PERJANTAI-RYHMÄN ESITYS HALLITUKSEN KEHITYSPOLIITTISEEN OHJELMAAN Helsinki, 15.2.2011 Tausta Vuonna 2007 perustetussa, eduskunnassa kokoontuvassa, Perjantai-ryhmässä on mukana kansanedustajia, suomalaisia kehitysjärjestöjä sekä eri ministeriöiden ja valtion laitosten edustajia. Ryhmän tavoitteena on yhdessä edistää vuosituhattavoitteiden saavuttamista ja vaikuttaa siihen, että sosiaali-, terveys- ja inhimillinen kehitys saavat riittävän painoarvon Suomen ja Euroopan Unionin kehityspolitiikassa ja sen toteutuksessa. Tässä esityksessään hallituksen uuteen kehityspoliittiseen ohjelmaan Perjantairyhmä keskittyy vuosituhattavoitteista koulutus- ja terveystavoitteisiin. Näiden tavoitteiden saavuttaminen on jo itsessään inhimillisen kehityksen kannalta välttämätöntä, mutta ne ovat myös keskeisessä asemassa köyhyyden poistamiseen tähtäävässä toiminnassa sekä muiden suurten kehityskysymysten ratkaisemisessa. Tämä esitys rakentuu siten, että johdanto-osuuden jälkeen ryhmä esittää yleiset kehityspolitiikkaa ja -yhteistyötä koskevat esityksensä ja sen jälkeen vuosituhattavoitekohtaiset esitykset. Lopuksi annetaan asiatietoja kustakin käsiteltävästä tavoitteesta. Johdanto Toimikaudeksi 2011 2015 valittava uusi eduskunta ja hallitus ovat viimeiset ennen vuosituhattavoitteiden saavuttamisen takarajaa vuotta 2015. Perjantai-ryhmä pitää tärkeänä, että uusi kehityspoliittinen ohjelma sitoutuu aikaisempien ohjelmien tavoin vuosituhattavoitteiden saavuttamiseen ja että tavoitteet näkyvät vahvasti ohjelman linjauksissa ja tavoiteasettelussa. Ihmisoikeuksia tulee edistää johdonmukaisesti kaikessa kehitys- ja EU-yhteistyössä. Suomen tulee myös vahvistaa kehityksen edellytyksiä ja demokratiaa aktiivisella ihmisoikeuspolitiikalla. Kun kehitystä käsitellään kokonaisvaltaisesti, otetaan huomioon kaikki ne politiikanalat, joiden puitteissa tehdyillä päätöksillä on vaikutusta kehitysmaihin. Epäjohdonmukaisuudet tulee tunnistaa ja poistaa, koska epäjohdonmukainen päätöksenteko tulee kalliiksi sekä kehittyneille että kehitysmaille. Suuret globaalit ongelmat kuten ilmastonmuutos, talouskriisi, ruokapula ja turvallisuuskysymykset hallitsevat tämän päivän kehityskeskustelua. Maailmanlaajuinen talouskriisi on tehnyt vuosituhattavoitteiden saavuttamisesta entistäkin haasteellisemman. Vuonna 2009 lähes 100 miljoonaa ihmistä putosi takaisin köyhyysrajan alapuolelle. Tuloerojen ja köyhyyden nopea kasvu kehitysmaissa on myös turvallisuuskysymys. Köyhyys ruokkii konflikteja ja konfliktit lisäävät köyhyyttä. Eriarvoisuus lisääntyy maailmassa, niin maiden välillä kuin maiden sisälläkin. Eriarvoisuutta pahentavat syvenevät kuilut virallisen ja epävirallisen talouden ja toisaalta koulutetun ja kouluttamattoman työvoiman välillä. Myös koulutus ja terveydenhuolto jakautuvat yhä selvemmin kahtia, samoin kuin mahdollisuudet sosiaaliseen, taloudelliseen ja poliittiseen osallistumiseen. Kehitysyhteistyö on tarpeellinen ja tehokas keino, jolla autetaan ihmisiä auttamaan itseään heidän omissa maissaan saavuttamaan tasa-arvoisempi ja parempi elämä kaikille. Naisten, lasten ja nuorten aseman edistäminen, paitsi vähentää heidän haavoittuvaisuuttaan, myös parantaa yhteisön selviytymismahdollisuuksia. Heihin panostamalla voidaan edesauttaa yhteiskunnallisesti, taloudellisesti ja ympäristöllisesti kestävän kehityksen ja poliittisen vakauden saavuttamista. Erityisesti koulutetun naisen yhteiskunnallinen asema on parempi, hän pystyy tekemään kodin ulkopuolista työtä, hankkii tutkitusti vähemmän lapsia, pystyy huolehtimaan heistä paremmin ja kouluttaa heidät varmemmin. Kaikki tämä parantaa perheen elämää sekä koko yhteiskunnan sosiaalista ja taloudellista kehitystä, mikä puolestaan johtaa köyhyyden vähenemiseen. Puolet maailman väestöstä on alle 25-vuotiaita ja 1,8 miljardia nuorta on hedelmällisyysiässä. 85 prosenttia heistä elää kehitysmaissa. Nuorten koulutus-, terveys- ja työllisyystarpeiden tyydyttäminen viitoittaa valtioiden kehityssuunnan. Valtiot, jotka eivät onnistu tarjoamaan nuorille keinoja pysyä terveinä ja saamaan koulutusta ja työtä, eivät tule myöskään hyötymään nuorten luomasta yhteiskunnallisesta ja taloudellisesta voimavarasta. Nuorten omilla lasten hankintaa koskevilla päätöksillä tulee olemaan kriittisiä pitkän aikavälin seurauksia, erityisesti köyhyyden vähentämisen, yhteiskunnallisen kehityksen, väestönkasvun ja inhimillisen turvallisuuden osalta. Ilmastonmuutos tulee olemaan yksi suurimmista esteistä vuosituhattavoitteiden saavuttamisessa ja sen torjuminen on keskeistä niiden aikaansaamiseksi. Kehittyneiden maiden tulee tehdä syvällisiä muutoksia tuotanto- ja kulutustottumuksiinsa, koska ne kantavat suurimman vastuun ilmastonmuutokseen johtavista syistä. Ilmastonmuutoksen seuraukset kohdistuvat puolestaan rankimmin kehitysmaihin ja niihin sopeutumiseen on löydettävä tehokkaita keinoja, koska muutosta on mahdotonta pysäyttää täysin. Ilmastonmuutoksen torjumisen ja siihen sopeutumisen kannalta on erityisen tärkeää, että naiset, lapset ja nuoret osallistuvat niihin tähtääviin toimintoihin täysivaltaisina toimijoina. Kansallisten hallitusten ja kansainvälisen yhteisön tulee päätöksenteossa asettaa etusijalle ilmastonmuutoksen ihmisten terveydelle ja hyvinvoinnille asettamat haasteet.
YLEISET ESITYKSET Suomen uuden hallituksen tulee pitää kiinni lupauksesta nostaa kehitysyhteistyömäärärahoja 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta vuoteen 2015 mennessä. Suomen tulee huolehtia siitä, että eri politiikan alojen toiminnat tukevat johdonmukaisesti kehityspolitiikan tavoitteiden toteutumista. Tämän varmistamiseksi tulee vahvistaa hallinnonalojen välistä yhteistyötä ja kehitettävä mittareita ja seurantamekanismeja. Lisäksi on tunnistettava köyhyyttä ylläpitäviä toimintoja sekä lisättävä tutkimusta ja tiedotusta teollisuusmaissa tehtävien päätösten vaikutuksista kehitysmaille. Suomen tulee noudattaa omassa kehitysyhteistyössään YK:ssa ja EU:ssa hyväksyttyjä sopimuksia ja toimintaohjelmia ja aktiivisesti ajaa niiden toimintaohjelmien uudelleen vahvistamista, joiden takaraja on käsillä (Kairon toimintaohjelma (2014), vuosituhattavoitteet(2015)). Suomen kehityspolitiikan tulee edelleen olla ihmisoikeusperustaista ja sen tulee painottaa erityisesti naisten, lasten ja nuorten oikeuksia ihmisoikeuksina. Tyttöjen ja naisten koulutus, heidän terveytensä ja erityisesti seksuaaliterveyden ja oikeuksien parantaminen sekä heidän yhteiskunnallisen osallistumisensa tukeminen ovat yhteiskunnan kehittymisen avaintekijöitä. Tammikuussa 2007 julkaistun Suomen terveysalan kehityspoliittisen linjauksen mukaisesti Suomen terveysalan kehitysyhteistyön tavoitteena on edistää terveyttä ja vähentää terveyseroja. Suomi katsoo, ettei esimerkiksi lapsikuolleisuutta voida vähentää, ellei panosteta naisen aseman parantamiseen ja lasten koulutukseen. Suomi on painottanut äitiys- ja lasten terveydenhuoltopalvelujen kehittämistä osana laajempia seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluja, joiden samoin kuin hiv-tartuntaan ja aidsiin liittyvien palvelujen tulisi olla integroitu osa perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon palveluja. Nämä painotukset tulee nostaa esille myös uudessa kehityspoliittisessa ohjelmassa, ja niiden mukaista kehitysyhteistyötä on vahvistettava. Niin pohjoisen kuin etelän kansalaisyhteiskunnan osallistuminen on keskeistä vuosituhattavoitteiden saavuttamisessa. Kansalaisjärjestöt tulee nähdä paitsi kehitysyhteistyön toteuttajina, myös sen suunnittelijoina, tasavertaisina yhteistyökumppaneina ja tiedon välittäjinä. Tämän tulee näkyä läpileikkaavasti kehityspoliittisessa ohjelmassa ja sen asettamissa tavoitteissa sekä strategioiden toteuttamisessa. Suomen tulee suunnata kehitysyhteistyömäärärahoista kansalaisjärjestöjen hankkeisiin 14 %. Nykyisen kehityspoliittisen ohjelman läpileikkaavat teemat liittyvät tiiviisti koulutus- ja terveystavoitteisiin ja ne on säilytettävä myös uudessa ohjelmassa. Teemojen tulee kuitenkin näkyä selkeämmin kaikissa uuden kehityspoliittisen ohjelman asettamissa tavoitteissa ja toimeenpanossa ja niiden monitoroinnin ja arvioinnin tulee olla edellytys kaikilla kehitysyhteistyön tasoilla. Yhteiskunnallinen kehitys tulee nähdä taloudellisesti kestävän kehityksen edellytyksenä. Suomen tulee edellyttää kumppanimailtaan tilastollisen materiaalin keruuta erityisesti sukupuolen mukaan eriteltynä, mikä mahdollistaa kehityspolitiikan vaikuttavuuden paremman seurannan. 2
VUOSITUHATTAVOITEKOHTAISET ESITYKSET MDG 2: Perusopetuksen ulottaminen kaikille Suomen tulee tukea entistä voimallisemmin opetussektorin linkittämistä laajempiin kansallisiin kehitysohjelmiin ja köyhyyden vähentämisstrategioihin etelän yhteistyömaissa. On varmistettava lasten oikeus opetukseen myös humanitaaristen kriisien aikana. Opetussektorin tuki tulee olla mukana rauhanprosesseissa ja rauhansopimuksissa. Suomen tulee toimia aktiivisesti kaikilla politiikan lohkoilla sen eteen, että kaikkien maailman lasten oikeus opetukseen ml. toisen asteen koulutukseen toteutuisi ja että erityisesti marginalisoitujen ryhmien (lapsityöläiset, vammaiset lapset, konfliktialueiden lapset jne.) koulutustarpeet huomioitaisiin. MDG 3: Sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen ja naisten aseman parantaminen MDG3-tavoitteen saavuttamisessa valtavirtaistaminen yksinään ei ole johtanut toivottuihin tuloksiin, joten sitä on vahvemmin tuettava erillisillä naisten asemaa parantavilla toimilla ja hankkeilla ja niille on taattava riittävä rahallinen panostus. Kehityspolitiikassa tutkimustyölle tulee antaa tärkeä rooli, ja etenkin tilastollisen materiaalin keruu sukupuolen mukaan eriteltynä mahdollistaisi tasa-arvokehityksen ja kehityspolitiikan vaikuttavuuden paremman seurannan. Tähän liittyen kehitysyhteistyölle ja rahoitukselle on asetettava selkeät teemakohtaiset tavoitteet sekä indikaattorit, joita tulee myös johdonmukaisesti käyttää seurantatyön pohjana. Suomen kehityspolitiikan tulee edistää lainsäädäntöä ja suojelumekanismien luomista niillä sektoreilla, joissa ne ovat selkeästi puutteellisia (esim. naisten riippuvuuden vähentämiseksi huonosti palkatuista töistä ja naisten sosiaali- ja oikeusturvan parantamiseksi). Lisäksi jo olemassa olevien tasa-arvoa koskevien sopimusten (eritoten CEDAW-sopimuksen) ja mekanismien täytäntöönpanoa ja seurantaa tulee tehostaa sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Yksi tällainen mekanismi on YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1325 Naiset, rauha ja turvallisuus. Suomen kansallista toimintaohjelmaa päivitettäessä, uuteen ohjelmaan tulee varata rahoitus. Vuonna 1995 hyväksytyn Pekingin toimintaohjelman toteuttamisen tulee olla Suomen kehityspoliittisten tavoitteiden keskiössä. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen erityisen haavoittuva asema ja oikeudet tulee huomioida vahvemmin kehityspoliittisessa ohjelmassa ja kehitysyhteistyössä. MDG 4: Lapsikuolleisuuden vähentäminen Suomen kehityspolitiikassa sekä kehitysyhteistyön suunnittelussa ja toteutuksessa tulee tukea kumppanimaiden kansallisia voimavaroja ja kehittyviä palvelujärjestelmiä, painottaen ennaltaehkäisyn merkitystä ja erityisesti heikoimmassa asemassa oleville lapsille, perheille ja yhteisöille saatavilla olevia laadukkaita palveluita. Lasten terveyden edistämisessä myös kestävä ja laaja-alainen ilmastopolitiikka on oleellista. Seuraavassa kehityspoliittisessa ohjelmassa nykyisiä sitoumuksia ja toimia tulee vahvistaa. Lapsikuolleisuuslukuja kasvattavia perinteisiä sairauksia ja taustatekijöitä kuten raskauden ja synnytyksen aikaiset komplikaatiot, ripuli, malaria, keuhkokuume ja aliravitsemus ei saa jättää huomiotta uusien terveyteen liittyvien uhkien kuten ilmastonmuutoksen myötä, vaan näiden ennaltaehkäisy ja hoito täytyy edelleen sisällyttää Suomen kehitysyhteistyön suunnitteluun ja toteutukseen. MDG 5: Äitiysterveyden parantaminen Suomen kehityspolitiikassa ja kehitysyhteistyössä tulee näkyä vahvasti YK:n väestöja kehityskonferenssin toimintaohjelman suositukset. Seksuaaliterveyden ja -oikeuksien edistäminen tulee nähdä keskeisenä kehitykseen vaikuttavana tekijänä ja nostaa uudessa kehityspoliittisessa ohjelmassa läpileikkaavaksi teemaksi. Lisäksi Suomen tulee tukea seksuaaliterveyden ja oikeuksien sisällyttämistä kumppanimaidensa kansallisiin maastrategioihin ja köyhyyden vähentämisstrategioihin. Suomen tulee lisätä taloudellista panostusta seksuaaliterveyteen ja oikeuksiin ja rahoitusta on suunnattava monenkeskisen kehitysyhteistyön lisäksi myös enemmän kahdenvälisen kehitysyhteistyön sekä kansainvälisten ja kansallisten järjestöjen kautta. Uudessa kehityspoliittisessa ohjelmassa nuorten seksuaaliterveys ja oikeudet tulee nostaa prioriteetiksi ja edellyttää, että kehitysmaiden hallitukset poistavat kaikki esteet, jotka vaikeuttavat nuorten koulutusta ja tiedonsaantia seksuaalisuuteen ja lisääntymiseen liittyvissä kysymyksissä tai rajoittavat heidän käytettävissään olevia palveluita. MDG 6: Hiv/aidsin, malarian ja muiden tautien vastainen taistelu Suomen tulee nostaa rahoitusta hivin ja aidsin, malarian ja tuberkuloosin vastaisessa taistelussa. Rahoitusta tulee kanavoida niin monenkeskisen kuin kahdenvälisen kehitysyhteistyön sekä kansainvälisten ja kansallisten järjestöjen kautta. Tarttuvien tautien leviämisen ehkäisemiseksi Suomen tulee tukea kehityspolitiikassaan kansallisten laaja-alaisten terveydenhuoltojärjestelmien kehittämistä. Kestävän kehityksen saavuttamiseksi hiv ja aids tulee huomioida Suomen kehityspolitiikassa ja kehitysyhteistyössä laaja-alaisena haasteena. Suomen tulee edistää hivtartunnan saaneiden oikeuksia, huomioonottamista, hyvinvointia, terveyttä sekä osallistumismahdollisuuksien takaamista ja lisäämistä Suomen omassa kehitysyhteistyössä sekä kansainvälisillä foorumeilla. Suomen kehityspolitiikassa tulee priorisoida uusien hiv-tartuntojen ennaltaehkäisyä ja hoitoa. Ennaltaehkäisyn ja hoidon tulee toteutua niin erillisissä hankkeissa kuin osana laaja-alaista perusterveydenhuoltoa, seksuaaliterveyden edistämistä sekä kaikissa pyrkimyksissä ja toimenpiteissä kohti kestävää kehitystä.
TAUSTATIETOA: Vuosituhattavoite 2: Perusopetuksen ulottaminen kaikille Opetus on tunnustettava kaikille kuuluvaksi perusoikeudeksi, joka on avainasemassa kaikessa kehityksessä. Noin 72 miljoonalla lapsella ei ole mahdollisuutta käydä koulua ja näistä 39 miljoonaa asuu konflikteista kärsivissä maissa. Siksi Suomen tulee kehitysyhteistyövaroilla tukea entistä voimallisemmin kansallisten Education for All (EFA) -toimintasuunnitelmien toteutumista sekä opetussektorin linkittämistä laajempiin kansallisiin kehitysohjelmiin ja köyhyyden vähentämisstrategioihin etelän yhteistyömaissa. Koulutus kaikille -prosessin (Education for All, EFA) kaksi tavoitetta - yleinen perusopetusmahdollisuus kaikille sekä sukupuolten välinen tasa-arvo (koulutuksessa) - kuuluvat myös YK:n vuosituhatjulistukseen kirjattuihin kansainvälisiin kehitystavoitteisiin. Väestön koulutustason parantaminen ja opetussektorin kehittäminen ovat avainasemassa köyhyyden poistamisessa. Koulutus ja lukutaito vaikuttavat ratkaisevasti ihmisten hyvinvointiin, terveyteen, taloudelliseen turvallisuuteen sekä kehitysmahdollisuuksiin. Koulutus on hyvin vahvasti tasa-arvokysymys, sillä luku- ja kirjoitustaidottomat ihmiset ovat koulutettua väestöä köyhempiä. Vain koulutetut ihmiset pystyvät tehokkaasti käyttämään tietoyhteiskunnan tarjoamia mahdollisuuksia ja parantamaan ansiotasoaan uutta teknologiaa hyödyntäen. Takaamalla tasa-arvoiset koulutusmahdollisuudet vähennetään parhaiten yhteiskuntien epätasa-arvoisuutta. Tasa-arvoinen koulutuspolitiikka on myös taloudellista, sillä väestön keskiarvoisen koulutustason ja lukutaidon lisääminen edistää taloudellista kasvua huomattavasti tehokkaammin kuin pieni joukko korkeasti koulutettuja ihmisiä. Väestön koulutuksen ja lukutaidon parantaminen ovat avainasemassa myös kun pyritään parantamaan hallintoa ja vahvistamaan demokratiaa ja poliittista osallistumista, sillä koulutetut ihmiset pystyvät ajamaan omia oikeuksiaan ja vaatimaan hallituksiaan vastuuseen. Vuoteen 2025 mennessä 1,3 miljardia alle 30-vuotiasta nuorta on tulossa työmarkkinoille joista ainoastaan 300 miljoonaa voidaan työllistää. Ilman koulutusta työnsaantimahdollisuudet ovat pienet. Kun työtä ja mielekästä tekemistä ei ole, osa nuorista turhautuu ja ajautuu rikollisuuteen ja väkivaltaan. Tämä on erityisesti nuorten miesten ongelma. Tutkimusten mukaan jokainen vuosi koulussa vähentää 20 % nuorten miesten osallistumista aseellisiin konflikteihin. Niidenkin lasten oikeus opetukseen tulee turvata, jotka liikkuvat maan sisällä tai maasta toiseen pakolaisuuden, siirtotyöläisyyden tai liikkuvan elämänmuodon vuoksi, Lapsilla tulee olla oikeus koulutukseen myös aseellisten konfliktien ja luonnonkatastrofien synnyttämien kriisien aikana, sillä koulu tarjoaa lapsille sekä fyysistä turvaa että psykologista tukea. Ilmastonmuutos tulee hyvin todennäköisesti lisäämään kriisien määrää maailmassa. Koulu antaa turvaa ja jatkuvuutta muuten kaoottisessa tilanteessa ja lievittää konfliktin aiheuttamaa haittaa lasten tunne-elämälle ja sosiaaliselle kehitykselle. Noin 40 miljoonaa lasta asuu pitkäaikaisista konflikteista kärsivissä maissa, joissa kokonaisten ikäluokkien koulutus on vaarassa. Pitkällä aikavälillä rauhanrakennus ja taloudellinen kehitys kuitenkin edellyttävät koulutettua väestöä. Opetuksen järjestämisen täytyy olla prioriteetti alusta lähtien kaikessa humanitaarisessa avussa. Kysyntä toisen asteen koulutukseen lisääntyy nopeasti samalla kun koulunkäynnin aloittaneiden lasten lukumäärä kasvaa maailmassa. Vuosituhattavoitteissa vaaditaan sukupuolten välistä tasa-arvoa myös toisen asteen koulutuksessa. Tyttöjen osuus toisen asteen koulutuksesta on alle puolet, mikä lisää sukupuolten eriarvoisuutta monissa yhteiskunnissa. Opetussektorin tuessa on tarve myös epävirallisen opetuksen lisäämiseen ja ns. toiseen mahdollisuuteen, eli koulunkäynnin jatkamiseen keskeytyksistä huolimatta. Tämä liittyy läheisesti myös parempaan seksuaalija lisääntymisterveyden resursointiin. Panostamista EFA- tavoitteiden saavuttamiseen ei pidä nähdä ylimääräisenä tai kilpailevana kuluna siinä työssä, jolla pyritään vastaamaan kehityksen ja demokratian ongelmiin. Päinvastoin, opetussektorin kehittäminen tulee nähdä tärkeänä osana ratkaisua yrittäessämme vastata kaikkiin näihin haasteisiin. Vuosituhattavoite 3: Sukupuolten tasa-arvon edistäminen ja naisten aseman parantaminen Naisten oikeuksissa on kyse perustavaa laatua olevista ihmisoikeuksista, joita ei voida unohtaa puhuttaessa vuosituhattavoitteista. Sukupuolten tasa-arvoon tähtäävää tavoitetta mitataan sukupuolten välisen eriarvoisuuden poistamisella ensimmäisellä ja toisella koulutusasteella vuoteen 2005 mennessä sekä kaikilla koulutusasteilla vuoteen 2015 mennessä. Tavoite on yhä saavuttamatta, vaikka edistymistä onkin tapahtunut erityisesti ensimmäisen asteen koulutuksen osalta. Kolmannen vuosituhattavoitteen saavuttaminen vaatii kuitenkin naisten oikeuksien tarkastelemista laajempana kysymyksenä kuin mihin olemassa olevat indikaattorit antavat mahdollisuuden. Laajempi nk. MDG3 plus -näkökulma ottaa huomioon sellaiset erityiset syrjinnän muodot ja tekijät, jotka tuottavat sukupuolten välistä epätasa-arvoa. Tällaisia ovat mm. seksuaalinen ja perheväkivalta, epätasa-arvoiset omistus- ja perimisoikeudet ja naisten palkaton hoivatyö. 4
Naisiin kohdistuva väkivalta on vakava este naisten oikeuksien toteutumiselle. Sitä voidaan estää voimaannuttamalla naisia taloudellisesti esimerkiksi mahdollistamalla naisten opiskelu ja ansiotyö ja edistämällä naisten mahdollisuuksia periä, omistaa ja hallinnoida maa- tai muuta omaisuutta. Naiset tuottavat puolet maailman ruuasta, mutta omistavat edelleen vain 2 % maasta. Naisten kaikkinaisen syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus (CEDAW) velvoittaa sopimusvaltioita ryhtymään kaikkiin tarpeellisiin toimiin (ml. lainsäädäntö) naisia syrjivien lakien, tapojen ja käytäntöjen muuttamiseksi. Omistuksen tasa-arvoa voidaan edistää kannustimilla (osissa Intiaa annetaan leimaverohelpotuksia, jos omaisuus on rekisteröity naisen tai molempien puolisoiden nimiin) tai asettamalla sitovia kriteerejä. Sukupuolten välinen tasa-arvo on toteutunut erityisen huonosti työelämässä. Naiset työskentelevät useimmiten palkattomassa työssä tai huonosti palkatuissa, vaarallisissa ja/tai epävirallisen sektorin töissä. Naisten osuus palkatussa eimaataloussektorin työssä on lisääntynyt vain 3 % vuodesta 1990 lähtien. Naisten osuus työvoimasta Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa on alle 30 %. Talouskriisi on entisestään vähentänyt ja heikentänyt naisten mahdollisuuksia ihmisarvoiseen ja tuottavaan työhön. Naisten poliittisen osallistumisen vahvistaminen on tärkeä osa demokratiakehitystä. Naisten osuus kansallisissa parlamenteissa on noussut 11,6 prosentista (1995) 18,6 prosenttiin (2009). Nousu on nopeampaa kuin aiemmin, mutta kaukana Pekingin toimintaohjelman määrittelemästä 30 prosentin tavoitteesta. Joidenkin köyhien maiden saavuttama myönteinen kehitys kuitenkin osoittaa, että saavutukset ovat kiinni enemmän poliittisesta tahdosta kuin maan kehitystasosta (naisten osuus parlamenteissa on suurin Ruandassa ja sen jälkeen Ruotsissa, Etelä-Afrikassa ja Kuubassa). Puutteellisen tilastoinnin vuoksi naisten asemasta on vaikea saada eriteltyä tietoa, jolloin edistymistä ja epäonnistumista on vaikea seurata. Tilastot mahdollistavat sukupuolitietoisen budjettianalyysin hyödyntämisen. Käyttämällä tällaista analyysiä lainsäädännön tukena voidaan puuttua epätasa-arvoisuuksiin sukupuolten välillä esimerkiksi koulutuksessa ja terveydenhuollossa. Mosambikissa sukupuolitietoisella budjetoinnilla parannettiin valtion virallisen köyhyysohjelman vaikuttavuutta naisten terveyteen. Terveyssektorin varoja kohdennettiin parantamaan erityisesti naisten pääsyä terveyspalveluihin sekä naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiseen työhön, esimerkiksi varustamalla poliisiasemat väkivallan uhrien auttamiseksi. Tasa-arvo ei ole vain samanvertaisuutta naisille tai miehille, vaan tasa-arvoa kaikille. Myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen seksuaalioikeuksien on toteuduttava. Kansainvälisissä sopimuksissa taatut oikeudet kuuluvat kaikille seksuaalisesta suuntautumisesta tai sukupuoli-identiteetistä riippumatta. Vuosituhattavoite 4: Lapsikuolleisuuden vähentäminen Alle viisivuotiaiden lasten kuolemat ovat laskeneet maailmanlaajuisesti vuoden 1990 lukemista (12,5 milj.) vuoden 2009 lukemiin (8,1 milj.). Lisäksi tuhkarokkokuolleisuus on Afrikassa vähentynyt yli 90 prosenttia vuosien 1990 ja 2007 välillä. Tämä kehitys ei kuitenkaan ole ollut tasaisista eikä riittävää. Edistyminen on ollut hitainta Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja Etelä-Aasiassa. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa lapsikuolleisuus on paikoin ollut jopa kasvussa. Lähes puolet maailman lapsikuolemista tapahtuu juuri tällä alueella. 81 prosenttia alle 5-vuotiaiden kuolemista tapahtuu vain 30 valtion alueella. Arviolta 270 miljoonaa lasta elää perusterveydenhuollon tavoittamattomissa. Lasten ja äitien terveyden asettaminen etusijalle valtiotasolla on todistetusti yksi tärkeimmistä lapsikuolleisuuden vähenemiseen liittyvistä toimista. Myös YK:n syyskuussa 2010 käynnistämä globaali strategia lasten ja naisten terveyden edistämiseksi haastaa valtioita priorisoimaan neljännen vuosituhattavoitteen aiempaa korkeammalle maiden kehityssuunnitelmissa ja resurssienjaossa. Maailman lapsikuolleisuuden vähentämiseen ovat vaikuttaneet laajat kansanterveystoimet kuten kattava rokotustoiminta, malarian ennaltaehkäisy vuodeverkkoja käyttämällä, äidistä lapseen tapahtuvan hiv-tartunnan ehkäisy, äitien ja lasten parantunut ravitsemus, keuhkokuumeen ja ripulin tehokas hoito ja ammattitaitoisen avun lisääminen synnytyksissä. Lapsikuolleisuuden vähentämiseksi yhteisöjen ja perheiden oman roolin ja kapasiteetin vahvistaminen on myös keskeinen haaste. Lasten terveyden edistäminen ei ole vain lääketieteellisten toimenpiteiden yhdistelmä, vaan ennaltaehkäisyssä ja lasten terveyden edistämisessä myös koulutus, puhdas vesi, hygienia ja oikeiden sekä oikea-aikaisten toimenpiteiden osaaminen ovat keskeisiä. Miljoonat lapset kärsivät ilmastonmuutoksen seurauksista jo nyt. Lapset ovat nälkäisiä, koska ilmastonmuutoksen aiheuttaman kuivuuden vuoksi sato ei tuonutkaan viljaa tai he ovat kadottaneet vanhempansa luonnonkatastrofin yhteydessä. Malariaan kuolee noin 800 000 alle 5-vuotiasta lasta Afrikassa joka vuosi ja luvun arvioidaan nousevan huomattavasti ilmastonmuutoksen mukanaan tuoman lämmön nousun ja malariahyttysten reviirin laajenemisen seurauksena. Myös lisääntyneet ja entistä voimakkaammat luonnonkatastrofit tulevat vaikeuttamaan tuhansien lasten elämää. Suorien vaikutusten lisäksi ilmastonmuutos vaikuttaa välillisesti kaksinkertaistaen haitan määrän. Sairauksien leviämisen vuoksi köyhien maiden entisestään alimitoitetut terveydenhuoltopalvelut tulevat kohtaamaan entistä suurempaa painetta. Muuttuvat sääolosuhteet heikentävät epävarmoja elinkeinoja lisäten muuttoliikettä kaupunkeihin ja tehden suurkaupunkien elämästä entistä haastavampaa. 5
Vuosituhattavoite 5: Äitiysterveyden parantaminen Hyvä seksuaali- ja äitiysterveys ovat avainasemassa elämänsä tuottavinta aikaa elävien naisten terveydelle ja yhteiskuntien kehitykselle. Äitiysterveyteen tähtäävän vuosituhattavoitteen saavuttamisessa on kuitenkin edistytty kaikista huonoiten. Lähes 360 000 naista kuolee yhä vuosittain ja yli 10 miljoonaa vammautuu raskaudesta tai synnytyksestä johtuviin, estettävissä oleviin syihin. 99 prosenttia näistä kuolemista ja lähes yhtä suuri osuus vammautumisista tapahtuu kehitysmaissa. Tällä hetkellä puutteellisten äitiysterveyspalvelujen takia menetetään vuosittain 15 miljardia dollaria tuottavuudessa äitiys- ja lapsikuolemien vuoksi. Vain noin kuuden miljardin dollarin vuosittaisella lisärahoituksella pystyttäisiin järjestämään tyydyttävät äitiysterveyshuollon palvelut maailmanlaajuisesti. Erityisesti nuoriin naisiin ja tyttöihin sijoittaminen on yksi kaikkein kustannustehokkaimmista ja vaikuttavimmista keinoista maailman kehitystavoitteiden saavuttamiseksi. Yli 200 miljoonaa naista haluaisi ehkäistä ja siirtää lasten saamista, mutta eivät käytä ehkäisyä. Suurimpia syitä tähän on tiedon, palveluiden tai ehkäisymenetelmien heikko saatavuus tai menetelmien rajoitettu valikoima tai liian korkea hinta. Jos esteet yksilöiden vapaan valinnan tieltä perhesuunnittelussa poistetaan, voitaisiin vuosittain ehkäistä 47 000 vaaralliseen aborttiin liittyvää kuolemaa ja 89 000 muista syistä johtuvaa äitiyskuolemaa. Myöskään lähes puoli miljoonaa lasta ei menettäisi äitiään. Ei-toivottujen tai väärinajoitettujen raskauksien ehkäisy lisäisi huomattavasti naisten koulutus- ja työnsaantimahdollisuuksia. Maailmassa on historian suurin nuorten sukupolvi. Köyhyyden lieventäminen vaatii huomion kohdistamista erityisesti nuorten seksuaaliterveystarpeisiin. Asiallisen ja riittävän seksuaalivalistuksen, nuorisoystävällisten palvelujen ja ehkäisymenetelmien tarjoaminen antaa nuorille paremmat mahdollisuudet tehdä seksuaaliterveyteensä ja lasten hankintaan liittyvät päätökset tietoisesti ja vastuullisesti. Kuitenkin nuorten ja erityisesti tyttöjen mahdollisuudet saada tietoa ja palveluja seksuaalisuuteen ja ehkäisyyn liittyvissä kysymyksissä ovat usein huonot, koska neuvonta ja palvelut ovat useimmiten suunnattu naimisissa oleville naisille. Tästä johtuvat ei-toivotut raskaudet, vaaralliset abortit ja sukupuolitaudit vaarantavat eniten kaikkein nuorimpien ja köyhimpien tyttöjen ja naisten terveyden. Raskaus ja synnytys ovatkin 15 19- vuotiaiden tyttöjen suurin yksittäinen kuolinsyy. Monissa yhteiskunnissa miehillä on naisia enemmän valtaa lähes kaikilla elämän osa-alueilla myös ehkäisynkäytöstä päätettäessä. Siksi miesten on otettava enemmän vastuuta seksuaali- ja lisääntymiskäyttäytymisestään ja perhesuunnittelusta. Poikien ja miesten osallistaminen perhesuunnittelu- ja lisääntymisterveysohjelmiin on välttämätöntä, jotta toivotut tulokset saavutetaan. Haitalliset perinteet kuten lapsiavioliitot vaarantavat tyttöjen seksuaali- ja lisääntymisterveyden kohtalokkaasti. Liian aikaiset raskaudet lisäävät huomattavasti äitiyskuolevuuden riskiä, koska tytöt kohtaavat aikuisia naisia enemmän raskauteen ja synnytykseen liittyviä komplikaatioita. On myös oleellisen tärkeää huolehtia, että seksuaali- ja äitiysterveydenhoito ml. seksuaalivalistus, hätäsynnytysten hoito, aborttipalvelut ja ehkäisymenetelmät ovat saatavilla kaikilla kriisialueilla. Seksuaali- ja äitiysterveyspalveluihin ja seksuaalioikeuksiin panostaminen vaikuttaa keskeisesti myös muiden kehityskysymysten ratkaisemiseen: tasapainoiseen väestönkehitykseen, ilmastonmuutoksen haittojen lieventämiseen ja siihen sopeutumiseen, köyhyyden vähentämiseen, suotuisaan taloudelliseen kehitykseen sekä tasaarvon toteutumiseen. Vuonna 2011 maailman väestömäärä saavuttaa 7 miljardia ja vuosittainen väestönkasvu on 74 miljoonaa. UNFPA on arvioinut, että riittävien ehkäisymahdollisuuksien tarjoaminen kaikille vähentäisi maailmassa vuosittain noin 52 miljoonaa ei-toivottua raskautta. Sen vaikutus väestönkasvuun vähenemiseen olisi merkittävä ja edesauttaisi osaltaan muiden kehityskysymysten ratkaisemisessa. Vuosituhattavoite 6: Hiv/aidsin, malarian ja muiden tautien vastainen taistelu YK:n aids-ohjelman (UNAIDS) uusimman raportin mukaan hiv-tartuntojen ehkäisyyn ja hoitoon kohdistuvilla panostuksilla ja toimilla on saatu aikaan uusien hivtartuntojen tasaantuminen ja joissain maissa jopa laskua aikaisempiin vuosiin verrattuna. Hiv-lääkitys on yhä useampien saatavilla, mutta se on pääasiallisesti hyväosaisten etuoikeus. Aidsiin sairastutaan harvemmin eikä hiv ja aids johda välttämättä kuolemaan. Epidemia on tasaantunut monilla alueilla lukuun ottamatta Itä- Eurooppaa ja Keski-Aasiaa. Rohkaisevista saavutuksista huolimatta hiv-tartunnan saaneiden määrä lisääntyy maailmassa, hiv-infektion ja aidsin muodostaessa edelleen yhden merkittävimmistä haasteista terveydelle, taloudelliselle ja sosiaaliselle kehitykselle. Maailmassa elää noin 33.3 miljoonaa hiv-positiivista, joista 22.4 miljoonaa Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Erityisen positiivista on uusien hiv-tartuntojen väheneminen nuorten keskuudessa Afrikassa, ja hiv - eli antiretrovirus lääkkeitä saavien määrän nopea lisääntyminen. Tästä huolimatta jokaista yhtä lääkitykseen pääsevää henkilöä kohti kaksi muuta saa uuden hiv-tartunnan. Tämä osoittaa lääkityksen vähäisen saatavuuden sekä sen, ettei tartuntojen ehkäisemiseen ole vielä investoitu tarpeeksi resursseja. Stigma, syrjintä ja tartunnan mahdollisuuden kieltäminen, vaikuttavat hiv-tartunnan saaneiden, heidän läheistensä ja aids-orpojen asemaan sekä vaikeuttavat ympäri maailman uusien hiv-tartuntojen ja aidsin vastaista taistelua. Suurelta osin näistä syistä johtuen hiv-testejä tehdään edelleenkin liian vähän. 6
Kaikilla, erityisesti nuorilla, tulee olla mahdollisuudet suojautua hiv-infektiolta. Myös naisten yhteiskunnallinen asema heijastuu hiv-tartuntojen leviämisessä. Naiset altistuvat miehiä herkemmin hiv-tartunnoille fysiologisten syiden lisäksi yhteiskunnallisen asemansa takia. Vaikuttavia tekijöitä ovat esimerkiksi naisiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta, haitalliset kulttuuriset käytännöt, naisten vähäiset mahdollisuudet neuvotella kondomin käytöstä tai kieltäytyä seksistä. Hivin ja aidsin vastaisen taistelun priorisointi kaikessa kehitysyhteistyössä on edelleen erittäin tärkeää. Talouskriisin myötä riski siitä että eri maat saattavat päätyä vähentämään hivin ja aidsin vastaiseen kamppailuun kohdistettuja varoja on kasvanut. Myös hiv- ja aids-ohjelmien ja -palveluiden rahoitus on talouskriisin myötä vaarassa. Ilmastonmuutoksen myötä luonnonkatastrofien ja äärimmäisten luonnonilmiöiden määrä on kasvussa. Äärimmäiset sääolosuhteet, luonnonkatastrofit ja ruokaturvan järkkyminen lisäävät maailmanlaajuista muuttoliikettä, joka puolestaan lisää myös riskiä hiv-tartunnoille sekä muiden sairauksien leviämiselle. Maastaan pois muuttaneet ihmiset saattavat jäädä uusissa kotimaissaan terveydenhoitojärjestelmien ulkopuolelle, joka myös vaikeuttaa hiv-tartunnan diagnosointia, hoitoa ja hoivaa. Joka vuosi yli 9 miljoonaa ihmistä sairastuu tuberkuloosiin ja noin 2 miljoonaa kuolee tautiin. Tuberkuloosia sairastavat henkilöt kokevat usein stigmaa, syrjintää ja sosiaalista syrjäytymistä. Tuberkuloosin vaikutus köyhyyteen on suuri, koska sairastuneet eivät voi osallistua työelämään ja menettävät vuosituloistaan noin 20 30 prosenttia ja keskimäärin noin 3-4 kk työkuukautta vuodessa. Tuberkuloosi on neljänneksi suurin naisten kuolinsyy maailmassa. Hiv-positiivisen riski sairastua tuberkuloosiin on viisikymmentäkertainen. Tuberkuloosi onkin suurin kuolinsyy hiv-positiivisten keskuudessa Afrikassa. Hiv, tuberkuloosi sekä tuberkuloosin lääkeresistenssi kuuluvat tiivisti yhteen. Hivin ja aidsin ennaltaehkäisyä ja hoitoa suunnitellessa on otettava huomioon tuberkuloosin ja sen resistenttien muotojen mahdollisuutta. Malarian seurauksena menehtyy vuosittain lähes miljoona ihmistä, suuri osa näistä Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Viimeisen vuosikymmenen aikana malarian torjunnassa on edistytty huomattavasti, mutta edistys uhkaa kuitenkin kääntyä päinvastaiseen suuntaan. Ilmaston lämmetessä malaria on levittäytymässä uusille alueille, ja artemisiinille vastustuskykyisiä malarialoisia on jo löydetty Thaimaan ja Kambodzan rajaseudulta. Terveyteen liittyvä koulutus, ympäristöstä huolehtiminen ja terveystyöntekijöiden määrän lisääminen ovat tehokkaita keinoja tarttuvien tautien ehkäisemiseksi ja hoitamiseksi. PERJANTAI-RYHMÄ: Eduskunnan väestö- ja kehitysryhmä Filha ry (Finnish Lung Health Association) Helsingin Diakonissalaitos Kehitysyhteistyöjärjestöjen EU-yhdistys Kehys Kehitysyhteistyön palvelukeskus, Kepa Pelastakaa Lapset ry Rädda Barnen rf Positiiviset ry Hiv Finland Solidaarisuus Sosiaali- ja terveysministeriön kansainvälisten asioiden asiantuntijoita Suomen1325-verkosto Suomen Lähetysseura Suomen Punainen Risti Suomen UN Women- Finlands UN Women ry Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, kansainvälisten asioiden yksikkö Ulkoasiainministeriön kehitysyhteistyön asiantuntijoita Suomen World Vision Väestöliitto ESITYSTÄ TUKEVAT LISÄKSI: A-klinikkasäätiö Helsingin terveys- ja sosiaalineuvontapiste, Vinkki Nuorten Naisten Kristillisten Yhdistysten Liitto Plan Suomi Säätiö Pro-tukipiste ry Seta ry Suomen UNICEF Suomen Pakolaisapu Vaasan Kehitysmaaseura Yhteystiedot: Kehityspolitiikan koordinaattori Hilkka Vuorenmaa, puh. 09-22805116, hilkka.vuorenmaa@vaestoliitto.fi 7