KIRJALLINEN KYSYMYS 573/2002 vp Kuntoutusrahan maksaminen täysimääräisenä koko koulutusjaksolla Eduskunnan puhemiehelle Kuntoutusrahalain 3 luvun 8 :ssä määritellään kuntoutusjakson maksamisaika, määrä ja suhde muihin etuuksiin. Pykälässä todetaan: "Kuntoutusrahaa voidaan maksaa myös kuntoutuspäätöksen antamisen ja kuntoutuksen alkamisen väliseltä ajalta sekä kuntoutusjaksojen väliseltä ajalta. Tällöin kuntoutusrahaa maksetaan kuitenkin 20 prosentilla alennettuna..." Kun ottaa huomioon, ketkä tähän kuntoutukseen pääsevät, tämä alenema tuntuu kohtuuttomalta. Useimmissa tapauksissa henkilö väistämättä joutuu turvautumaan sosiaalitoimen apuun ollessaan vaikkapa kuntoutusrahalla kouluttautumassa koulun kesäloma-aikaan, koska jo ennestään kovin pientä kuntoutuspäivärahaa alennetaan vielä viidenneksellä loma-ajaksi. Erään koulutuksessa olevan naisen esimerkki kuvaa, mistä on kysymys. Entinen yrittäjä ja yritystoiminnan lopettamisen jälkeen pitkään työttömänä ollut henkilö kelpuutettiin Kelan kuntoutusrahalla uuden ammatin hankintaan; opiskeluaika oli kolme vuotta. Ensimmäinen vuosi on takana päin. Kela on maksanut kuntoutusrahaa 20,73 euroa päivässä kuudelta päivältä viikossa. Nyt kun koulussa on noin 2,5 kuukauden kesäloma, niin loma-ajalta Kelan maksaman korvauksen on ilmoitettu olevan 16,58 euroa. Ei siis ihme, jos tämä kyseinen henkilö on enemmän kuin ihmeissään siitä, miksi kyseisessä tapauksessa hänen kuntoutustukeaan pienennetään, vaikka se on hänelle ainoa tulonlähde, ja hänet pakotetaan väkisin anomaan toimeentulotukea. Kieltämättä kun mietittiin, mikä kyseisessä tapauksessa olisi oikein, kohtuulliselta tuntuisi, että henkilön motivoiduttua opiskelemaan hänelle ei pitäisi enää aiheuttaa taloudellisia harmeja, vaan kuntoutusraha tulisi myöntää koko opiskelun ja siihen liittyvien lomien ajalta samansuuruisena. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallitus tiedostanut kuntoutusrahalaissa olevan köyhyysloukkuongelman ja aikooko hallitus mahdollisimman pikaisesti tuoda lainkorjausesityksen, jolla esimerkin kaltaisissa tapauksissa kuntoutusraha myönnetään koko koulutuksen ajalle täysimääräisenä? Versio 2.0
Helsingissä 10 päivänä kesäkuuta 2002 Esa Lahtela /sd Marjaana Koskinen /sd Raimo Mähönen /sd 2
Ministerin vastaus KK 573/2002 vp Esa Lahtela /sd ym. Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Esa Lahtelan /sd ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 573/2002 vp: Onko hallitus tiedostanut kuntoutusrahalaissa olevan köyhyysloukkuongelman ja aikooko hallitus mahdollisimman pikaisesti tuoda lainkorjausesityksen, jolla esimerkin kaltaisissa tapauksissa kuntoutusraha myönnetään koko koulutuksen ajalle täysimääräisenä? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Kuntoutusrahalain 2 :n mukaan henkilöllä on oikeus kuntoutusrahaan laissa tarkemmin säädetyin edellytyksin ajalta, jona hän on kuntoutuksen takia estynyt tekemästä omaa tai toisen työtä. Kuntoutusrahalailla on siis tarkoitettu säädettäväksi kuntoutujan koulutuksen aikaisesta toimeentuloturvasta. Kuntoutusrahalain 8 :ssä on säädetty tarkemmin kuntoutusrahan maksuajasta. Kuntoutusrahaa maksetaan kuntoutukseen osallistumisen ajalta jokaiselta arkipäivältä eli enintään kuudelta päivältä viikossa. Lainkohdan 2 momentin perusteella kuntoutusrahaa voidaan maksaa kuntoutusajan lisäksi kuntoutuspäätöksen antamisen ja kuntoutuksen alkamisen väliseltä ajalta sekä kuntoutusjaksojen väliseltä ajalta. Kyseisiltä ajoilta kuntoutusrahaa maksetaan 20 prosentilla alennettuna ja enintään kolmelta kuukaudelta kalenterivuotta kohden kummankin syyn perusteella erikseen laskettuna, jollei kuntoutuksen turvaamiseksi ole perusteltua maksaa etuutta pitemmältä ajalta. Edellä todetuilta kuntoutuksen odotusajoilta ja väliajoilta maksettava kuntoutusraha on harkinnanvarainen etuus. Kuntoutuksen väli- ja odotusajoilta maksettavaa kuntoutusrahaa on pidetty perusteltuna sen vuoksi, että esimerkiksi kuntoutuksen odotusajat eivät estäisi kuntoutukseen hakeutumista. Kuntoutusrahan tarkoituksena on tältä osin turvata kuntoutuksen onnistuminen. Hallituksen esityksen (HE 259/1990 vp) perustelujen mukaan kuntoutusrahaa voitaisiin maksaa oppilaitosten loma-ajoilta niissä tapauksissa, joissa kuntoutettavan työssäkäynti ei ole mahdollista tai tarkoituksenmukaista. Kuntoutusrahaan oikeuttavan kuntoutuksen tarkoituksena tulee kuntoutusrahalain 4 :n mukaan olla kuntoutujan työelämässä pysyminen, työelämään palaaminen tai sinne tulo. Tämän tarkoituksen saavuttamiseksi on pidetty tärkeänä, että kuntoutujat pyrkisivät oppilaitosten loma-aikoina hankkimaan mahdollisuuksien mukaan työkokemusta. Työskentelyn loma-aikoina voidaan katsoa tukevan kuntoutujan työllistymismahdollisuuksia kuntoutuksen päätyttyä. Sillä, että kuntoutusrahaa maksetaan väliajoilta 20 prosentilla alennettuna, pyritään kannustamaan kuntoutujaa hakeutumaan töihin esimerkiksi oppilaitosten kesälomien aikana. Kuntoutusraha on pääsäännön mukaan samansuuruinen kuin sairausvakuutuslain mukainen päiväraha ja määräytyy ensisijaisesti viimeksi vahvistetussa verotuksessa todettujen työtulojen perusteella. Kuntoutusraha on mahdollista määritellä esimerkiksi sitä edeltäneen työttömyyspäivärahan tai työmarkkinatuen perusteella. Tällöin kuntoutusrahaan tehdään vielä 10 prosentin koro- 3
Ministerin vastaus tus, jolla on pyritty lisäämään kuntoutukseen hakeutumisen kannustavuutta sekä varmistamaan kohtuullinen korvaustaso kuntoutuksen ja kuntoutusjaksojen välisenä aikana. Lisäksi on vielä erikseen säädetty kuntoutusrahalain 17 :ssä kuntoutusrahan vähimmäismäärästä ammatillisen kuntoutuksen aikana. Vuonna 2002 vähimmäismäärä on 15,53 euroa päivältä. Työmarkkinoiden keskusjärjestöt ovat 12.11.2001 solmimassaan sopimuksessa ehdottaneet myös kuntoutuksen ja kuntoutusajan toimeentuloturvan tehostamista. Tavoitteena on ollut, että ennen työkyvyttömyyseläkettä hakijalla olisi kuntoutusmahdollisuus. Tarkoituksena on, että tätä koskeva hallituksen esitys tulee eduskunnan käsiteltäväksi syysistuntokauden alussa. Helsingissä 4 päivänä heinäkuuta 2002 Sosiaali- ja terveysministerin sijaisena ministeri Eva Biaudet 4
Ministerns svar KK 573/2002 vp Esa Lahtela /sd ym. Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Esa Lahtela /sd m.fl. undertecknade skriftliga spörsmål SS 573/2002 rd: Är regeringen medveten om problemet med fattigdomsfällan i lagen om rehabiliteringspenning och ämnar regeringen så snabbt som möjligt lägga fram ett förslag till lagändring som möjliggör att rehabiliteringspenning i motsvarande fall som i exemplet ovan beviljas till fullt belopp under hela utbildningen? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Enligt 2 lagen om rehabiliteringspenning har en person under de förutsättningar som närmare bestäms i lagen rätt till rehabiliteringspenning för den tid han på grund av rehabilitering är förhindrad att arbeta för egen eller annans räkning. Avsikten är alltså att utkomstskyddet för rehabiliteringsklienter under en utbildning bestäms genom lagen om rehabiliteringspenning. I 8 lagen om rehabiliteringspenning föreskrivs närmare om den tid för vilken rehabiliteringspenning betalas. Rehabiliteringspenning betalas för varje vardag som klienten har deltagit i rehabilitering, dvs. för högst sex dagar i veckan. Med stöd av paragrafens 2 mom. kan rehabiliteringspenning betalas förutom under rehabiliteringstiden också för tiden från rehabiliteringsbeslutet till rehabiliteringens början samt för tiden mellan rehabiliteringsperioder. För dessa tider betalas rehabiliteringspenningen sänkt med 20 % och för högst tre månader per kalenderår, med beaktande av vardera beräkningsgrunden särskilt, om det inte med tanke på tryggandet av rehabiliteringen är motiverat att betala förmånen för en längre tid. Den rehabiliteringspenning som betalas för tiden före rehabiliteringen och för tiden mellan rehabiliteringsperioder är en behovsprövad förmån. Den rehabiliteringspenning som betalas för tiden före rehabiliteringens början och för tiden mellan rehabiliteringsperioderna har ansetts vara motiverad för att väntetiderna inte skall utgöra ett hinder för att man söker sig till rehabilitering. Avsikten med rehabilitering är till dessa delar att säkerställa att rehabiliteringen lyckas. Enligt motiveringen i regeringens proposition (RP 259/1990 rd) kan rehabiliteringspenning betalas under läroanstalternas semester i de fall där det inte är möjligt eller ändamålsenligt att rehabiliteringsklienten arbetar. Rehabilitering som berättigar till rehabiliteringspenning skall enligt 4 lagen om rehabiliteringspenning syfta till att hålla kvar rehabiliteringsklienten i arbetslivet, eller att göra det möjligt för honom eller henne att återvända till eller placera sig i arbetslivet. För att nå detta mål har det ansetts vara viktigt att rehabiliteringsklienterna under läroverkens semester i mån av möjlighet försöker skaffa arbetserfarenhet. Arbete under semestern kan anses stöda rehabiliteringsklientens möjligheter till arbete efter att rehabiliteringen slutat. Genom att rehabiliteringspenningen sänks med 20 % under tiden mellan rehabiliteringsperioderna försöker man sporra klienten att söka arbete t.ex. under läroverkens sommarlov. Rehabiliteringspenningen är enligt huvudregeln lika stor som dagpenningen enligt sjukförsäkringslagen och den fastställs i första hand på 5
Ministerns svar grundval av den arbetsinkomst som konstaterats vid den senaste beskattningen. Det är möjligt att fastställa rehabiliteringspenningen utgående från t.ex. den arbetslöshetsdagpenning eller det arbetsmarknadsstöd som föregått rehabiliteringspenningen. Då höjs rehabiliteringspenningen ännu med 10 %, med vilket man strävar efter att öka en persons intresse att söka sig till rehabilitering och trygga en skälig ersättningsnivå under rehabiliteringen och tiden mellan rehabiliteringsperioderna. I 17 lagen om rehabiliteringspenning föreskrivs dessutom särskilt om rehabiliteringspenningens minimibelopp under yrkesinriktad rehabilitering. År 2002 är minimibeloppet 15,53 euro per dag. Arbetsmarknadens centralorganisationer har i det avtal som slöts 12.11.2001 även föreslagit en förbättring av rehabiliteringen och utkomstskyddet under den. Målet har varit att sökanden skall ha möjlighet till rehabilitering innan invalidpensionen. Avsikten är att regeringens proposition angående detta skall behandlas av riksdagen i början av höstsessionen. Helsingfors den 4 juli 2002 Ställföreträdare för social- och hälsovårdsministern minister Eva Biaudet 6