osa-aikaisille työntekijöillä yritetään tulla toimeen mahdollisimman pitkään kysynnän vaihdellessa tai yrityksen kasvaessa. Työn tuottavuus on tilastoissa korkea, mutta syynä on se, että vakinaista henkilökuntaa on niukasti. Ranskan malli kriisistä selviämiseksi eroaa muiden maiden vastaavista. Ei lama ole maata kokonaan unohtanut. Vienti takkuilee, yritykset ovat irtisanoneet väkeä,
19 työttömyys oli jo vuoden alussa 9%:n vaiheilla. Nuorten alle 25 vuotiaiden työttömyys oli jo yli 20%. Hallitus on laatinut 26 miljardin euron suuruisen laman torjuntaohjelman. Siihen ei keskeisenä kuulu kuluttajien ostovoiman lisääminen kuten Suomessa ja Yhdysvalloissa, vaan investoinnit infrastruktuuriin. Moottoriteitä, satamia, rataverkkoa ja nopean raideliikenteen junia rakennetaan ja kohennetaan. Kansallisesti arvokkaita muistomerkkejä, katedraaleja ja linnoja restauroidaan. Ranska on jo pitkään pyrkinyt määrätietoisesti kehittämään taloutensa rakenteita muutenkin kuin infrastruktuurista huolta pitämällä. Energiapolitiikassa aloitettiin omavaraisuuden hankkimiseksi ydinvoiman kehittäminen jo 1970-luvulla. Nyt ydinvoimalla tuotetaan 75% Ranskan sähköstä ja sitä riittää vientiinkin. Ydinvoimayhtiöt AREVA ja EDF ovat maailman johtavia ydinvoima-alan yrityksiä. Niinpä AREVA rakentaa Suomen seuraavaa ydinvoimalaa. Ranska myös pitää huolta kansallisesti arvokkaiksi katsotuista yrityksistä. Valtio tulee hätiin, jos merkittävä yritys joutuu vaikeuksiin. Näin kävi kun Alstom, luotijunien kehittäjä ja valmistaja, oli kaatua. Koulutuksessa on Franskaan muodostunut kahden kerroksen yliopistojärjestelmä. Siellä on erittäin korkeatasoisia eliittiyliopistoja grandes écoles, jotka valmistavat huippuosaajia tulevaisuuden johtopaikoille julkiseen hallintoon ja suuriin yrityksiin. Muut yliopistot ovat Economistin mukaan pääosin toisen luokan yliopistoja. Juuri nyt menossa olevat uudistukset voivat ajan mittaan parantaa tilannetta niiden osalta, ehkäpä. Loppupäätelmänään lehti myöntää, että ranskalainen järjestelmä suojaa taloutta jyrkiltä heilahteluilta huonoina aikoina, mutta samalla se merkitsee, että järjestelmä on vähemmän dynaaminen ja innovatiivinen hyvinä aikoina. GRÖNLANTI, POHJOISMAINEN HYVINVOINTIVALTIO Kirjoitus perustuu heinäkuussa 2009 Grönlantiin tehdyn matkan aikana kertyneeseen, osin muista lähteistä tarkistettuun aineistoon. Grönlanti eli Kalaallit Nunaat (Grönlantilaisten maa) on Tanskaan kuuluva itsehallinnollinen alue, jonka asema hieman vastaa Ahvenanmaan asemaa Suomessa. Alkukesällä 2009 voimaan tullut uusi itsehallintolaki jätti Tanskan vastuulle oikeastaan vain ulkopolitiikan ja puolustuksen. Grönlanti voi nyt halutessaan kansanäänestyksellä yksipuolisesti itsenäistyä ja erota Tanskasta. Grönlantilaiset katsovat maansa olevan pohjoismainen hyvinvointivaltio. Asutus ja suuri osa kaupungeista ja kylistä on maan läntisen rannikon eteläisellä osalla. Siellä pysyvät satamat avoimina läpi vuoden. Maan koillisosassa on erittäin laaja, noin kolmanneksen maasta käsittävä luonnonsuojelualue. Se on jääkarhujen kotimaa. Eteläiseen Grönlantiin jääkarhuja tulee vain satunnaisesti jäälauttojen tuomana.
20 Hyvinvoinnin takaa Tanskan vuosittainen noin 450 miljoonan euron avustus. Kun syntyperäisiä grönlantilaisia on noin 50 000, on avustus 9000 euroa henkeä ja vuotta kohden. Omat verotulot ovat vain 250 miljoonaa euroa vuodessa, mikä osoittaa hyvin talouden riippuvuuden Tanskasta. Ulkomaalaisia, lähinnä tanskalaisia maassa on noin 6000 asiantuntijatehtävissä. Grönlannin historian voi aloittaa Erik Punaisesta, viikinkipäälliköstä, joka houkutteli norjalaisia maahan noin vuoden 1000 seutuvilla. Silloin ilmasto on lämpimämpi kuin monina viikinkiaikaa seuranneina vuosisatoina. Grönlanti vihreämpi ja maatalouden harjoittaminenkin oli jossakin määrin mahdollista. Nyt siellä on palattu noihin tuhannen vuoden takaisiin ilmasto-oloihin. Viikingit häviävät Grönlannin historiasta vuoden 1400 tienoilla. Norja ja sen mukana Grönlanti joutuivat Tanskan haltuun 1300-luvun lopulla. Norjan itsenäistyessä 1814 ja muodostaessa valtiounionin Ruotsin kanssa Grönlanti jäi Tanskalle. Tanskalaiset muistivat Grönlannin oikeastaan vasta 1700-luvulla. Maa julistettiin suljetuksi siirtomaaksi, vain tanskalaiset laivat pääsivät maahan ja voivat käydä kauppaa siellä. Lähetyssaarnaajia alkoi saapua. Käännytystyön lisäksi he myös opettivat kansaa, opiskelivat ja tutkivat grönlanninkieltä. Uskonnoltaan maa on luterilainen kuten muutkin pohjoismaat. Suljetussa siirtomaassa ulkomaisia vaikutteita tuli niukasti. Yhteyksiä muuhun maailmaan oli vain vähäisen virkamiesjoukon, kauppiaiden ja kirkonmiesten kautta. Grönlanninkielinen opetus ja kulttuuri kehittyivät vähitellen ja 1800-luvulla vahvistuivat jo niin, että ensimmäinen oma joka taloon ilmaiseksi jaettava sanomalehti Sermitsiaq (Paimenet) alkoi ilmestyä 1862. Kunnallishallinnon perusteet luotiin jo 1908. Maan kieli kuuluu samaan kieliperheeseen, jota on puhuttu Kanadan pohjoisimmissa osissa ja, Alaskassa ja Aleuteilla. Knud Rasmussen teki 1921-1924 teki koiravaljakolla ajaen matkan läpi tämän alueen ja tuli kaikkialla toimeen Grönlannin kielellä. Nyt nuo muut lähisukuiset kielet ovat kuolleet tai kuolemassa. Kielen erityinen piirre on se, että yhtä sanaa voidaan jatkaa ja lisäillä muilla sanoilla niin että se lopulta sisältää kokonaisen lauseen. Näin sanan pituus voi kasvaa hyvin yli 30 kirjaimen mittaiseksi. Suomen kielessä on aivan pikkuisen samanlaista ideaa omistusta ja paikkaa osoittavissa päätteissä, esimerkiksi sanomalla talossani, kerromme vaikkapa, että minun talon sisällä. Sukua eivät Suomi ja Grönlanti ole lainkaan. Viime vuosisadalla kehitys jatkui hitaana mutta tasaisena. Sotavuosina ja sen jälkeen kylmän sodan vuosina maahan tuli amerikkalaisvaikutteita, Thulen ja Kangerlussuaqin tukikohtien välityksellä. Siirtomaa-asema lopetettiin 1953 ja Grönlannista tuli Tanskan osa, joka sai kaksi edustajaa valtiopäiville. Alkoi tanskalaistamiskausi, joka pian 1960-luvulla herätti vastarintaliikkeenä kansallisen
21 vanhaa ihannoivan retrohenkisen kulttuurisen liikkeen. Vuonna 1979-saadun ensimmäisen itsehallinnollisen aseman ja 2009 saadun vielä vahvemman aseman myötä grönlantilaisesta kulttuurista on kehittynyt tämän ajan modernia kulttuuria. Hyvä osoitus siitä on pääkaupungin Nuukin arkkitehtuuriltaan ja ohjelmaltaan hyvin moderni kulttuurikeskus. Tanskan mukana Grönlanti joutui mukaan Euroopan talousyhteisöön EEC:hen 1975, mutta erosi siitä kalastuskiistojen vuoksi vuonna 1985. Grönlanti on ainoa EU:sta eronnut maa. Nyt keskustellaan uudelleen Unioniin liittymisestä. Naton jäsen Grönlanti on, koska ulkopolitiikka on Tanskan hoidossa. Thulessa oli kylmän sodan aikana 20 000 amerikkalaista, sen jälkeen välillä vain 200, enemmän taas Bushin Starwars- ideologian vuosina. Sisumiut (ketunpesäläiset) kaupungissa siirryttiin 1900-luvun alussa eräänä ensimmäisistä paikoista hylkeenpyynnistä kalastukseen. Merenantimista oli ensin pääsaaliina pallas, sitten turska ja nyt katkaravut. Siirtyminen onnistui silloin hyvin ja kylä kehittyi. Ongelmat uusivat sotien jälkeen, vanhat menetelmät ja vanhat alukset eivät enää riittäneet. Kehittämisinnossaan Tanska aloitti 1960-luvulla tanskalaistamisvaiheessa kalastuselinkeinon kehittämishankkeen, jonka nimenä oli G60. Kaupunkiin rakennettiin uusi upea ja iso kalanjalostustehdas, sen työntekijöille asunnot isoihin kerrostaloihin ja isoja kalastuslaivoja rakennettiin raaka-aineen hankintaan. Työntekijöitä houkuteltiin ja puolipakollakin tuotiin kaupunkiin töihin. Hanke kuitenkin epäonnistui pahasti, suoraan pikkukylistä puoliväkisin kaupunkiin ja uudenlaisiin töihin ja uudenlaiseen elämänmuotoon tuodut ihmiset eivät sopeutuneet uuteen heille ajateltuun, tanskalaisten mielestä parempaan ja modernimpaan elämään. Nyt on päästy niin pitkälle, että pikkukylät tyhjenevät ja väki muuttaa kaupunkeihin aivan vapaaehtoisesti päästäkseen parempien palvelujen ääreen. Syrjäisissä eristyneissä pikkukylissä ei ole palveluja, erityinen ongelma ovat lääkäripalvelut. Töitä ei kylissä senkään verran kuin kaupungeissa. Kaupunkeihin etenkin Nuukiin muutto on luonut asunto-ongelman. Vain yläluokalla on varaa omaan taloon, rakentamiskustannukset ovat vähintään 3000 /m². Lähes kaikki asuvat valtion vuokra-asunnoissa. Grönlannin pikkukaupungit ovat värikkäitä iloisennäköisten pikkutalojen rykelmiä rantakukkuloilla. Kaupunkien sorakadut ja tiet ovat sen mukaisesti täynnä mäkiä ja mutkia. Kaupungin kokonaiskuvan voi hahmottaa vain korkeimmilta kukkuloilta. Elämä ulkoisilta merkeiltään on hyvin modernia pohjoismaista. Paikallisen Brugsen osuuskaupan marketit eivät eroa suomalaisista S-ryhmän kaupoista. Markettien sisutus ja yleisilme, kassajärjestelmät ja osin tuotteet ja tuotemerkitkin olivat samoja kuin Suomessa Yhteispohjoismainen hankintayhteistyö on tuonut marketteihin jopa tuotteita, joissa tekstit ovat myös suomeksi. Maan pääkaupunki on Nuuk, noin 15 000 asukkaan kaupunki. Asukkaista neljännes on tanskalaisia, muualla maassa heitä on vain 1/14. Maan ylin poliittinen johto on sen omilla asukkailla. Tanskalaisia tarvitaan asiantuntijatehtävissä. Ongelmana on saada
22 asiantuntijoita maahan. Kaikki heidän erioikeutensa on poistettu, sellaiset kuin parempi palkka, ilmainen asunto, verovapaus, joilla aiemmin asiantuntemusta maahan houkuteltiin. Asiantuntemusta kuitenkin kipeästi kaivataan. Eräs ongelma on myös modernin tieteen ja teknologian käsitteistön ja sanaston luominen grönlannin kieleen. Vanhemmissa sukupolvissa on paljon kaksikielisiä, grönlanti ja tanska, nuorimmissa polvissa puolet ikäluokasta on yksikielistä. Ongelma on sekin. Pääkaupungissa Nuukissa on uusi pieni yliopisto ja sen yhteydessä arktisten alueiden tutkimuskeskus, opetus ja tutkimusaloja hyvin rajallisesti. Opettajakoulutuslaitos on ollut jo pitkään. Onpa kaupungissa golfkenttäkin ja laskettelukeskus. Maa on monien puolueiden maa. Hallitusvastuussa ovat olleet sosiaalidemokraattien puolue Siumut viime vuoteen saakka. Puolueen viimeisin johto epäonnistui politiikassaan ja hallitusvalta vaihtui. Vaaleissa suurimmaksi puolueeksi nousi itsenäisyysmielinen vasemmistopuolue Inuit Alaqatigiit. Se sai äänistä yli 40%. Siumut sai äänistä 26%. Muita puolueita ovat liberaali Demokratiit (13%) ja konservatiivinen Atasut (11%). Poliittiset ideologiat ovat etsiytynet tämänkin maa politiikkaan. Maassa on aikoinaan ollut sellainenkin puolue kuin marxilais-leniniläistrotskilainen työväenpuolue. Kansainvälinen lama aiheuttaa ongelmia. Etenkin kala-, katkarapu- ja hyljetuotteiden menekki on laskenut. Hylkeennahkojen markkinat olleet Yhdysvalloissa ja Kiinassa, nyt enää Kiinassa on menekkiä. Hylkeitä ammutaan vuosittain noin 200 000. Toinen merkittävä riistaeläin on myskihärkä. Sen villa on lämpöominaisuuksiensa vuoksi haluttua tekstiilien valmistukseen. Kalastus on alamaissa, katkarapojen hinta on huono, lohenkasvatuksessa ei pärjätä norjalaisille. Monet kehityshankkeet ovat jäissä. Näitä ovat mm. öljyn etsintä, kaivosteollisuuden kehittäminen ja jäätiköiden sulamisvesien valjastaminen sähköntuotantoon mm. Alcoan suunnittelemaa alumiinisulattamoa varten. Kaivosteollisuutta on hieman ruotsalaisten harjoittamana. Öljyä ja kaasua tiedetään olevan, mutta hyvin syvällä meren alla. Rautaa on myös, mutta se taas on korkealla vuoristossa tiettömien taipaleiden takana. Uraanin etsimisen ja kaivostoiminnan laki kieltää. Matkailua kehitellään, mutta osaamista ja kielitaitoa puuttuu. Nuukin ohella maassa on monia kaupungin statuksen jo kauan sitten saanutta rannikkokaupunkia. Ne ovat kuitenkin asukasmäärältään tuhannen ja kolmentuhannen välillä. Teitä kaupunkien välillä ei ole. Lumikelkka on moderni talvinen liikenneväline, mutta rekikoiravaljakot ovat edelleen tärkeitä. Monissa pikkukaupungeissa on enemmän rekikoiria kuin ihmisiä. Kalastus on tärkein elinkeino, hylkeenpyynti ammatti ainakin osa-aikaisena. Kalastus, pilkkiminen ja metsästys ovat tärkeitä myös harrastuksina. Kouluissakin on erityinen metsästysloma syksyisin. Lapset oppivat jo pienestä pitäen metsästysvaltaiseen kulttuuriin ja aseenkäyttöön. Pieniä lentokenttiä on paikallisliikennettä varten, mutta ainoa kansainvälinen kenttä on Kangerlussuaqin kenttä, jonka amerikkalaiset rakensivat
23 suoraan ikiroudan päälle 1941. Nyt routa osoittaa sulamisen merkkejä, mikä voi johtaa vaikeisiin korjaustöihin tai uuden kentän rakentamiseen pääkaupungin tienoille. Pääkaupunkilaiset haluaisivat se kaupunkinsa viereen, sinnehän pääosa matkalaisista on tulossa tai sieltä lähdössä. Kangerlussuaq on myös sisäisten lentojen keskus. Lähes kaikki säännöllisen reittiliikenteen lennot vievät Kööpenhaminaan. Kaikki lentorahtikin kiertää sitä kautta, vaikka lähtöpiste olisi ollut Yhdysvalloissa. Sosiaaliset ongelmat ovat suuria, sopeutuminen uuteen maailmaan ei varsinkaan vanhemmalle polvelle ole helppoa. Maassa on liikaa työttömyyden, syrjäytymisen, alkoholin, tupakan, seksuaalisen väkivallan ja nepotismin luomia ongelmia itsemurhia myöten. Nuoriso kasvaa jo kuitenkin uuteen ja uudenlaiseen maailmaan. Se on hyvin mukana uudessa nuorisokulttuurissa ja elämänmuodossa. Tilanne ei ole toivoton. Grönlanti on ja haluaa olla pohjoismainen hyvinvointivaltio.
24 STRATEGIKLUBI ry. YHTEYSTIEDOT (LY1567558-8) Strategiklubin hallitus eli klubineuvosto 2009-2010: Tapahtumien järjestelyt, jäsenrekisteri, markkinointi, tiedotus, talous Klubisihteeri Pirjo Heikkinen pirjo.heikkinen@strategiklubi.inet.fi 040 567 7723 Työosoite: Jyväskylän yliopisto/viestintä, PL 35, 40014 Jyväskylän yliopisto puh. (014) 260 1030, pirjo.heikkinen@jyu.fi Käyntiosoite: Seminaarinkatu 15, Hallintorakennus T420 pirjo.heikkinen@strategiklubi.inet.fi puh. 040 567 7723 www.strategiklubi.fi Oltermanni, hallituksen pj. toimitusjohtaja Juha Koskinen, Wellcon Development Oy, juha.koskinen@wellcondevelopment.com puh. 050 342 4206 Varapj. toimitusjohtaja Risto Jämsen, Jykes Oy, risto.jamsen@jykes.fi puh. 020 771 5601 Past-Oltermanni johtaja (asiakasprosessit) Mirja Yli-Erkkilä, Tana Oy, mirja.ylierkkila@tana.fi puh. 0400 909029 Strategiklubin tieteellinen asiantuntija ja tutkimusryhmän mentor Emeritusprofessori Pertti Kettunen pertti.kettunen@jyu.fi 050 522 7223 Kotiosoite: Minna Canthinkatu 3, 40100 Jyväskylä Tiedekunnan edustaja: Dekaani Jukka Pellinen, Taloustieteiden tiedekunta, jukka.o.pellinen@jyu.fi puh. 050 4280803 Tutkimusryhmän mentor: Tutkijatohtori Teppo Sintonen, Taloustieteiden tiedekunta, teppo.sintonen@econ.jyu.fi puh. (014) 260 1477 Klubineuvoston jäsenet: Tutkimusjohtaja Hannakaisa Isomäki, JY/Tietotekniikan tutkimusinstituutti TITU hannakaisa.hk.isomaki@jyu.fi puh. 050 4413684 Liiketoimintajohtaja Esa Koivula, Vapo oy, esa.koivula@vapo.fi puh. 020 790 4000 Konttoripäällikkö Aila Nieminen, HB-Betoniteollisuus, aila.nieminen@hb-betoni.fi puh. (014) 3348 211 Varatoimitusjohtaja Seppo Nieminen, Keski-Suomen Osuuspankki, seppo.nieminen@op.fi puh. 010 256 5602 Toimialajohtaja Heikki Tervanen, Keskimaa Osk heikki.tervanen@sok.fi puh. 050 593 5764 Jäsenmaksut: Perusjäsenet 70 /kausi, tutkimusseminaarilaiset 470 / kausi. Toimintakausi 1.7. 30.6.
Strategiklubi ry www.strategiklubi.fi Aurinkoa, jäätä ja värikkäitä kansallispukuja, kesäidylliä Grönlannissa Strategiklubin toimintaa ovat tukeneet yritysjäsenemme Taloustieteiden tiedekunta