MALLIVASTAUKSET JA TENTTI PERHE- JA JÄÄMISTÖOIKEUS 24.1.2014

1 MALLIVASTAUKSET JA TENTTI PERHE- JA JÄÄMISTÖOIKEUS 24.1.2014

2 Tehtävä 1 P:n tekemä testamentti, jossa kaikki omaisuus on määrätty A:lle, näyttäisi loukkaavan toisten rintaperillisten, B:n ja C:n oikeutta lakiosaan. A:lla on kuitenkin lain mukaan mahdollisuus pitää testamentti voimassa maksamalla B:lle ja C:lle heidän lakiosansa tai niistä puuttuva määrä (PK 7:5.1 ja 7:5.2). Tehtävän pääongelmaksi tulikin lakiosien laskeminen P:n jälkeen ja se, miten lakiosat toteutetaan. Erityistä merkitystä oli P:n antamien lahjojen oikeudellisella arvioinnilla: voitiinko niitä ottaa huomioon lakiosalaskelmassa PK 7:3.3:n ja PK 7:7:n nojalla? Kustaalle annetusta lahjasta on helppo todeta, ettei sillä ole merkitystä lakiosien kannalta. Lahjansaaja on vailla perillisasemaa, joten kysymys ei voi olla ennakkoperinnöstä (PK 6:1). Suosiolahjakaan se ei voi olla, sillä Kustaa ei kuulu PK 7:3.3:ssa määritettyyn henkilöpiiriin. Lahjan katsomisen testamenttiin rinnastuvaksi estää puolestaan se, että se on annettu kauan ennen kuolemaa eivätkä olosuhteet ole muutenkaan olleet sellaiset, että lahja tarkoitustensa puolesta rinnastuisi testamenttiin. Moni opiskelija sulki Kustaan lahjan ennakkoperintöluonteen pois sillä perusteella, että kun saajana oli nyt muu perillinen kuin rintaperillinen, PK 6:1.1:n ennakkoperintöolettama ei soveltunut. Tämä perustelu osui harhaan, sillä Kustaa ei tosiaan ollut nyt lainkaan perillisasemassa eikä siksi edes PK 6:1.1:ssä tarkoitettu muu perillinen. Lahja ei siis olisi voinut olla ennakkoperintöä edes P:n antaman nimenomaisen määräyksen nojalla; eihän sitä olisi voitu jaossa vähentää kenenkään osuudesta. B:lle annettu lahja puolestaan toteuttaa selvästi ennakkoperinnön tunnusmerkistön. Saajana on rintaperillinen, eikä mitään merkkejä laissa olevan ennakkoperintöolettaman (PK 6:1.1) kumoamisesta taikka kumoamistarkoituksesta ole. Lahja on myös ns. tavanomaista lahjaa suurempi. C:lle annettua lahjaa ei taas lahjakirjaan otetun määräyksen nojalla voida pitää ennakkoperintönä. Sitä vastoin se tapausselostuksen perusteella toteuttaa PK 7:3.3:ssa tarkoitetun suosiolahjan tunnusmerkit. Saajana on rintaperillinen, ja lahja on sekä suuruutensa että antamisolosuhteittensa perusteella selvästikin sellainen, jolla on ilmeisesti tarkoitettu suosia sen saajaa lakiosaan oikeutetun perillisen vahingoksi. Lahja on lisäksi huomattavan suuri, eikä sen antamisen ja P:n kuoleman välille jää kohtuuttoman pitkää aikaa. Sotaveteraanit ry:lle annettu lahja rinnastuu tarkoituksensa puolesta testamenttiin. Se on annettu kuoleman läheisyydessä, melkeinpä kuolinvuoteella. Huomattakoon myös, että testamenttiin rinnastuvan lahjan osalta ei saajien piiriä ole mitenkään rajoitettu vaan myös oikeushenkilölle annettu lahja voi olla tällainen. Näin kyseinen lahja otetaan huomioon lakiosalaskelmassa PK 7:3.3:n nojalla. Näiden kannanottojen jälkeen voidaan laskea lakiosat. Lahjojen arvot lisätään reaaliseen jäämistöön ja luku kerrotaan luvulla 1/6: perillisiähän on kolme ja lakiosa on puolet perintöosasta (PK 7:1.2). Kunkin rintaperillisen lakiosa on siis 1/6 x (60 000 + 10 000 + 30 000 + 20 000) = 20 000 euroa. Jotta rintaperillinen säilyttäisi oikeutensa testamentinsaajaa kohtaan, hänen on tehtävä tälle lakiosailmoitus kuuden kuukauden määräajassa (PK 7:5.3). Tässä tapauksessa ei lakiosailmoituksen tekemisellä ole kuitenkaan merkitystä. A on nimittäin luvannut maksaa B:lle ja C:lle lainmukaiset lakiosat, ja tämä lupaus toki sitoo A:ta yleisten velvoiteoikeudellisten periaatteiden nojalla täysin PK 7:5.3:n määräyksistä riippumatta. A:n suoritettavaksi tulevaan summaan vaikuttaa nyt kuitenkin PK 7:7:n vähennyssääntö. Sen nojalla sekä B:n että C:n lakiosavaateista on vähennettävä ne summat, jotka he ovat saaneet P:ltä PK 7:3.3:n mukaisina lahjoina. B:llä on täten oikeus saada A:lta 20 000 10 000 = 10 000 euroa, ja C on jo lakiosansa saanut eikä voi vaatia A:lta mitään.

3 Huomattakoon, että nämä PK 7:7:n mukaiset vähennykset tulee todellakin tehdä vasta tässä vaiheessa, siis vasta täysien lakiosien määräämisen jälkeen. Osa opiskelijoista teki vähennykset liian aikaisin. Todettuaan, että B:n ja C:n perintöosa oli 1/3 x 120 000 = 40 000, he vähensivät näistä summista B:n ja C:n saamat lahjat ja vasta sitten puolittivat jäljelle jääneet perintöosat. Tällöin B:n lakiosaksi olisi tullut (40 000 10 000) x ½ = 15 000 ja C:n (40 000 30 000) x ½ = 5 000 euroa. Tämä selvästi virheellinen laskutapa menee vikaan siinäkin suhteessa, että C:n perintöosa on tapauksessa toki täydet 40 000 euroa; suosiolahjaahan ei voida ennakkoperinnön tavoin vähentää kenenkään perintöosasta. Entä sitten Sotaveteraanit ry:n asema? PK 7:8:sta selviää, että lahjansaaja voi joutua suorittamaan rintaperilliselle lakiosan täydennystä vain siinä tapauksessa, että reaalinen jäämistövarallisuus ei riitä lakiosien täyttämiseen. Käsillä olevassa tapauksessa tällaista täydennystarvetta ei synny, joten Sotaveteraanit ry on maksuvelvollisuuksista vapaa. On syytä yleisemminkin huomata, että testamentinsaajalle ja lahjansaajalle ei oikeutemme mukaan synny rinnakkaista yhteisvastuuta lakiosien täyttämisestä (esimerkiksi niin, kumpikin vastaisi lakiosan jostakin suhteellisesta osasta) vaan testamentti väistyy aina ensin ja vasta jos sen väistyminen ei auta, voidaan puuttua täytettyihin lahjoihin. Tämä lahjansaajan viimesijainen vastuu pätee myös testamenttiin rinnastuvan lahjan saajaa. Kyseinen lahja ei siis lakiosien toteuttamista ajatellen rinnastu testamenttiin. Tenttikirjallisuus: Tehtävän kannalta relevantteja asioita käsitellään oppikirjassa Aarnio Kangas: Perhevarallisuusoikeus s. 408 412 sekä 415 417. Tehtävä 2 Koska lapsilla on eri isät, heidän huoltoa, asumistaan ja elatustaan koskevat asiat ovat erillisiä. Myös huolto ja asuminen yhtäältä ja elatus toisaalta ovat periaatteessa erillisiä asiakokonaisuuksia. Mikäli suomalaisella tuomioistuimella on toimivalta huoltoa, asumista ja elatusta koskevissa asioissa ja lasten isät suostuvat sopimaan asiat oikeudenkäynnin ulkopuolella, sekä huoltoa ja asumista että elatusta koskevat sopimukset voidaan vahvistaa sosiaalilautakunnassa. Huoltoa ja asumista koskeviin toimivaltakysymyksiin sovelletaan EU-oikeudellista Bryssel IIa -asetusta. D:n osalta huoltoon ja asumiseen saatetaan soveltaa pohjoismaista avioliittokonventiota, mikäli huoltoa ja asumista koskevat asiat tulevat vireille avioeroasian yhteydessä. Pääsääntönä sekä Bryssell IIa:ssa että pohjoismaisessa avioliittokonventiossa on, että toimivalta seuraa lapsen asuinpaikkaa. Merkitystä on kuitenkin sillä, onko lasta koskeva asia jo vireillä toisessa jäsenvaltiossa, sekä sillä, kuinka kauan lapsen muutosta on. Lisäksi on olennaista, että lapsi on muuttanut laillisesti eikä häntä ole kaapattu toiseen jäsenvaltioon. Näistä asioista säädetään yksityiskohtaisesti Bryssell IIa:n 8, 9 ja 10 artikloissa. Bryssell II a:ssa säädetään myös lapsia koskevien päätösten tunnustamisesta. Bryssel II a ei sisällä sovellettavaa lakia koskevia säännöksiä, vaan sovellettava laki määräytyy Haagin lasten suojelusopimuksen perusteella. (HTL 18 ) Pääsääntönä on tällöinkin lapsen asuinpaikan laki. Elatuksen osalta toimivaltaa koskevat kysymykset määrittyvät EU:n elatusapuasetuksen 3 artiklan perusteella, ja ne voidaan ratkaista myös huoltoa ja asumista koskevan asian yhteydessä. Sovellettava laki määräytyy vuoden 2007 Haagin pöytäkirjan mukaan. Pöytäkirjan mukaan elatuksen määräämiseen sovelletaan pääsääntöisesti elatukseen oikeutetun, siis lapsen, asuinpaikan lakia. Huomioita: - Toimivalta, sovellettava laki ja tuomioiden ja päätösten tunnustaminen ovat eri asioita. - EU-oikeuden normeja (esim. Bryssell IIa asetus) tai valtiosopimuksia (esim. pohjoismainen avioliittokonventio) sovelletaan ensisijaisesti kansallisen lain (esim. HTL) normeihin nähden.

4 - Tehtävästä ei ilmene, kuinka kauan lapset ovat asuneet Helsingissä, eikä sitä, onko A sopinut lasten muutosta Suomeen lasten isien kanssa. Annetusta informaatiosta ei siten voi päätellä, mikä lasten laillinen asuinpaikka tällä hetkellä on, tai milloin se on muuttunut. Tätä ei myöskään ole tarpeen spekuloida, vaan riittää, että vastauksessa osoitetaan sääntöihin, joiden mukaan toimivalta ja sovellettava laki määräytyy. - Vastauksessa ei tarvitse eikä voi varmasti osoittaa toimivaltaista viranomaista tai sitä, minkä maan lakia sovelletaan. Tehtävä 3 Ks. Aarnio Kangas, Perhevarallisuusoikeus, erit. s. 270-274 ja Laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta. Kyse oli ns. avoliittolain mukaisesta hyvitysasiasta. Hyvitystä voidaan määrätä maksettavaksi pesänjakajan toimin omaisuuden erottelun yhteydessä. Hyvityksen tarkoituksena on korjata omaisuuden täydellisen erillisyyden aiheuttamia lopputuloksia. Tilanne voi olla käsillä esimerkiksi silloin, kun omaisuutta on hankittu yhteisiin nimiin, mutta hankinta on rahoitettu kokonaan toisen puolison varoin. Toisaalta suoran rahankin antaminen avopuolisolle voi johtaa hyvitysvaatimukseen. Hyvityksen edellytykset on kirjattu lakiin, AvoL 8 :ään, eikä muulla perusteella hyvitystä voida maksaa. Hyvitystä voi saada, jos avopuoliso on yhteistalouden hyväksi antamallaan panoksella auttanut toista avopuolisoa kartuttamaan tai säilyttämään tämän omaisuutta. Yksi keskeinen kriteeri hyvityksen mahdollisuutta ja sen suuruutta punnittaessa on avopuolisoiden panos yhteisen talouden hyväksi. Jos panokset ovat olleet tasapainossa suhteessa käytettäviin resursseihin (eli varoihin ja henkilökohtaisiin ominaisuuksiin), niin hyvityksen antaminen vaatii erityisen painavia perusteita. Tapauksessa oli keskeistä se, että asunto oli ostettu yhteisiin nimiin, mutta sen oli maksanut käytännössä mies yksin. Puolisoiden välisen kauppasopimuksen perusteella mies maksoi rahana 100 000 naiselle ja otti naisen lainan vastattavaksi. Laskennallisesti nainen sai 100 000 rahana asunnosta, josta ei kuitenkaan ollut koskaan maksanut mitään. Mies vaati tämän perusteella maksamistaan lainoista puolta, eli 75 000, joten arvonnousu jäi naisen hyväksi. Lisäksi mies vaati antamiaan 30 000 euroa rahaa takaisin. Rahojen osalta jäi epäselväksi se, mihin rahat oli käytetty, kuten käytännössä tällaisissa tapauksissa hyvin tapahtuu. Nainen oli ollut kotona ainakin viisi vuotta hoitaen lapsia. Sovellettavaksi voisi tulla erityisesti se, että mies oli sijoittanut varoja (lainan maksu) naisen omistamaan omaisuuteen eli asunnon puolikkaaseen. Lisäksi 30 000 euron osalta mies voisi väittää, että sen verran hän on joutunut käyttämään enemmän yhteistalouteen, kun nainen ei niitä käyttänytkään yhteistalouteen. Kuten todettu, niin panokset yhteistalouteen merkitsevät tällaisissa tilanteissa. Nainen on hoitanut kotia, lapsia ja käyttänyt omia pienehköjä tulojaan yhteistalouden menoihin. Mies on ollut ansiotyössä. Tärkeää on, että pariskunta oli sopinut tästä järjestelystä yhteisestä päätöksestä vapaaehtoisesti. Tehtävässä tuli pohtia AvoL 8 :n soveltamista käytännön tapaukseen. Pistehyvityksen kannalta oli tärkeää, että teki pohdinnan oikeudellisesti relevantilla tavalla ja asianmukaisesti argumentoiden. Selvältä vaikuttaa, että miehellä ei ole oikeutta saada ainakaan kaikkea vaatimaansa hyvityksenä. Nainen on panostanut sen, minkä on omasta tilanteestaan käsin kohtuudella voinut. Panokset ovat siten olleet varsin asianmukaisessa tasapainossa. Naisen saamat 30 000 ei ole iso summa avoliiton aikana, joten niistä ei anneta mitään hyvitystä varsinkin kun naisen tulot olivat pienet. Asunnon osalta todetaan, että nainen on panostanut yhteiseen talouteen konkreettisesti kotitöillä eikä ole voinut maksaa sen johdosta

5 omaa osuuttaan asuntolainoista. Nainen ei lähtökohtaisesti ole saanut perusteetonta etua sillä perusteella, että mies on panostanut taloudellisesti naisen omaisuuteen (siis asuntoon). Mitään hyvitystä ei määrätä. Mahdollista oli pohtia sitä, että oliko naisella oikeus saada lopulta koko miehen asunnosta maksama summa itselleen. Hyvitystä olisi voinut määrätä maksettavaksi esim. 25 000 tai 40 000, jos arvioidaan, että naisella oli mahdollisuus lähteä työelämään niin halutessaan ja perusteetonta etua syntyi osittain summan suuruuden vuoksi. Vastauksen kannalta tärkeintä oli avoliittolakiin perustuvan argumentaation soveltaminen tapaukseen. Tapauksessa pyydettiin ratkaisemaan hyvitysvaatimus pesänjakajana. Tämä edellytti nimenomaista ratkaisua hyvityssummineen, koska kuten tenttikirjallisuudessa todetaan, jakaja voi velvoittaa maksamaan hyvityksen vain rahassa (tai sitten toteaa, että mitään hyvitystä ei makseta). Vastauksen täsmällisyys oli yksi osa kysymystä, koska pesänjakaja ei voi antaa sellaista ratkaisua, jossa vain yleisellä tasolla pohditaan esimerkiksi sitä, että miehellä ei liene oikeutta hyvitykseen, koska nainen on tehnyt kotitöitä. Hyvitystä joko annetaan tai ei. Ja jos annetaan, niin sitten sitä määrätään tietty euromäärä. Tehtävä 4 prof. Kangas selvittää arvostelua tarvittaessa vastaanotollaan.

1 PERHE- JA JÄÄMISTÖOIKEUS 24.1.2014 Ohjeita: - Pakollisen perhe- ja jäämistöoikeuden peruskurssin suorittaneet vastaavat tehtäviin 1-4. - Peruskurssin tiedot ja sen suoritusaika sekä kurssin pitäjä ilmoitetaan tehtävän KOLME (3) vastauspaperissa esim. nimen yhteydessä. - Tehtävään 5 vastaavat vain ne, jotka ovat saaneet vapautuksen perheoikeuden peruskurssista. - Nimettömiä vastauksia ei oteta huomioon. Opiskelijanumero on merkittävä nimen yhteyteen. - Vastaustila on yksi sivu. Ylimenevää osaa ei lueta eikä vastausta, jossa rivien väliin on kirjoitettu enemmän kuin yksi vastausrivi, arvostella lainkaan. - Vastaus on kirjoitettava selvällä käsialalla. - Jokainen vastaus on kirjoitettava erilliselle arkille. - Tentti on lakikirjatentti. TULOKSET aineen ilmoitustaululla ja internet-sivuilla 13.2.2014 klo. 11.00. 1. Paavo P (syntynyt 1950) kuoli heinäkuussa 2013 naimattomana. Häneltä jäi kolme täysi-ikäistä lasta: Aatu, Bertil ja Cecilia. Syyskuussa 2013 pidetyssä perunkirjoituksessa todettiin, että P:ltä oli jäänyt omaisuutta velkojen vähentämisen jälkeen 60 000 euroa. P oli tehnyt eläessään neljä merkittävää lahjoitusta. Vuonna 2007 hän oli lahjoittanut veljelleen Kustaalle 10 000 euroa, jottei tämän yritys menisi konkurssiin. Vuonna 2011 P oli ilman erityisiä määräyksiä antanut Bertilille lahjaksi 10 000 euroa. Vuonna 2012 oli ollut vuorossa 30 000 euron lahjoitus P:n erityisen lempilapsen, Cecilian hyväksi. Lahjakirjassa P oli nimenomaisesti määrännyt, että Cecilialle annettua lahjaa ei pitänyt ottaa millään tavalla huomioon hänen jäämistöään jaettaessa. Keväällä 2013, kuoleman jo häämöttäessä, P oli vielä lahjoittanut Sotaveteraanit Ry:lle 20 000 euroa. Sairaudestaan huolimatta P oli ollut myös viimeksi mainittua lahjoitusta tehdessään kiistatta oikeustoimikelpoinen. Perunkirjoituksessa annettiin perillisten tiedoksi myös P:n tammikuussa 2013 tekemä pätevä testamentti. Siinä P määräsi kaiken omaisuutensa Aatulle hyvitykseksi siitä, että hän oli aina kohdellut Aatua ankarammin kuin toisia lapsia. Bertil ja Cecilia ovat ilmoittaneet Aatulle vaativansa testamentista huolimatta lakiosiaan. Aatu on puolestaan luvannut maksaa lakiosat, kun hänelle ensin esitetään perintökaaren säännösten mukaisesti tehty laskelma. Aatu on erikseen todennut, että Sotaveteraanit ry:n pitää luonnollisesti osallistua lakiosien maksamiseen lain mukaisella osuudellaan. Sinun tehtäväsi on laatia Aatun edellyttämä laskelma, siihen otetut euromäärät asianmukaisesti perustellen. Ota kantaa myös Sotaveteraanit ry:n asemaan.

2 2. Suomalainen rouva A on kansainvälisen kuljetusoikeuden erikoisasiantuntijana asunut uransa aikana useissa Euroopan maissa. Asuessaan Belgiassa A seurusteli belgialaisen herra B:n kanssa, ja suhteesta syntyi tytär C, jonka isäksi B vahvistettiin. Seurustelusuhteen kariuduttua A ja C muuttivat Ruotsiin, ja A rakastui karlstadilaiseen kunnanvaltuutettuun, herra R:ään. A ja R avioituivat, ja heille syntyi poika D. Lyhyeksi jäänyt avioliitto kuitenkin päättyi ristiriitoihin, kun Brysselin kosmopoliittiseen ilmapiiriin tottunut A kyllästyi keskiruotsalaisen pikkukaupungin elämän hyväntahtoiseen tyhjänpäiväisyyteen. A haki avioeroa, pakkasi laukkunsa ja lapsensa ja muutti synnyinkaupunkiinsa Helsinkiin. Helsinkiin hän päätti jäädä pysyvästi, koska siellä asuvat hänen omat vanhempansa ja muu tukiverkko, joiden apu lastenhoidossa on yksinäiselle A:lle tarpeen. Nyt A haluaisi kuitenkin saada lasten huoltoon, asumiseen ja elatukseen liittyvät asiat virallistettua. Hän kääntyy puoleesi kysyen, mikä viranomainen on toimivaltainen käsittelemään lasten asioita ja mitä säännöksiä sovelletaan? Huom! Älä kuluta vastaustilaa säännösten yksityiskohtaiseen selvittämiseen. Perustellut viittaukset olennaisiin lainkohtiin riittävät. 3. Avopuolisot, joihin sovelletaan lakia avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta, omisti kumpikin puoliksi kotinaan käyttämän tontin rakennuksineen Helsingissä. Asunto oli hankittu yhteisissä nimissä olevalla asuntolainalla v. 2005. Mies oli kuitenkin maksanut kaikki asuntolainan tähänastiset lyhennykset ja korot, yhteensä 150 000 euroa. Avopuolisoille tuli lopullinen välirikko vuoden 2013 alkupuolella ja asunto myytiin 2013 vuoden kesällä 500 000 eurolla. Tässä kaupassa mies osti naisen omistaman puolikkaan (siis 250 000 eurolla). Yhteistä lainaa oli jäljellä yhteensä 300 000 euroa ja kauppahintaa kuitattiin siten, että mies otti vastattavakseen myös naisen osuuden lainasta, eli 150 000 euroa, oman osuutensa päälle. Näin ollen mies maksoi naiselle vielä 100 000 euroa rahana. Koko avoliiton ajan mies oli työskennellyt yksin omistamassaan maansiirtoyrityksessä ja tehnyt todella pitkää päivää. Miehen nettotulot olivat keskimäärin 60 000 euroa vuodessa. Lainan lisäksi mies oli maksanut talon korjauskustannukset ja kaikki isommat pariskunnan menot. Nainen oli ollut yhteisestä päätöksestä kotona koko avoliiton ajan ja hoitanut pariskunnan kahta lasta ja huolehtinut yhteisestä taloudesta. Naisen nettotulot olivat n. 10 000 euroa vuodessa. Nainen oli maksanut yhteisen talouden ja lasten kuluja omista varoistaan. Mies oli toisaalta siirtänyt naiselle viisi vuotta kestäneen avoliiton aikana yhteensä n. 30 000 euroa rahaa sinänsä täysin vapaaehtoisesti. Avoliiton purkauduttua mies vaati avoliittolain mukaisena hyvityksenä naiselta maksamistaan lainoista puolta eli 75 000 sekä muista asumiseen ja yhteiseen talouteen pannuista kuluista 30 000. Tämän 30 000 hän perusteli sillä, että tämän verran naisen olisi tullut maksaa yhteistalouden kuluja omista varoista, koska se vastasi naiselle siirrettyä summaa. Nainen kiistää vaatimuksen, koska hän ei ole avoliiton aikana

3 tullut hyötyneeksi tilanteesta mitenkään. Pikemmin hän kokee pariskunnan järjestelyn johtaneen hänet taloudellisesti hankalaan tilanteeseen ja työmarkkinoiden ulkopuolelle. Sinut on määrätty pesänjakajaksi suorittamaan erottelu avopuolisoiden välillä. Erottelun olet jo suorittanut. Toimivaltaasi kuuluu ratkaista myös hyvitysvaatimus. Ratkaise oikeudellisesti perustellen esitetty hyvitysvaatimus. ILMOITA TÄMÄN TEHTÄVÄN KOLME (3) PAPERISSA PERHEOIKEUDEN PERUSKURSSIN SUORITUSAIKA JA LUENNOITSIJA. MIKÄLI OLET SUORITTANUT PERUSKURSSIN ENNEN LUKUVUOTTA 2013-2014, ILMOITA MYÖS SAAMASI HYVITYSPISTEET. LUKUVUONNA 2013-2014 PERUSKURSSIN SUORITTANEILLE ANNETAAN KAKSI PISTETTÄ VIRAN PUOLESTA. 4. Perittävä oli testamentissaan määrännyt omaisuutensa jaettavaksi lastensa kesken kahteen yhtä suureen osaan seuraavin lisäehdoin. Täysi-ikäisen tyttären lakiosan suorittamisen jälkeen hänelle tuleva vapaaosa oli suoritettava kymmenen vuoden kuluessa tasasuuruisin erin. Kehitysvammainen poika sai koko perintöosansa ehdolla, ettei hän saa lahjoittaa tai testamentata sitä muutoin kuin Kehitysvammaliitolle. Pojalle on määrätty edunvalvoja. Esitä perusteltu käsitykseksi näiden jäämistöoikeudellisten määräysten pätevyydestä. Voidaanko perintö määrätä maksettavaksi vaiheittain? Onko maistraatti toimivaltainen antamaan luvan edunvalvojalle pojan hyväksi tehdyn testamentin hyväksymisestä. Voiko edunvalvoja hyväksyä testamentin? Mikä on Kehitysvammaliiton asema? Huom! Ne opiskelijat, jotka ovat hyväksyttävästi suorittaneet Ahti Saarenpään pitämän edunvalvontaoikeuden luentosarjan, voivat jättää vastaamatta kysymykseen 4 ja käyttää luentosarjalta saamansa pisteet hyväksi tentissä. Tehtävän osalta on tällöin jätettävä vastauspaperi, johon merkitään nimi, ilmoitus luennoista sekä saatu pistemäärä. (5. Laillisen kihlauksen edellytykset Caloniuksen mukaan.) Tähän kysymykseen vastaavat vain ne, jotka eivät ole suorittaneet perhe- ja jäämistöoikeuden peruskurssia. Muut eivät jätä vastauspaperia tästä tehtävästä.

1 FAMILJE- OCH KVARLÅTENSKAPSRÄTT 24.1.2014 Anvisningar - Om du har avlagt den obligatoriska grundkursen i familje- och kvarlåtenskapsrätt svarar du på uppgifterna 1-4. - Uppgifterna för grundkursen och när du har avlagt kursen, samt vem som har hållit kursen ska du uppge på svarspappret för uppgift TRE (3), t.ex. i samband med ditt namn. - Uppgift 5 besvaras endast av dem som har fått befrielse från den obligatoriska grundkursen. - Anonyma svar beaktas inte. Skriv ditt studentnummer bredvid ditt namn. - Svarsutrymmet är en sida. Den överstigande delen läses inte. Ett sådant svar bedöms överhuvudtaget inte där det mellan raderna har skrivits mer än en textrad. - Du ska skriva dina svar med tydlig handstil. - Du ska skriva varje svar på ett separat ark. - Tentamen är en lagbokstentamen. RESULTATET 13.2.2014 kl. 11.00 på ämnets anslagstavla och webbplats. 1. Den ogifte Paavo P (född 1950) avled i juli 2013. Han lämnade efter sig tre myndiga barn: Aatu, Bertil och Cecilia. Vid bouppteckningstillfället som hölls i september 2013 konstaterades att P hade efterlämnat en egendom som när skulderna hade avdragits var värd 60 000 euro. P hade gjort fyra betydande donationer under sin livstid. År 2007 hade han gett 10 000 euro åt sin bror Kustaa, så att dennes företag inte skulle gå i konkurs. År 2011 hade P utan särskilda förordnanden gett 10 000 euro i gåva åt Bertil. År 2012 var det dags för en donation på 30 000 euro till förmån för P:s särskilda älsklingsbarn Cecilia. I gåvobrevet hade P uttryckligen föreskrivit att gåvan till Cecilia inte på något sätt skulle beaktas då hans kvarlåtenskap skiftades. Under våren 2013, då döden redan nalkades, hade P donerat 20 000 euro till Krigsveteranerna r.f. Sin sjukdom till trots hade P, även då han gjorde den sistnämnda donationen, obestridligen varit rättshandlingsförmögen. I samband med bouppteckningen fick arvingarna också kännedom om ett giltigt testamente som P hade upprättat i januari 2013. I testamentet hade P föreskrivit att hela hans egendom skulle tillfalla Aatu som gottgörelse för att han alltid varit strängare mot Aatu än mot de övriga barnen. Bertil och Cecilia har meddelat Aatu att de trots testamentet kommer att utkräva sina laglotter. Aatu har för sin del lovat att betala ut laglotterna bara han först får en enligt ärvdabalkens bestämmelser uppgjord kalkyl. Aatu har också särskilt konstaterat att Krigsveteranerna r.f. naturligtvis bör delta i betalningen av laglotterna med sin lagenliga andel. Din uppgift är att uppgöra den kalkyl som Aatu har förutsatt, och vederbörligen motivera de eurobelopp som ingår i kalkylen. Ta också ställning till Krigsveteranerna r.f:s position.

2 2. Den finländska fru A har i egenskap av specialist på internationell transporträtt bott i flera europeiska länder under sin karriär. Då A bodde i Belgien sällskapade hon med den belgiske herr B. Till följd av förhållandet föddes en dotter C, och B:s faderskap till C fastställdes. Efter att förhållandet tagit slut flyttade A och C till Sverige, där A förälskade sig i herr R, som var kommunfullmäktig i Karlstad. A och R gifte sig och fick sonen D. Det kortvariga äktenskapet slutade emellertid i konflikter, eftersom A, som blivit van vid den kosmopolitiska stämningen i Bryssel, tröttnade på det mellansvenska småstadslivets gemytliga banalitet. A ansökte om skilsmässa, packade ihop både väskor och barn och flyttade till sin födelsestad Helsingfors. Hon beslöt sig för att stanna permanent i Helsingfors eftersom hennes egna föräldrar och övriga stödnätverk bodde där, och den ensamma A behövde deras hjälp med att sköta barnen. Nu vill A dock göra omständigheterna kring barnens vårdnad, boende och underhåll officiella. Hon vänder sig till dig och frågar vilken myndighet är behörig att behandla barnens angelägenheter och vilka bestämmelser som tillämpas. Obs! Slösa inte bort ditt svarsutrymme med en detaljerad utredning av bestämmelserna. Det räcker med motiverade hänvisningar till de väsentliga lagrummen. 3. Två sambor, på vilka tillämpades lagen om upplösning av sambors gemensamma hushåll, ägde vardera till hälften den tomt jämte byggnad i Helsingfors som de använde som sitt hem. Bostaden hade införskaffats med hjälp av ett bostadslån som de tog gemensamt år 2005. Mannen hade dock hittills betalat alla amorteringar och räntor på bostadslånet, sammanlagt 150 000 euro. I början av år 2013 skedde en slutgiltig brytning mellan samborna, och bostaden såldes på sommaren 2013 för 500 000 euro. I denna affär köpte mannen den hälft som kvinnan ägde (dvs. för 250 000 euro). Av det gemensamma lånet återstod sammanlagt 300 000 euro, och köpeskillingen kvitterades så att mannen utöver sin egen andel av lånet övertog ansvaret också för kvinnans andel, dvs. 150 000 euro. Med andra ord betalade mannen ytterligare 100 000 euro i pengar till kvinnan. Mannen hade under hela samboförhållandet arbetat i ett schaktningsföretag där han var ensam ägare. Hans arbetsdagar var mycket långa. Mannens nettoinkomster var i medeltal 60 000 euro per år. Utöver lånet hade mannen betalat reparationsavgifterna på huset och alla större utgifter paret hade. Kvinnan hade enligt parets gemensamma beslut stannat hemma under hela samboförhållandet och haft hand om parets två barn och det gemensamma hushållet. Kvinnans nettoinkomster var ca 10 000 euro per år. Kvinnan hade betalat barnens och det gemensamma hushållets utgifter ur sina egna medel. Å andra sidan hade mannen i sig helt frivilligt överfört sammanlagt ca 30 000 euro i pengar till kvinnan under det femåriga samboförhållandets gång. När samboförhållandet hade upphört krävde mannen av kvinnan hälften av vad han betalat för lånet, dvs. 75 000 euro, och 30 000 euro för övriga utgifter för boende och gemensamt hushåll, som gottgörelse i enlighet med sambolagen. Kravet på 30 000 euro motiverade mannen med att kvinnan borde ha betalat så mycket av det gemensamma hushållets utgifter ur sina egna medel, eftersom motsvarande summa hade överförts till henne. Kvinnan bestrider kravet eftersom hon inte drog någon som helst nytta av situationen

3 under den tid samboförhållandet varade. Hon anser snarare att parets arrangemang har försatt henne i en ekonomiskt besvärlig situation och har lett till att hon har hamnat utanför arbetsmarknaden. Du har blivit förordnad till skiftesman för att förrätta åtskiljandet av sambornas egendom. Detta åtskiljande har du redan gjort. Du är också behörig att avgöra gottgörelseyrkandet. Avgör det framförda gottgörelseyrkandet och ge dina rättsliga motiveringar för avgörandet. I DITT SVAR PÅ UPPGIFT TRE (3) SKA DU MEDDELA NÄR DU AVLAGT GRUNDKURSEN I FAMILJERÄTT OCH VEM SOM HÅLLIT DEN. OM DU HAR AVLAGT GRUNDKURSEN FÖRE LÄSÅRET 2013 2014 SKA DU OCKSÅ MEDDELA DE BONUSPOÄNG SOM DU FÅTT. OM DU HAR AVLAGT GRUNDKURSEN UNDER LÄSÅRET 2013-2014 FÅR DU TVÅ POÄNG Å TJÄNSTENS VÄGNAR. 4. Arvlåtaren hade i sitt testamente förordnat att hennes egendom skulle delas mellan hennes barn i två lika stora andelar, med följande tilläggsvillkor. Efter att den myndiga dottern fått ut sin laglott skulle den fridel som tillkom henne erläggas i jämnstora delar under en tio års period. Sonen, som var utvecklingsstörd, skulle utfå hela sin arvsandel under villkor att han inte fick donera eller testamentera den till någon annan än Förbundet Utvecklingsstörning. En intressebevakare har förordnats för sonen. Ge din motiverade uppfattning om giltigheten av dessa kvarlåtenskapsrättsliga förordnanden. Kan man förordna att ett arv skall utbetalas stegvis? Är magistraten behörig att ge intressebevakaren tillstånd att godkänna testamentet, som upprättats till förmån för sonen? Kan intressebevakaren godkänna testamentet? Vilken ställning har Förbundet Utvecklingsstörning? Obs! Om du med godkänt resultat har klarat av Ahti Saarenpääs kurs i intressebevakningsrätt, kan du lämna uppgift 4 obesvarad och använda de poäng som du fått i förhöret såsom poäng i tentamen. För denna uppgift ska du då lämna in ett svarspapper där du antecknat ditt namn, kursen och poängen som du fått. (5. Förutsättningarna för en laglig förlovning enligt Calonius.) Denna uppgift besvaras endast av dem som inte har avlagt grundkursen i familje- och kvarlåtenskapsrätt. Övriga ska inte inlämna ett svarspapper på denna uppgift.