Sanaluokkatutkimuksen filosofinen perusta Nominaalit ja verbaalit Tommi Jantunen, SVKS112, 25.3.2015 Ihmisillä on samankaltaiset biologis- kognieiviset / psyko- fyysiset valmiudet (esim. liikkumakomuuden ja liikkeen erokelu) Kaikissa kielissä on yksiköitä, jotka viikaavat olioihin, ja yksiköitä, jotka sanovat jotain olioiden toiminnasta Ei kuitenkaan ole yksiselikeisen selvää, millaisia lingvisesiä kategorioita nämä yksiköt muodostavat Vrt. tämän lähestymistavan ero esim. formaliseseen kielentutkimusperinteeseen Metodinen perusta Yksikön sanaluokka ei ole määriteltävissä platonisese yhdellä piirteellä vaan kolmen kriteerityypin avulla. Nämä ovat (1) semansset kriteerit, (2) morfologiset kriteerit ja (3) syntakeset kriteerit. Lähtökohta tyypikelylle on perinteisese ollut semaneikka. (Givón 2001: 49.) Typologisesti keskeisten pääsanaluokkien prototyypit merkityksen ja funktion mukaan esitettynä (Croft 2003: 185) Substantiivi = <kohde, viittaaminen> Verbi = <toiminta, predikoiminen> Adjektiivi = <ominaisuus, modifiointi> 1
Croft (2003: 183) Cross-linguistically, the category identified with the label adjective varies much more than those labelled noun and verb. In some languages, such as English, there is a large class of adjectives which can be added to quite easily [---]. In a number of languages, such as Hausa, there is a small closed class of words, defined on internal grammatical criteria, which is generally identified with the adjective category. In yet other languages, such as Chinese, it is claimed that adjectives do not exist [---], and the translational equivalents of English adjectives are assigned to the categories of noun and verb, depending on their grammatical behavior. Adjektiivi SVK:ssa? Ominaisuusviittomien kieliopillinen käyttäytyminen ei tue tulkintaa, jonka mukaan ominaisuusviittomat muodostaisivat itsenäisen sanaluokan ADJEKTIIVI. Ominaisuusviittomat analysoituvat SVK:ssa (marginaalisemmiksi) nominaaleiksi ja verbaaleiksi. Nominaali ja verbaali (Jantunen 2010; vrt. Rissanen 1985: 29-42, 1998) Lisää erokavia tekijöitä Prototyyppinen nominaali SemanSsesE: viikaa asiaan, esineeseen, olioon Morfologis(- leksikaalis- pragmaass)ese: ei koodaa ikonisese tai puolisidonnaisin elementein aspekea/teonlaatua; puolisidonnaiset peräliitännäisosoitukset koodaavat mm. definiissyykä SyntakEsesE: aloikaa aina yksinkertaisen rakenteeltaan täydellisen isoloidun väitelauseen Prototyyppinen verbaali SemanSsesE: koodaa Elaa, tapahtumaa, toimintaa Morfologis(- leksikaalis- pragmaass)ese: koodaa ikonisese tai puolisidonnaisin elementein aspekea/teonlaatua; perään ei voi liikyä definiissyykä koodaavia peräliitännäisosoituksia SyntakEsesE: ei ole koskaan rakenteeltaan täydellisen yksinkertaisen isoloidun väitelauseen alussa ViiKomakieliset huuliot esiintyvät verbaalien kanssa (Rainò 2001: 41) Liike on nominaaleissa ja verbaaleissa monese foneeikaltaan erilainen (vrt. Rissanen 1998) jne 2
Nominaalien alaluokat (perustuen Rissaseen 1998) 1. Leksikaaliset nominaalit Kiinteät leksikaaliset nominaalit (esim. MIES) Sisäistä muuntelua sallivat leksikaaliset nominaalit Neutraalitilassa tuotettavat kuvailevat viittomat (esim. TALO) Kehokontaktissa tuotettavat kuvailevat viittomat (esim. SUU) Leksikaaliset nominaalit, joilla on klassifikatorinen alkuperä (esim. LINTU) Leksikaaliset indeksit (esim. henkilöviitteiset osoitukset) 2. Kieliopilliset nominaalit SASSit Klassifikaattorikäsimuodot Kieliopilliset indeksit (esim. topiikkia merkitsevät osoitukset) Verbaalien alaluokat (Jantunen 2010) 1. Puhtaan morfemaattiset Tyypin 1 verbaalit, esim. TIETÄÄ 2. Morfemaattisen komponentin sisältävät ja gesturaalisesti osoittavat Tyypin 2 verbaalit, esim. OPETTAA-2-1 3. Morfemaattisen komponentin sisältävät ja gesturaalisesti osoittavat/kuvailevat Tyypin 3 verbaalit, joiden morfemaattinen rakenne on a) km + eksistenssiä ilmaiseva liike, esim. {KL-G}+{olla}-2 b) pelkkä km, esim. {KL-B}-"liikkuu puikkelehtien"-3-2 Elekomponentti Tyypin 2 verbaaleissa Morfologisesti koodatun merkityksensä lisäksi tyypin 2 verbaalit myös osoittavat (kohdetta, referentin/ referenttien paikkaa jne); osoittamiskyky erottaa tyypin 2 verbaalit tyypin 1 verbaaleista (ja lopulta myös puhutun kielen verbeistä). Tyypin 2 verbaaleiden artikulaatiopaikka ei ole kattavasti kuvattavissa vakioisella joukolla fonologisia tmv. piirteitä Artikulaatiopaikka on tyypin 2 verbaaleiden gradientti, gesturaalinen komponentti. Elekomponentti Tyypin 3 verbaaleissa Tyypin 3 verbaaleiden morfemaattinen tunnusmerkki on klassifikaattorikäsimuoto. Morfemaattisesti (ja leksikaalisesti) koodatun merkityksensä lisäksi tyypin 3 verbaalit rakentavat merkitystä myös lokatiivis-topografisen kuvailun avulla. Artikulaatiopaikka ja orientaatio sekä tietyissä tapauksissa (tyyppi 3b) myös liike ovat tyypin 3 verbaaleiden gradientteja, gesturaalisia komponentteja. 3
Sign Categories in Auslan SarjakuvanarraEivit 12 äidinkielistä viikojaa (4 miestä, 8 naista) Ikäjakauma 20-60 vuoka Tehtävä: Kerro, mitä sarjakuvassa tapahtuu? Lumiukkotarina (3 miestä, 3 naista) Sammakkotarina (1 mies, 5 naista) Videomateriaalin kokonaiskesto: 45 minuusa, 12 sekunea de Beuzeville, Johnston & Schembri (2009) Nominaaliluokka sisältää myös kaikki osoitukset (OS). MääriKämätön- luokka sisältää x- sanaluokan, epäselvät tapaukset (?- merkki) ja PALM- UP- viikomat. 4
Epäselvät tapaukset ovat niitä, jotka on aineistossa osoiteku?- merkillä. MääriKämätön- luokka koostuu x- sanaluokkaisista kuvailevista viikomista. 5
Lekseemityyppien frekvenssejä sarjakuvanarraeiveissa Merkitysglossatut viikomat n=3356 Lekseemit n=538 Nominaalilekseemit (sis. OS) n=181 (OS esiintymät n=339) Verbaalilekseemit n=184 MääriKämäKömät lekseemit n=172 PALM- UP esiintymät n=79 Frekventeimmät nominaaliviikomat (pl. OS) 1. n_poika (131) 2. n_y_lumiukko (71) 3. n_sammakko (68) 4. n_koira (66) 5. n_ikkuna (22) 6. n_äiti (19) 7. n_puu (18) 8. n_lumi (17) 9. n_yö (16) 10. n_y_vanhemmat (16) Osoitusten frekventeimmät merkitykset Frekventeimmät tyypin 1 ja 2 verbaalit 1. se (147) 2. minä (54) 3. tuo (42) 4. siellä (19) 5. tuolla (14) 6. sinä (11) 7. tuonne (8) 8.? (7) 9. ne- kaksi (6) 10. ne (6) 1. v_katsoa (96) 2. v_kävellä (58) 3. v_olla (41) 4. v_etsiä (40) 5. v_nukkua(l) (35) 6. v_katsella (32) 7. v_nähdä (30) 8. v_ottaa (22) 9. v_kävellä(gg) (21) 10. v_haluta (20) 6
Frekventeimmät määrikämäkömät viikomat 1. x_jo (72) 2. x_mitä (51) 3. x_sitten (49) 4. x_pi (36) 5. x_todennäköisesti (31) 6. x_kyllä (27) 7. x_takaisin (21) 8. x_oma:hänen (19) 9. x_mukana (18) 10. x_kuinka (17) Kirjallisuus de Beuzeville, L., Johnston, T. & Schembri, A. (2009). The use of space with indicating verbs in Auslan: A corpus-based investigation. Sign Language & Linguistics 12:1 (2009), 53 82." Croft, W. (2003). Typology and universals. (2nd edition) Cambridge: Cambridge University Press. " Givón, T. (2001). Syntax. Volume 1. Amsterdam: John Benjamins. " Jantunen, T. (2010). Suomalaisen viittomakielen pääsanaluokat. Teoksessa T. Jantunen (toim.), Näkökulmia viittomaan ja viittomistoon, 57-78. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto." Rainò, P. (2001). Mouthings and mouth gestures in Finnish Sign Language. In P. Boyes Braem & R. Sutton-Spence (Eds.) The hands are the head of the mouth: the mouth as articulator in sign languages. Hamburg: SIGNUM-Press, 41 50. Rissanen, T. (1998). The Categories of Nominals and Verbals and Their Morphology in Finnish Sign Language. Licentiate Thesis in General Linguistics. The Department of Finnish and General Linguistics, University of Turku." Rissanen, T. (1985). Viittomakielen perusrakenne. Helsingin yliopiston yleisen kielitieteen laitoksen julkaisuja 12. 7