iran tutkimuksia / Itämeren kalan ja muun kotimaisen kalan ympäristömyrkyt: P/F, PB, PB, PFja OTyhdisteet Ukalat ll
iran tutkimuksia / Itämeren kalan ja muun kotimaisen kalan ympäristömyrkyt: P/F, PB, PB, PF ja OTyhdisteet Ukalat II
Itämeren kalan ja muun kotimaisen kalan ympäristömyrkyt: P/F, PB, PB, PF ja OTyhdisteet nja Hallikainen, ira Hannu Kiiranta, Riikka iraksinen, Panu Rantakokko, Jani Koponen, THL Pekka J. Vuorinen, Timo Jääskeläinen, RKTL Jaakko Mannio, SYK Kiitokset Kalanäytteiden keräämiseen, käsittelyyn ja analysointiin on osallistunut suuri joukko Riista ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL), Suomen ympäristökeskuksen (SYK) ja Tereyden ja hyinoinnin laitoksen (THL) henkilöstöä. Raportin kirjoittajat haluaat kiittää heitä kaikkia arokkaasta työstä.
Itämeren kalan ja muun kotimaisen kalan ympäristömyrkyt: P/F, PB, PB, PF ja OTyhdisteet Kuailulehti Julkaisija Julkaisun nimi lintariketurallisuusirasto ira Itämeren kalan ja muun kotimaisen kalan ympäristömyrkyt: P/F, PB, PB, PF ja OTyhdisteet Tekijät nja Hallikainen, Riikka iraksinen, Panu Rantakokko, Jani Koponen, Jaakko Mannio, Pekka J. Vuorinen, Timo Jääskeläinen, Hannu Kiiranta Tiiistelmä UKLT II hankkeessa tuotettiin tietoa Itämeren kalojen ja kotimaisten järikalojen sekä kasatettujen kalojen P/F ja PB sekä PBpitoisuuksista eri ikäisissä ja kokoisissa kaloissa sekä lajeittain että alueittain. Hankkeessa tutkittiin myös perfluorattuja yhdisteitä (PF) ja organotina (OT)yhdisteitä sekä lihaksesta että maksasta. Tutkimuksesta saatiin uutta tietoa kalojen haitallisten aineiden pitoisuuksista riskinhallintaa arten. Vuoden 9 tuloksia errattiin aikaisempiin tuloksiin uosilta 3. Itämeren ja muun kotimaisen kalan P/F ja PBpitoisuuksista nouseat esiin samat kalalajit, joiden on aiemminkin todettu keräään näitä ympäristömyrkkyjä. Silakka, lohi ja meritaimen sekä nahkiainen ja tässä hankkeessa lisäksi kampela Kotkan alueelta ylittäät P/F ja PByhdisteille asetetut enimmäispitoisuusrajat. Itämeren kaloista, kilohailin, muikun, ahenen, hauen, kuhan, mateen ja turskan dioksiinien mediaanipitoisuudet eiät yllä edes puoleen sallitusta enimmäispitoisuudesta, joka on pg/g tuorepainoa. Kun errataan uoden 3 pitoisuuksia uoden 9 P/F ja PB sekä PByhdisteiden pitoisuuksiin, oat lohen ja silakan keskimääräiset pitoisuudet pienentyneet. omerialueiden OTpitoisuudet lihaksessa oliat noin kolmanneksen pienemmät kuin uonna 7 pyydetyissä näytteissä. Pahimpia Itämeren ympäristömyrkkyjä oat edelleen dioksiinit ja dioksiininkaltaiset PByhdisteet. PB ja PFOS ja OTpitoisuudet oat pieniä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Useista kalalajeista suurimmat haittaaineiden pitoisuudet todettiin seuraailta alueilta: Selkämereltä Porin edusta ja Turun ja Kotkan pyyntialueet sekä kaikkein pahimpana Helsingin Vanhankaupunginlahti, jossa sekä OT että PFOSpitoisuudet antaat aihetta suositella kulutuksen rajoittamista, ainakin isojen ahenten osalta. Julkaisuaika Toukokuu siasanat Itämeri, kala, ympäristömyrkyt, dioksiinit ja furaanit, P/F, PB, PBja PFyhdisteet, orgaaniset tinayhdisteet, aikatrendi, lihas ja maksa Julkaisusarjan nimi ja numero iran tutkimuksia / Siuja Kieli Suomi Luottamuksellisuus Julkinen Julkaisun kustantaja lintariketurallisuusirasto ira Taitto lintariketurallisuusirasto ira, irastopaleluyksikkö ISSN 7979 ISBN 9793
Itämeren kalan ja muun kotimaisen kalan ympäristömyrkyt: P/F, PB, PB, PF ja OTyhdisteet escription Publisher Finnish Food Safety uthority ira Title nironmental pollutants in Baltic fish and other domestic fish: P/F, PB, PB, PF and OT compounds uthors nja Hallikainen, Riikka iraksinen, Panu Rantakokko, Jani Koponen, Jaakko Mannio, Pekka J. Vuorinen, Timo Jääskeläinen, Hannu Kiiranta bstract s an outcome of the U FISH II project, information was produced about P/F and PB as well as PB leels in Baltic fish, domestic freshwater fish and farmed fish. Variations in the leels were studied by age and size of the fish as well as by species and areas. nalyses of the presence of perfluorinated compounds (PF) and organotin compounds (OT) in muscles and lier were also carried out within the scope of the project. New data on the content of hazardous substances in fish were obtained for use in risk management. The 9 results were compared with the results of the preious project conducted in 3. nalyses of P/F and PB leels in fish highlight the same species that hae also preiously been found to be susceptible to accumulation of these enironmental toxins. Baltic herring, salmon and sea trout as well as rier lamprey and now in this study also uropean flounder in Kotka area show leels of P/F and PB compounds exceeding the maximum stipulated limits. In Baltic fish, the median leels of dioxin equialents in sprat, endace, perch, pike, pikeperch, burbot and cod are not een half of the permitted maximum leel, which is pg/g of fresh weight. The comparison of the leels measured in 3 with the 9 leels of P/F and PB as well as PB compounds shows that the mean leels hae decreased in salmon and herring. The OT leels measured in the muscles of open sea fish were about one third lower than in the fish samples caught in 7. ioxins and dioxinlike PB compounds are still the worst contaminants in the Baltic Sea. The leels of PB, PFOS and OT were low, with a few exceptions. The Bothnian Sea and the fishing areas of Pori, Turku and Kotka took the lead in the contamination ranking, but the worst area was Vanhankaupunginlahti Bay of Helsinki, where both OT and PFOS leels gie cause to recommend consumption restrictions, at least as far as large perch are concerned. Publication date May Keywords Baltic Sea, fish, enironmental toxins, dioxins and furans, P/F, PB, PB and PF compounds, organotin compounds, time trend, muscle and lier Name and number of publication ira Research Reports / Pages Language Finnish onfidentiality Public Publisher Finnish Food Safety uthority ira Layout Finnish Food Safety uthority ira, Inhouse Serices ISSN 7979 ISBN 9793
Itämeren kalan ja muun kotimaisen kalan ympäristömyrkyt: P/F, PB, PB, PF ja OTyhdisteet Beskrining Utgiare Lismedelssäkerhetserket ira Publikationens titel Miljögifter i östersjöfisk och annan inhemsk fisk: P/F, PB, PB, PF och OTföreningar Författare nja Hallikainen, Riikka iraksinen, Panu Rantakokko, Jani Koponen, Jaakko Mannio, Pekka J. Vuorinen, Timo Jääskeläinen, Hannu Kiiranta Resumé I projektet UFISK II producerades information om P/F och PBjämte PBhalterna i östersjöfisk och inhemsk insjöfisk och odlad fisk a olika ålder och storlek såäl artis som regionis. I projektet undersöktes också såäl muskler som leern med tanke på perfluorkoläten (PF) som organiska tennföreningar (OT). Undersökningen ga ny information om halterna skadliga ämnen i fisk med tanke på riskhanteringen. Resultaten från år 9 jämfördes med de tidigare resultaten från åren 3. I fråga om P/F och PBhalterna i östersjöfisk och annan inhemsk fisk framhäs samma fiskarter som också tidigare kontaterats samla på sig a dessa miljötoxiner. Strömming, lax och hasöring jämte nejonöga och i detta projekt också flundra från Kotkaområdet öerskred gränsärdena som fastställts för P/F och PBföreningar. östersjöfisken når medianhalterna dioxinekialenter i skarpsill, siklöja, abborre, gädda, gös, lake och torsk inte ens upp till hala det tillåtna gränsärdet, som är pg/g färskikt. å man jämför halterna år 3 med halterna P/F och PB jämte PBföreningar år 9, har de genomsnittliga halterna i lax och strömming minskat. OThalterna i muskler i fisk från öppet haar är cirka en tredjedel mindre än i proerna från fisk som fångats år 7. ioxinerna och de dioxinliknande PBföreningarna utgör fortsättningsis de ärsta kontaminanterna i Östersjön. PB, PFOS och OThalterna ar med några få undantag små. Som mest kontaminerade framstod fiskeriområdena Bottenhaet, Björneborg, Åbo och Kotka och som det allra ärsta området Gammelstadsiken i Helsingfors, där såäl OT som PFOShalterna ger orsak att rekommendera en begränsing a konsumtionen åtminstone för stora abborrars del. Utginingsdatum Maj Referensord Östersjön, fisk, miljötoxiner, dioxiner och furaner, P/F, PB, PBoch PFföreningar, organiska tennföreningar, tidstrend, muskel och leer Publikationsseriens namn och nummer iras forskningsrapporter / ntal sidor Språk Finska Konfidentialitet Offentlig handling Förläggare Lismedelssäkerhetserket ira Layout Lismedelssäkerhetserket ira, nhet för ämbetserkstjänster ISSN 7979 ISBN 9793
Itämeren kalan ja muun kotimaisen kalan ympäristömyrkyt: P/F, PB, PB, PF ja OTyhdisteet Sisällys Taustaa tutkimukselle.... Johdanto.... Haitallisia aineita koskea elintarikelainsäädäntö ja sen uusinta....3 Haitallisia aineita koskea ympäristölainsäädäntö ja kansainäliset sopimukset....3. P/F, PB....3. PB....3.3 PF... 3.3. OT... 3. iemmat tutkimushankkeet... 3 Taustatietoa tutkittaista yhdisteistä.... Ominaisuudet ja käyttäytyminen ympäristössä..... P/F, PB..... PB, PF.....3 OT... 7. Pitoisuudet elintarikkeissa..... P/F, PB..... PB, PF... 9..3 OT... 9.3 Saanti... 9. Tereydelliset haittaaikutukset.... Kalan syöntisuositukset... 3 Taustatietoa kalakannoista... 3 Tutkimuksen tarkoitus... Tutkimushypoteesit... 7 Tutkimusaineisto.... Näytteenotto... 7 nalyysimenetelmät... 3 7. Iän määritykset... 3 7. Näytteiden esikäsittely... 3 7.3 Pitoisuusmääritykset... 3 7.3. P/F, PB, PB... 3 7.3. PF... 3 7.3.3 OT... 3 7.3. Laadunarmistus... 3 7. Tulosten raportointi... 33
Itämeren kalan ja muun kotimaisen kalan ympäristömyrkyt: P/F, PB, PB, PF ja OTyhdisteet Tulokset ja tarkastelu... 3. Organohalogeenien pitoisuudet itämeren kaloissa... 3.. Silakka (lupea harengus membras)... 3.. Kilohaili (Sprattus sprattus)... 3..3 Lohi (Salmo salar)... 39.. Meritaimen (Salmo trutta trutta)..... Muikku (oregonus albula)..... hen (Perca fluiatilis).....7 Hauki (sox lucius)..... Kuha (Sander lucioperca).....9 Made (Lota lota)... 7.. Siika (oregonus laaretus)..... Kampela (Platichthys flesus)..... Lahna (bramis brama).....3 Särki (Rutilus rutilus)..... Nahkiainen (Lampetra fluiatilis)... 3.. Turska (Gadus morhua).... Organohalogeeni ja OTpitoisuudet järikaloissa..... Taimen (Salmo trutta)..... hen (Perca fluiatilis).....3 Lahna (bramis brama)....3 Organohalogeenien pitoisuudet kasatettussa kalassa....3. Kirjolohi (Oncorhynchus mykiss)....3. Nieriä (Salelinus alpinus)... 7.3.3 Siika (oregonus laaretus).... PFOS ja OTpitoisuudet Vanhankaupunginlahden kaloissa... 9.. hen (Perca fluiatilis)... 9.. Kuha (Sander lucioperca)... 9. Yhteenedot..... Lajienälinen aihtelu..... Kongeneerijakauma.....3 Uusien TFkertoimien aikutus... 7.. Pitoisuuksien muutos uosien ja 9 älillä..... Lihas/maksaertailu... 9.. Vanhankaupunginlahti... 7 9 Pohdinta ja päätelmät... 73 9. Yleistä... 73 9. P/F, PB... 73 9.3 PB, PF... 7 9. OT... 7 9. Itämeren saastuminen kala indikaattorina... 7 9. Itämeristrategia osana meristrategiaa... 77 Viitteet... 7 Liitteet... 7
Itämeren kalan ja muun kotimaisen kalan ympäristömyrkyt: P/F, PB, PB, PF ja OTyhdisteet Kuat, kartta ja taulukot Kua. Silakan ja kilohailin biomassan uosittainen aihtelu Itämeren pääaltaan ja Suomenlahden alueella: ISosaalueet 3 pois lukien Riianlahti (IS, )...3 Kua. Silakan kolmen ikäluokan keskipainon aihtelu 9luun puoliälistä alkaen Itämeren pääaltaassa (IS tilastointiosaalueet 3 pois lukien Riianlahti) ja Suomen tärkeimmällä silakan kalastusalueella Selkämeressä (IS osaalue 3). Tiedot Kansainälisen merentutki musneuoston aineistoista (IS, )... Kua 3. Näytteiden homogenisointi ja poolaus...3 Kua. Selkämeren yksilösilakoiden organohalogeenien pitoisuudet pituuden mukaan...3 Kua. Selkämeren yksilösilakoiden organohalogeenien pitoisuudet kalan iän mukaan...3 Kua. Itämeren poolattujen silakoiden organohalogeenipitoisuudet näytteenottopaikoittain...3 Kua 7. Itämeren kilohailien organohalogeenipitoisuudet näytteenottopaikoittain...3 Kua. Itämeren lohien organohalogeeni ja OTpitoisuudet näytteenottopaikoittain...39 Kua 9. Itämeren taimenien organohalogeenipitoisuudet näytteenottopaikoittain... Kua. Itämeren muikkujen organohalogeenipitoisuudet näytteenottopaikoittain... Kua. Itämeren ahenien organohalogeeni ja OTpitoisuudet näytteenottopaikoittain... Kua. Itämeren haukien organohalogeenipitoisuudet näytteenottopaikoittain... Kua 3. Itämeren kuhien organohalogeeni ja OTpitoisuudet näytteenottopaikoittain... Kua. Itämeren mateiden organohalogeeni ja OTpitoisuudet näytteenottopaikoittain...7 Kua. Itämeren siikojen organohalogeenienpitoisuudet näytteenottopaikoittain... Kua. Itämeren kampeloiden organohalogeenipitoisuudet näytteenottopaikoittain... Kua 7. Itämeren lahnojen organohalogeenipitoisuudet näytteenottopaikoittain... Kua. Itämeren särkien organohalogeenipitoisuudet näytteenottopaikoittain... Kua 9. Itämeren nahkiaisten organohalogeenipitoisuudet näytteenottopaikoittain...3 Kua. henanmeren turskien organohalogeeni ja OTpitoisuudet näytteenottopaikoittain... Kua. Inarinjären taimenien organohalogeenipitoisuudet...
Itämeren kalan ja muun kotimaisen kalan ympäristömyrkyt: P/F, PB, PB, PF ja OTyhdisteet Kua. Järialueiden ahenien organohalogeeni ja OTpitoisuudet näytteenottopaikoittain... Kua 3. Päijänteen lahnojen organohalogeenipitoisuudet... Kua. Kasatettujen kirjolohien organohalogeenipitoisuudet näytteenottopaikoittain... Kua. Kasatettujen nieriöiden organohalogeenipitoisuudet näytteenottopaikoittain...7 Kua. Kasatettujen siikojen organohalogeenipitoisuudet näytteenottopaikoittain... Kua 7. Vanhankaupunginlahden ahenien PFOS ja OTpitoisuudet...9 Kua. Vanhankaupunginlahden kuhien PFOS ja OTpitoisuudet...9 Kua 9. Kaikkien kalanäytteiden P/F ja PBTQ pitoisuudet... Kua 3. Kaikkien kalanäytteiden indikaattoripb pitoisuudet... Kua 3. Kaikkien kalanäytteiden PBpitoisuudet... Kua 3. Kaikkien kalanäytteiden PFOS ja OTpitoisuudet...3 Kua 33. Itämeren poolattujen silakoiden kongeneerikohtaiset P/F ja PBTQpitoisuudet... Kua 3. Itämeren poolattujen silakoiden kongeneerikohtaiset PBpitoisuudet... Kua 3. Kaikkien kalanäytteiden P/F ja PBpitoisuudet laskettuna uoden 99 ja TFkertoimilla...7 Kua 3. PF, PB ja PBpitoisuuksien muutos uosien ja 9 älillä... Kua 37. Itämeren lohien PF ja OTpitoisuudet lihaksessa ja maksassa...9 Kua 3. Itämeren ahenien ja kuhien OTpitoisuudet lihaksessa ja maksassa...9 Kua 39. Itämeren mateiden PF ja OTpitoisuudet lihaksessa ja maksassa...7 Kua. henanmeren turskien ja järialueiden ahenien OTpitoisuudet lihaksessa ja maksassa..7 Kua. Vanhankaupunginlahden ahenien PF ja OTpitoisuudet lihaksessa ja maksassa...7 Kua. Vanhankaupunginlahden ahenien ja kuhien yhdistekohtaiset OTpitoisuudet lihaksessa ja maksassa...7 Kua 3. Vanhankaupunginlahden ahenien ja kuhien PF ja OTpitoisuudet iän mukaan...7 Kartta. Näytteenottopaikat...9 9
Itämeren kalan ja muun kotimaisen kalan ympäristömyrkyt: P/F, PB, PB, PF ja OTyhdisteet Taulukko. Itämereltä ja sisäesistä pyydettyjen kalojen keskimääräiset P/F ja PBtoksisuusekialenttisummat () ja niiden suhde eri kalalajeissa ja pyyntipaikoilla uoden 3 näytteenkeräyksessä (Hallikainen ym., )... Taulukko. Suomalaisten aikuisten keskimääräinen P/F ja PByhdisteiden saanti eri elintarikkeista (Hallikainen ym., )... Taulukko 3. Näytteistä tehtyjen analyysien lukumäärä... Taulukko. Näytteistä määritetyt yhdisteet...7 Taulukko. Itämeren yksilösilakoiden taustatiedot... Taulukko. Itämeren yksilösilakoiden organohalogeenipitoisuudet... Taulukko 7. Itämeren poolattujen silakoiden taustatiedot ja organohalogeenipitoisuudet...9 Taulukko. Itämeren kilohailien taustatiedot ja organohalogeenipitoisuudet...9 Taulukko 9. Itämeren lohien taustatiedot ja organohalogeeni ja OTpitoisuudet...9 Taulukko. Itämeren meritaimenien taustatiedot ja organohalogeenipitoisuudet...9 Taulukko. Itämeren muikkujen taustatiedot ja organohalogeenipitoisuudet...9 Taulukko. Itämeren ahenien taustatiedot ja organohalogeeni ja OTpitoisuudet...93 Taulukko 3. Itämeren haukien taustatiedot ja organohalogeenipitoisuudet...9 Taulukko. Itämeren kuhien taustatiedot ja organohalogeeni ja OTpitoisuudet...9 Taulukko. Itämeren mateiden taustatiedot ja organohalogeeni ja OTpitoisuudet...9 Taulukko. Itämeren siikojen taustatiedot ja organohalogeenipitoisuudet...9 Taulukko 7. Itämeren kampeloiden taustatiedot ja organohalogeenipitoisuudet...9 Taulukko. Itämeren lahnojen taustatiedot ja organohalogeenipitoisuudet...97 Taulukko 9. Itämeren särkien taustatiedot ja organohalogeenipitoisuudet...97 Taulukko. Itämeren nahkiaisten taustatiedot ja organohalogeenipitoisuudet...9 Taulukko. Itämeren turskien taustatiedot ja organohalogeeni ja OTpitoisuudet...9 Taulukko. Järialueiden taimenien taustatiedot ja organohalogeenipitoisuudet...9 Taulukko 3. Järialueiden ahenien taustatiedot ja organohalogeeni ja OTpitoisuudet...99 Taulukko. Järialueiden lahnojen taustatiedot ja organohalogeenipitoisuudet...99 Taulukko. Kasatettujen kirjolohien taustatiedot ja organohalogeenipitoisuudet... Taulukko. Kasatettujen nieriöiden taustatiedot ja organohalogeenipitoisuudet... Taulukko 7. Kasatettujen siikojen taustatiedot ja organohalogeenipitoisuudet... Taulukko. Vanhankaupunginlanden ahenien taustatiedot ja PF ja OTpitoisuudet... Taulukko 9. Vanhankaupunginlanden kuhien taustatiedot ja PF ja OTpitoisuudet...
Itämeren kalan ja muun kotimaisen kalan ympäristömyrkyt: P/F, PB, PB, PF ja OTyhdisteet Taustaa tutkimukselle. Johdanto Vuonna 9 käynnistettiin Ukalat II projekti, jossa kartoitettiin kattaasti kotimaisten kalojen ympäristömyrkkypitoisuuksia astaaalla taalla kuin uosina 3 toteutetussa Ukalat projektissa. Tärkeänä taoitteena oli saada tietoa kalojen ympäristömyrkkypitoisuuksien, lähinnä organohalogeeniyhdisteiden (OH) pitoisuuksien muutoksista uosien ja 9 älillä. Tutkittaiksi yhdisteiksi alittiin polyklooratut dibentsopdioksiinit, dibentsofuraanit (P/F) ja bifenyylit (PB) sekä polybromatut difenyylieetterit (PB), joita tutkittiin myös Ukalat projektissa. Lisäksi nyt otettiin mukaan perfluoratut yhdisteet (PF), joiden esiintymisestä suomalaisessa kalassa on ain ähän tietoa. iran erillisprojektina mukaan otettiin myös laianpohjamaalien myrkky/kiinnittymisenestoaineet, orgaaniset tinayhdisteet (OT). ira koordinoi Ukalat ll yhteistyöprojektia, jolle rahoituksen myönsi maa ja metsätalousministeriö. Ukalat II projektissa syntyi eri hallinnonalojen ympäristömyrkkyjen riskinhallinnan pohjaksi luotettaaa tutkimustietoa, jota eri iranomaiset oiat ratkaisuissaan käyttää hyäksi. lintarikkeiden lainsäädännön kehittämisen ja riskinarioinnin lisäksi esimerkiksi ympäristöhallinnolla on tare haitallisten aineiden pitoisuustietoon ympäristöä koskeia direktiiejä ja kansainälisiä ohjelmia arten (HLOM, ). Ukalat II projekti auttaa osaltaan U:n Itämeristrategiaohjelman toteutumisen seurantaa.. Haitallisia aineita koskea elintarikelainsäädäntö ja sen uusinta Komission tiettyjen elintarikkeissa oleien ierasaineiden enimmäismääristä ahistaman asetuksen (Y) N:o / artiklan 7 mukaan Suomella ja Ruotsilla on 3. joulukuuta asti kestään siirtymäkauden ajan lupa saattaa markkinoille alueellaan Itämeren lohta (Salmo salar), silakkaa (lupea harengus), jokinahkiaista (Lampetra fluiatilis), taimenta (Salmo trutta) ja nieriää (Salelinus spp.) sekä muikun (oregonus albula) mätiä, joiden P/F ja PBpitoisuudet oat suuremmat kuin asetuksen liitteen kohdassa.3 kalan lihalle ja kalatuotteille ahistetut enimmäismäärät:, pg/g tuorepainoa kohti (tp) WHO P/FTQ 9 ja/tai, WHO P/FPBTQ 9.
Itämeren kalan ja muun kotimaisen kalan ympäristömyrkyt: P/F, PB, PB, PF ja OTyhdisteet Suomella on ollut elollisuus säännöllisesti ilmoittaa komissiolle edellä mainitun asetuksen artiklan 7 mukaisesti uosittain dioksiiniseurannan tulokset sekä kaloista johtuan altistuksen rajoittamiseksi tehdyt toimet että 9 artiklan mukaiset dioksiinimonitoroinnin tulokset. Suomen on osoitettaa U:n dioksiinisäädösten muutosta almisteltaessa, miksi taritsemme edelleen P/F ja PByhdisteiden poikkeuksen eräille Itämeren alueen kaloille. Ukalat II projekti tuotti tätä taoitetta arten tietoa Itämeren kalojen tämänhetkisistä P/F ja PBpitoisuuksista sekä niiden muutoksista. Säädöksiä piti alun perin tarkistaa dioksiinien osalta uoden loppuun mennessä. Liittyen muihin tarkistustarpeisiin, uusiin tulosten laskentaan liittyiin TFaroihin ja ei dioksiinien kaltaisten PByhdisteiden sääntelytarpeeseen, komissio aloittikin alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen dioksiini ja PByhdisteiden enimmäismääräysten uusintatyön jo uonna..3 Haitallisia aineita koskea ympäristölainsäädäntö ja kansainäliset sopimukset Ukalat II projektissa tutkittuja haitallisia aineita on rajoitettu tai kielletty sekä Ulainsäädännöllä että kansainälisillä sopimuksilla, kuten Tukholman POPyhdisteitä koskea yleissopimus ja YK:n uroopan talouskomission (UN) ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumissopimus (LRTP). lla on luettelo U:n oimassa oleasta ympäristölainsäädännöstä..3. P/F, PB ioksiinistrategia () Suurten laitosten IPPdirektiii (Integrated Pollution Preention and ontrol) (//) Jätteenpolttodirektiii (/7/) Pysyiä orgaanisia yhdisteitä rajoittaa POPasetus (//Y).3. PB Pentaja oktabromattujen difenyylieettereiden (pentab ja oktab) täyskielto (3//Y). Vaarallisten aineiden käytön rajoittamista sähkö ja elektroniikkalaitteissa koskean säädöksen (RoHS direktiii, /9/) mukaan uudet markkinoille luoutetut elektroniset laitteet eiät ole saaneet sisältää penta B:tä uodesta Sähkö ja elektroniikkaromua koskea säädös (W direktiii /9/Y) asettaa astuun tällaisen romun häittämisestä laitteiden almistajalle Komission asetus /7/U POPasetuksen (//Y) muuttamisesta kiristi,, ja 7 bromia sisältäien kongeneerien rajoituksia. Suurin sallittu pitoisuus esineissä laski, %:iin (aiemmin, %). Rajoitus koskee almistettaia ja markkinoille luoutettaia aineita, almisteita, taaroita tai taaroiden palosuojattuja osia. Kierrätysmateriaalista almistettuja taaroita ja almisteita aatimus ei koske. Niiden suurin sallittu pitoisuusraja on,%.
Itämeren kalan ja muun kotimaisen kalan ympäristömyrkyt: P/F, PB, PB, PF ja OTyhdisteet.3.3 PF Perfluorooktaanisulfonaatin (PFOS) käyttöä ja markkinoille luouttamista on rajoitettu (//Y). PFOS on osittain kielletty aineena tai ainesosana almisteissa (yli, %) ja puolialmisteissa (yli, %) uodesta. Komission asetus 7//U POPasetuksen (//Y) muuttamisesta: aineissa ja almisteissa sallituksi jäämäksi katsottu pitoisuus laskettiin, %:in (ennen, %). Puolialmisteissa ja muissa tuotteissa, kuten tekstiileissä sallitut pitoisuusrajat (, % ja, ug/m ) sekä sallitut poikkeuskäytöt pysyiät entisellään. Taretta käyttää PFOSyhdisteitä kostutusaineena sähkökemiallisissa pinnoitusjärjestelmissä tarkastellaan uudestaan..3. OT OTyhdisteitä sisältäien antifoulingmaalien markkinoille luouttaminen ja käyttökielto kaikissa aluksissa (//Y) TBT:llä pinnoitettujen alusten kielto uroopan yhteisön satamiin (.. oimaan 7/3/Y). Lisäksi orgaanisten tinayhdisteiden biosidikäyttö on kielletty kokonaan (9//Y) ja trifenyylitinan (TPhT) torjuntaainekäyttö jo (PPP direktiii, 9//Y).. iemmat tutkimushankkeet Vuosina 3 toteutettiin Suomen meri ja järialueita edustaa laajamittainen Ukalat projekti. Se oli aikaisempiin tutkimuksiin errattuna laajin ja siitä saatiin hyät lähtötiedot eri kalalajien ympäristömyrkkypitoisuuksista sekä Itämerellä että järialueilla. Tutkimuksen perusteella Suomessa rainnoksi käytetyt kalalajit pystyttiin luokittelemaan ympäristömyrkkypitoisuutensa perusteella ns. positiiilistaan ja saatiin tietoa niistä kalalajeista, joiden osalta U:n asettamat enimmäispitoisuusrajat ylittyät. Ukalat projektin tuloksia on julkaistu iran raporttina (Hallikainen ym., ) ja kansainälisissä tieteellisissä julkaisuissa (Isosaari ym., ; Kiljunen ym., 7; Koistinen ym., ; Parmanne ym., ). Projektin tuloksia on myös käytetty laajalti hyödyksi U:n lainsäädäntötyössä. Vuonna Suomelle myönnetyn, P/F ja PByhdisteiden kaloja koskeiin enimmäispitoisuuksiin liittyän poikkeuksen myötä Suomi on noudattanut eloitettaan monitoroida uosittain kyseisten ierasaineiden pitoisuuksia erityisesti kalassa. Viimeisimmät uosittaiset monitorointitutkimukset tehtiin silakkafileistä ja muikun mädistä uonna 7 ja uonna tutkittiin joista pyydettyjen meritaimenien P/F ja PByhdisteiden pitoisuudet (Ruokojäri ym., 9). Vuosittaisissa monitoroinneissa samoista näytteistä on analysoitu myös PByhdisteet. lintarikeirasto aloitti ensimmäiset dioksiinitutkimukset peruselintarikkeista jo uonna 99 yhdessä silloisen Kansantereyslaitoksen (KTL) kanssa. nsimmäiset silakkanäytteet otettiin Riista ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) asiantunte 3
Itämeren kalan ja muun kotimaisen kalan ympäristömyrkyt: P/F, PB, PB, PF ja OTyhdisteet muksella Itämeren iideltä eri pyyntialueelta. Näytteet jaettiin sukupuolen mukaan eriikäisiin ja kokoisiin näytteisiin. Tutkimukseen yhdistettiin myös silakan ja kuiarehun käyttö kirjolohen rehuna ja niiden aikutukset kasatetun kirjolohen pitoisuuksiin (Vartiainen ym., 997b). Nämä tutkimustulokset julkaistiin uonna 99, johon mennessä myös muiden peruselintarikkeiden, kuten maidon, lihan ja kananmunien dioksiinipitoisuuksia oli tutkittu. Samalla julkaistiin ensimmäinen dioksiinien saantilaskelma (Hallikainen, Vartiainen, 997), jota tarkistettiin uonna 99, jolloin U:n tieteellinen yhteistyö dioksiinin saannin laskemiseksi käynnistyi. Tällöin oli käytettäissä uusia tutkimuksia dioksiinipitoisuuksista: jauhot, kasikset, maito ja meressä kasatettu kirjolohi (Hallikainen, Kiiranta, ; Kiiranta ym., ). ioksiinien ja PByhdisteiden saantilaskelmia on uudistettu iimeksi irassa uonna (Hallikainen ym., ). Suomen katemian Itämeritutkimusohjelmaan (BIRM 3 ) kuuluneessa IOXMOprojektissa tutkittiin muun muassa organohalogeeniyhdisteiden (OH) kertymistä Itämeren raintoketjussa. Selitettiin myös silakan organohalogeeniyhdisteiden pitoisuuksien aihtelun ja kalastuksen aikutus ihmiselle koituaan OHkuormitukseen, kun silakkaa käytetään rainnoksi (Kiljunen ym., 7; Peltonen ym., 7). Orgaanisten tinayhdisteiden (OT) pitoisuuksia kotimaisessa meri ja järikalassa päätettiin tutkia irassa (Hallikainen ym., ), kun Helsingin uuden suursataman rakentamisen ja Turun satamaalueiden ruoppausten yhteydessä uonna mitattiin suuria orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuuksia kaloista ja sedimentistä (Vatanen, Niinimäki, ). Hyänä tutkimusmallina tälle hankkeelle (OTkalat hanke) oli uosina 3 toteutettu Ukalat projekti. Tutkimuksessa saatiin lisätietoa orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuuksista niissä sisäesi ja merikaloissa, joita suomalaiset kuluttajat pääsääntöisesti käyttäät rainnokseen. Samalla tutkimus antoi tietoa laianpohjamaalien uosikymmeniä kestäneen käytön aikutuksesta ympäristöön ja mahdollisuuden seurata tuleaisuudessa orgaanisten tinayhdisteiden aikutuksia, pitoisuuksien muutoksia ja häiämistä ympäristöstä.
Itämeren kalan ja muun kotimaisen kalan ympäristömyrkyt: P/F, PB, PB, PF ja OTyhdisteet Taustatietoa tutkittaista yhdisteistä Ukalat II projektissa keskityttiin tutkimaan tärkeimpiä ja ajankohtaisimpia orgaanisia ympäristömyrkkyjä, joille suomalainen altistuu pääasiassa kalansyönnin kautta: polykloorattuja dibentsopdioksiineja ja dibentsofuraaneja (P/F), polykloorattuja bifenyylejä (PB), polybromattuja difenyylieettereitä (PB) ja eräitä perfluorattuja yhdisteitä (PF), joita kutsutaan myös yhteisnimellä organohalogeeniyhdisteet (OH), sekä lisäksi orgaanisia tinayhdisteitä (OT). Suurin huomio on tänä päiänä kohdistunut juuri näihin pysyiin, raintoketjun huipulle kertyiin yhdisteisiin, joilla on pitkäaikaisia aikutuksia meriekosysteemissä (HLOM, ).. Ominaisuudet ja käyttäytyminen ympäristössä.. P/F, PB ioksiini ja furaanikongeneereja on kpl, joista 7 kpl on myrkyllisiä ja erittäin pysyiä. PBkongeneereja on 9, joista kpl on ominaisuuksiltaan samankaltaisia kuin myrkylliset P/F:t. Kalojen P/F ja PB pitoisuuksien suhde aihtelee ainakin kalalajin ja pyyntipaikan mukaan (Taulukko ). PByhdisteitä on käytetty runsaasti eristeaineina muuntajissa ja kondensaattoreissa, sekä muissa käyttötarkoituksissa kuten saumauslaasteissa, maaleissa ja liimoissa. P/Fyhdisteitä ei ole almistettu tarkoituksellisesti, mutta niitä muodostuu kloorauksen ja epätäydellisen palamisen yhteydessä esimerkiksi jätteenpoltossa. Nykyisin merkittäimmät P/ Fyhdisteiden lähteet oat jätteenpoltto, energiatuotanto, metalliteollisuus ja hajalähteet, joista kotitalouksien pienpolttokin oi olla merkittää. ioksiinien laskeumaa ei tunneta Suomessa kuitenkaan hyin. Laskeumaa on seurattu uosina 99. Laskeuma on ähenemässä pääosin eniten kloorautuneilla kongeneereilla. Ilman epäpuhtauksien mallinnuksessa (MP) on päädytty samaan suuruusluokkaan esimerkiksi Suomenlahden kuormituksessa kuin mitatuissa ja lasketuissa tuloksissa (julkaisematon). P/F ja PB yhdisteiden aikutusmekanismeja on tutkittu lähinnä,,3,7,tetraklooridibentsopdioksiinin (T) aulla. Muille toksiselle P/F ja PBkongeneerille on arioitu ertailukerroin (TFkerroin) tetrakloori dibentsopdioksiiniin (T) nähden. P/F ja PByhdisteiden pitoisuudet ilmoitetaan usein yhtenä lukuna, joka on saatu laskemalla yhteen toksisten kongeneerien pitoisuudet kerrottuna
Itämeren kalan ja muun kotimaisen kalan ympäristömyrkyt: P/F, PB, PB, PF ja OTyhdisteet yhdisteen TFkertoimella. Tätä yhteenlaskettua pitoisuutta kutsutaan Tekialenttiaroksi (TQ). U:n lainsäädännön mukaan tällä hetkellä käytetään WHO:n alkuperäisiä, uonna 997 ahistamia TFkertoimia (Van den Berg ym., 99).Vuonna WHO arioi TFkertoimet uudelleen (Van den Berg ym., ). P/F ja PByhdisteet oat kaikkein pysyimpiä yhdisteitä ympäristössä, niiden puoliintumisaikojen arioidaan sedimentissä aihtelean yhdisteestä riippuen 33 uoden älillä (Kjeller, Rappe, 99). Taulukko. Itämereltä ja sisäesistä pyydettyjen kalojen keskimääräiset P/F ja PB toksisuusekialenttisummat () ja niiden suhde eri kalalajeissa ja pyyntipaikoilla uoden 3 näytteenkeräyksessä (Hallikainen ym., ). Kalalaji Pyyntipaikka n WHOP/FTQ 9 WHOPBTQ 9 P/F: PB Lohi Meri,9 Silakka Meri, Pohjanlahti 9, 3,,3 Meri, Suomenlahti 3,,, Meri, teläitämeri 3,,, Lahna Meri 3,,,3 Sisäesi,,3, Hauki Meri,9,, Sisäesi,,,79 hen Meri,3,,97 Sisäesi,,9, Kuha Meri,3,, Sisäesi,3,9, Muikku Meri 3,,, Sisäesi 9,9,, Siika Meri,,,3 Sisäesi,3,9, Made Meri 3,9,,3 Sisäesi 3,,,.. PB, PF PByhdisteitä käytetään palonestoaineina muoeissa, sisustustekstiileissä, pehmustemateriaaleissa sekä sähkö ja elektroniikkatuotteissa. Yhdisteet oiat apautua ympäristöön tuotteiden almistuksen, arastoinnin, käytön tai häittämisen aikana. PByhdisteet oiat myös muuttua ympäristössä bromatuiksi dioksiineiksi ja furaaneiksi (PB/F). Palonestoon käytetyistä teknisistä seoksista pentab koostuu lähinnä kuudesta kongeneerista (B, 7, 99,, 3 ja ) ja oktab on B 3 sekä muiden 9 bromia sisältäien kongeneerien seos. Näiden kahden seoksen käyttö ja tuonti Ualueelle on kielletty, mutta täysin bromattua, decab:tä (B 9), joka sisältää jonkin erran myös nonab:tä, saa ielä käyttää. Kiinassa ja US:ssa käytetään kaikkia edellä mainittuja yhdisteitä edelleen. PentaB:tä onkin mitattu äestössä US:ssa kertaa enemmän kuin uroopassa (Schecter ym., 3).
Itämeren kalan ja muun kotimaisen kalan ympäristömyrkyt: P/F, PB, PB, PF ja OTyhdisteet Perfluoratut alkyyliaineet (PFS), joista yleisimmin esiintyät oat perfluorooktaanisulfonaatti (PFOS) ja perfluorooktaanihappo (PFO), oat laaja ryhmä perfluorattuja (PF) kemikaaleja, joita on käytetty 9luulta asti monilla teollisuuden aloilla sekä kuluttajatuotteissa muun muassa pintakäsittelyaineina. PFSyhdisteet oat hiilifluorisidoksen uoksi harinaisen pysyiä yhdisteitä. Niitä käytetään metallien pintakäsittelyssä, sammutusaahdoissa ja lentokoneiden hydrauliikkaöljyissä palonestoaineena. Niiden eden ja öljynhylkimiskyyn uoksi niitä käytetään myös lukuisissa kuluttajatuotteissa. simerkiksi tarttumattomat teflonpaistinpannut, matot, huonekalut, puhdistusaineet, shampoot, kengät, aatteet ja ruokapakkaukset oiat sisältää PFyhdisteitä. PFSyhdisteitä pidettiin pitkään haitattomina ympäristölle ja ihmisen tereydelle, mutta 99luun lopulla ilmeni, että osalla PFSyhdisteistä on erityisesti ympäristön kannalta haitallisia ominaisuuksia. Osa ryhmään kuuluista yhdisteistä on erittäin pysyiä ja niillä on taipumus kertyä eliöstöön. PFSaineet oat tutkimusten mukaan leinneet ympäristöön ja kertyneet eliöihin maailmanlaajuisesti (Giesy, Kannan, ). PFSaineita on löytynyt merkittäiä pitoisuuksia myös Pohjoismaiden ympäristöstä, muun muassa Itämeren alueen hylkeistä ja Suomen rannikon hauista (Kallenborn ym., ). Myös ihmisten erestä ympäri maailmaa on löytynyt useita PFSyhdisteitä (Falandysz ym., ; Kannan ym., ). PFSkemikaaliryhmän eniten huolta herättänyt yhdiste, PFOS eli perfluorooktaanisulfonaatti, on pysyä, biokertyä ja toksinen (O, ). Se kertyy pääasiassa sille altistuneen eläimen maksaan ja ereen (ustin ym., 3; Jones ym., 3), ja laboratoriokokeissa sen on todettu muun muassa haittaaan maksan toimintaa (O, ). PFyhdisteille on tunnistettu myös ns. prekursoreja, joista kuitenkin tänä päiänä ielä tiedetään hyin ähän. Ne absorboituat ihmiseen, mutta niiden farmakokinetiikka on toistaiseksi tuntematonta; haaroittunut prepfos metaboloituu nopeammin kuin suoraketjuinen (Jon Martin; plenary, ioxin ). PB ja PFOS ja PFOyhdisteiden pysyyydestä ja käyttäytymisestä luonnossa ja metaboliasta tiedetään edelleen melko ähän. Nykyiset tutkimukset suuntautuat kyseisten yhdisteiden eri metaboliatuotteiden pitoisuuksien, niiden alkuperän ja reaktiotuotteiden selittämiseen samalla kun selitetään niiden sitoutumista ja pysyyyttä. simerkiksi tutkittaessa PByhdisteiden hajoamista maassa ei B 9 merkittäästi hajonnut ainakaan päiän tutkimusaikana, toisaalta B :n puoliintumisaika oli n. päiää (Nyholm ym., ). naerobisissa oloissa B 9 ei Gerecken ym., () tutkimuksen aikana (kesto yli 7 päiää) merkittäästi hajonnut...3 OT Vesiympäristön näkökulmasta tärkein orgaanisten tinayhdisteiden käyttökohde on ollut TBT:n maailmanlaajuinen käyttö laiojen pohjien antifouling eli eliöidenkiinnittymisenestomaaleissa, joista niitä huuhtoutuu eteen ja sedimentoituu (Risk & Policy nalysts Limited, ). Pieneliöiden kasua estäien aikutusten uoksi TBT:aa ja TPhT:aa on käytetty myös puunsuojaaineina, teollisuuden limoittumisenestoai 7
Itämeren kalan ja muun kotimaisen kalan ympäristömyrkyt: P/F, PB, PB, PF ja OTyhdisteet neissa, niliäisten torjunnassa ja maatalouden torjuntaaineissa. ntifoulingmaalien lisäksi yhdyskuntien jäteedet oat toinen merkittää orgaanisten tinayhdisteiden lähde. Jäteesiin yhdisteet kulkeutuat muoiteollisuudesta sekä liukeneat kotitalouksien muoituotteista ja PVesiputkista. Orgaanisia tinayhdisteitä tuotettiin maailmanlaajuisesti uosittain noin tonnia 99luun lopussa (Hoch, ). Orgaanisten tinayhdisteiden teollisesta tuotannosta altaosa, noin 7 %, on käytetty muoiteollisuudessa. Orgaaniset tinayhdisteet oat hydrofobisia ja siten eteen niukkaliukoisia. Meriedessä TBT on ainakin kolmessa eri muodossa, hydroksidina, kloridina ja karbonaattina, jotka liukeneat eteen eri taalla. Orgaaniset tinayhdisteet hajoaat ympäristössä biologisesti, kemiallisesti ja auringonalon aikutuksesta lopulta epäorgaaniseksi tinaksi (Hoch, ). Pääasialliset poistumisreitit edestä oat biologinen hajoaminen, kertyminen esieliöihin ja sedimentoituminen. Biologisen hajoamisen osuus ähenee kylmissä ja hapettomissa sedimenteissä. erobisessa sedimentissä OTyhdisteiden puoliintumisajat oat kuukausista uosiin ja hajoaminen huomattaasti hitaampaa kuin esipatsaassa (emora ym., 99). naerobisessa sedimentissä puolestaan hajoaminen on kaikkein hitainta ja oi olla kymmeniä uosia (Batley, 99; Viglino ym., ). Organotinayhdisteiden tiukka sitoutuminen sedimenttiainekseen ja tätä kautta näiden yhdisteiden alentunut biosaatauus lisääät aineiden pysyyyttä sedimenteissä sillä niiden alttius hajota ähenee. Tiukasti sedimentteihin sitoutuneet yhdisteet eiät toisaalta myöskään apaudu yläpuoliseen eteen (Salminen, ).. Pitoisuudet elintarikkeissa.. P/F, PB Kaikissa uroopan maissa on todettu elintarikkeiden P/F ja PBpitoisuuksien ähenemistä. Tähän on syynä PByhdisteiden käyttökielto uroopan maissa, kloorattujen torjuntaaineiden almistuksen lopettaminen sekä teollisuuden päästörajoitukset. Pitoisuuksista elintarikkeissa on aikasarjaseurantoja nglannista, Hollannista ja Ruotsista. US:ssa analysoitiin armeijan anhoja säilykeruokia 9luulta alkaen. ina 9luulle asti rasaa kohti lasketut dioksiinipitoisuudet oliat alle, ng TQ/kg, sitten ne alkoiat nousta ja huippu saautettiin noin 97, jolloin pitoisuudet oliat eri eläinrasoissa (nauta, sika, siipikarja, maito) lähes ng/kg. Tällä hetkellä ne oat älillä, ja, ng TQ/kg rasassa. FS julkaisi uonna jäsenmaista kerätyt tutkimustiedot elintarikkeiden ja rehun dioksiini ja PBpitoisuuksista (FS, ). Kaikkein suurimmat pitoisuudet oli monitoroitu kalan maksasta ja ankeriaasta. Itämeren silakan P/F ja PByhdisteiden summapitoisuuden keskiaro oli, pg WHOP/FTQ 9 /g tp, kun astaaa pitoisuus muussa kalassa Itämeren ulkopuolelta oli,3 pg. PBtrendit oat hyin samankaltaiset dioksiineihin errattuna. ltistuksen aikatrendeistä saa hyän käsityksen kun analysoi ikäajoitettuja, historiallisia sedimenttikerrostumia. Sekä Suomenlahdelta että Lapin järistä analysoidut sedimenttinäytteet
Itämeren kalan ja muun kotimaisen kalan ympäristömyrkyt: P/F, PB, PB, PF ja OTyhdisteet osoittiat hyin samantapaisen päästötrendin kuin muualla maailmassa, aikkakaan meillä ei ole todettu yhtä jyrkkää dioksiinipitoisuuksien pienenemistä (Hallikainen ym., ; Isosaari ym., ; Isosaari ym., ; Kiljunen ym., ; Parmanne ym., ; Vartiainen ym., 997a). P/F ja PByhdisteet kertyät niin kaloihin kuin ihmiseenkin iän mukana. Ihmisellä eliminaation puoliintumisaika eri kongeneereilla aihtelee paljon, puolesta uodesta aina 7 uoteen. Kaloilla puoliintumisaikaa ei tunneta, mutta esimerkiksi pitoisuudet silakassa oat kasaneet siten, että pienen, uotiaan silakan TQpitoisuus on, kun isohkossa, uotiaassa silakassa pitoisuus on noin (Vartiainen ym., 997b). Suomessa myytäät silakkafileet on almistettu 3 uotiaista silakoista, mutta silakka saattaa elää uotiaaksi, jolloin pitoisuus on oinut olla jopa 3. Suomen sisäesien kalat sisältäät P/F ja PByhdisteitä yleisesti selästi ähemmän errattuna Itämeren silakkaan ja muuhun kalaan (Taulukko ). Useita P/F ja PByhdisteitä taataan mitattaia määriä monista rasapitoisista elintarikkeista myös Suomessa (Hallikainen ym., ; Kiiranta ym., ). Kalat, maito ja maitotuotteet sekä liha sisältäät näitä yhdisteitä. Pitoisuudet lihassa ja maidossa oat Suomessa pieniä, sen sijaan kaloissa on suuria lajien älisiä, lajin sisäisiä ja alueellisia eroja. Suurimpia pitoisuuksia on mitattu Itämeren rasaisista kaloista, erityisesti lohesta, meritaimenesta ja silakasta. Suomalaisten ihannesten ja marjojen P/F ja PBpitoisuudet oat olleet hyin pieniä (Taulukko )... PB, PF U:ssa ei ole lainsäädäntöä PB ja PFyhdisteiden enimmäispitoisuuksille elintarikkeissa tai rehuissa, eikä niistä ole yhtä kattaasti tutkimustietoa kuin P/F ja PByhdisteistä, joita on tutkittu ajallisesti huomattaasti kauemmin kuin edellä mainittuja ns. uusia ympäristömyrkkyjä. Suomalaisessa ruokakoritutkimuksessa mitattiin PByhdisteitä kymmenessä eri ruokaaineryhmässä, ja suurimmat pitoisuudet löytyiät kalan jälkeen rasoista ja kiinteistä maitotuotteista (Kiiranta ym., )...3 OT Suomalaisessa rainnossa OTyhdisteitä on mitattu kalan lisäksi pieniä pitoisuuksia perunasta, kasiksista ja ihanneksista sekä hedelmistä ja marjoista (Rantakokko ym., ). OTkalat hankkeessa (Hallikainen ym., ) haaittiin, että OTpitoisuudet aomerialueiden ja suurten sisäesijärien ulapoiden kaloissa oat hyin pieniä, keskimäärin alle. Sen sijaan satama ja telakkaalueiden kaloista, enimmäkseen ahenista, mitattiin huomattaasti suurempia pitoisuuksia, jopa yli..3 Saanti Suomessa tärkein POPyhdisteiden saantilähde on rainto ja erityisesti kalatuotteet. niten tietoa suomalaisten POPsaannista on P/F ja PByhdisteistä ja niiden saantiariot on iimeksi päiitetty uonna (Taulukko ). 9
Itämeren kalan ja muun kotimaisen kalan ympäristömyrkyt: P/F, PB, PB, PF ja OTyhdisteet P/Fyhdisteiden saannin kannalta merkittäimmät elintarikkeet oat kala ja kalatuotteet, joiden osuus P/Fyhdisteiden saannista on 7 9 % ja PByhdisteiden saannista % (Hallikainen ym., ; Kiiranta ym., ). Tämä eroaa selkeästi Keskiuroopan saantilähteistä, sillä esimerkiksi Saksassa ja Ranskassa lehmän maidon rasa ja liha oat merkittäimmät saantilähteet. Suomalaisten P/F ja PByhdisteiden päiittäinen saanti rainnosta on pg WHOP/FPBTQ 9 mikä on samaa suuruusluokkaa kuin U:n elintarikealan tiedekomitean asettama astaaa päiittäinen siedettää enimmäissaanti eli pg kg painoiselle henkilölle (SF, ). Kala ja kalatuotteet kattaat % suomalaisten aikuisten rainnon kautta tapahtuasta altistumisesta PByhdisteille, jonka on arioitu olean kokonaisuudessaan pg/rk (Kiiranta ym., ). Huomattaa osa PBaltistumisesta oi tulla sisäilman pölyn kautta. ri maissa on erilaisia arioita pölyn osuudesta altistumiseen, esimerkiksi US:ssa huonepölyn on arioitu astaaan % kokonaisaltistumisesta (JohnsonRestrepo, Kannan, 9; Lorber, ) kun taas Belgiassa 9 % altistumisesta tulee rainnosta, ja muita lähteitä oat ilma ja pöly (Roosens ym., ). Suomessa ei ole arioitu PFOS ja PFOyhdisteiden saantia. FS:n arion mukaan eurooppalaisten keskimääräinen PFOS:n saanti on ng ruumiin painokiloa kohti päiässä ja PFO:lle ng. PFOSyhdisteiden saanti on noin puolet sille asetetusta siedettäästä päiäsaannista (TI, ng/kg rp/rk), kun taas PFOyhdisteiden saanti on paljon alle TIaron (, µg/kg rp/ rk) (FS, ). OTyhdisteistä FS:n arion mukaan eurooppalaisten keskimääräinen TBT:n, BT:n ja TPhT:n saanti kalasta ja kalatuotteista on 3 ng ruumiin painokiloa kohti päiässä, mikä on 33 % TIarosta (FS, ). Kalan ja kalatuotteiden suurkuluttajilla saannin arioitiin eurooppalaisilla olean 7 ng ruumiin painokiloa kohti päiässä, mikä on 7 % TIarosta. FS:n mukaan orgaanisista tinayhdisteistä kontaminoituneiden satamaalueiden tai ilkkaasti liikennöityjen laiaäylien läheisyydestä pyydetyn kalan syönti saattaa aiheuttaa TIaron ylityksiä. Suomalaisilla rainnon kautta tulean saannin on arioitu olean noin, 7 ng/kg rp /rk, mistä noin % tulee kalasta (iraksinen ym., ; Rantakokko ym., ). Suomalaisten arioitu OTsaanti oi nousta pahimmassakin tapauksessa ain %:iin TIarosta. Taulukko. Suomalaisten aikuisten keskimääräinen P/F ja PByhdisteiden saanti eri elintarikkeista (Hallikainen ym., ). lintarikeryhmä Kulutus g/rk WHOP/FTQ 9 pg/rk/hlö WHOP/FPBTQ 9 pg/rk/hlö Maito ja maitotuotteet 3 3, (, %),73 (, %) Kananmunat 7,33 (, %), (, %) Merikalat,9,9 ( %) 7,7 ( %) Järikalat,3,3 (, %) 9, (, %) Viljelty kotimainen kala,7, (3,9 %) 9, (, %) Tuontikala 7,7,3 ( %) 3, ( %) Kala yhteensä 3,7, ( %) 9 ( %) Liha ja lihatuotteet 3, (7, %),3 (, %) Kasiöljyt,7,7 (, %), (,93 %) Muut (jauhot, perunat, kasikset, mustikka, kantarelli) 9,37 (,9 %), (,9 %) Yhteensä 3,
Itämeren kalan ja muun kotimaisen kalan ympäristömyrkyt: P/F, PB, PB, PF ja OTyhdisteet. Tereydelliset haittaaikutukset Ympäristömyrkyt huolestuttaat äestöä niiden mahdollisten tereyshaittojen takia. Varsinkin odottaat äidit ja pienten lasten anhemmat oat herkkiä reagoimaan elintarikkeiden ympäristömyrkkyepäilyihin. Huolta kannetaan ympäristömyrkkyjen haittaaikutuksista, kuten kehityshäiriöistä, hormonaalisista ja hermostoaikutuksista sekä myös syöpäriskistä. Seuraaassa esitetäänkin lyhyt katsaus kunkin myrkyn mahdollisiin haittaaikutuksiin ja ajankohtaiseen tutkimustietoon (lintariketurallisuusirasto, ). P/Fyhdisteet oat koeeläimille akuutisti hyin myrkyllisiä, mistä johtuu niiden saama nimitys supermyrkky. Lisäksi ne oat pitkäaikaisessa altistuksessa syöpäaarallisia koeeläimillä. T aiheuttaa koeeläimille sukuelinten, hampaiden ja luuston kehityshäiriöitä jo hyin pieninä pitoisuuksina (Kattainen ym., ; Miettinen ym., ; Peterson ym., 993). Kansainälinen syöpäinstituutti IR on arioinut T:n syöpäaaralliseksi ihmiselle. päiltyjä syöpiä oat pehmytkudossarkooma, lymfoomat ja mm. keuhkosyöpä. Rainnon kautta saatu P/F ja PBaltistus ei kuitenkaan lisännyt pehmytkudossarkooman riskiä eikä runsaasti altistuneen äestöryhmän syöpäkuolleisuutta Suomessa (Tuomisto ym., ; Turunen ym., ). Sen sijaan suomalaiset tutkijat oat osoittaneet äidinmaidon suurien dioksiinipitoisuuksien pitkäaikaiseen imetykseen liittyneenä aiheuttaan lapsille kiilleaurioita ensimmäisiin pysyiin hampaisiin (laluusua ym., 999). PByhdisteiden on epäilty aiheuttaan lapselle kehityshäiriöitä (Jacobson, Jacobson, 997). Huolenaiheena nykyisin on myös näiden yhdisteiden mahdolliset hormonaaliset aikutukset ja astustuskyyn heikkeneminen (SF, ). simerkkinä edellisistä oidaan mainita, että Seeson onnettomuudessa lapsena tai teiniiässä T:lle altistuneille pojille näyttäisi aikuisena syntyneen merkittäästi enemmän tyttölapsia kuin poikia (Mocarelli ym., ). PByhdisteiden tereysaikutusten epäillään olean hormonaalisia, sikiötoksisia ja pienentään kilpirauhashormonien (trijodityroniinin ja tyroksiinin) pitoisuuksia. Koeeläimille ne aiheuttaat käyttäytymishäiriöitä ja oppimisaikeuksia sekä muutoksia maksassa ja munuaisissa (arnerud ym., ). uroopan elintariketurallisuusiranomainen (FS) antoi lausuntonsa PFyhdisteistä kesällä. Lausunnon mukaan PFOS ja PFO oat koeeläimille suurina annoksina maksatoksisia ja oiat aiheuttaa kehityshäiriöitä sekä heikentää lisääntymiskykyä (FS, ). Orgaaniset tinayhdisteet oat erittäin haitallisia merieliöille. Herkimpiä TBT:lle oat meressä eläät kotilot (Gastropoda), simpukat (Bialia), jotkut hyönteistoukat (Insecta) ja katkat (mphipoda). Suuren kertyyyden ja huonon metabolointikyyn uoksi TBT:n on todettu aiheuttaan monien merieliöiden kasu ja kehityshäiriötä. Jopa alle ng/l TBTpitoisuudet edessä oat aiheuttaneet useiden kotilolajien ns. imposexilmiötä eli koiraan sukuelinten kehittymistä naaraille. OTyhdisteiden ihmistä koskea riskinariointi perustuu ennen kaikkea koeeläimillä haaittuihin immunotoksisiin aikutuksiin ja niissä on keskitytty haitallisimpina
Itämeren kalan ja muun kotimaisen kalan ympäristömyrkyt: P/F, PB, PB, PF ja OTyhdisteet pidettyihin yhdisteisiin; TBT, TPhT, BT ja OT. FS:n riskinarion mukaan (FS, ) ihminen oi ilman tereysriskiä altistua näiden yhdisteiden summapitoisuudelle ng/kg rp / rk koko elinikänsä ajan.. Kalan syöntisuositukset U edellyttää, että kuluttajille kerrotaan ajankohtaista tietoa kalaan liittyistä mahdollisista haittaaikutuksista ja annetaan kalan syöntisuositukset turaamaan kuluttajan tereyttä. Valtion raitsemusneuottelukunnan antamat kalan yleiset syöntisuositukset ja iran niihin antamat poikkeukset on asetettu iimeksi uonna. Poikkeukset perustuiat Ukalat projektiin, jota U ja maa ja metsätalousministeriö rahoittiat. Vuonna 9 syöntisuosituksiin lisättiin lohen rinnalle meritaimen, koska sinä uonna tehdyssä tutkimuksessa joista pyydettyjen meritaimenien TQpitoisuudet ylittiät U:n asettaman enimmäispitoisuusrajan. Valtion raitsemusneuottelukunnan suositusten mukaan kalaa on hyä syödä ainakin kaksi kertaa iikossa ja eri kalalajeja on suositeltaaa käyttää aihdellen. Ympäristömyrkyistä johtuen lapsille, nuorille ja hedelmällisessä iässä oleille on annettu seuraaat poikkeukset näihin yleisiin kalan syöntisuosituksiin:. isoa, perkaamattomana yli 7 sentin mittaista silakkaa, oi syödä kertaa kuussa tai aihtoehtoisesti Itämerestä pyydettyä lohta tai taimenta oi syödä kertaa kuussa. merestä tai järestä pyydettyä haukea oi syödä kertaa kuussa. Lisäksi suositellaan, että sisäesialueiden kalaa lähes päiittäin syöien tulisi ähentää elohopeaa kerääien petokalojen (ahen, kuha, made) käyttöä rainnossa ja raskaana oleien tai imettäien äitien ei tule syödä haukea. iran internetsiuilta löytyien kalan syöntisuositusten lisäksi siellä on myös muuta materiaalia kuluttajan informoimiseksi asiasta, esimerkiksi neuoloiden, koulujen ja puolustusoimien käyttöön painatettu kortti, kirjoitettu tietopaketti kalasta, raportti elintarikkeiden kemiallisista aaroista (lintariketurallisuusirasto, ) sekä tutkimustuloksia ja saantilaskelmia kalan ympäristömyrkyistä. Kalansyöntisuosituksia annettaessa on otettu huomioon, että nykykäsityksen mukaan kalan käyttö suojaa erityisesti sydän ja erisuonisairauksilta. Suositusten annon tekee haastaaksi tosiasia, että arsinkin Itämerestä pyydetyssä kalassa on tässäkin tutkimuksessa mitattuja ympäristömyrkkyjä, jotka kertyät ihmisiin ja oiat olla suurina pitoisuuksina tereydelle haitallisia. Kalan käytön tereyshyödyt oat todennäköisesti kuitenkin suuremmat kuin mahdolliset tereyshaitat. siaa selitettiin suomalaisessa ammattikalastajaäestössä ja tutkimuksen tulos lisäsi armuutta siitä, että ympäristömyrkkyjen saanti kalarainnosta ei näy ainakaan suurempana kuolleisuutena (Turunen ym., ).
Itämeren kalan ja muun kotimaisen kalan ympäristömyrkyt: P/F, PB, PB, PF ja OTyhdisteet 3 Taustatietoa kalakannoista Kalojen ympäristömyrkkypitoisuuksia ja niiden ajallisia muutoksia tarkasteltaessa on syytä kiinnittää huomiota myös kalakantojen tilaan, mikä puolestaan aikuttaa kalojen kasunopeuteen. Itämeressä näihin tekijöihin aikuttaat kalastuksen oimakkuuden lisäksi tlantilta tuleat suolapulssit, joista seuraa suolaisuuden ja liuenneen hapen pitoisuuksien aihtelun kautta muutoksia raintoketjussa. Kaikki nämä aikuttaat kalakantojen runsaussuhteisiin, mikä puolestaan aikuttaa ympäristömyrkkyjen kertymiseen kaloihin. Kuassa esitetään Itämeren pääaltaan silakoiden ja kilohailien biomassan aihtelu 9luun puoliälistä lähtien. Kua. Silakan ja kilohailin biomassan uosittainen aihtelu Itämeren pääaltaan ja Suomenlahden alueella: ISosaalueet 3 pois lukien Riianlahti (IS, ). 3
Itämeren kalan ja muun kotimaisen kalan ympäristömyrkyt: P/F, PB, PB, PF ja OTyhdisteet Kilohailikannan oimakas kasu 9luun lopulta lähtien on aiheutunut turskakannan romahtamisesta. Suolapulssien puuttuminen on johtanut syänteiden suolaisuuden ja liuenneen hapen pitoisuuden pienenemiseen, mikä on heikentänyt turskan lisääntymistä (Heikinheimo, ; Köster ym., ). Turskakanta on pysynyt pienenä, koska sen kalastus on ollut edelleen oimakasta. Lisäksi runsastuessaan kilohailit oat syöneet turskan mätimunia entistä enemmän, ja kilpailleet turskan poikasten kanssa rainnosta (asini ym., 9). Kilohailien määrän lisääntyminen on johtanut koaan raintokilpailuun kilohailien itsensä ja silakan nuorempien ikäryhmien kesken (asini ym., ; Peltonen ym., ). Se on puolestaan johtanut sekä silakan että kilohailin keskipainon pienenemiseen Itämeren pääaltaassa (kua ). Selkämeressä silakkakanta on ahistunut iimeisten parin kymmenen uoden aikana ja uosituhannen aihteessa kilohaili on leinnyt Selkämerelle. Nämä seikat oat osaltaan aiheuttaneet raintokilpailua ja pienentäneet silakan kasunopeutta Selkämeressä. Kua. Silakan kolmen ikäluokan keskipainon aihtelu 9luun puoliälistä alkaen Itämeren pääaltaassa (IS tilastointiosaalueet 3 pois lukien Riianlahti) ja Suomen tärkeimmällä silakan kalastusalueella Selkämeressä (IS osaalue 3). Tiedot Kansainälisen merentutkimusneuoston aineistoista (IS, ).
Itämeren kalan ja muun kotimaisen kalan ympäristömyrkyt: P/F, PB, PB, PF ja OTyhdisteet Tutkimuksen tarkoitus Ukalat II projektissa haluttiin saada uutta tietoa P/F, PB, PB, PF ja OTyhdisteiden pitoisuuksista niissä kotimaisissa kalalajeissa, joita suomalaiset pääsääntöisesti käyttäät rainnokseen. PF ja OTyhdisteitä tutkittiin myös maksasta, koska haluttiin tuntea pitoisuuserot lihaksen ja maksan älillä eri kalajeissa. Tutkimus tuotti tietoa myös niistä kaloista, jotka eiät sisällä yhtä paljon ympäristömyrkkyjä kuin esimerkiksi suuri silakka. Ukalat projektikin osoitti, että pääsääntöisesti kaikissa kalalajeissa tutkittujen yhdisteiden pitoisuudet kasaat iän mukana. Pyyntialueella on merkitystä pitoisuuksiin, sillä esimerkiksi ihmisrainnoksi käytetystä Selkämeren silakasta analysoidut pitoisuudet oat olleet suurempia kuin Suomenlahden silakasta mitatut. Tutkimuksessa selitettiin tai saatiin lisätietoa. Suomen kalojen P/F ja PByhdisteiden pitoisuuksista Suomelle annetun poikkeusluan perusteeksi ( / 7). miten pitoisuudet kaloissa oat muuttuneet luun alusta 3. miten eri ikäiset silakat ja muut kalat jaoteltuna kahdesta iiteen kokoluokkaan oat keränneet ympäristömyrkkyjä. miten eri kalalajit meri ja järialueella kerääät ympäristömyrkkyjä. miten eri kalojen ympäristömyrkkyjen pitoisuudet eroaat eri alueilla. bromattujen palonestoaineiden (PB) kertymisestä kaloihin 7. perfluorattujen yhdisteiden (PF) kertymisestä kaloihin. orgaanisten tinayhdisteiden (OT) kertymisestä kalan lihakseen ja maksaan Myöhemmin tämän raportin seurauksena 9. tehdään kuluttajien altistumisen ariointi. irassa otetaan kantaa, onko syytä muuttaa kuluttajille annettuja kalojen syöntisuosituksia Suomen tärkeimpien ruokakalojen pysyistä ympäristömyrkyistä saadaan samalla sellaista tietoa, jota oidaan hyödyntää elintarikealonnassa, kuluttajaneuonnassa, kalastuksen ohjaamisessa sekä ympäristöalonnassa ja suojelussa.
Itämeren kalan ja muun kotimaisen kalan ympäristömyrkyt: P/F, PB, PB, PF ja OTyhdisteet Lisäksi tutkimuksen tuloksia oidaan hyödyntää ympäristömyrkkyjen seurannassa ja altistumistutkimuksessa sekä kehittää riskin ariointia ja riskien hallintaa. Tutkimustuloksia oidaan hyödyntää erityisesti tuotettaessa tietoa Itämeren puhtauteen liittyissä ohjelmissa ja muissa kansainälisissä ympäristösopimuksissa, kuten:. UNPin pysyät orgaaniset ympäristömyrkyt (UNP/POP),. Yn esipuitedirektiii ja meristrategiadirektiii, 3. Itämeren suojelusopimus (HLOM) ja Itämeren toimintaohjelma ja. rktinen seuranta ja ariointiohjelma (MP).
Itämeren kalan ja muun kotimaisen kalan ympäristömyrkyt: P/F, PB, PB, PF ja OTyhdisteet Tutkimushypoteesit Tutkimushypoteesit tässä Ukalat II projektissa oliat pitkälti yhteneät uosien 3 Ukalat projektin kanssa. Tärkein motiaatio tälle projektille olikin päiittää pitoisuustietous, jotta saataisiin käsitys muutoksista eri ympäristömyrkkyjen pitoisuuksissa ja siten uutta tietoa U:n lainsäädäntötyöhön asetusta / uudistettaessa uoden loppuun mennessä. Ukalat projektin perusteella luun alussa Selkämeren alueella kaloissa on suuremmat ympäristömyrkkypitoisuudet kuin muualla. Oletus oli, että tilanne on pysynyt samana tultaessa uosikymmenen loppuun. Lisäksi oletettiin, että Itämeren ekologiset muutokset, esimerkiksi silakan kasunopeuden hidastuminen, aikuttaa niin, että rainnoksi käytetyn kalan P/F ja PBpitoisuudet eiät ole ähentyneet luulla. 7
Itämeren kalan ja muun kotimaisen kalan ympäristömyrkyt: P/F, PB, PB, PF ja OTyhdisteet Tutkimusaineisto Tässä projektissa kerättiin yhteensä 9 yksittäistä lihas, mäti, ja maksanäytettä. Nämä analysoitiin joko yksittäisinä näytteinä tai kokoomanäytteinä eli pooleina siten, että analysoitujen lihasnäytteiden kokonaismäärä oli, mätinäytteiden ja maksanäytteiden. Yhteeneto näytteistä tehdyistä analyyseistä on kuattu raportin liitteissä (Taulukko 3).. Näytteenotto Näytteet keräsi RKTL pääosin uonna 9 ja osaksi uonna ammattikalastuksen saaliista eri merialueilta Itämerestä ja sisäesistä. Näytteenottopaikat on kuattu seuraaalla siulla (Kartta ). Näytteenotto integroitiin soeltuin osin Riista ja kalatalouden tutkimuslaitoksen Utiedonkeruuohjelmaan. Sisäesikalat kerättiin Päijänteestä ja Puruedestä (nonedeltä), joissa haittaainekuormituksen oletettiin olean merialueita pienemmän sekä Inarinjärestä. Keruualueet Itämerellä oliat Saaristomeri, Selkämereltä Porin edusta, Oulun seutu, Hangon edusta ja itäisellä Suomenlahdella LoiisaKotkan alue. Tutkittaiksi kaloiksi alittiin Suomessa yleisimmin kaupan pidettäiä kalalajeja, joiden pitoisuuksista haluttiin uutta tietoa ja joiden ympäristömyrkkypitoisuuksia haluttiin errata aikaisempaan tutkimukseen (Hallikainen ym., ). Tutkittaat lajit oliat merialueilta: silakka, kilohaili, hauki, lohi, meritaimen, siika, made, ahen, kuha, kampela, lahna, särki, muikku ja turska sekä nahkiainen, ja sisäesiltä: lahna Päijänteestä, ahen Päijänteestä ja Saimaasta (Puruesi), ja taimen Inarinjärestä. Näytteenotto pyrittiin keskittämään ajankohtiin, jolloin kunkin lajin saaliit ja myös tarjonta kuluttajille oat suurimmillaan, eli usein kutuaikoihin. Ukalat projektista poiketen silakoista näytteet kerättiin ain keäällä. Yksittäisiä, Selkämerestä pyydettyjä silakoita tutkittiin 9 yksilöä, sekä naaraita että koiraita, jotta saataisiin käsitys pitoisuuksien yksilökohtaisesta aihtelusta. Näytteet käsiteltiin analyysiä arten kuten aiemminkin, jotta tulokset olisiat ertailukelpoisia. Kaikkien näytteeksi otettujen kalayksilöiden kokonaispituus mitattiin, yksilöt punnittiin, niiden sukupuoli määritettiin ja lajille ominainen luutuma talletettiin iänmääritystä arten. Isommista kaloista leikattiin medaljonki selkäeän kohdalta ja pienemmistä kaloista poistettiin sisälmykset ja pää. Näytteiden kontaminoitumisen älttämiseksi ne kerättiin ja käsiteltiin sitä arten laaditun yksityiskohtaisen ohjeen mukaisesti. Näytteet käärittiin yksilöllisesti alumiinifolioon ja suljettiin muoipussiin
Itämeren kalan ja muun kotimaisen kalan ympäristömyrkyt: P/F, PB, PB, PF ja OTyhdisteet numeroituina näytelomakkeiden mukaisesti. Näytteet pakastettiin ja toimitettiin pakastettuina THL:n ympäristötereyden osaston laboratorioon analysoitaiksi. Kartta. Näytteenottopaikat 9
Itämeren kalan ja muun kotimaisen kalan ympäristömyrkyt: P/F, PB, PB, PF ja OTyhdisteet 7 nalyysimenetelmät 7. Iän määritykset Kalojen iänmääritys tehdään lajista riippuen esimerkiksi suomuista, sisäkoran tasapainokiistä eli otoliiteista tai luista. Koska kalat oat aihtolämpöisiä, niiden kasunopeus riippuu lämpötilasta, ja uotuinen kasunopeuden aihtelu aiheuttaa kalan luutumiin samankeskisiä kehiä. Kehien lukumäärä oidaan laskea astaaalla taalla kuin puun ikä määritetään kannon uosirenkaista. Kalojen iänmääritys edellyttää kokemusta. Silti arsinkin anhojen yksilöiden määrittäminen on usein aikeaa ilman erityistekniikoita (Parmanne, Vuorinen, ). Ikä määritettiin seuraaasti: suomusta: kuha, lohi, meritaimen ja taimen, otoliitista: silakka, kilohaili, kampela, made ja turska, suomusta tai otoliitista: muikku ja siika cleitrumista: särki, lahna ja hauki sekä operculumista: ahen. Kasatetuista kaloista: kirjolohi, nieriä ja siika, ikää ei määritetty ja nahkiaiselle ei ole iänmääritysmenetelmää. Otoliitit alettiin muoiin, sahattiin leikkeiksi ja ärjättiin, minkä jälkeen ikä määritettiin mikroskoopin aulla RKTL:ssa. 7. Näytteiden esikäsittely nnen homogenisointia ja poolausta kalanäytteet halkaistiin selkäruotoa pitkin (Kua 3). Tämä tehtiin sen uoksi, että direktiiin (Y) N:o 3/ mukaan P/F ja PBmääritykseen on otettaa nahka rasoineen tai aihtoehtoisesti poistettaasta nahasta on otettaa rasa mukaan analyysiin, mutta PF ja OTmääritykset on ollut tapana tehdä ain kalan syötäästä osasta (ilman rasaa ja nahkaa). Toinen syy näytteiden halkaisuun on se, että preparointi oli tehtää eri älineillä näytteiden kontaminaation älttämiseksi. simerkiksi P/F, PB ja PBmäärityksissä käytettiin lasiastioita ja Teflontyöälineitä, joiden käyttöä tuli älttää PFnäytteiden yhteydessä. Lihaspooleihin punnittiin jokaisesta osanäytteestä yhtä paljon kuin oli pienimmän osanäytteen massa. Näytteet poolattiiin näytekalojen koon mukaan ja poolin ka 3
Itämeren kalan ja muun kotimaisen kalan ympäristömyrkyt: P/F, PB, PB, PF ja OTyhdisteet lojen mediaaniikä laskettiin myöhemmin ikämääritysten almistuttua. Maksanäytteet poolattiin astaaasti kuin lihasnäytteet. Maksat oliat niin pieniä, että pooleihin otettiin osanäytteet kokonaisina. Lihas ja maksapoolit homogenisoitiin tasaiseksi massaksi joko homogenisaattorilla tai metallisella sauasekoittimella. Poolatut ja homogenisoidut näytteet kuiattiin kylmäkuiurilla, jonka yhteydessä näytteiden kuiaaineprosentti määritettiin. Kua 3. Näytteiden homogenisointi ja poolaus. 7.3 Pitoisuusmääritykset Näytteistä tehdyt analyysit ja määritetyt yhdisteet on lueteltu raportin liitteissä (Taulukko 3, Taulukko ). Tässä tutkimuksessa käytetyt määritysmenetelmät oat akkreditoituja (T77, ISO/I 7), lukuun ottamatta PFyhdisteiden analyysimenetelmää. 3