Sopeutumisvalmennus suomalaisen kuntoutuksen oivallus

Transkriptio

1 Sopeutumisvalmennus suomalaisen kuntoutuksen oivallus Valtakunnalliset kuntoutuspäivät 2015 Hely Streng kehittämispäällikkö

2 YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista 19 artikla: Tämän yleissopimuksen sopimuspuolet tunnustavat kaikkien vammaisten henkilöiden yhdenvertaisen oikeuden elää yhteisössä, jossa heillä on muiden kanssa yhdenvertaiset valinnanmahdollisuudet. Sopimuspuolet toteuttavat tehokkaat ja asianmukaiset toimet tehdäkseen vammaisille henkilöille helpommaksi nauttia tästä oikeudesta täysimääräisesti sekä helpottaakseen heidän täysimääräistä osallisuuttaan ja osallistumistaan yhteisöön

3 26 artikla Sopimuspuolet toteuttavat tehokkaat ja asianmukaiset toimet muun muassa vertaistuen avulla, jotta vammaiset henkilöt voisivat saavuttaa ja säilyttää mahdollisimman suuren itsenäisyyden, täysimääräiset ruumiilliset, henkiset, sosiaaliset ja ammatilliset kyvyt sekä täysimääräisen osallisuuden ja osallistumisen kaikilla elämänalueilla. Tätä varten sopimuspuolet järjestävät, vahvistavat ja lisäävät laaja-alaisia kuntoutuspalveluja ja ohjelmia erityisesti terveyden, työllisyyden, koulutuksen ja sosiaalipalvelujen aloilla.

4 Sopeutumisvalmennus - suomalaisen kuntoutuksen oivallus Tämän ensimmäisen sopeutumisvalmennusta suomalaisena kuntoutusmuotona kuvaavan kirjan julkaiseminen on ollut mahdollista Rahaautomaattiyhdistyksen ja Kansaneläkelaitoksen myöntämien rahoitusten turvin.

5 Sopeutumisvalmennus on merkittävä suomalainen kuntoutusmuoto vammaisten ja pitkäaikaissairaiden henkilöiden ja heidän läheistensä elämänhallinnan tukemisessa. Sillä on ollut monialaisesti vaikutuksia ihmisten elämänlaatuun. Sopeutumisvalmennuksen juuret ovat vammaisjärjestöjen toiminnassa, josta se on noussut hyvien käytäntöjensä kautta lakisääteiseksi kuntoutukseksi.

6 Kirjoittajat Kirjoittajina kirjassa ovat sopeutumisvalmennuksen ja muun kuntoutuksen toteuttamisessa, kehittämisessä ja tutkimuksessa mukana olleita ja olevia henkilöitä. He edustavat useita eri toimijatahoja varsin laajasti. Toimituskunta halusi tähän kirjaan myös historiallisen perspektiivin.

7 Kirjoittajat Nimilista on vaikuttava: Marja-Liisa Heiskanen, Aulikki Kananoja, Pirkko Korpela, Heidi Paatero, Aila Järvikoski, Kristiina Härkäpää, Sinikka H. Peurala, Leila Keski-Luopa, Ilpo Vilkkumaa, Seppo Kantola, Miikka Niskanen, Helena Mäenpää, Tuula Ahlgren, Leena Poikkeus, Ulla Jämsä, Janne Jalava ja Pekka Mykrä, Teuvo Ruponen, Hely Streng ja toimituskunnan jäsenet. Lisäksi kirjassa on kokemuskirjoituksia sopeutumisvalmennukseen osallistuneilta henkilöiltä.

8 Toimituskunta Kirjan toimituskuntana toimi 10 vammais- ja potilasjärjestön vapaamuotoinen sopeutumisvalmennustyöryhmä. Toimituskunnassa on edustettuna Aivoliitto, Aivovammaliitto, Epilepsialiitto, Iholiitto, Invalidiliitto, Lihastautiliitto, Munuais- ja maksaliitto, Neuroliitto, Suomen CP-liitto ja Suomen Reumaliitto. Näiden järjestöjen edustajat toimituskunnassa olivat henkilöitä, joilla on vuosien kokemus sopeutumisvalmennuksen suunnittelusta, toteuttamisesta ja kehittämisestä.

9 Vapaaehtoisuuteen perustuva ja ammatillista vertaisuutta tarjonnut sopeutumisvalmennustyöryhmä on toiminut luvun. Ryhmä koostuu kokeneista sopeutumisvalmennuksen suunnittelijoista, toteuttajista ja kehittäjistä. Heillä on erilaiset ammatilliset taustat ja he edustavat erilaisia vamma- ja sairausryhmiä. Erilaisista painotuksista huolimatta sopeutumisvalmennuksen kulmakivet ovat kaikkien näkemysten mukaan samat.

10 Sopeutumisvalmennus On tajuttu, miten tärkeitä kertomukset ovat ihmisille. Ihminen on aina ollut tarinoiden kertoja. Suuret kertomukset ovat antaneet hänen elämälleen tarkoitusta hyvässä ja pahassa. Kun oma kertomus on voitu liittää johonkin suureen kertomukseen, oma elämä on tullut mielekkääksi. Ihminen on voinut omalla osuudellaan edistää tämän suuren kertomuksen toteutumista. (Markku Ojanen.)

11 Juuret Sopeutumisvalmennusta on toteutettu vammaisjärjestöjen toimesta jo yli 40 vuotta. Jokainen järjestö on tuonut siihen oman jäsenistönsä tarpeet ja näkökulman. Tästä syystä sen erityisyytenä on eläminen ajassa. Yhteneväisinä asioina ovat aina pysyneet sopeutumisvalmennuksen eri tieteistä nousevat viitekehykset sekä sen kiistaton vahvuus, ryhmämuotoisuudesta nouseva vertaistuki.

12 Juuret Sen perinteeseen kuuluu toteuttaminen ryhmämuotoisena, ryhmän käyttö eli vertaisuuden, samankaltaisessa elämätilanteessa ja samoja kokeneiden toisilleen antaman tuen hyödyntäminen, itse tekeminen, toiminta ja kokemalla oppiminen. Kun sopeutumisvalmennus alkoi lakisääteisenä, se pohjautui järjestöjen toteuttamaan kurssitoimintaan. Teoreettista viitekehystä pohdittiin melko vähän. Lähtökohtana oli lainsäädäntö

13 Juuret Ensimmäisillä sopeutumisvalmennuskursseilla ryhmien käyttöä kerrotaan kokeillun sattumalta, ehkä osin myös ajan hengen mukaisesti ja muualla saatujen hyvien tulosten toivossa. Kun kokemukset ryhmistä olivat ehkä odotettuakin parempia, vakiinnutti ryhmämuotoisuus asemansa sopeutumisvalmennuksen perusrakenteena.

14 Juuret Marja-Liisa Heiskanen, Aulikki Kananoja, Pirkko Korpela ja Heidi Paatero: Vuonna 1963 alussa nimitetyn V. J. Sukselaisen johtama Kuntoutuskomitean mietinnössä sana sopeutumisvalmennus esiintyi ensimmäisen kerran 1966 Auttaa kuntoutettavan tottumista sairauden, vian tai vamman aiheuttamaan tilaan tai saattaa hänet kykeneväksi käyttämään tuloksellisesti muuta kuntoutusta. Sopeutumisvalmennus lisättiin invalidihuoltolakiin tehdyllä lainmuutoksella. Laki tuli voimaan vuoden 1972 alusta.

15 Juuret Sokeain Keskusliitto VKK Kela RAY Sosiaalihallitus Invalidiliitto ja Invalidiliiton Sopeutumisvalmennuskeskus

16 Keskeiset elementit Sopeutumisvalmennukseen osallistuja ei ole kohde, vaan lähtökohtaisesti aktiivinen toimija ja asiantuntija, joka voi jakaa samanlaisen teeman tai diagnoosin kanssa elävien ihmisten kanssa omaa tarinaansa sekä erityisesti vertaisryhmäprosessin osallisena jäsentää tietoa, tunteita ja kokemuksia. Sopeutumisvalmennuksessa on oltava riittävästi aikaa sairauden tai vamman kanssa elämiseen liittyvien asioiden kokonaisvaltaiseen tarkastelemiseen.

17 Oleellista Kuntoutujan rooli Toisten samankaltaiset kokemukset Ryhmä Toimintaympäristö Rakenne Henkilökunnan rooli Prosessi Valta Osallistuminen Tieto Muutos Oppiminen Kannattelu ja toivo Yhteisöllisyys

18 Identiteetti Yksilön identiteetti kehittyy vuorovaikutuksessa sosiaaliseen ympäristöön. Se on henkilökohtainen kokemus omasta olemassaolosta suhteessa ympäröivään maailmaan ja toisiin ihmisiin. Ihminen kokee nykyhetken suhteessa menneisyyteen ja tulevaisuuteen. Ihmisen sairaus- tai vammakäsitykset voivat osaltaan vaikuttaa siihen, millaisen aseman sairaus tai vamma saa ihmisen elämässä. Vammaan liittyvä stigma ja leimautumisen kokemukset voivat aiheuttaa sen, että vammaisuudesta muodostuu keskeinen ihmisen asemaa ja elämää määräävä tekijä: siitä voi tulla kuten leimautumisteoreetikot sanovat - hallitseva status (master status), joka syrjäyttää ihmisen muut roolit lapsen vanhempana, työntekijänä tai ystävänä.

19 Vertaisryhmäprosessi Sopeutumisvalmennuksen tehtävänä on nimensä mukaisesti vammaan tai sairauteen sopeutuminen. Psyykkisellä tasolla se tarkoittaa ennen kaikkea haavoittuneen minuuden ja identiteetin uudelleen rakentamista yhdessä vertaisten kanssa. Minuus ja identiteetti eivät rakennu yksilöllisessä hoitaja-hoidettava, (terapeutti-kuntoutuja) suhteessa, vaan suhteessa vertaisiin. Sopeutumisvalmennuksen rakenteissa on perinteisesti ollut tilaa ryhmille. (Leila Keski-Luopa,Seppo Kantola ja Hely Streng.)

20 Vertaisuuden kokemus Liittyminen toisiin on samanlaisten elämäntilanteiden ja samankaltaisten kokemuksien yhteisiä kertomuksia. Se on oman tarinan kertomista toisille ja toisten tarinan kuulemista ja siihen vastaamista. Tarinan uudelleen kertomista ja sen uudelleen kuulemista.

21 Perhe Sopeutumisvalmennuksessa perhe tulee kuulluksi kokonaisuutena ja nähdyksi elämätilanteessa, joka vaikuttaa koko perheen dynamiikkaan. Kaikkien perheenjäsenten tulee voida osallistua, kun heillä perheenä on sopeutumisvalmennuksen tarve. Lapsiperheiden sopeutumisvalmennuksen suhteen yksi peruskysymys voidaan asettaa siihen, ovatko kursseilla pääasiallisesti työskentelemässä ja sopeutumassa vanhemmat, lapsi tai lapset vaiko koko perheyksikkö. Myös sairastavan tai vammaisen lapsen sisarusten asioiden ja kokemusten huomioiminen on tärkeää.

22 Yhteisöllisyys Yhteisöllisyys suojaa ihmisiä piittaamattomuudelta. Ihmisen toiminta omassa lähiyhteisössään on perustana demokratialle. Yhteisöllisyys viittaa ihmisten väliseen vuorovaikutukseen ja toimintaan. Ihminen on ihminen vain toisten ihmisten, yhteisön, ansiosta. Parasta oli jonottamisen tunnelma Mitä on tämän ajan kärsimys, ulkopuolella leirin. Miten käy, jos ei pysty luomaan osallisuutta laumoihin. (M-R Ollila)

23 Yhteisöllisyys Näkökulma sopeutumisvalmennuksessa on ihmisen toiminta yhteisössä ja ihmisen aktiivisuuden sekä osallisuuden lisääntyminen, voimaantuminen. Keskeisessä roolissa on ihminen itse ja hänen elämänsä. Sopeutumisvalmennuksen tarpeesta nousevissa sisällöissä on kautta vuosien painottunut ihmisen elämänkaaren ja hänen elämätilanteensa sekä myös läheisten osuus. Sopeutumisvalmennuksen taustalla on systeeminen näkemys.

24 Voimaantuminen Pois avuttomuudesta, vallan puutteesta kohti kykyä, jossa ihminen uskoo saavansa aikaan toivomiaan muutoksia omassa elämässään ja saa aikaan toivomiaan muutoksia ja vaikutuksia myös muiden ihmisten maailmassa.

25 Onnistuminen Pätevyyden tunteet syntyvät onnistumisen kokemuksista. Ihminen huomaa silloin olevansa arvokas, taitava ja muille ihmisille tärkeä. Hän on sisäisesti vahva ja tietää mitä elämältään haluaa. Niinpä hän uskaltaa ottaa riskejä, sanoa mielipiteensä ja pitää epäonnistumisia oppimistilanteina. (Jukka Aho)

26 Sopeutumisvalmennus tänään Sopeutumisvalmennuksen peruselementteinä toteutuvat tänään asiakaslähtöisyys ja joustavuus, ryhmä- ja yhteisömuotoisuus, kokonaisvaltaisuus ja monialaisuus, moniammatillisuus ja moniammatillinen asiantuntijuus sekä vertaisuus ja vertaistuki siinä määrin samalla tavalla eri järjestöissä, että voidaan puhua yhtenäisestä kuntoutusmuodosta.

27 Sopeutumisvalmennus tänään Sopeutumisvalmennuksessa pyritään tarkastelemaan ja käsittelemään sairauden tai vamman kuntoutujalle ja hänen läheisilleen tuomia kysymyksiä ja haasteita varsin kokonaisvaltaisesti inhimillisyyden eri puolilta. Psyykkisen hyvinvoinnin ja jaksamisen, itsenäisyyden, aikuisuuden ja elämänhallinnan sekä voimaantumisen tukeminen ovat näistä kaikkein keskeisimpiä. Tämä toteutuu erityisesti vertaistuen kautta ohjatuissa keskustelu- ja toimintaryhmissä.

28 Väärinkäsitys Ilpo Vilkkumaa toteaa kirjassa miten sopeutumisvalmennusta arvostellaan usein siitä, että se yksipuolisesti vaatii ja opettaa sopeutumaan ympäristöön eikä ympäristöä ottamaan huomioon vammaisen tai sairaan henkilön elämäntilannetta. Tämän arvostelun ovat sopeutumisvalmennuksen kehittäjät ja käyttäjät - toivottavasti kaikki kuntoutujat ja vammaiset henkilöt - torjuneet toimenpiteen nimestä johtuvana väärinkäsityksenä.

29 Maailma, jossa ihminen tekee työtään ja elää arkeaan on yksilöä vahvempi ja jokaisen on se hyväksyttävä. Kuntoutuksen tehtävä on saada aikaan yhdenvertainen elämäntilanne kaikille, ja sopeutumisvalmennus valmistaa ihmistä ja yhteiskuntaa siihen

30 Sopeutumisvalmennuksen tavoitteiden toteutumisedellytyksiä voi parantaa kahdella strategialla: kohdistetaan "sopeutumisvaatimus" myös ympäristöön, toisiin ihmisiin, yhteiskuntaan, kulttuuriin (vammaisuuspolitiikan esteettömyysstrategia) tai otetaan lähtökohdaksi se, että yksilön ja ympäristön välistä ehdotonta rajaa ei ole vaan raja ylitetään toistuvasti kahdensuuntaisella kommunikaatiolla joka muuttaa kumpaakin osapuolta (kuntoutuspolitiikan valtaistamisstrategia). (Ilpo Vilkkuma, Ihminen suhteessa ympäristöön)

31 Sopeutumisvalmennus on ollut kuntoutusta, jossa ICF eri osa-alueet ovat olleet läsnä jo ennen kuin siitä kuntoutuksen kentässä on puhuttu ja tunnettu. Sopeutumisvalmennuksen tavoitekin on ollut ihmisen osallistumisen ja voimavarojen vahvistuminen.

32 Määritelmä Sopeutumisvalmennus on kuntoutusta. Se auttaa ihmistä jäsentämään omaa elämäntilannettaan ja toimimaan omien tavoitteidensa saavuttamiseksi.

33 Määritelmän selitys Sopeutumisvalmennuksessa kuntoutuja nähdään aktiivisena omaan elämäänsä vaikuttavana asiantuntijana. Keskeistä on yhteisöllisyys ja luottamus ryhmän kantavaan voimaan. Sopeutumisvalmennus nähdään tasavertaisessa vuorovaikutuksessa tapahtuvana voimaantumisena ja muutosprosessina, jonka aikana ihminen löytää kyvykkyytensä. Oppiminen tapahtuu tiedon käsittelyn ja kokemuksista syntyneiden oivallusten avulla.

34 Jatkuu Ammattilainen tuo oppimiseen oman institutionaalisen tietämyksensä ja kuntoutuja oman kokemuksellisen asiantuntijuutensa. Sopeutumisvalmennuksen toteuttamiseen osallistuu yhteistyössä työntekijöitä, joilla on erilaiset koulutustausta ja kokemukset. Perhe ja läheiset tarvitsevat samalla tavoin sopeutumisvalmennusta.

35 Tavoite Sopeutumisvalmennuksen tavoitteissa on aina ollut luoda edellytykset vammaisten henkilöiden täysivaltaistumiselle yhteiskunnassa. Tällä tarkoitetaan sitä, että vammaiset henkilöt itse täysivaltaistavat itsensä. Tällöin mitkään muut tahot eivät mielivaltaisesti ohjaile heidän elämäänsä. Täysivaltaistumisen kautta jokaisella vammaisella henkilöllä on mahdollisuudet hyvään ja mielekkääseen elämään

36 Sopeutumisvalmennukseen kuuluu Sopeutumisvalmennukseen kuuluu oleellisena asiana ratkaisujen löytyminen kulloiseenkin elämätilanteeseen ja ihmisen itsensä tärkeinä kokemiin pulmiin. Aiheena ovat arjen asiat ja tavoitteena kuntoutujan ja hänen läheistensä arjen muuttuminen paremmaksi. Asioita opetellaan harjoittelemalla ja ne sovelletaan yhdessä kuntoutujan kanssa hänen arkielämäänsä. Ihminen nähdään tasavertaisena yhteisön jäsenenä, jonka toimintaan hänellä on oikeus osallistua.

37 Tulevaisuus Mikä erottaa sopeutumisvalmennuskurssit ja kuntoutuskurssit toisistaan? Julistus: - sitä saat mitä mittaat - järjestöt ovat ketteriä - ei mitään meistä ilman meitä - sopeutumisvalmennusta muuttuvissa elämätilanteissa - Haluamme vaikuttaa määrittelyyn - ei nimi miestä pahenna, jos ei mies nimeä

38 Tulevaisuus Säilyäkseen elävänä sopeutumisvalmennuksen on jatkuvasti etsittävä uusia alueita ja hylättävä niitä, jotka ovat muuttuneet automaatioiksi. Keskustelua tarvitaan, jotta sopeutumisvalmennus kehittyisi, mutta säilyttäisi siihen keskeisesti kuuluvat elementit, sisällöt ja menetelmät ja erottuisi muusta kuntoutuksesta eikä olisi siinä vain yksi aihealue.

39 Kiitos! Hely Streng