KIRJALLINEN KYSYMYS 232/2004 vp Tuomiolauselmiin sisältyvien henkilötietojen julkisuus Eduskunnan puhemiehelle Korkein oikeus antoi 3. maaliskuuta ennakkopäätöksen (KKO:2004:15) asiassa, jossa oli kysymys siitä, onko toimittajalla oikeus saada tuomiolauselmiin sisältyvät henkilötiedot täydellisinä. Toimittaja oli pyytänyt hovioikeudelta jäljennökset hovioikeuden neljästätoista raiskaustuomiosta tuomiolauselmineen. Kahdentoista tapauksen oikeudenkäyntiaineistot tuomiolauselmia ja sovellettuja lainkohtia lukuun ottamatta oli määrätty salassa pidettäviksi. Hovioikeus antoi pyydetyt asiakirjat, mutta peitti niissä olleiden henkilötunnusten loppuosat, koska asianomistajien yksityisyyden intressi painoi oikeuden mielestä asiassa erityisen paljon. Oikeudenkäynnin julkisuudesta annetun lain mukaan merkintä asianosaisen nimestä on julkinen. Laissa ei säädetä henkilötunnuksen julkisuudesta. Tämän vuoksi korkeimman oikeuden mukaan arvioitaessa henkilötunnuksen loppuosan antamisvelvollisuutta lähtökohdaksi tulee ottaa viranomaisten julkisuudesta annetun lain 1 :n periaate viranomaisten asiakirjojen julkisuudesta, jollei laissa erikseen muuta säädetä. Oikeudenkäynnin julkisuudesta annetun lain 9 :n 1 momentista ilmenee, että samaa periaatetta noudatetaan oikeudenkäyntiaineistonkin osalta. Pykälän 2 momentin mukaan sovelletut lainkohdat ja tuomiolauselma ovat julkisia siinäkin tapauksessa, että tuomioistuin on määrännyt oikeudenkäyntiaineiston muutoin salassa pidettäväksi. Hovioikeus oli soveltanut henkilötietolakia, jossa säädetään henkilötunnuksen käsittelystä, kuten siitä, että henkilötunnusta saa käsitellä vain rekisteröidyn suostumuksella tai jos siitä on säädetty laissa. Korkeimman oikeuden mukaan tuomioita ja päätöksiä ei voida pitää henkilörekisterinä, joten henkilötietolakia ei voida soveltaa tilanteeseen, jossa tuomioistuin antaa jäljennöksen tuomiosta tai päätöksestä siihen oikeutetulle. Johtopäätös on, että laissa ei ole säännöksiä, joiden nojalla henkilötunnusten loppuosat olisi poistettava tuomioista ja päätöksistä jäljennöksiä annettaessa. Korkein oikeus päätti, että asiakirjat on annettava siten, ettei vastaajien eikä asianomistajan henkilötunnusten loppuosaa peitetä. Korkein oikeus on tuonut ennakkopäätöksellään esille lainsäädännössämme olevan puutteen, johon lainsäätäjän on velvollisuus reagoida. Lainsäädäntö velvoittaa nyt tuomioistuimen antamaan kopion tuomiolauselmasta sitä pyydettäessä henkilötunnuksineen niin, että asianomistajat ovat yksilöitävissä. On kuitenkin asioita, joissa asianomistajan yksityisyyden intressi painaa erityisen paljon. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi vakavat väkivaltarikokset, kuten raiskaukset tai järjestäytyneen rikollisuuden piirissä tehdyt rikokset, joissa asianomistajan tai todistajan yksityisyyttä on oltava mahdollista varjella. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Versio 2.0
Aikooko hallitus ryhtyä toimenpiteisiin tuomiolauselmiin sisältyvien henkilötietojen julkisuutta koskevan lainsäädännön korjaamiseksi? Helsingissä 22 päivänä maaliskuuta 2004 Tuija Brax /vihr 2
Ministerin vastaus KK 232/2004 vp Tuija Brax /vihr Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Tuija Braxin /vihr näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 232/2004 vp: Aikooko hallitus ryhtyä toimenpiteisiin tuomiolauselmiin sisältyvien henkilötietojen julkisuutta koskevan lainsäädännön korjaamiseksi? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Kysymyksessä on käsitelty henkilötietojen, erityisesti henkilötunnuksen, julkisuutta tuomiolauselmissa. Henkilötunnus ei ole viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) mukaan salassa pidettävä tieto. Henkilötunnus on kuitenkin salassa pidettävä silloin, kun se, ketä asiakirjassa oleva tieto koskee, on pidettävä salassa. Henkilötunnuksen käyttöä ja sen merkitsemistä henkilörekisteristä annettuun tulosteeseen sääntelee henkilötietolaki (523/1999). Henkilötunnuksen säätämistä salassa pidettäväksi arvioitiin osana julkisuuslainsäädännön kokonaisuudistuksen sekä henkilötietolain valmistelua. Tuolloin katsottiin, että henkilötunnuksen säätäminen salassa pidettäväksi ei ole tarkoituksenmukaista, vaan tarpeellinen suoja voidaan saada aikaan toisaalta yksityisyyttä muutoin suojaavien salassapitosäännösten ja toisaalta henkilötietolain henkilötunnuksen käsittelyä koskevien säännösten avulla. Tämän lähtökohdan uudelleen arviointiin ei ole tälläkään hetkellä aihetta. Arkaluonteisten henkilötietojen suojaa oikeudenkäyntiasiakirjoissa onkin tarkoituksenmukaisinta tehostaa osana oikeudenkäynnin julkisuutta koskevan lainsäädännön kokonaisuudistusta, joka on vireillä oikeusministeriössä. Työ pohjautuu oikeudenkäynnin julkisuustoimikunnan mietintöön (KM 2002:1) ja sitä seuranneeseen oikeudenkäynnin julkisuutta hallintolainkäytössä pohtineen työryhmän mietintöön (Oikeusministeriö, työryhmämietintö 2003:8). Kokonaisuudistuksen yhteydessä tullaan ottamaan kantaa myös siihen, mitä tietoja salassa pidettävistä oikeudenkäynneistä voidaan yleisölle antaa. Oikeudenkäynnin julkisuustoimikunnan ehdotuksen mukaan oikeudenkäynnin julkisuus jaettaisiin neljään osa-alueeseen, joita säänneltäisiin erikseen. Nämä osa-alueet olisivat oikeudenkäynnin perustietojen julkisuus, oikeudenkäyntiasiakirjojen julkisuus, suullisen käsittelyn julkisuus sekä ratkaisun julkisuus. Toimikunnan ehdotuksen mukaan tuomioistuimen asiakirjarekisteriin merkittävät perustiedot asiaa käsittelevästä tuomioistuimesta, asianosaisen henkilöllisyyden yksilöimiseksi tarpeellisista tiedoista sekä tiedot asian yksilöidystä laadusta ja asian käsittelyn vaiheista sekä suullisen käsittelyn ajankohdasta ja käsittelypaikasta olisivat salassapitosäännösten estämättä julkisia. Ehdotuksen mukaan kuitenkin tieto asianomistajan henkilöllisyydestä rikosasiassa voitaisiin jättää antamatta, jos asia koskisi erityisen arkaluonteista seikkaa. Toimikunnan ehdotuksen mukaan myös tuomioistuimen muutoin salassa pidettävän ratkaisun julkisuudesta säädettäisiin osittain nykyisestä poikkeavalla tavalla. Ehdotuksen mukaan salaisessakin tuomiossa pääsääntö olisi, että ratkaisun lopputulos ja sovellettavat lainkohdat olisivat julkisia. Tästä olisi poikkeuksena se, että tieto asianomistajan henkilöllisyydestä rikosasias- 3
Ministerin vastaus sa voitaisiin jättää antamatta, jos asia koskisi erityisen arkaluonteista seikkaa. Edellä sanottujen ehdotusten mukaan tieto asianomistajan henkilöllisyydestä ja sitä kautta myös hänen henkilötunnuksestaan voitaisiin jättää antamatta, jos asia koskisi erityisen arkaluonteista, hänen yksityiselämäänsä liittyvää seikkaa. Hallituksen esitys oikeudenkäynnin julkisuutta koskevan lainsäädännön uudistamiseksi on tarkoitus antaa alkuvuodesta 2005. Helsingissä 14 päivänä huhtikuuta 2004 Oikeusministeri Johannes Koskinen 4
Ministerns svar KK 232/2004 vp Tuija Brax /vihr Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 232/2004 rd undertecknat av riksdagsledamot Tuija Brax /gröna: Har regeringen för avsikt att vidta åtgärder för att korrigera lagstiftningen om offentlighet för personuppgifter i domslut? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Spörsmålet tar upp frågan om personuppgifters, särskilt personbeteckningars, offentlighet i domslut. Enligt lagen om offentlighet i myndigheternas verksamhet (621/1999) är personbeteckningen inte en sekretessbelagd uppgift. En personbeteckning skall dock hemlighållas i sådana fall där den person som uppgiften i handlingen gäller skall behandlas konfidentiellt. Hur personbeteckningar skall användas och antecknas i utskrifter från personregister regleras i personuppgiftslagen (523/1999). Möjligheten att sekretessbelägga personbeteckningar övervägdes som ett led i arbetet med totalrevideringen av offentlighetslagstiftningen och personuppgiftslagen. Det ansågs då att det inte var ändamålsenligt att sekretessbelägga personbeteckningarna. I stället kunde det skydd som behövdes åstadkommas dels genom andra sekretessbestämmelser för privatlivet, dels med hjälp av personuppgiftslagens bestämmelser om behandlingen av personbeteckningar. Inte heller för närvarande finns det skäl att ompröva denna utgångspunkt. Det är därför mest ändamålsenligt att förbättra skyddet för känsliga personuppgifter i rättegångshandlingar som ett led i totalrevideringen av lagstiftningen om offentlighet vid rättegång. Detta arbete har inletts vid justitieministeriet och det grundar sig på betänkandet av kommissionen för rättegångars offentlighet (KB 2002:1) och på det senare betänkandet av den arbetsgrupp som utrett offentligheten vid rättegångar inom förvaltningslagskipningen (Justitieministeriet, arbetsgruppsbetänkande 2003:8). I samband med totalreformen kommer man också att ta ställning till vilka uppgifter som kan lämnas ut till allmänheten om sådana rättegångar som skall hållas inom stängda dörrar. Enligt det förslag som lagts fram av kommissionen för rätttegångars offentlighet delas bestämmelserna om rättegångars offentlighet in i fyra undergrupper med särskilda bestämmelser för varje grupp. Grupperna är: offentlighet för de grundläggande uppgifterna om en rättegång, offentlighet för rätttegångshandlingar, offentlighet för muntliga förhandlingar och offentlighet för avgöranden. Enligt kommissionens förslag skall de grundläggande uppgifterna i domstolens handlingsregister vara offentliga, utan hinder av sekretessbestämmelserna. Dylika grundläggande uppgifter är uppgifterna om den domstol som behandlar saken, de uppgifter som är nödvändiga för att fastställa en parts identitet samt de uppgifter som specificerar ärendets art och uppgifterna om de olika faserna av behandlingen samt tidpunkten och platsen för muntlig förhandling. Det föreslås dock att domstolen skall kunna vägra att lämna ut uppgifter om en målsägandes identitet i brottmål som gäller en omständighet av synnerligen känslig natur. Enligt kommissionens förslag ändras delvis även bestämmelserna om offentligheten för ett domstolsavgörande som annars skall hållas hemligt. Enligt förslaget skall domslutet och de till- 5
Ministerns svar lämpade lagrummen i regel vara offentliga också när det gäller en sekretessbelagd dom. Ett undantag från denna huvudregel är att domstolen kan vägra att lämna ut uppgifter om en målsägandes identitet i brottmål som gäller en omständighet av synnerligen känslig natur. Enligt de ovan nämnda förslagen kan domstolen vägra att lämna ut uppgifter om en målsägandes identitet och således också om dennes personbeteckning, om det är fråga om en omständighet av synnerligen känslig natur i målsägandens privatliv. Avsikten är att regeringens proposition om revidering av lagstiftningen om offentlighet vid rättegång skall överlämnas till riksdagen i början av 2005. Helsingfors den 14 april 2004 Justitieminister Johannes Koskinen 6