Postkoloniaalinen tutkimus Juha Ridanpää Oulun yliopisto Maantieteen tutkimusyksikkö Johdatus systemaattiseen kulttuurimaantieteeseen
Kolonialismi - Toimintaa, jossa valtio hallitsee toista valtiota tai aluetta omien territoriaalisten rajojensa ulkopuolella. - Kolonialismin päämäärä: valloitetun alueen työvoiman, resurssien ja talouden hallinta. - Imperialismin esiaste: valtiollinen valta ei ole muodollisesti vahvistettua
Imperialismi - Imperiumin rakentamista ja ylläpitoa. - Olennaisena osana siirtokuntiin kohdistuva kontrolli tai kolonisaatio. - Eurooppalainen kolonialismi: 1. Uskonnollinen motiivi 2. Taloudellinen motiivi - Imperialismin kulta-aikaa oli 1871 1916 (Saksan keisarikunnan syntyminen - Ensimmäinen Maailmansota).
- Imperialismin harjoittamiseen liittyy ajatus kulttuurillisesta ylivoimasta tai kehittyneisyydestä, joka oikeuttaa "alemmalla kehitysasteella" olevien kulttuuripiirien ja kansojen alistamisen.
Postkolonialismi 1. Semanttinen näkökanta: kolonialismia seuraava aikakausi. Käytännössä tämä merkitsee imperialismin aikakauden suurvaltojen, kuten Britannian, Ranskan, Portugalin ja Espanjan taaksensa jättämiä kansallisia kulttuureja ja siitä havaittavia vallan jälkiä.
Postkolonialismi 2. Yhteiskunnallisen kritiikin muoto, emansipatorinen keino kritisoida epätasaisesti kehittynyttä maailmaa, tutkimuksen emansipatorinen strategia
Postkolonialismi Käsitteenä hypännyt pois etymologisista juurista. Tutkimus kohdistuu enemmänkin laajemmalla skaalalla kaikkiin sosiaalisen epätasa-arvon tuottamisen muotoihin. Postkoloniaalinen kritiikki = keskeisimpänä lähtökohtana todellisuuden kategorisen kaksijakoisuuden ja sosiaalisen epäoikeudenmukaisuuden kritiikki
Valtion sisäinen kolonialismi (internal colonialism) Valtion sisällä ilmenevä taloudellinen, sosiaalinen, poliittinen ja kulttuurinen alueellinen epätasa-arvo. Liittyy usein valtion sisäisten rajojen määrittelyn problematiikkaan (etnisten ryhmien itsenäistymispyrkimykset)
Neokolonialismi Viittaa lähinnä länsimaisten valtioiden moderniin koloniaaliseen (eli postkoloniaaliseen) vallankäyttöön Kolmannessa maailmassa.
Postkoloniaalisen tutkimuksen avainkäsitteitä Toiseus Claude Lévi-Straussin (Tropiikin kasvot - Tristes Tropiques -1955) mukaan ihmismielen voidaan ajatella löytävän itsensä ainoastaan tekemällä kategorinen ero itseensä kuulumattomaan, eli toiseen. Syntyy asetelma me / he. Myös paikat ja alueet löytävät identiteettinsä oman pastinparin määrittelyn kautta.
Toiseus - Näin myös paikkojen ja alueiden, kuten esimerkiksi suomalaisuuden voidaan ajatella rakentuvan - ei niinkään oman itsensä kulttuuristen käytäntöjen kautta - vaan aina suhteessa toisiin paikkoihin. - Eli, tilan kulttuurinen rakenne perustuu suurelta osin toiseuden ideologian varaan.
Postkoloniaalisen tutkimuksen avainkäsitteitä Stereotypia Yksinkertaistuksiin perustuvia ja usein myös kohdettaan alistavia mielikuvia, joiden avulla hyväksyttävä ja normaali on mahdollista erottaa hyväksymättömästä ja epänormaalista, jolloin stereotypioista tulee väistämättä myös hyväksyttävän olemassaolon elinehto; vrt. hegemonia
Toiseus - Sosiaalisen ja alueellisen järjestyksen perusedellytys (Antonio Gramsci) - Historiaa konstruoiva funktio - Toisaalta myös hitautta suhteessa historian perässä pysymiseen: hyytynyttä puhetta (Roland Barthes, Mytologioita)
Esimerkkejä vastinparien Pohjoinen ja etelä Iso-Britanniassa maailmasta Pohjoinen Etelä - Perifeerinen alue - Keskusta, keskiö - Ankea maaseutu - Taloudellinen, poliittinen eliitti - Teollisuus, tehtaat - Pörssi, taloudenhoito - Raavaat työväen - Korkeakulttuuri harrastukset (jalka- (ooppera, baletti) pallo, patikointi) - Kostea ja kylmä ilmasto - Lämpimämpi ilmasto - Gemeinschaft - Geschellschaft - Sosiaalisuus, emotionaalinen - Sosiaalinen rakenne, instituutiot yhteisyys Rob Shields. Places on the Margin (1991)
Esimerkkejä vastinparien maailmasta Suomalaisuus Kiinteä asutus Maanviljelyn vaatima maanomistus Sivistyskansa Historiaan kirjoitettu Saamelaisuus Nomadismi Luonnonkansalle ominainen maanomistuskäsitteen puute Luonnonkansa Historiaton, muuttumaton kansa Seija Tuulentie (2001) Meidän vähemmistömme: Valtaväestön retoriikat saamelaisten oikeuksista käydyissä keskusteluissa.
Postkoloniaalisen tutkimuksen avainkäsitteitä Hegemonia Hegemonian voidaan ymmärtää viittaavan Antonio Gramscin ajattelua seuraten siihen, kuinka järjestäytyneen yhteiskunnan käytäntöjen, kuten poliittisten organisaatioiden, tiedonvälityksen sekä kulttuuristen instituutioiden, on välttämätöntä tuottaa stereotyyppisten mielikuvien sävyttämää ideologista tietoisuutta, jotta sosiaalista järjestystä ja valtiota voitaisiin pitää yllä.
Hegemonia Käytännössä tämä usein tarkoittaa myös vaihtoehtoisten ideologioiden alistamista.
Orientalismi Edward Said (1978) Orientalism - Ihmiskunta kirjoittaa itse oman historiansa. - Kuvitteelliset tilat: Orientti vs. Oksidentti
Orientalismi Käytännössä kysymys marginaalisuuden määrittelystä palautuu kuitenkin byrokratiaan talouteen, politiikkaan ja kulttuuriin liittyviin toimintoihin, joiden kautta perusta yhteiskunnan hyvinvoinnille ja sen binaarisille kategorioille voidaan antaa - Esimerkki: 1800-luvun kaunokirjailijoista mm. Gustave Flaubert, Gérard de Nerval ja Walter Scott saivat konkreettisia ohjeita valtiovallalta siitä, millaisia kuvauksia Orientista sai kirjoittaa.
Orientalismi - Poliittisesti determinoitu kulttuurin esittäminen: kulttuureja ja tapoja pidetään ideologisella tasolla keinotekoisesti yllä ja samalla Orienttiin kytketään piirteitä ja ominaisuuksia, joita siihen ei edes liity. - Kyse ei ole asetelmasta: oikea tieto vs. valheellinen tieto vaan asetelmasta: aito tieto vs. poliittinen tieto.
Toiseuden skaalat Meidän ja heidän erottelua, sekä siihen liittyvää (väki)vallan käyttöä esiintyy kaikilla alueellisilla tasoilla ja kolonialistisen ideologian representaatiot on luettavissa käytännössä katsoen minkä tahansa spatiaalisen tason kautta; silti, Valtaosa maantieteellisestä postkoloniaalisesta tutkimuksesta rakentuu yksittäisten kansallisvaltioiden imperialismin perinteen kautta. Kansallinen historia ikään kuin sanelee jokaisen tutkimuksen teoreettiset pelisäännöt joka kerta uudelleen, eikä kolonialismin alle jääneiden alueiden heterogeenisyydestä johtuen yhtenäistä postkoloniaalista teoriaa voida kirjoittaa.
Emansipaatio - Alkujaan latinan sanan emancipatio tarkoittaa pojan julistamista täysivaltaiseksi kansalaiseksi, vapauttamista isän holhouksesta. Nykyisin "emansipaatio" tarkoittanee kuitenkin nimenomaan naisten vapauttamista aviomiehen vallasta tai yleensä miesten ylivallasta taikka naisiin kohdistuvasta syrjinnästä. - Kehittyneiden maiden osalta kyse on tällöin lähinnä historiallisesta käsitteestä; nykyaikaisiin pyrkimyksiin viitataan esim. ilmaisulla "(sukupuolten) tasa-arvo". - Luonnollisena pidetyn (vrt. hegemonia ) haastaminen - Historian vastaan lukeminen, uudelleen kirjoittaminen (Michel Foucault diskurssianalyysi)
Kolonialismia ja postkolonialismia - Suomalaiset = saamelaiset - Pohjoisuus = primitiivisyys pohjoisessa - Fenneille on ominaista ihmeellinen alkukantaisuus ja viheliäinen köyhyys. Heillä ei ole aseita, ei hevosia, ei asuntoja. Ravintona ovat kasvit, vaatteina nahat, makuusijana maa. Metsästys elättää samalla tapaa sekä miehiä että naisia Lapsilla ei ole muuta suojaa petoja ja sateita vastaan kuin jonkinlainen oksista punottu katos. Sinne palaavat työkykyiset, se on vanhusten turvapaikka. Mutta tällaista elämää he pitävät onnellisempana kuin huokailla pelloilla ja nähdä vaivaa talojen rakentamisessa Publius Cornelius Tacitus (55-120 jkr.) Germania (109 jkr.)
Kolonialismia ja postkolonialismia pohjoisessa Stereotypioiden taustalla 1700-luvun pohjoisen kuvaukset: luonto sekä saamelainen juoppous ja pakanuus - Taloudellinen kolonialismi - Henkinen kolonialismi: Lappi on perinteisesti kuvattu ulkopuolisena, eksotiikan ja mystiikan värittämänä kaukomaana - Tuntematon pohjoinen
Kolonialismia ja postkolonialismia pohjoisessa - Maailmansotien välinen aika: Petsamon kausi - Kuten orientalismissa, myös Lapin vanhat myytit ja myöhemmin tutkimus (1800-luvun loppu) sotkettiin toisiinsa - Kysymys oli pyrkimyksestä kartoittaa lappilaisen kulttuurin kuva ja siten pyrkimyksestä valtaamaan ja integroimaan Lappi, ei ainoastaan hallinnollisesti ja taloudellisesti, vaan myös henkisesti ja kulttuurisesti osaksi Suomea.
Lopuksi: kysymyksiä Päästäänkö stereotypioista eroon? Halutaanko eriarvoisuutta nähdä? Onko todellisuus käytännössä niin diskursiivista vai onko postkoloniaalinen tutkimus yliteoreettista?