ORIMATTILAN URHEILUTALO, BETONIRAKENNETUTKIMUKSIA

Tutkimusselostus 1 (11) Jakelu: Tarkastaja, pvm Orimattilan kaupunki Tilapalvelu, Jarmo Koskinen Erkontie 9 PL46 16301 ORIMATTILA Hyväksyjä, pvm Korvaa raportin C-9960 4.11.2015 (lisätty saumausmassa-analyysit) ORIMATTILAN URHEILUTALO, BETONIRAKENNETUTKIMUKSIA 1 TILAUS 2 TEHTÄVÄ 3 KOHDE 4 YLEISTÄ 30.09.2015 / Jarmo Koskinen, Tilapalvelu, Orimattilan kaupunki. Kantavien betonirakenteiden kuntotutkimukset hankesuunnittelua varten. Erityisesti urheilutalon ja sen uimahallin kantavat betonirakenteet, jotka pyritään säilyttämään peruskorjauksessa. Orimattilan urheilutalon sisäpuoliset betonirakenteet ja muut rakenteet sovitussa laajuudessa. Kohteessa suoritettiin alustava katselmus 11.9.2015. Katselmuksessa olivat läsnä toimitilajohtaja Jarmo Koskinen Orimattilan kaupungilta sekä erikoisasiantuntija Aki Schadewitz ja tutkimuspäällikkö Juha Komonen Contesta Oy:stä. Kenttätutkimukset suoritettiin Contesta Oy:n toimesta. Toimenpiteet suorittivat 8.- 9.10 ja 14.10.2015 Juha Komonen sekä tutkimusavustajat Janne Schadewitz ja Tommi Kaurila. Contesta Oy toimii Suomen RakMk B4 tarkoittamana hyväksyttynä koestuslaitoksena sekä FINAS akkreditointipalveluiden akkreditoimana testauslaboratoriona T195, akkreditointivaatimus SFS-EN ISO/IEC 17025. 5 TUTKIMUSTULOKSET Tutkimustulokset on esitetty liitteessä 1-5. LIITTEET 1. Tutkimustulokset (mukana julkisivusaumamassan PCB- ja Pb-analyysit), 12 s. 2. Näytteenottokartat ja havainnot, 24 s. 3. Näyteselosteet, 4s. 4. Teräsmittausten tulokset, 5 s. 5. Valokuvat, 15 s. Contesta Oy, www.contesta.fi, Y-tunnus 1712699-6 Porraskuja 1, 01740 Vantaa, Puh. (09) 2525 2425, Fax. (09) 2525 2426 Varastokuja 1, 21600 Parainen, Puh. 0207 430 620, Fax. 0207 430 621

Tutkimusselostus 2 (11) 6 KOHTEEN TIETOJA Tutkimuksen kohteena oli 1978 valmistunut Orimattilan kaupungin urheilutalo ja erityisesti siinä olevan uimahallin betonirakenteet. Urheilutalon uimahallia on peruskorjattu vuosina 1999-2000, jolloin mm. pesuhuoneiden ja allashuoneen lattialaatoitus on uusittu. Uima-altaiden laatoitusta ei tuolloin uusittu. Uimahallin yläpohjassa olevien Nilcon-elementtien betonikannet poistettiin vuonna 2000, tilalle rakennettiin puuristikkoyläpohja ja vesikatolle asennettiin uusi vedeneristyskermi. Contesta Oy:n toimeksiannossa urheilutalon kantavia betonirakenteita ja allasrakenteita tutkittiin pistokoeluonteisesti valiten. Tutkittuja kantavia betonirakenteita olivat uimaallashallin yläpohjan Nilcon-elementti, Nilcon-elementtejä ja vesikattorakenteita kantava pitkän ikkunasivun kattopalkki, pitkän ikkunasivun kattopalkkeja kantavan pilarin alaosa sekä uima-altaan ja ikkunan välinen kävelytaso. Lisäksi tutkittiin ison uima-altaan seinän ulkopuolta, ison uima-altaan pohjan kantavaa palkkia ja palkkia kantavia pilareita. Rakennesuunnitelmia ei tutkimuksen alkaessa ollut käytettävissä. 7 TUTKIMUKSEN LUOTETTAVUUS Kokemusperäisten silmämääräisten havaintojen, laboratoriotutkimusten ja betonille ominaisten käyttäytymismallien perusteella tehtävissä olevat johtopäätökset ovat siinä määrin johdonmukaisia, että tutkittujen rakenteiden tämänhetkisen kunnon määrittely voidaan katsoa suoritetun kohtalaisen luotettavasti. Tutkimusnäytteiden sekä suojabetonikerrosten mittausten määriä voidaan pitää kohteen kokoon nähden riittävänä. Koska kuntotutkimus on aina pistokoeluonteinen, saattaa rakenteissa kuitenkin olla piileviä vaurioita, joita ei tämän tutkimuksen laajuuden puitteissa ole voitu havaita. Vaurioitumisen aste ja laajuus saattavat poiketa tutkimushetkellä todetusta tasosta, mikäli korjaustyön toteutuksen ajankohta ajoittuu kovin kauaksi tutkimushetkestä. Korjaussuunnittelussa sekä korjausurakkaan liittyvissä asiakirjoissa tulee varautua vaurioasteen sekä vaurioitumisen laajuuden poikkeamiin. Rakenteiden näytteenottokohdat valittiin silmämääräisen arvion perusteella siten, että rakenteiden kunnosta saataisiin kokonaiskuvan kannalta edustava otanta. Keskeiset kantavat rakenneosat käytiin läpi mutta kaikissa tiloissa ei ole käyty. Tutkimustulokset antavat luotettavan kuvan ainoastaan tutkituista näytteistä sekä niistä rakenneosista, joita niiden katsotaan edustavan. 8 TUTKIMUSMENETELMÄT Rakenteille suoritettiin kenttätutkimusten ja näytteenoton yhteydessä kokemusperäiseen silmämääräiseen arvioon perustuva yleistarkastus näkyvien vaurioiden havaitsemiseksi. Näytteenoton yhteydessä mitattiin terästen suojabetonipaksuuksia tallentavalla peitekerrosmittarilla. Betonirakenteista irrotettiin näytteitä betonin karbonatisoitumisen, kloridipitoisuuden, puristuslujuuden ja vetolujuuden määrittämiseksi sekä mikroskooppista ohuthieanalyysiä varten. Contesta Oy. Tämän asiakirjan osittainen julkaiseminen on sallittu vain Contesta Oy:n antaman kirjallisen luvan perusteella.

Tutkimusselostus 3 (11) Betonirakenteiden mahdollisia piileviä vaurioita sekä vaurioitumisen syitä sekä betonin materiaaliominaisuuksia tutkittiin laboratoriossa mikroskooppisen ohuthieanalyysin avulla porausnäytteistä valmistetuista 0,025 mm:n paksuisista preparaateista. Betonin karbonatisoitumisen etenemislaskelmat on suoritettu julkaisun By 42 Betonijulkisivun kuntotutkimus, 2002 kohdan 7.3.2 Korroosiovaurioiden laajenemisen arvioiminen ohjeiden mukaan. Karbonatisoitumiskerroin k saadaan kaavasta k = x/öt, jossa x = karbonatisoitumissyvyys (mm) havaintohetkellä, t = kohteen ikä havaintohetkellä vuosina. Karbonatisoitumissyvyys esimerkiksi 50 vuoden iässä saadaan tarvittaessa lasketuksi kaavasta k* Ö50. Rakennekerrosten (oikaisut ja alusbetoni) vetolujuuksia määritettiin rakennenäytteistä virallisesti kalibroidulla vetolaitteella voimassaolevan hyväksytyn standardin mukaisella menetelmällä. Vetolujuuden perusteella voidaan arvioida myös betonin laatua ja kelpoisuutta korjausalustaksi. Alustabetonin pinnan vetolujuuden oltava yleensä rakennetyypistä ja rasitusolosuhteista riippuen vähintään luokkaa 1,0-1,5 MN/m 2. Rakenneterästen kloridikorroosioriskiä on arvioitu julkaisussa Concrete Society Technical report no 26, Repair of concrete damages by reinforcement corrosion annettujen raja-arvojen perusteella seuraavasti: Korroosioriski on merkityksetön, kun kloridipitoisuus on alle 0,02 % betonin painosta Korroosioriski on matala, kun kloridipitoisuus on enintään 0,05 % betonin painosta Korroosioriski on keskitasoa, kun kloridipitoisuus on 0,05 0,15 % betonin painosta Korroosioriski on korkea kun kloridipitoisuus on yli 0,15 % betonin painosta Julkaisussa on esitetty myös raja-arvot jos betonin sementtimäärä tunnetaan. Tällöin saadaan tarkempi arvio terästen korroosioriskiä kloridipitoisuus sementin määrästä perusteella. Suomen Betoniyhdistyksen julkaisussa Betonijulkisivun kuntotutkimusohje By 42, 2002, esitetään korroosion käynnistymisen kynnysarvoksi 0,03 0,05 % betonin painosta. Korroosion käynnistyminen riippuu mm. betonin kosteudesta, tiiveydestä, sementin määrästä ja tyypistä. Korroosioriski on pienilläkin kloridipitoisuuksilla aina korkea, jos teräkset sijaitsevat karbonatisoituneessa betonissa. Kloridikorroosio voi käynnistyä myös pienillä betonin kosteuspitoisuuksilla. Ulkoseinäelementtien välisistä saumoista otettiin materiaalinäytteitä saumausaineen PCB- ja lyijypitoisuuden määrittämistä varten. 9 TULOSTEN TARKASTELU Tulosten tarkastelussa esitetään johtopäätökset ja pääpiirteinen yhteenveto tutkimustuloksista. Yksityiskohtaiset kenttä- ja laboratoriotutkimusten tulokset on esitetty liitteissä 1-5. Contesta Oy. Tämän asiakirjan osittainen julkaiseminen on sallittu vain Contesta Oy:n antaman kirjallisen luvan perusteella.

Tutkimusselostus 4 (11) 9.1 Rakenteissa havaitut näkyvät vauriot tai merkittävät havainnot Tutkituissa rakenneosissa havaitut merkittävimmät näkyvät vauriot on esitetty alla luettelomaisesti. Vaurioita on esitetty yksityiskohtaisemmin liitteen 1 kohdassa 1. Yleiskatselmus sekä liitteen 5 valokuvissa. Kohteessa havaittiin seuraavanlaisia vaurioita: Uima-allasta kantavissa pilareissa alaosien pää- ja hakateräkset ovat paikoin pahoin korroosion syövyttämiä. Vaurioituminen ulottuu avatussa kohdassa lattian rajasta ylöspäin ainakin 5-10 cm:n korkeudelle. Korroosion paisuntavoima on irrottanut alaosien suojaksi asennettua betonipeitettä pilarin sivuilla ja paikoitellen nurkissa n. 30 cm korkeuteen asti. Samaa ongelmaa esiintyy ainakin yhden allashuoneen kantavan pilarin alaosissa. Palloiluhallin maanvaraisessa betoniseinässä, joka on puhdistettu puhtaalle betonipinnalle, on pilariväleillä betonin kutistumisesta todennäköisesti aiheutuneita pystysuuntaisia halkeamia. Uima-altaan huoltokäytävien maanvaraisessa ja pinnaltaan käsittelemättömässä betoniseinässä esiintyy pystysuuntaisia halkeamia. Uima-altaan seinän käsittelemättömällä ulkopinnalla on paikoitellen ohutta, ruutumaista ja raudoitustankojen kohdalla olevaa halkeilua. Uima-altaan huoltotilan maanvaraisessa laatassa on halkemia. Uima-altaan ja ikkunaseinillä kulkevien kävelytasojen välinen sauma on aiemmin vuotanut monin paikoin ja uima-altaan huoltokäytävän katossa näkyy teräskorroosiovaurioita. Tutkimushetkellä ei havaittu märkyyttä uima-altaan alapuolisissa rakenteissa. Ainoastaan kahdessa kohdassa oli tihkuvuotoa. Vuotokohdan ympärillä oli paikoitellen merkittäviä teräskorroosiovaurioita, koska klooratun allasveden räskorroosion ja syövyttävät myös betonia. Teräskorroosion paisuntatuotteet ovat paikoitellen aiheuttaneet betonin halkeilua ja lohkeamista vuotopaikoissa ja ympäristössä. Paikalla valetuissa uima-altaan kantavissa betonirakenteissa havaittiin paikoin hakaterästen olevan näkyvissä eli liian lähellä ulkopintaa. Teräkset ovat vähintäänkin kevyessä pintaruosteessa. Vaurioita tai muita korjauksen kannalta merkittäviä havaintoja esitetään lisäksi liitteen 5 valokuvissa ja kuvateksteissä. 9.2 Yhteenveto tutkimustuloksista rakennetyyppikohtaisesti 9.2.1 Kantavat pilarit yleistä Allashallista tutkittiin yksi pilari ja uima-altaan alapuolelta kolme allasta kannattavaa pilaria. Pilareiden alaosassa on allashallissa jalkalistatyyppinen keraaminen laatoitus ilmeisesti teräskorroosion vuoksi. Pilareiden alaosat joutuvat usein alttiiksi klooripitoisen allasveden roiskeille, jonka vuoksi betoniin kertyy ajan kuluessa klorideja, jotka Contesta Oy. Tämän asiakirjan osittainen julkaiseminen on sallittu vain Contesta Oy:n antaman kirjallisen luvan perusteella.

Tutkimusselostus 5 (11) aiheuttavat korroosioriskin rakenneteräksille. Terästen korroosio alkaa, kun kloridipitoisuus ylittää korroosion käynnistymisen edellyttämän kynnysarvon. Tutkituista pilareista suoritettiin betonin kloridipitoisuuden määrityksiä kloridiprofiileina kolmelta syvyystasolta ja usealla korkeudella lattiapinnasta otetuista näytteistä. Kloridipitoisuudet vaihtelivat 0,01 0,06 % betonin painosta, joten korroosioriskin tason voidaan todeta kloridipitoisuuden perusteella vaihtelevan merkityksettömästä - keskimääräiseen. 9.2.2 Allashuoneen kantava pilari Allashuoneen pilarista mitattiin kaikilta sivuilta sen näkyvältä osalta hakaterästen suojabetonikerroksen paksuudet. Terästen suojabetonipaksuus on keskimäärin 17 mm (vaihtelu 11 29 mm). Porausnäytteeseen osunut pystyteräs oli syydellä 29 mm ulkopinnasta. Betonin karbonatisoitumissyvyys on keskimäärin 6 mm (vaihtelu 5 8 mm) ja karbonatisoitumiskerroin on keskimäärin 1,0 mm a (vaihtelu 0,8 1,3 mm a). Teräkset sijaitsevat pääasiassa karbonatisoitumattomassa betonissa. Betonin karbonatisoituminen on ollut normaalia hitaampaa, joka johtunee mm. pilarin maalipinnoitteen suojavaikutuksesta. Pilarissa esiintyy yhdessä nurkkateräksessä jo alkua pidemmälle edennyttä korroo-siota noin 40 cm:n matkalla. Teräksen korroosiotuoteiden paisumisvoima on todennäköisesti lohkaissut suojabetonia pois teräksen päältä tällä kohdalla. Betonin kloridipitoisuuksia mitattiin pilarin alapäästä roiskevedelle altistuvista kohdista usealla korkeudella (10 cm, 25 cm ja 50 cm) lattiapinnasta ja usealla syvyydellä (syvyysvälit 0-10 mm, 10-20 mm ja 20-30 mm) rakenteen ulkopinnasta. Kloridipitoisuus mittauskohdassa vaihteli 0,01 0,06 % betonin painosta ollen suurin betonipinnassa lähellä lattiapintaa, jonka vuoksi kloridikorroosion riski on pilarin alapäässä keskimääräinen. Muita näkyviä merkkejä teräskorroosiosta kuin em. pilarin nurkkateräksessä, ei havaittu. Ko. pilarin alaosaan voi kohdistua kävelytason betonilaatasta kosteusrasitus, mikä aikaansaa betonissa korroosiolle otolliset olosuhteet. Ohuthieanalyysin perusteella betonin mikrorakenne on tavanomainen. Pilarin huokosissa ei havaittu haitallisia täytekiteytymiä. Pilarin maalipinta on suojannut betonia näiltä rasituksilta. Pilarin puristuslujuustulos oli tavanomainen 32 MPa. Pilarin vetolujuutta tutkittiin samasta näytteestä tehdyllä kolmella vedolla. Aluksi maalipinta poistettiin mekaanisesti ja näytteen pintaan liimattiin vetokappaleet. Tasoitteen vetolujuus oli 0,3 MPa. Tämän jälkeen näytteen pinnasta poistettiin sahaamalla tasoitekerros ja osa pintakerrosta ja siihen liimattiin uusi vetokappale. Toisella kerralla ja syvemmältä betonista vetolujuus oli 1,8 MPa. Kolmas vetolujuus oli 1,7 MPa. Saadut lujuustulokset ovat tavanomaisia. 9.2.3 Uima-altaan kannattavat pilarit Uima-altaan kantavasta pilarista mitattiin kaikilta sivuilta hakaterästen suojabetonikerroksen paksuudet. Terästen suojabetonipaksuus on keskimäärin 22 mm (vaihtelu 7 53 mm). Porausnäytteeseen osunut pystyteräs oli syydellä 23 mm ulkopinnasta. Betonin karbonatisoitumissyvyys on keskimäärin 6 mm (vaihtelu 5 8 mm) ja karbonatisoitumiskerroin on keskimäärin 1,2 mm a (vaihtelu 1,0 1,3 mm a). Contesta Oy. Tämän asiakirjan osittainen julkaiseminen on sallittu vain Contesta Oy:n antaman kirjallisen luvan perusteella.

Tutkimusselostus 6 (11) Teräkset sijaitsevat pääasiassa karbonatisoitumattomassa mutta osa hakateräksistä on aivan pinnassa ja niissä on näkyvää korroosiota (ruostetta). Pilarin alapäässä esiintyy terästen korroosiota, pinnan värivaihtelua ja lohkeamista sekä nurkkien lohkeamisia. Nurkkien lohkeamien kohdalla betoni karbonatisoituu erittäin nopeasti ja teräkset menettävät betonin emäksisen suojauksen. Nurkkateräksissä on paikoitellen käynnissä jo merkittävää, alkua pidemmälle edennyttä korroosiota, noin 5-10 cm:n matkalla lattiapinnasta. Terästen korroosiotuoteiden paisumisvoima on lohkaissut suojabetonia pois teräksen päältä nurkissa 10-20 cm matkalla ja pilarin sivuilla. Ko. kohtia avattiin ja todettiin korroosioasteen olevan lyhyellä matkalla lattiapinnasta erittäin korkeahkoa luokkaa, terästen pinnasta on syöpynyt pois useita millimetrejä. Ko. pilarin alaosaan voi maanvaraisesta laatasta ilmeisesti kohdistua kosteusrasitus, mikä aikaansaa betonissa korroosiolle otolliset olosuhteet. Tämä näyttää todennäköiselle syylle paikalliseen teräskorroosioon. Betonin kloridipitoisuuksia mitattiin pilarin MP3 alapäästä usealla korkeudella (5 cm, 20 cm ja 40 cm) lattiapinnasta ja usealla syvyydellä (syvyysvälit 0-10 mm, 10-20 mm ja 20-30 mm) rakenteen ulkopinnasta. Kloridipitoisuus mittauskohdassa vaihteli 0,01 0,06 % betonin painosta ollen yleensä suurin betonissa lähellä ulkopintaa, jonka vuoksi kloridikorroosion riski on pilarin ulkopinnassa keskimääräinen. Kahdessa muussa tutkitussa uima-allasta kannattavassa pilarissa havaittiin samanlaista alaosan värivaihtelua ja toisessa myös nurkkien lohkeamisia. Pilareita ei avattu tutkimuksen yhteydessä. 9.2.4 Allashuoneen ja yläpohjan kattopalkit Allashuoneen pitkän ikkunasivun katon palkista mitattiin hakaterästen suojabetonikerroksen paksuudet. Terästen suojabetonipaksuus on keskimäärin 52 mm (vaihtelu 32 65 mm). Betonin karbonatisoitumissyvyys on keskimäärin 4 mm (vaihtelu 3 5 mm) ja karbonatisoitumiskerroin on keskimäärin 0,7 mm a (vaihtelu 0,5 0,8 mm a). Teräkset sijaitsevat karbonatisoitumattomassa betonissa. Betonin karbonatisoituminen on ollut normaalia hitaampaa, mikä johtunee mm. palkin maalipinnoitteen suojavaikutuksesta. Pitkän ikkunaseinän betonipalkin kloridipitoisuuksia mitattiin usealla syvyydellä (syvyysvälit 0-10 mm, 10-20 mm ja 20-30 mm) palkin sivupinnasta. Kloridipitoisuus kaikissa mittauskohdassa oli 0,01 % betonin painosta eli terästen kloridikorroosioriski on merkityksetön. Ohuthieanalyysin perusteella betonin mikrorakenne on tavanomainen. Muutamin paikoin kivirakeet ovat heikosti tarttuneet pastaan, mikä liittynee tuoreen betonin tiivistämiseen. Kivirakeiden heikko tartunta lisää betonin läpäisevyyttä. Pilarin huokosissa ei havaittu kloridi- tms. ylimääräisiä täytekiteytymiä. Pilarin maalipinta on suojannut betonia näiltä rasituksilta. Allashuoneen ja yläpohjan kattopalkin maalaamattoman pinnan kloridipitoisuus tutkittiin ottamalla jauhenäyte syvyyksillä 0-10 mm, 10-20 mm ja 20-30 mm palkin sivupinnasta saunan alaslasketun katon yläpuolisessa tilassa. Kloridipitoisuus vaihteli 0,01 % - 0,03 % betonin painosta eli terästen kloridikorroosioriski on merkityksetön tai matala. Contesta Oy. Tämän asiakirjan osittainen julkaiseminen on sallittu vain Contesta Oy:n antaman kirjallisen luvan perusteella.

Tutkimusselostus 7 (11) 9.2.5 Uima-altaan kantava palkki Uima-altaan kantavasta palkista mitattiin hakaterästen suojabetonikerroksen paksuudet. Terästen suojabetonipaksuus on keskimäärin 37 mm (vaihtelu 18 58 mm). Näytteeseen osunut hakateräs oli syydellä 35 mm ulkopinnasta. Betonin karbonatisoitumissyvyys on keskimäärin 4 mm (vaihtelu 2 5 mm) ja karbonatisoitumiskerroin on keskimäärin 0,7 mm a (vaihtelu 0,3 0,8 mm a). Teräkset sijaitsevat karbonatisoitumattomassa betonissa. Uima-altaan palkin maalaamattoman kyljen kloridipitoisuus tutkittiin ottamalla jauhenäyte syvyyksillä 0-10 mm, 10-20 mm ja 20-30 mm palkin sivupinnasta. Kloridipitoisuus vaihteli 0,01 % - 0,04 % betonin painosta eli terästen kloridikorroosioriski on merkityksetön tai matala. Uima-altaan kantavan palkin pinnassa oli ohuita pystysuuntaisia halkeamia, usein hakaterästen kohdalla, noin 40 cm välein. Ohuthieanalyysi osoitti pinnassa näkyvän halkeaman mutkittelevan kivirakeet kiertäen tai kivirakeiden pintoja noudattaen vielä syvemmälle betoniin. Näytelieriön näytteenottojäljestä (liite 2, kuva 29) nähdään halkeaman yhä jatkavan syvemmälle rakenteeseen. Betonissa on tämän halkeaman kanssa samansuuntaisia ohuita mikrohalkeamia, mikä viittaisi halkeamien syntyneen alun perin tuoreeseen betoniin. Paikoin kivirakeet ovat heikosti tarttuneet pastaan, mikä liittynee tuoreen betonin tiivistämiseen. Kivirakeiden heikko tartunta lisää betonin läpäisevyyttä. Palkin huokosissa ei havaittu kloridi- tms. ylimääräisiä täytekiteytymiä. Rakenteen säännölliset halkeamat syntyvät usein tuoreen betonin plastisen vaiheen aikana. Kovettuneen betonirakenteen kutistuminen ja käytönaikaiset rakenteen kuormituksesta aiheutuvat vetojännitykset voivat myös osaltaan lisätä halkeamien muodostumista. 9.2.6 Yläpohjan Nilcon-elmentit Nilcon-elementin alapinnasta mitattiin jännepunosten suojabetonikerroksen paksuudet. Jänneterästen suojabetonipaksuus on keskimäärin 19 mm. Näytteeseen osunut jänneteräs oli syydellä 19 mm alapinnasta. Betonin karbonatisoitumissyvyys on keskimäärin 10 mm. Teräkset sijaitsevat pääasiassa karbonatisoitumattomassa betonissa eikä merkkejä korroosiosta (ruosteesta) havaittu. Betonielementin kloridipitoisuuksia mitattiin elementin alapinnasta syvyysväleillä 0-10 mm ja 10-20 mm. Kloridipitoisuus mittauskohdassa vaihteli 0,01 0,02 % betonin painosta ollen suurempi betonipinnassa lähellä ulkopintaa. Elementin alapinnan kloridikorroosion riski on matala. 9.2.7 Kävelytaso uima-altaan pitkällä ikkunaseinällä Kävelytason alapinnassa näkyvillä olevissa pitkittäissuuntaisissa asennusteräksissä on käynnissä teräskorroosio. Muodostuneet korroosiotuotteet ovat paikoitellen lohkaisseet hieman suojabetonia teräksen päältä/ympäriltä. Rakennepiirustusten mukaan kävelytason varsinainen raudoitus on syvemmällä. Contesta Oy. Tämän asiakirjan osittainen julkaiseminen on sallittu vain Contesta Oy:n antaman kirjallisen luvan perusteella.

Tutkimusselostus 8 (11) Piirustusten mukaan lähimpänä kävelytason alapintaa on poikittaissuuntainen raudoitus ja tämän takana kävelytason pitkittäissuuntainen raudoitus. Kävelytason alapinnasta mitatut suojabetonikerroksen paksuudet osoittivat, että poikittaissuuntaisten terästen suojabetonipaksuus on keskimäärin 13 mm (vaihtelu 7 31 mm) ja kävelytason pitkittäissuuntaisten terästen suojabetonipaksuus on keskimäärin 20 mm (vaihtelu 7 43 mm). Kävelytason alapinnan (=huoltokäytävän katto) betonin kloridipitoisuus mitattiin syvyysväleillä 0-10 mm, 10-20 mm ja 20-30 mm. Kloridipitoisuus mittauskohdassa vaihteli ollen kävelytason pinnassa (0-10 mm) 0,09 % betonin painosta ja syvemmällä 0,01 %. Kloridimäärityksen perusteella terästen korroosioriski on alapinnassa (0-10 mm) keskimääräinen ja syvemmällä merkityksetön. Kävelytason alapinnan karbonatisoitumissyvyys mitattiin rakenteesta liuosmenetelmällä kloridinäytteen irrotuksen yhteydessä. Betonin alapinta oli karbonatisoitunut 15-25 mm syvyyteen eli hieman pitkittäisteräksen sijaintia syvemmälle. Kloridijauheen näytteenottokohdalle osunut pitkittäissuuntainen teräs oli noin 20 mm syvyydellä alapinnasta. Alapinnan teräkset sijaitsevat siis pääasiassa karbonatisoituneessa betonissa. Käsittelemättömän betonipinnan karbonatisoituminen on ollut normaalia nopeampaa, mikä ilmeisesti johtunee huoltokäytävän kautta tapahtuvasta allashuoneen ilmanvaihdosta. Kävelytason alapinnan terästen pinnalla on teräskorroosio jo käynnissä. Pitkittäissuuntaisen teräksen ulkopinnalla oli teräskorroosiotuotteita. 9.2.8 Uima-altaan kävelytasoa kannatteleva loiskekourun uloke pitkällä ikkunaseinällä Valumajäljet uima-altaan loiskekourun ympäristössä, läpivienneissä tai loiskekourun ja kävelytason välisessä saumassa kertovat aiemmista uimahallin käytön aikana tapahtuneista vuodoista. Tutkimushetkellä loiskekourun ulokkeessa havaittiin yksi tihkuvuotokohta. Vuotokohdalla oli pystysuuntainen ainakin 60 mm syvyyteen betonipinnasta kulkeva halkeama, joka osittain oli jo tiivistynyt läpisuotautuneesta ja kovettuneesta kalkkisuodosta. Ohuthieanalyysi osoitti pinnassa näkyvän halkeaman mutkittelevan ja etenevän näytettä (pituus 50 mm) syvemmälle betoniin. Betonissa on tämän halkeaman kanssa rinnakkaisia halkeilua, mikä viittaa halkeamien syntyneen alun perin tuoreeseen betoniin. Muutamin paikoin kivirakeet ovat heikosti tarttuneet pastaan, mikä liittynee tuoreen betonin tiivistämiseen. Kaikki tämä lisää betonin läpäisevyyttä. Palkin huokosissa ei havaittu kloridi- tms. ylimääräisiä täytekiteytymiä. 9.2.9 Uima-altaan seinän ulkopinta Halkeamat uima-altaan seinän käsittelemättömässä ulkopinnassa ovat ulkopintaa lähellä olevien vaaka- ja pystyterästen kohdalla. Uima-altaan ulkopinnasta mitattiin terästen suojabetonikerroksen paksuudet. Piirustusten mukaan lähimpänä ulkopintaa on pystysuuntainen raudoitus ja tämän takana vaakasuuntainen raudoitus. Uima-altaan ulkopinnasta mitatut Contesta Oy. Tämän asiakirjan osittainen julkaiseminen on sallittu vain Contesta Oy:n antaman kirjallisen luvan perusteella.

Tutkimusselostus 9 (11) suojabetonikerroksen paksuudet osoittivat, että pystysuuntaisten terästen suojabetonipaksuus on keskimäärin 28 mm (vaihtelu 6 54 mm) ja seinän vaakasuuntaisten terästen suojabetonipaksuus on keskimäärin 29 mm (vaihtelu 9 51 mm). Tutkimusnäytteet otettiin halkeamien kohdilta. Porausnäytteeseen osunut pystyteräs oli syydellä 10 mm ulkopinnasta vaakateräs syvyydellä 14 mm ulkopinnasta. Betonin karbonatisoitumissyvyys on keskimäärin 5 mm (vaihtelu 4 6 mm) ja karbonatisoitumiskerroin on keskimäärin 0,9 mm a (vaihtelu 0,8 1,0 mm a). Teräkset sijaitsevat pääasiassa betonin karbonatisoitumattomalla vyöhykkeellä. Halkeamien kohdalla ja reunoilla betoni tosin karbonatisoituu nopeasti, joten pistemäisen teräskorroosion alkaminen voi olla paikoitellen nopeaa. Merkkejä alkaneesta teräskorroosiosta ei havaittu. Uima-altaan seinän ulkopinnan kloridipitoisuuksia mitattiin ulkopinnasta syvyysväleillä 0-10 mm, 10-20 mm ja 20-30 mm. Kloridipitoisuus mittauskohdassa vaihteli ollen uima-altaan seinän ulkopinnassa (0-10 mm) 0,11 % betonin painosta ja syvemmällä 0,01 % - 0,02 %. Kloridimäärityksen perusteella terästen korroosioriski on ulkopinnassa (0-10 mm) keskimääräinen ja syvemmällä matala tai merkityksetön. 9.2.10 Uima-altaan huoltokäytävän maanvarainen seinä ja kävelytason alapinta allashuoneen pihaoven kohdalla Uima-altaan huoltokäytävän päässä, allashuoneen lasijulkisivun ulko-oven kynnyksen tuuletusritilän kohdalla, oleva maanvaraisen betoniseinän yläreuna on halkeillut merkittävästi. Betonin kloridipitoisuuksia mitattiin kävelytason alapinnasta reunan lähettyvillä (syvyysvälit 0-10 mm, 10-20 mm ja 20-30 mm) sekä maanvaraisen ulkoseinän halkeilleesta yläosasta (syvyysvälit 0-10 mm ja 10-20 mm). Kloridipitoisuus mittauskohdissa vaihteli 0,07 0,21 % betonin painosta, joten betonin kloridikorroosion riski paikoitellen on korkea. Betonin karbonatisoituminen selvitettiin avatusta rakenteesta fenolftaleeniliuosmenetelmän avulla. Katon alapinta ja seinän yläpää on karbonatisoitunut terästen takapuolelle asti ja korroosio teräksien pinnalla on käynnistynyt ja paikoitellen rapauttanut/ irrottanut betonipintaa. Terästen korroosiotuoteiden paisumisvoima oli lohkaissut suojabetonia pois teräksen päältä aikaansaaden pinnan halkeilua. Alatason maanvaraisen seinän yläosaan kohdistuu pihaoven kohdalla mahdollisesti lämpötila-, kosteus- tai kloridirasitusta, mikä aikaansaa betonissa korroosiolle otolliset olosuhteet. Tämä näyttää todennäköiselle syylle paikalliseen teräskorroosioon. 9.2.11 Ulkoseinäelementtien saumausaine Saumamassassa MP12 olevien pienien lyijy- ja PCB-pitoisuuksien perusteella saumamassaa ei tarvitse käsitellä ongelma-jätteenä. Saumamassassa MP13 on lyijyä 22000 mg/kg ja PCB:tä < 0,40 mg/kg. Suuren lyijypitoisuuden perusteella saumamassa tulee käsitellä ongelmajätteenä. Contesta Oy. Tämän asiakirjan osittainen julkaiseminen on sallittu vain Contesta Oy:n antaman kirjallisen luvan perusteella.

Tutkimusselostus 10 (11) 10 TOIMENPIDE-EHDOTUKSIA 10.1.1 Pilarit Ensisijaisena toimenpiteensä on pilareiden alapäiden terästen tarkastamien ja selvästi vaurioituneiden kantavien pilareiden alapäiden korjaaminen. Pilareiden alapäiden vaurioitumisen seurauksena on rakenteen kuormituskapasiteetti todennäköisesti jo jonkin verran voinut pienentyä ja ongelma pahenee ajan kuluessa ellei suoriteta uutta oikeaoppista korjausta. Terästen kloridikorroosio etenee niin kauan, kun betonissa on terästen ympärillä klorideja pienissäkin kosteuspitoisuuksissa. Kaikki kloridipitoinen betoni on poistettava kestävän korjaustuloksen saavuttamiseksi. Lisäksi on huomattava, että klorideja on saattanut tunkeutua pilariteräksiin myös lattiapinnan alapuoliselle osalle, joten rakennetta on avattava korjattaessa myös alaspäin. Kloridipitoisen betonin poistaminen pilareista ohentaa poikkileikkausta todennäköisesti siinä määrin paljon, ettei paikkauslaasti ole ominaisuuksiltaan riittävää korvaamaan poistettua rakennetta kantavuuden suhteen. Todennäköisesti joudutaan suorittamaan alkuperäisen pilarin ulkomittoja kasvattava vaippakorjaus normaalilla betonivalulla. Tällöin on otettava huomioon, että vanha pilari aiheuttaa vaippaan sen kutistuessa halkeamia synnyttäviä pakkovoimia, koska se ei enää kutistu vaan muodostaa estetyn kutistuman tilanteen. Vaippa joudutaan sen vuoksi raudoittamaan erittäin vankasti halkeilun estämiseksi. Huolellisella koostumuksen suunnittelulla voidaan vaippabetonin ominaiskutistumaa ja halkeiluriskiä minimoida. Ennen pilareiden alapäiden piikkausta voidaan yläpuoliset rakenteet joutua tukemaan tilapäisesti. 10.1.2 Palkit Allashuoneen kattopalkin terästen suojabetonikerros sekä kattopalkin pinnoite ovat suojanneet betonirakennetta karbonatisoitumiselta, kosteudelta ja kloridien tunkeutumisen aiheuttamalta teräskorroosiolta. Kattopalkkien pinnoittamattomissa osissa pinnan kloridipitoisuus oli hieman koholla. Kattopalkkien pinnoittamattomat osat tulisi suojata hiilidioksidia läpäisemättömällä pinnoitteella hallin korjaustyön aikana. Uima-altaan kantava palkkien pinnalla on noin 40 cm välein ohuita halkeamia. Palkin pinnan kloridipitoisuus oli hieman koholla. Terästen pistekorroosion välttämiseksi palkkien rakenteet tulisi suojata halkeamia silloittavalla, vesihöyryä läpäisevällä pinnoitteella hallin korjaustyön aikana. 10.1.3 Nilcon-yläpohjaelementit Allastilan katon rakenneavauspisteestä suoritettujen havaintojen mukaan Nilconelementin uumassa oleva jänneteräs ei ole korroosiotilassa. Suojabetonikerros 19 mm on riittävä karbonatisoitumattomassa betonissa. Elementtien alapinnassa on lisäksi kosteus- ja kloridirasitukselta suojaava kalvo, lämmöneristys ja harvalaudoitus. Saunaja pesuhuonetilojen kohdalla Nilcon-yläpohjaelementtien alapinnassa on sama suojaava kalvo. Contesta Oy. Tämän asiakirjan osittainen julkaiseminen on sallittu vain Contesta Oy:n antaman kirjallisen luvan perusteella.

Tutkimusselostus 11 (11) Koska rakenne voi altistua kloorikaasuille ja Nilcon-elementtien betonissa on todettu hieman klorideja 20 mm:n syvyydellä, on alapinnan vetoterästen korroosiotila syytä tarkistaa varmuuden vuoksi vielä erikseen rakennetta avaamalla 2 pisteestä terästen kohdilta korjaustyön aikana. 10.1.4 Kävelytaso Alapinnan karbonatisoituminen on jo edennyt ainakin paikoitellen terästen ohi, joten karbonatisoitumisen hidastamisella ei enää ole merkitystä. Pinnassa olevat ruosteiset työteräkset voidaan poistaa ja urat laastipaikata. 10.1.5 Uima-altaan kävelytasoa kannatteleva loiskekourun uloke Uima-altaan kävelytasoa kannattelevan loiskekourun ulokkeen vuotavat halkeamat injektoidaan. 10.1.6 Uima-altaan käsittelemätön betonipinta (ulkopinta) Terästen pistekorroosion välttämiseksi vielä käsittelemätön seinäpinta tulisi suojata halkeamia silloittavalla, vesihöyryä läpäisevällä pinnoitteella hallin korjaustyön aikana. 10.1.7 Uima-altaan huoltokäytävän maanvarainen seinä Toimenpiteensä on allashuoneen pihaoven kohdalla olevan maanvaraisen seinän yläreunan terästen tarkastaminen ja rakenteen korjaaminen. Halkeamien kohdalla tapahtuvan terästen pistekorroosion välttämiseksi seinäpinta tulisi suojata halkeamia silloittavalla, vesihöyryä läpäisevällä pinnoitteella hallin korjaustyön aikana. 10.1.8 Ulkoseinäelementtien saumausaine Saumausainemassassa on ainakin paikoitellen suuri lyijypitoisuus, minkä perusteella julkisivuelementtien saumausainetta tulee käsitellä ongelmajätteenä. 10.1.9 Toimenpide-edotuksia esitetään myös liitteen 5 kuvateksteissä. Laadittavat korjausohjeet Edellä esitetyt toimenpiteet ovat ainoastaan suuntaa antavia ja yleispiirteisiä ehdotuksia. Koska kyseessä on erittäin vaativa korjauskohde, on kaikista korjaustoimenpiteistä syytä laatia yksityiskohtaiset suunnitelmat ja korjaustyöselitys, jossa yksilöidään selkeästi kaikki työvaiheet, käytettävät materiaalit, työ-menetelmät sekä työvaihekohtaiset laadunvarmistustoimenpiteet. Korjaussuunnitelmat on syytä laadituttaa erityisesti betonin korjaukseen sekä kloridikorroosiovaurioiden korjaamiseen perehtyneellä korjaussuunnittelijalla. Contesta Oy. Tämän asiakirjan osittainen julkaiseminen on sallittu vain Contesta Oy:n antaman kirjallisen luvan perusteella.

Tutkimusselostus 1 (12) Tutkimustulokset Liite 1 TUTKIMUSTULOKSET 1 YLEISKATSELMUS Yleiskatselmuksessa tehtiin havaintoja rakenteiden kunnosta pääpiirteisesti ja kokonaisvaltaisesti. Havaintoja tehtiin kokemusperäisen silmämääräisen arvion perusteella. Vauriokohtia valokuvattiin, kuvat on esitetty liitteessä 5. Katselmuksessa tehtiin seuraavia keskeisiä havaintoja: 2 NÄYTTEENOTTO Kohteen betonirakenteista irrotettiin näytteitä laboratoriotutkimuksia varten timanttiporauksella. Kohteesta irrotettiin seuraavat näytteet: Allashuone, betonipilarin alaosa (pitkällä ikkunaseinällä) MP1,Y Puristuslujuus, ohuthie ja karbonatisoituminen, näyte f 50 mm MP1,A Vetolujuus ja karbonatisoituminen, näyte f 50 mm MP1,10 Jauhenäyte 10 cm lattiasta kloridipitoisuuden määritystä varten 0-10, 10-20, 20-30 mm MP1,25 Jauhenäyte 25 cm lattiasta kloridipitoisuuden määritystä varten 0-10, 10-20, 20-30 mm MP1,50 Jauhenäyte 50 cm lattiasta kloridipitoisuuden määritystä varten 0-10, 10-20, 20-30 mm Allashuone, katon Nilcon-betonielementin alapinta rakenneavauksen kohdalla MP2 Jauhenäyte vetoteräksen kohdalta kloridipitoisuuden määritystä varten 0-10, 10-20 mm Betonin karbonatisoitumista määritettiin paikalla piikkausavanteesta Uima-allasta kannattava pilari MP3 Karbonatisoituminen, näyte f 50 mm MP3,5 Jauhenäyte 5 cm lattiasta kloridipitoisuuden määritystä varten 0-10, 10-20, 20-30 mm MP3,20 Jauhenäyte 20 cm lattiasta kloridipitoisuuden määritystä varten 0-10, 10-20, 20-30 mm MP3,40 Jauhenäyte 40 cm lattiasta kloridipitoisuuden määritystä varten 0-10, 10-20, 20-30 mm Betonin karbonatisoitumista määritettiin paikalla piikkausavanteesta Uima-allasta kannattava pilari MP4 Jauhenäyte 5 cm lattiasta kloridipitoisuuden määritystä varten 0-10, 10-20 mm Uima-allasta kannattava pilari MP5 Jauhenäyte 5 cm lattiasta kloridipitoisuuden määritystä varten 0-10, 10-20 mm Allashuone, yläpohjaa ja kattoa kannattava betonipalkki (pitkällä ikkunaseinällä) MP6,hie Ohuthie ja karbonatisoituminen, näyte f 50 mm MP6 Jauhenäyte palkin kyljestä kloridipitoisuuden määritystä varten 0-10, 10-20, 20-30 mm

Tutkimusselostus 2 (12) Tutkimustulokset Liite 1 Allashuoneen ja saunan seinän kohdalla yläpohjaa ja kattoa kannattava betonipalkki (näyte saunan alakaton yläpuolella olevasta käsittelemättömästä betonipinnasta) MP7 Jauhenäyte palkin kyljestä kloridipitoisuuden määritystä varten 0-10, 10-20, 20-30 mm Uima-altaan kävelytaso pitkällä ikkunaseinällä sekä loiskekourun sitä kannattava uloke MP8,hie Ohuthie ja karbonatisoituminen, ulokkeen vuotavan halkeaman kohta, näyte f 50 mm MP8 Jauhenäyte alapinnasta kloridipitoisuuden määritystä varten 0-10, 10-20, 20-30 mm Betonin karbonatisoitumista määritettiin paikalla poraus/piikkausavanteesta Uima-altaan seinän ulkopinta pitkällä ikkunaseinällä MP9,A Karbonatisoituminen pystyhalkeaman kohta, näyte f 50 mm MP9,Y Karbonatisoituminen vaakahalkeaman kohta, näyte f 50 mm MP9 Jauhenäyte seinäpinnasta kloridipitoisuuden määritystä varten 0-10, 10-20, 20-30 mm Uima-allasta kannattava palkki MP10,v Vetolujuus ja karbonatisoituminen, näyte f 50 mm MP10,o Ohuthie ja karbonatisoituminen hakeaman kohdalta, näyte f 50 mm MP10 Jauhenäyte seinäpinnasta kloridipitoisuuden määritystä varten 0-10, 10-20, 20-30 mm Uima-altaan kävelytaso lyhyen ikkunaseinän ulko-oven vieressä MP11,k Jauhenäyte tason alapinnasta kloridipitoisuuden määritystä varten 0-10, 10-20 mm MP11,s Jauhenäyte maanvaraisen seinän pinnasta kloridipitoisuuden määritystä varten 0-10, 10-20 mm Betonin karbonatisoitumista määritettiin paikalla piikkausavanteesta Ulkoseinäelementtien välinen pystysauma, kittinäyte palloiluhallin kohdalta MP12 Saumausaineen PCB- ja lyijypitoisuuden määrittäminen Ulkoseinäelementtien välinen vaakasauma, kittinäyte jätekatoksen kohdalta MP13 Saumausaineen PCB- ja lyijypitoisuuden määrittäminen Näytteiden irrotuskohtien likimääräinen sijainti on merkitty näytteenottokarttoihin (liite 2). Liitteessä 2 esitetään myös näytteenottohavaintoja. 3 TERÄSTEN SUOJABETONIMITTAUKSET Näytteenoton yhteydessä mitattiin betonirakenteista pistokoeluonteisina otantoina terästen suojabetonikerrosten paksuuksia tallentavalla Profometer 5 peitekerrosmittarilla yhteensä 307 kpl. Mittauksia suoritettiin seuraavasti:

Tutkimusselostus 3 (12) Tutkimustulokset Liite 1 MP1 Pilarihaat, allashuoneen pitkän ikkunaseinän pilarin alaosa MP6 Palkkihaat, allashuoneen kattopalkki MP3 Pilarihaat, uima-allasta kannattava pilari MP10 Palkkihaat, uima-allasta kannattava palkki MP9A Uima-altaan seinän ulkopinnan pystyteräkset MP9Y Uima-altaan seinän ulkopinnan vaakateräkset MP8 Uima-altaan kävelytason alapinnan pitkittäisteräkset, pitkä ikkunasivu MP8 Uima-altaan kävelytason alapinnan poikittaisteräkset, pitkä ikkunasivu Mittaustulokset on esitetty graafisena ja numeerisena esityksenä liitteessä 4. 4 LABORATORIOTUTKIMUKSET 4.1 Näytteiden tarkastelu Laboratoriossa suoritettiin kaikille näytteille silmämääräinen tarkastelu. Betoninäytteistä määritettiin ulkomitat, materiaalipaksuudet, näkyvät vauriot sekä terästen koko ja sijainti, jos teräksiä sattui näytteisiin. Näytteistä, joista tehtiin ohuthietutkimus tai vetolujuuden määritys, piirrettiin myös käsivaraiset näyteselosteet, joihin edellä mainitut tiedot merkittiin. Näyteselosteet on esitetty liitteessä 3. Seuraavilla sivuilla on esitetty kuvia esimerkkeinä muutamista karbonatisoitumismittauksista asian havainnollistamiseksi.

Tutkimusselostus 4 (12) Tutkimustulokset Liite 1 Ulkopinnan puoli Kuva 1. Rakenteista irrotettuja näytteitä kuvattuna laboratoriossa. Kappaleiden pintaan on sumutettu fenolftaleeni-liuosta. Värjäytymätön betoni osoittaa betonin olevan karbonatisoitunutta eli betonin emäksisyys ei suojaa teräksiä korroosiolta. Ulkopinnasta alkava ja halkeamaa seuraileva värjäytymätön vyöhyke osoittaa betonin karbonatisoituneen pinnasta ja halkeaman ympäriltä. Pienissä alakuvissa näyte MP8. Näytteet Ф 50 mm. Kuva 2. Kuvissa uima-altaan seinän ulkopinnassa olevan vaakasuuntaisen halkeaman kohdalta irrotettu näyte MP9. Poratun näytteen vasen puoli näkyy vasemmalla, seinäpinta keskellä ja oikea sivu oikealla. Musta nuoli osoittaa valusuunnan/-pinnan. Ulkopinnasta alkava värjäytymätön vyöhyke osoittaa karbonatisoituneen betonin. Näyte Ф 50 mm.

Tutkimusselostus 5 (12) Tutkimustulokset Liite 1 Kuva 3. Kuvissa uima-altaan seinän ulkopinnassa olevan pystysuuntaisen halkeaman kohdalta irrotettu näyte MP9. Musta nuoli osoittaa valusuunnan/-pinnan. Poratun näytteen yläpuoli näkyy vasemmalla, seinäpinta keskellä ja näytteen alapuoli oikealla. Ulkopinnasta alkava värjäytymätön vyöhyke osoittaa karbonatisoituneen betonin. Näyte Ф 50 mm. 4.2 Veto- ja tartuntalujuus- ja puristuslujuuskokeet Ison altaan seinien ja pohjan rakenteista irrotetuista, halkaisijaltaan Ø 50 mm olevista porausnäytteistä valmistettiin laboratoriossa koekappaleet vetolujuuden tai puristuslujuuden määritystä varten. Vetolujuuden määritys suoritettiin standardin SFS 5445 mukaisesti virallisesti kalibroidulla 20 kn:n Seidner HZP 20 DI laitteella. Vetokokeita suoritettiin useassa vaiheessa (kts näyteselosteet liite 3), jotta saatiin määritetyksi mm. betonipinnan tasoitteen, betonin pintaosan tai alustabetonin tartuntalujuus. Lisäksi koestettiin pilarinnäytteen MP1 puristuslujuus. Vetokokeissa saatiin seuraavia tuloksia: Taulukko 1. Näytteiden veto/tartuntalujuus. Näytteen tunnus MP1A veto 1 MP1A veto 2 MP1A veto 3 Tartunta-/ vetolujuus MN/m 2 Murtokohta/huomautukset 0,3 Pinnan tasoite 100 % (tasoitteen vetolujuus) 1,8 Betonista 100 % (betonin vetolujuus) 1,7 Betonista 100 % (betonin vetolujuus) MP10v 2,1 Betonista 100 % (betonin vetolujuus)

Tutkimusselostus 6 (12) Tutkimustulokset Liite 1 Taulukko 2. Puristuslujuus. Näytteen tunnus Puristuslujuus MN/m 2 MP1A 32 4.3 Betonin kloridipitoisuus Betoni kloridipitoisuuksia määritettiin rakenteista irrotetuista jauhenäytteistä Sherwood MK II Analyzer 926 laitteella standardin SFS 5451 mukaisesti. Määrityksissä saatiin seuraavia tuloksia: Taulukko 3. Mittapisteiden jauhenäytteiden kloridipitoisuudet. Näytteen tunnus MP1,10cm MP1,25cm MP1,50cm MP2 Syvyysväli mm 0 10 10-20 20-30 0 10 10-20 20-30 0 10 10-20 20-30 0 10 10-20 Kloridipitoisuus betonin painosta % 0,06 0,03 0,01 0,03 0,01 0,01 0,01 0,01 0,01 0,02 0,01 Arvio terästen kloridikorroosioriskistä * Keskitasoa Matala Merkityksetön Matala Merkityksetön Merkityksetön Merkityksetön Merkityksetön Merkityksetön Matala Merkityksetön * mikäli teräksiä on ko. vyöhykkeellä, karbonatisoituneessa betonissa on riski kuitenkin aina korkea

Tutkimusselostus 7 (12) Tutkimustulokset Liite 1 Taulukko 4. Mittapisteiden jauhenäytteiden kloridipitoisuudet. Näytteen tunnus MP3, 5cm MP3, 20cm MP3, 40cm MP4, 5cm MP5, 5cm MP6 MP7 MP8 Syvyysväli mm Kloridipitoisuus betonin painosta % 0 10 0,03 Matala 10-20 0,02 Matala 20-30 0,02 Matala 0 10 0,06 Keskitasoa 10-20 0,02 Matala Arvio terästen kloridikorroosioriskistä * 20-30 0,01 Merkityksetön 0 10 0,06 Keskitasoa 10-20 0,02 Matala 20-30 0,01 Matala 0 10 0,04 Matala 10-20 0,02 Matala 0 10 0,02 Matala 10-20 0,02 Matala 0 10 0,01 Merkityksetön 10-20 0,01 Merkityksetön 20-30 0,01 Merkityksetön 0 10 0,03 Matala 10-20 0,01 Merkityksetön 20-30 0,01 Merkityksetön 0 10 0,09 Keskitasoa 10-20 0,02 Matala 20-30 0,02 Matala * mikäli teräksiä on ko. vyöhykkeellä, karbonatisoituneessa betonissa on riski kuitenkin aina korkea

Tutkimusselostus 8 (12) Tutkimustulokset Liite 1 Taulukko 5. Mittapisteiden jauhenäytteiden kloridipitoisuudet. Näytteen tunnus MP9 MP10 MP11, katto MP11, seinä Syvyysväli mm Kloridipitoisuus betonin painosta % 0 10 0,11 Keskitasoa 10-20 0,02 Matala Arvio terästen kloridikorroosioriskistä * 20-30 0,01 Merkityksetön 0 10 0,04 Matala 10-20 0,01 Matala 20-30 0,01 Merkityksetön 0 10 0,21 Korkea 10-20 0,09 Keskitasoa 20-30 0,07 Keskitasoa 0 10 0,13 Keskitasoa 10-20 0,09 Keskitasoa * mikäli teräksiä on ko. vyöhykkeellä, karbonatisoituneessa betonissa on riski kuitenkin aina korkea 4.4 Ohuthietutkimukset Näytteistä valmistettiin kooltaan noin 55 x 35 mm 2 ja paksuudeltaan noin 25 mm kokoiset ohuthieet kohtisuoraan pintaa vasten petrografista yleistarkastelua varten. Hieitä tarkasteltiin stereo- ja polarisaatiomikroskoopeilla. Vesisementtisuhdetta ei voitu arvioida näytteistä pastan huuhtoutumisen tai karbonatisoitumisen takia. Säröt ovat leveydeltään 0,01 mm, mikrohalkeamat > 0,01-0,1 mm ja halkeamat > 0,1 mm. Yleistarkastelussa (P. Raivio) tehtiin seuraavia havaintoja: 4.4.1 Näyte MP1Y, allashuoneen pilari, ulkopinta Hienäytteen pituus on 33 40 mm ja leveys 34 mm, mikä samalla on leveytenä sarjan kaikissa ohuthieissä. Hienäyte muodostuu pinnoitetusta betonista. Pinnoitekerros: Pinnassa on yksiosakerroksinen, suurelta osin irtoillut pinnoite-, tasoite- tai laastikerros, jonka paksuus on enintään 1,0 mm. Pinnoitekerros on monin paikoin irtoillut tartuntapintaa pitkin ja kerroksen keskiosa on suurimmaksi osaksi irtoillut. Pinnoitekerros on sementtipohjainen, laastimainen, läpi karbonatisoitunut ja sisältää kohtalaisesti, enintään Æ 0,1 mm kokoisia huokosia ja jonkin verran, enintään Æ 0,5 mm kokoista kiviainesta, pääasiassa kalkkikiveä. Kerroksessa ei havaittu kuituja.

Tutkimusselostus 9 (12) Tutkimustulokset Liite 1 Betoni: Pinnaltaan lähes suora betoni on karbonatisoitunut ulkopinnalta rintamana 3,5 5 mm sekä heikosti ja ohuelti huokosten ympärillä läpi hienäytteen ja katkaistulta sisäreunalta paikoin heikosti enintään 0,5 mm syvyydelle. Betonissa esiintyy jonkin verran, pyöreän ja epäsäännöllisen muotoisia, enintään Æ 3 mm kokoisia ilmahuokosia. Ei esiinny varsinaista lisähuokostusta, millä perusteella betonia ei voida pitää kosteusrasitetuissa olosuhteissa pakkasenkestävänä. Huokosissa ei havaittu täytekiteytymiä. Portlandiittia tavataan jonkin verran kivirakeiden tartuntapinnoilla. Sideaine on portlandsementtiä, jonka hydrataatioaste on korkea. Pasta vaikuttaa huuhtoutuneelta ja siinä tavataan jonkin verran kohtalaisesti uudelleenkiteytynyttä portlandiittia. Betonin kiviaines koostuu pääosin ehjästä, rapautumattomasta graniittisesta ja suuntautuneesta kiviaineksesta. Kiviaineksen raekoko hieessä on enintään Æ 9,5 mm. Raemuodoltaan kivirakeet ovat pääasiassa kulmikkaita, osa rakeista on pyöreäsärmäisiä. Sisäreunan tuntumassa on yksi, hieman vino, 4 mm pitkä särö, joka voi liittyä näytteen irrotukseen. Betonissa on muuten vähän säröilyä kivirakeiden tartuntapinnoilla ja pastassa. 4.4.2 Näyte MP6, allashuoneen palkki katon rajassa, ulkopinta Hienäytteen pituus on 50 51 mm. Hienäyte muodostuu pinnoitetusta betonista. Pinnoitekerros: Pinnassa on 1-2-osakerroksinen, parista kohtaa katkennut ja vähän pinnaltaan irtoillut pinnoitekerros, jonka yhteispaksuus on enintään 0,3 mm. Pinnoitekerrokset ovat paikoin irtoilleet toisistaan, tartuntapinnalla alustaan tai hieman pinnoitekerroksen puolella on suurimmaksi osaksi mikrohalkeilua ja pinnoitekerros on paikoin irronnut alustabetonista. Ulompi pinnoitekerros on enintään 0,2 mm ja sisempi 0,1 mm paksu. Ne ovat perusmassaltaan läpinäkymättömiä, tiiviitä, huokosettomia ja täyteaineettomia. Pinnoitekerroksissa ei havaittu kuituja. Betoni: Pinnaltaan tasainen ja vähän irtoillut betoni on karbonatisoitunut ulkopinnalta rintamana 3 7 mm sekä heikosti ja ohuelti huokosten ympärillä läpi hienäytteen. Betonissa esiintyy jonkin verran, pyöreän ja epäsäännöllisen muotoisia, enintään Æ 2 mm kokoisia ilmahuokosia. Ei esiinny varsinaista lisähuokostusta, millä perusteella betonia ei voida pitää kosteusrasitetuissa olosuhteissa pakkasenkestävänä. Huokosissa ei havaittu täytekiteytymiä. Portlandiittia tavataan jonkin verran kivirakeiden tartuntapinnoilla. Sideaine on portlandseossementtiä, jonka hydrataatioaste on korkea. Seosaineena tavataan kohtalaisesti masuunikuonaa. Sementtipasta vaikuttaa huuhtoutuneelta ja siinä tavataan jonkin verran kohtalaisesti uudelleenkiteytynyttä portlandiittia. Betonin kiviaines koostuu pääosin ehjästä, rapautumattomasta graniittisesta ja suuntautuneesta kiviaineksesta. Kiviaineksen raekoko hieessä on enintään Æ 14,5

Tutkimusselostus 10 (12) Tutkimustulokset Liite 1 mm. Raemuodoltaan kivirakeet ovat pääasiassa kulmikkaita, osa rakeista on pyöristyneitä. Ulkopinnalta ulottuu 4 5 pintaa vasten kohtisuoraa säröä enintään 3 mm syvyydelle. Betonissa on vähän säröilyä kivirakeiden tartuntapinnoilla ja pastassa. Muutamin paikoin kivirakeet ovat heikosti tarttuneet pastaan, mikä liittynee tiivistymiseen. 4.4.3 Näyte MP8, kävelytasoa kannattava uloke, ulkopinta Hienäytteen pituus on 50 51 mm. Hienäyte muodostuu kokonaisuudessaan betonista. Pinnaltaan tasainen ja vähän irtoillut betoni on karbonatisoitunut ulkopinnalta rintamana noin 20 mm sekä pintaa vasten kohtisuoraa halkeamaa pitkin yhteensä 6 25 mm leveydeltä halkeaman molemmin puolin läpi hienäytteen. Betonissa esiintyy aivan ulkopintaa lukuun ottamatta jonkin verran, pyöreän ja epäsäännöllisen muotoisia, enintään Æ 2 mm kokoisia ilmahuokosia. Ei esiinny varsinaista lisähuokostusta, millä perusteella betonia ei voida pitää kosteusrasitetuissa olosuhteissa pakkasenkestävänä. Huokosissa ei havaittu täytekiteytymiä karbonatisoitumattomalla alueella. Sideaine on portlandseossementtiä, jonka hydrataatioaste on korkea. Seosaineena tavataan vähän masuunikuonaa. Sementti vaikuttaa karkeahkolta. Betonin kiviaines koostuu pääosin ehjästä, rapautumattomasta graniittisesta, amfiboliittisesta ja suuntautuneesta kiviaineksesta. Kiviaineksen raekoko hieessä on enintään Æ 8 mm. Raemuodoltaan kivirakeet ovat pääasiassa kulmikkaita, osa rakeista on pyöreäsärmäisiä. Ulkopinnalta 1 2 mm syvyisessä vyöhykkeessä esiintyy kohtalaisesti pienikokoisia, epämääräistä huokoisuutta, joka parissa kohtaa vaihettuu lyhyeksi halkeiluksi. Ulkopinnalta ulottuu yksi pintaa vasten kohtisuora, katkeileva ja paikoitellen limittäinen halkeama läpi hienäytteen. Halkeama on ulkopinnan tuntumassa noin 0,15 mm leveä, avautuu sisällä ja on siellä 0,35 mm leveä. Katkaistussa sisäreunassa halkeaman leveys on 0,2 mm, hieen keskivaiheilla enintään 0,25 mm. Päähalkeama päättyy kaveten 16 mm syvyydellä ulkopinnasta, mutta sen sivusta 2 mm päässä ulkopinnasta lähtee rinnakkainen halkeama, joka myös päättyy 18 mm syvyydellä ulkopinnasta. Limittäisesti ja rinnakkain tämän kanssa lähtee toinen halkeama 11,5 mm syvyydeltä ulkopinnasta ja jatkuu hienäytteen sisäreunaan asti. Limittäisyys halkeamissa viitaa syntyyn tuoreessa betonissa. Halkeamassa tavataan 5 6 rinnakkaista tai haarautuvaa, enintään 3 mm pitkää mikrohalkeamaa alkaen ulkopinnasta lähes läpi hienäytteen. Ulkopinnalta, päähalkeamasta 11 mm etäisyydellä ulottuu yksi rinnakkainen, katkonainen mikrohalkeama 20,5 mm syvyydelle päättyen suuren kivirakeen tartuntapinnalle ja jatkuen sitä pitkin lähes päähalkeamaan asti. Pääasiallinen halkeama kulkee pääasiassa kivirakeiden tartuntapintoja pitkin ja kolmen kivirakeen läpi enintään 2,5 mm pituudelta. Halkeama lienee syntynyt tuoreessa betonissa tai kovettumisen varhaisessa vaiheessa, mutta myös edennyt hieman kovettuneessa betonissa. Betonissa on muuten vähän säröilyä kivirakeiden tartuntapinnoilla ja vähän kutistumatyyppistä säröilyä pastassa. Muutamin paikoin kivirakeet ovat heikosti tarttuneet pastaan, mikä liittynee tuoreen betonimassan tiivistämiseen.

Tutkimusselostus 11 (12) Tutkimustulokset Liite 1 4.4.4 Näyte MP10 oikea, uima-altaan kannatinpalkki, ulkopinta Hienäytteen pituus on 50 51 mm. Hienäyte muodostuu kokonaisuudessaan betonista. Pinnaltaan tasainen ja vähän irtoillut betonipinta on karbonatisoitunut läpi hienäytteen, sisäreunan puolella hieman epätasaisesti. Betonissa esiintyy jonkin verran, pyöreän ja epäsäännöllisen muotoisia, enintään Æ 3,5mm kokoisia ilmahuokosia. Ei esiinny varsinaista lisähuokostusta, millä perusteella betonia ei voida pitää kosteusrasitetuissa olosuhteissa pakkasenkestävänä. Huokosissa ei havaittu täytekiteytymiä. Sideaine on portlandseossementtiä, jonka hydrataatioaste on korkea. Seosaineena tavataan vähän masuunikuonaa. Sementti vaikuttaa karkeahkolta. Betonin kiviaines koostuu pääosin ehjästä, rapautumattomasta graniittisesta, amfiboliittisesta ja suuntautuneesta kiviaineksesta. Kiviaineksen raekoko hieessä on enintään Æ 9,5 mm. Raemuodoltaan kivirakeet ovat pääasiassa kulmikkaita, osa rakeista on pyöreäsärmäisiä. Ulkopinnalta ulottuu yksi pintaa vasten kohtisuora halkeama hieman mutkitellen lähes läpi hienäytteen. Halkeama on yläpinnan tuntumassa noin 0,2 mm leveä ja avautuu 0,5 mm levyiseksi. Halkeama kulkee pääasiassa kivirakeiden tartuntapintoja pitkin ja parin isomman kivirakeen läpi enintään 3,5 mm pituudelta hienäytteen sisäreunan tuntumassa ja päättyy katkeillen 3 mm etäisyydelle sisäreunasta. Halkeamassa tavataan 4 5 rinnakkaista tai haarautuvaa, enintään 25 mm pitkää mikrohalkeamaa halkeamaa alkaen 22 mm syvyydeltä ulkopinnalta sisäreunaan asti. Hienäytteen sisäreunan tuntumassa päähalkeama siirtyy kulkemaan limittäisesti yhden läpäistyn kivirakeen kohdalla rinnakkaista halkeamaa pitkin hieen sisäreunaan, jossa halkeaman leveys on 0,4 mm. Ulkopinnalta, päähalkeamasta 7 mm etäisyydellä ulottuu yksi päähalkeaman kanssa rinnakkainen mikrohalkeama 17,5 mm syvyydelle kulkien pääasiassa suuren kivirakeen tartuntapintaa pitkin päättyen hieen toiselle pitkälle reunalle. Mikrohalkeamasta erkanee katkonainen sivuhaara päähalkeamaan asti yhtyen siihen 9 mm syvyydellä ulkopinnasta. Limittäisyys halkeamassa viitaa syntyyn tuoreessa betonissa. Halkeama lienee syntynyt tuoreessa betonissa tai kovettumisen varhaisessa vaiheessa, mutta myös hieman edennyt kovettuneessa betonissa. Betonissa on muuten vähän säröilyä kivirakeiden tartuntapinnoilla ja pastassa. Paikoin kivirakeet ovat heikosti tarttuneet pastaan, mikä liittynee tiivistymiseen. 4.5 Julkisivuelementtien välisten saumausaineiden tutkimustulokset Ulkoseinäelementtien välisten saumojen kittinäytteet toimitettiin ulkopuoliseen laboratorioon saumausaineen PCB- ja lyijypitoisuuden määrittämistä varten. Ongelmajätteen raja-arvo lyijylle on 1500 mg/kg ja PCB:lle 50 mg/kg. Näytteiden analyysin teki Ramboll Analytics Lahdessa. Saumamassassa MP12 on lyijyä 1,4 mg/kg ja PCB:tä < 0,07 mg/kg eli pienien lyijyja PCB-pitoisuuksien perusteella saumamassaa ei tarvitse käsitellä ongelma-jätteenä. Saumamassassa MP13 on lyijyä 22000 mg/kg ja PCB:tä < 0,40 mg/kg. Suuren lyijypitoisuuden perusteella saumamassa tulee käsitellä ongelmajätteenä.