Plenaariesitelmät Plenary speeches
Susanne Göpferich University of Giessen/Germany From multidisciplinarity to transdisciplinarity: The investigation of competence development as in case in point Multidisciplinarity what is it? My contribution to answering this question will consist of three parts: First, I will contrast the concept of multidisciplinarity with two closely related concepts, interdisciplinarity and transdisciplinarity, following a subclassification by Kaindl (1999). Second, I will comment on the benefits of expertise research in cognitive psychology to all fields of research interested in competence and competence development and discuss the chances of specific subfields of the interdiscipline of translation studies to work in a truly transdisciplinary manner. Third, I will present results of a longitudinal study (TransComp) into the development of translation competence whose hypotheses were derived from expertise research. The population of this study consisted of 12 students of translation enrolled in the BA program Transcultural Communication at the University of Graz and 10 professional translators with at least 10 years of professional experience in translation/interpreting. Translation competence was modeled as composed of several subcompetences, among them strategic competence, translation routine activation competence and tools and research competence. These three subcompetences were considered to be translation-specific and to distinguish professional translators from mere bilinguals. They were selected as the dependent variables in the TransComp study. The study found that the professional translators had not yet achieved expertise, the highest level of competence. For the student participants it showed a stagnation of their competence development with regard to several variables over the first four semesters of their program. For these findings, possible explanations and their didactic implications will be presented. References Göpferich, Susanne/Alves, Fabio/Mees, Inger M., eds (2010): New Approaches in Translation Process Research. (Copenhagen Studies in Language 39). Copenhagen: Samfundslitteratur Press. Kaindl, Klaus (1999): Interdisziplinarität in der Translationswissenschaft: Theoretische und methodische Implikationen. Gil, Alberto, et al., eds: Modelle der Translation: Grundlagen für Methodik, Bewertung, Computermodellierung. Frankfurt/M.: Lang, 137 155.
Pekka Kujamäki Itä-Suomen yliopisto Sota, käännöskulttuurit ja toimijuus Itä-Suomen yliopiston filosofisessa tiedekunnassa käynnistyi tammikuussa 2011 tutkimushanke Sodan tuntemattomat käännöskulttuurit, jossa jäljitetään talvi- ja jatkosodan aikaisia kääntämisen ja tulkkauksen käytäntöjä. Lähtöajatuksena on näkemys, että kielitaito, kääntäminen ja tulkkaus ovat merkittävässä roolissa sotilaallisissa kohtaamisissa yhtä hyvin vihollisen kuin aseveljenkin kanssa, että sota on mitä suurimmassa määrin myös kielellistä viestintää: Sota julistetaan ja siitä tiedotetaan muille kansoille, rauhan edellytyksistä sovitaan, sotilaallisista toimista neuvotellaan esikunnissa (esim. käännettyjen tiedustelutietojen perusteella), huollon ja logistiikan ongelmia ratkaistaan paikallisten asukkaiden kanssa, ja sotavankeja kuulustellaan rintamalla, linjojen takana tai vankileireillä. Näihin viestintätilanteisiin kehittyy kääntämisen ja tulkkauksen käytäntöjä, joita kuvataan tässä projektissa "sodan käännöskulttuureina". Eric Prun in vuonna 1997 esittelemä käsite käännöskulttuuri (Translationskultur) on tarkoitettu kuvaamaan niitä sosiaalisesti jäsentyneitä normeja, konventioita, odotuksia ja arvoja, jotka määrittävät käännös- ja tulkkaustoimintaa tietyssä yhteisössä tai instituutiossa. Joensuun tutkimushankkeessa käsitteellä hahmotetaan sekä sotilaallisen käännös- ja tulkkaustoiminnan virallista viitekehystä että rintamalla, Päämajassa tai Kolmannen valtakunnan mukana Pohjois-Suomessa toimineiden kääntäjien ja tulkkien omia tavoitteita ja näkemyksiä. Esitelmässäni pyrin saamaan otetta sekä käännöskulttuurin käsitteestä että konkreettisista sodan käännöskulttuureista. Tutkimushankkeen keskeisten tavoitteiden ja lähtökohtien jälkeen esittelen yleisellä tasolla niitä sodan konteksteja ( kenttiä ), joihin oletamme tai tiedämme jo varmuudella muodostuneen sotilaallisia käännöskulttuureita. Niiden rekonstruoimiseksi määrittelen viitekehyksen, joka koostuu sekä kansainvälisistä sodankäynnin normeista että yksilötoimijoiden etnisiin taustoihin ja henkilökohtaiseen eetokseen liittyvistä kysymyksistä. Lisäksi pohdin lyhyesti käsitteiden käännöskulttuuri ja toimijuus (agency) suhdetta toisiinsa ja kysyn, millaisin edellytyksin sotilaallisten kontekstien kääntämistä ja tulkkausta voidaan ylipäätään hahmottaa toimijuutena. Lähteet Prun, Eric 1997. Translationskultur. (Versuch einer konstruktiven Kritik des translatorischen Handelns.) TextconText 11 = NF 1, S. 99 127.
Sektioesitelmät Section papers
Kristiina Abdallah Itä-Suomen yliopisto kristiina.abdallah@uef.fi Kuinka tutkia kääntäjän toimijuutta käännösalan tuotantoverkostoissa? Tässä esitelmässä luon lyhyen katsauksen niihin teoreettisiin viitekehyksiin, joiden avulla olen lähestynyt kääntäjän toimijuutta ja toimijoiden välisiä suhteita käännösalan tuotantoverkostoissa. Koska aikaisempaa käännöstieteellistä tutkimusta tutkittavasta ilmiöstä on ollut niukasti tarjolla, olen lähestynyt tutkimuskohdettani monitieteisesti ja pyrkinyt kartoittamaan verkoston toimijoiden suhteita ja toiminnan dynamiikkaa eri tieteenaloilta lainattujen teoreettisten viitekehysten avulla. Esitelmässä pohditaan, millaisia näkökulmia tutkittavaan ilmiöön syntyy yleisen verkostoteorian (Barabási 2002), tiedon sosiologiasta peräisin olevan toimijaverkkoteorian (Latour 1987, Callon 1986, Law 1992) ja toisaalta taloustieteellisen agenttiteorian (Eisenhardt 1989) avulla? Lähteet Barabási, A.-L. (2002) Linkit. Verkostojen uusi teoria. (Linked: the New Science of Networks). Translated from English by K. Pietiläinen, Helsinki: Terra Cognita Oy. Callon, M. (1986) Some Elements of a Sociology of Translation: Domestication of the Scallops and the Fishermen of St Brieuc Bay. In J. Law (ed.), Power, Action and Belief: A New Sociology of Knowledge, London: Routledge & Kegan Paul, 196 229. Law, J. (1992) Notes on the theory of the actor network: ordering, strategy and heterogeneity. Online paper by the Centre for Science Studies, Lancaster University, URL: <http://www.lancs.ac.uk/fass/sociology/papers/law-notes-on-ant.pdf> Latour, B. (1987) Science in Action: How to Follow Engineers and Scientists Through Society. Open University Press: Milton Keynes. Eisenhardt, K. (1989) Agency theory: An assessment and review. Academy of Management Review 14 (1), 57 74.
Anukaisa Alanen Tampereen yliopisto, Helsingin yliopisto Mahdoton mahdolliseksi Kirjoitustulkin rooli vieraan kielen oppimisessa Kirjoitustulkkaus on viestintämenetelmä, jonka käyttäjät ovat yleensä kuuroutuneita tai huonokuuloisia. Kielenopetuksen yhteydessä käyttäjät voivat olla myös äidinkieleltään viittomakielisiä kuuroja. Kirjoitustulkin tehtävä on kirjoittaa oleellinen ääni-informaatio tekstimuotoon siten, että käyttäjä voi lukea tulketta näytöltä tai valkokankaalta. Opiskelutulkkaus on kuuroille ja kuulovammaisille tarkoitettu palvelu, jota lain mukaan pitää tarjota käyttäjälle niin paljon kuin tämä tarvitsee. Opiskelutulkit ovat viittomakielen tulkkeja tai kirjoitustulkkeja. Opiskelutulkkausta vieraan kielen kontekstissa on luonnehdittu mahdottomaksi tai jopa ikuiseksi painajaiseksi niin kauan, kun viittomatulkit ovat joutuneet kehittämään erilaisia työläitä keinoja vieraan kielen välittämiseksi. Kuitenkaan kirjoitustulkin roolissa tilanne ei vaikuta ollenkaan näin pahalta. Datani sisältää neljän eri tulkin avoimet haastattelut sekä observoituja vieraan kielen oppitunteja, joista toinen on myös tallennettu video- ja äänitiedostoiksi. Lisäksi tarkastelen tulkkaukseen liittyviä verkkosivuja ja muita dokumentteja, kuten opiskelutulkkausta sääteleviä lakeja (perusopetuslaki ja laki vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelusta) ja asioimistulkin eettisiä sääntöjä. Käytän tulkin roolin erittelyyn etenkin Witter-Merithew n kehittämän nelijaon kolmea ensimmäistä kohtaa: auttajan, tulkkauskoneen ja kommunikaation mahdollistajan rooleja sekä tarkastelen niiden ulkopuolelle jääviä kokemuksia. Historiallista tulkin roolien kehitystä kuvaava Witter-Merithew n malli on käyttökelpoinen myös tilanteessa, jossa mallin eri roolit ovat yhtä aikaa olemassa niin hyvässä kuin pahassa. Tutkimukseni on osa Suomen akatemian rahoittamaa SpeechText Kirjoitustulkkaus prosessina, tulkkeen ymmärrettävyys ja sen parantaminen -hanketta (http://www.cs.uta.fi/speechtext/).
Marjut Alho Helsingin yliopisto Erikoisalojen tekstien kääntämisen opetus Suomessa Kaikissa suomalaisissa yliopistoissa, joissa opetetaan kääntämistä, opetetaan myös erikoisalojen tekstien kääntämistä. Erikoisalojen tekstien kääntämisen opetusta ei kuitenkaan opeteta missään, eikä sitä ole juuri tutkittukaan. Tämän vuoksi opettajilla ei ole saatavilla muuta kuin omiin tai kollegoiden kokemuksiin perustuvia käsityksiä siitä, miten erikoisalojen tekstien kääntämistä voitaisiin opettaa niin, että opetus todella valmistelisi opiskelijoita vaativiin eri erikoisalojen tekstien käännöstehtäviin ja että opetus olisi tehokasta ja motivoivaa. Tältä pohjalta teen suomalaisissa yliopistoissa erikoisalojen tekstien kääntämisen kursseja opettaville ja niillä opiskeleville henkilöille kyselyn, jossa pyrin selvittämään eri osapuolten näkemyksiä ja kokemuksia kyseisiltä kursseilta mikä toimii ja mikä ei. Lisäksi laajennan tutkimuksen näkökulmaa lähettämällä kyselyn myös jo valmistuneille kääntäjille, jotta he voisivat reflektoida omia koulutuskokemuksiaan siihen, mitä heiltä työelämässä odotetaan ja vaaditaan. Tutkimukseni tavoitteena on siis selvittää, miten erikoisalojen tekstien kääntämistä opetetaan, miten sitä eri osapuolten mielestä voitaisiin opettaa ja mitkä opetusmenetelmät tuottavat hyviä oppimistuloksia ja motivoivat opiskelijoita opiskelemaan. Lisäksi selvitän sitä, miten nämä opetuksen menetelmät ja tavoitteet suhteutuvat siihen, mitkä työelämän vaatimukset ovat. Esittelen esitelmässäni kääntäjille suunnatun kyselyn alustavia tuloksia ja vertaan niitä opetuksen realiteetteihin.
Alexandra Belikova Itä-Suomen yliopisto Tekstin metaforisuuden mittaaminen kieli- ja käännöstieteellisenä ongelmana Esitelmässä pyritään lähestymään poliittisten metaforien kääntämistä kvantitatiivisin menetelmin, joita on kehitetty politiikan ja sen kielen tutkimuksissa lehtitekstien metaforisuustason mittaamiseksi. Käännöstieteellisen tutkimuksen tarkoituksiin muokattua menetelmää sovelletaan alun perin suomen kielellä kirjoitettuihin lehtiteksteihin ja niiden venäjännöksiin. Käännösratkaisuja tarkastellaan kotouttavan ja vieraannuttavan kääntämisen näkökulmasta (Venuti 1995). Metaforailmaukset luokitellaan eri tyyppeihin (kuolleisiin, konventionaalisiin, uniikkeihin jne.) sanakirjoihin ja tekstikorpuksiin perustuvien arviointikriteerien perusteella. Jokainen metaforailmaus saa kreatiivisuus/konventionaalisuustasoaan vastaavan painokertoimen. Painokertoimia käytetään kaavassa, josta lasketaan koko tekstin metaforisuustaso. Käännöksen metaforisuustason ja kääntäjän valitseman käännösstrategian välillä oletetaan olevan tiettyä riippuvuutta. Käännöksen alkutekstiä suurempi metaforisuuskerroin/ metaforisuus kertoo kääntäjän käyttäneen vieraannuttavaa kääntämistapaa hänen pyrkiessään säilyttämään mahdollisimman tarkasti kohdekulttuurille vieraan kuvan. Alkutekstin metaforisuustasoa vastaava tai pienempi luku ilmoittaa kääntäjän valinneen kotouttavan kääntämistavan hänen muokatessaan lähdekielen outoja kuvia ja sanontoja kohdekielisille lukijoille tutummiksi, kotoisammiksi ja helpommin ymmärrettäviksi. Lähteet Venuti, Lawrence 1995. The Translator s Invisibility: A History of Translation. London & New York: Routledge.
Chapman Chen Itä-Suomen yliopisto The Rise and Fall of a Small Family Business: Hong Kong Postcolonial Theatre Translation Mainstream postcolonial (translation) theories focus on the deconstruction and denunciation of European colonialism but seldom consider the case of one colonized subject between two colonizers, postcolonial theatre translation per se, possible benefits of European colonialism to the Third World, and translation from the colonizer s language to the natives. The objective is to study the applicability of postcolonial theories to Hong Kong (HK) Cantonese translation of Western theatre. Mainstream postcolonial theories are juxtaposed with alternative ones, e.g., Fanon s (1967) vs Ferguson s (2003); Bhabha s (1994) mimicry vs Rey Chow s (1998) hybrid third space between two aggressors; Tymoczko s (1999) anti-english translation in Irish literature vs Gilbert Fong s (2007) strategic alliance with the UK in HK drama. Rupert Chan s translation and Roy Szeto s direction (2004) of Alan Ayckbourn s English play, A Small Family Business, is studied and compared with T. L. Ko s direction (2003) of Cancer Chong s original HK play, Hong Kong Mansion is Falling Down, as a control sample. Both the translated play and the original HK play satirize the Chief Executive of HK as a puppet of Peking. Rereading of the original English play is classified into the translator s, the director s, the critic s and the audience s with reference to the social context of HK then the 5 th anniversary of HK s handover from the UK to China. It is found that postcolonial HK theatre translation reflects nostalgia for British colonial rule and a need to negotiate with China as the second colonizer, whilst trying to carve a third space for HK between the two colonizers. In conclusion, when a postcolonial community is caught between two colonizers, and provided that one complies much more than the other with international standards of colonization, e.g., Corruption Perception Index, the colonized subject, in its drama translation, may manifest preference to the more compliant colonizer and resistance concerning the other one.
Ritva Hartama-Heinonen Helsingin yliopisto Suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitos Käännöstutkimus monitieteisyyden provokatiivista lumoa ja harhaa KäTu2011-symposiumikutsussa käännöstieteen todetaan kehittyneen tutkimusalana ajan mittaan itsenäiseksi ja monitieteiseksi. Jos tieteenalamme nyt käsitteenä jo luonnostaan sisältää monitieteisyyden aspektin, voi miettiä, millainen käännöstutkimus itse asiassa sitten rajautuu pois, kun esitelmänpitäjiksi toivotaan erityisesti käännöstieteen monitieteisten tutkimusten ja tutkimushankkeiden edustajia. Symposiumin teeman voi tulkita myös ilmentävän odotuksenvastaisesti käännöstutkimuksen ja ehkä käännöstutkijoidenkin ristiriitaista identiteettiä. Yhtäältä olemme ponnekkaasti olemassa ja ylpeitä monitieteisestä teoria- ja menetelmävalikoimastamme, toisaalta kokoonnumme kysymään alamme monitieteistä olemusta aivan kuin uskoamme vahvistaaksemme mutta samalla todistaen häilyvää ambivalenttista tieteiden välistä olentaamme. Lähden esityksessäni liikkeelle esittämäni kaltaisten taustaoletusten lähiluvusta ja tulkinnasta ja jatkan tarkastelemalla muutaman esimerkin avulla sitä, olisiko Gideon Touryn vuodelta 1982 oleva käännöksen määritelmä muokattavissa myös käännöstutkimuksen määritelmäksi: mikä tahansa tutkimus, joka esitellään tai jota pidetään tiedeyhteisössä käännöstutkimuksena (is presented or regarded as such). Pidetään käännöstutkimuksena -lähestymistapa vie puolestaan tarkastelemaan laajemmalti käännöstutkimuksen mahdollista prototypologiaa eli ytimen ja marginaalin kysymystä, johon lisänäkökulman antaa Juri Lotmanin semiotiikassaan esille ottama keskustan ja periferian dikotomia ja niiden välinen dynamiikka. Lopuksi otan esille muita vaihtoehtoja, kuten vastakohta-asettelun yleistieteet ja erityisalat sekä yksitieteisyyden mahdollisuuden (mitä yksitieteisyys sitten voisikin olla).
Raila Hekkanen Monitieteisen käännöstutkimushankkeen edut ja harmit tapauksena oma väitöstutkimus Esitelmäni on tapauskuvaus, joka perustuu äskettäin valmistuneeseen väitöskirjatutkimukseeni. Tutkimus käsittelee suomalaisen kaunokirjallisuuden kääntämistä englanniksi. Yhdistän siinä useita menetelmiä ja teorioita: käännösarkeologiaa, sosiologiaa ja tekstianalyysiä. Käännöstoiminnan kartoittamisen jälkeen keskeisenä lähestymistapana on käännössosiologia ja näkökulmana tässä lähinnä toimijaverkostoteoria. Toisaalta tarkastelen samaa aineistoa myös tekstianalyysin keinoin. Lisänäkökulmana on vielä käännösten vastaanoton tutkimus. Eri lähestymistapoja yhdistämällä saadaan tässä tapauksessa tietoa sekä käännösten toteutustavasta miten että toteuttamiseen vaikuttaneista syistä miksi. Näin tutkittavasta aiheesta saadaan selvästi laajempi kuva kuin yksittäistä lähestymistapaa käyttämällä. Tämä on erityisen hyödyllistä, kun kyseessä on toistaiseksi vain vähän tutkittu alue. Tutkimuksen eri lähestymistavat toimivat tällöin ikään kuin toistensa kontekstina ja tukevat siten kokonaisuuden ymmärtämistä, vaikka aiempi tutkimuspohja onkin niukka. Eri lähestymistapojen yhdistämisen etuna on myös tutkimuksen relevanssin laajeneminen niin, että sen tulokset ovat useampien vastaanottajaryhmien, esimerkiksi niin kustannusalan kuin käytännön kääntäjienkin sovellettavissa. Toisaalta usean eri lähestymistavan käyttäminen väitöskirjatyön kokoisessa hankkeessa rajaa kunkin alueen käytettävissä olevia resursseja. On vaikeaa eikä lainkaan yksiselitteistä arvioida, tarjoaako tutkimuksen laajentaminen vielä yhdelle alueelle hyödyllistä lisätietoa vai muodostuuko siitä muilta alueilta voimavaroja syövä painolasti. Ongelmaksi voi nousta myös eri alueiden nivominen yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Luonteeltaan erilaisten tietojen yhdistäminen voi vaatia pohdintaa, jotta erilaiset tiedot todella tukevat toisiaan eivätkä jää pelkiksi laajennetuiksi tausta-anekdooteiksi. En pyri antamaan esitelmässäni näihin kysymyksiin valmiita vastauksia, sillä eri alueiden tasapaino vaatii aina tilannekohtaista arviointia eikä patenttiratkaisuja ole. Toivon tapauskuvauksen kuitenkin herättävän ajatuksia ja edistävän mahdollisesti muiden vastaavien hankkeiden suunnittelua.
Isis Herrero Universidad de Salamanca The (Un)Limitedness of Multidisciplinarity on Researching the Translation of Native American Literature On researching about the translation of Native American literature, it is possible to assume that, overtly or covertly, these works address the difficult task of defining and fighting for what is and means to be a Native American. Such a fact would not seem difficult to cope with in any interlingual rendering, since there exist alternative methods and strategies for achieving a satisfactory and respectful result. However, the unique situation of Native Americans as a heterogeneous culture which participates peripherally of U.S. culture because of external imposition and internal opposition makes the translation of Native American literature a complex multidisciplinary ground of work and research. Apart from the obvious domains of art and linguistics, Native American literature is highly distinguished by its own folklore and the socio-political and historical development of its relation with U.S. government. Additionally, the anthropological and ethnographic visions of Native American culture have set a precedent against which their works have to fight. The theoretical framework for translation issues is also included as well as the context of reception of a translation, in the current case, the Spanish one. Although greatly interesting and productive, this intricate situation causes problems with the incredible amount of information and connections to handle. Then, it is necessary to fix a limit in both the theoretical framework and the practice study. But, how can it be set and justified? Thus, we will explore the advantages and problematic consequences of delimiting research on three of the most important works of the so-called Native American Renaissance: N. Scott Momaday s House Made of Dawn (1968), which won the Pulitzer Prize in 1969, James Welch s Winter in the Blood (1974), and Leslie Marmon Silko s Storyteller (1981). The theoretical framework will be essentially focused on identity issues, but its multiple ramifications into different disciplines will show the intricacies of a simplistic approach.
Anna-Elina Hirvonen Mitä kielitarkastettujen lehdistötiedotteiden konventionmukaisuudesta voi päätellä monialaisen tiedon perusteella? Kielentarkastuksen arviointia käännetyissä erikoisalan lehdistötiedotteissa Lehdistötiedotteet ovat monialaisuuden näkökulmasta mielenkiintoisia tekstejä: Tutkijan on hyvä tuntea toisaalta kyseisen tekstilajin ominaisuudet (konventiot), toisaalta kyseistä tekstilajia koskevat ohjeet (kielioppaiden normit). Kun tutkimuskohteena ovat erikoisalan lehdistötiedotteet, erikoisalojen kielten ominaisuuksien ja kyseisen erikoisalan tuntemus auttavat analyysia. Omassa tutkimuksessani olen analysoinut konventionmukaisuuden toteutumista erikoisalan lehdistötiedotteissa vertaamalla omia käännöksiäni niiden kielitarkastettuihin versioihin. Tarkoitan konventionmukaisuudella sitä, että teksti on kirjoitettu tai käännetty siten, että se täyttää kohderyhmänsä kyseiselle tekstilajille asettamat odotukset, jotka voivat olla implisiittisiä tai eksplisiittisiä. Tekstin lukijan kannalta konventionmukaisuus on positiivinen, tavoiteltava tekstiominaisuus. Sen toteutuminen lienee kuitenkin helpompaa äidinkielellä toimittaessa kuin vieraalla kielellä kirjoitettaessa tai vieraalle kielelle käännettäessä. Aineistoni koostuu 34:stä pituusleikkausalan lehdistötiedotteesta, jotka on käännetty englannista ruotsiksi ja saksaksi. Kyse on vieraalta kieleltä vieraalle kielelle käännetyistä teksteistä, mutta kielentarkastuksen ovat tehneet äidinkieliset saksan ja ruotsin puhujat. Kerron esitelmässäni tutkimukseni tuloksista ja arvioin kielentarkastajien tekemiä muutoksia sekä lehdistötiedotteiden konventioiden ja normien että erikoisalan konventioiden näkökulmasta.
Hannu Kemppanen Itä-Suomen yliopisto Dikotomiasta toiseen: käännösstrategia-käsitteen vertailua länsimaisessa ja venäläisessä käännöstutkimuksessa Käännöstutkimukselle on ollut tyypillistä erotella käännösstrategioita dikotomisin perustein. Yksi keskeinen lähestymistapa viimeisen viidentoista vuoden aikana on ollut käännösten tai kokonaisten käännöstraditioiden tarkastelu hyödyntäen Lawrence Venutin (1995) esittämää kotouttamisen ja vieraannuttamisen vastakkainasettelua. Venutia ennen kääntämisen ns. globaaleja strategioita (Kearns 2008) ovat olleet etsimässä eri näkökulmista lukuisat käännösteoreetikot aina Schleiermacherista (1813) lähtien. Tässä esitelmässä tarkastellaan dikotomisten käännösstrategioitten käsitettä vähemmän tutusta näkökulmasta: itä länsi-akselilla. Tutkimuksen lähtökohtana ovat havainnot läntisessä käännöstutkimuksessa usein esiintyvien termien kotouttaminen ja vieraannuttaminen vähäisestä käytöstä venäläisessä käännöstieteellisessä kirjallisuudessa. Tutkimuksen tavoitteena on ensinnäkin selvittää tutkimuskirjallisuuden analyysin avulla, onko katetta väitteelle, että kyseisellä dikotomisella lähestymistavalla ei ole erityisen suurta merkitystä venäläisessä käännöstutkimuksessa. Toisena tavoitteena on selvittää, käyttävätkö sikäläiset käännösteoreetikot mahdollisesti joitakin muita samantyyppisiä vastakkainasetteluja tutkimuksissaan. Analyysi toi esille, venäläisessä käännöstieteellisessä kirjallisuudessa käsitepariin kotouttaminen/ vieraannuttaminen viitataan hyvin harvoin. Poikkeuksina voidaan mainita Borisenkon (2007), Lan ikovin (2007) ja Buzadžin (2009) Mosty (Bridges) -lehdessä ilmestyneet artikkelit. Analyysi paljasti, että venäläiset käännösteoreetikot käyttävät tutkimuksissaan ensisijaisesti vapaan ja kirjaimellisen käännöksen dikotomiaa. Vaikka teoreettisissa perusteissa onkin eroja, länsimaalaisessa ja venäläisessä käännöstieteellisessä diskurssissa on myös yhteisiä piirteitä. Molemmat tutkimusperinteet pitävät vieraannuttavaa (tai kirjaimellista) käännöstä lukijan kannalta vaativana ja elitistisenä tekstinä, kun taas sujuva vapaa käännös sopii hyvin suurelle lukijakunnalle. Tutkimus toi selvästi esille, että venäläiset käännöstieteilijät ovat suhtautuneet ja suhtautuvat edelleen kriittisesti kirjaimelliseen kääntämiseen. Kuitenkin myös tämän strategian puolestapuhujia esiintyy. Erona läntiseen tutkimukseen ovat viitattavat tutkijat: Scleiermacherin, Bermanin ja Venutin sijaan viitataankin omiin vieraannuttajiin esimerkiksi Brjusoviin, Gasparoviin tai Golyševiin.
Mikko Kervinen Helsingin yliopisto, Nykykielten laitos Interdisciplinarity in song translation a translation-theoretical view Translation studies is renowned to be an interdisciplinary discipline: the evolution of the modern translation research is a story of a sub-branch of linguistics evolving through contact with other sciences. Upon this background it is only logical that research involving translation of texts set to music should be interdisciplinary. The use of the term interdisciplinarity instead of multidisciplinarity is preferred here, as real interaction between the disciplines is needed for this endeavour Even approaches to the general translation theory have regarded translation as a semiotic phenomenon (Bassnett 1980). For Kukkonen (2010) translation is about interpretation of signs and sign systems and communicating a message from one sign system to another with the intention to create meaning in a dynamic sign process. One major reference point for Kukkonen s and Bassnett s semiotic approach to translation is Jakobson (1959) with his intralingual, interlingual and intersemiotic ways of translation. Song translation, involving the transfer of vocal music from the source culture and language to the target culture and language, deals with both interlingual and intersemiotic translation. Whereas some pre-translation theoretical remarks on song translation pointed out the lack of research on the matter (Honolka 1978), a recent bibliography (Matamala & Orero 2008) encompasses some hundred articles on opera translation alone. Gorlée points out that the problem with these is the inconsistency of the theoretical approach. In her work on opera and art song translation, Gorlée (e.g. 1997, 2002, 2008) consistently applies Peircean semiotics to describe the musico-verbal nexus, at least at the theoretical level. In the actual analysis however, she reverts mostly to means used by other, not markedly semiotic scholars, and the connection to the Peircean semiotics becomes vague. Other scholars include e.g. Kaindl (1995), Low (2003), Dürr (2004) and Franzon (2008). They succeed in describing the dilemma of song translation in a practice-oriented manner, which echoes what Albrecht (2004) states about the still close connection of linguistics and translation studies. My forthcoming dissertation in German Studies analyses singable opera and art song translations from Finnish and Swedish into German on one hand and from German into Finnish on the other. It is partly based on unpublished archival material. In this presentation I set out to make a synthesis from the previous relevant approaches to song translation and to construct and taking linguistics, translation studies, semiotics and music into account to present an interdisciplinary theoretical model for my dissertation.
Leena Kolehmainen Itä-Suomen yliopisto, Joensuu leena.kolehmainen@uef.fi Kääntäminen unohdettu kielikontaktien laji? Deskriptiivisiä korpuslingvistisiä käännetyn kielen piirteiden tutkimuksia yhdistää ajatus kääntämisen virittämästä kielellisestä muutoksesta ja variaatiosta. Kääntämistä tarkastellaan omana erityisenä kielentuottamisprosessina, joka aiheuttaa kohdeteksteihin kielellisiä piirteitä, joita ei tyypillisesti esiinny saman kielen ei-käännetyissä teksteissä. Kielellinen muutos ja variaatio on keskeinen tutkimuskohde myös kontaktilingvistiikassa, jonka piirissä kääntämistä ei ole kuitenkaan tietääkseni tähän mennessä tarkasteltu. Käännöstieteessä ajatus kääntämisestä yhtenä kielikontaktien lajina on esitetty, mutta varsinaista tutkimusta, jossa kääntämisen ja kielikontaktien tutkimuksen näkökulmia olisi yhdistelty, ei juuri ole. Yhdistelen esitelmässäni käännöstieteen ja kontaktilingvistiikan näkökulmia. Jäsennän kääntämisen yhdeksi kielikontaktien lajiksi ja pyrin kuvaamaan sen paikkaa muiden kielikontaktien lajien joukossa ja vastaamaan kysymykseen, millaisesta kieli- ja kulttuurikontaktista kääntämisessä on kyse. Lisäksi tarkastelen kielellisiä muutoksia, joita kääntämisen on todettu aiheuttavan kohdekielisiin teksteihin, ja vertailen tutkimustuloksia kielikontaktitutkimuksessa kuvattuihin kieltenvälisen vaikutuksen aiheuttamiin muutoksiin. Vertailu tuo toisaalta esiin yhteisiä ilmiöitä, joita tutkimuskenttien tutkijat ovat tarkastelleet toisistaan erillään ja toisistaan tietämättä. Toisaalta vertailu paljastaa kielikontakti-ilmiöitä, joita on tarkasteltu vain toisen tutkimussuuntauksen parissa. Esitelmäni osoittaa, että kontaktilingvistiikan näkökulmien avulla on mahdollista avata uusia ikkunoita käännetyn kielen tutkimuksen kenttään, ja toisaalta kääntämisen tarkastelu kielikontaktina tuo esiin uusia kielikontakti-ilmiöitä, joihin kielikontaktien tutkimuksessa ei tähän mennessä ole kiinnitetty huomiota.
Maarit Koponen Helsingin yliopisto, Nykykielten laitos Leena Salmi Turun yliopisto, Kieli- ja käännöstieteitten laitos Konekääntimien tuottaman tekstin oikeellisuuden arvioinnista: konekäännöksen editointitehtävä Sekä ihmiskäännöksen että konekääntämisenkin laadun arvioinnissa eräs keskeinen näkökohta on käännöksen käyttötarkoitus: kenelle käännös on tarkoitettu ja mihin tarkoitukseen sitä käytetään. Erilaiset käyttötarkoitukset asettavat käännöksille erilaisia vaatimuksia, ja käännöksiä on sen vuoksi tärkeä myös arvioida käyttötarkoituksen mukaisesti. Konekäännöksen käyttötarkoitus poikkeaa ihmiskäännöksestä esimerkiksi siten, että käyttäjänä on henkilö, joka tarvitsee nopeasti käsityksen sellaisesta lähtötekstistä, jonka kieltä hän ei lainkaan osaa. Toisaalta monelle ammattikääntäjälle on myös tullut vastaan tilanne, jossa tehtäväksi tarjotaan konekäännetyn tekstin korjaamista julkaisukuntoon jopa ilman lähtötekstiä. Tällaisissa tilanteissa tärkeimmäksi konekäännöksen arvioinnin näkökohdaksi voidaan nostaa sisällön oikeellisuus, ja kömpelö tai kieliopillisesti virheellinenkin käännös voi olla riittävän hyvä, jos lukija tai kääntäjä kuitenkin pystyy kontekstin ja kielenulkoisen tiedon perusteella tulkitsemaan sen merkityksen ja tarvittaessa korjaamaan tekstin kieliasun tarvittavalla tavalla. Vakavat virheet sen sijaan saattavat muuttaa tekstin merkitystä ratkaisevalla tavalla tai estää kokonaan sen tulkitsemisen. Konekäännösten arvioinnissa tällaiset käyttötarkoitukset on myös nostettu viime aikoina esille, ja niitä on simuloitu esimerkiksi luetunymmärryskokeilla ja konekäännöksen editointitehtävillä, joissa koehenkilöt pyrkivät muokkaamaan konekäännöksen pohjalta hyväksyttävän käännöksen ilman lähtötekstin apua (Callison-Burch ym. 2010; Koehn 2010). Tässä esitelmässä käsittelemme editointitehtävää, jonka tarkoituksena oli selvittää, onko konekäännöksen sisällön oikeellisuus riittävä välittämään lähtötekstin merkityksen sekä miten hyvin tekstin lukija pystyy tulkitsemaan merkityksen ja korjaamaan tekstin virheet. Kokeessa käytettiin kahta englanninkielistä aikakauslehtityylistä tekstikatkelmaa, jotka konekäännettiin kahdella eri kääntimellä englannista suomeksi. Koehenkilöinä toimineet opiskelijat jaettiin neljään ryhmään, ja kullekin osallistujalle annettiin korjattavaksi yksi näistä neljästä konekäännösversiosta. Koehenkilöitä pyydettiin korjaamaan teksti ilman lähtötekstin apua sujuvalle suomen kielelle sen perusteella, miten he tekstin merkityksen ymmärtävät. Lisäksi pyydettiin arvioimaan korjattavaksi annetun konekäännöksen sujuvuutta, ymmärrettävyyttä ja soveltuvuutta erilaisiin käyttötarkoituksiin. Korjattujen tekstien oikeellisuus arvioitiin sitten sekä sujuvuuden että sisällön suhteen. Pohdimme esitelmässä seuraavanlaisia kysymyksiä: Miten hyvin koehenkilöt onnistuivat korjaamaan tekstiä niin kieliasun kuin sisällönkin suhteen? Millaisissa tilanteissa virheet johtivat koehenkilöitä väärään tulkintaan tai estivät kokonaan tekstin tulkitsemisen? Millaiseksi koehenkilöt itse arvioivat konekäännöksen laadun ja käyttökelpoisuuden? Lähteet Callison-Burch, C., P. Koehn, C. Monz, K. Peterson, M. Przybocki ja O. F. Zaidan 2010. Findings of the 2010 Joint Workshop on Statistical Machine Translation and Metrics for Machine Translation. ACL 2010: Joint Fifth Workshop on Statistical Machine Translation and MetricsMATR. Proceedings of the workshop. 17 53. Koehn, P. 2010. Enabling monolingual translators: post-editing vs.options. NAACL HLT 2010: Human Language Technologies: the 2010 annual conference of the North American Chapter of the Association for Computational Linguistics. Proceedings. 537 545.
Kaisa Koskinen Itä-Suomen yliopisto Tampere translationaalisena tilana Monikulttuuristuvassa maailmassa meidän kaikkien arki niin päiväkodeissa, kouluissa, työpaikoilla kuin vapaa-ajan toiminnoissakin on monin tavoin kansainvälistynyt ja samalla myös monikielistynyt. Kulttuurien kohtaaminen niin globaalilla tasolla kuin jokapäiväisissä lokaaleissa tilanteissakin on yksi aikamme suurista haasteista. Michael Cronin (2006: 68) esittää, että yksi hedelmällinen tapa vastata tähän haasteeseen on tarkastella urbaania ja etnisesti ja kielellisesti rikasta tilaa ennen kaikkea kääntämisen paikkana, translationaalisena tilana. Silloin tarkastelun keskiössä ei ole lokeroiva erilaisuus, kulttuuriset ja kielelliset saarekkeet (vrt. Lönnroth 2009: 119) vaan keskiöön nousevat kohtaamiset, vuorovaikutussuhteet ja kanssakäyminen eritaustaisten yksilöiden ja yhteisöjen välillä. Tällaista translationaalista tilaa Cronin (2006: 135) kutsuu myös välittämisen tilaksi (space of mediation). Suomennos on oivallisen kaksimerkityksinen, sillä välittäminen merkitsee tässä yhteydessä sekä viestien välittämistä, tiedon ja ymmärryksen varmistamista, että huolenpitoa, toisesta välittämistä. Esitelmäni perustana on kirjahanke, jossa useat tutkijat hyödyntävät arkistoja, tilastoja, haastatteluja ja kenttätyöaineistoja kartoittaakseen näitä välittämisen tiloja Tampereen kaupungin rajaamassa maantieteellisessä kontekstissa Tavoitteena on havainnoida myös aivan uusia ja vasta syntymässä olevia käytänteitä (negentropic translation, Cronin 2006: 129). Silti on samalla tärkeää muistaa, että monikielisyydellä ja monikulttuurisuudella on pitkät juuret myös Tampereella (ks. Lönnroth 2009). Tarkasteltuja tiloja ovat esimerkiksi oikeussali ja poliisin kuulusteluhuone, monikulttuurinen työyhteisö, maahanmuuttajia palveleva yhdistys ja seurakunta. Esitelmässäni keskityn hankkeen teoreettisten lähtökohtien kuvaamiseen. Avainkäsite on translationaalinen tila. Käännöstieteessä tämän teoksen inspiraationa ja edeltäjänä on Croninin ajatusten ohella ollut kirjallisuuspainotteinen Translating Montreal (Simon 2006), joka on erinomainen osoitus siitä, miten rikkaaksi ja merkitykselliseksi paikalliset translationaaliset ilmiöt voivat osoittautua. Yhtenä teoreettisena lähtökohtana on myös paikallisten käännöskulttuurien käsite (Prun 2009, Kujamäki 2010), ja teoksen eetos on saanut vaikutteita myös kulttuurisesta kääntämisestä ja antropologian käänteestä katsomaan vieraiden ja kaukaisten kulttuurien sijaan ja ohessa myös tutkijan omaa kulttuurista ympäristöä (mm. anthropologie du proché). Lähteet Cronin, Michael (2006) Translation and Identity, Routledge: London and New York. Kujamäki, Pekka (2010) Ökonomische Behandlung von Übersetzern hat mit Übersetzungskultur nichts zu tun Lautes Denken über die Begriffe Übersetzungskultur und Translationskultur. Teoksessa Werner Kallmayer, Ewald Reuter ja Jürgen F. Schopp (toim.) Perspectiven auf Kommunikation. Festschrift für Liisa Tiittula zum 60. Geburtstag. Saxa: Berliini. Lönnroth, Harry (toim.) (2009) Tampere kieliyhteisönä. SKS: Helsinki. Prun, Erich (2009) Translationskultur. Esitelmä Tampereen yliopiston kieli- ja käännöstieteiden laitoksessa 25.2.2009. Simon, Sherry (2006) Translating Montreal. Episodes in the Life of a Divided City. MQUP: Montreal.
Minna Kumpulainen Itä-Suomen yliopisto Mitä käännösprosessi ja -produkti kertovat noviisin kompetenssista? Tämä esitys ja koko väitöskirjatutkimukseni perustuu kysymykseen, jota kääntämisen opettajana pohdin jokaisen käännöskurssin alussa: Mitä nämä opiskelijat jo osaavat? Noviisi asiantuntija-akselille sijoitettuna ensimmäisen vuoden kääntäjäopiskelija sijoittuu luonnollisesti alkupäähän. Noviiseilla voi kuitenkin jo olla joitakin asiantuntijoiden kompetensseja (Tirkkonen-Condit 2005); esimerkiksi Gyde Hansenin (2002a) empiiriset tutkimukset ovat osoittaneet, että ongelmantunnistamiskyky vaihtelee noviisien kesken selkeästi. Tässä esityksessä kuvailen, millaisia ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoiden käännösprosessit ja -produktit voivat olla ja pohdin niiden pohjalta noviisin kompetensseja, erityisesti ongelmientunnistamis- ja ratkaisukykyä. Tutkimusmateriaali koostuu 25:stä Camtasia-ruuduntallennusohjelman avulla tallennetusta käännösprosessista ja -produktista. Koeryhmän muodostavat syksyllä 2010 Itä-Suomen yliopistossa opintonsa aloittaneet englannin kielen ja kääntämisen opiskelijat. Käännöstekstinä oli lyhyt, elokuvasta The Shawshank Redemption kertova teksti, ja se oli kaikille ensimmäinen opintoihin kuuluva käännös. Esitys on raportti väitöskirjatutkimukseni ensimmäisestä vaiheesta, jossa pyrin kartoittamaan aloittelevien opiskelijoiden lähtötilannetta jakamalla heidät noviisi-sateenvarjokäsitettä käyttäen tarkemmin määriteltyihin oppijaryhmiin. Lähdeviittaukset Hansen, Gyde 2002a. Selbstaufmerksamkeit im Übersetzungsprozess. In Hansen, G. (ed.), Empirical Translation Studies. Process and Product. Copenhagen Studies in Language 27, Copenhagen, Samfundslitteratur. 9 27. Tirkkonen-Condit, Sonja 2005. The Monitor Model Revisited: Evidence from Process Research. Meta 50, special issue on Processes and Pathways in Translation and Interpretation ed. by Lee-Jahnke, H., 405 413.
Päivi Kuusi Tampereen yliopisto Käännöstieteen ja narratologian yhteispeliä: Tutkimuskohteena näkökulman muuttuminen käännöksissä Toisinaan käännös välittää saman sisällön kuin lähdeteksti, mutta eri näkökulmasta. Kerronnan näkökulma on saattanut siirtyä tarinan henkilöltä sen kertojalle; myös näkökulmien kerrostuneisuus ja monitulkintaisuus ovat voineet heiketä tai kadota. Tällaisia siirtymiä kohtaan toistuvasti väitöstutkimukseni aineistossa, ja niistä on raportoitu myös monissa muissa tutkimuksissa. Käännöksissä tapahtuneita näkökulman siirtymiä ei voi kuvata puhtaasti käännöstieteellisen käsitteistön avulla. Lähestynkin niitä yhtä aikaa sekä käännöstieteen että kertomuksen teorian avulla: klassisen narratologian kuvaamat kerronnan muodot ennen kaikkea vapaa epäsuora esitys ja sen lähitekniikat tarjoavat käsitteistön, joiden avulla näkökulman muuttumista käännöksissä voidaan analysoida. Narratologia siis tarjoaa käsitteelliset työkalut käännösvertailuun mutta voi myös hyötyä siitä. Käännösvertailu osoittaa havainnollisesti, mitkä kielen piirteet ovat lähdetekstin näkökulmatekniikassa olennaisia osoittamalla, minkälaisia ovat ne kielelliset muutokset, jotka vaikeuttavat alkuperäisen näkökulman välittymistä käännökseen. Aineistossani näitä sinänsä erilaisia kielellisiä muutoksia yhdistää se, että ne joko eksplisiittistävät tai normaalistavat tekstiä. Ne voidaankin selittää osana eksplisiittistämistä ja normaalistamista, kahta kääntämisen universaaliksi ehdotettua tendenssiä. Kun näkökulman siirtymiin johtavissa kielellisissä muutoksissa nähdään niitä yhdistävä eksplisiittistävä ja normaalistava tendenssi, myös lähdetekstin näkökulmatekniikan keskeiset kielelliset piirteet hahmottuvat uudella tavalla: olennaista siinä ovatkin eksplisiittistävälle ja normaalistavalle tendenssille vastakkaiset piirteet, kielellinen implisiittisyys ja epäyhtenäisyys. Juuri implisiittisyyden ja epäyhtenäisyyden heiketessä tai kadotessa myös kerronnan näkökulma saattaa muuttua. Näin käännösvertailun avulla voidaan täsmentää ja uudistaa niiden narratologisten kategorioiden kuvausta, joilla se operoi. Käännöstieteen ja narratologian yhteispelissä molemmat ovat saavana osapuolena.