Opettajan oheismateriaali Olipa kerran Muumilaakso kokonaisuuteen 2009 Tampereen taidemuseo, Muumilaakso Musiikin väri ja tunnelma Tämä ilta on laulun ilta, ajatteli Nuuskamuikkunen. Uuden laulun, jossa on yksi osa odotusta, kaksi osaa kevätkaihoa ja loput vain hillitöntä hurmaa siitä, että saa vaeltaa, olla yksin ja viihtyä oman itsensä seurassa. Tove Jansson, Näkymätön lapsi Työskentely Valitse työskentelyn pohjaksi kaksi kappaletta, joissa on selkeä tunnelman vaihtelu. Käytä instrumentaalimusiikkia, jossa sanat eivät vie huomiota. Esimerkiksi Bachin eri soittimille säveltämät sonaatit ovat hyviä tähän työskentelyyn. Valitse sonaatista hidas osa ja jompikumpi nopea osa. Työskentelyn aluksi kuunnelkaa molemmat musiikkinäytteet. Voitte kuunnella ne hiljaa silmät kiinni. Kuuntelusta voi tehdä rentoutusharjoituksen, jossa musiikin tahdissa piirretään kuviota kaverin selkään kädellä tai puhtaalla pensselillä. Hidas osa voi olla rauhallisia pyöreitä liikkeitä ja nopa rytmikästä mukavan tuntuista naputtelua sormenpäillä. Seuraavaksi lapset voivat kertoa miltä musiikki kuulosti, millainen tunnelma siinä oli. Myös soittimet voidaan nimetä ja kertoa kuka musiikin säveltänyt. Seuraavaksi otetaan esiin värejä. Ne voivat olla eri värisiä paperipaloja, vesivärinappeja, höyheniä, kankaita tms. Pääasia, että esineitä on tarpeeksi. Kannattaa käyttää selkeitä perusvärejä. Lattialle levitetään kaksi valkoista kangasta tai isoa paperia. Musiikkinäytteitä kuunnellaan uudestaan sen verran, että jokainen oppilas ehtii valita musiikkiin sopivan värin ja viemään sen paperin tai kankaan päälle. Nyt teillä on valmiina kaksi musiikkimaalausta Lopuksi jokainen lapsi saa tehdä molempiin musiikkeihin oman musiikkimaalauksensa. Lattia, maalaustelineellä tai seisaaltaan pöydän vieressä maalaaminen ovat asentoja, joissa maalaamiseen on helppo eläytyä kokonaisvaltaisesti. Käyttäkää peitevärejä ja isoja siveltimiä. Maalauksen voi toteuttaa myös luovan liikunnan avulla: Iso paperi levitetään lattialle tai seinälle. Paperin päälle laitetaan siveltimet ja valitaan yhdessä yksi musiikkiin sopiva väri. Oppilaat kuuntelevat musiikkia ja liikkuvat tanssien vapaasti, kun ohjaaja sanoo tanssi. Kun ohjaaja sanoo maalaa, lapset vaihtavat tanssin maalaamiseen. Vaihda välillä musiikkia, paperia ja väriä. Ehdotus musiikiksi: J.S. Bach, Huilusonaatti Es duuri, osat Sicilienne ja Allegro
Eskarin elämäkerta Minä Muumipeikon isä, istun tänä iltana ikkunani ääressä ja katselen tulikärpästen tanssia pimeässä lämpimässä puutarhassa. Tämä on minun puutarhani ja minun kuistini ja minun perheeni nukkuu tässä talossa. Mutta tänä iltana ajatukseni lentävät kauas kaikesta tästä, ne lentävät taaksepäin omaan myrskyiseen nuoruuteeni, sillä olen tehnyt tärkeän ja juhlallisen päätöksen. Aion kirjoittaa muistelmani. Tove Jansson, Muumipapan urotyöt Työskentely Tehkää jokaisen oppilaan elämäkerta. Ensimmäinen sivu on kotitehtävä, jossa lapset juttelevat vanhempiensa kanssa omasta syntymästään. Millainen ilma silloin oli? Tapahtuiko se yöllä vai päivällä, Miten iso vauva oli? Oliko sillä paljon tukkaa? Kuka tuli ensin katsomaan? Tehtävän voi antaa paperina, johon kysymykset ja vastaustila on laitettu valmiiksi. Lapset voivat liittää kertomukseen myös valokuvan itsestään vauvana. Seuraava sivu tehdään päiväkodissa. Jokainen valitsee jonkun tärkeän tai hauskan tapahtuman elämästään ja piirtävät siitä kuvan. Valitkaa välineeksi se, jolla lapset mielellään työskentelevät ja joka on heille tuttu. Lapsi kertoo aikuiselle, mitä kuvassa tapahtuu ja aikuinen kirjoittaa kertomuksen täsmällisesti muistiin. Kertomus liitetään kuvaan. Kolmannelle sivulle tehdään oma kuva nyt. Ennen omakuvan tekemistä mietitään kasvojen muotoa, missä kohtaan silmät, suu ja korvat ovat jne. Työskentelyn aikana vieressä voi pitää pientä peiliä. Viimeisellä sivulla kurkotetaan tulevaisuuteen. Tälle sivulle kootaan tulevaisuuden haaveet. Millainen olen isona. Haaveet voivat olla lehdistä leikattuja kuvia ja omia piirroksia sekaisin. Valmiit sivut liitetään yhteen. Lapset voivat esitellä omat elämäkertansa koko ryhmälle samana päivänä tai vaikka aamun alkajaisiksi vuorossa voi olla yhden elämäkerran esittely.
Kekseliäs kuin pikku Myy Hän katsoi vuorta ja mietti. Sitten hän sanoi: Ahaa! ja pyyhälsi pepullaan koko korkean rinteen ylhäältä alas, hyppyrit ja kaikki, pysähtymättä ennen kuin kaukana kiiltävällä jäällä. Hän teki sen kuusi kertaa ja huomasi, että hänen vatsaansa alkoi palella. Silloin pikku Myy meni takaisin luolaan ja kaatoi nukkuvan sisarensa ulos pahvilaatikosta. Myy ei tosin ollut koskaan nähnyt kelkkaa, mutta hän vainusi, että pahvilaatikoita voi käyttää jotenkin järkevästi Tove Jansson, Taikatalvi Toiminta Tehkää kävelyretki päiväkodin pihalla, pistossa tai metsässä. Yrittäkää katsella ympäristöänne uusin silmin, kuin pikku Myy, joka keksi heti miten talvella voi liukua mäkeä, luistella ja kelkkailla tarjottimella. Minkä kaiken yli voi kiivetä, minkä ali voi ryömiä, mihin voi hypätä, missä pitää ryömiä ja missä voi loikkia Tehkää tällä tavalla seikkailuratoja tuttuihin paikkoihin. Pikku Myy rakensi pahvilaatikosta kelkan. Osaatteko te tehdä saman? Mitä muuta järkevää käyttöä pahvilaatikolle keksitte?
Hemulin pörriäinen Mahtaa olla ihanaa pitää kylmästä vedestä. Se on parasta mitä tiedän, hemuli sanoi säteillen. Se ajaa tiehensä kaikki tarpeettomat ajatukset ja mielikuvat. Usko minua; mikään ei ole niin vaarallista kuin sisässä istuminen. Niinkö? sanoi Muumipeikko. Niin. Silloin saa helposti kaikenlaisia aatteita, selitti Hemuli. Milloin teillä muuten on tapana syödä täällä? Tove Jansson: Taikatalvi Ulkoilusta ja luonnosta pitävä Hemuli on keräillyt kaikenlaista postimerkeistä kasveihin ja perhosiin. Tehkää Hemulin perhoskokoelman innoittamana omat, surisevat pörriäiset. Pörriäinen pörisee pyörittämällä sitä pään yllä ilmassa, joten kannattaa varata reilusti tilaa ympärilleen, kun soittelee.. PÖRRIÄINEN (ohje ja kuvat: Mikko Perkoila ja Erkki Okkonen, lisää ohjeita erilaisiin soittimiin http://www.roima.fi/teeitsesoitin.htm ) Pörriäinen on hauska äänentuottamisväline, jolla saa helposti Suomen kesän tuoduksi vaikka keskelle talvea. Ääni nimittäin muistuttaa hyttysparvea. Tarpeet: Pyykkipoika, kalastajalankaa, askartelukartonkia, grillitikku tai joku muu (tulitikkua paksumpi) tikku, ilmapallo, pikaliimaa Työkalut: Sakset, kynä Vaihe 1 Pala piirustuskartonkia taitetaan kahtia, piirretään siivet ja leikataan. Siipien muoto ei vaikuta laitteen ääneen voi siis vapaasti käyttää mielikuvitusta. Vaihe 2
Pyykkipoikaan sidotaan metrin pätkä kalastajalankaa. Jos soittaja on kovin lyhyt, vähempikin riittää. Tavallisen solmun jälkeen tehdään toinen samanlainen, jossa lanka tekee vielä ylimääräisen kiepauksen tämä solmu pitää. Narun toiseen päähän kannattaa tehdä lenkki sormille. Vaihe 3 Pahvisiivet pistetään pyykkipojan leukojen väliin. Vaihe 4 Siipien alle (siis toiselle puolelle kuin solmu) pistetään grillitikun pätkä. Siipiä taivutetaan hieman ylöspäin (=narun suuntaan). Vaihe 5
Ilmapallosta leikataan n. 3mm leveä kumilenkki. Vaihe 6 Kumilenkki venytetään pyykkipojan päihin. Vaihe 7 Kumilenkki venytetään tikun päihin. Nyt voi kokeilla pyörittää Pörriäistä kunnon vauhdilla. Jos ääntä ei kuulu, kuminauhaa voi hieman siirtää tikun päissä ja kokeilla uudestaan. Kannattaa myös tarkistaa etteivät siivet koske kuminauhaan. Vaihe 8
Pörriäinen kestää käyttöä paremmin jos laittaa tipan pikaliimaa niihin kohtiin, joissa puu ja kuminauha ovat yhdessä. Muumipeikko ja Niiskuneiti Muumipeikko mainitsee Niiskuneidin puhuessaan merihevoselle: Minulla on eräs ystävä, jolla on otsatukka. Ehkä hän tulee joskus käymään tänne... Tove Jansson: Muumipappa ja meri Pohtikaa yhdessä. a) Mitä tarkoittaa ystävyys? Voiko todellista ystävää menettää? Miten ystävyyttä rakennetaan? Riitelevätkö ystävät koskaan? Miten riidat voidaan ratkaista? b) Millaista on olla yksinäinen? Mitä teet kun olet yksinäinen? Kuka voisi olla maailman yksinäisin? Seuraavaksi tehkää yhdessä lankakeräharjoitus, eli lankakerää heitetään lapselta toiselle ja joka heiton yhteydessä heittäjä sanoo jonkin asian, joka tekee hänestä hyvän ystävän (esim. jakaa lelunsa, antaa toistenkin päättää leikeistä jne.). Leikkiä voidaan jatkaa eli heitetään piirissä lankakerää lapselta toiselle ja aina heiton yhteydessä sanotaan henkilöstä, jolle heitetään, jokin myönteinen asia. Langasta muodostuu lopulta ystävyyden verkko.