Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Varsinais-Suomi c, '?/??///. 6/, öt/ 4. 12. 2017 Diaarinumero VARELY/2035/2015 Liitteet 3 kpl Uudenkaupungin kaupunki uusikaudunkifesuusikaudunki. fi Viite: rakennussuojelu, Lyökin tunnusmajakka Pooki, Uusikaupunki, Pookinmaan saari, yhteinen maa-alue 895-477-878-1 LAUSUNTOPYYNTÖ Varsinais-Suomen ELY-keskus on 15. 4. 2015 ottanut omasta aloitteestaan Lyökin pookin suojeluasian vireille rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain mukaisena asiana, koskien Lyökin tunnusmajakkarakennusta. ELY-keskus pyytää Uudenkaupungin kaupungin lausuntoa rakennussuojeluasiasta 17. 1. 2018 mennessä. Ylitarkastaja Ulla Riipinen LIITTEET Vireilletuloilmoitus Ote Maakuntamuseon Informaatioportaalista Museoviraston lausunto 23. 11. 2017 VARSINAIS-SUOMEN ELINKEINO-, LIIKENNE- JA YMPÄRISTÖKESKUS YMPÄRISTÖ JA LUONNONVARAT Vaihde 0295022500 Itsenäisyydenaukio 2, PL 523. 20101 Turku vmw. ely-keskus. fi/varsinais-suomi kirjaamo. varsinais-suomi@ely-keskus. fi
VARSINAIS-SUOMEN ELINKEINO-, LIIKENNE- JA YMPÄRISTÖKESKUS Ympäristöjä luonnonvarat, alueiden käytön yksikkö PL 523 20101 TURKU Puh. vaihde 0295 022500 VIREILLETULOILMOITUS Päivämäärä 15. 4. 2015 Diaarinumero VARELY/2035/2015 ASIA Rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain (498/2010) mukaisen suojeluasian vireillepano Koska Uudenkaupungin kaupungin yhteisellä maa-alueella 895-477-878-1 Pookinmaan saaressa sijaitseva Lyökin tunnusmajakka, pooki saattaa olla rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain tarkoittama suojelukohde, Varsinais-Suomen ELY-keskus ottaa omasta aloitteestaan Lyökin pookin suojeluasian vireille rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain mukaisena asiana, koskien Lyökin tunnusmajakkarakennusta. Lyokin pookin omistaa Ulkosaariyhdistys ry, c/o Sakari Lindström, Reijonkarintie 170, 23360 Kustavi. Yhteisen maa-alueen, johon Pookinmaan saari kuuluu, omistaa j ärjestäytymaton osakaskunta, jonka osakkaat ovat: Tila 895-477-1-133, Suojeluhaamu Metsähallitus, PL 94, 01301 Vantaa Tila 895-477-3-42, VAPAAVUORI Osmo Kaasinen ja Kaarina Sotka Kiilinperäntie 31, 23930 Pyhämaa Tila 895-477-3-47, SOTKA Ilkka, Markus ja Rasmus Sotka, Kiilinperäntie 14, 23930 Pyhämaa Tila 895-477-3-53, LOHENKARI Arja Lainio, Rantatie 794, 27340 Reila Anja Mikola, Kettulantie 59, 27340 Reila Taina Pere, Kaukolantie 40, 23800 Laitila Aila Sotka, Luhdantie 56, 23960 Santtio Timo Sotka, Kauristie 2 A 2, 23500 Uusikaupunki Tila 895-477-3-55, K.IRKONKALLIO Hannu Sotka, Itälehdontie 31, 21250 Masku Mikko Sotka, Piirontanhua 36, 23660 Kalanti As Tapio Sotka. Karjalantie 14. 23500 Uusikaupunki
Tila 895-477-3-57, ÄUÄNRANTA Marita Sotka, Siitamantie 745, 36120 Suinula Susanna Sotka, Kännöntie 3, 27500 Kauttua Tila 895-477-3-62, EGYPTINKORPI Eila Saarela, Kurulmantie 59, 23930 Pyhämaa Tila 895-477-3-64, Virranyhteiset Helvi Virtanen, Kirkkotie 2 A 7, 23800 Laitila Lyökin pookilla saattaa olla rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain tarkoittamaa kulttuurihistoriallista merkitystä. Pookinmaan saari on osa valtakunnallisesti merkittävän rakennetun kulttuuriympäristöä (RKY 2009) Lyökin tunnusmajakkaja luotsiasema. Alueen kohdekuvauksessa mainitaan mm: "Lyökin 1757 valmistunut pooki on Suomen vanhin tunnusmajakka ja mahdollisesti vanhin yhä olemassa oleva merimerkki. Lyökin pooki edustaa valikoimassa ajanjaksoa ennen kuin valtio otti merenkulun turvallisuudesta huolehtimisen hoitoonsa... Matalan kallion keskivaiheilla on kivestä rakennettu 16, 5 metriä korkea tylpän kartion muotoinen tunnusmajakka vuodelta 17 5 7. Se on Orrengrundin ohella ainoa eteläisen Suomen lumusmajakka, jota ei hävitetty Suomen sodassa 1808-1809. Se on myös yksi harvoista merimerkeislä, joka on säästynyt merimerkkien järjestelmällisellä tuhoamiselta myöhemmissäkin sodissa. Rakennuksen seinät on muurattu luonnonkivesiä ja saarelta louhituista graniitista. Tornin kupera yläosa on rakennettu tiilistä. Pookin ulkopinnalla on neljästä suorakaiteesta muodostuva punavalkoinen vinoruudukko. Lyökin pooki on lisäksi Haagin yleissopimuksen mukaisessa kansallisesti merkittävän kulttuuriomaisuuden luettelossa, jota ei ole vielä vahvistettu. Vakka-Suomen maakuntakaavassa (vahvistettu 20. 3. 2013) Lyökin pooki on osoitettu valtakunnallisesti merkittävänä rakennetun ympäristön aluekokonaisuutena sra 4410, johon sisältyy valtakunnallisesti merkittävä rakennetun ympäristön kokonaisuus sr 4580. Kohdekuvaus on: "Tunnusmajakka Pookinmaan saarella v. J 754-57. Torni on 16, 5 m, rakennettu kivestä ja graniitista. Katto muurattu kivestä ja lyijygraniitista. Väri punavalkoinen. Tornissa poltettu merkkitulia. Saarella ei muita rak. Rakennusm. Robert Fithie. RKY 2009. " Lisäksi saari kuuluu Natura 2000 -alueeseen sekä suojelualueisiin (S) ja sl 638 (Uudenkaupungin saaristo). Alueella on voimassa oikeusvaikutteinen yleiskaava, joka on vahvistettu 15. 3. 1994. Yleiskaavassa Pookinmaan saari on osoitettu luonnonsuojelualueeksi (SL). Alueella ei ole asemakaavaa. Yhteinen maa-alue 895-477-878-1 on perustettu luonnonsuojelualueeksi Lounais-Suomen ympäristökeskuksen päätöksellä 18. 12. 2009 (diaari LOS- 2009-L-l110-251).
Sovelletut oikeusohjeet Laki rakennusperinnön suojelemisesta (498/2010) Alueiden käytön yksikön päällikkö Anna-Leena Seppälä Ylitarkastaja Kirsti Virkki JAKELU Vireilletuloilmoitus saantitodistuksin Ulkosaariyhdistys ry, c/o Sakari Lindström, Reijonkarintie 170, 23360 Kustavi Tiedoksi Museovirasto Uudenkaupungin kaupungin ympäristö- ja lupalautakunta Uudenkaupungin kaupungin tekninen lautakunta Maanmittauslaitos Varsinais-Suomen maakuntamuseo Ympäristöministeriö Metsähallitus Osmo Kaasinen ja Kaarina Sotka, Kiilinperäntie 31, 23930 Pyhämaa Ilkka, Markus ja Rasmus Sotka, Kiilinperäntie 14, 23930 Pyhämaa Arja Lainio, Rantatie 794, 27340 Reila Anja Mikola, Kettulantie 59, 27340 Reila Taina Pere, Kaukolantie 40, 23800 Laitila Aila Sotka, Luhdantie 56, 23960 Santtio Timo Sotka, Kauristie 2 A 2, 23500 Uusikaupunki Hannu Sotka, Itälehdontie 31, 21250 Masku Mikko Sotka, Piirontanhua 36, 23660 Kalanti As Tapio Sotka, K.arjalantie 14, 23500 Uusikaupunki Marita Sotka, Siitamantie 745, 36120 Suinula Susanna Sotka, Kännöntie 3, 27500 Kauttua Eila Saarela, Kurulmantie 59, 23930 Pyhämaa Helvi Virtanen, Kirkkotie 2 A 7, 23800 Laitila
Maa-alue-lyokin-pooki-895-477-0878-0001 Uusikaupunki (895) Edväinen (477) T^.^ ^Mn 1/3 Maa-alue / Lyökin pooki 895-477-0878-0001 IVdSI 001 Majakka Osoite: Pookinmaan saari Historia ja ympäristö Aluetyyppi: Saari Historiallinen Muu/ei tietoa tila tyyppi; Asutushistoria: Vuonna 2000 Ulkosaariyhdistys ryösti Lyökin pookin Suomen valtiolta. Nykyään saaren omistavat Vieno Johannes Sotkan perilliset. Lähiympäristö; Lyökki (ruots. Lökö) eli Pookinmaa on kallioinen saari Uudenkaupungin Pyhämaan lounaispuolella Selkämerellä. Lyökki on yksi Uudenkaupungin edustan uloimmista saarista: se sijaitsee noin viiden kilometrin päässä rannikolta. Pihapiiri: Saarella on vuonna 1757 valmistunut Suomen vanhin tunnusmajakka, Lyökin pooki. Saarella ei ole muita rakennuksia. Ympäristö on kallioinen ja puuton. Kulttuurihistorialliset arvot: Arvotus: Perustelu: Yhteenveto: Tarkistettu: Rakennushistoriallisesti arvokas Historiallisesti arvokas Ympäristöllisesti arvokas Valtakunnallinen Tunnusmajakka Pookinmaan saarella v. 1754-57. Tomi on 16, 5 m, rakennettu kivestä ja graniitista. Katto muurattu kivestä ja lyijygraniitista. Väri punavalkoinen. Tomissa poltettu merkkitulia. Saarella ei muita rak. Rakennusm. Robert Fithie. RKY 2009. Tunnusmajakka Pookinmaan saarella v. 1754-57. Torni on 16, 5 m, rakennettu kivestä ja graniitista. Katto muurattu kivestä ja lyijyg ra n litistä. Väri punavalkoinen. Tornissa poltettu merkkitulia. Saarella ei muita rak. Rakennusm. Robert Fithie. RKY 2009. Ei
Maa-alue-lyokin-pooki-895-477-0878-0001 Muut tiedot Lähteet: Ulkosaariyhdistys ry:n verkkosivut: http://www. ulkosaari. com/(sivuilla käyty 13. 11. 2009) Wikipedia; Lyökki Uudenkaupungin kulttuurihistoriallisen museon inventointi 1989 Inventointitiedot Anniina Lehtokari, Uudenkaupungin täydennysinventointi Anniina Lehtokari, Uudenkaupungin täydennysinventointi 2/3
Maa-alue-lyokin-pooki-895-477-0878-0001 Rakennus l Uusikaupunki (895) Majakka Edväinen (477) Inventointinumero: Rakennusvuosi: Muutosvuodet: Alkuperäinen käyttö: Perustus: Ru n ko: Vuoraus: Ulkoväri: Katto: Kate: Kunto: Purettu: Rakennushistoria: Erityispiirteet: 895-477-0878-0001-001 1754-57 1858 Muu käyttö Luonnonkivi - laasti Kivi Sileä rappaus Puna-valkoinen Muu Muu Hyvä Ei Sosiaalihistoriallisesti arvokas 3/3 Maa-alue / Lyökin pooki 895-477-0878-0001 Vuonna 2009 katto on saatu korjattua ja Ulkosaariyhcfistys ry:n toimesta. Tunnusmajakka valmistui kesällä 1757. li väriltään valkoinen kuten tavallinen kummeli; punavalkoruutuiseksi se maalattiin vuonna 1858. Torni on rakennettu kivistä ja saarelta louhitusta graniitista; sen katto on muurattu tiilistä ja päällystetty lyijylevyin. Katon malli on puolipyöreä. Pyöreän tornin tyven halkaisija on 6, 8 metriä ja huipun 3, 5 metriä. Tornissa on myös poltettu merkkitulia. Tornin sisällä on tikkaat sekä neljä välitasannetta.
i MUSEOVIRASTO Lausunto 23. 11. 2017 MV/25/05. 01.01/2015 1 (4) Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Pl 236 20101 TURKU Viite Asia VARELY/2035/2015 UUSIKAUPUNKI, Tunnusmajakka Lyökin pooki, rakennussuojeluasia Museovirasto on erityisistunnossaan 23. 11. 2017 päättänyt esittää Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle tunnusmajakka Lyökin pookin suojelemista rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain (498/2010) nojalla. SUOJELUESITYKSEN KOHDE JA VIREILLETULO Lyökin pooki sijaitsee Pookinmaan saaressa koillisella Selkämerellä Uudenkaupungin Pyhämaan edustalla noin viiden kilometrin päässä rannikolta yhteisellä maa-alueella 895-477-878-1. Pookinmaan saaren yhteisen maa-alueen omistaa järjestäytymätön osakaskunta, jonka osakkaina ovat Metsähallitus ja seitsemän yksityistä tilaa. Pookirakennuksen omistaa Ulkosaariyhdistys ry. Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne-ja ympäristökeskus on 15. 4. 2015 ottanut omasta aloitteestaan vireille tunnusmajakka Lyökin pookin suojelemisen rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain mukaisena asiana. KOHTEEN KAAVA- JA SUOJELUTILANNE Lyökin pooki kuuluu valtioneuvoston vahvistamiin valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin (RKY 2009) kohteena Lyökin tunnusmajakka ja luotsiasema. Kohdekuvauksessa todetaan, että Lyökin pooki on mahdollisesti Suomen vanhin olemassa oleva merimerkki. Se edustaa merellisten rakennusperintökohteiden valikoimassa ajanjaksoa ennen kuin valtio otti huolehtiakseen merenkulun turvallisuudesta. Maakuntakaavassa (vahvistettu 2013) Lyökin tunnusmajakan ja luotsiaseman RKY-alue on osoitettu merkittävinä rakennetun ympäristön aluekokonaisuuksina sra 4410 ja sra 4411. Alueella on voimassa oleva oikeusvaikutteinen yleiskaava (vahvistettu 15. 3. 1994), jossa Pookinmaan saari on osoitettu luonnonsuojelualueeksi (SL). Pookinmaa kuuluu myös Natura 2000-alueeseen Uudenkaupungin saaristo. Yhteinen maa-alue on perustettu luonnonsuojelualueeksi Lounais-Suomen ympäristökeskuksen päätöksellä 18. 12. 2009. Pookinmaan saari kuuluu vuonna 2011 perustettuun Selkämeren kansallispuistoon, johon sisältyy kolme majakkaa ja kolme pookia. Metsähallituksen julkaisemassa selvityksessä Selkämeren helmet- Selkämeren kansallispuiston kehittämisen käsikirja 2015-2025 todetaan, että majakat ja pookit ovat Selkämeren kansallispuiston merkittävimpiä yksittäisiä maisemallisia elementtejä. PL 913, 00101 Helsinki, kirjaamo@museovirasto. fi, puh. 0295 33 6000, fatei 0295 33 6999, www. nba. fi
2(4) Lyökin pooki on huomioitu Museoviraston vuonna 2009 julkaisemassa inventoinnissa Meriväylien rakennusperintö. Raportissa todetaan, että Lyökin pooki on Suomen tärkeimpiä merenkulun rakennusperintökohteita ja että sillä on myös huomattavaa symboliarvoa paikallisen merenkulkuperinteen tunnuksena. Inventoinnin mukaan rakennusta ympäröivä merenkulun kulttuurimaisema on hyvin säilynyt ja tunnusmajakan alkuperäinen tehtävä on selvä. Purjehdusmerkkien historiassa tapahtunutta kehitystä kuvaavalla pookilla ei ole Suomessa rakennushistoriallista vastinetta. Lyökin pooki kuuluu Haagin yleissopimuksen mukaiseen kansallisesti merkittävän kulttuuriomaisuuden vielä vahvistamattomaan luetteloon. KOHTEEN KUVAUS JA HISTORIA Röökillä tarkoitetaan valotonta tunnusmajakkaa, jolla useimmiten merkittiin väylän alkua tai luotsiaseman sijaintia rannikon tuntumassa. Pookeja alettiin rakentaa 1600-luvun puolivälissä turvaamaan kaupunkeihin suuntautuvaa lisääntyvää rahtipurjehdusta. Laivat purjehtivat vain päivänvalossa, joten kalkitut merimerkit olivat riittävän näkyviä. Parhaimmillaan Suomen merialueilla oli käytössä noin neljäkymmentä pookia. Tunnusmajakat olivatkin purjelaivakauden tärkein merimerkkiryhmä. Pookien merkitys navigoinnissa hiipui 1800-luvun loppupuolella valomajakoiden yleistyessä. Lyökin pooki on Suomen vanhin säilynyt merimerkki. Nimi on suomenkielinen väännös ruotsinkielisestä LöfaS-nimestä, saarilla kasvavan ruoholaukan mukaan. Ennen kivistä tunnusmajakkaa kalliosaarella oli puinen majakka. Saari tunnettiin nimellä Bäklandet, suomeksi Pookinmaa tai Pookinkari. Seudulla oli vilkasta merenkulkua 1500-luvulta lähtien: pohjoiseen kulki Turun-Pohjanmaan väylä ja lännen suuntaan aukeni merireitti Ruotsiin. Puumajakan tilalle rakennettiin korkeampi kivimajakka opastamaan merenkulkijoita avomerellä saaristoreitille. Pookista noin neljä merimailia eteläkaakkoon sijaitsee Lyökin salmi, jossa mainitaan olleen luotsaustoimintaa jo 1730-luvulla. Kivinen Lyökin pooki on rakennettu vuosina 1754-57. Urakoitsijana toimi turkulainen laivanrakennusmestari Robert Fithie, joka oli myös vuonna 1753 valmistuneen Utön majakan muurausmestarina. Lyökin pooki on muodoltaan samanlainen kuin maamme vanhin majakka Utö, joka räjäytettiin Suomen sodassa vuonna 1808. Lyökki on Orregrundin ohella eteläisen Suomen ainoa tunnusmajakka, jota ei hävitetty Suomen sodan yhteydessä. Myöskään myöhemmät sotatoimet eivät tuhonneet pookia. Pookin korkeus merenpinnasta on yli 20 metriä. Itse majakkatornin korkeus on 16, 5 metriä. Majakkatorni on rakennettu pääosin saarelta louhitusta graniitista ja luonnonkivistä. Kartionmuotoisen tomin uiko- ja sisäseinät on muurattu luonnonkivistä ja seinien väli täytetty vaihtelevan kokoisella kiviaineksella. Museoviraston vuonna 2001 teettämien mittauspiirustusten mukaan tornin sisäseinät ovat suoraa lieriötä 12 metrin korkeuteen saakka ja kapenevat vasta sen jälkeen. Puolipyöreä katto on holvattu tiilistä ja päällystetty lyijypeltilevyin. Katon kunnostuksessa 2000-luvulla päädyttiin ratkaisuun säilyttää vanha, ilmeisesti alkuperäinen lyijypeltikatto ja sen rautakiinnikkeet. Uudet lyijypeltilevyt modernein metallikiinnikkein on kiinnitetty tiiviisti vanhan katon päälle. Sisäkatto on tuettu rautaristikolla. Ylimmän tasanteen korkeudella seinämissä on viisi eri ilmansuuntaan osoittavaa matalaa valoaukkoa. Nykyisin aukot on suojattu metalliverkolla. Torni on halkaisijaltaan tyvessä 6, 8 metriä ja huipulla 3, 5 metriä. Muurin paksuus tyvessä on 2, 5 metriä. Oviaukko alhaalla on holvattu. Metallinen, tummaksi maalattu ristikko-ovi on varustettu modernilla lukolla.
3(4) Ulkopinta on rapattu kalkkisementtilaastilla. Korjauksissa käytettiin 1980-luvulla koostumukseltaan alkuperäistä sementtipitoisempaa laastia ja 2000-luvulla jälleen huokoisempaa, kalkkipitoista laastia. Tomi oli aluksi kummelien tapaan kokovalkoinen, mutta maalattiin punavalkoiseksi ilmeisesti vuonna 1858. Tuolloin Lyökin pooki sai ensimmäistä kertaa Suomen majakoille harvinaisen ruutuvärityksen. Majakan havaittavuutta parantava punavalkoinen ruudutus oli aluksi vain itäsivulla. Koko majakan ympäri ruudut maalattiin vasta itsenäisyyden aikana. Värityksen jaotus on myöhemmin muuttunut, mutta koostuu edelleen neljästä punaisesta ja neljästä valkoisesta ruudusta. Nykyinen punaisen sävy on pookia varten luotu työkin punainen. Seinien sisäpinta on rapattu. Tornin sisällä on puiset tikkaat ja neljä puista välitasannetta. Tasanteita tukevat ristikkäiset, päädyistään seinien sisään muuratut noin kolmen metrin pituiset parrut. Arkistotietojen ja rantakallioon hakattujen merkintöjen perusteella Lyökin pookia on korjattu ainakin vuosina 1868, 1883 ja 1899. Korjaukset koskivat muurauksia ja rappausta sekä lyijykattoa. Vuonna 1935 pooki kunnostettiin valtion hätäaputyönä. Ulkoseinät rapattiin ja maalattiin sekä vahvistettiin sisäpuolen tasoja, portaita ja tukiparruja. Varhaisina vuosisatoina pookin huipulla poltettiin tarvittaessa merkkivalkeaa tai -lyhtyä, jolloin valo näkyi valoaukoista merelle. Vuonna 1956 Merenkulkulaitos asennutti ylätasanteelle AGA-merkkisen asetyleenivilkun, joka suunnattiin pohjoiseen. Lyökin asema linjaloistona päättyi 1970-luvulla, kun valaistus väyläosuudella lakkautettiin. 1960-luvulla Lyökin pooki palveli peruskartoituksen kiintopisteenä, ja majakan ympärille rakennettiin tilapäinen kolmiomittaustorni. Puinen rakennelma oli paikoillaan 1980-luvulle saakka. Pookia kunnostettiin Merenkulkuhallituksen toimesta vuonna 1986. Lyijykatto suojattiin uusilla levyillä, mutta myrsky turmeli ne pian. Myös rappauspinta käsiteltiin uudestaan. Merenkulkulaitos luovutti 1990-luvun lopulla huonokuntoisen pookin kiinteistöyhtiö Kapiteelille. Ulkosaariyhdistys ry osti Lyökin pookin vuonna 2000 ja ryhtyi keräämään varoja rakennuksen kunnostamiseen. Korjaustyöhön vuosina 2008-2013 sisältyi uuden lyijykaton asennus ja ulkorappauksen korjaus. Museovirasto on myöntänyt hankkeelle rakennusten entistämisavustusta. Lyökin pooki on edelleen käytössä virallisena linjamerkkinä väylällä 2305 Kajakulma - Rauman majakka. Ympäristö Lyökki on noin 400 metriä pitkä ja 200 metriä leveä matalaa katajapensaikkoa kasvava kalliosaari. Saarella ei ole muita rakennuksia tai laituria. Majakkasaarelle tyypillisesti saari on puuton ja melko matala. Selkämeren saaret ovat kohonneet merestä vasta viimeisen vuosituhannen kuluessa, joten saaristo on yleisprofiililtaan matalaa. Lyökin lähimmät saaret Iso Santakari, Vähä Santakari ja Arvaskivi kuuluvat myös Selkämeren kansallispuistoon. SUOJELUN EDELLYTYKSET Lyökin pooki on valtakunnallisesti merkittävää merenkulun kulttuuriperintöä. Pookilla on huomattava historiallinen arvo Suomen vanhimpana säilyneenä majakkarakennuksena. Alkuperäisessä hahmossaan säilynyt tunnusmajakka ilmentää merenkulun tärkeyttä ja merenkulkureittien turvaamisen merkitystä Suomen talous-ja liikennehistorialle usean vuosisadan ajalta. Sosiaalihistoriallisesti Lyökin pookin merkitys on vähäisempi kuin miehitetyillä majakkasaarilla, mutta tunnusmajakan rakentaminen ja ylläpito ulkosaaristossa kertovat rakennusosaamisen historiasta. Lyökin pookilla on ainutlaatuista rakennushistoriallista arvoa maamme vanhimpana säilyneenä majakkatornina. Hyvin säilynyt rakenne kuvaa autenttisesti kivestä muuratun
4(4) majakkarakennuksen tyyppiä 1700-luvulla. Ulkoväritys ja tomin valoaukot kertovat rakennusteknisistä ratkaisuista, joilla on pyritty kehittämään merimerkkien näkyvyyttä. Pookin maisemallinen arvo syntyy rakennusperinnön ja luonnonmaiseman vuoropuhelusta ulommassa saaristossa. Majakkasaarelle tyypillinen luonnonympäristö on piirteiltään hyvin säilynyt ja sen asema on tunnustettu luonnonsuojelualueena. Osana Selkämeren kansallispuistoa Lyökin pooki ilmentää majakkaympäristöjen pitkäaikaista vaikutusta saaristomaisemaan. Pookin säilymisen turvaamiseksi on tärkeää sovittaa yhteen luonnonsuojelun ja kulttuuriperinnön suojelun tavoitteet. Tämä edellyttää ympärivuotisen pääsyn mahdollistamista Pookinmaan saarelle majakkarakennuksen hoidosta vastaaville tahoille pookin välttämättömiä huolto- ja kunnostustöitä varten. EHDOTUS SUOJELUN KOHDENTAMISEKSI Suojelutarve kohdistuu rakennuksen ulkoasuun ja rakenteeseen sekä asemaan maisemassa. Ehdotus suojelumääräyksiksi 1. Lyökin pookin rakennusta ja majakkasaarta tulee hoitaa ja käyttää niin, että kokonaisuuden kulttuurihistoriallinen arvo säilyy. Rakennusta ei saa purkaa. Korjaus-ja muutostöiden tulee perustua rakennuksen historian ja alkuperäistoteutuksen hyvään tuntemukseen. 2. Pookin kartiomainen rakennusrunko ja siihen kuuluvat yksityiskohdat tulee säilyttää. Rakennusrunkoon ei saa lisätä tai muuttaa olemassa olevia aukotuksia. Rakennusosia tulee korjata ja tarvittaessa uusia siten, että rakenteet, materiaalit ja työtavat vastaavat alkuperäistoteutusta. Korjausmateriaaleina tulee käyttää koostumukseltaan olosuhteisiin sopivaa kalkkisementtilaastia ja kalkkipohjaista maalia ulkoseinissä ja riittävän paksua lyijypeltiä vesikatossa. Alkuperäinen lyijypeltikatto rautakiinnikkeineen tulee säilyttää. Ulkovärityksen on vastattava pookissa historiallisesti käytettyjä punaisen ja valkoisen sävyjä ja värijakoa. 3. Sisätilan avoin rakenne tulee säilyttää. Portaat ja välitasot tulee säilyttää puurakenteisina ja vanhoja rakenteita vastaavina. 4. Pookia ympäröivä maasto tulee pitää avoimena. Pookinmaan saarelle ei saa rakentaa pookin maisemallista asemaa heikentäviä uudisrakennuksia. 5. Korjaushankkeissa tulee asiantuntijana kuulla Museovirastoa. Pääjohtaja Intendentti Juhani Kostet Anna Lyyra-Seppänen Tiedoksi Varsinais-Suomen maakuntamuseo