KOULUJEN ILMANVAIHDON KORJAUSRATKAISUT Kalle Karjalainen Pirjo Kimari TAKE HUHTIKUU 1999
2 SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO... 1 2 TAVOITETASO... 3 2.1 Sisäilmastotavoite... 3 2.2 Energiankulutustavoite... 4 2.3 Toiminnalliset tavoitteet... 4 3 SUOSITELTAVAT ILMANVAIHTORATKAISUT... 6 3.1 Ilmanvaihtojärjestelmät... 6 3.2 Ilmanvaihtokoneet... 7 3.3 Kanavisto... 7 3.4 Ilmanjako ja -poisto... 8 3.5 Ilmanvaihdon toiminta eri käyttö- ja sääoloissa... 8 4 KUSTANNUKSET... 9 LÄHTEET... 11 KIRJALLISUUTTA... 13 LIITTEET
1 JOHDANTO Tässä raportissa esitetään koulujen ilmanvaihdon korjauksiin soveltuvia ratkaisuja. Raportti kuuluu Koulujen sisäilma ja energiatalous tutkimuksen julkaisuihin. Tutkimuksesta julkaistut muut raportit ovat Koulujen ilmanvaihdon perusparantaminen, jossa kuvataan korjausrakentamisprosessin läpivientitapaa ja Koulujen sisäilma ja energiatalous, joka on yhteenveto tutkimukseen sisältyneiden tutkimuskohteiden tuloksista ja toimii perusteluosana kahdelle muulle raportille. Koulujen sisäilman laatua voidaan arvioida Suomen rakentamismääräyskokoelmassa annettujen uudisrakentamista koskevien ohjeiden, Sosiaali- ja terveysministeriön oppaan Sisäilmaohje ja Sisäilmayhdistyksen julkaiseman Sisäilmaston, rakennustöiden ja pintamateriaalien luokitus suosituksen mukaan. Suomen rakentamismääräyskokoelman määräykset ja ohjeet määrittävät vähimmäisvaatimustason uudisrakentamisessa. Sosiaali- ja terveysministeriön oppaassa määritelty tyydyttävä taso vastaa rakentamismääräyskokoelmassa määriteltyä tasoa; välttävän tason alittaminen voi aiheuttaa terveyshaittaa. Kolmiosainen Sisäilmaston, rakennustöiden ja pintamateriaalien luokitus on tarkoitettu käytettäväksi suunnittelun, urakoinnin ja laitevalmistuksen apuna; luokitus ei ole viranomaissäännös. Taulukkoon 1 on koottu edellä mainittujen ohjeiden ja suositusten raja-arvot ilman hiilidioksidipitoisuuden, lämpötilan, vedon ja äänitason osalta. Taulukko 1. Sisäilmastoa koskevat ohjearvot. RakMK, osa D2 (YM) Välttävä taso Sisäilmaohje (STM) Tyydyttävä taso Sisäilmaston, rakennustöiden ja pintamateriaalien luokitus (SIY, RAKLI, SAFA, SKOL) S1 S2 S3 Hiilidioksidipitoisuus, ppm 1 500 1 500 1 500 1 000 1 250 1 500 Ilman lämpötila talvella, o C 20-22 20 21 21-22 22-23 20-24 Veto talvella, m/s 0,18 0,22 0,18 0,1 0,15 0,15 Äänitaso, db(a) 35 30 35 35 Ilmanvaihtojärjestelmän uusiminen vanhoihin kouluihin parantaa niiden sisäilman laatua oleellisesti. Tutkimuksessa mitattiin ja selvitettiin kyselyin 14 koulukohteen sisäil-
2 man laatua ennen korjausrakentamista ja sen jälkeen. Mittaukset suoritettiin tilojen tavanomaisissa käyttötilanteissa. Ennen ilmanvaihdon perusparannusta tutkimuskohteiden ilman laatu oli heikko. Painovoimaisella ilmanvaihdolla varustettujen koulujen luokkatiloista mitattu enimmäishiilidioksidipitoisuus ylitti yhtä rakennusta lukuun ottamatta sosiaali- ja terveysministeriön oppaan Sisäilmaohje, 1997:1 antaman 1 500 ppm:n rajan. Korjausrakentamisen jälkeen kaikissa kouluissa luokkien hiilidioksidipitoisuudet alittivat luokan S3 raja-arvot ja yhtä koulua lukuun ottamatta myös luokan S2 raja-arvot. Ilmanvaihdon korjausrakentaminen alensi kouluissa maksimihiilidioksidi-pitoisuuksia keskimäärin 630 ppm ja painovoimaisella ilmanvaihdolla varustettujen koulujen hiilidioksidipitoisuutta 850 ppm. Koettu ilman laatu, jota opettajat kyselyissä arvioivat asteikolla 4 10, parani korjausrakentamisen myötä 6,5:stä 7,9:ään. Ilmanvaihdon osuus voi olla yli puolet koulurakennusten koko lämmitysenergian kulutuksesta. Ilmanvaihdon lämmitysenergian kulutukseen vaikuttavat oleellisesti ilmanvaihdon käyttöajat ja lämmön talteenotto poistoilmasta. Vaikka ilmanvaihdon korjausrakentamisessa ilmavirrat yleensä suurenevat merkittävästi, energiankulutus voidaan hallita käyttöaikojen ja lämmön talteenoton avulla. Rakennuksen sähköenergian kulutus lisääntyy puhaltimien sähkön kulutuksen vuoksi. Tutkimuskohteiden ilmanvaihdon suunnittelussa, korjauksen toteutuksessa sekä käytössä ja huollossa tuli esiin lukuisia puutteita. Ongelmien välttämiseksi perusparantamisessa on syytä noudattaa menettelytapoja, jotka on kuvattu raportissa Koulujen ilmanvaihdon perusparantaminen. Myös ilmanvaihtolaitoksen käyttöön ja huoltoon liittyviä ongelmia tuli esiin koekohteissa runsaasti. Ilmanvaihtojärjestelmän valinnassa on otettava huomioon käyttö- ja huoltohenkilökunnan ilmastoinnin ja automatiikan tietotaso. Tässä raportissa esitetään koulujen ilmanvaihdon korjaamisen soveltuvia tavoitetasoja sekä ratkaisuja, jotka täyttävät nämä tavoitetasot.
3 2 TAVOITETASO Tavoitetaso ilmanvaihdon parantamisessa asetetaan niille tekijöille, joihin ilmanvaihtoratkaisulla voidaan vaikuttaa. Tavoitetaso määritetään vain mitattavissa oleville tekijöille, jotta tavoitteen toteutuminen voidaan myös todentaa. Tavoitteen toteutumista valvotaan korjausprosessin eri vaiheissa ja erityisesti suunnitteluvaiheen ja urakkavaiheen päättyessä, jotta vastuu tavoitteessa pysymisestä voidaan myös selvittää. Tavoitetason toteutuminen osoitetaan ja varmistetaan suunnitteluvaiheessa laskelmin ja toteutus- ja käyttövaiheessa mittauksin. Tarvittavia laskelmia ja mittauksia on käsitelty perusteellisemmin tutkimuksen Koulujen ilmanvaihdon perusparantaminen raportissa. 2.1 Sisäilmastotavoite Sisäilmastotavoite määritetään jokseenkin tavanomaista mittaustekniikkaa käyttäen helposti mitattaville sisäilmastotekijöille, joihin ilmanvaihdolla voidaan vaikuttaa. Tällaisia sisäilman laadun mittareita ovat hiilidioksidipitoisuus, ilmanvaihdon aiheuttama äänitaso ja ilman lämpötila, johon ilmanvaihdolla voidaan osittain vaikuttaa. Sisäilman hiilidioksidipitoisuuteen vaikuttavat ilmanvaihtuvuus ja henkilökuormitus. Tämän vuoksi on syytä määrittää tavoitteeksi myös ilmavirta henkilöä kohden. Veto on tärkeä ilmanjakotapaan liittyvä sisäilmastotekijä. Koska vedon mittaaminen on vaikeaa, vetokriteerin täyttyminen todennetaan lähinnä päätelaitteen valmistajan antamien tietojen ja päätelaitteen sijoituksen perusteella. Vetovalitustapauksissa mitataan ilman nopeudet sekä täydennetään mittauksia savukokein. Tavoitteen määrittelyssä käytetään pohjana Sisäilmaston, rakennustöiden ja pintamateriaalien luokitus -suositusta. Tavoitetason voi valita joko hyväksi tai tyydyttäväksi. Tyydyttävä taso S3 vastaa melko tarkkaan uudisrakentamiselle asetettuja vähimmäisohjearvoja, jotka on määritetty Suomen rakentamismääräyskokoelman osassa D2. Sisäilmaston tavoitetasot on esitetty taulukossa 2.
4 Taulukko 2. Sisäilmastotavoitteet luokkahuoneessa. Laatuluokkatavoite S2 (hyvä) S3 (tyydyttävä) Lämpötila lämmityskaudella, C 21 23 20 24 Lämpötila lämmityskauden ulkopuolella, C 22 27 22 27 Veto lämmityskaudella, m/s 0,15 0,15 Veto lämmityskauden ulkopuolella, m/s 0,20 0,25 Ilmanvaihdon äänitaso, db(a) 35 35 Enimmäishiilidioksidipitoisuus, ppm 1250 1500 Ilmavirta, dm 3 /s, henkilö 9 6 2.2 Energiankulutustavoite Ilmanvaihdon energiankulutukseen vaikuttavat sisäilmastotavoitteen edellyttämät ilmavirrat, lämmön talteenotto poistoilmasta ja ilmanvaihdon tarpeenmukaisuus eli se, miten hyvin ilmavirta vastaa kulloisessakin käyttötilanteessa kuormitusta. Tyydyttävään energian kulutustavoitteeseen päästään käyttäen lämmön talteenottoa poistoilmasta ja ilmanvaihtokoneen kello-ohjausta. Hyvään tavoitteeseen päästään käyttäen lämmön talteenoton lisäksi ilmavirtojen tarpeenmukaista säätöä. Suunnittelija sopii tilaajan kanssa energiankulutustavoitteen periaatteet ja määrittää näiden periaatteiden mukaan energiankulutuksen tavoitearvot laskennallisesti käyttäen esimerkiksi Suomen rakentamismääräyskokoelman osassa D5 Rakennusten lämmityksen tehon ja energiantarpeen laskenta kuvattua laskentatapaa. Perusparannuksen yhteydessä on syytä tarkastella myös koko rakennuksen energiakulutusta. 2.3 Toiminnalliset tavoitteet Ilmanvaihtolaitosta on pystyttävä käyttämään, huoltamaan ja puhdistamaan helposti, jotta sisäilmasto- ja energiankulutustavoitteet toteutuvat myös laitoksen käyttövaiheessa. Huollon ja puhdistettavuuden varmistamiseksi noudatetaan Suomen rakentamismääräyskokoelman osassa D2, Rakennusten sisäilmasto ja ilmanvaihto annettuja uudisrakentamista koskevia ohjeita. Ilmanvaihdon oikea-aikainen käyttö takaa sekä sisäilmasto- että energiankulutustavoitteiden toteutumisen. Ilmanvaihdon tarpeenmukaisuus toteutuu parhaiten, kun il-
5 manvaihtotehoa säädetään hiilidioksidipitoisuuden mukaan. Tyydyttävään energiankulutukseen päästään esimerkiksi ilmanvaihtokoneiden kello-ohjausta käyttäen. Laitoksen käyttöhenkilökunnan on saatava riittävä käytön opastus. Tilaajan on harkittava tarkoin, missä tapauksissa ilmanvaihtokoneiden tai kanavistoon asennettujen moottoripeltien ohjaus voidaan jättää opetushenkilökunnan käytön varaan. Samoin hajautetussa järjestelmässä on harkittava lämmön talteenoton ohituspeltien käytöstä vastaava henkilöstö, tai niiden käyttö tulisi automatisoida ulkoilman lämpötilan mukaan. Myös ohjaustekniikkaa pitää kehittää käyttöhenkilökunnan osaamistasoa vastaavaksi.
6 3 SUOSITELTAVAT ILMANVAIHTORATKAISUT 3.1 Ilmanvaihtojärjestelmät Kouluissa tarvitaan koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihto, jotta tyydyttävän sisäilman laadun takaamiseksi tarvittavat ilmavirrat voidaan tuoda luokkatiloihin vedottomasti. Järjestelmiin sisältyy aina lämmön talteenotto poistoilmasta tyydyttävän energiatalouden takaamiseksi. Koulurakennusten ilmastoinnissa jäähdytys ei yleensä ole tarpeen, koska kesäaikainen käyttö on vähäistä. Koulujen ilmanvaihdon korjausratkaisuiksi soveltuvat keskitetty ja hajautettu koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihto. Keskitetyssä ratkaisussa yksi ilmanvaihtokone palvelee useita tiloja ja hajautetussa ratkaisussa kullakin tilalla on oma ilmanvaihtokoneensa. Isoihin kouluihin keskitetty ratkaisu soveltuu koneiden huollon kannalta hajautettua paremmin. Hajautettu ratkaisu soveltuu erityisesti silloin, kun kanavoinnille tai konehuoneille ei löydy tilaa. Ilmanvaihtokoneiden käyntiaikoja ja tehoja voidaan ohjata joko kello-ohjauksin tai tarpeen mukaan hiilidioksidipitoisuuden tai lämpötilojen mukaan. Käytettäessä tarpeen mukaista ilmanvaihtoa päästään hyvään sisäilman laatuun energiataloudellisemmin kuin vakioilmavirtaista järjestelmää käytettäessä. Tilaajan on harkittava tarkoin opetushenkilöstön motivaatio ja asiantuntemus silloin, kun järjestelmään sisällytetään opettajien tai muun kouluhenkilökunnan käytettäviksi tarkoitettuja puhaltimien tai moottoripeltien kytkimiä. Moottoripeltien tai puhaltimien ohjaukseen käytettävien kytkimien käyttöohjeet häviävät ajan mukana eikä opetushenkilöstö välttämättä tunne niiden merkitystä. Teknisten tilojen kohdepoistojen puhaltimien käyttökytkimet voidaan kuitenkin sijoittaa kohdepoistohuuvan välittömään läheisyyteen. Voimistelusalien poikkeuksellisia käyttöaikoja varten niiden puhaltimien ohjaamiseksi käytetään mieluiten hiilidioksidipitoisuusantureita. Ohjaus- ja säätötekniikkaa tulee kehittää käyttäjäystävällisemmäksi, jotta se vastaa myös huoltohenkilökunnan tietotasoa.
7 3.2 Ilmanvaihtokoneet Ilmanvaihtokoneiden osat valitaan, mitoitetaan ja asennetaan uudisrakentamista koskevien Suomen Rakentamismääräyskokoelman osan D2 ja LVI-RYL:n mukaisesti. Kun ilmanvaihtokoneet toimitetaan tehtaalla testattuina paketteina, joihin sisältyvät äänenvaimentimet ja automatiikka, käyttöönottovaihe rakennustyömaalla yksinkertaistuu ja laitoksen toimintavarmuus paranee. Huollettavuuden varmistamiseksi koneiden sijoituksessa noudatetaan RakMK:n osan D2 uudisrakentamista koskevia ohjeita. Laitoksen huollettavuus voidaan varmistaa sijoittamalla ilmanvaihtokoneet siten, että niiden luokse pääsee sisätiloista ja kiinteitä portaita myöten, silloin kun ne sijaitsevat ullakolla tai katolla olevassa konehuoneessa, ja että ilmanvaihtokoneiden eteen varataan riittävä huoltotila. Korjausrakentamistyömaan pölyisyyden vuoksi koneet on puhdistettava ennen niiden käyttöönottoa. Tavanomaisten luokkatilojen poistoilman lämmön talteenotto voidaan toteuttaa käyttäen pyörivää, levy- tai glykolipatterilämmönsiirtimiä. Kotitalousluokkien lämmön talteenotossa suositellaan käytettäväksi joko levylämmöntalteenottolaitetta tai glykolipattereita poistoilmasta tuloilmaan siirtyvien hajujen vuoksi. Teknisen työn tilojen poistoilman lämmön talteenottotavan voi valita vapaasti, jos kyseinen ilmanvaihtokone palvelee vain teknisen työn tiloja. 3.3 Kanavisto Uusi kanavisto mitoitetaan ja rakennetaan RakMK:n osan D2 ja LVI-RYL:n mukaan. Jos käytetään hyväksi vanhoja kanavia, niiden kunto ja tiiveys pitää tarkastaa ja mitata. Kunnostustoimenpiteet ja käyttö voidaan päättää tarkastustulosten perusteella. Ilmavirtojen mitattavuus varmistetaan jo suunnitteluvaiheessa sijoittamalla mittaus- ja säätölaitteet tarpeellisiin ja helposti saavutettaviin paikkoihin kanavistossa. Säätöpeltejä ei tule sijoittaa esimerkiksi mataliin ryömittäviin ullakkotiloihin.
8 Erityistä huomiota on kiinnitettävä siihen, että säätöpelteihin, puhdistusluukkuihin ja palopelteihin päästään käsiksi myös korjausrakentamisen valmistuttua ja että niiden kohdalla rakenteissa on riittävän kokoiset tarkastusluukut. Kanavien suojaaminen pölyltä korjaustyön aikana on erittäin vaikeata. Tämän vuoksi kanavien puhdistaminen ennen käyttöönottoa pitää sisällyttää ilmanvaihtourakkaan. 3.4 Ilmanjako ja -poisto Uudet ilmanjako- ja poistolaitteet valitaan ja asennetaan RakMK:n osan D2 ja LVI- RYL:n mukaisesti. Ilmanjakotapana koulurakennuksissa voidaan käyttää joko sekoittavaa tai syrjäyttävää tapaa. Sekoittavan ilmanjaon laitteet on kuitenkin yleensä helpompi sijoittaa siten, että niitä ei vaurioiteta käytössä. Erityistä huomiota ilmanjakolaitteiden valinnassa on kiinnitettävä siihen, että veto- ja äänitasotavoitteet toteutuvat. Sekoittavaa ilmanjakoa käytettäessä ilmanjakolaitteen heittopituuden tulisi olla 0,75 1 -kertainen käytettävään vapaaseen tilaan nähden. Syrjäyttävää ilmanjakoa käytettäessä laitteen lähialueen suuruus tarkistetaan siten, etteivät tavoitteeksi asetetut vetokriteerit ylity oleskeluvyöhykkeellä. Suunnittelija osoittaa valmistajien tuotetietoihin pohjautuvin laskelmin sekä veto- että äänitasotavoitteiden toteutumisen tilaajalle. 3.5 Ilmanvaihdon toiminta eri käyttö- ja sääoloissa Sisäilmasto- ja energiataloustavoitteiden toteutumisen varmistaa vasta se, että laitos toimii suunnitellusti käyttöaikana. Laitoksen toiminta on tarkastettava ennen ilmanvaihtokorjauksen vastaanottoa. Suunnitelmaan sisältyvien säätökavioiden toimintaselostuksineen on sisällettävä myös laitoksen tarpeelliset asetusarvot. Laitoksen käyttöhenkilökunnan on saatava riittävä käytönopastus ja ohjeet, jotta myös he ymmärtävät laitoksen asetusarvojen merkityksen. Liitteissä 1, 2 ja 3 on esitetty kolmella tyypillisellä lämmön talteenottotavalla varustetun ilmanvaihtokoneen säätökaaviomallit toimintaselostuksineen.
9 4 KUSTANNUKSET Edellisissä luvuissa kuvatun mukaisille ilmanvaihtoratkaisuille on laskettu hankintakustannukset Talonrakennuksen kustannustieto 1997 kirjan mukaisia keskimääräisiä hintoja käyttäen. Kustannuksia on tarkennettu urakoitsijoilta erikseen pyydettyjen hintatietojen perusteella. Kustannusarvion laadinnassa on oletettu, että ilmanvaihtojärjestelmä joudutaan uusimaan kokonaisuudessaan. Näiden laskelmien mukaan ilmanvaihtolaitoksen hankintakustannukset tarvittavine rakennus- ja sähkötöineen ovat 350 540 mk/m 2. Pienissä kouluissa ilmanvaihdon hankintakustannukset ovat suuremmat kuin suurissa kouluissa. Ilmanvaihdon käyttökustannukset on laskettu Oulun Energialta saatuja arvonlisäverottomia hintoja käyttäen. Käyttökustannuksiin on sisällytetty ilmanvaihdon lämmitys- ja sähköenergian kulutus sekä huolto. Ilmanvaihdon käyttökustannukset koulun rakennuspinta-alaa kohden laskettuina ovat 18 30 mk/m 2. Pienissä kouluissa huollon kustannukset muodostuvat suuremmiksi kuin suurissa kouluissa, joten käyttökustannusten suurempi arvo kuvaa lähinnä pienten kyläkoulujen käyttökustannuksia ja pienempi arvo suurten koulukeskusten kustannuksia. Koulujen ilmanvaihdon kokonaiskustannukset 20 vuoden käyttöajalta on laskettu olettaen, että korkotaso on 4 %. Hankinta- ja käyttökustannusten nykyarvoksi muodostuu tällöin 600 900 mk/m 2.
10
11 LÄHTEET Haahtela, Y. & Kiiras, J. 1997. Talonrakennuksen kustannustieto 1997. Uudis- ja korjausrakentaminen. Rakennustieto Oy. 463 s. ISSN 1236-2905. KH 20-00157. 1992. Rakennuksen energiantarpeen laskenta. Ohjetiedosto. Rakennustietosäätiö. 12 s. Kurnitski, J. & Palonen, J. & Engberg, S. & Ruotsalainen, R. 1996. Koulujen sisäilmasto rehtorikysely ja sisäilmastomittaukset. Espoo: Teknillinen korkeakoulu, konetekniikan osasto, LVI-tekniikan laboratorio, Sarja B 43. 60 s. ISBN 951-22-3061-5 Kurnitski, J. & Vilkki, R. & Jokiranta, K. & Kettunen, A.-V. & Hejazi-Hashemi, S. 1996. Koulujen sisäilmasto ja kosteusvauriot. Espoo: Teknillinen korkeakoulu. 70 s. + liitteet 19 s. (LVI-tekniikan laboratorion raportti B 46, talonrakennustekniikan julkaisu 58.) ISBN 951-22-3397-5 Sisäilmaohje. 1997. Asuntojen ja muiden oleskelutilojen fysikaaliset, kemialliset ja mikrobiologiset tekijät. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. 72 s. (Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 1997:1.) ISBN 952-00-0261-8 Sisäilmayhdistys. 1995. Sisäilmaston, rakennustöiden ja pintamateriaalien luokitus. Helsinki: Sisäilmayhdistys. 32 s. (Sisäilmayhdistyksen julkaisu 5.) ISBN 951-97186-2-1 Ympäristöministeriö.1987. Suomen rakentamismääräyskokoelma. D2. Rakennusten sisäilmasto ja ilmanvaihto. Määräykset ja ohjeet 1987. 20 s. ISBN 951-860-624-2 Suomen kuntaliitto.1998. Kuntien omien rakennusten lämmön, sähkön ja veden kulutus 1996. Helsinki: Suomen kuntaliitto. 62 s. + liitteet 3 kpl. ISBN 951-755-076-6 Teijonsalo J. & Kurnitski J. & Miettinen P. & Ruotsalainen R. 1991. Luokkahuoneiden ilmanlaatu alustava kartoitus. Sisäilmasto- ja ilmastointiseminaari 1991. Espoo, Valtion teknillinen tutkimuskeskus, LVI-tekniikan laboratorio. S. 98-103. ISBN 952-9601- 01-8 Tilastokeskus. 1996. Opetusrakennukset kerrosalaluokittain, rakennusaineen, perusparannusvuoden ja rakentamisvuoden mukaan 31.12.1995. Tilastokeskus. Saatavissa: levyke.
12
13 KIRJALLISUUTTA KH RAKH-10215. LVI RAKH-00127. 1994. Rakennusautomaatiojärjestelmän hankintaopas. Rakennushallitus. Rakennustietosäätiö. Säännöstiedosto. LVI 05-10144. 1989. Rakennusten sisäilmasto. Ohjetiedosto. Rakennustietosäätiö. 8 s. LVI 05-10235. 1995. Sisäilmasuunnittelu. Ohjetiedosto. Rakennustietosäätiö ja LVI- Keskusliitto. 19 s. LVI 05-10264. 1997. Sisäilmaston, rakennustöiden ja pintamateriaalien luokituksen käyttö. Ohjetiedosto. Rakennustietosäätiö ja LVI-Keskusliitto. 4 s. LVI RYL 92. 1992. LVI-rakentamisen yleiset laatuvaatimukset. Helsinki: Rakennustietosäätiö ja LVI-keskusliitto ry. 440 s. ISBN 951-682-226-6 LVI- Säätökaaviot, ST-käsikirja. 1992. Espoo: Sähkötieto ry. ISBN 951-9284-89-3. Sisäilmaohje. 1997. Asuntojen ja muiden oleskelutilojen fysikaaliset, kemialliset ja mikrobiologiset tekijät. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. 72 s. (Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 1997:1.) ISBN 952-00-0261-8 Sisäilmayhdistys. 1995. Sisäilmaston, rakennustöiden ja pintamateriaalien luokitus. Helsinki: Sisäilmayhdistys. 32 s. (Sisäilmayhdistyksen julkaisu 5.) ISBN 951-97186-2-1 Ympäristöministeriö.1987. Suomen rakentamismääräyskokoelma. D2. Rakennusten sisäilmasto ja ilmanvaihto. Määräykset ja ohjeet 1987. 20 s. ISBN 951-860-624-2
LIITTEET LIITE 1 SÄÄTÖKAAVIO PYÖRIVÄLLE LÄMMÖNTALTEENOTOLLE LIITE 2 SÄÄTÖKAAVIO LEVYLÄMMÖNTALTEENOTOLLE LIITE 3 SÄÄTÖKAAVIO GLYKOLILÄMMÖNTALTEENOTOLLE