KIRJALLINEN KYSYMYS 922/2013 Ulosoton suojaosuuden tason riittävyys Eduskunnan puhemiehelle Vuoden 2012 päättyessä Suomessa oli 103 800 takuueläkkeen saajaa. Täysimääräisenä 738,82 euron suuruista kuukausittaista takuueläkettä maksetaan henkilölle, jonka eläke on pienempi kuin samansuuruinen vähimmäiseläke eikä muita tulonlähteitä ole. Takuueläkkeen tasoa voi pitää kohtuullisen toimeentulon rajana. Kaikille kansalaisille tätä kohtuullisen toimeentulon tasoa ei kuitenkaan turvata. Vuoden 2013 alussa ulosottovelalliselle jätettävä niin sanottu suojaosuus määriteltiin 669,00 euroon kuukaudessa yhtä henkilöä kohden. Tällä tarkoitetaan osuutta, jota velalliselta ei missään olosuhteissa peritä ja jonka on tarkoitus turvata velallisen toimeentulo. Suojaosuuden ylittävistä mutta alle kaksi kertaa sen suuruisista tuloista velallinen joutuu maksamaan ulosottovelkoina kaksi kolmasosaa. Näin esimerkiksi takuueläkkeen tasoisilla tuloilla elävä velallinen joutuisi käytännössä tulemaan toimeen vain 692,27 eurolla kuussa. Liki 50 euron kuukausittainen menetys takuueläketasoon verrattuna on monelle pienituloiselle merkittävä summa. Takuueläkelaissa 738,82 euroa on katsottu kohtuullisen toimeentulon tasoksi. Ulosottovelalliselle tätä tasoa ei kuitenkaan taata, vaikka tilanteesta riippumatta kaikille pitäisi turvata oikeus kohtuulliseen toimeentuloon. Pahimmillaan liian pieni suojaosuus saattaa johtaa uusiin maksuhäiriöihin, kun jäljelle jäävät tulot eivät riitä arjen kulujen kattamiseen. Suomessa oli vuoden 2012 lopussa 223 842 henkilöä ulosottovelallisena. Tähän joukkoon mahtuu suuri määrä alle suhteellisen köyhyysrajan eläviä ihmisiä. Ulosoton suojaosuuden kytkeminen takuueläkkeen suuruustasoon takaisi kohtuullisemman ja johdonmukaisemman toimeentulotason ulosottoon joutuneelle. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallitus tiedostanut ulosoton suojaosuuden riittämättömyyden ja onko ulosoton suojaosuus mahdollista kytkeä takuueläkkeen suuruustasoon? Helsingissä 11 päivänä lokakuuta 2013 Antti Rantakangas /kesk Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Antti Rantakankaan /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 922/2013 vp: Onko hallitus tiedostanut ulosoton suojaosuuden riittämättömyyden ja onko ulosoton suojaosuus mahdollista kytkeä takuueläkkeen suuruustasoon? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Ulosoton suojaosuutta ja palkan ulosmittausta koskevat säännökset on uudistettu ulosottolain kokonaisuudistuksen kolmannessa vaiheessa (HE 13/2005 vp). Tavoitteena oli helpottaa pienituloisten velallisten asemaa. Eduskunta (LaVM 5/2006 vp) edellytti, että jatkuvasti huolehditaan suojaosuuden säilymisestä tasolla, joka riittää takaamaan velallisen mahdollisuudet kohtuulliseen arkielämään. Lakivaliokunnan ehdotuksen mukaisesti velalliselle itselle laskettavaa suojaosuutta korotettiin ja suojaosuuden indeksitarkistukset säädettiin tehtäviksi vuosittain. Mainitut ulosottolain säännökset säilytettiin sittemmin ennallaan vuoden 2008 alussa voimaan tulleessa ulosottokaaressa (705/2007). Suojaosuuden määrä tarkistetaan vuosittain oikeusministeriön asetuksella siten kuin kansaneläkeindeksistä annetussa laissa (456/2001) säädetään. Tälle vuodelle suojaosuudet nousivat 2,8 prosenttia. Vuoden 2014 alusta suojaosuuksiin tulee 1,3 prosentin korotus. Kansaneläkeindeksin muutoksiin on sidottu myös suuri osa Kelan etuuksista. Velallisen suojaosuus hänen itsensä osalta on kuluvana vuotena 669 euroa kuukaudessa ja hänen elatuksensa varassa olevan puolison, oman lapsen ja puolison lapsen osalta 240,30 euroa kuukaudessa. Velallisia, joille jää pelkkä suojaosuus on suhteellisen vähän, koska sen ylittävästä nettopalkasta voidaan ulosmitata vain osa. Palkan ulosmittauksen säännönmukainen määrä määräytyy kolmiportaisesti siten, että pienituloisilta ulosmitataan suhteellisesti vähemmän kuin suurituloisilta. Jos nettopalkka on enintään suojaosuuden suuruinen, siitä ei ulosmitata mitään. Jos palkka ylittää suojaosuuden enintään kaksinkertaisesti, sovelletaan niin sanottua tulorajaulosmittausta. Tällöin ulosmittaamatta jätetään suojaosuuden lisäksi yksi kolmasosa suojaosuuden ylittävästä palkan osasta. Vasta jos palkka on suurempi kuin kaksi kertaa suojaosuus ulosmitataan yksi kolmasosa nettopalkasta. Täten yksinäisen velallisen osalta yhden kolmasosan ulosmittaus alkaisi nettotulojen ylittäessä 1 338 euroa. Ankarin ulosmittausluokka koskee suurituloisimpia velallisia. Ulosmitattava määrä kasvaa progressiivisesti tulojen kasvaessa. Palkasta saadaan ulosmitata kuitenkin enintään puolet. Tämä luokka tulee sovellettavaksi, kun palkka on suurempi kuin neljä kertaa suojaosuuden määrä. Jos suojaosuuden tasoon säädettäisiin edellä kuvatusta poikkeava korotus, johtaisi se siihen, että pienituloisimmat putoaisivat ulosoton piiristä. Tästä puolestaan seuraisi, että he samalla menettäisivät luottokelpoisuutensa normaaliehtoiseen luottoon. Toimenpiteellä saattaisi myös olla maksumoraalia heikentäviä vaikutuksia. Lisäksi velkojille aiheutuisi merkittävä vähennys kertymiin. Ulosottokaari sisältää kattavia tapauskohtaisia, sekä määrällisiä että ajallisia helpotuksia palkan ulosmittaukseen. Helpotukset merkitsevät ulosmittauksen tason tosiasiallista lievennystä. Vapaakuukausien antaminen on keskeisin näistä 2
Ministerin vastaus KK 922/2013 vp Antti Rantakangas /kesk keinoista. Merkittävä huojennus pitkäkestoisessa ulosotossa oleville on myös täytäntöönpanon määräaikaisuus ja siihen liittyvä saatavien lopullinen vanhentuminen. Nykyinen palkan ulosmittausta, siitä myönnettäviä helpotuksia samaten kuin suojaosuutta koskeva säännöstö ottaakin oikeudenmukaisella tavalla huomioon sekä velallisen että velkojan oikeudet. Ulosoton suojaosuuden rinnastaminen takuueläkkeen määrään on ongelmallista muun muassa siitä syystä, että suojaosuus on aina nettomääräinen. Takuueläke on tarkoitettu perustoimeentulon turvaamiseksi kun taas ulosotto yleensä lyhytaikaiseksi menettelyksi yksittäisten velkojen hoitoon. Helsingissä 29 päivänä lokakuuta 2013 Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 922/2013 rd undertecknat av riksdagsledamot Antti Rantakangas /cent: Är regeringen medveten om att det skyddade beloppet vid utsökning är otillräckligt och kan det skyddade beloppet vid utsökning kopplas till garantipensionens nivå? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Bestämmelserna om det skyddade beloppet vid utsökning och om utmätning av lön reviderades i det tredje skedet av totalreformen av utsökningslagen (RP 13/2005 rd). Syftet var att förbättra ställningen för gäldenärer med låga inkomster. Riksdagen (LaUB 5/2006 rd) ansåg att minimikravet är att det skyddade beloppet alltid hålls på en nivå som garanterar gäldenärerna ett skäligt vardagsliv. I enlighet med lagutskottets förslag höjdes det skyddade beloppet för gäldenären själv och det bestämdes att indexjusteringen av det skyddade beloppet ska göras årligen. De ovannämnda bestämmelserna i utsökningslagen förblev oförändrade i utsökningsbalken (705/2007) som trädde i kraft vid ingången av 2008. Det skyddade beloppet justeras årligen genom förordning av justitieministeriet enligt vad som bestäms i lagen om folkpensionsindex (456/2001). I år höjdes det skyddade beloppet med 2,8 procent. Vid ingången av år 2014 ska det skyddade beloppet höjas med 1,3 procent. Även en stor del av FPA:s förmåner är knutna till förändringarna i folkpensionsindex. I år är det skyddade beloppet för gäldenärens egen del 669 euro och för make samt för egna och makens barn som gäldenären försörjer 240,30 euro per månad. Det finns relativt få gäldenärer som endast får behålla det skyddade beloppet, eftersom bara en del av den överskjutande nettolönen kan utmätas. Det regelmässiga beloppet som utmäts av lön bestäms enligt en tregradig skala, så att det proportionella utmätningsbeloppet är mindre hos personer med små inkomster än hos personer med stora inkomster. Om nettolönen inte överstiger det skyddade beloppet, utmäts ingenting av lönen. Om gäldenärens nettolön är högst dubbelt så stor som det skyddade beloppet, tillämpas s.k. inkomstgränsutmätning. Då lämnas utöver det skyddade beloppet en tredjedel av det överskjutande lönebeloppet outmätt. Först när lönen är större än två gånger gäldenärens skyddade belopp, utmäts en tredjedel av nettolönen. Hos en ensamstående gäldenär utmäts därmed en tredjedel av lönen när nettoinkomsterna överstiger 1 338 euro. Den strängaste utmätningskategorin gäller gäldenärerna med de största inkomsterna. Utmätningsbeloppet stiger progressivt när inkomsterna ökar. Av lönen får dock högst hälften utmätas. Den strängaste kategorin tillämpas när lönen är större än fyra gånger det skyddade beloppet. Om nivån på det skyddade beloppet höjdes på ett sätt som avviker från det ovanstående, skulle gäldenärerna med de minsta inkomsterna falla utanför utsökningen. Till följd av detta skulle de samtidigt förlora sin möjlighet att få kredit på normala villkor. Åtgärden skulle även kunna försvaga betalningsmoralen. Dessutom skulle intaget av betalningar till borgenärerna minska betydligt. 4
Ministerns svar KK 922/2013 vp Antti Rantakangas /kesk Utsökningsbalken innehåller omfattande lättnader som kan beviljas från fall till fall vid utmätning av lön, både när det gäller utmätningsbeloppet och utmätningstiden. Lättnaderna innebär en faktisk lindring i utmätningens nivå. Av dessa är det viktigaste medlet att bevilja fria månader. För gäldenärer i långvarig utsökning innebär också tidsbegränsningen på verkställigheten och den slutliga preskriptionen av fordringarna en betydande lindring. I de nuvarande bestämmelserna om utmätning av lön, lättnader i utmätning och gäldenärens skyddade belopp beaktas både gäldenärens och borgenärens rättigheter på ett rättvist sätt. Det är problematiskt att likställa det skyddade beloppet vid utsökning med garantipensionens belopp bl.a. av den orsaken att det skyddade beloppet alltid är ett nettobelopp. Garantipensionen används för att trygga den grundläggande försörjningen, medan utsökningen vanligen används som ett kortvarigt förfarande för betalning av enskilda skulder. Helsingfors den 29 oktober 2013 Justitieminister Anna-Maja Henriksson 5