KIRJALLINEN KYSYMYS 914/2004 vp Kunnallisen perhepäivähoidon kulukorvaukset Eduskunnan puhemiehelle Omassa kodissaan työskentelevälle kunnalliselle perhepäivähoitajalle korvataan KVTES:n mukaan lapsen hoidosta aiheutuneet välittömät kulut Suomen Kuntaliiton voimassa olevan suosituksen mukaisesti. Kulukorvaus on lainsäädännön mukaan perhepäivähoitajalle veronalaista tuloa, koska tuloverolaissa sitä ei ole säädetty verovapaaksi tuloksi. Maksetut kulukorvaukset on verotuksessa vähennetty muun selvityksen puuttuessa ilman tositteita, mikäli ne perustuvat TES:ssä mainittuun kuntien keskusjärjestöjen suositukseen. Palkansaaja saa vähentää tulonhankkimiskulut vain siltä osin kuin ne ylittävät tuloverolain 95 :ssä säädetyn tulonhankkimisvähennyksen määrän (620 euroa v. 2004). Perhepäivähoidossa on useita lapsia, joista osalla saattaa olla ruoka-aineallergian takia erityisruokavalio. Hoitosopimuksessa määritellään ruokavaliotarpeet ja toteutumat, ja jos erityisruokavalio aiheuttaa lisäkustannuksia, lisätään enintään 30 % tavallisen ruokavalion aiheuttamiin kustannuksiin. Esimerkiksi keliakian osalta tulee selvittää verottajalle todelliset kulut, ja ruokavalion tulee tällöin olla esimerkiksi lääkärin määrittämä. Kunnalliselle perhepäivähoitajalle on varattu muiden kustannusten peittoon 1,48 euroa/päivä, jolla katetaan huoneiston käyttö kaikkine sivukustannuksineen, tarvittavat puhelut sekä lasten askartelutarvikkeet. Tämän ulkopuolelle jäävät mm. syöttötuolit ja kaikki muut erikoishankinnat. Kuntaliitto on suositellut, että kunnallisessa perhepäivähoidossa käytettäisiin mahdollisuuksien mukaan päiväkotien välineitä tai kunta lainaisi niitä. Tämä ei kuitenkaan kaikkialla toimi. Kulukorvaus onkin riittämätön, jos ajatellaan lapsen monipuolista päivän viettoa ja esimerkiksi siinä tilanteessa, että lelutkin vaativat ajoittaista uusimista jo niiden kulumisen ja rikkoutumisen takia. Askartelutarvikkeetkaan eivät ole kovin halpoja, etenkin kun ajattelee, mitä monipuolinen askartelu kaikkineen tarvitsee. Yksityinen perhepäivähoitaja voi itse päättää hoitosopimusta tehdessään hinnan ja vähentää kaikki ylimääräiset kulut yrittäjien tapaan. Vaikkeivät yksityisenkään perhepäivähoitajan etuisuudet ja ansiotaso ole riittävät, johtuu edellä mainituista seikoista se, että kunnallinen perhepäivähoitaja on vielä heikommassa asemassa, sillä tulonhankkimisvähennys tai taulukon mukainen lisäkorvaus eivät riitä takaamaan perhepäivähoitajalle samaa ansioturvaa kuin vastaavalle yksityiselle perhepäivähoitajalle, jolla on hoidettavinaan erityisruokavaliota vaativia lapsia. Lisäksi kunnallinen perhepäivähoitaja ei voi vaikuttaa siihen, millaista ruokavaliota tai muita erityistarpeita vaativia lapsia hänelle hoitoon osoitetaan. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että kunnalliset perhepäivähoitajat voivat vähentää verotuksessaan lapsien tarvitsemien erityisruokavalioiden kustan- Versio 2.0
nukset niiden todellisten kustannusten mukaan taulukkohintojen ylimenevältä osalta, jotta myös kunnallisten perhepäivähoitajien tulotaso voidaan turvata lasten erilaisista erityistarpeista huolimatta, ja että kunnallinen perhepäivähoito voi tarjota lapsille samat toimintaresurssit leikkeihin kuin yksityisessä perhepäivähoidossa siten, ettei se ole riippuvaista vain perhepäivähoitajan hyväntahtoisuudesta ja oman rahan käytöstä? Helsingissä 17 päivänä marraskuuta 2004 Saara Karhu /sd 2
Ministerin vastaus KK 914/2004 vp Saara Karhu /sd Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Saara Karhun /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 914/2004 vp: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että kunnalliset perhepäivähoitajat voivat vähentää verotuksessaan lapsien tarvitsemien erityisruokavalioiden kustannukset niiden todellisten kustannusten mukaan taulukkohintojen ylimenevältä osalta, jotta myös kunnallisten perhepäivähoitajien tulotaso voidaan turvata lasten erilaisista erityistarpeista huolimatta, ja että kunnallinen perhepäivähoito voi tarjota lapsille samat toimintaresurssit leikkeihin kuin yksityisessä perhepäivähoidossa siten, ettei se ole riippuvaista vain perhepäivähoitajan hyväntahtoisuudesta ja oman rahan käytöstä? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Toimenpiteisiin perhepäivähoitajien aseman parantamiseksi ja kustannuskorvausjärjestelmän kehittämiseksi on hallituksen toimesta eri tavoin ryhdytty. Tässä vaiheessa erityisesti kustannuskorvauksia selvittänyt työryhmä on saanut työnsä päätökseen. Perhepäivähoidon kustannuskorvauksia selvittänyt Kuntaliiton kokoama työryhmä jätti muistionsa 31.8.2004. Työryhmä on selvittänyt kustannuskorvausten tason riittävyyttä, korvausten verokohtelua, korvausten vaikutusta sosiaalietuuksiin sekä korvauksiin liittyviä muita kehittämistarpeita, kuten ohjeistuksen riittävyyttä. Työryhmän tekemien selvitysten perusteella näyttää siltä, että nykyisten kustannuskorvausten taso ei ole jäänyt jälkeen perhepäivähoitajille aiheutuvista todellisista kustannuksista, eikä se ole myöskään liian korkea. Kustannusten kehittymistä tulee kuitenkin jatkossa seurata säännöllisesti. Perhepäivähoitajien kustannuskorvausten verokohtelu on samanlainen kuin muillakin aloilla. Kaikilla verovelvollisilla työnantajan korvaamat kustannukset sisältyvät veronalaiseen tuloon. Poikkeuksen muodostavat ainoastaan verovapaat matkustamiskustannusten korvaukset. Sekä verovelvollisen itsensä maksamat että työnantajan korvaamat tulonhankkimiskulut vähennetään verotuksessa esitetyn selvityksen perusteella siltä osin kuin tulonhankkimiskulut ylittävät tulonhankkimisvähennyksen määrän. Tulonhankkimisvähennys myönnetään kaikille palkansaajille kaavamaisesti riippumatta tosiasiallisista kuluista. Tällöin palkansaajan verotuksessa vähennetään aina vähintään tulonhankkimisvähennyksen määrä ja enintään tosiasiassa aiheutuneet tulonhankkimiskulut. Kustannuskorvauksen suuruisen vähennyksen lisäksi verotuksessa saa tositteiden perusteella vähentää tehdyt erityishankinnat, jotka eivät kuulu kustannuskorvauksen piiriin. Samoin hoitolapsen erityisruokavaliosta aiheutuneet kustannukset vähennetään erillisen selvityksen perusteella, jos ruokavaliokulut eivät sisälly korvattuihin määriin. Epäselvyyttä on jossain määrin ollut siitä, minkä hankintojen katsotaan sisältyvän työnantajan maksamaan kustannuskorvaukseen. Työryhmä on esittänyt, että Kuntaliiton vuosittain antamissa kustannuskorvaussuosituksissa selvitetään eritellymmin, mitkä perhepäivähoidosta aiheutuvat kustannukset sisältyvät kustannuskorvauksiin. Työryhmä esittää myös, että Verohallitus täsmentää perhepäivähoitajien vero- 3
Ministerin vastaus tusta koskevia verotusohjeita vuosittain edellä mainittuja kustannuskorvaussuosituksia vastaaviksi. Huomiota tulisi kiinnittää nykyistä enemmän erityisesti sellaisten suurten hankintojen verovähennysoikeuteen, joita ei ole otettu huomioon perhepäivähoidon kustannuskorvauksissa. Lisäksi kustannuskorvaussuosituksiin esitetään lisättäväksi esimerkinomaiset suositukset siitä, minkälaisilla prosenteilla elintarvikekorvauksia korotetaan tavallisimpien erityisruokavalioiden osalta. Työryhmä esittää myös, että Suomen Kuntaliitto ja Kunnallinen työmarkkinalaitos antaisivat yleiskirjeellä kunnille ohjeita perhepäivähoidon toimintojen järjestämiseksi. Lisäksi työryhmä esittää, että sosiaalietuuksia koskevaa lainsäädäntöä muutettaessa selvitettäisiin, tulisiko tulonhankkimiskulut ottaa huomioon sosiaalietuutta määrättäessä. Sosiaali- ja terveysministeriö on käynnistänyt virkamiestyöskentelyn työryhmän sosiaalietuuksia koskevaan lainsäädäntöön liittyvän työryhmän ehdotuksen selvittämiseksi. Perhepäivähoitajien asemaan ja perhepäivähoitajien saatavuuteen vaikuttaa oleellisesti myös perhepäivähoitajien palkkausjärjestelmä ja palkkataso. On kuitenkin otettava huomioon, että palkkaukseen liittyvät kysymykset ovat työmarkkinapoliittisen päätöksenteon piirissä. Helsingissä 20 päivänä joulukuuta 2004 Toinen valtiovarainministeri Ulla-Maj Wideroos 4
Ministerns svar KK 914/2004 vp Saara Karhu /sd Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 914/2004 rd undertecknat av riksdagsledamot Saara Karhu /sd: Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att kommunala familjedagvårdare skall kunna dra av kostnaderna för specialkost som barnen behöver i beskattningen enligt de faktiska kostnaderna, alltså även den del som överskrider tabellpriserna, så att även de kommunala familjedagvårdarnas inkomstnivå kan tryggas oberoende av barns olika specialbehov, och för att den kommunala familjedagvården skall kunna erbjuda barnen samma resurser för lek som inom den privata familjedagvården, så att detta inte är beroende enbart av familjedagvårdarens välvilja och användning av egna pengar? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Regeringen har vidtagit olika åtgärder för att förbättra familjedagvårdarnas ställning och utveckla systemet med kostnadsersättningar. I detta skede har den arbetsgrupp som särskilt utrett kostnadsersättningarna inom familjedagvården slutfört sitt arbete. Arbetsgruppen hade samlats av Kommunförbundet och den överlämnade sin promemoria den 31 augusti 2004. Arbetsgruppen har utrett huruvida nivån på kostnadsersättningarna är tillräcklig, den skattemässiga behandlingen av ersättningarna, ersättningarnas inverkan på sociala förmåner samt andra utvecklingsbehov som hänför sig till ersättningarna, t.ex. om det finns tillräckligt med anvisningar. Arbetsgruppens utredningar visar att nivån på de nuvarande kostnadsersättningarna inte har börjat släpa efter familjedagvårdarnas faktiska kostnader, och att nivån inte heller är för hög. I fortsättningen måste man ändå regelbundet följa med kostnadsutvecklingen. Den skattemässiga behandlingen av familjedagvårdarnas kostnadsersättningar är likadan som i andra branscher. För alla skattskyldiga gäller att de kostnader som arbetsgivaren ersätter ingår i den skattepliktiga inkomsten. Det enda undantaget utgör skattefria ersättningar för resekostnader. Både de utgifter för inkomstens förvärvande som den skattskyldige själv betalt och de utgifter för inkomstens förvärvande som arbetsgivaren ersatt dras av i beskattningen enligt utredning till den del utgifterna för inkomstens förvärvande överstiger beloppet av avdraget för inkomstens förvärvande. Alla löntagare beviljas schablonmässigt avdrag för inkomstens förvärvande oavsett de faktiska utgifterna. I löntagarens beskattning avdras då alltid minst beloppet av avdraget för inkomstens förvärvande och högst de faktiska utgifterna för inkomstens förvärvande. Utöver det avdrag som motsvarar kostnadsersättningen får man i beskattningen med stöd av verifikationer dra av specialanskaffningar som inte omfattas av kostnadsersättningen. På basis av en separat utredning avdras likaså kostnaderna för specialdiet för barn som vårdas, om inte dietkostnaderna ingår i de ersatta beloppen. Det har i viss mån varit oklart vilka anskaffningar som anses ingå i den kostnadsersättning som arbetsgivaren betalar. Arbetsgruppen har föreslagit att man i Kommunförbundets årliga rekommendationer om kostnadsersättningar mera specifikt klarlägger vilka familjedagvårdskostnader som ingår i kostnadsersättningarna. Arbetsgruppen föreslår ock- 5
Ministerns svar så att Skattestyrelsen årligen preciserar skatteanvisningarna om familjedagvårdarnas beskattning så att de motsvarar de ovan nämnda rekommendationerna om kostnadsersättningar. Större avseende än för närvarande bör fästas vid rätten att i beskattningen dra av i synnerhet sådana stora anskaffningar som inte har beaktats i kostnadsersättningarna för familjedagvården. Det föreslås vidare att rekommendationerna om kostnadsersättningar kompletteras med rekommendationer som tjänar som exempel och som gäller de procentenheter med vilka livsmedelsersättningarna höjs i fråga om de vanligaste specialdieterna. Arbetsgruppen föreslår också att Finlands Kommunförbund och Kommunala arbetsmarknadsverket genom ett cirkulär meddelar kommunerna anvisningar om ordnandet av verksamheterna inom familjedagvården. Arbetsgruppen föreslår dessutom att man i samband med ändringar av lagstiftningen om sociala förmåner utreder om utgifterna för inkomstens förvärvande borde beaktas när sociala förmåner fastställs. Social- och hälsovårdsministeriet har tillsatt en tjänstemannaarbetsgrupp som skall utreda arbetsgruppens förslag i anslutning till lagstiftningen om sociala förmåner. Familjedagvårdarnas ställning och tillgången på familjedagvårdare påverkas också väsentligt av familjedagvårdarnas lönesystem och lönenivå. Man måste ändå beakta att lönefrågorna hör till det arbetsmarknadspolitiska beslutsfattandet. Helsingfors den 20 december 2004 Andra finansminister Ulla-Maj Wideroos 6