Jätteiden energiakäyttö -teknologiaohjelma 1998 2001

Jätteiden energiakäyttö -teknologiaohjelma 1998 2001 Teknologiaohjelmaraportti 14/2003 Loppuraportti

Jätteiden energiakäyttö -teknologiaohjelma 1998 2001 Loppuraportti Teknologiaohjelmaraportti 14/2003 Helsinki 2003

Kilpailukykyä teknologiasta Tekes tarjoaa rahoitusta ja asiantuntijapalveluja kansainvälisesti kilpailukykyisten tuotteiden ja tuotantomenetelmien kehittämiseen. Tekesillä on vuosittain käytettävissä avustuksina ja lainoina noin 390 miljoonaa euroa teknologian kehityshankkeisiin. Teknologiaohjelmien avulla maahamme luodaan uutta teknologiaosaamista yritysten, tutkimuslaitosten ja korkeakoulujen yhteistyönä. Ohjelmien tavoitteena on nostaa teknologista kilpailukykyämme tulevaisuuden keskeisillä teollisuuden toimialoilla. Tällä hetkellä Tekesillä on käynnissä noin 35 teknologiaohjelmaa. ISSN 1239-1336 ISBN 952-457-116-1 Kansi: Oddball Graphics Oy Sisäsivut: DTPage Oy Paino: Paino-Center Oy, 2003

Esipuhe Tekes käynnisti jätteiden energiakäytön teknologiaohjelman vuonna 1998. Siihen aikaan oli nähtävissä EU:n direktiivien ja yleensäkin jätehuoltoon liittyvien määräysten kehittyminen sellaiseen suuntaan, että jätteiden energiasisällön hyödyntäminen katsottiin yhdeksi vakavasti otettavista vaihtoehdoista jäteongelman ratkaisussa. Toisaalta jätteiden hyötykäytön priorisoinnissa jätteen synnyn ehkäisy ja materiaalin kierrätys olivat energiakäyttöä edellä. Suomalaisen jätteen energiakäytön ominaispiirteeksi erityisesti teollisuudessa oli alkanut muodostua kierrätyspolttoaineen rinnakkaiskäyttö pääenergialähteen kanssa, kun taas Euroopassa muualla valtavirtana oli ja on yhä edelleen jätteiden massapoltto. Ohjelman tavoitteeksi asetettiin jätteiden energiakäytön tekniikoiden kehittäminen ja energiakäytön ja materiaalien kierrätyksen integrointi. Erityisesti teollisuuden suurten jätevirtojen hyödyntäminen otettiin kehityksen kohteeksi. Lisäksi Euroopan tilanteen erilaisuus asetti ohjelmalle kansainvälisen yhteistyön osalta merkittäviä haasteita. Niihin vastattiin rakentamalla heti ohjelman alusta lähtien läheinen yhteistyö Hollannin viranomaisen Novemin ja ohjelman välille. Muodollisesti yhteistyösopimus solmittiin Tekesin ja Novemin välille. Lisäksi IEA:n Bioenergy-sopimuksen kanssa tehtiin käytännön yhteistyötä. Ohjelman painoalueiksi valittiin: syntypistelajittelu,kierrätyspolttoaineiden valmistus ja laadunhallinta, poltto- ja kaasutustekniikat ja päästöjen hallinta, uudet integroidut energia- ja materiaalinkäyttöjärjestelmät sekä kansainvälinen yhteistyö. Ohjelmassa toteutettiin yhteensä 62 hanketta, joista 29 tutkimuslaitoksissa ja 33 yrityksissä. Ohjelman kokonaisbudjetti oli noin 17 milj., josta Tekesin osuus oli 8 milj. eli 47 %. Ohjelman hankkeita toteutti 10 eri tutkimustahoa ja 27 yritystä ja ohjelmassa oli mukana yhteensä 54 tutkimus- ja yritystahoa. Tässä loppuraportissa on esitelty kaikki mukana olleet projektit yhteystietoineen. Ohjelmasta on tehty lisäksi erillinen arviointi, jonka loppuraportti julkaistaan Tekesin julkaisusarjassa. Teknologiaohjelman ansiosta tutkimus- ja kehitystyö jätteiden energiakäytön alueella saatiin hyvin käyntiin ja merkittäviä teknologiaparannuksia saatiin aikaan. Ohjelman ansiosta Suomen valtakunnallisen jätesuunnitelman tavoitteet on paremmin saavutettavissa ja yritysten liiketoiminnan kannalta EU:n jätedirektiivien vaikutukset ovat paremmin selvillä ja liiketoiminnan kehittäminen on varmemmalla pohjalla. Työ ei kuitenkaan tullut valmiiksi ja se jatkuu ohjelman jälkeenkin ja siinä teknologiaohjelman aikaansaama yhteistyöverkosto luo hyvät edellytykset uusien innovaatioiden kehittämiselle.

Tekes haluaa kiittää kaikkia Jätteiden energiakäyttö -teknologiaohjelman toteutukseen osallistuneita yrityksiä, tutkimuslaitoksia ja muita sidosryhmiä sekä henkilöitä rakentavasta ja hedelmällisestä yhteistyöstä. Erityisesti Tekes haluaa kiittää ohjelmapäällikkö Kai Sipilää ja ohjelman toteutusta valvonutta johtoryhmää onnistuneesta ohjelman läpinviennistä. Joulukuussa 2002 Teknologian kehittämiskeskus Tekes

Tiivistelmä Jätteiden energiakäytön teknologiaohjelma käynnistyi kesällä 1998 ja kesti vuoden 2001 loppuun. Ohjelman tavoitteena oli kehittää integroituja energia- ja materiaalihyötykäyttöratkaisuja ja -tekniikoita yhdyskunta- ja teollisuusjätteille sekä kehittää alan osaamista. Kansallisen jätesuunnitelman keskeinen haaste on yhdyskuntajätteiden 70 %:n hyötykäyttöasteen saavuttaminen vuonna 2005, mikä merkitsee jätteiden energiahyötykäytön kohottamista noin 1 miljoonaan tonniin vuodessa. Nykyinen energiakäyttö on noin 300 000 t/a, mutta huomattava osa siitä saattaa loppua v. 2006 alusta alkaen uuden jätteenpolttodirektiivin tullessa voimaan ja asettaessa kalliimpia puhdistusvaatimuksia nykyisille kattilalaitoksille. Ohjelmassa haluttiin kehittää nykyistä, eurooppalaista sekajätteen massapolttoa oleellisesti parempia ratkaisuja niin kotimaan markkinoille kuin vientimarkkinoille. Kehitettävät sovellukset perustuvat jätteen syntypistelajitteluun ja laatukontrolloidun kierrätyspolttoaineen (REF) valmistukseen, sekä kierrätyspolttoaineiden polttoon tai kaasutukseen kaupunkien ja teollisuuden yhdistetyn sähkön ja lämmön tuotannon (CHP) voimalaitoksissa. Tällöin voidaan saavuttaa selvästi korkeampi jätteiden materiaali- ja energiahyötykäyttöaste sekä alhaisemmat kustannukset verrattuna sekajätteen massapolttoon. Ohjelma painottui seuraaviin osa-alueisiin: jätteiden syntypistelajittelu, kierrätyspolttoaineiden valmistus ja laadunhallinta poltto- ja kaasutustekniikat, päästöjen hallinta ja tuhkan jälkikäyttö uudet järjestelmät, kuten integroidut energia- ja materiaalihyötykäyttökonseptit kansainvälinen yhteistyö, erityisesti Novemin (Alankomaat), EU:n komission ja IEA Bioenergia -verkoston kanssa. Ohjelmassa toteutettiin 29 tutkimuslaitos- ja 33 yritysprojektia, yhteensä 62 hanketta. Niiden kokonaisbudjetti oli 17 milj. euroa (101 milj. mk), josta Tekesin rahoitus oli 8 milj. euroa (47 milj. mk). Hankkeita toteutti 10 eri tutkimusorganisaatiota ja 27 eri yritystä. Lisäksi niihin osallistui joko rahoittajina tai johtoryhmätyöskentelyn kautta 54 eri yritystä tai julkista tahoa. Projektityöskentelyssä verkottuminen onnistui hyvin, ja aiheen mielenkiintoa kuvaa hyvin myös korkeat osallistujamäärät vuosiseminaareissa (yli kaksisataa osanottajaa). Kansainvälinen päätösseminaari järjestettiin yhdessä EU TREN:n, Novemin ja IEA Bioenergian kanssa 8. 10.4.2002. EU:ssa arvioidaan kaatopaikkadirektiivin johdosta tarvittavan jätteiden energiahyötykäyttöinvestointeja 70 100 Mt/a:n (10 20 Mtoe/a:n) käyttöä vastaten vuoteen 2010 mennessä. Nykyisin Euroopassa jätteiden energiakäyttö on n. 50 Mt/a n. 300 laitoksessa. Ns. suomalaisen mallin mukaisilla ratkaisuilla syntypistelajittelu, kierrätyspolttoaineen valmistus, poltto tai kaasutus nykyisten kattilalaitosten yhteydessä on huomattavan laajat ja kasvavat markkinat. Jätteiden energiakäyttöä kiihdyttävät ensisijaisesti jätehuollon uudistumistarpeet kaatopaikkakuormituksen vähentämiseksi. Lisäksi ilmastomuutoksen torjunnasta johtuen lisääntyy tarve vähentää kasvihuonekaasupäästöjä sekä lisätä uusiutuvien energialähteiden käyttöä. Ohjelmassa onnistuttiin luomaan tavoiteltu osaamis- ja yhteistyöpohja tuleviin yritys- ja investointihankkeisiin. Teknologiaohjelmassa aloitettu työ jatkuu voimakkaana eri tahoilla Suomessa tukien niin valtakunnallisen jätesuunnitelman tavoitteita vuodelle 2005 kuin EU:n kaatopaikkadirektiivin tavoitteita energiahyötykäytön lisäämiseksi. Lisätietoja ohjelmasta ja sen tuloksista on ohjelman kotisivuilla: www.wastetoenergy.vtt.fi.

Summary Waste to Energy Technology Program started in the summer of 1998 and ended in 2001. The aim of the program was to develop solutions for integrated energy including material recovery and techniques for municipal and industrial waste. Developing of know-how was also one of the aims. The most focal challenge in the National Waste Plan is to achieve a 70-percent recovery rate of municipal waste by 2005, which means, according to the authorities, that energy recovery of waste should be raised to about 1 million tonnes a year. Current amount of energy recovery is approximately 300 000 t/a but a significant share of it may end from the beginning of 2006, when the new Waste Incineration Directive will become effective and thus sets higher and more expensive standards for flue gas cleaning in existing boiler plants. The program aimed at developing alternative solutions for domestic market and export to replace mass incineration of mixed waste typical in Europe. The applications were based on source separation of waste and manufacturing of solid recovered fuels (SRF), and also on co-combustion or co-gasification of REF in municipal or industrial combined heat and power plants. This enables achieving higher material and energy recovery rate of municipal solid waste and lower costs compared to mass incineration of mixed waste. The key topics of the program were: source separation, production and quality control of solid recovered fuel combustion and gasification techniques, emission control and ash utilisation new systems, such as integrated energy and material recovery concepts international co-operation especially with Novem (The Netherlands), The European Commission and IEA Bioenergy Agreement. The program included 29 research institute projects and 33 industrial projects (totally 62). Total budget was 17 million euros (101 Mmk) of which the funding of Tekes was 8 million euros (47 Mmk). 10 different research organisations and 27 companies were involved in implementing the projects. In addition, 54 companies / public organisations took part in the project either as a member of the project steering group or as a financier. International closing seminar was arranged in co-operation with EU TREN, Novem and IEA Bioenergy on 8 10.4.2002. It is estimated in the EU that due to landfill directive, waste-to-energy investments are needed up to 70 100 Mt/a (10 20 Mtoe/a) by 2010. Nowadays waste-to-energy capacity is about 50 Mt/a in 300 plants. Solutions based on advanced waste-to-energy technologies source separation, SRF production, co-combustion or co-gasification of SRF have vast and growing market. The program succeeded in networking R&D organisations, industry, waste management companies and the authorities. Projects created the basis of knowledge and linked different parties for future industrial and investment projects. The work started in the technology program continues strongly in Finland and supports the objectives of the National Waste Plan for year 2005 and the EU s Landfill Directive to increase energy recovery of waste. More information of the program and its results can be found in the following web site: www.wastetoenergy.vtt.fi.

Sisältö Esipuhe Tiivistelmä Summary 1 Yhteenveto keskeisistä tuloksista ja tulevaisuuden suuntaviivat...1 1.1 Valtakunnalliset suuntaviivat...1 1.2 Jätehuollon kasvihuonekaasupäästöjen vähentämismahdollisuudet.. 3 1.3 Jätteiden energiakäytön tulevaisuus....6 1.4 Ohjelman sisältö ja keskeiset tulokset...8 2 Teknologiaohjelman yleiskuvaus...11 2.1 Tausta...11 2.2 Tavoitteet...11 2.3 Tutkimusalueet...13 2.4 Rahoitus...13 2.5 Toimintaan osallistuneet tahot...13 2.6 Kansainvälinen yhteistyö...14 3 Ohjelman tulosten esittely päätutkimusalueittain...17 3.1 Syntypistelajittelu ja REF:n valmistus...17 3.2 REF:n poltto, kaasutus ja muu energiakäyttö, päästöt... 19 3.3 Järjestelmä- ja kustannustarkastelut, tuhkan jälkikäyttö... 23 4 Loppupäätelmät....25 Liitteet...27 1 Jätteiden energiakäytön teknologiaohjelman projektit...29 2 Ohjelmaan osallistuneet tutkimustahot...35 3 Ohjelman seminaarit...37 4 Julkaisut, opinnäytteet ja patentit.... 39 5 Tutkimusprojektitiivistelmät...43 Tekesin teknologiaohjelmaraportteja...149

1 Yhteenveto keskeisistä tuloksista ja tulevaisuuden suuntaviivat 1.1 Valtakunnalliset suuntaviivat Niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa jätteiden energiakäyttö on osa laajempaa jätehuoltoa ja -politiikkaa, jota ohjataan mm. viranomaismääräyksillä ja EU:n direktiiveillä. Valtioneuvoston hyväksymä valtakunnallinen jätesuunnitelma ja sen tarkistusehdotus linjaavat kansalliset tavoitteet vuoteen 2005. Suurimpana haasteena on yhdyskuntajätteiden hyötykäyttöasteen kohottaminen nykyisestä noin 40 %:sta 70 %:iin, joka on vuoden 2005 tavoite. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää voimakasta jätteiden energiakäytön lisäämistä maassamme. Jätehierarkian mukaisesti jätteiden syntyä tulee ensisijaisesti vähentää, toissijaisesti lisätä materiaalikierrätystä sekä energiahyötykäyttöä, ja lopuksi loppusijoittaa hyötykäyttöön kelpaamattomat jätteet. EU:n kaatopaikkadirektiivi on merkitykseltään voimakkain päätös, koska siinä asetetaan tavoitteet vähentää huomattavasti biohajoavan jätteen kaatopaikkaläjitystä vuoteen 2016 mennessä. Useassa Euroopan maassa on päätetty jo tätäkin nopeammasta jätteiden kaatopaikkasijoituksen rajoituksesta. Esimerkiksi Ruotsissa tuli v. 2002 alusta voimaan palavan jätteen kaatopaikkakielto ja v. 2005 alusta tulee voimaan biologisesti hajoavan jätteen kaatopaikkakielto. Jätteiden hyötykäyttöä ohjaavat voimakkaasti myös eri materiaalien kierrätykseen velvoittavat direktiivit, jotka osin asettavat minimitavoitteet kierrätykselle. Näitä ovat esim. pakkausjätteitä, romuautoja sekä sähkö- ja elektroniikkaromua koskevat direktiivit. Jätteiden energiakäyttöä ohjaavat taulukossa 1 esitetyt megatrendit. Keskeisiä ovat valtakunnallisesta jätehuoltopolitiikasta lähtevät linjaukset, kuten Taulukko 1. Jätteiden energiakäyttöä ohjaavat megatrendit. 1. Valtakunnallinen jätesuunnitelma v. 2005 ja sen päivitysesitys Hyötykäyttötavoitteen nosto noin 40 %:sta 70 %:iin. Onko saavutettavissa? Kaatopaikkakuormituksen vähentäminen EU:n direktiivin mukaan. Vrt. Ruotsi. Miten kaatopaikkaveroa korotetaan nykyisestä 90 mk/t 15 /t? Energiakäyttöön tulisi noin 1 Mt/a ~ 0,5 Mtoe/a vai jatkuuko kaatopaikkasijoitus? Miten energiankäyttö toteutettaisiin? Kustannukset? Ohjelman tulisi luoda ehdotuksia! 2. Kioto v. 2010 Ilmastostrategiassa jätehuollon rooli merkittävä, tavoiteluku oli 3,6 MtCO 2 /a. Orgaanisen materiaalin läjityksen oleellinen vähennys sekä vanhoilla kaatopaikoilla metaanin keruu ja energiakäyttö ja soihdutus. REF:n lisäkäyttö. KTM:n uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelma: Puu + REF korostuvat. 3. EU:n jätteenpolttodirektiivi sekä rinnakkaispoltolle että uusille laitoksille. LCP-direktiivi Rajoittavat kattiloiden päästöjä ja lisäävät siten kustannuksia. 4. Jätteiden energiateknologian ja eri markkinoiden kehitys REF/SFS- ja SRF/CEN-polttoaineluokitus ja standardisointi. Miten määritellään REF:n biloginen osuus RES-E-direktiivissä vihreä sähkö? Euroopassa avautumassa laajat markkinat. Mikä vienniksi Suomesta? 5. Jätteiden energiakäytön tasapaino materiaalikierrätykseen ja energiakäytön hyväksyttävyys? 1

Yhdyskuntajäte v. 2000 2,8 3,0 milj. t/a Yhdyskuntaliete v. 1997 136 000 t ka/a noin 650 000 t/a Energiakäyttöön 0,09 0,25 W Kierrätykseen 0,82 1,0 milj. t/a Hyötykäyttöön 121 400 t ka/a Kaatopaikalle 1,6 1,8 milj. t/a Kaatopaikalle 14 600 t ka/a Kuva 1. Kaatopaikoille menevät yhdyskuntajätteiden ja -lietteiden määrät, jotka ovat jätevirroista suurimmat metaanipäästöjen lähteet 2. kierrätystavoitteet ja kaatopaikkasijoituksen rajoittamistavoitteet, sekä kansallisen ilmastostrategian ja uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelman tavoitteet ja linjaukset. Energiasektori voisi ottaa vastaan jätteistä valmistettuja kierrätyspolttoaineita (REF, recovered fuels) sekä niillä tuotettua kaukolämpöä ja sähköä, kunhan toiminta ei teknisesti eikä taloudellisesti aseta energialiiketoiminnoille lisärasitteita. Kierrätyspolttoaineiden potentiaali, 0,5 Mtoe/a, vastaisi noin 2 % maamme primääripolttoaineiden kulutuksesta. Ympäristöviranomaiset ovat arvioineet valtakunnallisen jätesuunnitelman tarkistuksen yhteydessä 1, että yhdyskuntajätteille tavoitellun 70 %:n hyötykäyttöasteen saavuttaminen tulee edellyttämään noin 1 milj.t/a:n energiakäyttöä. Jos biologisesti hajoavan jätteen kaatopaikkakielto tulisi Suomessa voimaan v. 2010, nousisi jätteiden hyötykäyttökapasiteetin tarve noin 1,2 1,5 milj.t/a:iin, olettaen, että hyppäyksellisiä muutoksia ei tapahtuisi jätevirtojen synnyn vähentämis- tai kierrätysmahdollisuuksissa. Kuvassa 1 on esitetty metaanipäästöjen aiheuttajina tärkeimpien jätevirtojen yhdyskuntajätteiden ja -lietteiden kaatopaikkasijoitus- ja hyötykäyttömäärät 2. Vaikka teollisuudesta meneekin tonnimääräisesti suurempia jätemassoja kaatopaikoille, niiden sisältämä orgaanisesti hajoava hiilisisältö ja siten metaanipäästöpotentiaali on pienempi kuin yhdyskuntajätteissä. Paikallisia jätestrategiatarkasteluja tehtiin teknologiaohjelmassa pääkaupunkiseudulle ja Lappeenrannan seudulle sekä KTM:n osarahoituksella myös Rovaniemelle ja Poriin. Kuvassa 2 on esitetty esimerkkinä pääkaupunkiseudulle tehty hyötykäyttöskenaario. Yhdyskuntajätteiden hyötykäyttöaste on mahdollista kohottaa nykyisestä 46 %:sta 75 %:iin toteuttamalla jätteiden energiakäytön investoinnit ja lopettamalla palavan aineksen kaatopaikkasijoitus Ämmässuon kaatopaikalle. Materiaalikierrätys perustuu nykyiseen paperin ja pakkausten syntypaikkalajitteluun, joka on yksi Euroopan tehokkaimmista järjestelmistä. 1 Pahkala,O., Valtakunnallisen jätesuunnitelman tarkistus jätepolitiikan uudet haasteet, esitelmä ohjelman loppuseminaarissa 21.5.2002 2 Lohiniva, E., Sipilä, K., Mäkinen, T. & Hietanen, L. 2002. Jätteiden energiakäytön vaikutukset kasvihuonekaasupäästöihin. Espoo: VTT (VTT Tiedotteita 2139). 2

1 000 t 300 250 200 150 100 50 0 A 41 % 59 % B 34 % 48 % 18 % Kotitalousjäte Jätemäärissä ei ole mukana yhdyskuntalietteet rakennustoiminnan maamassat likaantuneet maat ongelmajätteet A 7 % 29 % 64 % B 41 % 29 % Kauppa, yritykset, virastot, teollisuus A 17 % 46 % 30 % 38 % B 33 % 46 % 21 % Rakennusjäte Energiahyötykäyttö Materiaalihyötykäyttö Kaatopaikka A = nykytilanne B = visio v. 2005 Hyötykäyttöaste 46 % -> 75 % Jätteiden kokonaismäärä 790 000 t/a, josta Ämmässuolle n. 480 000 t/a, josta palavaa n. 280 000 t/a Materiaalikierrätykseen nyt 310 000 t/a Kuva 2. Alueellinen jätteiden hyötykäyttöskenaario pääkaupunkiseudulta, YTV 3. 1.2 Jätehuollon kasvihuonekaasupäästöjen vähentämismahdollisuudet Valtakunnallisessa ilmastostrategiassa on tarkasteltu toimenpiteitä, joilla Suomessa voitaisiin päästä ns. Kioton sopimuksen tavoitteisiin vuosien 1990 2010 tarkastelujaksolla. Päähuomio on kaatopaikkakaasujen päästöjen vähentämisessä, koska metaani on voimakas ilmastomuutoskaasu. Kuvassa 3 on esitetty jäteinventaarion mukaan kaatopaikoille vietävissä materiaaleissa oleva orgaanisesti hajoavan hiilen määrä. Kuvan perusteella on selvää, että vähentämistoimenpiteet tulisi kohdistaa etenkin kaatopaikoille menevien yhdyskuntajätteiden määrän vähentämiseen. Yhteistyössä Climtech-ohjelman kanssa laadittiin laskelmat eri jätehuollon toimintaskenaarioiden vaikutuksista kasvihuonekaasupäästöihin ja niiden aiheuttamista kustannuksista. Työssä tarkasteltiin kolmea eri toimintamallia: nykykehitys jätesuunnitelman tavoitteiden mukaisesti orgaanisen jätteen kaatopaikkakielto hyötykäyttöskenaario, jossa lisäksi paperin ja muovin lisäkierrätys. Taulukossa 2 on esitetty laskennan keskeiset tulokset kaatopaikkakaasujen vähentämisen, kierrätyspolttoaineiden energiakäytön ja materiaalikierrätyksen yhteisvaikutuksena. Olennainen muutos on tapahtumassa kaatopaikkakaasujen laskentasäännön muuttuessa IPCC:n suosituksesta v. 2002, jolloin mm. ilmastostrategiassa esitetystä n. 3,6 MtCO 2ekv /a:n vähennystavoitteesta poistuu laskentasäännön muuttuessa noin 2 Mt/a. Se tulee siis korvata muilla vähennystoimenpiteillä muilla sektoreilla. Jätteiden energiakäyttöä voidaan lisätä merkittävästi. REF:n käytön on laskettu korvaavan Etelä-Suomessa ja rannikolla pääasiassa kivihiiltä sekä sisämaassa turvetta. Jätteiden energiakäyttö perustuisi mm. jätteiden energiakäyttöohjelmassa kehitettyihin toimintamalleihin ja tekniikoihin, jotka toteutuisivat noin 20 kaupungissa seospolttona ja kaasutuksena isojen, sähköä ja kaukolämpöä tuottavien voimalaitosten yhteydessä. Perinteistä sekajätteiden massapolttoa erillisessä sähköntuotannossa ei toteu- 3 Paavilainen., J. et.al. Pääkaupunkiseudun jätteiden energiakäyttöselvitys, projekti 4/98. Loppuraportti: Mäkinen, T., Sipilä, K., Hietanen, L. & Heikkonen, V. Pääkaupunkiseudun jätteiden energiakäyttöselvitys. Helsinki: YTV Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta, 2000. 69 s. + liitt. 12 s. (Pääkaupunkiseudun julkaisusarja C: 2000). 3

Gg DOC/a 1000 900 800 700 600 500 400 300 200 100 Lietteet Muun teollisuuden kiinteät jätteet Metsäteollisuuden kiinteät jätteet Rakennusjäte Kiinteä yhdyskuntajäte Kioto 0 1900 1920 1940 1960 1980 2000 2020 2040 Kuva 3. Kaatopaikoille menevä orgaaninen hiili syntyy pääosin yhdyskuntajätteistä 4. tettaisi. Kaatopaikkakaasujen muodostumista, talteenottoa ja energiakäyttöä on tarkasteltu lähemmin Tuhkasen raportissa 4 sekä jätteiden energiakäytön kasvihuonekaasupäästöjä Lohinivan et. al. raportissa 2. Eri skenaarioiden väliset erot ovat tarkastelujaksolla 1,5 3,6 MtCO 2ekv /a. Aiemmalla, ns. massatasemallilla laskettuna erot olivat 4 7 MtCO 2 ekv /a. Jätteiden energiakäytön CO 2 -vähennyspotentiaali laskee merkittävästi, jos REF:n käyttö ei korvaisikaan kivihiiltä ja turvetta sähkön ja lämmön tuotannossa, vaan maakaasua ja puuta. Jätteiden energiakäytön lisääminen on taulukon mukaan merkittävin yksittäinen toimenpide, jolla jätehuollon kasvihuonekaasupäästöjä voidaan vähentää nykypäivästä vuoteen 2010. Jätteiden materiaali- ja energiahyötykäyttö eivät ole keskenään kilpailevia ratkaisuja kasvihuonekaasutarkastelussa. Esimerkkilaskelmat tehtiin käyttämällä pääkaupunkiseudun konkreettisia lukuja ja niihin sovitettuja teknologiaskenaarioita. Valtakunnalliset arviot tehtiin alueellisten jätemäärä- ja kattilatarkastelujen pohjalta. Hyötykäyttöskenaario perustuu projektissa Y15 kuvattuun ns. Urban Mill -konseptin visioon. Siinä kaupan ja teollisuuden jätevirrat käsitellään siten, että metallit ja lasit erotellaan kierrätykseen, paperikuitu pulpperoidaan ja paalataan kierrätykseen, jätemuoveista polyeteeni ja propeeni erotellaan kierrätykseen, ja puhdas puu erotellaan poltettavaksi tavallisissa polttokattiloissa. Tällöin jätteiden energiakäyttöön jätteenpolttodirektiivin alaisiin kattiloihin menisi vain kontaminoitunut jätepuu, vaikeasti kierrätettävät muovijakeet sekä muu palava aines. Kuvassa 4 on esitetty laskentaesimerkkinä käytetyt luvut pääkaupunkiseudulle. Peruskäytäntönä on vuoden 2001 tilanne, jossa kaatopaikkakaasuja ei keräillä (päästöt 130 000 tco 2 ekv /a). Peruskäytäntöön verrattuna saataisiin metaanin keruulla ja metaanin käytöllä kaasumoottoreissa sähköntuotantoon merkittävä kasvihuonekaasupäästöjen lasku, päästöt laskisivat 65 000 tco 2 ekv /a (1. skenaario). Edelleen päästöt alenisivat, jos kaikki palava aines ohjattaisiin massapolttoon lauhdesähkön tuotantoon, jolloin päästöjen lasku olisi 240 000 tco 2 ekv /a (2. skenaario). 4 Tuhkanen, S. 2001. Jätehuollon merkitys Suomen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä Kaatopaikkojen metaanipäästöt ja niiden talteenotto. Espoo: VTT. 46 s. (VTT Tiedotteita 2142). 4

Taulukko 2. Jätehuollon kasvihuonekaasupäästöjen vähennysmahdollisuudet eri skenaarioissa 2. Toimenpide Nykykehitys Mt CO 2- ekv. Ilmastostrategia/ kaatopaikkadirektiivi Mt CO 2 -ekv. Orgaanisen jätteen kp-kielto v. 2010 Mt CO 2 -ekv. Hyötykäyttö: kuitu + muovi Mt CO 2 -ekv. Kaatopaikkasijoituksen vähentäminen 0,5 (3,1) 0,7 (3,8) 1,0 (5,2) 1,0 (5,2) Kaatopaikkakaasun talteenoton ja pintakerrosratkaisujen lisäys Jätteiden energiakäytön lisääminen (korvataan fossiilisia polttoaineita) Materiaalikierrätyksen lisääminen (korvataan neitseellisten raakaaineiden käyttöä ja säästetään energiaa) 0,6 0,6 0,5 0,5 0,2 0,6 1,5 1,3 0,2 0,4 0,6 0,8 Yhteensä 1,5 (4,1) 2,3 (5,4) 3,6 (7,8) 3,6 (7,8) Ns. Ilmastostrategian vähennystavoite oli 3,6 MtCO 2 /a. Uusi FOD-dynaaminen laskentamalli sulattaa siitä 2,1 Mt/a (suluissa vanhalla massatasemallilla saadut kaatopaikkakaasujen vähennykset). kt CO2-ekv./a 200 150 100 50 0-50 -100-150 -200 Kaatopaikka Energiakäyttö Muovin kierrätys Paperin kierrätys Metallien ja lasin kierrätys Yhteensä -250-300 Tehokas CH4 kaasun talteenotto + moottorisähköä Massapoltto 28 % sähköä REF:in energiakäyttö korvaa hiiltä kaasutuksella Urban Mill + energiaa kuten edellinen Hyötykäyttö max. kuitua ja PE-muovia Kuva 4. Kasvihuonekaasupäästöjen muutokset pääkaupunkiseudulla eri skenaarioissa kaatopaikkakaasujen nykykäsittelyllä, jätteiden massapoltolla, REF:n kaasutuksella ja sekä kuidun ja muovin talteenotolla 2. Lähde: Tuhkanen, Pipatti, Mäkinen, Sipilä, IEA Greenhouse Gas Agreement Seminar, 2001 5

Jos REF:llä korvattaisiin kivihiiltä yhdistämällä REF:n kaasutus kivihiilikattilaan, päästöt laskisivat perustilanteeseen nähden 370 000 tco 2ekv /a (3. skenaario). Neljännessä ja viidennessä skenaariossa on sovellettu ns. Urban Mill -konseptia, jossa REFpolttoaineesta on erotettu kuitu ja pakkausmuovit materiaalikierrätykseen korvaamaan neitseellisiä raaka-aineita. Laskelman perusteella kuidun ja muovin lisäkierrätys ei antanut merkittävää parannusta moderniin, kivihiiltä korvaavaan REF:n kaasutustekniikkaan 2. Taloudelliset seikat ja paikallisten raaka-ainevarojen riittävyys pidemmällä aikavälillä ratkaisevat linjauksien valinnassa. Aikaansaatu vähennys perustilanteeseen verrattuna vastaisi laskennallisesti 52 %:n vähennystä pääkaupunkiseudun liikennesektorin kasvihuonekaasupäästöistä (710 000 tco 2 /a) ja 70 %:n vähennystä henkilöautoliikenteen (526 000 t/a) päästöistä. Lopputuloksena voidaan todeta, että ns. suomalainen jätteiden hyötykäyttömalli on kustannustehokasta teknologiaa kasvihuonekaasujen vähentämisessä verrattuna pelkästään kaatopaikkakaasujen talteenottoon tai perinteiseen sekajätteen massapolttoon ja erilliseen sähköntuotantoon. Energiakäytön vähennyspotentiaali on suurimmillaan korvattaessa kivihiiltä ja turvetta, mikä olisi tilanne pääosassa tulevista kattilainvestoinneista. Bioenergian ja kierrätyspolttoaineiden lisäkäytön ja teknologiakehityksen tulisi tapahtua yhteisesti toisiaan tukien. 1.3 Jätteiden energiakäytön tulevaisuus Ohjelman koordinaatio on tehnyt yhteistyössä Climtech-ohjelman kanssa mallin jätesuunnitelman ja uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelman tavoitteiden toteuttamiseksi 2. Kuvassa 5 on esitetty yleisesti, miten 1 milj.t/a:n REF:n käyttötavoite saavutettaisiin CHP-laitosten yhteydessä fossiilisia polttoaineita korvaten. REF:n käyttötavoite edustaisi noin 5 TWh/a:n polttoainemäärää ja teoreettisesti noin 1 1,5 TWh/a:n sähköntuotantopotentiaalia Nykyisten ja jo päätettyjen investointien mukaisen kattilatietokannan pohjalta tehtiin alueellinen laskentamalli, jotta voitiin huomioida myös polttoaineiden kuljetusmatkat ja -kustannukset. Lisäksi pyrittiin huomioimaan samoihin kattiloihin mahdollisesti tulevat puupolttoaineiden kasvavat määrät. Alueelliset erot voivat olla merkittäviä. Esimerkiksi Uudellamaalla kierrätyspolttoaineiden lisäys on merkittävä verrattuna puupolttoaineiden A HAJAUTETTU MALLI Kierrätyspolttoaineiden käyttö 1 Mt/a - 0.5 Mtoe/a Mahdollistaa tehokkaan materiaalikierrätyksen vs. massapoltto Tukeutuu yhdistettyyn sähkön ja lämmön tuotantoon Paikan nimet kuviteltuja Seinäjoki Rovaniemi Oulu Jyväskylä Kajaani Kuopio Pori Savonlinna Valkeakoski Rauma Lappeenranta Lahti Naantali Kotka Helsinki 5 kpl isoja á 100 000 t/a, 80 MW pa /laitos, 500 000 t/a 11 kpl keskikokoisia á 50 000 t/a, 40 MW pa /laitos, 550 000 t/a 5 kpl pientä á 12 000 t/a monojätettä, 10 15 Mw 60 000 t/a Investoinnit yhteensä : 5 + 11+ 5 laitosta + REF-asemat = 300-500 M Gate fee alle kaatopaikkamaksujen tai sekajätteen massapolton Myyntitulo sähkö + lämpö = η = 80 %, massapoltossa vain sähköä 25 % Pelkkä kaukolämmön tuotanto ei mahdu nykyverkkoihin B KESKITETTY, KALLIS MALLI 4 Massapolttolaitosta Investoinnit noin 400 M. Helsinki, Tampere ja Oulu? REF:n sijasta voisi polttaa sekajätettä, ei kaukolämpötuloa pa Kuva 5. Miten 1 Mt/a:n jätteiden energiakäyttö voitaisiin saavuttaa? 6

lisäykseen. Pohjanmaalla ja Lapissa kierrätyspolttoaineiden määrän kasvu on vähäistä. Sisä-Suomessa metsätähteiden ja muiden puupolttoaineiden lisätuotantomahdollisuudet ovat huomattavat. Yhteenveto valtakunnallisesta polttoainetarjonnasta on esitetty kuvassa 6. Tulevina vuosina metsätähteiden ja kierrätyspolttoaineiden lisätuotantotavoitteet ovat keskenään lähes yhtä suuret uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelmassa. Jo ohjelman alusta alkaen oli selvää, että jätteiden energiakäytön kehitystoimintaa ei pidä kohdentaa vain polttolaitoksiin ja niiden käytettävyyden parantamiseen. Ohjelman fokukseksi valittiin koko jätteiden hyötykäyttöketjuun kohdistuva, käytännön esimerkkilaitoksista lähtevä kehitystyö. Tällä haettiin koko ketjun optimointia, jolloin voidaan saavuttaa parhaat ratkaisut materiaali- ja energiahyötykäytön kokonaisuuden kannalta (kuva 7). Se on edelleenkin rakentava lähestymistapa jätevirtojen materiaali- ja energiahyötykäytön optimaaliseksi kehittämiseksi. Jos EU:n liikenteen biopolttoaineita koskeva direktiivi hyväksytään esityksen mukaisesti v. 2003, muuttaisi se todennäköisesti myös jätteiden hyötykäytön suuntausta. Biokaasun tuotanto biojätteiden ja lietteiden mädätyksellä sekä kaatopaikkakaasujen keruu tulisivat aiempaa olennaisesti tärkeämmiksi kuin mitä ne olivat nyt toteutetussa ohjelmassa. Polttoaineveron vapautus muuttaisi niiden kilpailukykyä liikennesektorilla. Nykyään biokaasut pääasiassa soihdutetaan tai käytetään paikallisesti kaukolämmön tai sähkön tuotantoon pienvoimaloissa. Arvioidut kotimaisten polttoaineiden tuotantomahdollisuudet maksimiskenaariossa lukuun ottamatta mustalipeää ja puun pienkäyttöä 90 TW h/a 80 70 60 50 40 30 20 10 Turve Peltobiomassat Kierrätyspolttoaineet Ensiharvennukset Männiköiden päätehakkuut Kuusikoiden päätehakkuut Teollisuuden sivutuotteet Käyttömahdollisuudet nykyisissä ja rakennettavissa puu- ja turvekattiloissa 0 1999 2005 2010 2025 Kuva 6. Kotimaisten kiinteiden polttoaineiden, mukaanlukien REF, tuotanto- ja käyttömahdollisuudet maksimiskenaariossa nykytekniikalla. 5 5 Helynen, S., Flyktman, M., Mäkinen, T., Sipilä, K. & Vesterinen, P., Bioenergian mahdollisuudet kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä, VTT Tiedotteita 2145. 110 s. 7

ONGELMA Yleensä halutaan päästä eroon kaatopaikalleviennistä HAETTAVA HYÖTY Haetaan ympäristöja taloudellista etua hyötykäytöstä (materiaali-ja energia hyötykäyttö) JÄTETTÄ TUOTTAVA TOIMINTA: kotitaloudet pakkausteollisuus rakennusteollisuus prosessiteollisuus autojen romutus jne Jäte Kaatopaikkalle Kierrätyspolttoaine JÄTETTÄ JALOSTAVA TOIMINTA (Ympäristöhuoltoyritykset) kuljetus käsittely polttoaineen valmistus materiaalikierrätys jne LCA Kierrätys LAITEVALMISTAJAT murskaimet kuljettimet jne kattilavalmistajat kaasutinlaitevalmistajat Lämpöä Sähköä Kaasua Polttoöljyä ENERGIAN TUOTANTO voimalaitokset kaukolämpökattilat kaasutus, biokaasu pyrolyysi biokaasu KIERRÄTYS- TEKNOLOGIA kierrätykseen tai kaatopaikalle Kuva 7. Jätteiden hyötykäytön kokonaisuus oli keskeinen lähtökohta ohjelmassa. 1.4 Ohjelman sisältö ja keskeiset tulokset Jätteiden energiakäyttöteknologiaa kehitettiin suomalaisten yritysten lähtökohdista, ovathan ne leijukerrospolton ja -kaasutuksen globaalisia markkinajohtajia. Pääpaino kattilavalmistajilla on kivihiilen, puupolttoaineen ja turpeen monipolttoainekattiloissa, mutta useita kattiloita on toimitettu myös pelkille kiinteille kierrätyspolttoaineille (kuva 8). Ohjelman tavoitteet ns. suomalaisen jätehuoltomallin ja siihen liittyvien teknologiaratkaisujen Kuva 8. Leijupoltto ja -kaasutus olivat keskeisiä sovellutuksia ohjelmassa. 8

A. Eurooppalainen sekajätteen massapoltto Rajattu syntypistelajittelu paperi DSD-pakkaus jne Sekajäte puhdistamoliete Massapolttolaitos sähköä harvoin kaukolämpöä B. Suomalainen REF-konsepti Syntypistelajittelu 2-7 eri astiaa kaupunki/maaseutu kotitalous/kauppa ja teollisuus materiaalikierrätys C. Materiaalikierrätyksen kohottaminen, visio? Syntypistelajittelu 2-3 standardia sama järjestelmä koko maassa kotitalous/teollisuus erilliskerättynä: paperi, lasi, metalli, ongelmajäte paperi puu muovi loput D. Dematerialisointi -jätteidenvähentäminen REF-asema murska/seula magneetti Eddy current REF I REF III kierrätys rejekti kaatopaikalle tai kompostiin REF+kuituasema moduloitu standardirakenne paperinerotus Urban Mill 95 % paperista talteen Seospoltto leijukattila Kaasutus pääkattilaan (Polttoöljyksi) REF Massa 45 % ei häiritse kaukolämpötuotantoa käytettävyys? puhdistettu polttokaasu tai -öljytuote Kuva 9. Ohjelmassa keskityttiin B- ja C-vaihtoehtojen teknologiakehitykseen. REF I -III lähinnä puuta ja muovia osalta voidaan esittää kuvan 9 mukaisesti. Työssä keskityttiin B- ja C-vaihtoehtojen kehittämiseen. Vaihtoehto A:n heikkoutena ovat syntypaikkalajitteluun perustuvan materiaalikierrätyksen puuttuminen ja alhaiset materiaalikierrätysasteet. Ohjelman aikana keskityttiin seuraaviin aiheisiin: jätteiden syntypistelajittelu, REF:n valmistustekniikat, REF:n laatustandardit (suomalainen SFS ja eurooppalainen CEN) käyttöongelmien poisto leijupoltossa ja päästöjen hallinta REF:n kaasutuksen kehittäminen (leiju- ja kiinteäkerrostekniikat), kaasujen suodatus ja pääkattilan päästöjen hallinta REF:n polton ja kaasutuksen tuhkat ja niiden jälkikäyttö uudet konseptit ja järjestelmät, esimerkkeinä: nestepakkauksien kierrätys ja Urban Mill -konsepti, järjestelmä- ja kasvihuonekaasupäästötarkastelut. Ohjelman tulokset voidaan kiteyttää seuraavasti Jätteiden syntypistelajittelu on keskeinen materiaalikierrätyksen edistämisessä. Sekä syntypistelajittelun että eri REF-valmistusasemien prosessien vaikutusta eri virtojen erotteluun ja niiden koostumukseen tutkittiin kenttäkokein. REF-asemilla tarvitaan uusia mekaanisia lajittelutekniikoita korvaamaan ja täydentämään manuaalista lajittelua. Uusina ratkaisuina ovat tulossa kemialliset, fysikaaliset ja IT-tunnistustekniikat. REF-asemia voidaan kehittää, jolloin metalli-, lasi-, kuitu- ja muovijakeita saadaan materiaalikierrätykseen ja vain huonolaatuinen aines hyödynnetään energiana. Kierrätyspolttoaineiden laatustandardit tulevat markkinoille edesauttamaan polttoainekauppaa. Suomessa ja Euroopassa tehtävät standardisointityöt ovat tärkeitä ja vaativat aktiivista jatkokehitystä (REF:n SFS-standardi ja CEN:n SRF, solid recovered fuels -standardi). Suomessa REF:n seospoltto hallitaan paremmalla REF:n laadunhallinnalla sekä kattiloiden ja päästöjen puhdistuksella ja seurannalla. Seospolton rinnalle tullaan rakentamaan myös 100 %:n REF- kattiloita ja -kaasuttimia korkeammilla höyrynarvoilla voimantuotantoon. Monojakeiden energiakäyttöön tehdään investointeja esim. lietteille, CCA-puulle, autonrenkaille, autonhajottamojätteille (ASR) sekä sähkö- ja elektroniikkaromulle (ESR). 9

REF:n kaasutus kaupallistui ohjelman aikana. Lahden Kymijärven CFB- ja Varkauden muovirejektin BFB-kaasuttimet ovat toimineet menestyksellisesti. Kaasujen puhdistus sekä tuhkan hallinta ja loppusijoitus ovat jatkotutkimuskohteita. Jätteenpolttodirektiivin valmisteluun vaikuttaminen oli tärkeää, ja jatkossakin direktiivien vaatimusten toteutus vaatii kehitystyötä. Ohjelman kautta on osallistuttu EU:n ns. BAT-raporttien tekoon. Pilot-kokein todennettiin ns. Urban Mill -konseptin mahdollisuus kuidun lisäkierrätykseen kaupan ja teollisuuden REF-polttoaineista. Kehitystyötä tarvitaan edelleen tekniikan kaupallistamiseksi sekä kuitu- ja muovituotteiden laadun ja hinnan todentamiseksi demonstraatiolaitoksissa. On osoitettu, että jätteiden energiakäyttö ns. suomalaisella mallilla on toteutettavissa tehokkaasti ja edullisesti integroiden jätteiden materiaali- ja energiahyötykäyttö. Energiakäyttö tukeutuu kaupunkien yhdistettyyn sähkön ja lämmöntuotannon rakenteeseen saavuttaen samalla merkittävän kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksen. Valituilla tekniikoilla on huomattava vientipotentiaali tukien samalla suomalaista, alan johtavaa bioenergiatekniikoiden vientiä. Tärkein saavutus oli eri tahojen, kuten jätteiden tuottajien, jätehuoltoyritysten, energialaitosten, laitevalmistajien, viranomaisten ja tutkimustahojen, verkottaminen vuosina 1998 2001. Vuosi- ja tutkijaseminaarien huomattavan suuret osanottajamäärät kuvaavat kasvanutta kiinnostusta. 10

2 Teknologiaohjelman yleiskuvaus 2.1 Tausta Teknologiaohjelma käynnistyi elokuussa 1998 laaditun tutkimustarveselvityksen ja teknologiaohjelmaehdotuksen pohjalta. Valtakunnallisen jätesuunnitelman lisäksi tutkimustoimintaa suuntasi ja vauhditti teollisuudesta tulleet kehitys- ja investointitarpeet. Yritysten panostusta jätteiden hyötykäyttöön oli lisännyt lähinnä neljä asiaa: lainsäädäntö edellyttää kaatopaikkakuormituksen vähentämistä hyötykäytöstä kiinnostuneet yritykset näkevät mahdollisuuksia parantaa omaa kilpailukykyään raaka-aine-, jäte- ja energiakulujen alenemisen kautta suomalaiset laitetoimittajat näkevät hyviä vientimahdollisuuksia muista maista poikkeavasti tehdyille teknisille ratkaisuille sekä kaikkien vientiyritysten on osoitettava Euroopassa toimintansa ympäristöystävällisyys. Tekesin aiemmissa teknologiaohjelmissa jätteiden energiakäytön projekteja oli toteutettu vaihtelevasti eri ohjelmissa. Hankkeiden painopiste oli ollut esim. Liekki-ohjelmassa jätteen polton päästöjen mittauksissa sekä Kesto-ohjelmassa tulistinmateriaalien kehityksessä. REF:n laatuun, tai sen kohottamiseen, ei juuri oltu kiinnitetty systemaattista huomiota. REF:n kaasutusta ei oltu vielä tutkittu, eikä teollisia laitoksia ollut toiminnassa. EU valmisteli useita direktiivejä, joista tärkein oli 28. 12.2000 hyväksytty jätteenpolttodirektiivi. Jätteenpolttodirektiivi tulee voimaan uusille kattiloille joulukuussa 2002 ja vanhoille v. 2005. Se linjasi ohjelman sisäisiä valintoja, ja tulee tulevaisuudessa olemaan keskeinen investointien reunaehto. Koordinaation taholta laadittiin myös ohjelman aikana muistioita viranomaisille ja eri tahoille koskien mm. metsäteollisuuden eri polttoainevirtojen rajauksia direktiiviin nähden, puhtaan puun määritelmää sekä kaasutuksen tulkintaa jätteenpolttodirektiivissä. Jätealan tutkimuksen puiteohjelma 1998 2002 6 pyrittiin huomioimaan ohjelman suuntaamisessa. Valtakunnallisessa jätesuunnitelmassa oli asetettu taulukon 3 mukaiset materiaalikierrätystavoitteet. Suomen jätehuollon kokonaiskustannukset olivat 1990-luvun alussa noin 3,3 miljardia mk/a, josta yhdyskuntien osuus oli 1,2 miljardia. Jätelain, EU:n direktiivien ja valtakunnallisen jätesuunnitelman toimeenpanon on arvioitu nostavan jätehuollon kokonaiskustannukset vuonna 2005 noin 5,8 miljardiin markkaan (noin miljardiin euroon), josta yhdyskuntien osuus olisi 2,4 (400 milj. ) ja teollisen tuotannon osuus 3,4 miljardia markkaa (600 milj. ). 2.2 Tavoitteet Ohjelman tavoitteena oli täsmentää ja kehittää ns. suomalaisen jätteiden materiaali- ja energiahyötykäyttömallin toteutusta verkottaen laajasti alalla toimivia tahoja. Jätesuunnitelman tavoitteiden mukaisesti oli nähtävissä hyvin nopea tarve huomattaviin energiainvestointeihin yhdyskuntajätteiden 70 %:n hyötykäyttötavoitteen saavuttamiseksi. Ohjelman käynnistyessä syksyllä 1998 tavoitteet määriteltiin taulukon 4 mukaisesti. Pääpaino oli yrityshankkeita tukevissa tutkimushankkeissa. Ne tähtäsivät nopeasti pilot- tai demostraatiolaitoksiin uusien tekniikoiden soveltamisessa tai nykyisillä REF:n tuotanto- ja käyttölaitoksilla tapahtuvaan kehitystoimintaan. Uusia ratkaisuja luovilla järjestelmä- ja konseptitarkasteluilla oli keskeinen sija. Kehitystyölle asetettiin myös kvantitatiiviset tavoitteet niin jätemäärien kuin käsittelykustannusten osalta. 6 Suomen Ympäristö 161, Suomen Ympäristökeskus, Helsinki 1997 11

Taulukko 3. Valtakunnallisen jätesuunnitelman tavoitteita jätteiden hyödyntämiselle ja jätemäärille eri jätelajeissa. Jätelaji Vuosi 1994 Vuosi 2005 Kertymä 1 000 t Hyöd.aste % Kertymä 1 000 t Hyöd.aste % Biojäte Yhdyskunnat Elintarviketeollisuus Paperi Aaltopahvi, ruskea pahvi Muovi Lasi Metallit Teollisuus Yhdyskunnat Elektroniikkaromu Romurenkaat Romuautot Palava jäte Teollisuus Yhdyskunnat Pakkausjäte Yhdyskuntien puhdistamolietteet 693 205 1 000 120 140 110 499 105 110 30 90 6 700 630 415 150 10 77 46 67 12 45 96 20 17 15 80 54 5 34 58 777 349 1 240 145 200 158 785 105 142 39 110 10 500 595 534 150 70 90 80 80 70 60 98 70 85 90 90 90 70 70 70 Taulukko 4. Ohjelmalle asetetut tavoitteet. kehittää jätejakeiden energiakäyttöratkaisuja ja materiaalikierrätystä yritys- ja teollisuusalakohtaisesti järjestelmäkehitys korostuu samalla kun kehitetään yksittäisiä laitteita ja menetelmiä toiminta tapahtuu markkinalähtöisesti ratkaisemalla asiakkaiden jätteiden energiaja hyötykäytön ongelmia painopiste on metsän-, kemian- ja energiateollisuuden yhtiöissä ja yhdyskuntien ym. jätehuoltoyhtiöissä ml. pk-yritykset verkottaa kierrätyspolttoainekehitykseen osallistuvat yritykset, alan viranomaiset ja tutkijatahot sekä kotimaassa että viennin kohdemaissa saavuttaa uusilla ratkaisuilla käsittelykuluihin noin 100 mk/t:n säästö, mikä voisi merkitä vuositasolla 200 400 milj. mk:n säästöä perinteisiin jätehuoltoratkaisuihin verrattuna kaatopaikkasijoitus tai massapolttolaitos vastaavaa kilpailukykyä kehitettäville järjestelmille ja laitteille vientimarkkinoilla 12