LAPSIPERHEIDEN PUOLELLA 60 VUOTTA KESÄKUU 2013 > PILTTIPIIRI.FI Sisko JA SEN velis.10 Unilelusta turvaa s.14 Temppuillaan sisällä ja ulkona s.16 Retkieväät s. 20
Sisältö NRO 2 KESÄKUU 2013 0 06 10 14 14 16 19 16 kannen kuva: Mirva Kakko ravitsemus Makea maittaa pienelle Mieltymys sokerisiin makuihin on osittain opittua. sisaruus Kasvu isoksi siskoksi Ajatus sisaruksesta oli aluksi vanhemmalle lapselle hämmentävä. kasvu & kehitys Unilelu tuo turvaa Lapsi tekee unilelua koskevat päätökset itse. perhe & vapaa-aika Temppuillaan yhdessä! Alle 3-vuotias lapsi ei harrasta liikuntaa vaan elää liikkuen. terveys Huomaa myrkkykasvit Kesällä kannattaa katsoa, mitä lapsi pistää suuhunsa. palstat 03 Pienet palat 04 Omin käsin 05 5 kysymystä 09 Tästä elämästä 20 Kokataan kotona 22 Piltin parhaat palat Tervetuloa Pilttipiiri-lukijoiden joukkoon! Kolme kertaa vuodessa ilmestyvän lehden saavat 4 16 kuukauden ikäisten lasten vanhemmat Väestörekisterikeskuksen osoitetietojen mukaan. Pilttipiiri tarjoaa kiinnostavaa asiaa lasten kehityksestä, ravitsemuksesta ja lapsiperheen arjesta. Piltin lastenruokaneuvottelukunnan jäsenet tarkastavat lehden artikkelit. Pilttipiiri.fi-sivuilta saat lisää tietoa sekä vinkkejä leikkeihin ja askarteluun. Voit myös lähettää meille palautetta tai ilmoittautua Piltin Makuraatiin, jossa lapset koemaistavat kehitteillä olevia tuotteita. Tykkäämällä Pilttipiiristä Facebookissa saat ajankohtaista tietoa tapahtumista. Mukavia lukuhetkiä! PILTTIPIIRI-LEHTI ilmestyy kolme kertaa vuodessa. Se lähetetään Väestörekisterikeskuksen osoitetietojen mukaisesti 4 16 kuukauden ikäisten lasten vanhemmille. PILTTIPIIRI-LEHDEN JULKAISIJA: Suomen Nestlé, PL 50, 02151 Espoo, kuluttajapalvelu@fi.nestle.com, puh. 0800 0 6161 PAINO: PunaMusta, Joensuu OSOITELÄHDE: Väestötietojärjestelmä, Väestörekisterikeskus, PL 70, 00581 Helsinki ISSN 1238-8432 TOIMITUSKUNTA: Päätoimittaja viestintäpäällikkö Aino Pajukangas / Suomen Nestlé sekä tuottaja Henna Tanskanen / Otavamedia Asiakasviestintä. PILTTIPIIRI-LEHDEN TEKSTIT on tarkistanut lasten ruoka neuvottelukunnan puheenjohtaja Olli Simell, professori, Turun yliopistollinen keskussairaala, Lastenklinikka. PILTTI tukee Mannerheimin Lastensuojeluliiton työtä lapsiperheiden hyväksi. www.pilttipiiri.fi www.facebook.com/pilttipiiri 2 kesäkuu 2013
Lisää asiaa lapsiperheille osoitteessa pilttipiiri.fi pienet palat Perheystävällistä TYÖELÄMÄÄ Perheen ja työn yhteensovitusta helpottavista käytännöistä hyötyvät työantaja, työntekijät, perheet ja lapset. Yhteensovitus korostuu usein pikkulapsivaiheessa, mutta huolenpitoa voivat tarvita muutkin läheiset. Tavoitteena on, että työpaikoilla otetaan huomioon henkilöstön erilaiset elämäntilanteet osana työntekoa. Väestöliiton Perheystävällinen työpaikka hankkeessa on kehitetty konkreettisia välineitä, joilla voidaan edistää työpaikkojen perheystävällisyyttä ja hyvää esimiestyötä: Perheen ja työn tasapaino henkilöstökysely, Perheystävällinen työpaikka verkkosivut sekä esimiesvalmennukset perheen ja työn yhteensovittamisesta. Esimerkiksi joustavien työaika käy täntöjen kehittäminen ja juurtuminen voivat vaatia pitkäjänteistäkin kehittämistä työpaikoilla. Hankkeen tulokset ovat olleet kannustavia. Pienilläkin työajan ja työjärjestelyjen muutoksilla voidaan vaikuttaa työntekijöiden ja perheiden hyvinvointiin. Perheystävällisyys on asenteita ja tekoja, joita voidaan kehittää myönteiseen suuntaan. Vastuu hyvien käytäntöjen toteutumisesta on sekä työnantajilla että työntekijöillä, korostaa projektipäällikkö Anna Kokko Väestöliitosta. Väestöliiton sivuilla voi tutustua perheystävällisyyden periaatteisiin ja testata oman työpaikan perheystävällisyyttä: www.vaestoliitto.fi/ perhe ja tyo/. LAULA MUKANA Uudenlainen laulukirja tarjoaa musiikillisia hetkiä perheen pienimmille. Kirjassa on 50 tuttua ja hauskaa suomalaista lastenlaulua, joille saa pianosäestyksen nappia painamalla. Kirjasta löytyvät myös laulujen sanat nuotteineen. Soiva laulukirja. Soili Perkiö, Tammi 2013. KOSKETUKSEN VOIMA Suomalaisilla on pitkä pidättyväisyyden ja yksin pärjäämisen perinne, ja moni lapsikin jää vaille hoivaavaa kosketusta. Kirja muistuttaa läheisyyden ja kosketuksen tärkeydestä. Yksi kolmesta pääaiheesta on lapsen hoiva. Vahvat yksin, heikot sylityksin. Otteita suomalaisesta kosketuskulttuurista. Taina Kinnunen, Kirjapaja 2013. kuva Shutterstock MAISAN PUUTARHASSA Menovinkki! Varkauden kaupunki muuttuu kesäkuussa lasten festivaalikaupungiksi, kun Vekara Varkaus kutsuu lapset perheineen hauskanpitoon 10. 16.6. Erilaiset esitykset, työpajat, kisailut ja kujeilut tarjoavat touhua kokonaisen viikon ajaksi. Lisätietoa: www.vekara-varkaus.fi Maisan puutarha kukoistaa, mutta miten hän saa kasvit kasvamaan? Kuvakirjassa lapsi pääsee kurkistelemaan läppien taakse ja seuraamaan kasvien elämää siemenestä sadoksi. Samalla selviävät puutarhanhoidon perusasiat. Maisa hoitaa puutarhaa. Lucy Cousins, suomentanut Anneli Heimonen, WSOY 2012. kesäkuu 2013 3
omin käsin teksti Heljä Hyytiä kuva Atte Lakinnoro Heittäjämestari haussa Hauska peli sopii parhaiten vaikka kesäolympialaisten yhdeksi lajiksi sisätiloissa, mutta aurinkoisena kesäpäivänä sitä voi pelata ulkonakin. Peli kehittää tarkkuutta ja isompien lasten laskutaitoa. Kukapa on teidän perheen heittäjämestari? TARVIKKEET 5 kpl tyhjiä talouspaperirullia erivärisiä papereita 5 kpl tukevia paperilautasia, halkaisija n. 25 cm sakset liimaa paksua pahvia (esim. ruskeasta pakkauslaatikosta) Päällystä rullat paperilla, kukin eri värillä. Jätä paperin kumpaankin päähän muutama sentti Askartele itse perinteinen heittopeli pahvirullista ja paperilautasista. ylimääräistä. Leikkaa rullan päissä paperi säteittäin muutaman sentin välein ja taita rullan yläpäässä sisäänpäin. Tee taitokset alareunassa ulospäin, jotta saat liimattua rullan tukevasti alustaan pystyyn. Katso mallia kuvasta. Merkitse rullat numeroilla 1, 2, 3, 4 ja 5 tai koristele ne paperista leikatuilla kuvioilla. Leikkaa paksusta pahvista halkaisijaltaan noin 80 cm levyinen plus-merkki pelin alustaksi. Voit päällystää myös alustan väripaperilla. Liimaa rullat tapeiksi, yksi kunkin sakaran päähän ja yksi keskelle. Jos et merkinnyt rullia numeroilla, merkitse kunkin kohdan pistemäärä alustaan.numero 5 eli korkein pistemäärä tulee keskelle. Leikkaa vielä paperilautasista keskusta pois niin, että niistä tulee renkaita. Jos haluat renkaista tukevampia, liimaa kaksi lautasta päällekkäin. Peli on valmis kuka heittää ensin? 4 kesäkuu 2013
5 kysymystä teksti Henna Tanskanen kuva Shutterstock 3 Pitääkö avittaa? Kun lapsi kehittyy normaalisti, häntä ei tarvitse auttaa kävelemään. Lapsen kanssa voi toki tehdä kävelyä harjoittavia asioita, kuten tukea käsistä, mutta kävelemään pienokainen oppii vain itse harjoittelemalla tasapainoa ja pystyssä pysymistä. Kävelyn tukivälineet, kuten taaperokärryt, eivät edistä itsenäistä kävelemistä. Niillä voi harjoitella askeltamista ja liikkumista pystyasennossa. Parhaiten lapsi oppii oman kehonsa käyttöä ilman tukivälineitä, koska silloin hän joutuu mukautumaan ympäristön vaatimuksiin. Ihanat askeleet Lapsen ensiaskeleet ovat usein perheen kohokohta. Mitä kaikkea pienokaisen kävelemisen opetteluun liittyy? Fysioterapeutti, NDT Bobath terapeutti Reetta Tuomisto vastaa. 1Missä iässä lapset alkavat kävellä? Lapset alkavat kävellä noin 9 18 kuukauden ikäisenä. Lapsi lähtee liikkeelle, kun on kiinnostunut ympäristöstään, halukas liikkumaan ja motoriset taidot 2 mahdollistavat pystyasennossa liikkumisen. Miten käveleminen alkaa? Kävelemään opettelun harjoittelu alkaa, kun lapsi pyrkii nousemaan pystyyn esimerkiksi vanhemman sylissä noin 7 9 kuukauden iässä. Kävelyn edellytyksenä on, että lapsella on hyvä pystyasento, ja siihen tarvitaan alaraajoihin varaamista sekä tasapainoa. Varaamista pienokainen alkaa harjoitella hyvin varhain syntymän jälkeen. Aktiivisemmaksi se kehittyy 5 7 kuukauden iässä. Varaaminen tarkoittaa sitä, että lapsi asettaa jalkateränsä lattialle ja kykenee, aluksi tuettuna, kannattelemaan painoaan jalkojensa päällä. Silloin hän ei myöskään romahda kyykkyyn tai nosta saman tien jalkaterää alustalta, kun jalka koskettaa lattiaa. Kun lapsi pysyy pystyssä, mutta tukeutuu vielä huonekaluihin, hän alkaa vähitellen liikkua huonekalulta toiselle. Jonkin ajan kuluttua hän rohkaistuu irrottamaan hetkeksi otteensa ja seisoo omilla jaloillaan. Ensiaskeleet hän saattaa ottaa huomaamattaan, kun kurkottaa jotakin kohti, mutta pyllähtää vielä useimmiten lattialle. Kävelemään oppiminen on kuitenkin alkanut. 4Kengillä vai ilman? Kävelyä kannattaa harjoitella paljain jaloin erilaisilla alustoilla, varsinkin kesällä. Kengät eivät anna lapselle oikeaa tuntemusta jalkaterien alueelta eivätkä opeta kävelemään. Toki ulkona tarvitaan kenkiä. Hyvissä kengissä on tarpeeksi tilaa, kiertyvä pohja ja suora sisäpohja. Ne ovat myös korottomat ja joustavat. Aktiivinen liikkuminen esimerkiksi metsässä, hiekassa, kivillä ja nurmikolla kehittää muun muassa nilkan ja jalkaterän asento- ja liikeaistimuksia. Nämä parantavat tasapainoa ja koko kehon yhteistoimintaa. 5 Mitä muuta on hyvä tietää? Lapselle kannattaa suoda monipuolisia liikkumisen kokemuksia jo syntymän jälkeen. Mitä monipuolisemmin lapsi liikkuu ennen varsinaista kävelemistä, sitä paremmat valmiudet itsenäiseen liikkumiseen kehittyy. Esimerkiksi lapsen pitäminen lattialla mahallaan harjoituttaa muun muassa selkäpuolen lihaksia, joita tarvitaan myöhemmin selän ojentautumiseen pystyasennossa. Myös muksahdukset ovat hyväksi, vaikka ne sattuvat. Silloin lapsi huomaa, ettei vielä hallitse kaikkea ja saattaa hidastaa vauhtia tai ainakin havahtuu, että jotain pitää tehdä toisin. Hoputtaminen ei kannata jokainen taapero ottaa ensiaskeleensa omaan tahtiinsa. kesäkuu 2013 5
teksti Ilpo Salonen kuvat Corbis/SKOY, Jorma Marstio ja Shutterstock Useimmat vauvat ja lapset syövät mielellään makeaa, jos sitä heille tarjotaan. Makeus on tuttua jo äidinmaidosta, mutta mieltymys sokerisiin makuihin on osittain myös opittua. Kun vastasyntyneelle tarjotaan jotain makeaa, hapanta tai karvasta, tämän kasvonilmeistä on helppo päätellä, mikä näistä on mieluisinta. Akatemiatutkija Mari Sandell Turun yliopistosta muistuttaa, että makea yleensä merkitsee luonnonolosuhteissa energiapitoista ravintoa. Mieltymys makeaan innostaa syömään ja tukee siten elimistön ravinnonsaantia ja aivojen toimintaa. Kuinka paljon pitää makeasta on kuitenkin yksilöllistä. Eräiden tutkimusten mukaan perinnöllisyydellä on suuri vaikutus siihen ja myös makeiden ruokien käyttöön. Käytännössä noin puolet eroista mieltymyksissä voi selittyä geneettisillä tekijöillä. Osa ihmisistä on jo syntyessään muita herkempiä karvaan maun aistimiselle. Nämä lapset voivat kokea vahvasti sokeripitoiset tuotteet erityisen miellyttäviksi. Tätä aihealuetta myös Sandell tutkii kollegoidensa 6 kesäkuu 2013 Makea maittaa pienelle On yksilöllistä, kuinka paljon pitää makeasta. kanssa Turun yliopiston biokemian ja elintarvikekemian laitoksessa ja funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämiskeskuksessa. Lasten makumieltymykset alkavat muodostua jo äidin raskauden aikana. Vauva aistii tuoksuja ja makuja kohdussa ollessaan. Äidinmaitohan on pääosin makeaa, mutta makuun vaikuttaa voimakkaasti myös äidin syömä ruoka. Siten esimerkiksi porkkana ja valkosipuli voivat tulla lapsille tutuiksi jo ennen syntymää, samoin sokeriset tuotteet. Lisäsokeri turhaa Jos lapsi saa säännöllisesti monipuolista ravintoa, hän ei tarvitse ylimääräistä sokeria ja sen sisältämää energiaa esimerkiksi taloussokeria sisältävien elintarvikkeiden, kuten makeisten tai leivonnaisten, muodossa. Runsas sokerin käyttö köyhdyttää ruokavaliota kaikenikäisillä, koska silloin muiden ravintoaineiden suhteellinen osuus ravinnosta pienenee. > >
Marjat ja hedelmät HYVÄKSI Mari Sandell korostaa, että hedelmissä ja marjoissa on paljon hyödyllisiä ravintoaineita sokerimäärään nähden, toisin kuin esimerkiksi joissain makeisissa ja leivonnaisissa. Suomessa syödään päivittäin edelleen turhan vähän hedelmiä ja marjoja. Kannustan monipuolisesti erilaisten marjojen ja hedelmien säännölliseen käyttöön, koska ne sisältävät monia välttämättömiä ravintoaineita kuten vitamiineja, kuituja ja antioksidantteja. Läheskään kaikki hedelmät ja marjat eivät ole luonnostaan kovin makeita. Sandell katsoo, että mikäli pienellä sokerin lisäyksellä voidaan edistää niiden käyttöä, lopputulos on parempi kuin olla syömättä niitä lainkaan. kesäkuu 2013 7
ERILAISIA SOKEREITA on laaja valikoima Taloussokeri on puhdistettua valkoista kidesokeria. Hedelmäsokeria eli fruktoosia on luontaisesti marjoissa, hedelmissä ja hunajassa. Ruokosokeri on aromikasta, kuivaa kidesokeria. Fariinisokeri on tummaa sokeria. Se sisältää valkoisen sokerin lisäksi sokerinvalmistuksen sivutuotteena syntyvää siirappimaista melassia. Muscovado on tumman ruokosokerin ja melassin sekoitusta. Tomusokeri on jauhettua valkoista tai ruokosokeria, johon on lisätty paakkuuntumista estävää tärkkelystä. Lisäksi on värittömiä ja värjättyjä karkeita raesokereita, vaniljasokeria, valmiiksi sekoitettua kanelisokeria, ruokosokerista valmistettua suurikiteistä tummaa kandisokeria, erilaisia vaaleita ja tummia siirappeja, tavallista ja luomua. Ylipäätään kohtuukäyttö kaikessa on yhtä tärkeää lapsilla kuin aikuisillakin. Hampaiden kannalta vähäsokerinen ravinto ja säännölliset ateria-ajat ovat aina eduksi. Hedelmissä ja marjoissa on erilaisia sokeriyhdisteitä, ja niiden keskinäiset määrät vaihtelevat paljon. Esimerkiksi banaani on luonnostaan pääsääntöisesti makeaa. Harva marja tai hedelmä tai ruoka ylipäätään edustaa vain yhtä maku ominaisuutta. Sekä aikuiset että lapset kokevat ruuan kokonaisuutena, jossa eri maut yhdistyvät. Kasviperäisissä elintarvikkeissa, kuten hedelmissä ja marjoissa, on aina lajikkeesta, kasvupaikasta ja hedelmän kypsyysasteesta aiheutuvaa vaihtelua myös sokerien määrässä ja laadussa. Lisäksi on olemassa tiettyjä sokereita, joita ei maisteta lainkaan makeana vaan esimerkiksi karvaina. Erilaiset sokerit Jotkut pitävät erilaisia ruskeita sokereita terveellisinä tai vähemmän haitallisina. Sandell toteaa, että ruskea sokeri on kyllä vähemmän puhdistettua kuin valkoinen sokeri, mutta käytännössä mitään ravitsemuksellista eroa niiden välillä ei ole. Jos ruskeassa sokerissa on jäljellä joitakin hivenaineita, niiden määrät ovat joka tapauksessa niin mitättömiä, että helpommin ne saa tavallisesta ruoasta. Lasten ravitsemussuositukset eivät kehota keinotekoisten makeutusaineiden käyttöön. Toisaalta makeutusaineet ovat turvallisia yli Ruualla aktivoidaan lapsen aisteja. yksivuotiaille lapsille, kunhan määrät pysyvät sallituissa rajoissa. Makeutusaineet voivat lisätä ruuan makuun muutakin kuin toivottua makeutta. Osa ihmistä voi maistaa makeutusaineissa esimerkiksi karvaita sävyjä. Monipuolisia elämyksiä Lapsi voi tottua yhtä lailla runsaasti kuin niukasti sokeria sisältäviin makuihin. Mari Sandell muistuttaa, että yhdistelemällä erilaisia ruokaaineita ja ruokia toisiinsa on mahdollista rakentaa uusia houkuttelevia aistielämyksiä. Lapsille aistimukset ovat tärkeitä, ja aisteja kannattaa aktivoida myös ruoan avulla. Lapsi kokee ruoan ainesosat makuaistin lisäksi tuntemalla, haistamalla, kuuntelemalla ja näkemällä. Kannattaa seurata lapsen ruokakäyttäytymistä ja huomioida, mistä kaikista ruoan ja ruokailun osatekijöistä lapsi saa erilaisia elämyksiä. Yhdessä tekeminen on lapselle tärkeää niin ruuanlaitossa kuin ruokapöydässäkin. Tämä tuottaa hyvää mieltä myös aikuiselle. Satunnaiset, kohtuulliset herkkuhetket ovat toki sallittuja niin vauvoille, lapsille kuin aikuisillekin. Ruokailuun liittyvä ilo on yksi parhaista maailman iloista! 8 kesäkuu 2013
Suurta ja pientä, arkea ja juhlaa. Lapselle kaikki on uutta. tästä elämästä teksti Maija Kajanto kuva Tommi Tuomi Pyykkipäivän apulainen Maailmassa on paljon ihmeellisiä asioita pienokaisille. Emmi, 11 kk, fanittaa pyykinpesukonetta. Kun ohjelma on päällä, läpinäkyvä rumpu on todellinen vauvatelevisio, jonka sisältä on mukava bongata värejä ja kankaita. Vaatteiden siirtely rumpuun ja koneen tyhjennys ovat hauskaa touhua, jossa Emmi haluaa olla ehdottomasti mukana. Pyykkikone onkin perheessä tärkeässä roolissa, koska perheeseen kuuluu Emmin lisäksi kaksi isosiskoa. Perheessä harrastetaan ahkerasti vaatekierrätystä, sillä sisaruksilla on kahdeksan serkkua. Kuvassa oleva mekko onkin kiertänyt monella pienellä tytöllä, ja onneksi vaatteiden kauniit kuosit ovat useimmiten miellyttäneet serkuksien silmää! kesäkuu 2013 9
Kasvu teksti Taina Vuokko kuvat Mirva Kakko isoksi siskoksi Lohjalaiseen Lytzin perheeseen syntyi loppuvuodesta uusi tulokas. Perheen esikoinen Olivia on pienen totuttelun jälkeen huomannut, että isosiskona oleminen on hauskaa. Lapsen syntymä on kuitenkin perheen arjelle omanlaisensa myllerrys. Isosisko Olivia, 2,5 v, auttaa keit tiössä äiti Heidi Lytziä syöttämään sosetta veljelleen. Valtteri, 6 kk, istuu tyytyväisenä lattialla sitterissä. Perheen kuopukselle maistuu tänään porkkanasose, kun äidin ja siskon ruokalistalta löytyy risottoa. Olivia osallistuu mielellään Valtterin hoitamiseen. Hän saattaa syöttää lusikalla soseita tai hakea tarvikkeita. Isosisko otettiin mukaan arkirutiineihin heti Valtterin synnyttyä, ja yhteinen arki on asettunut nopeasti paikoilleen, Heidi Lytz sanoo. Aivan alkuunsa ajatus sisaruksesta oli Olivialle kuitenkin todella hämmentävä. Odotusaikana vanhemmat selittivät Olivialle, että hänestä tulee isosisko. Tuolloin alle 2-vuotias Olivia ei silti oikein ymmärtänyt, mitä äidin vatsan kasvaminen tarkoittaa. Kun Olivia kävi vierailemassa sairaalassa äidin ja veljen luona, tunnelmat olivat jännittyneet ja sairaala eriskummallinen paikka. Pian veljen syntymän jälkeen perhe muutti myös isompaan taloon ja uuteen naapurustoon, joten aikaan mahtui isoja muutoksia. Valtterin syntymän jälkeen isä Benjam jäi onneksi kahdeksi viikoksi vanhempainvapaalle. Tämä mahdollisti sen, että Olivian arki ei kääntynyt kerralla päälaelleen. Isä puuhaili Olivian kanssa, kun äiti keskittyi vauvanhoitoon. Olin ennen Valtterin syntymää hetken töissä, joten Olivia oli sen aikaa päiväkodissa. Koska hän oli viihtynyt siellä hyvin, mietimme, ottaisimmeko hänet kotiin päiväkodista. Päätimme, että Olivia jää kotiin, jotta pikkuveljen saama runsas huomio ei herättäisi mustasukkaisuutta. Tunteet ilmenevät tekoina Perheen kuopus on ollut helppo vauva, joka on nukkunut ja syönyt hyvin. Heidi Lytz arvelee, että viimeiset puoli vuotta olisivat olleet Olivialle vaikeammat, jos pikkuveli olisi ollut erilainen tempera mentiltaan. Jos Valtterilla sattuu olemaan huono päivä, saattaa harmistus nimittäin tarttua Oliviaankin. Ehkä siinä on kyse siitä, että huomion pitää jakautua tasaisesti kummallekin lapselle, jotta mustasukkaisuuden tunteet eivät heräisi. Jos huomioni keskittyy päivän mittaan enemmän Valtteriin kuin Oliviaan, tyttö ryhtyy aiem paa vaativammaksi. >> 10 kesäkuu 2013
Isosisko määrää lukemisen tahdin, vaikka pikkuveikka haluaisi siihen jo niin mielellään osallistua. Sisaruksen syntymä on kova pala Mitä nuorempi lapsi on, sitä vaikeampaa hänen on ymmärtää, mitä sisaruksen saaminen tuo tullessaan. Se voi aiheuttaa turvattomuuden tunteita ja monenlaisia pelkoja tai epämääräistä ahdistusta, kehityspsykologian professori Kaisa Aunola Jyväskylän yliopistosta sanoo. Jokaisen lapsen syntymä on perheelle mullistus. Vanhempi lapsi voi kokea uuden lapsen uhaksi omalle asemalleen. Lapsen tunnemyräkkä voi ilmetä esimerkiksi sisarkateutena, taantumisena tai jopa liiallisena kiltteytenä. Lapsen reaktioihin vaikuttavat vanhempien toi minnan lisäksi hänen ikänsä ja temperamenttinsa. Taantuminen on tyypillisintä pienelle lapselle. Alle 3 vuotias voi esimerkiksi alkaa tehdä pissavahinkoja tai puhua vauvakieltä. Vanhemmat, yli 4 vuotiaat lapset reagoivat useammin olemalla ylpeitä sisaruksia. He tahtovat auttaa vauvanhoidossa ja esitellä uutta tulokasta muille. kesäkuu 2013 11
Pienen lapsen tunteet ilmenevät pikemminkin suorina tekoina kuin sanoina. Omia tarpeita ei vielä tunnisteta niin, että niitä osattaisiin pukea sanoiksi. Vasta viime aikoina Olivia on vähitellen alkanut opetella sitä, minkälaisia tunteiden käsitteitä on olemassa. Sisarkateutta ilmeni ensimmäisinä kuukausina muutaman kerran niin, että Olivia löi suutuksissaan Valtteria. Silloin vanhemmat asettivat tiukat rajat ja kielsivät lyömisen. Samanlaisia kahnauksia ei tämän jälkeen Heidin mukaan ole ilmennyt. Kehityksen taantuminen on toinen yleinen pienen lapsen reaktio sisaruksen syntymään. Olivia ei ole juuri näyttänyt tällaisia merkkejä. Hän oli esimerkiksi oppinut päiväkuivaksi jo ennen Valtterin syntymää, eikä sen suhteen ole tullut suurta takapakkia. Omia juttuja vanhempien kanssa Valtterilla on tapana seurailla tiiviisti siskonsa tekemisiä. Olivia puolestaan käy juttelemassa veljelleen ja vie hänelle leluja. Olen miettinyt, että siinä vaiheessa, kun Valtteri alkaa liikkua, voi tulla kahnauksia leluista. Nyt Valtteri ei vielä juuri voi vaatia leluja itselleen, joten meno on ollut melko rauhallista, Heidi nauraa. Olivialle on järjestetty viikoittain kahdenkeskeistä aikaa vanhempien kanssa. Isän kanssa käydään uimahallissa, ja sunnuntaisin on perheliikuntakerhon vuoro. Benjamin ja Olivian yhteisten rientojen aikana äiti on Valtterin kanssa. Valmistelu säästää surulta Sopeutumisvaikeuksia voi helpottaa kertomalla lapselle ikätasoisesti siitä, miten sisaruksen syntymä muuttaa arkea. Lapsen voi myös ottaa mukaan valmisteluihin: hän voi miettiä tulokkaan nimiä tai osallistua lapsenvaatteiden valitsemiseen. Vauvan syntymän jälkeen on hyvä tehdä isomman lapsen kanssa asioita kahdestaan. Tämä auttaa lasta kokemaan, että hän on vanhemmilleen yhtä rakas kuin ennenkin. 12 kesäkuu 2013
Jos perheeseen syntyy kaksoset, on silloinkin Kaisa Aunolan mukaan tärkeää, että kumpikin sisarus saa toisinaan jakamatonta huomiota. Omat hetket vanhemman kanssa vahvistavat lapsen kokemusta hänen yksilöllisyydestään. Vaikka sisaruksen syntymä voi tuoda mukanaan tunnemyräköitä, myös ainoan lapsen kasvatukseen liittyy haasteita.koska sisaruussuhteet kehittävät esimerkiksi neuvottelutaitoja, ainoan lapsen on hyvä oppia, ettei hän aina saa tahtoaan perille. Ainoan lapsen kasvua voidaan tukea varmistamalla, että lapsi on tekemisissä ikätovereidensa kanssa vaikkapa kerhoissa tai naapurustossa, Aunola sanoo. Muskari taas on Olivian ja Heidin oma juttu, johon Valtterilla ei ole vielä asiaa. Siskoni käy maanantaisin muskarissa lapsensa kanssa ryhmässä, joka on juuri ennen Olivian ryhmää. Olemme järjestelleet niin, että siskoni nappaa Valtterin hoitoon siksi aikaa, että pääsen Olivian kanssa muskariin. Tämä on toiminut loistavasti. Pienen lapsen tunteet ilmenevät pikemminkin suorina tekoina kuin sanoina. Isällä, joka käy päivisin töissä Espoossa, on tapana lukea Olivialle iltasatu. Tällä välin äiti nukuttaa Valtterin. Saatamme joskus vaihtaa vuoroa siten, että luen Olivialle iltasadun. Se on hänestä hauskaa vaihtelua, Heidi sanoo. Kaikki yhdessä marjametsälle Heidi ja Benjam Lytzille useamman lapsen saaminen tuntui luontevalta. Kummallakin on omia sisaruksia, joten sisaruus on tullut tutuksi niin iloineen kuin suruineen. Kun Valtteri on vielä pieni, veljestä ei oikein ole leikkikaveriksi siskolleen. Alustavissa suunnitelmissa on, että Olivia voisi mennä syksyllä seurakunnan päiväkerhoon muutamana aamupäivänä viikossa. Tyttö on ajatuksesta innoissaan, koska serkku on samassa kerhossa. Olemme miettineet, että Olivialle olisi hyvä viettää nykyistä enemmän aikaa samanikäisten lasten kanssa. Hänellä on naapurustossa hyviä leikkikavereita, mutta kerhokin olisi mukava juttu. Sitten kun palaan ensi vuonna töihin, niin lapset menevät päiväkotiin. Tulevaisuudessa siintävät perheen yhteiset harrastukset. Kun Valtteri kasvaa isommaksi, niin koko perhe pääsee yhdessä sunnuntaisin perheliikuntakerhoon. Kesällä odotetaan myös yhteisiä retkiä mustikkametsään. Kun Olivia oli pienempi, kävimme mustikkametsällä siten, että Olivia oli kantoliinassa. Nyt Olivia on miettinyt, miten pääsemme mustikkaan Valtterin kanssa. Olen sanonut, että Valtteri otetaan kantoliinaan ja Olivia pääsee poimimaan marjoja. kesäkuu 2013 13
teksti Virve Järvinen kuvat Peter Reali/Corbis/SKOY, Shutterstock ja Atte Lakinnoro Pehmoinen nalle, lempeä lammas, rakas riepu. Unilelu on lapselle tärkeä. Lapsi tekee sitä koskevat päätökset itse. Unilelu tuo turvaa Uni merkitsee lapselle eroa hoitajistaan, mitä hänen voi olla ajoittain vaikea kestää. Unilelu muistuttaa lasta hoitajan antamasta turvasta ja auttaa häntä kestämään unenmittaisen eron läheisistään. Yleensä unilelu liittyy jollain tapaa hoitajan ja lapsen yhteisiin, hyviin hetkiin. Se herättää lapsessa mielikuvia näistä hetkistä ja tuo turvaa, sosiaalipsykologi Tatjana Pajamäki kertoo. Pajamäki työskentelee Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lasten ja nuorten puhelimen päällikkönä. Lapsen kehityksessä on vaiheita, jolloin unilelu on tavallistakin tärkeämpi. Se on sitä vaiheissa, jolloin lapsi eriytyy vanhemmistaan. Ensimmäisen kerran näin tapahtuu yksivuotissyntymäpäivän kynnyksellä, kun vauva ymmärtää olevansa hoitajastaan erillinen. Seuraavan, voimakkaan eriytymiskokemuksen aika on lähellä toista syntymäpäivää. Unilelu auttaa lasta kestämään näihin kehitysvaiheisiin kuuluvan eroahdistuksen. Onhan nalle mukana? Lapsi nukahtaa sitä paremmin, mitä samankaltaisimpina hänen iltapuuhansa toistuvat. Vieraassa paikassa nukahtaminen voikin olla pienelle ihmiselle vaikeaa. Oma, tuttu unilelu kuuluu siihen tottuneen lapsen yökylävarustuksiin siinä kuin hammasharja ja pyjama, eikä vanhemman parane jättää sitä pienen ihmisen matkakassista. Sen unohtuminen kotiin on lapselle kamala paikka. Hätäpäissä hankittu uusi lelu ei lapselle kelpaa ja syystä. Lapselle tilanne on samankaltainen kuin aikuiselle, joka on tehnyt rakkaan ystävän kanssa treffit ravintolaan, mutta perillä pöydässä odottaakin ventovieras ihminen. Lelun unohtumisesta lapselle aiheutuva kiukku ja paha mieli purkautuvat itkuna. Tällöin hoitajan tehtävänä on sanoittaa lapsen ikävät tunteet ja auttaa häntä kestämään ne: pitää lasta sylissä ja lohduttaa. Lapsi selviää tilanteesta, kun vanhempi vain pystyy ottamaan hänen raivonsa vastaan. Tilanne voi olla vastaava silloin, kun unilelu tarvitsee pesua. Itse pesisin unilelun vain tarvittaessa ja aamusella, jotta se olisi illalla valmis nukkumakaveriksi. Päiväkausiksi sitä ei parane unohtaa likapyykkikoriin. Vaikka unilelu on tärkeä, sen tehtävänä ei ole kulkea lapsen kainalossa koko päivää. Sänky on unilelun valtakuntaa eikä sitä ole tarvetta laajentaa. Nalle tai riepu voi hyvin odottaa pientä nukkujaa päivän pedissä. En antaisi unilelulle liian suurta roolia perheessä. Unilelun tehtävänä on rauhoittaa lapsi nukkumaan, apukasvattajaksi siitä ei ole. Ja jos lapsi vaikka satuttaa itsensä, unilelua on turha rahdata paikalle. Tällöin lapsi tarvitsee ja hänelle riittää vanhemman tarjoama lohtu. Riepu tärkein unilelu Pilttipiirin Facebook-kyselyn mukaan pienokaisten suosituin unilelu on uniriepu tai -rätti. Seuraavalla sijalla olivat pehmopuput ja -nallet. Suosittuja merkkejä ovat Pentikin ja Teddykompanietin unilelut. Unileluiksi mainittiin myös peiton nurkka, herra Hakkarainen -pehmo, Hello Kitty -pehmo ja äidin sormet. Unilelu on pienelle lapselle tärkeä, ja se on usein kulunut. Merkittävää unilelussa tuntuukin oleva pehmeys, söpö ulkonäkö ja ennen muuta lapsen mieltymys, johon vanhemmat toki vaikuttavat ensimmäistä unilelua valitessaan. 14 kesäkuu 2013
Unilelun tehtävänä on rauhoittaa lapsi nukkumaan. Lapsen oma päätös Useimmiten lapsen unikaveri on pehmoinen. Harva hakeutuu unten maille muovinen robotti kainalossa. Lapsi valitsee, minkä lelun kanssa hän haluaa nukahtaa. Päätös on lapsen, ja vanhempien on kun nioitettava sitä. Isän ja äidin tehtävänä on toki katsoa, että unikaveri on turvallinen. Vanhemman on turha markkinoida lapselle yhtä lelua toista parempana. Ei vaikka tarjottu lelu olisi lahjaksi saatu ja sen hylkääminen loukkaisi lahjan antajaa. Lapsen vieroittaminen pehmoisesta petikaverista on tarpeetonta. Unilelu ei vaaranna lasta eikä hänen kehitystään, vaikka se matkaisi vielä nuoren mukana opiskelijaboksiin. Lapsi päättää itse, koska on aika luopua unilelusta tai siirtää se päiväpeiton päälle tai hyllykköön rakkaaksi muistoksi, kuten kouluiässä monesti tapahtuukin. Lapsi päättää itse senkin, haluaako hän unilelun vai ei. Osa lapsista ei halua. Unilelun tuputtaminen on tarpeetonta, eikä vanhemman tarvitse olla sen puuttumisesta huolissaan. Lapsi kasvaa tasapainoiseksi aikuiseksi, vaikkei jakaisi vuodettaan pehmon kanssa, Tatjana Pajamäki muistuttaa. kesäkuu 2013 15
teksti Pinja Landén kuvitus Janne Harju Jo alle 3-vuotias lapsi tarvitsee kaksi tuntia liikuntaa päivässä. Se koostuu pienten lasten kohdalla 5 10 minuutin pätkistä arkisten temppujen parissa. Alle 3 vuotias lapsi ei harrasta liikuntaa vaan elää liikkuen. Puhunkin siksi liikunnallisesta arjesta, lastentarhanopettaja ja liikuntapäiväkodinjohtaja Daliah Javne toteaa. Liikunnallisella arjella tarkoitetaan sitä, että lapsella on mahdollisuus liikkua omassa ympäristössään, kuten kotona ja pihalla, monipuolisesti. Aikuiset saattavat toisinaan tarjoilla lapselle vain rusinat pullasta ja tekevät liikaa asioita hänen puolestaan. Lapsen kannattaa antaa tehdä ja toimia itse, sillä esimerkiksi syöttötuoliin kiipeäminen on hirmuisen hyvä liikunnallinen harjoitus, joka omalta osaltaan harjaannuttaa kehonhallintaa, voiman käyttöä ja ulottuvuuksien hallitsemista. Nykyään puhutaan paljon lasten ylipainosta. Sen ehkäisyssä liikunta on toki osallise na, mutta Javne näkee liikunnan ensisijaisen merkityksen lapsen psyykkisessä hyvinvoinnissa. Liikunnan kautta lapsi alkaa muodostaa kehonkuvaansa, joka taas on yhteydessä minäkuvaan. Liikunta kehittää myös muistia ja oppimisvalmiuksia. Temppurata motivoi lasta Kotiin voidaan rakentaa yhdessä myös temppurata. Silloin olohuoneen matto rullataan ja sen päällä tasapainoillaan. Ruokapöydän tuolit asetetaan peräjälkeen, ja ensimmäiselle tuolille kiivetään ensin ylös ja sitten alas. Seuraavien Liikunta sekoittuu arjen puuhiin Tapoja liikkua lapsen kanssa arjen askareiden ohessa on paljon, ja vain mielikuvitus asettaa niille rajat. Lapselle rappujen kiipeäminen, ikkunan ääreen sohvalle vilkuttamaan ponnistaminen tai auton penkille kapuaminen ovat erinomaisia liikuntaharjoituksia. Etenkin talvella auton penkille kapuaminen on todella hyvä harjoitus, sillä se on rankka punnerrus pienelle lapselle toppavaatteet päällä, Daliah Javne huomauttaa. Liikuntahetki voi muodostua myös siitä, että äiti tai isä laittaa musiikin päälle ja pyörittää lasta sylissään tai jalkojensa päällä. Sitten vanhempi voi mennä konttausasentoon lattialle, jolloin lapsi pääsee ryömimään hänen käsiensä alta tai kiipeämään vanhemman selkään. Kieputtamista ja roikuttamistakaan ei kannata pelätä, sillä niissä piilee valtava hyöty lapsen aivojen kehittymiselle. Kieppuminen, pyörittäminen ja ylösalaisin kääntäminen eli se, että lapsi on välillä pää alaspäin, lisää hermoverkkojen tiheyttä aivoissa ja on erittäin hyödyllistä lapsen aivojen kehitykselle. Sitä kannattaa siis harrastaa kahden tuolin väliin viritetään viltti. Näin muodostuu tunneli, jonka läpi ryömitään. Tunnelin jälkeen noustaan korokkeelle, joka voi olla esimerkiksi vessassa käytettävä palli, ja hypätään sen päältä alas. Rata päättyy sänkyyn, josta tulee trampoliini. Temppuradan parissa aikuinen ja lapsi puuhaavat yhdessä. Se motivoi aina lasta enemmän kuin yksin leikkiminen. Metsä opettaa Lapsen liikunnallinen arki vaatii aikaa, koska monesti olisi nopeampaa nostaa lapsi rattaisiin tai autoon kuin antaa hänen kiivetä sinne itse. Aikuisen ja lapsen aikakäsitysten tasapainottaminen onkin usein vanhemmille melkoinen haaste. Asian voi suhteuttaa siten, että miettii, kuinka paljon aikaa kuluu siihen, kun kantaa lapsen autoon, ajaa sisäleikkipaikkaan tai leikkipuistoon ja istuu katsomassa, kun lapsi leikkii, ja ajaa takaisin kotiin. Jos tuon ajan käyttää kotona tai lähipiirissä puuhasteluun, pääsee paljon vähemmällä. Lapsen kannalta kotona puuhastelu on nimittäin aivan yhtä tehokasta liikuntaa kuin ra paljon. kennetuissa leikkipaikoissa leikkiminen. >> 16 kesäkuu 2013
Metsässä hypellään tai kävellään kiveltä kivelle, edetään pitkin puun juuria. Rappujen ylös kiipeäminen on oivallinen liikuntaharjoitus pienelle lapselle. Hiekkalaatikon reuna muuttuu hetkessä tasapainolaudaksi. kesäkuu 2013 17
Sängyllä ei saa muulloin pomppia, mutta temppuradalla siitä tulee trampoliini. Lapsen liikunnallinen arki vaatii aikaa. Yhteiset leikit ovat lapselle psyykkisesti tärkeitä. Kun menet ulos lapsen kanssa, menkää metsään. Siellä lapsi saa liikunnan lisäksi kokonaisvaltaisia elämyksiä ja oppimiskokemuksia. Metsässä aistit herkistyvät ja jalkapohjien tuntoaisti kehittyy vaihtelevassa maastossa. Lisäksi epäjärjestäytynyt ympäristö pakottaa aikuisen seuraamaan lapsen puuhia enemmän ja leikkimään yhdessä lapsen kanssa. Yhteiset leikit ovat lapselle psyykkisesti hyvin tärkeitä. Matkalla metsään tasapainoillaan katukiveyksillä, hypellään, kävellään takaperin, loikitaan tai otetaan spurttijuoksu: äiti tai isä menee kymmenen metriä edelle ja kaappaa lapsen syliin, kun tämä juoksee vanhemman luo. Metsässä hypellään tai kävellään kiveltä kivelle, edetään pitkin puun juuria, kiivetään kalliolle ja tasapainoillaan runkojen päällä. Piha on yhtä suurta leikkikenttää Kaikki kävellen kuljettavat välimatkat, kuten kotoa parkkipaikalle tai kauppaan, kannattaa käyttää hyödyksi. Niihin voi keksiä jonkun leikin, jossa pitää välillä vaikkapa hyppiä ja välillä kävellä kuviteltua viivaa pitkin jalat perä perään. Hiekassa ja matalassa vedessä juokseminen, kuperkeikkojen tekeminen nurmikolla tai maassa kieriminen ovat myös lapselle hyviä tapoja liikkua. Kaikki sellainen tekeminen, jonka lapsi kokee hauskaksi eikä halua lopettaa, on hänelle parasta. Lapsella on luontainen suojeluvaisto Aikuiset saattavat joskus estää lasta liikkumasta kielloilla tai varoituksilla. Ympäristö on ehkä huomaamatta rakennettu sellaiseksi, ettei lapsi pääse toteuttamaan luontaista kehitystehtäväänsä eli liikkumista. Ei ole aikaa antaa lapsen kävellä itse tai vanhemmat saattavat pelätä, että lapsi satuttaa itsensä. Lapsilla on oma luontainen suojeluvaistonsa, eivätkä he siksi yleensä edes yritä täysin hulluja juttuja. Lapsi ei myöskään mene rikki, vaikka välillä kaatuisikin. Se ratkaisee, miten haaveriin suhtautuu: kauhistuuko vai sanooko: Ei haittaa, puhalletaan kipu pois. Lapselle on tarpeen oppia liikkumaan kehoansa halliten. Kaatumisia ja kuhmuja vahingollisempaa on se, ettei lapsi liiku tarpeeksi, Daliah Javne pohtii. Luettavaa: Varo, varo, varo! Tatu Hirvonen (Minerva, 2011) www.nuorisuomi.fi/ 18 kesäkuu 2013
teksti Anna Haikarainen kuvat Shutterstock Huomaa myrkkykasvit Kesällä ulkona liikkuessa kannattaa katsoa, mitä lapsi pistää suuhunsa tai mihin hän koskee. Vaarallisen myrkyllisiä kasveja on Suomessa noin kymmenkunta lajia. Hyvä uutinen on, että kasvimyrkytyskuolemia ei maassamme ole todettu vuosikymmeniin ja vakavat myrkytykset ovat onneksi hyvin harvinaisia. Myrkyllisimpänä Suomen kasveista on pidetty myrkkykeisoa, joka voi nieltynä aiheuttaa jo pieninäkin määrinä kouristuksia. Koiranputkea muistuttava myrkkykeiso on melko yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa rannoilla ja matalassa vedessä. Näsiä, tuhkapensas, selja, kielo ja oravanmarja kasvattavat myrkyllisiä marjoja. Hyötykasveistakin voi saada myrkytysoireita Monet aivan tavalliset hyötykasvit voivat raakana tai väärin käsiteltynä aiheuttaa myrkytysoireita. Raparperi sisältää oksalaatteja kaikissa kasvinosissa, mutta eniten niitä on lehdissä. Myrkytystietokeskus auttaa 24 h/vrk p. 09 471 977 tai p. 09 4711 (vaihde), www.myrkytystietokeskus.fi Myrkytystietokeskus vastaa puhelimessa ympäri vuorokauden äkillisten myrkytysten ehkäisyyn ja hoitoon liittyviin kysymyksiin. Keskus palvelee koko maata. Perunan ja tomaatin vihreissä osissa on solaniinia. Käsittelemättömät pavut sisältävät lektiiniä. Monet siemenet, esimerkiksi aprikoosin, persikan, kirsikan ja omenan siemenet, sisältävät amygdaliinia, jo ka muuntuu elimistössä syanidiksi. Myrkytysriski on olemassa, jos siemeniä syö pureskellen tai murskattuina. Pidä lääkehiili aina mukana Jos epäilee myrkytystä, kannattaa miettiä, mihin kasviin lapsi olisi voinut päästä käsiksi ja yrittää arvioida, kuinka paljon kasvinosia lapsi on voinut nauttia. Kasvin myrkyllisyyden voi tarkistaa Myrkytystietokeskuksen kotisivuilta. Mikäli kasvi on myrkyllinen, kannattaa ottaa puhelimitse yhteys Myrkytystietokeskukseen lisäohjeiden saamiseksi. Oireita ei pidä jäädä odottamaan! Ensiavuksi annetaan Myrkytystietokeskuksen ohjeiden mukaisesti lääkehiiltä, joka estää myrkyn imeytymisen. Pienelle lapselle helpoiten nieltävä on lääkehiilirae, jota myydään apteekeissa. Lääkehiilen voi sekoittaa vaikkapa jogurttiin, kiisseliin tai mehuun ja syöttää tai juottaa lapselle. Hiiltä annostellaan 1 gramma/painokilo eli noin 3 rkl / 10 kg painava lapsi. Silmään tai iholle joutunut ärsyttävä kasvineste huuhdellaan runsaalla vedellä. Jos ärsyttävää kasvia on syöty, huuhtele lapsen suu runsaalla vedellä ja anna hänelle pieni määrä vettä juotavaksi. Muuten myrkytys- tai ärsy tysta paukset hoidetaan oireiden mukaisesti. Vältä näitä: Kasvit, jotka voivat aiheuttaa myrkytys - oireita jo pienen määrän syöneille Hullukaali (Hyoscyamus niger) Hulluruoho (Datura stramonium) Myrkkykatko (Conium maculatum) Myrkkykeiso (Cicuta virosa) Oleanteri (Nerium oleander) Risiini (Ricinus communis; siemenet rikki pureskeltuina) Sormustinkukka (Digitalis purpurea) Syysmyrkkylilja (Colchicum autumnale) Ukonhatut (Aconitum spp.), erityisesti aitoukonhattu (Aconitum napellus) Valolle herkistävät kasvit Ukonputket (Heracleum spp.), varsinkin jättiputki Karhunputket (Angelica spp.) Koiranputki (Anthriscus sylvestris) OIREET: Kasvit saavat auringon UV-säteilyn kanssa aikaan paikallisia palovammoja. Altistuskohtaan syntyy punoitusta ja rakkuloita 1 3 vuorokauden sisällä. HOITO: Oireet voi välttää suojaamalla kasvia koskettanut iho UV-valolta vähintään 48 tunnin ajan. Hoito kuten auringonpolttamissa. Paikallista ärsytystä aiheuttavat kasvit Esimerkiksi vehkat, vuokot, leinikit ja tyräkit. OIREET: Kasvineste aiheuttaa iho- ja limakalvoärsytystä, ihon ja nielun punoitusta, turvotusta, kipua ja rakkulanmuodostusta. Myös pahoinvointia, mahakipua, oksentelua ja ripulia voi ilmetä. Vahvasti ärsyttävä kasvineste saattaa aiheuttaa limakalvoturvotusta, mikä voi vaikeuttaa hengittämistä. HOITO: Altistunut alue huuhdellaan huolellisesti ja kasvinestettä nauttineelle annetaan vähän juotavaa. Lähde: Kalle Hoppu, Harriet Mustonen ja Tiina Pohjalainen, Duodecim, kesänumero 2011. Sormustinkukka (Digitalis purpurea) Koiranputki (Anthriscus sylvestris) Sinivuokko (Hepatica nobilis) kesäkuu 2013 19
kokataan kotona teksti Heli Kuusipalo kuvat Tommi Tuomi Eväät koriin ja retkelle! Eväskoriin pakataan ensin kylmäkallet, sitten ruokaisa salaatti lisukkeineen ja kastikkeet. Lopuksi mukaan sujahtaa täytetty leipä ja juomaksi mansikkalassi. Ohjeet ovat kuudelle ja sopivat yli 8 kuukauden ikäisestä alkaen. Mansikkalassi sopii 10 kuukauden ja leipäkiekot vuoden ikäisestä lähtien. KASTIKKEET TOMAATTISALSA 1 tölkki tai purkki tomaattimurskaa 1 raastettu porkkana noin 1 rkl raastettua inkivääriä 2 kypsää tomaattia 1 omena raastettuna 1 tl kuivattua oreganoa rypsiöljyä kuullottamiseen RUOKAISA SALAATTI 1 parsakaali 1 kukkakaali 6 perunaa 3 kevätsipulin vartta lehtipersiljaa rypsiöljyä Pese perunat ja laita kiehumaan. Pilko ja huuhtaise parsa- ja kukkakaalit ja höyrytä ne rapsakoiksi. Kun perunat ovat kypsyneet, kaada vesi pois, jäähdytä ja leikkaa veneiksi. Kaada pannulle vähän öljyä ja paista perunoita muutama minuutti. Silppua perunoiden joukkoon kevätsipulit ja paista vielä viitisen minuuttia. Pilko kaalit reilunkokoisiksi paloiksi ja laita perunoiden kanssa eväsastiaan. Kuullota kattilanpohjalla hetken aikaa porkkanaja inkivääriraasteita. Lisää tomaattimurska ja anna kiehahtaa muutama minuutti. Laita joukkoon pieniksi pilkotut tomaatit ja kuorittu ja raastettu omena sekä oregano. Anna kiehua hiljalleen puolisen tuntia. Jäähdytä ja surauta sauvasekoittimella seos tasaiseksi. Pullota tai purkita kastike. Voit lisätä vettä tai öljyä, jos haluat juoksevampaa. OMENAINEN YRTTIÖLJY 1 dl rypsiöljyä 1/2 dl omenamehua lehtipersiljaa tai korianteria tai muuta makusi mukaan Kaada öljy ja mehu pulloon. Lisää joukkoon tuoreita yrttejä. Yrttien maku tarttuu paremmin, kun annat mausteöljyn seistä muutaman päivän. Salaattia täydentämään mukaan eväskoriin voi pakata retkeilijöiden maun mukaisesti pannulla paistettuja broilerisuikaleita tai uunissa kypsennettyjä maustettuja broilerinuijia, kasvispyöryköitä, fetajuustoa öljyssä, pieniä tomaatteja, mini-mozzarellaa tai vaikkapa oliiveja. 20 kesäkuu 2013