LAHTI AQUA OY, LAHTI ENERGIA OY VESIJÄRVEN TILA VUONNA 2016

Vastaanottaja Lahti Aqua Oy / Aqua Palvelu Oy Lahti Energia Oy Asiakirjatyyppi Velvoitetarkkailuraportti Päivämäärä Toukokuu 2017 Viite 1510024221 LAHTI AQUA OY, LAHTI ENERGIA OY VESIJÄRVEN TILA VUONNA 2016

LAHTI AQUA OY, LAHTI ENERGIA OY VESIJÄRVEN TILA VUONNA 2016 SISÄLTÖ 1. JOHDANTO 1 2. TARKKAILUOHJELMA JA TARKKAILUN TOTEUTUMINEN 1 2.1 Tarkkailuohjelma 1 2.2 Yhteenvetoraportti 5 3. MUU SEURANTA JA KUNNOSTUSTOIMET 5 3.1 Vesijärven hapetuksen toteutuminen 5 3.2 Automaattiasemien aineisto 5 3.3 Muut tarkkailut Vesijärvellä 6 3.3.1 Pohjaeläimet 6 3.3.2 Kalasto 6 4. SÄÄOLOT 7 4.1 Sää 2016 7 4.2 Jäätalvet 7 5. KYMIJÄRVEN VOIMALAITOSTEN TOIMINTATIEDOT 8 6. LAHTI AQUA OY:N HUUHTELU- JA LAIMENNUSVEDEN OTTO 9 7. ENONSELKÄ 10 7.1 Yleinen vedenlaatu 10 7.2 Happitilanne 11 7.3 Ravinnepitoisuudet Enonselällä 12 7.3.1 Fosfori 12 7.4 Enonselän tilavuuspainotettufosforipitoisuus 12 7.4.1 Typpi 12 7.4.2 Enonselän tilavuuspainotettu typpipitoisuus 13 7.5 Enonselän levätuotanto ja rehevyys 13 7.5.1 Lankiluodon kasviplankton vuosina 2013-2016 14 7.5.2 Lajisto vuonna 2016 15 7.5.3 Enonselän automaattiasemien mittausaineisto 15 8. KOMONSELKÄ 16 8.1 Yleinen vedenlaatu ja happitilanne 16 8.2 Komonselän levätuotanto ja rehevyys 17 8.3 Kasviplankton Komonselän Pirttiniemessä vuosina 2013-2016 17 8.3.1 Lajisto vuonna 2016 17 9. KAJAANSELKÄ 19 9.1 Vaaniansalmi 19 9.2 Kajaanselän syvänteen yleinen vedenlaatu 19 9.3 Happitilanne ja sisäinen kuormitus 20 9.4 Ravinnepitoisuudet ja kokonaisravinnesuhde 20 9.4.1 Tilavuuspainotet ravinnepitoisuudet Kajaanselällä 20 9.5 Kajaanselän levätuotanto ja rehevyys 21 9.6 Kasviplankton Kajaanselällä vuosina 2013-2016 22 9.6.1 Lajisto vuonna 2016 22 10. YHTEENVETO 24 11. TARKKAILUN MUUTOSEHDOTUS 26 12. KIRJALLISUUS 26

LAHTI AQUA OY, LAHTI ENERGIA OY VESIJÄRVEN TILA VUONNA 2016 LIITTEET Liite 1. Vesijärven velvoitetarkkailun analyysitulokset 2016 Liite 2. Tilavuuspainotetun fosforin pitoisuus Enonselällä ja Kajaanselällä Liite 3. Tilavuuspainotetun typen pitoisuus Enonselällä ja Kajaanselällä Liite 4. Kokonaisravinnesuhde N/P Enon-, Komon- ja Kajaanselällä v.2013 2016 Liite 5. Klorofyllia-a Enon-, Komon- ja Kajaanselän havaintopaikoilla v. 2013-2016 Liite 6. Klorofyllipitoisuuksien vuosikeskiarvot Enon-, Komon- ja Kajaanselän havaintopaikoilla ja Enonselän maksimiarvot vuosina 1979-2016 Liite 7. Kasviplanktonin lajisto ja biomassat vuonna 2016 7.1 Enonselkä, Lankiluoto (10) 7.2 Komonselkä, Pirttiniemi (5) 7.3 Kajaanselkä (34) Liite 8. Kasviplanktonin biomassa näytekerroittain v.2013-2016 Liite 9. Kasviplanktonin biomassa vuosina 1995-2016 Liite 10. Vesijärven hapettimien ja automaattiasemien sijainti Liite 11. Automaattiasemien klorofyllipitoisuudet. Liite 12. Tulosten tulkinnasta: Termit, luokitukset ja lyhenteet JAKELU Aqua Palvelu Oy / Hannu Mustonen (alkuperäinen + pdf) hannu.mustonen@lahtiaqua.fi Lahti Aqua Oy / Martti Lipponen (pdf) martti.lipponen@lahtiaqua.fi Lahti Aqua Oy / Jouni Lillman, jouni.lillman@lahtiaqua.fi (pdf) Aqua Palvelu Oy / Janne Mäki-Petäjä (pdf) janne.maki.petaja@lahtiaqua.fi Lahti Energia Oy / Eeva Lillman, eeva.lillman@lahtienergia.fi (1 kopio + pdf) Lahden ympäristöpalvelut / Ismo Malin, ismo.malin@lahti.fi (pdf) Hämeen elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus / kirjaamo.hame@ely-keskus.fi (pdf) Suomen ympäristökeskus YT-yksikkö / kirjaamo. syke@ymparisto.fi (pdf)

1 1. JOHDANTO Vesijärven velvoitetarkkailusta vastaavat 27.3.2009 päivätyn ohjelman mukaisesti Lahti Aqua Oy ja Lahti Energia Oy. Lahti Aqua Oy:llä on velvoite tarkkailla laimennusveden ottamisen vaikutusta ja Lahti Energia Oy:llä Kymijärven voimalaitoksen jäähdytysvesien vaikutusta Vesijärvessä. Lahti Aqua Oy:llä on jätevesien johtamislupa Porvoonjokeen (KHO 3.3.2014, taltionro 632, drnot 3690, 3712, 3747 ja 3769/1/12), joka edellyttää myös laimennusveden johtamista Porvoonjokeen siten, että Porvoonjoen taustavirtaama Ali-Juhakkalassa on aina vähintään 1 m 3 /s ilman Lahden kaupungin jätevesivirtaamaa. Lahti Aqua Oy:n laimennusveden oton tarkkailu perustuu Korkeimman hallinto-oikeuden 27.10.1986 antamalla päätöksellä n:o 4198 vahvistamaan Itä-Suomen vesioikeuden päätökseen n:o 13/Va II/86 (10.2.1986). Luvan saajan on tarkkailtava veden ottamisen vaikutusta Vesijärvessä ja Vääksynjoessa. Lahti Energia Oy Kymijärven voimalaitoksen jäähdytys- ja jätevesien tarkkailu perustuu Itä-Suomen vesioikeuden 19.5.1989 antamaan päätökseen n:o 36/II/89. Itä-Suomen vesioikeuden 15.4.1999 antaman uuden päätöksen n:o 15/99/1 vaatimuksia ryhdyttiin toteuttamaan vuonna 2000. Päätöksessä on velvoite lisäseurannasta, mikäli lämpötilan nousu lauhduttimissa ylittää vuorokausikeskiarvona 12 C tai nousunopeus tuntikeskiarvona 8 C. Ympäristölupapäätöksen362/2015/1 (31.12.2015) mukaan lisätarkkailua tulee tehdä, jos lämpötilan nousu ylittää toistuvasti tavoitearvot saman vuoden aikana tai kerran yli 25 %:lla. Lisäseuranta käsittää purkuvesistön lämpötilan mittaukset ja biologisen seurannan (Lahden Tutkimuslaboratorio 2004). Vuonna 2016 lisäseurantaa ei toteutettu, koska rajat ylittäviä lämpötilan nousuja ei ollut. Vuonna 2009 laaditussa tarkkailuohjelmassa klorofyllinäytteiden määrää on vähennetty ranta-alueiden havaintopaikoilta, ja korvaavana aineistona käytetään Vesijärvisäätiön, Lahden seudun ympäristöpalveluiden ja Helsingin yliopiston ekologian laitoksen Lahden yksikön ylläpitämien automaattiasemien aineistoja. Aineiston kokoamisesta ja laadunvarmistuksesta on aiemmin vastannut Helsingin yliopiston Lahden yksikkö. Vuoden 2016 osalta aineistoa ei ole kalibroitu vastaamaan standardisoituja laboratoriomittauksia, joten sitä ei sellaisenaan voida käyttää tämän tarkkailuraportin osana. Tarkkailuohjelmassa edellytetään automaattiasemien aineistojen esittämistä velvoitetarkkailun yhteenvetoon taulukoina ja graafeina siltä osin kuin aineistoa on vuosittain käytössä. Vuosiyhteenveto laaditaan seuraavan vuoden huhtikuun loppuun mennessä. Tarkkailuohjelman mukaisesti joka kolmas vuosi laaditaan pitemmän aikavälin yhteenveto. Ensimmäisen pitemmän aikavälin tarkastelu laadittiin vuosien 2009 2012 tuloksista ja toinen vuosien 2013 2015 tuloksia. Tämä raportti keskittyy vuoteen 2016. 2. TARKKAILUOHJELMA JA TARKKAILUN TOTEUTUMINEN 2.1 Tarkkailuohjelma Vesijärvi kuuluu Kymijoen vesistöalueeseen (14.) ja pintavesimuodostumana se edustaa suuria vähähumuksisia järviä. Vuosina 2013 2015 näytteet on otettu Lahti Aqua Oy:n ja Lahti Energia Oy:n Kymijärven voimalaitoksen maaliskuussa 2009 uusitun vesistötarkkailuohjelman mukaisesti (Ramboll Analytics Oy 2009). Tarkkailu keskittyy Vesijärven Enonselälle, joka on Lahden kaupungin ja Hollolan kunnan alueella. Enonselällä on kaikkiaan 7 havaintopaikkaa. Valuma-alueeltaan Enonselkä on pienempi kuin Kajaanselkä, jossa on yksi havaintopaikka (taulukko 1). Kajaanselältä Komonselälle siirryttäessä on Vaaniansalmen havaintopaikka. Kolmas tarkkailussa mukana oleva selkävesi, Komonselkä, on alueista pienin. Komonselän havaintopaikka sijaitsee Pirttiniemen kohdalla. Yhteensä havaintopaikkoja on 10 kpl (taulukko 2, kuva 1) Lahti Energia Oy:n Kymijärven voimalaitoksen jäähdytysvesiä purettiin Joutjokeen ja edelleen Vesijärveen jossain määrin koko vuoden. Ympäristöluvassa määritettyjä lämpötilan nousun ylityksiä ei vuonna 2016 ilmennyt, joten erillistä lämpötilaseurantaa ei tehty.

2 Vesinäytteet on otettu Limnos -noutimella metrin syvyydeltä, puolivälistä vesisyvyyttä ja metri pohjan yläpuolelta. Lisäksi syvänteiden kohdalla happinäytteet on otettu kymmenestä metristä ja sitä syvemmältä viiden metrin välein. Näytteenoton yhteydessä on havainnoitu näkösyvyys sekä veden haju ja ulkonäkö. Kevät- ja kesäkerrostuneisuuden aikaiset näytteet otetaan mieluiten kerrostuneisuuskauden lopulla, kun järven tila on heikoin. Enonselällä käynnissä oleva hapetus parantaa alusveden happitilannetta, ja heikointa hetkeä ei näytteenoton näkökulmasta välttämättä tavoiteta. Kajaanselällä talven kerrostuneisuuskausi alkaa yleensä kehittyä jo tammikuussa ja maaliskuussa kerrostuneisuus on vahva. Elokuussa kerrostuneisuus voi tuuli- ja lämpötilaoloista johtuen häilyä, eikä näytteenottoa aina ole ajoittunut syvänteen tilan heikoimpaan ajankohtaan. Kevättäyskierron aikaiset näytteet on useimmiten otettu vasta täyskierron loppupuolella ja syystäyskierron aikaiset kierron alkuvaiheessa. Taulukko 1. Vesijärven ja sen osa-alueiden hydromorfologisia tietoja. Enonselkä Paimela nlahti- Vähäsel kä Komonselkä Laitialanselkä Kajaanselkä Vesijärvi Valuma-alue (km 2 ) 84 97 37 159 138 515 Pinta-ala (km 2 ) 26 6 12,5 21,5 44 107,4 Keskivirtaama (m 3 /s) 1,0 0,8 2,0 1,1 3,9 3,9 Keskitilavuus (10 6 m 3 ) 176 17 50 120 300 654 Keskiviipymä (a) 5,6 0,7 0,8 3,5 2,4 5,4 Suurin syvyys (m) 33 14,5 10,5 18,5 41 41 Keskisyvyys (m) 6,8 2,8 4,0 5,6 6,8 6,1 Kokonaisrantaviiva (km) 44 16 21 37 63 227 Saarten rantaviivaa (km) 58,5 Saarten pinta-ala (ha) 414,4 Saarten lukumäärä (kpl) 125 Taulukko 2. Näytteenottopaikkojen perustiedot koordinaatit näytesyvyydet Vesialue Näytepiste ETRS-pohj ETRS-itä kokonaissyvyys, m täyskierto kerrostuneisuus Enonselkä Lankiluoto 10 1, 10, 15, 20, 25, 30,6 1, 29 m 6765561 424521 29 m Enonselkä Satama 33 6763042 425490 15 1, 14 m 1, 10 14 m Enonselkä Kiikkula 8 6764491 424551 22 1, 21 m 1, 10, 15, 21 m Enonselkä Isosaari 6 6768739 423921 18 1, 17 m 1, 10, 15, 17 m Enonselkä Siikasalmi 23 6770628 423861 5,7 1, 6 m 1, 6 m Enonselkä Kaksossaaret 43 6765820 425720 5 1, 4 m 1, 4 m Enonselkä Kahvisaari 40 6764541 426520 4 1, 3 m 1, 3 m Komonselkä Pirttiniemi 5 6773707 421072 9,2 1, 8 m 1, 8 m Komonselkä Vaaniansalmi 5 1, 4 m 1, 4 m Kajaanselkä 20 6777026 419463 Kajaanselkä 34 6779215 416650 40 1, 39 m 1, 10, 15, 20, 25, 30, 35, 39 m

3 Kemiallisten analyysien (taulukko 3) lisäksi Lankiluodon (10), Pirttiniemen (5) ja Kajaanselän (34) pisteiltä on otettu kasviplanktonnäytteet kokoomanäytteenä, joka kattaa kaksi kertaa näkösyvyyden. Kasviplanktonin biomassan laskennassa on vuodesta 2007 alkaen käytetty Suomen ympäristökeskuksen julkaisemia biovolyymeja, kun aiemmin on käytetty lajikohtaista mittaamista. Nykyinen mittaustapa yhteismitallistaa Vesijärven muiden Suomen järvien kanssa, kun aiempi tapa oli enemmän Vesijärven kasviplanktonin kasvuolosuhteet huomioiva. Kasviplanktonaineisto on tallennettu Suomen Ympäristökeskuksen ylläpitämään kasviplanktonrekisteriin. Määrityksestä ja aineiston tallennuksesta on vastannut Tmi Satu Zwerwer. Taulukko 3. Vesijärvitarkkailun analyysivalikoima Muuttuja Perusanalyysivalikoima, P Runkopisteet, laaja analyysivalikoima, L Suppea analyysivalikoima, S happi x x sameus x x ph x x johtokyky x x kokonaisfosfori x x x fosfaattifosfori x nitraattityppi x nitriittityppi x kokonaistyppi x x ammoniumtyppi x rauta x x mangaani x x kloridi x x COD Mn x x kiintoaine # 1) # 2) klorofylli-a 1 + kasvipl x # 1) kiintoaine: Kahvisaarelta ja Kaksossaarilta maalis- ja elokuussa # 2) kiintoaine: Lankiluodosta maalis- ja elokuu 1) Runkopisteiltä klorofylli ja kasviplankton avovesikautena. Vuonna 2016 näytteenotto toteutui suunnitelman mukaisesti (taulukko 4). Maaliskuinen kevätkerrostuneisuuden aikainen näytteenotto ajoittui hyvin kerrostuneisuuskauden lopulle. Toukokuun täyskierron näytteenotto viivästyi hieman optimiajasta, sillä pintavesi oli jo alkanut lämmetä. Elokuun näytteenotto ajoittui alkukuun viikolle, jolloin syystäyskierron ensimmäiset vaiheet olivat nähtävissä. Kasviplanktonnäytteenotto epäonnistui Lankiluodon pisteellä elokuussa: näytteen kestävöintiaine (Lugol) joko puuttui kokonaan tai sitä oli liian vähän. Homekasvustoista näytettä ei voitu määrittää. Loka-marraskuussa 2016 vesipatsaan lämpötila oli jo noin 5-asteista ja täyskierto lopuillaan. Taulukko 4. Näytteenottoajankohdat havaintopaikoittain vuonna 2016. Lyhenteet viittaavat taulukon 3 analyysivalikoimaan: L=laaja, S=suppea, P=perusseuranta. v. 2016 Tammi Maalis Touko Kesä Heinä Elo Loka Näytekertoja Havaintopaikka 14.1. 15.3. 3.5. 17.5. 6.6. 22.6. 27.6. 8.7. 19.7. 8.8. 9.8. 1.11. ENONSELKÄ Lankiluoto 10 L L L S L S L S L L S L 12 Satama 33 P P P P 4 Kiikkula 8 P P P P 4 Isosaari 6 P P P P 4 Siikasalmi 23 P P P P 4 Kaksossaaret 43 P S S S P S 6 Kahvisaari 40 P S S S P S 6 KOMONSELKÄ Pirttiniemi 5 L L L L L L L L 8 Vaaniansalmi 20 P P P P 4 KAJAANSELKÄ Kajaanselkä 34 L L L L L L L L 8

4 Kuva 1. Vesijärven vesistötarkkailun havaintopaikat

5 2.2 Yhteenvetoraportti Tässä yhteenvetoraportissa on pääpaino vuoden 2016 veden laatutulosten tarkastelussa (liite 1). Koska Vesijärven tarkkailuohjelmaa ehdotetaan muutettavaksi, on osia pitkäaikaisraportista 2013-2015 jätetty tekstiin. Näin tulkintaa ja suunnittelua on helpompi viedä eteenpäin. Ravinnepitoisuutta kuvaavat tilavuuspainotetut fosfori- ja typpipitoisuudet ovat kuvina liitteissä 2 ja 3 ja kokonaisravinnesuhde liitteessä 4. Levien tuotantoa kuvaavat klorofyllipitoisuusdet on esitetty graafisesti liitteissä 5 ja 6 ja niihin oleellisesti liityvät kasvliplanktonmääritysten tulokset liitteissä 7-9. Vesijärven hapettimien ja automaattiasemien sijaintikartta on liitteessä 10 ja mittausasemien klorofyllituloksia on liitteessä 11. Raportissa käytetyt termit, lyhenteet ja veden laadun luokitukset on koottu liitteeseen 12. 3. MUU SEURANTA JA KUNNOSTUSTOIMET 3.1 Vesijärven hapetuksen toteutuminen Vesijärven Enonselän tilaan vaikuttaa hapetus, joka aloitettiin joulukuussa 2007 Myllysaaren syvänteessä (liite 10 ja 11). Hapetuksesta vastaavat Vesijärvisäätiö ja Lahden seudun ympäristöpalvelut. Hankkeen alkuvaiheessa ensimmäinen hapetin toimi Myllysaaren syvänteessä. Syksyllä 2009 pääsyvännealueelle asennettiin kaikkiaan 8 kpl Mixox MD 1100 -hapetinta, joiden sijainti on esitetty kartalla liitteessä 10. Hapetuksen toteuttamisesta ja vaikutuksista on laadittu erilliset vuosittaiset raportit (Vesi-Eko Oy 2013, 2014, 2015 ja 2016). Hapetuksen on havaittu vähentäneen ja/tai lyhentäneen hapettomuusaikaa. Hapetus myös nostaa alusveden lämpötilaa. Hyvästä happitilanteesta huolimatta päällysveden ravinnepitoisuudet voivat nousta hapetuksen seurauksena. Resuspensio ja orgaanisen aineen hajoaminen kiihtyvät ja alusveden ravinnerikasta vettä siirretään kierrätyshapetuksessa ylempiin vesikerroksiin. Vuosi 2013 Kauden 2013 talvihapetus oli käynnissä 28.12.2012-19.4.2013. Kesähapetus alkoi melko myöhään, 12.7.2013, hyvän happitilanteen takia. Kesähapetus päättyi 20.9.2013 täyskierron alkuun. Enonselällä heikkohappinen jakso, jolloin happea oli alle 2 mg/l, oli 19.7. 15.9.2013 (Vesi-Eko Oy 2013). Vuosi 2014 Vuonna 2014 talvihapetus oli käynnissä 21.2. 16.4.2014. Kesällä hapettimia käynistettiin kesäkuussa tai vasta elokuun alussa (hapetin 8). Hapetus lopetettiin syyskuun loppupuolella (Vesi-Eko Oy 2014). Vuosi 2015 Talvella 2014 2015 hapettimet 1-8 olivat käytössä 26.1. 31.3.2015 välisen ajan. Kesällä 2015 hapetus käynnistettiin heinäkuun alussa. Osassa hapettimia oli käyttökatkoksia kesän 2015 sähkönjakelun ongelmien tai muiden häiriöiden vuoksi (Vesi-Eko Oy 2015). Vuosi 2016 Talvihapetusta tehtiin 9.3. - 21.4.2016 Lankiluodon syvänteen ja Enonsaaren lähistön syvänteen kahdella laitteella. Kesähapetusta varten laitteet käynnistettiin kesä-heinäkuun vaihteessa ja ne toimivat aina 2.9. saakka, jolloin ne pysäytettiin syystäyskierron ajaksi (Vesi-Eko Oy 2013). 3.2 Automaattiasemien aineisto Vesijärvellä on ollut toiminnassa viisi automaattista mittausasemaa avovesikausilla vuosina 2013 2016 (liite 10 ja 11). Lankiluodon asema ei vuonna 2016 ollut toiminnassa teknisten ongelmien vuoksi. Paimelanlahden ja Lankiluodon automaattiasemilla mitataan a-klorofylliä, sinilevien määrää, happipitoisuutta ja lämpötilaa. Vähäselän asemalla mitataan myös sameutta ja johtokykyä em. parametrien lisäksi. Enonselän ja Myllysaaren automaattiasemat mittaavat a-klorofylliä, happipitoisuutta ja lämpötilaa. Automaattiaseman mittaustulokseen vaikuttavia tekijöitä ovat mm valo, sameus ja levälajisto sekä itse mittalaitteista johtuvat tekijät. Nämä tekijät voivat eri vesialueilla ja ajankohtina vaikuttaa eri tavoin. Liit-

6 3.3 teen 11 klorofylliaineistoa ei ole kalibroitu vastaamaan laboratoriossa standardimenetelmällä tehtyjä mittauksia. Ne antavat kuitenkin käsityksen levätuotannon suuruudesta ja ajallisesta vaihtelusta. Muut tarkkailut Vesijärvellä 3.3.1 Pohjaeläimet Lahden kaupungin teknisen- ja ympäristötoimialan toimeksiannosta on vuosine 2014 ja 2016 tehty selvitys alusveden hapetuksen vaikutuksesta Enonselän alueen pohjaeläimistöön (Valkama 2015, Iso-Tuisku 2017). Selvitysten tavoitteena oli selvittää hapetuksen vaikutusta syvänteiden pohjaeläimistön tilaan. Vuoden 2014 selvityksen johtopäätöksissä todetaan, ettei hapetus ole toistaiseksi parantanut syvänteiden ja välisyvyyksien ekologista tilaa. Raportin mukaan syvännealueilla pohjaeliöstön yksilömäärät ja biomassat ovat kasvaneet. Merkkejä tilanteen kohentumisesta kuitenkin ovat kaikkien käytettyjen indeksien (BQI, PMA ja PICM) kasvu sekä ravinteikasta pohjaa suosivan ja huonoja happioloja sietävän Chironomus plumosus-surviaissääsken taantuminen (Valkama 2015). Vuoden 2017 selvityksen mukaan Vesijärven (Enonselän) syvänteiden hapetus ei ole parantanut syvänteiden ja välisyvyyksien ekologista tilaa. Pohjaeläinyhteisöjen perusteella pohjien ravinteikkuus ei ole vähentynyt (Iso-Tuisku 2017). 3.3.2 Kalasto Vesijärvellä seurataan myös tiiviisti kalaston rakennetta ja kehittymistä. Ravintoverkkotutkimusten yhteenvedossa koskien vuosia 2009 2014 (Malinen ym. 2015) todetaan Enonselän ulapan valtalajin, kuoreen, kannan romahtaneen lämpimänä kesänä 2010. Kesällä 2011 ulapan kalatiheys oli alhainen, vesikirppujen biomassa kasvoi ja pienikokoiset ahvenet runsastuivat. Kuorekanta alkoi elpyä kesällä 2012 ja loppukesällä 2014 kanta oli jo suurempi kuin jakson alussa. Vuosina 2015 2016 kuorekanta oli jo hyvin runsas ja sen ikäjakauma tasaantui. Tiheä kuorekanta voi johtaa mm. leväkukintoihin ja vaikuttaa ulapan petokalakantoihin. Kuore on ulapan isokokoiselle ahvenelle oiva saaliskala, mutta kuhanpoikaset eivät hyödy runsaasat kuorevuosiluokasta Malinen & Vinni (2016a, 2016b). Hapetus näyttää voimistavan viileiden ja lämpimien kesien eroja ravintoverkon toiminnassa (Malinen ym. 2015). Kuoretiheyden ja eläinplanktonin välillä on todettu käänteinen riippuvuus, mikä voi ulottua kasviplaktonin ja sinilevän esiintymiseen. Ylitiheä kuorekanta voi siis olla syy sinileväkukintoihin Malinen & Vinni (2016b). Vesijärven hoitokalastustavoite on 20 kg/ha/a, minkä saavuttaminen on viime vuosina hankaloitunut todennäköisesti särkikannan pienenemisen takia. Hoitokalastussaalis on vuoden 2013 jälkeen jäänyt alle 150 000 kg, kun vuosina 2008-2012 saalis oli yli 200 000 kg. Saalis on särkikalavaltainen. Kuha on suosituin ja ahven toiseksi suosituin virkistyskalastuslaji Enonselällä ja koko Vesijärvellä (lähde: Lahden Ympäristöpalvelut).

7 4. SÄÄOLOT 4.1 Sää 2016 Tammikuu 2016 oli kylmä, mutta muuten alkuvuosi oli leuto ja huhtikuussa keskilämpötila oli plussan puolella. Sademäärät talvella olivat kohtalaisia; maaliskuu oli vähäsateinen. Toukokuu oli lämmin, mutta kesä oli koleahko. Vertailujaksoon 1981-2010 verrattuna sademäärät olivat keväällä pienempiä, mutta kesällä satoi enemmän. Syksy oli lauha ja varsinkin lokakuu oli ajankohtaan nähden kuiva. Marraskuussa vuorokauden keskilämpötila laski pakkasen puolelle (taulukko 5). Taulukko 5. Kuukauden keskilämpötila ja kuukausisadanta Lahdessa vuosina 2014 2016 sekä vastaavat pitkän aikavälin keskiarvot v 1981 2010 (lähde: Ilmatieteenlaitos). Keskilämpötila, C Sademäärä, mm 2014 2015 2016 ka 1981-2010 2014 2015 2016 ka 1981-2010 tammikuu -8,9-3,6-12,8-6,4 36 61 38 48 helmikuu -0,7-1,3-1,5-7,0 22 35 69 34 maaliskuu -0,7 0,6-0,6-2,7 22 37 10 35 huhtikuu 4,7 4,6 4,4 3,5 13 56 57 28 toukokuu 10,3 9,1 12,9 10,1 79 49 25 43 kesäkuu 12,8 12,7 15,1 14,4 103 64 76 65 heinäkuu 19,2 15,2 16,8 17,2 23 69 82 77 elokuu 16,1 15,4 14,8 15,1 74 42 49 75 syyskuu 10,5 11,4 11,1 9,7 29 42 32 58 lokakuu 4,5 3,6 3,7 4,6 24 14 31 65 marraskuu 1,3 3,6-1,4-0,6 32 64 66 58 joulukuu -2,4 1,2-1,9-4,5 66 47 16 50 Karvo / Yhteensä 5,6 6,0 5,1 4,5 523 580 553 636 4.2 Jäätalvet Vesijärven jään muodostumista ja sulamista on seurattu Lahdessa vuodesta 1909 ja Vääksyssä jo vuodesta 1894. Aineistosta (lähde: www.syke.fi/avoindata -palvelu) laskettu jääpeitteen kesto on 2000- luvulla ollut selvästi lyhyempi kuin aiemmin seurantajaksolla (kuva 2). 210 190 170 150 130 110 90 70 Vääksy Lahti 50 1894 1896 1892 1886 1902 1905 1908 1911 1914 1917 1920 1923 1926 1929 1932 1935 1938 1941 1944 1947 1950 1953 1956 1959 1962 1965 1968 1971 1974 1977 1980 1983 1986 1989 1992 1995 1999 2002 2006 2009 2012 2015 Kuva 2. Vesijärven jääpeitteen kesto Lahden ja Vääksyn havaintopaikoilla seuranta-ajalla v. 1894 alkaen.

8 5. KYMIJÄRVEN VOIMALAITOSTEN TOIMINTATIEDOT Vuonna 2016 Kymijärvi I voimalaitos tuotti sähköenergiaa 110 kv:n verkkoon 413 GWh ja kaukolämpöenergiaa 716 GWh. Sähköenergiasta 55 GWh eli 14 % oli lauhde-energiaa. Höyrykattila oli käynnissä 1.1.- 13.4.2016 ja 7.9. 31.12.2016, yhteensä 4981 h. Kaasutin oli käynnissä 4730 h. Kymijärvi II-voimalaitoksen tuotanto 110 kv:n verkkoon oli 171 GWh ja kaukolämpöenergian tuotanto 559 GWh. Voimalaitoksen kattila oli käynnissä 7854 tuntia. Suunniteltuja huoltoseisokkeja oli kaksi, keväällä 29.3. 8.4.2016 ja syksyllä 26.9. 13.10.2016. Lisäksi voimalaitoksella oli useita lyhyitä huoltoseisokkeja. Viivästysaltaista Joutjokeen johdetun veden öljypitoisuus määritettiin normaalitoiminnan aikana viisi kertaa. Yhdessä näytteessä öljypitoisuus (C10-C40) oli 0,04 mg/l, muissa pitoisuudet olivat alle määritysrajojen. Lisäksi öljypitoisuus määritettiin Joutjoesta kolmesta näytteestä. Näyte otetaan joesta Kytölänkadun sillan jälkeen. Näytteiden öljypitoisuudet (C10-C40) olivat alle määritysrajojen. Vesilaitoksella syntyvän, raakaveden esikäsittelyn jätevesi käsitellään johtamalla vesi dekantointisäiliöön epäpuhtauksien saostamiseksi. Dekantointisäiliön kirkaste johdetaan Joutjoen kautta Vesijärveen. Saostunut osuus johdetaan Lahti Aquan viemäriverkostoon. Vuonna 2016 dekantointisäiliön kautta vesiä johdettiin yhteensä 47 845 m3, josta Vesijärveen johdetun veden määrä oli 36 947 m3 ja viemäriverkostoon johdettu määrä 10 828 m3. Vesilaitokselta johdetaan lisäksi Joutjoen kautta Vesijärveen RO- (käänteisosmoosi) ja CEDI (sähköinen ioninvaihto) -laitteistojen rejektivettä. Vuonna 2016 RO -laitteiston rejektivettä johdettiin 85 454 m3 ja CEDI laitteiston rejektivettä 49 190 m3. Vesijärvestä otettiin yhteensä noin 63 milj m 3 jäähdytysvettä vuonna 2016. Vesi johdettiin lauhduttimesta Joutjoen kautta takaisin Vesijärveen. Koko vuoden ajalta lämpökuorma oli 519 TJ. Mikäli lämpökuorma olisi siirretty kerralla vesistöön, olisi se nostanut Enonselän lämpötilaa 0,7 C ja koko Vesijärven lämpötilaa 0,19 C (taulukko 6). Lämpötilan nousu lauhduttimessa ei ole ylittänyt 12 astetta vuorokausikeskiarvona eikä nousunopeus ole ylittänyt 8 astetta tuntikeskiarvona. Siksi erillistä tehostettua, lämpötilan ja klorofyllipitoisuuden seurantaa ei ole tarvinnut toteuttaa. Taulukko 6. Kymijärven voimalaitoksilta vesistöön johdettu jäähdytysvesikuorma ja sen arvioitu vaikutus Vesijärvessä, mikäli lämpökuorma olisi siirretty kerralla vesistöön. Vuosi Jäähdytysvesimäärä, milj. m 3 Vesistöön johdettu energia, TJ Enonselän lämpötilan nousu, C Koko Vesijärven lämpötilan nousu, C 2001 68,7 2 072 2,8 0,7 2002 59,7 1 623 2,2 0,6 2003 84,4 2 877 3,9 1,0 2004 78,1 2 533 3,4 0,9 2005 52,2 508 0,7 0,2 2006 80,0 2 061 2,8 0,7 2007 68,3 1 117 1,5 0,4 2008 51,2 631 0,9 0,2 2009 68,8 1 001 1,4 0,4 2010 61,0 1 071 1,5 0,4 2011 59,0 1 246 1,7 0,4 2012 47,4 910,8 1,2 0,3 2013 76,0 1 293 1,8 0,5 2014 74,6 878 1,2 0,3 2015 80,0 600 0,8 0,2 2016 63,0 519 0,7 0,2

9 6. LAHTI AQUA OY:N HUUHTELU- JA LAIMENNUSVEDEN OTTO Lahti Aqua Oy otti Vesijärvestä Porvoonjokeen laimennusvettä 5 543 646m 3 vuonna 2016 (kuva 2). Johdetun veden määrä oli 0,8 % Vesijärven tilavuudesta ja vastasi 5,1 senttimetrin vesikerrosta järvessä. Laimennusvettä tulee käyttää, kun Porvoonjoen luontainen virtaama on pienempi kuin 1 m 3 /s. Luontainen virtaama oli näin pieni noin kahden viikon ajan tammikuussa, reilun viikon kesäkuun alussa, yksittäisinä päivinä heinä-elokuussa sekä 3-4 viikon aikana loka-marraskuussa 2016. Yhteensä vuonna 2016 oli 99 päivää, jolloin Patomäenkosken luontainen virtaama jäi alle 1 m 3 /s. Purkutunnelin huuhteluvettä ei vuosina 2015 ja 2016 ole otettu lainkaan. Vuonna 2014 huuhteluveden määrä oli noin 5 % Vesijärvestä otetusta vesimäärästä ja tunnelia huuhdeltiin maalis-lokakuun aikana. Vuonna 2013 huuhteluveden osuuus oli 12 % ja tunneli huuhdeltiin noin kerran kuukaudessa. Tunnelin huuhteluveden tai laimennusveden otto ei vaikuta suoraan vedenkorkeuksiin, koska Vesijärveä säännöstellään Vääksynjoessa. Vääksyssä keskivesipinta oli 81,34 m (NN) vuonna 2016 (kuva 3). Vesi oli koko vuoden melko tavanomaisella korkeudella. Kevättulvan huippu jäi hieman toukokuun 2015 lukemista, mutta elo-joulukuussa vesipinta oli vähän edellisvuosia korkeammalla 1000 m3/a Laimennus- ja huuhteluveden määrä 6 000 5 000 4 000 3 000 2 000 1 000 0 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 1000 m3/a 2 340 1 955 2 160 2 076 375 926 391 166 241 930 460 116 1170 3109 4223 5544 Kuva 3. Vesijärvestä Porvoonjokeen johdetut vesimäärät vuosina 2001 2016.

10 81,70 Vesipinnan korkeus Vääksyssä 81,60 81,50 81,40 81,30 81,20 81,10 81,00 Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys NN (m) Loka Marras Joulu 2013 2014 2015 2016 Kuva 4. Vesijärven keskivedenpinnan korkeus Vääksyssä 7. ENONSELKÄ Enonselän vedenlaatua on tarkkailtu kaikkiaan 7 havaintopaikalla vesinäyttein ja lisäksi kahden automaattisen mittausaseman avulla. Enonselän alueella sijaitsevat hapettimet (8 kpl) vaikuttavat vedenlaatuun selvästi Lankiluodon, Kiikkulan ja Satama 33:n (Myllysaari) pisteillä. Enonsaaren luoteispuolella olevan hapettimen vaikutus näkyy vaihtelevasti Isosaaren näytepisteen veden laadussa. 7.1 Yleinen vedenlaatu Enonselän päällysveden ph oli vuonna 2016 keskimäärin ph 7,6 7,7 (taulukko 7). Korkeimmat pharvot, 8,0-8,4, todettiin Lankiluodosta juhannuksen jälkeen. Levätuotanto oli tuolloin voimakasta (vrt kappale 8.5.2). Alkaliteetin vaihtelut Enonselällä olivat tyypillisesti hyvin pieniä ja seurasivat happamuuden muutoksia. Päällysvedessä (1 m) alkaliteetti oli suurin lähinnä Lahden kaupunkialueita, ja pieneni Siikasalmea kohti. Syvänteistä mitattiin kerrostuneisuuskausina yli 0,60 mmol/l olevia alkaliteettiarvoja. Enonselän väriluku oli pinnassa yleensä 10 15 mg Pt/l ja kemiallinen hapenkulutus (COD Mn ) alle 5,0 mg/l, mikä kuvaa vähähumuksista vesistöä. Yleisesti samennus oli lievää. Päällysvedessä sameus oli korkeimmillaan elokuussa. Näkösyvyys oli heikoimmillaan 0,9 m Kahvisaaren pisteellä heinäuun alussa. Samanaikaisesti Lankiluodosta ja Kaksossaarten pisteeltä mitattiin näkösyvyydeksi 1,2 m. Suurimmat näkösyvydet, 5,2 5,3 m, mitattiin Lankiluodon, Kiikkulan ja Sataman havaintopisteiltä maaliskuussa. Mangaanin pitoisuus päällysvedessä oli talvella yleisesti tasolla 10 20 µg/l ja kesällä noin 30 50 µg/l. Yleesnä suurimmat syvänteiden mangaanin pitoisuudet olivat 250-450 µg/l. Lankiluodon syvänteessä pohjan mangaanipitoisuus oli kesäkuun lopulla heikon happitilanteen seuruksena 1200 µg/l. Saman näytteen rautapitoisuus, 500 µg/l, oli yksi korkeimmista todetuista arvoista. Rautaa oli päällysvedessä talvella ja alkukesästä 70-100 µg/l. Loppukesällä ja sykyllä pitoisuudet nousivat tasolle 130 150 µg/l. Kiintoainepitoisuudet olivat yleisesti maaliskuussa alle 2 mg/l. Loppukesällä leväkukinta, huono happitilanne ja vesiliikenne nostivat kiintoaineen pitoisuutta. Todetut pitoisuudet päällysvedessä olivat välillä 3-4 mg/l. Poikkeuksellisen korkea pitoisuus, 13 mg/l mitattiin Kahvisaaren 1 m näytteestä elokuussa 2016.

11 Sähkönjohtavuuden arvot olivat varsin tasaisesti 11 12 ms/m koko Enonselän vesialueella (taulukko 7). Vertikaalinen vaihtelu oli erittäin pientä. Kloridia todettiin eniten maaliskuussa Kahvisaaressa ekä Sataman ja Lankiluodon syvänteissä. Lankiluodon pohjan läheisestä näytteestä mitattiin kloridia 10 mg/l. Pienin kloridipitoisuus, 6,7 mg/l todettiin Siikasalmesta toukokuussa. Taulukko 7. Vesijärven Enonselän havaintopaikkojen keskimääräinen vedenlaatu 1 m näytteissä v. 2016. Havaintojen määrä (n) on koko vuodelta, mutta analyysivalikoima vaihtelee näytekerroittain. Paikka n / vuosi Isosaaren syvänteellä (6) happitilanne pysyi hyvänä sekä maaliskuun että elokuun havaintokerroilla. Tilanne oli vuonna 2014 hieman parempi kuin 2015 ja 2013. Hapetuksen vaikutus oli selvästi havaittavissa. Kemialli Sähkön- Alkaliniteetti Sameus Väriluku nen Mangaani Rauta johta- hapen Kloridi ph FNU mg/l Pt vuus mmol/l kulutus mg/l µg/l µg/l ms/m mg/l Kahvisaari 6 1,5 15 7,7 11,5 0,58 5,0 7,5 17 67 Kaksossaaret 6 1,4 13 7,7 11,5 0,57 4,9 7,5 26 67 Satama 4 2,0 13 7,6 11,0 0,57 4,9 7,5 25 77 Kiikkula 4 2,4 13 7,6 11,3 0,57 4,7 7,7 22 88 Lankiluoto 12 2,7 14 7,7 11,4 0,57 4,9 7,6 21 76 Isosaari 4 2,7 13 7,6 11,3 0,57 4,8 7,5 21 98 Siikasalmi 4 2,1 13 7,6 11,0 0,55 4,7 7,2 14 82 7.2 Happitilanne Vesijärven happitilannetta on tarkasteltu perusteellisesti erillisissä vuosittaisissa hapetusraporteissa (Vesi-Eko Oy 2013, 2014, 2015, 2016). Lankiluodon pisteellä tammikuussa 2016 hapetus ei ollut käynnissä ja alusveden happitilanne oli vielä hyvä. Maaliskuussa hapetuksen vaikutus näkyi 10 m alapuolisessa vesikerroksesssa: hapen kyllästysaste oli reilut 60 % koko matkalla. Vesipatsas alkoi kerrostua jo kesäkuun alussa ja kuun lopulla pohjan läheinen happitilanne oli huono. Heinäkuussa hapetus tasasi happitilannetta: pohjan läheisyydessä kyllästysaste oli 33 %. Kuukauden aikana pohjan tilanne heikkeni hieman. Syystäyskierron lopussa vesipatsaassa oli erittäin lievä vajaus hapesta, kun kyllästysaste oli 91 %. Kiikkulan (8) syvänteessä pohjanläheinen happitilanne oli maaliskuussa huono. Täyskierron aikaan pinnassa ilmeni levätuotannosta johtuvaa hapen ylikyllästystä. Elokuussa hapetus tasoitti happitilannetta koko vesipatsaassa. Myllysaaren syvänteessä (Satama 33) happitilanne oli maaliskuussa alusvedessä huono. Syvännettä ei hapetettu talvella 2016. Elokuussa tilanne oli hyvä hapetuksen ansiosta. Enonselän itärannan matalilla näytepisteillä (Kahvisaari 40 ja Kaksossaaret 43) happitilanne oli vuonna 2016 hyvä aiempien vuosien tapaan.

12 7.3 Ravinnepitoisuudet Enonselällä 7.3.1 Fosfori Pintaveden fosforipitoisuudet vaihtelivat Enonselän näytepisteillä välillä 25 31 µg/l kasvukauden keskiarvoina (taulukko 8). Kokonaisfosforipitoisuuden perusteella vuosi 2015 oli rehevin. Taulukko 8. Vesijärven Enonselän näytepisteiden keskimääräisiä fosforipitoisuuksia 1 m näytteissä avovesikaudella vuosina 2013 2016. 2013 2014 2015 2016 Kahvisaari 40 26 26 31 29 Kaksossaaret 43 21 27 29 29 Kiikkula 8 32 30 35 31 Lankiluoto 10 25 26 30 26 Satama 33 27 28 37 27 Isosaari 6 28 30 36 28 Siikasalmi 23 27 27 33 22 Keskiarvo 26 27 32 27 Fosfaattifosforin pitoisuutta seurataan Lankiluodon havaintopisteellä. Pinnassa pitoisuus oli vuonna 2016 määritysrajan tuntumassa (2 µg/l) muulloin paitsi syystäyskierron lopulla. Marraskuussa fosfaattifosforia oli vesipatsaassa 16-17 µg/l. 40 50 µg/l pitoisuuksia todettiin kerrostuneisuuskausina alusvedestä. Sisäinen kuormitus oli vähäistä hapetuksen vaikutusalueilla Lankiluodossa ja Kiikkulassa. Näissä syvänteissä hapetus nosti elokuussa pohjan fosforipitoista vettä ylöspäin. Lankiluodossa fosforia oli pohjassa 86 µg/l ja pinnassa 38 µg/l. Kiikkulan pitoisuustaso oli hieman Lankiluotoa alhaisempi. Fosfaattifosforin pitoisuus oli kohonnut vastaavalla tavalla. Sataman näytepistellä Myllysaaren syvänteessä ei ollut talvihapetusta, mutta heinä-elokuussa hapetuspumppas oli käynissä. Talvella pohjan läheisen vesikerroksen fosforipitoisuus oli kaksinkertainan pintaan nähden. Elokuussa tuulet olivat jo murtaneet kerrostuneisuutta ja pinnan ja pohjan fosforipitoisuusero oli vain 12 µg/l. Lievää kuormitusta sedimentistä oli siis todettavissa. Maalis- ja toukokuussa Kahvi- ja Kaksossaarten alueella fosforipitoisuudet olivat melko alhaisia noin 20 µg/l. Kesän edetessä, kun fosforia vapautui tuottavista levistä, pitoisuudet nousivat tasolle 30-40 µg/l. Heinäkuun sateisuus saattoi osaltaan nostaa ranta-alueiden fosforipitoisuutta. 7.4 Enonselän tilavuuspainotettufosforipitoisuus 7.4.1 Typpi Viime vuosina Enonselän talviaikeinen tilavuuspainotettu kokonaisfosforin pitoisuus on laskenut, mutta kesäaikainen on pysynyt ennallaan. Maaliskuussa 2016 pitoisuus oli 22 µg/l ja elokuussa 39 µg/l. Kesäkerrostuneisuuskaudella pitoisuus on vaihdellut voimakkaimmin (liite 2). Enonselän 1m näytteiden keskimääräiset typpipitoisuudet olivat 400 440 µg/l. Vuosikeskiarvojen perusteella typen alueelliset pitoisuusvaihtelut olivat vähäisiä. Lankikuodossa kasvukauden keskimäärinen typpipitoisuus pinnassa oli 430 µg/l µg/l (taulukko 9). Vuonna 2016 korkein Enonselän typpipitoisuus mitattiin Isosaaren syvänteestä. Typpeä oli maaliskuussa pohjan läheisyydessä 900 µg/l. Lankiluodon syvänteen suurin typpipitoisuus, 760 µg/l, todettiin juhannuksen jälkeen. Tuolloin nitraatti- ja ammoniumtypen osuus oli kummankin noin 22 %. Haitallista nitriittityppeä todettiin tuolloin enimmillään 5 µg/l vasta elokuussa. Sataman ja Kiikulan syvänteissä typpeä oli yli 600 µg/l maaliskuussa. Elokuussa vain Kiikkulan typpipitoisuus oli kohonnut. Mahdollisesti elokuun 2016 näytteenottoajankohtaan ajoittunut voimakas tuuli vaikutti näihin syvänteisiin eri tavalla. Sataman (Myllysaaren) syvännettä ei hapetettu vuonna 2016.

13 Kahvisaaren pintaveden typpipitoisuus oli korkein, 500 520 µg/l, maalis- ja heinäkuussa. Muutoin typpeä oli noin 420 µg/l. Kaksossaarten näytepistellä typpeä oli yleensä hieman vähemmän. Korkein pitoisuus, 510 µg/l, mitattiin heinäkuussa. 7.4.2 Enonselän tilavuuspainotettu typpipitoisuus 7.5 Kokonaistypen tilavuuspainotettu pitoisuus Enonselällä oli 500 µg/l maaliskuussa 2016 ja 450 µg/l elokuussa 2016. Typen pitoisuustrendissä on ajoittain voimakkaita piikkejä, mutta kokonaisuutena trendi on laskeva. Kesäaikainen typpipitoisuus on pysynyt viimevuodet alle 450 µg/l (liite 3). Enonselän levätuotanto ja rehevyys Vuonna 2016 Lankiluodossa a-klorofyllin pitoisuus oli korkeimmillaan 13 µg/l kesäkuun lopulla. Heinäkuussa levien tuotanto klorifylli-a:n perusteella oli vähäistä. Elokuussa klorofyllin määrä nousi kesäkuun tasolle. Kokonaisravinnesuhde, N/P, on keskimäärin livän fosforirajoitteisuuden puolella (taulukko 9, liite 5 ja 6). Taulukko 9. Kasvukauden (avovesikauden) aikaiset tuotantotasoa kuvaavat keskiarvot Enonselän Lankiluodossa (10) vuosina 2002 2016. Vuodesta 2007 alkaen kasviplanktonin laskenta perustuu SYKE:n antamiin biovolyymeihin. Vuosi Kokonaistyppi µg/l Kokonaisfosfori µg/l N/P Klorofylli-a µg/l Kasviplanktonin biomassa µg/l Lankiluoto 10, Enonselkä 1 m 1 m 1 m 2*näkösyvyys kokoomanäyte 2002 544 26 21 17 2 770 2003 547 24 26 9,6 1 840 2004 537 27 20 12 3 360 2005 484 26 19 8,8 2 100 2006 440 23 19 10,2 2 550 2007 457 24 19 10,6 965 2008 464 34 15 11,8 2 680 2009 514 30 17 28 1 3 754 2010 2011 446 437 25 22 18 20 7,2 9,2 1 971 1 482 2012 491 28 19 10,6 1 240 2013 486 25 21 12,6 1 416 2014 431 26 18 6,2 999 2015 416 28 16 10,7 1 466 2016 434 26 19 8,2 1 841 1 korkea vuosikeskiarvo johtuu poikkeavan korkeasta pitoisuudesta: 78 µg/l a-chl, mitattu Lankiluodosta elokuussa 2009

14 7.5.1 Lankiluodon kasviplankton vuosina 2013-2016 Lankiluodon kasviplanktonin vuotuinen biomassa oli tarkastelujaksolla keskimäärin 1000-1800 µg/l, mikä kuvaa keskirehevää vesistöä (liite 7.1 ja 12). Alhaisin keskimääräinen biomassa ja planktontrofiaindeksi (TPI-indeksi) oli vuonna 2014. Vastaavasti korkeimmat arvot todettiin vuonna 2016, jolloin haitallisia sinileviä oli lähes puolet kasviplanktonbiomassasta. Trofiaindeksi ja taksonien lukumäärä olivat tarkastelujakson korkeimmat (taulukko 10). Vuonna 2016 Planktothrix agardhii sinilevä vallitsi lajistossa. Laji on maksatoksinen eikä sillä ole erityisiä typensitomissoluja. Elokuun 2016 kasviplanktonnäyte tuhoutui riittämättömän säilöntäainemäärän takia. Lankiluodosta määritettu kasviplanktonin biomassa oli alimmillaan vuonna 2014. Vuonna 2016 biomassa nousi liki vuoden 2010 tasolle (liite 9). Taulukko 10. Kasviplanktonin tunnuslukuja Enonselän Lankiluodossa 2013 2016. Pvm Kokonaisbio massa (µg/l) Taksoni lkm Haitallisten sinilevien %- osuus 15.5.2013 2904 39 0,20 1,85 3.6.2013 1022 54 3,0 1,13 20.6.2013 410 44 0,24-1,40 13.8.2013 1728 64 41 2,12 3.10.2013 1018 70 19 1,65 karvo 1416 54 12,6 1,07 yhteensä 7081 63,2 9.5.2014 2714 46 0,07 0,12 2.6.2014 390 40 1,52-1,42 25.6.2014 560 46 2,56-1,41 22.7.2014 709 57 1,58 1,42 21.8.2014 739 84 22,5 2,54 13.10.2014 885 61 2,01 1,78 karvo 1000 56 5,0 0,50 yhteensä 5997 30,2 29.4.2015 497 37 0,03-0,80 7.7.2015 838 52 0,63 1,17 18.6.2015 986 45 6,61 0,26 28.7.2015 1921 77 15,3 1,95 10.8.2015 2110 81 16,9 1,99 7.10.2015 2444 71 22,3 2,22 karvo 1466 61 10,3 1,13 yhteensä 8795 61,7 3.5.2016 1149 45 22 1,72 6.6.2016 804 62 61 1,99 27.6.2016 3060 65 81 2,11 19.7.2016 3445 85 71 2,01 11.8.2016 *) 1.11.2016 750 56 1,6 1,70 karvo 1842 63 47 1,91 yhteensä 9208 237 TPI

15 7.5.2 Lajisto vuonna 2016 Toukokuun alussa kasviplanktonbiomassa oli 1100 µg/l (kuva 6). Panssarisiimaleviä, piileviä ja sinileviä oli kaikkian noin 20 30 % kasviplanktonin bimassasta (liite 7.1). Sekä Planktothrix agardhi sinilevän että Gymnodinium helveticum -panssarisiimalevän osuus biomassasta oli 20 %. Piilevistä Aulacoseira islandica oli vallitseva (10 %). Kesäkuussa alussa kasviplanktonia oli 800 µg/l ja loppukuussa 3100 µg/l. Sinilevien osuus siitä oli 60 80 %. Planktothrix agardhii - ja Anabaena lajit olivat vallitsevia. Heinäkuun lopuilla planktonin biomassa oli 3450 µg/l. Sinileviä oli 72 % ja piileviä 15 % biomassasta. Sinilevistä Planktothrix agardhiin osuus oli 63 %. Elokuun 2016 näyte tuhoutui säilöntäaineen riittämättömyyden takia. Marraskuussa kasviplanktonbiomassa oli 750 µg/l, ja se muodostui piilevistä. Niitä oli 74 % biomassasta ja valtalajin, Aulacoseira islandica, osuus oli 45 %. Stephanodiscus neoastraea-piilevän osuus jäi alle 10 %:n. Sinileviä kasviplanktonissa todettiin enää 2,5 %. µg/l 4000 Biomassa 3500 3000 2500 2000 1500 1000 Viherlevät Tarttumalevät Sinilevät Piilevät Panssarisiimalevät Nielulevät Muut Monadit ja flagellaatit Kultalevät Keltaviherlevät 500 0 3.5.16 6.6.16 27.6.16 19.7.16 11.8.16 1.11.16 Kuva 6. Kasviplanktonin biomassa (µg/l = mg/m 3 ) v. 2016 Enonselän Lankiluodossa 7.5.3 Enonselän automaattiasemien mittausaineisto Enonselän kolmen vuosina 2013 2015 käytössä olleen mittausaseman (Lankiluoto, Enonsaari, Myllysaari) aineistossa on nähtävissä klorofylli-a:n tuotannon huippu toukokuussa heti mittauksen alussa. Yleisesti automaattiasemien mittaustulokset korreloivat perinteisesti mitatun klorofyllipitoisuuden kanssa. Vuodelta 2016 Lankiluodon asemalta ei ole mittausaineistoa. Enonselästä erillisellä Vähäselällä klorofyllimittaustulokset vaihtelevat voimakkaammin kuin Enonselällä (liite 11). Etenkin vuoden 2013 toukokuun voimakas leväkukintapiikki erottuu selvästi kaikilla Enonselän mittausasemilla. Vallitseva laji oli tuolloin Stephanodiscus parvus cf.-piilevä ja perinteisellä tavalla mitattu klorofyllipitoisuus korreloi hyvin automaattiaseman antamaan tulokseen. Lankiluodon asemalla näkyy selvästi myös syksyn 2014 piilevien kukintapiikki. Aulacoseira lajit vallitsivat tuolloin kasviplanktonissa. Leväkasvu jatkui automaattiaseman mittaustulosten perusteella vielä marraskuussa.

16 Vuoden 2015 automaattiaseman mittaustulosissa kevään ja kesän tulokset ovat yhteneväiset, mutta lokakuinen klorofyllin pitoisuusnousu ja kasviplanktonin biomassan kasvu eivät mittausgraafissa erotu. Piileväsuku Aulacoseira oli tuolloin vallitseva. Vuonna 2016 automaattiasemien mittaamat klorofyllipitoisuudet olivat pieniä eikä sinilevien runsas esiintyminen näkynyt automaattiasemien tuloksissa. 8. KOMONSELKÄ 8.1 Yleinen vedenlaatu ja happitilanne Yleisten vedenlaatuparametrien mukaan Komonselän Pirttiniemen vesi on lievästi sameaa ja humuksen ja raudan hieman rusehtavaksi värjäämää. Veden happamuus ja johtokyky ovat Vesijärvelle ominaisia. Hieman Enonselkää alhaisempi kloridipitoisuus kertoo vähäisemmästä hulevesivaikutuksesta (taulukko 11). Suurimmat kloridipitoisuudet, 8,0 8,3 mg/l todettiin tammikuussa. Taulukko 11. Komonselän Pirttiniemen (5) yleinen vedenlaatu keskimäärin 1 m näytteissä vuosina 2013 2016. Vuosi Sameus, NTU Väriluku, mgpt/l ph Johtokyky, ms/m Alkaliteetti, mmol/l CODMn, mg/l Kloridi, mg/l Mangaani, µg/l Rauta, µg/l 2013 2,5 21 7,8 11 0,57 5,3 7,4 19 98 2014 3,2 19 7,6 11 0,59 5,0 7,2 18 163 2015 2,9 19 7,7 11 0,54 4,7 7,0 17 97 2016 3,0 16 7,7 11 0,55 4,6 7,0 18 92 Komonselän Pirttiniemessä vesipatsas kerrostui lämpötilan suhteen ja kerrostuneisuuden aikana havaittiin happitilanteen heikkenemistä. Heikoimmillaan, 30 % kyllästysasteen tasolla, happitilanne oli pohjan läheisyydessä maalis- ja elokuussa. Sisäinen kuomitus ilmeni voimakkaimmin elokuussa, jolloin pohjasedimentistä vapautui fosforia, fosfaattifosforia, rautaa ja mangaania. Kesäkuun alussa veden ph oli emäksinen, 8,3 vaikka levätuotanto oli taantunut toukokuun lukemista (ks kappale 8.3.1). Levien tuottama happi aiheutti myös lievää hapen ylikyllästymistä päällysvedessä (liite 1).

17 8.2 Komonselän levätuotanto ja rehevyys Typpeä Pirttiniemen pintavedessä oli alimmillaan kesäkuussa 300 µg/l. Noin 420 460 µg/l- pitoisuuksia todettiin talvella ja kesällä. Nitraattityppeä oli pinnassa mainittavasti vain talvella ja syksyllä. Pohjanläheisyydessä heikentyneen happitilanteen seurauksen typen pitoisuus nousi tasolle 550 µg/l. Maaliskuussa lähes puolet oli nitraattimuotoista ja elokuussa taasen ammoniummuotoista typpeä. Haitallista nitriittityppeä ei Komonselän Pirttiniemestä todettu. Avovesiaikana päällysveden keskimääräinen fosforipitoisuus oli 19 µg/l, joten Pirttiniemen havaintopiste Komonselällä oli luokiteltavissa jo lievästi reheväksi (mesotrofia). Kokonaisravinnesuhteen perusteella Komonselkä on fosforirajoiteinen (taulukko 12). Komonselällä havaittiin levätuotannon maksimi vuonna 2016 kesäkuun lopussa. Tuolloin klorofyllipitoisuus oli 10,5 µg/l. Muullon klorofyli-a- pitoisuus oli 3,5 6,3 µg/l (liite 5). Taulukko 12. Kasvukauden (avovesikauden) aikaiset tuotantotasoa kuvaavat keskiarvot Komonselän Pirttiniemessä 2002 2016. Vuodesta 2007 alkaen kasviplanktonin laskenta perustuu SYKE:n antamiin biovolyymeihin. Vuosi Kok.N, µg/l Kok.P, µg/l N/P Klorofylli-a, µg/l Kasviplanktonin biomassa µg/l 1 m 1 m 2*näkösyvyys, kokoomanäyte 2002 517 22 19 12,3 2 500 2003 465 19 23 8,5 1 940 2004 470 20 24 9,9 2 700 2005 430 23 19 7,0 2 080 2006 413 20 20 10,3 2 410 2007 378 20 19 9,5 986 2008 423 30 15 9,6 1 627 2009 435 25 17 8,2 1 614 2010 393 21 19 7,7 1 697 2011 398 17 22 6,6 1 199 2012 468 25 19 9,2 1 840 2013 456 21 22 8,3 1 080 2014 407 21 20 6,7 1 331 2015 376 21 19 6,6 1 388 2016 375 19 21 5,6 1 283 8.3 Kasviplankton Komonselän Pirttiniemessä vuosina 2013-2016 Komonselän Pirttiniemen kasviplanktonin biomassa oli neljän tarkasteluvuoden aikana keskimäärin 1 100-1 400 µg/l. Biomassa kuvaa keskirehevää vesistöä (taulukko 13). Taksonien lukumäärä on tarkasteluvuosina ollut tasaisesti 65 tai 66 kpl, mutta lajistossa oli huomattavia eroja. Vuonna 2014 haitallisia sinileviä oli vähiten ja vuonna 2015 ne runsastuivat loppusyksyä kohti. Kesä-heinäkuussa 2016 haitallisten sinilevien osuus kasviplanktonin biomallsasta oli noin 60 %. Trofiaindeksien arvoissa oli vuositasolla jopa kolminkertaiset erot. Vuosi 2013 oli kokonaisuutena karuin ja vuosi 2015 rehevin trofiaindeksin perusteeella. Vuosien 2013 2015 keskimääriset planktonbiomassat Komonselällä ovat pienempiä kuin vuosituhannen vaihteessa. Vuonna 2016 biomassa nousi liki vuosituhannen alusn tasoa (liite 9). 8.3.1 Lajisto vuonna 2016 Toukokuussa piileviä oli reilu 30 % leväbiomassasta. Yleisimmät piileväsuvut olivat Asterionella ja Aulacoseira spp. Panssarisiimalevien ja sinilevien osuus jäi 16-18 % tasolle. Planktothrix agardhii sinilevän biomassaosuus oli 14 %. Leväbiomassa oli 1047 µg/l (kuva 7, liite 7.2). Kesäkuun alussa leväbiomassa romahti, mutta kesäkuun lopussa jo nelinkertainen: kuun alussa biomassa oli 600 µg/lja kuun lopussa 2290 µg/l. Alkukuusta sinilevien osuus oli liki puolet kasviplanktonista ja loppukuusta jo liki 80 %. Vallitseva laji oli Planktothrix agardhii. Heinäkuussa 2016 sinilevien osuus oli 60 % 2830 µg/l kokonaisbiomassasta ja piilevien vajaat 20 %. Planktothrix agardhii oli vallitseva sinilevälaji ja piilevistä valtaosa kuului Aulacoseira sukuihin.

18 Elokuussa Komonselän Pirttiniemen leväbiomassa oli romahtanut 730:een µg/l. Nileu- ja piileviä oli liki yhtä paljon, noin 30 % leväbiomassasta. Nielulevistä runsaimpina esiintyivät Cryptomonas spp. ja Rhodomonas lacustris v. nannoplanctica. Piilevistä Aulacoceira suku oli yleisin. Marraskuussa kasviplanktonin biomassa oli erittäin pieni, 220 µg/l (liite 7.2. ja 8). Piileviä oli 40 % ja nieluleviä vajaat 20 % leväbiomassasta. Muiden luokittelemattomien taksonien osuus oli huomattavan iso, 16 %. Piilevistä Aulacoceira suku oli yleisin ja nielulevistä lajia Rhodomonas lacustris v. nannoplanctica tavattiien yleisimmin. Taulukko 13. Kasviplanktonin tunnuslukuja Komonselän Pirttiniemessä 2013-2016. Kasviplanktonnäyte puuttuu heinäkuulta 2013 ja 2015. Pvm Kokonaisbiomassa (µg/l) Taksoni lkm Haitallisten sinilevien %- osuus 15.5.2013 1392 50 0,90-0,28 3.6.2013 704 66 1,24-0,86 20.6.2013 579 67 4,05-0,15 13.8.2013 1623 84 41 2,07 3.10.2013 1109 63 0,97 0,98 karvo 1081 66 9,6 0,35 yhteensä 5407 48,2 9.5.2014 2214 58 0,31-0,61 2.6.2014 550 63 2,23-0,12 25.6.2014 757 67 7,22 0,70 22.7.2014 1867 76 1,59 0,16 21.8.2014 821 80 7,84 1,63 13.10.2014 1778 54 0,26 1,22 karvo 1331 66 3,2 0,50 yhteensä 7988 19,5 TPI 29.4.2015 809 59 0,26-1,25 7.7.2015 913 57 0,13 0,26 18.6.2015 525 66 7,76 1,13 28.7.2015 10.8.2015 2469 87 22,8 2,69 7.10.2015 2222 57 62,3 2,65 karvo 1388 65 18,6 1,09 yhteensä 6938 93,2 3.5.2016 1047 63 16 0,38 6.6.2016 596 70 44 1,54 27.6.2016 2282 71 67 1,87 19.7.2016 2827 86 59 1,87 8.8.2016 726 66 1,5 0,20 1.11.2016 221 36 1,6-1,67 karvo 1283 65 31 0,70 yhteensä 7699 188

19 µg/l 3000 Biomassa 2500 2000 1500 1000 Viherlevät Tarttumalevät Sinilevät Piilevät Panssarisiimalevät Nielulevät Muut Monadit ja flagellaatit Kultalevät Keltaviherlevät 500 0 3.5.16 6.6.16 27.6.16 19.7.16 8.8.16 1.11.16 Kuva 7. Kasviplanktonin biomassa (µg/l = mg/m 3 ) v. 2016 Komonselän Pirttiniemessä 9. KAJAANSELKÄ 9.1 Vaaniansalmi Vaaniansalmessa vesi oli kirkasta ja väritöntä. Veden ph oli muiden selkäalueiden tapaan lievästi emäksinen ja ajoittain hapen suhteen ylikyllästynyt, mikä viittaa voimakkaaseen perustuotantoon. Ravinne-, rauta- ja mangaanipitoisuudet olivat alhaisia. Pitoisuudet olivat samaa tasoa kuin Kajaanselällä pinnassa. Sisäistä kuormitusta ei todettu. Hieman poikkeava vedenlaatuhavainto todettiin maaliskuussa 2016. Pinnan läheisyydessä alkaliteetti oli voimakkaampi, vesi humuksisempaa ja vähähappisempaa kuin pohjassa. Tarkkailutuloksista ei voi päätellä syytä tähän ilmiöön. Syynä voi olla viratausten kuljettama erilainen vesimassa Pinnan fosforipitoisuus nousi avovesiaikana. Marraskuussa fosforia oli 21 µg/l, kun keskimääräinen pintaveden pitoisuus oli 15 µg/l. Typen keskimääräinen pitoisuus pinnassa oli 333 µg/l. Elokuun typpi- ja fosforipitoisuuden perusteella kokonaisravinnesuhde N/P, oli 21 mikä osoitti Vaaniansalmen olevan fosforirajoitteinen. 9.2 Kajaanselän syvänteen yleinen vedenlaatu Kajaanselän syvänteen (34) ja Vaaniansalmen vesi on hyvin samanlaista (taulukko 14). Vaaniansalmi on matala ja altis tuulten aiheuttamille vedenlaadun muutoksille. Kajaanselällä 40 m syvänteessä vaikuttavat enemmän kerrostumisilmiöt ja ajoittain on todettavissa myös pohjavesivaikutusta. Kajaanselän väriluku oli vuonna 2016 päällysvedessä keskimäärin 10 mg/l Pt, mikä kuvaa kirkasta vettä. Kemiallinen hapenkulutus, COD Mn, oli pinnassa 3,7 4,4 mg/l, mikä kertoo vähäisestä humuksen määrästä. Talvella Kajaanselän päällysvesi oli kirkasta, 0,5-1,5 NTU. Keskikesällä päällysveden samentuminen (>2 NTU) johtui kasviplanktonista. Alusveden samentumista tasolle 5-8 NTU todettiin tammimaaliskuussa ja kesä-elokuussa. Sähkönjohtavuuden arvot olivat noin 10 ms/m ja alkaliteetti noin 0,55 mmol/l. Veden ph oli kasvukaudella päällysvedessä 7,6 8,0 tasolla.

20 Taulukko 14. Kajaanselän vedenlaatu keskimäärin 1 m syvyydessä Vaaniansalmen ja Kajaanselän syvänteen havaintopaikoilla avovesiaikaan v. 2013 2016. Sameus, NTU Väri-luku, mgpt/l ph Havaintopaikka Johtokyky, ms/m Alkaliteetti, mmol/l CODMn, mg/l Kloridi, mg/l Mangaani, µg/l Rauta, µg/l Kajaanselkä 34 2013 2,2 15 7,6 10 0,55 4,6 6,2 22 100 2014 2,3 16 7,6 10 0,56 4,4 6,1 20 106 2015 2,1 13 7,7 10 0,54 4,1 6,4 24 80 2016 1,7 10 7,7 11 0,53 4,1 6,6 16 64 Vaaniansalmi 20 2013 2,6 17 7,7 9,9 0,54 4,7 6,3 19 113 2014 2,0 15 7,5 10 0,56 4,4 6,4 21 84 2015 3,1 18 7,7 10 0,52 4,3 6,5 23 118 2016 1,8 11 7,6 11 0,53 4,2 6,6 16 65 9.3 Happitilanne ja sisäinen kuormitus Kajaanselän syvänteeen heikoin happitilanne oli maalikuussa, jolloin pohjanläheisen vesikerroksen hapen kyllästysaste oli vain 6 %. Sisäinen kuormitus ilmeni kohoneena alusveden mangaanipitoisuutena, 3000 µg/l. Typpi oli ammoniummuotoista (45 %). Alusvedestä todettiin vähän, noin 4 µg/l. nitriittityppeä, mikä kuvaa heikkoa vesistön tilaa. Fosforin pitoisuus alusvedessä oli kohonnut melko vähän, 42 µg/l, mutta 76 % siitä oli leville käyttökelpoisena fosfaattifosforina. Kesällä harppauskerros muodostui 10 15 metrin tuntumaan. Elokuussa aslusvedessä happea oli enää alle 25 % täyskyllästyksestä. Sisäinen kuormitus oli vaimeampaa kuin talvella. Suhteellisen hyvää tilannetta kuvaa se, että typpi oli nitraattimuotoisena. Fosforia oli 34 µg/l, josta 76 % oli leville käyttökelpoista fosfaattifosforia. Ravinteiden vapautumien sedimentistä oli alkanut jo heinäkuussa. Täyskiertojen yhteydessä vesimassa sekoittuu ja pohjanläheiset vedet saavat happitäydennystä. Hapen ylikyllästystä todettiin toukokuussa ja kesäkuussa juhannuksen jälkeen. Juhannuksen jälkeinen ylikyllästystilanne liittyi todennäköisesti voimakkaaseen sinileväkukintaan (ks kappale 10.6). 9.4 Ravinnepitoisuudet ja kokonaisravinnesuhde Kajaanselän 1 m fosforipitoisuus oli keskimäärin 13 µg/l ja typpipitoisuus 346 µg/l vuosikeskiarvona. Pitoisuudet eivät ratkaisevasti poikenneet avovesikauden keskiarvoista (taulukko 15). Keskimääräinen fosforipitoisuus kuvaa karua / keskirehevää vesistöä. Avovesikaudella päällysveden (1m) kokonaistypen ja -fosforin ns. kokonaisravinnesuhde oli Kajaanselällä keskimäärin 27, mikä kuvaa fosforirajoitteista vesistöä (taulukko 15). Fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista oli talvella pohjan lähellä korkea, jopa 76 %. Päällysvedessä fosfaattifosforia oli eniten, 28 %, maaliskuussa. Alkukesästä vesipatsaan fosfaatti oli lähes täysin leviin sitoutunut. Lämpötilakerrostuneisuuden ja hapen vähenemisen myötä fosfaattia alkoi kertyä alusveteen jo kesäkuun lopussa. Loppukesällä alusvedestä mitattiin fosfaattifosforia enimmillään 26 µg/l Epäorgaaninen typpi sitoutui keväällä nopeasti leviin. Pinnassa nitraatti- tai ammoniumtypen pitoisuudet olivat pieniä vielä keskikesällä, mutta alusvedessä niiden osuus oli 40 50 % kokonaistypen määrästä. Valtaosa epäorgaanisesta typestä oli nitraattityppeä. Nitraattitypen osuus oli suurin keskikesällä harppauskerroksen alapuolella. Suurin mitattu pitoisuus oli 240 µg/l elokuussa. Ammoniumtyppeä Kajaanselän syvänteestä todettiin merkittävässä määrin vain talvella. Suurin pitoisuus, 410 µg/l, oli pohjan läheisyydessä maaliskuussa. 9.4.1 Tilavuuspainotet ravinnepitoisuudet Kajaanselällä Kajaanselällä tilavuuspainotetun kokonaisfosforin pitoisuus oli talviella 16 µg/l. Kesäaikainen tilavuuspainotettu fosforipitoisuus oli 18 µg/l, mikä on lähes puolet elokuun 2015 pitoisuudesta. Loppukesän tilavuuspainotetun fosforin pitoisuudessa on 2010 luvulla ollut lievä nouseva trendi. Samanaikaisesti lopputalven pitioisuuksissa on ilmennyt pientä vaihtelua (liite 2). Kokonaistypen tilavuuspainotettu pitoisuus oli maaliskuussa 430 µgn/l ja elokuussa 400 µgn/l. Typen tilavuuspainotetuissa pitoisuuksissa on Kajaansellä lievää nousua sekä kesällä että talvella (liite 3).

21 9.5 Kajaanselän levätuotanto ja rehevyys Levätuotannon voimakkuutta kuvaavan klorofylli-a:n maksimipitoisuus, 13 µg/l, todettiin heinäkuussa 2016 sinileväkukinnan aikaan (liite 5 ja 7.1). Klorofyllin määrä oli karuhkolle vesistölle tyypillisellä tasolla 4-6 µg/l alku- ja loppukesästä. Marraskuussa klorofyllipitoisuus oli vain 3,1 µg/l, mikä on esim lokakuussa 2015 todetuun 9,4 µg/l verrattuna varsin alhainen arvo. Kokonaisravinnesuhteen perusteella Kajaanselkä on fosforirajoitteinen. Klorofylli-a:n keskimääräinen pitoisuus vuonna 2016 oli 5,8 µg/l. Keskiarvo vastaa edellisvuosien tasoa (liite 6). Klorofyllipitoisuuden perusteella Kajaanselkä oli keskirehevä vesistö (mesotrofinen). Klorofyllipitoisuuden vuosittaiset ja vuotuiset vaihtelut Kajaanselällä ovat olleet melko pieniä (liite 5 ja 6). Taulukko 15. Kasvukauden (avovesikauden) aikaiset tuotantotasoa kuvaavat keskiarvot Vesijärven Kajaanselällä 2002 2015. Vuodesta 2007 alkaen kasviplanktonin laskenta perustuu SYKE:n antamiin biovolyymeihin. Vuosi Kok.N, µg/l Kok.P, µg/l N/P Klorofylli-a, µg/l Kasviplanktonin biomassa µg/l Kajaanselkä 1 m 1 m 2*näkösyvyys, kokoomanäyte 2002 404 14 30 4,3 840 2003 380 13 30 4,3 950 2004 397 14 29 6,7 1 080 2005 395 17 23 7,6 1 570 2006 338 15 23 5,9 1 100 2007 340 16 22 6,9 917 2008 400 17 24 7,8 1 432 2009 358 17 21 6,3 736 2010 363 18 22 7,3 1 012 2011 343 14 25 4,6 754 2012 387 16 26 7,7 1 615 2013 367 14 28 4,7 535 2014 358 15 27 5,3 835 2015 327 16 23 5,7 1 260 2016 330 13 27 5,8 734

22 9.6 Kasviplankton Kajaanselällä vuosina 2013-2016 Kajaanselän kasviplanktonin keskimääräinen biomassa vaihteli huomattavasti, ja oli 500-1 300 µg/l vuosina 2013-2016 (taulukko 16, liite 7.3). Taksonien lukumäärä oli tarkasteluvuosina melko tasaisesti noin 60 kpl. Haitallisia sinileviä on Kajaanselällä vähän, kesäkuun 2016 loppua lukuunottamatta. Silloin niitä oli 47 % leväbiomassasta. Vuosina 2015 ja 2016 vesistön rehevyyttä kuvaava trofiaindeksi, TPI, oli kaksinkertainen edellisvuosiin nähden. Kasviplaktonin keskimääräinen biomassa vaihtelee Kajaanselällä voimakkaasti vuosittain. Hyvin pieni biomassan aleneminen on 2000-luvun aineistossa nähtävissä (liite 9). Taulukko 16. Kasviplanktonin tunnuslukuja Kajaanselän syvänteen näytepisteeltä 2013-2015. Heinäkuun 2013 näyte puuttuu. Pvm 9.6.1 Lajisto vuonna 2016 Kesäkuun alussa kultalevät yleistyivät suhteessa piileviin. Niitä oli 21 % biomassasta, kun piilevien osuus laski 17 %:iin. Dinobryon divergens-kultalevää oli 7 %. Muita pienessä määrin esiintyneitä kultale- Kokonaisbiomassa (µg/l) Taksoni lkm Haitallisten sinilevien %- osuus Toukokuussa piileviä oli 77 % leväbiomassasta (kuva 8). Yleisimpiä olivat Asterionella formosa -levät, joita oli 65 % piilevistä. Kultalevien osuus kokonaisbiomassasta oli 6 % ja niistä yleisin laji oli Pseudokephyrion spp.. Kasviplanktonin biomassa oli 1 180 µg/l. TPI 15.5.2013 514 37 1,1 1,34 3.6.2013 760 61 1,3-0,75 20.6.2013 408 61 2,3 0,40 13.8.2013 529 64 1,4 0,13 3.10.2013 465 62 1,1 0,81 karvo 535 57 1,5 0,39 yhteensä 2677 7,3 9.5.2014 2166 54 0,1-1,60 2.6.2014 875 59 0,7 0,35 25.6.2014 418 56 11,5-0,15 22.7.2014 491 60 1,2-0,96 21.8.2014 349 66 2,3-0,81 13.10.2014 709 65 0,8 0,86 karvo 835 60 2,8-0,38 yhteensä 5008 16,5 29.4.2015 2682 46 0,0 1,90 7.7.2015 1131 54 0,1 1,02 18.6.2015 559 58 3,4 0,18 28.7.2015 742 76 2,2-0,55 10.8.2015 567 77 2,6 0,45 7.10.2015 1854 76 5,0 2,17 karvo 1256 65 2,2 0,86 yhteensä 7535 13,3 3.5.2016 1178 46 1,1-0,19 6.6.2016 340 61 3,9-0,35 27.6.2016 799 62 47 1,13 19.7.2016 603 81 29 1,17 8.8.2016 1158 77 62 2,74 1.11.2016 328 47 0,4 0,85 karvo 734 62 23,9 0,89 yhteensä 4405 144

23 viä olivat Uroglena spp ja Chrysophyceae lajit. Asterionella formosa -piilevää 11 % biomassasta. Nielulevistä 18 % kuului Rhodomonas sukuun. Kokonaisbiomassa oli pieni, 340 µg/l. Kesäkuun lopussa sinilevien osuus oli 49 % kasviplanktonin biomassasta. Piileviä oli vain noin 6 %. Kulta- ja panssarisiimaleviä oli reilu 10 % kokonaisbiomassasta. Sinilevälajeista 35 % oli Anabaena circinalis cf.-lajia, joka on maksatoksinen. Kultalevät olivat enimmäkseen Mallomonas suvun lajeja. Kokonaisbiomassa oli 800 µg/l. Heinäkuussa Kajaanselän kasviplankton oli 600 µg/l. Silevien osuus oli laskenut 32 %:iin biomassasta ja piilevien noussut 22 %:iin. Kulta- ja viherleviä oli kumpiakin reilu 10 %. Planktothrix agardhii sinilevän osuus oli 21 % sinilevien biomassasta. Aphanizomenon spp. ja Anabaena spp. lajeja oli muutamia prosentteja sinilevistä. Stephanodiscus neoastraea ja Asterionella formosa piilevää oli kumpaakin noin 4 % piilevien biomassasta. Eudorina elegans viherlevän biomassaosuus oli 3 % ja kultalevistä Dinobryon suku oli yleisin. Elokuussa sinileviä oli 66 % Kajaanselän 1 160 µg/l leväbiomassasta ja piilevien osuus oli vain 13 %. Aphanizomenon klebahnii cf.-sinilevän biomassaosuus oli 58 %. Muita sinilevälajeja tunnistettiin runsaasti, mutta niiden biomassat olivat pieniä. Tabellaria fenestratan osuus piilevistä oli 9 %. Marraskuussa kasviplankton oli 70 prosenttisesti piilevää, mistä Aulacoseira -sukujen osuus oli liki 60 %. Nieluleviä biomassasta oli 9 % ja niistä yleisimpänä noin 5 % biomassaosuudella esiintyivät sekä Rhodomonas lacustris v. nannoplanctica että Gymnodinium helveticum lajit. Kokonaisbiomassa oli 330 µg/l. µg/l 1400 Biomassa 1200 1000 800 600 400 Viherlevät Tarttumalevät Sinilevät Piilevät Panssarisiimalevät Nielulevät Muut Monadit ja flagellaatit Kultalevät Keltaviherlevät 200 0 3.5.16 6.6.16 27.6.16 19.7.16 11.8.16 1.11.16 Kuva 8. Kasviplanktonin biomassa (µg/l = mg/m 3 ) v. 2015 Kajaanselällä

24 10. YHTEENVETO Vesijärvi kuuluu Kymijoen vesistöalueeseen (14.) ja pintavesimuodostumana se edustaa suuria vähähumuksisia järviä. Vesijärven velvoitetarkkailusta vastaavat Lahti Aqua Oy ja Lahti Energia Oy. Lahti Aqua Oy:llä on velvoite tarkkailla laimennusveden ottamisen vaikutusta ja Lahti Energia Oy:llä Kymijärven voimalaitoksen jäähdytysvesien vaikutusta Vesijärvessä. Vesijärven vedenlaatua tarkkaillaan kolmella selkäalueella yhteensä 10 tarkkailupisteellä. Tarkkailu keskittyy Enonselälle. Vedenlaadun kemiallisten analyysien lisäksi tarkkailuun kuuluu kasviplanktonseuranta kolmella havaintopisteellä. Vesijärven vedenlaatuun vaikuttavat myös Vesijärven muu valuma-alueelta tuleva kuormitus sekä hoitotoimet. Hoitotoimista merkittävimmät ovat hapetus, hoitokalastus ja hajakuormituksen vähentämiseen tähtäävät toimet. Hapetukseen liittyy veden laadun seurantaa myös automaattisten mittalaitteiden avulla sekä pohjaeläin- ja kalastotutkimuksia. Pitkän aikavälin keskilämpötilaan verrattuna vuosi 2016 oli lämmin ja kuiva. Erityisesti maalis- ja lokakuu olivat vähäsateisia. Jääpeitteen kesto on 2000-luvulla ollut selvästi aiempaa lyhyempi. Vesijärvestä ei vuosina 2015 ja 2016 ole otettu lainkaan huuhteluvettä Kariniemen purkutunneliin. Vuonna 2016 laimennusvettä johdettiin Porvoonjokeen 5,54 milj. m 3, mikä oli 0,8 % Vesijärven tilavuudesta ja vastasi 5,1 senttimetrin vesikerrosta järvessä. Kymijärven voimalaitos otti Vesijärvestä jäähdytysvettä vuonna 2016 yhteensä 63 milj m 3, mikä on hieman enemmän kuin vuosien 2013 2015 keskiarvo, 77 milj. m 3. Vesistöön johdetun lämpöenergian määrä vuosina 2013 2015 oli keskimäärin 923 TJ, mikä oli selvästi enemmän kuin vuoden 2016 lämpökuorma 519 TJ. Jos koko vuosittainen lämpöenergia (923 TJ) olisi johdettu kerralla Enonselälle, sen lämpötila olisi noussut 0,7 C. Vastaavasti vuoden 2016 lämpkuorma olisi nostanut koko Vesijärven lämpötilaa 0,2 asteella. Tehostettua lämpötila- tai klorofylliseurantaa ei vuosina 2013 2016 ole toteutettu, koska lämpötilaylityksiä ei ollut. Enonselälle kohdistuu tarkastelualueista voimakkaimpana Lahden kaupungin vaikutus, mikä ilmenee mm kohonneina kloridipitoisuuksina ylivirtaamakausina ja ranta-alueiden samentumisena kesäsateiden jälkeen. Enonselän vesi on yleisesti vähähumuksista ja melko kirkasta. Ajoittain Enonselällä on voimakasta leväsamentumaa. Kasviplanktonin vaikutus näkyy veden emäksisinä ph-arvoina. Happikadosta kärsivissä syvänteissä sähkönjohtavuus nousee ja ph laskee. Enonselkää on hapetettu joulukuusta 2007 alkaen ja syvänteiden happitilanne vaihtelee hapetuksen onnistumisen mukaan. Vuonna 2016 pintaveden fosforipitoisuudet vaihtelivat Enonselän näytepisteillä välillä 22 31 µg/l kasvukauden keskiarvoina. Liukoisen fosfaattifosforin pitoisuus nousi korkeaksi, 40 50 µg/l, kerrostuneisuuskausina. Fosforin talviaikainen tilavuuspainotettu pitoisuus laskee selvemmin kuin kesäaikainen. Kesällä tilavuuspainotettu fosforipitoisuus on tasolla 20 µg/l ja talvella tasolla 40 µg/l. Typen pitoisuusvaihtelu Enonselällä oli vähäistä vuonna 2016. Typen tilavuuspainotetussa pitoisuustrendissä on ollut ajoittain voimakkaita piikkejä, mutta trendi on laskeva. Erityisesti kesäaikainen tilavuuspainotettu pitoisuus on laskenut, ja on 2000-luvulla ollut tasolla 400 500 µg/l. Kokonaisravinnesuhteen perusteella Enonselän vesi oli pääosin tulkittavissa selvästi fosforirajoitteiseksi. Lankiluodon kasviplanktonin biomassa on keskimäärin keskirehevää vesistöä kuvaavalla tasolla. 2010- luvulla biomassa on ollut keskimäärin alle 2000 µg/l, kun vielä vuosituhannen alussa biomassa oli 2000-4000 µg/l. Vuonna 2014 haitallisten sinilevien osuus oli tarkkailuhistorian pienin. Vuonna 2016 tilanne kääntyi huonompaan suuntaan, kun sinilevien, erityisesti maksatoksisen Planktothrix agardhii levän esiintyminen oli poikkeuksellisen runsasta. Enonselälle on tyypillistä Planktothrix agardhii sinilevän yleistyminen syksyä kohti. Pl. agardhii on maksatoksinen ja se kykenee lisääntymään vähässä valossa. Massaesiintymät aiheuttavat hajuhaittoja. Pl. agardhiilla ei ole erityisiä typensitomissoluja (heterosyyttejä), joiden avulla se pystyisi sitomaan veteen liuennutta molekulääristä typpeä. Siten veden typpipitoisuus ei välttämättä ole levien kasvua rajoittava tekijä. Typen sidontaan kykeneviä Anabaena lajeja on tyypillisesti ollut runsaimmin elokuussa.

25 Lankiluodon automaattinen mittausasema tavoittaa kohtuullisen hyvin levätuotannon vaihtelun erot. Automaattiaseman etuna on mittausjakson pituus, joka voidaan aloittaa varhain keväällä ja lopettaa vasta syysmyöhällä Vuosina 2013 2016 Enonselän avovesikauden keskimääräinen päällysveden fosforipitoisuus ja klorofylli-a:n pitoisuus olivat lievästi rehevän (eutrofisen) vesistön tasolla. Kasviplanktonin biomassa jäi kuitenkin keskirehevää vesistöä kuvaavalle tasolle. Kokonaisravinnesuhteen perusteella Enonselkä on yleensä lievästi forforirajoitteinen. Pirttiniemi Komonselällä on keskirehevä ja lievästi humuksinen vesialue. Veden laatuvaihtelut alueella olivat vuonna 2016 vähäisiä. Komonselän Pirttiniemessä vesipatsas kerrostui lämpötilan suhteen ja kerrostuneisuuden aikana havaittiin ajoittain happitilanteen heikkenemistä. Lankiluodosta Pirttiniemeen siirryttäessä typpipitoisuus aleni 14 % ja fosforipitoisuus 26 % vuonna 2016. Komonselän kasviplanktonin biomassa oli keskimäärin 1 100 1 400 µg/l vuosina 2013 2016. Vuosituhannen alussa vuotuinen biomassa oli vielä tasolla, 2000 µg/l, joten rehevöitymiskehitys on taittunut. Vallitsevia ryhmiä Komonselällä ovat yleensä olleet alkukesästä piilevät ja panssarisiimalevät ja loppukesästä viherlevät. Syksyisin Komonselällä todetaan Planktothrix agardhii sinilevän yleistymistä. Vuonna 2016 Planktothrix agardhii sinilevää esiintyi runsaasti touko-heinäkuussa, minkä jälkeen leväyhteisö muuttui piilevävaltaiseksi. Kajaanselällä havaitaan hapen kulumista syvännealueella kerrostuneisuuskausien lopulla. Vesi kerrostuu ja harppauskerros muodostuu tyypillisesti 10 15 metrin tuntumaan. Sisäinen kuormitus oli maaliskuussa voimakkaampaa kuin keskikesällä. Talvikerrostuneisuuden aikaan pohjan ravinnepitoisuudet ja erityisesti mangaanin pitoisuus olivat koholla, ja alusvedestä todettiin myös haitallista nitriittiä pieninä pitoisuuksina. Kajaanselän tuotantotaso vaihtelee karun ja keskirehevän rajalla. Ravinteiden pitoisuudet ovat alhaisempia kuin Komonselällä ja selvästi alhaisempia kuin Enonselällä. Kajaanselkä on kokonaisravinnesuhteen perusteella selvästi fosforirajoitteinen vesistöalue. Enonselältä Kajaanselälle siirryttäessä fosforipitoisuus aleni 51 % ja typpipitoisuus 24 % vuonna 2016. Tilavuuspainotetun fosforin pitoisuus oli 2000-luvun alussa pitkään tasolla 15 µg/l, mutta viime vuosina erityisesti loppukesän pitoisuudet ovat nousseet. Tilavuuspainotetun typen talviaikainen pitoisuus on hieman kesää suurempi, ja viime vuosina kummassakin on todettavissa lievä nouseva trendi. Kajaanselän kasviplanktonin keskimääräinen biomassa ja lajisto vaihtelevat huomattavasti. Kasviplanktonindikaattorit kuvaavat vuoroon karua, ja vuoroon keskirehevää vesistöä. Vuosina 2013-20 16 keskimääräinen leväbiomassa vaihteli välillä 500 1250 µg/l. Trofiaindeksit osoittivat vuodet 2015 ja 2016 rehevimmiksikuin vuodet 2013 ja 2014. Haitallisia sinileviä on todettu enimmillään 7-8 % kasviplanktonin biomassasta, mutta vuosi 2016 oli huomattavan poikkeava. Juhannuksesta elokuulle sinilevää oli kasviplanktonissa 30-70 % kokonaisbiomassasta. Normaalisti Kajaanselällä esiintyy keväisin pii- ja kultaleviä, kesällä kulta ja nieluleviä ja syksyä kohti lajisto muuttuu piilevävaltaiseksi. Lahti Energia Oy:n voimalaitosten lauhdevesien lämpökuorman johtamisella ei tarkkailutulosten perusteella ole ollut vaikutuksia Vesijärven vedenlaatuun. Vaikutusten arvioimiseksi tarvitaan tietoa lämpötilasta sekä ilmasto-olosuhteista, mutta rajoitetummin vedenlaadusta. Lahti Aqua Oy:n nykytason mukaisella lisäveden johtamisella Porvoonjokeen ei arvioida olevan merkittävää vaikutusta Vesijärven vedenlaatuun. Vaikutusten täsmällinen arviointi on kuitenkin erittäin haastavaa vesinäytteisiin perustuvan aineiston nojalla. Vedenlaatutieto kuitenkin auttaa lämpökuorman ja lisäveden johtamisen vesistövaikutusten arvioinnissa. Vedenlaatutieto on merkittävämpi Vesijärven hoitotyön ohjaamisessa ja se palvelee myös muuta alueella tehtävää tutkimusta ja yleistä tiedontarvetta. Fosforin, typen ja klorofyllin pitkäaikaistrendeissä on todettavissa selvää pitoisuuksien alenemista 1970 luvulta lähtien. Kasviplanktonin biomassan tason aleneminen on myös havaittavissa. Biomassan laskentatapa muuttui 2007, joten kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä pelkän biomassan perusteella ei pidä tehdä. Vaikka leväkukinnat ovat olleet harvenemaan päin, ovat vuoden 2016 kaltaiset runsaat sinileväesiintymät edelleen mahdollisia.

26 11. TARKKAILUN MUUTOSEHDOTUS Nykyinen tarkkailuohjelma on vuodelta 2009 ja tarkkailun tavoitteena on selvittää Lahti Aqua Oy:n laimennusveden ottamisen vaikutusta ja Lahti Energia Oy:n Kymijärven voimalaitoksen jäähdytysvesien vaikutusta Vesijärvessä. Tarkkailuvelvollisten viimeisimmissä ympäristöluvissa ei ole lisävelvoitteita vesistötarkkailua koskien. Vesijärven tarkkailuohjelma on nykyisellään erittäin laaja. Laajuus on ollut perusteltua 70 90 luvuilla, kun Vesijärvi ja varsinkin Enonselkä, olivat heikoimmassa ekologisessa tilassa ja kunnostustoimet olivat voimakkaita. Vesijärven tila on parantunut selvästi ja velvoitetarkkailun sisältöä on aiheellista tarkistaa tarvetta ja nykypäivän mahdollisuuksia vastaavaksi. Velvoitetarkkailuohjelmaa esitetään muutettavaksi erikseen sovittavalla tavalla. 12. KIRJALLISUUS Iso-Tuisku, J. 2017. Alusveden hapetuksen vaikutukset Vesijärven pohjaeläimistöön. Vuoden 2016 tulokset. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Kirjenro 413/16. Malinen, T. ja Vinni, M. 2016a. Vesijärven Enonselän ulapan kalatiheys ja -biomassa sekä runsaimpien lajien ravinto kesällä 2015. Tutkimusraportti 30.3.2016. Helsingin yliopisto, ympäristötieteiden laitos, Akvaattiset tieteet. 18 s. Malinen, T. ja Vinni, M. 2016b. Vesijärven Enonselän ulapan kalayhteisö kesällä 2016. Tutkimusraportti 31.10.2016. Helsingin yliopisto, ympäristötieteiden laitos, Akvaattiset tieteet. 16 s. Malinen, T., Vinni, M., Ruuhijärvi, J. ja Ala-Opas, P. 2015. Vesijärven Enonselän ravintoverkkotutkimuksen kalatutkimukset vuosina 2009 2014. Tutkimusraportti. Helsingin yliopisto, ympäristötieteiden laitos, Akvaattiset tieteet. 35 s. Lahden Tutkimuslaboratorio 2004: Muutosehdotus Vesijärven tarkkailuohjelmaan 14.6.2004. Lahti Energia Oy. Moniste 2 s. + liitteet. Ramboll Analytics Oy 2009: Lahti Aqua Oy, Lahti Energia Oy - Vesijärven velvoitetarkkailuohjelma. - Moniste 5 s.+liite. Valkama, J. 2015. Alusveden hapetuksen vaikutukset Vesijärven pohjaeläimistöön - vuoden 2014 tulokset. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Kirjenro 447/15. Vesi-Eko Oy 2013. Vesijärven Mixox-hapetus vuonna 2013. Vuosiraportti. Lahden kaupunki, Lahden seudun ympäristöpalvelut. Kauppinen, E ja Saarijärvi, E. Kuopio 19.11.2013, 16 s. Vesi-Eko Oy 2014. Vesijärven Mixox-hapetus vuonna 2014. Vuosiraportti. Lahden kaupunki, Lahden seudun ympäristöpalvelut. Kauppinen, E. Kuopio 7.10.2014, 22 s. Vesi-Eko Oy 2015. Vesijärven Mixox-hapetus vuonna 2015. Vuosiraportti. Lahden kaupunki, Lahden seudun ympäristöpalvelut. Kauppinen, E. Kuopio 9.10.2015, 21 s. Vesi-Eko Oy 2016. Vesijärven Mixox-hapetus vuonna 2016. Vuosiraportti. Lahden kaupunki, Lahden ympäristöpalvelut. Kauppinen, E. Kuopio 14.11.2016 16 s+liite.

LIITE 1 VESIJÄRVEN VELVOITETARKKAILUN TULOKSET 2016 1 (1)

Enonselkä/maalis Enonselkä/elo Kajaanselkä/maalis Kajaanselkä/elo 1 (1) LIITE 2. TILAVUUSPAINOTETUN FOSFORIN PITOISUUS ENON- JA KAJAANSELÄLLÄ 80 70 60 50 40 30 20 10 0 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 Kok.P (µg/l) 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 Tilavuuspainotettu fosfori

Enonselkä/maalis Enonselkä/elo Kajaanselkä/maalis Kajaanselkä/elo 1 (1) LIITE 3. TILAVUUSPAINOTETUN TYPEN PITOISUUS ENON- JA KAJAANSELÄLLÄ 1000 900 800 700 600 500 400 300 200 100 0 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 Kok. N µg/l 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 Tilavuuspainotettu typpi

Karu Rehevä Kajaanselkä Pirttiniemi Lankiluoto 1 (1) LIITE 4. KOKONAISRAVINNESUHDE N/P ENON-, KOMON- JA KAJAANSELÄLLÄ V. 2013-2016 40 35 30 25 20 15 10 5 0 15.5.13 24.5.13 3.6.13 13.6.13 24.6.13 8.7.13 27.7.13 13.8.13 30.8.13 3.10.13 9.5.14 20.5.14 2.6.14 12.6.14 25.6.14 7.7.14 22.7.14 5.8.14 22.8.14 13.10.14 30.4.15 15.5.15 2.6.15 18.6.15 22.6.15 8.7.15 29.7.15 11.8.15 27.8.15 7.10.15 µg/l 3.5.16 17.5.16 6.6.16 22.6.16 27.6.16 8.7.16 19.7.16 11.8.16 2.9.16 1.11.16 Fosforirajoitteinen N/P kokonaisravinnesuhde v. 2013-2016 Typpirajoitteinen

Lankiluoto 10 Pirttiniemi Kajaanselkä 34 karu rehevä 1 (1) LIITE 5. KLOROFYLLI-A PITOISUUDET ENON-, KOMON- JA KAJAANSELÄN HAVAINTOPAIKOILLA V. 2016 14 12 10 8 6 4 2 0 03.05. 10.05. 17.05. 24.05. 31.05. 07.06. 14.06. 21.06. 28.06. 05.07. 12.07. 19.07. 26.07. 02.08. 09.08. 16.08. 23.08. 30.08. 06.09. 13.09. µg/l 20.09. 27.09. 04.10. 11.10. 18.10. 25.10. 01.11. Klorofylli-a Vesijärven runkopisteillä v. 2016 rehevä karu

LIITE 6. KLOROFYLLI-A PITOISUUKSIEN VUOSIKESKIARVOT ENON-, KOMON- JA KAJAANSELÄN HAVAINTOPAIKOILLA JA ENONSELÄN MAKSIMIARVOT V. 1979 2016 Enonselkä/maksimi Enonselkä/k.arvo Kajaanselkä/k.arvo Komonselkä/k.arvo 1 (1) 80 70 60 50 40 30 20 10 0 1979 1980 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 µg/l 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 A-klorofylli

LIITE 7.1 KASVIPLANKTON JA BIOMASSAOSUUDET 2016, LANKILUOTO 1 (3)

LIITE 7.2 KASVIPLANKTON JA BIOMASSAOSUUDET 2016, PIRTTINIEMI 2 (3)

LIITE 7.3 KASVIPLANKTON JA BIOMASSAOSUUDET 2016, KAJAANSELKÄ 3 (3)

1 (1) LIITE 8. KASVIPLANKTONIN BIOMASSA VV. 2013 2016 NÄYTEKERROITTAIN 4000 3500 3000 2500 2000 1500 1000 500 0 15.5.13 3.6.13 20.6.13 13.8.13 3.10.13 9.5.14 2.6.14 25.6.14 22.7.14 21.8.14 13.10.14 29.4.15 1.6.15 18.6.15 28.7.15 10.8.15 7.10.15 3.5.16 6.6.16 mg/m3 27.6.16 19.7.16 11.8.16 1.11.16 Kasviplanktonin biomassa v. 2013-2016 Rehevä Karu Lankiluoto Pirttiniemi Kajaanselkä

1 (1) LIITE 9. KASVIPLANKTONIN BIOMASSA VV. 1995 2016, VUOSIKESKIARVOT Kasviplanktonin keskimääräiinen biomassa 1995 alkaen 4000 3500 Muutos määrityksessä 3000 2500 mg/m3 2000 1500 1000 500 0 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 Lankiluoto Pirttiniemi Kajaanselkä Rehevä Karu

LIITE 10. VESIJÄRVEN HAPETTIMIEN JA AUTOMAATTIASEMIEN SIJAINTI 1 (1)