Päätös Nro 228/2010/4 Dnro ESAVI/100/04.09/2010. Etelä-Suomi. Annettu julkipanon jälkeen

Transkriptio

1 Etelä-Suomi Päätös Nro 228/2010/4 Dnro ESAVI/100/04.09/2010 Annettu julkipanon jälkeen ASIA LUVAN HAKIJA Pohjaveden muuttamiskiellosta poikkeaminen asiassa, joka koskee maaainesten ja pohjaveden ottamista Sondbyn kylässä kiinteistöillä Sandhöjden RN:o 3:153, Porvoo Rudus Oy HAKEMUS MERKINTÄ Rudus Oy on ympäristölupavirastossa vireille panemassaan ja myöhemmin täydentämässään hakemuksessa pyytänyt vesilain mukaista lupaa pohjaveden muuttamiskiellosta poikkeamiseen asiassa, joka koskee maa-ainesten ottamista Sondbyn kylässä kiinteistöillä Sandhöjden RN:o 3:153 Porvoon kaupungissa. Ympäristölupavirastot on lakkautettu Valtion aluehallinnon uudistamista koskevan lainsäädännön voimaanpanosta annetun lain (903/2009) 4 :n 1 momentin mukaan ympäristölupavirastoissa vireillä olevat asiat, jotka aluehallintovirastoista annetun lain (896/2009) nojalla kuuluvat aluehallintovirastoille, siirtyivät vastaavalle alueellisesti toimivaltaiselle aluehallintovirastolle, joka tässä tapauksessa on Etelä- Suomen aluehallintovirasto. AIKAISEMMAT PÄÄTÖKSET Porvoon kaupungin rakennus- ja kaavoituslautakunta on myöntänyt Rudus Oy:lle luvan maa-ainesten ottoon pohjavedenpinnan yläpuolelta kiinteistöillä Malmskogen RN:o 3:129, Sandhöjden RN:o 3:153 ja Storängsskog RN:o 5:6. Lupa on voimassa asti. Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on antamallaan päätöksellä nro 145/2007/3 jättänyt pohjaveden muuttamiskiellosta poikkeamista koskevan asian, joka koskee maa-aineksen ottamista Sondbyn kylässä kiinteistöllä Sandhöjden RN:o 3:153, käsittelyn sikseen Rudus Oy:n peruutettua hakemuksensa. ETELÄ-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTO puh fax kirjaamo.etela@avi.fi YMPÄRISTÖLUPAVASTUUALUE Helsingin toimipaikka Asemapäällikönkatu 14, Helsinki PL 115, Helsinki fax ymparistoluvat.etela@avi.fi

2 SUUNNITELMA Ottamisalueen sijainti Ottamisalue sijaitsee Porvoon kaupungin Sondbyn kylässä noin 20 km kaupungin keskustasta etelään Vessölandetin saarella. Ottamisalue sijaitsee saaren pohjoiskulmassa olevalla Sandmalmenin niemellä. 2 Hankkeen tausta ja tavoitteet Alueen nykytila Maankäyttö ja kaavoitus Pohjavedenpinnan alapuolista maa-ainesten ottoa suoritetaan Rudus Oy:n omistamalla kiinteistöllä Sandhöjden RN:o 3:153. Ottotoimintaa suoritetaan vain kiinteistön länsiosassa, koska kiinteistön itäosa kuuluu Jättekastetin suojelualueeseen. Ottamisalue on osa laajaa soranottoaluetta, jossa on harjoitettu maaainesten ottoa jo 1900-luvun alkupuolelta lähtien. Ottoalueella on pohjavedenpinnan yläpuolisten massojen hyödyntäminen käynnissä lainvoimaisen maa-ainesten ottoluvan mukaisesti. Pohjavedenpinnan alapuolisia maa-aineksia on tarkoitus ottaa kiinteistön Sandhöjden RN:o 3:153 alueella. Tukitoimintoja (mm. varikkoalue) sijoitetaan jatkossa kiinteistön Sandhöjden RN:o 3:153 lisäksi kiinteistöille Malmskogen RN:o 3:129 ja Storängskog RN:o 5:6. Hakijan tarkoituksena on kaivaa ja jalostaa maa-aineksia Sandhöjdenin alueella yhteensä noin m 3 ktr 10 vuoden kuluessa 33 ha:n alueelta. Pohjavedenpinnan alapuolisen kaivun osuus on m 3 ktr. Ottamistoiminnan seurauksena alueelle muodostuu pohjavesiallas, jonka laajuus on noin 7,8 ha ja syvyys keskimäärin noin 9 m ja enintään 15 m. Kaivettuja kiviaineksia jalostetaan seulomalla ja murskaamalla. Pääosa Sandhöjdenin alueelta saatavasta kiviaineksesta (sora ja hiekka) käytetään betonin raaka-aineena (runkoaineena ja fillerinä). Muita alueelta jalostettavia kiviainestuotteita ovat erilaiset hiekoitustuotteet, leikkipaikoille tarkoitettu turvahiekka, salaojasora sekä erilaiset tien- ja talonrakentamiseen tarvittavat kiviainesmateriaalit. Sandhöjdenin alueen vaiheittain tapahtuvan maisemoinnin ja jälkihoidon tavoitteita ovat alueen nykyisen maisemallisen ilmeen parantaminen maaston muotoilulla ja istutuksilla sekä pohjavesialtaan rakentamisella. Sandhöjdenin alueen luoteispuolella sijaitsevat Sanduddenin ja Skogsgårdin alueet on jo aiemmin maisemoitu onnistuneesti. Itä-Uudenmaan maakuntakaavassa ( ) suunnittelualue kuuluu maankamaran ainesten ottoalueeseen (EO). Etelässä aluetta rajaavat MU ja M -alueet, jotka ovat maa- ja metsätalousvaltaisia alueita. MU -alueella on lisäksi ulkoilun ohjaamistarvetta tai ympäristöarvoja. Pohjoispuolella

3 Asutus ja virkistys Maa- ja kallioperä Pinta- ja pohjavedet rantakaistale on merkitty loma-asuntoalueeksi (RA). Ottoalueen itäpuolella sijaitsee Jättekastetin luonnonsuojelualue (SL). Porvoon maalaiskunnan hyväksymässä kylien ja hajaasutuksen osayleiskaavassa alue on varattu maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi (M-5), jolle saatetaan rakentaa loma-asutusta. Maa-ainesten otto ei kuulu tämän merkinnän piiriin ja kaupunki harkitsee maa-ainesluvista tapauskohtaisesti. Ottoalueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei ole asutusta. Lähin vakinainen asuinalue sijaitsee ottoalueen länsi- ja itäpuolella noin yhden kilometrin etäisyydellä molemmista suunnista. Ottoalueen koillis- ja luoteispuolella lähimmillään noin 400 m:n etäisyydellä ottoalueesta sijaitsee muutamia asuntovaunualueita. Lähialueen muut asuntovaunualueet sijaitsevat vähintään m:n etäisyydellä ottoalueesta. Koillisrannalla on myös vuokrattavia kesämökkejä. Ottoalueen eteläpuolella sijaitsevista kesämökeistä lähimmät ovat noin 500 m:n etäisyydellä. Mökkiasutusta on lisäksi Ramsholmenin saarella Djupvikenin toisella puolella noin 700 m:n päässä ottoalueesta pohjoiseen. Sandmalmenin eteläosassa Karilansandissa on kaupungin omistama uimaranta ja Skepparsin ulkoilualue. Sandmalmenilla on lisäksi kaksi muuta uimarantaa, joista lähin sijaitsee yli kilometrin etäisyydellä ottoalueesta. Suunnittelualue on osa Pellingin saarelta alkavaa luodekaakkoissuuntaista harjujaksoa, joka on yksi Itä-Uudenmaan tärkeimpiä laatukiviainesten raaka-ainevarastoja. Alue kuuluu harjujakson deltamaiseen laajentumaan, josta on muodostunut suurin osa nykyistä Karilasandin niemeä. Alueen materiaali on pääosin hiekkaa ja soraa, mutta myös silttiä ja savea esiintyy kerroksina. Alueella vallitseva kivilaji on rapakivi. Suunnitellulla pohjavedenpinnan alapuolisella ottoalueella kalliopinnan korkeus vaihtelee välillä noin -25 m -2 m siten, että alin taso sijaitsee tulevan altaan keskiosassa nousten paikoin melko jyrkästi lännen, etelän ja idän suuntiin. Ottoalueen eteläosassa kalliopinta nousee paikallisesti likimäärin korkeudelle +10 m. Suunnittelualue on sijainnut aiemmin Sandmalmenin I-luokan pohjavesialueella (tunnus ). Pohjavedessä ilmenneiden kloridi- ja sulfaattipitoisuuksien kohoamisten vuoksi pohjavesialueen rajausta on keväällä 2009 tarkistettu. Ottoalue ei enää sijaitse luokitellulla pohjavesialueella. Pohjavesialueen rajaus kulkee lähimmillään noin 50 m:n etäisyydellä poh- 3

4 javedenpinnan alapuolista maa-ainesten ottoa koskevan alueen kaakkoispuolella. Sandmalmenin pohjavesialueella on Porvoon kaupungin omistama Sondbyn vedenottamo, joka toimii varavedenottamona. Sondbyn vedenottamolla ei ole vesilain mukaista lupaa, koska vedenotto on ollut enimmillään 100 m 3 /d. Vedenottamo sijaitsee noin kilometrin etäisyydellä ottoalueesta. Valtaosa Sonbyn alueen asukkaista on liitetty kunnalliseen vesijohtoverkostoon. Sondbyn alueen vesijohtoverkostoa ollaan parhaillaan laajentamassa, minkä vuoksi Sonbyn vedenottamoa tullaan tarvitsemaan tulevaisuudessa entistä vähemmän. Sonbyn vedenottamon pohjaveden muodostumisalueella veden päävirtaussuunta on pohjoisesta etelään, missä vesi purkautuu mereen tihkumalla. Vedenottamolla ei ole määritettyjä lähi- tai kaukosuojavyöhykkeitä. Koska ottamon antoisuus on pieni, vesi ei riitä kaikille asukkaille. Monilla asukkailla on omat talousvesikaivot. Hakija on vuonna 2003 suoritettujen pohjavesiselvitysten yhteydessä tutkinut ympäristön alueella yhteensä 43 talousvesikaivoa. Tutkimuksessa määriteltiin kaivoveden laatu ja määrä sekä pinnankorkeus. Puolet kaivovesistä oli tutkituilta ominaisuuksiltaan hyvää kaivovettä, kun sameutta ja värilukua ei oteta huomioon. Puolet näytteistä ylitti ohjearvot joko sameuden, raudan ja/tai mangaanin tai kemiallisen hapenkulutukisen osalta. Osassa kaivoista kloridipitoisuudet ylittivät ohjearvot. Talousvesikaivojen vesisyvyys vaihteli 0,05 2,0 m:n välillä. Varsinkin Sandhöjdenin alueen eteläpuolella sijaitsevissa kaivoissa veden määrä oli usein alle 0,5 m. Sandmalmenin alueella pohjaveden pinnankorkeutta ja laatua tarkkaillaan säännöllisesti. Pohjavedenkorkeus vaihtelee Sandhöjdenin alueen lähiympäristössä välillä +0 m +1 m. Luonnonolot ja suojelukohteet Ottoalue lähiympäristöineen on kokonaisuudessaan soranottoaluetta. Aluetta ympäröivät metsät ovat lähinnä kanervatyyppistä kangasmetsää, puustoltaan männikköä tai mäntyvaltaista sekametsää. Aluskasvillisuutena tavataan mm. koivua, pihlajaa ja haapaa. Paikoitellen esiintyy myös puolukkatyypin metsää ja laikuittaisesti kenttäkerroksen valtaajina ovat poronjäkälät. Suunnittelualue rajautuu idässä Jättekastetin luonnonsuojelualueeseen. Jättekastet on jäätikön ja sulavesien ja myöhempien rantavoimien muokkaama lohkareinen mäki, joka kohoaa noin 38 m:n korkeuteen merenpinnasta. Jättekastetin alueella ei ole suojeltavia luontotyyppejä, vaan suojelun tarkoitus on säilyttää rantavoimien muokkaama lohkareinen mäki koskemattomana. Jättekastet on rajattu ottoalueen ulkopuolelle. Jättekastet on suojeltu Itä-Uudenmaan maakunta- ja seutukaavassa sekä Porvoon maalaiskunnan vahvistetussa (1996) kylien- ja haja-asutusalueiden osayleiskaavassa. 4

5 5 Maisema Vessölandetin saarelta on otettu kiviaineksia 1900-luvun alkupuolelta lähtien eri tuotantoalueilla mm. Sanduddenissa, Skogsgårdissa ja Sandhöjdenissä. Pohjavedenpinnan alapuolisia kiviaineksia on hyödynnetty Sanduddenin ja Skogsgårdin alueilla. Maisemoinnin myötä sorakuopista on tullut ympäröivään maisemaan sulautuvia vesialueita. Ottamistoiminta on muuttanut hankealueen sisäistä maisemaa voimakkaasti. Nykyisin lähes koko Sandhöjdenin alue on avoimena olevaa kaivualuetta, jota ympäröivät jyrkät kallioluiskat. Lähialueelle (kiinteistö RN:o 3:109) on soranoton seurauksena muodostunut kolme pohjavesilammikkoa. Merenpuoleisen reuna-alueen ylijäämävallit ovat luontaisesti metsittyneet. Puustovyöhykkeen verhoamassa merimaisemassa ei ole nähtävissä merkkejä ottamistoiminnasta lukuun ottamatta kuljetus- ja käsittelylaitteistoja sekä jaalojen lastauspaikkaa. Ottamistoiminnan kuvaus Ottoalue ja ottotasot Suunnitellun ottotoiminnan myötä alueelle muodostuu noin 7,8 ha:n suuruinen pohjavesiallas, joka on pituussuunnassa noin 300 m ja leveyssuunnassa noin 250 m. Altaan suunnittelussa on otettu huomioon alueen tulevat reunaluiskat siten, että Jättekastetin puoleinen luiska voidaan muotoilla kaltevuuteen 1:2 tai loivemmaksi. Muualla luiskat ovat kaltevuudeltaan 1:3 tai loivemmat. Ottoalueella on varastokasoja, seulontalaitoksia ja murskauslaitos. Maanpinta on korkeudella +1 m +2 m. Ottoalueen eteläosassa vielä koskemattomalla alueella maanpinnan korkeus on +0,5 m +20 m. Pintamaita on läjitetty ottoalueen reunoille. Pintamaat hyödynnetään myöhemmin alueen maisemoinnissa. Raivaustöitä tai pintamaiden poistoa ottoalueella ei juuri tarvitse tehdä, koska alue on pääasiassa kuorittu pintamaista. Alueella on työmaateitä, joiden linjauksia muutetaan tarpeen mukaan maaainesten oton edetessä. Pohjavedenpinnan alapuolinen ottotoiminta aloitetaan alueen luoteisosasta, josta otto etenee etelään ja kaakkoon päin. Pohjavedenpinta on noin 1 m 2 m nykyistä maanpintaa alempana. Otto ulotetaan enintään noin 15 m:n syvyyteen. Ottoalueen länsi- ja itäosissa kaivetaan kalliopintaan saakka. Kallion kaltevuus on noin 1:3 1:6. Altaan pohjois- ja eteläosassa kaivetaan siten, että vedenalainen luiska lopputilanteessa on noin 1:1,5. Altaan reunavyöhyke muotoillaan seuraavasti: ranta-alueeksi muotoillaan vähintään 10 m leveä vyöhyke, joka on kaltevuudeltaan noin 1:6 ja tämän jälkeen 10 m 20 m leveä vyöhyke, jonka kaltevuus on noin 1:10 1:20. Veden alle jätetään vähintään 10 m leveä vyöhyke, joka on kaltevuudeltaan noin 1:6 tai loivempi. Lopulliset ottotasot määräytyvät kaivettavan maa-aineksen laadun ja kalliopinnan tason mukaan.

6 Ottomäärä ja ottoaika 6 Pintamaiden käsittely Jalostus- ja tukitoiminnot Murskaus Vesiseulonta Ottoalueelta on tarkoitus ottaa pohjavedenpinnan alapuolelta hiekkaa ja soraa yhteensä noin m 3 ktr. Massalaskennassa ei ole otettu huomioon mahdollisia hyödyntämiseen kelvottomia siltti- ja savipitoisia massoja. Tulevan pohjavesialtaan alueella on vedenpinnan yläpuolisia hyödynnettäviä massoja noin m 3 ktr. Maa-ainesten ottolupaa haetaan 10 vuodeksi, jolloin vuotuinen otto on keskimäärin noin m 3 ktr. Ottoalueelta on puusto suurilta osin kaadettu ja pintamaat poistettu. Pintamaita on läjitetty suunnitelmaan liitetyssä piirustuksessa S1 esitettyihin paikkoihin. Pinta- ja ylijäämämaat hyödynnetään luiskien maisemointitöissä mahdollisuuksien mukaan ja toiminnan aikana välttäen massojen ylimääräistä läjitys- ja siirtotoimintaa. Pintamaita käytetään myös ottotoiminnan loppuvaiheessa pohjatason maisemointitoimenpiteissä. Sandhöjdenin soranottoalueella murskattavan kiviaineksen osuus kaivettavista massoista on 30 %. Kiviaineksen murskauksessa pienennetään suuresta ja epätasaisen kokoisesta lähtömateriaalista määrätyn seulan läpäisevää tuotetta, jonka maksimiraekoko ja raekokojakauma ovat määrätyt. Murskauslaitos koostuu esimurskaimesta, välimurskaimesta ja yhdestä tai useammasta jälkimurskaimesta sekä seulastosta. Murskaukselle on esitetty vaihtoehtoisia sijoittamispaikkoja kiinteistön Sandhöjden RN:o 3:153 alueella. Vesiseulonnalla parannetaan harjukiviaineksen soveltuvuutta eri käyttötarkoituksiin poistamalla siitä ylimääräinen ja vääränlaatuinen hienoaines. Vesiseulontalaitos koostuu kuljetusruuvista, seulasta, tunnelisyöttimestä, kuljettimesta sekä erillisestä vesijärjestelmästä. Vesiseulottavaksi tarkoitettu kiviaines siirretään tunnelisyöttimen ja kuljettimien avulla seulan ylätasolle. Seulan ylä- ja välitasolla kiviainekseen suihkutetaan vettä lajikkeiksi erottumisen tehostamiseksi. Kaikkein hienoin kiviaines ja prosessivesi kulkeutuvat ruuville, joka pyöriessään kuljettaa, sekoittaa ja erottaa karkeamman kiviaineksen ruuvialtaan päähän. Kiviaines nostetaan ruuvin mukana pyörivillä siiviläkauhoilla tuotekuljettimelle. Prosessivesi pumpataan selkeytysaltaaseen. Selkeytysaltaassa prosessivesi selkeytyy ja hienoaines kertyy altaan pohjalle. Selkeytynyt vesi palautetaan prosessiin. Selkeytysaltaat tehdään tiiviiksi asentamalla niiden pohjalle muovit. Muovin päälle levitetään sorakerros ja sorakerroksen päälle muodostuu hieno-

7 Toiminta-ajat Varastointi aineksesta tiivis kerros. Altaiden pohjalle kertyvä hienoaines tyhjennetään altaista 1-2 kertaa vuodessa. Altaiden kautta ei pääse imeytymään vesiä pohjavesiesiintymään. Vesiseulonnassa käytetään pohjavettä. Vesi otetaan rakennettavan kaivon/kaivojen avulla pohjavesikerroksesta. Kaivot ovat tyypiltään siiviläputkikaivoja. Vesiseulonnassa tarvittava vesimäärä on enintään 250 m 3 /d. Vesiseulontalaitokselle on esitetty kaksi vaihtoehtoista sijoittamispaikkaa kiinteistön Sandhöjden RN:o 3:153 alueella. Kaivot sijaitsevat vedenjakaja-alueella, mistä vedenoton vaikutukset jakautuvat molemmille pohjaveden muodostumisalueille, joilla on arvioitu muodostuvan pohjavettä yhteensä keskimäärin m 3 /d. Pohjavedenotto yhdessä vedenalaisen oton kanssa on yhteensä 410 m 3 /d, mikä on 21 % pohjaveden antoisuudesta. Kaivot sijaitsevat lähimmistä talousvesikaivoista yli 600 m:n etäisyydellä. Hankkeen vaikutukset voivat ilmetä talousvesikaivoissa niiden vedenottoa haittaavana vedenpinnan laskuna tai veden laadun muuttumisena. Maaaineksen otosta ja altaiden kaivamisesta aiheutuvan pohjavedenpinnan laskun on arvioitu jäävän pienemmäksi kuin alueen luontainen pohjaveden korkeusvaihtelu, jota säätelevät paitsi sadanta ja haihdunta myös erityisestä merenpinnan vaihtelut. Koska osassa vaikutusalueella sijaitsevista talousvesikaivoista vesipesän syvyys on pieni, voi hankkeen aiheuttama vedenpinnan lasku haitata vedenottoa, kun merivesi on poikkeuksellisen alhaalla. Haitan arvioidaan olevan kestoltaan lyhytaikaista ja poikkeuksellista. Vesiseulonnan vaikutukset pohjaveden laatuun ovat mahdollisia, jos vedenpitävä allas vuotaa. Tällöin haittavaikutukset rajoittuvat lähinnä kiintoainespitoisuuden kohoamiseen. Harjuaines suodattaa nopeasti vuotoveden kiintoaineksen eikä riskejä pohjaveden haitalliselle muuttumiselle pidetä merkittävinä. Toiminnan loputtua selkeytysaltaat tyhjennetään ja alue maisemoidaan. Murskauslaitos on toiminnassa ympäri vuoden. Kiviainesta vesiseulotaan ulkoilman lämpötilan ollessa nollan yläpuolella, eli käytännössä huhtikuusta marraskuuhun. Valmistustuotevarastot sijoittuvat käytössä olevan ottamiskohdan läheisyyteen. Varastoalueet siirtyvät tarvittaessa ottotoiminnan edetessä. Varastokasojen korkeus on 4 8 m. Varastokasojen oikealla sijoittelulla voidaan vähentää murskauslaitoksen pöly- ja melupäästöjen leviämistä ympäristöön. Varastokasojen pölyämistä ehkäistään tarvittaessa kastelemalla. 7

8 8 Varikkoalue ja jätehuolto Liikennejärjestelyt Toiminnan aiheuttamat riskit ja niihin varautuminen Työkoneille varataan asianmukaiset pysäköintitilat murskepintaiselta varikkoalueelta. Varikko tultaisiin sijoittamaan kiinteistön Storängsskog RN:o 5:6 alueelle. Varikkoalueelle sijoitetaan kaikki ne toiminnot, joissa käsitellään poltto- ja voiteluaineita. Poltto- ja voiteluaineiden käsittelyyn varattu osa varikkoalueesta on suojattu riittävän laajalla tiiviillä kalvolla, jonka päällä on rikkoutumisen estävä cm:n maakerros. Toiminnan päätyttyä tankkauspaikka puretaan ja mahdollisesti likaantunut maa-aines viedään alueelta pois asianmukaisesti käsiteltäväksi. Talous- ja ongelmajätteet lajitellaan, säilytetään ja välivarastoidaan konteissa niin, ettei niistä aiheudu vaaraa ympäristölle. Ongelmajätteet toimitetaan ongelmajätteiden käsittelypaikkaan. Varastokasoja olisi kummankin suunnittelualueen kiinteistön alueella. Sandhöjdenin alueelta on kuljetettu maa-aineksia sekä hiekkajaaloilla että ajoneuvoyhdistelmillä. Meriteitse tehtävät kuljetukset vähenevät jatkossa merkittävästi. Valtaosa kuljetuksista tapahtuu maanteitse ajoneuvoilla. Alueen sisäistä liikennettä varten ottoalueella on useita ajouria, joiden linjauksia muutetaan tarpeen mukaan ottotoiminnan edetessä. Ottoalueelta kuljetukset ohjautuvat kiinteistöjen RN:o 3:135 ja RN:o 5:6 välissä sijaitsevaa hiekkatietä pitkin yksityistielle, joka johtaa edelleen Porvooseen johtavalle yhdystielle nro Rudus Oy:llä on oikeus yksityistien käyttöön. Nykyiseltä tuotantoalueelta kertyvä ajoneuvoliikenne on keskimäärin kuljetusta/vrk. Kesällä toiminta on selvästi talviaikaa vilkkaampaa. On odotettavissa, että alueen liikennemäärät jatkossa vähenevät noin kpl/vrk. Liikenteen vaikutus yksityistiellä on vähäistä, koska asutusta ei ole tien välittömässä läheisyydessä. Maa-ainesten kaivamiseen ja jalostamiseen liittyen ottamisalueella käytetään, käsitellään ja säilytetään polttoaineita ja öljyjä. Sandhöjdenin alueella toimivat työkoneet kuluttavat vuodessa keskimäärin noin l polttoainetta. Työkoneiden polttoaineena käytettävää kevyttä polttoainetta on varastoituna kerrallaan enintään l. Jalostuksessa käytetään erilaisia öljytuotteita noin l. Toiminnassa syntyvien ongelmajätteiden määrä on noin l vuodessa. Pohjaveden likaantumisvaara syntyy siitä, että alueella varastoitavat ja käsiteltävät poltto- ja voiteluaineet, laitteissa ja koneissa käytettävät hydrauliikkaöljyt sekä ongelmajätteet voivat onnettomuus- tai häiriötilanteessa päästä maaperään ja pohjaveteen.

9 Suunnitelmassa on kuvattu varomääräykset, joita noudattamalla voidaan riski polttoaineen tai öljytuotteiden maahan ja sitä kautta pohjaveteen pääsystä minimoida. Arvio toiminnan vaikutuksista alueen pinta- ja pohjavesiin sekä kiinteistöjen talousveden hankintaan Vaikutukset pinta- ja pohjavesiin Maa-ainesten ottamisen yhteydessä sorakerroksen ja kasvillisuuden poistaminen lisäävät pohjaveden likaantumisriskiä, pohjaveden ainepitoisuuksia ja pohjavedenkorkeuden vaihteluväliä. Pohjavesialueella muodostuvan pohjaveden määrä usein myös lisääntyy. Lähialueilla suunnitellun ottoalueen pohjoispuolella on nykyisin yksi pohjavesiallas, joka on kooltaan noin 4 ha. Suunnitellun maa-ainesten oton myötä alueelle syntyy uusi allas, joka on kooltaan noin 7,8 ha. Pohjavesialtaiden vaikutus pohjaveteen riippuu niiden koosta, syvyydestä ja sijainnista pohjavesialueella. Lammikoiden vaikutus pohjaveden laatuun suurenee, kun niiden osuus pohjavesialueen pinta-alasta kasvaa. Syntyvä pohjavesiallas on kooltaan noin 1,5 % Sandmalmenin pohjavesialueen kokonaispinta-alasta. Pohjaveden virtaus ottoalueella suuntautuu sekä luoteeseen että kaakkoon päin, sillä suunniteltu ottoalue sijaitsee vedenjakajalla. Kun altaan vesipinta pysyy merenpinnan yläpuolella, säilyy altaan vesi makeavetisenä. Matalat pohjavesilammet ovat usein rehevöityneitä ja niiden laatu on usein vain tyydyttävä. Syvemmissä (yli 5 m) altaissa vesi on tavallisesti hyvälaatuista. Suunnittelualueelle syntyvän pohjavesialtaan keskimääräinen syvyys on noin 9 m (maksimissaan 15 m), joten rehevöitymisen riski on pieni. Ottamistoiminnasta mahdollisesti aiheutuvia haittoja tullaan vähentämään mm. jälkihoidon avulla siten, että maa-alueeksi jäävälle osalle aluetta tullaan kasvillisuus palauttamaan mahdollisimman nopeasti. Suunnitelman mukaan Sandhöjdenin alueella suunniteltu maa-ainesten otto ei vaikuta alueen nykyisiin pintavesiolosuhteisiin. Suomen Pohjavesitekniikka Oy on laatinut lausunnon pohjavedenpinnan alapuolisista maa-ainesten ottamisesta Sandhöjdenissä. Lausunnossa todetaan, että toiminnan aiheuttamat vedenkorkeusvaihtelut ovat vähäisiä eivätkä ne tule haittaavassa määrin vaikuttamaan alueen vedenottamon ja talousvesikaivojen vedenhankintaan. Myöskään laadullisia vaikutuksia talousvesikaivojen veden laatuun ei ole arvioitu olevan. Suomen Pohjavesitekniikka Oy:n lausunnon mukaan vesi muodostuvassa pohjavesialtaassa muuttuu pintaveden kaltaiseksi. Altaasta pohjaveteen rantaimeytyvä vesi puhdistuu ja lämpötilavaihtelut tasaantuvat m:n etäisyydellä altaasta. Siten altaan pohjavesivaikutukset rajoittuvat altaan lähiympäristöön eivätkä haittaa pohjaveden hyödyntämistä kuin rajoi- 9

10 tetulla alueella altaan lähiympäristössä. Vedenottamo ja talousvesikaivot sijaitsevat laadullisen vaikutusalueen ulkopuolella. Arvio toiminnan muista ympäristövaikutuksista ja toimenpiteet haittojen ehkäisemiseksi Asutus ja virkistys Maa-ainesten ottamisella ei ole välittömiä vaikutuksia alueen lähiympäristön vakinaiseen asutukseen, sillä lähin vakituinen asutusalue sijaitsee noin yhden kilometrin päässä ottoalueesta. Hanke ei vaikuta merkittävästi alueen pohjois- ja luteispuolella sijaitsevaan loma-asutukseen. Ottotoiminta siirtyy tämän suunnitelman myötä kauemmaksi ko. alueista. Maisematöiden edetessä alueen viihtyvyys paranee merkittävästi. Ottotoiminaan päätyttyä alueelle on mahdollista rakentaa virkistystoimintoja. Luonnonolot ja suojelukohteet Maisema ja jälkihoito Hankealueella ei ole erityisiä luonnonarvoja, sillä alueella on harjoitettu maa-ainesten ottoa usean vuosikymmenen ajan ja alue on nykytilassaan avoinna olevaa soranottoaluetta. Soranotto ei myöskään vaikuta Jättekastetin suojelukohteeseen, sillä se sijaitsee varsinaisen ottoalueen ulkopuolella. Alue on nykyisellään lähes kokonaan avoimena olevaa, jälkihoitamatonta ottoaluetta. Suunniteltu vaiheistettu maa-ainesten otto ja sitä seuraava maisemointi ja jälkihoito kohentavat alueen maisemakuvaa nykytilaan verrattuna. Luiskien loiventaminen ja kasvillisuuden istuttaminen rinteisiin vähentävät alueen eroosioherkkyyttä. Ottoalueesta 14 ha on suunniteltu metsitettäväksi. Pohjavesilammikko lisää alueen virkistyskäyttöä. 10 Pöly Pölyä aiheutuu kuormauksesta, työmaaliikenteestä, kuljetuksesta ja murskauksesta sekä mahdollisesta suoritettavasta kallion porauksesta ja räjäytyksistä. Tuulisella säällä pölyä syntyy myös varastokasoista ja hienoainesta sisältävistä seinämistä. Merkittävin pölylaskeuma kohdistuu yleensä vain suunnittelualueelle. Melu ja tärinä Maa-ainesten ottaminen pohjavedenpinnan alapuolelta vähentää pölyhaittoja. Kiviaineksen käsittelyssä ja murskauksessa syntyviä pölyhaittoja voidaan vähentää kastelulla. Laitoksen pölyävät kohteet sekä kuormat ja syöttimeen pantava kiviaines kastellaan tarvittaessa vedellä. Työmaanteiden pölyämistä torjutaan tarvittaessa kastelulla sekä teiden säännöllisellä kunnostuksella. Suunnittelualueella melu syntyy pääasiassa kuormauksesta, raskaasta liikenteestä ja murskauksesta. Kiviaineksen jalostustoiminnasta aiheutuvia meluhaittoja vähennetään tarvittaessa laitoksen sijoittelulla ja varasto-

11 kasoista tehdyillä meluvalleilla. Jalostustoiminnat sijoittuvat pääasiassa ympäristöään alemmalle tasolle. Tehdyn selvityksen mukaan murskaustoiminta ei aiheuta lähimmillään noin 450 metrin etäisyydellä sijaitsevilla vapaa-ajan kiinteistöillä yli 45 db:n ohjearvon ylittäviä melutasoja. 11 Seuranta Pohjaveden ja alueelle muodostuvan pintavesialtaan veden laatu- ja korkeusseurannasta laaditaan erillinen suunnitelma yhteistyössä toimintaa valvovan viranomaisen kanssa. Pölyn ja melun leviämistä seurataan aistinvaraisesti. Havaitut poikkeamat huomioidaan ja korjaavat toimenpiteet tehdään välittömästi. Murskauslaitoksen toiminnasta pidetään käyttöpäiväkirjaa, joka raportoidaan toimintaa valvovalle viranomaiselle ympäristöluvan ehtojen mukaisesti. HAKEMUKSESTA TIEDOTTAMINEN Aluehallintovirasto on vesilain 16 luvun 6, 7 ja 8 :ssä säädetyllä tavalla kuuluttamalla asiasta aluehallintovirastossa ja Porvoon kaupungissa varannut tilaisuuden muistutusten ja vaatimusten tekemiseen ja mielipiteiden esittämiseen hakemuksen johdosta viimeistään Kuulutus on erikseen lähetetty tiedoksi asiakirjoista ilmeneville viranomaisille ja asianosaisille. MUISTUTUKSET, VAATIMUKSET JA MIELIPITEET 1) Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on lausunut, että suunnittelualue sijaitsee Vessölandetin saaren eteläosissa Sandmalmenin niemellä harjualueella, joka tulee niemelle Korsön saaren suunnasta, ylittää niemen ja kulkee niemen pohjoisrantaa sivuten luoteeseen ja poistuu Vessölandetin saarelta Kråkön saaren kohdalla. Vessölandetin ja Kråkön saarten pohjavesialueet on Sandmalmenin pohjavesialuetta lukuun ottamatta poistettu keväällä 2009 pohjavesialueluokituksesta. Meren läheisyyden ja harjun keskeisten osien varsin alhaisten pohjavedenkorkeuksien vuoksi esiintymät eivät sovellu tai soveltuvat hyvin huonosti yhdyskuntien vedenhankinnassa käytettäviksi. Tällaisten alueiden pohjaveden suolaantuminen on varsin todennäköistä runsaamman käytön seurauksena. Sandmalmenin pohjavesialueen pinta-ala on nyt noin puolet aikaisemmasta. Pohjavesialueelle on jätetty lähinnä Porvoon Veden Sondbyn varavedenottamon ympärillä olevat maa-alueet. Sandhöjdenin kiinteistö on nyt kokonaan ja Storängsskogenin kiinteistö osittain pohjavesialueen ulkopuolella. Storängsskogenin kiinteistön pohjoisosassa suoja-alueen raja kulkee Jättekastetista alkavaa kallioharjannetta pitkin ja jättää näin pohjavesialueen ottotoiminnan vaikutusten ulkopuolelle. Rudus Oy:n toimeksiannosta selvityksiä alueen hydrogeologisista olosuhteista ja geologisista rakenteista ovat tehneet Suomen Pohjavesitekniikka Oy (SPTOY) ja Geologian tutkimuskeskus (GTK). SPTOY on täydentänyt

12 aikaisempia arviotaan maa-ainesten oton vaikutuksista Sandhöjdenin alueen pohjavesiolosuhteisiin. SPTOY on antanut myös arvion Sandmalmenin alueen pohjaveden laatuun vaikuttavista tekijöistä. GTK on selvittänyt Sandhöjdenin suolapitoisuuksien alkuperää sekä mallintanut alueen geologiset rakenteet. Selvitysten mukaan alueen pohjavesiesiintymän kohonneet suolapitoisuudet ovat voineet johtua luonnollisista geologisista tekijöistä, mutta osin myös hakijan toiminnoista alueella. Suolapitoisuuksien nousua on tarkasteltu pohjavedenpinnan alapuolisen ottotoiminnan ja merivedellä tapahtuneen maa-ainesten pesuseulonnan suhteen. Pohjaveden merellisen leiman on katsottu olevan lähinnä nykymeriveden vaikutusta. Tutkitun alueen pohjavedenvirtauksia rajaavat 27 metrin korkeuteen kohoava Jättekastetin kallioalue idässä ja sen lounaispuolella irtomaiden peittämä pohjavedenpinnan yläpuolelle nouseva kalliokohouma. Läntisellä osalla kalliot kohoavat myös pohjavedenpinnan yläpuolelle ja rajaavat pohjaveden virtauksia. Kallioalueiden väliin Jättekastetin länsipuolelle on sijoitettu lähes eteläpohjoissuuntainen muutaman sadan metrin levyinen kallioperän painannealue, joka on yhteydessä mereen Djupvikenin ja Karilasandenin alueilla. Painanteessa irtomaita on yleensä noin m:n vahvuudelta, mutta paikoin kallio tulee vastaan vasta noin 30 m:n syvyydessä. Suunnitellun altaan keskiosissa irtomaita on noin 25 m. Tulevan altaan syvyyssuhteet määräytyvät pitkälti allasalueen kallioperän korkokuvan perusteella. Painannealueella pohjaveden virtauksia jakava vedenjakaja-alue on sijoitettu kiinteistöjen RN:o 3:109 ja RN:o 3:153 välisen rajan tuntumaan. Vedenjakaja-alueella pohjavedenkorkeus on noin + 0,5 +1,0 m. Vedenjakaja-alueelta pohjavesi virtaa toisaalta pohjoiseen Djupvikenin ja toisaalta etelään Karilasandenin suuntaan. Painanteen reunoilta pohjavesi virtaa kohti painannetta. On arvioitu, että hankkeen ottamisalueen pohjavedet ovat hydraulisessa yhteydessä 32 kiinteistöön, joista osa käyttää omia talousvesikaivoja. Djupvikenin ja Karilasandenin ranta-alueet ovat meriyhteyden kannalta kriittisintä aluetta. Kalliopainannealueella ja sen reunoilla pohjavettä muodostuu noin 2000 m 3 /d. Muodostuva pohjavesi pitää luonnostaan pintakerrosten pohjaveden hyvälaatuisena tiheämmän suolapitoisen veden kerrostuessa syvemmälle. Syvemmistä kerroksista otetuista vesinäytteistä on mitattu varsin korkeita kloridipitoisuuksia ja oletettavaa on, että syvänteiden vesi on meriveden kaltaista. Sandhöjdenin alueella parhaiten vettä johtavat ja paksuimmat maakerrokset sijaitsevat kallioperän syvännealueella, jossa pohjavedelle on runsaasti varastotilaa. Vesivarasto on kuitenkin pääosin merenpinnan alapuolella minkä vuoksi varaston vesi on herkästi suolaantuvaa. 12

13 Merkit hakijan toiminnan pohjavesivaikutuksista ovat alueella selkeitä. Seurantatietojen perusteella pohjaveden suolapitoisuuksien kohoaminen on ajoitettu vuosille , jolloin alueella pestiin soraa ja hiekkaa merivedellä ja kaivettiin varsin lyhyen ajan kuluessa massiivinen määrä ( m 3 ) maa-aineksia pohjavedenpinnan alapuolelta lähellä Djupvikenin ranta-aluetta. Hakijan toiminnan vaikutukset tulevat näkyviin erityisesti pohjavesikerroksen pintaosissa, mutta muutoksia on mitä ilmeisimmin tapahtunut myös syvemmällä. Oletettavasti suolaantuneen veden määrä on lisääntynyt koko pohjavesivarastossa, vaikka pintakerrosten pohjavedessä suolapitoisuudet näyttäisivät olevan laskusuunnassa. Syvemmissä kerroksissa veden kierto on huomattavasti pintakerroksia hitaampaa. Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on katsonut, ettei Rudus Oy:lle tulisi myöntää lupaa ottaa maa-aineksia tilan Sandhöjden RN:o 3:153 alueelta hakemuksen ja siihen liitetyn hakemussuunnitelman mukaisesti. Pohjaveden muuttamiskielto mahdollistaa luvan myöntämisen sellaiselle maa-aineksen ottotoiminnalle, jonka aikaan saamat pohjaveden laadun muutokset eivät ole pohjaveden pilaamiskiellossa tarkoitettuja (YSL 8 ). Tehdyt pohjavesitutkimukset alueella toteutuneen ottamistoiminnan vaikutuksista osoittavat, ettei Sandhöjdenin alueella vältytä pohjaveden laadun haitallisilta muutoksilta, jos ottamistoiminta toteutuu alueella ottamissuunnitelman mukaisesti. Pohjaveden pilaamiskiellon mukaan pohjavesi ei saa käydä toisen kiinteistöllä terveydelle vaaralliseksi tai kelpaamattomaksi tarkoitukseen, johon sitä voitaisiin muuten käyttää. Seuraus vie toiminnan pohjaveden pilaamiskiellon soveltamisen piiriin myös luokiteltujen pohjavesialueiden ulkopuolella. Pohjaveden pilaamiskiellon tarkoittaman pohjaveden ei myöskään tarvitse olla jo käyttöön otettua. Sosiaali- ja terveysministeriön asetus talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista ( /461) koskee suurten yksiköiden vettä, jota toimitetaan talousvetenä käytettäväksi vähintään 10 m 3 päivässä taikka vähintään 50 henkilön tarpeisiin. Kloridille ja sulfaatille on asetuksessa annettu suositusluonteinen enimmäisarvo, joka on kummallekin 250 mg/l. Vesijohtomateriaalien syöpymisen ehkäisemiseksi kloridipitoisuuden tulisi olla vesihuoltolaitosten vedessä alle 25 mg/l ja sulfaattipitoisuuden alle 150 mg/l. Sosiaali- ja terveysministeriön asetus ( /401) pienten yksiköiden talousveden laatusuosituksiksi antaa kiinteistön kloridipitoisuuden enimmäisarvoksi 100 mg/l ja sulfaatin enimmäisarvoksi 250 mg/l. Kallioperän syvännealueella pohjavesi on kerrostunutta. Pintakerroksissa pohjaveden laatu on parantumassa ja palautumassa lähemmäksi lähtötilaa. Merivettä ei ole enää vuosiin käytetty sadetuksessa ja pohjaveden pinnan alaiseen maa-aineksen ottoon oikeuttanut maa-aineslain mukainen lupakin on umpeutunut jo vuosia sitten. Syvemmällä painannealueella pohjavesi on varsin suolapitoista ja kaikkein syvimmissä kohdissa sen suolapitoisuus saattaa kohota hyvinkin lähelle meriveden suolapitoisuutta. Porvoon kaupungin omistamalla kiinteistöllä 13

14 Skepparskog RN:o 2:81 olevasta havaintoputkesta L on saatu tuloksia, jotka osoittavat, että jo noin m syvyydellä pohjaveden kloridipitoisuudet ovat ylittäneet moninkertaisesti kaikki suositusarvot eikä mitään selkeätä veden laadun paranemista ole tapahtunut. Syvemmällä suolapitoisuudet saattavat olla vielä tätäkin korkeampia. Syvännealueen syvimmät kohdat ulottuvat arvioiden mukaan lähes 30 metrin syvyyteen. Syvännealueiden syvällä oleva pohjavesi on hyvin hitaassa kierrossa, joten syvänteiden vesien suolapitoisuudet eivät oletettavasti tule juurikaan laskemaan tai ne laskevat hyvin hitaasti. Hakijan toiminta on ilmeisesti vaikuttanut myös kalliopainannealueen syvempien kerrosten pohjavesiin. Havaintoputkessa L otettujen näytteiden kloridi- ja sulfaattipitoisuudet eri ajankohtina ja eri syvyyksillä ovat olleet seuraavat: kloridi kloridi sulfaatti sulfaatti pvm. ja ottosyvyys -1,03-13,03-1,03-13, Ensimmäisen näytteen putkesta L on ottanut SPTOY vuonna Näyte otettiin pumppaamalla putken siivilän yläosan tasolta ja näytteessä kloridija sulfaattipitoisuudet olivat alhaisia. Myöhemmissä GTK:n ottamissa näytteissä pitoisuudet ovat olleet kloridin osalta selvästi korkeampia, laskusuunnassa ylemmissä vesikerroksissa. GTK on ottanut pintanäytteet -1,03 m:n syvyydeltä havaintoputkesta 15 minuuttia pumppausjakson jälkeen. Putken L siiviläosa alkaa kuitenkin vasta yli 6 m:n syvyydessä, joten GTK:n pintanäytteisiin liittyy edustavuusongelma. Rudus Oy:n aikaisemman toiminnan vaikutuksia pintakerroksen pohjaveden laatuun voidaan havainnollistaa oheisella kuvaajalla, johon on koottu tiedot havaintoputken T1 seurantatuloksista kloridin ja sulfaatin osalta. Putken pohja on noin 6 m merenpinnan alapuolella ja putkessa on ilmeisesti noin 2 m:n siiviläosa. Putki sijaitsee tulevalla allasalueella pesuseulontalaitoksen välittömässä läheisyydessä. Seurantatulosten mukaan pohjaveden kloridi- ja sulfaattipitoisuudet ovat olleet vuosituhannen vaihteessa alhaisella tasolla ja ne ovat poikenneet vain vähän tai ei ollenkaan merenranta-alueen puhtaan pohjaveden vastaavista arvoista. Hakijan toiminta-alueen ulkopuolella muista havaintoputkista on mitattu vastaavan suuruisia pitoisuuksia. Selvästi havaittavissa oleva nousu on käynnistynyt vasta sen jälkeen, kun pesuseulonnassa siirryttiin meriveden käyttöön syksyllä

15 Kuvassa on havaintoputken T1 seurantatuloksia vuodesta 1998 vuoteen Selitteisiin on merkitty talousvesikaivojen laatusuositusten enimmäisarvot. 15 Havaintoputki T1 sijaitsee pesuseulontalaitoksen vaikutusalueella ja pitoisuuksien nousua on saattanut aiheutua seulalaitteiston vuotovesistä, jotka eivät ole laitoksella kierrossa, vaan valuvat maaerään ja edelleen pohjaveteen. Lietteitä ei ole hakemusasiakirjojen mukaan sijoitettu putken T1 läheisyyteen. Selvityksissä seulontalaitteiston ja lietteiden varastoinnin ja käsittelyn vaikutusten selvittely on jäänyt varsin vähälle. Meriveden käytön ohella sadetukseen on alueella oletettavasti käytetty pidemmän aikaa myös merivettä huomattavasti suolattomampaa, mutta kuitenkin suolaantunutta vettä. Suola ei poistu lietteestä haihtumalla varastoinnin tai tuotteistamisen yhteydessä. On mahdollista, että suolaa pääsee sulamiskausien tai sadannan seurauksena pohjaveteen, jolloin kloridipitoisuudet voivat nousta paljon, varsinkin jos lietteitä tuodaan jatkuvasti samalle alueelle. Putken I korkeat kloridipitoisuudet saattavat olla lietteistä johtuvia. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on katsonut, että haitallisten pohjavesivaikutusten välttämiseksi lupamääräyksiin on otettava mukaan tasoarvo, jota syvemmälle pohjaveden pinnan alapuolista ottotoimintaa ei saa ulottaa. Rajoituksen tarkoituksena on estää tai hidastaa suolaisempien syvempien kerrosten pohjavesien nousemista pintaan ja sekoittumista kaivamisen aikana pintakerrosten laadukkaampaan pohjaveteen. Määräyksiä asetettaessa merkitystä on annettava myös sille seikalle, että nyt pohjavedenpinnan alapuolista ottotoimintaa tullaan harjoittamaan pääasiassa vedenjakaja-alueen eteläpuolella ja lähempänä Karilasandenin alueen kaivoja, joihin vaikuttamisesta on vaikea esittää arviota käytettävissä olevan tiedon perusteella.

16 Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen näkemyksen mukaan alin kaivuraja olisi mahdollista asettaa esim. 8 m:n syvyyteen allasalueen havaintoputkesta mitatun ajankohdan pohjaveden pinnan alapuolelle. Kaivusyvyyteen puuttumisen ohella, tulee luvassa antaa määräyksiä, jotka rajaavat ajallisesti luvan saajan mahdollisuuksia ottaa maa-aineksia pohjaveden pinnan alapuolelta. Pinnalla olevan makeamman pohjaveden ja pohjan suolaisemman veden tasapaino ei saa häiriintyä. Liian nopeasti tapahtuvaa pohjaveden pinnan alapuolinen maa-ainesten ottaminen ei saa olla. Hakemusasiakirjoissa mainittu aikaisempi m 3 ktr massamäärän otto pohjaveden pinnan alapuolelta puolen vuoden aikana on vastannut vaikutuksiltaan noin m 3 /d suuruista tavanomaista vedenottoa, jos tukeudutaan hakemusasiakirjoissa esitettyihin laskentaperusteisiin. Kun otetaan huomioon olemassa olevan altaan sijainti, on todennäköistä, että merivettä on kaivamisen seurauksena päässyt tunkeutumaan myös pohjavesivaraston pintakerrokseen. Alinta ottamissyvyyttä nostettaessa, otettavissa oleva kokonaismassamäärä pienenee huomattavasti. Jäljelle jäävä määrä olisi ehkä otettavissa pohjavedenpinnan alapuolelta kuudessa vuodessa, jolloin noin m 3 ktr vuotuista ottomäärää ei ylitettäisi. Tämän suuruisen vuotuisen pohjavedenpinnan alapuolisen vedenoton on arvioitu vastaavan noin 160 m 3 /d suuruista pohjavedenottoa, josta arvion mukaan 140 m 3 /d kohdistuisi vedenjakajan eteläpuoleiseen muodostumisalueen osaan. Tällaisen vuotuisen massamäärän ottamisella ei ole sellaisia vaikutuksia, ettei lupaa hankkeelle voitaisi myöntää. Lupaa on haettu ottamiselle 10 vuodeksi, johon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen näkemyksen mukaan voidaan em. rajoitteet huomioiden suostua. Ottotoiminnan seurauksena synnytettävä allas saisi olla kooltaan korkeintaan hakemuksen mukaiset 7,8 ha. Pesuseulonnassa on jatkossa tarkoitus käyttää vain pohjavettä. Prosessivesi on seulavuotoja lukuun ottamatta kierrossa pesuseulontalaitoksella ja lisävettä prosessiin tarvitaan 10 % prosessivedenmäärästä tietyllä oletetulla pesuseulottavalla maa-aineksen määrällä. Hakemuksessa annetun selvityksen mukaan veden kulutus jäisi alle 250 m 3 /d myös laitosta käynnistettäessä edellyttäen kuitenkin, että altaiden täyttöön varataan riittävästi aikaa. Laitoksen käyttöönottoon liittyen tarvittaneen otettavaa vesimäärää tarkoittava määräys, joka lienee mahdollista kirjata myös nyt käsittelyssä olevaan lupaan poiketa ottamistoiminnalla pohjaveden muuttamiskiellosta, joskin vesilain 9 luvun 7 :n mukainen vedenottolupa tuntuisi luontevammalta sijoituspaikalta tämän tyyppiselle määräykselle. Ympäristönsuojelulakiin ja -asetukseen perustuvaa ympäristölupaa maa-aineksen seulonta ei edellytä. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa ei ole tarkkoja tietoja pesuseulontalaitoksen vedenkulutuksesta, mutta ilmeisesti lisäveden tarpeen kanssa liikutaan hyvin lähellä edellä mainittua vuorokausivesimäärää. Hakijan Hiiskulan laitokselta nähdyn perusteella vuodot seulalla, joita ei 16

17 Sandhöjdenillä saada helposti mukaan kiertoon, ovat määrältään huomattavia, elleivät laitteistot ole tältä osin viime vuosina kehittyneet. Hakija ei ole hakenut lupaa pohjaveden ottoon, koska se on ilmeisesti katsonut, ettei se ole vesilain 9 luvun 7 :ssä tarkoitetun luvan tarpeessa. Koska lupaa ei ole haettu, eivät asiakirjatkaan nyt sisällä sellaisia vesiasetuksen mukaisia selvityksiä, joihin perustaen vedenottolupa olisi tässä yhteydessä myönnettävissä. Esimerkiksi tarvittavista laitteista ei ole esitetty tietoja. Kovin syviä kaivoja alueelle ei ilmeisesti voi pohjaveden suolapitoisuuksista johtuen rakentaa. Vesilain 9 luvun 7 :n mukaan, mikäli pohjavettä otetaan pohjavedenottamosta enemmän kuin 250 m 3 /d tarvitaan vedenottoon vedenottolupa. Kysymys on enimmäisvesimäärästä, jota ei saa vuorokausitasolla ilman lupaa ylittää. Lupa tarvitaan jo silloinkin, kun kaivojen mitoitus mahdollistaa lupaa edellyttävän vedenoton. Vaikutusten perusteella vedenottolupa voi olla tarpeen em. pienemmällekin vesimäärälle. Sandhöjdenissä on luvan tarvetta harkittaessa otettava huomioon alueella samaan aikaan suoritettavan pohjavedenpinnan alapuolisen maa-ainesten ottamisen vaikutukset. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen käsityksen mukaan pohjaveden käyttö pesuseulonnassa on tällä alueella edellä mainituin perustein luvanvaraista. Myös olemassa olevasta altaasta tapahtuvana vedenotto edellyttää lupaa pohjavesivaikutuksiin liittyvin perustein. Ottamissuunnitelmassa ei selosteta pesulietteen sijoittamista ja käsittelyä. Tiedossa ei ole mihin pesulietteitä on tarkoitus sijoittaa, mitä sille tehdään ja kuinka kauan lietteet ovat alueella ennen kun ne toimitetaan pois alueelta muualla käytettäväksi. Pesuliete on ottotoiminnassa syntyvää kaivannaisjätettä. Maa-ainesten ottamisen yhteydessä syntyviä kaivannaisjätteitä voivat olla esimerkiksi kaivualueen pintamaat, kannot, sivukivet, selkeytys- ja pesulietealtaiden lietteet, kivituhka ja vastaavat ainekset, jos niitä ei käytetä tai voida käyttää hyödyksi jokseenkin välittömästi ja suunnitelmallisesti esimerkiksi rakentamisessa tai ottamisalueiden jälkihoidossa. Nyt vireillä olevan hakemuksen tarkoittamassa toiminnassa ei synny pesulietteen lisäksi muita kaivannaisjätteitä. Sandmalmenin pohjavesialueelle ei tule varastoida seulontalietteitä. Ominaisuuksiensa vuoksi liete ei sovellu pohjavesialueen jälkihoitomateriaaliksi. Mikäli ottamistoiminnassa syntyneitä kaivannaisjätteitä ei kolmessa vuodessa voida käyttää hyödyksi ja niitä joudutaan varastoimaan ja sijoittamaan ottamisalueella, tulee suunnitelman sisältää tiedot kaivannaisjätteen käsittelypaikoista eli kaivannaisjätteen jätealueesta. 17

18 Pilaantumattoman kaivannaisjätteen jätealueeseen ei sovelleta kaatopaikkaa koskevia säännöksiä eikä jätealueeseen haeta erikseen ympäristölupaa. Näin ollen, jos pesulietteen sijoittaminen edellyttää jätealueen perustamista, on asia ratkaistava maa-aineslain mukaisen käsittelyn yhteydessä. Vesivaikutustensa vuoksi asiaan on otettava kantaa myös vesilain mukaisessa käsittelyssä. Mahdollisesti tarvittavasta kaivannaisjätteen jätealueesta on tarpeen esittää suunnitelmassa tiedot sen perustamisesta, hoidosta, ympäristövaikutuksista ja käytöstä poistamisesta. Tällaisia tietoja hakemus ei sisällä. Varikkoalueelle tulee etsiä uusi sijoituspaikka tärkeän pohjavesialueen ulkopuolelta. 2) Porvoon kaupungin ympäristönsuojelulautakunta on lausunut, että hakemuksen käsittelyssä tulee ottaa huomioon, että suunnitellusta pohjavedenpinnan alapuolisesta maa-ainesten otosta voi aiheutua haittaa viereiselle Sandmalmenin tärkeäksi luokitellulle pohjavesialueelle ja ottoalueen lähistöllä sijaitseville talousvesikaivoille. Alueen aikaisempi maaainesten otto ja pesuseulonta merivedellä on mitä ilmeisimmin aiheuttanut kloridipitoisuuden nousua ottoalueen pohjavesissä. Mahdollisten pohjavesivaikutusten takia hakijan tulee päivittää tilanne lähellä sijaitsevan vedenottamon ja ottoalueen hydraulisessa yhteydessä olevien talousvesikaivojen pohjaveden laadun ja pinnan korkeuden osalta. Mikäli hankkeelle myönnetään lupa, siitä ei saa aiheutua vesilain 1 luvun 18 :n mukaista haittaa lähialueella tapahtuvalle pohjavedenotolle tai haitat tulee korvata täysimääräisesti. Ennen luvan myöntämistä hakijan tulee selvittää raskaan ajoneuvoliikenteen aiheuttama haitta Porvoon kaupungin asukkaille erityisesti vuosina , jolloin Mannerheiminkadun silta on suljettu korjaustöiden vuoksi. 3) AA (Pirtti RN:o 6:5, Porvoo, Sondby) sekä BB ja CC (Ljungbo RN:o 6:6, Porvoo, Sondby) ovat lausuneet, että pohjavedenpinnan alainen kaivutoiminta on vesilain 1 luvun 18 :n pohjaveden muuttamiskiellon vastaista eikä sille tule myöntää lupaa. Toiminta-alue sijoittuu kokonaisuudessaan I- luokan tärkeäksi pohjavesialueeksi luokitellun alueen välittömään tuntumaan. Tällaisessa paikassa hakijan massiivinen ottosuunnitelma on jo sellaisenaan mainitun lainkohdan tarkoituksen vastainen. Pohjaveden lisääntyneen käytön sekä riskitekijöitä koskevan tutkimustiedon myötä pohjaveden ja pohjavesialueiden suojelutarve on kasvanut. Myös POSKI-projektin tavoitteena on ollut turvata maakunnissa hyvän ja turvallisen pohjaveden saanti yhdyskuntien vesihuoltoon (tärkeät ja vedenhankintaan soveltuvat luonnontilaiset pohjavesialueet suojataan soranotolta). Pohjavesien suojelu on tarpeen hoitaa ennalta ehkäisevästi, sillä pohjaveden laatuvaurioiden korjaaminen on kallista ja vaikeaa, useimmiten mahdotonta. Hakijat ovat viitanneet korkeimman hallinto-oikeuden päätöksiin KHO 1986-A-II-102, KHO 1986-A-II-104 ja KHO dnro 3761/1/08. 18

19 19 Pohjaveden laatu muuttuu, kun sitä suojaava maakerros poistetaan. Näistä vaikutuksista Porvoon ympäristölautakunta on antanut lausunnon Lausunnossa todetaan muun muassa, että muutokset asukkaiden kaivoissa ovat mahdollisia. Ne voivat koskea pohjaveden pinnankorkeutta, lämpötilaa, ph:ta tai mineraalikoostumusta. Hakijan esittämät arviot siitä, että pohjaveden alenema olisi vain alle 10 cm, on vain pelkkä arvio vailla luotettavia tutkimustietoja. Valtava kaivusuunnitelma loisi valtaisan haihdutusaltaan, joka jo sellaisenaan muuttaisi ekosysteemiä ja saattaisi muuttaa virtaamaa. Tällä hetkellä alueella on vain pieniä pohjavesilampareita, jotka nekin ovat hoitamattomia. Maisemat ovat jälkihoitamattomia vastoin hakijan väitettä. Muistuttajilla on kiinteistöllä Ljungbo RN:o 6:6 yhteinen kaivo, joka on tuotoltaan ja veden laadultaan loistava. Hanke vaarantaa muistuttajien mahdollisuuden saada vettä omasta kaivosta. Karilasandin alue on varsin tasaista, joten kaivojen pesät ovat matalia, noin 1 1,2 m, mutta tuotoltaan hyviä. Pohjaveden antoisuus tulee varmasti vähenemään olennaisesti. Ainakin kaivojen syventämiseen tulee varautua, jos sekään auttaa tuoton vähennyttyä hydrologisen yhteyden vuoksi. Muistuttajien mukaan pohjavedenpinnan yläpuolelle on jätettävä ainakin 6 m:n paksuinen maa-aineskerros eikä sen alle saa mennä. Jos lupa pohjavesipinnan alapuoliselle maa-ainesten otolle kuitenkin myönnetään, on hakija velvoitettava korvaamaan talousvesikaivoille aiheutuvan vahingon joko ennallistamalla kiinteistön vedensaantimahdollisuus tai liittämällä kiinteistö lähiseudulla olevaan vesijohtoon. Lisäksi muistuttajat ovat vaatineet, ottaen huomioon hakijan laajat maanottoalueet kiinteistöillä Malmskogen RN:o 3:129, Sandhöjden RN:o 3:153 ja Storängsskog RN:o 5:6 kokonaisuudessaan, että asiassa tulisi suorittaa ympäristövaikutusten arviointimenettely. Muistuttajat ovat viitanneet tältä osin Turun hallinto-oikeuden päätökseen taltionumero 10/0138/1. Lopuksi muistuttajat ovat todenneet, ettei sillä seikalla, että alueella on harjoitettu ottotoiminata jo 1900-luvun alusta asti, ole mitään tekemistä pohjaveden suojelutarpeen ja nykyisen lainsäädännön asettamien vaatimusten kanssa. Pikemmin voi sanoa, että nyt on aika laittaa ottotoiminnalle selkeät rajat. 4) DD, EE ja FF (Suviranta RN:o 6:10, Porvoo, Sondby) ovat kesähuvilakiinteistön omistajina katsoneet, ettei hakemuksen mukaisen luvan myöntämiselle ole edellytyksiä. Suunnitellun alueen läheisyydessä on muistuttajien kesähuvilan lisäksi huomattava määrä muuta huvila- ja vakituista asutusta. Hakijan nykyisestä toiminnasta aiheutuu jo huomattavaa haittaa ja liiketoiminnan lisäys aiheuttaisi lisähaittaa. Rekkaralli on alueella kesäkuukausina varsin vilkasta ja uusi lupa lisää rallia. Lupahakemuksen mukainen toiminta aiheuttaa huomattavaa terveyshaittaa melun ja kivipölyn muodos-

20 sa. Melu aiheuttaa kuulovaurioita ja kivipöly hengitysteihin kohdistuvia vakavia sairauksia. Toiminta-alue on luonnonkaunis alue. Kaavoituksessa alue on tarkoitettu maa- ja metsätalousmaaksi ja alueelle on suunniteltu ulkoilureitti. Maaaineksen ottaminen ja toiminnan edelleen jatkaminen estää alueen kehittämisen sille varattuun tarkoitukseen. Murskauslaitokset, sorakasat ja suunniteltu pohjavesiallas eivät lisää Jättekastetin luonnonsuojelualueen arvojen säilymistä. Myös toiminnan pysyvät vaikutukset ovat ristiriidassa luonnonsuojelualueen tarkoituksen kanssa. Sandmalmenin pohjavesialueen ja alueella toimivan vedenottamon käytön turvaaminen ja säilyminen tulee asettaa maa-aineksen ottamisen edelle. Vaikka alue on yhdistetty yleiseen vesijohtoverkostoon, ovat muistuttajat, muiden alueen asukkaiden tavoin, oman kaivon varassa. Hakemuksessa ei ole riittävästi selvitetty toiminnan pohjavedelle aiheuttamaa haittaa eikä pilaantumisuhkaa. Maa-aineksen ottaminen pohjaveden pinnan alapuolelta aiheuttaa veden vähyyttä ja vaarantaa oleelliseesti asukkaiden kaivoveden saannin. Maa-aineksen otto ja keinovesiallas vaikuttavat veden laatuun ja vaarantavat oleellisesti veden puhdistumiskyvyn. Mikäli lupa hankkeelle myönnettäisiin, tulee asukkaiden kärsimät vahingot ottaa huomioon siten, että luvan määrää ja aikaa rajoitettaan huomattavassa määrin. 5) GG ja HH (Merilä RN:o 6:31, Porvoo, Sondby) ovat lausuneet, että heidän kiinteistölleen on rakennettu vuonna 1949 betonirengasrakenteinen kaivo. Kaivo on ollut kautta aikojen kuuluisa erinomaisesta vedestään, sitä kutsutaankin Merilän shampanjaksi. Muistuttajien taloudessa on seitsemän henkeä, jotka viettävät kiinteistöllä 7 8 kk vuodessa. Kaivovettä käytetään taloudessa kaikessa. Aikaisempien pohjaveden laskutoimenpiteiden seurauksena vesi on karannut monesta naapuruston kaivosta. Myös muistuttajien kaivon vedenpinta on erittäin alhaalla. Vedenpinnan lasku entisestään tekisi kaivosta käyttökelvottoman. Muistuttajat ovat vastustaneet pohjaveden laskua entisestään. Tällaiset luontoon kohdistuvat pakkotoimenpiteet saattavat aiheuttaa korjaamattomia muutoksia luonnon tasapainossa. 6) II (Rantamaja RN:o 6:54, Porvoo, Sondby) on vastustanut hanketta. Muistuttaja on rakentanut kiinteistölleen vuonna 2007 uudisrakennuksen ympärivuotiseen virkistyskäyttöön. Ennen rakentamista hän on joutunut hankkimaan poikkeusluvan, koska kiinteistö sijaitsee I-luokan pohjavesialueella, jonka virtauksia ei saanut rikkoa. WC:n rakentamiselle asetettiin ehdoton kielto, alueelle ei saanut upottaa umpisäiliöitä eikä tonttia saanut kaivaa yli 80 cm maanpinnan alapuolelle. Muistuttaja on joutunut hankkimaan sähkökäymälän ja maanpäällisen suodatinlaitoksen harmaavesille, jonka ylläpito on kallista. 20