UUDENMAAN KULTTUURIYMPÄRISTÖT JÄRVENPÄÄ 1. Järvenpään rautatieasema 2. Koulukeskus ja Keskusurheilukentän ympäristö 3. Järvenpään kirkko 4. Pajalan teollisuusympäristö 5. Villa Enckell (Villa Cooper) 6. Järvenpään terijokelaistalot 7. Järvenpään tataariasutus Kinnarin alueella 8. Järvenpään Taidetalo ja Harjuvaaran talo 9. Vanhankylän kartano 10. Villa Kokkonen 11. Haarajoen kartano 12. Haarajoen mylly ja Lemmenlaakso 13. Tuusulanjärven itäranta 14. Järvenpään kartano- ja opistoalue 15. Seurakuntaopisto 16. Tuusulanjärven itärannan taiteilijahuvilat 17. Nummenkylä, reservikomppanian rakennukset 18. Sotakylän ruotsalaistalot 19 Järvenpään siunauskappeli 20. Järvenpään vesitorni 21. Ateljeetalo 22. Tanhuniityn pientaloalue 1. Järvenpään rautatieasema Järvenpään asema on Hyvinkään ja Turengin asemien ohella yksi maamme vanhimmista puisista rautatieasemista. Asemarakennuksen tarkkaa rakennusaikaa ei tunneta, mutta se on ilmeisesti valmistunut jo 1858. Tyypiltään se edusti IV luokan asemaa. Vuonna 1863 rakennus vuorattiin. Aseman on todennäköisesti suunnitellut arkkitehti C.A. Edelfelt. Alkuperäisiä koristeaiheita on jonkin verran karsittu. Asemarakennus siirrettiin alkuperäiseltä paikaltaan parikymmentä metriä 1999. Aseman lähiympäristö on kokonaan uusiutunut. Yksi maan kolmesta vanhimmasta puisesta asemarakennuksesta. 2. Koulukeskus ja Keskusurheilukentän ympäristö Keskusurheilukentän ympäristössä on monipuolinen koulurakennusten ryhmä. Vanhin kouluista on Järvenpään Yhteiskoulu, jonka vanhin osa rakennettiin 1930 rakennusmestari Heikki Siikosen suunnitelman mukaan. Sota pitkitti lisärakentamista ja rakennusvaihe saatiin päätökseen 1953. Arkkitehti Arvo Aallon suunnittelema Järvenpään keskuskoulu valmistui olympiavuonna 1952. Kokonaisuutta täydentää 1950-luvun kerrostaloasutus urheilukentän ympärillä. Sen arkkitehtonisesti korkeatasoisimman osan muodostavat Järvenpään Invalidien Asunnot Oy :n kerrostalot, jotka rakennettiin 1948-53 arkkitehti Esko Suhosen laatiman suunnitelman mukaan. Järvenpää erosi Tuusulasta ja itsenäistyi kauppalaksi 1951. Mannilantien varrella sijaitseva vanha kauppalantalo, myöhempi kaupungintalo 1950-luvulta on nykyisin kaupungin virastokäytössä. Selkeä koulurakennusten ja liikuntapaikkojen kokonaisuus. 3. Järvenpään kirkko Järvenpään kirkon suunnittelukilpailu järjestettiin 1963. Kilpailun voittaneen arkkitehti Erkki Elomaan suunnittelema teräsbetonikirkko valmistui 1968. Se on vaikuttavimpia esimerkkejä
aikansa rohkeasta materiaalinkäsittelystä. Paljaat betonipinnat ja kuutiomaiset perusmuodot ovat yhä ensi näkemältä hämmentäviä. Kirkonmäellä on myös Järvenpään vanha kirkko, entinen kirkkoherranvirasto ja seurakuntatalo. Kirkkoarkkitehtuurin muutosta hyvin kuvaava rakennus 1960-luvulta. 4. Pajalan teollisuusympäristö Pajalan teollisuusympäristö Seutulantien varrella sekä Myllytien ja Kaskitien välillä kuvastaa edelleen Järvenpään taajamaluonnetta ja teollistumista erityisesti 1920-luvulla. Pääpiirteissään säilyneeseen kadunvarsirakentamiseen kuuluvat mm. seuraavat yksittäiset kohteet: - Tiilisen taitekattoisen ns. Westermarckin laboratoriorakennuksen on suunnitellut arkkitehti Gösta Cajanus 1918. Rakennuksessa toiminutta kasvinjalostuslaboratoriota voidaan pitää koko maamme kasvinjalostustoiminnan alkuna. Perustajina olivat metsänhoitaja A.W. Westermarck ja tämän poika Bjarne Westermarck. Rakennus peruskorjattiin musiikkiopistoksi 1984. - Edellisen naapurina on sen kanssa jokseenkin samanikäinen, myös Gösta Cajanuksen suunnittelema entinen Westermarckin konttorirakennus. Toinen Cajanuksen suunnittelema konttorirakennus on Myllytien varrella. Lähellä on myös Westermarckien perustama meijeri 1920- luvulta. - Järvenpään Kumitehdas perustettiin 1930. Myöhemmin se liitettiin Nokiaan. Tehdasrakennusta on myöhemmin laajennettu. Kolme työväen asuintaloa on rakennettu sotien jälkeen. Kumitehtaan johtaja Kaisko rakennutti komean funkishuvilan 1937-38 (Heikki Siikonen). Rakennus on nyt päiväkotina. Myllytien ja Kartanontien kulmassa on Kaiskon vanhempi puuhuvila, ns. Pikku-Ainon koti. - Plyysi- ja mattotehdas Oy:n entinen tehdasrakennus edustaa hyvin Järvenpään 1920-luvun pienehköjä teollisuusyrityksiä. Tehtaan perusti insinööri Edward Cooper 1925, ja nykyisen tiilisen tehdasrakennuksen vanhimmat osat ovat vuodelta 1929. - Järvenpään sähkölaitoksen vanhin osa on vuodelta 1936 ja rakennusta on laajennettu 1939 ja 1959. Sitä vastapäätä tien toisella puolella on Tuusulan seudulle tyypillinen tiilinen muuntaja. - Järvenpään 1918 perustetun ja 1944 palaneen Westermarckin valssimyllyn paikalle valmistui 1947 SMK:n uusi mylly ja suuri komea viljasiilo. Viimeksi mainittu on Järvenpään maamerkki ja eräänlainen symboli. Rakennuksen tulevaa käyttöä pohditaan. Järvenpään taajaman synty- ja teollistumisvaihetta 1920- ja 1930-luvulla monipuolisesti kuvaava katunäkymä. 5. Villa Enckell (Villa Cooper) Arkkitehti Lars Sonck suunnitteli Villa Enckellin vuonna 1904, ja se sijaitsi alunperin Järvenpään kartanon alueella lähellä Tuusulanjärven rantaa. Huvilan rakennutti lääketieteen tohtori, taidemaalari Gösta Enckell. Myöhemmin 1910-luvulla rakennus siirrettiin Järvenpään aseman itäpuolelle. Hirsipintaisen kansallisromanttisen huvilan ulkoasu ja sisätilat ovat huomattavan hyvin säilyneet alkuperäisessä asussaan. Rakennustaiteellisesti arvokas huvilarakennus. 6. Järvenpään terijokelaistalot Järvenpään kartanon omistaja maanviljelysneuvos Bjarne Westermarck palstoitti 1920-luvun alussa suurehkon maa-alueen rautatien varrelta. Maankäyttösuunnitelman aluetta varten laati maanmittausinsinööri Wolmar Svaetichin. Rakentamistoimintaa helpottaakseen Westermarck osti noin 100 autioksi jäänyttä rakennusrunkoa Karjalan kannakselta. Puretut rakennukset hän myi edullisesti rakentajille. Kannaksen venäläisomistuksessa ollet huvilat tulivat vuoden 1918 jälkeen Suomen valtion omistuksen. Huvilat huutokaupattiin ja niitä siirrettiin eri puolille Suomea, yleensä rautateiden varsille. Terijokelaishuviloiden runkoja on säilynyt useita eri puolilla Järvenpäätä. Rakennuksista monessa
on myös alkuperäisiä koristeellisia yksityiskohtia. Tyypillisiä, edustavia esimerkkejä näistä rakennuksista ovat mm. Tuomaalantie 1:n huvila, Savitie 15, kirjailija Martti Löfbergin talo (Marton Taiga), Harjutie 15 ja Stenbackan tilan päärakennus, Puistotie 36. Historiallisesti ja rakennushistoriallisesti mielenkiintoista rakennustoimintaa. 7. Järvenpään tataariasutus Järvenpään Kinnarin alueelle syntyi 1920-luvun keskivaiheilla pieni, mutta yhtenäinen tataariyhteisö, joka laajimmillaan käsitti toistakymmentä ruokakuntaa. Yhteisön 1938-41 talkootyönä rakennettu islamilainen rukoushuone on edelleen jäljellä. Sitä on mainittu maailman pohjoisimmaksi moskeijaksi. Tataarien asuinrakennuksista on säilynyt vain muutamia. Erikoiset yksityiskohdat erottavat ne ympäröivästä 1920-luvun asutuksesta. Hyviä esimerkkejä näistä taloista ovat ns. Samaledtinin huvila, Samarhanin talo, Pykälistöntie 30, ja Talusenin huvila, Pykälistöntie 40. Pienen, kulttuurisesti aluetta rikastavan yhteisön rakennukset liittyvät itsenäisyyden ajan alkuun. 8. Järvenpään Taidetalo ja Harjuvaaran talo Järvenpään Taidetalo on erikoinen, monimuotoinen (mm. torniaiheita) asuinrakennus Tuusulanjärven pohjoispäässä. Sen on rakennuttanut Järvenpään raketti- ja pyroteknillisen tehtaan johtaja Nils Dahl. Rakennuksen suunnitteli 1920-luvun alkupuolella saksalaisten mallipiirustusten pohjalta hänen vaimonsa Eva Dahl. Naapurina oleva ns. Harjuvaaran talo on 1939-40 rakennettu funktionalistishenkinen rakennus, jonka on itselleen suunnitellut Järvenpään Sahan omistaja Tyyne Walfrid Harjuvaara. Talolta johtaa Tuusulanjärven rantaan jalopuukuja. Kaksi rakennushistoriallisesti mielenkiintoista asuinrakennusta. 9. Vanhakylän kartano Vanhakylän kartano, Gammelby Gård, sijaitsee Tuusulanjärven länsirannalla, havu- ja lehtipuita kasvavalla kallioniemellä. Kartanoalueelle johtaa maantieltä 1780-luvulla istutettu tammikuja. Kartano muodostui 1620-luvulla seitsemästä talonpoikaistilasta. Vielä 1800-luvun lopulla kartanon asuinpiha oli kaikilta neljältä sivultaan rakennusten ympäröimä. Nykyisen yksikerroksisen päärakennuksen vanhempi osa, länsisiipi, on 1700-luvun lopulta. Rakennuksen keskusrunko ja itäsiipi ovat 1800-luvun keskivaiheilta. Päärakennuksen vieressä oleva entinen tilanhoitajan rakennus on 1800-luvun alusta. Kartanoalueella on lisäksi mm. rakennusteknisesti mielenkiintoinen sepän asuinrakennus, kaksi kellarirakennusta vuodelta 1839, paja, meijeri ja useita muonamiesasuntoja. Puiston runko on 1700-luvun lopulta. Kartanoalueen tuntumassa on Villa Kokkonen. Kartanoalue on nykyisin pääasiassa virkistysaluetta, johon liittyy leirintäalue uimarantoineen. Vanhankylän kalliolle on siirretty tuulimylly. Kartanoalueeseen liittyy myös terveyskeskuksen ja vanhainkodin tyylipuhdas 50-luvun laitosrakennusryhmä (arkkitehti Kaj Blomstedt 1955). Historiallisesti ja Tuusulanjärven kulttuurimaiseman kannalta erittäin merkittävä kartanorakennusryhmä. 10. Villa Kokkonen Akateemikko, säveltäjä Joonas Kokkonen rakennutti 1960-luvulla asuintalon ja sävellysstudion Tuusulanjärven luoteisrannalle Vanhankylän kartanon läheisyyteen. Rakennuksen suunnitteli toinen akateemikko, arkkitehti Alvar Aalto. Vuonna 1968 valmistunut Villa Kokkonen liittyy mielenkiintoisella tavalla Tuusulanjärven taiteilijahuviloiden sarjaan. Tuusulanjärven taiteilijahuviloista nuorin.
11. Haarajoen kartano Haarajoen kartano sijaitsee matalalla kummulla lähellä Keravanjoen ja Ohkolanjoen yhtymäkohtaa. Tila perustettiin kruunun uudistilana 1783 ja se oli alusta alkaen säätyläisomistuksessa. Empiretyylinen, kaksikerroksisella ristikeskuksella varustettu päärakennus on 1800-luvun alkupuoliskolta. Vuonna 1863 rakennus siirrettiin nykyiselle paikalleen joitakin kymmeniä metrejä lännempää. Kartanon nykyasuun ovat vaikuttaneet peruskorjaukset vuonna 1920 sekä 1950- ja 1980-luvulla. Rakennus on varjeltu valtion omistamien rakennusten suojelusta annetun asetuksen nojalla. Päärakennusta ympäröi suppea puisto. Talousrakennukset ovat nuorehkoja. Kartanoalueella on toiminut vuodesta 1946 Järvenpään sosiaalisairaala. Kartanon pellot palstoitettiin pääosin rintamamiesasutuksen tarpeisiin 1940-luvulla. Monipuolinen jokivarren kulttuurimaisema. 12. Haarajoen mylly ja Lemmenlaakso Keravanjoki kulkee Myllylän ja Timmerbackan välillä läpi vehmaan, Lemmenlaaksoksi kutsutun jokilaaksomuodostuman, jolla on huomattavaa luonnonsuojelullista arvoa. Pohjoisessa jokilaaksoa rajaa Haarajoen koski myllyineen ja sahoineen. Nykyinen yhä toimiva myllyrakennus on nuorehko, joskin siihen sisältynee myös vanhempia osia. Lähellä myllyä jokipenkereellä on entinen venäläinen vanhainkoti "Betania". Pienehkön puurakenteisen 1900-luvun alussa tehdyn rakennuksen ulkoasussa on tehty jonkin verran muutoksia. Lemmenlaakson eteläpäässä johtaa Paippistentien vanha siltapaikka yli Keravanjoen. Luonnonsuojelullisesti arvokas jokilaakso, jossa on myös kulttuurihistoriallisesti merkittäviä kohteita. 13. Tuusulanjärven itäranta Tuusulanjärven itäranta on eteläisen Suomen laajimpia ja monipuolisimpia kulttuurimaisemakokonaisuuksia, joka käsittää osia sekä Tuusulasta että Järvenpäästä. Alueen kohteet on esitelty seuraavassa teemoittain. Valtakunnallisesti arvokas maisemakokonaisuus, johon liittyy monipuolinen kulttuurihistoria. 14. Järvenpään kartano- ja opistoalue Järvenpään kartano sijaitsee Tuusulanjärven pohjoispäässä, vastapäätä järven toisella rannalla olevaa Vanhakylän kartanon rakennusryhmää. Kartano siirtyi 1925 Järvenpään taajaman "perustajalta" maanviljelysneuvos Bjarne Westermarckilta Suomen valtiolle. Maat palstoitettiin seuraavana vuonna ja loppuosalle rakennettiin kaksi oppilaitosta: kotitalousopettajaopisto 1928 ja maatalousnormaalikoulu 1929. Opistorakennusten suunnittelijoina olivat arkkitehdit Jussi ja Toivo Paatela. Ne edustavat puhdaslinjaista 1920-luvun klassismia. Myöhemmin mm. emäntäkoulun tiloina toiminut Paatela on suuri, kolmikerroksinen kivirakennus, jossa on pitkät kaksikerroksiset siivet. Rakennus on komea ja puhdastyylinen klassismin tuote. Sen sisätiloissa on säilynyt arkkitehti Yrjö Laineen suunnittelemia kattomaalauksia, lattiamosaiikkeja ja huonekaluja. Rakennukseen liittyi puutarha-arkkitehti Bengt Schalinin vuonna 1928 tekemien suunnitelmien mukaan toteutettu keskeisakselikäytävä ja Tuusulanjärven rantaviivan hallitsema puutarha. Paatelan molempia siipirakennuksia peitti aina toisen kerroksen tasalle köynnökset (Clematis) ja niiden sisäänkäyntejä koristivat pilastereiden tapaan piippuköynnökset. Vuosina 1927-29 hyväksyttiin uudet lait, asetukset ja ohjesäännöt maatalouden koulutuksen uudelleenjärjestämiseksi. Sen seurauksena perustettiin maatalousnormaalikoulu Järvenpään kartanon maille Tuusulanjärven tuntumaan. Jussi ja Toivo Paatelan suunnittelema Maatalousnormaalikoulun kolmikerroksinen rakennus valmistui 1929. Kokonaisuuteen kuuluvat lisäksi entinen karjanhoitokoulun koulurakennus, rehtorin asuinrakennus, opettajien asuinrakennus, lehtorien asuinrakennus sekä Lehtorienmäen ulkorakennus. Molempien opistojen rakennukset on suojeltu valtion rakennusten suojelusta annetun asetuksen
nojalla. Opistorakennusten tuntumassa on niin ikään suojeltu Kyrölän pieni koetila, jonka rakennukset on suunnitellut arkkitehti Yrjö Laine 1930-luvulla. Järvenpään kartanon alueella on lisäksi 1892 rakennettu entinen kansakoulurakennus, Notkon koulu. Se sai nykyisen klassisistisen asunsa 1933 arkkitehti Jalmari Peltosen suunnittelemassa korjauksessa. Se samoin kuin lähellä sijaitseva kartanon puutarhurin asunto vuodelta 1898 on varjeltu valtion rakennusten suojelusta annetun asetuksen nojalla. Opistoalueeseen liittyy kiinteästi myös huvila "Ahola" (vrt. kohde 16). Keskeinen osa Tuusulanjärven itärannan maisemakokonaisuutta. Edustavaa 1920-luvun opistorakennusarkkitehtuuria. 15. Seurakuntaopisto Professori O.E.A. Hjelt rakensi 1900-luvun alussa Järvenpään kartanosta erotetulle maapalstalle Lepola-nimisen huvilan. Hjelt oli innokas puutarhanhoidon harrastaja ja raivasi tänne edustavan puutarhan. Lepola siirtyi myöhemmin professori E.N. Setälän haltuun. Hän nimesi paikan Toimelaksi. Vuonna 1936 alueelle perustettiin Suomen Pyhäkouluyhdistyksen Luther-opisto. Vuonna 1946 nimeksi tuli Suomen Seurakuntaopisto. Opisto rakennutti tämän jälkeen vaiheittain joukon uudisrakennuksia. Vuosina 1948-50 rakennettiin Dag Englundin ja Toivo Pellin suunnittelema päärakennus ja asuinrakennuksen ensi vaihe. Samojen suunnittelijoiden piirtämä asuntola ja erillinen urheiluhalli valmistuivat 1953 sekä opettajien rivitalo 1955. Alueelle on tämän jälkeen rakennettu monia opiston rakennuksia. Hjeltin ja Setälän aikaiset rakennukset on purettu. 1950-luvun opistoalue Tuusulanjärven rantamaisemassa. 16. Tuusulanjärven taiteilijahuvilat Tuusulanjärven itärannan valtakunnallisesti merkittävästä kulttuurimaisemakokonaisuudesta sijaitsee merkittävä osa nykyisen Järvenpään kaupungin alueella. Maisemakokonaisuuden arvokkaimmat yksittäiset kohteet Järvenpäässä ovat: - Ahola. Tuusulan taitelijayhdyskunta sai alkunsa, kun kirjailija Juhani Aho ja hänen puolisonsa, taiteilija Venny Soldan-Brofeldt vuokrasivat 1897 jo silloin parisenkymmentä vuotta vanhan Vårbackan huvilan. Aholaksi uudelleen ristittyä rakennusta laajennettiin tuolloin ja taiteilijapari asui huvilaa vuoteen 1911. Ahola muutettiin oppilasasuntolaksi 1928 arkkitehti Paatelan suunnitelmien mukaan. Rakennus sai silloin nykyisen korkeutensa ja ulkoasunsa. Ahola on varjeltu valtion rakennusten suojelusta annetun asetuksen nojalla. - Ainola. Säveltäjä Jean Sibelius osti 1903 Tuusulanjärven tuntumasta pienehkön metsäisen rinnetontin, jonne seuraavana vuonna valmistui hänen vaimonsa Ainon mukaan nimensä saanut huvila. Päärakennus on kaksikerroksinen kansallisromanttinen hirsihuvila, joka valmistui arkkitehti Lars Sonckin suunnitelmien mukaan vuonna 1904. Se on rakennettu piilutuista hirsistä tasanurkille. Pohjakerroksessa on kallioon hakatut kellaritilat sekä talonmiestä varten rakennettu asuinhuone. Rakennuksessa on jyrkkä monimuotoinen satulakatto, joka oli alunperin katettu päreellä, mutta nyt punatiilestä. 1920-luvun alussa Ainola vuorattiin pystypaneelilla. Ullakkokerroksen työ- ja makuuhuoneet rakennettiin valmiiksi vasta vuonna 1911. Tontilla on lisäksi Aino Sibeliuksen suunnittelema sauna sekä kaksi liiteriä. Mäntymetsäisessä puistossa sijaitsee myös puutarha, jossa pronssilevyn peittämänä on Jean ja Aino Sibeliuksen hauta. Haudan on suunnitellut Sibeliuksen vävy, professori Aulis Blomstedt. Ainolan rakennukset on suojeltu valtion rakennusten suojelusta annetun asetuksen nojalla. - Suviranta. Ainolan lähellä järven rannassa olevan Suvirannan suuren huvilan rakennutti taidemaalari Eero Järnefelt 1901. Englantilaisia maaseutuasumuksia muistuttavan rakennuksen suunnitteli arkkitehti Usko Nyström. Rakennus on entistetty alkuperäiseen asuunsa. Samalla tontilla on Järnefeltin itsensä suunnittelema talonmiehen asunto vuodelta 1901. Rakennuksia ympäröivä puisto kertoo Tuusulanjärven taiteilijayhdyskuntaan oleellisesti liittyneestä puutarhakulttuurista. Monien muiden Tuusulanjärven taiteilijahuviloiden tavoin myös Suviranta oli eräänlainen kulttuurikeskus, jossa vieraili monia kulttuurin vaikuttajia. Tuusulanjärven maisemat ovat tulleet tutuksi monista Eero Järnefeltin maalauksista.
- Kallio-Kuninkala. Teollisuusmies ja poliitikko K.A. Paloheimo rakennutti 1920-luvulla Kallio- Kuninkalan maatilamaisen rakennusryhmän. Klassisistisen, vuonna 1924 valmistuneen päärakennuksen suunnitteli arkkitehti W.G. Palmqvist. Paloheimon monet siteet Tuusulanjärven taiteilijayhdyskuntaan loivat paikasta suositun kulttuurikeskuksen. Rakennus on uusittu lähes täysin 1990-luvulla. Päärakennuksen itäpuolella on talousrakennusten ryhmä, mm. luhtiaitta vuodelta 1789. Kaksikerroksinen tiilinen navetta- ja tallirakennus on vuodelta 1904. Tilalla on lisäksi ns. pehtorin talo, vanha päärakennus mahdollisesti 1700-luvulta sekä Tuusulan Syvärannasta siirretty vanha huvilarakennus. K.A. Paloheimo perusti 1947 Kallio-Kuninkalan tilalle Poikien Maatalous- ja Puutarhakoulun. Lähellä on Yrjö Paloheimon klassisistinen huvila 1920-luvulta. Ristinummentien varrella on niin ikään klassisistinen Hjertrud Paloheimon huvila Linnamäki, jonka arkkitehti Martti Paalanen suunnitteli 1920-luvulla. Sitä ympäröi kaunis puutarha. Kansallisesti arvokas kulttuurihistoriallinen kokonaisuus. 17. Nummenkylän reservikomppanian alue Tuusulan Reservikomppanian kasarmit rakennettiin 1880-luvulla Nummenkylään. Puiset kasarmit olivat sittemmin vuodesta 1948 aina 1980-luvulle Nummenkylän naisvankilan käytössä. Viime vuodet ne ovat olleet Keravan nuorisovankilan Järvenpään avovankilaosaston käytössä. Alueen vanhimmat rakennukset ovat 1800-luvun lopulta. Esimerkki kautta maan rakennetuista reservikomppania-alueista, joita on säilynyt varsin vähän. 18. Sotakylän ruotsalaistalot Ruotsinavun turvin rakennettiin myös Järvenpäähän yhtenäinen, pienistä tyyppitaloista koostuva omakotialue. Rakennukset ovat yksikerroksisia, matalan harjakaton kattamia puutaloja. Useimmat rakennuksista on muutettu uuteen asuun, mutta alueen perusluonne on säilynyt. Pienehkö omakotialue 1940-luvulta. 19. Järvenpään siunauskappeli Järvenpään siunauskappelin arkkitehtuurikilpailun voittaneiden Tarja ja Esko Toiviaisen suunnittelema konstruktivistinen kappeli on mielenkiintoinen näyte sakraalin arkkitehtuurin muutoksesta 1950-luvulla. Rakennus valmistui 1956. Ympäröivä hautausmaa on samalta ajalta. Sen suunnittelivat Risto Sammalkorpi ja Erkki Melaja. 50-luvun hautausmaamiljöö. 20. Järvenpään vesitorni Arkkitehti Arvi Ilosen suunnittelema Järvenpään vesitorni on kaupungin selkeä maamerkki. Rakennus valmistui 1966. Sen arkkitehtuuri poikkeaa yleisesti käytetyistä vesitornityypeistä. Järvenpään maamerkki. 21. Ateljeetalo Arkkitehti Kirmo Mikkolan suunnittelema viiden huoneiston ateljeerivitalo valmistui 1967. Konstruktivistinen rakennus on tarkoitettu mukautumaan sisätiloiltaan käyttäjiensä vaihteleviin tarpeisiin. Aikansa korkealuokkaista pientaloarkkitehtuuria.
22. Tanhuniityn pientaloalue Tanhuniityn tiivis pientaloalue rakennettiin 1970-luvun jälkipuolella arkkitehtien Risto Kaurian ja Risto Turtolan laatiman suunnitelman mukaan. Alueen ilme rakentuu kapeista kujista, aidoista ja ulkorakennuksista. Rakennukset on toteutettu puuelementeistä. Ajalleen tyypilliset tasakatot on myöhemmin vaihdettu harjakatoiksi. Rakenteeltaan tiivis pientaloalue 1970-luvulta.