KOMISSION KERTOMUS. pohjaveden raja-arvojen vahvistamisesta pohjavesidirektiivin 2006/118/EY 3 artiklan 7 kohdan mukaisesti

FI FI FI

EUROOPAN KOMISSIO Bryssel 5.3.2010 K(2010) 1096 lopullinen KOMISSION KERTOMUS pohjaveden raja-arvojen vahvistamisesta pohjavesidirektiivin 2006/118/EY 3 artiklan 7 kohdan mukaisesti FI FI

KOMISSION KERTOMUS pohjaveden raja-arvojen vahvistamisesta pohjavesidirektiivin 2006/118/EY 3 artiklan 7 kohdan mukaisesti ETA:n kannalta merkityksellinen teksti FI 2 FI

KOMISSION KERTOMUS pohjaveden raja-arvojen vahvistamisesta pohjavesidirektiivin 2006/118/EY 3 artiklan 7 kohdan mukaisesti ETA:n kannalta merkityksellinen teksti 1. OIKEUDELLINEN TAUSTA Vesipolitiikan puitedirektiivissä 2000/60/EY 1 vahvistetaan tavoite hyvän kemiallisen ja määrällisen tilan saavuttamiseksi pohjavesissä kaikkialla Euroopassa vuoteen 2015 mennessä. Tavoitteen saavuttamiseksi pohjavesidirektiivissä 2006/118/EY 2 säädetään yksityiskohtaisista arviointiperusteista pohjaveden kemiallisen laadun arvioimiseksi Euroopassa. Arviointiperusteisiin kuuluvat yhteisön tasolla asetetut pohjaveden laatunormit (pohjavesidirektiivin liite I) ja raja-arvot. Raja-arvot ovat laatunormeja, jotka jäsenvaltioiden on pohjavesidirektiivin 3 artiklan mukaisesti vahvistettava sellaisille pilaaville aineille, jotka saattavat vaarantaa vesipolitiikan puitedirektiivin vaatimusten noudattamisen. Pohjavesidirektiivin 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti jäsenvaltioiden oli vahvistettava kyseiset raja-arvot ensimmäisen kerran 22. joulukuuta 2008 mennessä. Niiden piti julkaista ne vesipolitiikan puitedirektiivissä määrätyissä vesienhuoltosuunnitelmissa 22. joulukuuta 2009 mennessä. Pohjavesidirektiivin 3 artiklan 7 kohdan mukaan komissio julkaisee jäsenvaltioiden toimittamien tietojen perusteella edellä mainittuja raja-arvoja koskevan kertomuksen. Tämä on kyseinen kertomus. 2. TIETOJEN KERUU Kerätäkseen tarvittavat tiedot kertomusta varten komissio lähetti jäsenvaltioille kyselylomakkeen helmikuussa 2009. Tässä raportissa esitetään maaliskuussa 2009 vallinnut tilanne 3. Jotkin jäsenvaltiot ilmoittivat, etteivät toimitetut tiedot olleet vielä lopullisia, sillä vesipolitiikan puitedirektiivissä määrätyt vesienhuoltosuunnitelmat eivät olleet vielä valmiit. 3. JOUSTAVA LÄHESTYMISTAPA Pohjavesidirektiivissä vahvistetaan EU:n tasolla pohjaveden laatunormit kahdelle pilaavien aineiden ryhmälle (nitraatit ja torjunta-aineet). Jos nämä pohjaveden laatunormit eivät riitä siihen, että vesipolitiikan puitedirektiivissä säädetyt ympäristötavoitteet saavutetaan, on 1 2 3 EYVL L 327, 22.12.2000, s.1. EUVL L 372, 27.12.2006, s.19. Malta ilmoitti tietonsa lokakuussa 2009. Jäsenvaltioilla oli tilaisuus tarkistaa ja päivittää tietoja lokakuussa 2009. FI 3 FI

jäsenvaltioiden määrättävä tiukempia raja-arvoja (pohjavesidirektiivin liitteessä I oleva 3 kohta). Katsottiin, ettei lukuarvojen vahvistaminen yhteisön tasolla muille pilaaville aineille ole tarkoituksenmukaista, koska pohjavedessä on luonnollisesti runsaasti vaihtelua (johtuen hydrogeologisista olosuhteista, pilaavien aineiden taustatasoista ja kulkeutumisväylistä sekä niiden vuorovaikutuksesta ympäristön eri osien kanssa). Lisäksi pohjaveden pilaantumisen hallinnassa olisi keskityttävä todellisiin vaaroihin, jotka on yksilöity vesipolitiikan puitedirektiivin 5 artiklan nojalla tehdyssä pohjaveteen kohdistuvien paineiden ja vaikutusten analyysissä. Pohjavesidirektiivissä säädetäänkin, että jäsenvaltioiden on vahvistettava omat laatunorminsa (raja-arvot) ja otettava huomioon tunnistetut riskit ja direktiivin liitteessä II esitetty luettelo pilaavista aineista ja/tai indikaattoreista. Pohjavesidirektiivin 3 ja 4 artiklassa vahvistetaan yksityiskohtaiset arviointiperusteet ja menettely pohjavesialueiden kemiallisen tilan arviointiin ja erityisesti laatunormien ja raja-arvojen soveltamiseen. Periaatteessa nämä raja-arvot eivät saa ylittyä missään pohjavesimuodostumassa. Pohjavesidirektiivissä tunnustetaan kuitenkin, että raja-arvot voivat ylittyä paikallisista syistä, jotka eivät vaaranna koko pohjavesimuodostuman tilaa; tämä voidaan ottaa huomioon (pohjavesidirektiivin 4 artiklan 2 kohdan c alakohta). 4. POHJAVESIEN MERKITTÄVIEN JA PYSYVIEN NOUSEVIEN PILAANTUMISSUUNTAUSTEN KÄÄNTÄMINEN LASKEVIKSI Pohjavesidirektiivin 5 artiklan mukaisesti jäsenvaltioiden on vesipolitiikan puitedirektiivin 5 artiklan ja liitteen II mukaisesti tehdyn paineiden ja vaikutusten analyysin yhteydessä tunnistettava uhatuiksi todetuissa pohjavesimuodostumissa havaittavien pilaavien aineiden merkitykselliset ja pysyvät nousevat muutossuunnat ja käännettävä muutossuunnat laskeviksi. Pohjavesidirektiivin 5 artiklassa vahvistetaan yksityiskohtaiset arviointiperusteet merkityksellisten ja pysyvien nousevien muutossuuntien havaitsemiseksi ja niiden kohtien määrittämiseksi, joissa muutossuunnat olisi käännettävä laskeviksi Tässä yhteydessä on raja-arvoilla (tai laatunormeilla) tärkeä merkitys, sillä niiden perusteella määritetään kohta, jossa muutossuunta olisi käännettävä laskevaksi. 5. ARVIOINTIPERUSTEET POHJAVEDEN RAJA-ARVOJEN MÄÄRITTÄMISEKSI Pohjavesidirektiivin 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa edellytetään, että jäsenvaltiot määrittävät raja-arvot sellaisille merkityksellisille muuttujille, jotka aiheuttavat vaaran, etteivät pohjavesimuodostumat saavuta vesipolitiikan puitedirektiivin tavoitteita. Yleiset ohjeet raja-arvojen määrittämiseen annetaan pohjavesidirektiivin liitteessä II olevassa A osassa. Kuudennen puiteohjelman tutkimushankkeessa BRIDGE 4 on myös kehitetty menetelmiä raja-arvojen määrittämiseen. Pohjavesidirektiivin 2 artiklan 2 kohdan mukaan näillä raja-arvoilla tarkoitetaan jäsenvaltioiden asettamia laatunormeja. Jäsenvaltioiden on otettava huomioon vähintään liitteessä II olevassa B osassa mainitut pilaavat aineet / indikaattorit, joita ovat: 4 http://nfp-at.eionet.europa.eu/irc/eionet-circle/bridge/info/data/en/index.htm FI 4 FI

aineet tai ionit tai indikaattorit, joita voi esiintyä luonnossa ja/tai ihmisen toiminnan seurauksena: arseeni, kadmium, lyijy, elohopea, ammonium, kloridi, sulfaatti; synteettiset aineet: trikloorietyleeni, tetrakloorietyleeni; suolaantumista tai muiden aineiden pohjaveteen tunkeutumista osoittavat muuttujat: kloridista tai sulfaatista johtuva johtokyky (jäsenvaltion päätöksen mukaan). Pohjavesidirektiivin liitteessä II olevan A osan mukaan raja-arvojen määrittämisen olisi perustuttava myös pohjaveden sekä siihen liittyvien vesiekosysteemien ja siitä riippuvaisten maaekosysteemien vuorovaikutuksen tasoon, pohjaveden nykyisten tai mahdollisten oikeutettuihin käyttötarkoitusten tai merkitysten vaikutukseen sekä hydrogeologisiin ominaispiirteisiin, mukaan luettuina tiedot taustapitoisuuksista ja vesitaseesta. Riippuen siitä, millä perusteella raja-arvot on asetettu, niitä on erityyppisiä. Tarkoituksena voi olla esimerkiksi juomaveden suojelu, vesi- tai maaekosysteemien suojelu tai suolaantumisen käsittely. Raja-arvot olisi asetettava tarkoitukseen sopivimmalla tasolla (kansallisella, vesienhoitoalueen tai pohjavesimuodostuman tasolla) (pohjavesidirektiivin 3 artiklan 2 kohta). Kahden tai useamman jäsenvaltion alueella sijaitsevien pohjavesimuodostumien osalta raja-arvot on vahvistettava koordinoidusti kyseisten jäsenvaltioiden välillä (pohjavesidirektiivin 3 artiklan 3 kohta). Kun pohjavesimuodostumat ulottuvat yhteisön alueen ulkopuolelle, asianomaisten jäsenvaltioiden on pyrittävä vahvistamaan raja-arvot asianomaisten kolmansien valtioiden kanssa koordinoiden (pohjavesidirektiivin 3 artiklan 4 kohta). Jäsenvaltioiden olisi tarkistettava säännöllisesti vahvistamiensa raja-arvojen luettelo vesienhoitosuunnitelmien yhteydessä. Luetteloon voidaan lisätä uusia aineita (jos tunnistetaan uusia vaaroja) tai aineita voidaan poistaa siitä (kun aikaisemmin tunnistettua vaaraa ei enää ole olemassa). 6. ILMOITTAMINEN JA KERTOMUSTEN TÄYDELLISYYS Tähän päivään mennessä ovat kaikki jäsenvaltiot Kreikkaa lukuun ottamatta ilmoittaneet rajaarvojen vahvistamisesta sovitussa muodossa. Tanska antamat tiedot olivat puutteellisia, sillä se raportoi vain raja-arvojen vahvistusmenettelystä, mutta ei kyseisistä aineista eikä numeroarvoista. Portugali ei vahvistanut mitään raja-arvoja, sillä minkään pohjavesimuodostuman ei katsottu olevan pilaantumisvaarassa muiden aineiden kuin nitraattien johdosta. Vaadittujen tietojen lisäksi neljä jäsenvaltiota (Belgia, Suomi, Alankomaat ja Espanja) toimittivat tausta-asiakirjoja, joissa annetaan lisää yksityiskohtia menetelmistä ja vahvistamisesta. FI 5 FI

7. VAHVISTETUT RAJA-ARVOT 7.1. Yleiskatsaus Vuonna 2007 julkaistusta vesienhoitoalueiden analyysiä koskevasta ensimmäisestä komission kertomuksesta 5 käy ilmi, että 30 prosenttia Euroopan unionin pohjavesimuodostumista on sellaisia, etteivät ne kenties täytä hyvän kemiallisen tilan tavoitetta vuoteen 2015 mennessä, ja 45 prosenttia on sellaisia, etteivät riskinarvioinnin tulokset ole lopullisia tietojen puutteellisuuden vuoksi. Näiden tietojen perusteella odotettiinkin, että useimmat jäsenvaltiot vahvistaisivat raja-arvoja huolta aiheuttaville pilaaville aineille. Niistä 25 jäsenvaltiosta, jotka toimittivat tietoja, 24 vahvisti pilaaville aineille raja-arvoja. Raja-arvoja on vahvistettu kaikkiaan 158 eri aineelle / indikaattorille, jotka kuuluvat seuraaviin ryhmiin: 12 keskeistä ainetta (10 ainetta, jotka mainitaan pohjavesidirektiivin liitteessä II olevassa B osassa, sekä ammonium typpenä ilmoitettuna ja trikloorietyleeni ja tetrakloorietyleeni yhteismääränä) 39 torjunta-ainetta 8 ravinnetta (esimerkiksi nitraatti, nitriitti, fosfori) 21 metallia 62 synteettistä ainetta 10 muuta ainetta (esimerkiksi boori, kalsium, bromaatti, syanidi) 6 indikaattoria (esimerkiksi happokapasiteetti, kovuus, ph). Jäsenvaltioiden vahvistamien raja-arvojen lukumäärä vaihtelee nollan (Portugali) ja 62:n välillä (Yhdistynyt kuningaskunta). Kuvassa 1 esitetään, montako raja-arvoa kukin jäsenvaltio on vahvistanut kullekin pilaavien aineiden tyypille. Kuva 1: Jäsenvaltioiden vahvistamien pilaavia aineita / indikaattoreja koskevien raja-arvojen määrä (pilaavat aineet ja indikaattorit ryhmittäin) 5 Reference COM(2007)128 http://eur-lex.europa.eu/lexuriserv/lexuriserv.do?uri=celex:52007dc0128:en:not FI 6 FI

0 10 20 30 40 50 60 70 Itävalta Belgia Bulgaria Kypros Tšekki Tanska Viro Suomi Ranska Saksa Kreikka Unkari Irlanti Italia Latvia Liettua Luxemburg Malta Alankomaat Puola Portugali Romania Slovakia Slovenia Espanja Ruotsi Yhdistynyt kuningaskunta raja-arvoja ei toimitettu mitään tietoja ei toimitettu mitään raja-arvoja ei ole vahvistettu, koska vaaraa ei ole Liite II Indikaattorit Metallit Ravinteet Torjunta-aineet Synteettiset aineet Muut 7.2. Pohjavesidirektiivin liitteessä II mainitut pilaavat aineet Raja-arvoja on yleisimmin vahvistettu pohjavesidirektiivin liitteessä II mainituille 10 pilaavalle aineelle / indikaattorille. Taulukossa 1 esitetään ne pilaavat aineet / indikaattorit, joista vähintään 10 jäsenvaltiota on raportoinut. Taulukossa näkyvät myös Euroopassa vahvistettujen raja-arvojen vaihtelu, joka on monille aineille hyvin suuri. Syy tähän voisi olla se, että jäsenvaltiot ovat ottaneet huomioon pohjavesidirektiivin liitteen II erilaisia näkökohtia, sillä direktiivi antaa jäsenvaltioille tiettyä joustovaraa raja-arvojen vahvistamisessa. Direktiivin mukaan on otettava huomioon pohjavesimuodostuman vastaanottajat, siihen liittyvät vaarat ja sen merkitys, pilaavien aineiden ominaispiirteet ja käyttäytyminen sekä hydrogeologiset ominaispiirteet, joita edustavat perustasot (pohjavesidirektiivin liitteessä II oleva A osa). Kun on kyse luonnon aineista, erot raja-arvoissa johtuvat pääasiassa yksittäisistä taustapitoisuuksista ja erilaisista vastaanottajista (ekosysteemit ja käyttötavat) sekä vaaroista, joita on myös tarkasteltava erikseen. Synteettisille aineille taustatasoilla ei ole merkitystä, ja erot aiheutuvat erilaisista vastaanottajista (ekosysteemit ja käyttötavat) ja vaaroista. Kun ottaa huomioon nämä erilaiset vaatimukset, joita mahdollisesti on mukautettu kuhunkin yksittäiseen pohjavesimuodostumaan, ymmärtää, että jäsenvaltiot ovat lähestyneet asiaa eri tavoin. Tämän johdosta kaikki Euroopassa vahvistetut raja-arvot eivät välttämättä ole täysin vertailukelpoisia. Taulukko 1: Pilaavat aineet / indikaattorit, joille vähintään 10 jäsenvaltiota on vahvistanut raja-arvot, sekä raja-arvojen vaihteluväli FI 7 FI

Aine/indikaattori Aineryhmä Raja-arvojen vaihteluväli Jäsenvaltioiden lukumäärä Alkaen saakka Yksikkö Kloridi Liite II 22 24 12,300 mg/l Arseeni Liite II 21 0.75 189 µg/l Sulfaatti Liite II 21 129.75 4,200 mg/l Ammonium Liite II 21 0.084 52 mg/l Lyijy Liite II 20 5 320 µg/l Kadmium Liite II 19 0.08 27 µg/l Elohopea Liite II 18 0.03 1 µg/l Johtokyky Liite II 14 485 10,480 µs/cm Nikkeli Metalli 11 10 60 µg/l Kupari Metalli 10 10.1 2000 µg/l Tetrakloorietyleeni Liite II 10 1.1 50 µg/l Trikloorietyleeni Liite II 10 1.5 50 µg/l Trikloorietyleenin ja tetrakloorietyleenin summa Liite II 10 5 40 µg/l 7.3. Nitraatit ja torjunta-aineet Viisi jäsenvaltiota ilmoitti nitraateille tiukemmat raja-arvot kuin pohjavesidirektiivin liitteessä I olevassa 1 kohdassa vahvistettu pohjaveden laatunormi (50 mg/l). Arvot vaihtelevat välillä 18 mg/l 50 mg/l ks. taulukko2: Taulukko 2: Nitraateille vahvistetut raja-arvot Raja-arvojen vaihteluväli Jäsenvaltio Raja-arvo Alkaen saakka Yksikkö Huomautukset Itävalta 45 mg/l Irlanti 37,5 mg/l Yhdistynyt kuningaskunta 18 42 mg/l Unkari 25 50 mg/l Latvia 48,7 mg/l Vahvistettu arvona 11 mg/l NO 3 -N Kuusi jäsenvaltiota on vahvistanut 36:lle torjunta-aineiden tehoaineelle raja-arvot, jotka ovat pienemmät kuin laatunormi 0,1 µg/l. Raja-arvot vaihtelevat välillä 0,0001 µg/l 0,1 µg/l. Yksi jäsenvaltio ilmoitti pohjavesidirektiivissä säädettyä tiukemmasta raja-arvosta (0,375 µg/l) torjunta-aineiden kokonaismäärälle. 7.4. Muut pilaavat aineet 20 jäsenvaltioita on vahvistanut raja-arvot kaikkiaan 106 aineelle, joita ei mainita pohjavesidirektiivin liitteessä I (nitraatit ja torjunta-aineet) tai liitteessä II. Lähes kaksi kolmasosaa kuuluu synteettisten aineiden ryhmään. FI 8 FI

7.5. Pilaavat aineet, joiden vuoksi pohjavesimuodostumat voivat vaarantua tai niiden tila on huono Vesipolitiikan puitedirektiivin liitteen II mukaan jäsenvaltioiden oli vuonna 2004 alustavasti määritettävä kaikkien pohjavesimuodostumien ominaispiirteet, jotta voidaan arvioida niiden käyttötavat ja se, missä määrin on todennäköistä, etteivät ne täytä vaatimuksia. Vaarassa oleminen ei välttämättä tarkoita sitä, että tietyn pohjavesimuodostuman tila on huono. Epäsuotuisa pilaantumissuunta vesistöissä, joiden tila on hyvä, voi myös johtaa vesistön tilan heikentymiseen. Lähes kaikki raportoidut pilaavat aineet / indikaattorit ovat sellaisia, että ne vaarantavat pohjavesimuodostumat yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa. Ilmoitettujen tietojen perusteella 18 jäsenvaltiota on vahvistanut pohjaveden raja-arvot yhteensä 68 pilaavalle aineelle ja niiden indikaattorille, jotka eivät liity mihinkään näissä jäsenvaltioissa olevaan pohjavesimuodostumaan, joka olisi vaarassa. Vuonna 2007 arvioitiin 30 prosenttia Euroopan pohjavesimuodostumista huonokuntoiseksi. Toimenpiteet näiden pohjavesimuodostumien tilan parantamiseksi on esitettävä vuoden 2009 lopussa ilmoitettavissa vesienhoitosuunnitelmissa, ja hyvä tila on näissä muodostumissa saavutettava vesipolitiikan puitedirektiivin mukaan vuoteen 2015 mennessä. Vain puolet raportoiduista pilaavista aineista / indikaattoreista ovat aiheuttaneet pohjavesimuodostumien huonoa tilaa Euroopassa. Taulukossa 3 annetaan yleiskatsaus aineista, jotka ovat aiheuttaneet sen, että yli 100 pohjavesimuodostumaa on tunnistettu vaarantuneiksi, tai että yli 50 pohjavesimuodostuman tila on huono. Nitraatit vaarantavat vähintään 478 pohjavesimuodostumaa Euroopassa ja aiheuttavat vähintään 504 muodostuman huonon tilan. Vähintään tarkoittaa sitä, että tässä tietojenkeruussa jäsenvaltioilta ei kysytty nimenomaisesti, montako pohjavesimuodostumaa on nitraattien takia vaarassa, ja tiedot eivät siksi ole täydelliset (18 jäsenvaltiota raportoi niihin liittyvistä luvuista kokonaan tai osittain). Taulukko 3: Pilaavat aineet, jotka vaarantavat enemmän kuin 100 pohjavesimuodostumaa tai aiheuttavan yli 50:n Euroopassa sijaitsevan pohjavesimuodostuman huonon tilan aiheuttaa vaaran huono tila Pilaavat aineet pohjavesimuodost pohjavesimuodost jäsenvaltiot umat umat jäsenvaltiot Nitraatti* 478 17 504 14 Ammonium 276 14 147 13 Kloridi 256 18 117 13 Sulfaatti 216 16 117 15 Molybdaatin kanssa reagoiva fosfori (P:nä) 210 1 102 1 Arseeni 128 13 42 11 Bentseeni 124 7 58 6 Bentso(a)pyreeni 110 4 51 3 Kadmium 101 11 55 5 Tetrakloorietyleeni 96 6 62 6 Lyijy 90 10 51 5 *vajaat tiedot FI 9 FI

8. RAJA-ARVOJEN VAHVISTAMISESSA KÄYTETYT MENETELMÄT Useimmat pohjavesimuodostumien raja-arvot vahvistettiin jäsenvaltion tasolla (126) ja pohjavesimuodostuman tasolla (79). Vain muutamille aineille raja-arvo vahvistettiin vesienhoitoalueen tasolla. Saksassa ja Belgiassa raja-arvot vahvistettiin myös hallinnollisella tasolla (osavaltio, alue) niiden lisäksi, joista säädetään pohjavesidirektiivin 3 artiklan 2 kohdassa. 15 jäsenvaltiossa kaikki raja-arvot vahvistettiin samalla tasolla, ja yhdeksässä jäsenvaltiossa käytettiin eri tasoja. Useimmissa jäsenvaltioissa raja-arvojen määrittämisessä tarkasteltiin sekä näihin pohjavesimuodostumiin liittyvien vesiekosysteemien ja niistä riippuvaisten maaekosysteemien suojelua (15 jäsenvaliota) että pohjaveden käyttötapoja ja sen merkitystä, etupäässä käyttöä juomavetenä (23 jäsenvaltiota). Jotkin jäsenvaltiot (neljä) ottivat huomioon suolaantumisen siellä, missä se oli merkityksellistä. Muita käyttötapoja, jotka otettiin huomioon raja-arvoja määritettäessä, ovat mineraalivesien valmistus sekä veden käyttö teollisuudessa ja kastelussa. 15 jäsenvaltiota ilmoitti, että niiden raja-arvot perustuvat ympäristöä koskeviin laatutavoitteisiin kansainvälisiin tai kansallisiin mikäli tavoitteet ovat relevantteja. Neljä jäsenvaltiota mainitsi nimenomaisesti ympäristönlaatunormeista annetun direktiivin 2008/105/EY 6 perustaksi raja-arvojen määrittämiseen. Kaksi jäsenvaltiota ilmoitti, että ne eivät tarkastele ympäristötavoitteita, koska niillä ei esiinny vaaraa eikä merkittäviä vaikutuksia; kahdessa muussa jäsenvaltiossa tämä johtuu siitä, ettei ole riittävästi tietoa pohjaveden ja pintaveden vuorovaikutuksesta. Vain harvat jäsenvaltiot ilmoittivat nimenomaisesti, minkä aineiden/indikaattorien yhteydessä ympäristölaatutavoitteet ja muut normit otettiin huomioon raja-arvoja vahvistettaessa. Yksi jäsenvaltio raportoi rajatylittävästä yhteistyöstä raja-arvojen määrittämisessä, vaikka tätä tietoa ei pyydetty. 9. PÄÄTELMÄT Kaikkiaan 26 jäsenvaltiota raportoi, että raja-arvoja on vahvistettu Euroopassa 158 erilaiselle pilaavalle aineelle. Pohjavesidirektiivin liitteessä II mainituille pilaaville aineille on vahvistettu raja-arvot lähes kaikkialla. Kaikki liitteen 10 ainetta aiheuttavat vaaraa hyvin monissa jäsenvaltioissa. Viisi jäsenvaltiota ilmoitti pohjaveden nitraatille tiukemmat raja-arvot kuin pohjavesidirektiivin liitteessä I vahvistettu laatunormi (50 mg/l). Raja-arvot vaihtelevat välillä 18 mg/l 50 mg/l. Kaikista huomioon otetuista pilaavista aineista nitraatti vaarantaa eniten Euroopan pohjavesimuodostumien tilaa. Kuusi jäsenvaltiota on vahvistanut 36 yksittäiselle torjunta-aineelle raja-arvon, joka on pienempi kuin laatunormi 0,1 µg/l. Raja-arvot vaihtelevat välillä 0,0001 µg/l 0,1 µg/l. Yksi jäsenvaltio ilmoitti pohjavesidirektiivin liitteessä I säädettyä laatunormia (0,5 µg/l) 6 EUVL L 348, 24.12.2008, s. 84. FI 10 FI

tiukemmasta raja-arvosta (0,375 µg/l) torjunta-aineiden kokonaismäärälle. Jäsenvaltiot tarkastelivat raja-arvoja vahvistaessaan myös 106:a pilaavaa ainetta, joita ei pohjavesidirektiivissä mainita. Niistä 62 oli synteettisiä aineita. Juomavesinormit, joko EU:n juomavesidirektiivissä 98/83/EY 7 säädetyt tai vastaavat kansainväliset (esimerkiksi Maailman terveysjärjestön) tai kansalliset normit, mainittiin useimmin raja-arvojen perustana. 15 jäsenvaltiota tarkasteli myös ympäristöä koskevia laatutavoitteita kansainvälisiä (esimerkiksi ympäristönlaatunormeista annettua direktiiviä 2008/105/EY) tai kansallisia. Euroopan raja-arvoissa on valtava vaihtelu. Syynä tähän voisi olla se, että pohjavesidirektiivi antaa jäsenvaltioille tiettyä joustovaraa raja-arvojen vahvistamisessa. Direktiivin mukaan on otettava huomioon, mihin pohjavesimuodostuman vesi menee (vastaanottaja), onko olemassa vaaraa tilan huonontumisesta ja mitä merkityksiä (funktioita) pohjavedellä on, pilaavien aineiden ominaispiirteet ja käyttäytyminen sekä hydrogeologiset ominaispiirteet, jota edustavat perustasot. Kun ottaa huomioon nämä erilaiset vaatimukset, joita mahdollisesti on mukautettu kuhunkin yksittäiseen pohjavesimuodostumaan, ymmärtää, että jäsenvaltiot ovat lähestyneet asiaa eri tavoin. Eroihin johtaneet syyt voidaan analysoida yksityiskohtaisesti vasta sitten, kun raja-arvot voidaan asettaa oikeaan yhteyteen vesienhoitoalueen suunnitelmassa (esimerkiksi paine- ja vaikutusanalyysin yhteydessä). Pohjavesidirektiivin 10 artiklassa ennakoidaan, että liitettä I ja II tarkastellaan uudelleen vuonna 2013, jolloin on tilaisuus tarkastella asiaa vesienhoidon yhteydessä. Komissio aloittaa valmistelut tätä uudelleentarkastelua varten. Uudelleentarkastelussa pyritään tunnistamaan aineita, joille pitäisi asettaa normi EU:ssa. Seitsemännen puiteohjelman pohjavesiä ja niistä riippuvaisia ekosysteemejä koskeva tutkimushanke GENESIS 8 myötävaikuttaa uudelleentarkasteluun vesipolitiikan puitedirektiivin johdanto-osan 20. kappaleessa annetun suosituksen mukaisesti. Tämä kertomus voisi olla jäsenvaltioille avuksi vesipolitiikan puitedirektiivin ja pohjavesidirektiivin seuraavissa täytäntöönpanovaiheissa, kun tunnistetaan merkittäviä ja pysyviä pilaantumisen noususuuntauksia ja pyritään kääntämään niitä laskuun, ja kun vesienhuoltosuunnitelmiin on sisällytettävä asianmukaisia toimia vaarantuneita pohjavesimuodostumia varten. 7 8 EYVL L 330, 5.12.1998, s.32. www.thegenesisproject.eu FI 11 FI