2 2018 35. vuosik. Mehiläinen SUOMEN MEHILÄISHOITAJAIN LIITTO R.Y. - FINLANDS BIODLARES FÖRBUND R.F. - FINNISH BEEKEEPERS` ASSOCIATION Muista hakea PESÄKOHTAISTA tukea Vierailulla varroattomalla MANSAARELLA Seminaari tarjosi tietoa APITERAPIASTA MEHILÄISALAN AMMATTILEHTI
MEHILÄINEN ISSN 0783-3377 Julkaisija, Publisher: Suomen Mehiläishoitajain Liit to r.y. Finlands Biodlares Förbund r.f. Finnish Beekeepers Association Toimisto, Office: Kasarmikatu 26 C 34 00130 HELSINKI puh. 010 387 4770, 044 306 3200 Kiinteän verkon liit tymästä 8,21 snt/puh + 5,90 snt/min Matkaviestinverkon liit tymästä 8,21 snt/puh + 16,90 snt/min www.mehilaishoitajat.fi www.hunaja.net e-mail: sml@hunaja.net stanislav.jas@hunaja.net virpi.aaltonen@hunaja.net eeva-liisa.korpela@hunaja.net jäsenistön palvelut, osoitetiedot, materiaalitilaukset, lehteen tulevat ilmoitukset pankki: Helsingin OP IBAN: FI69 5721 5020 0014 55 SWIFT/BIC: OKOYFIHH puheenjohtaja: Hannu Luukinen puh. 040 831 1005 hannu@hannuluukinen.fi toiminnanjohtaja, päätoimittaja: Stanislav Jaš, puh. 044 506 3200 stanislav.jas@hunaja.net kuluttajaneuvoja, toimittaja Virpi Aaltonen, puh. 050 382 2428 virpi.aaltonen@hunaja.net tutkimuskoordinaattori, tiedottaja: Eeva-Liisa Korpela, puh. 040 506 3202 eeva-liisa.korpela@hunaja.net mehiläishoidon neuvoja: Marit ta Martikkala Kangasala puh. 050 30 30 890 marit ta.martikkala@hunaja.net Lehti ilmestyy 6 kertaa vuonna 2018 tilaushinta v. 2018 70 Ilmoitukset: Takasivu 1531,00 Koko sivu 1295,00 1/2 sivua 742,00 1/4 sivua 414,00 1/8 sivua 238,00 1/16 sivua 125,00 1/32 sivua 63,00 värilisä 10 % + kuvan käsit tely Rivi-ilmoitus 63,00 5 riviä (225 merkkiä). Sen jälkeen 4 / rivi (45 merkkiä). Paikallis yhdistysten kokous- ja koulutusilmoitukset ilmaisia. Ilmoitushinnoista alennus 25 % jäsenille ja kanta-asiakkaille! Taitto Tarja Ollikka, puh. 040 506 3208 tarja.ollikka@hunaja.net Mehiläinen 2 2018 43 Vaikeuksien kautta mehiläistarhaajaksi 44 Ajankohtaista mehiläishoidossa 2/18 46 EKM näytteenotto-ohjeet 47 Litiumkloridi uusi varroantorjuntaaine? 48 Kevään odotusta 50 Pölytystä ja pölyttäjiä tutkimustuloksia maailmalta 52 Luomumehiläistarhaajaksi? 54 Mehiläiset ovat omenatarhoille yhä tärkeämpiä 55 Monipuolisesti mehiläisten ravintokasveista 56 Mehiläistuotteista iloa ihmisenkin terveydelle 58 Etikettisääntöjä hunajan markkinointiin 60 Mehiläisten arvostelusta apua jalostukseen 61 Mehiläiskasveja 62 Isle of Man en varroafri region i Irländska sjön 63 Mansaari varroaton alue Irlanninmeressä 64 Kirjauutuus kutsuu harrastamaan kimalaisia 65 Hyönteismies töissä ja vapaalla 66 Mehiläistutkimuksen uranuurtaja Seppo Korpela 70 vuotta 68 Lyhyesti-palsta 69 Pesäkohtainen tuki 2018 70 Kymenlaakson Mehiläishoitajainyhdistys ry 100 vuotta 71 Koulutusta ja kokouksia Kansikuva: Mehiläinen hakee siitepölyä voikukasta. Kuva Tarja Ollikka Tutkimuspalstalla perehdytään muun muassa auringonkukan pölytykseen. Sivu 50. Pekka Peltotalo vaihtoi luomutarhaukseen. Miten hoitomenetelmät muuttuivat? Sivu 52. Tietopaketti apiterapiaseminaarista. Sivu 56. Ahvenanmaalaiset kävivät tutustumassa mehiläishoitoon varroattomalla Mansaarella. Sivu 62. MEHILÄINEN 2018 Åsa Hägg Paino: Painotalo Plus Digital Oy, Lahti 2018 Jäsensivut: Emon merkitsemisväri 3 2018 viikko 23. Seuraavaan lehteen tulevat www.mehilaishoitajat.fi 2018 on punainen tekstimateriaalit ja ilmoitukset viimeistään käyt täjätunnus: sml@hunaja.net 2014 2015 2016 2017 08.05.2018! salasana: 42 medenhaku 43 4041 0089 Vaikeuksien kautta mehiläistarhaajaksi Lapsuudessa meille opetettiin, et tä pullukka pistävä karvapallo on mehiläinen, mut ta eihän se niin ollutkaan. Mehiläinen muut tuikin kimalaiseksi. Meillä Pohjois-Savossa mehiläisten hoito ei ole kovin tunnet tua. Ensimmäisiin mehiläisiin törmäsin joskus 1980-luvun vaiheilla, kun maksaruohossa oli outoja pörriäisiä, ja kuulin, et tä ne ovat aitoja ja oikeita mehiläisiä, jotka ovat peräisin seutumme ainoalta mehiläistarhaajalta. Itse päädyin mehiläistarhaajaksi aivan sat tumalta, kun näin paikallisessa lehdessä ilmoituksen mehiläistarhaajakoulutuksesta vuonna 2012. Olen aina ollut innokas oppimaan uut ta ja niinpä suuntasin mielenkiintoiselta kuulostavaan koulutukseen. Tarhaajan taival ei kuitenkaan alkanut aivan niin kuin oppikirjoissa opetetaan. Kirjoitan asiasta avoimesti, koska uusien tarhaajien on hyvä tietää, mitä kannat taa varmistaa vielä varmistuksen vuoksi. Ostin talveutetut pesät koulut tajan yhteisostotilauksen kaut ta, ja ne saapuivatkin lopulta usean viivästyksen jälkeen. Haet tuani pesät noutopaikasta pyysin opet tajanani toiminut ta naapuritarhaajaani avuksi pesien tarkistukseen. Meille kurssilaisille oli ennakkoon varat tu uudet emot, jot ta jaamme pesät heti alkuun. Tästä alkoivat murheet: pesät olivatkin jaokkeita sikiökakkuja vain 3 4 pesää kohti. Siis oppia aloit taville: ole tarkka kun ostat pesiä. Kesä meni kuitenkin varsin hyvin, kunnes syksyllä tuli tieto, et tä samoista yhteisostopesistä oli löytynyt esikotelomätää. Kaikkia kehotettiin ot tamaan näyt teet, ja niin kävi, et tä sama tilanne oli myös minulla kuten kaikissa muissakin samalta myyjältä tulleissa pesissä. Siis aloit telija: osta vain EKM:stä puhtaaksi testat tuja pesiä. Koulut tajille haluaisin lähet tää terveisiä, et tä olkaa reiluja ja rehellisiä koulutuksiin osallistuvia kohtaan. Viime keväänä kotipihaani tuli kolme henkilöä, jotka olivat aloit taneet mehiläistarhaajakoulutuksen ja halusivat kysellä tarhauksesta. Jutun jatkuessa he kertoivat, et tä olivat ostamassa mehiläispesiä yhteisostona. Kysyin, ovatko pesät EKM-testat tuja. Kurssilaiset katsoivat toisiinsa ja kysyivät, mikä on EKM. Mietin, eikö vieläkään ole opit tu mitään. Kehotin heitä ostamaan vain testat tuja pesiä oman alueen tarhaajilta. Olen todennut, et tä mehiläiset ovat yllät täviä, eikä koskaan tiedä, mitä tarhalla odot taa. Mehiläisten touhut pitävät aivot virkeänä, kun pohtii, kuinka pesässä vallitseva ongelma tulisi ratkaista. Sanotaan, et tä tähän hommaan hurahtaa, ja niinhän siinä käy, jos ei tule allergiseksi. Ehkä tämä on sellainen aikuisiän innostus, kun aikaa alkaa vapautua perhehyörinästä? Mut ta kuinka saisimme nuoret innokkaammin mukaan mehiläistarhaukseen? Siihen tulisi panostaa kunnolla. Mehiläistarhauksesta saatavat monimuotoiset luonnontuot teet tulisi myös pystyä hyödyntämään huomat tavasti paremmin kuin tällä hetkellä tapahtuu. Lisäksi meidän tulee tart tua pölyt täjien häviämiseen tarmokkaasti ja viedä niiden suojelua yhdessä eteenpäin. Valistaminen ja tiedot taminen pölyt täjien pelastamiseksi tulee olla SML:n ja jokaisen tarhaajan tehtävä! Arja Korhonen johtokunnan jäsen
AJANKOHTAISTA MEHILÄISHOIDOSSA 2/18 Kevään tarhatoimet Maaliskuun loppupuolella oli vielä hiljaista puhdistuslentorintamalla. Maritta Martikkala Pajun kukinta aloittaa mehiläisyhteiskunnan valtavan kasvupyrähdyksen. Oikea-aikainen osastojen lisäys ja parveilun estäminen kantavat hedelmää hyvänä hunajasatona. Varroan seuranta ja tarvittavien torjuntatoimien hoitaminen ovat tarhaajan tärkeimpiä tehtäviä. Kuluvana talvena on koettu kohtalaisen kovia pakkasia, ja pitkällä aikavälillä talvitappiot ovat suuremmat kovana pakkastalvena. Varroa on kuitenkin itsessään tai välillisesti suurin yksittäinen tappioiden aiheuttaja. Muiden syiden osuus selviää toukokuussa avautuvassa COLOSS-talvitappiokyselyssä. Kevättä on jo ilmassa ja päivät pidentyneet. Maaliskuun loppupuolella ei vielä puhdistuslentoilmoja ole ollut, mutta lähiviikkojen aikana puhdistuslennot lähtevät käyntiin.. Mehiläistarhaajan työt alkavat pohjien vaihdolla ja puhdistuksella. Samalla kun pesää nostaa, voi testata pesän painoa ja ruokkia mehiläisiä tarvittaessa. Sikiöinti alkaa puhdistuslennon jälkeen ja lisääntyy voimakkaasti, kun paju alkaa kukkia. Jos paju ei vielä kuki, ruoki puhdistuslennon jälkeen yhteiskuntaa, jolla on ruokavaroja alle 5 kg eli vähemmän kuin kaksi täyttä ruokakakkua. Kevätruokintaan käy parhaiten 50-prosenttinen sokeriliuos annettuna ruokintakehällä pieninä annoksina. Lentomehiläisten ainoa ruoka ja polttoaine on talviruoka tai hunaja. Keväällä mehiläispesää ei kannata turhaan aukoa. Pesän avaaminen Maritta Martikkala mehiläishoidon neuvoja Keväällä yhteiskunnan ruokavaroja voi tarkastella kurkistamalla reunakakkujen kakkuväleihin. Tyhjän reunakakun voi helposti poistaa ja laittaa tilalle ruokintakehän tai syksyltä talteen otetun ruokakakun talvipallon viereen. Tarvittaessa voi nälkäkuolemalta pelastamiseen käyttää myös sokeritaikinaa. Lentoaukko pienennetään puhdistuslennon jälkeen pieneksi, jotta yhteiskunta pystyy helpommin puolustautumaan mahdollisia ryöstäjiä vastaan. jäähdyttää pesää ja sikiöintilämpötilan nosto vaatii yhteiskunnalta suuria ponnistuksia. Lyhytaikainenkin lämpötilan lasku altistaa kalkkisikiölle ja muillekin mehiläistaudeille. Kun lämpötila on lähellä +15:tä astetta ja on tuuleton päivä, tarkista emon muninta ja ruokavarat ripeästi. Yhdistä pesä tarvittaessa vahvaan yhteiskuntaan. Kolmannen laatikon lisäys Langstroth-kalustolla on jo hunajalaatikkolisäys. Samoihin aikoihin myös parveilu alkaa olla ajankohtaista. Joskus aikainen lämmin kevät on saanut parvet liikkeelle jopa toukokuussa Etelä-Suomessa. Estä siis parveilu antamalla lisätilaa tästä eteenpäin mieluummin etuajassa. Aukeaman kuvat Tarja Ollikka Varroan kevättarkkailu Kun sikiöinti on lähtenyt hyvään vauhtiin ja talvimehiläiset vaihtuneet, määritetään punkkien luonnollinen kuolleisuus eli montako punkkia tippuu päivässä. Jos määrä on yli 2 punkkia vuorokaudessa, tee torjunta muurahaishapon pistekäsittelyllä. Varmista, etteivät muurahaiset pääse punkkilevylle. Kuhnurikehän asettaminen on ajankohtaista, kun pesälle annetaan lisälaatikko eli kun jokainen kakkuväli on täynnä mehiläisiä ja peittosikiöitä on yhteensä kaksi täyttä kakullista. Kuhnureiden poistaminen vähentää noin puolella syksyn punkkimäärää, joten peitettyjä kuhnuritoukkia kannattaa poistaa pesästä. Jos haluat käyttää kuhnuritoukkia elintarvikkeena, tarkista niiden tuotanto-ohjeet ja Eviran ohjeet kuhnureiden elintarvikekäytöstä. Karhuvahingot mahdollisimman pieniksi Ensimmäiset karhuvahingot mehiläistarhoilla ajoittuvat yleensä huhtikuulle. Karhuaitoja kannattaa siis kunnostaa heti kun mahdollista. SML:n karhukarttaan ilmoitetut vahingot auttavat oman alueen tarhaajia pysymään ajan tasalla karhutilanteesta, ja tarhaajat voivat näin paremmin ennalta ehkäistä lisävahinkoja. Saman alueen tarhaajien kannattaa hakea vahinkoperusteista poikkeuslupaa karhun kaatamiseen yhdessä, jos hakemisen perusteet täyttyvät. Jokainen ilmoitettu vahinko auttaa SML:a toimimaan niin, että karhuvahingot saadaan mahdollisimman vähäisiksi. Karhuvahinkojen ennaltaehkäisyä pyritään tehostamaan yhteistyössä Suomen riistakeskuksen kanssa muun muassa testaamalla erilaisia keinoja sähköpaimenen toiminnan parantamiseksi ja kokeilemalla vahinkoperusteisella poikkeusluvalla tapahtuvia karhunpyyntitapoja. Talvitappiot ja COLOSS-kysely Mehiläinen-lehdessä 1/2018 on vinkkejä talvella kuolleiden pesien kuolinsyiden arvioimiseen. Kannattaa tutkiskella sekä pesiä että omia muistiinpanojaan ja oppia kaikki, mitä opittavissa on. Talvitappioihin on lukuisia syitä, eikä syy aina edes sel- Kevään varroaseuranta onnistuu parhaiten laskemalla pohjalle pudonneiden punkkien määriä toukokuussa parin viikon ajan. Tehtävään tarvitaan punkkiverkkopohja tai pohjalle asetettava punkkiseula. viä. Kaikkia mehiläistarhaajia auttaa kuitenkin se, että syitä selvitetään ja niistä puhutaan. Kun kaikki sellaiset asiat, joihin tarhaaja itse voi vaikuttaa, ovat kunnossa, nähdään esimerkiksi huonon emomateriaalin eli geeniperimän aiheuttamat tappiot. Hyvä talvehtiminen lähtee heinäkuun lopun jälkeen tehtävistä ratkaisuista ja toimista. COLOSS-talvitappiokysely avautuu toukokuussa, ja kaikkien tarhaajien kannattaa vastata siihen. Kyselyn avulla kerätään kansainvälistä tilastoa ja tietoa tappioista ja niiden syistä. Suomessa kyselyä tehdään kah- Kuhnurikehäksi käy tavallinen kakkukehä, jonka alareunasta on kennosto poistettu, tai Farrar-kehä Langstrothlaatikkoon. Laita kuhnurikehä sikiöalan reunalle heti työläissikiöiden viereen. della rintamalla. Lassi Kauko soittaa henkilökohtaisesti omalle ryhmälleen, kaikki muut tarhaajat vastaavat kyselyyn SML:n sivuilta löytyvän linkin kautta. Jokainen vastaus on arvokas, ja kiitän jo etukäteen vastauksista. Tämänkeväinen COLOSS-kysely on käännösvaiheessa, ja sen avautumisesta tiedotetaan myöhemmin. Tänä keväänä kaikkien kyselyyn vastanneiden kesken arvotaan Mesimestarin lahjoittama ilmastoitu suojahaalari, jonka arvo on 120 euroa. (www.mesi.fi/tuotteet/ilmastoitusuojahaalari/) YHTEISTYÖSTÄ HYÖTYÄ TUTKIJOILLE JA TARHAAJILLE Coloss-kokouksessa Slovakiassa helmikuun alussa keskusteltiin tiedon jakamisesta tutkijoilta tarhaajille ja päin vastoin. Ensin tarhaajien tarpeet ja toiveet pitää saada selville, sit ten pohtia, miten tieto tarhaajien ja tutkijoiden välillä kulkee parhaiten. Sosiaalinen media on toisaalta valtava mahdollisuus, mut ta toisaalta myös todellinen haaste. Osallistujat olivat yhtä mieltä siitä, et tä tarvitaan luotet tava keskustelualusta, jossa voisi käydä kysymässä itseä askarrut tavia asioita ja saamassa tukea ja vahvistusta ajatuksilleen. Talvitappioryhmässä keskusteltiin talvitappiokysymyksistä, edellisen talven tappioista, siitä pitääkö kesätappiot laskea erikseen ja miten tulokset olisi julkaistava. Eri maissa käytössä olevia varroantorjuntakemikaaleja ja niiden jäämiä löytyy kaikista mehiläistuot teista. Samoin maanviljelyssä käytet täviä kasvinsuojeluaineita. Israelilaisessa tutkimuksessa löytyi jopa DDT:n hajoamistuotet ta. Makedonian edustaja esit teli mielenkiintoisen laskentatavan, jossa talvitappiot laskettiin myös euroina. Sillä siis selvisi, mitä tappioita tarhaajalle tulee menetetyistä ja myös heikentyneistä pesistä. 44 45
KUHNURITOUKKIEN TUOTTAMINEN ELINTARVIKKEEKSI 1. Aseta kuhnurikehä sikiöalan reunalle toukokuussa samalla, kun lisäät ensimmäisen laatikon. 2. Seuraa, milloin rakentaminen ja muninta kuhnurikennoihin alkaa. 3. Poista peitet tyjä kuhnurikennoja pesästä, kun toukat ovat jatkokäsit telyn kannalta sopivan ikäisiä. 4. Käsit tele kakkua ja toukkia aina niin kuin käsit telet elintarvikkeita. Älä koskaan laita kuhnurikehää maahan. 5. Jos kuhnurikenno rikkoontuu tai toukka muulla tavalla kuolee, se pilaantuu kuin tuore liha. 6. Ehjässä kennossa kuhnuritoukka säilyy elossa eikä ole kovin herkkä lämpötilan muutoksille. 7. Kerää kuhnurikakkupalat elintarvikkeiden kuljetukseen sopivassa laatikossa tuotantotiloihisi. 8. Laita kuhnurikakkupalat pakastimeen mahdollisimman nopeasti. 9. Säilytä kuhnuritoukat pakastimessa. 10. Lisää alkutuotantoilmoitukseesi kuhnuritoukat. 11. Torju varroaa vain luonnonhapoilla. Kevät torjuntaa ei voi tehdä. KUHNURITOUKKIEN PUHDISTAMINEN 1. Käsit tele jäädytet tyjä kuhnurikakkupaloja korkeintaan 0 C:n lämpötilassa. 2. Huoneenlämmössä kuhnuritoukat sulavat nopeasti ja pilaantuminen alkaa. Tällöin käsit telyaikaa on vain muutama minuutti. 3. Työskentele ripeästi. 4. Kuhnurikakut murskataan jäisinä, jolloin vaha murenee helposti, mut ta paljon vet tä sisältävät jäätyneet toukat säilyvät ehjinä. 5. Vaha saadaan erotet tua toukista marjanpuhdistusmenetelmillä eli marjanperkkaussiivilän avulla. Myös käsityötä tarvitaan vahapalasten puhdistuksessa. 6. Pergan puhdistukseen käytet täviä lait teita voi myös kokeilla kuhnuritoukkien puhdistukseen. Koneellisessa käsit telyssä toukat murskaantuvat helposti pienemmiksi palasiksi. 7. Käsit tele pieniä määriä kerrallaan, jot ta toukat eivät ennätä sulaa puhdistuksen aikana. 8. Ota mehiläisvaha talteen ja sulata omaan tarpeeseen. Katso myös Eviran Hyönteistuottajan muistilista ja Hyönteiset elintarvikkeena -ohje evira.fi-sivuilta Maritta Martikkala EKM: osta vain tutkitusti itiöttömiä yhteiskuntia 1. Ota näyte aina kun olet ostamassa mehiläisyhteiskuntaa. Näyt teen ot taminen ostotilanteessa on sekä ostajan et tä myyjän edun mukainen. Viikossa parissa yhteiskunta voi saada tartunnan ryöstön kaut ta ja tilanne muut tua ratkaisevasti. Tieto ei tässä tapauksessa lisää tuskaa vaan aut taa toimimaan oikealla tavalla hyvissä ajoin. Samalla säästyy kustannuksia. 2. Ota tavaksesi ot taa tarhauksestasi EKM-laboratorionäyte (hunajanäyte) säännöllisesti vähintään 2 3 vuoden välein, vaikka ei olisi syytä epäillä tautia. Esikotelomätänäyt teen tutkiminen säännöllisesti helpot taa taudin tunnistamista ajoissa. Myös pesien saneeraus onnistuu paremmin, jos se tehdään riit tävän ajoissa eli silloin, kun taudin oireita ei ole ja yhteiskunta on vielä vahva. 3. Lähetä näyte aina tutkit tavaksi, jos epäilet esikotelomätää tai löydät esikotelomätään viit taavia oireita pesästäsi. Esikotelomätänäyt teeksi otetaan hunajaa sikiöalan läheisyydestä. Hunajanäyte otetaan esimerkiksi valut tamalla hunajaa puhtaaseen lusikkaan tai kakulta suoraan näyteputkeen. Näytemääräksi riit tää noin 2 rkl hunajaa. Pieni vahamäärä ei hait taa tutkimusta. Kierrekorkillinen muoviputki tai muu tiivis rasia sopii näytepurkiksi. Älä lähetä näytettä muovipussissa. Lisäksi taudin oireita näyt tävästä pesästä voi leikata näyt teeksi palan sikiökakkua (5 x 20 cm) sellaisesta kohdasta, jossa on sairaita sikiöitä. Vain laboratorionäyte kertoo totuuden tauti-itiöistä. Itiöt voivat olla lepotilassa ja valmiina toimintaan jopa 70 vuot ta. Näyt teen avulla pystytään havaitsemaan itiöt jo pienestäkin hunajamäärästä. Eviralle tutkit tavaksi lähetet tävän näyt teen mukaan täytetään tutkimuslähete. Tarkista ajanmukaiset näytteenotto- ja lähetysohjeet Eviran internetsivuilta (www.evira.fi). Maritta Martikkala Kuvat Maritta Martikkala, Tuula Lehtonen Litiumkloridi uusi varroantorjunta-aine? Litiumkloridin tehosta varroaan on keskusteltu niin maailmalla kuin Suomen mehiläishoitopiireissä. Onkin hyvä luoda katsaus siihen, mitä asiasta nyt tiedetään. Litiumkloridin teho varroaa vastaan paljastui sattumalta. Hohenheimin mehiläistutkimuslaitoksessa Stuttgartissa Bettina Ziegelmann ryhmineen tutki joidenkin varroan geenien salpaamista. Tutkimuksessa mehiläisille syötettiin sopivaa RNA:ta, joka päätyi punkkeihin niiden imiessä mehiläisen veri-imunestettä. Teho osoittautui hyväksi, mutta niin kävi myös vertailuryhmässä, jonka saama RNA oli erilaista. Asiaa selvitettäessä huomattiin, että kokeessa käytettyjen RNA-valmisteiden valmistuksessa oli käytetty litiumkloridia, joka lopulta jatkotutkimuksissa osoittautui varsinaiseksi vaikuttavaksi aineeksi. Kokeissa todettiin, että litiumkloridin teho varroaa vastaan on hyvä. Jopa isoissa, noin 2 kilon painoisissa tekoparvissa teho oli yli 90-prosenttinen. Mehiläiset sietävät ainetta hyvin, tosin sikiöt eivät yhtä hyvin kuin aikuiset. Annostelu on helppoa, kun litiumkloridi voidaan antaa ruuan mukana. Jäämät ja kuluttajaturvallisuus selvitettävä Vaikka litiumkloridin teho varroaa vastaan on herättänyt maailmalla innostusta, ei sen käyttö ole kovin pian mahdollista. Ensin on selvitettävä sopiva lääkitysohje, jäämät ja sitä kautta kuluttajaturvallisuus. Voiko litiumkloridia käyttää vain sikiöttömiin pesiin, vai löytyykö sikiöille turvallinen mutta varroaan tehoava annostus? Onko käyttö mahdollista vain syksyllä vai voiko litiumkloridia antaa myös vaikkapa puhdistuslennon jälkeen? Vasta tällaisten selvitysten jälkeen valmisteiden rekisteröinti on mahdollista. Vesiliukoisena suolana litiumkloridi liukenee myös hunajaan, josta se ei poistu hajoamalla. Voisi ennakoida, että luvan ehtona olisi suurimman sallitun jäämäpitoisuuden määrittäminen. Valvontalaboratorioiden tulisi siis myös laajentaa valmiuksiaan. Jos kaikki edellytykset täyttyisivät ja käyttö olisi mahdollista, jäisi pohdittavaksi vielä aineen hinta. Litiumin kysyntä on kova. Suhteessa vaikkapa akkuihin tarvittavaan litiummäärään mehiläispesän annos on toki varsin pieni. Lassi Kauko LITIUM ILMOITA EPÄILYTTÄVISTÄ MEHILÄIS- JA PÖLYTTÄJÄKUOLEMISTA LIITTOON Jos vahva mehiläispesä heikkenee huomattavasti satokauden aikana tai pesän lentoaukon edessä on satoja kuolleita mehiläisiä, kyse saattaa olla myrkytyksestä. Ilmoita mahdollisista myrkytyshavainnoistasi tai -epäilyistäsi SML:n toimistoon (sml@hunaja.net) tai mehiläishoidon neuvoja Maritta Martikkalalle (maritta.martikkala@hunaja.net). Litium on alkalimetalleista kevein, se kelluu vedessä. Muita alkalimetalleja ovat esimerkiksi ruokasuolan osana tunnet tu natrium ja kalium. Litium on tärkeä akkuja paristoteollisuudessa, ja sitä käytetään myös lääkkeenä ihmisen kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa. Lääkekäytössä ero hoitavan ja myrkyllisen annoksen määrässä on melko pieni. Scientific reports 8, article 683 (2018): Lithium chloride effectively kills the honey bee parasite Varroa destructor by a systemic mode of action. Bettina Ziegelman et al. Asiaa on selostettu myös Deutsches Bienen Journalin numerossa 2/2018 sivulla 17. Maritta Martikkala T.O. 46 47
Vuoden mehiläistarhaaja Vuoden mehiläistarhaaja 2018 Lumitöihin lähdössä. tä. Lumensulatusta voi hyvin tehostaa kylvämällä tuhkaa tai hiekkaa pesien eteen hangelle. Kevättä tarhoilla: ruokintaa ja siivousta Kevään odotusta Kevät on aina vaikeaa aikaa sekä mehiläisille että mehiläishoitajille. Tänä vuonna talvi pitää pitkään otettaan. Mutta aina se valoisa kevät ja mehiläisten puhdistuslento sieltä tulee. Sen jälkeen alkavat taas työt tarhoilla. Kaikki laatikot ovat itse tehtyjä, koska niiden tekeminen on niin mukavaa hommaa. Kuvat Jouko ja Anne Mönkkönen T.O. Maaliskuussa pitää seurata sääennustetta tuleville päiville: Joko huomenna saa lähteä talsimaan lumikengillä mehiläistarhoille ja kaivamaan pesiä hangesta esiin mehiläisten puhdistuslentoa varten? Vai vieläkö hermot kestävät ja mehiläiset saavat olla jonkun aikaa rauhassa pesissään? Toisaalta plussan puolella olevat lämpötilat päivisin ja kylmät yöt kovettavat hangen niin kovaksi, että lumityöt vaikeutuvat, jos ne jättää liian myöhään. Mehiläispesien kiitoratojen puhdistusretkellä käännän lentoaukon edessä tuiskunsuojana olleen levyn lentolaudaksi pesän eteen, poistan hiirenestinverkon, kaivan lentoaukon suulta pois liikoja kuolleita mehiläisiä ja kuuntelen lentoaukosta, kuuluuko pesästä mehiläisten hurinaa. Usein mehiläisiä ilmestyy samalla lentoaukolle tutkimaan, kuka siellä kolistelee. Jos on aurinkoinen ja lämmin sää, saattaa pesän puhdistuslento joskus käynnistyä siinä samassa. Paljon helpommalla pääsisin, jos antaisin vain lumen sulaa pois itsestään ja mehiläisten lentää puhdistuslentonsakin itsekseen ajallaan. Eipä tarvitsisi sitten olla huolissaan siitä, että liian aikaisin avatun lentoaukon voi keväinen lumituisku vielä tukkia ja ilma loppua umpipohjaiselta pesälsa kevättä jo loppu, annan pesille takaisin niiltä hunajan oton aikaan pois viemäni ja varastoimani pergakakun tai parikin. Tällä lisäyksellä pesät saavat ruokittua yhden sukupolven mehiläisiä enemmän kuin odottamalla pajun kukintaa. Pajun kukinnan aikaan mehiläispesät ovat jo kovassa vauhdissa. Toivottavasti silloin on paljon hyviä lentoilmoja ilman hyytäviä tuulia ja aurinkoa piilottelevia pilviä. Silloin pääsee autollakin jo monelle tarhalle ja voi aloittaa pesien pohjien puhdistuksen. Mukanani on silloin pari puhdasta vaihtopohjaa tarhaa kohti. Jos vaihdettavissa pohjissa ei ole ulostetta, riittää puhdistukseksi yleensä raaputus ja lumipesu. Pohjaroskat kuolleine mehiläisineen ovat muuten parasta kompostiherätettä mitä tiedän. Likaisimmat ja kunnostusta kaipaavat puiset pohjat vien kotiverstaalle pestäväksi, huollettavaksi ja tervattavaksi. Aina pesää aukaistessa vaihdan myös tummempia tyhjiksi syötyjä ja huonompia kakkuja vaaleampiin puhtaisiin. Emon toimintaa tarkkailtava Pesien toiminnan tarkastukseksi varhain keväällä riittää pikainen kurkistus keskimmäisten kehien väliin taltalla auttaen. Jos näkyy peittosikiöitä, tietää että emo toimii. Siitepölyn kantaminen pesään juoruaa myös samasta asiasta. Sen, toimiiko emo kunnolla eli muniiko se munia, joista kehittyy työläismehiläisiä, näkee vain katsomalla pesään. Tai viimeistään silloin, kun kuhnureita lentelee pesään liian aikaisin keväällä. Mahoksi mennyt, pelkkiä kuhnureita muniva emo olisi vaihdettava mahdollisimman pian uuteen, tai pesä olisi yhdistettävä toiseen, etteivät mehiläiset mene hukkaan. Mutta mistä ottaa niitä kotimaisia aikaisia tai talveutettuja emoja? Kokemukseni ulkomaisista emoista Jos pesät ovat paksun lumen sisässä ennen puhdistuslentoa, en yleensä tutki pesien ruokatilannetta lumenkaivureissullani. Mutta heti puhdistuslennon jälkeen, kun lumi on sulanut sen verran, että pesien taakse mahtuu seisomaan, alan vertailla pesien painoja nostamalla niitä takareunasta. Kevyimpiin pesiin on myös kurkistettava sisään ja tarkistettava, paljonko talviruokaa on vielä jäljellä. Mukana on silloin aina kaiken varalta sokerilientä ja ruokintakehiä nälkäisille pesille jaettavaksi. Mutta jos viereisessä pesässä on ylimääräisiä talviruokakehiä, lainaan mieluummin ruokaa naapurille sieltä niin kauan kuin sitä riittää. Tästä eteenpäin pesien ruokatilanteesta on oltava huolestunut ainakin voikukan kukintaan saakka, joskus jopa juhannukseen asti. Nyt heti puhdistuslennon jälkeen ehtisi hyvin tekemään vielä oksaalihappotiputuksen punkkisimmille pesille ennen sikiöinnin alkamista. Kun leppä kukkii, sikiöinti on monessa pesässä jo varmasti alkanut. Sikiöt tarvitsevat lämpöä. Siksi supistan lentoaukkoa finnfoamista tehdyllä lentokiilalla, jossa on parin neliösenttimetrin kokoinen lentoaukko. Polystyreeni on sen verran pehmeää ainetta, että mehiläiset suurentavat itse lentoaukkoaan tarpeen mukaan kevään mittaan. Luomupesissä ei talvella saa olla muovia sisäpuolella. Minulla on talvella yläpohjaeristeen alapuolella kehien päällä kankainen liina, ja sen vaihdan tässä vaiheessa muoviin. Lepän siitepölyä mehiläiset eivät meillä päin yleensä saa kerättyä kovinkaan paljoa. Ja kun pesiin talveksi jäänyt siitepölykin on tässä vaiheesovat aika vaihtelevia. Ulkomaisella emolla vahvistettu pesä toimii usein hyvin yhden kesän, mutta osaako pesä lopettaa sikiöinnin riittävän ajoissa syksyllä ja osaako emo olla aloittamatta munintaa liian aikaisin seuraavana keväänä. Entäpä, jos opettelisin itse talveuttamaan edellisenä syksynä ylimääräisiksi jääneitä emoja pienissä jaokkeissa? Siihen tarkoitukseen tekaisin jätetavarasta parikymmentä jaokelaatikkoa, joihin mahtuu sisälle neljä kehää. Hinnaksi tuli liimapullon hinta, 20 euroa. Ruuvit otin tietenkin irti ja talteen heti liiman kuivuttua. Anne hoiti maalauksen. Kalusto Langstrothista Farrariksi Meidän tapamme langoittaa kehä ja kuhnurikehä farrarlaatikkoon. Jaokelaatikoita saa tehtyä halvalla. Laatikot, kehät ja jopa vahapohjukkeet olen tehnyt suurimmaksi osaksi itse. Ei siksi, että siinä olisi säästänyt kovin isoa summaa rahaa, vaan siksi, että niiden tekeminen on niin mukavaa hommaa. Samoja laatikoita ja kehiä olen työstänyt useita kertoja uudestaan. Ensin tein Langstroth-kalustoa. Osan laatikoista tein polystyreenistä. Kun siirryimme luomutuotantoon, muutin finnfoamista tehdyt laatikot sisäpuolelta vaneripintaisiksi. Seuraava muutosprosessi oli, kun kaikki laatikot ja kehät madallettiin sirkkelin avulla Farrar-korkuisiksi. Mutta saivatpahan laatikot joka kerta uuden kirkkaamman kerroksen maalia pintaansa. Kevyempään Farrariin siirtymisen takia ei tarvitse hankkia tai tehdä yhtään uutta laatikkoa. Kahdesta Langstroth-laatikosta kun saa helposti sahan, lisärimojen ja liiman avulla tehtyä kolme Farraria. Kehiä kyllä piti tehdä jonkin verran uusia. Siirtyminen LG:sta Farrariin -ohje aukeaa kiinnostuneille nikkareille kotisivuiltani: http://personal.inet.fi/koti/monkkosenmarjatila/mehilaishoitajat.html Apiterapiaa Maaliskuussa kävin Mikkelissä apiterapiaseminaarissa kuuntelemassa, mitä kaikkea voi hoitaa mehiläispesän tuotteilla. Tuttuja asioita venäjänkielisistä mehiläislehdistä. Meillä saunassa on jo vuosikausia ollut mukana hunajapurkki, johon on sekoitettu hienoa merisuolaa. Sitä kun sivelee iholleen löylyttelyn ajaksi, niin jopa kolotukset katoavat. Propoliksen pilleröintiin ei tarvita kallista laitetta. Talvitappioista en tiedä vielä. Toivottavasti ovat mahdollisimman vähäiset. Niistä kerrotaan sitten seuraavassa lehdessä. Jouko ja Anne Mönkkönen 48 49
Pölytystä ja pölyttäjiä tutkimustuloksia maailmalta Tällä kertaa tiedeuutisissa vieraillaan muun muassa mansikkaviljelmillä ja aasianherhiläistä vastaan puolustautuvilla mehiläispesillä. Ilmastonmuutos ja pölyttäjät Miten ilmaston lämpeneminen vaikut taa pölyt täjiin? Äsket täisessä vadelman pölytyskokeessa havaittiin, et tä ilman optimilämpötila mehiläisen pölytystyötä varten on 24 o C ja et tä lämpötilan vaihtelun vaikutus mehiläisiin on suurempi kuin kimalaisiin. Ruotsalaistutkimuksen aikana tarhamehiläiset tuottivat viljelmille riit tävän pölytyspalvelun, mut ta tilanne voi muut tua ilmaston lämmetessä ja luonnonpölyt täjien(kin) vähetessä. Yhdysvalloissa puolestaan on todettu Bombus terricola -kimalaislajin levinneisyyden siirtyneen yhä ylemmäs vuoristoon viime vuosikymmeninä. Ilmastonmuutoksen myötä Tutkimuksessa on todettu, että mehiläisellä ilman optimilämpötila vadelman pölytykseen on 24 o C. pohjoisten ja vuoristoisten alueiden eläin- ja kasvilajisto on muutoinkin ahtaalla kaikkialla maailmassa. Nielsen ym. Effects of competition and climate on a crop pollinator community. Agriculture, Ecosystems & Environment, elokuu 2017. Jacobson ym. Decline of bumble bees in northeastern North America, with special focus on Bombus terricola. Biological Conservation, tammikuu 2018. Tarhamehiläinen luonnonympäristöissä Mehiläiset pölyttävät pesän lähiympäristössä kukkivia mustikka- ja puolukkakasvustoja. Tarhamehiläisen tärkeys kasvinviljelyn kumppanina on tiedossa, mut ta mikä onkaan lajin rooli luonnonympäristöissä? Tätä selvitettiin niin sanotulla meta-analyysillä eli aiempien julkaistujen tutkimusten analyysillä. Selvityksessä oli mukana 80 kasvipölyt täjäverkoston rakenteen tarkastelua sekä 34 varsinaisen pölytystehokkuuden tarkastelua. Verkostojen kukkakäynneistä keskimäärin 13 prosenttia oli tarhamehiläisen tekemiä ja 5 prosenttia kasveista houkut teli ainoastaan tarhamehiläisiä. Toisaalta 33 prosenttia verkostoista oli sellaisia, joissa tarhamehiläistä ei havait tu lainkaan. Kasvilajien kohdalla vastaava luku oli 49 prosenttia. Keskimääräinen pölytystehokkuus ei eronnut vertailtaessa tarhamehiläistä ja muita pölyt täjiä, mut ta verkostokohtaisessa tarkastelussa tehokkain villipölyt täjä yleensä päihitti tarhamehiläisen. Mehiläinen oli vallitseva laji manneralueilla tehdyissä tutkimuksissa, luonnonpölyt täjät saarten verkostoissa. Hung ym. The worldwide importance of honey bees as pollinators in natural habitats. Proceedings of the Royal Society B, tammikuu 2018. Aukeaman kuvat Tarja Ollikka Tuulipölytteisten kasvien merkitys Moni tarhaaja ja luonnonystävä lienee havainnut, et tä mehiläinen ja muut mesipistiäiset käyvät tuulipölyt teisillä kasveilla kerätäkseen siitepölyä ja pesämateriaaleja. Äsket täin julkaistuun kirjallisuuskatsaukseen on koot tu tiedot yli 200 havaitusta kukkakäynnistä. Noin puolet käynneistä suuntautui heinille ja sarakasveille, ja mukana oli useita tärkeitä viljelykasveja, kuten riisi, maissi ja durra. Kaikkiaan kukkakäyntejä oli 101 eri kasvisuvulle. Kirjoit taja kaipaakin tuulipölyt teisten kasvien roolin huomioimista osana pölyt täjäystävällistä maatalout ta. Saunders. Insect pollinators collect pollen from wind-pollinated plants: implications for pollination ecology and sustainable agriculture. Insect Conservation and Diversity, tammikuu 2018. Mehiläistalous ja aasianherhiläinen Tutkijat ovat videoineet ensimmäistä kertaa mehiläisten puolustuskäyt täytymistä (ns. balling) aasianherhiläisiä (Vespa velutina) vastaan. Tässä puolustustavassa mehiläiset kerääntyvät herhiläisen ympärille tiiviiksi palloksi ja lämmit tävät tunkeilijaa niin, et tä herhiläinen kuolee. Alustavien tulosten perusteella puolustautuminen tuot taa myös konkreettista tulosta, eli pesiään puolustavat yhteiskunnat selviävät hieman muita pidempään. Aasianherhiläinen on Euroopassa tulokaslaji, joka käyt tää ravinnokseen Auringonkukalla tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että mitä lyhyempi oli kukkien kukkatorvi ja mitä korkeampi oli meden sokeripitoisuus, sitä enemmän kukissa kävi pölyttäjiä ja sitä enemmän kukkiin myös muodostui siemeniä. tarhamehiläisiä. Mehiläisyhteiskuntia on tähän asti pidet ty suhteellisen puolustuskyvyt töminä lajin hyökkäyksiä vastaan. Monceau ym. How Apis mellifera behaves with its invasive hornet predator Vespa velutina? Journal of Insect Behavior, tammikuu 2018. Muurarimehiläiset mansikan pölyttäjinä Yhdysvalloissa mansikkaviljelmiä voidaan pölyt tää kasvatet tujen Osmia lignaria -muurarimehiläisten avulla. Äskettäisessä kenttäkokeessa sekä mansikoiden koko et tä kasvunopeus olivat selvästi suurempia näiden erakkomehiläisten ansiosta. Lisäksi muurarimehiläiset munivat niille tarjottuihin keinopesiin mansikan kukit tua, joten menetelmän avulla voidaan vaikut taa seuraavankin vuo- Mehiläiset käyvät keräämässä varhain keväällä kukkivasta tuulipölytteisestä lepästä siitepölyä, jos sääolot sen sallivat. den pölytystarpeisiin. Osmia lignarian kasvat taminen on kohtuullisen helppoa ja lajin lentomatka lyhyt muurarimehiläiset pölyt tävät näin ollen juuri halut tua kasvustoa. Horth & Campbell. Supplementing small farms with native mason bees increases strawberry size and growth rate. Journal of Applied Ecology, maaliskuu 2018. Auringonkukkatutkimuksia Pölyt täjien ja viljelymenetelmien yhteisvaikutus viljelykasvien sadonmuodostuksessa on kiinnostava kysymys. Auringonkukalla tehdyssä kokeessa saatiin paras pölytystulos keskimääräisellä typpilannoitustasolla. Toisessa auringonkukalla tehdyssä työssä tutkittiin pölytystuloksen yhteyt tä kukkien rakenteeseen ja meden koostumukseen. Tuloksena oli, et tä mitä lyhyempi oli kukkien kukkatorvi ja mitä korkeampi oli meden sokeripitoisuus, sitä enemmän kukissa kävi pölyt täjiä ja sitä enemmän niihin myös muodostui siemeniä. Tamburini ym. Pollination benefits are maximized at intermediate nutrient levels. Proceedings of the Royal Society B, elokuu 2017. Malliger & Prasifka. Bee visitation rates to cultivated sunflowers increase with the amount and accessibility of nectar sugars. Journal of Applied Entomology, elokuu 2017. Eeva-Liisa Korpela 50 51
LUOMUMEHILÄISTARHAAJAKSI? Mitä luomumehiläistarhaus vaatii ja kannattaako se? Mehiläishoitaja Pekka Peltotalo kertoo, miksi hän siirtyi luomuun ja mikä tarhauksessa muuttui. Millainen tila ja mehiläistarhaus sinulla on? Minulla on pieneksi jäänyt, 47 hehtaarin kasvinviljelytila. Viljelyssä on nurmia, joissa on mukana esimerkiksi apilaa ja valkomesikkää. Viljelykierrossa mukana on myös härkäpapua. Mehiläisten satoalueella 70 80 prosenttia on luonnonkasveja. Loput ovat ympäristötuen ehtojen mukaan viljeltyjä peltoja. Useimpina vuosina pääsato tulee villivadelmasta, maitohorsmasta, pihlajasta ja mesikasteesta, viime vuonna merkittäviä olivat myös hernekasvit. Yhden tarhan lentopiirissä 1,5 km säteellä on toisen tilan rypsiä tai rapsia. Vain tämän tarhan lentopiiristä noin puolet on peltoa. Milloin olet siirtynyt luomuun ja miksi? Tein hakemuksen luomutarhaukseen siirtymisestä maaliskuussa 2011, ja ensimmäinen luomuhunajasato oli kesältä 2012. Hain parempaa kannattavuutta ja korkeampaa hintaa hunajalle. Tarhausalueeni soveltuu hyvin luomutarhaukseen kaupunkeihin ja vilkkaisiin teihin on pitkä matka. Onko luomu ollut sinulle hyvä ratkaisu? Ei ole kaduttanut, myyntikanavia on tullut vähitellen riittävästi. Niitä ovat suoramyynti, REKO, muut markkinatapahtumat, pienet elintarvikemyymälät ja tilapuodit. Kuluttajat suhtautuvat luomuhunajaan positiivisesti, ja moni valitsee esimerkiksi messuilla juuri sitä. Mikä omassa tarhauksessasi muuttui? Siirtymäaikana vahakakut piti vaihtaa luomuun. Sen jälkeen oma vaha on käytetty aina uudelleen. Aikaisemmin käytin talviruokana valmista sokeriliuosta, luomusokerista se pitää itse valmistaa. Nostelua on enemmän, koska luomusokeri myydään 25 kilon säkeissä. Otin uudelleen käyttöön puukaluston. Eristetyt puuosastot olivat minulla vuosia varastossa, kun käytin kevytpesiä. Pesien siirtoon tarvitaan nyt kaksi, koska puuosastot ovat painavia. Vuosittain tehdään lisäksi luomutarkastus, josta ilmoitetaan noin viikkoa aiemmin. Tein aikaisemmin lisäksi pölytyspalvelua tavanomaisesti viljellyille marjatiloille. Lopetin sen, koska niiden tarhojen hunajaa ei hyväksytty luomuun. Varastokirjanpito oli minusta liian työlästä. Miten luomuhunajan hinta eroaa tavanomaisesti tuotetusta? On siinä pieni hintaero, silti moni myy tavanomaista hunajaansa kalliimmalla kuin minä. Myyn hunajan pakattuna, mikä parantaa myös kannattavuutta. Mikä luomussa maksaa? Ruokintasokerin hinta on kuivana sokerina keskimäärin 1,30 e/kg + alv 14 %. Vuosittainen luomutarkastus on maksanut viime vuosina kestonsa mukaan 200 300 euroa. Alussa myös luomuvahasta tuli kuluja. Mitä luomutarkastuksiin kuuluu? Ensimmäinen tarkastus oli perinpohjainen: laskettiin pesät ja käytiin jokaisella tarhalla. Nyt tarkastus voidaan tehdä enimmäkseen pöydän ääressä. Katsotaan varastokirjanpito, kokonaispesämäärä tarkastushetkellä, lingottu hunajasato, hunajat varastossa, myyntimäärät, ruokintasokeri, vahapohjukkeet, varroan ja tautien torjunta ja ennaltaehkäisy sekä eläintenhoitosuunnitelma. Kuvat Tarja Ollikka Mitä tulee ottaa huomioon, kun haluaa aloittaa luomutarhauksen? Kannattaa ottaa selvää, mikä on viimeinen hakupäivä keväällä, jotta sitä seuraava sato on luomua. Talveutussokerin voi ostaa joltain isolta luomutuottajalta, samoin vahapohjukkeita. Luomupohjukkeita saattaa olla huonosti saatavilla. Tällöin voi hakea poikkeuslupaa tavanomaisille pohjukkeille. Virpi Aaltonen Vuonna 2017 luomutarhausta harjoitti 61 mehiläistarhaajaa. Luomussa oli 4 079 yhteiskuntaa eli vajaat 8 prosenttia Suomen mehiläispesistä. Alueellisesti eniten luomutarhausta harjoitettiin Pohjois-Karjalassa ja Keski-Suomessa. LUOMUMEHILÄISHOIDON MUISTILISTA Luonnonmukaisesti tuotetuksi hunajan tekevät lähinnä mehiläisten keruualueet, pesissä käytetyt materiaalit ja luomutalveutussokeri sekä tarhaajan kuuluminen luomuvalvontajärjestelmään. Luomutarhauslupaa tulee hakea ELY-keskuksesta vähintään 12 kk ennen aloit tamista. Sopiva aika on ennen kevään lentokauden alkua. Luomuvalvonta kuuluu Eviralle. Mesi- ja siitepölylähteiden tulee olla kolmen kilometrin säteellä pääasiassa luonnonvaraisia kasveja, luomuviljeltyjä kasveja sekä ympäristötuen ehtojen mukaan viljeltyjä kasveja. Tarhojen tulee sijaita vähintään kolmen kilometrin etäisyydellä saastelähteistä, kuten kaatopaikoista, jät teenpolt tolaitoksista, teollisuuslaitoksista ja erit täin vilkasliikenteisistä teistä. Uusiin pohjukkeisiin tarvit tavan mehiläisvahan on oltava peräisin luomutarhauksesta. Uusissa tarhoissa ja siirtymävaiheen aikana voidaan käyt tää tavanomaista kuorimavahaa, mikäli luomuvahaa ei ole saatavilla. Emojen siipiä ei saa typistää, ja mehiläistuot teita kerät täessä mehiläisiä tulee käsitellä varoen. Talveut tamiseen saa käyt tää vain puupesiä, satokaudella käytössä voi olla myös kevytpesiä. Tarhaajalla voi olla yleensä vain luomutuotantoa. Pölytyspalvelu on kuitenkin poikkeus. Luomutuot taja voi tuot taa tavanomaista hunajaa pölytyspalvelussa olevilla pesillään, mut ta hunaja on pidet tävä erillään luomuhunajasta. Eviran luomumehiläishoidon ehdot: www.bit.ly/luomuehdot Marja Komppa 1. 2. 3. 4. 5. MITÄ TEET, KUN KARHU ON KÄYNYT TARHALLA Dokumentoi tapahtuma ja ilmoita sekä tapahtumakunnan maaseutuasiamiehelle 1, että paikalliselle petoyhdyshenkilölle 2. Maaseutuasiamiehen pitää nähdä vahinko, jot ta voit saada korvausta. Jos virkamiehiä ei saa tarhoille kohtuullisessa ajassa, ota valokuvia vahingosta ennen kuin kasaat pesät pois. Säästä kaikki selvät merkit karhuista: kynnenjäljet kakuissa ja osastoissa ja tassunjäljet maassa. Korvauksen maksamisen edellytyksenä on, et tä ulkopuoliset voivat varmistaa, et tä asialla on todella ollut karhu. Petoyhdyshenkilöltä saat ajanmukaista tietoa alueella liikkuvista karhuista ja apua ja ohjeita sekä yhteyden alueen metsästäjiin. Ilmoita vahingosta myös SML:ään. www.mehilaishoitajat.fi/mehilaishoitajille/karhut/ karhuvahinkojen-ilmoituslomake/ Aitaa tarha ja mahdolliset lähitarhat sähköaidalla. Tilaa aitatarpeet Farmcompilta (+358 9 7744 970). Hyvät ohjeet aidan tekemiseen löytyvät täältä: www.mehilaishoitajat.fi/mehilaishoitajille/karhut/ aitausohjeet-mehilaistarhoille/ Hae korvausta karhuvahingosta, vaikka vahingot olisivat pieniä. Jos vahingot ovat toistuvia ja alueella on paljon mehiläisiä, hae vahinkoperusteista poikkeuslupaa vahinkoa aiheut tavan karhun poistamiseen. Karhuongelmissa voit ottaa myös yhteyttä Maritta Martikkalaan: 050 3030 890 marit ta.martikkala@hunaja.net 1 Etsi yhteystiedot oman kunnan verkkosivuilta 2 ht tps://riista.fi/riistahallinto/yhteystiedot/yhteystietohaku/ Lisää tietoa karhuvahinkojen ehkäisystä löydät internetissä olevasta oppaasta: Petovahinkojen ennaltaehkäisy alkutuotantotilallisille. (www.petohanke.fi) 52 53
Mehiläiset ovat omenatarhoille yhä tärkeämpiä Monipuolisesti mehiläisten ravintokasveista Kuvat Virpi Aaltonen SML:n pölytyspalveluseminaarit järjestettiin tänä keväänä Salossa ja Hämeenlinnassa. Salossa keskustelua herätti esimerkiksi omenan tiheäviljely ja sen luomat uudenlaiset pölytystarpeet Omenanviljelijöille pölyttäjät ja niistä maksettava korvaus ovat itsestäänselvyys, vaikka hinta saattaa joskus kirpaista maksaessa. Salon pölytyspalveluseminaariin osallistunut rypsinviljelijä sen sijaan totesi, että SML:n suosittelema korvaus olisi viljelijälle aivan liikaa. Kokenut pölytyspalvelun tuottaja Aimo Nurminen vahvisti saman: mehiläistarhaajan ja rypsinviljelijän tarpeet eivät kohtaa. Pohdittiinkin, että korvaussuosituksia voitaisiin sopia enemmän kasvilajikohtaisesti. Pölytyspalvelussa painajainen on, että mehiläiset eivät lennä kasvin kukinta-aikaan tai valitsevat jonkun toisen mesikasvin. Omenalla on ihan tavallinen tilanne, että mehiläiset keräävät ensin pajusta hyvin siitepölyä, ja kun omenankukat aukeavat, tulee huono sää ja mehiläiset pysyvät pesissään. Kukaan ei ole silti koskaan kieltäytynyt maksamasta pölytyspalvelusta, Nurminen kertoi. Kimalaiset koetaan pölytyspalvelussa monesti mehiläisten kilpailijoiksi, mutta Aimo Nurminen näkee asian toisin. Meillä ei ole varaa sorsia kimalaista. Se on Suomen tärkein pölyttäjä. Säästyn myös monelta kritiikiltä, kun kimalaiset hoitavat pölytystä omenatarhoilla huonolla säällä. Salon pölytyspalveluseminaariin saapui reilut parikymmentä kiinnostunutta. Puhujina kuultiin SML:n tutkimuskoordinaattori Eeva-Liisa Korpelaa, mehiläistarhaaja Aimo Nurmista (vasemmalla) sekä omenanviljelijä Jani Jokista Tammiluodon puutarhasta (oikealla) ja Toni Rahkosta Rahkosen hedelmätarhalta. Nurminen pitää mehiläisensä omenatarhoilla pysyvästi, sillä ne tuntuvat kärsivän siirtelystä. Omenanviljelijät Jani Jokinen ja Toni Rahkonen painottivat, että viljelijät suhtautuvat avoimesti muiden mesikasvien istuttamiseen tarhoilleen. Esimerkiksi valkoapila voisi olla hyvä vaihtoehto, joka kestää myös traktorin alla. Pähkinäpensasta voi istuttaa omenatarhojen laitamille. Voikukkiakaan ei tarvitse niittää, sillä ne tuottavat mettä aamulla, omena vasta iltapäivän puolella. Jani Jokisen Tammiluodon puutarhassa on ollut aina mehiläisiä, ja Jokinen on havainnoinut, että ne pölyttävät 75 80 prosenttia omenoista. Suurin haaste on sää: viileys, sateet ja tuulisuus kukinta-aikaan. Uusi haaste on tiheäviljely, johon omenanviljelijät ovat siirtymässä. Kun puita oli ennen 800/ha, nyt pilarimallisia puita on yli 3 000/ha, ja tilakoot kymmeniä hehtaareja. Pölytyspalveluun muutos vaikuttaa siten, että tarhapaikkojen valinnasta tulee entistä tärkeämpää ja pölyttäjiä tarvitaan paljon lisää ehkä kolminkertaisesti. Toni Rahkonen arvioikin, että hän käyttää jatkossa myös kimalaisia täydentämässä mehiläisten työtä. Kokemusta tiheäviljelyn ja pölyttäjien suhteesta ei Suomessa vielä ole, ja viljelijät kaipasivatkin tutkimusta aiheesta. Virpi Aaltonen Tarja Ollikka Mesikasviseminaarissa esiteltiin monta tapaa suosia pölyttäjiä maatiloilla. Mesikasviseminaarissa Huittisissa pohdittiin mehiläisten ravintokasveja monelta kannalta. Aluksi Jaana Laurila Satafood Kehittämisyhdistyksestä esitteli peltoviljelyyn soveltuvia mesikasveja ja esimerkkejä pölyttäjien suosimisesta ruotsalaisilla maatiloilla. Ruotsissa mesikasvustoja perustettu jo pitkään Ruotsissa maatalousympäristön monimuotoisuuden lisäämiseksi ja pölyttäjien eteen on tehty töitä jo pitkään. Mesikasvustoja on perustettu peltojen reunoille ja suuria lohkoja on halkaistu mesikasveilla kylvetyillä kaistoilla. Peltojen reunaan sijoitetuilla mesikasvikasvustoilla on myös muotoiltu epäsäännöllisiä lohkoja helpommin viljeltäviksi. Lisäksi pelloille on jätetty olkipaaleja luonnonpölyttäjien keinopesiksi. Tällaisilla toimilla viljelijä-mehiläistarhaaja voi vaikuttaa hunajasatoonsa, mutta myös parantaa hyönteispölytystä vaativien viljelykasviensa satoja. Samalla tarhamehiläisten ja luonnonpölyttäjien elinolot paranevat. Maaliskuussa pidetty mesikasviseminaari keräsi Huittisten kaupungitalolle salin täyteen kiinnostuneita kuulijoita. Peltoluonto monipuolipuoliseksi mesikasviviljelmillä Sebastian Sohlberg Malmgård Riistasiemen Oy:stä esitteli ajatuksia riistanhoidon ja mehiläistalouden yhteistyön hyödyistä. Riistasiemenellä on pitkäaikaista kokemusta peltoluonnon monipuolistamisesta, riistan- ja maisemanhoitokasvien siementen kaupasta ja viljelykokeisiin perustuvasta tuotekehittelystä. Osa heidän tuotteistaan on sellaisenaan hyviä mesikasviviljelmiin, ja uusia seoksia tuotetaan asiakkaiden tarpeiden mukaan. Sohlbergin mielestä peltoaukealla on tilaa kaikille. Tällä hän viittaa erilaisiin kaistoihin ja kasvustoihin sekä niiden houkuttelemiin hyönteisiin ja eläimiin. Hän kannusti mehiläistarhaajia yhteistyöhön viljelijöiden kanssa ja jopa ottamaan hoitaakseen mesikasvustojen kylvön, kuten metsästäjätkin tekevät riistapelloilla. Jos kylvettävät lohkot ovat pieniä ja muodoiltaan epäsäännöllisiä, kylvön voi tehdä käsin sirotinlaitteella tai mönkijällä avustaen muokattuun tai rikottuun maahan. Pintakylvön jälkeen pelto jyrätään. Mehiläisiä maatiloilla -hankkeessa vietettiin pellonpiennarpäivää Aurassa kesällä 2017. Kukkajatkumot auttavat pölyttäjiä SML:n tutkimuskoordinaattori Eeva- Liisa Korpela kannusti osallistujia monimuotoisuuden huomioimiseen niin peltoviljelyn kuin luonnonkasvienkin osalta. Intensiivinen maankäyttö heikentää pölyttäjien elinoloja. Monipuoliset kukkivat kasvustot myös perustetut auttavat pölyttäjiä ja luovat niille tarpeellista kukkajatkumoa. Teksti Jaana Laurila ja Jukka Saarinen, Satafood Kehit tämisyhdistys ry, sekä Jenni Tanski, Hunajaluotsi Oy Kirjoittajat työskentelevät Mehiläisiä maatiloille -hankkeessa, jonka kohdealueet ovat Varsinais-Suomi, Satakunta ja Pirkanmaa. Hanke jatkuu vuoden 2018 loppuun. Sitä rahoittavat Manner- Suomen maaseudun kehittämisohjelma edellä mainittujen ELY-keskusten kautta sekä Hunajayhtymä Oy. Tilaisuuden esitykset ovat luettavissa internetissä: www.satafood.net/hankkeet/mehilaisia-maatiloille/ Kuvat Jenni Tanski 54 55
Siitepölyä, pergaa ja propolista. Mehiläistuot teista iloa ihmisenkin terveydelle Romanialainen apiterapiaan perehtynyt lääkäri Cristina Aosan jakoi SML:n apiterapiaseminaarissa suorastaan hengästyttävän määrän tietoa mehiläispesän tuotteiden käytöstä terveyden hoitamiseksi. Suomen nuoriso-opiston seminaarisali Mikkelissä oli täpötäynnä, kun Cristina Aosan aloitti kaksipäiväisen luentourakkansa apiterapiasta. Ensiksi puhuttiin propoliksesta. Aosan käyttää propolisuutetta kaikenlaisiin iho-ongelmiin, kuten palovammoihin, haavoihin ja sieni- tai bakteeri-infektioihin. Palovammassa propolis estää vamman leviämistä ja tulehtumista ja vähentää kipua. Hunaja on yhtä tehokasta, mutta potilaalle tahmaamaton tuote on helpompi. Propolis tyrehdyttää Aosanin mukaan verenvuotoa, ja hän kertoo käyttävänsä sitä yhdessä saven kanssa jopa pienissä leikkauksissa. "Kerran luokseni tuli maalla mies, joka oli lyönyt kirveellä jalkaansa. Minulla ei ollut siellä steriilejä välineitä, joten steriloin ompeluvälineet propoliksella ja käytin haavaan propolista ja savea tyrehdyttämään verenvuotoa ja estämään tulehdusta. Eikä haava tosiaan tulehtunut." Joskus haavaa pitkään hoidettaessa parantuva iho saattaa jossain vaiheessa turvota ja kutista. Silloin Aosan pitää pienen tauon propoliksen käytössä ja rauhoittaa ihoa öljyllä ja yrteillä. Propolis kuivattaa, joten Aosan suosii propolisvoidetta tai hunajaa uutteen sijaan silloin kun kuivuminen ei ole toivottavaa. Sekoita propolisuute hunajaan Seminaariyleisö pääsi tutustumaan monipuolisesti erilaisiin apiterapiatuotteisiin. Tässä Sari Alastalo-Kopra ja Anu Häikiö tutkivat propolisuutepurkkeja. Propolisuutetta käytetään sisäisesti esimerkiksi erilaisiin hengitysteiden ongelmiin. "Jos minusta tuntuu, että olen kylmettynyt, otan propolissnapsin", Cristina Aosan kertoo. Jotta propolis ei ärsyttäisi kurkkua, sen voi sekoittaa hunajaan. Hunaja myös voimistaa Aosanin mukaan propoliksen vaikutuksia. Veteen hän ei propolista sekoittaisi, kuten meillä monesti tehdään, sillä iso osa jää lasin reunoille ja menee hukkaan. Romaniassa propolisuutteella voidaan hoitaa myös vakavista sairauksista, kuten MS-taudista, kärsiviä potilaita. Propolista voidaan myös hengittää, ja itse asiassa seminaarin osallistujatkin hengittelevät sitä huoneen nurkassa olevan Propolair-laitteen kautta. Laitteen sisällä on kiinteää propolista, jota haihdutetaan lämmön avulla ilmaan. "Minulla on työhuoneessani myös tällainen, joten potilas huomaa tuoksun heti sisään tullessaan ja paranee jo puoliksi", Cristina Aosan nauraa. Propoliksen haihduttamista ilmaan on Aosanin mukaan kokeiltu Italiassa päiväkodissa, ja sen käyttöönoton jälkeen sairaudet ja poissaolot vähenivät 70 prosenttia. Cristina Aosan on kehitellyt lisäksi vesipohjaisen propolisvalmisteen. Sitä hän käyttää ennen kaikkea limakalvoille: silmiin, korviin ja nenään. Se sopii esimerkiksi silmien kosteutukseen, samoin kuin juokseva hunaja. Aosan kokeileekin kahdelle seminaarin osallistujalle hunajaa ja propolistippoja silmiin. Varovaisuutta siitepölyn säilömisessä Siitepöly sisältää runsaasti keholle hyödyllisiä aineita, kuten proteiineja, entsyymejä, vitamiineja ja maitohappobakteereja. Entsyymit ja vitamiinit ovat herkkiä kuumuudelle, joten Cristina Aosan kehottaa kuivaamaan siitepölyn hellävaroen. Itse hän suosii tuoreena pakastettua siitepölyä. "Siitepöly on pilaantumiselle arkaa, joten se on otettava keräimestä vähintään päivittäin ja pakastettava heti. Jääkaapissa siitepölyä voi säilyttää joitain päiviä, kun sitä ei pakkaa tiiviisti." Siitepöly on hyväksi suolistolle ja sitä kautta koko keholle, ja se piristää myös mieltä. "Todellista superfoodia", Aosan kehuu. Koska siitepöly- SML:n apiterapiaseminaarin puuhanaiset Maritta Martikkala ja Anneli Salonen keskellään kouluttajana toiminut lääkäri ja apiterapeutti Cristina Aosan. Aosan on myös Apimondian apiterapiakomitean jäsen. hiukkasissa on kova kuori, hän suosittelee, että siitepöly liuotetaan esimerkiksi itsepuristettuun hedelmä- tai vihannesmehuun. Siten mahdollisimman iso osa siitepölyhiukkasen sisällöstä pääsee ph-muutoksen vaikutuksesta ituaukkojen kautta ulos. Cristina Aosan huomauttaa, ettei mehiläistuotteissa ole ihmisten hormoneja, joten niistä ei aiheudu hormonaalisia ongelmiakaan. Allergiaa mehiläisten keräämää siitepölyä kohtaan voi esiintyä ihmisillä, joilla on monia ruoka-aineallergioita. "Siitepölyallergiat eivät sen sijaan ole yhteydessä mehiläisten keräämään siitepölyyn, sillä mehiläiset eivät juuri kerää tuulipölytteisten kasvien siitepölyjä. Jos kuitenkin epäilee allergiaa, kannattaa aloittaa siitepölyn kokeileminen hyvin pieni määrä kerrallaaan." Perga imeytyy siitepölyä paremmin Pergaa Aosan kuvailee mehiläisten esisulattamaksi siitepölyksi: siitepölyhiukkasten kova kuori rikkoutuu maitohappokäymisen aikana ja sisältö pääsee ulos. Siksi pergaa voi syödä sellaisenaan, ja se imeytyy hyvin. Siinä on enemmän aminohappoja, vitamiineja ja entsyymejä kuin siitepölyssä. Se myös säilyy hyvin jääkaapissa. Pergan huono puoli on, että sitä ei saa pesästä paljon, joten se on kallista. Pergaa hän suositteleekin potilailleen vakavammissa tilanteissa, kun potilas tarvitsee kipeästi ravinteita, mutta ruuansulatus ei toimi kunnolla. Pergaa voi ottaa 2/3 siitä, mitä siitepölyä. Silloin annos on suunnilleen sama. Cristina Aosan pitää pergaa siitepölyn tavoin piristävänä, mutta yleisöstä kommentoidaan, että perga tuo päinvastoin hyvän unen. "Ehkä tämä on suomalainen erikoisuus", Aosan nauraa ja toteaa, että kokeilee jatkossa pergaa myös omille potilailleen unettomuuden hoitoon. Hunajaa haavoihin ja hierontaan Propoliksen ohella Cristina Aosan käyttää haavojen hoidossa hunajaa aivan tavallista hunajaa. Steriloitu hunaja saa hänet pyörittelemään silmiään. "Käyttäkää paikallista, tuntemaanne tai itse tuottamaanne hunajaa. Esimerkiksi manukahunajasta ette oikeasti tiedä, mitä purkki sisältää." Ensimmäisen päivän päätteeksi Aosan myös näyttää hunajahierontaa. Koko selän hieromiseen hän käyttää vain teelusikallisen hunajaa. "Selkä on hyvä laaja alue, jonka kautta kehosta voidaan poistaa kuona-aineita. Hierontaa voi kuitenkin tehdä myös vaikkapa selluliittialueille. Heti ruuan jälkeen hierontaa ei kannata tehdä, jotta ruuansulatus pääsee ensin tekemään rauhassa työnsä." Cristina Aosan hieroo keinuvalla, rullaavalla liikkeellä. Hieronta voidaan hänen mukaansa tehdä myös nappaamalla selästä kiinni sormilla kuppityyliin tai hieroa kaikki sormenpäät yhdessä. Lapsia hierontaan vain hyvin varovasti sormenpäillä. Hunaja imeytyy ihoon nopeasti, ja hierojan käsiin jää ihosta taikinamaista möhnää. Hierontaa ei silti kannata tehdä hanskat käsissään. "Kontakti on hieronnassa tärkeää. Siinä välittyy se, mitä haluat toiselle ihmiselle tehdä." Virpi Aaltonen, teksti ja kuvat Seminaarissa valmistettiin siitepölyjuomaa, jota tarjoilivat Stanislav Jaš ja Anneli Salonen. Yksi annos siitepölyjuomaa sisältää puolikkaan sitruunan mehun, 10 teelusikallista siitepölyä ja pari desiä vettä. Juoman annetaan tekeytyä 20 minuuttia ennen nauttimista. 56 57
Kuvat Tarja Ollikka ETIKETTISÄÄNTÖJÄ hunajan markkinointiin Hunajaetiketit ovat varsinainen villi länsi, totesi eräs tuore mehiläistarhaaja SML:n Facebook-sivuilla. Tarpeellisia tietoja voi puuttua ja toisaalta omaa hunajaa saatetaan markkinoida harhaanjohtavilla termeillä. Pieni kertaus etikettisäännöistä onkin paikallaan. Hunajapakkauksista on löydyttävä tietyt tiedot. Pakollisia merkintöjä ovat elintarvikkeen nimi, sisällön määrä, vähimmäissäilyvyysaika, elintarvike-erän tunnus tai parasta ennen -päiväys, alkuperämaa, varoitusmerkintä ja pakkaajan tiedot. Yleensä tekstit pitää olla sekä suomeksi että ruotsiksi, mutta mikäli pakkausta myydään vain jonkin yksikielisen kunnan alueella, tietoja ei tarvitse kääntää toiselle kotimaiselle kielelle. Pakolliset tiedot on merkittävä pakkaukseen näkyvään kohtaan helposti luettavalla ja pysyvällä tavalla vaikkapa tarrakiinnitteisellä etiketillä. Esimerkiksi purkkiin narulla kiinnitetty lappu ei välttämättä pysy mukana paria vuotta. Tiedot on kirjoitettava vähintään 1,2 mm:n korkuisella tekstillä. Pienissä pakkauksissa tekstin korkeudeksi riittää 0,9 mm. Monikukkahunajaa Moision tilalta Yksinkertaisimmillaan hunajapakkauksessa myydään hunajaa. Nimeä voidaan kuitenkin tarkentaa alkuperän mukaan ja se kannattaakin tehdä varsinkin, kun myydään lajihunajaa. Purkin kyljessä voi siis lukea myös monikukkahunaja, mesikastehunaja tai vaikkapa kanervahunaja. Toinen alkuperän peruste on tuotantopaikka: kaupunkihunaja, hillasuonhunaja, Harman tilan hunaja tai Hunaja PAKOLLISIA MERKINTÖJÄ OVAT: elintarvikkeen nimi, sisällön määrä, alkuperämaa, varoitusmerkintä pakkaajan tiedot. vähimmäissäilyvyysaika, parasta ennen -päiväys, Akaasta. Näinkin erottuu muista tuottajista mukavasti. Nimeä voi tarkentaa myös olomuodon mukaan. Voi siis myydä kennohunajaa, juoksevaa hunajaa tai lohkeavaa hunajaa. Varoitusmerkintä Vain yli 1-vuotiaille bara för över 1-åringar on ollut pakollinen jo useita vuosia. Sen puuttumista hunajapurkista pidetään vakavimpana pakkausmerkintävirheenä, joka voi johtaa jopa tuotteiden takaisinvetoon. Tarkkana grammojen kanssa Sisällön määrä ilmoitetaan hunajapakkauksessa grammoina. Pakkausmateriaalin painoa ei sisällytetä määrään. Mittauslaitelain mukaan hunajantuottajan on käytettävä virallisesti tarkastettua vaakaa. Vaaka voi kuitenkin olla myös yhteiskäyttövaaka, eli tuottaja voi tarkastuspunnita osan pakkauksistaan vaikkapa paikallisyhdistyksen tai jonkun isomman hunajantuottajan tarkistetulla vaa alla. Samalla voi taarata oman vaakansa oikeisiin lukemiin. Parasta ennen 30.8.2020 Hunajan vähimmäissäilyvyysaika on kaksi vuotta. SML suosittelee, että se merkittäisiin pakkauspäivästä eteenpäin muodossa päivä, kuukausi ja Hilma Hunaja Mesipellontie 3 12300 MEHILÄISKYLÄ 0400 888 9999 Parasta ennen 30.8.2020 vuosi, siis: Parasta ennen 30.8.2020 / Bäst före 30.8.2020. Merkinnässä voi käyttää myös kuukautta ja vuotta tai vain vuotta, mutta tällöin merkintään on lisättävä vuoden jälkeen sana loppua : Parasta ennen 2020 loppua / Bäst före slutet av 2020 tai parasta ennen heinäkuun 2020 loppua / bäst före slutet av juli 2020. Hunajapurkkiin on myös merkittävä elintarvike-erän tunnus. Sen sijasta voidaan kuitenkin käyttää päivän tarkkuudella olevaa Parasta ennen -merkintää. Kotimaisuus kunniaaan Kotimaisessa hunajapakkauksessa on kerrottava alkuperämaa se on sitä paitsi myyntivaltti, joka kannattaa tuoda selkeästi esiin. Moni kuluttaja haksahtaa kaupan hyllyillä ostamaan ulkomaista myös huomaamattaan. Alkuperää voi lisäksi tarkentaa alueesta kertovalla merkinnällä, kuten turkulaista tai Lapin hunajaa. Samoin mukana on oltava tuottajan, pakkaajan tai Suomessa toimivan myyjän nimi, toiminimi sekä osoite. Suositeltavaa on kertoa myös puhelinnumero ja sähköpostiosoite tai nettisivun osoite, jos sellainen on. Hunajapakkauksessa on hyvä olla lisäksi hunajan säilytysohje. Vaikkapa: Säilytetään huoneenlämmössä. Tai: Pitkäaikainen säilytys viileässä ja kuivassa. Hunajapurkkiin voidaan halutessa merkitä myös käyttöohjeita, tietoa hunajantuotantotavoista tai hunajan ravintoarvo. Vain valvottu on luomua Melkein luomua hunajaa ei ole. Luomuhunajana voi myydä vain hunajaa, joka on tuotettu luomuvalvontaan kuuluvalla tarhalla luomun ehtojen mukaan. Luomuhunajapakkaukseen kuuluu myös luomumerkki. Ei näin! Hunajan kauppanimet on määritelty hunaja-asetuksessa. Raakahunaja-termiä ei asetuksessa ole, eikä sitä pidä käyttää. Hunajan käsittelytavoista voi halutessaan kertoa hunajapakkauksessa. Punaisena lankana pakkausmerkinnöissä on se, että kuluttaja saa oikean käsityksen purkin sisällöstä. Pakkausmerkinnät eivät saa antaa vaikutelmaa, että kyseisellä hunajalla on sellaisia erityispiirteitä, joita muilla vastaavasti tuotetuilla suomalaisilla hunajilla ei olisi. Siksi ei pidä käyttää sellaisia termejä kuin aitoa, lisäaineetonta tai GMO-vapaata hunajaa. Kannattaa lisäksi miettiä tarkkaan, käyttääkö sentyyppisiä ilmauksia kuin artesaanihunaja. Onko hunajan valmistamisessa siis tarvittu poikkeuksellisen paljon käsityötä verrattuna muiden tuottajien tuotteisiin? Jollekin työläälle hu- najavalmisteelle ilmaus saattaa olla kuvaavakin. Hunajapakkauksessa ei saa käyttää terveys- ja ravitsemusväitteitä, koska niitä ei ole hyväksytty hunajalle. Hunajavalmisteille omat sääntönsä Hunajaa sisältävistä tuotteista, joihin on lisätty jotakin, kuten aromia tai marjajauhetta, ei saa käyttää nimeä hunaja. Tällaiset hunajavalmisteet tulee sekaannuksien välttämiseksi nimetä omalla tavallaan. Mahdollisia tapoja ovat esimerkiksi: Hunajaa & kuitua, Hunaja ja mustikka tai Tervanmakuinen hunajavalmiste. Hunajavalmisteissa ravintoarvomerkintä on pakollinen. Herkullista, ei myrkyllistä Hunajapakkausten etikettien ulkonäkö on makukysymys. Jonkun mielestä keltainen kuuluu ehdottomasti etikettiin, toisen mielestä musta on tyylikkäämpi. Karhuja näkee purkeissa varmaan enemmän kuin mehiläisiä, omat kannattajansa on myös maisemilla ja kasviaiheilla. Yksi vaalii perinteitä, toinen viljelee huumoria, kolmas arvelee että moderni myy parhaiten. Etikettien kuvista ja väreistä ei olekaan ohjeistuksia. Muutamaa asiaa kuitenkin kannattaa ajatella. Kasviaiheita käyttäessään kannattaa välttää myrkyllisiä kasveja. Sinivuokon tai kielon voi jättää luontoon kukkimaan. Luontevinta on suosia mehiläistenkin suosimia kasveja. Etikettiä ei kannata ahtaa liian täyteen. Pakolliset merkinnätkin riittävät. Käyttääpä etiketin pohjavärinä mitä vain, huonompinäköisen olisi hyvä saada sanomasta selvä. Näkyvyyttä voi testata vaikkapa jollain ikääntyneellä läheisellä. Erottuminen on mainio juttu, jotta kuluttaja löytää saman purkin luo uudelleen. On hyvä käyttää tovi sen miettimiseen, mikä olisi minun juttuni, jolla haluan erottua muista. Etiketin voi suunnitella myös yhdessä ammattilaisen kanssa. Onhan mainiota, jos sisällön lisäksi voi olla ylpeä omasta hunajapakkauksestaan. Virpi Aaltonen 58 59
T.O. Mehiläisten arvostelusta apua jalostukseen SML:n jalostusprojektin emoja ei ole vielä voitu arvioida. Sen sijaan Aimo Nurmisen SMARTBEESohjelman mukaan tehdyssä testauksessa viime kesänä ilmeni useita kiinnostavia asioita. Viime kesänä eri kasvat tajien SML:n jalostusprojektia varten luovut tamista italialaisista sisaremoista saadaan tietoja ensi syksynä ja talvehtimisesta vasta seuraavana keväänä viime talvenahan niillä oli vielä edellisen emon tyttäriä kunnassaan. Niinpä viime kesältä on vasta Aimo Nurmisen SMARTBEES-ohjelman mukaan tekemä, Norjasta saaduista ja Nurmisen kasvat tamista pohjoismaisista emoryhmistä tehty testaus. Jokaisesta emosta on arvioitu säyseys, parveilunhalu, kakulla pysyminen, kennonpuhdistus ja hunajasato. Kummankaan ryhmän emot eivät olleet keskenään sisaruksia, ja ryhmissä näkyy myös iso hajonta. Aimo Nurmisen kasvat tamista yhteiskunnista kaksi (AN16703 ja AN16705) on mäkiläisiä sisaruksia eli Väinö Mäeltä Pohjois-Suomesta peräisin olevia sisaruksia. Säyseys, parveilunhalu ja kakulla pysyminen on arvioitu asteikolla 1 4, jossa 4 on toivotuin ominaisuus. Hunajasadossa isoja eroja Tummat mehiläiset ovat tyypillisesti levot tomia, mikä näkyy siinä, et tä kaikki ovat saaneet kakulla pysymisessä arvosanan 2. Norjalaisista emoista yhden puhdistuskykymit taus ei onnistunut, sillä se oli hyvin piikikäs ja saikin säyseydestä arvosanan 1. Muiden pesien säyseys vaihteli hyvin säyseästä (4) aika tirheään (2). Parveilunhalua pesissä ei ilmennyt, puhdistuskyky vaihteli huomat tavasti, samoin hunajasato: 41,7 kilosta 147 kiloon. Paras ja huonoin satotulos oli norjalaisilla yhteiskunnilla. Keskisato oli hyvä: 81,7 kg. Aimon kasvateilla Tutkimustarha keskisato oli 80,4 kg ja norjalaisilla 83,4 kg, molemmilla ryhmillä samaa tasoa. Perimässä suurta vaihtelua Puhdistuskyky vaihteli huomat tavasti. Pistellyistä koteloista huonoin tulos oli 12 prosenttia kennoista puhdistet tu, paras kunta tyhjensi melkein kaikki, 96 prosenttia kennoista. Tässä porukassa ei puhdistuskyvyllä ja hunajantuotannolla näyt tänyt olevan yhteyttä toisiinsa. Puhdistuskyvyn jalostaminen ei ainakaan heikennä Apis mellifera mellifera tutkimustarha, Masku hunajasatoa. Jos punkkeja on paljon, hyvä puhdistuskyky voi lisätä satoa, mikäli yhteiskunta kärsii niistä vähemmän. Yhteenvetona voisi sanoa, et tä ryhmien kokonaissadot olivat hyvät, mut ta hajonta oli iso. Säyseyden ja puhdistuskyvyn merkit tävä vaihtelu viit taa suureen vaihteluun myös perimässä. Näiden ominaisuuksien periytyvyys on myös voimakasta, mikä tarjoaa mahdollisuuksia jalostukselle. Lassi Kauko ja Aimo Nurminen Pesä nro Emo Luonne Kakulla pysyminen Parveilu Hunajasato Puhdistuskyky 2 AN16205 2 2 4 53,8 28 3 14616.383 2 2 4 81,8 12 4 12616.307 3 2 4 41,7 80 5 00316.324 1 2 4 67,0 6 00416.432 3 2 4 143,0 80 7 AN16703 3 2 4 69,1 92 8 AN16705 3 2 4 76,4 80 9 AN16302 4 2 4 118,0 96 10 AN15303 2 2 4 84,8 24 AN emot ovat Aimon kasvat tamia, muut Norjasta tulleita Aimo Nurminen Lassi Kauko ja Aimo Nurminen Ajuruoho Kasvi Mesi Siitepöly Auringonkukka 3 3 Daalia 2 3 Hunajakukka 3 2 Kosmoskukka 2 2 Malvat 2 2 Neidonkukka 2 1 Ruiskaunokki 3 3 Reseda 3 2 Ruiskaunokki JUHLITAAN YHDESSÄ MAAILMAN MEHILÄISPÄIVÄÄ Maailman mehiläispäivää vietetään sunnuntaina 20.5.2018. Yksittäiset mehiläishoitajat ja SML:n paikallisyhdistykset voivat järjestää tapahtumia päivän kunniaksi joko varsinaisena juhlapäivänä tai päivän ympärillä. Keräämme SML:n nettiin Tapahtumat-sivuille lisätietoa järjestet tävistä tilaisuuksista. Ilmoitathan oman tapahtumasi sivulta löytyvän lomakkeen kaut ta tai ot tamalla yhteyt tä tutkimuskoordinaat tori Eeva-Liisa Korpelaan. Kansainvälinen mehiläispäivä on mainio tilaisuus mainostaa mehiläistarhausta elinkeinona ja mukavana harrastuksena, kertoa mehiläisten ja muiden pölyt täjien merkityksestä sekä esitellä paikallisyhdistysten toimintaa. Mielenkiintoisia kasveja mehiläisille ja muillekin pölyttäjille Asteikko 0 3 Harmaamalvikki kuuluu malvakasveihin. Peltominttu Kasvi Oregano Tarja Ollikka Mesi Siitepöly Ajuruohot/timjami 3 1 Anisiiso 3 2 Iisoppi 3 1 Kurpitsa 3 2 Laventeli 3 1 Mintut 2 1 Oregano 3 2 Ruohosipuli 3 1 Ruokaparsa 3 3 Salvia 3 1 Sirtuunamelissa 2 1 Ruohosipulin kukka kiinnostaa monia pölyttäjiä. Kuvat Tarja Ollikka 60 61
Isle of Man en varroafri region i Irländska sjön Mansaari varroaton alue Irlanninmeressä En fyra personer stark trupp från Ålands biodlarförening landade tisdagen den 13.2. på Isle of Man eller Manx som den kallas i folkmun. Från luften är ön grönrutig med vita prickar! Stengärdsgårdar håller fåren på plats på de gröna betena, det är många som är fårfarmare här. Havet ligger öppet runtomkring ön, ingen skärgård i sikte. Men vi ser lite snö på högsta toppen Snaefjell, döpt av vikingar som varit här i tiderna. Vi möts av representanter från Isle of Man Beekeepers' Federation, deras paraplyorganisation för biodlare. Det är därför vi är här, på ett erfarenhetsutbyte och för att diskutera vår och deras varroafria region. Manx har tre biodlarföreningar, och en paraplyorganisation. Det finns ca 135 registrerade biodlare, men lite färre som faktiskt är aktiva biodlare. Runt 600 700 bikupor och det finns ingen varroa. Likheterna med Harry Owens Åsa Hägg Åland är många, men vi har olika sorters bin, de har en mörk lokal variant som de avlat på och vi har en egen buckfastvariant. Och de har strängare regler vad gäller varroan och import av bin. Importstopp av bin För att kunna hålla bina varroafria kräver det att ingen tar in smittade bin till öarna eller regionerna som är varroafria. För att få kalla sig varroafri region och införa importstopp på bin har Åland och Isle of Man genomgått samma procedur. Processen har föregåtts av grundliga provtagningar i bigårdarna för att konstatera att varroa inte finns. En ansökan har sedan gjorts till EU och Europeiska kommissionen har beslutat godkänna territorierna som varroafria och därmed har vi kunnat införa importstopp av bin. Detta fick Åland beviljat 2013 och Isle of man 2015. På Isle of Man har den lokala myndigheten skrivit en mycket omfattande förordning (Bees act) om vad som gäller. De har även importstopp på andra sorters bin än honungsbin, dvs även humlor blir stoppade vid gränsen. Och ingen utrustning som kan ha kommit i kontakt med varroa eller amerikansk yngelröta får komma in till deras ö, det betyder i praktiken att ingen använd utrustning alls får tas dit. Den som bryter mot detta kan få böter på 5000 pund! På Åland har vi inte lika stränga regler och det kanske är något vi borde diskutera. Här förbjuds import av levande fullvuxna honungsbin och täckt yngel av densamma. På Isle of Man jobbar de lokala myndigheterna i nära samarbete med biodlarorganisationen. Det finns en ansvarig person för bifrågor på deras avdelning för jordbruk, fiskeri och skogsbruk, samma person har också hand om andra smittosamma djursjukdomar. Vi fick träffa honom, veterinär Alistair Breed, som var mycket insatt i bifrågor. Samma avdelning har också anställt en biodlare som bitillsynsman, som kan jobba på fältet, Harry Owens, som också fungerade som vår guide medan vi var där på besök. Han hade varit biodlare i 50 år! Myndigheten på Manx förvaltar registret på alla biodlare och biodlarna kan själva digitalt föra in sina bigårdar i registret och lätt ändra i registret ifall de flyttar bikupor under säsongen. Tjänsten kostar ingenting. Registret är inte öppet utan endast myndigheten har tillgång till det. Mycket smidigt system tyckte dom, meningen är att göra det så lätt som möjligt för både myndigheten och biodlaren att fylla i och ha kontroll. Om någon smittosam sjukdom uppdagas kan alla biodlare få veta om det så fort som möjligt. Biodlarna och myndigheterna på Isle of Man var mycket stolta över sina bin och menade att öborna också är det, vem vill inte köpa lokal honung från friska bin! ISLE OF MAN MANSAARI Sijainti: saari Irlanninmeressä Irlannin ja Ison-Britannian välissä Läge: ö mellan Irland och Storbritannien Väkiluku Invånarantal: 83 000 Pinta-ala Landyta: 572 km 2 Export av bin och binas roll som pollinatörer Att exportera varroafria bin hade inte gjorts i större skala på Manx, inte som på Åland där tex alla bin på Island kommer från Åland och biodlare Torbjörn Totto Eckerman! De vi träffade skulle titta närmare på det efter att vi diskuterade hur vi gör. De tyckte också att det var intressant att höra om äppelodlingarna på Åland och hur biodlaren samarbetar med äppelodlaren, samt vilken stor ekonomisk roll bina har som pollinatörer i just äppelodlingen. Under senare år har binas roll som pollinatörer lyfts upp i media internationellt och det kan ju inte nog poängteras hur viktigt det är för olika sorters odlingar och grödor. Så det ligger i allas intresse att skydda våra bin och förstå vikten av att absolut inte importera bin utifrån till Åland, eller till Isle of Man, eller till andra varroafria regioner. Informera, informera och informera och se till att djungeltelegrafen fungerar, var biodlarna på Manx råd till oss! Samt att myndighet, biodlare och andra samarbetar. Vi jobbar vidare på saken! Åsa Hägg Ålands biodlarförening r.f. www.biodlarna.ax Isle of man Beekeepers Federation www.iombeekeepers.com Åsa Hägg Ahvenanmaa on harvoja varroattomia alueita Euroopassa. Ahvenanmaan mehiläishoitajat tutustuivat helmikuussa toiseen vastaavaan alueeseen, Mansaareen. Åsa Hägg kertoo seuraavassa vierailusta ja sen annista. Ahvenanmaan mehiläishoitajain yhdistyksen nelihenkinen ryhmä laskeutui Mansaarelle tai Manksiin, kuten saarelaiset itse sanovat tiistaina 13. helmikuuta. Ilmasta katsottuna saari koostuu vihreistä ruuduista, joissa on valkoisia pilkkuja: kiviaitojen ympäröimistä vihreistä lammaslaitumista. Ympärillä on aava meri, saaria ei näy. Hiukan lunta pilkottaa korkeimmalla huipulla, Snaefjellillä, joka on saanut nimensä täällä aikanaan eläneiltä viikingeiltä. Tapaamme saarella paikallisen mehiläishoitajien kattojärjestön Isle of Man Beekeepers Federationin eli Mansaaren Mehiläishoitajain Liiton edustajia. Tarkoitus on jakaa kokemuksia ja keskustella meidän ja heidän varroattomista alueistaan. Manksilla on kolme mehiläistarhaajien yhdistystä sekä niiden kattojärjestö. Rekisteröityneitä mehiläishoitajia on 135, mutta aivan kaikki heistä eivät ole aktiivisia tarhaajia. Mehiläispesiä on 600 700, eikä niissä tavata varroaa. Ahvenanmaahan verrattuna samankaltaisuuksia on monia, mutta mehiläisrodut eroavat toisistaan: Mansaarella tarhataan ja jalostetaan tummaa paikallista mehiläisrotua, meillä on puolestaan oma buckfastimme. Heillä on myös tiukemmat varroaa ja mehiläisten tuontia koskevat säädökset. Mehiläisten tuontikielto Jotta varroattomat alueet pysyisivät punkittomina, tartunnan saaneita mehiläisiä ei saa tuoda näille alueille. Ahvenanmaa ja Mansaari ovat käyneet läpi saman menettelyn, jotta ne voivat kutsua aluettaan varroattomaksi ja niiden alueella on saatu voimaan mehiläisten tuontikielto. Prosessia ovat edeltäneet perusteelliset tutkimukset mehiläistarhoilla ja anomus Manx biet mansaarenmehiläinen tuontikiellosta EU:hun. Ahvenanmaalla kielto tuli voimaan 2013 ja Mansaarella 2015. Mansaarella on kattavat säädökset tuonnista. Tuontikielto koskee jopa muita mesipistiäisiä kuin hunajamehiläistä, kimalaisetkin pysäytetään rajalla. Saarelle ei myöskään päästetä kalustoa tai tarvikkeita, jotka ovat voineet olla kosketuksissa varroan tai esikotelomädän kanssa. Käytännössä se tarkoittaa sitä, ettei saarelle saa tuoda mitään kalustoa. Säädöksen rikkojaa uhkaa 5 000 punnan sakko. Meillä Ahvenanmaalla säännöt eivät ole yhtä tiukat, ja siitä pitäisikin keskustella. Meillä kiellettyä on elävien aikuisten hunajamehiläisten ja niiden peitettyjen sikiöiden tuonti. Tiivistä yhteistyötä viranomaisten kanssa Åsa Hägg Mansaarella paikalliset viranomaiset tekevät tiivistä yhteistyötä mehiläistarhaajien yhdistysten kanssa. Saaren maa- ja metsätalousosastolla on mehiläishoidon kysymyksistä vastaava henkilö, jonka vastuulla ovat myös muut tarttuvat eläintaudit. Saimme tavatakin tehtävää hoitavan eläinlääkäri Alistair Breedin. Osastolle on myös palkattu mehiläishoitaja mehiläistarhojen tarkkailua varten. Virkaa hoitava Harry Owens on hoitanut 62 63
mehiläisiä 50 vuotta, ja hän toimi myös vierailumme oppaana. Mansaaren viranomaiset ylläpitävät rekisteriä mehiläishoitajista. Tarhaajat voivat itse lisätä tarhansa digitaalisesti rekisteriin ja muuttaa tietojaan helposti, mikäli he siirtävät pesiään kauden aikana. Palvelu on maksuton, ja sinne on pääsy ainoastaan viranomaisilla ja tarhaajilla. Saarelaiset pitävät järjestelmää erittäin toimivana. Mansaaren mehiläishoitajat ja viranomaiset ovat hyvin ylpeitä mehiläisistään, ja he arvelivat, että niin ovat muutkin saarelaiset: kukapa ei haluaisi ostaa paikallista, terveiden mehiläisten tuottamaa hunajaa. Mehiläisten vienti ja rooli pölyttäjinä Varroattomien mehiläisten vientiä ei ole harjoitettu Mansaarella kovin suuressa määrin toisin kuin Ahvenanmaalla. Esimerkiksi kaikki Islannin mehiläiset ovat peräisin ahvenanmaalaiselta Torbjörn Totto Eckermanilta! Tapaamamme tarhaajat aikoivat pohtia asiaa tarkemmin, kun olimme keskustelleet meidän tavastamme hoitaa vientiä. Mansaaren mehiläistarhaajista oli myös kiinnostavaa kuulla omenanviljelijöiden ja mehiläistarhaajien yhteistyöstä Ahvenanmaalla. Viime vuosina mehiläisten merkitystä pölyttäjinä on korostettu mediassa kansainvälisesti, eikä voidakaan kyllin painottaa niiden tärkeyttä erilaisille viljelyksille ja satokasveille. On siis kaikkien etu, että suojelemme mehiläisiämme ja ymmärrämme, miten tärkeää on, ettei Ahvenanmaalle, Mansaarelle tai muille varroattomille alueille tuoda mehiläisiä muualta. Mansaaren mehiläistarhaajien neuvo meille olikin tiedottaa asiasta jatkuvasti ja tarkistaa, että myös viidakkorumpu toimii. Lisäksi he korostivat viranomaisten ja mehiläistarhaajien yhteistyötä. Jatkamme aiheen parissa työskentelyä! Åsa Häggin tekstistä lyhentäen kääntänyt Virpi Aaltonen Kirjauutuus kutsuu harrastamaan kimalaisia SEPPO PARKKINEN JUHO PAUKKUNEN SUOMEN KIMALAISET ILKKA TERÄS SUOMEN KIMALAISET SEPPO PARKKINEN JUHO PAUKKUNEN ILKKA TERÄS Nyt on mainio aika vuodesta aloittaa kimalaisten tarkkaileminen. Varhain keväällä lentonsa aloittavat kuningattaret ovat suuria, värikkäitä ja pääosin helposti lajilleen määritettäviä. Lisäksi harrastusta helpottamaan on juuri ilmestynyt kauan odotettu uutuus eli suomalaisten oma kimalaiskirja. Teos on suunnattu sekä kovan luokan hyönteisharrastajille että kaikille luonnon tarkkailemisesta kiinnostuneille. Kimalaiset itsessään ovat hyvin suomalainen hyönteisryhmä, sillä noin puolet kaikista Euroopan lajeista tavataan maassamme. Pölyttäjien suojelu kovassa huudossa Kimalaiskirjaa on kaivattu ja kyselty jo ainakin kymmenen vuotta. Kimalaiset kiinnostavat ihmisiä, minkä huomaa esimerkiksi sosiaalisen median luontokuvapalstoja seuratessa. Samoin viime vuosina hyönteishotellien rakentaminen on ollut kovin suosittua ja saamani haastattelupyynnöt koskevat usein pölyttäjiä. Näin kertoo yksi kirjan tekijöistä, Talvipäivilläkin luennoinut Luonnontieteellisen museon museomestari ja myrkkypistiäisasiantuntija Juho Paukkunen. Myös kirjan kaksi muuta tekijää, biologi ja tietokirjailija Seppo Parkkinen ja eläintieteen dosentti Ilkka Teräs, ovat pitkän linjan kimalaismiehiä. Teräs perehtyi kimalaisiin syvällisesti jo vuonna 1985 valmis- Tuore tietokirja esittelee sanoin ja kuvin kaikki Suomessa tavattavat kimalaisja loiskimalaislajit. Julkaisuajankohta on juuri sopiva: kukkivien pajujen ja voikukkien värittäessä maisemaa pörröiset kimalaiskuningatteret kömpivät esille talvehtimiskoloistaan. tuneessa väitöskirjassaan, joka käsitteli kimalaisten kukkakäyntejä Etelä- Suomessa. Laji selviää määrityskaavoista Pistiäisoppaiden määrityskaavat ovat perinteisesti pohjautuneet mikroskooppitason tuntomerkkeihin. Suomen kimalaisista haluttiin kuitenkin tehdä suurta yleisöä kiinnostava kirja, jonka neuvojen avulla laji useimmissa tapauksissa selviäisi jo luontoretken aikana tai siellä otettujen valokuvien avulla. Hieman perehtymistä tämänkin kaavan käyttö toki vaatii, sillä aluksi pitää selvittää, onko tarkasteltava yksilö kimalaisnaaras (eli kuningatar tai työläinen) tai -koiras, vai sittenkin loiskimalaisnaaras tai -koiras. Harjoittelemalla kuitenkin oppii, ja keväällä lentävistä kuningattarista on helppo aloittaa: siitepölyä jalkoihinsa keräävät yksilöt ovat varsinaisia, jo pesäpaikan löytäneitä kimalaisia. Varsinaisilla kimalaisilla sekä kuningattarilla että työläisillä on takasääressä siitepölyvasu eli kiiltävä, karvaton, hieman kuopallaan oleva ja jäykkien karvojen reunustama kohta. Loiskimalaiset puolestaan ovat hyönteismaailman käkiä. Ne munivat varsinaisten kimalaisten pesiin eivätkä näin ollen kerää lainkaan ravintoa omille toukilleen. Nappaamalla yksilön haaviin ja hetkeksi vaikkapa lasipurkkiin pääsee yksilöä ja sen karva- peitteen väritystä tarkastelemaan lähemmin. Kimalaisten karvapeitteen värityksessä esiintyy runsaasti sukupuolien välistä ja muuta lajinsisäistä muuntelua, minkä vuoksi Juho Paukkusen vastuulla ollut määrityskaavojen laatiminen oli tarkkaa työtä. Työvälineinä olivat museokokoelmien malliyksilöt, puuvärit ja hieman maatuskanukkeja muistuttavat kimalaisten kaaviokuvat, joihin ruumiin jaokkeiden värit merkittiin puuväreillä. Lopulliset kuvat tämän ohjeistuksen mukaan laati Docendon Tomi Mäkelä. Lopputulosta voi ihailla kimalaiskirjan sivuilla. Teoksen mukana kauniisiin maisemiin Juho Paukkusen toimenkuva Luonnontieteellisen keskusmuseon hyönteistiimissä käsit tää niin kokoelmien parissa työskentelyä, kursseilla opet tamista kuin yleisökysymyksiin vastaamistakin. Museo tarjoaa yksityishenkilöille ilmaista palvelua hyönteisnäyt teiden määrit tämisessä. Pistiäisten parissa toimiminen ei lopu vapaa-ajallakaan, sillä Paukkunen on aktiivinen hyönteisharrastaja ja jäsenenä ympäristöhallinnon alaisessa pistiäistyöryhmässä. Parhaillaan ryhmässä on työn alla seuraava Suomen lajien uhanalaisuuden arviointi. Keskusmuseon hyönteiskokoelma sisältää noin yhdeksän miljoonaa yksilöä ja kuuluu Euroopan merkit tävimpiin. Kokoelma kart tuu Määrityskaavat voi myös ohittaa ja etsiskellä oikeaa lajia suoraan lajiosiosta, jossa esitellään varsinaiset kimalaislajit (29 lajia), loiskimalaiset (8 lajia) ja kaksi lähialueiden lajia. Kullekin lajille on varattu oma aukeamansa levinneisyyskarttoineen. Teksti kertoo tärkeimmät tuntomerkit sekä mielenkiintoisia lisätietoja kunkin lajin elämästä. Kanervaloiskimalainen voi esimerkiksi nimestään huolimatta loisia paitsi kanervakimalaisen myös lapinkimalaisen pesissä. Sorokimalainen puolestaan käy erityisen mielellään kellokasvien kukilla. Lajiosion lukeminen on samalla mukavaa nojatuolimatkailua kauniit kesäiset valokuvat esittelevät niin itse lajin kuin sen tyypillistä elinympäristöäkin. Esimerkiksi juhannuskimalaisen kohdalle on valikoitu lapsuuden mansikkapaikoista muistuttava kukkaniitty heinäseipäineen, tundrakimalaisen kohdalla taas avautuu karu tunturipaljakkamaisema. Hyönteismies töissä ja vapaalla Museomestari Juho Paukkunen vastaa työn puolesta pistiäisiä koskeviin yleisökysymyksiin ja digitoi hyönteiskokoelmia. Vapaa-aikakin kuluu hyönteisharrastajalta monesti pistiäisten parissa. Lajiesittelyjen jälkeen on tarjolla vielä katsaus suomalaisen kimalaistutkimuksen historiaan sekä Erkki Kaarnaman teksti kimalaisten kasvattamisesta. Eeva-Liisa Korpela Kimalaiskirjan voi tilata verkosta www.adlibris.com tai www.docendo.fi Museomestari Juho Paukkunen on yksi uuden kimalaiskirjan kolmesta kirjoittajasta. Hän on vastuussa Luonnontieteellisen keskusmuseon hyönteiskokoelmien pistiäisistä. hyönteisharrastajien ja heidän perikuntiensa tekemien lahjoitusten kautta, ja kaikille näyt teille täytyy tietenkin löytää oma paikkansa pitkiltä hyllyriveiltä. Se ei olekaan aivan yksinkertaista, sillä hyllyt on tarkasti nimikoitu. Täytyy siis tietää ainakin, mistä hyönteisryhmästä ja lopulta mieluiten mistä lajista on kysymys. Työ vaatii kansainvälisen tutkijayhteisön panosta, ja näyt teiden lai- Eeva-Liisa Korpela naaminen ulkomaita myöten niin määrit tämistä kuin muutakin tieteellistä työtä varten on osa museon arkea. Viime vuonna lainaan lähti lähes 25 000 näytet tä. Lisäksi digiaika on tullut museoonkin, ja digitointi eli kokoelmien saat taminen sähköiseen muotoon on kiinteä osa Juho Paukkusen ja muiden museomestareiden työtä. Eeva-Liisa Korpela T.O. 64 65
Mehiläistutkimuksen uranuurtaja Seppo Korpela 70 vuotta Mehiläistutkimuksen grand old man Seppo Korpela syntyi maanviljelijäperheeseen Alajärvellä 19.4.1948. Sieltä tie kulki Helsingin Viikkiin kasvinviljelytieteitä opiskelemaan ja kansainväliselle uralle mehiläistutkijana. Mehiläiset ja hunajantuotanto ovat kulkeneet mukana Seppo Korpelan elämässä lapsuudesta asti. Kotimaatilalla Alajärvellä hänen isänsä Väinö Korpela hoiti mehiläisiä perinteisissä olkipesissä. Näiden pesien mehiläiset olivat peräisin Karjalan Ravansaaresta evakoksi lähteneeltä Jalmari Peltoselta eli Väinö Korpelan veljen Onni Korpelan apelta. Tilan mehiläistarhaus koki modernisaation, kun Seppo kävi vuonna 1964 mehiläishoitokurssin Kirkkonummella ja siirsi tarhauksen latomapesiin. Viikistä Kaliforniaan ja takaisin Suomeen Seppo lähti opiskelemaan Helsinkiin vuonna 1967. Assistentin tehtävät professori Esko Kankaan johdolla tarjosivat oman alan työtä jo opiskelujen aikana, ja gradutyö käsitteli organofosfaattien jäämämyrkyllisyyttä mehiläisillä. Maatalous- ja metsätieteiden kandidaatin paperit Seppo sai vuonna 1973. Valmistumisen jälkeen seurasi mielenkiintoinen elämänvaihe, kun Seppo suuntasi Kaliforniaan suorittamaan mehiläistalouden syventäviä opintoja Kelloggin säätiön tuella. Mukaan matkaan lähti Viikistä löytynyt metsänhoitajapuoliso Liisa Korpela. Tarkempi opinahjo oli arvostettu University of California, Davis, ja aikaa Atlantin takana vierähti puolisentoista vuotta, syyskuusta 1974 tammikuuhun 1976. Jo niihin aikoihin mehiläisten siirtotarhaus manteliviljelmien pölytyspalvelua varten oli erittäin laajamittaista, Seppo ja Liisa muistelevat. Sepon ohjaajana Kaliforniassa toiminut professori Norman Gary oli jo pitkään miettinyt sopivaa menetelmää hyönteismyrkkyjen vaarallisuuden testaamiseksi mehiläisille. Seppo päätti kehittää sellaisen, ja niin myös tapahtui menetelmä ei aivan helposti aukea kirjoittamalla, mutta siihen liittyi tekokukkia ja mehiläisten merkitsemistä värikoodeilla niiden kuolleisuuden selvittämiseksi. Kalifornian reissun jälkeen paluu koti-suomeen kävi helposti, sillä odottamassa oli keväällä 1974 perustettu ja jo Sepolle osoitettu mehiläistutkijan virka silloisessa MTT:ssä eli nykyisessä Luonnonvarakeskuksessa Tikkurilassa. Merkittävää kansainvälistä tutkimusta Tikkurilassa Korpela jatkoi tutkimustyötään, jonka aiheina uran alkuvaiheissa olivat rikkakasvien torjunta-aineiden vaikutukset mehiläisiin, kirpat ja rapsikuoriaiset sekä rypsin Agronomi, MMM Seppo Korpela kotonaan Kärkölässä pojanpoikansa Lassi Korpelan (3,5 vuotta) kanssa maaliskuussa 2018. Eeva-Liisa Korpela Uuden-Seelannin matkalla kierrettiin mehiläisalan yrityksiä. Seppo tutkii Waireka Honey Centren runsasta tuotevalikoimaa joulun alla 1999. ja mustaherukan pölytys. Pölytystutkimuksiin hän osallistui myöhemminkin, mutta alkuvuosien jälkeen pääpaino oli mehiläistautien ja etenkin varroan ja sen torjuntamenetelmien tutkimuksessa. Allekirjoittanut muistaa harjoitteluajoiltaan esikotelomätätutkimuksen Tammelan metsissä. SML:n emonkasvatusaseman kesätyöntekijänä vuosina 2003 ja 2004 pääsin osallistumaan moniin mielenkiintoisiin hankkeisiin, joista yksi oli tämä Sepon johtama esikotelomädän leviämistä selvittänyt kenttäkoe, joka tehtiin yhteistyössä edesmenneen ruotsalaisprofessori Ingemar Friesin kanssa. Sepon työtovereita noilta ajoilta ovat myös MTT:n tutkimusmestari Ari Eskola, SML:n silloinen koulutuspäällikkö Lauri Ruottinen sekä liiton tarhauksesta kesäisin vastannut Stanislaw Honko. Laajaa kansainvälistä yhteistyötä Seppo teki COLOSS-verkoston puitteissa. Ateenassa vuonna 2008 syntyi työryhmä numero neljä, joka teki vuosina 2009 2011 kenttäkokeen 16 mehiläiskannalla eri Euroopan maissa. Kullakin koepaikalla oli kymmenen pesän satseja eri mehiläiskantoja. Suomessa testauksessa oli neljä eri kantaa kaksi krainilaista, yksi macedonica ja yksi italialainen. Seurasimme pesien kehitystä ilman varroan torjuntaa: tautitilannetta, parveilutaipumusta ja puhdistuskäyttäytymistä neulatestien avulla. Tutkimuksesta ilmestyi tieteellisiä artikkeleita vielä senkin jälkeen, kun olin jäänyt eläkkeelle vuonna 2012." Sepon monista saavutuksista ei voi olla mainitsematta myöskään muurahaishappogeelin tuomista osaksi suomalaista varroan torjuntaa sekä vuonna 1991 alkanutta sisuspunkkitutkimusta. Jälkimmäistä varten Korpela laskee preparoineensa yli 60 000 mehiläisyksilöä. Sisuspunkkitutkimukseen liittyen Seppo teki myös uransa toisen visiitin Yhdysvaltoihin muun muassa mehiläistutkija Marla Spivakin luo Minnesotaan sekä USDA:n Texasin toimipaikkaan. Seppo Korpela luennoimassa emo ylhäällä -menetelmästä täydelle salille mehiläishoitajia Talvipäivillä 2009. Seppo Korpelan kotiarkisto Siellä tutustuin sekä tappajamehiläisiin että kalkkarokäärmeisiin, Seppo muistelee humoristiseen tyyliinsä. Omassa tarhauksessa selkeä työnjako Korpeloiden perhe muutti Liisan kotitilalle Kärkölään vuonna 1981. Vuodesta 1983 alkaen Seppo kulki töihin MTT:hen Jokioisille ja Liisa harjoitti työkseen sipulinviljelyä ja metsänhoitoa. Tilan oma mehiläishoito oli tässä vaiheessa harrastus. Sipulinviljelyn jäätyä haluttiin mehiläistuotteiden myynnistä kuitenkin Liisalle päätulonlähde ja pesämäärää alettiin määrätietoisesti kasvattaa. Työnjako on ollut meillä selkeä. Seppo on hoitanut mehiläiset, minä hunajan myynnin ja markkinoinnin, Liisa kertoo. Pesiä Korpeloilla oli enimmillään noin 120 kappaletta 2000-luvun alkupuolella. Hunajaa myytiin erilaisissa tapahtumissa ja markkinoilla suoraan asiakkaille. Hunajan lisäksi tuotekavalkadiin kuuluivat muun muassa mehiläisvahakynttilät ja bravuuri hunajainen sinappi. Paras tarhanpaikka on Koukunmaalla päin sijaitseva metsätarha, jossa vaakapesääni on kertynyt satoa parhaimmillaan toista sataa kiloa. Siellä on paljon luonnonkukkia, Seppo kertoo. Velvoitekesannoinnin yhteydessä hunajakukka oli tärkeä mehiläisille, ja viime vuosina on viljelty alsikeapilaa, Liisa jatkaa. Hunajanmyyntireissuilla ovat kulkeneet mukana myös perheen kolme lasta. Varsinkin syyskuun ensimmäinen viikonloppu on usein ollut melkoista huisketta, Liisa nauraa. Hunajalla höystetyt perhematkat ja eläkepäivät Mehiläisasiat ovat värittäneet Sepon perheen elämää aina lomamatkoja myöten. Vuoden 1999 joulukuussa koko perhe suuntasi lomailemaan ja sukuloimaan kolmeksi viikoksi Uuteen-Seelantiin. Kiinnostavia kohteita löytyi mehiläisrakkaasta maasta runsaasti onhan jopa osa Wellingtonissa sijaitsevaa parlamenttitaloa rakennettu olkipesän muotoon. Korpelat vierailivat niin suurissa hunajayrityksissä kuin mehiläistarhoillakin. Paluumatkalla yksi manukahunajapurkkeja sisältänyt matkalaukku juuttui Lontoon kentällä turvatarkastukseen ja saapui perille vasta parin viikon päästä ympärillään keltaiset security control -teipit. Purkkien muoto lienee herättänyt epäilyksiä läpivalaisussa. Pesämäärää Seppo on vähentänyt 2000-luvun alun huippuvuosista merkittävästi, mutta mehiläisistä hän ei suinkaan ole vielä luopumassa. Jos talvehtiminen vaan sujuu, niin uusia jaokkeita suunnittelen. Olen myös ajatellut siirtyä kokonaan emo ylhäällä -menetelmään, jota olen kokeillut aiemminkin. Mehiläiseni ovat krainilaisia, sillä ne ovat mukavan rauhallisia. Toivotamme Sepolle rauhallisia eläkepäivien jatkoja! Eeva-Liisa Korpela Tutkimuspesiä Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen pihapiirissä Jokioisilla 2006. Kuvat Tarja Ollikka 66 67
LYHYESTI-PALSTA Mehiläisistä, pölyttäjistä ja hunajasta Espanjassa suojellaan paikallista mehiläistä Eri puolilla Eurooppaa on alet tu suojella paikallisia mehiläisiä. Espanjassa on perustet tu emonkasvatusyhdistys Asociación Española de Criadores de Abejas Reinas, jonka tavoit teena on edistää varsinkin espanjalaisen Apis mellifera iberiensiksen emonkasvatusta ja jalostusta. Tavoit teiden saavut tamiseksi järjestetään koulutusta ja kongresseja sekä tehdään yhteistyötä muiden alan järjestöjen kanssa. Apis mellifera iberiensis on tumman mehiläisen Apis mellifera melliferan lähin sukulainen. Niiden katsotaan kuuluvaan samaan intermissaksi kutsut tuun ryhmään. Asiasta kertoi Vida Apícolan verkkolehti 13.2.2018. Uusi arviointi: neonikotinoidit riski pölyttäjille Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto EFSA tiedotti helmikuun lopussa uudesta erit täin laajasta, tuorempiin tutkimustuloksiin pohjautuvasta arvionnistaan, joka koskee neonikotinoidien epätoivot tuja vaikutuksia pölyt täjiin. Suomessa näitä kasvinsuojeluaineita on käytet ty etenkin öljykasvien siementen peit taamiseen kirppoja vastaan. Euroopan komissiolta vuonna 2013 tulleen kiellon jälkeen käyt tö on tapahtunut Tukesin erikoisluvalla. Uuden arvioinnin pääviesti on, et tä neonikotinoidit ovat todellinen riski pölyt täjille. Riskienarvioinnissa ovat tarhamehiläisen lisäksi mukana nyt myös kimalaiset ja erakkomehiläiset, toisin kuin vuonna 2013 julkaistussa arvioinnissa. Aineista tarkastellaan klotianidiinia, imidaklopridia ja tiametoksaamia, ja altistusta tarkastellaan kolmea eri reittiä pitkin. Nämä reitit ovat jäämät siitepölyssä ja medessä, pölykulkeuma peitat tuja siemeniä kylvet täessä sekä kulkeutuma veden kaut ta. Todennäköisiä altistustasoja kent täoloissa verrataan pölyt täjille haitallisiksi tiedet tyihin tasoihin. EFSA on kuitenkin viranomaistaho, joka ei ota kantaa tulosten soveltamiseen mahdollinen aineiden käytön kieltäminen tai entistä tiukempi rajaaminen jää poliittisten päät täjien harkit tavaksi. Jäsenmaat äänestävät asiasta kevään aikana. Kohti kestävämpää kasvinsuojeluaineiden käyttöä Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) on julkaissut uuden Kasvinsuojeluaineiden kestävän käytön toimintaohjelman vuosille 2018 2022. Ohjelmassa on 65 toimenpidettä, jotka kat tavat koko kasvinsuojeluaineiden elinkaaren lupamenet telystä jät teiden käsit telyyn. Pölyt täjien ja ympäristön tilan kannalta lupaavia kirjauksia ovat esimerkiksi ohje tiedot tamisesta sivullisille, suositus käytön vähentämisestä tietyillä alueilla, kuten puistoissa, eikemialliset torjuntakeinot ja kestävät lajikkeet sekä pölyt täjiä ja luontaisia vihollisia suosivat toimet. SML olisi kuitenkin toivonut ohjelmaan myös kirjausta nykyistä selvemmistä pölyt täjähyönteisiä koskevista varoitusmerkinnöistä. Merkintä voitaisiin toteut taa esimerkiksi varoit tavan kuvan avulla, jolloin käyt täjä havaitsisi sen helposti. Liit to antoi asiasta lausunnon ohjelmaluonnoksen julkisessa kuulemisessa. SML:n ajankohtaisia Eeva-Liisa Korpela ja Virpi Aaltonen Muista maksaa jäsenmaksu SML:n jäsenmaksut postitettiin tammikuun alkupuolella. Jos et ole vielä maksanut jäsenmaksuasi, tee se nyt, niin etusi pysyvät voimassa. Etuihin kuuluvat esimerkiksi Mehiläinen-lehti ja vakuutus. Mikäli laskusi on hukkunut, ota yhteyt tä liiton toimistoon. Lähetämme uuden. Ilmoittaudu parvien kiinniottajaksi Ensimmäiset mehiläisparvet saat tavat lähteä jo toukokuussa, kuten Maritta Martikkala tämän lehden Ajankohtaista mehiläishoidossa -palstalla toteaa. On tärkeää, et tä parvet saadaan nopeasti tarhaajien hoiviin eivätkä sivulliset kärsi parveilusta. Ilmoit taudu SML:n parvilistalle, niin paikalliset osaavat ot taa sinuun suoraan yhteyt tä parven havaitessaan. www.mehilaishoitajat.fi/parvien-kiinniot tajat Tarjoa pölytyspalvelua viljelijöille Viljelijät ovat yhä kiinnostuneempia pölytyspalvelusta. Liity SML:n pölytyspalveluiden tarjoajien listalle, jot ta viljelijät löytävät yhteystietosi helpommin. www.mehilaishoitajat.fi/ polytyspalvelu TERVETULOA NUORTEN KESÄTAPAHTUMAAN SASTAMALAAN! Nuorten kesätapahtuma järjestetään Sastamalassa lauantaina 16. kesäkuuta. Kaikki mehiläisistä kiinnostuneet noin 12 18-vuotiaat ovat tervetulleita mukaan. SML:n nuorisotapahtuman paikkana ovat tänä vuonna Esa ja Minna Pesosen ja Maija Flinkmanin mehiläistarhat Sastamalassa. Luvassa on muun muassa monipuolista tietoa mehiläispesän tuot teista ja niiden markkinoinnista. Pesillekin päästään. Tapahtuma on ilmainen, ja se alkaa noin kello 10 ja päät tyy neljään mennessä. Tarjolla on kevyt lounas ja välipala. Osallistujille korvataan julkisen liikenteen matkakulut kotipaikalta Sastamalaan. Tarvit taessa SML järjestää kuljetuksen tarhoille esimerkiksi Karkun rautatieasemalta, joka sijaitsee noin 20 kilometrin päässä Pesosen mehiläistarhoilta. Lisätietoja tapahtumasta ja ilmoit tautumislomake löytyy SML:n nettisivujen Tapahtumat-osiosta. Myös nuorten kevät tapaamiseen Mesimestarille Vesilahteen mahtuu vielä mukaan. Tapaaminen järjestetään 5.5. Lisätietoa löytyy SML:n nettisivuilta tai sitä voi tiedustella toimistosta. T.O. Eviran ohjeita päivitetty Evira on julkaissut uudet, entistä selkeämmät ohjeet alkutuotannon elintarvikevalvontaan. Hunajantuotannon erityisvaatimukset ovat ohjeissa omana osionaan. Ohjeet koskevat myös tuottajia, jotka myyvät hunajaa suoraan kulut tajille. Tarkista ohjeet Eviran nettisivuilta: www.evira.fi > Tietoa Evirasta > Lomakkeet ja ohjeet > Elintarvikkeet > Alkutuotanto OSTA OMAKSESI SML:N HISTORIIKKI Henkilöt vaihtuvat, mehiläishoito jatkuu niinhän se on. Suomalaisen mehiläishoidon merkkihenkilöt ja koko kehityskaari on kuitenkin onneksi tallennet tu viime syksynä ilmestyneeseen historiikkiin. Pekka Peltotalon ansiokas teos julkaistiin SML:n 100-vuotisjuhlissa, ja nyt se on kaikkien saatavilla 35 euron hintaan liiton toimistolta. Historiikin voi hankkia omakseen ot tamalla yhteyt tä toimistoon (010 387 4770 tai sml@ hunaja.net). Teos on myynnissä myös SML:n verkkokaupassa, jonne pääsee liiton nettisivujen kaut ta. Pesäkohtainen tuki 2018: pyydä aina postileima hakukirjeeseen Pesäkohtaisen tuen saamisen edellytyksenä on, että tarhaaja on rekisteröitynyt Eviralla eläintenpitäjäksi ja kaikki tarhapaikat on ilmoitettu rekisteriin. Tärkeää on, että hakukirje toimitetaan ajoissa. Vaatikaa postilta leima hakukirjeeseen, kun jätätte sen postitettavaksi. Mehiläistalouden pesäkohtainen tukihakemus pitää toimit taa Pohjois- Savon ELY-keskukseen ja Ahvenanmaalla valtion virastoon kesäkuun puolivälissä. Valtioneuvosto vahvisti vuoden 2018 pesätuen määräksi 17 euroa pesää kohti. On tärkeää toimit taa hakukirje ajoissa. Postin toimituksissa on nykyisin paljon viiveitä. Siksi on todella tärkeää pyytää postileima kirjeeseen, jot ta voi todentaa oikean lähetyspäivän, jos hakemuksen toimitus viivästyy Postin takia. Tuen maksamisen edellytyksenä on, et tä mehiläistarhaajalla on hakuvuoden kesäkuun 1. päivänä vähintään 15 talvehtinut ta mehiläispesää koko tuotantokauden ajan. Pesistä on pystyt tävä keräämään tuen myöntämisvuonna normaali hunajasato. Tarkempia tietoja hakuun liit tyvistä vaatimuksista ja lomakkeen palautusosoite on hakulomakkeessa. Hakulomake ohjeineen julkaistaan niiden valmistut tua mehiläishoitajat.fi-sivuilla. Tukihausta lähetetään myös sähköpostitiedote henkilöjäsenille kevään aikana. Palautekyselyssä toivottiin haun sähköistämistä Mehiläistarhaajat toivoivat pesäkohtaisen tuen hakemista koskeneessa palautekyselyssä koko hakuprosessin muuttamista sähköiseksi. Pesäkohtaisen tuen hakeminen keskitettiin pari vuot ta sit ten Pohjois- Savon ELY-keskukseen. Keskus pyysi viime vuonna tukea hakeneilta mehiläishoitajilta palautet ta hakemusten käsit telystä ja koko hakuprosessista, jot ta palvelu saataisiin mahdollisimman toimivaksi. Vastauksia kyselyyn tuli reilut 100, ja palvelu sai kokonaisuutena hyvät arviot. Ainoa selkeästi kehit tämistä kaipaava osa-alue olivat sähköiset palvelut. Eniten toivottiin, et tä hakemisen voisi hoitaa kokonaan sähköisesti. Hakemuslomakkeen pystyi jo jät tämään sähköpostilla, mut ta hakemus on sitä ennen tulostet tava, täytet tävä käsin ja skannat tava. Monelle sähköinen palautusmahdollisuus oli kuitenkin jo helpotus. Tukien maksatukseen moni toivoi aiempaa ajankohtaa, sillä talveutussokerien osto ajoit tuu kesään. Nyt tuki maksetaan joulukuussa. Toivottiin myös kuit tausta siitä, et tä hakemus on tullut perille ja siitä et tä tuki on makset tu. Kiitosta puolestaan sai ystävällinen ja nopea palvelu. Tyytyväisiä oltiin myös siihen, et tä hakemuksen täydentäminen onnistui helposti puhelimitse tai sähköpostilla. Peräti viidennes arvioi, et tä palvelu on parantunut, kun kaikki hakemukset käsitellään samassa paikassa. Lähes kaikki loput vastaajat arvioivat palvelun tason pysyneen ennallaan. Palautekyselyssä arvotun 300 euron tuotepaketin Korpiahon hunajalle voitti Sirpa Parviainen Halunasta. 68 69
Kymenlaakson Mehiläishoitajainyhdistys ry 100 vuotta Kymenlaakson Mehiläishoitajainyhdistys ry perustettiin 9.12.1917 Inkeroisissa. Joulukuun yhdeksäntenä päivänä 2017 juhlittiin yhdistyksen 100-vuotisjuhlia Merikeskus Vellamossa Kotkassa arvokkaan kutsuvierasjoukon läsnä ollessa. Juhla aloitettiin harmonikkamestari Kalle Kurvisen soittaessa Sinitakkien marssin. Avauspuheessa Kymenlaakson Mehiläishoitajainyhdistyksen puheenjohtaja Osmo Pehkonen kertoi yhdistyksen toiminnasta ensimmäisen sadan vuoden ajalta ja toivotti läsnäolijat tervetulleiksi juhlaan. Juhlan arvokkuutta korosti tasavallan presidentti Sauli Niinistön tervehdys. Kotkan kaupungin tervehdyksen toi valtuuston puheenjohtaja Marika Kirjavainen, Suomen Mehiläishoitajain Liiton johtokunnan puheenjohtaja Janne Leimi, Hunajayhtymä Oy:n toimitusjohtaja Aapo Savo, Helsingin Seudun Mehiläishoitajien puheenjohtaja Arto Koljonen ja Lounais-Hämeen Mehiläishoitajien sihteeri Maaret Virtanen. Valtioneuvos Mikko Pesälä esitti myös tervehdyksensä juhlivalle yhdistykselle. Juhlapuheen piti kansanedustaja Markku Pakkanen. Tilaisuudessa julkistettiin Kymenlaakson Mehiläishoitajainyhdistyksen vuoden 2017 valokuvauskilpailun parhaimmat kuvat sekä voittajakuva, jonka oli ottanut Taisto Niukkanen Lempäälästä. Kilpailussa toiseksi tuli Inkeri Tissari Kaavilta. Suomen Mehiläishoitajain Liiton kultaisen merkin kunniakirjalla luovuttivat Antti Suikkaselle ja Markku Yläkkäälle johtokunnan puheenjohtaja Janne Leimi ja toiminnanjohtaja Heikki Vartiainen. Kymenlaakson Mehiläishoitajainyhdistyksen pöytästandaarin ruusun kera saivat Toini ja Esko Tyynelä, Marjut Linnala, Marjut ja Kari Lindman, Markku Korpela sekä Raija ja Sauli Mettälä. Juhlaa jatkettiin ravintola Laakongissa herkullisen juhlaillallisen merkeissä. Osmo Pehkonen KYMENLAAKSON MEHILÄISHOITAJAINYHDISTYKSEN 100-VUOTISJUHLAJULKAISU Juhlajulkaisu on A4-kokoinen kovakantinen 132-sivuinen kirja, jossa on useita satoja valokuvia mehiläishoidosta useiden vuosikymmenten varrelta. Juhlajulkaisu kuvaa käytännön mehiläishoitoa monien mehiläistarhoilta otet tujen kuvien, mehiläisyhdistysten tapahtumien sekä mehiläisalan yritysvierailuiden kaut ta niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Kirjassa on kymmeniä ainutlaatuisia kuvia Suomen Mehiläishoitajain Liiton hunajapäiviltä ja 100-vuotisjuhlista Järvenpäässä 18.11.2017. Pöytästandaarin saajat. Markku Yläkäs ja Antti Suikkanen. Juhlajulkaisussa on myös kymmeniä kuvia Kymenlaakson Mehiläishoitajainyhdistyksen 100-vuotisjuhlista 9.12.2017 Merikeskus Vellamossa Kotkassa. Tilaukset: Raija Met tälä 040 5231 485 Juhlajulkaisun hinta on postikuluineen 149 (alv 0 %). Toimitusaika on 3 4 viikkoa. Kuvat Janne Pehkonen MEHILÄISMATKAT Mehiläismatka vuodesta 1989 Latviaan 18. 20.5.2018 Lähde opinto- ja virkistysmatkalle Latviaan! Vierailukohteet mehiläistila, puutarhamarkkinat Riikan kasvitieteellisessä puutarhassa ja Türissä. Matkalla kohtaat Latvian mehiläistarviketarjonnan ja -tuot teet. Perinteisesti matkoihimme ovat kuuluneet nähtävyydet ja vierailut ostoskeskuksissa. Kokoontuminen Helsingin Länsiterminaalissa pe 18.5. klo 09.30 ja palaamme Helsinkiin su 20.5. illalla. Matkan hinta Helsingistä 270 euroa johon sisältyvät kuljetukset, majoitukset, aamiaisruokailut ja pääsymaksut. Lisäpaikkatiedustelut Arto Koljoselta puh 0500-208613. Tervetuloa eri puolilta Suomea mukaan innostavaan mehiläisjoukkoon! Kerro matkasta myös kumppanillesi, ystävillesi ja tutuillesi! Helsingin Seudun Mehiläishoitajat ry www.hunajahelsinki.fi LIITON TAPAHTUMIA JA SEMINAAREJA 2018 5.5. Nuorten mehiläistarhaajien kevätretki Vesilahteen Mesimestarille 15. 16.6. Emonkasvatusseminaari Lapinlahdella 16.6. Nuorten mehiläistarhaajien kesätapahtuma Sastamalassa 2. 6.7. IMYB Nuorten mehiläistarhaajien kansainvälinen kokoontuminen Ranskassa 12. 17.7. SICAMM Mustialassa 13. 14.10. Koulut tajakoulutus 17. 18.11. Sadonkorjuuseminaari ja vuosikokous KOULUTUSTA JA KOKOUKSIA EMONKASVATUSSEMINAARI LAPINLAHDELLA 15. 16.6.2018 Suomen Mehiläishoitajain Liitto järjestää kesäkuussa emonkasvatuseminaarin Lapinlahdella. Emonkasvatusseminaarissa opitaan emonkasvatuksen niksejä sekä harjoitellaan käytännössä emonkasvatukseen liit tyviä asioita toukansiirrosta alkaen. Seminaarissa kuullaan myös emojen jalostuksesta ja keinosiemennyksestä. Asiantuntijaluennoitsijana toimivat muun muassa Lassi Kauko, Juhani Lunden ja Kari Pirhonen. Voit ot taa kurssille mukaan oman pariutumat toman emon ja mahdolliset kuhnurit, joilla voit harjoitella keinosiemennystä. Seminaarin ohjelma tarkentuu toukokuun alkupuoliskolla. Ilmoittautuminen Osallistujia mahtuu mukaan rajallinen määrä, joten mukaan pääsee ilmoit tautumisjärjestyksessä. Ilmoittautuminen tapahtuu SML:n sivuilla olevalla lomakkeella. HUOM! Ilmoit tautuminen alkaa 2.5. klo 8.00. Kustannukset Seminaari on osallistujille ilmainen, mut ta ruokailu ja majoitus ovat omakustanteisia. Lisätietoja seminaarista antaa SML:n mehiläishoidonneuvoja Marit ta Martikkala: marit ta.martikkala(at) hunaja.net tai 050 303 0890. Kurssi- ja tapahtumatietoja www.mehiläishoitajat.fi-sivujen tapahtumatosiossa ht tp://www.mehilaishoitajat.fi/tapahtumat/ sekä paikallisyhdistysten omilla sivuilla 70 71
Suomalaisen mehiläishoitajan tavaratalo Asioi myymälässä tai tilaa verkosta www.mesi.fi Myymälä avoinna: ma-pe: 8.00-16.00 HUOM! 1.5 alkaen myymälä avoinna perjantaisin klo 18.00 asti ja lauantaisin 10.00-18.00. OSTAMME HUNAJAA! Sopimustuottajalla mahdollisuus tehdä hankinnat hunajatiliin Säädettävä vyötärö! Kasatut ja langoitetut Langstroth ja Farrar kehät 20:n kehän nipuissa Langoitettu 0,4mm langalla Italialaiset emot saatavilla toukokesäkuun aikana ennakkotilauksin Langstroth ja Farrar kehät osina 100 kpl nipuissa (0,49 euroa / kehä) Kattava valikoima emonkasvatustarvikkeita Parituspesät alk. 14,00 alk. 49 / 100 kpl LS 1,40 F 1,30 Tukeva ja säädettävä langoitusalusta omassa käytössä hyväksi todettu (n. 10 000 kehää tänä Ruokintakehä LS 3 l: 7,00 Ruokintakehä F 1,5 l: 6,00 Ruokintalaite 1,8 l: 4,90 vuonna jo langoitetttu) Helppokäyttöinen pesävaaka pitkällä akun kestolla (yli 5 kk omassa käytössä lataamatta) 690 95 TARJOUS Siitepölysokeritaikina 1kg paketissa / 12kg laatikossa Fondabee sokeritaikina 1kg pakkauksissa / 12kg laatikossa Mehiläisen juottoautomaatti Tilavuus n. 25 litraa 1,90 kg 6,50 kg 72 88 Fondabee myös luomuna! (3,50e/ kg) Apifonda 2,5kg (1,80e/kg) 73
Vahapalvelut - Vahapohjukkeet 15 /kg - Vahansulatus 2,60 /kg - Kehien desinfiointi 0,30 /kpl Muovikehät eivät sovellu desinfioitavaksi - Pohjusten teko 3,15 /kg Kehälistat - Farrar- ja LS Nippu 100 kpl 60 Saatavana myös vahoitettuna! Puinen pesäosasto LS- ja farrarkoot, soveltuu luomutarhaukseen Osasto eristetty 27 Osasto eristämätön LS 20 Katto 18,50 Pohja 21 Kaikki mehiläistarhaukseen. www.korpiaho.net/verkkokauppa Ostamme vahaa! Myymme myös mehiläispesiä Saatavana myös kevytpesiä! Kotimaiset italialaiset emot 36 /kpl Saatavilla juhannukselta Alkuperäisalueen krainilaiset emot 30 /kpl - Yli 15 vuoden kokemuksella! - Toukokuusta alkaen tilausjärjestyksessä tai sopimuksen mukaan Myös emot saa nettikaupasta! Ruokintaan - Apifonda 2,00 /kg - Lisäravinne Neopoll 6 /kg Saatavana myös MESIKASVEJA mm. apilaa ja hunajakukkaa! Vierailuryhmät: Tervetuloa tutustumaan yritykseemme! Mehiläistarhauksen aloituspaketit - Perus 100 (sis. hoitotakki) - Laaja 145 (sis. haalari) Katso sisällöt netistä! Myymälämme on avoinna arkisin 10.00-16.30. Soitathan ja varmistat paikalla olomme. Iltaisin ja viikonloppuisin ennakkotilaukset ovat noudettavissa noutopisteestämme. Simolantie 4, 73300 NILSIÄ. TARVIKEMYYNNIN SUORA PUH. 0400 658 727, MARKKU@KORPIAHO.NET Korpiahon Hoitohaalari 95 Suunniteltu & tehty Suomessa, testattu ammattikäytössä Kirkkonummen Mehiläistarhat ky, Janne Leimi Kevättarjous! Pesäosasto Langstroth puu kasat tu (malli ML) 20,00 Pesäosasto Farrar puu kasat tu (malli ML) 18,00 Kehälistat koot tuna ja vahotet tuna kotim. vahalla LG 2,90 Kehälistat koot tuna ja vahotet tuna kotim. vahalla Fr 2,80 Hinnat sisältävät alv ja ovat voimassa 31.5.2018 saakka JÄRKIEMOT Komppa-Seppälän tilalta Suomen olosuhteisiin sopeutuneita kotimaisia emoja ammattitarhauksestamme. Buckfast ja italialainen 38 35 / kpl + postituskulut Tilaukset verkossa www.jarkiemot.fi tai puhelimitse Ari Seppälä ja Marja Komppa p. 040 540 4027 Mehiläisyhteiskunnat Lg- tai Fr-kalustolla heinäkuussa 290 /kpl Pariutuneet Mesikämmen emot tilausjärjestyksessä 5.7. alkaen 55 /kpl Pariutumat tomat Mesikämmen emot 14.6. alkaen parituspesineen 50 /kpl Kypsät emokennot 7.6. alkaen to pe 20 /kpl Ostetaan kotimaista hunajaa Tarvikemyymälä avoinna kevättalvella sopimuksen mukaan Evitskogintie 865, 02550 Evitskog Puh. 050 360 4576 info@mehilaistuote.com www.mehilaistuote.com Pyhä-emoja Saarijärveltä. Paikallinen italialainen kanta. 45 /kpl (sis. ALV + lähetyskulut) Risto Pykälämäki 040 760 7652, ristopy@gmail.com Jorma Sahinaho 0400 958 752, jormasahinaho@gmail.com Myydään Mehiläishoidossa kaikki tarpeellinen harrastelijalle. EKM näyt teet syksyllä. Mehiläisiä 5 pesää, langstroth-puukalusto. 23.12.2017 tilanteessa. Heikki Aarnio, Koria Puh. 040-8448450. Honey-pesäkalusto -20% varmista omasi ja Pidä kiirettä! Katto: (15,00) 12,00 Syöttölaatikko: (19,50) 15,60 Osasto farrar: (16,00) 12,800 Osasto langstroth: (18,00) 14,40 Pohja: (16,50) 13,20 Lahtisen Vahavalimo Ky Puujaanlenkki 420 12100 OITTI 019-784062 110 vuotta Testatusti maittavin! Bee Fonda 20 kg -10% Lisäruoka mehiläisille.bee Fonda -paketti on ohut, noin 2 cm ja painaa 1 kg. Sopii Honey-kevytpesän katossa olevaan koloon. Leikkaa koko pussi auki lähes reunoja myöten. Aseta kehien päälle aukaistu puoli alaspäin. Ei valu pesään. Bee Fonda 1 kg 2,00 20 kg 36,00 Apifonda 2,5 kg kevätruoka 4,60 Apifonda 12,5 kg kevätruoka 22,50 Neopol 1 kg sisältää siitepölyä 5,90 Oksaalihappojauhe 75 g 3,00 Oksaalihapposokeriliuos 1 l 10,00 Nyt jos koskaan kannattaa varastot tarkistaa ja vaihtaa tai myydä varastoon jääneet mehiläisvahat. Tuo puhdistettuna tai puhdistamattomana. Ostamme puhdasta mehiläisvahaa 8,00 /kg sis alv, 6,45 /kg alv 0% Kuorimavaha puhdas 9,00 /kg sis. alv Tarjoukset voimassa 30.4.2018 asti tai niin kauan kuin tavaraa riittää. www.lahtisenvahavalimo.fi myynti@lahtisenvahavalimo.fi 74 75 Avoinna (tammi- huhtikuu 8.00-16.00) ti-pe 8.00-17.00 maanantaisin sopimuksen mukaan. Monimuotoisuuden edistämiseksi! Riistasiemen Oy on markkinoilla ainoa, joka tekee siemenseoksia monimuotoisuuden edistämiseksi. Haluamme, että suomalaisiin oloihin löytyy monimuotoisuutta edistäviä kylvösiemeniä jokaiseen tarpeeseen! Niin riistalle, pikkulinnuille, perhosille kuin pölyttäjillekin. Silmäniloa ja maisemaa unohtamatta! Diana kylvösiemenet MAISEMAPELTO NIITTYPELTO RIISTAPELTO PÖLYTYSPELTO Mehiläishoitajien liiton jäsenenä voit tilata tuotteitamme tuntuvalla alennuksella sähköpostilla tilaus@riistasiemen.fi. Ilmoita tilatessasi nimi ja jäsennumero. Malmgård Riistasiemen / Malmintie 307, 02580 Siuntio p. 0400 784 449, riistasiemen@riistasiemen.fi / riistasiemen.fi Emoja, jaokkeita ja kevätpesiä. Keski-Suomesta, Kyynämöisiltä on heinäkuun alusta saatavissa mehiläisemoja (ital.) 37 e kpl, sekä jaokkeita 190 e kpl. Keväällä muutama kevätpesä 350 e. Hinnat sisältävät mehiläiset, kehät ja arvonlisäveron. EKM-näyt teet kesälintujen herät tyä. Emot toimitetaan tilausjärjestyksessä. Ahontuvan Tarhat/Antti puh. 040 83 770 94 Mehiläisyhteiskuntia ja tyhjiä puu/vaneri pesäosastoja. Helmer Laurén, Sipoo-Tuusula. 040 7211 861 Myydään mehiläisyhdyskuntia. EKM tutkimus tehty 2017. Matti Aaltonen 040-5895949, Huittinen. Myydään vahalinko, hunajapumppu ja lämmitet tävä siivilöintiallas 0400229805. Talvehtineita mehiläispesiä ammattitarhauksesta, myös jaokkeita, pakettimehiläisiä, emoja, pesäosastoja rakennetuilla tai pohjukekehillä. Aloit telijoille ilmaista neuvontaa p. 050-5411081 Käytet ty täydellinen harrastajakalusto: Farrar-laatikoita ja pesätarvikkeet 4-5 pesälle, hunajankorjuuseen mm SAFmoot torilinko 4-kehäinen, SAF-pakkausastia 50 l. 800. P. 0456778816. Mehiläisten yhteishankinnasta vahvat krainilaiset mehiläispesät Langstroth-kalustolla 310e touko-kesäkuun vaihteessa, jaokkeet kesäkuussa 250e sis alv:n, hyvitys kun tuot etukäteen kaluston. Noudot Sipoosta. Terveystodistus on. Tiedustelut ja tilaukset puh. 0500 208 613
www.hunaja.net www.mehilaishoitajat.fi www.polytys.fi