Pohjoismainen änkytysseminaari Norjassa Änkytysarki mietteitä puheharjoituksista Syystapaaminen Tampereella

Transkriptio

1 Puheen vuoro 3/2017 Pohjoismainen änkytysseminaari Norjassa Änkytysarki mietteitä puheharjoituksista Syystapaaminen Tampereella Suomen änkytysyhdistys Finlands stamningsförening

2 Puheen vuoro Suomen änkytysyhdistyksen jäsenlehti (aikaisemmin Painokas) julkaistu vuodesta 1978, ilmestyy 4 kertaa vuodessa, 40. vuosikerta numero 3 lokakuu 2017 Julkaisija Suomen änkytysyhdistys ry Unikkopolku 4 C Vantaa Issn Paino Suomen Uusiokuori Oy Somero info@ankytys.fi Toimituskunta Mikael Turunen, päätoimittaja puheen_vuoro@ankytys.fi Eero Hämäläinen, taitto info@ankytys.fi Jari Paavola, toimittaja paavola70@gmail.com Laura Raerinne, toimittaja laura.raerinne@ankytys.fi Seuraava numero ilmestyy joulukuussa Aineisto marraskuun loppuun mennessä puheen_vuoro@ankytys.fi Kansikuva Veneretkellä Pohjoismaisessa seminaarissa Norjassa kuva Eero Hämäläinen Takakansi kuva: Eeva Nurvala JÄSENMAKSUOHJEET uusille jäsenille Vanhoille lähetetään jäsenmaksulappu kirjeitse keväällä Jäsenmaksu vuodelle 2017 on 18 euroa, perhemaksu 23 euroa, 26-vuotiaat ja alle sekä opiskelijat, työttömät ja eläkeläiset 9 euroa. Maksu suoritetaan SÄYn Danske Bankin tilille IBAN: FI Laita viestikohtaan nimesi ja osoitteesi. OSOITTEENMUUTOKSET Eero Hämäläiselle (yhteystiedot toiseksi viimeisellä sivulla) tai sivujemme palautelomakkeen kautta Ilmoita myös sähköpostiosoitteesi! 2

3 Päätoimittajalta Syksy tulee ja niin tulee myös SÄYn syystapaaminen Tampereella. Tapaamisesta löytyy lisää tietoa tästä lehdestä. Jos pääsette tulemaan, muistakaa ilmoittautua ajoissa. Yksi niistä henkilöistä, jotka vastaavat syystapaamisen ohjelmasta, on Laura Raerinne. Hän on myös Puheen vuoron toimittaja. Laura kirjoittaa tässä lehdessä arjesta perheessä, jossa sekä lapsi että aikuinen änkyttävät. Hän on kirjoittanut tästä aiheesta jo aiemmin tänä vuonna. Nyt hän siis jatkaa saman aiheen käsittelyä. Näitä juttuja suosittelen luettavaksi erityisesti änkyttävien lasten vanhemmille - mutta toki myös kaikille muille. Jari Paavola kirjoittaa rohkeasti aiheesta, josta en ole ennen kuullut puhuttavan lainkaan: änkytyksestä ja uskosta. Voiko änkytyksellä ja uskolla (jonkin uskonnon oppeihin) olla jokin yhteys? Koska aiheesta ei ole ilmeisesti aiemmin puhuttu, uskaltaudun saman tien mukaan tabujen rikkomiseen ja kerron tässä omista kokemuksistani. Nämä ovat vain puhtaasti omia kokemuksiani ja mielipiteitäni eikä niistä voi tehdä mitään yleistyksiä mihinkään suuntaan. Eli omalta kohdaltani voin sanoa, että noin 10-vuotiaana lapsena uskoin kristinuskon Jumalaan. Minulle ei kuitenkaan tullut mieleen syyttää Jumalaa änkytyksestä elämässä oli tuolloin isompiakin ongelmia, kuten läheisen kuolema. Toki mietin, miksi Jumala antaa pahoja asioita tapahtua minunkin elämässäni. Änkytystä en aiheeseen kuitenkaan koskaan mielessäni yhdistänyt. En oikeastaan tiedä, miksen keksinyt syyttää Jumalaa änkytyksestä, kun jollain epämääräisellä tasolla kuitenkin syytin häntä muista pahoista asioista. Erosin kirkosta etsiessäni itseäni teini-iässä. Tämän hetken tilanne on, että jos jotain tarkkoja määrittelyjä tarvitaan, voisin sanoa olevani ateisti jumalankieltäjä, mutta nimen omaan kaikkien tiettyjen uskontojen jumalien suhteen. Jos jokin korkeampi voima eli maailman syntyyn vaikuttanut tietoisuus on, emme mielestäni voi siitä mitään tietää. En kuitenkaan mielessäni yhdistä änkytystä tai elämäni vastoinkäymisiä tähän aiheeseen enää mitenkään. Kyllä pahat asiat ovat mielestäni sattuman, luonnon, ym- 3

4 päristön sekä ihmisen aiheuttamia, tavalla tai toisella. Änkytys on osa minua enkä koe hedelmällisenä alkaa syytellä siitä ketään. Mielestäni änkytys on hyväksyttävä osaksi itseä; vasta se on ensimmäinen askel tiellä sen voittamiseksi (mikäli sitä on tarvetta voittaa ). Jonkin vieraiden tahojen syyttely änkytyksestä ei mielestäni johda mihinkään jos sillä jokin vaikutus olisi niin varmaan ongelma korkeintaan syvenee. Kuten sanottua, nämä ovat vain omia kokemuksiani, ajatuksiani ja uskomuksiani. Kaikkien omia uskomuksia täytyy arvostaa, niin SÄYssä kuin muutenkin yhteiskunnassamme - tietenkin sillä rajoituksella, että henkilön uskomuksista ei saa koitua muille haittaa. Ei ole hyvä merkki, jos on vaikea puhua siitä, jos on jollain lailla erilainen tai jos on erilaiset uskomukset kuin jollain toisella. Meidän kaikkien täytyisi edistää ajatusten vaihtoa eri tavalla ajattelevien ja eri tavalla puhuvien ihmisten välillä. Ei ole hyvä, jos ihmiset viettävät nykyisin aikaa lähinnä samalla tavalla ajattelevien kanssa (esimerkiksi sosiaalinen media ajaa ihmisiä siihen). Änkytys ei saa olla tabu yhteiskunnassamme. Myöskään usko, erilaiset uskonnot ja niihin liittyvät tavat, uskonnottomuus tai ateismi eivät saa olla tabuja. Vaikka änkytyksestä ei julkisuudessa paljon puhuta, periaatteessa Änkyttäjiä pitkälti suvaitaan meidän yhteiskunnassamme. Olkaamme siitä kiitollisia ja suvaitkaamme me myös muita - vaikka he eivät ajattelisi tai tekisi jotakin asiaa samalla tavalla kuin sinä." Tänä vuonna on muuten Puheen vuoron 40. vuosikerta. Asiaa ei kuitenkaan juhlisteta mitenkään erityisesti. Tähän tarvittaisiin luultavasti lisäresursseja, jotka nyt puuttuvat toki riippuen siitä, mitä juhlistamisella tässä tapauksessa tarkoitettaisiin. Lisäksi yhdistys täyttää vuonna 2019, eli kahden vuoden kuluttua, 50 vuotta. Ilmeisesti mitään suuria juhlia emme silloinkaan kykene järjestämään, sillä nykyinen rahoittajamme STEA on erikseen kieltänyt avustusrahan käyttämisen vuosijuhliin. Jotain pientä aiheeseen liittyen on kuitenkin varmasti luvassa vuonna 2019, mutta mihinkään SÄYn kustantamiin suuriin kekkereihin ei valitettavasti ole mahdollisuutta. Toivotan puheen- ja mahdollisesti änkytyksentäyteistä syksyä, erilaisten ihmisten kanssa keskustelemista! Mikael Turunen 4

5 STEA:n kurssiavustuksista ja kursseista Yhdistyksemme toimintaa ja kurssien järjestämistä avustaa Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus (STEA). Avustus yhdistyksen toimintaan on euroa. Kurssiavustuksemme oli vielä viime vuonna euroa, mutta täksi vuodeksi saimme avustusta vain euroa. Lisäksi käyttötarkoitusteksti oli muutettu, "Sopeutumisvalmennustoimintaan ja muuhun vertaistoimintaan" -tekstin tilalle oli tullut "Änkyttäjien ohjattuun vertaisryhmätoimintaan". Saimme kuitenkin tänä vuonna järjestettyä osan kursseista: pienten lasten kurssien määrä vähennettiin puoleen, neljästä tuli kaksi, jatkokurssi ja 9-16-vuotiaiden kurssi saatiin järjestettyä. Aikuisten kursseista pudotettiin toinen pois. Jäljelle jääneeseen kurssiin ei kuitenkaan tullut riittävästi osanottajia, joten se jouduttiin kokonaan peruuttamaan. Tähän varatut varat siirtyvät ensi vuodelle ja auttavat siten tulevia kursseja. STEA järjesti tarkastuksen yhdistykseen maaliskuun alussa. Tässä tilaisuudessa saimme tilaisuuden selvittää toimintaamme tarkemmin STEA:lle ja esittää kysymyksiä. Meille kerrottiin, että kurssien jatkorahoitus on riippuvaista tämän vuoden keväällä jätettävästä Tuloksellisuus ja vaikutusselvityksestä (TVS) ja syksyn hakemuksesta. Saimme myöhemmin tarkastuskertomuksen, jossa oli kerrottu tarkastuksen havaintoja ja suosituksia toiminnan kehittämiseksi. "Osallistujia tulee pyrkiä tavoittamaan tukitoimien piiriin nykyistä enemmän. Vertaistoiminnan lisääminen, lyhyemmät jaksot ja avomuotoisuus ovat tarkastuksessa esiin nousseita keinoja tämän toteuttamiseen." Meidän tulisi myös osallistua kurssilaisten valintakriteerien ja palautelomakkeiden suunnitteluun ja parannettava raportointia. TVS:stä tuli myöhemmin raportti. Sen mukaan olimme saaneet hiukan keskiarvoa paremmat pisteet. Lähetimme kahden seuraavan vuoden kurssien tarjouspyynnöt kesäheinäkuun vaihteessa noin 80 osoitteeseen. Tarjouspyyntö oli ja on yhä myös luettavissa kotisivuillamme. Tarjouksia tuli neljältä taholta. 5

6 Yhdistyksen hallitus käsitteli tarjouksia kokouksessaan syyskuussa. Kaikki kurssit voitti Puheterapiakeskus TEMPO Oy. Kurssien valinnassa tärkeänä osana on kurssien hinta. STEA toivoo saavutettavan enemmän osanottajia vähemmällä rahamäärällä. Nyt uutena kurssina on yhdessä kurssinjärjestäjän kanssa suunniteltava kurssi, jossa yhdistyksen tukihenkilö on mukana koko kurssin ajan. Ensi vuoden avustusanomukset piti jättää syyskuun loppuun mennessä. Päätimme hakea nyt avustusta euroa, mikä riittäisi aikuisten peruuntuneesta kurssista siirtyvien rahojen kanssa kaikkien kurssien järjestämiseen. Kurssien kilpailutus ja kurssien lyhentäminen on auttanut tässä. Kurssien aikataulut suunnitellaan lokakuussa ja marraskuussa voimme aloittaa kurssien mainostamisen sivuillamme. STEA:n avustuksista tulee alustava tieto juuri ennen joulua ja lopullinen tietoa tammi-helmikuun vaihteessa. Tällöin summat eivät yleensä enää muutu, mutta vasta tässä vaiheessa voimme olla varmoja, mitkä kurssit pystytään järjestämään! Kursseja mainostetaan joulukuussa ilmestyvässä Puheterapeutti-lehdessä, vuoden alussa ilmestyvässä Opettaja-lehdessä (uusi mainostus) ja kesällä ilmestyvässä Terveydenhoitaja-lehdessä. Eero Hämäläinen SÄYn sihteeri 6

7 Syystapaaminen Tampereella Olet sydämellisesti tervetullut SÄYn syystapaamiseen Scandic Rosendahl -hotelliin Pyynikintie 13, Tampere. Rautatieasemalta hotelliin on matkaa 3,5 km. Hotellissa on uima-allas. Alun perin suunnittelimme hotellia Tampereen keskustasta, mutta hotellit olivat täynnä, joten etsintäaluetta piti laajentaa. Hotellille on hyvät julkiset yhteydet, katso tarkempia ohjeita kotisivuiltamme. Ohjelma Perjantai majoittuminen hotelliin illallinen ja illanvietto ravintolassa Lauantai aamiainen Jaana Jaatinen:"Ajatusten tutkiminen" haitallisten ajatusten työstäminen lounas teemana valokuvaus: Senni Luttinen ja Eero Hämäläinen kahvi käymme valokuvaamassa hotellin ympäristössä, esim. Pyynikin näkötornissa, kännykkä riittää! sauna päivällinen ja illanvietto Sunnuntai :00 aamiainen SÄYn syyskokous huoneiden luovutus palautekeskustelu lounas, lähtökahvit Lauantain luennoitsija Jaana Jaatinen (VTT, sosiaalipsykologi) on aikoinaan toiminut Jukka Kuokkasen työparina sopeutumisvalmennuskursseilla. 7

8 Lauantai-iltapäivän valokuvateemassa visuaalista journalismia opiskeleva Senni Luttinen keskittyy valokuvauksen luovaan puoleen ja Eero Hämäläinen tekniseen puoleen ja valokuvan jälkikäsittelyyn ja tulostukseen. Sitovat ilmoittautumiset maanantaihin mennessä osoitteeseen Kerro ilmoittautuessasi osallistujien nimet, yhteystiedot ja mahdolliset erikoisruokavaliot. Kun olet saanut vastauksen, ilmoittautumisesi on mennyt perille. Maksa osallistumismaksu saamallasi viitenumerolla mennessä SÄYn tilille: FI Lisätietoa voit kysyä Eero Hämäläiseltä, puh tai Jäsenhinnat Aikuiset Opiskelijat, työttömät, eläkeläiset Pe-su 2hh 170 e 145 e Pe-su 1hh 230 e 205 e La-su 2hh 100 e 95 e La-su 1hh 135 e 120 e Lauantai ilman yöpymistä 40 euroa, pe-su ilman yöpymistä 65 euroa Lapset ja perheet, kysy hinta! Tampere on aika kallis kaupunki ja useat hotellit olivat jo täynnä. Hinnat ovat nousseet selvästi edellisistä kerroista. SÄY tukee edelleen osallistumishintoja noin kolmanneksella laskien kunkin maksamaa hintaa. Kimppakyytejä suositellaan, esim. Pääkaupunkiseudulta tulijat, ottakaa yhteyttä Eero Hämäläiseen, info@ankytys.fi. VR:llä tutki myös ennakkolippujen hinnat ja harkitse liittymistä Veturiin! Matkakuluja pyritään hiukan tukemaan. Hallitus päättää tuen suuruudesta myöhemmin, säilytä matkakuitit. 8

9 Tervetuloa Suomen änkytysyhdistyksen syyskokoukseen SYYSKOKOUS klo 10, Hotelli Scandic Rosendahl, Tampere ESITYSLISTA 1. Kokouksen avaus 2. Valitaan kokouksen puheenjohtaja, sihteeri, kaksi pöytäkirjantarkastajaa ja tarvittaessa kaksi ääntenlaskijaa 3. Todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus 4. Hyväksytään kokouksen työjärjestys 5. Yhteistyö Aivoliitto ry:n kanssa 6. Toimintasuunnitelma Tulo- ja menoarvio Jäsenmaksut Hallituksen puheenjohtajan ja jäsenten ja toimihenkilöiden palkkiot 10. Valitaan hallituksen puheenjohtaja ja muut jäsenet ja varajäsenet erovuoroisten tilalle 11. Valitaan tilintarkastaja ja varatilintarkastaja sekä toiminnantarkastaja ja sijainen 12. Ilmoitusasiat 13. Muut asiat 14. Kokouksen päättäminen 9

10 Meidän perheen änkytysarki mietteitä puheharjoituksista Kirjoitin vuoden 2017 ensimmäiseen Puheen vuoro -lehteen meidän perheemme änkytysarjesta. Minä, äiti, änkytän. Vanhempi poikani, 9 vuotta, änkyttää. Nuorempi poikani, 7 vuotta, ei änkytä. Meitä on vain kolme, koska poikien isi on tähtenä taivaalla, joten meillä änkyttäjillä on ylivoima. Eipä ihme, että etenkin nuorempana myös perheemme sujuva lapsi halusi kovasti änkyttää. Vanhemman lapseni kanssa olen käynyt Lidcombe-ohjelmaan perustuvassa puheterapiassa, jonka yksinkertaistettu idea on kannustaa lasta puhumaan sujuvasti. Ajatus tästä oli itselleni hyvin vaikea kokisin suorastaan loukkaavana, jos joku tulisi kehumaan minulle, että hei hienosti soljuvaa puhetta, vau. Onneksi ohjelman perusteet eivät ole noin yksinkertaistetut ja on sanottava, että tästä oli suuresti hyötyä poikani sujuvuuden kasvamiselle. Samoin pojan 6-vuotiaana käymästä SÄY:n järjestämästä perhekurssista, jossa opeteltiin pehmeää pumpulipuhetta ja hidasta Etana Elli -puhetta. Löysin viime viikolla videon, jossa 4-vuotiaan poikani puheessa oli jokaisessa sanassa tavutoistoja. Ero nykyiseen tilanteeseen on huomattava, nykyään tavutoistoja ja venytyksiä on lähinnä pojan ollessa väsynyt tai kertoessa kiireellä jotakin. Tunsin asiasta suurta helpotusta, mutta helpotuksen tunteeseen liittyi myös syyllisyyttä. Tajusin usein kertovani poikani änkytyksestä seuraavasti: Mulla on xx vuoden ikäinen poika, joka etenkin nuorempana änkytti paljon mutta nykyään puhe on melko sujuvaa. Miten tärkeänä minä oikein pidän lapseni sujuvaa puhetta, koska koen tarpeelliseksi korostaa puheen olevan nykyään sujuvampaa kuin pienempänä? Tietysti ymmärrän jo omastakin kokemuksesta, että puheen ollessa sujuvaa, monet arjen haasteet ja pelot jäävät pois. Mutta ymmärrän myös, että toisia haasteita voi tulla tilalle. Joku voi jännittää tunnilla viittaamista, ääneen lukemista tai uusiin lapsiin tutustumista ilman änkytystäkin. Enkä rakastaisi lastani yhtään vähempää, vaikka puhe pomppisi ja jäisi jumiin. Mutta kukapa vanhempi ei haluaisi antaa lapselleen mahdollisimman helppoa polkua kulkea ja totuuden nimessä on sanottava, että kyllä änkytys voi aiheuttaa paljon ahdistusta, harmia ja surua. 10

11 Minä uskon, että puhetekniikoille on paikkansa. Itsekin olen niitä harjoitellut aikuisena puheterapiassa. Lapsena en käynyt puheterapiassa kuin muutaman kerran, sitten jo kieltäydyin menemästä ja opin vaihtamaan sanat helpommiksi ja olemaan hiljaa, jos olisi pitänyt sanoa jotain änkytykselle altista. Puhetekniikoista on minulle apua, jos puhetilanne ei ole henkisesti kovin raskas ja pystyn ajattelemaan muuta kuin änkytystilanteesta selviämistä. Jos olen liian kuormittunut ja paniikissa, en saa puhetekniikoista otetta. Silloin riittää, että selviän tilanteesta. Hoen totatotatotatota ja toivon, etten pyörry ennen kuin saan vaikean sanan sanottua. Uskon, että mitä sinummaksi änkytykseni kanssa tulen ja mitä vähemmän änkytystä pelkään, sitä helpompaa puhetekniikoiden käyttö olisi. Tässä tilanteessa minulle tärkeintä on tutustua änkytykseeni ja lopettaa sen piilottelu, oppia pois häpeäntunteesta jonka änkytykseen liitän. Niinpä puhetekniikoiden käyttö olisi vain laastarin laittamista aina uudelleen aukeavan haavan päälle ilman sen selvittämistä, miksi haava aukeaa aina uudestaan. Aikanaan ajattelinkin puheterapian ja puhetekniikoiden tuovan minulle helpotuksen ongelmaan, että niiden avulla oppisin sujuvaksi ja änkytys olisi vain kaukainen muisto. Kävin keväällä puheterapeutilla tarkoituksena kerrata puhetekniikoita. Kertauksen sijaan itkin koko vastaanottoajan. En ole itkenyt änkytystäni juuri koskaan, sen sijaan olen ajatellut että jos sitä ei ajattele, se katoaa. Ei ole kadonnut. Ja paljon kyyneleitä on vielä itkemättä, etenkin sen pikku-lauran takia, joka koki olevansa niin erilainen kuin kaikki muut, koska ei edes nimeään osannut sanoa. Joka vetäytyi itse sivuun, jotta ei tulisi pois työnnetyksi. Joka harrastuskerhon loputtua ei saanut sanottua moimoi ohjaajille, joten pesi käsiään puhtaiksi niin kauan kunnes isä tuli sisältä asti hakemaan nimittäin eiväthän kiltit lapset lähde mistään pois hyvästelemättä. Luulen, että jonkin verran on itkettävää myös sen nuoren Lauran takia, joka mieluummin sanoi kiinnostavalle pojalle nimekseen Anna kuin olisi änkyttänyt oman nimensä. Joka ajatteli, että ei saisi koskaan poikaystävää tai lapsia, sillä kuka nyt voisi rakastua tyttöön, joka änkyttää. Nyt työskentelenkin änkytykseen liittyvien häpeän tunteiden kanssa. Ja siinä eivät perinteiset puhetekniikat yksin auta. Olen kuitenkin sitä mieltä, että aktiivinen puheterapiassa käynti on ollut avuksi sekä minulle että lapselleni. Molemmilla on nyt eväitä hallita puhettaan paremmin. Lapseni kohdalla ero puheen sujuvuudessa oli huomattava. Haluan kuitenkin uskoa, että myös änkytyksestä puhuminen on ollut avuksi. Haluan uskoa, että änkytyksen hyväksyminen ja sen ajatteleminen seuralaisena, ei vihollisena, on avuksi. Haluan uskoa, että huumori on ol- 11

12 lut avuksi. Esimerkiksi eilen autoin nuorempaa lasta äidinkielen läksyissä ja tehtävänä oli yhdistää N- ja A-kirjaimet tavuiksi. N-kirjain on minulle hyvin hankala. Lapsen piti kirjoittaa sanaan naamari ensimmäinen tavu. Minä sanon, että kuuntelehan millä kirjaimella nnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnaamari alkaa. Lapsi katsoo minuun, hymyilee ja sanoo, että onneks sanoit sen n-kirjaimen tosi monta kertaa. Laura Raerinne Kansainvälinen änkytyspäivä Tämän vuoden teemana on "Maailma, joka ymmärtää änkytystä". Lähetämme tiedotusvälineille lehdistötiedotteen änkytyksestä, tiedotteessa on myös SÄYn puhelinnumero, josta voi kysellä lisätietoja. 12

13 Nuorten leiri Italiassa Syksy on jo pitkällä ja sadepisarat ropisevat sateenvarjoani vasten harva se aamu. Kaamos ja tuulenpuuskat eivät tänä vuonna kuitenkaan tunnu lannistavan mieltäni laisinkaan, koska sisälläni on heinäkuusta saakka roihunnut varsin erikoinen liekki, jonka kannoin mukanani kotiin Italiasta. Lämmön tunteen järisyttävän laajamittainen vaikutus yllätti allekirjoittaneen täysin kyynelehdin kiitollisuudesta, eikä hymyäni pysäytä mikään. Mitä ihmettä siellä ulkomailla oikein tapahtui? Erasmus+ -ohjelman rahoittama nuorten änkyttäjien leiri järjestettiin jo toista kertaa huumaavan kauniissa Sale San Giovannin kylässä Pohjois- Italian kukkuloilla. Meitä suomalaisosallistujia oli peräti viisi, ja seuraksemme saimme änkyttäjiä Ruotsista, Hollannista, Belgiasta, Portugalista sekä tietenkin Italiasta. Suuressa roolissa viikon aikana olivat myös nuoret vapaaehtoiset avustajat (loistavine ruoanlaittotaitoineen) muun muassa Alankomaista, Latviasta ja jopa rapakon takaa Yhdysvalloista. Etelässä ei pelkästään löhötty riippumatossa ja nautiskeltu drinkkejä vaan pikemminkin paiskittiin ahkerasti töitä. Aamupalan jälkeen pakkasimme kamppeemme ja vaelsimme hostellilta paahtavassa helteessä päivittäin 13

14 kohti laaksoa, jonka kätköissä sijaitsee Arboretum Prandi -niminen kasvitieteellinen puisto. Metsän keskelle rakennettu ruokailu-/asuintila kirjastoineen ja kokoussaleineen oli leiriviikon pääasiallinen lokaatio, jonka ympäristöön tulimme kokemaan paljon uutta ja unohtumatonta. Aikataulu oli tiukka ja täynnä mitä jännittävimpiä työpajoja, joiden sisältö vaihteli luennoista henkilökohtaisiin kertomuksiin ja päiväkotitasoiseen touhuamiseen. Keskustelimme arvoista ja änkytyksen aiheuttamista tuntemuksista ja harjoittelimme meditaatiota. Kokoonnuimme piiriin ja aloimme ääntelehtiä ja kirkua mitä erikoisimmilla tavoilla, mikä kaikkien onneksi kehittyi meluamisesta mielenkiintoiseksi musisoinniksi. Iltaisin oli vuorossa kunkin maan ohjelmanumero, joka vaihteli hollantilaisista nopeuskisoista suomalaiseen saappaanheittoon, ja huvittelun jälkeen pääsimme tutustumaan toisiin kulttuureihin illallispöydän ääressä. Kulinaristisesti unohtumattomin hetki oli aidon italialaisen pitsan nauttiminen uunituoreena Sale San Giovannin taivaan alla. Parin päivän jälkeen havahduin siihen, ettei tällä leirillä harjoitella puhetekniikkaa tai keskitytä änkytyksen parantamiseen vaan oman persoonan kehittämiseen, tunteiden tutkimiseen ja itsensä hyväksymiseen. Oli ihanaa tajuta, ettei ketään kiinnostanut puhua konsonanteista ja äänteistä vaan ihmisyydestä sekä puhevian ja oman itsetunnon käsittelemisestä rennolla tavalla. Tai no, rehellisesti sanottuna kaikki ei viikon aikana ollut niin huoletonta: jokainen pakotettiin muun muassa esiintymään elokuvassa puheroolissa, tietenkin ja puhumaan tietystä aiheesta yleisön edessä kolme pitkää minuuttia. Mukavuusalueelta poistuminen kuulostaa usein kliseeltä, mutta leirin aikana kohtasimme käsitteen silmästä silmään ja opimme tuntemaan sen arvon. Omaa itseään ja tapojaan täytyy haastaa kovaa, lujaa ja niin usein kuin mahdollista. Lopputulos on sen arvoista se alkaa näkyä rohkeina ajatuksina ja tekoina. Yksi merkittävimmistä asioista, joita viikon aikana opimme, oli fyysinen kontakti. Jo miltei ensimmäisten tuntien aikana harjoittelimme Anita Blomin johdolla reipasta tervehdystä, kättelyä ja katsekontaktia. Pitkäkestoisen katseen pitäminen toistaiseksi ventovieraassa ihmisessä oli aluksi aavistuksen absurdia, kenties jopa epämiellyttävää, mutta pian kävi ilmi, miten tärkeitä taitoja nämä ovat jokapäiväisessä kanssakäymisessä. Änkyttäjällä on oikeus kätellä kärsimätöntä kuulijaa ja tuijottaa tätä syvälle silmiin juuri niin pitkään kuin oman nimen sanominen vaatii. Meillä on lupa olla koviksia ja rikkoa käyttäytymisnormeja tarpeidemme mukaan. Kiitos, Anita. 14

15 Työpajan pahin pommi oli vieraan ihmisen halaaminen. Tällainen outo sosiaalinen konventio on hämmentävää etenkin meille suomalaisille, sillä eihän meilläpäin kukaan täysjärkinen vastaavaa hiplailua harrasta arkielämässä. Yksikään luennolla olleista ei kuitenkaan jämähtänyt istumaan aloilleen vaan pomppasi rohkeasti ylös kaulailemaan muita änkyttäjiä. Yksi hali oli kuitenkin vasta alkua. Ei aikaakaan kun päädyimme metsän keskelle heiluttelemaan ja tönimään toisiamme kauniin klassisen musiikin tahdissa. Toisten sormien koskettelu ja muu epämääräinen silmät kiinni tehty tunnustelu muuttui varsin nopeasti jännittävästä ja nolosta miellyttäväksi ja jopa mieltä avartavaksi. Nämä ihmiset olivat olleet tuttuja vain muutamia päiviä, mutta fyysiset rajat rikottiin niin äkillisesti, että jokainen alkoi tuntua enemmän tai vähemmän läheiseltä hämmästyttävän pikaisesti. Rajattomuuden tunne oli vallankumouksellinen ja tuona hetkenä, Ludovico Einaudin hypnoottisten sävellyksien soidessa keskellä vehreää luontoa, leirin tarjoama kipinä leimahti liekkiinsä ja tunsin itseni oudolla tavalla pysäyttämättömäksi. Kotiin palattuani kukaan kaveripiiristäni ei ole säästynyt haleilta, ja kas kummaa, halailu on ystävienikin silmissä muuttunut kummallisesta perversiosta arkisen ihanaksi tavaksi tervehtiä ja hyvästellä. Päivisin päädyimme kymmeniin kiinnostaviin keskusteluihin kaikkien leiriläisten kanssa ja öisin nukuimme näiden vielä äsken tuntemattomien ih- 15

16 misten kanssa lähestulkoon vierekkäin. Pesimme hampaat yhdessä ja kävelimme yhdessä aamupalalle. Vaelsimme porukalla sinne tänne auringon paahteessa ja tähtitaivaan alla. Loimme metsän kätköissä mitä mielenvikaisimpia tanssiesityksiä elokuvamusiikin tahtiin, improvisoimme farssinäytöksiä ja synnytimme maailman suurimman naurunremakan päästyämme viimein katselemaan viikon aikana työstämiämme lyhytelokuvia. Illallisilla istuimme kenen tahansa viereen sen enempää miettimättä ja juttelimme yötä myöten aiheista maan ja taivaan väliltä: kevyt höpöttely televisiotaiteesta kehittyi helposti mieltä avartaviin avautumisiin perheestä ja ystävyydestä. Yhteisö muuttui tiiviiksi tajunnanräjäyttävän nopeasti. Kukaan ei pelännyt änkytystään. Kukaan ei pelännyt olla oma itsensä. Kaikki saivat puheenvuoron, ja sekä kanssaänkyttäjät että vapaaehtoistyöntekijät katsoivat jokaista puhujaa kiireettömän hellästi silmiin. Leirillä kuunneltiin, kannustettiin ja kehuttiin. Kirjoittelimme toisillemme kirjeitä, joita lukiessa kovemmallekin kaverille tulee tippa linssiin. Kohtasimme änkyttäviä opettajia ja puheterapeutteja, esiinnyimme, rikoimme rajojamme ja tajusimme, ettei mikään ole mahdotonta yksi jos toinenkin leiriläinen ilmoitti heinäkuun jälkeen aikovansa ryhtyä näyttelijäksi. Kotiin palatessani tajusin, että kaikki aiemmat uskomukseni änkytyksen hyväksymisestä esimerkiksi terapiakäyntien päätteeksi olivat olleet pelkkää kaunista valhetta enkä ollut missään vaiheessa sisäistänyt minkälaisen ominaisuuden kanssa olin kaikki nämä vuodet kasvanut. En ollut kunnolla kyennyt katsomaan ihmisiä silmiin blokkien aikana enkä varsinaisesti keskustelemaan puheviasta perheen ulkopuolella. Erasmus-leiri oli henkisen kasvun riemuvoitto. Viikon aikana koetut asiat ja tavatut ihmiset, uudet ystävät, saivat lopulta itkemään vuolaasti kotisohvalla ja paransivat monet pääasiassa puheeseen liittyneet arvet, joita jokaiselle änkyttäjälle vuosien varrella väkisinkin kertyy. Viikko poisti itsesäälin täyttämät uhkakuvat tulevaisuudesta ja avasi uusia sairaan jännittäviä polkuja ja mahdollisuuksia. Aloin nähdä rakkautta niin monessa paikassa ja niin monessa ihmisessä. Ymmärsin viimein, miltä Stuttering pride tuntuu. Olin aluksi onnellinen Italian auringon alla huomattuani änkytyksen elinikäisen heikkouteni muuttuneen ominaisuudeksi ja luonteenpiirteeksi, ja kyynelehdin kotona tajuttuani sen muuttuneen vahvuudeksi. Vahvuudeksi, josta olen ikuisesti kiitollinen. Mika Wigg 16

17 Nordisk Seminar 2017 Lillehammer, Norge, Ulla: Kuinka ihanaa olikaan lähteä matkaan Lillehammeriin, pohjoismaiseen änkytysseminaariin, ihan vaan Juuson kanssa kahdestaan! Äiti-poika-reissulle! Mukavaa myös mennä kuuntelemaan Barry Guitaria, Vermontin yliopiston professoria USA:sta. Ihanaa tavata Juuson tuttuja, niin Suomesta kuin muualtakin. Peruuntuneitten lentojen vuoksi saavuimme Lillehammerin Scandic hotelliin vasta myöhään perjantai-iltana. Lauantaiaamuna aamupalalla tapasimme ihania seminaariin osallistujia, jotka iloisesti rupatellen, hymyillen ja lämpimästi halaten tulivat Juusoa ja minua tervehtimään. En koskaan aikaisemmin ole osallistunut näihin seminaareihin, joissa on aikuisia, änkyttäviä ihmisiä koolla. Puheterapeutin työssänikin tapaan aina änkyttäviä lapsia ja nuoria. Olin aikaisemmin ajatellut, että nämä seminaarit on tarkoitettu vain aikuisänkyttäjille. Onneksi päätimme lähteä seminaariin Juuson kanssa yhdessä. Ymmärsin, että paitsi änkyttäjät, myös heidän perheensä, ystävänsä ja muut asiasta kiinnostuneet ovat tervetulleita mukaan! Seminaarin luennoitsija, Barry Guitar (kuva oikealla) ja hänen vaimonsa olivat niin ihania ihmisiä hekin! Barry itse oli änkyttänyt pienestä lähtien. Barry kehotti olemaan kiinnostunut toisen ihmisen änkytyksestä positiivisella tavalla. Barry itse kohtasi änkyttäviä ihmisiä lämpimästi ja kiinnostuneesti kysyen: Hei, sinä änkytät! Mielenkiintoista! Miten sinä änkytät? Barry itse oli vuosia sitten saanut apua änkytykseensä Charles van Riperilta. Barry kertoi, kuinka tärkeää oli se, että Riper aluksi vain kuunteli häntä. Barry kertoi, että Riper näki suoraan sieluun, ymmärsi ja hyväksyi. Viimeinkin Barry tunsi olevansa hyväksytty. Barry ko- 17

18 rosti sitä, kuinka tärkeää on, että vanhemmat puhuvat änkyttävälle lapselleen hyväksyvällä tavalla änkytyksestä. Barry kehotti vanhempia rentoutumaan. Barryn mielestä on ihan ok, että änkyttää. Sujuvuutta painotetaan liikaa. Juuso: Barry kehotti änkyttäjiä tutustumaan omaan änkytykseensä. Mieti, mikä on änkytyksesi ydin? Kun tutustut änkytykseesi, samalla ystävystyt änkytyksesi kanssa. Barry kertoi itse harjoittelevansa vapaaehtoista änkytystä lähes päivittäin. Vapaaehtoinen änkytys on änkytystä, joka on itsellä hallinnassa. Kun sitten tulee oikeaa änkytystä, saa sen paremmin hallintaan, kun on harjoitellut usein vapaaehtoista änkytystä. Barry painotti sitä, että änkyttäjän sanat ovat yhtä tärkeitä kuin muittenkin! Änkytys on sinun kaverisi, ei taakkasi. Änkytys ei ole sinun syytäsi. Jos sinä änkytät ja kuulija ei pidä siitä, se on kuulijan ongelma. Barryn luennossa puhetekniikat olivat vain pieni osa luentoa. Barryn mielestä änkytys ei ole asia, joka täytyisi korjata. Barry korosti vapaaehtoisen änkytyksen lisäksi avoimuutta ja itsetunnon vahvistamista. Ulla: Enpä arvannut, kuinka paljon seminaarilta sain ja kuinka koskettava seminaari oli. Olin seminaarissa puheterapeuttina, mutta ennen kaikkea äitinä. Minua kosketti äärettömän paljon se, että ihmiset tulivat kuulluiksi. Missään muussa seminaarissa en ole kokenut samaa: jokainen sai puhua asiansa loppuun, juuttuipa puhe sitten tai ei. Kukaan ei arvaillut puhujan mahdollista seuraavaa sanaa. Kukaan ei puhunut päälle. Jokainen puhui omalla, arvokkaalla tavallaan ja toiset kuuntelivat. Kuinka tuo koskettikaan! Silmiäni pyyhin nytkin asiasta kirjoittaessani ja tekstiäni kotiväelle ääneen lukiessani. Monesti sanotaan, että änkytys on erityisesti kuulijan pulma. Kuulijan on vaikea odottaa. Mutta nämä ihmiset jaksoivat odottaa. He tiesivät, miltä tuntuu Ihanaa oli tutustua seminaariväkeen ja keskustella heidän kanssaan. Monia koskettavia ja tärkeitä sanoja jäi mieleen. Erityisesti minua kosketti erään osallistujan kommentti: Jos kohtaat änkyttävän aikuisen, tiedät, että tuo aikuinen on melkoinen selviytyjä. Hän on elämänsä aikana selvinnyt todella monista haasteista! Mukavaa oli myös osallistua koko seminaariväen kanssa yhteiseen illanviettoon. Jokaisella maalla oli oma ohjelmanumero iltaohjelmassa. Voi sitä huumoria, joka lensi illan aikana! Juuso: Seminaarissa ei ollut väliä, änkytitkö vai et. Olimme kaikki yhtä tärkeitä. Olimme kaikki vain ihmisiä, jotka kokivat suuria tunteita, upeita kokemuksia ja jotka puhalsivat yhteen hiileen. Tämä todisti mielestäni jälleen sen, että me änkyttäjät liian usein vertailemme itseämme muihin ja 18

19 vähättelemme itseämme. Seminaarissa oli paikalla änkyttäjien lisäksi puolisoita ja vanhempia. Minulla oli mukana äiti, joka on jo pitkään toiminut puheterapeuttina ja ollut paitsi minun, myös monen änkyttävän asiakkaan suurena tukena elämässä. Viikonloppu toi äidillenikin lisää ymmärrystä änkytyksestä, vaikka itsekin olen änkyttänyt jo 3-vuotiaasta lähtien. Totesimme äitini kanssa, kuinka tärkeää onkaan ottaa läheisiä mukaan seminaareihin. Meillä kaikilla on varmasti yhteinen visio siitä, miten haluamme yhdistää niin änkyttäjät kuin sujuvatkin ihmiset! Mikä olisikaan parempi alku kuin läheisten tuominen tukijoukoiksi seminaareihin ihan paikan päälle asti! Barryn luento ja koko viikonloppu saivat minussa aikaan voimakkaan vision siitä, että haluan asettaa itselleni selkeitä tavoitteita elämässäni. Tavoitteita, jotka saavuttaessani tunnen onnistumisen tunnetta, riemua ja jopa liikuttumista. Hankinkin itselleni Unelmakirjan, johon olen listannut asioita, jotka haluan elämäni aikana tehdä tai saavuttaa. Olen myös oivaltanut, että olemme perheessämme tehneet monia asioita aivan oikein änkytyksen suhteen. Yksi unelmistani onkin, että pääsisimme äitini kanssa ulkomaille änkytystapaamisiin kertomaan siitä, miten me olemme perheessämme suhtautuneet änkytykseen. Haluaisin kertoa myös siitä, miten perheeni on huomioinut änkytykseni arjessa ja miten vapaasti änkytyksestä on perheessämme puhuttu. Tuota unelmaa kohti mennään pienin askelin. Tavoitellaan unelmiamme! Änkytys ei ole taakka vaan lahja, niin minulle kuin sinulle! Ulla: Oi kuinka nautinkaan seminaarin ilmapiiristä, luennoista, yhdessäolosta ja sunnuntain höyrylaivaretkestä! Ihana puheensorina täytti joka paikan. Kuului suomea, ruotsia, norjaa, islantia, tanskaa ja hollantia, viroa ja ennen kaikkea englantia. Muistan kysyneeni Juusolta, kun hän reilu vuosi sitten tuli änkyttävien aikuisten puhekurssilta Espoosta kotiin, että änkyttivätkö kurssilaiset paljon? Juuso katsoi minua ja tuumasi: Öö, en oikein muista. Änkyttikö joku? Niinpä. Niin kävi minullekin tämän seminaarin ai- 19

20 kana. Se, änkyttikö joku vai ei, ei ollut oleellista. En muista. Tärkeintä oli se, kuinka erilaisia, ihania ihmisiä oli koolla puhaltamassa samaan hiileen ja kokemassa suuria tunteita, niin kuin Juusokin kirjoitti. Kiitos upeasta, koskettavasta seminaarista! Seuraavaan tulemmekin koko perheen voimin! Juuso ja Ulla Syngelmä 20

21 Norjan seminaarin kuvia Hotellimme ympärillä oli paljon taideteoksia. Kauempana näkyivät olympialaisissa käytetyt hyppymäet. Barry Guitar piti luennon änkytyksestä. Barry on kirjoittanut kirjan Stuttering: An Integrated Approuch to Its Nature and Treatment. Barryn haastattelu löytyy esim. YouTubesta. 21

22 Muihin osallistujiin pääsi hyvin tutustumaan ruokailujen aikana. Tässä Eeva Nurvala islantilaisten pöydässä. Illanvietto-ohjelmana oli musiikkia ja visailuja eri maitten järjestämänä. Lisää kuvia Norjan seminaarista tulee kotisivuillemme syksyn kuluessa. Kuvat: Eero Hämäläinen 22

23 Viro tulee mukaan pohjoismaiseen änkytysyhdistysten ryhmäämme ja ensi vuoden pohjoismainen änkytysseminaari järjestetäänkin Virossa! 23

24 Änkytys ja usko Olen alkanut kelaamaan elämääni kaitafilmin tavoin takaisin päin. SÄYn järjestämä itsetuntokurssi vuonna 2015 Hauholla oli päätepysäkki näille kuvauksille. Tämä kurssi oli nimeltään Vahvista itsetuntoa ja puhetta ja aivan vastaavaa kurssia ei enää valitettavasti järjestetä. Tämän kurssin käytyäni aloin katsomaan itseäni uudessa valossa. Näin yllättäviä asioita. Siispä mennään kaitafilmikelan alkuun. Kuvassa pieni poika makaa sängyssään valmistautuen nukkumaan. Hän pohtii änkytyksensä syytä. Mielikuvitus vie hänet ajassa taaksepäin keskiajalle, jossa hän on tehnyt puheellaan paljon pahaa ihmisille. Häntä siis rangaistaan nyt änkytyksellä, jotta hän ei voisi tehdä enää pahaa kenellekään. Aika nopeasti tämä ajatus kuitenkin katoaa hänen mielestään. Niinpä poika ristii kätensä. Hän alkaa rukoilemaan niin etteivät vanhemmat ja samassa huoneessa nukkuva veli näe. Rukous alkaa sanoilla: Rakas Jumala, ota minulta pois tämä änkytys. Tämän sanottuaan hän kiittää tästä päivästä. Kaksi nallea on hänen tyynyllään, oikealla puolella hieman rakkaampi nalle. Lopulta poika nukahtaa onnellinen hymy kasvoilla. Tämä pieni poika olen minä. Ajatus itsestäni keskiajan diktaatorina liittyi änkytyksen aiheuttamaan syyllisyyteen ja häpeään. Se hävisi mielikuvista 13-vuotiaana, kun tapasin ensimmäisen kerran toisia änkyttäviä lapsia SÄYn järjestämällä lasten änkytyskurssilla Ylöjärvellä. En siis ollutkaan ainoa änkyttäjä maailmassa. 15-vuotiaana rippikoulussa erityisherkkänä aistin helposti papin ja seurakunnan työntekijöiden tunteet. Kielteiset tunteet saivat minut epäilemään heidän haluaan opettaa sydämestään uskoa. Luulin, että änkyttäjän olisi helpompi olla siellä kuin peruskoulussa - mutta ei. Jo ensimmäisillä oppitunneilla luettiin Raamattua ääneen. Tämä oli minulle yhtä tuskaa. Sitten piti mennä kaikkien koulukavereitteni katsoessa esittämään ulkoläksyt luokan edessä. Raskainta oli, että luulin aikuisten ymmärtävän minua, vaikka en änkytyksestä puhunutkaan heille. Olin pettynyt. Näiden kokemusten takia minun oli myöhemmin helppo mennä porukkaan, jossa uskoa halveksuttiin ja sille naurettiin. Samalla kun tein näin, pyysin Jumalalta mielessäni anteeksi. Ihmeparannusta änkytyksen loppumiseen rukoilin jopa 30-vuotiaaksi asti. 24

25 Joka ikinen aamu ensimmäisen blokin tullessa petyin. Se ei ollut halvaannuttava tunne, vaan enemmänkin pettynyt toteamus, että näillä eväillä mennään elämä loppuun asti. 45 vuotta täytettyäni vuonna 2015 ymmärsin, ettei minun tarvitsisi koko elämääni pelätä änkytystä ja vaihtaa sanoja puheessani. Minua alkoi kiehtomaan SÄYn järjestämä, psykologi Jukka Kuokkasen vetämä itsetuntokurssi Hauholla. Puhuin tästä änkyttävän ystäväni kanssa ja päädyimme siihen, että hän menee sinne ensin. Koimme, että meidän hyvä ystävyys olisi voinut olla rajoittava tekijä avata omia lukkojamme kurssilla, jos olisimme siellä yhdessä. Ystäväni joutui jättämään tämän kurssin työkiireittensä takia, joten nyt minulle avautui tilaisuus lähteä. Siispä tartuin tähän pelastavaan köyteen. Itsetuntokurssilla tapasin uskovainen kurssilaisen. Ihailin hänen rohkeuttaan puhua uskostaan. Tajusin kurssipäivien aikana, että tässä on toinen asia änkytykseni ohella josta häpeän puhua. Samalla kun etsin itsetuntoani siellä, niin samalla avasin silmäni uskolleni. Olenhan tuntenut aina Jumalan läsnäolon elämässäni. Miksi itsestä kertominen on niin vaikeaa? Miksi määrittelemme itseämme änkyttävän puheemme takia? Miksi piirrämme kuvan uskosta toisten ihmisten näkemysten kautta? Miksi olemme molemmille asioille julmia, eli valitsemme tavan elää toisten ihmisten kautta? Miksi, miksi? Puheemme on ihan hyvää. Yksi sujuvapuheinen ystäväni on sanonut jopa minulle, että osaan puhua hyvin ja kauniisti, voi kun hänkin osaisi. Kun nyt kerron teille uskostani, en pohdi enää mitä te ajattelette minusta, vaan haluan kertoa teille mitä olen tuntenut koko elämäni ajan sydämessäni. Enää en halua hävetä olla sellainen kuin olen. Olen änkyttäjä ja olen uskossa. Miksi tämän sanominen oli niin vaikeaa? Pidän evankelis-luterilaisen kirkon sanomasta ja tykkään kuunnella kirkonmenoja kirkossa. Menen kirkkoon itseni takia. Saan sieltä paljon, vaikka välillä voinkin olla jostain eri mieltä. Kirkossa ja kirkonmenoissa kuulen esimerkiksi millainen ihminen oli Jeesus ja millainen Hän on nyt. Mielestäni liian usein unohdetaan Jeesus ihmisenä ja miten Hän eli. Jeesus kohtasi toisia ihmisiä matkallaan ja tämä on hetki, johon matkaan useasti mielessäni. Haluaisin olla Hänen kaltaisensa. Itsetuntoni riittää jo tällä hetkellä siihen, etten sano pystyväni tähän, vaan sanon: Kyllä minä opin kun haluan." Miten Jeesus kirjoittasi itsestään ja elämästään? Nyt me saamme 25

26 lukea ja kuulla Hänen elämästään vain muiden silmien ja sanojen kautta. Haluan vain sanoa, että kuunnelkaa sydäntänne. Kelanauha alkaa loppumaan. Kiitos kun jaksoitte istahtaa viereeni katsomaan tätä näytöstä. Haluan sanoa vielä sen, etten ole ollut koskaan vihainen Jumalalle änkytyksestäni. Hän valaisee tietäni, mutta minä valitsen sen tien, joka minua sillä hetkellä kiehtoo ja kiinnostaa. Nyt vihdoin elän itseni kautta. Tämän kirjoituksen yhteydessä on kuva, jonka piirsin tämän vuoden keväällä. Aiheena oli Anna itsellesi anteeksi. Sain tämän tehtävän minua tv-ohjelmaan valmentavalta ohjaajaltani Miia Lindströmiltä, joka on Teatterikorkeakoulun käynyt ammattinäyttelijä. Hän on opiskellut myös gestalt-, eli hahmoterapiaa, sekä ratkaisukeskeistä psykologiaa, mindfulnessia ja NLP:tä. Tässä kuvassa näkee monia asioita, esimerkiksi sen, että änkytys on ollut jäävuoreni ja sen vieressä on sydän sekä risti. Pyysin siis kuvaa piirtäessäni anteeksi itseltäni, koska en ole tajunnut millainen oikeasti olen. Jari Paavola 26

27 SÄYn hallitus 2017 PUHEENJOHTAJA JOHAN VON DICKHOFF sähköposti: VARAPUHEENJOHTAJA LAURA RAERINNE sähköposti: SIHTEERI, JÄSENLEHDEN TOIMITTAJA, JÄSENASIAT, MATERIAALITILAUKSET, YHDISTYKSEN KOTISIVUT EERO HÄMÄLÄINEN Unikkopolku 4 C 57, Vantaa, puh , sähköposti: info@ankytys.fi TALOUDENHOITAJA MILLA LINDQVIST milla.lindqvist@ankytys.fi JÄSEN JUUSO SYNGELMÄ sähköposti: juuso.syngelma@ankytys.fi VARAJÄSEN LINDA BACKSTRÖM sähköposti: linda.backstrom@ankytys.fi VARAJÄSEN JUHA HELLSTÉN sähköposti: juha.hellsten@ankytys.fi SUOMEN ÄNKYTYSYHDISTYS RY Perustettu 1969 FINLANDS STAMNINGSFÖRENING RF Suomen änkytysyhdistys ry Unikkopolku 4 C Vantaa info@ankytys.fi puh TOIMIHENKILÖT JÄSENLEHDEN PÄÄTOIMITTAJA MIKAEL TURUNEN sähköposti: puheen_vuoro@ankytys.fi KIRJASTONHOITAJA, TOIMINNANTARKASTAJA Valtteri Hellgren sähköposti: valtteri.hellgren@gmail.com ALAOSASTOT PÄÄKAUPUNKISEUDUN ALAOSASTO Valtteri Hellgren sähköposti Valtteri.hellgren@gmail.com TURUN ALAOSASTO Ilpo Kari sähköposti: ilpo2000@hotmail.com SATAKUNTA Jari Paavola sähköposti: paavola70@gmail.com TAMPEREEN ALAOSASTO Laura Raerinne, sähköposti: laura.raerinne@gmail.com KESKI-SUOMEN ALAOSASTO Joni Dickhoff ankytys.keskisuomi@gmail.com PIETARSAARI-JAKOBSTAD KAKSIKIELINEN ALAOSASTO Peter Lillsund, sähköposti: lillsund@multi.fi OULUN ALAOSASTO Jouko Keisu, sähköposti: joukokeisu@gmail.com 27

28 HUOM! Ellei vast.ottajaa tavoiteta, lehti pyydetään palauttamaan os. Eero Hämäläinen Unikkopolku 4 C VANTAA info@ankytys.fi 28