Kiinteistöjen omistajatietojen ajantasaisuuden parantaminen kiinteistötietojärjestelmässä

Kiinteistöjen omistajatietojen ajantasaisuuden parantaminen kiinteistötietojärjestelmässä

REKISTERIPOOLI LOPPURAPORTTI 1 (2) SISÄLLYSLUETTELO SISÄLLYSLUETTELO...1 TIIVISTELMÄ...3 0 ALKUSANAT...5 1 JOHDANTO...6 1.1 Aikaisempia tarveselvityksiä...6 1.2 Omistajatietojen ajantasaisuuden käsittely osana kiinteistöjärjestelmän kokonaisuudistusta Maanmittauslaitoksessa...7 1.3 Seminaari 12.11.2001 Maanmittauslaitoksessa...7 1.4 Kiinteistöjen omistajatietojen ajantasaisuutta käsittelevän projektin perustaminen...7 2 NYKYISIÄ JA TULEVIA KEHITTÄMISHANKKEITA...8 2.1 Kiinteistötietojärjestelmän kiinteistöosan kehittäminen...8 2.2 Kiinteistötietojärjestelmän kirjaamisosan kehittäminen...9 2.3 Kiinteistötietojärjestelmän maankäyttöpäätösosan kehittäminen...10 2.4 Rakennustunnusten annon ja rakennusten koordinaattien määrittämistavan uudistaminen 11 3 UUDEN SAANTOREKISTERIN TIETOSISÄLTÖ JA MERKITYS...12 3.1 Nykyisen kiinteistöjen kauppahintarekisterin tietosisältö...12 3.2 Kauppahintarekisterin tietovirrat ja työprosessit...13 3.3 Nykyisen saantorekisterin tietovirrat ja työprosessit...16 3.4 Uuden saantorekisterin palvelut ja merkitys KTJ:n osana...18 3.5 Normien muutostarve...19 4 KAUPANVAHVISTAJIEN UUSI TOIMENKUVA JA VAADITTAVA KOMPETENSSI...20 4.1 Kaupanvahvistajien tekninen toimiminen tietoverkossa...20 4.2 Lisävaatimusten toteaminen...22 4.3 Nykyisten viranomaisten kompetenssin arviointi...23 4.4 Uuden kaupanvahvistusmenettelyn edellytykset ja vaikutukset...24 4.5 Normien muutostarve...26 5 PERHE- JA PERINTÖOIKEUDELLISIA SAANTOJA KOSKEVIEN TIETOJEN SIIRTO VEROHALLINNOLTA KTJ:N SAANTOREKISTERIIN...27 5.1 Kiinteistösaannot verotuksessa...27 5.1.1 Verohallinnon tietolähteet kiinteistösaannoista...28 5.1.2 Omistajatiedon rekisteröinti verohallinnon tietojärjestelmissä...30 5.2 Perintö- ja perheoikeudelliset kiinteistösaannot verotuksessa...32 5.2.1 Perintöverotuksen toimittaminen...32 5.2.2 Perukirja ja sen liitteet...32 5.2.3 Perintö- ja lahjaverotuksen tietojärjestelmä...34

REKISTERIPOOLI LOPPURAPORTTI 2 (3) 5.2.4 Kuolinpesä...34 5.2.5 Kuolinpesän lakkaaminen...35 5.2.6 Testamentit...37 5.2.7 Avioliitto ja ositus...38 5.3 Mahdolliset menettelyt perhe- ja perintöoikeudellisten saantotietojen siirrossa verohallinnolta KTJ:n saantorekisteriin...39 5.3.1 Kuolinpesän yhteystiedot KTJ:ään...40 5.3.2 Tiedot kuolinpesän osakkaista KTJ:ään...41 5.3.3 Perintö-, testamentti- ja ositussaannot tiedoksi KTJ:ään...41 5.4 Ehdotus toteutettaviksi toimenpiteiksi ja tarvittavat säännösmuutokset...42 6 LAINHUUTOKÄYTÄNNÖN LAAJENTAMINEN...43 6.1 Nykykäytäntö...43 6.2 Valtion kiinteistövarallisuutta koskevat kehitystoimet...43 6.3 Kaikkien rekisteriyksiköiden omistusoikeuden kirjaaminen...45 7 ERITYISTEN OIKEUKSIEN KIRJAUS KAUPANVAHVISTUSMENETTELYLLÄ...47 7.1 Nykytilanne...47 7.2 Kaupanvahvistusmenettely erityisten oikeuksien kirjaamisessa ja normien muutostarve...49 8 LAINHUUDON JA ERITYISEN OIKEUDEN KIRJAUKSEN HAKEMINEN KAUPANVAHVISTUKSESSA...50 9 KIRJAAMISREKISTERIN PERUSPARANTAMINEN...51 10 EHDOTUKSET JATKOTOIMENPITEIKSI...53 10.1 Valtionhallinnon hyväksyntä työryhmän ehdotuksille...53 10.2 Uusi saantorekisteri...53 10.3 Kaupanvahvistajat saanto- ja kiinteistörekisterin ylläpitäjinä...54 10.4 Omistaja- ja hallintatiedot kaikille kiinteistörekisteriyksiköille...54 10.5 Kirjaamisrekisterin perusparannus...54 10.6 Erityiset oikeudet ja kaupanvahvistusmenettely...54 10.7 Lainhuudon ja erityisen oikeuden kirjauksen hakeminen kaupanvahvistuksessa...54 10.8 Maakaaren sanktiomahdollisuuksien käyttäminen...54 10.9 Kiinteistökäsitteen muuttaminen...55 10.10 Työryhmän ehdotusten keskinäiset riippuvuudet ja toteutusaikataulu...55

REKISTERIPOOLI LOPPURAPORTTI 3 (4) TIIVISTELMÄ Viimeisen kuuden vuoden kuluessa on toteutettu useita käyttäjäselvityksiä tavoitteena selvittää heidän toiveitaan kiinteistöjärjestelmän ja erityisesti kiinteistötietojärjestelmän kehittämisen suhteen. Näissä kaikissa on paljastunut esiin toteamus kiinteistöjen omistajatietojen laadun puutteista. Puutteet kohdistuvat erityisesti perhe- ja perintöoikeudellisiin saantoihin, jotka usein jäävät kirjautumatta kiinteistötietojärjestelmään sekä myös lainhuudatuskäytännön ulkopuolella olevien yksiköiden vajaisiin tai puuttuviin omistus- ja hallintatietoihin. Ajantasaisten kiinteistöjen omistajatietojen merkitys on tällä vuosikymmenellä tullut entistä ajankohtaisemmaksi, kun maankäyttö- ja rakennuslaki sekä eräät muutkin lait edellyttävät aiempaa enemmän tiedottamis- ja naapurien kuulemisvelvoitteita. Kehittämissuunnitelmia asiantilan korjaamiseksi on tehty ja käsitelty useaan otteeseen erityisesti Maanmittauslaitoksessa. Syksyllä 2001 Maanmittauslaitos järjesti seminaarin johon se kutsui oikeusministeriön, maa- ja metsätalousministeriön, väestörekisterikeskuksen, verohallituksen, Suomen Kuntaliiton sekä eräitä fyysistä suunnittelua tekevien yritysten edustajat. Osapuolet katsoivat, että asian jatkovalmistelu olisi parasta tehdä rekisteripoolissa. Rekisteripooli perusti 22.3.2002 työryhmän, jonka tehtävänä oli laatia ehdotukset toimenpiteistä, joilla kiinteistöjen omistajatietojen ajantasaisuutta kiinteistötietojärjestelmässä ja siitä annettavaa tietopalvelua voitaisiin parantaa. Toimeksiantoon oli lisäksi lisätty kuusi erikseen nimettyä selvitystä tai kehotusta tehdä ehdotuksia ja arvioida muutosten seurausvaikutuksia. Työryhmään nimettiin: Matti Vahala, MML, pj, Martti Raiskinmäki, OM, Kari Pilhjerta, VH, Henrik Ungern, MML ja Tuomas Lukkarinen, MML, siht. Työryhmä selvitti nykyiset omistajatietojen keruu- ja rekisteröintiprosessit kiinteistötietojärjestelmään liittyvissä rekistereissä. Lisäksi on selvitetty perhe- ja perintöoikeudellisia saantoja koskevien tietojen tulo verohallintoon ja miten tiedot siellä rekisteröidään. Taustaselvityksiin kuului samalla meneillään olevien ja tulevien kehittämishankkeiden toteaminen ja selvitys niiden vaikutuksesta omistajatietojen rekisteröintiin. Työryhmän ehdotusten mukaan on tarpeen perustaa uusi saantorekisteri, joka sisältäisi nykyisten kaupanvahvistajien kautta tulevien saantojen lisäksi perhe- ja perintöoikeudelliset saannot sekä kirjausvelvollisuuden alaisten erityisten oikeuksien perustamiset ja siirrot. Uusi saantorekisteri olisi osa kiinteistötietojärjestelmää ja nykyisestä lainhuuto- ja kiinnitysrekisterin yhteydessä olevasta saantorekisteristä luovuttaisiin. Uusi saantorekisteri kehitettäisiin nykyisen kiinteistöjen kauppahintarekisterin pohjalta. Tiedot perhe- ja perintöoikeudellisista saannoista saataisiin verohallinnolta. Tiedot kirjaamisvelvollisuuden alaisista erityisistä oikeuksista puolestaan liittämällä niihin liittyvien oikeuksien siirrot kaupanvahvistusmenettelyn piiriin. Uuden saantorekisterin perustamisella tavoitellaan paitsi omistajatietojen ajantasaisuuden parantamista myös kiinteistöihin liittyvän rekisterijärjestelmän selkeyttä. Muutoksen jälkeen lainhuuto- ja

REKISTERIPOOLI LOPPURAPORTTI 4 (5) kiinnitysrekisteriin kirjattaisiin vain tiedot, joilla olisi julkisen luotettavuuden asema. Informatiiviset omistukseen liittyvät tiedot keskitettäisiin uuteen saantorekisteriin. Kaupanvahvistajan toimenkuvaa ehdotetaan muutettavaksi sekä sisällöltään että tekniseltä toteutustavaltaan. Kaupanvahvistus tulisi toteutumaan suoralla yhteydellä kiinteistötietojärjestelmään ja muihin perusrekistereihin. Kaupanvahvistajilta edellytettäisiin myös sellaisten tietojen merkitsemistä, joiden antajan nykyisin ovat olleet Maanmittauslaitos tai kunnat. Tämä edellyttää osaamistason kasvattamista nykyisestään. Pitkällä aikavälillä on tavoitteena, että kaupanvahvistus toimii samalla lainhuudon hakuna, mikä lisää edelleen kaupanvahvistajilta vaadittavaa pätevyyttä. Tällä hetkellä lainhuutokäytännön ulkopuolella on maan pinta-alasta huomattavan suuri osa. Näiden alueiden omistajatietoja ei ole lainhuuto- tai saantomerkintöinä. Meneillään olevien lakihankkeiden kautta on odotettavissa, että valtion maaomaisuus merkittäisiin muistutustietona lainhuuto- ja saantorekisteriin, samoin tieto ko. aluetta hallinnoivasta viranomaisesta. Työryhmä on päätynyt ehdottamaan omistusoikeuden kirjaamista kaikille kiinteistörekisteriyksiköille lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin. Tällä kirjauksella olisi lainhuutoa vastaava oikeussuoja. Samalla se ehdottaa kiinteistöjen laatuluokituksesta luopumista. Jatkossa olisi vain kiinteistöjä ja niiden yhteiset alueet. Edellä olevilla ratkaisuilla voidaan parantaa kiinteistöjä koskevien omistussuhteiden muutoksiin liittyvien uusien tapahtumien tuloa rekisteriin. Niillä ei kuitenkaan voida poistaa puutteita, joita on nykyisten rekisteritietojen tasossa. Näiden poistamiseksi työryhmä ehdottaa kirjaamistietojen perusparannuksen toteuttamista ennen kuin kirjaamisjärjestelmä uusitaan. Osa ehdotuksista on riippuvia kiinteistötietojärjestelmän kehitystahdista, osa täysin irrallisia. Näiden keskinäiset suhteet on käsitelty työryhmän ehdottaminen jatkotoimenpiteiden yhteydessä.

REKISTERIPOOLI LOPPURAPORTTI 5 (6) 0 ALKUSANAT Äskettäin OECD:n tekemässä selvityksessä vertailtiin eri maiden kilpailukykyä. Suomi sijoittui toiseksi heti Yhdysvaltojen jälkeen. Asiana, joka nosti Suomen kilpailukykyä, on erityisesti mainittava julkinen sektori. Sen on arvioitu paremmin toimivaksi kuin monessa muussa kehittyneessä maassa. Muun muassa korruption vähäisyys nostaa sijalukuamme. Suomessa olemme tottuneet pitämään itseämme myös tietotekniikassa eturivin maana. Tähän on osittain vahvoja perusteitakin. Kuitenkin erityisesti valtakunnallisten kiinteistötietojen rekisteröinnissä ja tietopalvelussa olemme jääneet jo yli kymmenen vuotta sitten vallinneelle tasolle. Sama koskee omistustietojen keruuprosesseja. Muualla maailmalla kehitys puolestaan on hyvin nopeaa. Kiinteistöjen omistamisen varmuus, niihin liittyvien toimenpiteiden selkeys, läpinäkyvyys (ei piilossa olevia oikeuksia) ja riskittömyys sekä ennen kaikkea kiinteän omaisuuden käyttö velan vakuutena ovat markkinatalouden selkäranka. Se on meille osittain niin itsestään selvää, ettemme sen merkitystä enää huomaa. Toimivan kiinteistöjärjestelmän roolista on kirjoittanut kolumbialainen Hernando desoto. Hän toteaa: kaikissa kehittyneissä maissa on toimivat kiinteistöjärjestelmät ja mahdollisuus käyttää kiinteistöä velan vakuutena, kehitysmaista nämä puuttuvat. Juuri tämä on desoton mukaan syy siihen, ettei kehitys näissä maissa pääse käyntiin. Keski-Euroopan entisissä sosialistisissa maissa on viimeisten vuosien kuluessa panostettu paljon toimivien järjestelmien aikaansaamiseen. Siellä on syntynyt hyviä järjestelmiä, joista olisi meillä paljonkin opittavaa. Kiinteistöjärjestelmällä on Suomessa vankka pohja. Sen edelleen kehittämiselle on kuitenkin tarvetta. Kiinteistöjen markkinointi on aiempaa enemmän liiketoimintaa. Pankit toimivat useassa maassa, vaikka niillä ei kaikissa näissä olisi edes konttoria. Internet-pankkeja on jo olemassa. Kiinteistöjen ja asuntojen ostajilla on mahdollisuus kilpailuttaa luottoja yli rajojen. Tähän tarvitaan toimivaa tietopalvelua ja ennen kaikkea luotettavia ja ajantasaisia tietoja. Fyysinen suunnittelu ja rakentaminen on entistä tarkemmin kontrolloitua. Naapureiden ja asianosaisten on saatava osallistua suunnitteluun jo varhaisessa vaiheessa. Viranomaisilla ja asianosaisilla on ilmoitusvelvollisuuksia. Oikeiden ja ajantasaisten omistajatietojen saaminen on tärkeää. On voitava tavoittaa oikea omistaja tai hänen edustajansa. Tämä koskee myös kiinteistön vuokraajaa. Tieto ajantasaisista omistajista ja haltijoista on puutteellinen nykyisessä kiinteistötietojärjestelmässä. Erityisen paljon puutteita on perhe- ja perintöoikeudellisten saantoihin perustuvissa tiedoissa. Lainhuudatuskäytäntö kattaa vain osan kiinteistöyksiköistä. Tiedot lainhuudatusvelvollisuuden ulkopuolella olevien kiinteistöjen omistajista ja haltijoista ovat hyvin puutteelliset.

REKISTERIPOOLI LOPPURAPORTTI 6 (7) Kiinteistötietojärjestelmää uusitaan lähimpien vuosien kuluessa ja sen tietosisältöön tulee kartta, mikä lisää sen palvelutasoa merkittävästi. Samoin siihen rakennetaan teknisiä rajapintoja, joiden välityksellä tietoja voidaan välittää ja päivittää muihin sovelluksiin. Kaupanvahvistajainstituutio ei ole vielä hyödyntänyt kaikkia niitä mahdollisuuksia, joita kehittyvä tekniikka on tuonut ja on tuomassa aivan lähivuosina. Olisi mahdollista saada kiinteistöjen lähtötiedot tietoverkkojen välityksellä tosiaikaisina. Samalla tavoin tiedot voitaisiin välittää rekisteriin tosiaikaisina. Tämä parantaisi paitsi tietojen ajantasaisuutta myös mahdollisuutta karsia virheellisiä tietoja, joita manuaalisessa toiminnassa esiintyy kiusallisen paljon. On tullut aika tarkastella kiinteistöjärjestelmän puutteita ja parannusmahdollisuuksia. Talouselämän kannalta kilpailukykyinen kiinteistöjärjestelmä voi olla nostamassa tai laskemassa maamme kilpailukykyä. Se voisi palvella meitä kansalaisina ja viranomaisina nykyistä paremminkin. 1 JOHDANTO 1.1 Aikaisempia tarveselvityksiä Kiinteistötietojärjestelmän käyttäjiltä kysyttiin vuonna 1996 heidän toiveitaan kehittää järjestelmää edelleen. Kyselyn teki kiinteistötietojärjestelmää silloin hallinnoinut TT-Tietopalvelut Oy. Lomakemuotoisessa kyselyssä ei suoraan kysytty kantaa omistajatietojen laatuun, mutta kyselyn vapaamuotoisessa osassa monet vastaajat toivat esille tarpeen parantaa omistajatietojen ajantasaisuutta. Samana vuonna selvitettiin kiinteistötietojärjestelmän kehittämistä pohtineen työryhmän (MML, OM, Suomen Kuntaliitto) toimesta eri talouselämän ja julkisen hallinnon sektorien tarvetta kehittää kiinteistötietojärjestelmää. Kyselyn tuloksena kehittämistarpeet kohdistuvat kartan saamiseksi osaksi järjestelmän tietosisältöä ja maankäytön oikeuksien ja rajoitusten nykyistä parempaa kuvausta. Näiden kanssa samalle tasolle kohosi myös tarve ajantasaisille tiedoille omistajista ja heidän osoitteistaan. Maanmittauslaitoksessa tehtiin vuonna 1997 kiinteistöjärjestelmän kokonaisuudistukseen liittyvä käyttäjien haastattelu. Se keskittyi selvittämään, mitä tarpeita käyttäjillä on järjestelmän kehittämiseen. Käyttäjät toivovat kiinteistötietojärjestelmän tietojen laajentamista rekisterikartalla, maankäytön oikeuksien ja rajoitusten nykyistä parempaa rekisteröintiä ja näiden kanssa yhtä innokkaasti omistajatietojen laadun parantamista. Tämän lisäksi halutaan kiinteistön haltijan yhteystiedot. Ne ovat tärkeitä silloin, kun omistajana on oikeushenkilö. Myöhemmin selvityksiä on tehty tarkemmin kohdennetuille käyttäjäjoukoille. Näistä mainittakoon Kiinteistöjen paikkatietopalveluiden yhteydessä tehty kysely v. 2000. Sen kohderyhmänä olivat kiinteistöhallinnon ja talousalan, kiinteistövälityksen sekä arvioinnin ja maankäytön suunnittelualan yritykset

REKISTERIPOOLI LOPPURAPORTTI 7 (8) sekä muiden yritysten kiinteistöjohtamisen asiantuntijat. Tässä kyselyssä omistusoikeuteen liittyviä tietoja pidettiin tärkeimpinä. Näitä seurasivat kaavoitusta koskevat tiedot. Vuoden 2000 alussa tuli voimaan uusi maankäyttö- ja rakennuslaki. Se edellyttää miltei kaikissa rakennushankkeissa naapurien kuulemista. Samoin kaavoituksessa tulee kuulla asianosaisia. Tiedottaminen ja omistajien suostumusten saaminen on nykyään omistajatietojen ajantasaisuuden puutteen vuoksi hyvinkin vaikeaa. Myös kiinteistötoimituksista tiedotetaan ensi sijassa kutsukirjeellä (KML 168 1 mom). 1.2 Omistajatietojen ajantasaisuuden käsittely osana kiinteistöjärjestelmän kokonaisuudistusta Maanmittauslaitoksessa Maanmittauslaitoksen johto on useaan otteeseen käsitellyt kiinteistöjärjestelmän kokonaisuudistusta. Omistajatietojen käsittelyn osalta todettiin olevan aihetta ryhtyä toimenpiteisiin. Kuitenkin nykyisen työnjaon mukaisesti omistajatietojen ylläpito ei kuulu Maanmittauslaitoksen vastuulle. Asian kehittämiseen on saatava mukaan myös muita osapuolia. Heidän kantaansa päätettiin selvittää järjestelmällä asiaan liittyvä seminaari. 1.3 Seminaari 12.11.2001 Maanmittauslaitoksessa Seminaariin oli kutsuttu ja sinne saapuivat edustajat oikeusministeriöstä, maa- ja metsätalousministeriöstä, Verohallituksesta, Väestörekisterikeskuksesta, Suomen Kuntaliitosta, Elisa Communication - konsernista ja Suunnittelukeskus Oy:stä. Seminaariin oli ennakkomateriaalina jaettu Matti Vahalan muistio 28.3.2002 Kiinteistöjen omistajatietojen ajantasaisuus ja käyttäjien tarpeet. Tietojen ajantasaisuuden nykytilaa kuvaa tunnusluku: yli 20 vanhentunutta omistajatietoa tuhatta kiinteistöä kohden. Seminaarissa esiteltiin ratkaisuja, joiden tuloksena olisi mahdollista päätyä lukuun alle 1 virheellinen tieto tuhatta kiinteistöä kohden. Seminaarin tuloksena kaikki olivat yksimielisiä siitä, että omistajatietojen ajantasaisuutta on syytä lähteä kohottamaan. Keinona pidettiin saantorekisterin kehittämistä siten, että sinne tulisivat kirjatuiksi myös perhe- ja perintöoikeudelliset saannot. Oikeusministeriön kannan mukaan on uusi saantorekisteri on järkevintä perustaa nykyisen kiinteistöjen kauppahintarekisterin laajennuksena. Samalla nykyisestä kiinteistötietojärjestelmän kirjaamisosasta poistettaisiin saantotiedot. Kirjaamisosa tulisi sen jälkeen sisältämään vain sellaisia tietoja, joilla on julkinen luotettavuus. Asian kehittämisen katsottiin kuuluvan Rekisteripoolille. 1.4 Kiinteistöjen omistajatietojen ajantasaisuutta käsittelevän projektin perustaminen Rekisteripoolin jäsenille jaettiin 27.2.2002 pidetyssä kokouksessa edellisessä kohdassa mainittu muistio ja samalla kerrottiin Maanmittauslaitoksessa pidetystä seminaarista. Rekisteripooli piti asian edistämistä tarpeellisena ja perusti työryhmän tekemään tarvittavan

REKISTERIPOOLI LOPPURAPORTTI 8 (9) projektin tehtäväksiannon. Seuraavassa kokouksessaan 22.3.2002 rekisteripooli hyväksyi projektin asettamiskirjeen (Liite 1). 2 NYKYISIÄ JA TULEVIA KEHITTÄMISHANKKEITA 2.1 Kiinteistötietojärjestelmän kiinteistöosan kehittäminen Kesäkuun alussa 2000 voimaan tulleen kiinteistörekisterilain muutoksen (19.5.2000/448) mukaan kiinteistörekisterikartta tuli osaksi kiinteistörekisterin tietosisältöä. Kiinteistörekisterilakia muutettiin uudelleen (31.5.2002/454) muun muassa siten, että kiinteistörekisteriin merkittäväksi säädetty tieto katsotaan kiinteistörekisteriin merkityksi, kun se on tallennettu kiinteistötietojärjestelmään. Muutos tulee voimaan 1.6.2005. Tällöin kiinteistötietojärjestelmän tulee voida hoitaa kiinteistörekisterikartan tallennus, ylläpito ja tietopalvelu. Nykyisin käytössä oleva kiinteistötietojärjestelmä on otettu käyttöön jo 1985. Sen tekninen laitealusta on niin ikääntynyt, ettei ole mahdollista muuttaa sitä käsittelemään kartallisia tietoja. Nykyisen järjestelmän tekninen käyttöikä on muutenkin täyttymässä. Lain edellyttämien velvoitteiden täyttäminen edellyttää, että ainakin kiinteistötietojärjestelmän kiinteistöosa uusitaan vuoden 2005 alkupuoleen mennessä. Tulevina vuosina on tarve uusia myös kiinteistötietojärjestelmän kirjaamisosa, mutta resurssipulan vuoksi tätä ei voida toteuttaa samassa aikataulussa kiinteistöosan kanssa. Toteutus siirtynee ainakin vuoteen 2007. Teknisesti kiinteistötietojärjestelmän kiinteistöosan uusiminen voidaan toteuttaa ilman, että on tarpeen puuttua nykyisen kiinteistöosan toimintaan merkittävällä tavalla. Alla oleva kuva havainnollistaa suunniteltua teknistä toteutusta. Ulkopuoliset järjestelmät Uusimuotoinen tietopalvelu MML Kunnat rajapinta rajapinta rajapinta web-server Uusi Kii Sovellusyhteys! UUSI KTJ OS/390 Kirj Kii Käräjäoikeudet Käräjäoikeudet Nykyinen KTJ Perinteinen tietopalvelu

REKISTERIPOOLI LOPPURAPORTTI 9 (10) Uudessa järjestelmässä säilyy myös nykyinen kiinteistöosa. Tämä on tarpeen, jotta nykyistä kirjaamisosaa ei olisi tarpeen muuttaa merkittävästi. Nykyisessä järjestelmässä kaikki kirjaamistiedot kohdistetaan KTJ:n kiinteistöosan yksiköihin ja sekä kiinteistöosa että kirjaamisosa sijaitsevat samassa fyysisessä tietokannassa. Nykyisen kiinteistöosan poistaminen johtaisi erittäin suureen kirjaamisosan muuttamistarpeeseen. Tämän toteutusta ei voida pitää taloudellisesti perusteltuna, koska myös kirjaamisosa on uusittava muutaman vuoden kuluessa. Uusi kiinteistöosa tulee olemaan jäljelle jäävän vanhan kiinteistöosan tietojen primaarijärjestelmä, josta kiinteistötiedot kopioidaan nykyiseen kiinteistöosaan ja näiden tietosisältö pidetään aakkosnumeeristen tietojen osalta identtisinä. Nykyinen kiinteistöosa puolestaan ei tule sisältämään kartallisia tietoja. Maanmittauslaitos on asettanut vuoden 2001 keväästä lähtien useita projekteja, joiden tavoitteena on toimivan uusitun kiinteistötietojärjestelmän aikaansaanti. Projekteissa ovat edustettuina Maanmittauslaitoksen lisäksi oikeusministeriön ja kuntien edustajia. Kun uusi järjestelmä otetaan tuotannolliseen käyttöön 1.6.2005, voidaan tietopalvelun kautta tuottaa nykyisenlaisia suoritteita kuten otteita ja suorakäytön näyttöjä. Uuden kiinteistöosan mahdollistamia uusia palveluja ovat mm. tietojen haku karttakäyttöliittymällä ja kiinteistöjen karttatulosteet. Samalla on toteutettu vakiomuotoiset rajapinnat tietojen hakuun kiinteistötietojärjestelmästä. Tämä luo perustan sellaisten ulkopuolisten sovellusten kehittämiselle, jotka tarvitsevat käyttöönsä kiinteistötietojärjestelmän tietoja myös kartallisina kohteina. 2.2 Kiinteistötietojärjestelmän kirjaamisosan kehittäminen Kiinteistötietojärjestelmän kirjaamisosa tulee uudistettavaksi lähivuosina. Uudistamisen taustalla on nykyisen laitealustan ikääntyminen. Järjestelmän ylläpito alkaa olla kallista ja uusimuotoisten palvelujen toteuttaminen vaikeaa ja hyvin kallista. Järjestelmän ylläpidon kannalta ei kuitenkaan ole näköpiirissä suuria toiminnallisia muutostarpeita. Nykytietojen perusteella on oletettavaa, että kirjaamisosa toteutetaan omana tietokantanaan. Tässä tilanteessa on kiinteistöosan ja kirjaamisosan yhteiskäytön oltava saumatonta ja erittäin tehokkaasti toteutettu. Otettaessa uusi kiinteistöosa käyttöön joudutaan jo aiemmin ratkaisemaan tämän ja kirjaamisosan kommunikointi tosiaikaisesti. Kun uudessa tilanteessa kaikki toiminta tukeutuu uuteen kiinteistöosaan, asetetaan osien väliselle kommunikoinnille tiukkoja tehokkuusvaatimuksia. Alla oleva kuva havainnollistaa todennäköistä ratkaisumallia.

REKISTERIPOOLI LOPPURAPORTTI 10 (11) KTJ Kirjaamisosa Kiinteistöosa 2.3 Kiinteistötietojärjestelmän maankäyttöpäätösosan kehittäminen Kiinteistötietojärjestelmän kehittämisen alusta alkaen on tavoitteena ollut kuvata myös maankäyttöön liittyviä päätöksiä: kaavoja, kieltoja, suojelualueita jne. Tavoite on jäänyt toistaiseksi toteutumatta. Tähänastiset konkreettiset yritykset ovat perustuneet rajoitusten kuvaamiseen tekstuaalisesti. Yhtenä vaihtoehtona on ollut kuvata kutakin rekisteriyksikköä koskevat päätökset ja määräykset. Toisena vaihtoehtona on kuvata määräysalueet ja kertoa, mitä rekisteriyksikköjä ne koskevat. Koska aluejaot ovat itsenäisiä ja elävät omaa elämäänsä, on tietojen ylläpito hyvin vaativaa. Tekstimuotoiset tietopalvelutulosteet eivät ole havainnollisia varsinkaan silloin, kun maankäyttöpäätös koskee vain osaa rekisteriyksiköstä. Kun sekä rekisteriyksiköt että maankäyttöpäätökset kuvataan kartallisina kohteina, on mahdollista riittävän hyvin hallita niiden keskinäiset suhteet. Tietopalvelussa on samoin mahdollista tehdä kyselyjä karttakäyttöliittymän välityksellä ja saada tulokset karttana. KTJ:n tietopalvelun kannalta maankäyttöä koskevat tiedot saadaan näkymään karttakäyttöliittymässä. Esimerkiksi kiinteistöjen kauppahintarekisterin pitoa varten näitä tietoja joudutaan nykyisin hankimaan kunnilta tai pienten kuntien ollessa kyseessä Maanmittauslaitoksen kaava-aineistoista. Maa- ja metsätalousministeriön asettama työryhmä selvitti 28.5.1999 28.2.2001 maankäyttöpäätöksien rekisteröintiä edellä selostetun periaatteen pohjalta toteutettuna. Raportissaan MMM 2001: 4 työryhmä esitti, että suunnitelmatietojärjestelmä toteutetaan vaiheittain. Työryhmä määritteli ensimmäisen vaiheen tietosisällön, johon kuuluisivat asema-, ranta-asema- ja yleiskaavatiedot, rakennuskiellot ja luonnonsuojelualueet. Tonttijaot esitetään tallennettaviksi mahdollisimman pian ensimmäisen toteutusvaiheen jälkeen. Alla oleva kuva havainnollistaa Maankäyttöpäätösosan suhteet muihin kiinteistötietojärjestelmän osiin.

REKISTERIPOOLI LOPPURAPORTTI 11 (12) KTJ Kiinteistöosa Kirjaamisosa Maankäyttöpäätösosa 2.4 Rakennustunnusten annon ja rakennusten koordinaattien määrittämistavan uudistaminen Perusrekisterien tunnusjärjestelmä perustuu rakennusten, huoneistojen ja toimipaikkojen sekä määräalojen ja vuokra-alueiden osalta tunnuksiin, jotka johdetaan kiinteistötunnuksesta. Luonnolliset henkilöt voidaan paikantaa kotiosoitteensa avulla. Samoin elinkeinotoiminta sijaintikiinteistönsä tai vielä tarkemmin toimitilansa kautta. Tietoja voidaan yhdistellä toisiinsa tunnusten avulla. Tämä yhdistäminen onnistuu niin hyvin kuin tunnuseheys on toimiva. Rakennustunnusten ja niistä johdettujen muiden tunnusten eheys ei ole läheskään toivottavalla tasolla. Samoin rakennusten koordinaateissa on puutteita ja osa koordinaateista on epätarkkoja tai jopa virheellisiä. Edellä mainittujen puutteiden korjaamiseksi työskenteli Maanmittauslaitoksen, Väestörekisterikeskuksen ja Suomen Kuntaliiton asettama työryhmä 24.10.2000 30.9.2002 selvittäen mahdollisuuksia ratkaisulle, jossa tunnuseheys olisi mahdollisimman lähellä optimia. Työryhmä esitti ratkaisua, jossa rakennustunnus annettaisiin kunnan käyttämän rakennusvalvonnan järjestelmän avulla. Järjestelmä olisi yhteydessä KTJ:ään, josta se saisi karttakäyttöliittymäänsä tiedot ajantasaisesta kiinteistöjaotuksesta. Lisäksi olisi tarjolla tiedot omistajista, naapureista ym. tiedoista, jotka ovat tarpeellisia rakennuslupakäsittelyssä. Rakennustarkastusprosessissa uusi rakennus sijoitetaan kartalle oikeaan kohtaan ja KTJ antaisi rakennustunnuksen. Perinteisten kiinteistötietojen lisäksi KTJ:ssä olisi myös rakennusten tunnukset ja koordinaatit.

REKISTERIPOOLI LOPPURAPORTTI 12 (13) Olennaista selostetulle menettelylle on, että toiminta tapahtuu tosiaikaisilla yhteyksillä rekistereihin ja että uudet tiedot annetaan niin ikään tosiaikaisesti suoraan rekisteriin. Alla oleva kuva havainnollistaa järjestelmien välisiä yhteyksiä. Kunnan rekisterit ukii KR + kartta UUSI KTJ nktj KIR Rajapinta KII Rajapinta Internet Rajapinta VTJ RHR Rakennustietojen ylläpitosovellus kunnissa Henk Sovellusyhteys Internetyhteys 3 UUDEN SAANTOREKISTERIN TIETOSISÄLTÖ JA MERKITYS 3.1 Nykyisen kiinteistöjen kauppahintarekisterin tietosisältö Kiinteistöjenkauppahintarekisteri perustettiin lailla (18.7.1980/552), joka tuli voimaan 1.7.1981. Lain mukaan kauppahintarekisterin tarkoituksena on palvella kiinteistön arvon määrittämistä. Rekisterin tiedoista on lain 3 :ssä säädetty, että rekisteriin merkitään sellaisia tietoja luovutuksen kohteesta, kauppahinnasta tai muusta vastikkeesta ja siihen vaikuttavista tekijöistä sekä luovuttajasta ja luovutuksensaajasta, kuin on tarpeen rekisterin tarkoituksen toteuttamiseksi. Käytännössä kauppahintarekisteriin tallennetaan sellaisiakin tietoja, joilla ei ole merkitystä kiinteistöjen arvioinnissa. Valtaosa kauppahintarekisteriin merkittävistä tiedoista saadaan kaupanvahvistajien lähettämistä kiinteistönluovutusilmoituksista. Maanmittaustoimisto hankkii luovutuksen kohdetta koskevat sijainti- ja kaavatiedot. Kauppahintarekisteriin tallennetaan seuraavia tietoja: kaupanvahvistajaa koskevat tiedot

REKISTERIPOOLI LOPPURAPORTTI 13 (14) luovutuksen laji (kauppa, vaihto, lahja jne.) luovuttaja luovutuksen saaja luovutuksen kohde (kiinteistö- tai määräalatunnus, koko kiinteistö tai määräala tai määräosa) pinta-alatiedot luovutuksen ehdot (esim. kauppahinta) luovutuksen kohteen ominaisuudet (käyttötarkoitus, koodinaatit, rakennukset, kaavan mukainen käyttötarkoitus ja tehokkuus jne.) 3.2 Kauppahintarekisterin tietovirrat ja työprosessit muut tiedot (mahdollinen lupa tietojen luovuttamiseen suoramarkkinointiin ja onko kyse sukulaisluovutuksesta) Yksityiskohtaisesti rekisterin tietosisältö käy ilmi liitteestä 2. Kiinteistöjen kauppahintarekisterin ylläpidon prosessi on yksityiskohtaisesti kuvattu Maanmittauslaitoksessa osana laitoksen kaikkien prosessien kehittämistä. Samassa prosessissa ja samoilla välineillä merkitään kiinteistörekisteriin luovutetut määräalat ja yhteisalueosuudet. Yksinkertaistettuna KHR-prosessi on seuraavanlainen:

REKISTERIPOOLI LOPPURAPORTTI 14 (15) KAUPAN- VAHVISTAJA Täyttää KLilmoituksen Arkistoi KL-ilmoituksen MAANMITTAUS- TOIMISTO KL-ilmoituksen tarkastaminen ja täydentäminen KL-ilmoituksen tallentataminen KHR:iin ja, jos kyseessä on määräala, sen merkintä KR:iin Ajantas KHR Ajantas. KR KUNTA Selvittää kaava- ja/tai sijaintitiedot, jos sopimus mmt:n kanssa Rekisteröi määräalan, jos kunnan KR-aluetta KTJ (TietoEnator) Ajantas. KTJ Ajantas. KTJ OIKEUSMINISTERIÖ Verohallinto Väestörekisterikeskus Luovutustiedot Kaupanvahvistaja-asetuksen mukaan kaupanvahvistajan on 7 päivän kuluessa luovutuksen vahvistamisesta ilmoitettava luovutuksesta maanmittaustoimistoon ja kunnalle. Ilmoitus tehdään erityistä kiinteistönluovutusilmoitusta käyttäen, mutta ilmoitus voidaan tehdä myös sähköisesti. Keväällä 2002 sähköistä tiedonsiirtoa käytti noin 10 kaupanvahvistajaa yli 3 300:sta. Jos luovutuksen kohteena on määräala tai jos luovuttajat ovat pidättäneet itselleen määräalan, ilmoitukseen on liitettävä jäljennös luovutuskirjasta karttoineen. Kaupanvahvistaja arkistoi sekä luovutuskirjan että kiinteistönluovutusilmoituksen tallekappaleen. Kun kaupanvahvistaja lopettaa tehtävänsä, hänen on luovutettava tallekappaleet asianomaisen viraston tai käräjäoikeuden säilytettäväksi.

REKISTERIPOOLI LOPPURAPORTTI 15 (16) Kaupanvahvistajan ilmoitusvelvollisuutta ja -tapaa koskevia säännöksiä sovelletaan myös kiinteistön pakkohuutokaupan toimittajaan (ulosottoasetus 13b, 5.12.1996/959). Maanmittaustoimistot arvioivat alkuvuonna 2002, että Helsingin maistraattia lukuun ottamatta ilmoitukset lähetetään maanmittaustoimistoon lähes aina määräajan kuluessa. Sen sijaan keväällä 1996 tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että 20 % ilmoituksista saapui yli viikon kuluttua vahvistamisesta. Maanmittaustoimisto kirjaa ilmoitukset saapuneiksi ja tarkistaa niiden oikeellisuuden. Erityinen huomio kiinnitetään luovutuksen kohteeseen. Virheelliset, puutteelliset tai epäselvät ilmoitukset palautetaan kaupanvahvistajalle tai häneen otetaan yhteyttä. Maanmittaustoimistojen keväällä 2002 tekemän arvion mukaan 5 10 %:ssa tapauksista kaupanvahvistajaan täytyy ottaa yhteyttä lisätietojen saamiseksi. Yhteydenottoja on siten vuosittain muutamia tuhansia. Useimmiten kaupanvahvistajan kanssa keskustellaan puhelimitse. Vuonna 1996 tehdyn edellä mainittua arviota tarkemman laatuselvityksen mukaan kiinteistötunnus puuttui tai oli väärin 4 %:ssa tapauksia, rakennustiedot puuttuivat 1 %:ssa, luovuttajan henkilötunnus 4%:ssa ja saajan henkilötunnus 3 %:ssa luovutuksista. On huomattava, että laatuselvityksessä ei yleensä voitu tarkastaa esimerkiksi sitä, olivatko rakennustiedot tai sopijapuolten sukulaisuussuhteet oikein. Kauppahintarekisteriä varten maanmittaustoimisto täydentää kiinteistönluovutusilmoituksen tietoja kohteen painopisteen koordinaateilla ja kaavatiedoilla. Maanmittaustoimistot saavat kaavoitusta koskevat tiedot erillisten sopimusten perusteella lähes 100 kunnalta. Osasta kuntia saadaan lisäksi kohteen koordinaatit. Muiden kuntien osalta maanmittaustoimisto selvittää luovutuksen kohteen kaavoitustiedot omien aineistojensa avulla. Kiinteistöjen kauppahintarekisteriä pidetään Maanmittauslaitoksen JAKOjärjestelmässä. Jos kyseessä on määräalan tai yhteisalueosuuden luovutus, määräala tai osuus rekisteröidään kiinteistörekisteriin samanaikaisesti KHRtallennuksen kanssa. Usein määräalojen rekisteröinti on tehtävä kiireellisenä, koska käräjäoikeus tarvitsee lainhuutohakemusta varten määräalatunnuksen. Näissä tapauksissa luovutuksen tiedot joudutaan yleensä tallentamaan kauppahintarekisteriin myöhemmin. Kauppahintarekisteriin tallennettavat tiedot käyvät ilmi kohdasta 2.1. Määräalan ja yhteisalueosuuden luovutuksesta merkitään kiinteistörekisteriin kiinteistörekisteriasetuksen 8 :n 3 ja 4 momentissa säädetyt tiedot. Kauppahintarekisteriin tallennetaan ennakkotietojen perusteella vuonna 2002 noin 82 000 luovutusta. Määräaloja ja yhteisalueosuuksia luovutuksiin sisältyy noin 27 000 kappaletta. Kiinteistönluovutusilmoitusten tallennuksen ja määräalojen rekisteröinnin kokonaiskustannukset ovat vuonna 2002 lokakuun lopun tilanteen perusteella arvioituina 1,8 miljoonaa euroa eli noin 22 luovutusta kohti.

REKISTERIPOOLI LOPPURAPORTTI 16 (17) Vajaa 10 % kustannuksista on usealle vuodelle jaksotettua tietojärjestelmien kehittämisen osuutta. Oikeusministeriö, verohallinto ja Väestörekisterikeskus saavat omia tarpeitaan varten linjasiirtoina tietoja kauppahintarekisteristä. Kaupanvahvistajan on lähetettävä jokaisesta vahvistamastaan luovutuksesta ilmoitus kunnalle. Kunnille tiedot kiinteistöjen luovutuksista ovat tärkeitä etuostolain (5.8.1977/608) mahdollista soveltamista varten. Lisäksi kunta rekisteröi omaan kiinteistörekisteriinsä merkityistä kiinteistöistä luovutetut määräalat ja yhteisalueosuudet. Kiinteistörekisteriä pitäviä kuntia on 86. Vaikka näiden kuntien pitäisi vuoden 2000 alussa voimaan tulleen kiinteistörekisterilain muutoksen (5.3.1999/323) mukaan pitää kiinteistörekisteriä koko asemakaava-alueestaan, kaikki kunnat ovat sopineet ao. maanmittaustoimiston kanssa siitä, että toiminta rekisterinpidossa jatkuu toistaiseksi siten kuin ennen mainittua lain muutostakin. Käytännössä kiinteistörekisteriä pitävät kunnat rekisteröivät vain ne suhteellisen harvat määräalat, jotka on luovutettu tontista tai yleisestä alueesta. 3.3 Nykyisen saantorekisterin tietovirrat ja työprosessit Lainhuuto- ja kiinnitysrekisteristä annetun lain (27.3.1987/353) 18 :n mukaan saantorekisteri on osa kiinteistötietojärjestelmää. Saantorekisteriä ei voida pitää itsenäisenä rekisterinä, vaikka mainitun lainkohdan sanamuodosta niin voisi päätelläkin : Lainhuuto- ja kiinnitysrekisteri sekä saantorekisteri ovat osa kiinteistötietojärjestelmää. Tarkoituksena on ollut vain ilmaista ns. kirjaamisosan kuuluvan olennaisena osana kiinteistötietojärjestelmään. MK 7:5 :ssä säädetään saantotiedot merkittäviksi lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin. Pykälän 1 momentin mukaan rekisteriin voidaan merkitä tietoja kiinteistön luovutuksesta ja muusta saannosta ennen lainhuutohakemuksen tekemistä. Lainkohdasta käy ilmi, että suoranaista velvoitetta ei ole, ja se, että kysymys on pääasiassa vain luovutuksista. Muista kiinteistönsaannoista ei lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin käytännössä tehdä merkintöjä ennen niiden lainhuudatusta. Maakaaren 7:5.2 :stä käy ilmi myös se, että kirjaamistiedoista poiketen saantotiedoissa olevan virheen tai puutteen perusteella ei voida esittää rekisterin pitäjään kohdistuvia vaatimuksia. Lainhuuto- ja kiinnitysrekisterin saantotiedoilla on kuitenkin merkitystä ns. vilpittömän mielen kannalta. Esimerkiksi luovutuksen saaja ei saa vilpittömän mielen suojaa saannolleen silloin, kun luovuttajan lainhuudon lisäksi lainhuuto- ja kiinnitysrekisteristä käy ilmi myös tiedot huudattamattomasta saannosta (MK 13:4). Sama koskee myös velkojalle syntynyttä panttioikeutta kiinteistöön (MK 17:10.2). Saantotietojen merkitsemisessä lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin sovelletaan asetusta lainhuuto- ja kiinnitysrekisteristä (5.12.1996/960). Asetuksen 14 määrittelee yleisellä tasolla merkintöjen tietosisällön, menettelyn ja viranomaisten vastuut tietojen ylläpidossa.

REKISTERIPOOLI LOPPURAPORTTI 17 (18) Kiinteistön luovutustietojen rekisteröinti kiinteistötietojärjestelmään noudattaa seuraavanlaista prosessia, jota on kolmen ensin mainitun vaiheen osalta selostettu edellä kohdassa 3.2: 1. Luovutuksen vahvistaminen 2. Kaupanvahvistajan ilmoitus maanmittaustoimistoon ja kuntaan 3. Tallentaminen kauppahintarekisteriin 4. Tiedonsiirto KHR:stä KTJ:ään Kiinteistöjen kauppahintarekisteristä tiedot välitetään tiedostomuodossa lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin eli KTJ:n kirjaamisosaan. KTJ:ään tiedot kirjautuvat viikoittaisin eräajoin. 5. Oikeusministeriön tehtävät KTJ:ään kirjataan vain niiden luovutusten tiedot, joiden osalta lainhuutoa ei ole haettu. Maakaari korostaa lainhuudon hakemisen merkitystä omistajalle mm. kaksoisluovutus- ja panttaustilanteissa, minkä vuoksi uudet omistajat hakevat nykyään lainhuutoa mahdollisimman pian luovutuksen tapahduttua. Käytännössä noin 50 %:lla luovutuksista on lainhuutohakemus jo vireillä luovutusta KHR:stä KTJ:ään rekisteröitäessä. KTJ:stä välitetään maistraateille saanto- (ja lainhuuto-) tiedot samassa yhteydessä ja rytmissä kuin tiedot rekisteröidään KHR:stä KTJ:ään. KHR:iin jälkeenpäin tehdyt muutokset, jotka vaikuttavat KTJ:n saantotietoihin, kirjautuvat myös tavanomaisen viikoittaisen rekisteröinnin yhteydessä KTJ:ään. Rajoituksena on KHR:iin liittyvistä teknisistä seikoista johtuen se, että kolme kuukautta rekisteröinnin jälkeen tehdyt muutokset eivät tällä hetkellä KTJ:ään välity. 6. Kirjaamisviranomaisen eli käräjäoikeuden tehtävät Käräjäoikeuden tehtävänä on poistaa huudattamatonta luovutusta koskevat tiedot, kun luovutusta koskeva saanto on huudatettu. Käytännössä lähes kaikissa tapauksissa lainhuudon rekisteröinnin yhteydessä päivitysohjelma huolehtii poistamisesta automaattisesti ilman manuaalitoimenpiteitä. Käräjäoikeuden velvollisuutena on niinikään tehtävä tarpeelliset korjaukset saantoa koskeviin merkintöihin, jos merkinnän peruste ei ole enää voimassa tai merkintä saannosta on muutoin virheellinen. Tämä lainhuutoja kiinnitysrekisteriä koskevan asetuksen 14.3 :n vaatimus on osoittautunut käytännössä mahdottomaksi täyttää. Jos saantotiedoissa havaitaan puutteita, kirjaamisviranomaisella on mahdollisuus korjata ja poistaa tietoja vain lainhuudatuksen yhteydessä, koska silloin kirjaamisviranomaisella on käytössään riittävä asiakirjaselvitys virheiden korjaamiseksi tai merkintöjen poistamiseksi.

REKISTERIPOOLI LOPPURAPORTTI 18 (19) 3.4 Uuden saantorekisterin palvelut ja merkitys KTJ:n osana Lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin eli KTJ:n kirjaamisosaan merkitään kirjaamishakemukset, tietoja hakemusten käsittelystä ja kirjaamista koskevat ratkaisut (MK 7:1.1 ). Lisäksi lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin merkitään viranomaisten ilmoitusten perusteella tietoja kiinteistöihin kohdistuvista oikeuksista ja niiden rajoituksista (MK 7:1.2 ). Lainhuuto- ja kiinnitysrekisterin julkisesti luotettavien tietojen perusteella kansalaiset voivat oikeusturvaa vaarantamatta tehdä kiinteistöjä koskevia oikeustoimia. Julkinen luotettavuus edellyttää, että rekisterikirjausten merkintäedellytykset tutkitaan huolellisesti. Maakaari korostaa lainhuudon merkitystä, joten kiinteistön luovutuksissa lainhuudatusvelvollisuus täytetään usein jo ennen kuuden kuukauden määräaikaa (MK 11:1.2 ). Noin puolet kiinteistönluovutuksista kirjataan lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin, ennen kuin tieto olisi kirjautunut saantotietona lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin. Taloudellisen vaihdannan kannalta lainhuuto- ja kiinnitysrekisteri toimii hyvin. Omistajatietojen ajantasaisuus on vähintäänkin tyydyttävä yksittäisten oikeustoimien kuten kauppoja ja kiinnitysten kannalta. Kiinteistöjen omistajatiedoilta vaaditaan nykyisin suurempaa ajantasaisuutta kuin julkista luotettavuutta korostava lainhuuto- ja kiinnitysrekisteri tarjoaa. Muun muassa hallintomenettelyssä tähdennetään nykyään asianosaisten kuulemista, ja viranomaisilla on laaja tiedottamisvelvollisuus. Nykyinen saantotietojen rekisteröintijärjestelmä vastaa tällaiseen tietotarpeeseen vain osittain, koska se koskee vain kiinteistön kauppoja, vaihtoja ja lahjoja. Perhe- ja perintöoikeudelliset saannot kirjautuvat käytännössä järjestelmään hyvin myöhään kiinteistön omistuksessa tapahtuneen muutoksen jälkeen. Saantotiedot eli tiedot omistajavaihdoksista kirjautuvat rekisteriin ilman, että omistusoikeuden siirron lailliset edellytykset on tutkittu. Tämän vuoksi ei ole katsottu mahdolliseksi asettaa rekisterin pitäjälle saantotiedoissa olevien virheiden ja puutteiden perusteella vahingonkorvausvaatimuksia (MK 7:5.1 ). Uudella saantorekisterillä tarkoitetaan kiinteistötietojärjestelmän rekisteriosaa, jonne kirjattaisiin mahdollisimman virheettömästi, nopeasti ja kattavasti tiedot kiinteistön omistussuhteessa tapahtuneesta muutoksesta ennen omistusoikeuden virallista kirjaamista lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin. Tiedoilla ei voi olla lainhuutotietoihin verrattavia oikeusvaikutuksia, mutta laadukas ja kattava saantotietojen rekisteröinti parantaisi kiinteistötietojärjestelmän ajantasaisuutta ja informatiivisuutta. Tehokkaimmin ajantasaisuutta lisäisi perhe- ja perintöoikeudellisten saantojen mahdollisimman pikainen kirjaaminen saantorekisteriin. Tarvittavat tiedot määräytyvät tietotarpeen pohjalta eli uusi saantorekisteri palvelisi ennen kaikkea tiedottamis- ja tietopalvelutarpeita: saantorekisteriin tulisi saada mahdollisimman nopeasti kirjatuksi se, kuka käyttää puhevaltaa kiinteistöllä, jonka omistus on vaihtunut. Alla oleva kuva havainnollistaa muutoksen jälkeiset loogiset kiinteistötietojärjestelmän komponentit.

REKISTERIPOOLI LOPPURAPORTTI 19 (20) KTJ Uusi saantorekisteri Kiinteistöosa Kirjaamisosa Maankäyttöpäätösosa 3.5 Normien muutostarve Vaikka saantotiedoille ei uudessa saantorekisterissä aseteta nykyistä enemmän luotettavuutta koskevia vaatimuksia, vaan tyydytään siihen, että tietojen luonne on informatiivinen, nykyinen lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriä koskeva säädöspohja ei mahdollistane saantorekisteriosan tietosisällön lisäämisen koskemaan omistussuhteissa tapahtuneita muutoksia myös perhe- ja perintöoikeudellisissa saannoissa. Toisaalta säädökset puuttuvat myös siitä, mistä tietolähteestä ja minkä viranomaisen velvollisuutena olisi tiedot saantorekisteriin ilmoittaa. Kirjaamisviranomaiset eli käräjäoikeudet ovat nykyisten säädösten mukaan saantotietojen ylläpitäjiä (Asetus lainhuuto ja kiinnitysrekisteristä 14.3 ). Säädös on osoittautunut huonosti toimivaksi ja on perusteltua edetä kehittämisessä työryhmän toimeksiannon mukaisesti: kiinteistöjen kauppahintarekisteristä muodostetaan uusi saantorekisteri. Teknisesti kauppahintarekisterin kehittäminen uudeksi saantorekisteriksi on verrattain helppoa, koska tietosisältöä ei tarvitsisi juurikaan lisätä. Lainsäädännöllisiä muutoksia tulee puolestaan tehdä enemmän. Laki kiinteistöjen kauppahintarekisteristä on uusittava koskemaan saantorekisteriä, joka samalla voi toimia kiinteistöjen kauppahintarekisterinä. Tietojen saanti verohallinnon tiedossa olevista perhe- ja perintöoikeudellisista saannoista on mahdollista muuttamalla lakia verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta. Toinen vaihtoehto on kirjoittaa tarvittavat säännökset saantorekisteriä koskevaa lakiin. Kiinteistötietojärjestelmää koskevaa laki olisi täydennettävä kattamaan uusi saantorekisteri. Maakaarta ja lainhuuto- ja saantorekisteriä koskevia säädöksiä on muutettava ja niistä on poistettava saantotietojen rekisteröintiä koskevat osuudet.