KUULUTUS VARELY/2794/5723/2018 23.11.2018 Esitys Petri Liljanderin Haukkasuon luoteisosan turvetuotantoalueen kalataloustarkkailun muutoksesta Asia Ohjelmaesitys on toimitettu Varsinais-Suomen ELY-keskuksen kalatalousviranomaiselle hyväksyttäväksi 1.10.2018. Ohjelmaesityksen on laatinut tarkkailuvelvollisen puolesta Kymijoen vesi ja ympäristö ry. Tarkkailu perustuu Etelä-Suomen aluehallintoviraston lupapäätökseen ESAVI/4483/2015 (30.9.2016), jossa määrättiin velvoite tehdä kalataloustarkkailua kalatalousviranomaisen hyväksymän ohjelman mukaisesti. Luvasta valitettiin ja Vaasan hallinto-oikeus antoi asiasta päätöksen 31.5.2018 (nro 18/0193/1). Ohjelman muutosesityksen sisältö Haukkasuon luoteisosan turvetuotantoalueen kalataloudellisen tarkkailuohjelman muutosesitys on tämän kuulutuksen liitteenä. Kalataloustarkkailuohjelman muutoksessa esitetään Haukkasuon luoteisosan turvetuotantoalueen liittämistä Sorsajoen osalta Sorsajoen kalataloudelliseen yhteistarkkailuun ja Kiikunjoen osalta Kiikunjoki-Saveronjoki-Silmunjoki yhteistarkkailuohjelmaan. Kalataloustarkkailua toteutetaan yhteistarkkailuohjelmien mukaisesti vuodesta 2019 lähtien. Nähtävänä pito ja muistutusten ja mielipiteiden esittäminen Tämä kuulutus ja tarkkailuohjelmaesitys pidetään nähtävänä 23.11. 23.12.2018 Kouvolan kaupungin ilmoitustaululla sekä Varsinais-Suomen ELY-keskuksen Internet-sivustolla: www.elykeskus.fi -> Varsinais-Suomi -> Ajankohtaista -> Kuulutukset. Niille, joiden oikeutta tai etua asia saattaa koskea (asianosainen), varataan tilaisuus tehdä muistutuksia tarkkailuohjelmaesityksestä. Muilla kuin asianosaisilla on mahdollisuus ilmaista mielipiteensä asiasta. Muistutukset ja mielipiteet on toimitettava viimeistään 23.12.2018 ensisijaisesti sähköisesti osoitteella kirjaamo.varsinais-suomi@ely-keskus.fi tai postitse ELYkeskuksen Turun toimipaikkaan PL 236, 20101 Turku. Asiakirjassa tulee mainita asian diaarinumero VARELY/2794/5723/2018. Lisätietoja Kalastusbiologi Miia Muhonen, puhelimitse 050 397 7812 tai sähköpostilla miia.muhonen@ely-keskus.fi VARSINAIS-SUOMEN ELY-KESKUS, Kalatalouspalvelut www.ely-keskus.fi etunimi.sukunimi@ely-keskus.fi Y-tunnus 2296962-1 Aluetoimistot: PL 236 20101 TURKU Puh. 029 502 2500 PL 1041 45101 KOUVOLA Puh. 029 502 9000 PL 36 00521 HELSINKI Puh. 029 502 1000 PL 131 65101 VAASA Puh. 029 502 8500
1 MUUTOSESITYS 1.10.2018 Varsinais-Suomen ELY-keskus PL 236 20101 TURKU HAUKKASUON LUOTEISOSAN TURVETUOTANTOALUEEN KALATALOUSTARK- KAILUN MUUTOSESITYS JOHDANTO Itä-Suomen ympäristölupavirasto on myöntänyt Haukkasuon luoteisosan turvetuotantoalueelle ympäristöluvan 11.11.2009 (Dnro ISY-2009-Y-124). Turvetuotantoalueelle on tullut voimaan uusi ympäristölupa (ESAVI/4483/2015). Päätös on annettu AVIssa 30.9.2016, mutta siitä valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen. Vaasan hallinto-oikeus antoi asiasta päätöksen 31.5.2018 ja lupa on tullut lainvoimaiseksi 2.7.2018. Tämän muutosesityksen taustalla on turvetuotantoalueen uusi ympäristölupa sekä muutokset kuivatusvesien johtamisessa. Aikasemmin turvetuotantoalueelta on johdettu vesiä ainoastaan Sorsajokeen. Jatkossa turvetuotantoalueen junaradan pohjoispuolen eli tuotantokenttien A, B ja D (tuotannossa yhteensä 15,65 ha) vedet johdetaan pintavalutuksen jälkeen Sorsajokeen ja junaradan eteläpuolen eli tuotantokenttien C ja F (tuotannossa yhteensä 48,17 ha) vedet johdetaan pintavalutuksen jälkeen Kiikunjokeen. Toiminnanharjoittajat tilasivat kalataloustarkkailun muutosesityksen laatimisen Kymijoen vesi ja ympäristö ry:ltä, joka on vastannut turvetuotantoalueen kuormitus- ja vesistötarkkailuista. KALATALOUSTARKKAILU Sorsajoen kalataloustarkkailun osalta ehdotamme Haukkasuon luoteisosan turvetuotantoalueen liittämistä osaksi alueen yhteistarkkailuohjelmaa. Sorsajoen kalataloudellista yhteistarkkailua on toteutettu vuodesta 2014 lähtien vuonna 2013 päivitetyn tarkkailuohjelman (Raunio 2013) mukaisesti (Liite 1). Kalataloustarkkailu toteutetaan yhteistarkkailuohjelman mukaisesti vuodesta 2019 lähtien. Kiikunjoen kalataloustarkkailun osalta ehdotamme Haukkasuon luoteisosan turvetuotantoalueen liittämista osaksi alueen yhteistarkkailuohjelmaa. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n laatima Kiikunjoki-Saveronjoki-Silmunjoki biologinen yhteistarkkailuohjelma (Raunio 2016) on muutosesityksen liitteenä (Liite 2). Kaakkois-Suomen ELY-keskus hyväksyi ohjelman kirjeellään 19.7.2016. Kalataloustarkkailu toteutetaan yhteistarkkailuohjelman mukaisesti vuodesta 2019 lähtien. Kymijoen vesi ja ympäristö ry 2018
2 TULOSTEN TOIMITTAMINEN JA RAPORTOINTI Kalataloustarkkailusta laaditaan vuosittain toukokuun loppuun mennessä yhteenvetona vuosiraportti, joka sisältää tarkkailun tulokset sekä vesistökohtaiset pidemmän aikavälin tarkastelut. Vuosiraportti toimitetaan toiminnanharjoittajille, Varsinais-Suomen ELY-keskuksen kalatalousviranomaiselle, Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueelle, Kouvolan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle sekä Kymijoen ja Summa-, Vehka- ja Virojoen kalastusalueille. Tarkkailutulokset tallennetaan sähköisesti ympäristöhallinnon koekalastusrekisteriin. KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY Miina Fagerlund Tutkija, FM LIITTEET Liite 1: Sorsajoen kalataloudellinen tarkkailuohjelma Liite 2: Kiikunjoki-Saveronjoki-Silmunjoki kalataloudellinen yhteistarkkailuohjelma JAKELU Petri Liljander Kari Laakso Kymijoen vesi ja ympäristö ry Tapiontie 2 C 45160 Kouvola Puh. (05) 544 5920 y-tunnus 0206716-1 Kymijoen vesi ja ympäristö ry 2018
LIITE 1 SORSAJOEN KALATALOUDELLISEN TARKKAILUOHJELMAN PÄIVITTÄMINEN Janne Raunio Kymijoen vesi ja ympäristö ry. 13.11.2013
LIITE 1 TARKKAILUN PERUSTE JA TAVOITTEET Sorsajoen kalataloudellinen tarkkailu perustuu Itä-Suomen ympäristölupaviraston 23.1.2004 antamaan päätökseen nro 11/04/1, jossa velvoitettiin Valkealan Turve Oy, Turvenuija Oy ja Paavo Kokkonen tarkkailemaan Haapahaikulansuon ja Harjunsuon turvetuotantoalueiden vesistökuormituksen vaikutuksia Sorsajoen kalastoon ja kalastukseen Kaakkois-Suomen työvoima- ja elinkeinokeskuksen hyväksymän ohjelman mukaisesti. Tarkkailuohjelma (Mankki 2004) sisältää sähkökoekalastuksia ja koeravustuksia sekä kalojen elohopeapitoisuuksien seurantaa. Tarkkailuohjelma astui voimaan alkaen vuodesta 2005 (Dnro. 1652-5723-2003) ja sitä toteuttaa Kymijoen vesi ja ympäristö ry. Vuonna 2007, välivuoden jälkeen, tarkkailuohjelmaa täydennettiin TEkeskuksen (nykyisin Kaakkois-Suomen ELY-keskus) edellyttämällä tavalla. Vuonna 2010 mukaan liitettiin Juha Tapolan Harjunsuo (Dnro ISAVI/41/04.08/2010). PJ- Turve Oy on 13.1.2010 jättänyt aluehallintovirastolle ympäristölupahakemuksen turvetuotannon aloittamiseksi Koukkuhuhdansuolla, 13 ha suuruisella alueella. Aluehallintovirasto antoi asiasta puoltavan päätöksen (Dnro ESAVI/312/04.08/2010). Luvassa PJ-Turve Oy velvoitettiin tarkkailemaan vaikutuksia alapuolisen vesistön vedenlaatuun ja kalastoon. Koska Sorsajoella on jo em. turvetuottajien toimesta käynnissä vedenlaadun ja kalaston yhteistarkkailu, on luontevaa liittää Koukkuhuhdansuo osaksi alemassa olevaa tarkkailua. Juha Perätalon Vuotavaistensuo on ELY-keskuksen kanssa käydyissä keskusteluissa (sähköposti 5.9.2013) liitetty myös Sorsajoen kalataloudelliseen tarkkailuun. Tämä päivitetty ohjelma astuu voimaan vuodesta 2013, ja se on voimassa toistaiseksi.
LIITE 1 1. TUTKIMUSALUE YLEISKUVAUS Haapahaikulansuon ja Harjunsuon turvetuotantoalueet laskevat Sorsajoen vesistön (14.119) yläosaan. Ylimmän tuotantoalueista eli Haapahaikulansuon kuivatusvedet laskevat viiden ojan kautta Sorsajokeen, Harjunsuon kuivatusvedet puolestaan laskevat kahden purku-uoman kautta Sorsajokeen hieman alempana. Koukkuhuhdansuon kuivatusvedet laskevat pintavalutuskentän jälkeen metsäojaa pitkin Hangassuon reunaan, josta vedet kulkeutuvat metsäojia pitkin Sorsajoen keski-/alaosaan. Sorsajoen valumaalueen pinta-ala on 71,24 km² ja järvisyys 0 %. Vaikutusalueeksi voidaan laskea koko turvetuotannon alapuolinen Sorsajoki. VEDENLAATU Sorsajoki on voimakkaasti hajakuormitteinen vesistö, johon tulee kuormitusta mm. viljellyiltä pelloilta sekä turvetuotantoalueilta. Yleisesti tarkasteltuna Sorsajoen vesi on erittäin ruskeaa, kiintoaine- ja humuspitoista vettä, jonka ravinne- ja rautapitoisuudet ovat hyvin korkeita (Mäntynen 2011). KALATALOUS Purkuvesistö kuuluu Kymijoen kalastusalueeseen. Sorsajokeen on istutettu ainakin harjusta ja jokirapua (liite 1). Alueella harjoitetaan hieman kotitarve- ja virkistyskalastusta sekä ravustusta (Mankki 2004). Sorsajoen keskiosalla oli yhteistarkkailun alkuvaiheessa paikoin melko vahva jokirapukanta. Tietoisuus rapukannoista kasvoi alueella, ja voimistuneen pyynnin seurauksena rapurutto levisi jokeen, tuhoten lähes koko joen jokirapukannan. Jokeen on ilmeisesti tuotu luvatta täplärapua Kymijoesta ja sitä on mahdollisesti levittäytynyt jokeen luontaisestikin, sillä täpläravut ovat runsastuneet etenkin joen alaosalla viime vuosina. Joen kalastoon kuuluvat ainakin hauki, ahven, kiiski, kivennuoliainen, särki, made ja kivisimppu. 2. MENETELMÄT SÄHKÖKOEKALASTUKSET Sähkökoekalastukset suoritetaan Hans Grassl ELT 60II GI-merkkisellä, aggregaattityyppisellä laitteella. Sorsajoella sähkökoekalastukset suoritetaan vuosittain kolmella koealalla (liite 2); Karjalankulmalla (kuva 1), Tuomikoskella (kuva 2) ja Iiskonkoskella (kuva 3). Kultakin alueelta valitaan n. 20-30 metrin pituinen ja koko joen levyinen koeala, joka kalastetaan kolmen poistopyynnin menetelmällä (Junge &
LIITE 1 Libosvarsky 1965). Saalis punnitaan ja lasketaan lajikohtaisesti. Tulokset syötetään ympäristöhallinnon ylläpitämään kalatietorekisteriin. Kuva 1. Karjalankulman sähkökalastuskoeala. Kuva 2. Tuomikosken sähkökalastuskoeala.
LIITE 1 Kuva 3. Iiskonkosken sähkökalastuskoeala. KOERAVUSTUKSET Sorsajoella tehdään vuosittain koeravustuksia 10 koealalla (liite 2), yhteensä n. 50-60 mertayön pyyntiponnistuksella. Pyyntivälineenä käytetään Evo-mertaa tai vastaavaa. Saaliiksi saaduista ravuista kirjataan ylös selkäkilven pituus, sukupuoli ja mahdolliset taudit ja vammat. KALOJEN ELOHOPEATUTKIMUKSET Näytekaloja pyydetään katiskoilla neljältä alueelta näytekaloja elohopeamäärityksiä varten; Karjalankulmalta, Tuomikoskelta, Iiskonkoskelta sekä Myllykosken alapuolelta (koeravustusala nro. 10) (liite 2). Elohopeamääritykset teetetään akkreditoidussa laboratoriossa. Näytekaloista otetaan suomunäytteet iänmäärityksiä varten. Näytekaloiksi pyritään saamaan isokokoisia ahvenia (> 15 cm pitkiä), mutta koska näin isot ahvenet ovat Sorsajoessa harvinaisia, voidaan ne korvata n. 0,5-1 kg:n painoisilla hauilla. Elohopeatutkimuksia tehdään kolmen vuoden välein, seuraavan kerran vuonna 2013.
LIITE 1 4. RAPORTOINTI Kalataloudellisen tarkkailun tulokset raportoidaan tarkkailuvuotta seuraavan vuoden kesäkuun loppuun mennessä. Raportti lähetetään tilaajille, Kaakkois-Suomen ELYkeskukseen sekä Kymijoen kalastusalueelle. VIITTEET Mäntynen, H. 2011. Haapahaikulansuon turvetuotantoalueen kuormitus- ja vesistötarkkailun vuosiyhteenveto 2010. Kymijoen vesi ja ympäristö ry. Junge, C.O. & Libosvarsky, J. 1965. Effect of size selectivity on population estimates based on successive removals with electrical fishing gear. Zool. Listy 14, p. 171-178. Mankki, J. 2004. Sorsajoen kalataloudellinen tarkkailuohjelma. Kymijoen vesi ja ympäristö ry.
LIITE 1 Liite 1. Kala- ja rapuistutukset Sorsajokeen vuosina 1989-2011 Kalataloushallinnon istutusrekisteri Tulostuspäivä: 24.4.2012 Istutukset 1.1.1989-31.12.2011 Istutusaika Kalalaji Ikä Pituus Istukkaita kpl Varat Istutuspaikka Alueen omistaja Istutusvesi: Sorsajoki 29.7.1989 Rapu aik 90 300 5 Viialan osakaskunta 29.8.1990 Rapu aik 260 5 Viialan osakaskunta 30.7.1991 Rapu aik 300 5 Viialan osakaskunta 6.8.1999 Rapu aik 80 325 6 Viialan osakaskunta 19.10.2000 Harjus 1k 89 1000 6 Viialan osakaskunta 4.10.2001 Harjus 1k 88 824 6 Istutuksia yhteensä: 6 kpl Varat: 1 = velvoitevarat Ikä: mvl = istutettu mätiä, vastalyps. nuo = istutettu ei sukukypsiä kaloja, 2 = kalastuksenhoitomaksu mspa = istutettu mätiä, ikää ei tunneta tarkasti 3 = valtion kalanviljelyvarat silmäpisteaste aik = istutettu sukukypsiä kaloja, 4 = metsähallituksen varat vk = vastakuoriutunut ikää ei tunneta tarkasti 5 = kalastuskuntien varat ek = esikesäinen poikanen la = lasiankerias 6 = kalastusalueen varat 1k = yksikesäinen ka = karantenoitu lasiankerias 7 = muut varat 1v = yksivuotias 2k = kaksikesäinen 2v = kaksivuotias jne...
LIITE 1 Liite 2. Kartta sähkökoekalastusalojen ja koeravustusalueiden sijainnista.
LIITE 2 KIIKUNJOKI-SAVERONJOKI-SILMUNJOKI KALATALOUDELLINEN YHTEISTARKKAILUOHJELMA Kymijoen vesi ja ympäristö ry Janne Raunio 3.5.2016 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tarkkailuohjelma 2.2.2010 1
LIITE 2 SISÄLLYS 1. YLEISTÄ 1 2. ALUEKUVAUS 1 3. KALATALOUSTARKKAILU 2 3.1 SÄHKÖKOEKALASTUKSET 2 3.2 KOERAVUSTUKSET 3 3.3 KALOJEN KÄYTTÖKELPOISUUSTUTKIMUKSET 3 3.4 BIOLOGISET TUTKIMUKSET 4 4. RAPORTOINTI 5 5. TARKKAILUOHJELMAN VOIMASSAOLO- JA MUUTOKSET 5 VIITTEET 6
LIITE 2 1. YLEISTÄ Kiikunjoen ja Savoronjoen valuma-alueilla on kolme turvetuotantoaluetta, joiden kuivatusvedet johdetaan em. jokiin. Tuotantoalueet ovat Vapo Oy:n Haukkasuo, PJ-Turve Oy:n Sikasalonsuo ja Raussin Energia Oy:n Kiikunsuo. Kullakin tuotantoalueella on ollut tähän asti erilliset tarkkailuohjelmansa. Haukkasuon ympäristöluvan tarkistamisen yhteydessä päätettiin tuottajien kesken yhdistää olemassa olevat kalataloudelliset ja muut biologiset tarkkailut yhteistarkkailuksi. Tavoitteena oli purkaa tarkkailujen päällekkäisyyksiä, selkeyttää vesialueen velvoitetarkkailua sekä tuoda tuottajille kustannussäästöjä. Tähän yhteistarkkailun ohjelmaehdotukseen on koottu em. tuotantoalueiden kalataloudelliset ja biologiset tarkkailut, ja sen on määrä korvata aiemmat tuotantoaluekohtaiset ohjelmat. Yhteistarkkailuun osallistuvien nykyiset luvat ja ohjelmat ovat: Vapo Oy, Haukkasuo. Dnro. ESAVI /28/04.08/2011 ja VHO 13/0253/1. Ohjelma: Saukkonen, P. 2014: Haukkasuon turvetuotantoalueen biologinen tarkkailuohjelma. Saimaan vesi- ja ympäristötutkimus Oy, 4 s. PJ-Turve Oy, Sikasalonsuo. Dnro. ISY-2008-Y-247. Ohjelma: Mattila, J. & Raunio, J. 2011: Sikasalonsuon käyttö-, kuormitus-, vesistö- ja kalataloustarkkailuohjelma. Kymijoen vesi ja ympäristö ry, 19 s. Raussin Energia Oy, Kiikunsuo. Dnro. ESAVI/177/04.08/2011 ja VHO 13/0258/1 Dnro 02048/12/5115. Ohjelma: Raunio, J. 2005: Kiikunjoen kalataloudellinen tarkkailuohjelma. Kymijoen vesi ja ympäristö ry, 5 s. 2. ALUEKUVAUS Haukkasuo Valtakunnallisen vesistöalueluokituksen mukaan Haukkasuon tuotantoalue sijaitsee Summanjoen vesistöalueen (13) Sippolanjoen (13.005) valuma-alueella Haukkasuolta on ollut tuotannossa jo 1930-luvulta lähtien. Tuotannosta on poistettu alueita ja hyväksytty laajennusosia. Tuotantokelpoisen alueen pinta-ala on tällä hetkellä noin 610 ha. Tuotantoalue muodostaa noin 19 Kiikunjoen ja 2,9 % Sippolanjoen valuma-alueesta. Tuotannon piirissä olevan alue vähenee asteittain ja tuotannon arvioidaan loppuvan noin vuonna 2030. Kuivatusvedet johdetaan kahden laskuojan ja kemiallisen käsittelyn kautta Kiikunjokeen. Haukkasuolla tuotetaan jyrsinpolttoturvetta ja ympäristöturvetta sekä mullan raaka-ainetta. Sikasalonsuo Valtakunnallisen vesistöaluejaon mukaan Sikasalonsuo sijoittuu Summajoen valuma-alueelle (13), ja tarkemmin Sippolanjoen alueelle (13.005), jonka pinta-ala on 145,81 km2 ja järvisyys 0,73 %. Tuotantoalueen osuus Sippolanjoen valuma-alueen pinta-alasta on 0,7 %. Vesiensuojelurakenteina on sarkaojarakenteet, virtaamansäätöpadot, laskeutusaltaat ja pintavalutuskentät. Sikasalansuon kuivatusvedet johdetaan Saittaranjärveen, joka on matala ja reheväksi luokiteltava humusjärvi. Saittaranjärven purku-uoma on Kosenoja, joka muuttuu noin 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tarkkailuohjelma 17.3.2015 1
LIITE 2 km Saittaranjärven alapuolella nimeltään Saveronjoeksi. Saveronjoki yhtyy Kiikunjokeen n. 1,5 km Haukkasuon purkuojan alapuolella. Jokien yhtymäkohdan alapuolella sitä kutsutaan Saveronjoeksi tai Silmunjoeksi. Sikasalonsuolla tuotetaan energiaturvetta ja ympäristöturvetta. Turve tuotetaan jyrsinturpeena ja tarvittaessa palaturpeena. Tuotantoalueen pinta-ala on 90,5 ha. Kiikunsuo Kiikunsuon turvetuotantoalue sijaitsee Kouvolassa entisen Anjalankosken kaupungin alueella, Sippolan kylässä. Turvetuotantoalueiden pinta-ala on noin 156 ha, josta uutta aluetta oli 54 ha ja vanhaa puolestaan 102 ha. Vesienkäsittelyyn kuuluu nykyisin sarkaojien päissä olevat lietesyvennykset, virtausta hidastavat lietteenpidättimet ja rumpuputket, virtaamansäätö-padot ja neljä laskeutusallasta. Kuivatusvesien käsittelyä tehostetaan sulan maan ajan kemikaloinnilla, jonka jälkeen vedet johdetaan laskeutusaltaisiin ja pumpataan Kiikunjokeen. Talvella vedet puhdistetaan laskeutusaltailla. Tuotannon on arvioitu jatkuvan vuoteen 2025. Kiikunsuo sijaitsee Summanjoen vesistöalueella Sippolanjoen alueen (13.005) latvoilla. Kiikunsuon vanhan tuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan alueen länsireunan kautta metsäojituksen yhteydessä kaivettuja ojia pitkin Kiikunjokeen. Uuden tuotantoalueen vedet puolestaan johdetaan itä- ja pohjoisreunan kautta samaan Kiikunjokeen purkautuvaan metsäojaan. Kiikunjoesta vedet virtaavat Saveron- ja Silmunjokeen, josta ne kulkeutuvat Sippolanjoen kautta Summanjokeen ja sieltä edelleen Suomenlahteen. 3. KALATALOUSTARKKAILU Ympäristölupapäätösten mukaan toiminnanharjoittajien on tarkkailtava turvetuotannon vaikutuksia alapuolisten vesistöjen kalastoon ja kalastukseen sekä rapukantoihin Varsinais-Suomen ELYkeskuksen hyväksymällä tavalla. Luvissa on lisäksi maininta, että tarkkailu voidaan toteuttaa osana vesistöalueen yhteistarkkailua. Seuraavassa on esitetty nykyisten tarkkailuohjelmien sisältö. Sikasolansuon kalataloudelliseen tarkkailuun on kuulunut Saittaranjärven kalojen elohopeatutkimukset, Kiikunjoen ja Saveronjoen pohjaeläintutkimukset sekä Silmunkosken sähkökoekalastukset ja koeravustukset. Haukkasuon kalataloudelliseen ja biologinen tarkkailu on koostunut koskien pohjaeläin- ja piilevätutkimuksista sekä neljän koskialueen sähkökoekalastuksista. Kiikunjoen kalataloustarkkailuun on koostunut kahden kosken sähkökoekalastuksista, kalojen elohopeapitoisuustutkimuksista sekä kuuden koealan koeravustuksista. 3.1 SÄHKÖKOEKALASTUKSET Sähkökoekalastuksia suoritetaan kolmella koskialueella menetelmästandardin mukaisesti (SFS-EN 2003: 14001). Seuraavassa on esitettynä tarkkailun koealat ja niiden sijainnit (EUREF-FIN). 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tarkkailuohjelma 17.3.2015
LIITE 2 Likokoski (6738060-496993) Silmunkoski (6737784-497499) Myllykoski (6729240-500188) Kullakin koealalla kalastetaan noin 150-200 m 2 :n suuruinen koeala, joka edustaa hyvin kyseistä koskea. Koealoilla kalastetaan ensimmäisenä tarkkailuvuotena (2016) kahden poistopyynnin menetelmällä. Seuraavina vuosina poistopyyntejä on vain yksi. Poistopyyntien välillä pidetään n. 10 minuutin tauko. Saaliiksi saadut kalat mitataan ja punnitaan yksilöllisesti yhden gramman ja millimetrin tarkkuudella. Lisäksi tuloksissa erotellaan kesän vanhat (0+) lohikalojen poikaset vanhemmista ikäluokista (> 1+). Mikäli jotain muuta kuin lohikalalajia saadaan saaliiksi suuri määrä, voidaan tästä ottaa yksilömittauksiin 20 kalan otos, joka kuvaa hyvin koko näytettä. Lopuista lasketaan yksilömäärä ja mitataan yhteispaino. Kaikki tarkkailutulokset syötetään kalatietorekisteriin. Koekalastuksissa käytetään aggregaatti- tai akkukäyttöisiä sähkökalastusvälineitä (esim. Hans Grassl IG-200 tai vastaava), jännite 600 V ja taajuus 50 Hz. Koekalastuksien ajankohta on elo-syyskuu. Koekalastukset tehdään vuosittain. Sähkökoekalastuksista raportoidaan vähintään lajikohtaiset biomassat ja tiheydet aaria kohden arvioituna ja tuloksia verrataan aikaisempiin vuosiin. 3.2 KOERAVUSTUKSET Koeravustuksin selvitetään rapukantojen tilaa ja yksilötiheyksiä. Tarkkailussa sovelletaan RKTL:n laatimia ohjeita (Böhling & Rahikainen 1999). Koeravustukset tehdään samoilla kolmella koskialueella kuin sähkökoekalastukset (Likokoski, Silmunkoski ja Myllykoski). Koeravustukset suoritetaan 10 merran pyyntiponnistuksella. Mertojen on oltava vähintään 2,5 m:n etäisyydellä toisistaan. Pyyntiaika on yksi vuorokausi ja ajankohtana loppukesä (elokuu). Mertana käytetään ns. Evo-tyyppistä mertaa tai vastaavaa yleisesti käytettyä mallia. Saaliiksi saadut ravut mitataan yhden millimetrin tarkkuudella. Kustakin yksilöstä kirjataan sukupuolen lisäksi ylös mahdolliset vauriot (mm. puuttuvat raajat) sekä havaitut taudit. Tuloksista raportoidaan koealakohtaiset yksikkösaaliit (kpl/laji/merta), koiraiden ja naaraiden suhteelliset osuudet koealoilla sekä lajikohtaiset keskipituudet (koiraat ja naarat eroteltuna). Koeravustukset tehdään vuosittain. 3.3 KALOJEN KÄYTTÖKELPOISUUSTUTKIMUKSET Kalojen käyttökelpoisuutta tutkitaan petokalojen elohopea-analyysein. Tutkimuksia varten i) Saittaranjärveltä sekä ii) Likokoski-Silmunkoski -alueelta pyritään saamaan analyyseihin 5-10 kpl 15-20 cm pituista ahventa. Kustakin kalasta määritetään elohopeapitoisuus. Elohopeatutkimuksia tehdään kolmen vuoden välein. Edellinen tutkimus on vuodelta 2014, joten seuraava ajoittuu vuoteen 2017. Likokosken ja Silmunkosken alueen kalasto on viimeisten koekalastusten perusteella voimakkaasti taantunut, joten näytekalojen saaminen tältä alueelta on ainakin seuraavina tarkkailuvuosina (2017 ja 2020) hyvin epävarmaa. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tarkkailuohjelma 17.3.2015 3
LIITE 2 3.4 BIOLOGISET TUTKIMUKSET Haukkasuon ja Sikasalonsuon tarkkailuohjelmissa on kalatarkkailun ohella ollut myös biologisia menetelmiä. Haukkasuon tarkkailussa on käytetty koskien piilevä- ja pohjaeläinmenetelmiä. Sikasalonsuon tarkkailussa on sovellettu surviaissääskien kotelonahkamenetelmää. Biologisten menetelmien kannalta huomionarvioista on, että perinteiset näytteenottomenetelmät soveltuvat huonosti Saveronjoen ja Kiikunjoen olosuhteisiin, sillä niiltä puuttuvat lähes täysin näytteenottoon vaadittavat koskialueet. Niinpä biologisia menetelmiä joudutaan tässä tapauksessa soveltamaan siten, että näytteenottopisteet saadaan vietyä lähelle kuormituspisteitä ja arvioitua toiminnanharjoittajien vaikutuksia (ks. Karjalainen ym. 2014). Piilevätarkkailu Piilevätarkkailulla seurataan tuotantoalueiden alapuolisten jokien vedenlaatua ja ekologista tilaa. Piilevätarkkailu perustuu eurooppalaiseen menetelmästandardiin (SFS-EN 13946) sekä kansallisiin täydentäviin ohjeisiin (Eloranta ym. 2007). Piilevien näytteenottoon soveltuvien koskien puuttuessa tai niiden sijaitessa kauempana alavirrassa, näytteenotossa hyödynnetään kivikoreja (Karjalainen ym. 2014). Näytepisteitä on yhteensä neljä (Liite 1). Kullekin näytepisteelle viedään keväällä tulvan/sulamisvesien mentyä yksi kivikori, johon laitetaan 5-10 kpl puhdistettua, nyrkin kokoista kiveä. Kivikorien inkuboitusyvyys on 0,5 m, ja inkubointiaika vähintään 2 kk. Kivikorit asetetaan mahdollisuuksien mukaan keskelle uomaa. Loppukesällä-syksyllä korit nostetaan ylös, ja kiviltä harjataan em. ohjeiden mukaisesti piilevänäytteet. Näytteet säilötään etanolilla laboratoriokäsittelyyn saakka. Piilevänäytteenoton maastolomakkeelle täytetään kultakin paikalta näyte- ja paikkatiedot. Näytepisteet ja niiden koordinaatit (EUREF-FIN) ovat (ks. myös Liite 1): P.1 Haukkasuon ja Kiikunsuon alapuolinen näytepiste: 6743907-498607 P.2 Sikasalonsuon alapuolinen näytepiste: 6743385-498911 P.3 Saveronjoen näytepiste: 6742140-498791 P.4 Silmunjoen näytepiste: 6737715-497491 Esikäsitellyistä näytteistä tehdään kestopreparaatteja petaushartsin avulla. Kustakin näytteestä määritetään 1000-kertaisella suurennoksella 400 solukuoren eli valvan otos. Tuloksista lasketaan Omnidia-ohjelmalla piileväindeksien ja ekologisten jakaumien arvot kullekin havainnolle. Lisäksi arvioidaan näytepisteiden ekologista tilaa, hyödyntämällä SYKEn kehittämiä Excel-laskentapohjia. Piilevätarkkailua tehdään kolmen vuoden välein, alkaen vuodesta 2016. Pohjaeläintarkkailu Pohjaeläintarkkailulla selvitetään turvetuotannon vaikutusta alapuolisten jokien pohjanlaatuun, pohjaeläinlajistoon ja sen monimuotoisuuteen. Menetelmänä käytetään surviaissääskien kotelonahkamenetelmää (ns. CPET-menetelmä, Wilson & Ruse 2005 sekä standardi SFS-EN 15196). Perinteisistä pohjaeläinten näytteenottomenetelmistä poiketen CPET-menetelmä on riippumaton pohjanlaadusta, sillä näytteenotto kohdistuu toukkien sijaan aikuistuneiden surviaissääskien kotelonahkoihin, joita kerätään jokien rantapenkoilta. Tämä mahdollistaa 4 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tarkkailuohjelma 17.3.2015
LIITE 2 näytteenottopisteiden sijoittamisen tuotantoalueiden lähistöön. Menetelmää on käytetty Sikasalonsuon kalataloudellisessa tarkkailussa. Näytteitä kerätään samoilta neljältä näytepisteeltä kuin piilevänäytteitä (Liite 1). Kultakin näytepisteeltä kerätään yksi kokoomanäyte. Näytteenottoajankohtana on heinäkuu, jolloin saavutetaan kattavin otos näytepisteiden lajistosta. Näytteenotossa käytetään tiheäsilmistä varsihaavia (havas 250 µm). Tavoitteena on kerätä kultakin näytepisteeltä 100-200 yksilön suuruinen otos. Koska menetelmässä vain yksilömäärä on ratkaiseva, ei näytteenottoaikaa tai - matkaa ole syytä rajata. Yleensä riittävä määrä kotelonahkoja saavutetaan n. 5-15 min haavinnalla. Haavinnan jälkeen haaviin kertynyt aines tyhjennetään valkoiseen vedellä täytettyyn ämpäriin. Tässä yhteydessä arvioidaan kotelonahkojen määrää. Näyte kaadetaan siivilän (havas 250 µm) läpi ja siirretään näytepurkkiin (tilavuus n. 0,5 l) ja säilötään etanolilla. Aineistoista lasketaan surviaissääski-indeksin (Raunio & Paasivirta 2008) arvot kullekin näytepisteelle ja tuloksia verrataan aikaisempien vuoden havaintoihin. Pohjaeläintarkkailua tehdään myös kolmen vuoden välein, alkaen vuodesta 2016. Taulukko 1. Yhteenveto tarkkailututkimuksista ja niiden seurantaväli tarkkailukaudella 2016-2020. 2016 2017 2018 2019 2020 Sähkökoekalastukset X X X X X Koeravustukset X X X X X Kalojen käyttökelpoisuus X X Piilevätarkkailu X X Pohjaeläintarkkailu X X 4. RAPORTOINTI Kalataloustarkkailusta laaditaan vuosiyhteenveto tarkkailuvuotta seuraavan vuoden toukokuun loppuun mennessä. Raportit toimitetaan tilaajille, Varsinais-Suomen ELY-keskukselle, kalastusalueelle, ja Kouvolan kaupungin ympäristöpalveluille. Tarkkailuohjelmaa voidaan päivittää valvovan viranomaisen hyväksynnällä. 5. TARKKAILUOHJELMAN VOIMASSAOLO JA MUUTOKSET Tarkkailuohjelma on voimassa viisivuotiskauden 2016-2020 ja se astuu voimaan heti kun valvova viranomainen on sen hyväksynyt. Tarkkailuohjelmaan voidaan tehdä muutoksia valvovan viranomaisen hyväksynnällä. Hyväksytyt muutokset päivitetään heti tarkkailuohjelmaan ja käytössä on aina viimeisin päivitetty tarkkailuohjelmaversio. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tarkkailuohjelma 17.3.2015 5
LIITE 2 VIITTEET Böhling, P. & Rahikainen, M. (toim.) 1999. Kalataloustarkkailu periaatteet ja menetelmät. Riistaja kalatalouden tutkimuslaitos. 303 s. Eloranta, P., Karjalainen, S. M. & Vuori, K.-M. 2007. Piileväyhteisöt jokivesien ekologisen tilan luokittelussa ja seurannassa menetelmäohjeet. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, 61 s. Karjalainen, S. M., Marttila, H. & Helsten, S. (toim.) 2014. Uusia menetelmiä turvemaiden käytön vesistövaikutusten arviointiin latvavesistöissä BioTar-projektin loppuraportti. SYKE / Oulun yliopisto, 144 s. Raunio, J. & Paasivirta, L. 2008. Emergence patterns of lotic Chironomidae (Diptera: Nematocera) in southern Finland and the use of their pupal exuviae in river biomonitoring. Fundamental and Applied Limnology (Arch. Hydrobiol.) 170: 291-301. Raunio, J. & Paasivirta, L. 2008. Emergence patterns of lotic Chironomidae (Diptera: Nematocera) in southern Finland and the use of their pupal exuviae in river biomonitoring. Fundamental and Applied Limnology (Arch. Hyrdobiol.) 170: 291-301. SFS-EN 13946: 2003. Water quality. Guidance standard for the routine sampling and pretreatment of benthic diatoms from rivers. Suomen standardoimisliitto SFS, Helsinki, Finland. SFS-EN 15196: 2006. Water quality. Guidance on sampling and processing of the pupal exuviae of Chironomidae (Order Diptera) for ecological assessment. Suomen standardoimisliitto SFS, Helsinki, Finland. SFS-EN 14001: 2003. Veden laatu. Sähkökoekalastusmenetelmä. Suomen standardoimisliitto SFS, Helsinki, Finland. Turvetuotannon tarkkailutyöryhmä 18.5.2006. Turvetuotannon tarkkailuopas. 53 s. Wilson, R. S. & Ruse, L. P. 2005. A guide to the identification of genera of chironomid pupal exuviae occurring in Britain and Ireland (including common genera from Northern Europe) and their use in monitoring lotic and lentic fresh waters. The Freshwater Biological Association, Special Publication No. 13. 6 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tarkkailuohjelma 17.3.2015
LIITE 2 Liite 1. Piilevä- ja surviaissääskitutkimusten näytepisteet.