KAUKOLÄMMÖN ASEMA SUOMEN ENERGIAJÄRJESTELMÄSSÄ TULEVAISUUDESSA. Työ- ja elinkeinoministeriö Energiateollisuus ry. Loppuraportti 26.

Transkriptio

1 KAUKOLÄMMÖN ASEMA SUOMEN ENERGIAJÄRJESTELMÄSSÄ TULEVAISUUDESSA Työ- ja elinkeinoministeriö Energiateollisuus ry Loppuraportti 26. elokuuta 211 PÖYRY MANAGEMENT CONSULTING OY, 52A14971

2 Yhteystiedot Pöyry Management Consulting Oy Jaakonkatu 3 FI-1621 Vantaa Finland Y-tunnus Puh Faksi Copyright Pöyry Management Consulting Oy Kaikki oikeudet pidätetään Tätä asiakirjaa tai osaa siitä ei saa kopioida tai jäljentää missään muodossa ilman Pöyry Management Consulting Oy:n antamaa kirjallista lupaa.

3 SISÄLTÖ 1. TAUSTA 2 2. KAUKOLÄMMÖN NYKYTILA-ANALYYSI Kaukolämmön tuotanto ja kulutus Kaukolämpöön liittyvä yhteistuotantosähkö 8 3. KAUKOLÄMPÖSEKTORIN MUUTOSTEKIJÄT Kilpailun lisääntyminen Päästökauppa ja verotus IE-direktiivi Energiatehokkuus ja rakentamismääräykset Hybridijärjestelmät Kaukolämmön sääntely KAUKOLÄMMÖN KILPAILUKYKY Kaukolämmön tuotantokustannuksen ja hinnan kehitys vuoteen Uudiskohteet Nykyinen rakennuskanta Yhteenveto kilpailukyvystä KAUKOLÄMMÖN KYSYNTÄ Rakennuskanta Kaukolämmön osuus rakennusten lämmitysmuotona Rakennusten ominaislämmönkulutus Ilmaston lämpeneminen Yhteenveto kysyntäennusteen oletuksista Kaukolämmön kysyntäennusteet KAUKOLÄMMÖN ASEMA SUOMEN ENERGIAJÄRJESTELMÄSSÄ TULEVAISUUDESSA YHTEENVETO 54 LIITTEET I ERI LÄMMITYSJÄRJESTELMIEN KUSTANNUKSET II PIEN- JA TOIMISTOTALOJEN KILPAILUKYKY UUDISRAKENTAMISESSA - TULOKSET 1

4 1. TAUSTA Kaukolämmön asema Suomen energiajärjestelmässä on perinteisesti tunnustettu korkealle ja se on osoittautunut Suomen kylmässä ilmastoalassa toimintavarmaksi ja luotettavaksi lämmitysmuodoksi. Kaukolämmön etuina on yleisesti tunnistettu yhdistetyn sähkön ja lämmön tuotannon hyvä hyötysuhde, alhaiset tuotannon lähipäästöt ja käyttäjäystävällisyys. Kaukolämmityksellä on merkittävä asema kiinteistöjen lämmityksessä Suomessa, sillä noin puolet asuin- ja palvelurakennusten lämmitystarpeesta hoidetaan kaukolämmöllä. Lisäksi Suomen sähkön tuotannosta noin 2 % ja noin 25 % huippukuormanaikaisesta yhtäaikaisesti käytettävissä olevasta sähköntuotantokapasiteetista perustuu kaukolämmön yhteistuotantosähköön ja sen tuotantokapasiteettiin. Kaukolämpömarkkinoille on kuitenkin tullut useita tekijöitä, jotka luovat epävarmuutta tulevaisuuden kehityksen suhteen. Vuoden 211 alusta voimaantulleet uudet energiaverot asteittaisine korotuksineen ovat nostaneet tuotantoon liittyviä kustannuksia. Rakennusten energiatehokkuuteen on tullut uusia määräyksiä, jotka vaikuttavat jo lyhyellä aikavälillä uudisrakennusten energiakulutukseen ja pidemmällä aikavälillä myös korjausrakentamiseen. Kilpailu lämmitysmarkkinoilla on kiristynyt ja erityisesti maalämpö- ja erilaiset hybridijärjestelmät ovat olleet näkyvästi esillä ja alkaneet lisätä myös markkinaosuuttaan. Kaukolämmön kysyntään heijastuukin epävarmuuksia, erityisesti uudisrakentamisen mutta myös olemassa olevaan jo liitettyyn rakennuskantaan liittyen. Tätä taustaa vasten Pöyry käynnisti tammikuussa 211 yhdessä työ- ja elinkeinoministeriön, Energiateollisuus ry:n ja useiden kaukolämpöyhtiöiden (kattavuus yli 6 % kaukolämmön myynnistä) kanssa työn, jossa on selvitetty kaukolämmön asemaa Suomen energiajärjestelmässä tulevaisuudessa. Työ on jakaantunut suoritukselta ja raportoinniltaan kahteen osioon: Työn julkisessa (TEM ja Energiateollisuus ry) osiossa kaukolämpösektoria on arvioitu kokonaisvaltaisesti koko maan tasolla kilpailukyvyn ja kysynnän lähtökohdista. Yritysraporteissa, osallistuville yrityksille on analysoitu kaukolämmön kilpailukykyä ja kysyntää heidän omalla toimialueella. Työn suorituksen aikana on järjestetty kaksi osallistuvien tahojen yhteistilaisuutta, joissa ensimmäisessä ( ) keskusteltiin toimintaympäristönmuutoksesta ja työn skenaarioista ja jälkimmäisessä ( ) työn alustavista tuloksista ja niiden merkityksestä kaukolämpösektorille. Tämä raportti toimii työn julkisen osion loppuraporttina. Pöyry kiittää kaikkia työn suoritukseen osallistuneita tahoja. Vantaalla elokuussa 211 2

5 2. KAUKOLÄMMÖN NYKYTILA-ANALYYSI 2.1 Kaukolämmön tuotanto ja kulutus Kaukolämmityksellä on merkittävä asema kiinteistöjen lämmityksessä Suomessa: noin puolet asuin- ja palvelurakennusten lämmitystarpeesta hoidetaan kaukolämmöllä (Kuva 1). Kaukolämmitetyissä taloissa asuu noin 2,6 miljoonaa asukasta. Seuraavaksi suurimmat kiinteistöjen lämmitysmuodot ovat sähkö-, puu- ja öljylämmitys sekä lämpöpumput. Lähde: Tilastokeskus Lämmityksen hyötyenergia, 29 kaukolämpö 49 % maakaasu 1 % raskas polttoöljy 1 % puu 14 % sähkö 18 % kevyt polttoöljy 12 % lämpöpumppu 5 % Kuva 1 Asuin- ja palvelurakennusten lämmitystavat Suomessa (Lähde: Energiateollisuus ry) Kaukolämmitys on merkittävästi yleisempää kaupungeissa ja taajamissa kuin hajaasutusalueilla. Useimmissa suurissa kaupungeissa asukkaista yli 9 % asuu kaukolämmitetyissä taloissa. Kaukolämmityksen markkinaosuus onkin yli 95 % uusissa asuinkerrostaloissa ja noin 95 % liike- ja toimistorakennuksissa (lämmitetystä rakennustilavuudesta vuonna 29). Markkinaosuuksia on tarkasteltu tarkemmin tämän selvityksen kaukolämmön kysyntää arvioivassa osuudessa. Kaukolämmön etuina ovat hyvä tuotannon hyötysuhde ja alhaiset tuotannon päästöt. Lämmöntuotannon keskittäminen kiinteistökohtaista lämmitystä kertaluokkaisesti suurempiin yksiköihin mahdollistaa tehokkaan savukaasun puhdistuksen sekä korkeiden savupiippujen rakentamisen, jolloin päästöt ovat alhaiset ja vaikutukset väestöön pienet. Samoin pienkäytössä hankalasti käsiteltävien polttoaineiden, kuten metsähakkeen ja turpeen, käyttö mahdollistuu teollisen mittakaavan ansiosta. Vuonna 21 kaukolämmön myynti oli yhteensä 35,8 TWh. Lämpötilakorjattu kulutus oli noin 33 TWh, joka vastaa alan suurinta kulutusta sen historiassa Suomessa. Kulutuksen kehittyminen vuodesta 197 vuoteen 21 on esitetty seuraavassa kuvassa. 3

6 4 TWh Kuva 2 Kaukolämmön lämpötilakorjattu kulutus, TWh (Lähde: Energiateollisuus ry) Kaukolämmön tuotantokapasiteetti ja liittymistehot ovat kasvaneet koko sen olemassa olon ajan Suomessa. Vuonna 21 kaukolämpöön liittyneiden asiakkaiden kokonaisliittymisteho oli yli 17 MW ja kaukolämmön tuotantokapasiteetti yli 2 MW. Seuraavassa kuvassa on esitetty kaukolämmön tuotantokapasiteetin ja liittymistehon kehittyminen vuosina (1 GW = 1 MW). GW Kaukolämmön tuotantokapasiteetti Asiakkaiden liittymisteho Kuva 3 Kaukolämmön liittymistehon kehittyminen (Lähde: Energiateollisuus ry) Erityisen merkittävä hyöty kaukolämmityksestä saavutetaan, kun kaukolämpö tuotetaan sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksissa (CHP). Tällöin saavutetaan korkea tuotannon hyötysuhde myös sähkön tuotannossa. Yhteistuotannolla saavutetaan keskimäärin kolmanneksen säästö 4

7 polttoaineiden kulutuksessa verrattuna sähkön ja lämmön erillistuotantoon. Seuraavassa kuvassa on esitetty yhteistuotannon osuus kaukolämmön tuotannosta Suomessa vuodesta 2 vuoteen 21. Vuosina 29 ja 21 yhteistuotannon keskimääräistä alempaa osuutta selittää keskimääräistä kylmemmät talvijaksot, jolloin huippukuorman osuus kasvoi. TWh/a % 76 % 75 % 75 % 76 % 73 % 75 % 74 % 75 % 71 % 71 % Yhteistuotantolämpö Erillistuotantolämpö Kuva 4 Yhteistuotannon osuus kaukolämmön tuotannosta (Lähde: Energiateollisuus ry) Yhteistuotannolla tuotetaan keskimäärin noin kolme neljännestä Suomen kaukolämmöstä. Suurissa kaupungeissa yhteistuotannon osuus on usein selvästi suurempi, tyypillisesti noin 9 %. Pienissä kaukolämpöverkoissa yhteistuotantokapasiteetin rakentaminen ei aina ole taloudellisesti kannattavaa ja tuotanto perustuu erilliseen lämmöntuotantoon. Erillistä lämmöntuotantoa tarvitaan kylmään aikaan tuottamaan kaukolämmön huippukuorma sekä varakapasiteetiksi kaukolämpöjärjestelmän peruskuormalaitosten ja jakeluverkon mahdollisia häiriötilanteita varten. Kaukolämmön kokonaistuotantokapasiteetista noin 7 % perustuukin erillisen lämmön tuotannon vara- ja huippulaitoksiin Erillinen lämmöntuotanto Yhdistetty sähkön ja lämmön tuotanto (CHP) Tuotanto, GWh Tuotantokapasiteetti, MW Kuva 5 Kaukolämmön tuotanto ja tuotantoteho vuonna 28 (Lähde: Energiatilastot, Tilastokeskus) 5

8 Kaukolämpöä tuotetaan Suomessa useilla eri polttoaineilla. Seuraavassa kuvassa on esitetty kaukolämmön tuotannon jakautuminen polttoaineisiin ja sen kehitys. 1 % 8 % muu uusiutuvat turve 1% 18% 18% 6 % maakaasu 35% 4 % 2 % öljy kivihiili 23% % % Kuva 6 Kaukolämmön tuotannon jakautuminen polttoaineisiin (Lähde: Energiateollisuus ry) Maakaasu on suurin kaukolämmön tuotannon polttoaine, seuraavina ovat kivihiili, turve ja biopolttoaineet. Selvästi kasvavin trendi 2-luvulla on puuperäisillä polttoaineilla, joiden hankinta tukee yhdessä turpeen kanssa myös vahvasti kaukolämpöalueen paikallistaloutta. Myös jätteiden energiahyödyntäminen on kasvussa. Muiden polttoaineiden osuudet ovat pysyneet melko vakaina, mutta fossiilisten polttoaineiden osuudet ovat lievässä laskussa. Kaukolämmön tuotantoon käytettyjen polttoaineiden jakauma vaihtelee merkittävästi paikkakunnittain: joillain paikkakunnilla kaukolämmön tuotanto perustuu vain yhteen polttoaineeseen, toisilla taas useaan. Seuraavassa taulukossa on esitetty tyypillisiä polttoainejakaumia suomalaisissa kaukolämpöverkoissa sekä niiden lukumäärät ja osuudet valtakunnallisesti. Taulukko 1 Kaukolämpöverkkojen tyypilliset polttoainejakautumat ja %-osuudet Suomen kaukolämmön kokonaistuotannossa vuonna 21 Pääpolttoaine Muut merkittävät KL-verkkojen lkm Osuus KL:stä Suurimmat KL-verkot Kivihiili % Turun seutu, Vaasa Maakaasu 1 4 % Lahti Maakaasu % Hyvinkää, Järvenpää, Tuusula, Sipoo, Imatra, Nokia, Valkeakoski Hiili 3 37 % Helsinki, Espoo, Vantaa Turve/puu 2 9 % Tampere, Hämeenlinna Turve/puu % Oulu, Kuopio, Joensuu, Lappeenranta, Seinäjoki, Savonlinna, Kokkola, Forssa, Iisalmi, Tammisaari, Ylivieska, Kemi, Kemijärvi, Kankaanpää, Kurikka, Lapua, Nurmijärvi, Lieksa Hiili % Jyväskylä, Pori, Mikkeli, Rovaniemi, Kajaani, Varkaus, Pieksämäki, Salo, Heinola Maakaasu 6 5 % Kotka, Kouvola, Porvoo, Kerava Öljy - 16,4 % Uusikaupunki Muu % Riihimäki, Raahe 6

9 Kanta-Häme Kanta-Häme Kanta-Häme Kanta-Häme Kanta-Häme Kanta-Häme Kanta-Häme Kanta-Häme Kanta-Häme Päijät-Häme Päijät-Häme Päijät-Häme Päijät-Häme Päijät-Häme Päijät-Häme Päijät-Häme Päijät-Häme Päijät-Häme Pirkanmaa Pirkanmaa Pirkanmaa Pirkanmaa Pirkanmaa Pirkanmaa Pirkanmaa Pirkanmaa Pirkanmaa Keski-Suomi Keski-Suomi Keski-Suomi Keski-Suomi Keski-Suomi Keski-Suomi Keski-Suomi Keski-Suomi Keski-Suomi Pohjois-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Satakunta Satakunta Satakunta Satakunta Satakunta Satakunta Satakunta Satakunta Satakunta Varsinais-Suomi Varsinais-Suomi Varsinais-Suomi Varsinais-Suomi Varsinais-Suomi Varsinais-Suomi Varsinais-Suomi Varsinais-Suomi Varsinais-Suomi Pohjois-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Pohjanmaa Pohjanmaa Pohjanmaa Pohjanmaa Pohjanmaa Pohjanmaa Pohjanmaa Pohjanmaa Pohjanmaa Pohjois-Karjala Pohjois-Karjala Pohjois-Karjala Pohjois-Karjala Pohjois-Karjala Pohjois-Karjala Pohjois-Karjala Pohjois-Karjala Pohjois-Karjala Etelä-Karjala Etelä-Karjala Etelä-Karjala Etelä-Karjala Etelä-Karjala Etelä-Karjala Etelä-Karjala Etelä-Karjala Etelä-Karjala Kymenlaakso Kymenlaakso Kymenlaakso Kymenlaakso Kymenlaakso Kymenlaakso Kymenlaakso Kymenlaakso Kymenlaakso Itä-Uusimaa Itä-Uusimaa Itä-Uusimaa Itä-Uusimaa Itä-Uusimaa Itä-Uusimaa Itä-Uusimaa Itä-Uusimaa Itä-Uusimaa Uusimaa Uusimaa Uusimaa Uusimaa Uusimaa Uusimaa Uusimaa Uusimaa Uusimaa Ahvenanmaa Ahvenanmaa Ahvenanmaa Ahvenanmaa Ahvenanmaa Ahvenanmaa Ahvenanmaa Ahvenanmaa Ahvenanmaa Kainuu Kainuu Kainuu Kainuu Kainuu Kainuu Kainuu Kainuu Kainuu Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Kaukolämmön ja yhteistuotantosähkön tuotantoon käytetyt polttoaineet vuonna 29, GWh Kivihiili Maakaasu Öljy Turve Puu Muut_biomassat Muu Kanta-Häme Kanta-Häme Kanta-Häme Kanta-Häme Kanta-Häme Kanta-Häme Kanta-Häme Kanta-Häme Kanta-Häme Päijät-Häme Päijät-Häme Päijät-Häme Päijät-Häme Päijät-Häme Päijät-Häme Päijät-Häme Päijät-Häme Päijät-Häme Pirkanmaa Pirkanmaa Pirkanmaa Pirkanmaa Pirkanmaa Pirkanmaa Pirkanmaa Pirkanmaa Pirkanmaa Keski-Suomi Keski-Suomi Keski-Suomi Keski-Suomi Keski-Suomi Keski-Suomi Keski-Suomi Keski-Suomi Keski-Suomi Pohjois-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Savo Etelä-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Satakunta Satakunta Satakunta Satakunta Satakunta Satakunta Satakunta Satakunta Satakunta Varsinais-Suomi Varsinais-Suomi Varsinais-Suomi Varsinais-Suomi Varsinais-Suomi Varsinais-Suomi Varsinais-Suomi Varsinais-Suomi Varsinais-Suomi Pohjois-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Pohjanmaa Pohjanmaa Pohjanmaa Pohjanmaa Pohjanmaa Pohjanmaa Pohjanmaa Pohjanmaa Pohjanmaa Pohjois-Karjala Pohjois-Karjala Pohjois-Karjala Pohjois-Karjala Pohjois-Karjala Pohjois-Karjala Pohjois-Karjala Pohjois-Karjala Pohjois-Karjala Etelä-Karjala Etelä-Karjala Etelä-Karjala Etelä-Karjala Etelä-Karjala Etelä-Karjala Etelä-Karjala Etelä-Karjala Etelä-Karjala Kymenlaakso Kymenlaakso Kymenlaakso Kymenlaakso Kymenlaakso Kymenlaakso Kymenlaakso Kymenlaakso Kymenlaakso Itä-Uusimaa Itä-Uusimaa Itä-Uusimaa Itä-Uusimaa Itä-Uusimaa Itä-Uusimaa Itä-Uusimaa Itä-Uusimaa Itä-Uusimaa Uusimaa Uusimaa Uusimaa Uusimaa Uusimaa Uusimaa Uusimaa Uusimaa Uusimaa Ahvenanmaa Ahvenanmaa Ahvenanmaa Ahvenanmaa Ahvenanmaa Ahvenanmaa Ahvenanmaa Ahvenanmaa Ahvenanmaa Kainuu Kainuu Kainuu Kainuu Kainuu Kainuu Kainuu Kainuu Kainuu Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Lappi Kaukolämmön ja yhteistuotantosähkön tuotantoon käytetyt polttoaineet vuonna 29, GWh Kivihiili Maakaasu Öljy Turve Puu Muut_biomassat Muu Kuva 7 Kaukolämmön ja yhteistuotantosähkön tuotantoon käytetyt polttoaineet maakunnittain vuonna 29 7

10 2.2 Kaukolämpöön liittyvä yhteistuotantosähkö Kaukolämmön yhteydessä tuotettavalla yhteistuotantosähköllä on merkittävä osuus koko Suomen sähkön hankinnasta ja kapasiteetista. Suomen voimalaitosten yhteenlaskettu nimellissähköteho on noin 17 MW. Tästä kaukolämmön lämmitysvoimalaitosten osuus on lähes 41 MW, mikä vastaa 24 %:a. Kulutushuipun aikana yhtäaikaisesti käytettävissä olevan kapasiteetin määrä on arviolta 131 MW. Tästä lämmitysvoimalaitosten osuus on 335 MW, mikä vastaa 26 %:a. Kaukolämpöön liittyvän yhteistuotantokapasiteetti vastaa siis neljännestä koko Suomen sähköntuotantokapasiteetista. Vuotuisesta sähkön tuotannosta kaukolämpöyhteistuotannon osuus oli vuosina keskimäärin 2 % (tuotanto keskimäärin 15,2 TWh). Vastaava osuus sähkön kulutuksesta (sähkön nettotuonti huomioiden) oli noin 18 %. 9 8 Sähköntuotanto, TWh/a % 19 % 2 % 22 % 23 % Lauhdetuotanto CHP -Teollisuus CHP -Kaukolämpö Tuulivoima Vesivoima Ydinvoima Kuva 8 Kaukolämmön yhteistuotantosähkön osuus Suomen sähkön tuotannosta 26-21, % Vuonna 21 kaukolämpöön liittyvän yhteistuotantosähkön tuotanto oli 17,4 TWh. Sähkön tuotanto painottuu talvikuukausille, jolloin myös kulutus on korkeimmillaan. Kaukolämmön yhteistuotantosähköstä yli 6 % tuotetaan marras-maaliskuussa. Kaukolämmön lämmitystarpeen huippukuorma perustuu lämmityskaudella pääasiassa erilliseen lämmöntuotantoon, jolloin yhteistuotantosähkö ei enää kasva suhteessa lämmitystarpeeseen. Seuraavassa kuvassa on esitetty kaukolämpöön liittyvän yhteistuotantosähkön kuukausittainen tuotanto vuosien 25 ja 21 keskiarvoina. 8

11 Kaukolämmön yhteistuotantosähkö, GWhe elokuu syyskuu lokakuu marraskuu joulukuu tammikuu helmikuu maaliskuu huhtikuu toukokuu kesäkuu heinäkuu Kuva 9 Kaukolämpöön liittyvän yhteistuotantosähkön kuukausittainen tuotanto vuosien keskiarvona Kaukolämpöön liittyvän yhteistuotantosähkön tuotantoprofiilin edut korostuvat, kun sitä verrataan sähkölämmitteisten talojen kulutusprofiiliin. Seuraavassa kuvassa on esitetty esimerkkinä pientalon maalämpöpumpun kuukausittainen sähkön kulutus. Noin 75 % pientalokohteen maalämpöpumpun sähkön tarpeesta ajoittuu marras-maaliskuulle. 2 5 Maalämpöpumpun sähkönkulutus, kwhe elokuu syyskuu lokakuu marraskuu joulukuu tammikuu helmikuu maaliskuu huhtikuu toukokuu kesäkuu heinäkuu Kuva 1 Maalämpöpumpun kuukausittainen sähkökulutus pientalokohteessa Suomen sähkön tuotantomuodoista lämmityssähkön (sähkölämmitys/lämpöpumppuratkaisut) kulutusprofiiliin soveltuu erinomaisesti kaukolämmön tuotantoon liittyvä yhteistuotantosähkö. Ydinvoiman tuotanto perustuu tasaiseen pohjakuormaan eikä sen tuotanto juuri jousta kysynnän suhteen. Ydinvoiman lisäksi muuttuvilta tuotantokustannuksiltaan alhaiset tuuli- ja vesivoima ovat voimalaitosten ajojärjestyksessä ennen lämpövoimaa. Tuulivoiman tuotanto on käytännössä suorassa suhteessa tuuliolosuhteisiin ja tehovaihtelut ovat suuria. Vesivoiman tuotantomääriä on mahdollista tietyssä määrin säätää ja se toimiikin pääasiallisesti lyhyen 9

12 aikavälin sähkönkulutuksen tasaajana. Suomessa vesivoimantuotantoa ei voi enää merkittävästi kasvattaa ja se jakautuu tasaisemmin läpi vuoden. Teollisuuden yhteistuotantosähkö perustuu teolliseen tuotantoon ja kulutusta voi käytännössä säätää vain teollista tuotantoa leikkaamalla. Lauhdetuotanto soveltuu myös huipunaikaiseen kulutukseen, mutta sen lisäämisen haittapuolena on huippukapasiteetin ylläpito suhteessa vähäisiin käyttötunteihin. Tuotantovolyymien kannalta erittäin marginaalisen aurinkosähkön tuotanto ajoittuu käytännössä kokonaan lämmityskauden ulkopuolelle. Tämä perustelee kaukolämmön tuotantoon liittyvän yhteistuotantosähkön soveltuvuutta ja merkitystä Suomen sähköjärjestelmässä GWhe Lauhde CHP -Kaukolämpö CHP -Teollisuus Tuulivoima Vesivoima Ydinvoima Kulutus 2 1 Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu Kuva 11 Suomen kuukausittainen sähkön tuotanto ja kulutus (keskiarvo 2-21), GWhe Pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla tuonnilla ja viennillä on mahdollista tasata tuotannon ja kulutuksen eroja. Suomessa sähkön kulutus on ollut viime vuosina tuotantoa suurempaa, tuonnin perustuessa pääosin hankintaan Venäjältä (keskimäärin noin 7 % tuonnista). Tulevaisuudessa Pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla ja Suomessa sähköntuotantokapasiteetin kasvun on arvioitu perustuvan voimakkaasti ydin- ja tuulivoimaan. Pöyryn näkemyksen mukaan Suomi siirtyykin kyseisessä markkinatilanteessa kapasiteettilisäysten myötä asteittain nettotuojasta nettoviejäksi Itämeren alueen sähkömarkkinoilla. Uuden tuotantokapasiteetin kasvu ei vähennä kaukolämmön tuotantoon liittyvän yhteistuotantosähkön kysyntää Suomen markkinoilla, sillä kasvanut kotimainen tuotanto on mahdollista ohjata vientiin Itämeren alueen sähkömarkkinoille. Sähkön hintavaihtelut kuitenkin lisääntyvät ja markkinoilla saattaa esiintyä runsaan tuulivoimatuotannon vallitessa hetkittäisiä myös alle laskennallisen yhteistuotantosähkön tuotantokustannuksen meneviä sähkön markkinahintatasoja. Kokonaisuutena näiden tuntien määrä arvioidaan kuitenkin suhteessa vähäiseksi eikä niillä ennakoida olevan oleellista vaikutusta kaukolämmön kilpailukykyyn. 1

13 3. KAUKOLÄMPÖSEKTORIN MUUTOSTEKIJÄT Kaukolämpösektori on voimakkaassa muutosvaiheessa. Huolimatta vuoden 21 ennätysmyynnistä ja vahvana säilyneistä markkinaosuuksista, on sekä kilpailukykyyn että kysyntään vaikuttamassa tekijöitä, jotka luovat haasteita tuleville vuosille. Kaukolämpösektorin merkittävimpiä muutostekijöitä lähivuosina ovat muun muassa energiapolitiikan tavoitteet päästöjen vähentämiselle ja uusiutuvalle energialle sekä siihen liittyvä energiasektorin sääntely ja veromuutokset, kilpailun kiristyminen, tuotantorakenteen uudistaminen ja siihen liittyvät IED (Industrial Emissions Directive) -investoinnit (kiristyvät NOx-, SO2- ja hiukkaspäästörajat), päästökauppajärjestelmän jatko ja energiatehokkuutta lisäävät rakennusmääräykset. Tämän lisäksi alaan vaikuttavat asumiseen ja väestön ikärakenteeseen vaikuttavat tekijät. Seuraavassa kuvassa on esitetty kaukolämpöön liittyviä ulkoisia ja sisäisiä muutostekijöitä. Ulkoisia muutostekijöitä Sisäisiä muutostekijöitä Päästöjen vähentäminen ja uusiutuva energia Energiatehokkuus/ rakentamismääräykset Päästökauppa ja päästöoikeuksien määrä Polttoaineidenhinta- ja kustannusvaihtelut Energiasektorin sääntely IED -investoinnit Ilmaston lämpeneminen Ennätysmyynti 35,8 TWh vuonna 21 Myynti säilyy vahvana myös lähitulevaisuudessa Lämmitysmarkkinoiden markkinaosuus säilynyt noin 5 prosentissa Uudiskohteet 55 % (lämmitetty rakennustilavuus) Kerrostalot yli 95% Uudet omakotitalot 15 % Kilpailukyky heikentynyt veroratkaisujen myötä Asema silti vahva tiiviisti rakennettavilla alueilla Asiantuntijat tunnistavat kaukolämmön yhteistuotannon hyvät puolet kuluttajien silmissä maine heikentynyt Maalämpö kasvattanut suosiotaan ja se mielletään moderniksi ratkaisuksi Yksittäisiä verkosta irtaantumisia Tuotantoinvestoinnit Omistajapolitiikka Uudet asuinalueet tuovat kasvua Hybridijärjestelmät Kilpailun lisääntyminen tuo muutostarvetta Hinnoittelu Teollisuustuotannon jatkuvuus Kuva 12 Kaukolämpösektorin muutostekijöitä 3.1 Kilpailun lisääntyminen Lämmitysmarkkinoilla on kaukolämpö kohdannut viime vuosina entistä kovempaa kilpailua. Olemassa olevista kaukolämpöverkoista on tapahtunut muutamia verkosta irtaantumisia, joissa yksittäiset kuluttajat ovat vaihtaneet esimerkiksi maalämmölle. Kyseiset kohteet ovat saaneet suhteessa erittäin paljon julkisuutta ja yhdessä energiaverojen korotuksista pääasiassa johtuneiden kaukolämmön hinnannostojen kanssa kaukolämmön asemasta on keskusteltu taloyhtiöissä ympäri Suomen. Kilpailun lisääntyminen näkyy erityisesti uusilla asuinalueilla, joissa pohditaan millä lämmitysjärjestelmällä/järjestelmillä alueen energiantarve tullaan kattamaan. Tällöin korostuu 11

14 kilpailukykytekijöiden lisäksi myös muut arvot, kuten soveltuvuus alueelle, palvelun luotettavuus, yrityskuva ja päästövaikutukset. Lämmitysmarkkinoilla kaukolämmön suurimmaksi haastajaksi on viime vuosien kuluessa noussut erityisesti maalämpö. Maalämpöjärjestelmät perustuvat maaperään, kallioon tai veteen varastoituneen lämmön siirtoon lämpöpumpun avulla rakennusten lämmitykseen. Järjestelmälle on ominaista korkeahko investointi ja suhteessa edulliset sähköön perustuvat käyttökustannukset. Maalämmön kilpailukyky onkin voimakkaasti sidoksissa investointiin ja sähkön hintakehitykseen. Kilpailukykyä on tarkasteltu tarkemmin selvityksen kilpailukykyosiossa. Maalämmön etuna on sen mielikuva uusiutuvaa energiaa hyödyntävänä lähes päästöttömänä lämmitysmuotona. Maalämmöstä lasketaan uusiutuvaksi energiaksi sen hyötylämpö eli syntynyt lämpö vähennettynä sähkön kulutuksella. Käytännössä siis noin 7 % lämmöstä lasketaan suoraan uusiutuvaksi, lisäksi kuluttajan ostaessa vihreätä päästötöntä sähköä, on järjestelmä helposti miellettävissä päästöttömäksi. Maalämmön ympäristöystävällisyys on vahvasti sidoksissa siihen, mitkä ovat sen käyttämän sähkön ympäristövaikutukset. Maalämmön lisäksi myös erilaiset hybridijärjestelmät, joissa yhdistetään aurinkolämpöä/sähköä, lämpöpumppuja tai esimerkiksi pellettilämmitystä, ovat kasvattaneet suosiotaan ja ne mielletään maalämmön tapaan moderneiksi lämmitysjärjestelmiksi. Kaukolämmön päästöt ja uusiutuvuus riippuu siitä, miten myytävä kaukolämpö on tuotettu. Toisin kuin sähkön kohdalla, kaukolämpöverkot eivät ole maanlaajuisesti yhteydessä toisiinsa vaan verkosto on aina paikallinen tai enintään alueellinen järjestelmä. Näin ollen kaukolämpöä ei tulisikaan välttämättä tarkastella kokonaisuutena vaan arvioida vaikutuksia aina paikallisesti ja käytettyyn tuotantorakenteeseen perustuen. Mikäli lämpö tuotetaan pääasiassa puuperäisillä polttoaineilla, on päästövaikutukset erittäin alhaiset. Suuri osa kaukolämmön tuotannosta kuitenkin perustuu fossiilisiin polttoaineisiin ja turpeeseen, mikä nostaa keskimääräisiä hiilidioksidipäästöjä ja heikentää mielikuvaa uusiutuvuudesta. Kaukolämmön hiilidioksidipäästövaikutukset eivät kuitenkaan ole yksiselitteiset suhteessa esimerkiksi maalämpöön, sillä avainasemassa on se, miten kaukolämmön yhteydessä tuotettu sähkö (kaukolämpö sähkön- ja lämmön yhteistuotannossa) ja toisaalta kulutettu sähkö (sähköön perustuvat lämmitysjärjestelmät ml. maalämpö) tarkastellaan päästölaskelmassa. Laskentatavasta riippuen tulokset voivat poiketa merkittävästikin toisistaan. Eroavaisuudet syntyvät pääasiassa siitä mitä ominaispäästökerrointa sovelletaan kulutetulle lämmityssähkölle (ostosähkö) ja miten sähkön ja lämmön yhteistuotannossa päästöt jaetaan lämmön ja sähkön kesken. Lämpömarkkinoilla ei ole yksiselitteistä ja kaikkien osapuolten hyväksymää laskentatapaa, mikä näkyy kuluttajille ristiriitaisena viestinä, jossa korostuu mielikuvien merkitys. Suomen energiapolitiikan yhtenä keskeisistä tavoitteista on energiatuotannon hiilidioksidipäästöjen vähentäminen ja uusiutuvan energian osuuden kasvattaminen. Kaukolämpösektorilla tämä muutos perustuu pääasiassa puupolttoaineiden polttoaineosuuden kasvattamiseen painottuen sähkön ja lämmön yhteistuotantoon. Samalla vaikutus korostuu myös yhteistuotantosähkön kautta sähköntuotantoon. Sähköntuotannossa päästöjen vähentäminen perustuu yhteistuotantosähkön lisäksi voimakkaimmin lisäydinvoimaan ja tuulivoimaan. Sekä kaukolämpö että sähkölämmitteiset järjestelmät kehittyvät siis tulevaisuudessa kohti vähäpäästöisempää tuotantoa. Näin ollen lämmitystavan valintojen vaikutukset tullaankin arvioimaan usein paikallisesti useiden eri tekijöiden summana. Kilpailun lisääntyminen kaukolämpösektorilla tarkoittaa kuitenkin sitä, että yhtiöiden on kehitettävä toimintojaan ja toimittava aktiivisesti sekä myynnin että muun palvelun suhteen. 12

15 3.2 Päästökauppa ja verotus Kaukolämpösektori, kuten muukin energiatuotanto, on ollut kuluneella päästökauppakaudella (ns. Kioto-kausi ) oikeutettu tiettyyn, historialliseen tuotantoon perustuvaan määrään ilmaisia päästöoikeuksia. Käytännössä päästöoikeuksia on myönnetty lähes tarvetta vastaava määrä, varsinkin kun laitokset ovat samalla pyrkineet vähentämään päästöjään. Vuoden 213 alusta alkavalla uudella päästökauppakaudella (213-22) kaukolämpösektorille myönnettäviä päästöoikeuksia tullaan merkittävästi leikkaamaan. Kun vuonna 213 noin 8 % kaukolämmölle myönnettävistä päästöoikeuksista jaetaan ilmaiseksi, tulee määrä alenemaan lineaarisesti ollen 3 % vuonna 22 ja loppuen kokonaan vuonna 227. Sähkön tuotannolle (ml. yhteistuotantosähkö) ei myönnetä ilmaisia päästöoikeuksia lainkaan vuodesta 213 alkaen. Yksityisille kotitalouksille myydyn kaukolämmön osalta voi ilmaisia päästöoikeuksia saada kuitenkin enemmän kuin mitä lämmöntuotannonvertailuarvoon perustuva laskenta antaisi. Tätä varten on kehitetty oma menetelmä, joka mukauttaa päästöoikeuksien määrää, mikäli alustava vuotuinen päästöoikeuksien määrä (maakaasuun perustuva laskenta) kyseisenä päästökauppavuotena on alhaisempi kuin vuotuiset historialliset mediaanipäästöt vuosina Näiden niin sanottujen lisäoikeuksien määrä vähenee kuitenkin asteittain päästökauppakaudella, koska laskenta ottaa huomioon vain 9 % historiallisten päästöjen mediaanista (25-28) vuonna 214 ja vähenee 1 prosentilla seuraavina vuosina. Tämä tarkoittaa, että suurin etu saadaan uuden päästökauppakauden alkuvuosina. /t CO Kuva 13 Päästöoikeuksien hintakehitys, /t CO2 Kaukolämmön benchmark-arvona käytetään,623 oikeutta/gj kl (=,22428 t/mwh kl ). Tämä vastaa maakaasulla 9 %:n hyötysuhteella tuotettua lämpöä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kaukolämpötuotannon pohjautuessa korkean CO 2 -päästökertoimen omaavaan turpeeseen tai hiileen, nousee päästökauppaan liittyvät kustannukset voimakkaimmin. Kustannusten nousu tulee arvioituna päästöoikeuksien hintatason kohoamisen ja asteittain vähenevien myönnettävien päästöoikeuksien myötä. 13

16 Euroopan laajuisen päästökaupan perusajatuksena on se, että päästöjen leikkaus tapahtuisi siellä missä se olisi kustannustehokkainta. Periaatteessa tämä tarkoittaa sitä, että päästökauppaan kuuluvan toimijan tavoitteet ovat Euroopan laajuisia ja sektorille tulevien ohjauskeinojen tulisi perustua yhteisiin sopimuksiin. Käytännössä päästökaupan piiriin kuuluvaa toimintaa ohjataan edelleen voimakkaasti kansallisten toimien, kuten muun muassa verotuksen kautta. Suomen energiaverotus uudistui vuoden 211 alusta. Uudistus toteutettiin korottomalla kaikkien energiatuotteiden verotasoja lukuun ottamatta liikenteen polttoaineita. Energiaveroja korotettiin yhteensä 7 miljoonaa euroa vuositasolla. Samanaikaisesti energiaverotuksessa siirryttiin ympäristöohjausta korostavaan energiasisältöön ja hiilidioksidipäästöihin perustuvaan veroon. Seuraavassa taulukossa on esitetty vuoden 211 alun veromuutos. Taulukko 2 Polttoaineiden verot lämmöntuotannossa, /MWh 21 Verot alkaen Muutos verot Energia- CO2-vero Huoltovarsisältövero Yhteensä 21 -> CHP* LK muusmaksu CHP* LK CHP* LK /MWh /MWh /MWh /MWh /MWh /MWh /MWh /MWh /MWh Maakaasu , 6,1 9, 4, 6, ,1 5,5 3, 5,9,8 8,6 11,5 6,5 9, ,7 1,8 13,7 8,7 11,6 POR 5,9 7,7 4,3 8,5,25 12,2 16,4 6,3 1,5 POK 8,7 1,4 4, 8,,35 14,7 18,7 6, 1, Hiili 7,3 7,7 5,1 1,2,17 13, 18,1 5,7 1,8 Turve ,9 1, ,9 3,9 2,9 3,9 Puu, Sähkövero (veroluokka I) 8,8 17, 8,2 * Yhteistuotannossa (CHP) hiilidioksidikomponentti on 5% lämpökeskusten (LK) verosta Vuoden 211 alusta voimaan tulleet uudet energiaverot heikensivät merkittävästi kaukolämmön kilpailukykyä erityisesti maakaasun, öljyn ja kivihiilen osalta. Yhdistettyä sähkön ja lämmöntuotantoa verotus tukee siten, että siihen perustuvalle lämmöntuotannolle kohdistetaan puolet hiilidioksidiverosta ja vero lasketaan kertomalla veronalaisilla polttoaineilla tuotettu lämpö kertoimella,9. Verojen vaikutusta on tarkasteltu tarkemmin työn kilpailukykyosiossa. Sekä päästökaupan että energiaverotuksen näkökulmasta kaukolämpösektorille kohdistuva ohjaus tulee hyvin todennäköisesti jatkossakin suosimaan alhaisia päästöjä ja uusiutuvaa energiaa. Eri yhtiöillä on kuitenkin vaihtelevat mahdollisuudet muuttaa tuotantorakennettaan lyhyellä aikavälillä kohti tätä suuntausta. Tuotantoon liittyvät investoinnit ovat luonteeltaan pitkäaikaisia ja ne ovat tehty vallitsevassa markkinatilanteessa ja silloista parasta markkinanäkemystä edustaen. Energiateollisuuden visiossa (Haasteista mahdollisuuksia sähkön ja kaukolämmön hiilineutraali visio vuodelle 25, Energiateollisuus ry 21) on tavoitteena hiilineutraali sähkön ja kaukolämmön tuotanto vuoteen 25. Visiossa todetaan, että vuonna 25 nykyisistä ja rakenteilla olevista voimalaitoksista on käytössä vain jo rakennettu vesivoima ja rakenteilla oleva ydinvoimalaitosyksikkö eli tulevissa korvausinvestoinnissa on mahdollisuus siirtyä asteittain kohti hiilineutraalisuutta. Selvityksessä peräänkuulutetaankin pitkäjänteistä ja johdonmukaista energiapolitiikka tavoitteen saavuttamiseksi. Toimijan näkökulmasta vero- ja tukipolitiikan ratkaisut eivät saisi johtaa ennenaikaisiin muutoksiin tuotantorakenteessa ja täten aiheuttaa kohtuutonta taloudellista menetystä toimijalle tai loppukädessä asiakkaille. 14

17 3.3 IE-direktiivi Tuotantorakenteen korvausinvestoinnit tulevat ajankohtaiseksi viimeistään vanhan tuotantoyksikön lähestyessä käyttöikänsä loppua. Ennenaikaisiin investointeihin saattaa ajaa merkittävät muutokset kilpailukyvyssä tai kysynnässä. Lisäksi painetta saattaa kohdistua esimerkiksi hiilidioksidipäästöjen vähentämiselle tai uusiutuvalle energialle asetettujen tavoitteiden kautta. Hiilidioksidipäästöjen lisäksi energiasektorilla pyritään vähentämään myös rikkidioksidi, typenoksidi ja hiukkaspäästöjä. Vuoden 211 alussa ( ) Euroopassa tuli voimaan teollisuuspäästöjen (Industrial Emissions) IE-direktiivi, joka korvaa mm. suurten polttolaitosten direktiivin (LCP) ja jätteenpolttodirektiivin (WID). Direktiivin myötä energiatuotannon typpi-, rikkija hiukkaspäästöille tulee uudet päästörajat nykyisille laitoksille vuoden 216 alusta. Päästöraja-arvoina sovelletaan parhaan käytettävissä olevan tekniikan (BAT) mukaisia päästötasoja, joista voidaan erityistapauksissa poiketa, mutta direktiivissä esitettyä takarajaa ei saa ylittää. Komission esitys IE-direktiiviksi Direktiivin voimaantulo DL ( ) sitoutuminen määräaikaispoikkeukseen DL ( ) kansallinen siirtymäsuunnitelma Määräaikaispoikkeus (käyttöaika 17 5 h aikavälillä ) Kansallinen siirtymäsuunnitelma vanhoille laitoksille** vuotta Nykyiset/uudet laitokset * Direktiivi kansalliseen lainsäädäntöön mennessä Uudet päästörajat voimaan nykyisille laitoksille Siirtymäaika kaukolämpölaitoksille ( 2MW pa )** aikavälillä * Laitoksille, joille on myönnetty lupa ennen , sovelletaan IED päästörajoja nykyisille laitoksille (tai lupahakemus jätetty ennen ja laitoksen toiminta käynnistyy viimeistään ). Muutoin sovelletaan IED päästörajoja uusille laitoksille, jotka ovat tiukempia ja tulevat siis voimaan ** Polttolaitokset joille myönnetty lupa ennen , tai joiden lupahakemus toimitettu ennen em. ajankohtaa ja laitos aloittanut toimintansa mennessä Kuva 14 IE-direktiivin aikataulu Kokonaisuutena teollisuuspäästöjen direktiivi aiheuttaa satojen miljoonien investointitarpeet suomalaiselle energiateollisuudelle. Typenoksidipäästöjen osalta valtaosa kustannuksista muodostuu katalyyttilaitteistojen (SCR) hankkimisesta. Katalyyttejä joudutaan hankkimaan lähes kaikkiin hiiliyksiköihin, osaan öljykattiloista ja joihinkin turvetta käyttäviin yksiköihin. Rikkidioksidipäästöjen osalta valtaosa kustannuksista muodostuu investoinneista hiililaitosten uusiin rikinpoistolaitteistoihin sekä pienemmässä määrin turpeen ja raskaan polttoöljyn rikkipäästöjen vähentämisestä. Hiukkaspäästöjen osalta valtaosa kustannuksista muodostuu investoinneista uusiin hiukkaserottimiin tai nykyisten erottimien parantamisesta kiinteän polttoaineen laitoksissa. Direktiiviehdotus sisältää joustomahdollisuuden, jossa laitokset sitoutuisivat enintään 17 5 tunnin käyttöön 8 vuoden aikana vuosina , jolloin laitosten tulee noudattaa nykyisen LCP-direktiivin raja-arvoja. Mikäli laitos tämän jälkeen haluaa jatkaa toimintaansa, tulee sen noudattaa uusien laitosten päästöraja-arvoja, jotka ovat selvästi olemassa olevien laitosten rajoja tiukempia. 15

18 Direktiivi sisältää pienille ja keskisuurille kaukolämpölaitoksille siirtymäajan uusien päästörajojen soveltamisessa. Polttoaineteholtaan enintään 2 MW:n laitokset saavat noudattaa nykyisen LCP-direktiivin päästörajoja vuoden 223 loppuun saakka edellyttäen, että laitos on luvitettu viimeistään marraskuussa 22 ja vähintään 5 % laitoksen hyötylämmöntuotannosta toimitetaan julkiseen kaukolämpöverkkoon. 2 MW:n kokoraja tarkoittaa samassa ulkopiipussa olevien yksiköiden yhteistehoa, ei yksittäisen kattilan tehoa. Kaukolämpölaitosten joustomahdollisuus ei pienennä laitosten investointitarvetta, ellei laitos siirtymäajan lopuksi lopeta toimintaansa tai samassa kohteessa tehtävien muiden tuotantolaitosinvestointien myötä siirry ajojärjestyksessä myöhäisemmäksi ja pääse vähän käyvien laitosten lievempien päästörajojen piiriin (ellei siinä ryhmässä jo ole). Kaukolämmön etuna on se, että lämmöntuotannon keskittäminen kiinteistökohtaista lämmitystä kertaluokkaisesti suurempiin yksiköihin mahdollistaa tehokkaan savukaasun puhdistuksen sekä korkeiden savupiippujen rakentamisen, jolloin päästöt ovat alhaiset ja vaikutukset väestöön pienet. IE -direktiivin soveltamisen myötä tämä vaikutus korostuu entisestään. 3.4 Energiatehokkuus ja rakentamismääräykset Kaukolämmön kysyntään tulee tulevaisuudessa vaikuttamaan voimakkaasti kiristyneet vaatimukset rakennusten energiatehokkuudelle. Rakennusten ominaislämmönkulutusta ohjaa Suomessa EU:n uudistettu direktiivi rakennusten energiatehokkuudesta (voimaan ) ja Ympäristöministeriön antamat uudet energiatehokkuutta parantavat rakentamismääräykset. Rakentamismääräyksien uudistaminen on osa EU:n rakennusdirektiivin kansallista toimenpanoa EU:n Rakennusdirektiivi (21/31/EU) EU:n uudistettu Rakennusdirektiivi muuttaa rakentamista koko EU:n alueella. Direktiivin mukaan uusien rakennusten tulee olla lähes nollaenergiarakennuksia vuoden 22 loppuun mennessä ja julkisia rakennuksia vaatimus koskee jo vuoden 219 alusta. Nollaenergiatalo tuottaa uusiutuvaa energiaa siirrettäväksi verkostoihin yhtä paljon kuin talo käyttää verkosta energiaa. Lähes nollaenergiatalossa taas rakennuksen energiantarpeesta merkittävä osa katetaan talossa tai sen läheisyydessä tuotetulla uusiutuvalla energialla. Myös korjausrakentamiselle on asetettava kansalliset energiatehokkuuden vähimmäisvaatimukset. Käytännössä tämä tarkoittaa, että yksittäisen rakennuksen korjaamisessa rakennusosien ja lämmitysratkaisuiden on oltava energiatehokkuudeltaan määräysten mukaisia. Kun olemassa oleviin rakennuksiin tehdään laajamittaisia korjauksia, direktiivin mukaan rakennuksen tai sen korjatun osan energiatehokkuutta tulee parantaa siten, että ne täyttävät EU:n vahvistamat energiatehokkuutta koskevat vähimmäisvaatimukset sikäli kuin tämä on teknisesti, toiminnallisesti ja taloudellisesti toteutettavissa. Vaatimuksia sovelletaan korjattuun rakennukseen tai rakennuksen osaan kokonaisuudessaan. Lisäksi tai vaihtoehtoisesti vaatimuksia voidaan soveltaa korjattuihin rakennusosiin. Direktiivin mukaan laajamittaisella korjauksella tarkoitetaan rakennuksen korjausta, jossa rakennuksen vaippaan tai rakennuksen teknisiin järjestelmiin liittyvien korjausten kokonaiskustannukset ovat yli 25 prosenttia rakennuksen arvosta, rakennusmaan arvo pois lukien tai korjaus koskee yli 25:tä prosenttia rakennuksen vaipan pinta-alasta. Jäsenvaltiot voivat valita kumpaa vaihtoehtoa ne tulevat soveltamaan Suomen rakentamismääräykset (Ympäristöministeriö ) Suomen uudet rakentamismääräykset tulevat voimaan Rakentamismääräysten uudistuksella halutaan ohjata sekä energiansäästöön että päästöjen vähentämiseen. 16

19 Määräysten taso tarkoittaa keskimäärin 2 prosentin tiukennusta nykyisten määräysten vaatimaan energiatehokkuuteen. Määräykset koskevat vain uudisrakentamista ja niiden tuoma keskeinen muutos on siirtyminen kokonaisenergiatarkasteluun. Käytännössä tämä tarkoittaa, että rakennuksen kokonaisenergiankulutukselle määrätään rakennustyyppikohtainen yläraja, joka ilmaistaan niin sanotulla E-luvulla. E-luvun laskennassa huomioidaan rakennuksen käyttämän energian tuotantomuoto. Pientalojen E-luvun yläraja riippuu lisäksi pinta-alasta: vaatimukset ovat lievemmät pienille pientaloille. E-luvun laskemisen mahdollistaa se, että eri energiamuodoille on annettu kertoimet, jotka kuvaavat luonnonvarojen käyttöä. Energiamuodoille annetut kertoimet kannustavat käyttämään kaukolämpöä, maalämpöä sekä uusiutuvia energianlähteitä, kuten pellettiä ja aurinkoenergiaa. E-luku saadaan laskemalla yhteen kaikki ostoenergian ja energiamuotojen kertoimien tulot energiamuodoittain. Energiamuotojen kertoimet ovat seuraavat: Sähkö 1,7 Kaukolämpö,7 Maalämpö,7 (laskennallinen, kun COP 2,5. COP -arvo kertoo kuinka monta lämpöyksikköä saadaan tuotettua sähköyksikköä kohden. Tyypillisesti patterilämmityksessä 2,5 ja matalamman lämpötilatason lattialämmityksessä 3,) Kaukojäähdytys,4 Fossiiliset polttoaineet 1, Rakennuksissa käytettävät uusiutuvat polttoaineet,5 Kokonaisenergiatarkastelu koskee kaikkea rakennuksessa tapahtuvaa energiankulutusta, eli siinä otetaan huomioon lämmityksen lisäksi muun muassa ilmanvaihto, valaistus ja lämmin vesi. Seuraavassa taulukossa on esitetty vuoden 212 rakennusmääräysten mukaiset E-luvut eri rakennustyypeille, joita uudisrakennus ei saa ylittää. Taulukko 3 Rakennusmääräykset 212 Ominaislämmönkulutus, kwh/m 2 Rakennuksen kokonaisenergian kulutus Pientalo A netto <12 m 2 12 m 2 A netto 15 m 2 15 m 2 A netto 6 m 2 A netto >6 m 2 Hirsitalo A netto <12 m 2 12 m 2 A netto 15 m 2 15 m 2 A netto 6 m 2 A netto >6 m 2 Rivi- ja ketjutalo 15 Asuinkerrostalot 13 Toimistorakennus 17 Liikerakennus ,4* A netto 173-,7* A netto ,4* A netto 198-,7* A netto 155 Majoitusliikerakennus 24 Opetusrakennus ja päiväkoti 17 Liikuntahalli 17 Sairaala 45 Muut rakennukset ja tilapäisrakennukset E-luku on laskettava, mutta sille ei ole vaatimusta 17

20 Tulevaisuudessa määräykset kiristyvät entisestään, sillä uusien rakennusten tulee energiatehokkuusdirektiivin mukaisesti olla vuodesta 221 alkaen lähes nollaenergiarakennuksia. Rakentamismääräysluonnoksessa oli mukana vaatimus uusiutuvan omavaraisenergian käytöstä. Uusiutuvan omavaraisenergian määrän tai uusiutuvilla polttoaineilla tuotetun energian määrän piti määräysluonnoksen mukaan olla vähintään 25 % verrattuna rakennuksen tilojen ja ilmanvaihdon lämmityksen energian nettotarpeeseen. Uusiutuvaa omavaraisenergiaa koskeva velvoite ei koskenut kaukolämmityskohteita eikä lämpöpumppuja mikäli niiden lämpökerroin on riittävä. Uusiutuvaa omavaraisenergiaa koskeva vaatimus siirrettiin seuraavaan määräysuudistukseen, joka on odotettavissa vuonna 215. Kaukolämmön kannalta rakentamismääräykset tulevat vähentämään uudiskohteissa tilojen lämmitykseen kuluvan energian kulutusta kasvaneiden energiatehokkuusvaatimusten myötä. Pidemmällä aikavälillä myös korjausrakentamiseen suunnitellut tehostamistoimet näkyvät kysynnän vähenemisenä. Ala on arvioinut, että määräykset saattavat johtaa myös kaukolämmön kannalta osittain myönteiseen kehitykseen. Esimerkiksi kosteissa tiloissa yleisen sähköön perustuvan lattialämmityksen on arvioitu siirtyvän kaukolämmitteiseksi uusissa kaukolämmitettävissä rakennuksissa kun siirrytään tarkastelemaan talon kokonaisenergiankulutusta. Vaatimus uusiutuvan energian hyödyntämisestä ja lähes nollaenergiaratkaisuista lisännee erilaisten hybridijärjestelmien suosiota erityisesti muilla lämmitysmuodoilla. Kaukolämmön haasteena on, että kuinka pitää kaukolämpö kiinnostavana lämmitysratkaisuna, mikäli rakennuttajien ja tutkimus- ja kehitystoiminnan painopiste siirtyy voimakkaasti uusien hybridiratkaisujen kehittämiseen ja markkinoille tuontiin. Tämän vuoksi myös kaukolämpöalan ja kaukolämpöyhtiöiden tulisi arvioida oma asemansa ja mahdollisuutensa eri lämmitystapavalintojen toimikentässä. 3.5 Hybridijärjestelmät Hybridijärjestelmällä voidaan ymmärtää lämmitysratkaisuja, jotka perustuvat usean eri järjestelmän yhdistämiseen. Esimerkkinä voi olla esimerkiksi se, että talon kesäaikainen lämpimän vedentarve perustuu aurinkoenergiaan ja talvella lämmitys hoidetaan sähköllä. Vastaavasti järjestelmä voi sisältää ilmavesilämpöpumpun, aurinkosähkön ja pellettilämmityksen komponentteja. Tyypillisesti hybridijärjestelmät soveltuvat korkeiden energiakustannusten kohteisiin, kuten sähkö- ja öljylämmityksen yhteyteen. Edullisemman lämmön kohteissa, kuten pellettilämpö, maalämpö ja kaukolämpö, lisäinvestoinnille ei välttämättä löydy taloudellisia perusteita. Toisaalta uusiutuviin energialähteisiin ja vähäpäästöisempiin ratkaisuihin siirtymisen taustalla ei välttämättä aina ole pelkästään taloudelliset perusteet. Hybridijärjestelmillä voidaan päästä lämmityksessä kilpailukykyisiin ratkaisuihin, mutta niihin perustuva sähköntuotanto vaatii usein erillistä tukea. Laskennallinen nollaenergiatalo voi tuottaa aurinkosähköä kulutuksensa verran vuoden sisällä, mutta mikäli sähköä ei voida varastoida, täytyy suuri osa sähköstä syöttää verkkoon ja ostaa vastaavasti sähköä tilalle suuremman kulutuksen aikana. Aurinkosähkön tuotantokustannus on keskimäärinkin yli viisinkertainen sähkön pörssihintaan verrattuna. Verkkoyhtiöt eivät yleensä hyvitä pientuotannon verkkoon syötöstä eikä Suomessa ole tuotannolle erillistä tukea. Tämän johdosta tuotannon ollessa omaa kulutusta suurempaa, heikkenee aurinkosähköjärjestelmän kannattavuus. Aurinkosähköjärjestelmissä kulutukseen sopiva mitoitus onkin erittäin tärkeää, mikä perustelee niiden käyttöä suuremmissa jäähdytystarvetta vaativissa kohteissa. Kaukolämmön kannalta hybridijärjestelmien vaikutuksen voi jakaa olemassa olevan kaukolämpökohteen muutokseen tai uudiskohteisiin. 18