EUROOPAN PARLAMENTTI 2009-2014 Oikeudellisten asioiden valiokunta 11.11.2011 TYÖASIAKIRJA ehdotuksesta neuvoston asetukseksi toimivallasta, sovellettavasta laista ja päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta rekisteröityjen parisuhteiden varallisuusoikeudellisista vaikutuksista koskevissa asioissa (KOM(2011)0127 C7-0094/2011 2011/0060(CNS)) Oikeudellisten asioiden valiokunta Esittelijä: Alexandra Thein DT\882825.doc PE475.883v01-00 Moninaisuudessaan yhtenäinen
A. Ongelma Vuonna 2007 1 EU:ssa oli noin 211 000 rekisteröityä parisuhdetta, joista yli 41 000 oli varallissuusoikeudellisesta näkökulmasta tarkasteltuna valtion rajat ylittäviä. Näistä 8 500 (4 %) päättyi eroon ja 1 266 (0,6 %) puolison kuolemaan 2. Kun omaisuudenjaossa tai parisuhteen aikana on tehtävä varallisuusoikeudellisia päätöksiä, asianosaiset kohtaavat monimutkaisia kysymyksiä, erityisesti tuomioistuimen toimivallan ja sovellettavan lain osalta. Tältä osin kansallisten säännösten välillä on huomattavia eroja rekisteröityjen parisuhteiden kohdalla vielä enemmän kuin avioliitoissa. Tämä luo huomattavaa oikeudellista epävarmuutta. Paremmin asioista tietävä puoliso saattaa haluta samoin kuin avioparien kohdalla viedä asian mahdollisimman nopeasti oikeuteen, joka soveltaa hänen itselleen edullisemmaksi arvioimaansa lakia. B. Komission ehdotus I. Yleistä Esittelijä on komission kanssa samaa mieltä siitä, että asiassa on syytä ryhtyä toimiin ja että asianosaisten henkilöiden oikeudellista tilannetta voidaan parantaa huomattavasti. Rekisteröity parisuhde instituutiona kehittyy, ja ihmisten liikkuvuus Euroopassa kasvaa; tästä syystä asianosaisten lukumäärä kasvaa. Työasiakirjassa arvioidaan ensimmäistä kertaa ehdotuksen tärkeimpiä kysymyksiä, erityisesti konkreettista tarkistamis- ja korjaustarvetta. Aluksi otetaan kantaa siihen, että komissio on tehnyt kaksi erillistä ehdotusta siitä huolimatta, että se on tunnistanut avioliitoissa ja rekisteröidyissä parisuhteissa olevan rinnakkaisia ongelmia. Se perustelee tätä sillä 3, että rekisteröityihin parisuhteisiin liittyy erityisiä ongelmia: varallisuusoikeudellisissa kysymyksissä ei olisi mielekästä soveltaa sellaisen jäsenvaltion lainsäädäntöä tai vedota sellaisen maan tuomioistuimiin, jossa ei säädetä rekisteröidystä parisuhteesta. Tuomioistuimen toimivaltaa ja sovellettavaa lakia koskevien säännösten olisi siis oltava erilaisia kuin avioliiton osalta; kuulemisen yhteydessä suurin osa jäsenvaltioista ei kuitenkaan pystynyt esittelemään säädöksen muodossa olevaa lainsäädäntöä. Tästä syystä olisi käytännöllisempää ja poliittisesti paremmin toteutettavissa, että säädöksiä olisi kaksi. Esittelijä ei pidä eron tekemistä säädösteknisesti ja -systemaattisesti välttämättömänä, etenkään kun hän ei hyväksy keskeistä ehdotusten välistä sisällöllistä erottelua sitä, että rekisteröidyiltä parisuhteilta kielletään lainvalinta (tästä enemmän kohdassa II. 3.). Lisäksi on todettava, että rekisteröityjen parisuhteiden oikeudellinen tila on EU:ssa huomattavasti moninaisempi kuin avioliiton, muun muassa ja erityisesti oikeudellisen instituution periaatteellisen tunnustamisen osalta. Tästä syystä saattaa näyttää järkevältä, myös poliittisista syistä, erityisesti neuvoston käsittelyn osalta että ehdotukset pidetään erillään. 1 Luvut asiakirjasta: Komission yksiköiden valmisteluasiakirja (Impact Assessment), 16. maaliskuuta 2011 (SEC(2011)0327). 2 Komissio myöntää, että on olemassa vasta vähän tilastollista tietoa tästä suhteellisen uudesta instituutiosta, SEC(2011)0321, s. 14. Katso myös liite VI, 2 kohta, luvut Suomesta, Alankomaista, Ruotsista ja Ranskasta. 3 SEC(2011)0327, s. 40. PE475.883v01-00 2/5 DT\882825.doc
On tervetullutta, että neuvosto käsittelee niitä (parhaillaan) rinnakkain. Tässä kohdin on viitattava eriytettyyn lainsäädäntöön, jolla ehdotuksen mukaan otetaan huomioon jäsenvaltioiden erilaiset näkemykset rekisteröidyistä parisuhteista ja erittäin monimuotoiset säännökset: Esityksessä ehdotetaan niiden jäsenvaltioiden osalta, joiden lainsäädännössä ei tunneta rekisteröidyn parisuhteen käsitettä, että tällaisen valtion tuomioistuimet voisivat luopua toimivallasta (5 artikla, 2 kohta); mikäli tuomioistuin ei kuitenkaan valitse tätä vaihtoehtoa, se ei voi yleisesti kieltäytyä soveltamasta vierasta parisuhdelainsäädäntöä viittaamalla oikeusjärjestyksen perusteisiin (18 artikla, 2 kohta). Tämä on järkevä kompromissiratkaisu. Vielä ei kuitenkaan voida sanoa, hyväksytäänkö tämä ratkaisu niissä jäsenvaltioissa, joissa ei tunnusteta rekisteröityä parisuhdetta oikeudellisena instituutiona. Kansallisten parlamenttien ensimmäiset lausunnot, joissa vahvistetaan yhteensopimattomuus toissijaisuusperiaatteen kanssa, osoittavat, että tästä on olemassa osittain huomattavia epäilyksiä. Yksittäisten säännösten näkökulmasta esittelijä pitää keskeisenä samoin kuin aviovarallisuussuhteita koskevien asioiden osalta parasta mahdollista säännösvarmuutta ja -selkeyttä sekä johdonmukaisuutta muun yhteisön lainsäädännön kanssa, erityisesti nykyisen perintöasioita koskevan asetuksen sekä Bryssel I -asetuksen kanssa. II. Yksittäiset kysymykset 1. Soveltamisala Esittelijä pitää tervetulleena, että esityksessä jätetään avoimeksi rekisteröityjen parisuhteiden määritelmä, jolloin esityksen alaan voivat kuulua sekä samaa että eri sukupuolta olevien ihmisten parisuhteet. Soveltamisalan poikkeusten osalta esittelijä viittaa aviovarallisuussuhteita käsittelevään työasiakirjaan. Soveltamisala on määritettävä myös tässä tarkasti ja siten, että tehdään selkeä ero muihin oikeudenaloihin, erityisesti esineoikeuteen. 2. Toimivalta Mahdollisuus yhtenäiseen toimivaltaan sekä perintöasioissa että eron yhteydessä on tervetullut. Muissa toimivaltaperusteissa herättää huomiota, että kansallisuus liitetään vasta toissijaiseen toimivaltaan 6 artiklan b kohdan mukaisesti, kun taas avioliittojen osalta se vaikuttaa yleiseen toimivaltaisuuden määrittämiseen. Erottelu on oikeutettu. Tähän liittyy se, että parisuhde rekisteröidään jäsenvaltiossa, joka tarjoaa rekisteröimismahdollisuutta kansalaisuudesta riippumatta. Esittelijä kannattaa 9 13 artiklojen osalta samoin kuin aviovarallisuussuhteita koskevien kysymysten yhteydessä laajakantoista johdonmukaisuutta perintöasioita koskevan asetuksen kanssa. Rekisteröityjen parisuhteiden omaisuudenjaon yhteydessä 12 artiklan 2 kohta voi olla merkityksellinen samalla tavalla kuin avioliittojen yhteydessä. DT\882825.doc 3/5 PE475.883v01-00
3. Sovellettava lainsäädäntö Ei ole hyväksyttävissä, että rekisteröityjä parisuhteita koskevassa ehdotuksessa ei sallita valita, minkä maan lakia sovelletaan. Komissio 1 viittaa siihen, että rekisteröityä parisuhdetta koskevat jäsenvaltioiden kansalliset säännökset poikkeavat toisistaan, jolloin on perusteltua sisällyttää asetukseen periaate, jonka mukaan sovelletaan sen valtion lakia, jossa parisuhde on rekisteröity. Komission mukaan tämä vastaa myös rekisteröityjä parisuhteita koskevia jäsenvaltioiden säännöksiä, joiden perusteella on yleensä sovellettava sen valtion lakia, jossa parisuhde on rekisteröity, ja joissa osapuolille ei anneta mahdollisuutta valita minkään muun valtion lakia, vaikka he muuten voivat tehdä vapaasti keskenään sopimuksia. Esittelijä ei pidä tätä oikeutettuna ja epäilee vahvasti, onko ehdotus näiltä osin yhdenmukainen Euroopan unionin perusoikeuskirjan 20 artiklan yhdenvertaisuusperiaatteen ja 21 artiklan syrjimättömyysperiaatteen kanssa. Komission perustelut ovat lähinnä pelkkiä väittämiä. Konkreettisia perusteita ei anneta vihreässä kirjassa 2 eikä vaikutustenarvioinnissa. Vihreässä kirjassa komissio ei valitettavasti käsitellyt rekisteröidyn parisuhteen osapuolten oikeutta valita sovellettavaa lakia; vastausten yhteenvedossa 3 se myöntää, että lainvalinnan mahdollisuus hyväksytään implisiittisesti niissä vastauksissa, joissa halutaan soveltaa aviopareja koskevia säännöksiä rekisteröityihin parisuhteisiin aviopareille lainvalinta sallitaan poikkeuksetta. Se lisää vielä, että suurimmassa osassa kuulemisen yhteydessä saaduista vastauksista kannatettiin erityisiä lainvalintasääntöjä rekisteröidyille parisuhteille. Komission mukaan on keskusteltu enemmän siitä, että sovelletaan sen valtion lakia, jossa parisuhde on rekisteröity, kuin siitä, voidaanko sovellettava laki valita. Komission lainvalinnan vastainen päätös rekisteröityjen parisuhteiden osalta ei saa tukea tämän kuulemisen tuloksista. Vaikutustenarvioinnista selviää, että esimerkiksi Ruotsissa, jossa rekisteröityihin parisuhteisiin sovelletaan samaa lainsäädäntöä kuin aviopareihin, lainsäädäntö sallii rekisteröidyille parisuhteille lainvalinnan rajoitetusti 4. Tästä olisi hyvä saada lisää tietoa, erityisesti siitä, kuinka laajasti tätä sovelletaan ja johtaako tämä ongelmiin. Komissio ei ole esittänyt tietoa näistä seikoista. Mitä ongelmia rekisteröidyille parisuhteille aiheutuisi siitä, että osapuolet voisivat valita sovellettavan lainsäädännön? Ensinnäkin osapuolet voisivat valita, että sovelletaan lakia, jossa ei säädetä rekisteröidyistä parisuhteista. Tähän voidaan puuttua rajoittamalla lainvalinnan vaikutuksia. Jos valittaisiin laki, jossa ei säädetä rekisteröidyistä parisuhteista, lailla ei olisi vaikutusta, vaan sovellettaisiin sen valtion lakia, jossa parisuhde on rekisteröity. Koska oikeudelliset tilanteet ovat niin monimuotoisia, saattaisi toisekseen olla erityistä tarvetta oikeussuojalle. Yleensä osapuolet, jotka haluavat valita, minkä maan lainsäädäntöä sovelletaan, ovat hankkineet tietoa asiasta, mutta hätätapauksessa voitaisiin määrätä asianajaja/notaari neuvomaan osapuolia. 1 KOM(2011)0127, perustelu, s. 8. 2 Vihreä kirja, 17.7.2006 (KOM(2006)0400). 3 Vrt. yhteenveto vihreän kirjan vastauksista, 5.2.2008, s. 5. 4 SEC(2011)0327, Liite II, s.56. PE475.883v01-00 4/5 DT\882825.doc
Kolmanneksi osapuolet voisivat valita oikeusjärjestyksen, jossa kyllä säädetään rekisteröidystä parisuhteesta, mutta jossa siihen liitetään täysin erilaisia edellytyksiä tai oikeudellisia seurauksia. Voitaisiin harkita, että asetuksessa määrättäisiin selkeistä tasaarvoperusteista selkeä tasa-arvoperuste voisi olla esimerkiksi samaa tai eri sukupuolta olevien ihmisten parisuhteiden käsitteleminen yhtenä kokonaisuutena. Tällainen ratkaisu olisi tarkistettava huolellisesti siltä osin, noudattaako se yhdenvertaisuuden periaatetta; siitä tulee helposti monimutkainen, kun on otettava huomioon useita perusteita. Toinen mahdollisuus voisi olla, että kussakin jäsenvaltiossa erikseen tunnustettaisiin mieluiten ja selkeimmin kansallisella lainsäädännöllä instituutioiden yhdenvertaisuus, mikäli sitä pidetään toivottavana, ja annettaisiin kyseisille pareilla siten mahdollisuus lainvalintaan. Ehdotuksessa ei ole huomioitu peräkkäisten rekisteröimisten käytäntöä, eli saman parisuhteen rekisteröintiä ajallisesti peräkkäin eri valtioissa. 15 artiklassa mainitaan vain "sen valtion laki, jossa parisuhde on rekisteröity". Tältä osin mielekäs olisi ajallisesti viimeisimpään rekisteröintiin liittyvä ratkaisu. 4. Muita kysymyksiä Muiden sovellettavaa lainsäädäntöä sekä tunnustamista, täytäntöönpanokelpoisuutta ja täytäntöönpanoa koskevien kysymysten osalta esittelijä viittaa työasiakirjaan ehdotukseksi aviovarallisuussuhteista. DT\882825.doc 5/5 PE475.883v01-00