Toimintaympäristön muutokset ARTTUtutkimuskunnissa

Jaana Halonen, Sirkka-Liisa Piipponen Toimintaympäristön muutokset ARTTUtutkimuskunnissa 2000-luvulla Paras-ARTTU-ohjelman tutkimuksia nro 10

TEKIJÄT Jaana Halonen Sirkka-Liisa Piipponen KARTTAKUVAT Ronny Rantamäki ISBN 978-952-213-766-1(pdf) Suomen Kuntaliitto 2011 Suomen Kuntaliitto Toinen linja 14 PL 200 00101 Puhelin 09 7711 Faksi 09 771 2291 www.kunnat.net

Sisältö Raportin kuvaus 5 OSA 1. Väestökehitys ARTTU-tutkimuskunnissa vuosina 2000 2010 7 1 Väestön määrä ARTTU-tutkimuskunnissa vuosina 2000 2010 7 1.1 Väestömäärän kehitys vuosina 2000 2010 7 1.2 Väestönmuutoksen osatekijät vuosina 2000 2010 12 1.3 Asuinkunnassa syntyneet vuonna 2010 16 2 Väestörakenne ja sen muutos ARTTU-tutkimuskunnissa vuosina 2000 2010 18 2.1 Väestön ikärakenne vuonna 2010 19 2.2 Ulkomaalaisten määrä ja määrän muutos vuosina 2000 2010 21 2.3 Väestön kielijakauma ja muutos vuosina 2000 2010 24 2.4 Väestön koulutusrakenne ja sen muutos vuosina 2000 2010 26 3 Huoltosuhteen kehitys ARTTU-tutkimuskunnissa vuosina 2000 2010 29 3.1 Väestöllinen huoltosuhde vuosina 2000 2010 29 3.2 Taloudellinen huoltosuhde vuonna 2009 32 4 Väestöennuste ARTTU-tutkimuskunnissa vuoteen 2030 33 5 Aluerakenne ja väestön sijoittuminen ARTTU-tutkimuskunnissa 36 6 Johtopäätökset 43 OSA 2. Työpaikat, yritykset ja työssäkäynti ARTTU-tutkimuskunnissa vuosina 2001 2009 44 1 Työpaikat ja niiden kehitys toimialoittain ARTTU-tutkimuskunnissa vuonna 2008 44 1.1 Palvelualojen työpaikat vuonna 2008 47 1.2 Jalostuksen työpaikat vuonna 2008 48 1.3 Alkutuotannon työpaikat vuonna 2008 49 1.4 Julkisen sektorin työpaikat vuonna 2008 51 1.5 Työpaikkojen kehitys toimialoittain vuosina 2001 2008 52 2 Aloittaneet ja lopettaneet yritykset ARTTU-tutkimuskunnissa vuosina 2001 2009 57 3 Työssäkäynti ARTTU-tutkimuskunnissa vuosina 2000 2008 60 3.1 Työpaikkaomavaraisuus vuosina 2001 2008 60 3.2 Ulospendelöinti tutkimuskunnissa vuonna 2008 63 3.3 Sisäänpendelöinti tutkimuskunnissa vuonna 2008 65 4 Johtopäätökset 67 Liitteet Liite 1. Raportissa käytetyt pääluokitukset 69 Liite 2. Väestönmuutoksen eri osatekijöiden vaikutus väestönkasvuun ARTTU-tutkimuskunnissa vuosina 2001 2010 (N = 40) 72 Liite 3. Ikärakenne ARTTU-tutkimuskunnissa vuosina 2010 2020 (N = 40) 73 Liite 4. Ulkomaalaiset ja kielijakauma ARTTU-tutkimuskunnissa vuosina 2000 2010 (N = 40) 74 Liite 5. Koulutusrakenne ARTTU-tutkimuskunnissa vuonna 2009 (N = 40) 75 Toimintaympäristön muutokset ARTTU-tutkimuskunnissa 2000-luvulla 3

Liite 6. Väestöllinen huoltosuhde vuosina 2010, 2020 ja 2030 sekä taloudellinen huoltosuhde vuosina 2000 ja 2009 ARTTU-tutkimuskunnissa (N = 40) 76 Liite 7. Väestöennuste ARTTU-tutkimuskunnissa vuosina 2009 2030 (N = 40) 77 Liite 8. Työpaikat toimialoittain ARTTU-tutkimuskunnissa vuonna 2008 (TOL 2008), % (N = 40) 78 Liite 9. Palveluiden työpaikat ARTTU-tutkimuskunnissa vuonna 2008 (TOL2008), % (N = 40) 79 Liite 10. Jalostuksen työpaikat ARTTU-tutkimuskunnissa vuonna 2008 (TOL2008), % (N = 40) 80 Liite 11. Alkutuotannon työpaikat ARTTU-tutkimuskunnissa vuonna 2008 (TOL2008), % (N = 40) 81 Liite 12. Työpaikat ja niiden muutos ARTTU-tutkimuskunnissa vuosina 2001 2008, % (N = 40) 82 Liite 13. Työpaikkojen muutos toimialoittain ARTTU-tutkimuskunnissa vuonna 2008 (TOL 2002), % (N = 40) 83 Liite 14. Yrityskannan muutos vuosina 2001 2009 ja 2007 2009, aloittaneet ja lopettaneet yritykset sekä yrityskanta vuonna 2009 ARTTUtutkimuskunnissa (N = 40) 84 Liite 15. Työpaikkaomavaraisuus ARTTU-tutkimuskunnissa vuosina 2001 ja 2008 ja muutos vuosina 2001 2008 (N = 40) 85 Liite 16. Työllinen työvoima ja oman kotikunnan ulkopuolella työssäkäyvät ARTTU-tutkimuskunnissa vuonna 2008 (N = 40) 86 4

Raportin kuvaus Kunta määritellään tämän raportin tarkastelussa paikallistalouden yksiköksi, jolla on alueelliset rajat ja jossa kuntalaiset elävät ja yritykset toimivat. Paikallistalous muodostuu osatekijöistä, jotka määrittävät kunnan toiminnan kehittämisen reunaehdot. Merkittävimpinä osatekijöinä ovat kunnan väestö ja työpaikat. Tässä raportissa keskitytään tarkastelemaan ARTTU-tutkimuskuntien väestörakennetta, väestönkehitystä, työpaikkoja, yrityksiä ja työssäkäyntiä tilastollisten aineistojen perusteella. Paikallistalouden näkökulmasta kunnan tehtävänä on kunnan alueen kehittäminen kuntalaisten ja elinkeinoelämän tarpeita vastaavaksi. Väestö ja työpaikat nivoutuvat yhteen kun kuntaa tarkastellaan paikallistaloutena. Parhaiten tätä ilmentää taloudellinen huoltosuhde, joka kertoo kuinka monta työvoiman ulkopuolella olevaa ja työtöntä on yhtä työllistä kohti. Työikäiset tarvitsevat työpaikkoja joko kotikunnasta tai kotikunnan lähikunnasta. Kunta puolestaan tarvitsee verotuloja palvelujen järjestämiseen asukkailleen. Tämä raportti on jatkoa Olavi Kallion julkaisulle Paikallistalouden lähtökohdat Paras-ARTTU-ohjelman tutkimuskunnissa (Paras-ARTTU-ohjelman tutkimuksia nro 4). Tilastollista analyysiä sekä väestön että työpaikkojen osalta on syvennetty ja laajennettu. Tarkastelu on tehty uusimpien saatavilla olevien tilastotietojen mukaan. Raportti antaa kokonaiskuvan 2000-luvulla tapahtuneista muutoksista ARTTUtutkimuskunnissa sekä kattavat pohjatiedot väestön ja työpaikkojen osalta. Väestötiedoista uusimmat käytettävissä olevat tilastot ovat vuodelta 2010, työpaikkojen osalta vuodelta 2008. Väestö-osiossa kuvataan väestörakennetta, väestönkehitystä ja sen osatekijöitä sekä niiden muutoksia vuosina 2000 2010. Lisäksi tarkastellaan huoltosuhteen kehitystä, väestöennustetta ja väestön maantieteellistä sijoittumista. Väestön sijoittumistarkastelu perustuu Tilastokeskuksen vuoden 2010 ruututietokanta-aineistoon, jonka väestötiedot kuvaavat vuoden 2009 lopun tilannetta. Työpaikat-osiossa selvitetään tutkimuskuntien työpaikkoja ja niiden kehitystä toimialoittain. Yritysrekisterin tietojen avulla luodaan katsausta 2000-luvun lopun laman vaikutuksesta yrityskantaan. Lopuksi tarkastellaan työllisten työssäkäyntiä niin kotikunnassa kuin muissa kunnissa. ARTTU-tutkimuskuntien nimet ja sijainti esitetään kartassa 1. Tämä raportti on tehty kesäkuussa 2011 ja siinä on käytetty tutkimuskunnista silloin käytössä olevia luokituksia. Raportissa käytetyt luokitukset (Paras-luokitus, kuntakoko, tilastollinen kuntaryhmitys, väestönkasvuun perustuva luokitus) esitetään liitteessä 1. Liitteessä pohditaan myös ristiintaulukoinnin avulla Paras-luokitusta ja tilastollista kuntaryhmitystä. Toimintaympäristön muutokset ARTTU-tutkimuskunnissa 2000-luvulla 5

kuntarajat: Tilastokeskus. Kartta 1. ARTTU-tutkimuskunnat ja kuntajako 2011. 6

OSA 1. Väestökehitys ARTTU-tutkimuskunnissa vuosina 2000 2010 Raportin ensimmäisessä osassa käsitellään väestönkehitystä ja väestörakennetta sekä niiden muutoksia vuosina 2000 2010 ARTTU-tutkimuskunnissa. Väestönkehitystä tarkastellaan myös väestöllisen ja taloudellisen huoltosuhteen näkökulmasta. Väestörakennetta ja -kehitystä kuvaavat tarkastelut perustuvat Tilastokeskuksen vuoden 2010 väestörakennetilastoihin. Väestönkehityksen ja -muutoksen lisäksi raportissa tarkastellaan väestön maantieteellistä sijoittumista tutkimuskunnissa. Tarkastelu perustuu Tilastokeskuksen 250 metriä x 250 metriä ruututietokanta-aineistoon vuodelta 2010. Ruututietokanta-aineistossa koko maan väestö on sijoitettu kunkin henkilön todellisen asuinpaikan mukaan 250 metriä x 250 metriä kattavaan ruudukkoon kartalla. Kuntien vertailuluokituksena käytetään ARTTU-tutkimusohjelman Paras-luokitusta, 5-portaista kuntakokoluokitusta, tilastollista kuntaryhmitystä sekä kuntien väestökehitykseen perustuvaa 5-portaista luokitusta. Tutkimuskuntia vertaillaan luokituksen sisällä keskenään sekä luokituksen keskiarvoon ja kaikkien tutkimuskuntien keskiarvoon. Luokitusten tarkemmat määritelmät ovat liitteessä 1 raportin loppuosassa. Tarkastelut perustuvat 1.1.2011 mukaiseen kuntajakoon. 1 Väestön määrä ARTTU-tutkimuskunnissa vuosina 2000 2010 Suomen väkiluku 31.12.2010 oli 5 375 276 henkilöä. Koko maan väkiluku on kasvanut kymmenessä vuodessa lähes 200 000 henkilöllä eli yhteensä noin neljä prosenttia. Väestön kehitys on ollut muuhun Länsi-Eurooppaan nähden vaatimatonta, mutta koko EU-alueeseen nähden keskitasoa. Alueittaiset erot Suomen sisäisessä väestön kehityksessä ovat olleet merkittäviä. Väestö on jo pitkään keskittynyt Etelä-Suomeen ja muutamalle suurimalle kaupunkiseudulle. Myös erot yksittäisten kuntien väestönkehityksessä ovat olleet merkittäviä. Koko maassa väestöään eniten menettäneissä kunnissa 2000-luvun yhteenlaskettu väestötappio on ollut -20 prosentin luokkaa ja voimakkaimmin kasvaneissa kunnissa jopa +60 prosenttia. Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan seuraavien kymmenen vuoden aikana Suomen väestönkasvu hieman kiihtyy. Koko maan väkiluvun arvioidaan kasvavan vuoteen 2020 mennessä noin 250 000 henkilöllä eli vajaalla viidellä prosentilla nykyiseen nähden. Väestöennusteen mukaan väestön kehityksessä ei tule tapahtumaan merkittäviä alueellisia muutoksia, vaan kasvu keskittyy edelleen samoille alueille. 1.1 Väestömäärän kehitys vuosina 2000 2010 ARTTU-tutkimuskunnissa asuu neljäsosa koko maan väestöstä. Koko maan väkimäärä on kasvanut 2000-luvulla yhteensä lähes 200 000 henkilöllä (noin 4 prosenttia). ARTTU-tutkimuskuntien osuus koko 2000-luvun väestönkasvusta on yhteensä noin 70 000 henkilöä, mikä on noin 36 prosenttia koko maan väestönkasvusta. ARTTUkuntien yhteenlaskettu väestönkasvu on ollut suhteellisesti koko maan väestönkasvua voimakkaampaa, joskin myös yksittäisten ARTTU-kuntien väliset erot ovat suuria. Toimintaympäristön muutokset ARTTU-tutkimuskunnissa 2000-luvulla 7

Tutkimuskunnista yhteensä 17 kuntaa on menettänyt väestöään 2000-luvulla kun taas 22 kunnassa väkimäärä on lisääntynyt. poikkeaa muista tutkimuskunnista väestökehityksensä puolesta, sillä siellä kokonaisväestömäärässä ei ole tapahtunut muutosta koko 2000-luvulla (ks. taulukko 1.3). ARTTU-tutkimuskuntien väestömäärä on kasvanut suhteellisesti eniten väestömäärältään suurimmissa kunnissa. Sen sijaan alle 10 000 asukkaan kunnissa väestönkehitys on jäänyt negatiiviseksi. Kehitys on näissä ARTTU-kunnissa ollut keskimäärin heikompaa kuin vastaavan kokoisissa kunnissa koko maassa. Ainoastaan ja ovat kasvattaneet väestöään alle 10 000 asukkaan kokoluokkaan kuuluvissa kunnissa. Kokoluokkaan 10 001 20 000 kuuluvien ARTTU-kuntien yhteenlaskettu väestökehitys on ollut keskimäärin voimakkaampaa kuin koko maan vastaavankokoisissa kunnissa. Tähän kokoluokkaan kuuluvien n ja Kirkkonummen poikkeuksellisen suuret kasvuprosentit nostavat koko ryhmän keskiarvoa, vaikka kasvu on ollut useissa tämänkin ryhmän kunnissa maltillista, jopa negatiivista. Asukasluvultaan suurimpien ARTTU-kuntien väestönkasvu noudattelee koko maan kehitystä, joskin kasvuprosentit jäävät näissä kokoluokissa hieman koko maan keskiarvojen alapuolelle. Taulukko 1.1. ARTTU-tutkimuskuntien asukasluvut vuosina 2000 ja 2010 sekä muutos vuosina 2000 2010 kuntakokoluokittain (N = 40). Muutos-% Muutos-% Asukas- Asukas- tutkimus- koko luku luku Muutos kunnat maa Kuntakoko 1.1.2011 N 2000 2010 2000 2010 2000 2010 2000 2010 Alle 5 000 as. 5 15 721 14 418-1 303-8,3-7,7 5 001 10 000 as. 8 68 189 63 087-5 102-7,5-3,0 10 001 20 000 as. 7 108 561 114 355 5 794 5,3 2,3 20 001 50 000 as. 9 220 943 232 145 11 202 5,1 5,5 Yli 50 000 as. 11 936 095 995 906 59 811 6,4 7,2 ARTTU-kunnat 40 1 349 509 1 419 911 70 402 5,2 Koko maa 336 5 181 115 5 375 276 194 161 3,7 Tarkasteltaessa tutkimuskuntien väestökehitystä ARTTU-ohjelman Paras-luokituksen mukaan havaitaan, että kaikista ryhmistä (liitoskunnista, syvenevän yhteistyön kunnista ja muista kunnista) löytyy väestökehitykseltään sekä taantuvia että kasvavia kuntia. Tarkastelujaksolla 2000 2010 kaikissa Paras-luokituksen mukaisissa ryhmissä erot heikoimman ja voimakkaimman väestökehityksen omaavien kuntien välillä ovat merkittäviä. Liitoskunnissa väestömuutokset ovat kokonaisuudessaan olleet hieman maltillisempia kuin syvenevän yhteistyön tai muissa kunnissa. Kuitenkin myös liitoskuntien väestönkehitys vaihtelee melkoisesti n -10,4 prosentista n 14,2 prosenttiin. Syvenevän yhteistyön ryhmään kuuluvissa kunnissa kehitys on ollut heikointa lla -16,7 prosenttia, ja voimakkainta ssä, jossa kasvua on kertynyt peräti 26,1 prosenttia. Muiden kuntien luokkaan kuuluvissa kunnissa on menettänyt väestöään eniten, -17,6 prosenttia, ja puolestaan kasvattanut väestöään eniten, 24,4 prosenttia. 8

LIITOSKUNNAT SYV. YHTEISTYÖN KUNNAT MUUT KUNNAT ARTTU -KUNNAT KOKO MAA -16,7-15,1-17,6-10,4-8,4-8,5-11,0-12,1-11,5-6,2-7,0-8,5-1,9-2,3-3,5-2,0-4,3 0,0 2,2 2,0 2,7 6,0 5,0 4,9 5,1 5,0 4,4 2,8 2,7 1,0 7,8 6,4 5,2 5,2 3,7 14,2 14,1 12,3 14,8 12,2 10,6-20,0-15,0-10,0-5,0 0,0 5,0 10,0 15,0 20,0 25,0 30,0 7,1 19,6 24,4 26,1 Kuvio 1.1. Asukasluvun muutos-% ARTTU-tutkimuskunnissa vuosina 2000 2010 Paras-luokituksen mukaan (N = 40). Myös tilastollisen kuntaryhmityksen mukainen tarkastelu osoittaa, että 2000-luvun väestönkasvu on keskittynyt koko maassa pääasiassa kaupunkimaisiin kuntiin. Myös ARTTU-tutkimuskuntien joukossa olevat kaupunkimaiset kunnat ovat kasvaneet selvästi muita tutkimuskuntia voimakkaammin, mutta kuitenkin hieman maltillisemmin kuin kaupunkimaiset kunnat koko maassa keskimäärin. Kaupunkimaisten kuntien voimakkaasta keskimääräisestä kasvusta huolimatta myös osassa tähän ryhmään kuuluvia kuntia väestönkehitys on kuitenkin ollut negatiivista. Varkaudessa, Harjavallassa, ssa ja ssa väestö on tarkastelujaksolla vähentynyt. Taajaan asuttujen kuntien ryhmään kuuluvissa ARTTU-kunnissa väestönkasvu on ollut keskimäärin voimakkaampaa kuin vastaavan ryhmän kunnissa koko maan tasol- Toimintaympäristön muutokset ARTTU-tutkimuskunnissa 2000-luvulla 9

la. Tosin tästäkin ryhmästä löytyy sekä negatiivisen että positiivisen kehityksen kuntia. Liedossa ja Mustasaaressa väestönkehitys on ollut voimakkainta kun taas ssä, ssa ja ssa väestö on vähentynyt voimakkaasti. Maaseutumaiset kunnat ovat menettäneet koko maassa väestöään tasaisesti koko 2000-luvun ja tämä näkyy myös ARTTU-tutkimuskuntien kehityksessä. Maaseutumaisten kuntien luokkaan kuuluvissa ARTTU-kunnissa väestö on vähentynyt jopa voimakkaammin kuin vastaavassa luokassa koko maan tasolla. ARTTU-kunnissa väestö on vähentynyt kaikissa maaseutumaisten kuntien luokkaan kuuluvissa kunnissa Uuraisten (+10,6) kuntaa lukuun ottamatta. Taulukko 1.2. ARTTU-tutkimuskuntien asukasluvut vuosina 2000 ja 2010 sekä muutos vuosina 2000 2010 tilastollisen kuntaryhmityksen mukaan (N = 40). Muutos-% Muutos-% Asukas- Asukas- ARTTU- koko Tilastollinen luku luku Muutos kunnat maa kuntaryhmitys 1.1.2011 N 2000 2010 2000 2010 2000 2010 2000 2010 Kaupunkimaiset kunnat 19 1 111 803 1 184 144 72 341 6,5 7,1 Taajaan asutut kunnat 11 180 348 183 790 3 442 1,9 0,2 Maaseutumaiset kunnat 10 57 358 51 977-5 381-9,4-5,5 ARTTU-kunnat 40 1 349 509 1 419 911 70 402 5,2 Koko maa 336 5 181 115 5 375 276 194 161 3,7 ARTTU-tutkimuskunnat on tässä raportissa luokiteltu vuosien 2000 2010 yhteenlasketun väestönkehityksen mukaisesti viiteen väestönkasvua kuvaavaan luokkaan: 1 = voimakkaasti vähenevän väestön kuntiin, 2 = vähenevän väestön kuntiin, 3 = ei merkittävää muutosta -kuntiin, 4 = kasvukuntiin ja 5 = voimakkaan kasvun kuntiin. Voimakkaasti vähenevän väestön kuntia ovat kunnat, joissa väestö on vähentynyt tarkastelujaksolla yli 10 prosenttia, vähenevän väestön kunnissa väestö on vähentynyt -2,5-10 prosenttia, ei merkittävää muutosta -ryhmään kuuluvissa kunnissa väestönkehitys on ollut -2,5 2,5 prosenttia, kasvukunnissa 2,5 10 prosenttia ja voimakkaan kasvun kunnissa yli 10 prosenttia. Tutkimuskunnat jakaantuvat väestökehityksen suhteen tasaisesti näihin luokkiin; voimakkaasti vähenevän väestön kuntia on yhteensä 7, vähenevän väestön kuntia 7, ei merkittävää muutosta -ryhmään kuuluvia kuntia 7, kasvukuntia 10 ja voimakkaan kasvun kuntia 9. 10

Taulukko 1.3. ARTTU-tutkimuskuntien asukasluvut vuosina 2000 ja 2010 sekä muutos vuosina 2000 2010 väestönkasvun voimakkuuden mukaan (N = 40). Väestömäärän Väkiluku Väkiluku Muutos Muutos-% muutoksen luokitus 2000 2010 2000 2010 2000 2010 Koko maa 5 181 115 5 375 276 194 161 3,7 ARTTU-kunnat yhteensä 1 349 509 1 419 911 70 402 5,2 VOIMAKKAASTI VÄHENEVÄN VÄESTÖN KUNNAT 56 076 49 140-6 936-12,4 4 830 3 980-850 -17,6 1 547 1 289-258 -16,7 6 583 5 589-994 -15,1 10 044 8 827-1 217-12,1 9 922 8 779-1 143-11,5 10 412 9 263-1 149-11,0 12 738 11 413-1 325-10,4 VÄHENEVÄ VÄESTÖN KUNNAT 71 313 66 383-4 930-6,9 2 666 2 439-227 -8,5 24 890 22 777-2 113-8,5 3 553 3 255-298 -8,4 17 729 16 492-1 237-7,0 7 663 7 191-472 -6,2 7 877 7 540-337 -4,3 6 935 6 689-246 -3,5 STABIILIN VÄESTÖMÄÄRÄN KUNNAT 317 544 318 704 1 160 0,4 20 713 20 244-469 -2,3 21 847 21 400-447 -2,0 38 912 38 157-755 -1,9 54 846 54 824-22 0,0 82 203 83 032 829 1,0 70 587 71 982 1 395 2,0 28 436 29 065 629 2,2 KASVUKUNNAT 517 612 540 632 23 020 4,4 14 055 14 428 373 2,7 172 561 177 326 4 765 2,8 17 477 18 253 776 4,4 92 272 96 793 4 521 4,9 52 604 55 235 2 631 5,0 56 737 59 587 2 850 5,0 8 753 9 209 456 5,2 63 033 66 829 3 796 6,0 19 742 21 010 1 268 6,4 20 378 21 962 1 584 7,8 VOIMAKKAAN KASVUN KUNNAT 386 964 445 052 58 088 15,0 3 125 3 455 330 10,6 16 614 18 637 2 023 12,2 116 519 130 816 14 297 12,3 50 670 57 811 7 141 14,1 124 063 141 671 17 608 14,2 14 169 16 260 2 091 14,8 15 779 18 872 3 093 19,6 29 694 36 942 7 248 24,4 16 331 20 588 4 257 26,1 Toimintaympäristön muutokset ARTTU-tutkimuskunnissa 2000-luvulla 11

1.2 Väestönmuutoksen osatekijät vuosina 2000 2010 Edellä tarkasteltu väestön kokonaismuutos muodostuu luonnollisesta väestönmuutoksesta ja muuttoliikkeestä. Luonnollinen väestönkasvu muodostuu vuoden aikana syntyneiden ja kuolleiden erotuksesta ja muuttoliike puolestaan sekä maan sisäisestä muutosta (= kuntien välisestä muuttoliikkeestä) että siirtolaisuudesta (maahanmuutosta ja maastamuutosta). Kuntien välinen nettomuutto Kuntien välinen nettomuutto on kuntien välisen tulomuuton ja kuntien välisen lähtömuuton erotus. Nettosiirtolaisuus Nettosiirtolaisuus on maahanmuuton ja maastamuuton erotus. Kokonaisnettomuutto Kokonaisnettomuutto on kuntien välisen nettomuuton ja nettosiirtolaisuuden summa. Koko maassa luonnollinen väestönkasvu ja nettosiirtolaisuus ovat kasvattaneet väkilukua suurin piirtein saman verran vuosina 2000 2010. Syntyneitä on ollut tarkastelujaksolla 93 000 henkilöä enemmän kuin kuolleita, jolloin väestönkasvua on kertynyt tätä kautta 1,8 prosenttia. Nettosiirtolaisuuden myötä koko maan väkiluku on kasvanut vastaavana ajanjaksona hieman yli 100 000 henkilöllä eli yhteensä 1,9 prosenttia. ARTTU-tutkimuskunnissa vastaavat osuudet ovat olleet 2,3 prosenttia ja 2,1 prosenttia eli hieman koko maan arvoja korkeammat. Kunnittaiset vaihtelut ovat kuitenkin suuria tutkimuskuntien välillä. Luonnollisen väestönkasvun kasvuvaikutus on vaihdellut tarkastelujaksolla ARTTU-kunnissa Haukiputaan 11,8 prosentista Hirvensalmen -12 prosenttiin. Myös maan sisäisen muuttoliikkeen eli kuntien välisen nettomuuton vaikutus on vaihdellut merkittävästi kuntien välillä. Kuntien välinen nettomuutto on ollut voimakkainta kokoluokkaan 10 001 20 000 asukasta kuuluvissa kunnissa. Maan sisäisen muuttoliikkeen suhteen vetovoimaisin kunta on ollut edellä mainittuun kokoluokkaan kuuluva, jossa kuntien välinen muuttoliike on kasvattanut väestöä aikavälillä 2000 2010 yhteensä 16,3 prosenttia. Myös Kirkkonummella (10,7 %) ja ssa (9,9 %) maan sisäisen muuttoliikkeen vaikutus on ollut varsin huomattava. Tässä suhteessa suurimmat tappiot ovat sen sijaan kokeneet (-13,9 %), (-12,2 %) ja (-12,1 %). Nettosiirtolaisuus eli maastamuuton ja maahanmuuton välinen erotus on ollut tarkastelujaksolla positiivista kaikissa ARTTU-kunnissa. Siirtolaisuuden osuus väestön kokonaiskehityksestä ei ole kuitenkaan väestötappiokunnissa riittänyt kääntämään kokonaisväestömäärän kehitystä positiiviseksi. Tarkasteltaessa ARTTU-tutkimuskuntia kuntakoon mukaan havaitaan, että alle 5 000 asukkaan kunnissa ainoa kokonaisväkilukua kasvattava tekijä on ollut nettosiirtolaisuus. Luonnollinen väestönkasvu ja kuntien välinen nettomuutto ovat olleet selkeästi miinuksella tässä kuntakokoluokassa. Myös 5 001 10 000 asukkaan kokoluokassa nettosiirtolaisuus on ollut väestöä kasvattava osatekijä, joskin sen kasvuvaikutus on jäänyt selvästi luonnollisen väestönkasvun ja kuntien välisen nettomuuton aiheuttaman väestökadon jalkoihin. Tässä kokoluokassa erityisesti kuntien välinen nettomuutto on vaikuttanut väestökehitykseen negatiivisesti. Yli 10 000 asukkaan ARTTU-kunnissa väestönkasvun kaikki kolme osatekijää (luonnollinen väestönkasvu, maan sisäinen muuttoliike ja siirtolaisuus) ovat kasvattaneet tarkastelujaksolla tutkimuskuntien väestöä kaikissa tähän kokoluokkaan kuuluvussa kunnissa. Merkittävin väestönkasvu on kuitenkin syntynyt luonnollisen väestönkasvun kautta. Sen sijaan alle 10 000 asukkaan kunnissa luonnollinen väestönkasvu on jäänyt negatiiviseksi (ks. liitetaulukko 2). 12

Vaikka asukasmäärältään suurimmissa tutkimuskunnissa luonnollinen väestönkasvu on ollut keskimäärin koko maan vastaavaa kehitystä voimakkaampaa, löytyy näidenkin ARTTU-kuntien joukosta sekä negatiivisen että positiivisen kehityksen kuntia. ssa luonnollinen väestönkasvu on lisännyt kokonaisväkimäärää 8,7 prosenttia, kun taas ssa syntyvyys ei ole riittänyt kattamaan kuolleisuuden aiheuttamaa väestön vajausta ja kehitys on siellä jäänyt tässä suhteessa -2,9 prosenttia tappiolliseksi. Taulukko 1.4. Väestönmuutoksen osatekijät ARTTU-tutkimuskunnissa vuosina 2000 2010 kuntakokoluokittain (N = 40). Luonnoll. Kuntien Netto- Väestön- Väki- Kokonaisväestön- välinen siirto- lisäys luvun muutos Kuntakoko 1.1.2011 N kasvu % nettom. % laisuus % % korjaus % % Alle 5 000 as. 5-4,7-4,4 0,4-8,7 0,3-8,5 5 001 10 000 as. 8-3,3-6,8 2,4-7,7 0,2-7,6 10 001 20 000 as. 7 3,8 2,5 0,7 7,0-1,7 5,3 20 001 50 000 as. 9 2,8 0,3 1,8 5,0 0,1 5,1 Yli 50 000 as. 11 2,5 1,7 2,2 6,4 0,0 6,3 ARTTU-kunnat 40 2,3 1,0 2,1 5,8-0,1 5,6 Koko maa 336 1,8 +0 1,9 3,7 0,0 3,7 ARTTU-ohjelman Paras-luokituksen mukainen tarkastelu osoittaa, että luonnollisen väestönlisäyksen osuus väestön kokonaismuutoksesta vaihtelee kunnittain melkoisesti. Sekä liitoskuntien, syvenevän yhteistyön kuntien että muiden kuntien joukosta löytyy luonnollisen väestönkehityksen suhteen niin positiivisen kuin negatiivisenkin kehityksen kuntia. Myös kun tien välisen nettomuuton vaikutus väestönkehitykseen vaihtelee kuntakohtaisesti, eikä siitä löydy säännönmukaisuutta Paras-luokituksen mukaisesti. Nettosiirtolaisuus on sen sijaan tuonut positiivista kehitystä jokaiseen ARTTU-tutkimuskuntaan aikavälillä 2000 2010. n kunnassa nettosiirtolaisuus näyttäytyy poikkeuksellisen voimakkaana kunnassa sijaitsevan pakolaisten vastaanottokeskuksen (Oravaisten vastaanottokeskus) vaikutuksesta. Toimintaympäristön muutokset ARTTU-tutkimuskunnissa 2000-luvulla 13

LIITOSKUNNAT SYV. YHTEISTYÖN KUNNAT MUUT KUNNAT ARTTU-kunnat yht. Koko maa -25,0-20,0-15,0-10,0-5,0 0,0 5,0 10,0 15,0 20,0 25,0 30,0 Luonnollinen väestönlisäys Kuntien välinen nettomuutto Nettosiirtolaisuus Kuvio 1.2. Väestönmuutoksen eri osatekijöiden vaikutus koko väestökehitykseen ARTTUkunnissa vuosina 2000 2010 Paras-luokituksen mukaan, % (N = 40). Tilastollisen kuntaryhmityksen mukaan tarkasteltuna luonnollinen väestönkasvu on ollut merkittävin väestönkasvutekijä kaupunkimaisissa ARTTU-kunnissa vuosina 2000 2010. Kaupunkimaisten kuntien väestöä ovat tosin lisänneet myös nettosiirtolaisuus ja kuntien välinen nettomuutto. Myös taajaan asuttujen kuntien merkittävin väestöä kasvattava osatekijä on ollut luonnollinen väestönkasvu. Maaseutumaisten kuntien ryhmässä sen sijaan nettosiirtolaisuus on ollut ainoa väestöä lisäävä osatekijä. Kuntien välisessä nettomuutossa maaseutumaiset kunnat eivät ole pärjänneet. n kunnan ennätyksellisen suuri nettosiirtolaisuuden osuus vääristää tässä suhteessa kaikkien maaseutumaisten kuntien keskiarvoa. Ilman ä maaseutumaisten kuntien yhteenlasketun nettosiirtolaisuuden väestöä kasvattava osuus jäisi tarkastelujaksolla 1,2 prosenttiin (ks. taulukko 1.5). 14

Taulukko 1.5. Väestönmuutoksen osatekijät ARTTU-tutkimuskunnissa vuosina 2000 2010 tilastollisen kuntaryhmityksen mukaan (N = 40). N Luonnoll. Kuntien Netto- Väestön- Väki- Kokonais- Tilastollinen kunta- väestön- välinen siirto- lisäys luvun muutos ryhmitys 1.1.2011 kasvu % nettom. % laisuus % % korjaus % % Kaupunkimaiset kunnat 19 2,8 1,6 2,1 6,5 0,0 6,5 Taajaan asutut kunnat 11 1,6 0,3 1,1 3,0-1,1 1,9 Maaseutumaiset kunnat 10-4,7-7,3 2,3-9,7 0,2-9,5 ARTTU-kunnat 40 2,3 1,0 2,0 5,3-0,1 5,2 Koko maa 336 1,8 1,9 3,7 0,0 3,7 Voimakkaasti vähenevän väestön ja vähenevän väestön kunnissa kuntien välinen nettomuutto on ollut tarkastelujaksolla voimakkaimmin väestönkasvua hidastava tekijä. Näihin luokkiin kuuluvat kunnat ovat maan sisäisessä muuttoliikkeessä menettäneet väestöään muille kunnille. Eniten tappiota kuntien välisessä nettomuutossa ovat kärsineet,,, ja. Kasvukunnissa väestömuutoksen eri osatekijöiden vaikutus on ollut tasaisempaa. Luonnollinen väestönkasvu, kuntien välinen nettomuutto ja nettosiirtolaisuus ovat kukin kasvattaneet väestöä kasvukunnissa. Voimakkaan kasvun ARTTU-kunnissa luonnollinen väestönkasvu on ollut muita väestönmuutoksen osatekijöitä voimakkaampi kasvutekijä. Etenkin Haukiputaalla, Kirkkonummella ja ssä luonnollinen väestönkasvu on ollut huomattavaa. Voimakkaan kasvun kunnat ovat olleet varsin vetovoimaisia myös kuntien välisen nettomuuton suhteen. Sen sijaan nettosiirtolaisuuden väestöä kasvattava vaikutus on ollut tässä kuntaryhmässä vähäisempi. Taulukko 1.6. Väestönmuutoksen osatekijät ARTTU-tutkimuskunnissa vuosina 2000 2010 kuntien väestönkasvun voimakkuuden mukaan (N = 40). Väestömäärän Luonnoll. Kuntien Netto- Väestön- Väki- Kokonaismuutoksen väestön- välinen siirto- lisäys luvun muutos luokitus N kasvu % nettom. % laisuus % % korjaus % % Voimakkaasti vähenevän väestön kunnat 7-3,8-10,0 1,2-12,7 0,1-12,6 Vähenevän väestön kunnat 7-2,5-6,5 1,9-7,1 0,1-7,0 Stabiilin väestömäärän kunnat 7-0,7-1,4 2,5 0,4 0,1 0,4 Kasvukunnat 10 1,6 1,1 2,2 4,8 0,0 4,4 Voimakkaan kasvun kunnat 9 7,3 5,9 1,4 14,7-0,4 14,8 ARTTU-kunnat 40 2,3 1,0 2,0 5,3-0,1 5,2 Koko maa 336 1,8 1,9 3,7 0,0 3,7 Toimintaympäristön muutokset ARTTU-tutkimuskunnissa 2000-luvulla 15

16 Kartta 1.1. Vuosien 2000 2010 yhteenlaskettu kokonaisnettomuutto (nettosiirtolaisuus + kuntien välinen nettomuutto) vuoden 2000 väestöstä, %. ARTTU-tutkimuskunnat ovat rasteroituna. 1.3 Asuinkunnassa syntyneet vuonna 2010 Tilastokeskuksen väestötietojen pohjalta kuntien väestörakennetta voidaan kuvata myös kuntalaisten ns. paljasjalkaisuuden näkökulmasta. Tilastot mahdollistavat tarkastelun, jossa voidaan esittää asuinkunnassa syntyneiden osuus kunnittain. Koko maassa noin 45 prosenttia väestöstä asuu synnyinkunnassaan. Kuntien väliset erot ovat kuitenkin suuria. Koko maan tasolla tarkastellen asuinkunnassa syntyneiden osuus on pienin Kauniaisissa (15 %) ja suurin Kuhmossa (78 %). Suurimmilla kaupunkiseuduilla ja etenkin yliopistokaupungeissa asuinkunnassa syntyneiden osuus on vähäisempi kuin muissa kunnissa keskimäärin. Lähde: Tilastokeskus KL/JAH 24.5.2011 Kokonaisnettomuutto 2000-2010, % vuoden 2000 väestöstä 20 - (4) 10-19,99 (26) 0-9,99 (104) -9,99-0 (158) 19,99 - -10 (43) - -20 (1)

Oheisessa karttakuvassa tummimmalla värillä on esitetty kunnat, joissa asuinkunnassa syntyneiden osuus väestöstä on suurin. Vaalea väri puolestaan osoittaa kuntia, joissa asuinkunnassa syntyneiden osuus on vähäisempi. Tarkasteltaessa asuinkunnassa syntyneiden osuuksia ARTTU-tutkimuskunnissa Paras-luokituksen mukaisesti havaitaan, että kaikista ryhmistä (liitoskunnista, syvenevän yhteistyön kunnista ja muista kunnista) löytyy kuntia, joissa asuinkunnassa syntyneiden osuus on huomattavasti maan keskiarvoa suurempi, mutta myös kuntia, joissa osuudet jäävät maan keskiarvon alapuolelle. Asuinkunnassa syntyneitä on vähiten juuri suurten kaupunkien lähikunnissa ja suurimmissa kunnissa. % kunnan koko väestöstä 75 - (2) 65-75 (41) 55-65 (103) 45-55 (89) 35-45 (61) 25-35 (32) - 25 (8) Lähde: Tilastokeskus MML, 2011 KL/JAH 31.5.2011 Kartta 1.2. Asuinkunnassa syntyneiden %-osuus kunnan koko väkiluvusta vuonna 2010. Toimintaympäristön muutokset ARTTU-tutkimuskunnissa 2000-luvulla 17

LIITOSKUNNAT SYV. YHTEISTYÖN KUNNAT MUUT KUNNAT ARTTU -KUNNAT KOKO MAA 47,6 63,1 62,5 56,5 56,0 54,5 52,8 50,9 49,8 47,3 46,2 45,6 43,2 42,5 40,7 75,0 62,3 61,7 59,5 51,6 50,8 47,4 44,7 38,3 37,9 32,1 29,0 27,8 27,1 47,6 71,9 69,4 68,5 62,9 62,7 57,5 56,4 51,4 45,3 41,8 41,1 35,4 24,5 46,8 44,7 0,0 10,0 20,0 30,0 40,0 50,0 60,0 70,0 80,0 Kuvio 1.2. Asuinkunnassa syntyneiden osuudet ARTTU-tutkimuskunnissa vuonna 2010 Parasluokituksen mukaan (N = 40). 2 Väestörakenne ja sen muutos ARTTU-tutkimuskunnissa vuosina 2000 2010 Tässä kappaleessa kuvataan ARTTU-tutkimuskuntien väestörakennetta vuonna 2010 ja sen muutosta vuosina 2000 2010. Väestörakenteen osatekijöinä tarkastellaan väestön ikärakennetta, ulkomaalaisten ja vieraskielisten määrää, väestön kielijakaumaa sekä koulutusrakennetta. 18

2.1 Väestön ikärakenne vuonna 2010 Kuntien toiminnan kannalta merkittävin väestörakenteellinen muutostekijä on ollut ja tulee lähivuosina olemaan väestön ikääntyminen ja työikäisen väestöosuuden väheneminen. Työikäisen väestön väheneminen ja samaan aikaan tapahtuva eläkeikäisten määrän kasvu asettavat kuntien toiminnalle suuria haasteita. Tässä tarkastelussa työikäiseen väestöön luetaan kuuluvaksi 20 64-vuotiaat. Koko maan tasolla työikäisen väestön määrä on vielä 2000-luvulla lisääntynyt noin 80 000 henkilöllä, mutta jo vuoteen 2020 mennessä ikäryhmän ennakoidaan pienenevän yhteensä noin 100 000 henkilöllä. ARTTU-tutkimuskuntien kehitys ei poikkea valtakunnallisesta suuntauksesta. Tarkasteltaessa työikäisten osuuksia ARTTU-tutkimuskunnissa vuonna 2010 kuntakoon mukaan havaitaan, että työikäisten osuus väestöstä lisääntyy kuntakoon kasvaessa. Tilanne näyttää tältä osin samalta myös vuonna 2020, joskin työikäisten osuudet kaikissa kuntakokoluokissa pienenevät nykyisestä vuoteen 2020 tultaessa. Työikäisten suuremmat osuudet väestömäärältään suuremmissa kunnissa selittynevät näissä kunnissa sijaitsevien työpaikkojen suuremmalla määrällä. Myös lasten ja nuorten osuudet väestöstä ovat muita kuntakokoluokkia suurempia isoimmissa kunnissa. Lasten ja nuorten osuuksissa ei näyttäisi tapahtuvan suuria muutoksia kuntakokoluokittain vuoteen 2020 mennessä. Päinvastoin kuin työikäisten, lasten ja nuorten kohdalla, eläkeikäisten osuudet sen sijaan pienenevät kuntakoon kasvaessa. Eläkeläisten osuudet kasvavat merkittävästi vuoteen 2020 mennessä kaikissa kokoluokissa. Taulukko 1.7. Väestön ikärakenne ARTTU-tutkimuskunnissa vuosina 2010 ja 2020 kuntakokoluokittain (N = 40). 0 6 v 7 19 v 20 64 v 65 Kuntakoko 1.1.2011 2010 2020 2010 2020 2010 2020 2010 2020 Alle 5 000 as. 6,9 7,6 15,2 14,9 54,5 47,2 23,3 30,3 5 000 10 000 as. 6,4 6,6 14,7 13,4 56,1 49,7 22,8 30,4 10 001 20 000 as. 9,2 9,1 17,5 17,0 56,7 52,6 16,6 21,4 20 001 50 000 as. 8,6 8,5 16,4 15,7 58,0 52,9 17,0 22,9 Yli 50 000 as. 7,6 7,5 13,9 13,3 61,4 56,9 17,1 22,3 ARTTU-kunnat 7,8 7,8 14,7 14,0 60,2 55,5 17,3 22,7 KOKO MAA 7,8 7,8 14,9 14,1 59,8 55,2 17,5 22,9 Ryhmiteltäessä tutkimuskunnat ARTTU-ohjelman Paras-luokituksen mukaan havaitaan, että työikäisten suhteellinen osuus on suurin liitoskunnissa ja pienin syvenevän yhteistyön kunnissa. Liitoskunnissa työikäisten osuutta nostavat tähän ryhmään kuuluvat suuret kaupungit, ja, joissa työikäisten osuus on keskimääräistä suurempi (ks. liitetaulukko 3). Kuviossa 7 on kuvattu työikäisen väestön %-osuudet ARTTU-tutkimuskunnissa vuonna 2010 ja vuonna 2020. Tumma ja vaalea palkinosa yhdessä kuvastavat tilannetta vuonna 2010. Vaalea palkin osa kuvaa työikäisen väestön vähenemää prosenttiyksikköinä vuosina 2010 2020, jolloin tumma palkinosa yksinään kuvaa tilannetta vuonna 2020. Kuviosta voidaan havaita, että muutokset työikäisen väestön osuuksissa aikavälillä 2010 2020 ovat merkittäviä, ssa jopa -10 prosenttia. Huomionarvoista on kuitenkin se, että vaikka työikäisten osuus kuntien koko väestömäärästä vähenee kaikissa ARTTU-kunnissa, työikäisten absoluuttinen määrä kuitenkin kasvaa absoluuttisesti joissakin ARTTU-kunnissa. Tällaisia kuntia ovat voimakkaan väestönkasvun kunnat,,,,, ja. Näitä kuntia yhdistää suurten kaupunkien läheisyys ja positiivinen väestöennuste. Toimintaympäristön muutokset ARTTU-tutkimuskunnissa 2000-luvulla 19

LIITOSKUNNAT SYV. YHTEISTYÖN KUNNAT MUUT KUNNAT ARTTU -KUNNAT KOKO MAA 45 48 49 49 49 48 49 48 47 48 47 48 50 52 54 52 54 51 52 54 53 56 52 54 53 52 51 52 51 56 5 59 58 57 55 5 55 5 54 6 54 5 53 5 7 53 4 8 5 5 6 6 7 5 6 56 57 56 5 4 5 7 10 55 55 5 5 6 4 6 5 3 4 8 9 7 5 6 6 1 4 4 4 5 5 5 4 5 35 40 45 50 55 60 65 Kuvio 1.3. Työikäisten (20 64-vuotiaat) %-osuus väestöstä vuonna 2010 ja 2020 ARTTUkunnissa Paras-luokituksen mukaan. Tumma ja vaalea palkki yhdessä muodostavat työikäisten %-osuuden vuonna 2010. Vaalea palkin osa kuvaa työikäisen väestön vähenemää prosenttiyksikköinä vuosina 2010 2020, jolloin tumma palkin osa kuvaa tilannetta vuonna 2020. Tilastollisen kuntaryhmityksen mukaan tarkasteltuna havaitaan, että työikäisten osuudet pienenevät kaikissa tilastollisen kuntaryhmityksen mukaisissa luokissa vuoteen 2020 mennessä. ssa muutoksen ennakoidaan olevan voimakkainta. 20

Taulukko 1.8. Väestön ikärakenne ARTTU-tutkimuskunnissa vuonna 2010 tilastollisen kuntaryhmityksen mukaan (N = 40). Tilastollinen kunta- Väestö 0 6 v. 7 19 v. 20 64 v. 65 v. ryhmitys 1.1.2011 yht. 2010 hlö % hlö % hlö % hlö % Kaupunkimaiset kunnat 1 184 144 92 452 7,8 170 367 14,4 721 151 60,9 200 174 16,9 Taajaan asutut kunnat 183 790 15 030 8,2 30 241 16,5 104 951 57,1 33 568 18,3 Maaseutumaiset kunnat 51 977 3 307 6,4 7 796 15,0 28 441 54,7 12 433 23,9 ARTTU-kunnat yht. 1 419 911 110 789 7,8 208 404 14,7 854 543 60,2 246 175 17,3 KOKO MAA 5 375 276 419 160 7,8 800 601 14,9 3 214 474 59,8 941 041 17,5 Työikäisen väestön ennakoidaan vähenevän suhteellisesti voimakkaimmin niissä kunnissa, joissa väestönkehityksessä ei viime vuosina ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. Taulukko 1.9. Väestön ikärakenne ARTTU-tutkimuskunnissa vuosina 2010 ja 2020 väestönkasvun voimakkuuden mukaan (N = 40). Väestömäärän 0 6 v 7 19 v 20 64 v 65 muutoksen luokitus 2010 2020 2010 2020 2010 2020 2010 2020 Voimakkaasti vähenevän väestön kunnat 5,7 5,9 14,4 12,2 56,0 48,5 23,9 33,4 Vähenevän väestön kunnat 6,5 6,5 15,1 13,4 56,4 50,2 22,0 29,9 Stabiilin väestömäärän kunnat 7,1 7,0 14,3 13,3 58,8 53,5 19,9 26,1 Kasvukunnat 7,4 7,4 14,1 13,4 60,8 56,4 17,7 22,8 Voimakkaan kasvun kunnat 9,3 9,1 15,6 15,5 61,5 56,9 13,6 18,5 ARTTU-kunnat yhteensä 7,8 7,8 14,7 14,0 60,2 55,5 17,3 22,7 KOKO MAA 7,8 7,8 14,9 14,1 59,8 55,2 17,5 22,9 2.2 Ulkomaalaisten määrä ja määrän muutos vuosina 2000 2010 Ulkomaan kansalaisella tarkoitetaan muita kuin Suomen kansalaisia. Kansalaisuudella tarkoitetaan jonkin maan kansalaisena olemista. Yleensä kansalaisuus saadaan syntyessä, mutta se voidaan vaihtaa muutettaessa toiseen maahan asumaan. Henkilöllä voi olla myös useamman maan kansalaisuus. Jos henkilöllä on kahden maan kansalaisuus, joista toinen on Suomen, hän on tilastoissa Suomen kansalaisena. Jos Suomessa asuvalla ulkomaan kansalaisella on useita ulkomaiden kansalaisuuksia, hän on rekisterissä ja tilastoissa sen maan kansalaisena, jonka passilla hän on maahan tullut. Tilastokeskuksen väestörakennetietojen mukaan Suomessa asui vuonna 2010 vakituisesti yhteensä 168 000 ulkomaan kansalaista. 2000-luvulla ulkomaan kansalaisten määrä on kasvanut Suomessa yhteensä noin 77 000 henkilöllä. ARTTU-tutkimuskunnissa ulkomaan kansalaisia oli vuonna 2010 yhteensä 39 000 eli 23 prosenttia koko maan ulkomaalaisista. ARTTU-kunnissa ulkomaan kansalaisten määrä on lisääntynyt 2000-luvulla yhteensä 17 000 henkilöllä. ARTTU-tutkimuskunnissa ulkomaan kansalaisten osuus väestöstä on yhteensä 2,7 prosenttia eli hieman vähemmän kuin koko maassa (3,1 %) keskimäärin. Tarkasteltaessa ulkomaan kansalaisten määrää ARTTU-kunnissa kuntakoon mukaan havaitaan, että ulkomaan kansalaisten osuus väestöstä lisääntyy tasaisesti kuntakoon kasvaessa, joskin kokoluokassa 10 001 20 000 osuus jää edellistä luokkaa pienemmäksi. Alle 5 000 asukkaan ARTTU-kunnissa ulkomaan kansalaisten osuus on myöskin vähäinen, mutta yli 50 000 asukkaan kunnissa heidän osuutensa yltää jo koko maan keskiarvon tasolle. Tilanne on pysytellyt samankaltaisena koko 2000-luvun, joskin ulkomaan kansalaisten osuudet ovat kasvaneet kaikissa kokoluokissa vuodesta 2000. Toimintaympäristön muutokset ARTTU-tutkimuskunnissa 2000-luvulla 21

Taulukko 1.10. Ulkomaan kansalaiset ARTTU-tutkimuskunnissa vuosina 2000 ja 2010 kuntakokoluokittain (N = 40). Väkiluku Ulkomaalaiset Ulkomaalaiset Kuntakoko 1.1.2011 2000 2010 2000 2000, % 2010 2010, % Alle 5 000 as. 15 721 14 418 70 0,4 104 0,7 5 000 10 000 as. 68 189 63 087 556 0,8 1 296 2,1 10 001 20 000 as. 108 561 114 355 771 0,7 1 439 1,3 20 001 50 000 as. 220 943 232 145 2 493 1,1 4 857 2,1 Yli 50 00 as. 936 095 995 906 17 831 1,9 30 953 3,1 ARTTU-kunnat 1 349 509 1 419 911 21 721 1,6 38 649 2,7 Koko maa 5 181 115 5 375 276 91 074 1,8 167 954 3,1 Tarkasteltaessa ulkomaan kansalaisten määrää tutkimuskunnissa ARTTU-ohjelman Paras-luokituksen mukaan havaitaan, että suurimmat ulkomaan kansalaisten osuudet sijoittuvat muiden kuntien -ryhmään kuuluviin kuntiin. ssa, Turussa ja ssa ulkomaan kansalaisten osuus ylittää reilusti koko maan keskiarvon. Tosin useissa tämänkin ryhmän kunnissa ulkomaan kansalaisten osuus jää huomattavasti koko maan keskiarvoa pienemmäksi. Liitoskunnista, ja nousevat koko maan keskiarvon yläpuolelle. Syvenevän yhteistyön kunnissa ainoastaan ssa ulkomaan kansalaisia on enemmän kuin koko maassa keskimäärin. Kuviosta 1.4 voidaan havaita myös, että ulkomaan kansalaisten osuus on lisääntynyt useimmissa kunnissa voimakkaasti 2000-luvulla. Erityisen voimakasta kasvu on ollut ssa, ssa, ssa ja ssä. 22

LIITOSKUNNAT SYV. YHTEISTYÖN KUNNAT MUUT KUNNAT ARTTU -KUNNAT KOKO MAA 1,3 1,2 0,6 0,5 0,8 0,7 0,9 1,3 0,8 1,1 0,7 0,5 0,7 0,9 0,2 0,2 0,5 0,3 0,3 0,2 0,8 1,0 0,7 0,2 0,9 0,8 0,8 0,8 0,5 0,4 1,4 1,4 2,0 2,2 2,0 1,3 1,7 0,7 0,6 0,3 0,3 0,2 0,1 1,4 0,4 0,2 1,7 0,6 0,6 0,3 0,8 1,6 1,8 2,1 2,5 2,1 0,9 1,3 0,5 0,3 0,2 0,2 0,8 1,5 0,7 0,5 1,5 0,4 0,7 0,8 0,5 0,1 1,0 1,2 0,7 3,7 0,7 2,4 1,7 1,1 1,4 1,0 2,8 2,0 1,2 1,2 1,4 0,0 1,0 2,0 3,0 4,0 5,0 6,0 3,5 tilanne v. 2000 lisäys 2000-2010 2,9 1,3 Kuvio 1.4. Ulkomaalaisten %-osuus väestöstä vuonna 2000 ja lisäys vuosina 2000 2010 ART- TU-kunnissa Paras-luokituksen mukaan (N = 40). Kaikissa tilastollisen kuntaryhmityksen mukaisissa kuntaryhmissä ulkomaan kansalaisten osuus jää koko maan keskiarvoa pienemmäksi. Kaupunkimaisissa ARTTU-kunnissa ulkomaan kansalaisten osuus yltää lähelle koko maan keskiarvoa, mutta taajaan asutuissa ja maaseutumaisissa kunnissa osuudet jäävät huomattavasti koko maan keskimääräistä osuutta pienemmiksi. Taulukko 1.11. Ulkomaan kansalaiset ARTTU-tutkimuskunnissa vuosina 2000 ja 2010 tilastollisen kuntaryhmityksen mukaan (N = 40). Tilastollinen Väkiluku Ulkomaalaiset Ulkomaalaiset kuntaryhmitys 1.1.2011 2000 2010 2000 2000, % 2010 2010, % Kaupunkimaiset kunnat 15 721 14 418 19 631 1,8 34 805 2,9 Taajaan asutut kunnat 108 561 114 355 1 635 0,9 2 929 1,6 Maaseutumaiset kunnat 220 943 232 145 455 0,8 915 1,8 ARTTU-kunnat 1 349 509 1 419 911 21 721 1,6 38 649 2,7 Koko maa 5 181 115 5 375 276 91 074 1,8 167 954 3,11 Toimintaympäristön muutokset ARTTU-tutkimuskunnissa 2000-luvulla 23

Tarkasteltaessa kuntia 2000-luvulla tapahtuneen väestökehityksen mukaan havaitaan, että ulkomaan kansalaisten osuus on suurin kasvukunnissa. Tähän ryhmään kuuluvat muun muassa ja, joissa ulkomaan kansalaisten osuudet ovat huomattavan korkeita; Turussa 5,0 ja ssa 5,4 prosenttia väestöstä. Vähenevän ja voimakkaasti vähenevän väestön kunnissa ulkomaan kansalaisten osuudet jäävät selvästi koko maan keskiarvoa alhaisemmiksi. Myös voimakkaan kasvun kunnissa osuus jää maan keskiarvon alapuolelle. Taulukko 1.12. Ulkomaan kansalaiset ARTTU-tutkimuskunnissa vuosina 2000 ja 2010 väestönkasvun voimakkuuden mukaan (N = 40). Väestömäärän Väkiluku Ulkomaalaiset Ulkomaalaiset muutoksen luokitus 2000 2010 2000 2000, % 2010 2010, % Voimakkaasti vähenevän väestön kunnat 56 076 49 140 327 0,6 622 1,3 Vähenevän väestön kunnat 71 313 66 383 590 0,8 1 115 1,7 Stabiilin väestömäärän kunnat 317 544 318 704 4 399 1,4 8 907 2,8 Kasvukunnat 517 612 540 632 11 391 2,2 18 614 3,4 Voimakkaan kasvun kunnat 386 964 445 052 5 014 1,3 9 391 2,1 ARTTU-kunnat yht. 1 349 509 1 419 911 21 721 1,6 38 649 2,7 KOKO MAA 5 181 115 5 375 276 91 074 1,8 167 954 3,1 2.3 Väestön kielijakauma ja muutos vuosina 2000 2010 Vieraskielisellä tarkoitetaan muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea äidinkielenään puhuva, maassa asuvaa henkilöä. Vieraskielisten määrä poikkeaa ulkomaan kansalaisten määrästä, sillä osa maahan muuttaneista ulkomaan kansalaisista on jo saanut Suomen kansalaisuuden, eivätkä he näin ollen enää kirjaudu tilastoihin ulkomaalaisina, mutta kirjautuvat kuitenkin edelleen vieraskielisten ryhmään äidinkielensä vuoksi. Vieraskielisten määrä on näin ollen suurempi kuin ulkomaan kansalaisten määrä. Suomessa asui vuonna 2010 yhteensä 224 000 vieraskielistä henkilöä. Vieraskielisten määrän kehitys on luonnollisesti ollut samansuuntaista kuin ulkomaan kansalaisten määrän kehitys. 2000-luvulla vieraskielisten määrä on kasvanut Suomessa yhteensä noin 125 000 henkilöllä. ARTTU-tutkimuskunnissa vieraskielisiä oli vuonna 2010 yhteensä 50 500 eli 23 prosenttia koko maan vieraskielisistä. ARTTU-kunnissa vieraskielisten määrä on lisääntynyt 2000-luvulla yhteensä 28 000 henkilöllä. ARTTU-tutkimuskuntien yhteenlasketusta väestöstä vieraskielisten osuus on yhteensä 3,6 prosenttia eli jonkin verran vähemmän kuin koko maassa (4,2 %) keskimäärin. Suurimmat vieraskielisten osuudet ovat Turussa (7,6 %), ssa (6,3 %), ssa (5,9 %), ssa (4,9 %) ja Lappeenrannassa (4,6 %). Tarkasteltaessa vieraskielisten määrää ARTTU-kunnissa kuntakoon mukaan havaitaan, että vieraskielisten osuus väestöstä muuttuu kuntakoon kasvaessa aivan samalla tavalla kuin ulkomaan kansalaistenkin osuus. Taulukko 1.13. Vieraskieliset ARTTU-tutkimuskunnissa vuosina 2000 ja 2010 kuntakokoluokittain (N = 40). 24 Väkiluku Vieraskieliset Vieraskieliset Kuntakoko 1.1.2011 2000 2010 2000 2010 2000, % 2010, % Alle 5 000 as. 15 721 14 418 51 98 0,3 0,7 5 000 10 000 as. 68 189 63 087 446 1 371 0,7 2,2 10 001 20 000 as. 108 561 114 355 648 1 638 0,6 1,4 20 001 50 000 as. 220 943 232 145 2 506 6 058 1,1 2,6 Yli 50 00 as. 936 095 995 906 19 082 41 345 2,0 4,2 ARTTU-kunnat 1 349 509 1 419 911 22 733 50 510 1,7 3,6 Koko maa 5 181 115 5 375 276 99 227 224 388 1,9 4,2

Vuonna 2010 koko maassa puhuttiin yhteensä 147 eri kieltä. Oheisessa taulukossa on esitetty ARTTU-tutkimuskunnissa puhuttujen vieraiden kielten lukumäärät vuonna 2009. Tässä tarkastelussa kärkisijoille nousevat asukasluvultaan suurimmat kaupungit. Eniten eri kieliä puhuvia henkilöitä asui Turussa, jossa Tilastokeskuksen tietojen mukaan vuonna 2009 asui yhteensä 94:ää eri kieltä puhuvia henkilöitä. Taulukko 1.14. ARTTU-tutkimuskunnissa vuonna 2009 puhuttujen eri kielten lukumäärä vuoden 2009 kuntajaon mukaan (N = 40). Kunnassa Kunnassa Kunta- puhuttuja Kunta- puhuttuja nro Kunta kieliä yht. nro Kunta kieliä yht. 853 94 560 Orimattila 25 905 87 992 24 179 85 084 23 564 84 305 20 405 70 322 19 109 67 559 Oravainen 19 297 66 079 17 285 61 260 17 257 59 945 -Maksamaa 17 734 56 408 16 205 51 508 14 609 49 176 12 743 48 310 Kylmäkoski 11 710 47 615 11 499 37 758 10 915 37 097 9 753 35 892 9 418 34 854 8 098 32 934 8 423 28 227 Karttula 6 075 27 289 Kuhmalahti 5 224 26 916 Varpaisjärvi 4 749 26 074 3 Ruotsinkielisiä oli vuonna 2010 koko maassa yhteensä 291 000 eli 5,4 prosenttia koko väestöstä. Ruotsinkielisen väestön määrä ja osuus väestöstä ovat vähentyneet 2000- luvulla. Kehitys on ollut samansuuntainen myös ARTTU-kunnissa. Tarkasteltaessa ARTTU-tutkimuskuntia kuntakoon mukaisesti ARTTU-kunnat näyttäytyvät hyvin ruotsinkielisinä kuntina. Todellisuudessa muutaman kunnan poikkeuksellisen suuret ruotsinkielisten osuudet nostavat näin tarkastellen kuntakokoluokkien keskiarvoja. Suurimmat ruotsinkielisten osuudet ovat ssä (83,0 %), Kemiönsaaressa (70,9 %), Mustasaaressa (69,6 %), ssa (65,6 %), ssa (37,4 %), ssa (24,6 %) ja Kirkkonummella (18,0 %). Sen sijaan suurimmassa osassa ARTTU-kuntia ruotsinkielisten osuus jää alle yhden prosentin (ks. liitetaulukko 4). Taulukko 1.15. Ruotsinkieliset ARTTU-tutkimuskunnissa vuosina 2000 ja 2010 kuntakokoluokittain (N = 40). Väkiluku Ruotsinkieliset Ruotsinkieliset Kuntakoko 1.1.2011 2000 2010 2000 2010 2000, % 2010, % Alle 5 000 as. 15 721 14 418 24 28 0,2 0,2 5 000 10 000 as. 68 189 63 087 11 705 10 782 17,2 17,1 10 001 20 000 as. 108 561 114 355 19 810 20 078 18,2 17,6 20 001 50 000 as. 220 943 232 145 25 818 26 061 11,7 11,2 Yli 50 00 as. 936 095 995 906 25 841 26 804 2,8 2,7 ARTTU-kunnat 1 349 509 1 419 911 83 198 83 753 6,2 5,9 Koko maa 5 181 115 5 375 276 291 657 291 153 5,6 5,4 Toimintaympäristön muutokset ARTTU-tutkimuskunnissa 2000-luvulla 25

Tarkasteltaessa ruotsinkielisten osuutta tutkimuskunnissa ARTTU-ohjelman Parasluokituksen mukaan havaitaan, että eri luokkiin sijoittuvien kuntien osalta tilanne näyttää hyvin samankaltaiselta jos tarkastelusta poistetaan rannikkoalueen ruotsinkieliset kunnat. LIITOSKUNNAT SYV. YHTEISTYÖN KUNNAT MUUT KUNNAT ARTTU -KUNNAT KOKO MAA 4,3 1,1 0,3 0,2 0,2 0,2 0,2 0,2 0,1 0,1 0,1 8,2 1,2 0,9 0,5 0,4 0,3 0,3 0,3 0,2 0,2 0,1 0,1 0,1 0,1 7,4 5,3 1,0 0,5 0,2 0,2 0,2 0,1 0,1 0,1 0,0 5,9 5,4 0,0 1,0 2,0 3,0 4,0 5,0 6,0 7,0 8,0 9,0 Kuvio 1.5. Ruotsinkielisten osuus väestöstä ARTTU-kunnissa Paras-luokituksen mukaan vuonna 2010. HUOM! Kuviosta on poistettu 7 suurimman osuuden omaavaa kuntaa (,,,,, ja ) suurten skaalaerojen vuoksi. 2.4 Väestön koulutusrakenne ja sen muutos vuosina 2000 2010 Vuonna 2009 koko maan 15 vuotta täyttäneestä väestöstä 66,2 prosenttia oli Tilastokeskuksen koulutusrakennetietojen mukaan suorittanut vähintään keskiasteen tutkinnon. Vuonna 2000 vastaava osuus oli 59,4 prosenttia. Vähintään ylemmän korkeaasteen tutkinnon suorittaneiden osuus vuonna 2009 oli yhteensä 8,2 prosenttia, kun vastaava osuus vuonna 2000 oli 5,9 prosenttia. ARTTU-tutkimuskuntien 15 vuotta täyttäneestä väestöstä tutkinnon suorittaneita oli vuonna 2009 yhteensä 68,3 prosenttia ja 61,3 prosenttia vuonna 2000. ARTTUkunnissa tutkinnon suorittaneiden osuus on kaikissa koulutusasteluokissa keskimäärin 26

hieman suurempi kuin koko maassa keskimäärin mutta erot eivät ole kuitenkaan merkittäviä. Eniten ylempien koulutusasteiden tutkinnon suorittaneita on Kirkkonummella, ssa, Turussa, ssä ja ssä, joissa kaikissa vähintään ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuus on yli 10 prosenttia (ks. liitetaulukko 5). Kuntakokoluokittain tarkastellen havaitaan, että ylimpiä koulutusasteita suorittaneiden osuudet kasvavat myös ARTTU-kunnissa kuntakoon kasvaessa. Taulukko 1.16. Väestön koulutusrakenne ARTTU-tutkimuskunnissa vuonna 2009 kuntakokoluokittain (N = 40). 15-v. Tutkinnon Keski- Alin Alempi Ylempi Tutkijatäyttänyt suoritta- aste korkea- korkeakoulu- korkeakoulu- koulutus- Kuntakoko 1.1.2011 väestö neita yht. % aste % aste % aste % aste % Alle 5 000 as. 12 174 7 015 40,7 8,8 5,3 2,8 0,1 5 000 10 000 as. 53 932 31 814 40,4 9,3 5,3 3,1 0,2 10 001 20 000 as. 90 780 60 289 39,6 12,0 8,2 6,0 0,6 20 001 50 000 as. 188 402 124 672 38,8 12,1 8,3 6,4 0,5 Yli 50 000 as. 834 287 582 201 40,2 11,1 9,5 7,9 1,1 ARTTU-kunnat 1 179 575 805 595 40,0 11,2 9,0 7,2 0,9 Koko maa 4 463 104 2 955 043 38,9 10,7 8,4 7,4 0,8 ARTTU-ohjelman Paras-luokituksen mukainen tarkastelu osoittaa, että eri kuntaryhmien välillä ei juuri ole eroja. Suhteellisesti suurimmat yksittäiset tutkinnon suorittaneiden osuudet löytyvät liitoskuntiin kuuluvista yliopistokaupungeista sta (74,7 %), stä (73,4 %) ja sta (72,4 %) ja pienimmät osuudet muiden kuntien ryhmään kuuluvista Juuasta (53,9 %) ja sta (57,2 %). Toimintaympäristön muutokset ARTTU-tutkimuskunnissa 2000-luvulla 27

LIITOSKUNNAT SYV. YHTEISTYÖN KUNNAT MUUT KUNNAT ARTTU -KUNNAT KOKO MAA 0,0 10,0 20,0 30,0 40,0 50,0 60,0 70,0 80,0 Keskiaste Alin korkea-aste Alempi korkeakouluaste Ylempi korkeakouluaste Tutkijakoulutusaste Kuvio 1.6. Väestön koulutusrakenne vuonna 2009 ARTTU-tutkimuskunnissa Paras-luokituksen mukaan (N = 40). Tilastollisen kuntaryhmityksen mukaisessa tarkastelussa havaitaan, että keskiasteen tutkinnon suorittaneiden osuudet ovat samansuuruisia eri kuntaryhmissä. Sen sijaan korkeampien koulutusasteiden osuudet ovat selvästi muita kuntaryhmiä suurempia kaupunkimaisten kuntien ryhmässä. 28

Taulukko 1.17. Väestön koulutusrakenne ARTTU-tutkimuskunnissa vuonna 2009 tilastollisen kuntaryhmityksen mukaan (N = 40). 15-v. Tutkinnon Keski- Alin Alempi Ylempi Tutkija- Tilastollinen täyttänyt suoritta- aste korkea- korkeakoulu- korkeakoulu- koulutuskuntaryhmitys 1.1.2011 väestö neita yht. % aste % aste % aste % aste % Kaupunkimaiset kunnat 985 332 684 123 40,1 11,3 9,4 7,7 1,0 Taajaan asutut kunnat 149 683 95 950 39,2 11,8 7,3 5,4 0,5 Maaseutumaiset kunnat 44 560 25 522 40,4 8,6 5,2 2,9 0,1 ARTTU-kunnat 1 179 575 805 595 40,0 11,2 9,0 7,2 0,9 Koko maa 4 463 104 2 955 043 38,9 10,7 8,4 7,4 0,8 Kunnissa tapahtuneen väestönkasvun mukaan tarkasteltuna havaitaan, että väestön koulutustaso on korkea väestöltään kasvavissa kunnissa. Taulukko 1.18. Väestön koulutusrakenne ARTTU-tutkimuskunnissa vuonna 2009 väestökehityksen voimakkuuden mukaan (N = 40). Väestömäärän 15-v. Tutkinnon Keski- Alin Alempi Ylempi Tutkijamuutoksen täyttänyt suoritta- aste korkea- korkeakoulu- korkeakoulu- koulutusluokitus väestö neita yht. % aste % aste % aste % aste % Voimakkaasti vähenevän väestön kunnat 42 730 24 988 42,0 9,1 4,7 2,6 0,0 Vähenevän väestön kunnat 56 589 34 881 40,9 10,5 6,5 3,6 0,1 Stabiilin väestömäärän kunnat 269 123 175 789 40,7 11,3 7,9 5,1 0,0 Kasvukunnat 453 332 310 186 39,3 11,3 9,0 7,7 0,0 Voimakkaan kasvun kunnat 357 801 259 751 39,9 11,4 10,7 9,4 0,0 ARTTU-kunnat 1 179 575 805 595 40,0 11,2 9,0 7,2 0,9 Koko maa 4 463 104 2 955 043 38,9 10,7 8,4 7,4 0,8 3 Huoltosuhteen kehitys ARTTU-tutkimuskunnissa vuosina 2000 2010 3.1 Väestöllinen huoltosuhde vuosina 2000 2010 Väestön vanheneminen on keskeinen väestörakenteeseen liittyvä muutos Suomessa. Väestön vanheneminen tulee olemaan Suomessa 2010-luvulla keskimäärin jopa voimakkaampaa kuin muualla Euroopassa. Ikärakenteen muutosta voidaan kuvata ikäryhmien suhteisiin perustuvan huoltosuhteen avulla. Huoltosuhde voidaan laskea usealla vaihtoehtoisella tavalla. Tässä selvityksessä huoltosuhteita on tarkasteltu Paras-hankkeessa käytetyn ikäluokittelun mukaisesti, jolloin huoltosuhde on laskettu yli 64-vuotiaiden ja alle 17- vuotiaiden määrän suhteena yli 64-vuotiaiden määrään. Jakolaskun tulokseksi saadaan suhdeluku, joka ilmoittaa, kuinka monta ei-työiässä olevaa yhden työikäisen on keskimäärin elätettävä. Vuonna 2010 koko maan Paras-huoltosuhde oli 57,4 eli sataa työikäistä kohti maassamme oli noin 57 ei-työikäistä lasta ja vanhusta. Mitä suurempi väestöllistä huoltosuhdetta kuvaava suhdeluku on, sitä heikompi on kunnan huoltosuhde. Ikäluokitukseen perustuvan väestöllisen huoltosuhteen tarkastelussa on muistettava, ettei väestöä voida jakaa tarkalleen työssäkäyviin ja ei-työssäkäyviin pelkän iän perusteella. Huoltosuhdetta voidaan tarkastella myös ns. taloudellisena huoltosuhteena, jolloin lasketaan kuinka monta työvoiman ulkopuolella olevaa ja työtöntä on yhtä työllistä kohti. Toimintaympäristön muutokset ARTTU-tutkimuskunnissa 2000-luvulla 29