Sininen. saatesanat. Ritva Prinz Renkaan toimittaja/rengas-redakteurin

Transkriptio

1 saatesanat Sininen on väri. Sen aallonpituus on noin 460 nanometriä. Sininen on aina ollut lempivärini. Olen hyvässä seurassa, sillä Tiede-lehden mukaan sininen on yleisin lempiväri. Tosin Newcastlen yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan naiset pitävät yleensä miehiä enemmän punaisemmista värivaihtoehdoista. Suomalaiselle sininen tuo välittömästi mieleen Suomen lipun, järvet ja sinisen taivaan, talvi-iltojen sinisen hämärän ja Fazerin sinisen. Oy Karl Fazer Ab onkin rekisteröinyt suklaalevyjen käärepaperissa käyttämänsä sinisen värin Patentti- ja rekisterihallituksen pitämään tavaramerkkirekisteriin ensimmäisenä Suomessa hyväksyttynä väritavaramerkkinä. Syvyyspsykologit liittävät sinisen lempeään ja rauhalliseen elämänasenteeseen. Lähes kaikissa länsimaisissa kulttuureissa sinistä on pidetty hiljaisuuden ja tietyn surun värinä (ehkä ennemminkin kaipauksen sävyttämän surullisuuden [blues] kuin rusentavan menetyksen surun), kirjoittaa Päivi Hintsanen värejä käsittelevällä nettisivullaan (coloria.net). Sininen symbolisoi myös viattomuutta. Monissa kulttuureissa sininen liitetään kuninkaallisuuteen tai jumaluuteen. Sekä läntisessä että Bysantin taiteessa neitsyt Maria kuvattiinkin yleensä sinisissä. Blau. Darin waren wir uns in der Arbeitsgruppe für Öffentlichkeitsarbeit einig. Nur Blau konnte die neue Zusatzfarbe für Rengas sein. Ist es doch die Farbe der finnischen Fahne, der Seen, des Himmels - und eine in unserer Arbeit etablierte Farbe. So wie Gelb immer ein Licht mit sich führt, so kann man sagen, dass Blau immer etwas Dunkles mit sich führe, schreibt Johann Wolfgang von Goethe in seiner Farbenlehre. Symbolisiert Blau als eine Farbe für Ruhe, Sehnsucht, Melancholie auch die Seele der Finnen? Ich halte es auf jeden Fall mit Goethe, der schrieb: Wie wir einen angenehmen Gegenstand, der vor uns flieht, gern verfolgen, so sehen wir das Blaue gern an, nicht weil es auf uns dringt, sondern weil es uns nach sich zieht. Und hoffe, dass der neue Rengas eine anziehende Wirkung auf Sie hat nicht nur wegen der blauen Farbe. Genussvolle Lektüre wünscht Ihnen, antoisia hetkiä uuden Renkaan parissa! kuva: Andreas Dort Ritva Prinz Renkaan toimittaja/rengas-redakteurin Rengas@zfka.de Rengas 5/2011 ilmestyy KV 17 toukokuun tapahtumatiedot artikkelit: seurakuntien tapahtumatiedot oman seurakunnan tiedottajalle: Rengas 6-7/2010 ilmestyy KV 21 kesä-heinäkuun tapahtumatiedot artikkelit: seurakuntien tapahtumatiedot oman seurakunnan tiedottajalle: 26.4.

2 Tässä lehdessä / In dieser Ausgabe TEEMA: VUOSIKOKOUS Sinistä on luvassa myös vuosikokouksessa. Lauantai-iltana kuulemme Tapio Rautavaaran suosituimpien kappaleiden joukossa myös Sinisen unen. Vuosikokousviikonlopussa on mukana tällä kertaa lukuisia vieraita, myös Suomen evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispa, TT Kari Mäkinen. Oheisohjelmaa esittelemme tämän lehden sivulta 6 alkaen. 6 Mikä onnistui? Mikä ei? Vuosikokouksessa valitaan uusia jäseniä suomalaisen kirkollisen työn keskuksen johtokuntaan. Lue sivuilta 8-10, miten erovuorossa olevat johtokunnan jäsenet summaavat ajatuksiaan tähänastisesta. 8 Als würde kein Blatt zwischen uns passen. Die Vorsitzende der finnischen Gemeinde Köln Leena Haubold kennt ihre Gemeinde schon seit den 70er Jahren. Der gemeinsame Weg war manchmal mühsam und führte doch immer wieder zusammen. Lesen Sie ihren Brief zum Geburtstag einer guten Freundin ab Seite Suomen Rooma Johtokuntamme jäsen Sofia Salo on åboriginaali ja syystä ylpeä kotikaupunkinsa uudesta roolista Euroopan kulttuuripääkaupunkina. Miksi kannattaa mennä mieluummin Piispankadulle kuin kauppatorille? Missä saan Suomen parhaaksi valitun baristan keittämää kahvia? Lue Sofian vinkkejä Turkuun suuntaavalle sivulta Jahre liegen dazwischen Herting Treusch von Buttlar kam 1961 mit den Pfadfindern zum ersten Mal nach Finnland. Im Sommer 2010 führte eine Großfahrt Maximilian Raab dorthin. Ob nun mit Dampflok oder Billigflieger die Jugendlichen machten unvergessliche Erfahrungen (ab S. 24). 24 2

3 Ajankohtaista / Aktuelles 35 Gospelia, ryijyjä, vaellusta Jumalanpalveluksen kirkkokahveilla voi vaihtaa ajatuksia ja kuulla suomalaisyhteisön uusimmat kuulumiset kuin ennen kirkonmäellä konsanaan. Monissa seurakunnissa jumalanpalvelukseen on kuitenkin liitetty muutakin oheisohjelmaa. Näin matka kannattaa kauempaakin ja mukaan uskaltaa, vaikkei tuntisikaan ennestään ketään. Lue lisää seurakuntasi sivuilta! 37 Kun kuherrusvuodet on vietetty, viimeistään silloin on aika pysähtyä miettimään, miten rakkaus näkyy arjessa. Berliinissä siihen on mahdollisuus pastori Päivi Lukkarin johdolla yhdessä toisten parien kanssa ja naisten illassa Bremenissä 9.3. Lue lisää sivulta 37 ja 54. Miesten viikonloppu Haus Hainstein, Eisenach ( Mitä yhteistä on Martti Lutherilla ja kaksitahtiautoilla? Wartburg ja Eisenach. kuva: Alexander Hafemann Perjantai-iltana saavumme Thüringer Waldin maisemiin. Lauantaina ohjelmassa Wartburg: Aamupäivällä tutustuminen linnaan, jossa Martti Luther käänsi Raamattua saksaksi. Iltapäivällä 11 km:n vaellus metsämaastossa, kaatosateen sattuessa kohteena linnan nimeä kantava autotehdasmuseo. Lauantai-illan pohdimme miehen elämää maailmalla. Sunnuntaina ennen kotimatkaa merkityksen etsintä jatkuu hengellisellä ekskursiolla. Viikonloppu täysihoitoineen maksaa yhden hengen huoneessa 140 ja kahden hengen huoneessa 125. Ilmoittautumiset mennessä netissä yleinen tapahtumakalenteri. Mahdollisesti voimme järjestää ryhmämatkat junalla Frankfurtista ja Münchenistä. Lisätietoja antavat suomalaispapit: Miika ( , finnischer_pfarrer_sued@t-online.de) ja Anssi ( , anssi.elenius@t-online.de) 3

4 Sielunmaisemia tuonpuoleisen valossa kuva: Sanna Kiviluoto Aavistuksia - näin oli Pohjois-Saksan pastori Sanna Kiviluoto nimennyt päivän pituisen raamattuseminaarin, jonka hän tarjosi meille Hannoverissa kesäkuisena lauantaina. Kaksitoista henkilöä seurasi hänen kutsuaan, juuri sopiva ryhmä yhdessä käsittelemään teemaa, joka lähelle tullessaan saattaa olla aika arkaluontoinenkin. Aavistukset, joista oli kysymys, olivat nimittäin viittauksia tuonpuoleiseen, siihen, mikä on meidän elinpäiviemme jälkeistä osaa ikuisuudesta. Kukaanhan ei ole koskaan palannut rajan tuolta puolen kertomaan sen todellisuudesta, mutta kaikilla uskonnoilla on kuitenkin omat mielikuvansa siitä, mikä meitä odottaa. Sanna kertoikin ensin erittäin valaisevasti eri uskontojen ikivanhoista odotuksista. Kuulimme, kuinka buddhalaiset uskovat uudelleen syntymiseen eri elämisen hahmoissa, riippuen siitä, minkälaisen karman olemme omalla elämällämme itsellemme ansainneet. Lopullisena määränpäänä on vapautuminen jälleensyntymisen taakasta. Opimme myös, mitä islam opettaa. Sitten siirryimme omille juurillemme eli juutalaisuuden käsityksiin tuonpuoleisuudesta sekä niiden kehitykseen satojen ja jopa tuhansien vuosien myötä. Ja tietysti käsittelimme sitten erityisesti oman kristinuskomme ajatuksia nojautuen Raamatun antamiin näkökulmiin. Seminaarin ilmapiiri oli koko ajan avoin ja sellainen, että voimme esittää omia kysymyksiämme ja mahdollisesti jo muovautuneita oivalluksiamme täydentämään Sannan huolella ja monipuolisesti valmistamaa aineistoa. Kokopäiväisen seminaarin tauolla saimme ruumiin ravinnoksi ihanaa tuoretta kesäkeittoa ja suomalaista reikäleipää, hedelmiä ja kahvia. Mutta ennen sitä Sanna vielä kutsui meidät luomaan vesiväreillä ja väriliiduilla pohjan maalaukselle, jonka meissä houkutteli esiin Sannan esittämä kuva ja teksti puusta putoavista lehdistä. Tauon jälkeen kuvamme pohjustus oli niin kuiva, että saatoimme jatkaa taideteoksiamme. Niille antoivat kimmokkeen Raamatun tuonpuoleista eri tavoin kuvaavat tekstit, jotka Sanna oli ripustanut seminaaritilan seinille ja joihin kävimme vapaasti tutustumassa. Kukin sai valita tekstikuvan, joka eniten puhutteli juuri häntä itseään, ja sitten jatkaa oman jo pohjustetun kuvansa täydentämistä niillä mielikuvilla, jotka itsestä kumpusivat. Juuri tässä luottamuksellinen ilmapiiri osallistujien kesken oli suureksi avuksi. Lopulta saatoimme vain kiittää Sannaa onnistuneesta seminaarista ja hänen antamistaan tiedoista ja virikkeistä. Seminaarin jälkeen vietimme messun kirkkokahveineen yhdessä Hannoverin seurakunnan kanssa. Seuraava raamattuseminaari Hannoverissa Kuvia, ovia, teitä Anja Stein Johanneksen evankeliumissa Jeesus käyttää itsestään mitä erilaisimpia kuvia: Minä olen tie, totuus, elämä, viinipuu, portti... Yhdessä pohdiskellen pyrimme avaamaan ja ajankohtaistamaan näitä lausumia. Vetäjänä pohjoisen pappi Sanna Kiviluoto. Lue lisätietoja sivulta 54 ja ilmoittaudu mukaan! 4

5 kuukauden sana Kevätylistys kuva: Ray - Fotolia Jumalani, kiitos keväästä! Auringon ensimmäiset säteet näyttäytyvät päivä päivältä aikaisemmin ja ajavat talven pimeyden pois. Puutarhan linnut heräävät ja alkavat oksillaan istuen laulaa virttänsä ylistysvirttä sinulle, Luojani. Anna auringon armollisten säteiden saada myös omat silmäni aukeamaan ja näkemään hyvyytesi. Vaikka ääneni on heikko ja käheä, haluan minäkin laulaa lintujen kanssa ylistystä sinulle. Kuule minua! Jumalani, kiitos keväästä! Aurinko kohoaa kaarellaan korkeammalle ja korkeammalle antaen lämpöään kaikille luoduille. Puiden silmut aukeavat lehdiksi ja kukat kohottavat vartensa näyttääkseen kaikille väriloistonsa. Pellon viertä kulkiessani riisun kenkäni pois ja painan paljaat jalkani syvälle vastakylvetyn pellon pehmeäksi muokattuun, lämpimään multaan. Kohotan katseeni kohti taivasta ja sinua, elämän antaja. Anna armosi auringon lämmittää myös minua ja avata sieluni syvyydet sinulle. Synnytä minussa uutta elämää! Jumalani, kiitos keväästä! Katson taivaalle ja näen lintujen leikkivän ja lentävän kevään innoittamina. Kehotathan meitä pysähtymään luonnon äärellä katsomaan taivaan lintuja ja kedon kukkia. Sanot, että meidän pitäisi ottaa oppia niiden taidosta olla murehtimatta. Jumalani, tukeni ja turvani. Tiedän, että pidät huolen myös minusta. Vapauta minut kaikista turhista peloistani ja huolistani! Jumalani, kiitos keväästä! Istun kirkonpenkissä. Pääsiäisaamun aurinko valaisee ristin, elämän puun. Nostan katseeni kohti Kristusta. Jumalani, Vapahtajani, Jeesus Kristus. Sinä olet puu ja me olemme oksat, minäkin. Sinuun kiinnittyneinä kasvamme kohti ikuista elämää. Anna minun, pienen ja heiveröisen varvun, kasvaa vahvaksi, hyvää hedelmää tuottavaksi oksaksi. Valaise minut armollasi. Jumalani, kiitos keväästä, pääsiäisestä, uuden elämän alusta! Riemuitkaa, taivaat, Herrastanne, puhkea kiitoslauluun, maa! Te kaikki luodut, Luojastanne nyt yhteen ääneen iloitkaa. Voittaja seisoo keskellämme, valollaan täyttää elämämme. Pääsiäisvirsi 94 Miika Rosendahl

6 VUOSIKOKOUS Kulttuuria ja kirkon johtohenkilöitä Vuosikokous 2011 Suomalaisen kirkollisen työn keskuksen vuosikokousviikonloppu järjestetään Hannoverissa. Ohjelmassa varsinaisen vuosikokouksen lisäksi mm. meditatiivista tanssia, musikaalinen matka Tapio Rautavaaran elämään ja EKD:n kirkkohallituksen esittely. Vuosikokouksessa voit kuulla ja nähdä mm. seuraavia henkilöitä: TT Kari Mäkinen (s. 1955) on toiminut Suomen evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispana kesäkuusta 2010 lähtien. Arkkipiispa Kari Mäkinen on vihitty papiksi vuonna Hän on toiminut työurallaan tutkijana, Helsingin yliopiston kirkkohistorian vs. apulaisprofessorina ja seurakuntapastorina Helsingissä, Porissa ja Ulvilassa sekä Ulvilan kirkkoherrana. Turun tuomiokapitulin pappisasessorina hän oli vuosina ja Turun arkkihiippakunnan piispana vuosina Kari Mäkinen on naimisissa sairaalapastori Eija Mäkisen kanssa ja heillä on neljä aikuista tytärtä. Arkkipiispa kertoo harrastavansa lenkkeilyä, arkiruokaa, kirjallisuutta ja ongintaa. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ulkoasian osaston uusi johtaja, kirkkoneuvos Kimmo Kääriäinen (s.1959) on koulutukseltaan teologian tohtori ja valtiotieteiden maisteri ja on työskennellyt Kirkon tutkimuskeskuksen johtajana vuosina Kirkon tutkimuskeskuksen lisäksi hän on toiminut tutkijana Helsingin yliopistossa ja Suomen Akatemiassa. Vuosina Kimmo Kääriäinen oli Kuopion Kallaveden seurakunnan kappalainen. Hän taitaa ruotsia, englantia, saksaa ja venäjää. kuva: Marko Mikkola kuva: Kirkon tutkimuskeskus kuva: Dieter Weiser Vasemmalta: arkkipiispa Kari Mäkinen, Kimmo Kääriäinen, Hannele Järvinen

7 VUOSIKOKOUS Kirkkohallituksen ulkoasiain osasto hoitaa kirkon ekumeenisia suhteita ja vastaa ulkomailla asuvien suomalaisten parissa tehtävästä kirkollisesta työstä sekä ylläpitää kirkon suhteita muihin kirkkoihin, uskontokuntiin ja kirkkojen välisiin järjestöihin. Osasto huolehtii myös kirkon lähetystyöstä ja yhteistyöstä lähetysjärjestöjen kanssa. Hannele Järvinen opiskeli tanssia Tampereella, Lontoossa ja Essenissä ja suoritti esittävän tanssin opettajan diplomin (Pädagogin und Lehrerin für Bühnentanz) Hän on laatinut koreografioita soolo- ja ryhmäesityksiin ja esiintynyt soolotanssijana mm. seuraavilla näyttämöillä: Theater Bremen, Schauspielhaus Bochum, Salzburger Festspiele, Oper Frankfurt, Staatstheater Oldenburg, Musikfestwochen Luzern ja Deutsche Oper Am Rhein (Düsseldorf). Isoisän olkihattu Bremenissä kantaesityksensä saanut musiikillinen kertomus on alun perin valmistettu Bremenin saksalais-suomalaisen seuran iltaan Minna Potthastin aloitteesta. Hän otti mukaan produktioon ähtäriläiset musikantit Harri Sandborgin ja Jari-Matti Niemen. Minnan keräämästä ja kirjoittamasta aineistosta sekä Harrin ja Jari-Matin sovittamasta musiikista saatiin koottua mielenkiintoinen kokonaiskuva suomalaisesta suurmiehestä, Kaj Tapio Rautavaarasta, koko kansan Tapsasta. Hän oli suuri suomalaisten tuntojen tulkki, laulaja, olympiavoittaja, todellinen kansanmies. i Lue lisää/weitere Informationen: Ritva Prinz Vasemmalta: Minna Potthast, Harri Sandborg ja Jari-Matti Niemi. kuva: Monika Berleth Jahreshauptversammlung 2011 Die satzungsmäßige Jahreshauptversammlung des Zentrums der finnischen kirchlichen Arbeit e.v. findet am in Hannover statt. Das ganze Wochenende über wird darüber hinaus ein vielfältiges Rahmenprogramm angeboten, mit u.a. sakralem Tanz, einer musikalischen Reise durch das Leben von Tapio Rautavaara und einer Vorstellung des Kirchenamtes der EKD. Als Gäste werden u.a. der Erzbischof der Ev.-luth. Kirche Finnlands Dr. theol. Kari Mäkinen, der neue Leiter des kirchlichen Außenamtes der finnischen Kirche, Oberkirchenrat Kimmo Kääriäinen sowie Oberkirchenrat Thorsten Leißer, Referent für Menschenrechte und Migration im Kirchenamt der EKD erwartet.

8 VUOSIKOKOUS Mikä onnistui? Mikä jäi kesken? Suomalaisen kirkollisen työn keskuksen vuosikokouksessa maaliskuussa valitaan johtokuntaan kolme jäsentä ja yksi varajäsen. Erovuorossa ovat: Eva Otremba (1. puheenjohtaja), Aino- Marjatta Metz, Minna Schotten ja Milja von Fragstein (varajäsen). In der Jahreshauptversammlung des Zentrums der finnischen kirchlichen Arbeit e.v. werden drei ordentliche und ein Ersatzmitglied für den Vorstand neu gewählt. Turnusmäßig beenden ihre Arbeit im Vorstand oder stellen sich neu zur Wahl: Eva Otremba (1. Vorsitzende), Aino-Marjatta Metz, Minna Schotten und Milja von Fragstein (Ersatzmitglied). Mikä näky sinulla oli, mitä halusit puheenjohtajana saavuttaa? Asetuin ehdokkaaksi johtokuntaan useampien aktiivisesti kirkollisessa työssä mukana olleiden henkilöiden pyynnöstä. Silloin ajattelin, että näköjään olen a) tarpeeksi uusi ja tuntematon, b) tarpeeksi tarmokas ja peloton ja/tai c) tarpeeksi diplomaattinen tähän tehtävään. Otin haasteen vastaan ja minut valittiin ensimmäisellä kerralla onneksi vain varapuheenjohtajaksi. Sain Katriina Wegenerin rinnalla vuoden harjoitella. Yhteistyömme oli tiivis ja hyvä. Jouduimme tekemään hyvinkin vaikeita päätöksiä tuon ensimmäisen vuoden aikana. Vuosi Katriina Wegenerin kanssa oli minulle korvaamaton. Kiitos Katriina! Mitään korkealentoista visiota minulla ei ollut, mutta tässä vuosien varrella on kiteytynyt ajatus kirkkoveneestä, jonka soutajat vaihtavat paikkaa. Uudet nuoret ja innokkaat soutamaan, mutta vanhemmat kokeneet kokkaan tai perään, ei yli laidan! Mikä onnistui? - toimistostamme on tullut ammattimaisen toimiva. Kiitos Mauri Lunnamo, Anne Koskimaa ja Ritva Prinz! He hoitavat asiat niin, että johtokunta voi ja saa keskittyä heille annettuun tehtävään. - Järjestömme taloudellinen tilanne on vankalla pohjalla. Kirjanpito on päivän tasalla. Tilikertomukset ovat maallikonkin helposti luettavia. Tämäkin osa avoimuutta, joka on ollut mottona työssämme. - Rengas-lehti ja nettisivut ovat saaneet uuden asun. Lehti ilmestyy säännöllisesti. Sen sisällöstä vastaavat toimittaja ja asiantunteva tiimi. Internet on mullistanut meidänkin työtämme niin positiivisessa kuin negatiivisessakin mielessä. Tiedottaminen on nopeutunut ja laajentunut. - Johtokunta ei enää matkustele paikasta toiseen pitämään kokouksia mitä kummallisimmissa paikoissa, kuten kahvilan nurkassa tms. Ensimmäiset vuodet kokoonnuimme Hannoverissa EKD:n tiloissa ja nyt viimeiset kaksi vuotta Frankfurtin pääaseman viereisen hotellin kokoushuoneessa (kellarissa). Kokoukset ovat vain päivän mittaisia ja asialista saadaan aina loppuun käsiteltyä. - muutos, jonka mukaan koordinaattori edustaa pappeja kokouksissa, on entisestään tehostanut johtokunnan työskentelyä. Mikä jäi toteuttamatta/saavuttamatta? Saada ihmiset ymmärtämään, että olemme yhteisellä asialla. Ihmisten väliset riitaisuudet, mustasukkaisuudet ja kateus ovat uuvuttavan riipiviä eivätkä auta seurakuntiamme kasvamaan vaan päinvastoin. Mikä oli parasta tehtävässä? Saada olla mukana kirkon asialla, olla lähellä ihmisiä, kulkea heidän kanssaan ja nähdä miten uskonnon äidinkieli antaa hyvää oloa. Sain tavata jännittäviä ihmisiä, joilta olen oppinut paljon. Löysin tien takaisin kirkkoon!

9 VUOSIKOKOUS Minkä asian toivoisit työssämme jatkossa muuttuvan? Toivoisin, että Saksassa olevat suomalaiset ja suomalaisjärjestöt tekisivät entistä enemmän yhteistyötä. Jokaisella ryhmällä on oma painopisteensä. Liittämällä nämä yhteen olemme kuuluva ja näkyvä voima. Kilpailu ei vie meitä eteenpäin. Samoin toivoisin, että seurakuntien vuorovaikutus voimistuisi. Hyviä esimerkkejä on monta. Aluepäivät ovat foorumi, jossa seurakuntien edustajilla on mahdollisuus tutustua toisiinsa ja yhdessä kehittää tarjontaa jäsenilleen. Mitä toivot suomalaiselle kirkolliselle työlle Saksassa tulevaisuudessa? Toivon, että kirkollinen työ äidinkielellämme saisi jatkua ainakin vielä toiset 35 vuotta. Se edellyttää visioni täyttymystä: soutajien vaihtoa. Mitä muuta haluat sanoa? Me olemme etuoikeutetussa asemassa, Ruotsia lukuun ottamatta, ulkosuomalaisten joukossa maailmalla. Meille Suomen kirkko on suonut ja suo 5 (VIISI) pappia, kun esim. koko Ranskassa on yksi puolipäiväpappi, Itävallassa yksi ja Sveitsissä yksi jne. Jotta tilanne kohdallamme pysyy näin hyvänä, edellyttää se sitä, että ihmiset löytävät tiensä äidinkielisiin jumalanpalveluksiin ja ottavat vastaan heille tarjottavat mahdollisuudet ja osallistuvat seurakuntien työhön ja toimintaan. Toivon seuraajalleni Jumalan siunausta ja onnellista kättä haastavaan tehtävään. Eva Otremba Eva Otremba war von 2005 bis 2006 stellvertretende Vorsitzende des ZfkA und wurde 2006 zur ersten Vorsitzenden gewählt. Sie beendet ihre Arbeit im Vorstand nach Vollendung der in der Satzung festgelegten maximal möglichen Amtszeit von sechs Jahren. Sie vergleicht unsere Arbeit mit einem Kirchenboot: Zusammenarbeit und neue, junge Ruderer sind notwendig, um voranzukommen. Die, die nicht mehr rudern können, haben aber auch weiterhin ihren Platz im Boot. Die ausscheidende Vorsitzende freut sich darüber, dass die Verwaltungsabläufe professionell gestaltet werden konnten und zuverlässig funktionieren und dass sie immer wieder erfährt, wie wichtig das kirchliche Angebot in der eigenen Muttersprache für viele ist. Mihin vaikutit tai mitä saavutit päättyvällä kaudella johtokunnassa? Osallistuin aluekeskusten kehittämisprosessiin. Osa keskuksista on jo hyvässä vauhdissa, ja toivon, että etelänkin suhteen löytyy vielä sopiva ratkaisu. Varajäsenenä olen ollut mukana tämän työskentelyn lisäksi vasta yhdessä johtokunnan kokouksessa. Mikä jäi kesken? Yhteistyön vauhdittaminen Merimieskirkon kanssa. Pysyvä ratkaisu pappien aluejaon suhteen erityisesti pohjoisen alueella. Mikä ajassasi johtokunnan jäsenenä oli parasta? Ihmiset, joiden kanssa sain tehdä työtä johtokunnassa. Asiat oli aina hyvin valmisteltu ja työskentely sujuvaa.

10 VUOSIKOKOUS Aiotko asettua ehdokkaaksi uudelleen? Mietin asiaa vielä. Tekisin mielelläni tilaa nuorille innokkaille, jos heitä löytyy. Mihin haluaisit uudella kaudella vaikuttaa? Haluaisin jatkaa Merimieskirkon kanssa tehtävän yhteistyön kehittämistä ja toivon, että pappien aluejako pohjoisessa saadaan kestävälle pohjalle. Erityisesti sydämelläni on pienten seurakuntien tilanne ja niiden rooli yhteistyössä aluekeskusten kanssa sekä seurakuntatyön sujuminen paikkakuntatasolla. Milja von Fragstein Mihin vaikutit tai mitä saavutit päättyvällä kaudella johtokunnassa? Vaikutin kristittynä mm. keskusteluun organisaatiouudistuksesta sekä seurakuntien, pappien ja SKTK:n suhteesta. Nykyinen organisaatio poikkeaa oleellisesti kirkkohallinnon alaisesta organisaatiosta niin Saksassa kuin Suomessakin ja aiheuttaa epäselvyyttä. Mikä jäi kesken? Organisaatiouudistus, joka ei jättäisi yhdistyslain mukaista vastuuta vain seurakuntien vapaaehtoistyöläisille. Tämä voisi helpottaa myös uusien aktiivisten jäsenten osallistumista toimintaan. Mikä ajassasi johtokunnan jäsenenä oli parasta? Työskentely ja avoin keskustelu hyvin valmisteltuun kokousmateriaaliin perustuen. Suomenkieliset jumalanpalvelukset ja hartaudet. Aiotko asettua ehdokkaaksi uudelleen? Münchenin suomalainen seurakunta keskustelee ehdokasasiasta seurakuntakokouksen jälkeen. Olen sitä mieltä, että henkilövaihdos takaa monipuolisuuden ja jatkuvuuden. Mitä eväitä haluat antaa tulevaisuuden suhteen? Kiitän minua kohtaan osoitetusta luottamuksesta ja toivon suomalaiselle kirkolliselle työlle Kaikkivaltiaan siunausta. Ja: hiljainen Isä meidän -rukous auttaa löytämään oikean kannanoton. Aino-Marjatta Metz Mihin vaikutit tai mitä saavutit päättyvällä kaudella johtokunnassa? Näin ensimmäisellä kaudella ja muutenkin aivan uutena seurakuntatoiminnassa yritin mahdollisimman nopeasti sisäistää johtokunnan toimintatavat ja päästä myös mahdollisimman nopeasti sisälle SKTK:n taloudellisiin lukuihin. Mikä ajassasi johtokunnan jäsenenä oli parasta? Ehdottomasti toiminnassa mukana oleviin ihmisiin tutustuminen ja keskustelut heidän kanssaan kokouksissa. Aiotko asettua ehdokkaaksi uudelleen? Kyllä, mielelläni. Mihin haluaisit uudelle kaudella vaikuttaa? Keskittää edelleen huomioni taloudelliseen seurantaan ja budjetointiin, mutta myös osallistua aktiivisesti keskusteluun siitä, minkälaisia tapahtumia meidän tulisi järjestää, jotta mahdollisimman moni innostuisi osallistumaan. Minna Schotten 10

11 Polkuja - Pfade Saksan itäisen alueen suomalaispappi Päivi Lukkari siunattiin tehtäväänsä juhlallisessa jumalanpalveluksessa Passiokirkossa Berliinissä. Die finnische Pfarrerin für Berlin und die östlichen Regionen, Päivi Lukkari, wurde am in einem feierlichen Gottesdienst in der Berliner Passionskirche in ihr Kuvat / Fotos Uwe Schulz Berliinin suomalaisen seurakunnan puheenjohtaja Kaisa Tiainen toivotti Päivin lämpimästi tervetulleeksi. Amt eingeführt. Die Einführung führte der Direktor des Berliner Missionswerkes, Pfarrer Roland Herpich durch, zusammen mit der Referentin für kirchliche Arbeit unter den Finnen im Ausland der Ev.-luth. Kirche Finnlands, Pfarrerin Susanna Merikanto-Timonen. In seiner Ansprache betrachtete Pfr. Herpich das Psalmwort: Dein Wort ist meines Fußes Leuchte. (Ps. 119, 105) Die Beauftragungsurkunde wurde vom Landespfarrer für Ökumene und Weltmission der Ev. Kirche Berlin-Brandenburg-schlesische Oberlausitz, Dr. Christoph Theilemann, verlesen. Bei der Einführung wirkten ferner die Pfarrerin der deutschen Partnergemeinde Heilig Kreuz-Passion, Dagmar Apel, und der Koordinator der finnischen PfarrerInnen in Deutschland, Anssi Elenius, sowie Mitglieder des Kirchenrates der finnischen Gemeinde Berlin mit. Päivi Lukkari ryhmäkuvassa tehtävään siunaamisen toimittaneiden kanssa. Jumalanpalveluksen jälkeen juhlimista jatkettiin Suomi-keskuksen tiloissa kirkkokahvien ja tervehdysten merkeissä. Iltapäivän päätti vaikuttava esitys Polkuja Pfade, jossa Sanna Kiviluoto, Aarne Pelkonen, Pia Repo, Jarkko Riihimäki ja Eila Tapanainen tulkitsivat sanoin ja sävelin mm. Anna-Mari Kaskisen, Marianne Fredrikssonin, Lasse Heikkilän, Paulo Coelhon ja Dudu Barakin tekstejä. Erilaiset näkökulmat ihmisen tien etsinnästä ja elämäntien moninaisista käänteistä hersyttivät vuorotellen esiin naurun ja vakavanhiljaisen pohdiskelun. Tai sekä että, kuten Aaro Hellaakosken ajatus: Tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki. Ritva Prinz Sydämellinen kiitos kaikille teille, jotka olitte mukana luomassa tehtäväänsiunaamisjumalanpalvelustani ja -juhlaa: kaikille paikalla tai hengessä mukana olleille; leipojille, koristelijoille, puhujille, pianisteille, laulajille, tarjoilijoille, pöydänkantajille, ohjelmalehtisten jakajille, postikorttien kirjoittajille! Herzlichen Dank Euch und Ihnen allen, die etwas zu meinem Einführungsgottesdienst und -fest beigetragen haben! Möge die Freude und das Gefühl der Zusammengehörigkeit uns im Alltag des Lebens noch lange begleiten. Päivi Lukkari 11

12 Kirje päivänsankarille Rakas kumppanini Kölnin suomalainen seurakunta, Sinä täytät piakkoin vuosia ja juhlit oikein pyöreätä syntymäpäivää. Eikös se nelikymppinen tule parhaaseen ikään? Niinpä päätin kirjoittaa sinulle onnittelukirjeen. Me tutustuimme 70-luvun puolivälissä. Muistan, kun tapasimme ensimmäisen kerran. Eteisessä minua tervehti kotoinen koivumetsä, sinitaivas ja poutapilvet. Tuntui ihan siltä, kuin olisi astellut koto-suomen kamaralle. Perähuoneessa pelattiin biljardia. Ja suuremmassa huoneessa oli disko, vaikka minusta se huone ensi näkemältä muistutti enemmän jazz-kapakkaa mustine kattoineen ja sinisine lamppuineen. Mutta hauskaa siellä oli. Jo silloin olit kovin vieraanvarainen, sillä luonasi juhlittiin ahkerasti. Joulupukkikin jaksoi joka vuosi piipahtaa Korvatunturilta Kölniin. Ja luonasi oli aina paljon vieraita. Talo oli täynnä juhlana kuin juhlana. Joskus vähän säälittivät sinun naapurisi, jotka tahtomattaan joutuivat osallistumaan juhlahumuun, kun musiikki ja pu- Kuinka monet pienet kenkäparit ovat ehtineet kipittää Suomi-kouluun? heensorina kantautuivat avoimista ikkunoista sisäpihalle. Kyllä saksalaiset ovat sittenkin aika ymmärtäväistä kansaa. Vai mitäs sanot? Olit kyllä siitä syystä aika erikoinen tuttavuus, että luonasi voi pitää hauskaa, mutta myös hiljentyä jumalanpalveluksessa. Ensin se tuntui vähän ihmeelliseltä. Olin tottunut siihen, että maalliset ja hengelliset antimet olivat erossa toisistaan. Mutta sinun luonasi se ei ollut mikään ongelma. Sinun helmoissasi mentiin naimisiin ja kastettiin lapset. Viisi pappia on pitänyt meistä tähän mennessä hyvää huolta ja auttanut monin tavoin niin iloissa kuin suruissakin. Annoit alusta alkaen kodin monelle erilaiselle harrastukselle. Oletko koskaan ajatellut kuinkahan monet kenkäparit tanhutessa on kulutettu? Kuinka monta jumppamattoa on mahtanut kulua jooga-ryhmässä? Tai kuinka monet pienet kenkäparit ovat ehtineet kipittää Suomi-kouluun? Kuinka monet pikkupojat ovat rassanneet ovia ja keikkuneet baarijakkaroilla? Eipä ole ihme, että sinua on aika ajoin pitänyt remontoida. Mutta baarijakkarat ovat kestäneet lähes vahingoittumattomina. Kulttuuristakaan ei luonasi ole ollut puutetta. Tarjosit näyttelytilaa taiteilijoille. Estradin runoilijoille ja teatteriesityksille. Tanhuryhmät ovat hioneet luonasi ohjelmiaan. Kirjallisuuden ystävät ovat pohtineet elämänviisauksia, ja ihan oikeat kirjailijatkin poikkesivat vieraanasi. Tosi hienosti olet tuonut tätä suomalaista kulttuuria esiin, vaikka sinun kulttuuribudjettisi taitaa olla aika vaatimaton. Ennen kaikkea olet ollut kontaktipörssi kuin Facebook nykyään. Luonasi tapaa ihka oikeita maannaisia ja maanmiehiä, joiden kanssa voi turista suomen kielellä. Minusta oli myös mukavaa, että sinun luonasi voi tavata myös monia saksalaisia. Siitä me saamme olla iloisia; taitaisi tämä touhu olla paljon värittömämpää, jos me suomalaiset olisimme kököttäneet vain keskenämme. Käynnit luonasi auttoivat silloin alkuvuosina koti-ikävään, pullan ja karjalanpiirakan ikävään. Hienoa on tietysti myös, että sinulla on oma sauna. Ei ole tarvinnut kärvistellä saksalaisen saunan lauteilla kuin kala kuivalla maalla ja vartoa, että Bademeister tulee armollisesti kerran tunnissa (!!) heittämään löylyä. Luonasi on voitu räiskiä vettä kiukaalle juuri niin kuin on huvittanut. Ja saunakammarissa on käyty vilkkaita keskusteluja maan ja taivaan väliltä. Mutta tuli myös aikoja, jolloin en halunnut olla sinun kanssasi missään tekemisissä. Seurasi oli Kuvat: Hanni Fahrbach 12

13 minusta sisäänlämpiävää kuin savusauna. Suomalaista seurakuntaa ei minun elämässäni enää tarvittu. Mutta aika kului, ja huomasin, että sinullahan on tarjolla mielenkiintoista ohjelmaa. Menisinköhän sittenkin katsomaan? Ja niin me taas tulimme yhteen ja olimme ihan kuin mitään eripuraa ei olisi ollutkaan. Nostan sinulle hattua, että olet ilman pausseja ja vapaaehtoisvoimin toiminut jo kohta 40 vuotta. Se on hieno saavutus. Joskus minusta kyllä tuntuu, että sinä olet jo vähän väsynyt etkä enää niin touhukas kuin nuoruutesi päivinä. Mutta sitten taas silmissäsi pilkahtaa se sama veikeä katse kuin silloin ennen. Kiitän sinua näistä mukavista vuosista, jotka olemme saaneet viettää yhdessä ja toivon, että saat voimaa olla edelleenkin yhtä idearikas ja aktiivinen kuin tähänkin asti. Ystävyydellä Leena Haubold (Sinulle, joka et ole ehtinyt vielä käydä visiitillä: Tule vaan, täällä on tilaa kaikille.) i Kölnin suomalainen seurakunta juhlii 40-vuotissynttäreitään Lue lisää sivulta 50 ja tule mukaan! 13

14 Brief zum Geburtstag Mein lieber Kompagnon finnische Gemeinde in Köln, Du hast bald Geburtstag und dieses Jahr wird es ein runder sein. Man sagt doch, dass eine 40- jährige in die besten Jahre ihres Lebens kommt. Aus diesem Grund wollte ich dir einige Zeilen zu deinen Ehren schreiben. Wir lernten uns Mitte der 70er Jahre kennen. Ich kann mich gut an unser erstes Treffen erinnern. Im Flur begrüßten mich Birkenwald und blauer Sommerhimmel. Es war, als wäre ich mitten in meiner finnischen Heimat gelandet. Im hinteren Raum wurde Billard gespielt und in dem größeren Raum war Discoabend. Obwohl ich sagen muss, dass der große Raum mit der schwarzen Decke und den futuristischen Barhockern mich eher an eine Jazz-Kneipe erinnerte. Aber bei dir war es sehr lustig. Schon damals warst du sehr gastfreundlich und bei dir wurden viele Feten gefeiert. Sogar der Weihnachtsmann hatte jedes Jahr Zeit, zu dir nach Köln zu kommen. Du hattest immer viele Gäste, das Haus war voll. Manchmal taten mir deine Nachbarn etwas leid, da sie ungewollt an Jubel und Trubel beteiligt wurden. die futuristischen Barhocker sind immer noch da. Ich muss sagen, dass deine deutschen Nachbarn doch recht verständnisvoll waren, oder was meinst du? Eigentlich warst du eine ziemlich ungewöhnliche Bekanntschaft, denn bei dir konnte man ausgelassen feiern, aber auch den Gottesdienst besuchen. Zuerst fand ich diese Kombination ein bisschen komisch, denn ich war gewohnt, dass das Kirchliche und das Weltliche strikt voneinander getrennt waren. Aber bei dir war das kein Problem. Unter deinen Fittichen wurde geheiratet und die Kinder wurden getauft. Bis heute haben fünf Pfarrer uns betreut und uns an fröhlichen und traurigen Tagen zur Seite gestanden. Von Anfang an warst du Heimat für vielerlei Hobbys. Hast du jemals gedacht, wie viele Schuhe beim Volkstanz zertanzt wurden? Wie viele Joga-Matten sind wohl bei der Turngruppe verschlissen worden? Oder wie viele kleine Füßchen zum Finnisch-Unterricht über den Flur gerannt sind? Wie viele kleine Bengel an den Türen gespielt und an den Barhockern rumgeschaukelt haben? Es ist kein Wunder, dass man dich von Zeit zu Zeit renovieren musste. Aber die futuristischen Barhocker sind immer noch da. Du warst kulturell immer sehr rege. Du botest Raum für Kunstausstellungen, eine Bühne für Lyrikabende und Theateraufführungen. Volkstanzgruppen konnten bei dir ihre Programme üben und verfeinern. Literaturfreunde haben über Lebensweisheiten brüten können und sogar richtige Schriftsteller waren deine Gäste. Du hast erstaunlich vielseitig finnische Kultur zeigen können, obwohl dein Kulturetat sicher nicht üppig ausgestattet ist. Aber vor allem warst du eine Kontaktbörse wie Facebook heute. Bei dir trifft man eigene Landsleute, um nach Herzenslust auf Finnisch schwatzen zu können. Ich fand es auch immer ganz toll, das wir Finnen nicht unter uns waren, sondern ganz viele Deutsche Anteil am Gemeindeleben nahmen. Das ist schön und wir können uns darüber freuen. Besuche bei dir halfen in den Anfangsjahren bei Heimweh, oder wenn Frau/ Mann einen Heißhunger auf finnischen pulla oder auf Piroggen hatte. Ein Riesenpluspunkt ist natürlich, dass du eine eigene Sauna hast. Es war nicht nötig, in einer deutschen Sauna zu hocken und darauf zu warten, dass Herr Bademeister gnädig einmal in der Stunde (!!) einen Aufguss gönnt. Bei dir konnte man so viel löyly machen wie man wollte und Fotos: Hanni Fahrbach 14

15 in der Lounge konnte man in aller Ruhe über Gott und die Welt reden. In unserer Freundschaft gab es aber auch Zeiten, in denen ich Abstand von dir nehmen wollte. Ich fand dich nach innen gewandt wie eine finnische Rauchsauna. Und beschloss: Ich brauche keine finnische Gemeinde mehr. Aber die Zeit verstrich und irgendwann merkte ich, dass du doch wieder was Interessantes anzubieten hast. Soll ich doch gucken, was dort los ist? Und so kamen wir wieder zusammen und waren als würde zwischen uns kein Blatt passen. Du kannst wirklich sehr stolz sein, dass du aus eigenen Kräften bald 40 Jahre in Köln aktiv bist. Das ist eine Superleistung. Manchmal habe ich das Gefühl, dass du ein bisschen müde geworden bist. Nicht mehr so agil wie in deinen jungen Jahren. Aber dann sehe ich in deinen Augen das gleiche lustige Zwinkern wie früher. Ich danke dir für die schönen Jahre, die wir zusammen verbringen konnten und hoffe, dass du weiterhin Kraft findest, genauso ideenreich und aktiv zu sein wie bisher. In Freundschaft Leena Haubold (Für dich, der du noch keine Zeit hattest zu Besuch zu kommen: Nur zu hier ist Platz für alle.) i Die finnische Gemeinde Köln feiert am ihren 40. Geburtstag. Herzlich willkommen! Weitere Informationen auf Seite

16 Viranomaisasioiden aakkoset Mitä pitää ottaa huomioon, kun menen naimisiin? Entä eron tullen? Mistä saan passin? Olenko asevelvollinen Suomessa? Suomen suurlähetystön konsuli Leena Meier jatkaa sarjaa viranomaisasioiden kiemuroista. Hyödyllisiä vinkkejä löytyy niin uusmuuttajille kuin jo kauan Saksassa asuneille Suomen kansa- laisille. Bryssel ll asetus (liittyy avioeroon) EU-maassa myönnetty avioeropäätös tunnustetaan pääsääntöisesti toisessa EU-maassa ilman eri toimenpidettä. Huom. Mikäli avioero on tapahtunut ennen , tulee se vahvistaa Helsingin Hovioikeudessa. Lisätietoja: Edunvalvoja Käräjäoikeuden määräämän edunvalvojan tehtävänä on hoitaa päämiehensä omaisuutta ja taloutta sekä huolehtia siitä, että päämies saa sopivan hoidon ja kuntoutuksen. Päämiehen puolesta tehtäviin tärkeisiin oikeustoimiin edunvalvoja tarvitsee maistraatin luvan. Elossaolotodistus Perunkirjoitusta varten tarvittava notaarin todistus, jonka saa Suomen edustustoista ja kunniakonsulaateista. Maksu 30 euroa, valtiollista eläkettä ja opintotukea varten todistus on maksuton. Eläke Eläkeasioissa tulee kääntyä suoraan Kelan ulkomaan yksikön puoleen. Esteettömyystodistus Todistus avioliiton esteiden tutkinnasta. Todistuksen saa Suomessa maistraatista. Henkilökortti EU-maan kansalainen saa matkustaa toiseen EU/ ETA-valtioon voimassaolevalla henkilökortilla. Edustustot eivät myönnä henkilökortteja. Ulkomailla asuvat Suomen kansalaiset voivat hakea henkilökorttia miltä tahansa poliisilaitokselta Suomessa. Henkilötiedustelut Henkilön osoitetta voi täydellisen nimen ja syntymäajan perusteella tiedustella maistraatista. Saksan viranomaisia varten tarvittavan suomalaisen virkatodistuksen voi tilata maistraatista. Helsingin maistraatista todistuksen voi tilata myös saksankielisenä. Isyyden tunnustus Isyyslaki muuttui Edustustot eivät voi enää ottaa vastaan isyyden tunnustamista, mikäli koko perheen asuinpaikka on ulkomailla ja lapsi on syntynyt jälkeen. Asuinmaassa annettu lainvoimainen isyyspäätös tunnustetaan pääsääntöisesti Suomessa. Ulkomaisen isyyspäätöksen rekisteröimiseksi Suomessa tulee toimittaa laillistettu (apostille) päätös ja virallinen käännös sen kunnan maistraattiin, jossa lapsen vanhemmalla on tai viimeksi on ollut kotipaikka. Lisätietoja: ja Sarja jatkuu Renkaan seuraavassa numerossa 18

17 Suomalaista kirjallisuutta Leipzigin kirjamessuilla Suomalainen kirjallisuus esittäytyy maaliskuussa jälleen Leipzigin kirjamessujen pohjoismaisella osastolla. Saksan merkittävimpiin lukeutuvilla kirjamessuilla esiintyvät tänä vuonna Hanna Marjut Marttila, Inger-Mari Aikio-Arianaick ja Leena Lehtolainen. Monipuolisen kirjallisuusohjelman lisäksi pohjoismaisella osastolla on myös Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon 50-vuotisjuhlanäyttely. Ohjelma: Hanna Marjut Marttila, Filmreif Filmi poikki Hanna Marjut Marttila, Filmreif Filmi poikki IMA Inger-Mari Aikio-Arianaick, Lebensrad Leena Lehtolainen, Die Leibwächterin Henkivartija IMA Inger-Mari Aikio-Arianaick, Lebensrad Pohjoismainen osasto (halli 4, D302 ja D307), Neues Messegelände, Messe-Allee 1, Leipzig- Wiederitzsch Nordische Lesenacht, Kulturzentrum NaTo, mukana mm. Leena Lehtolainen ja IMA. Tapahtuma alkaa klo Ajankohtaista kulttuurikalenterista Turun kulttuuripääkaupunki ohjelmaan sisältyvä Turku Looks -valokuvanäyttely, FolkBALTICA-festivaali, Flensburg Selma Trio esittää Saksan kiertueellaan uutta ja vanhaa tangoa, mm. Herford, Detmold, Düsseldorf Meta4-jousikvartetin konsertti, Zeughaus, Neuss Lotta Wennäkosken Lelele ja Perttu Haapasen Nothing To Declare esitetään uuden musiikin MaerzMusik-festivaaleilla, Sophiensaele, Berliini Rockyhtye Children of Bodom Saksan kiertueella, Hampuri, Oberhausen, München, Langen, Leipzig Elokuvailta Felleshusissa: Havukka-ahon ajattelija, Pohjoismaisten suurlähetystöjen yhteistalo Felleshus, Berliini Joonatan Rautiola (saksofoni) konsertoi Mecklenburgische Staatskapellen kanssa, Schwerin Lisää kulttuurivinkkejä löydät kulttuurikalenterista Suomen suurlähetystön ja pääkonsulaatin verkkosivuilta 19

18 Eduskuntavaalit 2011 ennakkoäänestys Saksassa kuva: 2007 James Steidl James Group Studios inc Eduskuntavaalit toimitetaan Suomessa Ennakkoäänestys järjestetään ulkomailla Vaalipaikalla on esitettävä kuvallinen henkilöllisyystodistus sekä ennakkoilmoitus äänioikeudesta. Ennakkoilmoitus ei ole välttämätön ja ilman sitäkin voi äänestää. Saksassa ennakkoäänestys järjestetään seuraavasti: Berliini Suomen suurlähetystö Rauchstrasse 1, Berlin klo klo Hampuri Suomen pääkonsulaatti Finnlandhaus Esplanade 41, Hamburg klo Düsseldorf kunniakonsulaatti Vodafone D 2 GmbH Am Seestern 1, Düsseldorf klo klo Frankfurt am Main kunniakonsulaatti Büroservice 99 GmbH Beethovenstr. 5, Frankfurt am Main klo klo Lyypekki Suomi-Koti Einsiedelstrasse 43, Lübeck klo München Kunniapääkonsulaatti Ismaninger Str. 75, München klo klo Stuttgart kunniakonsulaatti Ernst Young AG Mittlerer Pfad 15, Stuttgart klo klo Lisätietoa vaaleista: USP:N Päätöslauselmat ovat lausuntokierroksella Ulkosuomalaisparlamentin päätöslauselmat luovutettiin pääministeri Mari Kiviniemelle, joka lähetti ne edelleen lausuntokierrokselle valtionhallintoon. Päätöslauselmista saadut lausunnot ohjaavat ulkosuomalaisparlamentin edunvalvontatyötä. PDF-versiot päätöslauselmista ovat myös USP:n nettisivuilla Suomi-Seuran tiedote 1/

19 Ökologisch und gesund Nachhaltiges Bauen aus Holz kuva: Anssi Lassila Mit dem Begriff Holzarchitektur oder Holzbau verbindet man in Finnland normalerweise die traditionellen aus Holz erbauten Häuser der 1950er-Jahre oder die alten Arbeiterviertel mit ihren Holzhäusern, in denen kleine Geschäfte und Backstuben untergebracht waren und von denen der größte Teil leider während der 1960er- und 1970er-Jahre zerstört wurde. Der finnische Architekt Kimmo Kuismanen zeigt in der Ausstellung HOLZ. Nachhaltiges Bauen in Finnland, wie die ökologische Architektur und der Holzbau in Finnland in den letzten Jahren gezielt weiterentwickelt worden sind. Trotz der Zerstörung der alten Stadtviertel hat Holz als Baumaterial seine eigene Rolle in der finnischen Architektur behalten. Besonders seit den 1990er-Jahren wurden Holzhausgebiete bewusst auf der Basis von nachhaltiger Architektur und nach Umweltanalysen geplant. Für Kimmo Kuismanen bedeutet die ökologische Architektur Harmonie zwischen der Natur und der bebauten Umgebung. Seiner Meinung nach ist es sehr wichtig, in der modernen Architektur auch kollektives Gedächtnis und die lokalen Traditionen zu berücksichtigen und zu respektieren. Die Ausstellung HOLZ. Nachhaltiges Bauen in Finnland hat Kimmo Kuismanen zusammen mit u.a. der Universität und der Berufsschule Lappland geplant und aufgebaut. Er will in der Ausstellung besonders die Rolle des nachhaltigen Bauens im Zuge des Klimawandels betonen. Die Ausstellung stützt sich auf seine Doktorarbeit und präsentiert die neuesten Forschungsergebnisse. Laut dieser verbraucht ein ökologisches Haus weniger Energie, besteht aus Naturmaterialien, berücksichtigt seine Umgebung und ist gesund für seine Bewohner. In der Ausstellung werden die Informationen durch Bildmaterialien, Miniaturmodelle und interaktive Teile bereichert. Es gibt auch ein Rahmenprogramm und eine eigene Webseite, auf der für alle die Möglichkeit besteht, über das Wohnen zu diskutieren. Die Ausstellung ist bereits seit Dezember 2010 auf Europa- Tournee. Nach Paris wird die HOLZ-Ausstellung ab dem in der Schweiz in Winterthur zu sehen sein, wo sie zum Programm Kärsämäen kirkko des großen Kulturfestivals Finnischer Frühling gehören wird. Die Ausstellung wird teilweise auch in Belgien präsentiert und wird vor der Rückkehr nach Finnland, wo sie in Viikki in Helsinki permanent ausgestellt werden wird, auch in Hamburg zu sehen sein. Anniina Majanlahti Volontärin Bildende Kunst, Finnland-Institut in Deutschland Finnland-Institut, Tel , HOLZ. Nachhaltiges Bauen in Finnland ( , Gewerbemuseum Winterthur Kirchplatz 14, CH-8400 Winterthur Schweiz, 21

20 (Kulttuuri)pääkaupunki kuva: Ritva Prinz Jokainen itseään kunnioittava åboriginaali tietää Turun olevan Suomen ainoa oikea pääkaupunki, olipa sitten syntynyt Heidekenillä tai ei. Tänä vuonna tätä ilosanomaa on helpompi julistaa muillekin, sillä ainakin osa totuutta on nyt julkista tietoa: Turku on (Tallinnan kanssa) Euroopan kulttuuripääkaupunki Seuraavassa Turkuun suuntaavalle alkuperäisasukkaan salaisia (?) vinkkejä. Tuomaansilta. Turun toistaiseksi uusin silta, jolta on mahtava näkymä Aurajokea pitkin. Käännä selkäsi moottoritielle ja rautatiesillalle, säädä MP3-soittimesi kovemmalle ja ihaile tuomiokirkkoa sekä tähtitorninmäkeä. Parhaimmillaan maisema on kirkkaan syyspäivän päätteeksi auringonlaskun aikaan. Kuuvuori. Matka keskustasta kuvakirjamaiselle puutaloalueelle sujuu helpoiten Hämeenkatua pitkin; Tuomaansillalta tullessa mäki siintää Posankan takana. Pieni ja sijainnistaan huolimatta uskomattoman rauhallinen nurkka on allekirjoittaneen unelma-asuinpaikka. Älä mainitse mäkeä paikallisille jalkapallojunioreille, jotka juoksevat valmentajan huutaessa Kuuvuoren portaita vaikka sataisi vanhoja ämmiä. Pyhän Katariinan kirkko (Kirkkotie 46). Kaunis keskiaikainen kirkko, joka ei tunnu liian isolta vaikka jumalanpalveluksessa eivät olisikaan kuin ne 30 vakiokalustoon kuuluvaa tätiä ja ylioppilaskylän asukasta. Japanilaiset turistit loistavat poissaolollaan, mikä ei hiljaisuuteen hakeutuvaa vierasta juurikaan häiritse. Aboa Vetus. Jos Turun linna ei riitä ja tuntuu kaikkien korjaustensa jälkeen liian modernilta, kannattaa suunnata Aurajoen rantaan Vanhan suurtorin kulmille. Kaksoismuseon Aboa Vetus & Ars Nova alakerrassa voi kävellä keskiaikaista Luostarin jokikatua ja ihmetellä Ruotsin toiseksi suurimman kaupungin jäänteitä. Kaivauksia jatketaan yhä, minkä saattaa huomata lähinurkilla kuljeksiessa. Kaikesta kliseisyydestä huolimatta kannattaa kesävieraan mennä keskiaikamarkkinoille; talvituristille joulurauhan julistus Vanhalla suurtorilla on must. Piispankatu. Kauppatori on turkulaistenkin mielestä ruma, ei sinne ole mikään pakko mennä. Minusta Turun kauneimpiin paikkoihin kuuluvat pari korttelia tuomiokirkon takana. Piispan- ja Agricolankadun reunoilta löytyy vanhoja puutaloja, mukulakiviä, arkkipiispan talo sekä Åbo Akademin pieniä instituutteja. Opiskelijaruokala Arken tarjoaa kivasti korjatussa korttelissa oikeasti hyvää lounasruokaa halvalla myös niille, joiden kouluruotsista on jo pidemmän aikaa. Lämpimällä säällä Arkenista voi siirtyä viereiseen Kasarmipuistoon iltapäivän viettoon. Luostarinmäki. Yksi Turun tuon Suomen Rooman seitsemästä kukkulasta majoittaa mm. kesäteatterin ja piknikpuiston. Parasta ovat kuitenkin kadunnimet: Kuka voisi vastustaa osoitteita Mustainveljestenkuja tai Pyhän Kerttulin oikopolku? Café Art (Läntinen rantakatu 5). Maan parhaaksikin joskus valittu barista tietää, miten kahvia keitetään. Puitteina vaihtuvat taidenäyttelyt; varma paikka törmätä paikallisiin ja vieraileviin julkkiksiin. Reettakaisa Sofia Salo 22

21 Ihanat naiset Saksanmaalla Saksassa asuu yli suomalaista, heistä valtaosa on naisia. Tässä haastattelusarjassa Saksassa asuvat eri-ikäiset suomalaisnaiset kertovat ajatuksistaan. kuva: Kuva: Veera Dagbagli Kuka olet? Iris Tuulikki Dagbagli (os. Mäkinen) Lappeenrannasta. Viidestä lapsesta nuorin, naimisissa, 13- vuotiaan tytön äiti. Milloin tulit ensimmäisen kerran Saksaan? 1977 lähdin heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen Interrail-matkalle ystävän kanssa, matkamme kulki Saksan kautta. Miten tulit lähteneeksi Saksaan? Miksi juuri tänne? Mieheni tuli kosimaan minua Suomeen (lokakuussa!), pakkohan siihen oli vastata myöntävästi. Mieheni on turkkilainen, mutta hän asui jo silloin Saksassa. Mitkä olivat ensivaikutelmasi Saksasta tänne muuttaessasi? Vaikka olin käynyt Saksassa aikaisemmin, oli muutto Saimaan rannalta Offenbachiin järkytys - se tuntui silloin maailman rumimmalta paikalta. Kerro jokin alkuaikojen kommellus? Mitään tiettyä kommellusta ei muistu mieleen, mutta saksan kieleen se varmasti liittyy. Millainen oli Suomi, josta lähdit? 1988 vielä vakaa, lama alkoi myöhemmin. Mitä sinuun on saksalaisuudesta tarttunut? Pysähdyn autoillessani suojatien eteen, tervehdin tuntemattomia hississä ja hyvästelen pöytänaapurini ravintolasta poistuessani. Miten suomalaisuus näkyy sinussa? Pysyttelen mielelläni taka-alalla hissukseen, enkä saa suutani auki silloin kun pitäisi. Nimeä jokin suomalainen lempilaulusi? Miksi juuri se? Tapio Rautavaaran Kulkuri ja joutsen. Se on lohduttava laulu koti-ikävästä kärsiville. Laulun viimeinen säe on mielessäni päivittäin: Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa ja kun lentää siivin valkein niin kuin joutsen. Mikä on parasta Suomessa? Luonto ja ehdottomasti suomalaiset! (ja suomalaisen supermarketin elintarvikeosasto!) Mikä on parasta Saksassa? Hessenissä asuvalle Äppelwoi & Grie Soos! Jos et asuisi täällä, niin missä asuisit? Todennäköisesti Suomessa. Millainen merkitys suomalaisella seurakunnalla on sinulle? Vuosien kuluessa siitä on tullut toinen koti ja turvallinen paikka kohdata ihmisiä. Haastattelu Ritva Prinz 23

22 Wandern, saunen, Flöße bauen Pfadfinder unterwegs in Finnland 1961 Fotos: Herting Treusch von Buttlar Der Wunsch im Eismeer zu baden und die Mitternachtssonne zu sehen lockte 12 Jungen der Jungschar Sturmgreif im Sommer 1961 auf eine Reise nach Finnland. Die jungen Deutschen in einer Pfadfindertracht zogen überall die Aufmerksamkeit auf sich, denn das Land war erst wenig touristisch erschlossen. Am Polarkreis stand nur eine kleine Hütte, berichtet Herting Treusch von Buttlar, der in der munteren Truppe unter Leitung von Peter Struck mit dabei war. Gemütlich ging die Fahrt voran mit den Lättähattu -Schienenbussen oder holzgefeuerten Dampflokomotiven - und dauerte die Fahrt mit Halt an jeder Milchkanne etwas länger, brauchte wenigstens keiner Durst leiden, denn in jedem Zug stand eine große Wasserflasche mit Pappbechern daneben zur freien Verfügung. Manchmal freilich stand der Bahnhof in einer Gegend, wo weit und breit keine Menschenseele zu wohnen schien. Aber zum Glück gab es hilfsbereite Bahnhofswärter wie in Mieslahti am nördlichen Ufer des Oulujärvi. Er zeigte den müden und hungrigen Reisenden einen Platz zum Nachtlager aufbauen und dem einige Kilometer entfernten Tante- Emma-Laden. Wir haben den Laden praktisch leergekauft, erinnert sich Herting Treusch von Buttlar. Er erzählt schmunzelnd, wie der Bahnhofsbedienstete dann kurzerhand die Sauna heizte und die Jugendlichen zu sich einlud. Die Sauna war eigentlich für 2 Personen konzipiert, also wurde es mit 8 Mann etwas eng, aber umso lustiger. Zum Waschen kurbelten wir selbst Wasser aus dem Brunnen. Nach diesem Bad fühlten wir uns wie neu geboren. Und dass die Gäste aus Deutschland mit der Handhebeldraisine auf den Schienen eine Resiinaralli veranstalteten, tat der Freundschaft keinen Abbruch. Der Empfang war allerdings nicht überall gleich freundlich. In Lappland warfen einmal Kinder mit Steinen nach den Deutschen. Zu tief saßen noch die Wunden der verbrannten Erde nach dem Abzug der deutschen Soldaten am Ende des zweiten Weltkrieges. Die politische Situation in ganz Europa war damals eine völlig andere als heute; während der Reise wurde in Deutschland die Mauer gebaut. Auf den einsamen Sandstraßen in Nordfinnland startete der Linienbus so gut durch, dass er an unebenen Stellen Luftsprünge machte. Und zwischendurch ging es natürlich gut pfadfinderisch per pedes weiter. Lag es nun an der Ehrlichkeit der Leute oder daran, dass keiner in der Zwischenzeit vorbeikam, das im Wald liegen gelassene Zelt auf jeden Fall lag nach einer Woche immer noch an der gleichen Stelle. Am Kemijoki konnten die Reisenden das Flößen von gewaltigen Mengen Holz beobachten. Selber übten sie sich im Floßbauen, veranstalteten Floßkämpfe und badeten natürlich im Inarisee. In Rovaniemi wurde die Druckerei von Lapin Kansa besichtigt. Und dann wollten die flotten Jungs endlich auch etwas finnische Kultur schnuppern und besuchten in Ounasvaara die sommerliche 24