Poikkea kirkkoon! saatesanat

Transkriptio

1 saatesanat Poikkea kirkkoon! Pimeänä talvisena lauantai-iltana 1970-luvun puolivälissä rantautui kotipaikkakuntani asemalle itäeurooppalainen matkustaja. Kun yhteistä kieltä ei ollut, lähetti asemanhoitaja miehen pappilaan. Pappilassa matkaaja sai puhtaita vaatteita ja pipon, ruokaa ja yösijan. Sunnuntaiaamuna mies lähti mukaan kirkkoon, istui etupenkkiin ja nousi aina urkujen soidessa ylös ristinmerkkejä tehden. Mummot kirkonmäellä jälkeenpäin hiukan ihmettelivät ristinmerkkien suurta määrää, mutta totesivat, että ilmiselvästi oli hurskas mies tämä tuntematon kulkija. Kirkkoon ja kirkonmenoihin sisältyy paljon symboliikkaa. Sillä kaikella on tarkoituksensa, mutta vuosisatojen kuluessa moni merkitys on hämärtynyt. Miksi esim. alttarivaate on jouluna valkoinen, mutta tapaninpäivänä punainen? Helena Eckhoff valottaa kirkkotilan värejä sivuilla 10 ja 11. Unsere Jugendgruppe hatte eine Woche in Lappland gewandert. Die Tour endete am Sonntag in einem größeren Ort und unser Gruppenleiter schlug vor, dass wir zum Abschluss den Gottesdienst besuchten. Wir Mädchen bekamen einen Schreck: Der Wanderrucksack gab nichts Frisches mehr her und Gelegenheit zum Duschen hatten wir auch nicht. Unser Leiter zerstreute die Bedenken: Wir sind seit Tagen im Wald unterwegs und so sehen wir auch aus, und so wie wir sind, sind wir Gott gerade recht! Und es hat der Andacht in der Tat keinen Abbruch getan, dass unser einziges Parfüm der Mückenspray war. Für den sommerlichen Kirchenbesuch bei einer Konfirmation oder Hochzeit putzen wir uns fein heraus. Aber den Schritt über die Kirchenschwelle kann man auch spontan wagen - im Urlaub, als Rast an einer Autobahnkirche. Ja, sogar ungeduscht und ganz ohne Sonntagskleidung. Bongaa kirkko! Perhejuhlissa, lomamatkalla, hiljentyäksesi keskellä arkea. Vinkkejä löytöretkelle myös tottumattomia varten antaa Päivi Vähäkangas sivulla 7. Parhaassa tapauksessa löydät kirkosta voiman lähteen, kuten lapsuuteni tuntematon matkaaja. Antoisia kesäisiä löytöretkiä toivottaen Ritva PRinz Renkaan toimittaja / Rengas-Redakteurin kuva: David Prinz Toimisto kesälomalla ist die Geschäftsstelle wegen Urlaub geschlossen

2 Tässä lehdessä / In dieser Ausgabe Bongaa kirkko! Kesällä monen tie vie kirkkoon turistina, lapsuuden maisemissa, perhejuhlien johdosta. Miten kirkossa tulee käyttäytyä? Miten lapsen saa jaksamaan, jos jumalanpalvelus kestää ja kestää? Mitä symboliikkaa liittyy kirkollisissa tekstiileissä käytettyihin väreihin? Mitä minun tulee ottaa huomioon, kun haluan viedä lapseni kasteelle? Sivulta 6 alkaen löydät pappiemme tietopaketista vastauksen kaikkiin näihin kysymyksiin. Lisäksi esittelemme stuttgartilaisten suururakan tuloksen omat kirkkotekstiilit. 6 Der wandernde Pfarrer Ich freue mich schon sehr auf das Wandern in den Alpen, sagt Matti Nikkanen, der neue finnische Pfarrer für Süddeutschland. Zuletzt diente er als Seelsorger des finnischen Militärkontingents in Afghanistan, aber auch Deutschland ist ihm nicht unbekannt. Matti Nikkanen tritt seinen Dienst am 1.9. an und stellt sich auf Seite 4 vor Mita kuuluu Nkurenkuruun? Ulkomaalaisten lähetystyöntekijöiden tavoitteena on aina tehdä itsensä tarpeettomiksi, jättää tehtävät paikallisten käsiin. Näin on käynyt Nkurenkurun koulussa Suvi ja Janne Dahlstenin palattua Suomeen. Miten koulun toiminta jatkuu ja miksi apuamme tarvitaan siellä edelleen? Siitä kertoo Päivi Lukkari sivulla 17. Vis-à-vis mit dem Berglöwen Um die perfekte Lichtstimmung vor die Linse zu kriegen, ist für Marcus Rüter kein Morgen zu früh und kein Weg zu weit. Eine seiner zauberhaften Lichtstimmungen können Sie auf dem Titelblatt dieses Heftes bewundern. Wie kostbar solche perfekten Momente sind und welchen Gefahren der Fotograf unterwegs begegnen kann, erzählt Marcus Rüter auf Seite 20 und 21. Modern, weltoffen und ehrlich Ich hätte nie gedacht, dass die Kirche - gerade in Deutschland, wo sie oft als rückständig angeprangert wird - so modern ist, schreibt Julian Eckhardt. Mit 10 anderen Jugendlichen nahm er an dem Deutschen Evangelischen Kirchentag im Mai in Hamburg teil. Soviel du brauchst war das Motto der Großveranstaltung. Wovon es reichlich gab und was fehlte, erfahren Sie ab Seite kuvat/fotos: Kirkon kuvapankki/aarne Ormio, SLS/ Marko Aarnio, Marcus Rüter, SKTK:n nuorisotyö

3 Rippikoulu 2014 Konfijahr 2014 Ajankohtaista / Aktuelles Das Zentrum der finnischen kirchlichen Arbeit lädt finnisch-deutsche und in Deutschland, Österreich und in der Schweiz lebende finnische Jugendliche, die 1999 oder davor geboren sind, zum finnisch-deutschen Konfiunterricht im Jahr 2014 ein! Die Konfizeit beinhaltet ein Kennenlern-Wochenende in Oberursel bei Frankfurt a.m., einige vorbereitende Aufgaben sowie ein 9-tägiges Camp im Sommer in Finnland. Mehr info und das anmeldeformular findet ihr auf der internetseite: Bitte meldet euch bis zum an. Leirijaksot ESPoo Yhdessä espoolaisen Olarin seurakunnan kanssa Hvittorpin leirikeskuksessa Kirkkonummella ( Konfirmaatio turku Yhdessä Turun Martinseurakunnan kanssa Harvan saaressa Heinänokan leirikeskuksen edustalla Turussa ( Konfirmaatio Onnea! SKTK onnittelee sydämellisesti johtokunnan jäsentä Reettakaisa Sofia Saloa ja hänen puolisoaan Johannes Müller-Saloa avioliiton solmimisen johdosta! Das ZfkA gratuliert unserem Vorstandsmitglied Reettakaisa Sofia Salo und ihrem Mann Johannes Müller-Salo herzlich zur Eheschließung! kuvat/fotos: istock:broeb, Olarin srk, siepmannh/pixelio.de Olemme Facebookissa Facebookista löytyy nyt kaikille avoin ryhmä Suomalaiset seurakunnat Saksassa. Käy tykkäämässä! Sivua voi myös lukea kirjautumatta Facebookiin: Suomalaiset.seurakunnat.Saksassa Tilaa suomalaisen kirkollisen työn kuulumisia kertova sa hköinen uutiskirje! > Mikä on SKTK > tilaa uutiskirje Unseren Newsletter können Sie bestellen unter > ZfkA stellt sich vor > Newsletter Rengas 10/2013 ilmestyy KV 39 lokakuun tapahtumatiedot artikkelit: seurakuntien tapahtumatiedot oman seurakunnan tiedottajalle: Rengas 11/2013 ilmestyy KV 39 marraskuun tapahtumatiedot artikkelit: seurakuntien tapahtumatiedot oman seurakunnan tiedottajalle:

4 Offenheit für Neues Matti Nikkanen aloittaa Etelä-Saksan suomalaispappina syyskuun alussa Matti Nikkanen wuchs in Järvenpää in Südfinnland auf. Nach seiner Ordination 2007 arbeitete er als Pfarrer in verschiedenen Aufgaben in Finnland und zuletzt als Militärseelsorger des finnischen Militärkontingents in Afghanistan. Deutschland kennt der neue Pfarrer für Süddeutschland bereits von Studien- und Forschungsaufenthalten in Tübingen und Mainz. Ich freue mich schon sehr auf das Wandern in den Alpen, sagt der 33-Jährige, der sich neben seiner Doktorarbeit außerdem gern mit Literatur, Kultur und Musik beschäftigt. Offenheit für Neues, Toleranz und dass wir den Blick über den eigenen Tellerrand wagen, beschreibt Matti Nikkanen seine Wünsche für die Zusammenarbeit mit seinen Gemeinden. Ich freue mich auf die unterschiedlichen Menschen jeden Alters, die ich bald treffen werde! Kuka olet? Olen 33-vuotias Helsingin läheisyydessä Järvenpäässä kasvanut mies. Pappina olen työskennellyt vuodesta 2007, viimeksi Kymenlaakson Anjalankoskella ja sotilaspappina Afganistanissa. Miksi halusit työhön Saksaan? Olin vaihto-opiskelijana Tübingenissä vuosina , mikä herätti mielenkiinnon maata kohtaan. Työskentelin tutkijana Mainzissa ennen Afganistaniin lähtöä, joten jouduin pohtimaan, palatako operaation jälkeen Suomeen vai Saksaan. Saksa vei voiton. Järkisyyt eivät olleet ensisijainen peruste. Mitä teet vapaa-aikanasi? Jaa-a. Väitöskirjaprojekti on edelleen kesken ja se vie suuren osan ajasta; muuten kirjallisuus, kulttuuri ja musiikki leimaavat vapaa-aikaani. Alpeille pitäisi päästä mahdollisimman pian vaeltamaan. Mitä haluat työssäsi toteuttaa, mikä näky sinulla on? Toivon, että Kristuksen tahto toteutuisi työssäni. Se on sekä työni pyrkimys että henkilökohtainen näkyni, joka motivoi minua. Vaikeampi on vastata, mitä Kristuksen seuraaminen kulloinkin merkitsee, onpa sitten kysymys arjen yksityiskohdista tai elämän suurista käännekohdista. Siinä riittää ihmiselle yllin kyllin ihmeteltävää! Mitä toivot seurakuntalaisiltasi? Toivon seurakuntalaisiltani ulospäinsuuntautuneisuutta ja avoimuutta uutta kohtaan. Suvaitsevaisuus on myös yksi piirre, jota pidän tärkeänä seurakunnan elämässä. Tervetuloa joukkoomme, Matti! Herzlich willkommen, Matti! Haastattelu/Interview: Ritva Prinz

5 Matkaseuraa Matkalla yleensa sattuu ja tapahtuu, ja niita tarinoita on mukava kertoa ja kuunnella. Apostolien teoissa kerrotaan era s tarina aavikon reunalta, tien varrelta. Niin kuin tarinoissa yleensa, niin ta ssa kin matkalainen kohtaa toisen, alkaa juttusille ja silla on ka a nteentekeva vaikutus. Tarina kuuluu näin: Apostoli Filippus lähti Jerusalemista Gazaan ja samalla tiellä oli matkalla myös Etiopian kuningattaren rahastonhoitaja. Hänellä oli matkalukemisenaan profeetta Jesajan kirja. Tavallisesti matkalaiset ovat hiljaa ja lukevat omaan tahtiinsa kuka mitäkin, mutta tämä korkea virkamies luki ääneen, niin että jopa Filippus vaunun vierellä kuuli tekstin. Aika kummallisesti Filippus sitten esitti vaunun viereltä kysymyksen: Mahdatko ymmärtää, mitä luet? Ihme ja kumma, että virkamies ei suuttunut; olihan hän arvostettu mies! Päinvastoin. Filippus sai kutsun nousta vaunuihin ja selittää luettu teksti. Ja niin Filippukselle avautui mahdollisuus selittää Jesajan kirjan tekstiä, joka ennusti Jeesuksen kuolemantuomiota ja ylösnousemusta. Miten usein toivonkaan, että saan olla rauhassa, kun olen matkalla. Joko haluan keskittyä tuleviin tehtäviin tai, väsyneenä työstä, haluan sulkea silmät ja levätä. Etsin mahdollisimman rauhallisen istumapaikan ja olen kuin ei muita matkustajia olisikaan. Kuitenkin joskus joku uskaltaa puhutella minua. Alkuun vastailen vain lyhyesti ja varmaan sen huomaa, että en halua juttuseuraa. Mutta joskus vierellä matkustava ei annakaan periksi, vaan jatkaa juttua. Omaksi yllätyksekseni saan siten mukavaa matkaseuraa ja monesti todella avartavia ja mielenkiintoisia keskusteluja. Kenen toimesta minulle silloin annetaan tämä vierellä kulkija? Sattumaako vain? Vai olisiko siinäkin Jumalan sormet pelissä? Olenhan virkani puolesta matkalla, miksi siis en olisi myös työssä. Hänellä on oikeus kutsua työhön milloin haluaa, sillä olenhan sitoutunut tähän tehtävään sopivalla ja sopimattomalla ajalla. Tai ehkä minä olen se, joka tarvitsee jonkun, joka auttaa omaa ymmärrystäni eteenpäin. Filippuksesta Raamattu kertoo, että Herran enkeli laittoi hänet matkaan. Mitenkähän usein Herran enkeli on laittanut meille matkatovereita, jotka muistamme, vaikka emme ehkä nimeä tunnekaan? Jotkut vain jäävät mieleen ja heidän läsnäolostaan jää hyvä olo. Filippuksen ja hoviherran tarina jatkui vielä: Tapaaminen oli niin vaikuttava ja Filippuksen sanoma matkatoverille niin vahva, että he pysähtyivät jopa kasteelle läheisen veden ääreen. Näin ei minulle ole vielä koskaan käynyt! Mitähän tekisin, jos joku äkkiä pyytäisi matkan aikana kastetta? Neuvoisin varmaan menemään omaan seurakuntaansa kasteelle. Joka tapauksessa tällä kaikella oli valtava vaikutus tuohon rikkaaseen ja mahtavaan mieheen. Tarina kertoo, että hän jatkoi matkaansa iloisena! Kaste kantaa meitä eteenpäin, ja matkalla saatamme kohdata enkeleitä. On hyvä keskustella asioista, joita ei ehkä aina ymmärrä. Enkeleitä matkalle ja turvallista, iloista matkaa! helena EcKhoff

6 Poikkea kirkkoon! Mitä kirkosta löytyy? Miten siellä tulee käyttäytyä? Voiko jumalanpalvelukseen mennä lapsen kanssa? kuva: Michael Krause /pixelio.de

7 Mit e n päi n tää llä oikei n pitää olla ja olisiko pitä nyt ka ivaa kaa pista pyhä p u ku yl le? Kirkossakävijän etiketti Kirkkoon, Herran huoneeseen, astuminen voi aiheuttaa stressiä tottumattomalle kävijälle. Automaattisesti selkä suoristuu, äänenvoimakkuus madaltuu ja tuntuu helpoimmalta maastoutua takapenkkiin. Miten päin täällä oikein pitää olla ja olisiko pitänyt kaivaa kaapista pyhäpuku ylle? Kirkossa turistina Astu rohkeasti sisään. Kirkossa riittää yleensä kiinnostavia yksityiskohtia, joita saa mennä tutkimaan lähelle. Pysyttele kuitenkin alttarikaiteen ulkopuolella. Tarkista ovensuusta mahdollinen ohjeistus valokuvaamisesta ja pukeutumisesta. Luterilaisessa kirkossa ei kukaan kohottele kulmia, jos astelet sisään normaaleissa kesävaatteissasi. Ortodoksisessa ja katolisessa kirkossa, etenkin etelän maissa, voi olla tarpeen peittää paljaat olkapäät. Ota mallia paikallisista. Pyhässäkin tilassa saa puhua normaalisti. Ole silti huomaavainen niitä kohtaan, jotka kenties ovat tulleet kirkkoon hiljentymään. Laita kirkkoon astuessasi kännykkäsi äänettömälle. Jumalanpalvelusvieraana Kirkossa saa istua myös etummaisiin penkkiriveihin. Yleensä sieltä sitä paitsi näkee paremmin. Jos eturivi on varattu, siitä yleensä ilmoitetaan lapulla. Suomalaisissa häissä on tapana, että morsiamen sukulaiset istuvat takaa katsottuna vasemmalla puolella ja sulhasen sukulaiset oikealla puolella. Tämä ei silti ole mikään kiveen hakattu sääntö, vaan voit istua sinne, missä on tilaa. Ota valokuvia vain omalta paikaltasi. Edestakaisin liikuskelu häiritsee muiden keskittymistä tilaisuuteen. Jos käytössä ei ole käsiohjelmia, niin virsikirjan takaa löytyy jumalanpalveluksen ja kirkollisten toimitusten kaavat ja aivan viimeisiltä sivuilta voit luntata uskontunnustuksen ja Isä meidän rukouksen sanat. Älä suotta nolostu, jos et hoksaa nousta seisomaan oikeassa kohtaa. Papin tehtävänä on antaa seurakuntalaisille riittävän selkeä ohjeistus siitä, miten missäkin tilanteessa toimitaan. Säästä kuulumisten vaihto kirkkokahveille ehtoollisjonon sijaan. Luterilaiset ovat tervetulleita ehtoolliselle protestanttisessa ja anglikaanisessa kirkossa. Luterilaisen, katolisen ja ortodoksisen kirkon välillä ei sen sijaan ole ehtoollisyhteyttä, joten katolisessa ja ortodoksisessa jumalanpalveluksessa on parasta jäädä penkkiin ehtoollisen ajaksi. Päivi Vähäkangas

8 Lasten kanssa kirkossa 8 Lasten kanssa voi piipahtaa kirkossa turistina esimerkiksi lomamatkalla. Ihmeteltävää riittää isommille ja pienemmille silmäpareille. Mistä materiaalista kirkko on rakennettu? Kuinka iso se on? Kirkon koon voi mitata askeleilla leveys- ja pituussuunnassa. Montako ikkunaa kirkossa on? Ovatko ikkunat isoja vai pieniä, kirkkaita vai värikkäitä? Millaista valo on kirkossa? Mitä samanlaista ja mitä erilaista kirkon sisustuksessa on kuin kotona, päiväkodissa tai koulun luokassa? Onko kirkossa kuvia? Mitä tai ketä kuvat esittävät? Montako Raamatun kertomusta tunnistatte? Kun menet lapsen kanssa kirkkoon vaikkapa häihin tai konfirmaatiojumalanpalvelukseen, istu lapsen kanssa mahdollisuuksien mukaan sellaiseen paikkaan, josta hän näkee, mitä kirkossa tapahtuu. Pieni lapsi saa myös seistä kirkon penkillä ilman kenkiä. Ota mukaan värikynät ja paperia. Jos lapsi ei enää jaksa kuunnella, hän voi vaikka kuvittaa koko jumalanpalveluksen kulun! Jos lapsi osaa jo laskea, voitte tutkia, montako vauvaa / pappia / hattupäistä naista / kaljupäistä miestä / vaaleanpunaista paitaa jne. kirkosta löytyy. Kann man mit Kindern in die Kirche gehen? Wie kann man sie beschäftigen, so dass sie andere Menschen nicht stören? Wer selber nur selten eine Kirche betritt, fühlt sich häufig unsicher bezüglich möglicher Verhaltensregeln im Kirchenraum und Gottesdienst. Es gibt aber in einer Kirche für Kinder eine ganze Menge zu entdecken. Mit ein paar Anregungen beobachten sie gern all das, was eine Kirche so anders macht als andere Gebäude, die sie kennen. Wenn Kinder die Kirche als einen ganz besonderen Raum entdecken dürfen, fühlen sie sich dann auch nicht ganz so verunsichert, wenn sie z.b. bei einer Konfirmation oder einer Trauung eine Veranstaltung in einer Kirche besuchen müssen, die nicht auf die Bedürfnisse von Kindern zugeschnitten ist. Päivi Lukkari Lisää vinkkejä kirkkomatkalle löydät: > kristillinen kasvatus > lapset ja perheet Praxiserprobte Tipps für den Kirchenbesuch mit Kindern finden Sie unter: > christliche Erziehung > Kinder und Familien kuva/foto: Kirkon kuvapankki/vesa Ranta

9 Mitä on tehtävä, kun haluamme, että lapsemme kastetaan? Muutama paperi tarvitaan, ennen kuin lapsi kastetaan ja ha nesta tulee kristitty. Saksassa asuvan suomalaisen on paras ensin ottaa yhteys alueensa suomalaiseen pappiin. Hänen kanssaan sovitaan kasteen ajasta ja paikasta. Pappiin kannattaa olla yhteydessä jo muutama kuukausi ennen toivottua kasteaikaa, sillä suomalaispappien viikonloput ovat työntäyteisiä. Kaste voidaan toimittaa joko kirkossa, kastekappelissa tai perinteiseen suomalaiseen tapaan kotona, hyvän sään sattuessa ulkonakin. Kastetta varten tarvitaan muutama virallinen paperi. Ensimmäinen on saatu jo synnytyksen yhteydessä: Geburtsurkunde für religiöse Zwecke. Toiseksi tarvitaan nk. Dimissoriale. Se on saksalaisen kotiseurakunnan papin antama todistus siitä, että lapsen kastamiselle paikallisseurakunnan ulkopuolella ei ole estettä. Kotiseurakunnasta on hyvä pyytää myös kastekynttilä, joka sytytetään kastetoimituksen lopulla. Joskus joku isovanhemmista tai kummeista valmistaa mielellään uniikin kastekynttilän. Kaste on pienen ihmisen suuri juhla. Jokaisen kummiksi pyydettävän on toimitettava etukäteen kirjallinen todistus. Suomessa riittää käynti kotiseurakunnan kirkkoherranvirastossa, josta saa monikielisen virkatodistuksen kummin tehtävää varten. Siitä käyvät ilmi kaste, konfirmaatio ja se, että on kirkon jäsen. Saksassa evankelisten maakirkkojen käyttämän todistuksen nimi on Patenschein. Myös katoliset kelpaavat kummin tehtävään, heidän kotiseurakuntansa kirjoittaa todistuksen kirkon jäsenyydestä. Kummeista ainakin yhden on oltava evankelisen kirkon jäsen. Epäselvyyksien välttämiseksi kannattaa kysyä kastepapilta kaikkien kummien on voitava osoittaa olevansa jäseniä sellaisessa kirkossa tai kristillisessä yhteisössä, joka hyväksyy vanhakirkollisen tavan kastaa lapsia. Ilman kirjallista todistusta ei voi tulla kummiksi. Kaikki kummit ovat samanarvoisia. On samantekevää, kenen sylissä pikkulapsi lepää. Itkun ajaksi suositellaan äidin tai isän syliä. Saksan evankelisessa kirkossa on perinteenä, että vanhemmat valitsevat lapselleen kastelauseen, yhden jakeen tai sen osan Raamatusta. Vihkiraamattua saa lähteä selaamaan, mutta varsin kätevä apu löytyy internetistä sivulta jonne on järjestetty joukko soveltuvimpia jakeita helpoksi hakemistoksi. kuva/foto: Kirkon kuvapankki/henna Aaltonen Kaikista kastetoimituksen ohjelmaan liittyvistä asioista kannattaa jutella kastavan papin kanssa. Virsi- tai lauluehdotukset tai vaikkapa isovanhemman tai kummin itse muotoilema rukous ovat aina tervetulleita. AnSSi Elenius Anssi Elenius jatkaa kirkollisista toimituksista kertovaa sarjaa Renkaan seuraavassa numerossa

10 Mitä näen kirkossa 10 Tyhja taulu va syttääa, mutta joskus silmien ta ytyy ottaa vastaan enemma n kuin ne pystyva t erottamaan. Sananlaskun mukaan emme na e metsääa puilta. Jotkut kirkot ovat niin ta ynna pyhien patsaita, kuvia ja maalauksia, etta emme enääa jaksaa katsoa ja erottaa niiden sanomaa. Joskus sanotaan omien luterilaisten kirkkojemme olevan niin pelkistettyja, etteiva t ne anna tarpeeksi silma nruokaa sielulle. Mutta niista kin löytyy kohteita, joita voi tarkastella ja joiden sanomaa voi miettia. Värit kertovat meille aina kirkossa, missä hetkessä mennään. Kirkkovuosi on väritetty siten, että se tuo meille ajankohdan lähelle, ja ne jotka haluavat katsella, näkevät ja kokevat värien sanoman. Viisi väriä vaihtelee eri aikoina, ja näitä värejä näemme lukupulpetin ja alttarin liinoissa ja papin stoolan tai kasukan väreissä Valkoinen on Kristuksen valon väri ja se kertoo ilosta ja kiitollisuudesta. Valkoinen on läsnä kasteella ja konfirmaatiossa kertoen siitä puhtaudesta, johon meidät otetaan Kristuksen yhteydessä. Valkoinen säteilee meille joulupäivästä loppiaisen jälkeiseen sunnuntaihin asti ja tietenkin pääsiäisestä helluntaihin. Se näkyy myös kynttilänpäivänä ja Marian päivänä keskellä paastoa. Se katkaisee vihreän värin kirkkovuoden toisella puoliskolla kolminaisuuden päivänä, juhannuksena, kirkastussunnuntaina ja Mikkelin päivänä. Lisäksi se on 1. adventtisunnuntain väri. Vihreä on se väri, jota useimmiten näemme. Se on kirkon arjen väri. Puolen vuoden ajan - helluntaita seuraavasta sunnuntaista aina adventtiin asti - vihreä kertoo meille kasvusta, joka seurakunnassa vallitsee Pyhän Hengen voimasta. Uskon kasvu ja Hengen hedelmien tuotto, elämä ja toivo ovat vihreän värin sanomaa. Toinen kauan näkyvissä oleva väri on violetti (tai vaihtoehtoisesti sininen). Sitä käytetään aina paaston aikana ja se kertoo meille katumuksen ja odotuksen tai valmistautumisen ajasta. Koko adventin ja pitkän pääsiäistä edeltävän paaston ajan näemme kirkon ja pappien pukeutuvan katumuksen violettiin väriin. Violetti kutsuu mei- kuvat/fotos: Kirkon kuvapankki/aarne Ormio

11 tä pysähtymään, valmistautumaan ja antamaan tilaa uudelle. Kirkko elää Pyhän Hengen voimasta, mistä kertoo kertoo punainen väri. Se on tulen ja todistuksen väri ja siksi se tulee esiin helluntaina, pyhäinpäivänä ja tapaninpäivänä. Jumalan läsnäolo on tulen hehkua, kuten Mooseksen kohtaamassa palavassa pensaassa tai niissä tulisissa kielissä, jotka laskeutuivat apostolien päälle ensimmäisenä helluntaina. Kaikkien uskonsa tähden kärsineiden muistoa kunnioitetaan punaisella värillä. Kirkko julistaa punaisella värillä Pyhän Hengen läsnäoloa. Myös musta on kirkossa käytettävä väri. Se on surun ja kuoleman väri. Katoavaisuus on osa elämää ja siksi myös musta kertoo meille elämän rajallisuuden totuutta. Pitkäperjantaina ja lankalauantaina kirkot ja papit käyttävät mustaa väriä. Kirkot riisutaan kaikista ilon ja valon symboleista, koska muistamme, että Kristus kuoli ja lepäsi haudassa ennen ylösnousemustaan. Musta vaihtuu pääsiäisaamuna valkoiseen Kristus on maailman ja elämän valo! helena Eckhoff Kirkkotekstiilit juhlistavat ja julistavat Kirkkotekstiilien historia ulottuu Suomessa ja 1300-luvuille. Tuolloin liturgisten tekstiilien valmistamiseen käytettiin värikkäitä ja kuviollisia silkkikankaita. Kuvioina saattoi olla esim. leijona tai köynnösruusuja. Keskiajalla kun oli tavallista, että hovin epämuodikkaiksi käyneitä juhlapukuja lahjoitettiin kirkolle ja niistä ommeltiin liturgisia vaatteita. Suomalainen käsityötaito puhkesi kukoistukseen Naantalin birgittalaisluostarissa, jonka toiminta alkoi 1440-luvulla. Tältä ajalta säilyneissä töissä on selvästi aiempaa kristillisempi aihemaailma. Luostarin toiminnan lakattua kuningas Kustaa Vaasan vuonna 1527 toimeenpaneman uskonpuhdistuksen jälkeen kotimainen kirkkotekstiilien valmistus siirtyi kansankutojien tehtäväksi. Heidän työnsä olivat sekä sommittelultaan ja että materiaaleiltaan aikaisempaa karkeampia ja tyylitellympiä luvulla liturgisten värien käyttö lisääntyi ja seurakunnat alkoivat tilata tekstiilejä yksittäisten alttarivaatteiden sijasta värisarjoittain. Viimeisten vuosikymmenien aikana kirkkotekstiileistä on tullut entistä monimuotoisempia. Ritva Prinz Lähde: Päikki Prihan artikkeli Kirkkotekstiilit katkeamaton perinne, muuttuva kuvamaailma

12 Koolla koivuristin ympärillä Se oli kiva haaste, totesi Stuttgartin seurakunnan kirkkotekstiilien suunnittelija Päivi Väänänen-Pesapane vihkimisjumalanpalveluksen jälkeen. Päivi on arkkitehtinä suunnitellut taloja. Design on hänelle tuttua myös villapuseroiden suunnittelemisesta ja tuottamisesta. Kirkkotekstiilien laatiminen oli kuitenkin aivan uudenlainen tehtävä: Villapuseroa suunnitellessa on tärkeää, että malli on istuva ja puserosta tulee värivaikutelmaltaan kaunis. Kirkkotekstiilissä pitää miettiä toisia tasoja, abstraktia symboliikkaa, Päivi selvittää. Mutta tietysti tässäkin tavoitteena oli lopulta kaunis tekstiili. Kauniita tekstiileistä tuli, siitä niin suunnittelija, tekijät kuin kirkkovieraatkin olivat yhtä mieltä. Joka työvaiheeseen on pantu paljon rakkautta mukaan. Eri vaiheissa projektin rakennusmestari Tytti Maaß keskusteli suunnittelijan kanssa toteutuksen edistymisestä. Lähtökohtana oli, että tekstiilien tulee olla hengeltään suomalaisia. Koivunoksasta ajatus lähti kehittymään, muistelee Päivi. Väreiksi valitsimme suomalaisittain sinisen, vihreän ja valkoisen. Koivuristin ympärille sommitellun lehtikranssin hän kertoo symboloivan ristin ympärillä koolla olevaa seurakuntaa. Päivi Väänänen-Pesapane hat die Paramente entworfen. Pulpettiliina Koivuristin äärelle kelpaa kokoontua. Omatekoiset tekstiilit tuovat jumalanpalveluksiin Stuttgartissa aivan uudella tavalla juhlan ja kodin tuntua. Sitä Päivi koki myös vihkimismessussa. Aiheeseen sopivasti seurakunnan lauluryhmä esitti Jaakko Löytyn tilkkutäkkilaulun, jossa eri palasista koostuu seurakunta yksi, pyhä yhteinen. Ahkeraliisojen ja Päivin työn tulos välittää joka pistollaan rakkautta ja palvelunhalua. Ja kutsuu koko seurakuntaa yhteen, rakastamaan ja palvelemaan. Ritva Prinz Viele Stunden und Stiche waren nötig, bis die Paramente fertig waren. kuvat/fotos: Ritva Prinz, Manfred Maaß

13 Kymmeniätuhansia pistoja Stuttgartin seurakunnan käsintehdyt kirkkotekstiilit Papin stola Die finnische Gemeinde Stuttgart bekam zum 30-jährigen Jubiläum von der DFG eine Geldspende. Auf Anregung von Pfarrer Miika Rosendahl beschloss die Handarbeitsgruppe Fleißige Lieschen, mit dem Geld Material zur Herstellung von eigenen Kirchentextilien zu beschaffen. Gesagt getan. Als Motiv wurde echt finnisch die Birke gewählt. Nach eifriger Planung, zahlreichen Färbeexperimenten, Stunden von Nähen und zig Tausenden von Stickereistichen war es fast zwei Jahre später endlich soweit: In einem feierlichen Gottesdienst weihte Pfarrerin Helena Eckhoff die Textilien am ein. Die Prachtstücke können in jedem Gottesdienst bewundert werden! Suomen naiset, somat naiset, kupehessa viinikummun laaksossa laajan etelän. Sinnepä syntyi Suomen kirkko, kaukaisen kotimaan kaipuuseen. Aiheita luonnosta Suomen etsittihin apua ammattilaiselta anottihin. Päivi piirsi paperille mallit meille mieleiseksi Koivusta koreasta risti kaunis, lehdykkäisistä lempeä rinki. Kankaat väreillä värjättiin, pistot rivihin laitettiin. Pulpettiliina, iso liina, ommeltiin oikein pellavasta, palasista paikaeltiin silkillä siroksi sommiteltiin, koivuristillä koristeltiin. Kalkkiliina, pieni liina, kirjottiin pistoilla pienillä, reunaan reikäommelta taiteiltiin, keskustaan lehdykät laitettiin. Kului vuotta kymmenen, kaksikymmentä katosi, kolmekymmentä kohta tuli. Siitäpä pidot nostettihin syntymäjuhla laitettihin mitäpä lahjaksi lapselle Lissukaiset, ahkeraiset, koreiden pistojen taitajat. Saivat tuohta lahjaksensa, mitäpä tuosta tekemähän? Stolat vihreiksi värjättiin, violetilla viimeisteltiin. Koivut kankaaseen kirjottiin, ristiksi päihin pääteltiin. Vuosi meni, vähän toista kaiken kankaan kasaamiseen. Valmistuivat vähin erin, uljahasti uurastamalla. Ommeltiin omaksi iloksi, iloksi kaikkien katsella. kuvat/fotos: Ritva Prinz Lennähti idea idästä, Miikalta puhe puhkesi: Laittakaapa kankaat kauniiks kirkon väreillä kirjotte. Siitäpä kiinnostus kipusi ajatus aiheesta virkeni. Meille tutuksi tulkohot, oman kirkon kirjonnaiset. AhKERaliisat (Tytti, Helena, Oili, Tuula, Maire, Marja-Liisa, Arja ja Ritva) Kalkkiliina

14 Sasu-rippikoulut Selbstbewusstsein, Freundschaften und liebevolle Umarmung Was bleibt von der Sasu-Zeit? Ehemalige Konfis ziehen Bilanz. Wann und wo warst du auf dem Konficamp? Carina Janz: Ich wurde 2001 in Espoo konfirmiert und habe dort das Konficamp verbracht. Was ist dir auf dem Konficamp wichtig geworden, so dass es dich in deinem Leben weitergetragen hat? Das Konficamp hat mich erstmals etwas selbstbewusst fühlen lassen. Auf diesem Gefühl von Selbstbewusstsein konnte ich dann als Gruppenleiterin in zwei weiteren Konficamps aufbauen und kann heute mit Stolz sagen, dass ich ganz zufrieden mit mir bin. Dafür habe ich mein Konficamp wirklich gebraucht! Was ist deine beste Erinnerung an das Camp? Es gibt an das Lager sehr viele schöne Erinnerungen. Ich kann mich noch erinnern, dass ich von einem Verwandten zu dem Lagerort gebracht wurde und eine Gruppenleiterin mich direkt mit einer liebevollen Umarmung empfangen hat. Das war so schön, dass ich mich sogleich willkommen gefühlt habe. Wann und wo warst du auf dem Konficamp? Marie Beck: Ich war im Juli 1997 auf dem Konficamp in Virrat. Was ist deine beste Erinnerung an das Camp? Die beste und schönste Erinnerung ist die, dass dort alle gleich waren. Es gab dort keine Unterschiede zwischen den Einzelnen, jeder wurde gleich behandelt. Die Lustigen, die Melancholischen, die Wütenden, die Phlegmatiker, die körperlich Beeinträchtigten keiner wurde ausgeschlossen, es gab kein Mobbing untereinander. Das trug zu einer unglaublichen Gemeinschaft bei, in der jeder willkommen war, man lebte und spürte es. Dies war gerade in der Zeit des Heranwachsens, in der man Orientierung sucht, sich gerade selber findet, sehr, sehr prägend. Diese Gemeinschaft hält bis heute! kuvat/fotos: SKTK:n arkisto, Tuuli Krappitz

15 Was ist dir auf dem Konficamp wichtig geworden, so dass es dich in deinem Leben weitergetragen hat? Das Konficamp hat wunderschöne und ziemlich lustige Erinnerungen in mein Leben gebracht. Und kostbare Freundschaften, die auch heute noch sehr innig und beständig sind, unabhängig davon, wie oft man sich sieht oder hört. Auf dem Camp wurde der Glaube nicht theoretisch unterrichtet, sondern gelebt und dies hat mich in meinem Glauben gestärkt. Ich ging selbstsicherer, überzeugter nach Hause. Das versuche ich immer wieder in meinem Leben, in meinen Alltag mit einzubauen. Den Glauben zu leben. Ganz nebenbei: die Abendandachten waren natürlich der Knaller! Wann und wo warst du auf dem Konficamp? Lauri Schmidt: Ich war in 2001 in Virrat als Konfi dabei und als Gruppenleiter 2003 in Seinäjoki und in Espoo. Was ist deine beste Erinnerung an das Camp? Die schönste Erinnerung ist sogar innerhalb der ersten Lagerstunden entstanden. Da ich nicht auf dem Vortreffen war, kannte ich niemanden, nicht mal vom Sehen. Kaum aber waren die Rücklichter des Autos meiner Eltern verschwunden, schon war man im Gespräch mit den ersten und nach dem ersten Abendprogramm wurden bereits Freundschaften geschlossen. Ich finde es bis heute bewundernswert, welche Art von Freundschaften durch Konficamps geschlossen werden, alle sind für mich etwas Besonderes. Was ist dir auf dem Konficamp wichtig geworden, so dass es dich in deinem Leben weitergetragen hat? Für mich war das Konficamp als junger pubertierender Hüpfer der erste richtige Schritt Richtung Erwachsen werden bzw. reifen. Fragen wie z.b. Woran glaube ich? Gibt es einen Gott oder gibt es keinen? Lass ich mich mit Gottes Hilfe leiten oder mache ich lieber mein Ding? Diese Antworten oder auch Denkanstöße habe ich für mich dort gefunden und sie beeinflussen meine Entscheidungen bis heute. Doch die wichtigste Lektion, welche ich für mich mitnehmen konnte, ist: In der Gemeinschaft ist man niemals allein gelassen, auch wenn es still um einen ist. Interviews: Päivi Lukkari

16 Sasu-juhlavuosi 2013 Ensimmäinen saksalais-suomalainen ripari järjestettiin Lahden Heinäsaaressa vuonna Nyt, 30 vuotta myöhemmin, Sasu-ripareita järjestetään Espoon Hvittorpissa ja Turun Harvan saarella. Juhlavuoden kunniaksi toteutamme Saksan suomalaisissa seurakunnissa riparimessuja, joihin kutsumme kaikkia Sasu-ripareilla kautta vuosikymmenten konfirmoituja. Tervetuloa riparimessuun laulamaan vanhoja tuttuja veisuja, kertomaan ja kuulemaan mieleenpainuvimpia riparimuistoja, siunattavaksi alttarille! Jos haluat osallistua riparimessun toteutukseen, ota yhteyttä alueesi pappiin. Juhlavuoden riparimessut / Festgottesdienste Su/So 1.9. Hamburg Su/So :00 Bielefeld La/Sa :30 Hannover Su/So :00 Berlin Su/So :00 Düsseldorf La/Sa :00 Münster Su/So :00 Köln La/Sa :00 Karlsruhe Su/So :00 Frankfurt Su/So :00 München Su/So :00 Stuttgart Su/So :00 Nürnberg Tarkat osoitteet löydät nettisivuiltamme / die genauen Adressen findest du unter > yleinen tapahtumakalenteri Herzlich willkommen zum Konfi-Festgottesdienst! Wir singen alte NSV-Schlager, erzählen und hören Erinnerungen von den Konficamps, feiern das Abendmahl und es gibt die Möglichkeit, am Altar gesegnet zu werden. Das erste finnisch-deutsche Konficamp wurde 1983 in Lahti organisiert. Heute gibt es zwei Konficamps in Espoo und in Turku. Zur Feier des 30-jährigen Jubiläums laden wir alle, die auf den finnisch-deutschen Konficamps konfirmiert wurden, zu einem Konfi-Fest-Gottesdienst ein. Wenn du den Konfi-Festgottesdienst mitgestalten möchtest, melde dich bei der finnischen Pfarrerin / dem Pfarrer auf deinem Gebiet! kuva/foto: Ari Geil

17 Ulos köyhyydestä kuva/foto: SLS/ Marko Aarnio Nkurenkurun koulu ja sen toiminta on iso ilon ja kiitoksen aihe. Koulu on vakiinnuttanut asemansa viimeisten vuosien aikana tasokasta koulutusta tarjoavana ja hyvin organisoituna kirkon kouluna. Suuri ilonaihe on myös se, miten koulun nuoret ovat saaneet opetusta kristittynä elämisessä. Nuoret ovat tämän maan tulevaisuus. Koulutus avaa monille portin pois köyhyydestä. Kerta toisensa jälkeen on yhtä rohkaisevaa tavata koulun entisiä oppilaita, jotka saamansa koulutuksen avulla ovat päässeet elämässään eteenpäin. Yhdenkään emme ole kuulleet moittivan kirkkoa siitä, että se näin osaltaan mahdollisti koulutuksen saamisen heille. Nkurenkurun koulu on monella tapaa siunaus tämän alueen nuorille ja heidän kauttaan monille perheille. Näin kirjoittavat työkauttaan Namibiassa lopettelevat Suvi ja Janne Dahlsten. Työ Nkurenkurun koulussa on siirtynyt paikallisten käsiin. Tukeamme tarvitaan kuitenkin edelleen! Hoffnung auf eine Zukunft Die finnische Missionsgesellschaft (Suomen Lähetysseura) wurde 1859 gegründet. Auf Bitten von deutschen Missionaren hin wurden die ersten finnischen Missionare 1870 nach Amboland / Namibia gesandt. Seitdem haben in Namibia zahlreiche finnische Missionare gearbeitet, unter anderem Janne und Suvi Dahlsten mit ihren Kindern Joonas und Julia von Suvi Dahlsten war in der Schule von Nkurenkuru tätig, die die finnischen Gemeinden in Deutschland unterstützen. Nun ist das angestrebte Ziel, die Arbeit komplett in die Hände von einheimischen Mitarbeitern zu geben, erreicht. Aber auch wenn es in Nkurenkuru keine finnischen Missionare mehr geben wird, ist es weiterhin wichtig, die Arbeit dort finanziell zu unterstützen. Die Schulgebühren betragen ca. 600 / Jahr. Für arme Familien ist es nicht möglich, diese Summe aufzubringen. Von den ca. 300 SchülerInnen sind etwa 50 Patenschüler der finnischen Missionsgesellschaft. Ohne unsere Unterstützung wäre eine Schulausbildung für sie nicht möglich. Wir können nicht die ganze Welt verändern, aber die ganze Welt eines einzelnen Menschen können wir verändern. Die gute Ausbildung im Internat von Nkurenkuru ermöglicht auch armen NamibianerInnen ein Studium oder eine gute Berufsausbildung und dadurch eine Zukunft. Das Land braucht gut ausgebildete junge Menschen, die die Probleme ihres Landes von innen her kennen, sie ernst nehmen und nach Mitteln und Wegen suchen, diese Probleme zu bewältigen. Auf dass in Zukunft noch mehr Menschen Hoffnung auf eine Zukunft haben. Päivi Lukkari Voit auttaa lahjoituksellasi tilille / Sie können mithelfen: Zentrum der finnischen kirchlichen Arbeit Evangelische Kreditgenossenschaft eg, BLZ , Konto Verwendungszweck: Spende Nkurenkuru IBAN DE BIC GENODEF1EK

18 toripaikka / Marktplatz Vuokrataan hyviä, lämpimiä rantamökkejä. H. Laurila Lempäälä p , fax , Yöpymismahdollisuus Berliinin Suomikeskuksessa. Schleiermacherstr. 24 a, Berlin, alk. 30 /yö, booking@finnlandzentrum.de PEPESOUND Äänentoistopalvelu/Beschallungstechnik Digitalisoin levyt, kasetit sekä nauhat / Haluatko mittatilaustyönä tehdyn aidon ja edullisen suomalaisen saunan? Tarvikkeet ja tekijät Suomesta. Lyhyt toimitusaika. Mallisauna nähtävissä sop. mukaan. Soita: (suom./deutsch)/ Rauli tai (suom.)/ykä Uusi nettikauppa, jossa suomalaisia luonnonkosmetiikan merkkejä esim. Frantsila. Kivoja lahjoja. 100% luotettavasti. Juuret Suomessa Turun yliopiston Takaisin Suomeen -esiselvityshankkeen ja sitä seuranneen Juuret Suomessa -jatkohankkeen verkkojulkaisu on ilmestynyt. Teoksessa tarkastellaan ulkosuomalaisten yllättäviäkin käsityksiä Suomesta ja suomalaisuudesta sekä etsitään niitä tekijöitä, jotka joko estävät henkilön Suomeen muuton tai edistävät sitä. Teos tarjoaa erityisesti uutta tietoa aiemmin tutkimuksen ulkopuolelle jääneistä Euroopan toisen polven ulkosuomalaisista. Lisäksi teoksessa annetaan taustatietoa Euroopasta suomalaisen maastamuuton kohteena sekä Ruotsissa asuvien ulkosuomalaisten 2000-luvun tilanteesta, sekä niistä kasvatuksellisista ongelmista, jotka syntyvät perheissä, joissa vanhemmat edustavat eri kieltä ja kansallisuutta. Linkki julkaisuun löytyy osoitteesta: urn.fi/urn:isbn: Möblierte 2-Zimmerwohnung mit Balkon, 56m² in Tapiola (Espoo) ab September zu vermieten. Nähe Otaniemi und Nokia. Puhun suomea, s.daiber@weinheim-osteopathie.de Finnisch-Schwedisch-Englisch Spanisch-Deutsch u.a. Sprachen WM Dolmetsch- und Übersetzungsbüro Ökon.mag./KTM Gunn Wasenius-Mahn vereidigte Dolmetscherin und Übersetzerin/ valantehnyt kielenkääntäjä Spittweg 3, Bad Zwischenahn Tel Fax Mobiltel service@wm-uebersetzungsbuero.de GOOD NIGHT, BETTER DAY. Runkosängyt Jenkkisängyt Petauspatjat Sängynpäädyt Helmalakanat Pussilakanat Hanauer Landstrasse Frankfurt Puh Fax info@fennobed.de Frankfurt München Düsseldorf Berlin Stuttgart Hamburg Wien Zürich Erikoispsykologi, psykoterapeutti, työterveyspsykologi, työnohjaaja/coach, PsL MERVI SEPPÄLÄ Psykologin palvelut ja psykoterapia internetvälitteisesti (mm. Skype) , merviseppala@gmail.com, Valviran laillistama ( Ks. myös

19 Palveluhakemisto / Dienstleistungen Suomalainen kätilö ja (perhe)terapeutti Finnische Hebamme und Systemische Therapeutin Taina Palokangas-Büsing Steinbruchstr. 15, Hannover, Hebamme.Taina@web.de, Suomalainen hammaslääkäri Hannoverissa Zahnarztpraxis Marianne Lienard Hauptstr. 42, Ortsteil Wettbergen, Hannover Telefon: Suomalainen toimintaterapeutti / Ergotherapeutin Sari Heipp München, puh./tel , sari@heipp.de Vereidigte Übersetzerin & Dolmetscherin Virallinen kääntäjä & tulkki, KTM (Helsinki) ELINA OLDENBOURG Tel Fax Güntherstr. 4, Frankfurt a.m. elinao@aol.com FINNISch-DEutSch-finniSch Vereid. Übersetzerin u. Dolmetscherin Dr. Angela Plöger Vogt-Groth-Weg 22, Hamburg Tel Valantehnyt kielenkääntäjä/tulkki, KK Vereidigte Übersetzerin/Dolmetscherin RITVA JAKOILA Treisberger Str. 8, Frankfurt a.m. Tel Fax jakoila@t-online.de Valant. kielenkääntäjä beeidigte Dolmetscherin Ritva Kaarina Schröder FINNISCH-SCHWEDISCH-DEUTSCH Ebelingstr. 4, Hannover Tel , Fax ritvaschroeder@gmx.de Rechtsanwalt, Fachanwalt für Steuerrecht Kai Schröder Beeidigter Dolmetscher, Englisch-Deutsch Tel , Fax Psychologische Einzel- & Paarberatung auf Deutsch, Finnisch und Englisch Satu Marjatta Massaly HP Psychotherapie Köln Guldenbachstraße 1 Mobil suomalainen yleisla a ketieteen erikoisla a ka ri Sanna Rauhala-Parrey Bahrenfelder Steindamm 37 / Ecke Thomasstraße, Hamburg Puh , Fax avoinna: ma 9-13 ja 16-18, ti 9-14, ke 9-12, to 9-12 ja sekä pe 9-14 Suomalainen psykoterapeutti Dr.med. Carita Schneider Friedensallee 62a, Hamburg Puh./Tel.: Psychotherapie auf Schwedisch, Deutsch und Finnisch Lento-ja laivaliput, seuramatkat Eija Kassner, TravelNet Tel , , eija.kassner@t-online.de Tarv. myös iltaisin ja viikonloppuisin! Verot/Steuern Veroja suomeksi ja saksaksi Deutsch - Finnisches Steuerrecht Steuerberatung Trosien Steuerberaterin Dipl. Kffr. Sari M. Trosien Tel , Fax: -51, info@tifcon.de Ks. myös

20 Zauberhafte Lichtstimmungen festhalten Marcus Rüter fotografiert Landschaften - auch für Rengas Die erste Kamera, die ich in die Hände bekam, war eine alte Boxkamera meines finnischen Großvaters aus den 30er oder 40er Jahren. Sie wurde liebevoll auch Klonksapparat genannt. Schon damals hatte ich also als Sohn einer finnischen Mutter und eines deutschen Vaters eine leise Vorahnung, dass Finnland und gute Bilder eine gute Mischung abgeben könnten. Wirkliche Bilder konnte ich damit zwar noch nicht machen, aber eine gewisse Faszination hatte dieser merkwürdig ausschauende Apparat schon damals ausgeübt. Das Interesse, selbst Bilder zu machen, vor allem in Finnland, folgte später im Jugendalter mit der ersten eigenen Kleinbildkamera - gefolgt von einer analogen Spiegelreflexkamera und einigen Kunstprojekten auch im filmischen Bereich. Während meines Studiums des Bauingenieurwesens samt Promotion wurde es zunächst ruhiger, was die Fotografie angeht. Landschaften ins richtige Licht rücken Den Weg zurück zur Fotografie als Fotodesigner fand ich mit der digitalen Foto(r)evolution Anfang des neuen Jahrtausends. Diese beseitigte auf einen Schlag alle Nachteile, die ich bis dato in der Fotografie sah: Bilder konnten nun umsonst gemacht werden, Wartezeiten auf die Filmentwicklung entfielen und vor allem wurde es möglich, Momente der Natur so natürlich einzufangen, wie es vormals nur mit aufwendigem Fotolabor machbar war. Jeder, der schon einmal versucht hat, in der Morgen- oder Abenddämmerung - also zur besten Fotozeit - Bilder zu machen, wird festgestellt haben, dass die Lichtverhältnisse zu diesen Tageszeiten jede Kamera vor unüberwindliche Herausforderungen stellten, da das Kontrastverhältnis sehr hoch ist. Dies resultiert in unter- und überbelichteten Teilen im Bild, welche von unserem Auge als unnatürlich wahrgenommen werden. Vereinfacht gesagt ist es mit der digitalen Bildbearbeitung am Computer möglich, die verloren gegangenen Bildinformationen in diesen Bereichen zurückzuholen und so ein natürlich wirkendes Bild zu kreieren. Dies erfordert einige Arbeit in der Postproduktion, gibt mir jedoch auch die Möglichkeit, neben Motivauswahl, Perspektive etc., dem Bild einen eigenen Stempel aufzudrücken

21 kuva/foto: Marcus Rüter Der Schwerpunkt meiner fotografischen Arbeiten liegt zweifelsohne auf Landschaften, bevorzugt zu außergewöhnlichen Lichtstimmungen in der Morgen- oder Abenddämmerung. Diese Lichtstimmungen aufzuspüren und einzufangen, ist natürlich nicht einfach und es gehört ein bisschen Glück dazu. Man entwickelt mit der Zeit ein Gespür dafür, wann eine solche Lichtstimmung eintreten könnte und wann nicht - und somit dafür, ob es sinnig ist, den Wecker auf unchristliche Zeiten zu stellen (oder im Sommer in Finnland vielleicht gar nicht erst ins Bett zu gehen). Das Wetter ist jedoch immer wieder für Überraschungen gut. Und in der Landschaftsfotografie gibt es für den Fotografen fast nichts Schlimmeres als eine außergewöhnliche Lichtstimmung, die manchmal nur wenige Minuten andauert, unfotografiert vorbeiziehen zu lassen. Zweifelsohne passiert ist auch dies des Öfteren. Andererseits verleiht eine solche Lichtstimmung auch ungeahnte Flügel. Den Berglöwen mit dem Stativ verjagen Marcus Rüter kuvaa mieluiten maisematunnelmia. Mitzuerleben was die Natur im wahrsten Sinne des Wortes zaubern kann, ist ein außergewöhnliches Erlebnis. Da ist kein Morgen zu früh, keine vollbepackte Fototasche samt Stativ zu schwer, kein Weg zum Fotostandort zu Fuß oder in Finnland auch mal per Ruderboot zu weit oder beschwerlich und keine Gefahr zu groß, sie nicht irgendwie zu überwinden. So haben insbesondere in Amerika bereits Vogelspinnen oder Schlangen den Weg gesäumt, auch ein Berglöwe hat mich dort in den frühen Morgenstunden als potentielles Frühstück inspiziert. Zum Fotografieren bin ich dann allerdings nicht mehr gekommen, da das Stativ zur Abschreckung herhalten musste. Gefahren lauern allerdings nicht nur in der örtlichen Tierwelt, sondern mancherorts auch ganz unverhofft. So habe ich auf Suomenlinna vor den Toren Helsinkis die glitschigen Felsen unterschätzt und bin dadurch nach einer felsigen Rutschpartie unfreiwillig in der herbstlich frischen Ostsee baden gegangen - mitsamt Kamera, die danach ausgetauscht werden musste. Abgesehen von der außergewöhnlichen Lichtstimmung ist der Weg zu einem guten Landschaftsbild natürlich auch eng mit dem Motiv verknüpft. Im Sinne der Landschaftsfotografie bedeutet dies, landschaftlich besondere Gebiete zu bereisen und vor allem, dort Motive zu besonderen Lichtstimmungen aufzuspüren, die möglichst nicht bereits auf jeder Postkarte zu finden sind. Dies ist eine Herausforderung, deren Meisterung selten planbar ist, und der Weg zu einem guten Bild braucht daher im Allgemeinen viel Zeit. Da ist es durchaus von Vorteil, wenn man sich länger an diesen Orten aufhalten kann. Glücklicherweise hatte ich die Gelegenheit, neben zahlreichen längeren Urlauben eine längere Zeit in Finnland zu leben. Ähnliches gilt für Kalifornien, das ebenso wie Skandinavien ein Eldorado für den Landschaftsfotografen ist. Für die Zukunft erhoffe ich mir, hieran anknüpfen zu können und weitere zauberhafte Momente, wie sie nur die Natur schaffen kann, fotografisch festzuhalten und einem breiten Publikum zu zeigen. Marcus Rüter

22 Nainen katoaa luontoon Aus einem übrig gebliebenen schwanförmigen Tretboot wächst Schilf, eine langhaarige Frau steckt zwischen Lärchenzweigen und herabfallenden Nadeln. In ihrer Fotoreihe Personal Landscape behandelt die finnische Fotografin und Videokünstlerin Anni Kinnunen (geb. 1978) die Beziehung zwischen Mensch und Natur, besonders die vergänglichen Spuren menschlicher Aktivitäten und das Zurückerobern der Orte durch die Natur selbst. Die Ausstellung ist im Herbst am Finnland-Institut zu sehen. Anni Kinnunen on työstänyt Personal Landscape -sarjaa vuodesta 2008 lähtien kuva kerrallaan. Hänen mukaansa laajemmat valokuvasarjat alkavat aina jostakin kysymyksestä, jota kuvaaja jää pyörittelemään mielessään. Tämän sarjan kohdalla se oli ihmetys ihmisen ja luonnon eriytyneisyydestä ja ihmisen valtasuhteesta, jossa asetamme itsemme luonnon yläpuolelle kaikkivoivaksi ottajaksi ja hyödyntäjäksi sekä kysymys, kuinka ihminen voisi sulautua takaisin luontoon, palata omalle paikalleen osaksi ympäristöään. Anni Kinnusen suhteesta luontoon ja tiettyihin paikkoihin huokuu puolestaan kunnioitus ja rakkaus: hän viettää kuvauspaikoissaan paljon aikaa, välillä palaten kuvaamaan vanhoihin tuttuihin paikkoihin, joissa ei ole aikaisemmin välttämättä kuvannut lainkaan. Valokuvaaja antaa itselleen ja ympäröivälle luonnolle aikaa, ja harkitsevuus ja spontaani hetkellisyys sulautuvat yhteen loistavalla tavalla monissa hänen valokuvissaan. Kinnusta kiinnostaa erityisesti se, kuinka luontoa ei yleensä kuvata villinä ja hallitsemattomana, vaan sitä pyritään muokkaamaan ja hallitsemaan asettamaan sille rajoja myös valokuvauksen keinoin. Ihmisen toimet jättävät luontoon monenlaisia jälkiä, mutta ihmisten jo kertaalleen hylkäämillä alueilla tapahtuu koko ajan: kasvit ja eläimet valloittavat takaisin oman tilansa ja muokkaavat omalla hitaalla tavallaan elinaluettaan. Tekemällä nuo prosessit näkyviksi kuviensa kautta Kinnunen kutsuu katsojansa pohtimaan omaa luontokäsitystään, mutta koska kuvat eivät ole perinteisen Coughing Spikes (2012), Fotodruck auf Aluminium, 110 x 74 cm siloiteltuja luontokuvia, ne tarjoavat myös laajempia tulkinnanmahdollisuuksia. Anni Kinnunen itse lähestyy valokuvaajana luontoa performanssin tai osallistuvan liikkumisen kautta. Personal Landscape -sarjan kuvissa hän on itse myös kameran edessä, mutta ei käytä maisemaa vain portrettinsa kulissina: hänen omakuvallisissakaan teoksissaan ihminen ei ole vain maiseman edessä, vaan sen sisällä. Kuvaajan, kuvattavan ja ympäristön välille syntyy siten intensiivinen, yllättävä ja humoristinen vuoropuhelu. Kiinnostavaa on myös se, millaisia ajatuksia naisen ruumiillisuudesta tai kaksiuloitteisen taideteoksen vangitsemasta liikkeestä hänen kuvansa herättävät. Hanna Laajalahti Volontärin Kunst Finnland-Institut in Deutschland Personal Landscape. Fotokunst von Anni Kinnunen. Ausstellung Eröffnung , Uhr Finnland-Institut in Deutschland Georgenstr. 24, Berlin Tel , info@finstitut.de Öffnungszeiten: Mo 10 17, Di Do 11 19, Fr 9 15 Uhr (3.10. und geschlossen)

23 Suurlähetystö bloggaa Suomen Saksan-suurlähetystö on avannut oman blogin Berlin, Berlin Suurlähetystön arjesta, Euroopan sydämestä. Blogissa ääneen pääsevät lähetystön työntekijät suurlähettiläästä harjoittelijaan ja kokista kulttuuriattaseaan. Blogia avatessaan Suomen Saksan-suurlähetystö ei ole eturintamassa. Päinvastoin. Maailmalla bloggaa jo kymmenkunta Suomen ulkomaanedustustoa. Miksi ihmeessä tahdomme liittyä tähän moniääniseen kuoroon ja vieläpä lähes koko henkilökunnan voimin? Siinäpä se meillä on kerrottavaa. Haluamme avata toimintaamme suurelle yleisölle useammasta perspektiivistä ja näyttää myös ne monituiset puolet työssämme, jotka turhan usein jäävät ministerivierailuiden tai samppanjalasien kilinän varjoon. Toivomme, että uusi blogimme sisältää korkeatasoista substanssiasiaa siinä missä tarinoita suurlähetystön arkipäivästä tai elämästä suomalaisena Saksassa, Euroopan sydämessä. Työmme ja kokemustemme ohella haluamme kertoa myös Berliinistä: miten lastenhoito täällä toimii tai miten pitkälle pyörällä pääsee. Miksi kaikki, joilla pysyy sivellin kädessä, haluavat tulla tänne? Päästämme ääneen erilaisten ihmisten kirjon, jotta voimme tarjota pureskeltavaa ja toivottavasti myös puitavaa laajalle lukijakunnalle. Tavoitteet ovat korkealla. Muistattehan kertoa, miten onnistumme! Rakentava palaute ja aiheideat blogia varten ovat tervetulleita. Suomen Saksan-suurlähetystön blogi: Ulkoministeriön blogiportaali: Maria HeiSKanen-SchüttLER Kulttuurivinkit löydät Suomen suurlähetystön ja pääkonsulaatin verkkosivujen kulttuurikalenterista osoitteesta kuva/foto: Bernhard Ludewig