Katriina Warpenius Missä menee alkoholihaittojen sietämisen raja yhteiskunnassamme?
Missä menee alkoholihaittojen sietämisen raja yhteiskunnassamme? Katariina Warpenius Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Kulutus ja haitat (Mäkelä ym. 2010: Suomi juo)
Kulutus ja haitat (Mäkelä ym. 2010: Suomi juo)
Haittojen suvaitseminen? Ei kansalaisliikehdintää tai protesteja, jotka vaatisivat rajoittavaa alkoholipolitiikkaa vanhan raittiusliikkeen/ järjestöjen tapaan: Onko alkoholi yksityisasia, elämänpolitiikkaa ja - hallintaa, ei politisoitunutta yliyksilöllisellä rakenteellisella tasolla? Ja ongelma on yksityistä riski-/haittakulutusta tai riippuvuutta?
Historiallinen kaareilu Liberaalit käänteet alkoholipolitiikassa: tiukan sääntelyn purkaminen mittavina kertareformeina (1932, 1968, 2004) (Sulkunen ym. 2000). Ei lineaarinen ilmiö tai modernisaatiopolku (vapaamielistyminen, hedonismi, yksilöllistyminen): vaan rajoittavien ja vapauttavien kantojen jännitteitä. Uuteen kulutuskulttuuriin ja sen lieveilmiöihin sopeutumisponnistelut ja vastareaktiot. Välitila täyskontrollin ja vapauden välillä.
Haittojen ja hyötyjen kalkyyli? Esseististä pohdintaa: Mitkä ovat niitä yliyksilöllisiä rakenteellisia tekijöitä ja kulttuurisia esityksenmuotoja, jotka mahdollistavat alkoholihaittojen laajan suvaittavuuden nykyisessä myöhäismodernissa hyvinvointiyhteiskunnassamme? Tutkimustulokset virikkeinä, ei systemaattinen katsaus vaan fragmentaarisia havaintoja. Lähtökohta: elämäntapariskien suvaittavuus vaihtelee kulttuurisesti ja historiallisesti riippuen haittojen ja hyötyjen puntaroinnista/arvottamisesta ja haittoja puskuroivista mekanismeista. Ei absoluuttista sietämisen rajaa. Haitallisuus: haittojen kollektiiviset esitykset/haittakäsitykset ja alkoholipoliittisen vaikuttamisen mahdollisuudet? (vs. yksilön kokemat haitat ja asenteet: krooniset akuutit, itselle toiselle ym.)
Kolme tulokulmaa 1. Alkoholi(poliittinen) mielipideilmasto: lehdistö, asennekyselyt 2. Asiantuntija- ja maallikkokäsitykset haittavaikutuksista (ja hyödyistä ) 3. Alkoholipoliittisen vaikuttamisen mahdollisuudet
Paikallinen lehdistöanalyysi (Warpenius & Tigerstedt 2010) Keskisuomalaisen ja Hämeen Sanomien alkoholiaiheisten kirjoitusten tapa arvottaa alkoholi-ilmiöitä (2004-2007), % (n)
Haittojen näkyvyys lehdistökirjoittelussa Paikallinen lehdistökirjoittelu: haittanäkökulma keskeinen kirjoittelutyyppi. Verrattuna hyötyihin selkeä haittapainotus. Rutiiniluontoinen raportointi: jokapäiväinen rattijuoppoustapaturmamme.
Paikallinen lehdistöanalyysi (Warpenius & Tigerstedt 2010) Keskisuomalaisen ja Hämeen Sanomien alkoholiaiheisten kirjoitusten kannat alkoholiasioihin puuttumiseen (2004-2007), % (n)
Asiallista kauppaa ja huvia Neutraalikanta yleisin. Alkoholikauppa on neutraalia liiketoimintaa, taloudellisen vaihdon ja kasvun mekanismi. Liberaali holhouksen vastainen kirjoittelu harvinaista Viihdemerkitys esitetään asiallisesti raportoiden, ei oteta yhteiskuntapoliittista kantaa.
Neutraalit haitat ei muutospaineita Haittanäkökulma hallitsee lehdistökirjoittelua. Mutta usein haitoista kirjoitettaessa otetaan neutraali kanta yhteiskuntapoliittisiin toimenpiteisiin ja puuttumiseen. Liberaalipuhetapa yksilön vapaudesta ja vaatimukset rajoitusten purkamisesta ovat erittäin harvinaisia. => Kulttuurinen esitys: Neutraalit haitat ja epäpoliittinen puhetapa: ei suuria muutospaineita.
Alkoholipoliittiset mielipiteet (Härkönen & Österberg 2010)
Mielipideilmaston hallintakonsensus? Mielipidekyselyt: nykyistä alkoholikontrollijärjestelmää ja rajoituksia ei juuri vaadita lievennettäväksi tai kiristettäväksi. Pohjoismaiseen hyvinvointiajatteluun kuuluva monopolijärjestelmä saa lehdistökirjoittelun ja kansalaisten tuen. Hallinnankonsensus haittojen sietämisessä: nykyinen kontrollintaso on riittävä pitämään haitat siedettävällä tasolla?
Tilastollisen riskin hämäys: haitat toisaalla Väestötason asiantuntijatieto: Tilastot/ Preventioparadoksi ja kokonaiskulutusteoria (Poikolainen ym. 2007) Yksilötason kokemustieto: Ei-toivotun tulevaisuuden tapahtuman tilastollinen todennäköisyys väestötasolla ts. riski ei aktualisoidu yksilötasolla tai se toteutuu myöhemmin. Toiseuden harha: haitat kasautuvat ongelmakäyttäjille => diskriminoiva ammatillinen puuttuminen ongelmayksilöihin vs. järjestelmätason alkoholiasioiden politisoituminen (Holder 1998, 2000)
Välittömän nautinnon hämäys: koettu hyöty tässä ja nyt Yksilöiden kokemat hyödyt juomisesta ja juomisen motiivit ovat välittömiä, omassa elämysmaailmassa toteutuvia miellyttäviä vaikutuksia. Kohtuullinen alkoholinkäyttö kuuluu tavalliseen elämään (n. 80 % vastaajista 2008) (Härkönen & Österbeg 2010) Motiivien kärkinelikko: juhliakseen, pitääkseen hauskaa, rentoutuakseen, seuran vuoksi (Huhtanen & Raitasalo 2010) Juomisen (ja humalan) sosiaalisuus (Maunu & Simonen 2010) Nuoret miehet (21-30 v.): Humala on viaton tapa pitää hauskaa (n. 55 % vastaajista) (Härkönen & Österbeg 2010) Lastenkin seurassa saa humaltua, jos joku huolehtii lapsista (n. 60 % vastaajista)(raitasalo 2010)
Mitä se mulle kuuluu? Paljon puhetta osallistavasta politiikasta ja paikallisesta vaikuttamisesta uudessa julkishallinnossa (mm. Alkoholiohjelma), mutta: Paikallisen väestön mielipidekyselyt: Ei koeta että olisi vaikutusvaltaa alkoholiasioihin (n. 70 % vastaajista) tai asiaan ei osta ottaa kantaa. (Holmila ym. 2009.) Ei tunneta paikallista vaikuttamista alkoholiasioihin tai sen mahdollisuuksia. Haittojen heikko havaittavuus ulkopuolisille ja julkisen tilan sääntely. Hyvinvointijärjestelmä puskuroi haittoja: sosiaalivakuutuksen uhat kollektivoiva mekanismi.
Eikä se kuulukaan Yksilölliset ääriasennot (ts. raittius tai riippuvuus) eivät mobilisoidu yhteiskunnalliseksi vaikuttamiseksi. Rakenteelliset vaikutuskanavat purettu desentralisaation myötä (Warpenius 2002). Alkoholipoliittinen päätöksenteko ei ole paikallista. Alkoholipolitiikka on kansallinen kysymys, ei paikallisen vaikutusvallan piirissä (65/68 % lehdistökirjoituksista). Tieteelliseen näyttöön perustuvat toimenpiteet: yksilön valistuneisuus/valistaminen ei auta haittojen hallinnassa (Babor ym. 2010) ympäristöinterventiot & yksilön vallattomuus?
Lopuksi 1. Miksi raja ei tule vastaan? 1. Neutraali haittapuhe ja alkoholikontrollikonsensus. 2. Koetut hyödyt itselle, tilastolliset haitat toisille. 3. Vaikuttamisen kanavia tai tietämystä niistä ei ole. => Haittavaikutukset arvotetaan hyötyjä pienemmiksi ei ainoastaan yksilöiden kokemusmaailmassa vaan yhteiskunnan rakenteellisella tasolla.
Lopuksi 2. Mikä voisi kirvoittaa reaktion? Haittojen eettinen yhteismitattomuus: akuutit haitat ja toisille/ulkopuolisille aiheutetut haitat kasvavat (lasten seurassa, FAS, liikennetapaturmat, julkinen juominen) = viattomien tai sivullisten suojelu? Intressiryhmät (elinkeino, hoitomarkkinat)? Mielikuvavalistuksen paluu? Yksilöllinen vapaus kuluttaa ja oikeus turvaan: hyvinvointiyhteiskunnan eettinen umpikuja? Hyvinvointisopimuksen rakoilu: eettiset ja taloudelliset resurssit eivät riitä yksilöllisiin hoitopalveluihin: yksityisvakuutus ja -vastuu? => solidaarisuusvaje ja eriarvoistumisen politiikka