Sukellusseura Simppu ry:n jäsenlehti 2 / 2018

Sukellusseura Simppu ry:n jäsenlehti 2 / 2018

Turvallisuus ennenkaikkea! Tulin juuri hiihtolenkiltä ja kyllä tuo kevätaurinko mukavasti jo kutittelee. Tiistaisin uimahallilla on nähty uutta sukeltamisesta kiinostunutta porukkaa, sillä introt ovat meneillään. Maalis ja huhtikuun tiistain allasvuorot ovat myös introsukellusvuoroja. P1 koulutukset ovat myös käynnistyneet ja tällä hetkellä ainakin 14 innokasta on aloittamassa sukellusuraansa, Seuramme kouluttajat vastaavat koulutuksesta, mutta on hyvä muistaa, että me vanhemmat sukeltajat toimimme myös esimerkkinä uusille sukeltajille. Olin tuossa männä viikolla reissussa. Sieltä jäi mieleeni peiliin kiinitetty tarra: You are looking at the person who is responsible of Your safety. Tämä vapaasti käännettynä tarkoitaa: Katsot henkilöä joka on vastuussa Sinun turvallisuudestasi. Tästä tuli mieleeni paritarkastus ja miksi se tehdään. Huolellinen paritarkastus edesauttaa sitä, että parini ja minun on turvallista sukeltaa. Älä luista paritarkastuksesta oman turvallisuutesi takia! Tässä numerossa Baltacar Simppuilua silloin ennen Turvallisuuskyselyn tulokset Jone Piispanen kertoo sukellusturvallisuudesta Laatuohjelma uudistuu Agonuksen ja Humberin huollot alkavat olla ajankohtaisia. Näillä varmistetaan tulevan kesän onnistuneet reissut. Ilmoittaudu mukaan huoltojoukkoihin auttavat kädet ovat tervetulleita, olet sitten osaaja tai muuten vaan innokas yhdessä tekijä. Tarvittaessa me neuvomme sinua minä aloitin tekstiilien pyykkäämisellä :) Tulevan kesäkauden reissulista on mukavasti täyttynyt, mutta alkukauteen on vielä hyvin vapaana viikonloppuja. Reissun vetäjänä voit toimia, vaikka et vielä Agonuksen kippari olisikaan. Keväällä järjestettävän merenkulun koulutuksen yhteydessä tutustutaan myös Agonuksen tekniikkaan. Kurssi antaa sinulle hyödyllistä tietoa ja taitoa Agonuksen käsittelystä ja toiminnasta sekä merenkulusta yleensäkin. Riitta Sukellusseura Simppu ry:n jäsenlehti 6. vuosikerta Julkaisija: Sukellusseura Simppu ry Päätoimittaja: Olli Pekka Juhantila simppu@simppu.net Puheenjohtaja: Riitta Djupfors puheenjohtaja@simppu.net Kansikuva: Talvinen sukellus jään alle Korven louhoksella. Kuvaaja Oskari Sundholm.

Sukeltamaan Lohjan Meriturvaan Lohjan Meriturva on jopa Euroopan mittakaavassa ainutlaatuinen paikka. Kun sen 47*23*4m altaan kokee ensimmäistä kertaa alkaa paikallisten uimahallien altaat tuntumaan ahtailta. Allas on ideaalinen paikka talvella sukeltajille, jotka haluavat ylläpitää taitojaan ja testailla varusteitaan. Allasveden lämpötila on 21C, joten se sopii mainiosti myös sukellukseen kuivapuvulla. Lohjan Urheilusukeltajat (LUS) on tehnyt jo vuosia yhteistyötä Meriturvan kanssa. Nyt tarkoituksena on saattaa allas laajempaan käyttöön ajatuksella, että talvikuukausina LUS järjestää kerran kuussa Meriturvassa sukelluspäivän klo 10.00 14.00. Ensimmäinen pilottitapahtuma oli 24.02 ja vastaanotto oli todella hyvä. Seuraava tapahtuma on 24.03. www.lohjanurheilusukeltajat.fi osoitteesta löytyy tapahtuman ilmoittautumissivut ohjeineen. Laitesukeltajilta osallistumismaksu on 25 euroa, vapaasukeltajilta 12 euroa ja norpilta 5 euroa. Meriturva Meriturva on valtion oppilaitos, jonka toiminnan päämäärä on parantaa merenkulkijoiden ja muiden vesillä liikkujien turvallisuutta. Mariturvan palokoulutusyksikkö sijaitsee Upinniemessä ja pelastautumiskoulutusyksikkö Lohjalla. Tavoitee on tuottaa turvallinen ja mahdollisimman todentuntuinen oppimisympäristö siten, että opiskelijat kohtaavat samoja haasteita kuin aidossakin ympäristössä. Koulutuksessamme on käytössä kattava valikoima autenttista sammutus, pelastautumis ja evakuointikalustoa. Asiakaskuntaan kuuluvat ammattimerenkulkijoiden lisäksi myös kaikki merelliset viranomaiset sekä lentävää henkilökuntaa. Myös veneilijöille ja laivamatkustajille järjestetään omia turvallisuuskursseja. Peruslähtökohta on kouluttaa ammattimerenkulkijoita kansainvälisen merenkulkujärjestö IMO:n STCW standardin (Standards for Training, Certification and Watchkeeping) vaatimusten mukaisesti.

Hallituksen päätöksiä Toiminnan laadun varmistamiseksi on päätetty pyrkiä liittymään myös uuteen aikuisten laatuohjelmaan. Seuran toimintaa ohjaavat dokumentit, turvallisuussuunnitelma, reissunvetäjän muistilista ja toimintalinja päivitetään kevään aikana. Sinettiseura auditointi tehdään kevään aikana. Sukeltajaliiton ehdotuksen mukaisesti hoidetaan asia vertaisarviointina. Huhtikuussa tehdään Kasnäsin venesataman laitureiden ja poijujen tarkastussukelluksia. Viime vuonan tehty turvallisuuskysely toteutetaan myös tänä vuonna. Sen tuloksia on avattu tässä Simppupostin numerossa. Kevätkokouksen päätöksiä Seuran kevätkokous pidettiin torstaina 15.3. Paikalla olleiden 13 Simpun puhetta johti Marko Niinistö. Kokous vahvisti vuoden 2017 vuosikertomuksen ja tilinpäätöksen sekä päätti vastuuvapauden myöntämisestä hallitukselle ja muille tilivelvollisille. Ajankohtaista Seuran edustajiksi Sukeltajaliitto ry:n kokouksiin vuonna 2018 valittiin puheenjohtaja Riitta Djupfors ja toinen hänen nimeämänsä edustaja. Jäsenpalveluiden hinnastoon tehtiin muutamia muutoksia: Liittymismaksu on kaikille varsinaiseksi jäseneksi liittyville aina sama syyskokouksen vahvistama summa perhealennuksista on luovuttu, koska liittymismaksua on muutenkin viime vuosina alennettu. DAN ensiapukursseihin on tullut yksi osa lisää: AED eli defibrillaattorin käyttö. Uuden hinnaston mukaisesti ensimmäistä kertaa kurssikokonaisuuden suorittavalle Simpulle hinta on 100 euroa ja siihen sisältyy kurssisuorituksen osoittava kortti jokaisesta neljästä kurssiosiosta. Kertauskurssin hinta on 50 euroa, mikäli kurssilainen haluaa uudet ensiapupätevyyden osoittavat kortit. Ellei halua kortteja, on kertaaminen maksutonta. Seuran ulkopuolisille neljän osion kokonaisuuden hinta on 300 euroa ja yksittäisen kurssiosion hinta 100 euroa. Kevätkokouksen yhteydessä oli mahdollisuus osallistua Jouni Jone Piispasen sukellusturvallisuusaiheiselle luennolle. Parikymmentä Simppua käytti tilaisuuden hyväkseen ja sai aimo annoksen mielenkiintoista tietoa. Niille, jotka eivät päässeet paikalle, löytyy tästä lehdestä lyhyt yhteenveto Jonen esityksestä. Esitys oli sen verran mielenkiintoinen, että keskusteltavaa riitti vielä pitkälle luennon päätyttyä. Alustavasti sovittiin, että Jone tulee vieraaksemme toistekin ja keskustelua jatketaan. Jäsenmaksut Jäsenmaksujen eräpäivä oli 31.1. Jos et ole vielä maksanut jäsenmaksuasi, on nimesi poistettu jäsenluettelostamme. Maaliskuun lopussa poistamme ne joiden jäsenmaksua ei ole maksettu myös sähköpostijakelulistoiltamme. Jos jäsenmaksusi on maksamatta, mutta haluat edelleenkin jatkaa seuran jäsenenä, se onnistuu helposti: ilmoitat asiasta sähköpostiin sihteeri@simppu.net ja maksat 55 euron jäsenmaksun seuran tilille FI22 5410 0240 0933 47. Maksun viestiksi laitat oman nimesi ja tekstin jäsenmaksu 2018. Tulevia tapahtumia Sukeltajaliiton kevätkokous pidetään 14.4. Jyväskylässä. Kokouksen yhteydessä on Suomi sukellusaiheinen workshop. Sinettiseura auditointi 22.4. Turussa vertaisarviointina.

Pekka Lahtinen vuoden juniorivalmentajaksi Vuoden juniorivalmentaja kiertopalkinto on jaettu vuodesta 2013 lähtien. Kun Simpuista tuli sinettiseura, saimme vuoden juniorivalmentaja kiertopalkinnon. Tänä vuonna palkinto on päätetty antaa Pekka Lahtiselle. Pekka ei itse harrasta sukeltamista, mutta on hyvin aktiivinen ohjaaja ja haluaa kehittää norppatoimintaa. Mukaan norppaohjaajaksi Pekka on tullut lastensa harrastuksen myötä. Kuvassa Pekka grillin ääressä norppien snorklausretkellä viime kesänä. Sukellusluvat Sukelluslupahakemukset suojaalueille ja Ladogalle on tehty. Suoja aluelupahakemukseen on lisätty yhteensä 25 uutta kohdetta, joista 24 on Upinniemen suojaalueella ja yksi Örössä. Örön lisäys on venesataman alueelle. Se mahdollistaa laitureiden ja poijujen tarkastussukellusten sekä mereen pudonneiden tavaroiden etsintäsukellusten tekemisen. Lupaan on merkitty kaikki seuran aikuisjäsenet sekä tämän vuoden CMAS* kurssillr ennen helmikuun loppua ilmoittautuneet. Sukelluslupa Ladogalle on haettu niille sukeltajille, joiden koulutus mahdollistaa yli 30 metrin syvyyteen tehtävät sukellukset. Käytännössä se tarkoittaa CMAS***; SSI tai PADI deep diver; tai jotain sopivaa esimerkiksi IANTD tekniikkasukelluskoulutusta. Simput mediassa Helmi ja maaliskuun aikana uimahallilla järjestettiin viitenä tiistaina laitesukellusintroja. Ne huomioitiin myös Salonjokilaaksossa. Sotamuseon ohjeita Sotamuseon myöntämän luvan mukana tuli ohjekirje hylyille sukeltaville. Sukelluskohdetta ei koskaan etsitä naaraamalla, vaan sen sijainti selvitetään esimerkiksi kaiun avulla tai sukeltamalla. Ankkuroituminen tulee tapahtua niin kauas hylystä, ettei ankkuri pääse putoamaan tai raahautumaan hylkyyn. Älä sukella liian kovalla tuulella. Ankkuri saattaa raahautua hylkyyn. Ohjausköysien kiinnittäminen hylyn rakenteisiin ei ole sallittua, vaikka ne olisivatkin hyväkuntoisia. Kiinnitä ohjausnaru / nousuköysi vaikkapa painon avulla pohjaan. Älä mene sisälle hylkyyn, rakenteet saattavat romahtaa. Hengityskuplat haurastuttavat rakenteita. Tukevaltakin vaikuttavassa hylyssä voi olla vaara, että rakenteita romahtaa, osia putoaa jne. Ethän yritä irrottaa kiinteitä rakenteita, älä siirrä tai nosta esineitä. Älä tukeudu hylyn rakenteisiin esim. kuvatessasi. Irrottaudu kohteelta varovaisuutta noudattaen. Älä jätä naruja tai köysiä hylkyyn. Älä myöskään ota matkamuistoja sukellukseltasi. Huolehtikaa hylkyjen kunnon säilymisestä sekä omasta turvallisuudestanne.

Simput tutuiksi Juho ja Matti Torkkeli Tällä kertaa tutustumme kahteen varsin tuoreeseen laitesukeltajaan. Isä ja poika, Matti ja Juho Torkkeli, kävivät laitesukelluksen peruskurssin viime vuoden keväällä. CMAS* kurssin lisäksi molemmat ovat suorittaneet CMAS nitrox diver kurssin ja Juho myös muutamia vuosia sitten norppasukeltaja kortin. Juho on ollut mukana Simppujen norppatoiminnassa jo pitkään. Koska olet aloittanut harrastuksen? Juho on ollut mukana toiminnassa käytännössä jo melkein vauva uinneista lähtien. Nuoremmissa ryhmissä myös nuoremmat sisarukset (Olli ja Anniina) olivat mukana, mutta Juholla harrastus jatkui norppiin. Laitesukellukseen Juho on päässyt tutustumaan norppaleireillä ja Kreikassa vuonna 2014. Entä Matti, oliko laitesukelluskurssi ensikosketuksesi lajiin, vai oletko päässyt kokeilemaan sukeltamista jo jossain aiemmin? Ensimmäinen kosketus laitesukellukseen oli polttareissani vuonna 2000. Tämän lisäksi vuonna 2014 Kreikassa teimme Juhon kanssa kaksi sukellusta. Mikä sai innostumaan lajista? Vedenalainen maailma on aina omalla tavallaan kiehtonut ja tietynlainen irtautuminen muusta maailmasta. Yhteinen harrastus isä poika akselilla. Mikä on parasta uudessa harrastuksessanne? Yhteinen harrastus, jonka myötä pääsee irtautumaan arjen rutiineista.

Mikä on paras tai mielenkiintoisin sukelluskokemus tähän mennessä? Nyt helmikuussa Kanarian saarilla tehty sukellus vanhan hylyn luo 15 metrin syvyyteen. Näkyvyys oli hyvä ja sukellusaika reilu 30 min. Kuinka monta sukellusta lokikirjoihinne on tähän mennessä ehtinyt kertyä? Juho 11 kpl, Matti 12 kpl. Eli nämä eivät sisällä ennen kurssia tehtyjä sukelluksia Olitte isä ja poika samalla kurssilla. Miten koulutus sujui? Oliko samalla kurssilla olemisesta enemmän hyötyä vai haittaa? Koulutus sujui erittäin hyvin ja kouluttajien puolelta saatiin räätälöityä meidän aikatauluihin sopivaksi. Suuret kiitokset siitä! Samalla kurssilla olosta oli ainoastaan hyötyä! Opittiin asiat samojen opettajien toimesta, käytännön harjoitukset päästiin tekemään yhdessä ja sitä kautta muodostumaan jo toimivaksi sukelluspariksi. Harjoitteita oli hyvä purkaa yhdessä jälkikäteen sekä miettiä myös tulevia sukelluksia. Pystyimme myös testaamaan erilaisia varusteita joustavasti. Tietysti myös teoriaosuudella oli hyötyä samalla kurssilla olosta. Yleisestä käytännöstä poiketen suorititte molemmat peruskurssin kuivapuvuilla. Kuinka paljon se toi lisähaastetta, kun vertaatte muiden samalla kurssilla olleiden kouluttautumiseen? Kurssin suorittaminen kuivapuvuilla toimi meille erittäin hyvin. Kiitokset Markolle sukellusharjoitusten joustavasta järjestämisestä! Myöskin harjoitukset saatiin vietyä läpi erittäin tehokkaasti, kun meitä oli vain kaksi. Mikä on ollut vaikein taito oppia? Oikea sukellusasento ja syvyyden hallittu sääteleminen. Tässä kuivapuvulla sukeltaminen toi oman haasteensa aluksi. Kokonaisuuden kannalta mielestämme oli erittäin hyvä, että suoritimme kurssin kuivapuvuilla, koska tulemme kuitenkin sukeltamaan kuivapuvuilla jatkossakin. Mitkä ovat seuraavat sukeltamiseen liittyvät suunnitelmanne? Hallitusti kurssitusta lisää ja aktiivista sukeltamista. Omien varusteiden hankintaa myös askel kerrallaan. Jatkossa lomamatkat taitavat suuntautua kirkkaiden vesien äärelle. Juho Torkkeli Matti Torkkeli

Simppuilua silloin ennen Tällä kertaa palaamme ajassa 20 vuotta taaksepäin. Kesällä 1998 reissuja tehtiin ahkerasti. 7. 9.8. oli vuorossa Erkki Niemen vetämä reissu, jolle sen aikaisen tavan mukaisesti lähdettiin Salosta. Matka Salosta sukellusvesille on pitkä, joten vielä perjantaina ei päästy sukeltamaan. Kun paluumatkaankin kului reilusti aikaa, jäivät viikonlopun sukellukset kolmeen. Simppureissu 7 9.8. 98 Vetäjänä E Niemi Köydet irti ja ankkuri ylös 18:10 Reissulla mukana Lotta, Niinistö, Niemen Ritva, Nurmi, Grönroos, Lietzen, Virtasen Heikki, Vilenin Pasi, Norja, Ahlsten, Artosalo Matti, Piispaset (Sirpa, Wilhelm ja Jouni); Wilhelm ei kuulemma sukella?? Sade Laantui n. tunti ennen lähtöä ja Aurinko paistaa, joten mikäs tässä on ollessa. 19.55 Strömma, koneen veden lämpö 85 o C 21.30 Järnskär 00.45 Kiinni Vänön laiturissa. 8.8.98 Sää la klo 4 luot. 12, illalla 5 9 m su luode 11 illalla 5 9 m 7.00 Heräilyä ja aamu uinteja 8.00 Puuroa, leipää ja munia 9.05 Lähtö kohti Vostokia 11.10 Ekan sukellusryhmän kuljetus k veneellä poijulle. Toiset löysivät Vostokin ja toiset eivät. Näkyvyys oli hyvä. Pieni merenkäynti aiheutti muutamille jonkin asteista pahoinvointia. Muuten kaikki meni hyvin. 15:00 Ankkuri ylös ja keula kohti Alfredia. 16:05 Ankkuri alas Byön rantaan, josta löydettiin suojainen ruokailupaikka. 17:45 Ankkuri ylös ja siirtyminen kohteelle. 21.00 Sukellukset on ohi, Huono näkyväisyys, pohjassa ei virrannut tällä kertaa. 21.05 Kohti Byön laguunia. Byössä 21.21. kiinni rannassa. 9.8. Herätys 5.30 (eräät). Kone käyntiin 6.10. Lähtö Byöstä 6.30, puuro valmis siirtymätaipaleella 7.50. 8.10 ankkuri pohjaan Kuggskärin itäpuolen luodolle, luolan ovelle. 9.20 ekat sukeltajat veteen 11.23 viimeiset ylös. Kompressorin suodatin vaihdettu. 11.30 Ankkuri ylös. Kohti Saloa. 15.15 Ilkka Nurmi jäi kyydistä Förbyn laituriin. Kiitos Ilkka seurasta. 16.00 Strömma ohitettiin. Matkalla Saloon saatiin niskaamme muutama umpikuuro, mutta eihän sillä väliä, kunhan vain lautta pitää veden ulkopuolella. 17.58 Salon laiturissa kiinni! Kiitokset kaikille osallistujille! Eetu mittari 2332,26 Ensimmäinen yö vietettiin Vänössä, jonka satamasta tämä kuva on otettu parikymmentä vuotta myöhemmin. Toinen yö vietettiin läheisen Byönin rantaan kiinnittyneenä. Keulakiinnitys rantaan oli tuolloin yleinen tapa.

Turvallinen sukeltaja Kuten me kaikki tiedämme, sukellusharrastukseen liittyy erilaisia riskejä. Varusteet, sukeltajan taidot, luonnonolosuhteet ja näiden yhdistelmät vaikuttavat siihen, millaisia riskejä harrastaja saattaa kohdata. Useissa selvityksissä on päädytty siihen, että tärkein turvallisuutta lisäävä tekijä on oma asenne. Siihen pyrimme vaikuttamaan niin koulutuksella kuin seuran toimintatavoillakin. Turvallisuustietoisuuden lisäämiseen pyrkivät myös Sukeltajaliiton turvaohjeet. Niiden mukaisesti turvallinen sukeltaja Suunnittelee sukelluksen ja sukeltaa suunnitelmansa! Varautuu sukelluksen aikana mahdollisesti ilmeneviin ongelmiin. Kokonaisuudessaan liiton turvaohjeet löytyvät liiton nettisivujen materiaalipankista, jossa on tarjolla paljon muutakin sukellusturvallisuuteen liittyvää dokumentaatiota. Materiaalipankki on osoitteessa http://www.sukeltaja.fi/materiaal ipankki Simpuissa turvallista sukeltamista edistetään myös Sinettiseuran kriteerien mukaisella seuran toimintalinjalla ja turvallisuussuunnitelmalla. Ne molemmat löytyvät niin nettisivujen jäsenille tarkoitetusta osasta, pumppuhuoneen ilmoitustaululta kuin Agonuksen hyllyköstäkin. Tekee ainoastaan sukelluksia, joihin on saanut koulutuksen. Ylläpitää ja kehittää taitojaan jatkuvalla harjoittelulla ja lisäkoulutuksella. Perehtyy totutuista poikkeaviin olosuhteisiin asiantuntijan tai kouluttajan johdolla. Käyttää vain varusteita, joiden käyttöön on saanut koulutuksen ja joiden käyttöä on harjoitellut turvallisissa olosuhteissa. Tarkastaa varusteensa ennen sukellusta sekä maalla että vedessä. Sukeltaa silloin, kun on siihen valmis fyysisesti ja henkisesti, ja sukeltaa vain omien rajojensa mukaan. Ei sukella yksin!

Turvallisuuskysely Alkuvuodesta Simpuissa tehtiin kysely viime vuoden aikana sukelluksilla sattuneista ongelmaja vaaratilanteista. Kysely oli saman sisältöinen kuin viime vuonna. Kyselyyn vastasi 14 sukeltajaa ja he kertoivat yhteensä 16 sattuneesta ongelmatilanteesta. Vain osa sukeltaneista Simpuista vastasi kyselyyn tänä vuonna. Suurin osa vastaajista oli kokeneita sukeltajia. Vastaajista 70 % oli sukeltanut urallaan enemmän kuin 200 sukellusta ja noin 65 % oli sukeltanut vuoden aikana enemmän kuin 30 kertaa. Moni kysytty ongelmatilanne saattoi tuntua itsessään mitättömältä, ja sitä ne parhaassa tapauksessa ovatkin. Usein oikeilla toimenpiteillä ongelmat saadaan selvitettyä ja sukellusta jatkettua. Jos monta ongelmaa sattuu samaan aikaan tai jos ongelmaan ei reagoida oikealla tavalla, voi onnettomuusriski kasvaa. Kyselyyn valittiin ongelmatilanteita, jotka saattavat johtaa riskitason nousuun. Yhtään sukellusonnettomuutta ei vastauksista tullut esiin, eikä kukaan saanut haavaa tai vammaa sukelluksillaan. Vastauksissa esiin tulleet ongelmatilanteet olivat pääasiassa unohduksia ja taitoihin liittyviä puutteita. Sattuneista ongelmatilanteista 44 % (7 kpl) liittyi varusteiden pukemiseen tai unohtamiseen. Ne olisi huomattu paritarkastuksessa. Tällaisia olivat esimerkiksi puvun letkun kiinnittäminen ja varusteiden unohtaminen rantaan. Toiset 44 % (7 kpl) sattuneista ongelmista johtui perustaitojen puutteista, jotka olisi mahdollista saada hallintaan harjoittelulla. Tällaisia oli esimerkiksi nosteen hallinnan puutteesta johtuva tahaton pintautuminen tai juuttuminen lainiin, tai se, että uusi varuste toimi yllättävästi ja sen käyttöä olisi voinut harjoitella etukäteen. Yksi sukeltaja kertoi suuresta huolesta, että ei ehkä osaisi auttaa paria, jos jotain sattuisi. Laitteiden toimintahäiriöitä oli 13 % (2 kpl). Ensimmäinen laiteongelma oli se, että tietokone ei lähtenyt käyntiin. Käynnistysongelma saattaa joskus johtua esimerkiksi pariston loppumisesta. Tämä sattui erittäin kokeneelle sukeltajalle ja tarkempi syy ei tullut esiin. Toinen laiteongelma oli regulaattorin puhaltaminen heti sukelluksen alussa. Syytä puhaltamiseen ei kerrottu. Joskus regun puhaltamiseen voi olla syynä hengittäminen siihen pinnalla pakkasessa ennen sukellusta, säätö liian herkälle tai huollon puute. Tapaus sattui erittäin kokeneelle

sukeltajalle. Puhaltamisen syy jäi tässä tapauksessa epäselväksi. Tulokset olivat pääosin hyvin samanlaiset kuin vuosi sitten. Melkein kaikki ongelmatilanteet olivat sellaisia, jotka olisi vältetty paritarkastuksella ja perustaitojen harjoittelulla. Lisäksi luultavasti osa laiteongelmista olisi vältetty säännöllisellä huollolla ja käytön harjoittelulla. Tulevina vuosina todennäköisesti jatketaan turvallisuuskyselyä jossain muodossa. Kehitysehdotuksia voi lähettää osoitteeseen: sihteeri@simppu.net Simpulla on vähintäänkin hätäensiapu koulutus käytynä jossain vaiheessa sukelluskoulutusuraa. Oletettavasti näiden lisäksi moni on käynyt muita, esimerkiksi SPR:n ensiapukursseja. Eli on hyvin epätodennäköistä, että Agonus lähtisi merelle niin, ettei kenelläkään mukana olijalla ole ensiaputaitoja. Kyselyn toteutti ja raportin kirjoitti Janne Tanskanen P2. Koulutus lisää turvallisuutta Kaikessa sukelluskoulutuksessa painotetaan turvallisuusnäkökohtia. Lisäksi tarjolla on CMAS Rescue Diver ja DAN ensiapukoulutusta, jotka perehdyttävät toimimaan, kun jotain yllättävää on jo tapahtunut. Simpuista 35 on käynyt Rescue Diver koulutuksen. DAN Basic Life Support kortti on voimassa kymmenellä Simpulla, DAN BOA hätäensiavun ja happiensiavun yhdistelmäkortti on 23:lla ja DAN AED defibrillaattorin käyttökoulutus yhdeksällä. Rescue Diver koulutukseen pääsyvaatimuksena on ensiapukoulutus. Nykyisin DAN järjestelmän mukaisesti. Aikaisemmin riitti SPR:n EAkoulutus. Niinpä ainakin 35:llä

Jone sukellusturvallisuudesta Paikalle oli saapunut parikymmentä Simppua kuuntelemaan Jouni Jone Piispasen esitelmää sukellusturvallisuudesta. Turvallisuutta lähestyttiin tällä kertaa onnettomuuksien ja niiden ehkäisemisen kautta. Heti aluksi todettiin, että suuri haaste sukellusturvallisuuden kehittämiselle on, ettei kaikista tapahtumista tule raportteja Sukeltajaliittoon, ei edes vakavista tapaturmista. Itse asiassa raportoitujen tapausten määrä on ollut viime vuosina laskussa. Suomessa sukeltamista ei sen paremmin valvota, joten tapahtumista ei ole myöskään raportointia. Kokemusperäisesti on havaittu, että virheistä, onnettomuuksista ja muista tapahtumista ei oikeastaan haluta raportoida, koska ongelmista kertominen johtaa liian helposti asianosaisen syyllistämiseen. Haasteelliseksi virheistä oppimisessa tekee myös se, ettei viranomaisten tutkintaan päätyneistä tapauksista voida julkaista tietoa ilman asianomaisten antamaa lupaa. Tähän vaikuttaa osittain tuo samainen häpeän tunne, joka estää tapahtumien raportoinnin. Lisäksi tutkituista tapauksista saattaa pintapuolisesti lukemalla saada vaikutelman, että onnettomuuteen joutunut henkilö on ollut huolimaton hölmö. Näistä syistä onnettomuuksista opitaan harvoin yhtään mitään. Onnettomuuksiin johtavat ongelmat ovat usein pieniä, hyvin inhimillisiä, sattumuksia. Sukeltajien toimintaympäristössä tällaiset pienet asiat voivat helposti kasvaa suuriksi ongelmiksi, jotka loppujen lopuksi johtavat onnettomuuteen. Niinpä ollaan tilanteessa, jossa usein ajatellaan, että onnettomuuksia nyt vain sattuu. Tapahtumien raportointi ja niiden seikkaperäinen analysointi olisivat tehokas tapa kehittää turvallisuutta. Nostaako rebreathersukeltaminen riskitasoa? Kun tarkastellaan sukeltamisen turvallisuutta kokonaisuutena, on nähtävissä, että rebreather sukeltajille (suljetun kierron laitteisto) tapahtuu sukellusmääriin suhteutettuna yli kymmenkertainen määrä vakavia onnettomuuksia verrattuna avoimen kierron laitteella sukeltaviin. Tähän on luonnollisena selityksenä se, että rebreathersukeltajat tekevät yleensä huomattavan vaativia sukelluksia: sukelukset ovat syviä, pitkiä, vaati

Kuva: Rebreather sukeltaja (kuvaaja Dr. Lun Turner) vissa olosuhteissa tapahtuvia ja monesti myös suljetuissa ympäristöissä, esimerkiksi luolissa tapahtuvia. Suomessa on tapahtunut kuusi kuolemaan johtanutta rebreatheronnettomuutta. Näissä kaikissa on onnettomuusanalyysin perusteella tultu johtopäätöksen, että hyvä parityöskentely olisi pelastanut tilanteen. Yhdessäkään näistä tapauksista sukelluspari ei ollut läsnä tilanteessa. On havaittu, että selvästi onnettomuusaltis sukeltaja on nopeasti sukellusurallaan edennyt 30 40 vuotias mies. Tyypillistä tällaisille äkkiä kaikki mulle heti nyt tässä sukeltajille on halu edetä nopeasti sukellusuralla, suhteellisen lyhyt (muutama vuosi) sukelluskokemus, sukellusura on edennyt kurssilta toiselle hyvin nopeasti ilman, että koskaan keskittyy käyttämään ja harjoittamaan saamaansa oppia. Jone kertoi myös omista kouluttajakokemuksistaan. Vaativillekin tekniikkasukelluskursseille pyrkii hakeutumaan oppilaita, joilla sukeltamisen keskeisin taito, tasapainottaminen, on täysin olematon. Voisi kuvitella, että etenkin rebreather sukelluksessa laitteisiin liittyvät tekniset viat olisivat laitteiston monimutkaisuuden vuoksi yksi syy onnettomuuksille. Tekniset viat ovat kuitenkin äärimmäisen harvinaisia. Sen sijaan koulutuksen ja noudatettavan sukelluskulttuurin on havaittu vahvistavan mahdollisen teknillisen häiriön vaikuttavuutta onnettomuuden syynä. Asenne ratkaisee Kun turvallisuushaasteita tarkastellaan kokonaisuutena, nousee kaksi seikkaa ylitse muiden: 1) puutteellinen parityöskentely ja 2) puutteellinen nosteenhallinta Näiden harjoittelu ja osaaminen ovat merkittävimmät tekijät riskien minimoimiseksi. Varsinkin julkisuudessa yhdeksi merkittäväksi syyksi onnettomuuksille esitetään sairauskohtauksia tai muita sukeltajan terveydentilaan liittyviä seikkoja. Tutkituista kuolemaan johtaneista sukellustapaturmista kuitenkin alle 8 % on todettu johtuneen tästä syystä. Jonen ennuste on, että onnettomuuksien määrä putoaisi jopa 80 %, jos kaikki tekisivät aina paritarkastuksen, kuten jo laitesukelluksen peruskurssilla on opetettu. Kurssin päätyttyä varsin nopeasti useimmat alkavat jättää paritarkastuksen väliin. Asenne on liian usein, kyllä minä tämän osaan. Ongelma ei olekaan, ettei osaisi. Ihmisten toimimiseen vain liittyy se, että virheitä tapahtuu. Niitä on helppo välttää, kun kaksi ihmistä tarkastaa varusteiden ja sukeltajan kunnon ennen veteen menoa. Jone käytti esityksessään usein vertailukohtana ilmailualaa. Lentokoneiden ohjaamossa inhimillisten virheiden määrää pyritään minimoimaan sillä, että paikalla on kaksi lentäjää, jotka varmistavat toistensa tekemiset. Ilmailualalla kulttuuri on myös muokattu sellaiseksi, että virheistä kertominen

ei ole huono asia, vaan hyvä keino lisätä turvallisuutta. Sukeltamisessa samanlaista kulttuuria ei ainakaan vielä ole vallalla. Niinpä tällä alalla tehdään yhä edelleen samoja virheitä kuin 70, 80 ja 90 luvulla. Toive onkin, että kaikista onnettomuuksista ja läheltäpiti tilanteista raportoitaisiin Sukeltajajaliiton turvallisuusvaliokunnalle. Tätä tarkoitusta varten liiton sivuilta löytyy sähköinen tapahtumaraporttilomake osoitteesta: https://www.sukeltaja.fi/content/ fi/11501/55766/tapahtumaraport ti.html Onnettomuudet seuraavat samaa kaavaa Onnettomuuksien syntyyn johtava mekanismi on usein samanlainen. Sivun ylälaidassa oleva juustokaavio kuvaa tätä onnettomuuksien syntymekanismia, jonka taustalla on se sukelluskulttuuri, jonka mukaisesti on totuttu toimimaan. Niin sukeltamiseen kuin muuhunkin ihmisten toimintaan liittyy piileviä riskejä, jotka eivät useimmiten realisoidu. Millaisia riskit ovat perustuu organisaation vaikutukseen. Esimerkiksi pidetäänkö paritarkastuksia tärkeänä, vai onko se jotain vain peruskurssilaisten touhua. Riskin realisoituminen lähenee, kun tähän lisätään puutteellinen valvonta, eli kukaan ei katso perään, viitsiikö sukelluspari tehdä paritarkastuksen; tai tarkastuksen puuttuessa säiliö on jäänyt avaamatta, eikä sitä huomata. Kun kohdalle osuu kolmas juustosiivu, sopivat olosuhteet tai riskialtis käyttäytymismalli, ollaan jälleen askel lähempänä onnettomuutta. Tämän voi aiheuttaa kiire, sukellusparin hoputtamninen tai vaikkapa halu tehdä mahdollisimman monta sukellusta, kun kerran ollaan mielenkiintoisessa ympäristössä. Kun sukeltaja itse syyllistyy tämän kaiken lisäksi riskialttiiseen käyttäytymiseen, realisoituu riski. Tällöin ei vielä välttämättä olla hengenvaarassa, mutta jos tilanteeseen reagoidaan puutteellisesti tai ei lainkaan, voivat seuraukset olla tuhoisat. Kun organisaatio tässä tapauksessa sukellusseura tietoisesti edistää turvallisuuden huomioimista kaikessa toiminnassa, ollaan matkalla oikeaan suuntaan.

Uskaltaako enää lainkaan sukeltaa? Tähän on helppo vastaus: kyllä! Tilastojen mukaan sukeltamiseen liityy riskejä. Tosin ratsastusonnettomuuksissa kuolee enemmän harrastajia kuin sukellusonnettomuuksissa. Sukeltaminen ei siis todellakaan ole harrastus vaarallisimmasta päästä Sukeltajien virheellisiä toimia ei voida täysin eliminoida, joten toimintatavat on suunniteltava sen mukaisesti. Jokaisen sukeltajan mottona tulisikin olla Älä oleta tarkasta. Jouni Jone Piispanen Jone Piispanen on kaikille vanhemmille Simpuille tuttu, mutta muutamaan viime vuoteen hän ei ole enää ollut seuran toiminnassa mukana. Inkoossa asuva, reilu viisikymppinen sukeltaja on monessa mukana: Sukeltajaliiton turvallisuusvaliokunta, seoskaasukouluttaja, CCR kouluttaja, Gas Blenderkouluttaja. Lisäksi Jone on tehnyt paljon työtä sukellusturvallisuuden edistämiseksi ja kirjoittanut aiheesta useasti Sukeltaja lehteen; sekä toiminut asiantuntijana sukellusonnettomuuksia tutkittaessa. Ammattiopiston auditorioon oli saapunut paikalle parikymmentä sukellusturvallisuudesta kiinnostunutta Simppua. Joneen saa yhteyden sähköpostilla jouni.piispanen@sukeltaja.fi tai hänen yrityksensä nettisivujen kautta www.seasubsea.com

Norppien ja kuuttien kevätkausi uimahallilla jatkuu aina huhtikuun loppuun asti. Viimeinen harjoituskerta on sunnuntaina 29.4. Silloin ohjaajina toimivat norpat itse, eli toistensa ohjaamina he harjoittelevat talven aikana opittuja taitoja. Sitä ennen ohjelmassa on norppien iästä riippuen joko norpan taitoradan tai uinninvalvojan testin harjoittelu ja suorittaminen sekä laitesukelluskokeiluja. Toimintaa myös kesällä Vaikka hallikausi päättyykin, jatkuu norppien ja kuuttien ohjelma läpi kesän. Alkukesään yritetään saada järjestettyä retki Turkuun Impivaaran uimahalliin, jonka hyppyaltaassa on syvyyttä peräti 4,5 metriä. Keskiviikkona 20.6. on ohjelmassa retki Kasnäsiin, josta lähdetään seuran tukialus Agonuksella snorklaamaan ja sukeltamaan. Norppaleirien ajankohta on heinäkuussa: Kuten aikaisemminkin, norpille on kaksi snorklausleiriä. Ensimmäinen alkaa keskiviikkoaamuna 11.7. ja päättyy 12.7 iltapäivällä. Toinen leiri alkaa heti ensimmäisen päätyttyä ja jatkuu perjantai iltapäivään. Lauantaina 14.7. ja sunnuntaina 15.7. on vuorossa hylkeiden laitesukellusleiri, Norpat ja kuutit jonka aikana ainakin osa tämän kevään laitesukelluskurssille osallistuvista hylkeistä suorittaa kurssiin kuuluvat avovesisukellukset. Sekä snorklausretkelle että leireille on ilmoittauduttava etukäteen. Ilmoittautumisohjeet julkaistaan seuraavassa, toukokuussa ilmestyvässä, Simppupostissa. Kesän sukellusreissuohjelmassa on 27. 29.7. varattu viikonloppureissu laitesukellusta harrastavien kuuttien vanhemmille. Viikonloppu on periaatteessa normaali simppureissu, mutta aikataulut laaditaan mukana olevien kuuttien ehdoilla. Muutama kuutti mahtuu vielä mukaan Norppien ja pienimpien kuuttien ryhmät ovat täysiä. Jäsenrekisterissämme on kaikkiaan 101 kuut tia, norppaa ja hyljettä, kun mukaan lasketaan myös varsinaisiksi jäseniksi liittyneet alle 20 vuotiaat Simput. Se tarkoittaa, että lähes puolet jäsenistämme on nuoria. Ainoa ryhmä, johon vielä mahtuu uusia harrastajia, on isompien, 4 6 vuotiaitten kuuttien ryhmä. Poikkeuksia harjoitusvuoroissa Sunnuntaina 25.3. ei ole norppien eikä kuuttien harjoituksia. Halli on varattu uimakilpailuihin. Myöskään sunnuntaina 1.4. ei ole harjoitusvuoroja. Uimahalli on suljettu pääsiäisen johdosta perjantaina 30.3. sekä sunnuntaina 1.4. ja maanantaina 2.4.

Laatuohjelma muuttuu Sukellusseura Simppu sai oman Nuori Suomi sinettinsä 10.3.2013. Sinetin saamista edelsi varsin työntäyteinen rupeama, jonka aikana seuran toimintaa ohjaavaa dokumentaatiota sekä tiedonvälitystä kehitettiin huomattavasti. Silloin syntyivät niin seuran toimintalinja kuin turvallisuussuunnitelmakin. Kuluneen viiden vuoden aikana toimintamme laatu on parantunut entisestää. Missä tällä hetkellä mennään, testataan huhtikuussa järjestettävässä auditointitilaisuudessa. Nyt koko urheiluseurojen laatuohjelma on muuttumassa. Sinettiseuroista tulee tähtiseuroja Tähtiseura ohjelma on uusi seuratoiminnan laatuohjelma, jonka tavoitteena on kehittää suomalaista seuratoimintaa. Tähtiseuraohjelma tarjoaa seuroille kehittämisen välineitä lasten ja nuorten urheiluun, aikuisten toimintaan sekä huippu urheiluun tähtäävään seuratoimintaan. Laadun tunnuksena toimii Tähtimerkki, joka kertoo, että seura on kehittynyt tasolle, jossa seuratoimintaohjelmassa määritellyt laatutekijät toteutuvat. Tähtiseuraohjelman sisälle ovat siirtyneet Sinettiseura ja Voimisteluliiton Priimaseuratoiminta. Mukana ovat myös Palloliiton ja Salibandyliiton laatuseuraohjelmat sekä Voimistelun Huippuseurat ja Uimaliiton Huimaseurat. Jatkossa kaikki urheilujärjestöjen laatuseurat tunnistaa Tähtiseuratunnuksesta. Seurat siirtyvät Tähtiseuraohjelman alaisuuteen edellyttäen, että seuran auditointi on kunnossa tai auditointipäivä on sovittu pidettävän viimeistään kevään aikana. Kaikki jäsenyytensä vahvistaneet seurat saavat veloituksetta Olympiakomitealta uuden Jättisomistemerkin vanhan merkin tilalle sekä oikeuden käyttää Tähtiseuratunnusta. Olympiakomitean tiedotteen mukaan syitä sille, että siirrytään uuteen ohjelmaan ovat: Suomalainen urheiluseuratoiminta on ainutlaatuinen vahvuus kansallisesti ja kansainvälisesti Olympiakomitea, lajiliitot ja aluejärjestöt ovat luoneet laatuohjelman, jonka tarkoituksena on suomalaisen urheiluseuratoiminnan kokonaisvaltainen kehittäminen. Ohjelman tunnuksena toimii Tähtimerkki. Olympiakomitean uudistunut toimintaympäristö mahdollistaa täysin uudenlaisen konseptin, jolla voidaan entistä paremmin edistää seuratoiminnan kehitystä maanlaajuisesti eri lajeissa ja kohderyhmissä Pienessä maassa aktiivisesti yhdessä toimiminen on paras mahdollinen tapa luoda yhteisöllisyyttä, kehittyä, ja saavuttaa menestystä Tarkoituksena on luoda alusta, joka mahdollistaa eri asteisen ja jatkuvan kehityksen seuratoiminnassa Laatuseuraohjelmaa on rakennettu hyvässä yhteistyössä lajiliittojen ja alueiden seurakehittäjien kanssa.

Baltacar edistää vastuullista hylkysukeltamista Muinsuskaitseamet (Viron museovirasto), Suomen Museovirasto, Ruotsin Merihistoriallinen museo, sukelluskoulu Adrianto Oy Virosta, Varuste.net nettikaupastaan tunnettu Aalto Group, Suomesta, Haningen kunta Ruotsista sekä Länsi Viron matkailutoimisto ovat mukana EU:n Baltic History Beneath Surface: Underwater Heritage Trails In Situ and Online (BALTACAR) hankkeessa. Näiden tahojen lisäksi Ahvenanmaan Museibyrån on mukana seuraamassa hankkeen etenemistä. Baltacar:n tavoitteena on edistää hylkyihin kohdistuvaa kulttuurimatkailua niiden alkuperäisessä ympäristössä, merenpohjassa. Tämä toteutuu niin, että hylkykohteiden saavutettavuutta parannetaan luomalla uusia sukelluspuistoja sekä kehittämällä vanhoja. Sekä sukeltavalle että eisukeltavalle yleisölle halutaan tarjota uusia tapoja kurkistella Itämeren aaltojen alle. Baltacarin tehtävänä on myös nostattaa innostusta vedenalaista kult tuuriperintöä ja sen suojelua kohtaan. Suomessa projektin pääosassa ovat hyvin monenlaiset ja ikäiset hylyt Suomenlahden rannikolla. Mukana kehitystyössä on Itämeren ensimmäinen hylkypuisto, vuonna 2000 perustettu helsinkiläinen Kronprins Gustav Adolf. Samantyyppisiä vedenalaisia puistoja avataan Baltacarin puitteissa myös Hankoon ja Kemiönsaareen. Uudet hylkypuistot tarjoavat vedenalaisia museoelämyksiä, joissa sukelletaan 1600 ja 1800 lukulaista merenkulkutraditioita edustavien kauppa alusten historiaan. Käytännössä mukana on hylkyjä, jotka on jo poijutettu muutama vuosi sitten, kuten keulakuvahylky, kaapelihylky ja Garpen. Virossa Baltacar projektin keskiössä ovat ensimmäisen maailmansodan aikana uponneet hylyt Hiidenmaan ja Saarenmaan edustalla, Ruotsissa esitellään Dalarö Dykparkin hylkyjä. Projektiin kuuluu olennaisena osana Itämeren hylkypuistojen infrastruktuurin kehittämistä: vedenalaisten ja maanpäällisten opaskylttien laadintaa, poijutusta sekä opasköysien kiinnitystä. Uusien ankkurointisysteemien ja opasteiden tarkoituksena on sekä suojella hylkyjä että edistää niihin kohdistuvaa vastuullista turismia. Tietoa tuodaan myös pohjasta pintaan ja arkistoista pop up näyttelyihin muun muassa 3Dmallinnosten ja printtien, opastaulujen ja niihin upotettujen NFCtunnisteiden, opaskirjojen ja esitteiden sekä 360 kuvauksella luotujen virtuaalisukellusten muodossa. Projektille luodaan interaktiiviset nettisivut, joille kootaan tietoa Suomen, Ruotsin ja Viron saavutettavimmista sukelluskohteista. Myös kohteilla sukeltavilta harrastajilta toivotaan saatavan kuvamateriaalia sekä tietoa kohteiden tilan muutoksista ja kehittymisestä ajan kuluessa.

Hankkeelle on varattu reilut 1,6 miljoonaa euroa EU:n Central Baltic ohjelman rahoitusta. Hankkeen etenemistä voi seurata vaikkapa Facebookissa, josta sen löytää osoitteesta https://www.facebook.com/proje ctbaltacar/ Yläkuva: Keulakuvahylystä kuvattu 3D malli. Kuvaus Jesse Jokinen ja Päivi Pihlanjärvi, mallinnos Niko Anttiroiko. Museovirasto. Alakuva: Keulakuvahylyn etukantta kuvattuna syksyllä 2013. Lähteet: Centrum Balticum säätiö (www.centrumbalticum.org) ja Museovirasto http://www.nba.fi/fi/ajankohtaista/k ansainvalinen_toiminta/yhteistyohan kkeita