Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 78/2002 vp Haja-asutusalueiden jätevesihuollon uusien vaatimusten vaikutukset Eduskunnan puhemiehelle Yleiseen viemäriverkkoon kuulumattomien kiinteistöjen jätevesihuollon vaatimukset kiristyvät. Ympäristöministeriön asettaman työryhmän mietinnössä ehdotetaan uutta asetusta, jotta haja-asutuksen jätevesikuormitus saataisiin nykyistä huomattavasti pienemmäksi. Asetus tulisi voimaan , josta lähtien sen määräykset koskisivat uudisrakentamista. Olemassa olevien kiinteistöjen jätevesijärjestelmät olisi saatava asetuksen vaatimusten mukaisiksi 10 vuoden kuluessa asetuksen voimaantulosta. Suomessa yli miljoona ihmistä asuu kiinteistöissä, joita ei ole liitetty yleiseen viemäriverkostoon. Uutta asetusta tarvitaan, sillä jäteveden puhdistusjärjestelmät kiiniteistöissä ovat usein puutteellisia. Asetuksella varmistettaisiin jätevesien käsittelyjärjestelmien suunnittelun ja rakentamisen laatu liittämällä se osaksi rakennuslupaprosessia. Kunnan rakennusvalvonta- ja ympäristönsuojeluviranomaiset ja alueelliset ympäristökeskukset valvoisivat sen käyttöä. Saostuskaivoa tehokkaamman jätevesien puhdistusjärjestelmän suunnitteleminen ja rakentaminen vakinaisen asunnon tai hyvin varustetun vapaa-ajan asunnon yhteyteen on perusteltua ympäristöpoliittiselta kannalta, mutta kustannuksien lievittämiseksi tarvittaisiin selkeää linjausta valtion taholta. Jätevesijärjestelmän uudistamisen tai täydentämisen kustannusten on arvioitu olevan mk, keskimäärin noin mk. Kustannuksia aiheutuu lisäksi lietteiden tyhjennyksestä sekä puhdistuslaitteiden hoidosta ja huollosta. Uudet velvoitteet aiheuttavat kiinteistölle kustannuksia. Ympäristöministeriön monisteen mukaan työryhmä esittää, että pysyvässä asuinkäytössä oleville vanhoille kiinteistöille voitaisiin valtion varoin osoittaa avustusta, jos tarvittavat toimenpiteet aiheuttavat kohtuuttomia kustannuksia. Mitään tarkempaa selvitystä avustuksista muistiossa ei kerrota. Ympäristöministeriön mukaan työryhmä on ehdottanut, että määrärahaa lisättäisiin nykyisestä tasosta 10 miljoonalla markalla. Ympäristöministeriö ei ole kuitenkaan ehdottanut lisäystä seuraavaan TTS:aan, koska paine avustuksiin tulee vasta myöhemmin, eikä asetusta ole vielä annettu. YM:n mukaan avustusta ei ehdoteta uusille kiinteistöille eikä vapaa-ajan asunnoille, olivat ne sitten uusia tai vanhoja. Lähtökohtana on aiheuttaja maksaa -periaate. Jätevesijärjestelmän uudistamisen tai täydentämisen kustannukset mk ovat pienituloisille kohtuuton taloudellinen rasite. Toivottavaa olisikin, että uudessa asetuksessa otettaisiin selkeä myönteinen kanta valtion varoin maksettavaan avustukseen. Suuri osa hajaasutusalueiden asukkaista on eläkeläisiä, työttömiä tai lapsiperheitä, ja heille asetuksen velvoitteet tuottavat ylitsepääsemättömiä taloudellisia rasituksia. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Versio 2.0

2 Uudet jätevesihuollon vaatimukset aiheuttavat kohtuuttomia kustannuksia haja-asutusalueella asuville ihmisille: aikooko hallitus varmistaa asetustekstissä, että avustuksella tuetaan esim. pienituloisia eläkeläisiä tai lapsiperheitä uuden jätevesijärjestelmän rakentamisessa, aikooko hallitus määritellä selkeästi, millaiset kustannukset katsotaan kohtuuttomiksi, ja onko hallitus tietoinen, että asetuksen aiheuttamat kustannukset saattavat heikentää mahdollisuuksia haja-asutusalueella asumiseen tai sinne muuttamiseen? Helsingissä 15 päivänä helmikuuta 2002 Antti Rantakangas /kesk 2

3 Ministerin vastaus KK 78/2002 vp Antti Rantakangas /kesk Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Antti Rantakankaan /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 78/2002 vp: Uuden jätevesihuollon vaatimukset aiheuttavat kohtuuttomia kustannuksia haja-asutusalueella asuville ihmisille: aikooko hallitus varmistaa asetustekstissä, että avustuksella tuetaan esim. pienituloisia eläkeläisiä tai lapsiperheitä uuden jätevesijärjestelmän rakentamisessa, aikooko hallitus määritellä selkeästi, millaiset kustannukset katsotaan kohtuuttomiksi, ja onko hallitus tietoinen, että asetuksen aiheuttamat kustannukset saattavat heikentää mahdollisuuksia haja-asutusalueella asumiseen tai sinne muuttamiseen? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Kiinteistökohtaisen jätevesijärjestelmän varassa on nykyisin arviolta 1,1 miljoonaa ihmistä hajaasutusalueilla ja taajamissa. Viemäriverkostojen ulkopuolella asuvien talousjätevesien aiheuttama fosforin vuosittainen kokonaiskuormitus vesistöihin on noin 1,5-kertainen verrattuna viemärilaitosten piiriin kuuluvien 4 miljoonan asukkaan jätevesikuormaan. Fosfori on vesiä rehevöittävä ravinne, joka aiheuttaa muun muassa vesistöjen samenemista, limoittumista sekä levien, mukaan lukien sinilevän, kasvua. Haja-asutuksen jätevesien käsittelyä ja sen tehostamista pohtinut ympäristöministeriön asettama työryhmä jätti yksimielisen mietintönsä Talousjätevesien käsittely vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla (Ympäristöministeriön moniste 84) syksyllä Talousjätevesien käsittelyssä on havaittu paljon puutteita. Puutteiden poistamiseksi työryhmä ehdotti useita toimenpiteitä, joista tärkein olisi asiaa koskeva asetus. Tällä tarkennettaisiin ympäristönsuojelulain 103 :ssä säädettyä talousjätevesien puhdistusvelvoitetta. Mietinnössä esitettiin, että asetus tulisi valmistella kiireellisesti vuonna 2002 siten, että se tulisi voimaan vuoden 2003 alussa. Asetusehdotuksen mukaan uudisrakennusten ja rakennuslupaa edellyttävien korjaus- ja laajennuskohteiden jätevesijärjestelmät tulisi rakentamistyössä saattaa täyttämään jätevesille asetetut vaatimukset vuoden 2003 alusta lähtien. Vanhojen käytössä olevien asuinrakennusten jätevesijärjestelmät, jotka eivät täytä ehdotettuja vaatimuksia, tulisi korjata vuoteen 2013 mennessä. Puhdistusta koskevat vaatimukset ehdotettiin asetettaviksi kuormitusarvoina asukasta kohti, jolloin erottelevien jäte- ja jätevesijärjestelmien kuormitusta vähentävä vaikutus otetaan huomioon jätevesien puhdistustarpeessa. Siten esimerkiksi käytettäessä kompostikäymälää jätevesien käsittely voi olla kevyempää kuin käytettäessä vesivessaa. Työryhmässä tarkasteltiin myös ehdotetusta asetuksesta mahdollisesti aiheutuvia taloudellisia vaikutuksia. Aiheuttamisperiaatteen noudattaminen ja vesihuoltolain vastuut todettiin määrääviksi pääperiaatteiksi, joiden perusteella kiinteistön haltija vastaisi jätevesijärjestelmän kustannuksista. Uusien kiinteistöjen osalta on jo 1980-luvulta lähtien lähes kaikissa kunnissa edellytetty raken- 3

4 Ministerin vastaus nusluvan saamiseksi tehokasta kiinteistökohtaista jätevedenkäsittelyä, eikä sen aiheuttamia kustannuksia ole pidetty kohtuuttomina. Työryhmän esittämä pitkä 10 vuoden siirtymäaika olemassa oleville kiinteistöille antaisi riittävän ajan varautua tarvittaviin jäteveden käsittelyn tehostamistoimiin sekä toiminnallisesti että taloudellisesti. Pitkä siirtymäaika ja selkeät vaatimukset antaisivat myös toiminnanharjoittajille aikaa kehittää pitkäjänteisesti tuotteita ja palveluja. Kasvavilla markkinoilla kilpailu alentaisi kustannuksia ja tuotteiden laatu paranisi. Työryhmä ehdotti valtion tukitoimia, jotta yksittäistapauksissa voitaisiin välttää mahdolliset taloudelliset kohtuuttomuudet. Alkuvaiheessa tukitoimilla voitaisiin myös edistää jätevesien käsittelyn tehostamistoimien toteutusta ja samalla tasata toimeenpanoa siirtymäajan sisällä. Vuonna 2000 tuli voimaan ympäristönsuojelulaki, jonka 103 :ssä on määräykset jätevesien yleisestä puhdistusvelvollisuudesta vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolella. Viemäriverkostojen ulkopuolella sijaitsevien asuntojen talousjätevesiä ja niiden puhdistusta käsittelevässä asetuksessa vaatimukset tullaan asettamaan ympäristönsuojelulain mukaisesti parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan perustuen ottaen huomioon myös lain 18 :n mukaisesti valtakunnalliset vesiensuojelun tavoitteet. Valtioneuvoston vuonna 1998 tekemässä vesiensuojelun periaatepäätöksessä asetettiin tavoitteeksi vähentää vuoteen 2005 mennessä haja-asutuksen jätevesipäästöjä orgaanisen aineen osalta 60 % ja fosforin osalta 30 % verrattuna 1990-luvun alun kuormitukseen. Näissä tavoitteissa otettiin jo huomioon jätevesien käsittelyn kustannukset, jotka ovat suuruusluokaltaan olleet tiedossa myös ympäristönsuojelulakia hyväksyttäessä. Viemäriverkostojen ulkopuolella olevan asutuksen talousjätevesiä käsittelevän asetuksen valmistelussa selvitetään mahdollisuutta, että valvontaviranomainen voisi kohtuuttomuuksien välttämiseksi myöntää määräaikaisen pidennyksen asetuksen vaatimusten täyttämiseen. Tarkoituksena olisi, että pidennys käsiteltäisiin aina hakemukseen perustuen tapauskohtaisesti, jolloin päätöksessä voidaan ottaa riittävästi huomioon sekä yksityinen että yleinen etu. Kolmen hengen asuinhuoneistossa syntyy jätevesiä vuosittain noin litraa. Jätevesien puutteellinen käsittely heikentää usein haja-asutusalueiden elinympäristön laatua, joka ilmenee siten, että purkupaikka on epähygieeninen ja pahanhajuinen. Tämä aiheuttaa usein kaivojen pilaantumisen vaaraa ja on terveysriski lähiympäristön asukkaille. Jätevesien purkupaikka rajoittaa lähialueen muuta asumiskäyttöä, ja jätevesistä aiheutuva ojien ja pienvesien laadun heikentyminen on omiaan aiheuttamaan epäsopua etäälläkin toisistaan olevien naapureiden välillä. Haja-asutus on myös merkittävänä fosforikuormittajana edistämässä sisävesien rehevöitymistä. Asetuksella on tarkoitus parantaa asumisen edellytyksiä. Tämä tarkoittaa myös taloudellisen vastuun ottamista jätevesien käsittelystä. Samalla tavoin haja-asutusalueelta taajamaan muuttajat ottavat vastuun liittyessään vesihuoltolaitosten viemäriverkostoihin. Kunnallisiin viemäriverkkoihin liitettyjen asuntojen asukkaat ovat vuodesta 1974 alkaen maksaneet jätevesien puhdistuskustannukset vesimaksussaan. Ympäristöhallinto valmistelee työryhmän mietinnön pohjalta valtioneuvostolle asetusehdotuksen jätevesihuollon vaatimuksista, jossa huomioidaan lausuntokierroksella saatu palaute sekä asiasta käyty julkinen keskustelu. Helsingissä 12 päivänä maaliskuuta 2002 Ympäristöministeri Satu Hassi 4

5 Ministerns svar KK 78/2002 vp Antti Rantakangas /kesk Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Antti Rantakangas /cent undertecknade skriftliga spörsmål SS 78/2002 rd: De nya kraven på behandling av avloppsvatten orsakar oskäliga kostnader för dem som bor i glesbygden: ämnar regeringen i förordningstexten säkra att det finns bidrag för att stödja t.ex. pensionärer med små inkomster eller till familjer med barn så att de kan bygga nya avloppssystem, ämnar regeringen klart definiera vilket slags kostnader som anses som oskäliga, och är regeringen medveten om att de kostnader som förordningen för med sig kan försvaga möjligheterna att bo i eller flytta till glesbygden? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: För närvarande bor uppskattningsvis 1,1 miljoner människor i glesbygden och i sådana tätorter där avloppsvattnen sköts på fastigheterna. Den årliga totalbelastning på vattendragen som fosforn i hushållsavloppsvattnen från områden utanför avloppsnäten orsakar är ca 1,5 gånger så stor som i avloppsvattenbelastningen från de 4 miljoner personer som har tillgång till avloppsverk. Fosforn bildar närsalt som eutrofierar vattnen och orsakar bl.a. grumling av vattnet, slembildning och algbildning, inklusive blågröna alger. En av miljöministeriet tillsatt arbetsgrupp för behandling och effektiverad behandling av avloppsvattnen i glesbygden gav in sitt enhälliga betänkande hösten 2001 (Talousjätevesien käsittely vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla, Behandling av hushållsavloppsvatten i områden utanför vattenverkens avloppsnät, miljöministeriets publikation 84). Många brister har observerats i behandlingen av hushållsavloppsvattnen. För att avhjälpa dessa brister föreslog arbetsgruppen ett antal åtgärder, av vilka den viktigaste var en förordning. Den skulle precisera den skyldighet att rena hushållsavloppsvattnen som ingår i 103 miljöskyddslagen. I betänkandet föreslogs att förordningen skulle beredas i brådskande ordning år 2002 så att den kunde träda i kraft i början av år Enligt förslaget skulle kraven på avloppsvattnen från början av år 2003 tillgodoses genom de krav som ställs på avloppssystemen i nybyggen och ombyggnad eller utbyggnad som kräver bygglov. Likaså krävdes reparation före år 2013 av avloppssystemen på befintliga fastigheter som inte uppfyller kraven. Det föreslogs att kraven på rening skulle uttryckas som belastningsvärden per boende, och då kunde man vid uppskattning av behovet att rena avloppsvattnen beakta den minskning av belastningen som separerande avfalls- och avloppssystem ger. Då man exempelvis har en komposterande toalett kan behandlingen av avloppsvattnen kan vara lättare än då man använder vattenklosett. Arbetsgruppen behandlade också de ekonomiska verkningar som den föreslagna förordningen eventuellt skulle ha. Det konstaterades att de avgörande huvudprinciperna var att man skulle iaktta förorsakarprincipen och den ansvarsfördelning om vilken lagen om vattentjänster föreskriver, och på basis härav skall fastighetens ägare svara för kostnaderna för sitt avloppssystem. Ända sedan 1980-talet har så gott som samtliga kommuner då de beviljat byggnadslov krävt 5

6 Ministerns svar att nya fastigheter effektivt skall behandla avloppsvattnen på fastigheten, och kostnaderna har inte ansetts oskäliga. Den långa övergångstid på 10 år som föreslås gälla befintliga fastigheter avser att ge vederbörande tillräckligt med tid för att de i både funktionellt och ekonomiskt hänseende skall kunna bereda sig på effektiverad behandling av sina avloppsvatten. Den långa övergångstiden och de klara kraven skulle också ge verksamhetsutövare tid att på sikt utveckla sina produkter och tjänster. På en växande marknad skulle konkurrensen sänka kostnaderna och förbättra produktkvaliteten. Arbetsgruppen föreslog statliga stödåtgärder för att det skulle bli möjligt att i enskilda fall undvika eventuella ekonomiskt oskäliga situationer. I första skedet kunde stödåtgärderna också riktas in på att effektivera behandlingen av avloppsvattnen och samtidigt jämna ut genomförandet inom ramen för övergångsperioden. År 2000 trädde miljöskyddslagen i kraft, och dess 103 föreskriver en allmän skyldighet att rena avloppsvattnen i områden utanför vattenverkens avloppsnät. I förordningen om hushållsavloppsvatten från bostäder utanför avloppsnäten och om reningen av dem kommer kraven att ställas på basis av miljöskyddslagens krav på bästa användbara teknik men också med beaktande av de riksomfattande målen för skydd av vattnen i enlighet med lagens 18. Statsrådets principbeslut av år 1998 om skydd av vattnen ställer upp målet om en minskning fram till år 2005 med 60 % av de organiska ämnena och med 30 % av fosforn i utsläppen av avloppsvatten från glesbygden, jämfört med belastningen i början av 1990-talet. I dessa mål beaktades redan kostnaderna för behandlingen av avloppsvatten, vars storleksklass var känd också då miljöskyddslagen antogs. Under beredningen av förordningen om hushållsavloppsvatten från bostäder utanför avloppsnäten och reningen av dem undersöks möjligheten att tillsynsmyndigheterna i syfte att undvika oskäliga situationer också kunde bevilja förlängd tid för uppfyllandet av kraven i förordningen. Avsikten är att en sådan förlängning alltid på basis av ansökan skulle behandlas från fall till fall, och då kunde besluten i tillräcklig omfattning beakta både det privata och det allmänna intresset. I en tre personers bostadslägenhet uppstår årligen ca liter avloppsvatten. Bristfällig behandling av avloppsvattnen försvagar ofta livsmiljöns kvalitet i områden med spridd bosättning, vilket kommer till synes så att platsen för utloppet är ohygienisk och luktar illa. Detta orsakar ofta fara för att brunnar förorenas och innebär en hälsorisk för dem som bor i omgivningen. Att det finns ett utlopp för avloppsvatten begränsar annat boende i den närmaste omgivningen, och den försämring av kvaliteten i diken och småvatten som avloppsvatten orsakar är ägnad att orsaka split också mellan avlägsna grannar. Glesbebyggelse är dessutom i egenskap av en viktig fosforbelastare en anledning till att insjövattnen eutrofieras. Avsikten är att genom förordningen förbättra förutsättningarna för boende. Detta betyder också att det ekonomiska ansvaret för behandlingen av avloppsvattnen måste axlas. På samma sätt axlar personer som flyttar från glesbygden till tätorterna sitt ansvar då de ansluter sig till vattenverkens avloppsnät. Sedan år 1974 har de som bor i bostäder som är anslutna till kommunala avloppsverk betalat kostnaderna för reningen av avloppsvattnen i sina vattenavgifter. På basis av arbetsgruppens betänkande bereder miljöförvaltningen för statsrådet ett förslag till förordning om kraven på avloppsvattenbehandlingen. I förslaget beaktas de synpunkter som kommer fram under remissronden samt den offentliga debatten i ärendet. Helsingfors den 12 mars Miljöminister Satu Hassi