050 Peruste #2 2014 turva PAPERITTOMIEN TERVEYDEN- HUOLTOPALVELUT JA TURVA Kysymys paperittomille siirtolaisille tarjotuista terveydenhuoltopalveluista on pitkään ollut poliittinen kiistakapula Helsingin kaupunginhallituksessa. Niin kannattajat kuin vastustajat ovat vedonneet turvaan. Mutta mitä he oikeastaan tarkoittavat? karla malm
Paperittomien terveydenhuoltopalvelut ja turva 051 yyskuussa 2012 Helsingin kaupunginvaltuusto hyväksyi Emma Karin (vihr.) tekemän ponnen paperittomien siirtolaisten terveydenhuollosta. Samassa kuussa Hanna-Kaisa Siimes (vas.) teki asiasta aloitteen. Sosiaali- ja terveyslautakunta lisäsi esitykseen kiireellisyysvaatimuksen, jonka apulaiskaupunginjohtaja Laura Räty (kok.) jätti kuitenkin asian esittelijänä pois. Kaupunginhallituksen enemmistön kannatuksesta huolimatta asia palasi jopa kolme kertaa valmisteluun. (Helsingin kaupunki 2013b; HS 2014.) Joulukuussa 2013 Helsingin kaupunginhallitus sai tarpeekseen kädenväännöstä. Se päätti ulottaa kiireellisen terveydenhuollon paperittomille siirtolaisille samaan hintaan kuin muille helsinkiläisille sekä tarjota lapsille ja raskaana oleville naisille laajat terveyspalvelut. (Helsingin kaupunki 2013a.) Palveluiden laajentamisen kannattajat olivat pitäneet näitä asioita vähimmäisvaatimuksinaan. Käytännön yksityiskohdat ja palveluiden aloittamisen ajankohta sovittiin tarkennettavaksi myöhemmin. Kannattajat julistivat inhimillisyyden vihdoinkin toteutuneen päätöksenteossa. Paperittomien siirtolaisten laajojen terveyspalvelujen kannattajat perustelivat kantaansa sillä, että terveyspalveluiden epääminen jättää muutoinkin haavoittuvaisessa asemassa olevat ihmiset oman onnensa nojaan. Kannattajien näkemysten mukaan yhtäläiset oikeudet eivät ole toteutuneet, kun ihmiset ovat asemansa perusteella joutuneet eriarvoiseen asemaan hoitoa hakiessaan. Turva ja turvallisten olosuhteiden takaaminen olivat keskeisiä asioita aloitteen kannattajien argumenteissa. Tasapuolisen hoidon tarjoaminen on näyttäytynyt turvallisuuden edellytyksenä ja näin ollen perustavanlaatuisena ihmisoikeuskysymyksenä. Muun muassa Pakolaisneuvonta ry:n Paperittomat -hankkeen sivuilla (Paperittomat hanke 2014) esitetään YK:n taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien komitean määritelmä oikeudesta terveyteen. Sen mukaan oikeus terveyteen velvoittaa allekirjoittaneet jäsenvaltiot joiden joukkoon Suomi kuuluu takaamaan erityisesti haavoittuvaisimmille ja marginaalissa oleville ryhmille syrjimättömän pääsyn terveystiloihin, hyödykkeisiin ja palveluihin. Sen lisäksi valtioiden tulisi sitoutua edellä mainittujen asioiden oikeudenmukaiseen jakeluun ja laatia kansallinen terveysstrategia, jossa huomioidaan marginaaliryhmien tarpeet. Myös Valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta ETENE vetosi taloudellisiin, sosiaalisiin ja sivistyksellisiin oikeuksiin ottaessaan kantaa laajempien terveyspalveluiden puolesta. Lisäksi kannanotossa korostetaan erityisesti paperittomien lasten asemaa sekä nostetaan esiin YK:n Lapsen oikeuksien julistus. Viesti on selvä: on Suomen velvollisuus huolehtia, että turvalliset olosuhteet taataan jokaisel-
052 Peruste #2 2014 Christelle Mas Bullet Pineapple. Radiographs installed in lightboxes. (48 x 40 x 12 cm). 2007
Paperittomien terveydenhuoltopalvelut ja turva 053 le asemasta riippumatta. (ETENE 2013.) Miksi Helsingin kaupunginhallitus ei sitten yksimielisesti riemuinnut aloitteesta, vaan päätyi pitkään poliittiseen kamppailuun? Emma Kari nosti blogissaan esiin tapauksen, jossa kolmiviikkoinen vauva oli jäänyt hengitysongelmiensa hoitoa (Kari 2013). Voisi kuvitella, ettei kolmiviikkoisen vauvan hoito ole poliittisesti houkutteleva vastustuksen kohde. Kuka julkisesti haluaisi ilmoittaa vastustavansa turvallisten olosuhteiden takaamista ja muun muassa paperittomien lasten terveydenhuoltopalveluita? Näin muotoiltuna kysymys on ehkä hivenen epäreilu. Se kuulostaa kovasti samalta kuin kysyisi, kuka haluaa olla pahan puolella hyvää vastaan. Joulukuussa 2013 Helsingin kaupunginhallituksen äänestyksessä terveydenhuoltopalveluiden laajentamisen vastustajiksi ilmoittautuivat Juha Hakola (kok.), Jussi Halla-aho (ps.), Arja Karhuvaara (kok.), Tatu Rauhamäki (kok.) ja Lasse Männistö (kok.) (Helsingin kaupunki 2013a). On aika ottaa selvää, mitä aloitteen vastustajat ajattelevat sen suhteesta turvaan ja turvallisuuteen. rajalliset resurssit Kokoomuksen valtuustoryhmän enemmistö vastusti terveydenhuoltopalveluiden laajentamista. Aivan yksimielisenä rintama ei säilynyt, sillä Laura Rissanen (kok.) äänesti terveydenhuoltopalveluiden laajentamisen puolesta. Tämä ei liene yllättävää, sillä Rissanen toimii Pakolaisneuvonta ry:n puheenjohtajana ja on näin ollen toteuttamassa Paperittomat-hanketta. Hän kieltäytyi haastattelusta jääviyteen vedoten. ALOITTEEN VASTUSTAJAKIN SIIS VETOAA JONKINLAISEEN TURVAA UHKAAVAAN VAARAAN. TÄSSÄ TAPAUKSESSA TURVALLISUUTTA EDUSTAA SUOMALAINEN HYVINVOINTIVALTIO JA SEN PALVELUT, JOIDEN RESURSSIEN KESTÄVYYDESTÄ OLLAAN HUOLISSAAN. Kokoomuksen valtuustoryhmässä Rissanen jäi kuitenkin aloitteen ainoaksi kannattajaksi. Kysytäänpä Kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja Lasse Männistöltä, miksi hän päätyi vastustamaan terveydenhuoltopalveluiden laajentamista. Männistö mainitsee kantansa keskeiseksi syyksi, että suomalaisten verovaroin rahoitetut palvelut on tarkoitettu Suomen kansalaisille ei kaikille maailmassa. Hän huomauttaa kiireellisen hoidon olevan tarjolla kaikille Suomessa oleskeleville jo nyt. Suoranaisissa hätätilanteissa akuutti hoito siis järjestetään. Laajempien terveyspalveluiden tarjoamisessa ei Männistön mukaan ole ensisijaisesti kysymys turvallisuudesta. Männistö toki myöntää, että palveluiden takaaminen kaikille parantaisi maassa olevien paperittomien turvallisuutta ja asemaa. Hän kuitenkin vetoaa resurssien rajallisuuteen ja sanoo, että pidemmällä aikajänteellä palveluiden laajentamisella olisi terveyspalveluita rapauttava vaikutus. Aloitteen vastustajakin siis vetoaa jonkinlaiseen turvaa uhkaavaan vaa-
054 Peruste #2 2014 MUTTA ONHAN MEILLÄ VARSIN LÄHELLÄ TOINENKIN HYVINVOINTIVALTIO, JOKA ON PALJON AVOKÄTISEMPI JULKISTEN PALVELUIDENSA SUHTEEN. RUOTSISSA TERVEYSTARKASTUKSET OVAT PAPERITTOMILLE MAKSUTTOMIA, LASTEN TERVEYSPALVELUT OVAT YHTÄ LAAJAT KUIN SYNTYPERÄISILLE RUOTSALAISILLE JA KIIREELLINEN HOITO AIKUISILLE TOTEUTETAAN SAMANLAISENA KAIKILLE. raan. Tässä tapauksessa turvallisuutta edustaa suomalainen hyvinvointivaltio ja sen palvelut, joiden resurssien kestävyydestä ollaan huolissaan. Mutta onhan meillä varsin lähellä toinenkin hyvinvointivaltio, joka on paljon avokätisempi julkisten palveluidensa suhteen. Ruotsissa terveystarkastukset ovat paperittomille maksuttomia, lasten terveyspalvelut ovat yhtä laajat kuin syntyperäisille ruotsalaisille ja kiireellinen hoito aikuisille toteutetaan samanlaisena kaikille. Miten Lasse Männistö suhtautuu Ruotsin kokemuksiin? Ruotsissa kokemukset ovat eri alueilla vaihtelevia. Suomen taloudellinen tilanne, etenkin julkisen talouden kestävyyden osalta, on valitettavasti hyvin erilainen Ruotsiin verrattuna. Ruotsilla menee paljon meitä paremmin. Männistö toistaa kannattavansa kiireellistä hoitoa. Erityisen tarpeettomana hän pitää sitä, että kiireetön hammashoito koskisi kaikkia ulkomaiden kansalaisia. Hän ei myöskään allekirjoita väitettä siitä, että laajempien terveyspalveluiden tarjoamatta jättäminen rikkoisi YK:n Lapsen oikeuksien sopimusta, jos kiireellinen hoito joka tapauksessa tarjotaan. Männistön mukaan Suomi on jo eturintamassa siinä, millaiset palvelut ja mahdollisuudet se tarjoaa myös paperittomille. ETENEn kannanottoa Männistö tulkitsee niin, että akuuteissa tilanteissa hoito on taattava. Tarkentamatta jää, tarkoittaako Männistö akuutilla tilanteella välitöntä kiireellistä hoitoa vai myös muita tapauksia. ETENEn kannanotossa nostetaan esiin potilaat, joille suositellaan välttämättömän hoidon tarjoamista kiireellisten palveluiden ohella. Tällaisina esimerkkitapauksina pidetään HIV-positiivisia odottavia äitejä ja huonossa tasapainossa olevia diabetespotilaita. Heidän tilanteensa ei varsinaisesti ole akuutti, mutta ETENE päätyi pitämään riittämätöntä hoitoa hoitoeettisestä näkökulmasta kestämättömänä. (ETENE 2013.) kenelle turvallisuus kuuluu? Sekä terveydenhuoltopalveluiden laajentamisen vastustajat että kannattajat vetoavat jonkinlaiseen turvaan, mutta
Paperittomien terveydenhuoltopalvelut ja turva 055 käsitteen sisältö, ja se, kenelle se kuuluu, ymmärretään eri tavoin. Vastustajien argumenteissa turvallisuus kuuluu ensisijaisesti Suomen kansalaisille ja toissijaisesti ulkopuolisille. Turva on siis nimenomaan kansalaisille kuuluva asia, josta tulisi huolehtia vain kunkin kansallisvaltion kansalaisten osalta. Uhkaksi nähdään rajalliset resurssit ja Suomen mahdollinen houkuttelevuus laittoman siirtolaisuuden kohdemaana. Kannattajille turva tarkoittaa käytännössä eri asiaa: sen tason tulee olla samanlainen niin syntyperäiselle Suomen kansalaiselle kuin paperittomalle siirtolaiselle. Erottelua turvallisuuden tasojen välillä ei tehdä, ellei sellaiseksi lasketa sitä, että vähimmäisvaatimuksena pidetään raskaana olevien ja lasten terveydenhoidon takaamista. Paperittomien terveydenhuollon laajentamisen puolustajat puhuvat ihmisoikeuksista, kun sen vastustajien argumentit tuntuisivat perustuvan pikemminkin kansalaisten oikeuksiin. Ei ihme, että vastustajat ja kannattajat eivät vaikuttaneet keskustelussa aina ymmärtävän toisiaan. Kirjoittaja on 24-vuotias bloggaaja ja valtiotieteiden kandidaatti Helsingin yliopistosta. lähteet: Helsingin kaupunki (2013a). Kaupunginhallitus. Ns. paperittomien henkilöiden terveydenhuollon järjestäminen / sosiaali- ja terveyslautakunta 26.11.2013 404. http://www.hel.fi/static/public/ hela/kaupunginhallitus/suomi/paatostiedote/2013/halke_2013-12-09_khs_44_pt/index.html Viitattu 22.4.2014. Helsingin kaupunki (2013b). Kaupunginhallitus. Esityslista 44/2013. Päätöshistoria. http://www.hel.fi/static/public/hela/kaupunginhallitus/suomi/paatostiedote/2013/ Halke_2013-12-09_Khs_44_Pt/84D95FCF-8DBA-4907-81CB-2A9332A81F8B/Ns_paperittomien_ henkiloiden_terveyspalveluiden_ja.pdf Viitattu 22.4.2014. HS (2014) Laitinen, Joonas & Rissanen, Virve: Virkamiehet torppaavat poliitikot usein Helsingissä. Helsingin Sanomat 22.8.2014. http://www.hs.fi/kaupunki/a1377064422419 Viitattu 23.4.2014.) Kari, Emma (2013) Lapsen henki ei saa olla oleskeluluvasta kiinni. http://www.emmakari.fi/ lapsen-henki-ei-saa-olla-oleskeluluvasta-kiinni/ Viitattu 23.4.2014. Paperittomat-hanke (2014) Paperittomuudesta. Oikeus terveyteen. http://www.paperittomat. fi/?page_id=347 Viitattu 22.4.2014. ETENE (2013) Kannanotto paperittomien henkilöiden asemaan ja kohteluun. Valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta ETENE. http://www.etene.fi/c/document_library/ get_file?folderid=436529&name=dlfe-6224.pdf. Viitattu 22.4.2014.