Ruuhi- ja Salajärven verkkokoekalastus Matti Kotakorpi

Ruuhi- ja Salajärven verkkokoekalastus 2018 3.1.2019 Matti Kotakorpi

2 (21) Sisällys Johdanto... 3 Verkkokoekalastukset... 3 Aineisto ja menetelmät... 3 Ekologisen tilan luokittelu... 4 Tulokset... 4 Kokonaisyksikkösaalis ja kalaston rakenne... 4 Ruuhijärvi... 4 Salajärvi... 5 Kuvaajat ja taulukot... 6 Lajikohtaiset saaliit... 8 Ruuhijärvi... 8 Salajärvi... 8 Ekologinen tila... 11 Ruuhijärvi... 11 Salajärvi... 11 Kuhan ikä- ja kasvu... 12 Aineisto ja menetelmät... 12 Tulokset, Ruuhijärvi... 12 Tulokset, Salajärvi... 13 Tulosten tarkastelu ja päätelmät... 15 Tulosten tarkastelu... 16 Ruuhijärvi... 16 Salajärvi... 17 Viitteet... 19

3 (21) Johdanto on asettanut strategiseksi tavoitteeksi ympäristön tilasta huolehtimisen, ja tavoitteen yhtenä seurantamittarina on vesistöjen tila. Vuoden 2013 pintavesien ekologisen luokittelun mukaan Ruuhi- ja Salajärvi ovat tyydyttävässä ekologisessa tilassa, mutta luokitteluissa ei ollut kalastotietoa käytettävissä. Lahden ympäristöpalvelut (LYP) koekalasti Ruuhi- ja Salajärven kesällä 2018. Verkkokoekalastuksen tarkoituksena oli selvittää järven kalayhteisön rakenne, sekä kalalajien väliset runsaussuhteet. Koekalastuksen tuloksia on tarkoitus käyttää EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin (VPD) mukaisen ekologisen tilan arvioinnissa. Uuden vesienhoidon käytännön mukaisesti vesistöjen tilaa arvioidaan veden laadun lisäksi myös biologisten tekijöiden (kasviplankton, vesikasvit, pohjaeläimet ja kalat) perusteella. VPD:n tavoitteena on pintavesien hyvä ekologinen tila. Molemmat järvet ovat pintavesityyppiä Vh (Pienet ja keskikokoiset vähähumuksiset järvet). Saaliiksi saaduille kuhille tehtiin takautuva kasvun- ja iänmääritys, jota on mahdollista hyödyntää esimerkiksi kalastuksensäätelyn suunnittelussa. Verkkokoekalastukset Aineisto ja menetelmät Lahden ympäristöpalveluiden työntekijät koekalastivat Ruuhijärven (573 ha) 2.11.7.2018. Salajärven (809 ha) koekalastus tehtiin 11.7. 17.8. välisenä aikana. Pyydyksenä käytettiin NORDIC-yleiskatsausverkkoa 1,5 x 30 m, joka koostuu 12 eri solmuvälistä kunkin hapaan pituuden ollessa 2,5 m (kuva 1). Koekalastukset perustuivat ositettuun satunnaisotantaan, jossa verkkomäärät ovat suhteessa syvyysvyöhykkeiden pintaaloihin (Kurkilahti & Rask 1999). Tätä varten järvet jaettiin kolmeen eri syvyysvyöhykkeeseen (0 3 m, 3 10 m ja 10 20 m). Pyyntipaikkojen satunnaistamista varten järvi jaettiin ruutuihin ja pyyntipaikat arvottiin etukäteen (Liitteet 1. ja 2.). Myös verkkojen suunta rantaviivaan nähden satunnaistettiin. Syvyysvyöhykkeellä 0 3 m käytettiin ainoastaan pohjaverkkoja. Syvyysvyöhykkeellä 3 10 m kalastettiin pohjaverkkojen lisäksi myös pintaverkoilla (1 m tapsit) ja 10 20 m syvyysvyöhykkeellä lisäksi välivesiverkoilla (6 m tapsit) (taulukko 1). Verkot laskettiin pyyntiin illalla ja nostettiin aamulla, jolloin pyyntiaikaa kertyi 13,5 14 tuntia. Pyyntikertoja oli kummallakin järvellä viisi ja verkkovuorokausia kertyi yhteensä 48, joten pyynnissä oli 9 10 verkkoa/yö. Jakamalla kalastus useammalle eri päivälle voitiin vähentää ympäristötekijöistä kuten säästä johtuvaa vaihtelua saaliissa. Jokaisen verkon saaliista laskettiin eri kalalajien yksilömäärät ja punnittiin yhteispainot gramman tarkkuudella solmuvälikohtaisesti. Lajikohtaisten kokonaissaaliiden perusteella laskettiin yksikkösaaliit (kpl/verkko ja g/verkko). Myös kalojen pituus mitattiin yhden cm tarkkuudella lajikohtaisten kokojakaumien laskemista varten. Lisäksi laskettiin erikseen petoahventen ( 15 cm) yksilömäärä ja yhteispaino petokalojen osuuden selvittämistä varten.

4 (21) Taulukko 1. Koekalastusten pyyntiponnistuksen jakautuminen. Ruuhijärvi Salajärvi Syvyysvyöhyke Pyyntisyvyys Verkkomäärä Verkkomäärä 0-3 m pohja 15 16 3-10 m pinta 12 13 3-10 m pohja 12 13 10-20 m pinta 3 2 10-20 m välivesi (6 m) 3 2 10-20 m pohja 3 2 yhteensä 48 48 Kuva 1. NORDIC-yleiskatsausverkon rakenne ja solmuvälit. Ekologisen tilan luokittelu Osana vesienhoidon käytäntöä järvien ekologista tilaa arvioitiin kalayhteisön rakenteen perusteella. Ekologisen tilan arvioinnissa käytetään muuttujina yksikkösaaliin painoa (g/verkko), kalojen lukumäärää (kpl/verkko), rehevöitymisestä hyötyvien särkikalojen osuutta saaliin painosta ja rehevöitymisestä kärsivien indikaattorilajien esiintymistä (Tammi ym. 2006). Ekologinen laatusuhde (ELS) saadaan kunkin muuttujan havaitun arvon ja kyseisen järvityypin vertailuarvon suhteesta. Muuttujien ekologisen laatusuhteen arvoista lasketaan keskiarvo, joka kuvaa kalaston perusteella arvioitua järven ekologista tilaa. Ekologinen tila luokitellaan viisiportaisella asteikolla: erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä ja huono. Tulokset Kokonaisyksikkösaalis ja kalaston rakenne Ruuhijärvi Ruuhijärven kokonaisyksikkösaaliit olivat kesän 2018 koekalastuksissa 1059 g/verkko ja 35,4 kpl/verkko (kuva 4, taulukko 2). Koekalastussaalis koostui 11 eri kalalajista: ahven, hauki, kiiski, kuha, kuore, lahna, made, muikku, pasuri, salakka, ja särki. Ahven oli painosaaliin perusteella runsain laji ja seuraavaksi runsaimpia olivat särki ja kuha (kuva 4 ja taulukko 2). Kappalemääräisessä saaliissa ahven oli ylivoimaisesti runsain laji ja seuraavaksi runsaimpia olivat kiiski, särki ja salakka. Painosaaliin osalta ahvenkalat (ahven, kuha ja kiiski) olivat vallitseva lajiryhmä 66 % osuudella saaliista, särkikalojen osuuden jäädessä 30,5 % (taulukko 2).

5 (21) Petokalojen (kuha, 15 cm ahven, made ja hauki) osuus koekalastussaaliin biomassasta oli 48 % (taulukko 2). Lohikalasaalis muodostui 4 muikusta. Kuva 2. Ruuhijärven ahvenvaltaista saalista. Salajärvi Salajärven kokonaisyksikkösaaliit olivat kesän 2018 koekalastuksissa 1774 g/verkko ja 63,6 kpl/verkko (kuva 4, taulukko 3). Koekalastussaalis koostui 11 eri kalalajista: ahven, hauki, kiiski, kuha, kuore, lahna, muikku, pasuri, salakka, särki ja säyne. Särki oli painosaaliin perusteella runsain laji ja seuraavaksi runsaimpia olivat ahven ja kuha (kuva 4 ja taulukko 3). Kappalemääräisessä saaliissa ahven oli runsain laji ja seuraavaksi runsain laji oli särki. Painosaaliin osalta ahvenkalat (ahven, kuha ja kiiski) olivat vallitseva lajiryhmä 55 % osuudella saaliista, särkikalojen osuuden ollessa 43,1 % (taulukko 3). Petokalojen (kuha, 15 cm ahven ja hauki) osuus koekalastussaaliin biomassasta oli jopa 53,3 % (taulukko 3). Lohikaloista saaliiksi saatiin yksi muikku.

6 (21) Kuva 3. Salajärven saalista. Kuvaajat ja taulukot Kuva 4. Eri kalalajien yksikkösaaliit Ruuhi- ja Salajärvessä vuonna 2018.

7 (21) Taulukko 2. Ruuhijärven kokonaissaaliit, yksikkösaaliit ja prosenttiosuudet kalalajeittain vuonna 2018. Kokonaissaalis (g) Yksikkösaalis g/verkko Biomassaosuus % Kokonaissaalis (kpl) Yksikkösaalis kpl/verkko Lukumääräosuus % Laji Ahven 22086 460,1 43,4 888 18,5 52,3 Hauki 414 8,6 0,8 1 0,0 0,1 Kiiski 861 17,9 1,7 241 5,0 14,2 Kuha 10485 218,4 20,6 61 1,3 3,6 Kuore 451 9,4 0,9 91 1,9 5,4 Lahna 684 14,3 1,4 9 0,2 0,5 Made 660 13,8 1,3 2 0,0 0,1 Muikku 389 8,1 0,8 4 0,1 0,2 Pasuri 192 4,0 0,4 2 0,0 0,1 Salakka 3033 63,2 6,0 189 3,9 11,1 Särki 11593 241,5 22,8 211 4,4 12,4 Yhteensä 50848 1059,4 100,0 1699 35,4 100,0 Ahvenkalat 33432 696,5 65,8 1190 24,8 70,0 Särkikalat 15502 323,0 30,5 411 8,6 24,2 Petoahvenet (>15 cm) 12913 269,0 25,4 95 2,0 5,6 Petokalat yht. 24472 509,8 48,1 159 3,3 9,4 Taulukko 3. Salajärven kokonaissaaliit, yksikkösaaliit ja prosenttiosuudet kalalajeittain vuonna 2018. Kokonaissaalis (g) Yksikkösaalis g/verkko Biomassaosuus % Kokonaissaalis (kpl) Yksikkösaalis kpl/verkko Lukumääräosuus % Laji Ahven 24036 500,8 28,2 1207 25,2 39,5 Hauki 1549 32,3 1,8 3 0,1 0,1 Kiiski 954 19,9 1,1 294 6,1 9,6 Kuha 21890 456,0 25,7 81 1,7 2,7 Kuore 21 0,4 0,0 4 0,1 0,1 Lahna 3045 63,4 3,6 85 1,8 2,8 Muikku 18 0,4 0,0 1 0,0 0,0 Pasuri 1979 41,2 2,3 21 0,4 0,7 Salakka 2244 46,8 2,6 272 5,7 8,9 Särki 29238 609,1 34,4 1084 22,6 35,5 Säyne 151 3,2 0,2 1 0,0 0,0 Yhteensä 85125 1773,5 100,0 3053 63,6 100,0 Ahvenkalat 46880 976,7 55,1 1582 33,0 51,8 Särkikalat 36657 763,7 43,1 1463 30,5 47,9 Petoahvenet (>15 cm) 21889 456,0 25,7 164 3,4 5,4 Petokalat yht. 45328 944,3 53,3 248 5,2 8,1

8 (21) Lajikohtaiset saaliit Ruuhijärvi Ahvensaalis (460 g/verkko ja 18,5 kpl/verkko) koostui 4 35 cm yksilöistä. Runsain pituusluokka oli 12 cm (kuva 5). Petokalaksi luokiteltujen ahventen (>15 cm) yksikkösaalis oli 269 g ja 2 kpl/verkko. Kuhia saatiin saaliiksi 61 kpl. Kuhan yksikkösaalis oli 218 g ja 1,3 kpl/verkko. Saaliiksi saadut kuhat olivat 8 51 cm pituisia. Runsaimmat pituusluokat olivat välillä 22 26 cm. Kiisken Yksikkösaalis oli 17,9 g ja 5 kpl/verkko (taulukko 2). Kiiskisaalis koostui 4 11 cm pituisista yksilöistä (kuva 7). Kuoreen yksikkösaalis oli 9,4 g ja 1,9 kpl/verkko. Kuoreet olivat pituudeltaan 8 12 cm (kuva 6). Särkisaalis (241,5 g/verkko ja 4,4 kpl/verkko) koostui 6-31 cm yksilöistä (taulukko 2, kuva 6). Runsaimmat pituusluokat olivat välillä 15 20 cm. Ruuhijärven pasurisaalis koostui kahdesta 20 cm pituisesta pasurista (kuva 6). Lahnasaalis (14 g ja 0,2 kpl/ verkko koostui 11 24 cm pituisista yksilöistä (kuva 6, taulukko 2). Salakan yksikkösaalis oli 63 g ja 3,9 kpl/ verkko (taulukko 2). Salakkasaalis koostui 7 16 cm pituisista yksilöistä (kuva 6). Koekalastuksessa saatiin yksi 41 cm hauki, kaksi madetta (26 ja 41 cm) sekä neljä muikkua (2 x 21 cm ja 2 x 24 cm). Salajärvi Ahvensaalis (501 g/verkko ja 25,2 kpl/verkko) koostui 3 34 cm yksilöistä. Runsain pituusluokka oli 5 cm (kuva 5). Petokalaksi luokiteltujen ahventen (>15 cm) yksikkösaalis oli 456 g ja 3,4 kpl/verkko. Kuhia saatiin saaliiksi 81 kpl. Kuhan yksikkösaalis oli 456 g ja 1,7 kpl/verkko. Saaliiksi saadut kuhat olivat 5-51 cm pituisia. Runsaimpia olivat 42 cm kuhat, mutta muuten pituusjakauma oli melko tasainen. Kiisken Yksikkösaalis oli 19,9 g ja 6,1 kpl/ verkko (taulukko 3). Kiiskisaalis koostui 4 10 cm pituisista yksilöistä (kuva 7). Salajärven kuoresaalis koostui neljästä 9 10 cm (kuva 6) kuoreesta. Särkisaalis (609 g/verkko ja 22,6 kpl/verkko) koostui 5 26 cm yksilöistä (taulukko 3, kuva 6). Runsaimmat pituusluokat olivat 9 ja 10 cm. Lahnasaalis (63 g ja 1,8 kpl/ verkko koostui 5 32 cm pituisista yksilöistä (kuva 6, taulukko 3). Pasurin yksikkösaalis (41 g ja 0,4 kpl/verkko) koostui 10 29 cm pituisista pasureista (kuva 6). Salakan yksikkösaalis oli 47 g ja 5,7 kpl/ verkko (taulukko 3). Salakkasaalis koostui 6 15 cm pituisista yksilöistä (kuva 6). Koekalastuksessa saatiin kolme 27 61 cm haukea, 4 kpl 9 10 cm kuoreita, yksi 13 cm muikku ja yksi 23 cm säyne.

9 (21) 13,71 Kuva 5. Ahvenen ja kuhan kokojakaumat Ruuhi- ja Salajärven koekalastussaaliissa vuonna 2017. Ahvenen 5 cm pylväs Salajärven pituusjakaumassa ei mahtunut kokonaan kuvaan.

10 (21) Kuva 6. Runsaimpien särkikalojen pituusjakaumat Ruuhi- ja Salajärven koekalastussaaliissa vuonna 2018.

11 (21) Kuva 7. Kuoreen ja kiisken kokojakaumat koekalastussaaliissa. Ekologinen tila Ruuhijärvi Ruuhijärven ekologinen tila on luokiteltu tyydyttäväksi laajan ekologisen aineiston perusteella. Vedenlaadun, kasviplanktonaineiston, piilevien ja syvännepohjaeläinten luokitus oli tyydyttävä, joten vesimuodostuman tila on tyydyttävä. Nyt saatujen koekalastustulosten perusteella kalaston ekologinen tila on hyvä, eli yhtä tilaluokkaa parempi kuin suppeaan ekologisen aineiston perusteella määritelty järven ekologinen tila (taulukko 4). Kalaston tila oli hyvä painossa mitatun yksikkösaaliin, kappalemääräisen saaliin ja indikaattorilajien osalta. Särkikalojen biomassaosuuden osalta tila oli erinomainen. Kalastoluokituksessa käytettävä ekologisen laatusuhteen lukuarvo oli 0,77, mikä on lähellä erinomaisen ekologisen tilan raja-arvoa (0,8). Nyt saatua tietoa kalaston ekologisesta tilasta voidaan hyödyntää seuraavassa luokittelussa. Salajärvi Salajärven ekologinen tila on luokiteltu tyydyttäväksi suppean ekologisen aineiston perusteella. Vedenlaadun, kasviplanktonaineiston ja syvännepohjaeläinten luokitus oli tyydyttävä, joten vesimuodostuman tila on tyydyttävä. Nyt saatujen koekalastustulosten perusteella kalaston ekologinen tila on tyydyttävä, mikä tukee aiempaa ekologisen tilan arviota (taulukko 4). Kalaston tila oli välttävä painossa mitatun yksikkösaaliin ja kappalemääräisen saaliin osalta. Särkikalojen biomassaosuuden ja indikaattorilajien osalta tila oli hyvä. Kalastoluokituksessa käytettävä ekologisen laatusuhteen lukuarvo oli 0,52, mikä kuvaa selkeästi tyydyttävää tilaa. Nyt saatua tietoa kalaston ekologisesta tilasta voidaan hyödyntää seuraavassa luokittelussa. Taulukko 4. Ruuhi- ja Salajärven kalaston ekologinen tila. Järvi Biomassa (g/verkkoyö) Yksilömäärä (kpl/verkkoyö) Särkikalojen Indikaattorilajit biomassaosuus (%) Kalastoluokitus (suluissa ELS4 lukuarvo ) Ekologinen tila Ruuhijärvi Hy Hy E Hy Hy (0,77) T (luokiteltu v. 2013) Salajärvi V V Hy Hy T (0,52) T (luokiteltu v. 2013)

12 (21) Kuhan ikä- ja kasvu Aineisto ja menetelmät Koekalastuksissa saaduilta kuhilta otettiin suomunäytteet ikä- ja kasvumäärityksiä varten. Ruuhijärven aineistoon saatiin kaikkiaan 60 ja Salajärven aineistoon 72 suomunäytettä. Kuhayksilöistä otettiin 10 30 suomun näyte taaemman selkäevän ja kylkiviivan välistä (Raitaniemi ym. 2000). Tutkimuskaloista mitattiin pituus ja suomuista valikoitiin 7-9 kooltaan yhtenevää suomua, jotka jäljennettiin polykarbonaattilevyille. Mittauslinja valikoitiin suomun etulohkolta, minkä jälkeen suomuista mitattiin säde sekä vuosikasvurenkaiden lukumäärä iänmäärityksiä varten. Vuosirenkaiden etäisyys suomun keskustasta mitattiin mikrofilminlukulaitteen näytöltä. Kuhayksilöiden kasvu määritettiin taannehtivasti Fraser-Leen kaavalla vakiolla 4,4 (Ruuhijärvi ym. 1996). Kasvunmääritykset teki koulutuskeskus Salpauksen opiskelija Wilma-Lotta Tallgren ja määritykset tarkisti Matti Kotakorpi. Tulokset, Ruuhijärvi Vanhimmat kuhayksilöt elivät kahdeksatta elinvuottaan pyyntihetkellä, ja niiden pituudet olivat 37,9, 45,2 ja 49,4 cm. Ensimmäisen kasvukauden aikana kuhat kasvavat Ruuhijärvessä keskimäärin 7,8 cm mittaisiksi (kuva 8). Koekalastuksessa saatiin saaliiksi yksi vuonna 2018 syntynyt kuha, joka oli 8,8 cm pituinen. Todennäköisesti aikainen pyyntiajankohta (3. 11.7.) saattoi vaikuttaa nollikkaiden vähäiseen määrään, koska pienikokoiset poikaset tarttuvat verkkoihin huonosti. Kuha saavuttaa Ruuhijärvessä lakisääteisen 42 cm alamitan keskimäärin seitsemännen kasvukauden aikana (Kuva 8), mitä voidaan pitää keskimääräistä hitaampana kasvuna (Kuva 14.). Kuva 8. Kuhan ikäryhmäkohtainen kasvu ja niiden keskihajonnat Ruuhijärvessä 2018.

13 (21) Kuva 9. Kuhan vuosiluokkakohtainen kasvu Ruuhijärvessä 2017. Kuva 10. Näytekuhien vuosiluokkajakauma Ruuhijärven aineistossa. Suluissa näytekalan ikä. Tulokset, Salajärvi Vanhin yksilö eli yhdeksättä elinvuottaan pyyntihetkellä, ja se oli 51,2 cm pituinen. Ensimmäisen kasvukauden aikana kuhat kasvavat Salajärvessä keskimäärin 8,0 cm pituisiksi (kuva 11). Vuoden 2018 poikasiksi varmistettuja kuhia saatiin koekalastuksissa 15 kpl, joiden pituudet olivat 5,4 12,1 cm. Nollikkaat saatiin elokuun pyynneissä (14. 17.8.). Kuha saavuttaa Salajärvessä lakisääteisen 42 cm alamitan keskimäärin seitsemännen kasvukauden aikana (Kuva 11), mitä voidaan pitää keskimääräistä hitaampana kasvuna (Kuva 14.).

14 (21) Kuva 11. Kuhan ikäryhmäkohtainen kasvu ja niiden keskihajonnat Salajärvessä 2018. Kuva 12. Kuhan vuosiluokkakohtainen kasvu Salajärvessä 2018.

15 (21) Kuva 13. Näytekuhien vuosiluokkajakauma Salajärven aineistossa. Suluissa näytekalan ikä. Tulosten tarkastelu ja päätelmät Koekalastuksen perusteella molempien järvien kuhakanta vaikuttaa vahvalta. Salajärvessä kuhan yksikkösaalis oli kuitenkin painossa mitattuna yli kaksinkertainen Ruuhijärveen verrattuna. Kuhan yksikkösaaliit olivat runsaita ja saaliiksi saatiin 0-8-vuotiaita kuhia, vaikka kuhaa ei ole viime vuosina istutettu kumpaankaan järveen. Kuha lisääntyy Sala- ja Ruuhijärvessä säännöllisesti, mutta saaliin ikäjakaumien perusteella vuosiluokkien vahvuus vaihtelee runsaasti (kuvat 10 ja 13). Kuhan kasvu on hidasta Sala- ja Ruuhijärvessä (kuva 14). Salajärvessä pienet kuhat kasvavat paremmin kuin Ruuhijärvessä, mutta ero tasoittuu n. 42 cm pituuteen tultaessa ja molemmissa järvissä kuhat saavuttavat lakisääteisen alamitan seitsemännen kasvukauden aikana. Yksi alamittasäätelyn tarkoituksista on turvata kuhille vähintään yksi kutukerta ennen saaliiksi jäämistään. Naaraskuhat tulevat yleensä sukukypsiksi 5 6-vuotiaina, mutta hidaskasvuisissa kuhakannoissa naaraskuhat voivat saavuttaa sukukypsyyden vasta keskimäärin 7-vuotiaina (Salminen & Böhling 2018). Kuhien sukukypsymiskoosta Sala- ja Ruuhijärvessä ei ole tietoa, joten alamitan soveltuvuutta yhden kutukerran turvaamiseen täytyy arvioida iän perusteella. Alamitan täyttävä kuha on Sala- ja Ruuhijärvessä tämän aineiston perusteella keskimäärin vähintään 6-vuotias. Todennäköisesti nykyinen 42 cm alamitta turvaa vähintään yhden kutukerran kuhille ja osalle naaraskuhista myös useamman kutukerran. Kuhan ikä- ja kasvutuloksia tarkasteltaessa täytyy muistaa, että tulokset perustuvat ainoastaan vuoden 2018 koekalastuksesta kerättyyn aineistoon. Vuonna 2017 oli erittäin kylmä kesä ja vuodet 2014, 2015 ja 2016 olivat tavanomaisia (ilmatieteenlaitos, 2018). Vuoden 2018 erittäin lämpimän kesän kasvua ei näy tuloksissa, koska heinä- ja elokuussa kasvukausi on vielä täysin kesken. Esimerkiksi Salajärven verkkokoekalastuksessa 14 18.8.2018 saadut kuhat olivat kasvaneet vuonna 2018 pyyntihetkeen mennessä jo keskimäärin 6,2 cm, kun koko aineiston keskiarvo vuosikasvulle oli alle 6 cm. Tämä vertailu osoittaa kuinka suuri merkitys kesän lämpötilalla on kuhan kasvunopeudelle. Saatuihin tuloksiin kannattaa suhtautua varauksella, koska ne kuvaavat kasvunopeutta näytteenottohetkeä edeltävinä vuosina, lähivuosiin painottuen. Kasvunopeus olisi varmasti selkeästi parempaa, mikäli ikänäytteisiin olisi saatu kesän 2018 kaltaisissa olosuhteissa kasvaneita kuhia.

16 (21) Nykyinen 42 cm alamitta todennäköisesti mahdollistaa vähintään yhden kutukerran myös naaraskuhille. Myös kuhasaaliin kannalta 42 cm alamitta vaikuttaa sopivalta, koska kuhien kasvupotentiaali saadaan hyvin hyödynnettyä, mutta luontainen kuolevuus ei nouse liian suureksi (Salminen & Böhling 2018). 42 cm alamittaa vastaava solmuväli verkkokalastuksessa on 50 mm, joka alkaa pyytämään n. 41 cm kuhia ja on tehokkaimmillaan 45 cm kuhille. Hitaan kasvunopeuden vuoksi kuhat tulevat pyyntikokoon Sala- ja Ruuhijärvessä suhteellisen vanhoina. Korkean pyynti-iän vuoksi Sala- ja Ruuhijärven kuhakannoissa on kerrallaan useita vuosiluokkia kutemassa, mikä vahvistaa kuhakantaa sekä tasaa vuosien välistä vaihtelua. Vahva kuhakanta lisää saalisvarmuutta, mikä voi lisätä järven houkuttelevuutta kalastuskohteena. Runsas kuhakanta myös saalistaa tehokkaasti pientä kalaa, mikä voi vähentää särkikalan ja muiden ravintokalojen määrää järvessä. Järvissä on vahva luontaiseen lisääntymiseen perustuva kuhakanta, jonka kasvunopeus on suhteellisen hidas. Näistä syistä kuhan istuttaminen Sala- tai Ruuhijärveen ei ole tällä hetkellä suositeltavaa. Istutusten positiivinen vaikutus jäisi todennäköisesti hyvin pieneksi ja istutukset voisivat entisestään lisätä ahvenkannassa havaittavissa olevaa taantumista ainakin Salajärvessä ja yksipuolistaa järven kalastoa. Kuva 14. Kuhan kasvunopeus kuudessa Hämeen- ja Päijät-Hämeen järvessä (Aineistot: RKTL, LYP). Tulosten tarkastelu Ruuhijärvi Ruuhijärven pintaveden kokonaisfosforipitoisuus on ollut 2010-luvulla keskimäärin 18 µg/l, mikä vastaa pintavesityypin hyvän tilan raja-arvoa (Ketola 2016). Nyt saadut koekalastustulokset kuvaavat hyvää ekologista tilaa. Ruuhijärven kalasto on ahvenkalavaltainen, ahvenkalojen (ahven, kuha ja kiiski) biomassaosuuden ollessa 66 %. Ruuhijärven yksikkösaalis oli melko niukka esimerkiksi Salajärveen verrattuna. Kokonaissaalis muodostui valtaosalta ahvenesta, särjestä ja kuhasta. Kappalemääräinen saalis oli myös suhteellisen alhainen ja kuvasi hyvää ekologista tilaa. Kappalemääräisessä saaliissa ei ollut mitään erityisen hyvin erottuvia kokoluokkia. Ruuhijärven vähäisempi kappalemääräinen saalis Salajärveen verrattuna saattaa johtua hieman

17 (21) myös ajankohdasta, koska heinäkuussa ahvenenpoikaset eivät vielä tarttuneet kovin hyvin verkkoihin, mutta elokuussa niitä tuli melko paljon. Petokalojen osuus Ruuhijärven koekalastussaaliissa oli jopa 48 %. Runsain petokalalaji näyttäisi olevan petoahven ( 15 cm), jonka osuus kokonaissaaliin biomassasta oli 25 %. Kuhan osuus kokonaissaaliin biomassasta oli 20,6 %. Mateen ja hauen osuus oli vähäinen. Koekalastusmenetelmä ei yleensä anna luotettavaa kuvaa haukikannan runsaudesta, sillä hauen pyydystettävyys loppukesästä koeverkoilla on yleensä heikko ja satunnainen. Ahvensaalis koostui 4-35 cm kaloista. Ahvensaaliin painosta 58 % muodostui petoahventa (yli 15 cm). Tämän kesän ahvenia (4 cm) saatiin suhteellisen vähän, mikä johtuu todennäköisesti aikaisesta ajankohdasta. Ahvenen kokojakauma oli hyvin normaali, ja runsaimpia olivat 8-13 cm ahvenet. Monissa lähialueen järvissä tämän kokoluokan ahvenet ovat vähentyneet kuhakannan runsastumisen myötä, mutta Ruuhijärvessä kuhakanta ei ole aivan yhtä runsas kuin vaikkapa Salajärvessä. Koekalastuksessa saatiin saaliiksi 61 kuhaa. Kuhasaalis koostui kahdeksaa vuosiluokkaa edustavista yksilöistä, joten kuha lisääntyy Ruuhijärvessä tehokkaasti luontaisesti. Särkikalasaalis oli suhteellisen alhainen, vain 242 g. Särkisaalis painottui suuriin kokoluokkiin. Särkisaalis kertoo osaltaan järven hyvästä tilasta, koska särki hyötyy rehevöitymisestä ja varsinkin pienikokoiset särjet ovat usein runsaslukuisia rehevöityneissä järvissä. Viileää ja hapekasta vettä vaativista indikaattorilajeista saatiin saaliiksi madetta ja muikkua. Etenkin mateen esiintyminen koekalastussaaliissa kertoo syvänteiden hyvästä happitilanteesta, joka on viileässä vedessä viihtyvälle mateelle tärkeää. Tämän koekalastuksen perusteella arvioituna Ruuhijärven kalaston ekologinen tila on hyvä. EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin (VPD) tavoitteena on pintavesien hyvä ekologinen tila. Ruuhijärven tila on luokiteltu laajan ekologisen aineiston perusteella (Ympäristöhallinnon hertta-tietojärjestelmä), mutta kalastotietoa ei ole ollut käytettävissä. Tämä koekalastus viittaa parempaan ekologiseen tilaan, kuin muu Ruuhijärveltä kerätty aineisto. Kalasto on kuitenkin vain yksi neljästä biologisesta muuttujasta, jotka vaikuttavat luokittelupäätökseen, joten pelkkä kalastoluokituksen muuttuminen ei välttämättä vaikuta ekologisen tilan luokitukseen. Kalaston osalta Ruuhijärven tilanne vaikuttaa hyvältä. Kalasto on tasapainoinen, mikä tarkoittaa alhaista särkikalojen määrää ja runsasta petokalojen osuutta. Indikaattorilajien esiintymisen perusteella järvessä on myös elintilaa vaativammille kalalajeille. Kuha ei näytä dominoivan järven ravintoverkkoa yhtä vahvasti kuin esimerkiksi hieman rehevämmissä Salajärvessä ja Kymijärvessä. Salajärvi Salajärven pintaveden kokonaisfosforipitoisuus on ollut 2010-luvulla keskimäärin 21 µg/l, mikä vastaa tyydyttävää tilaa (Ketola 2016). Nyt saadut koekalastustulokset kuvaavat myös tyydyttävää ekologista tilaa. Salajärven kalasto on ahvenkalavaltainen, ahvenkalojen (ahven, kuha ja kiiski) biomassaosuuden ollessa 55 %. Salajärven yksikkösaalis oli selvästi runsaampi kuin Ruuhijärvessä. Kokonaissaalis muodostui valtaosalta särjestä, ahvenesta ja kuhasta. Kappalemääräinen saalis oli myös suhteellisen korkea ja molemmat yksikkösaaliit kuvasivat välttävää ekologista tilaa. Kappalemääräisestä saaliista nostivat eniten saman kesän ahvenenpoikaset (5 cm pituusluokka) sekä 9 ja 10 cm särjet. Ajankohta vaikuttaa tähän hieman, koska lämpimän kesän vuoksi ahvenenpoikasten määrä oli todennäköisesti keskimääräistä korkeampi elokuussa. Salajärven koekalastus toteutettiin muutamaa viikkoa myöhemmin kuin Ruuhijärven koekalastus ja vedenlämpö oli hieman korkeampi Salajärven koekalastuksessa. Korkeampi vedenlämpö lisää särjen ja

18 (21) muiden lämpöistä vettä suosivien kalalajien aktiivisuutta ja voi osaltaan hieman lisätä mm. särkisaalista sekä saalistasoa yleisesti. Petokalojen osuus Ruuhijärven koekalastussaaliissa oli jopa 53 %, mikä on erittäin korkea lievästi rehevälle järvelle. Runsaimmat petokalalajit olivat petoahven ( 15 cm) ja kuha, joiden osuudet olivat identtisesti 25,7 %. Hauen osuus oli vähäinen. Koekalastusmenetelmä ei yleensä anna luotettavaa kuvaa haukikannan runsaudesta, sillä hauen pyydystettävyys loppukesästä koeverkoilla on yleensä heikko ja satunnainen. Ahvensaalis koostui 3 34 cm kaloista. Ahvensaaliin koostumus oli erikoinen. Jopa 91 % ahvensaaliista oli petoahventa (yli 15 cm). Normaalisti vastaavissa järvissä 8 13 cm ahvenet ovat hyvin runsaita, mutta Salajärvessä tuolla pituusvälillä ei ollut runsaita pituusluokkia. Yksi mahdollinen selitys havainnolle on kuhakannan runsaus. Kuhaa oli verkkokalastuksen saaliista 25,7 %, millä on varmasti vaikutusta ahveneen. Kuha suosii ravintona usein ahventa, vaikka sopivan kokoista särkikalaa olisi myös runsaasti (Keskinen & Marjomäki 2004, Kotakorpi 2017). Tällä hetkellä tilanne näyttää erittäin hyvältä, koska järvessä on runsaasti sekä petoahventa että kuhaa. On kuitenkin mahdollista että tehokas ahveneen kohdistuva saalistus alkaa jatkossa vähentämään myös petokokoon kasvavan ahvenen määrää. Kalastuksen kannalta nykytilanne on varmasti hyvä ja toivottavaa on, että nykytilanne jatkuisi. On myös mahdollista että tehokas pieniin ahveniin kohdistuva saalistus edesauttaa petoahventen runsastumista, mikäli pienten ahventen harvalukuisuuden ansiosta ravintokilpailu on pienempää ja entistä useampi ahven pystyy kasvamaan petokokoon. Varmaa selitystä erikoiselle ahvenen kokojakaumalle ei pysty tämän koekalastuksen perusteella sanomaan. Koekalastuksessa saatiin saaliiksi 81 kuhaa. Kuhasaalis koostui yhdeksästä eri vuosiluokasta, joten kuha lisääntyy Salajärvessä tehokkaasti luontaisesti. Kuhan osuus koekalastussaaliista on korkea (25,7 %) ja se saattaa osittain näkyä jo muiden lajien runsaudessa. Rehevämmissä Kärk- ja Kymijärvessä kuhan osuus on noussut jo yli 40 %:iin, mikä kaventaa kalastusmahdollisuuksien monipuolisuutta. Vuonna 2004 Nordic-verkoilla Salajärvessä toteutetussa koekalastuksessa biomassaosuudet olivat ahven 43 %, särki 28,7 % ja kuha 9,7 % (Toivonen, julkaisematon). Kuha näyttäisi siis vahvistaneen osuutta järven kalastosta merkittävästi 14 vuoden aikana, koska kuhan biomassaosuus oli koekalastussaaliissa kohonnut 26 %:iin. Tulosten yksityiskohtaisempi vertailu ei ole mahdollista raportointierojen vuoksi. Särkikalasaalis oli melko korkea (609 g/verkko). Särjen biomassaosuus jäi kuitenkin melko alhaiseksi runsaan ahven- ja kuhasaaliin vuoksi. Kappalemääräisesti tarkasteltuna särkisaalista kertyi monen kokoisista särjistä 9 10 cm pituusluokkien ollessa runsaimpia, mutta myös suurikokoista särkeä tuli melko paljon. Salajärven 2,5-kertainen särkisaalis Ruuhijärveen verrattuna saattaa ainakin osittain johtua rehevöitymiskehityksestä. Särkisaaliin painoa tarkasteltaessa elintarvikekäyttöön soveltuvan kokoisten (väh. 35-50 g) särkien osuus oli suuri. Särjen keskikoon puolesta Salajärvessä on hyvät edellytykset särjen hyötykäyttöön ja määrä saattaisi olla riittävä satunnaiseen ammattimaiseen pyyntiin esimerkiksi nuotalla. Pasuria ja lahnaa saatiin Sala- ja Ruuhijärvestä. Salajärvestä saatiin myös yksi säyne. Järviketjun yläosista (Alasen-, Kymi- ja Kärkjärvi) pasuri ja säyne puuttuvat, joten Kumiankosken pato vaikuttaisi estäneen niiden leviämisen järviketjun yläosiin. Viileää ja hapekasta vettä vaativista indikaattorilajeista saatiin saaliiksi yksi muikku. Muikun määrä on saattanut vähentyä kuhan runsastumisen myötä, mutta koeverkoilla ei saa luotettavaa kuvaa muikkukannan runsaudesta. Tämän koekalastuksen perusteella arvioituna Salajärven ekologinen tila on tyydyttävä. EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin (VPD) tavoitteena on pintavesien hyvä ekologinen tila. Salajärven tila on luokiteltu suppean ekologisen aineiston perusteella (Ympäristöhallinnon hertta-tietojärjestelmä), mutta kalastotietoa ei ole ollut

19 (21) käytettävissä. Tämä koekalastus tukee aiemmin tehtyä ekologisen tilan arviota. Olemassa olevien tietojen pohjalta vaikuttaa selvältä, että Salajärvi ei ole vesipuitedirektiivin mukaisessa tavoitetilassa ja hyvän tilan saavuttamiseksi tarvitaan vesiensuojelutoimenpiteitä. Ulkoisen kuormituksen vähentäminen on lähtökohta järven kunnostamisessa ja ulkoiseen kuormitukseen tulee kiinnittää huomiota jatkossa. Salajärvellä on keskusteltu vedenpinnan nostohankkeesta, mikä voisi osaltaan hieman vähentää sisäistä kuormitusta ja rehevöitymistä. Vedenpinnan nosto lisää vesitilavuutta ja vähentää mm. tuulen aiheuttamalle turbulenssille alttiin pohjan pinta-alaa järvessä. Todennäköisesti Salajärven kalaston ja vedenlaadun hieman heikompi tila Ruuhijärveen verrattuna johtuu ainakin osittain Salajärven keskisyvyydestä, joka on 1,9 m pienempi kuin Ruuhijärvessä. Järven mataluus yleensä lisää rehevöitymisherkkyyttä ja erot valuma-alueiden ominaisuuksissa Sala- ja Ruuhijärven välillä ovat todennäköisesti suhteellisen vähäisiä. Kalaston osalta Salajärven tilanne vaikuttaa suhteellisen hyvältä, vaikka rehevöitymisen vaikutuksia onkin havaittavissa. Runsas petoahvenen ja kuhan määrä mahdollistaa monipuolisen kalastuksen järvellä ja Salajärvi vaikuttaakin suositulta kalastuskohteelta. Viitteet Aroviita J.M, Hellsten S., Jyväsjärvi J., Järvenpää L., Järvinen M., Karjalainen S.M., Kauppila P., Keto A., Kuoppala M., Manni K., Mannio J., Mitikka S., Olin M., Pilke A., Rask M., Riihimäki J., Sutela T., Vehanen T ja Vuori K-M. 2012. Ohje pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan luokitteluun vuosille 2012-2013 päivitetyt arviointiperusteet ja niiden soveltaminen. Suomen ympäristökeskus ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, moniste 53 s. ilmatieteenlaitos.fi kasvukausitilastot 2001-2018. Haettu 28.12.2018. Keskinen T. & Marjomäki T. 2004. Diet and prey size spectrum of pikeperch in lakes in central Finland J. Fish Biol. 65: 1147-1153. Ketola M. 2016. Yhteenveto Nastolan järvien tilasta. Vesijärvisäätiö. Moniste 21 s. Kurkilahti, M. & Rask, M. 1999. Verkkokoekalastukset. Teoksessa: Böhling, P. ja Rahikainen, M. (toim.). Kalataloustarkkailu. Periaatteet ja menetelmät. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Helsinki. s. 151 161. Kotakorpi 2017. Kymijärven kalasto 2016. Lahden ympäristöpalvelut. Raitaniemi J, Nyberg K, Torvi I, 2000. Kalojen iän ja kasvun määritys. Riistan- ja kalantutkimus, Helsinki. Ruuhijärvi J., Salminen M. & Nurmio T. 1996. Releases of pikeperch (Stizostedion lucioperca (L.)) fingerlings in lakes with no established pikeperch stock. Ann. Zool. Fennici 33: 553-567. Salminen M, & Böhling P. (toim.) 2018 Kalavarojen käyttö ja hoito. Luonnonvarakeskus. Sarvilinna A. & Sammalkorpi I. 2010. Rehevöityneen järven kunnostus ja hoito. Suomen ympäristökeskus. Tammi, J., Rask, M. & Olin, M. 2006. Kalayhteisöt järvien ekologisen tilan arvioinnissa ja seurannassa. Alustavan luokittelujärjestelmän perusteet. Kala- ja riistaraportteja 383. 51 s. Ympäristöopas 2010. 63 s. Ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmä, haettu 14.8.2017.

20 (21) Liite 1.

21 (21) Liite 2.