Muu maa mustikka? 2008
Muu maa mustikka? Etelä-Karjalan liitto Lappeenranta 2008 Kansikuva: Vastavalo.fi/Jari Kurvinen ISSN 1235-8185 ISBN 952-9560-30-3
SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO...5 MAAHANMUUTTAJIEN MÄÄRITELMÄT...6 MUUTTAMISEN MOTIIVEJA MIKSI JA MIHIN SUUNTAAN...7 ULKOMAALAISET MAAKUNNASSA...8 Pakolaisia muutamassa kunnassa Ulkomaalaisia opiskelijoita eniten Venäjältä Paluumuuttajien virtaa padotaan Kausityöläisiä tarvitaan MAAHANMUUTTAJIEN OMINAISUUKSIA...13 SUOMALAISTEN SUHTAUTUMINEN MAAHANMUUTTAJIIN...16 Talouden elpyminen lieventää ennakkoluuloja Eniten pelätään ja ihaillaan erilaisia Kontaktit ja myönteinen tieto karsivat pelkoja Kaikkia ei katsota hyvällä Työvoimaa tarvitaan...17 Mieluummin palvelijaksi kuin pomoksi Hätä koskettaa suhteessa pakolaisiin...18 Koulutetut ja naiset myötämielisimpiä Naimisiinmeno hämmentää vielä...19 Kieli ja ääni suodaan tulijalle...20 Virkamieskin heltymässä...20 Halutaan hyviä maahanmuuttajia Virkakoneisto ei riitä eikä jousta MAAHANMUUTTAJIEN ELINOLOISTA...21 Väkivalta ja rasismi tuottavat masennusta Asumistaso lähtömaata parempi Terveys reistailee, vaikka elämäntavat siivoja Ystävyys tukee, avioliitto rakoilee Yksinhuoltajia ja lapsiperheitä koettelee köyhyys Viranomaisten kohtelusta erilaisia kokemuksia Yksinäisyys ja perheriidat haittaavat arkea
MAAHANMUUTTAJAT TYÖMARKKINOILLA JA YRITTÄJINÄ...25 Koulutuskaan ei takaa työpaikkaa Maahanmuuttajilla aktiivisuutta yrittäjinä MAAHANMUUTTAJIEN PALVELUTARVE JA KOTOUTUMINEN...28 Julkisten palvelujen käyttö vähäisempää Kotoutuminen kiinni monesta tekijästä MAAHANMUUTON VAIKUTUS TULOALUEILLA...31 Väkeä ja voimaa lisää...31 Käsipareja ja kielitaitoa tarvitaan Ulkomaalaiset hajallaan keskuksissa Mitä maahanmuuttaja tulee maksamaan...34 Muut jalansijaa hakevat ulkomaalaiset maakunnassa...34 JOHTOPÄÄTÖKSIÄ...35 TILASTOTIETOA...38-44
JOHDANTO strategiat. Kunnat ovat tehneet kotouttamisohjelmia ja -suunnitelmia ja lisäksi käynnissä on useita sekä kansallisia että rajan yli meneviä projekteja aiheen parissa. Moniin organisaatioihin on viritetty maahanmuuttajien auttamiseen tähtääviä toimintoja. Maakunnassa tehdään myös maahanmuuttajiin kohdistuvaa tutkimustyötä mm. Etelä-Karjalan instituutissa. Maahanmuutosta puhutaan paljon ja yhä useammalla on työtoverina, naapurina, asiakkaana tai vain kanssakulkijana kaduilla ulkomaalainen ihminen. Suhtautumista leimaavat toisaalta pelot ja ennakkoluulot, toisaalta toivotaan maahanmuuttajien tuovan uutta verta ja työvoimaa korjaamaan oman maan väestön vanhenemisesta juontuvia ongelmia. Maahanmuuttajat ovat joka tapauksessa pysyvä ja yhä voimistuva ilmiö yhteiskunnassamme. Työ jatkuu ja vaatii paneutumista aiheeseen useammastakin näkökulmasta. Tässä selvityksessä askarrellaan niiden kysymysten parissa, miksi ihmiset muuttavat, millaisia ihmisiä maakuntaamme muuttavat ulkomaalaiset ihmiset ovat, mistä he tulevat, miten me suomalaisina suhtaudumme heihin, ja miten taas maahanmuuttajat kokevat elämänsä ja olemisensa täällä. Selvityksessä pyritään luotaamaan myös sitä, millaisia vaikutuksia tulijoilla on mm. alueen väestöön, elinkeinoihin, työmarkkinoihin, palvelutarpeisiin ja niiden aiheuttamiin kustannuksiin. Myös viranomaiset aina EU:n ja valtakunnan tasolta kuntiin saakka ovat tehneet erilaisia ohjelmia, strategioita ja suunnitelmia maahanmuuton aihepiiristä. Kaakkois-Suomen maahanmuutto-ohjelmassa käsitellään asiaa molempien maakuntien, Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson osalta. Lappeenrannan sekä Imatran seuduille on tehty omat seudulliset ohjelmat ja VASTAVALO.FI / ARI ANDERSIN Muuttamisen motiiveja tarkastellaan kokonaisuutena, mutta varsinainen tarkastelu keskittyy maahanmuuttoon ja siinä maakunnan kannalta merkittävimpään ryhmään eli venäläisiin, joita meille tulijoista on valtaosa. Tietoaineistona ovat olleet eri tahojen tekemät tutkimukset ja selvitykset sekä Tilastokeskuksen tietokannoista saadut tiedot. Joiltakin osin tilastotietoja on saatu kattavammin, mutta maahanmuuttajien taustatiedot tietokannassa tietoja on vain parilta vuodelta ja nekin ilmestyvät viiveellä, joten niitä voidaan pitää enemmän suuntaa antavina. Kaikki tieto on kuitenkin tarpeen, jotta saisimme paremman kokonaiskuvan maahanmuuton todellisuudesta ja merkityksestä. Tarkastelu on tarkoitettu lähinnä taustatiedoksi sille työlle, jota tehdään eri tahoilla maahanmuuttoasioiden parissa. Konkreettisia toimia suunnitellaan kunnissa, työpaikoilla, oppilaitoksissa ja monissa muissa yhteisöissä. Tämän selvityksen tarkoitus ei ole astua sille reviirille, vaan lähinnä olla lisänä asiasta käytävässä keskustelussa. Selvityksen on Etelä-Karjalan liitossa laatinut tutkimuspäällikkö Pirjo Iivanainen. Tilastotietojen keruuta ja käsittelyä on tehnyt tutkimussihteeri Sirpa Saksanen ja ulkoasun toteuttanut suunnittelija Anja Gerdt. 5
MAAHANMUUTTAJIEN MÄÄRITELMÄT Perheperusteinen muuttaja Suomeen muuton yleisin peruste on perheside. Maahanmuuttajat eivät yleensä tule Suomeen yksin, vaan perhe seuraa mukana. Osa muuttaa maahan solmiakseen avo- tai avioliiton. Perheperusteisen muuttajan yleisin muoto on Suomessa asuvan henkilön puoliso sekä alle 18-vuotias naimaton lapsi, jonka huoltaja Suomessa asuva henkilö on. Humanitaarinen muuttaja Humanitaarisia muuttajia ovat suojelun tarpeen vuoksi maahan tulleet pakolaiset ja turvapaikan hakijat. Ns. kiintiöpakolainen on henkilö, jolla on YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun myöntämä pakolaisen asema ja joka kuuluu vastaanottavan maan pakolaiskiintiöön. Suojelun tarve on ensisijainen kriteeri kiintiöpakolaisten vastaanotossa. Turvapaikan hakija on vainon kohteeksi joutunut henkilö, joka anoo kansainvälistä suojelua ja oleskeluoikeutta vieraassa maassa. Maahan turvapaikan hakija voi jäädä joko saamalla turvapaikan, jolloin hän saa pakolaisstatuksen, tai hänelle voidaan myöntää oleskelulupa. Tässä vaiheessa hän myös kirjautuu väestötietorekisteriin maahanmuuttajana. Paluumuuttaja Paluumuuttaja on ulkosuomalainen tai suomalaista syntyperää oleva ulkomaan kansalainen, jolla on Suomen lainsäädännössä tunnustettu oikeus paluumuuttoon. Paluumuuttajaksi luokitellaan myös mukana tulevat perheenjäsenet. Paluumuuttajalla tarkoitetaan useimmin inkeriläistaustaisia muuttajia, joita Suomi on vastaanottanut vuodesta 1990 lähtien. Myös Ruotsista Suomeen suuntautuva muutto on pääsääntöisesti paluumuuttoa. Paluumuuttajan status oli aluksi peruste paitsi oleskeluluvan, myös rajoituksettoman työluvan myöntämiselle. Paluumuuton ehtoja on viime vuosina jonkin verran tiukennettu. Oleskeluluvan saadakseen paluumuuttajan on esitettävä todistus riittävästä suomen tai ruotsin kielen taidosta. Nykyisin suurin osa kielikokeeseen osallistuvista läpäisee sen, kun vuosituhannen vaihteessa vain viidesosa yrittäjistä läpäisi kokeen. Työperusteinen muuttaja Työperusteinen muuttaja on yrityksen ulkomailta hankkima työntekijä tai yksittäinen henkilö, joka on tullut Suomeen hankkiakseen täällä toimeentulonsa, joko palkansaajana tai elinkeinonharjoittajana. Ulkomaalaisen työnteolle on Suomessa eri säädökset riippuen tulijan lähtömaasta ja siitä, onko henkilöllä oleskelulleen joku muu peruste kuin työnteko. Euroopan unionin tai pohjoismaiden kansalaisen ei tarvitse hakea etukäteen oleskelulupaa tai viisumia. EU:n ulkopuolisen maan kansalaiselle työnteko on Suomessa luvanvaraista. Opiskelijaksi tulevat Suomeen muuttavan ulkomaalaisen opiskelijan, joka ei ole EU-kansalainen tai heihin rinnastettava, on hankittava oleskelulupa, jos opinnot Suomessa kestävät yli kolme kuukautta. Oleskelulupa voidaan myöntää peruskoulun jälkeisissä oppilaitoksissa pääasiassa tutkintoon ja ammattiin tähtäävää opiskelua varten. Oleskelulupa voidaan myöntää myös vaihtoopiskelijalle, joka täydentää ulkomaisia opintojaan tilapäisesti suomalaisessa oppilaitoksessa. Oleskeluluvan hakijan on osoitettava, että hänen toimeentulonsa on turvattu joko stipendillä, apurahalla tai muilla varoilla. Opiskelijalle myönnettävä oleskelulupa on luonteeltaan tilapäinen. Opintojen päätyttyä opiskelija voi jäädä Suomeen, jos hänelle voidaan myöntää uusi oleskelulupa muilla perusteilla eli jatko-opintojen, perhesiteen tai työn perusteella. Laiton tai dokumentoimaton muuttaja Muuttaja, joka ylittää oleskelulupansa tai viisuminsa aikarajan, ihmiskaupan uhri, maahan jäävä kielteisen turvapaikan saanut tai dokumentoimattomasti maassa oleva ja työskentelevä. (Tilastoissa maahanmuuttajaksi lasketaan ulkomailta maahamme tullut henkilö, joka kirjataan väestötietojärjestelmään sillä perusteella, että hän on ollut tai aikoo olla maassa yli vuoden.) 6
MUUTTAMISEN MOTIIVEJA MIKSI JA MIHIN SUUNTAAN VASTAVALO.FI/PENTTI SORMUNEN Siirtolaisuuteen on yhtä monta syytä kuin on lähtijöitäkin. Lisäksi syyt vaihtelevat eri aikoina ja eri paikoissa vallitsevissa olosuhteissa. Myös kohdemaan houkutus vaikuttaa lähtemiseen. Historiallisesti siirtolaisuuden syinä ovat olleet nälkä, toive paremmasta elämästä, oman maan puute, vainot lähtömaassa, uskonnolliset syyt, aiemmin lähteneiden kokemukset tai seikkailunhalu. Vahvin yhteinen nimittäjä on ollut muuttajan voimakas halu parempaan elämään. Suomeen on tullut uutta väestöä pieniä määriä useissa vaiheissa historian aikana. Muutto on tullut lähes poikkeuksetta lähialueilta, lähinnä Itämeren piiristä. Lähtijät taas ovat suunnanneet Amerikkaan, naapurimaihin Ruotsiin, Venäjälle ja Pohjois-Norjaankin. Tämän siirtolaisuuden huippu ajoittuu 1800-luvun loppupuolelle ja hieman myös 1900-luvun alkuvuosiin. Lähtijät olivat maatonta väkeä sekä sellaisia talollisten jälkeläisiä, joille ei riittänyt toimeentuloa kotitilalla. Etelä-Karjalassa maatonta väkeä ei ollut kovin paljon, sillä tilajakojen ansiosta talonpoikien pojat jatkoivat itsenäisinä tilallisina, eikä maatonta väkeä näin ollen muodostunut. Venäjälle tapahtui suurin muuttoaalto 1600-luvulla, jolloin luterilainen käännytyspolitiikka, kulttuuriset seikat sekä alueen raskaat verotusolot aiheuttivat ortodoksien laajan pakolaisliikkeen Venäjän puolelle, lähinnä Tverin Karjalaan. Etelä-Karjalassa Parikkalan seudulla tämä oli dramaattinen vaihe, joillakin alueilla jopa neljännes taloista oli tyhjillään poismuuton takia. Karjalaisten samaistumista venäläisyyteen ja Venäjään tukivat uskonto, sukulaisuussuhteet sekä aineellinen ja henkinen kulttuuriyhteys. 1800-luvun lopulla houkutteli Pietari suurine mahdollisuuksineen ja työtilaisuuksineen suomalaisia. Pietarissa olikin suuri joukko suomea puhuvia asukkaita. Suurin muuttoliike Ruotsiin ajoittuu 1960-luvulle, jolloin yli 300 000 ihmistä lähti paremman toimeentulon perään. Syynä oli kotimaan työttömyys ja rakennemuutos, joka tyhjensi maaseutua. Sosiaaliturva oli tuolloin vielä heikkoa ja suuret ikäluokat tulivat työ- ja opiskeluikään. Etelä-Karjalasta ei lähtijöitä kuitenkaan ollut kovin paljon. 1900-luvun loppupuoliskolla on siirtolaisuus ollut muualle vähäisempää. Jonkin verran, joskin enenevässä määrin, on muuttovirtaa ollut Eurooppaan, lähinnä EU:n alueelle ja muihin Pohjoismaihin. Euroopan Unionin alueella on väestön liikkuminen ollut toistaiseksi melko maltillista. Tämä on johtunut siitä, että talousalue on ollut kehittyneiden maiden yhteistyöorganisaatio, jonka piirissä esimerkiksi tuloerot eivät ole olleet kovin suuria, jäsenmaat ovat palveluyhteiskuntia, eikä työvoiman joukkomuutolle ole ollut impulsseja. Lisäksi EU:n keskeisenä tavoitteena on ollut liikuttaa mieluummin pääomaa kuin työvoimaa. Uusien jäsenmaiden myötä muuttoliikkeeseen on tullut uusia piirteitä. Muuttoliikkeen nykyiset motiivit ovat paljolti samat kuin kautta historian, joskin muodot ovat muuttuneet ja liikkumisesta on tullut säädellympää. Vapaaehtoisessa muutossa taustalla ovat toiveet paremmista työ- ja opiskelumahdollisuuksista, tai kysymyksessä voi olla perheen perässä muuttaminen tai avo- /avioliiton solmiminen. Pakkomuutossa on kysymys pakolaisuudesta, jonka aiheuttaa lähtömaan olosuhteet tai vainon kohteeksi joutuminen. Suurin osa Suomessa asuvista ulkomaalaisista on tullut maahan muun kuin työnhaun perusteella. Tavanomaisimmat syyt ovat perhesiteet Suomeen, kuten suomalaisten puolisoiden tai muiden perheenjäsenten täällä olo. Osa solmii avo- tai avioliiton suomalaisen kanssa. Yli puolet muuttajista on perheperusteisia. Paluumuuttajia ja työn vuoksi Suomeen tulleita on kumpiakin noin kymmenesosa muuttajista. Noin kuudenneksella on muuton syynä pakolaisuus tai suojelun tarve. Viime vuonna turvapaikan hakijoiden määrä romahti liki 40 prosenttia edellisvuoteen nähden. Syyksi arvioidaan sitä, että aiempien vuosien suuri hakijaryhmä, Itä-Euroopan romanit, ovat jääneet pois EU:n laajennuttua. 7
Etelä-Karjalassa asuvista ulkomaalaisista suurin osa on venäläisiä. Venäläisten muuton motiivina ovat maamme vakaat yhteiskunnalliset olot sekä toimeentulo- ja opiskelumahdollisuudet, mutta erittäin tärkeänä syynä on avo- tai avioliiton solmiminen. Viimeisten kymmenen vuoden aikana ulkomaalaisten kanssa naimisiin menneiden suomalaisten miesten puolisot ovat olleet kaikkein useimmin venäläisiä eli yli kolmasosassa kansainvälisiä liittoja puoliso on ollut venäläinen. Tämä on melkein kolminkertainen määrä verrattuna seuraavaksi tuleviin thaimaalaisiin puolisoihin. Erityisesti rajamaakunnissa avioliitot ovat paluumuuttoa suurempi alkuperäinen motiivi muuttaa Suomeen. Avioliittojen määrä on vaihdellut vuosittain ja kokonaismäärä on Etelä-Karjalassa hieman alemmalla tasolla kuin vuosituhannen alussa. Samaan aikaan suomalaiset naiset ovat solmineet avioliittoja eniten yhdysvaltalaisten, turkkilaisten ja brittimiesten kanssa. Maahanmuutto Venäjältä maakunnittain v. 2000 2006 kpl 180 160 140 120 100 Suomessa asuvan miehen ja Venäjällä asuvan naisen avioliitot v. 2000 2006 80 60 40 20 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 Maastamuuttomaissa tietoa ulkomaisista työpaikoista ja elintasosta välittyy pääosin henkilökohtaisten verkostojen, esimerkiksi aikaisemmin muuttaneiden ystävien ja naapurien kautta. Nämä myös auttavat maahanmuuttajaa työnhaussa ja uuteen ympäristöön sopeutumisessa. Verkostot vähentävät tulokkaiden kustannuksia ja riskejä. Näiden siirtolaisverkostojen laajeneminen on tärkein kansainvälistä muuttoa tukeva mekanismi. Uusimaa Etelä-Karjala Lähde: Tilastokeskus/Aku Alanen Kymenlaakso Pohjois-Karjala ULKOMAALAISET MAAKUNNASSA Ulkomaalaisten määrä on Suomessa alhainen verrattuna muihin Euroopan maihin. Ulkomaalaisten määrä pysyi pitkää todella alhaisena, mutta alkoi hitaasti kasvaa 1980-luvulla. Inkeriläisten muutto Suomeen käynnisti muuttoaallon tosin kansainvälisessä mittakaavassa hillityn 1990-luvun alkuvuosina. Samoihin aikoihin maahan tuli pakolaisia. 1990-luvun alussa maahan tulleet suuret maahanmuuttajaryhmät ovat saaneet Suomen kansalaisuuden, jolloin heitä ei enää lasketa ulkomaalaisiin ja tämä laskee maassa asuvien ulkomaalaisten määrää. Etelä-Karjalassa ulkomaalaistaustaisista noin joka viides on saanut Suomen kansalaisuuden. Vuosina 2000 2006 kansalaisuuden saaneita on yhteensä 699 ulkomaalaista. Eniten heitä on luonnollisesti Lappeenrannassa, sen jälkeen Imatralla. Maaseutukunnista eniten on kansalaisuuden saaneita Taipalsaarella, Lemillä ja Luumäellä. Ulkomailla syntyneitä asuu maakunnassa yli 4000 henkeä ja ulkomaalaisstatuksella olevia on noin 2800 henkeä. 8
Etelä-Karjalassa ulkomaalaisten määrä on kasvanut näkyvästi 1990-luvulla laantuen hieman tällä vuosituhannella. Silti ulkomaalaisten osuus väestöstä on pysynyt alhaisempana kuin maassa keskimäärin. Maan keskiarvoa nostaa Uusimaa, jonne valtaosa ulkomaalaisista sijoittuu. Verrattuna muihin maakuntiin Etelä-Karjalassa asuvien ulkomaalaisten osuus on kolmanneksi korkein. Tämä on seurausta mm. rajan läheisyydestä, suurin osa ulkomaalaisista onkin venäläisiä. Toiseksi suurin ryhmä on eurooppalaiset, joista kolmannes on baltteja. Etelä-Karjalassa asuvat ulkomaalaiset v. 2006 Muu Eurooppa Venäjä Baltia Lähde: Tilastokeskus Ulkomaan kansalaisten osuudet väestöstä v. 2006 Ulkomaalaisten määrä Etelä-Karjalassa v. 1990 2006 3000 Uusimaa Varsinais-Suo mi P o hjanmaa Ko ko maa Etelä-Karjala Kymenlaakso Itä-Uusimaa Päijät-Häme P irkanmaa P o hjois-karjala Keski-Suomi Kanta-Häme Kainuu Etelä-Savo Lappi Keski-P o hjanmaa P ohjo is-p o hjanmaa P ohjo is-savo Satakunta Etelä-P o hjanmaa % Etelä-Amerikka Pohjois-Amerikka Afrikka Aasia ja Oseaania 2500 2000 1500 1000 500 0 0 1 2 3 4 Lähde: Tilastokeskus Venäjänkielisten asukkaiden osuus kunnan väestöstä on maan keskiarvoa korkeampi useassa Etelä-Karjalan kunnassa ja osuus on kasvanut niissäkin kunnissa, joissa se on ollut vielä keskiarvoa alhaisempi. Maamme suurimmissa kaupungeissa venäjänkielisten asukkaiden osuus on toiseksi suurin Salon jälkeen Lappeenrannassa ja kuudenneksi suurin Imatralla. Lähde: Tilastokeskus Venäjänkielisten asukkaiden osuus kunnan väestöstä v. 2006 M aan keskiarvo 0,80 % Venäjänkielisten asukkaiden määrän kasvu kunnittain v. 2000 2006 Kasvu % yli 1 % alle 25 % 0,80-0,90 % 25-50 % alle 0,80% yli 50 % ei vertailukelpoista tietoa ei vertailukelpoista tietoa Lähde: Tilastokeskus/Aku Alanen 9
Venäjänkielisten asukkaiden 10 kärjessä v. 2006 Helsinki 11093 Vantaa 3077 Espoo 2502 Turku 2310 Tampere 1866 Lahti 1591 Lappeenranta 1388 Kotka 907 Joensuu 907 Jyväskylä 861 Venäjänkielisten osuus kunnissa v. 2006 % väestöstä Salo 2,51 Lappeenranta 2,35 Kouvola 2,21 Hamina 2,06 Helsinki 1,97 Imatra 1,79 Kotka 1,66 Vantaa 1,62 Lahti 1,61 Joensuu 1,57 Turku 1,32 Jyväskylä 1,02 Venäjänkielisiä vieraskielisistä v. 2006 % Imatra 77,9 Hamina 70,5 Lappeenranta 65,4 Kouvola 64,4 Joensuu 62,5 Pori 50,5 Kotka 47,8 Lahti 46,1 Salo 43,6 Mikkeli 35,5 Kuopio 32,8 Kajaani 31,8 Ulkomaalaisten ikärakenne poikkeaa Suomen väestön ikärakenteesta siinä, että ulkomaalaisista suurin osa on työikäisiä. Myös suurimmassa ulkomaalaisryhmässä, venäläisissä, on työikäisten osuus suurempi kuin kantaväestössä. Tätä selittää paljolti muuton motiivit, joista tärkeimmät ovat tässä yhteydessä avo- tai avioliiton solmiminen tai työ. Lapsia on tullut vanhempiensa mukana niin, että heidän osuutensa on hieman suurempi kuin kantaväestössä. Vanhusten ikäryhmä muodostuu paljolti Suomeen eläkevuosiaan viettämään tulevista inkeriläisistä paluumuuttajista. Venäjä Baltia Muu Eurooppa Aasia ja Oceania Afrikka Pohjois-Amerikka Etelä-Amerikka Ulkomaalainen väestö iän ja kansalaisuuden mukaan Etelä-Karjalassa v. 2006 0-14 15-64 >65 0 200 400 600 800 1000 1200 1400 1600 1800 2000 Lähde: Tilastokeskus Ulkomaalaisten miesten ja naisten määrissä ei kaiken kaikkiaan ole suurta eroa. Kansallisuuksittain tarkastellen eroja alkaa kuitenkin ilmetä. Naisten osuus painottuu eniten venäläisten sekä Aasiasta ja Oseaniasta tulleiden keskuudessa. Tämä lienee yhteydessä taas muuton motiiveihin, joissa avo- tai avioliiton solmiminen sekä työ ovat olleet merkittäviä tekijöitä. Myös baltialaisissa on naisenemmistö, sen sijaan muualta Euroopasta on tullut merkittävästi enemmän miehiä kuin naisia. Ulkomaalaisten koulutusta voidaan arvioida koulutusasteen mukaan, josta saadaan joltisenkin luotettavaa tietoa. Koulutuksen tasosta saadaan tieto vain ulkomaalaisen omana arviona heidän Ulkomaalaiset kansalaisuuden ja sukupuolen mukaan Etelä-Karjalassa v. 2006 Venäjä Baltia Muu Eurooppa Aasia ja Oseania Afrikka Pohjois-Amerikka Etelä-Amerikka Tuntematon Lähde: Tilastokeskus Miehet Naiset 0 200 400 600 800 1 000 1 200 1 400 10
hakiessaan työtä. Tutkintorekisteristä puuttuu myös sellaisten henkilöiden tutkintoja, jotka muuttavat Suomeen vakinaisesti ja saavat työpaikan vapailta markkinoilta. Siten korkea-asteen koulutuksen saaneiden osuus voi olla hieman tilastotietoja isompi. Tilaston mukaan suurin osa (62 prosenttia) ulkomaalaisista maakunnassa on suorittanut perusasteen koulutuksen, keskiasteen koulutuksen saaneita on parikymmentä prosenttia ja korkea-asteen suorittaneita alle kaksikymmentä prosenttia. Keski- tai korkea-asteen suorittaneiden lukumäärä on omaa luokkaansa Lappeenrannassa, jossa opiskelu- ja työtilaisuudet ovat runsaimmat. Seuraavana tulee Imatra alle kolmasosalla edellisestä. Maaseutukunnista Taipalsaarella on eniten korkeasti koulutettuja ulkomaalaisia. Ulkomaalaiset koulutusasteen mukaan v. 2005 Lappeenranta Imatra Joutseno Lemi Luumäki Parikkala Rautjärvi Perusaste Ruokolahti Keskiaste Savitaipale Korkea-aste Suomenniemi Taipalsaari Ylämaa 0 500 1000 1500 2000 Lähde: Tilastokeskus Ulkomaalaisia paljon työelämän ulkopuolella Suomessa asuvista ulkomaalaisista alle puolet kuuluu työvoimaan. Opiskelijoita on noin kymmenen prosenttia ja eläkeläisiä viisi prosenttia. Noin kuudesosa ulkomaalaisista on lapsia. Muita työvoimaan kuulumattomia, esimerkiksi kotona olevia, oli viidesosa. Ulkomaalaisista oli vuonna 2005 noin kolmasosa työllisiä. Ulkomaalaisten työllisyys vaihtelee paljon kansallisuuden mukaan. Vähiten työllisiä on pakolaisväestössä, jossa työttömien ja lasten osuus on suuri. Ulkomaalaisten määrä kasvoi juuri niinä vuosina, jolloin lama oli Suomessa syvimmillään. Suomeen tuli myös pakolaisia ja inkerinsuomalaisia, joita oli vaikea työllistää. Etelä-Karjalassa työllistyminen on ollut useimpiin muihin maakuntiin verrattuna heikkoa. Syinä ovat mm. kantaväestön korkea työttömyys, muuttajien kielivaikeudet, alueella vallitsevat ennakkoluulot sekä muuttajien motiivit, joiden perusteella esimerkiksi naisten kotiin jääminen on kantaväestöä yleisempää. Toisaalta useilla aloilla olisi tarvetta venäjänkielentaitoisista työntekijöistä, joten osittain on kysymys siitä, että tarjonta ja kysyntä eivät työpaikkojen suhteen kohtaa kunnolla. Ulkomaalaisia työttömiä työnhakijoita on ollut Etelä-Karjalassa vuosittain keskimäärin 475 henkeä vuosina 2000 2007. Määrä on jonkin verran laskenut viime vuosina oltuaan korkeimmillaan vuonna 2004. Lähes kaikki ulkomaalaiset joutuivat heti työmarkkinoille tullessaan työttömiksi, mikä ratkaisevasti vaikutti heidän asemaansa yhteiskunnassa ja kokemuksiinsa täällä elämisestä. Ulkomaalaisten työttömyys on hitaasti vähenemässä, mutta heidän osuutensa työmarkkinoilla on vieläkin erittäin pieni. Kotitaloutta päätoimisesti hoitavia on selvästi enemmän kuin suomalaisperheissä. Siirtolaisperheen toimeentulo onkin useimmiten yhden työssäkäyvän varassa. 550 530 510 490 470 450 430 410 390 370 350 Ulkomaalaiset työttömät työnhakijat v. 2000 2007 v. 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 Lähde: Tilastokeskus 11
Pakolaisia muutamassa kunnassa Pakolaisia ja turvapaikanhakijoita on Suomessa nykyisin arviolta noin 30 000. Ensimmäiset pakolaiset tulivat Suomeen 1970-luvun alkupuolella Chilestä, seuraavaksi tulivat Vietnamista lähteneet ns. venepakolaiset. Sen jälkeen oli hiljaista, kunnes 1990-luvun alussa kansainvälisten kriisien seurauksena pakolaisten määrä alkoi kasvaa. Suurimmat ryhmät tulivat Somaliasta ja entisen Jugoslavian alueelta. Myös sosialismin romahtaminen itäisen Euroopan maissa toi jonkin verran turvapaikan hakijoita maahamme. Vuoden 1993 jälkeen vuosittaiset pakolaismäärät ovat olleet enemmän kuin puolta pienempiä. Vuonna 2007 turvapaikan hakijoiden määrä Suomessa väheni liki 40 prosenttia ja sama suuntaus on ollut Ruotsia lukuun ottamatta muissakin EU-maissa. Suurimmista kansalaisryhmistä vain irakilaisten hakijoiden määrä kasvoi. Myönteisten päätösten osuus on noussut siten, että noin joka toiselle päätöksen saaneelle myönnettiin turvapaikka tai oleskelulupa. Eniten myönteisistä päätöksistä lisääntyivät oleskeluluvat suojelun tarpeen perusteella. Etelä-Karjalassa kunnat ovat vastaanottaneet vuosina 2000 2007 yhteensä 153 pakolaista tai turvapaikan hakijaa. Vastaanottaneet kunnat ovat Lappeenranta, Joutseno, Imatra ja Ruokolahti. Joutsenossa toimii valtion 150-paikkainen turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskus. Turvapaikan hakijoita on vuosina 1990 2007 ollut yhteensä 5099 ja vuoden 2007 aikana 343 hakijaa. Viime vuoden hakijoista on siirretty toisiin keskuksiin tai käännytetty 125 ja kuntiin muutti 41 asiakasta. Heistä 11 sijoittui Lappeenrantaan ja loput muualle maahan. Turvapaikan hakijoissa on vuoden 2007 aikana ollut edustettuna 34 kansalaisuutta. Ulkomaalaisia opiskelijoita eniten Venäjältä Kansainvälinen liikkuvuus on lisääntynyt ja nykyään yhä useampi nuori hankkii koulutuksensa kotimaan ulkopuolella. Aivokiertoa edistää entisestään käynnissä oleva prosessi, joka pyrkii yhtenäistämään maiden koulutusjärjestelmät ja tutkinnot, jotta ne olisivat vertailukelpoisia EU-maiden kesken. Ulkomaisista opiskelijoista Suomessa vaihto-opiskelijat ovat pääosin Euroopasta ja tutkinto-opiskelijat Euroopan ulkopuolelta, erityisesti Venäjältä ja Kiinasta. Venäjää arvioidaan tulevaisuuden tärkeäksi ja kasvavaksi opiskelijoita lähettäväksi maaksi. Ulkomaalaisten opiskelijoiden joukossa on Suomessa niin väliaikaisesta asumisesta kuin pysyvästäkin asumisesta kiinnostuneita henkilöitä. Suurin osa (84 prosenttia) tutkimukseen 1 vastanneista ilmoittaa olevansa kiinnostunut Suomen työelämästä. Vain 16 prosenttia ilmoittaa, että heillä ei ole aikomusta harkitakaan Suomeen jäämistä. Työn saantia Suomessa vaikeuttaa eniten työkokemuksen sekä kontaktien ja verkostojen puute. Etelä-Karjalassa ulkomaalaisia opiskelijoita on Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa, Etelä-Karjalan ammattiopistossa ja -korkeakoulussa, Itä-Suomen koulussa sekä joissakin muissa oppilaitoksissa. Teknillisen yliopiston ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden määrä on kasvanut melko tasaisesti niin, että heitä oli vuoden 2007 lopussa 218, näistä perusopiskelijoita 171 ja jatko-opiskelijoita 47. Kansallisuuksista eniten ovat edustettuina venäläiset (99), kiinalaiset (13) ja sen jälkeen pienempinä ryhminä muut aasialaiset, yhteensä 24 opiskelijaa. Ammattikorkeakoulussa ulkomaalaisten tutkintoon tähtäävien opiskelijoiden määrä on kasvanut vuosi vuodelta. Ulkomaalaisia opiskelijoita oli vuonna 2007 jo 85 ja määrän ennustetaan kasvavan. Venäläisten määrä on ollut aiempina vuosina suurin, mutta vuonna 2007 heitä suurempi ryhmä oli kiinalaiset. Opiskelijavaihdon kautta vuonna 2007 oli ulkomaalaisia oppilaitoksessa yhteensä 151, joista 83 eli valtaosa oli venäläisiä. Myös Etelä-Karjalan aikuisopistossa koulutettavista ulkomaalaisista arviolta noin 90 prosenttia on venäläisiä. Ammattiopistossa on ollut kansainvälisen opiskelija- ja harjoittelijavaihdon kautta ulkomaisia opiskelijoita 24 oppilasta vuonna 2007. Itä-Suomen koulussa Etelä-Karjalassa on yhteensä 225 oppilasta, joista venäjänkielisiä 52. Kansainvälisessä IB -lukiossa on yhteensä 65 oppilasta, joista 5 ulkomaalaista ja 5 kaksoiskansalaisuuden omaavaa. Paluumuuttajien virtaa padotaan Ns. inkeriläiset paluumuuttajat ovat niiden suomalaisten jälkeläisiä, jotka vuoden 1617 Stolbovan rauhan jälkeen muuttivat eivät välttämättä vapaaehtoisesti nykyisen Pietarin alueelle luterilaisuuden ja Ruotsin kuninkaan etuvartioksi. Toisen maailmansodan aikana suuri osa heistä tuli Suomeen. Aselevon jälkeen vuosina 1944 45 yli 50 000 inkeriläistä pa- 1 Heikkilä-Pikkarainen: Väestön ja työvoiman kansainvälistyminen nyt ja tulevaisuudessa. Siirtolaisinstituutti 2008 12
lautettiin takaisin Neuvostoliittoon. Presidentti Koiviston lausunto vuonna 1990, jonka mukaan inkeriläisiä on pidettävä paluumuuttajina, käynnisti välittömästi joukkomuuton, joka jatkuu yhä. Viime vuosina paluumuutto on vähentynyt ja sitä säädellään tarkemmin. Osalla paluumuuttajista ei ole enää minkäänlaisia siteitä maahamme, kieleemme tai kulttuuriimme. Etelä-Karjalaan on tullut 2000-luvulla yhteensä 361 paluumuuttajaa, heistä suurin osa Lappeenrantaan. Seuraavaksi eniten on tullut Imatralle ja sitten Joutsenoon. Maaseutukunnista muutamia tulijoita on sijoittunut Luumäelle, Taipalsaarelle, Ylämaalle ja Parikkalaan. Miltei puolet tulijoista on ollut iältään 20 49 -vuotiaita eli nuoria työikäisiä. Kausityöläisiä tarvitaan Kausityöläiset ovat tärkeä täydennys tilapäiseen ja kausiluonteiseen työvoiman tarpeeseen. Eniten kausityöläisiä on työskennellyt maatalous- ja puutarhaaloilla. Miltei kolme neljännestä työluvista koskee tilapäisluonteista työntekoa. Etelä-Karjalassa työlupia on myönnetty vuosina 2005 2007 yhteensä 623 lupaa, joista 476 koski Venäjältä tulevia työntekijöitä. Turkista tuleville myönnettiin 58 työlupaa ja Intiasta tuleville 23 työlupaa. Loput työluvista myönnettiin yksittäisinä tapauksina ympäri maailmaa tuleville työntekijöille. Laittomasti ilman työlupaa työskentelevät jäävät työnantajan armoille. Näistä ei ole olemassa luotettavaa tilastotietoa. MAAHANMUUTTAJIEN OMINAISUUKSIA Etelä-Karjalaan on muuttanut tarkastelujaksolla vuosina 2000 2006 yhteensä 2680 ulkomaalaista. Eniten on maahanmuuttajia tullut ydinalueen kuntiin, Lappeenrantaan puolta enemmän kuin Imatralle ja yli kolme kertaa enemmän kuin Joutsenoon. Joutsenossa maahanmuuttajia on eniten suhteessa väkilukuun. Maaseutukunnista eniten maahanmuuttajia on Ruokolahdella, seuraavina Luumäellä ja Parikkalassa. Suhteessa väkilukuun eniten maahanmuuttajia on Ylämaalla. (Joutsenossa sijaitsevan turvapaikanhakijoiden vastaanottokodin asiakkaat kirjautuvat maahanmuuttajiksi siinä vaiheessa, kun saavat A-statuksen oleskeluluvan ja kirjautuvat sen kunnan asukkaaksi, joka ottaa heidät vastaan.) 1400 1200 1000 800 600 400 200 0 Maahanmuuttajat v. 2000 2006 kunnittain % 4 3,5 3 2,5 2 1,5 1 0,5 0 Yhteensä v. 2000-2006 Suhteessa vuoden 2006 väkilukuun % Lähde: Tilastokeskus Maahanmuuttajista valtaosa, 74 prosenttia, on ollut työikäisiä. Heistä yli 40 prosenttia on ollut nuorempia työikäisiä eli 25 44 -vuotiaita. Lasten (0 14 vuotiaat) osuus on ollut yli viidennes ja vanhusten eli yli 65-vuotiaiden vain viitisen prosenttia. Maahanmuutto nuorentaa siten maakunnan väestön ikärakennetta koostumuksellaan. Ikä Maahanmuuttajat iän mukaan v. 2000 2006 >65 122 45-64 459 25-44 1083 15-24 448 7-14 294 0-6 274 Lähde: Tilastokeskus 0 100 200 300 400 500 600 700 800 900 1000 1100 13
Maahanmuuttajat sukupuolen mukaan v. 2000 2006 Maahanmuuttajissa on hienoinen naisenemmistö, naisia on ollut 54,5 prosenttia muuttajista. Naisenemmistö pätee kaikkiin kuntiin, paitsi Luumäellä puntit ovat suurin piirtein tasan naisten ja miesten kesken. Naisenemmistön taustalla on maakunnassamme melko yleinen ilmiö eli venäläisten naisten avioituminen suomalaisen miehen kanssa. Lappeenranta Imatra Joutseno Lemi Luumäki Parikkala Rautjärvi Ruokolahti Savitaipale Suomenniemi Taipalsaari Ylämaa Miehet Naiset Lähde: Tilastokeskus 0 200 400 600 800 1000 1200 1400 Vuosina 2003 2004 maahan muuttaneiden koulutusaste on ollut jonkin verran alhaisempi kuin maassa jo asuvien ulkomaalaisten, puhumattakaan kantaväestöstä. Niitä, joilla ei ole perusasteen jälkeistä tutkintoa, oli miltei kolme neljännestä. Korkea-asteen tai keskiasteen tutkinnon suorittaneet sijoittuivat pääosin ydinalueen kuntiin ja hajanaisesti yksittäistapauksina maaseutukuntiin. Maahanmuuttajat koulutusasteen mukaan v. 2003 2004 Lappeenranta Imatra Joutseno Lemi Luumäki Parikkala Rautjärvi Ruokolahti Savitaipale Suomenniemi Taipalsaari Ylämaa Keskiaste Korkea-aste Ei perusasteen jälkeistä tutkintoa 0 100 200 300 400 Lähde: Tilastokeskus Maahanmuuttajat pääasiallisen toiminnan mukaan v. 2003 2004 Pääasiallisen toiminnan mukaan maahanmuuttajissa on eniten ollut työttömiä ja muita työvoimaan kuulumattomia, eli heitä jotka eivät ole lapsia, eläkeläisiä tai opiskelijoita. Käytännössä nämä lienevät pääasiassa naisia, jotka ovat jääneet hoitamaan kotia ja lapsia eivätkä ole ilmoittautuneet työnhakijoiksi. Työllisiä maahanmuuttajissa oli vajaa viidennes. Lapsia maahanmuuttajissa oli vajaa viidennes. 1990-luvun alkuun nähden työttömien osuus on laskenut ja vastaavasti työllisten, muiden työvoimaan kuulumattomien ja opiskelijoiden osuudet ovat nousseet. Maahanmuuttajien työllisyysaste jää meillä valtakunnallisessa vertailussa erittäin alhaiseksi. Työllinen Työtön Lapsi (0-14 v.) Opiskelija Eläkeläinen Muu työvoimaan kulumaton Tuntematon Lähde: Tilastokeskus 0 50 100 150 200 14
Työllisten maahanmuuttajien yleisin toimiala on teollisuus. Tosin monessa tapauksessa toimiala on jäänyt tuntemattomaksi, mikä onkin ryhmänä samaa suuruusluokkaa kuin edellinen. Seuraaviksi yleisimpiä toimialoja ovat kiinteistö-, vuokraus- ja tutkimus- ja liike-elämän palvelut sekä kuljetus, varastointi ja tietoliikenne. Myös koulutusala on työllistänyt monia. Maahanmuuttajat toimialan mukaan v. 2003 2004 Toimiala tuntematon Teollisuus Kiinteistö-, vuokraus- ja tutkimuspalvelut; liike-elämän palvelut Koulutus Kuljetus, varastointi ja tietoliikenne Terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut Rakentaminen Tukku- ja vähittäiskauppa Julkinen hallinto ja maanpuolustus Majoitus- ja ravitsemistoiminta Muut yhteiskunnalliset ja henkilökohtaiset palvelut Mineraalien kaivu Maatalous, riistatalous ja metsätalous Lähde: Tilastokeskus 0 5 10 15 20 25 30 Maahanmuuttajat työnantajan mukaan v. 2003 2004 Työnantajan ja ammattiaseman mukaan miltei 90 prosenttia maahanmuuttajista on palkansaajia, ja toimivat pääosin yksityisellä sektorilla. Tästä jaosta poikkeaa eniten Ruokolahti, jossa maahanmuuttajat ovat sijoittuneet julkiselle sektorille, sekä Luumäki, jossa miltei kaikki maahanmuuttajat ovat yksityisellä sektorilla. Lappeenranta Imatra Joutseno Lemi Luumäki Parikkala Rautjärvi Ruokolahti Savitaipale Suomenniemi Taipalsaari Ylämaa Julkinen sektori Yksityissektori Muut Lähde: Tilastokeskus 0 10 20 30 40 50 60 70 Tuloluokittain tarkasteltuna maahanmuuttajissa on paljon ihmisiä, joilla ei ole tuloja lainkaan. Tähän ryhmään kuuluvat lasten lisäksi muut työvoimaan kuulumattomat. Pienituloisimmat ryhmät ovat siten hyvin riippuvaisia tulonsiirroista tai puolison/vanhempien tms. tuloista. Ei tuloja 2-2999 3000-5999 6000-8999 9000-11999 12000-16999 17000-21999 22000-26999 Maahanmuuttajat tuloluokkien mukaan v. 2003 2004 27000-31999 32000-41999 42000-51999 52000+ 0 50 100 150 200 250 300 Lähde: Tilastokeskus 15
SUOMALAISTEN SUHTAUTUMINEN MAAHANMUUTTAJIIN Maahanmuuton seurauksena kantaväestön keskuuteen syntyy erilaisia etnisiä ryhmiä. Kulttuurien kohtaamisesta aiheutuu tiettyjä vaikutuksia kantaväestön elämään, mutta maahanmuuttajalle rankka elämänmuutos voi muodostua stressitekijäksi. Muuttostressiin vaikuttavat monet tekijät, mutta yksi on vastaanottavan yhteiskunnan luonne. On havaittu, että maahanmuuttajien henkinen hyvinvointi on parempi sellaisissa vastaanottavissa maissa, joissa harjoitetaan monikulttuuripolitiikkaa. Tällä tarkoitetaan toimintaa, jossa maahanmuuttajia kannustetaan ylläpitämään omaa kulttuuriaan, mutta myös tutustumaan ja toimimaan muiden kulttuurien edustajien kanssa. Kaikesta huolimatta monikulttuurisessakaan yhteiskunnassa ihmiset eivät ole tasa-arvoisia vaan hyvinkin eri tavalla kohdeltuja. Myös vähemmistöt voivat sortaa toisiaan. siirtoina. Lähialueilta muuttaneiden osalta aika on vielä lyhyempi. Eniten pelätään ja ihaillaan erilaisia Kielteisiä asenteita maahanmuuttajia kohtaan selittävät myös etniset ennakkoluulot, pelot ja torjunta uutta ja vierasta kohtaan. Tämä ilmenee rasismina ja syrjintänä. Toisen maailmansodan kokemukset ja siirtomaavallan luhistuminen 1900-luvun jälkipuoliskolla ovat johtaneet avoimen rasismin tuomitsemiseen ja tilalle on tullut ns. uusrasismi. Toiseutta ja syrjintää ei enää niin paljon perustella biologisin (ulkonäön, ihonvärin tms.) perustein, vaan nationalismiin ja kulttuurieroihin perustuvin argumentein. LAURI HEINO Talouden elpyminen lieventää ennakkoluuloja Suhtautuminen maahanmuuttajiin vaihtelee vastaanottajamaan taloudellisen tilanteen mukaan. Huoli omasta työpaikasta, asunnon saamisesta ja sosiaalisista etuuksista voi kiristää asenteita. Kielteistä suhtautumista maahanmuuttajiin selittävätkin keskeisesti sosioekonomista asemaa koskevat joko kuvitellut tai todelliset uhkakuvat. Tämän uhan kokemukset voimistuivat selvästi laman ja suurtyöttömyyden aikana. Tämän saivat kokea nahoissaan 1990-luvun alkuvuosina maahan turvapaikan hakijoina tulleet somalit ja entiset jugoslaavit. Sitä ennen Suomeen ei ollut juurikaan tullut ulkonäöltään suomalaisista erottuvia turvapaikanhakijoita Afrikan maista. Sen sijaan noihin aikoihin maahan tulleisiin inkerinsuomalaisiin suurin osa suomalaisista suhtautui myönteisesti. Etnisen ryhmän arvostus voi nousta, kun esimerkiksi nuorisokulttuuri tai urheilu nostaa esiin tähtiä, joissa ihonväriin ja muihin fyysisiin eroihin perustuva toiseus onkin kauneuden ja positiivisen kiinnostuksen merkki. Kun talous elpyi ja työttömyys väheni, pakolaisten ja muiden ulkomaalaisten maahanmuuttoon liitetyt sosioekonomisen uhan kokemukset vähenivät. Tämä selittää sitä, että asenteet ovat lientyneet huolimatta maahanmuuttajien määrän kasvusta. Väestön vanhenemisesta johtuva työvoimapulan uhka on saanut jopa aikaan sen, että maahanmuuttajat nähdään ensi kertaa Suomen historiassa taloudellisena voimavarana. Muuttajista voi syntyä jopa kilpailua. Vapaaehtoisen maahanmuuttajan on laskettu maksavan jo kuudentena maassaolovuotenaan välittömiä veroja enemmän kuin mitä on saanut suorina tulon- Länsieurooppalaisten kokemuksissa ja esityksissä etniseen toiseuteen liittyy nykyisin neljä ulottuvuutta: alempiarvoisuus, outous, uhkaavuus, mutta myös kiehtovuus. Helpointa on suhtautua myönteisesti meitä kulttuuriltaan ja elintasoltaan lähimpänä oleviin muuttajiin. Asenteet ovat varauksellisempia ulkonäöltään ja kulttuuriltaan kantaväestöstä erottuviin ja elintasoltaan alhaisemmista maista tuleviin. Rasistinen väkivalta on joidenkin arvioiden mukaan lisääntymässä ja kohdistuu kaikkein pahimmin edellä mainittuihin ryhmiin. 16
Kontaktit ja myönteinen tieto karsivat pelkoja Maahanmuuton lisääntyessä myös kontaktit kantaväestön ja maahanmuuttajien kesken ovat yleistyneet. Kontaktien vaikutus on myönteinen ja ystävyyssuhteiden kautta saadaan tietoa, pystytään samaistumaan ja eläytymään toisen kokemuksiin. Ystävystyminen auttaa näkemään maahanmuuttajan yksilönä eikä vain ryhmänsä stereotyyppisenä edustajana. Runsas ulkomaan matkailu ja ulkomailla työskentely ovat yhteydessä myönteisiin asenteisiin maahanmuuttajia kohtaan. Eniten henkilökohtaisia kontakteja ulkomaalaisiin oli korkeasti koulutetuilla, johtajilla, ylemmillä toimihenkilöillä, yrittäjillä ja opiskelijoilla. Noin kolmasosa eläkeläisistä, maanviljelijöistä ja työntekijöistä ei tuntenut henkilökohtaisesti yhtään maahanmuuttajaa. Henkilökohtaisten kontaktien lisäksi mielipiteisiin vaikuttavat kodin asenteet, tuttavapiirissä omaksutut käsitykset sekä median välittämät tiedot ja niiden synnyttämät keskustelut. Medialla on suuri valta joko myönteisten mahdollisuuksien tai pelottavien uhkien korostamisen kautta vaikuttaa yleisen mielipideilmaston muodostumiseen. Myönteisten asenteiden yleistymisen myötä korostetaan mielipiteissä entistä enemmän kulttuurielämän monipuolistumista, kielitaidon, suvaitsevaisuuden, elämäniloisuuden ja ulkomaan kaupan lisääntymistä samoin kuin talouselämän elpymistä maahanmuuton myötä. Kaikkia ei katsota hyvällä Vaikka suhtautuminen maahanmuuttajiin onkin muuttunut myönteisemmäksi, suhtaudutaan eri syistä maahan tulleisiin eri tavalla. Myönteisyys on kasvanut erityisesti ulkomaalaisten työnhakijoiden, erityisosaajien, opiskelijoiden, eri syistä pakoon lähteneiden ja kehitysmaiden nälkää näkevien sekä ulkomaalaisten ottolasten vastaanottamiseen. Kielteisimmin suhtauduttiin ilman muita motiiveja taloudellisen asemansa parantamisen vuoksi maahan muuttaviin. Entisen Neuvostoliiton alueelta muuttaneisiin suhtaudutaan Suomessa eri lailla kuin muualta maahan muuttaneisiin. Venäläisten maahanmuuttajien elinolot ovatkin Suomessa huonommat kuin esimerkiksi virolaisten. Jonkin verran on myös niitä mielipiteitä, joiden mukaan suomalainen kulttuuri joutuu uhanalaiseksi maahanmuuton lisäyksen myötä. Vielä enemmän pelätään huumeiden, aidsin, rikollisuuden ja levottomuuksien leviämistä Suomeen. Suomalaiset myös odottavat maahanmuuttajilta nöyryyttä, koska maahanmuuttajat saavat nauttia hyvinvointivaltiomme eduista 2. Maahanmuuttajat eivät saisi ainakaan julkisesti moittia Suomea, suomalaisia tai sosiaaliturvajärjestelmäämme. Päinvastoin maahanmuuttajan pitäisi avoimesti osoittaa kiitollisuutta päästyään osalliseksi yhteiskunnastamme. Työvoimaa tarvitaan Työministeriön tutkimuksen 3 mukaan 62 prosenttia vastanneista oli sitä mieltä, että työnhakijoita on otettava nykyistä enemmän tai ainakin nykyisen verran. Ulkomaisiin työnhakijoihin suhtautuminen on kuitenkin erilaista eri väestöryhmissä. Näihin asenteisiin vaikuttivat kontaktit maahanmuuttajiin. Ikä vaikutti niin, että nuorten työikäisten asenteet olivat myönteisimpiä, joskin näissä miesten keskuudessa oli varauksellisuutta enemmän. Nuorista pojista joka neljäs piti itseään rasistisena ja kannatti ainakin osittain skinheadien ulkomaalaisvastaista toimintaa. Eläkeläiset olivat kaikkein varauksellisimpia. Koulutus liensi asenteita, sillä oli selvä yhteys maahanmuuttoa koskeviin asenteisiin. Eniten koulutusta saaneet suhtautuivat kaikkein myönteisimmin ja heidän keskuudessaan vielä miehet hieman myönteisemmin kuin naiset. Ammattiasema vaikutti niin, että johtajat tai ylemmät toimihenkilöt sekä opiskelijat suhtautuivat muita myönteisemmin ulkomaalaisiin työnhakijoihin. Yrittäjien asenteissa sen sijaan on noussut varauksellisuutta. Oman työmarkkinaaseman vakaus vaikuttaa luonnollisesti asenteisiin maahanmuuttajia kohtaan. Niinpä kokopäivätyössä olevien asenteet olivatkin myönteisempiä kuin osaaikatyötä tekevien, työttömien tai työelämän ulkopuolella olevien. Kaupunkilaiset olivat myönteisempiä kuin maaseudun asukkaat, joilla melkein puolella oli torjuva asenne. Puoluekannan mukaan asenteet vaihtelivat niin, että vihreät ja kokoomuslaiset olivat myönteisimpiä, keskustalaiset taas kielteisimpiä. Uskonnollisuus vaikutti niin, että ne, joiden elämässä uskonnolla oli hyvin tärkeä asema, suhteutuivat myönteisemmin asiaan kuin vähemmän uskonnolliset. 2 Pehkonen: Maahanmuuttajan kotikunta. Kunnallisalan kehittämissäätiö. Tutkimusjulkaisu 52. 2006. 3 Magdalena Jaakkola: Suomalaisten suhtautuminen maahanmuuttajiin vuosina 1987-2003. Työpoliittinen tutkimus 286. Työministeriö. 17
Mieluummin palvelijaksi kuin pomoksi Työelämässä maahanmuuttaja hyväksytään yleisesti työtoveriksi, mutta huomattavasti harvempi suomalainen hyväksyisi ulkomaalaisen esimiehekseen. Suhtautuminen ulkomaalaisten toimimiseen palveluammateissa on myönteistä. Suomalaiset hyväksyisivät ulkomaalaisen kuitenkin mieluummin työpaikan siivoojaksi tai taksinkuljettajaksi kuin arvostetumpiin ammatteihin. Ulkomaalainen hyväksyttäisiin omien lasten opettajaksi tai hoitajaksi ja hoitavaksi lääkäriksi mieluummin kuin viranomaiseksi. Käytännössä työelämässä maahanmuuttajien työehtoja poljetaan niin, että monet heistä joutuvat työskentelemään alipalkattuina, työehtosopimuksia huonommilla ehdoilla etenkin siivous-, ravintola- ja kaupan aloilla. Haastatteluissa maahanmuuttajat tuovat esille sen, että heidät luokitellaan työtehtävissään ensisijaisesti etnisen taustansa perusteella ennemmin kuin ammattikuntansa edustajina. Esiin nousevat myös suomalaisten ennakkoluuloiset asenteet idästä tuleviin maahanmuuttajiin. Ilmassa on myös epäilyä maahanmuuttajan löyhästä työkulttuurista. Työnantajien luottamus maahanmuuttajan työmoraaliin lisääntyi, jos maahanmuuttaja oli avioliitossa suomalaisen kanssa. Hätä koskettaa suhteessa pakolaisiin Myös pakolaisiin suhtautuminen on em. työministeriön tutkimuksen mukaan muuttunut taloudellisen laman jälkeen myönteisemmäksi. Vastanneista 66 prosenttia on sitä mieltä, että pakolaisia voitaisiin vastaanottaa enemmän tai yhtä paljon kuin nykyisin. Myös kaikkein jyrkimmät kielteiset asenteet ovat vähentyneet siitä mitä ne olivat lamavuosina. Silloin asenteet maahanmuuttajiin kiristyivät ja heitä alettiin pitää uhkatekijänä omalle toimeentulolle ja elinehdoille. Tilannetta kärjisti se, että Neuvostoliiton suomalaisten paluumuuttajien ja heidän perheenjäsentensä lisäksi Suomeen saapui turvapaikanhakijoita sotaa käyvästä Somaliasta sekä entisen Jugoslavian alueelta. Sotaa pakoon lähteneisiin, ympäristötuhojen vuoksi pakoon lähteneisiin ja kehitysmaiden nälkää näkevien vastaanottamiseen suhtauduttiin myönteisemmin kuin poliittisista, uskonnollisista tai rodullisista syistä vainottuihin, joita Suomi taas on Geneven sopimuksessa sitoutunut vastaanottamaan. Suhtautumisessa näkyy mm. median vaikutus. Televisio välittää kuvaa sotaa pakenevista naisista, lapsista ja vanhuksista koteihin reaaliajassa. Tämä lisää myötätuntoa hätää kärsiviä kohtaan. Tämä ilmiö näkyy myös suomalaisten myönteisessä suhtautumisessa Kosovon albaaneihin, joiden epäinhimillisistä olosuhteista ja etnisistä puhdistuksista kerrottiin laajasti televisiossa. Sen jälkeen sama on toistunut Afganistanin ja Irakin sodan suhteen, jota kautta suomalaisten huomiota on kiinnitetty maailmanlaajuisiin etnisiin ja po- Suhtautuminen pakolaisten vstaanottamiseen % 50 45 40 35 30 25 20 15 10 5 0 Nykyistä enemmän Yhtä paljon kuin ennenkin Nykyistä vähemmän 1987 1993 1998 2003 Jaakkola: Suomalaisten suhtautuminen maahanmuuttajiin 1987-2003. TM 2005. liittisiin konflikteihin sekä islamilaisen maailman ongelmiin. Myös nämä pakolaisuutta synnyttäneet tapahtumat ovat osaltaan liennyttäneet kielteisiä asenteita pakolaisia kohtaan. Asenneilmapiirin muutosta kuvastaa myös se, että suomalaiset kannattivat suurempien pakolaismäärien vastaanottamista kuin lamavuosina. Silloin jopa viidennes olisi ollut sulkemassa rajoja kokonaan pakolaisilta. Tosin vieläkin joka kymmenes on tällä kannalla. Nyt lähes puolet vastaajista oli sitä mieltä, että Suomi voisi ottaa vastaan vuosittain vähintään 1000 kiintiöpakolaista nykyisten 750 sijaan. Vähintään 10 000 pakolaisen vastaanottamista kannattavien osuus on kasvanut vuosi vuodelta. 18
Koulutetut ja naiset myötämielisimpiä Asenteet pakolaisia kohtaan vaihtelevat eri väestöryhmien välillä. Naiset ovat suhtautuneet koko ajan myönteisemmin miehiin verrattuna. Varaukselliset asenteet ovat vähentyneet kaikissa ikäryhmissä laman jälkeen. Enemmistö kaikkiin ikäryhmiin kuuluvista oli sitä mieltä, että Suomen pitäisi ottaa vastaan pakolaisia nykyistä enemmän tai ainakin yhtä paljon, riippumatta siitä, mistä syystä he ovat lähteneet maanpakoon. Kielteiset asenteet tosin lisääntyivät naisten keskuudessa iän myötä. Miehillä asenteet olivat kovempia siinä, että he olisivat valmiimpia ottamaan ulkomaalaisia enemminkin koulutuksen perusteella ja vain työnhakuun, naisten asenteet taas olivat humanitaarisempia. Nuorten poikien keskuudessa kielteiset asenteet olivat yleisiä, joka kolmas suhtautui varauksellisesti pakolaisten vastaanottamiseen. Koulutus lisää suvaitsevaisuutta. Mitä korkeampi koulutus, sitä myönteisemmin pakolaisiin suhtauduttiin. Vähiten koulutusta saaneet, maanviljelijät ja eläkeläiset katsoivat muita useammin, että Suomi on jo tehnyt riittävästi pakolaisongelman ratkaisemiseksi asuttaessaan Karjalan siirtoväen. Enemmistö kaikkiin ammattiryhmiin kuuluvista vastaajista oli sitä mieltä, että Suomen pitäisi ottaa vastaan pakolaisia nykyistä enemmän tai ainakin yhtä paljon kuin ennenkin. Ammattiryhmien välillä on kuitenkin eroja niin, että johtajat ja ylemmät toimihenkilöt ja opiskelijat suhtautuivat muita myönteisemmin pakolaisten vastaanottoon. Epävakaa asema työmarkkinoilla kiristää asenteita pakolaisia kohtaan, lähes puolet työttömistä ja runsas kolmasosa osa-aikaisista oli sitä mieltä, että pakolaisia pitäisi ottaa nykyistä vähemmän. Kaupunkimaisissa kunnissa oltiin maaseutua myönteisempiä pakolaisten vastaanottoa kohtaan. Ne, jotka tunsivat henkilökohtaisesti vähintään kolme Suomessa asuvaa ulkomaalaista, suhtautuivat myönteisemmin kuin ne, jotka eivät juurikaan tunteneet ulkomaalaisia. Puoluepoliittisesti rivit hajoavat ja poliitikot eivät juuri ole rummuttaneet pakolaisten vastaanoton lisäämisen puolesta. Kaikissa puolueissa on sekä pakolaisiin varauksellisesti että myönteisesti suhtautuvia. Vihreiden ja vasemmistoliiton kannattajissa oli eniten myönteisesti suhtautuvia. Uskonnollisten ihmisten suhtautuminen oli myönteisempää kuin niiden, joille uskonto ei merkinnyt paljoakaan. Naimisiinmeno hämmentää vielä Paitsi uhkana omalle asemalle yhteiskunnassa, voidaan maahanmuuttajat kokea uhkana myös seurustelu- ja avioliittomarkkinoilla. Runsas puolet vastaajista, etenkin miehet ja eläkeikäiset, olivat sitä mieltä, että suomalaiset naiset ihastuvat liian helposti ulkomaalaisiin miehiin. Suhtautuminen suomalaisten naisten liian helppoon ihastumiseen ulkomaalaisiin miehiin oli osa maahanmuuttajiin liittyvää ennakkoluuloista asennekokonaisuutta. Sitä selittävät samat demografiset ja sosiaaliset taustatekijät kuin suhtautumista ulkomaalaisiin työnhakijoihin ja pakolaisiin sekä eri kansallisuusryhmien maahanmuuttoon. Eniten kannettiin tästä asiasta huolta maaseudulla, jossa muutoinkin on vajetta naimaikäisistä naisista. % 70 60 50 40 epäsuotavampaa, joskin myönteisempänä koettua kuin esimerkiksi somalin kanssa avioituminen. Käytännössä kahden kulttuurin avioliittojen yleistyminen puhuu kaiken kaikkiaan konkreettisesti etnisten ennakkoluulojen vähentymisen puolesta. Myönteinen suhtautuminen eräisiin kansallisuusryhmiin kuuluvien kanssa avioitumiseen Suhtautuminen kahden kulttuurin seka-avioliittoihin on muuttunut kaiken kaikkiaan myönteisemmäksi yleisen asenneilmapiirin lientymisen myötä. Myönteisimmin suhtauduttiin avioitumiseen inkerinsuomalaisen kanssa, sen jälkeen virolaisen kanssa. Avioituminen venäläisen kanssa oli merkittävästi 30 20 10 0 1987 1993 1998 2003 Inkerinsuomalaiset Venäläiset Virolaiset Somalit Jaakkola: Suomalaisten suhtautuminen maahanmuuttajiin 1987-2003. TM 2005. 19
Kieli ja ääni suodaan tulijalle VASTAVALO.FI / VILLE VIMPARI Valtaosa vastaajista on työministeriön tutkimuksen mukaan sitä mieltä, että maahanmuuttajien olisi hyvä säilyttää äidinkielensä ja opettaa sitä lapsilleen. Runsas puolet vastaajista kannatti sitä, että Suomen tulee järjestää ulkomaalaisille opetusta heidän äidinkielellään, jos he sitä haluavat. Vähintään neljä vuotta Suomessa asuneilla ulkomaan kansalaisilla on jo kunnallinen äänioikeus. Joka kolmas antaisi ulkomaan kansalaisten äänestää eduskuntavaaleissa sen jälkeen, kun he ovat asuneet muutaman vuoden Suomessa. Joka neljäs myöntäisi heille oikeuden asettua kansanedustajaehdokkaaksi. Äänioikeus ollaan valmiita suomaan maahanmuuttajalle muutaman maassaolovuoden jälkeen. Monet antaisivat heille oikeuden astua politiikkaan mukaan päättäjinäkin tietyn ajan jälkeen. Virkamieskin heltymässä Samoin kuin on tulkittavissa koko väestöä koskevan tutkimuksen perusteella asenteiden lientyneen maahanmuuttoon nähden, ovat myös viranomaisten asenteet 4 muuttuneet myönteisemmiksi. Maahanmuuttajien kohtaamisesta on tullut osa jokapäiväistä työtä. Eniten säännöllisiä kontakteja oli opettajilla, työvoimatoimistojen henkilöstöllä, rajavartiomiehillä ja poliisilla. Viranomaisten mielestä tervetulleimpia ulkomaalaisia olivat länsieurooppalaiset ja varsinkin pohjoismaalaiset. Vähiten kaivattuja ulkomaalaisryhmiä sen sijaan olivat Afrikasta ja Lähi-idästä tulevat sekä venäläiset. Inkeriläisiä kohtaan suosion kasvu on laantumassa. Halutaan hyviä maahanmuuttajia Viranomaiset haluavat Suomeen ensisijaisesti ulkomaalaisia, jotka tuovat maahan aineellista ja henkistä pääomaa: paitsi turisteja ja opiskelijoita, myös korkeasti koulutettuja, ahkeria ja mieluiten länsimaalaisia työperusteisia muuttajia. Noin puolet vastaajista halusi maahan myös nykyistä enemmän ulkomaalaisia adoptiolapsia. Pakolaisiin suhtautuminen oli suhteellisen myönteistä, sen sijaan uusista EU-maista lähtöisin olevien turvapaikanhakijoiden maahantuloon suhtauduttiin huomattavan nihkeästi. Viranomaiset näkisivät maahanmuuttajan mieluusti työvoimapulasta kärsivillä, heikosti palkatuilla palvelualoilla: siivousalan töissä, kaupan kassana, tarjoilijana tai taksikuskina. Tuttavaksi ja naapuriksi maahanmuuttaja hyväksyttäisiin melko hyvin. Rajavartiomiehet ja poliisit tosin olivat muita epäilevämmällä kannalla. Myös oikeusviranomaiset ja sairaanja terveydenhoitajat suhtautuivat hieman varauksellisesti ajatukseen ulkomaalaisesta naapurista. Ajatukseen maahanmuuttajasta työtoverina suhtauduttiin myönteisesti. Terveydenhoitoalan henkilöstöllä oli muita ryhmiä enemmän kokemuksia ulkomaalaistaustaisista työtovereista. Erityisen myönteiset kokemukset olivat poliiseilla. Käytännössä viranomaisilla oli kuitenkin vähän ulkomaalaistaustaisia työtovereita, niinpä monietniset kokemukset tulivat etupäässä asiakaskontakteista. Yleisesti ottaen kokemukset ulkomaalaistaustaisista asiakkaista olivat useimmiten myönteisiä. Maahanmuuttajia pidettiin kuitenkin vaikeina asiakkaina. Joka toinen poliisi, kolmannes opettajista ja runsas 40 prosenttia muista viranomaisista oli sitä mieltä, että maahanmuuttajat ovat hankalia asiakkaita. Rajamiehet ja poliisi toivat muita useammin esiin monietniseen asiakastyöhön liittyviä kielteisiä kokemuksia. Rajamiehet ja poliisit myös katsoivat muita useammin, että maahanmuuttajat itse provosoivat omalla käytöksellään ongelmatilanteiden syntymistä ja kielteisiä asenteita. Sen sijaan sosiaalityöntekijät olivat eniten ja selkeästi eri mieltä siitä, että maahanmuuttaja itse provosoisi tilanteita. 4 - Pitkänen: Etninen ja kulttuurinen monimuotoisuus viranomaistyössä. Edita 2006. 20