TORNION KITKIÄISVAARAN TUULIVOIMAPUISTO

SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA TUULIWATTI OY TORNION KITKIÄISVAARAN TUULIVOIMAPUISTO LINNUSTON KEVÄTMUUTTOSELVITYS FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY P17736P001

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Linnuston kevätmuuttoselvitys 1 (8) SISÄLLYSLUETTELO 1 Johdanto... 2 2 Aineisto ja menetelmät... 3 3 Muuttolinnuston yleiskuvaus... 3 4 Hankkeen vaikutukset muuttolinnustoon... 6 5 Selvityksen epävarmuustekijät... 7 6 Yhteenveto... 7 Kirjallisuus... 8

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Linnuston kevätmuuttoselvitys 2 (8) 1 JOHDANTO TuuliWatti Oy suunnittelee Tornion Kitkiäisvaaran alueelle kahdeksasta tuulivoimalasta muodostuvaa tuulivoimapuistoa. Tuulivoimalat tulevat olemaan tornikorkeudeltaan 120 140 metriä. Tuulivoimaloiden sähköntuotanto siirretään Kitkiäisvaaralta rakennettavalla maakaapelilla (20 kv) tuulivoimapuiston länsipuolella sijaitsevalle Tornionlaakson Sähkö Oy:n 110 kv:n voimajohdolle, mihin rakennetaan sähköasema tuulivoimapuistoa varten. Tuulivoimapuiston sisäinen sähkönsiirto toteutetaan maakaapelein. Lapin ELY-keskus on tehnyt 21.4.2011 päätöksen, ettei Kitkiäisvaaran tuulivoimapuistohankkeessa sovelleta ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Näin ollen hankkeen keskeiset ympäristövaikutukset arvioidaan osayleiskaavan laatimisen yhteydessä. Kitkiäisvaaran tuulivoimapuiston osayleiskaava on ollut nähtävillä kesä-heinäkuussa 2012. Tämän työn tarkoituksena on selvittää Kitkiäisvaaran tuulivoimapuiston läheisyydessä kulkevaa lintujen kevätmuuttoa ja tarkkailla lintujen lentokorkeuksia alueella, sekä arvioida suunnitellun tuulivoimapuiston vaikutuksia alueen kautta muuttavaan linnustoon. Työn raportoinnin on laatinut FM biologi Ville Suorsa :n Oulun toimistolta. Kuva 1. Kitkiäisvaaran tuulivoimapuiston sijainti.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Linnuston kevätmuuttoselvitys 3 (8) 2 AINEISTO JA MENETELMÄT Hankealueen kautta kulkevaa lintujen muuttovirtaa seurattiin kevätmuutontarkkailun avulla viiden maastopäivän aikana 28. 29.4.2012 sekä 10. 12.5.2012. Muutontarkkailuun käytettiin aikaa yhteensä noin 40 tuntia. Muutontarkkailun tarkoituksena oli selvittää tuulivoiman törmäysvaikutuksille alttiiksi tiedettyjen lintulajien tai alueen kautta erityisen runsaana muuttavien lintulajien yksilömääriä, niiden käyttämiä lentoreittejä ja lentokorkeuksia hankealueella sekä sen välittömässä läheisyydessä. Muutontarkkailua suoritettiin pääasiassa hankealueen länsipuolella, Kalliomaan eteläosassa, sijaitsevalla hakkuuaukealla, mistä alueen kautta kulkeva lintujen muutto oli kohtuudella hallittavissa. Muutontarkkailuajat valittiin vallitsevan lintutilanteen ja muuton etenemisen sekä säätilan mukaan siten, että muuttolinnustoselvityksen ja linnustovaikutustenarvioinnin kannalta merkittävimpien lintulajien päämuuttokausi sekä muuton yleinen luonne alueella saatiin havainnoitua riittävän hyvin. Havaituista linnuista kirjattiin ylös niiden lentoreitit sekä lentokorkeudet. Kitkiäisvaaralle suunniteltujen tuulivoimaloiden törmäysriskikorkeus on toteutettavasta voimalatyypistä riippuen enintään 64 196 m. Hankealueen muuttolinnuston tarkkailusta on vastannut Eino Mikkonen. 3 MUUTTOLINNUSTON YLEISKUVAUS Linnut seuraavat muutollaan yleensä selviä maanpinnan muotoja eli ns. johtolinjoja, jollaisina voivat toimia esim. meren rannikko, jokilaaksot ja muut suuntautuneet vesistöalueet, laajat peltoalueet tai vuoristot. Tyypillisesti lintujen muutto keskittyy voimakkaasti parhaille johtolinjoille ja on huomattavasti hajanaisempaa ja epämääräisempää niiden ulkopuolella. Suunniteltu Kitkiäisvaaran tuulivoimapuisto sijoittuu Länsi-Lapin alueelle ja noin 4 km Tornionjoen itäpuolelle. Tornionjoki toimii Länsi-Lapin alueen kautta muuttavien lintujen merkittävimpänä muuttoa ohjaavana johtolinjana. Hankealueen läheisyydessä ei sijaitse lintujen merkittäviä muutonaikaisia lepäilyalueita, vaan alueen kautta muuttavat linnut lepäilevät hajanaisesti Tornionjoella sekä jokivarren pienillä peltoalueilla. Kitkiäisvaaran lounaispuolelle sijoittuvalla Iso Mustajärvellä ja järveä ympäröivillä suoalueilla lepäilee muuttolintuja vain harvakseltaan. Kitkiäisvaaran muutontarkkailun tulosten perusteella hankealueen kohdalla ei kulje merkittävää lintujen muuttovirtaa. Lintuja muuttaa vähäisiä määriä ja hajanaisesti koko alueen yli, mutta useimmilla lajeilla muutto painottuu Tornionjoen läheisyyteen Kitkiäisvaaran länsipuolelle. Kitkiäisvaaran muutontarkkailujaksojen aikana havaittiin vain vähän hanhia ja joutsenia: 40 metsähanhea, 27 määrittämätöntä harmaahanhea (tn. metsähanhia), 5 kanadanhanhea sekä 13 laulujoutsenta. Havaitut hanhet ja joutsenet muuttivat hajanaisesti Tornionjokilaaksoa seuraten, muuton painottuessa hankealueen länsipuolelle (Kuva 2). Metsähanhista noin puolet muutti hankealueen kautta, mutta niistä valtaosa lensi Kitkiäisvaaran länsireunaa sivuten ja vain harvat linnut ylittivät vaaran. Hanhien ja joutsenten muutto kulkee tyypillisesti noin 40 100 m korkeudessa, jolloin merkittävä osa linnuista muuttaa törmäyskorkeudella. Muutontarkkailun aikana havaittiin yhteensä noin 150 muuttavaa kurkea, joista lähes kolme neljäsosaa muutti selvästi törmäyskorkeuden yläpuolella. Kurjet muuttavat alueen yli hajanaisena rintamana, ja niiden muuttoreitti kulkee muita lajeja leveämmällä vyöhykkeellä (Kuva 3). Vallitseva tuulen suunta vaikuttaa huomattavasti kurkimuuton tarkempaan sijoittumiseen alueella.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Linnuston kevätmuuttoselvitys 4 (8) Kuva 2 ja 3. Hanhien (vas.) ja kurjen (oik.) havaitut muuton painopistealueet Kitkiäisvaaran lähialueella. Nuolen paksuus kuvaa muuton voimakkuutta. Muutontarkkailun aikana havaittiin kaikkiaan 12 lajia petolintuja. Runsaimmat lajit olivat piekana (42 yksilöä + 10 määrittämätöntä piekanaa / hiirihaukkaa), varpushaukka (36 yks.) ja hiirihaukka (19 yks.). Muista lajeista havaittiin mm. 6 sinisuohaukkaa, 1 muuttohaukka, 12 tuulihaukkaa, 2 merikotkaa ja 3 kalasääskeä. Petolintujen muutto kulki hajanaisena alueen yli, painottuen enemmän hankealueen länsipuolelle Tornionjokivarteen (Kuva 4). Petolintuja muutti myös hankealueen yli, esimerkiksi piekanoista vajaa kolmannes ja varpushaukoista vajaa puolet kulki hankealueen kautta. Suurempien petolintujen (esim. hiirihaukka, piekana, merikotka) lentokorkeudet painottuivat enimmäkseen törmäyskorkeuden yläosiin sekä sen yläpuolelle. Pienempien lajien (esim. jalohaukat) lentokorkeudet ovat yleensä matalampia, jolloin ne muuttavat suuremmalta osin törmäyskorkeudella tai jopa sen alapuolella. Muutontarkkailun aikana havaittiin yhteensä 131 sepelkyyhkyä. Sepelkyyhkyn muutto painottuu muita lajeja voimakkaammin muuton johtolinjoille, ja myös Kitkiäisvaaran kohdalla suurin osa linnuista muutti Tornionjokivarressa (Kuva 5). Sepelkyyhkyt muuttavat yleensä törmäyskorkeuden alaosissa tai sen alapuolella. Kuva 4 ja 5. Petolintujen (vas.) ja sepelkyyhkyn (oik.) havaitut muuton painopistealueet Kitkiäisvaaran lähialueella. Nuolen paksuus kuvaa muuton voimakkuutta. Kahlaajia havaittiin muutontarkkailun aikana kohtalaisesti. Selkeästi yleisin laji oli liro, joita havaittiin jopa lähes 600 yksilöä. Seuraavaksi runsaimpia lajeja olivat mustaviklo (67 yks.), kuovi (24 yks.), valkoviklo (20 yks.) sekä metsäviklo ja töyhtöhyyppä (18 yks.). Viklojen suurta osuutta selittää se, että ne lepäilevät muutollaan Iso Mustajärveä ympäröivillä soilla erityisesti Musta-

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Linnuston kevätmuuttoselvitys 5 (8) järvenlevällä. Mustajärvenlevällä lepäilevät kahlaajat lentävät muuttoaan jatkaessaan kuitenkin enimmäkseen hankealueen länsipuolelta ohi. Muuttohetkellä vallitseva säätila vaikuttaa huomattavasti kahlaajien lentokorkeuteen. Muutontarkkailun yhteydessä havaittiin lisäksi vähäisiä määriä mm. lokkeja ja varislintuja sekä varpuslintuja, mutta niiden muuton kuva oli hyvin samankaltainen muidenkin alueen kautta muuttavien lajien kanssa. Lokkilintujen liikehdintä painottui voimakkaasti Tornionjokivarteen, kun varislinnut ja varpuslinnut muuttivat hajanaisesti koko alueen yli muuton painottuessa kuitenkin Kitkiäisvaaran länsipuolelle. Taulukko 1. Kitkiäisvaaran muutontarkkailun aikana havaittujen suurikokoisten lajien muuttajamäärät sekä lentokorkeudet ja hankealueen kautta muuttaneiden lintujen osuus. Lentokorkeudet: I = törmäyskorkeuden alapuolella, II = törmäyskorkeudella, III = törmäyskorkeuden yläpuolella. Laji Yhteensä Alueelta I II III Laulujoutsen 13 15,4 % 61,5 % 30,8 % 7,7 % Metsähanhi 40 54,8 % 22,5 % 50,0 % 27,5 % Harmaahanhilaji 27 16,0 % 14,8 % 63,0 % 22,2 % Kanadanhanhi 5 0,0 % 80,0 % 20,0 % 0,0 % Sinisorsa 5 0,0 % 60,0 % 40,0 % 0,0 % Jouhisorsa 8 25,0 % 0,0 % 75,0 % 25,0 % Telkkä 5 0,0 % 0,0 % 100,0 % 0,0 % Isokoskelo 2 0,0 % 0,0 % 100,0 % 0,0 % Merikotka 2 50,0 % 0,0 % 0,0 % 100,0 % Ruskosuohaukka 1 0,0 % 100,0 % 0,0 % 0,0 % Sinisuohaukka 6 0,0 % 50,0 % 16,7 % 33,3 % Kanahaukka 3 33,3 % 33,3 % 66,7 % 0,0 % Varpushaukka 36 43,0 % 11,1 % 30,6 % 58,3 % Hiirihaukka 19 30,4 % 13,0 % 26,1 % 60,9 % Piekana 42 28,6 % 7,1 % 16,7 % 76,2 % Hiirihaukkalaji 10 28,6 % 30,0 % 20,0 % 50,0 % Sääksi 3 33,3 % 33,3 % 66,7 % 0,0 % Tuulihaukka 12 16,7 % 41,7 % 50,0 % 8,3 % Ampuhaukka 1 0,0 % 100,0 % 0,0 % 0,0 % Nuolihaukka 1 0,0 % 0,0 % 100,0 % 0,0 % Muuttohaukka 1 0,0 % 100,0 % 0,0 % 0,0 % Jalohaukkalaji 5 75,0 % 80,0 % 0,0 % 20,0 % Kurki 143 19,6 % 5,6 % 20,3 % 74,1 % Kapustarinta 2 20,0 % 0,0 % 100,0 % 0,0 % Töyhtöhyyppä 18 55,6 % 27,8 % 44,4 % 27,8 % Suokukko 12 17,0 % 50,0 % 33,3 % 16,7 % Taivaanvuohi 7 0,0 % 85,7 % 14,3 % 0,0 % Pikkukuovi 13 43,0 % 53,8 % 38,5 % 7,7 % Kuovi 24 12,5 % 4,2 % 29,2 % 66,7 % Iso kahlaaja 50 83,3 % 0,0 % 0,0 % 100,0 % Mustaviklo 67 0,0 % 31,3 % 44,8 % 23,9 % Valkoviklo 20 0,0 % 60,0 % 35,0 % 5,0 % Metsäviklo 18 0,0 % 55,6 % 33,3 % 11,1 % Liro 569 6,5 % 66,1 % 26,4 % 7,6 % Keskikokoinen kahlaaja 74 0,0 % 0,0 % 0,0 % 100,0 % Naurulokki 116 0,0 % 28,4 % 60,3 % 11,2 % Kalalokki 5 20,0 % 40,0 % 20,0 % 40,0 % Harmaalokki 6 16,7 % 33,3 % 16,7 % 50,0 % Pikkulokki 17 0,0 % 58,8 % 5,9 % 35,3 % Sepelkyyhky 131 14,5 % 40,5 % 45,0 % 14,5 % Varis 21 4,8 % 38,1 % 42,9 % 19,0 % Korppi 15 13,3 % 60,0 % 26,7 % 13,3 %

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Linnuston kevätmuuttoselvitys 6 (8) 4 HANKKEEN VAIKUTUKSET MUUTTOLINNUSTOON Tuulivoiman linnustovaikutuksia on tutkittu viime vuosina runsaasti etenkin Yhdysvalloissa, Saksassa, Brittein saarilla ja Pohjoismaista Tanskassa, Norjassa ja Ruotsissa. Näiden tutkimusten yleistettävyys Suomen oloihin ja eri tuulipuistohankkeisiin on arvioitava aina hankekohtaisesti. Tuulivoimaloiden linnustovaikutukset voidaan jakaa karkeasti kolmeen osaan, joiden vaikutusmekanismit eroavat oleellisesti toisistaan (Koistinen 2004): Tuulivoimapuiston rakentamisen aiheuttamien elinympäristömuutosten vaikutukset alueen linnustoon. Tuulivoimapuiston aiheuttamat häiriö- ja estevaikutukset lintujen pesimä- ja ruokailualueilla sekä niiden välillä ja muuttoreiteillä. Tuulivoimapuiston aiheuttama törmäyskuolleisuus ja sen vaikutukset alueen linnustoon sekä lintupopulaatioihin. Jokaisen tuulipuiston kohdalla täytyy erikseen arvioida mitkä edellä mainituista seikoista muodostuvat alueen linnuston kannalta merkittävimmiksi vaikutusmekanismeiksi. Kitkiäisvaaran läheisyydessä muuttavaan linnustoon kohdistuu lähinnä mahdollisia estevaikutuksia muuttoreiteillä sekä mahdollinen kuolleisuuden kasvu tuulivoimaloihin törmäysten seurauksena. Kitkiäisvaaran kohdalla lintujen havaittu muuttovirta oli heikkoa ja hajanaista, eikä alueella havaittu merkittäviä määriä muuttolintuja. Hankealueen länsipuolella kulkeva Tornionjokilaakso ja sitä reunustavat viljelyalueet toimivat alueen kautta muuttavan linnuston muuttoa ohjaavana johtolinjana, jolloin pääosa alueella havaittavasta lintujen muutosta kulkee hankealueen länsipuolitse. Osa linnuista muuttaa myös kauempana Tornionjokilaaksosta, ja siten osin myös hankealueen kautta, mutta Kitkiäisvaaran lakialueen yli lintuja muutti vain hyvin vähän. Tuulen suunnalla ja vallitsevalla säätilalla on yleensä voimakas vaikutus muuttoreittien sijoittumiseen ja lintujen muuttokorkeuksiin. Näin ollen on mahdollista, että joissain tilanteissa esim. kova länsi- tai luoteistuuli saattaa ohjata normaaliolosuhteissa alueen länsipuolella kulkevaa muuttoa myös lähemmäs hankealuetta. Vastatuulen tai heikon näkyvyyden vuoksi normaalisti maa-alueiden yllä huomattavan korkealla kulkeva lintujen muuttovirta saattaa ajautua alemmas tuulivoimaloiden törmäyskorkeudelle. Tuulipuistoihin törmänneiden lintujen lukumäärä vaihtelee maailmalla hyvin paljon, riippuen mm. alueen paikallisista olosuhteista ja siellä esiintyvien lintujen lukumäärästä. Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa todettu törmäävien lintujen lukumäärä on ollut keskimäärin 2,3 lintua / voimala vuodessa (Rydell ym. 2011). Suomessa on arvioitu, että keskimääräisellä suomalaisella alueella tuulivoimalaan voidaan arvioida törmäävän yksi lintu / voimala vuodessa (Koistinen 2004). Kitkiäisvaaran tuulivoimapuistohankkeen törmäysvaikutukset voidaan arvioida edellä esitettyjen lukujen avulla, jolloin tuulivoimapuistoon voisi törmätä noin 8 19 lintua vuodessa. Todennäköisesti Kitkiäisvaaran tuulivoimapuistoon mahdollisesti törmäävien lintujen lukumäärä on lähempänä suomalaista arviota, koska tuulivoimapuiston alueella lintujen liikehdintä törmäyskorkeudella on vähäistä. Kitkiäisvaaran tuulivoimapuiston kohdalla lintujen törmäykset tuulivoimaloihin arvioidaan vähäisiksi ja harvinaisiksi, lähinnä yksittäisiksi tapahtumiksi, eikä niillä todennäköisesti ole vaikutuksia alueella liikkuvien lintujen populaatioihin. Kitkiäisvaaran tuulivoimapuisto sijoittuu näkyvälle paikalle Tornionjokilaakson reunalle, mistä johtuen tuulivoimalat ovat hyvin maisemassa näkyviä elementtejä ja siten havaittavissa jo kaukaa myös muuttavien lintujen näkökulmasta. Useiden ulkomaalaisten tutkimusten ja kotimaisten kokemusten mukaan linnut lähtevät kiertämään tuulivoimaloita jo hyvissä ajoin havaittuaan ne, jolloin linnut eivät yleensä edes päädy voimaloiden läheisyyteen. Tämä luonnollisesti vähentää lintujen riskiä törmätä voimaloiden rakenteisiin. Esimerkiksi Simon Putaankankaalle ja Onkaloon rakennettujen tuulivoimaloiden kohdalla selkeästi suurin osa muuttolinnuista väistää tuulivoimaloita jo hyvin kaukaa. Joidenkin lintujen on havaittu lentävän tuulivoimaloiden kohdalta niiden yli tai jopa pyörivien lapojen välistä vahingoittumattomana. Ainoatakaan törmäystä ei ole havaittu kevään ja syksyn 2012 muutontarkkailujen aikana. On hyvin todennäköistä, että myös Kitkiäisvaa-

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Linnuston kevätmuuttoselvitys 7 (8) ran suunnitellun tuulivoimapuiston kohdalla linnut lähtevät kiertämään voimaloita jo hyvissä ajoin. Suhteellisen pienen ja näkyvän tuulipuiston ei arvioida aiheuttavan merkittäviä estevaikutuksia alueen kautta liikehtiville linnuille, koska lintujen liikkuminen alueella on vähäistä ja luonteeltaan hajanaista, painottuen Kitkiäisvaaran länsipuolelle, eikä tuulivoimapuisto sijoitu lintujen päämuuttoreitille. 5 SELVITYKSEN EPÄVARMUUSTEKIJÄT Linnustoselvitysten merkittävimmät epävarmuustekijät liittyvät enimmäkseen lintujen muuttokannoissa tapahtuvaan luontaiseen vuosittaisvaihteluun. Yhden maastokauden kattavat selvitykset ovat usein vaikeasti yleistettävissä pidemmälle ajanjaksolle, koska esimerkiksi lintujen muuttoreitit ja lentokorkeudet riippuvat mm. vallitsevasta säätilasta. Muutontarkkailun tuloksia tulee siksi tulkita yhden maastokauden mittaisena otoksena alueen kautta kulkevasta lintujen muuttovirrasta. Vaikutustenarvioinnin sekä johtopäätösten merkittävimmät epävarmuustekijät liittyvät lintujen käyttäytymiseen suomalaisten tuulivoimapuistojen läheisyydessä, koska kotimaista empiiristä tietoa lintujen väistöliikkeistä ei ole vielä saatavilla. Näin ollen vaikutustenarvioinnissa on tukeuduttu viimeisimpiin ulkomaalaisiin tutkimuksiin ja niistä saatavaan tietoon. 6 YHTEENVETO TuuliWatti Oy suunnittelee Tornion Kitkiäisvaaran alueelle kahdeksasta tuulivoimalasta muodostuvaa tuulivoimapuistoa. Lapin ELY-keskus on tehnyt 21.4.2011 päätöksen, ettei Kitkiäisvaaran tuulivoimapuistohankkeessa sovelleta ympäristövaikutusten arviointimenettelyä ja hankkeen keskeiset ympäristövaikutukset arvioidaan osayleiskaavan laatimisen yhteydessä. Tämän työn tarkoituksena on selvittää Kitkiäisvaaran tuulivoimapuiston läheisyydessä kulkevaa lintujen kevätmuuttoa ja tarkkailla lintujen lentokorkeuksia alueella, sekä arvioida suunnitellun tuulivoimapuiston vaikutuksia alueen kautta muuttavaan linnustoon. Suunnitellun tuulivoimapuiston kautta kulkevaa lintujen kevätmuuttoa seurattiin viiden maastopäivän aikana 28.4. 12.5.2012. Muutontarkkailun tarkoituksena oli selvittää tuulivoiman törmäysvaikutuksille alttiiksi tiedettyjen lintulajien yksilömääriä, niiden käyttämiä lentoreittejä ja lentokorkeuksia hankealueella sekä sen välittömässä läheisyydessä. Linnut seuraavat muutollaan yleensä selviä maanpinnan muotoja eli ns. johtolinjoja. Lintujen muutto keskittyy voimakkaasti parhaille johtolinjoille ja on huomattavasti hajanaisempaa ja epämääräisempää niiden ulkopuolella. Tornionjoki toimii Länsi-Lapin alueen kautta muuttavien lintujen merkittävimpänä muuttoa ohjaavana johtolinjana. Kitkiäisvaaran suunniteltu tuulivoimapuisto sijoittuu noin 4 km Tornionjoen itäpuolelle. Hankealueen kevätmuutontarkkailun aikana havaittiin pääasiassa vähäisiä määriä hanhia (pääosin metsähanhia), laulujoutsenia, kurkia, petolintuja (erityisesti piekanoja ja varpushaukkoja), sepelkyyhkyjä, lokkeja, kahlaajia ja varis- sekä varpuslintuja. Muutontarkkailun aikana havaittiin, että erityisesti viklot levähtävät muutollaan Iso Mustajärveä ympäröivillä soilla ja erityisesti Mustajärvenlevällä. Kitkiäisvaaran muutontarkkailun tulosten perusteella hankealueen kohdalla lintujen muutto oli vähäistä, eikä Kitkiäisvaaran yli havaittu kulkevan merkittäviä määriä muuttolintuja. Lintuja muuttaa vähäisiä määriä ja hajanaisesti koko alueen yli, mutta hankealueen länsipuolella kulkeva Tornionjokilaakso ja sitä reunustavat alavat viljelyalueet toimivat alueen kautta muuttavan linnuston muuttoa ohjaavana johtolinjana. Näin ollen pääosa alueella havaittavasta lintujen muutosta kulkee hankealueen länsipuolitse. Tuulen suunnalla ja vallitsevalla säätilalla on yleensä voimakas vaikutus muuttoreittien sijoittumiseen ja lintujen muuttokorkeuksiin.

FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Linnuston kevätmuuttoselvitys 8 (8) Tuulipuistoihin törmänneiden lintujen lukumäärä vaihtelee maailmalla hyvin paljon, riippuen mm. alueen paikallisista olosuhteista ja siellä esiintyvien lintujen lukumäärästä. Kitkiäisvaaran tuulivoimapuiston törmäysvaikutukset voidaan arvioida kirjallisuudessa esitettyjen lukujen avulla, jolloin tuulivoimapuistoon voisi törmätä noin 8 19 lintua vuodessa. On todennäköistä, että Kitkiäisvaaran tuulivoimapuistoon mahdollisesti törmäävien lintujen lukumäärä on lähempänä suomalaista arviota (yksi törmäys / voimala / vuosi) koska tuulivoimapuistoalueen kautta kulkeva lintujen muuttovirta on vähäistä. Kitkiäisvaaran tuulivoimapuisto sijoittuu näkyvälle paikalle Tornionjokilaakson reunalle, mistä johtuen tuulivoimalat ovat hyvin maisemassa näkyviä elementtejä ja havaittavissa jo kaukaa myös muuttavien lintujen näkökulmasta. Useiden ulkomaalaisten tutkimusten ja kotimaisten kokemusten mukaan linnut väistävät tuulivoimaloita, minkä vuoksi on todennäköistä, että myös Kitkiäisvaaran tuulivoimapuiston kohdalla linnut lähtevät kiertämään voimaloita jo hyvissä ajoin. Suunnitellun tuulivoimapuiston mahdollisesti aiheuttamat este- ja törmäysvaikutukset arvioidaan kokonaisuutena vähäisiksi, eikä niillä todennäköisesti ole merkitystä alueen kautta liikehtivien lintulajien populaatioille. KIRJALLISUUS Granér, A., Lindberg, N. & Bernhold, A. 2011: Migrating birds and the effect of an onshore wind farm. Posteri. Conference on Wind energy and Wildlife impacts, 2. 5.2011, Trondheim, Norway. Koistinen, J. 2004: Tuulivoimaloiden linnustovaikutukset. Suomen ympäristö 721. Ympäristöministeriö. Helsinki. 42 s. Langston, R.H.W. & Pullan, J.D. 2003: Windfarms and birds: an analysis of the effects of wind farms on birds, and guidance on environmental assessment criteria and site selection issues. Report T-PVS/Inf (2003) 12, by BirdLife International to the Council of Europe, Bern. Rydell, J., Engström, H., Hedenström, A., Larsen, J.K., Pettersson, J. & Green, M. 2011: Vindkraftens effekter på fåglar och fladdermöss. En syntesrapport. Vindval Rapport 6467.154 s. Scottish Natural Heritage 2010: Use of Avoidance Rates in the SNH Wind Farm Collision Risk Model. SNH Avoidance Rate Information & Guidance Note. 10 s.